Miksi halusin pyytää lähetyssaarnaajat käymään?

Olin nähnyt lähetyssaarnaajat kerrostalomme käytävässä jo monta kertaa. Koskaan he eivät soittaneet minun ovikelloani. Olin kiinnostunut tästä uskosta, koska koulussa en muista saaneeni siitä minkäänlaista tietoa. Olin ennakkokäsitysten varassa enkä koskaan ollut ottanut itse selvää mistä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa on kysymys.

Miksi halusin opetusta?

Halusin tietää lisää. Heti ensimmäisellä opetuskerralla sain vastaukset suurimpiin kysymyksiin, mitkä mieltäni askarruttivat. Sain tietää, etteivät mormonit ole moniavioisia. Olin myös kiinnittänyt huomiota lähetyssaarnaajien käyttämään ilmaisuun elävästä kirkosta. Kun minulle kerrottiin elävästä profeetasta ja seurakunnasta, heräsi kiinnostukseni. Olen aina uskonut Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, mutta nyt sain mahdollisuuden oppia, miten pyhät asiat voivat tulla meille suoraan taivaan Isältä, elävän profeetan kautta, sovellettuna tähän aikaan ja elämään.

Mikä on ollut vaikeaa?

Puheenaiheena olivat käskyt. Kysyin, ovatko ne tutut 10 käskyä, mitkä jo tunnen. Kyllä. Opetuksen myötä sain tietää, että kyse on kuitenkin paljon muustakin. Viisauden sana oli minulle vaikea rasti. Sen sisäistämiseksi sain kovasti apua lähetyssaarnaajilta. Sain suosituksia lukemiseen Mormonin kirjasta ja Oppi ja liitot -kirjasta. Sain myös pappeuden siunauksen ensimmäistä kertaa. Huomasin sen tuoneen minulle varmuutta ja ymmärrystä ja tajusin, että viisauden sana oli lopulta asia, minkä kanssa itse olin vuosia kamppaillut onnistumatta lopettamaan huonoja elintapojani. Nyt minulla oli henkinen syy noudattaa tuota sanaa. Ja olen siinä pysynyt.

Siveyden laki on mietityttänyt myös, mutta olen saanut senkin käännettyä itselleni voitoksi. Olen ymmärtänyt, että kunnioitan ja rakastan itseäni niin, ettei kukaan voi minua käyttää hyväkseen. Tämä tietoisuus on rauhoittanut mieltäni ja hitaasti, mutta varmasti, alan sisäistää ajatuksen siitä, kuinka kallisarvoinen taivaan Isän tytär minä olen.

Miksi päätin mennä kasteelle?

Opetuksen alussa minua häiritsi, kun jatkuvasti kysyttiin teetkö tämän, kun menet kasteelle. Korjasin aina ”JOS menen kasteelle”. En osaa sanoa mikä oli se lopullinen asia, mikä sai minut päättämään kasteelle menosta. Se tapahtui yleiskonferenssin jälkeen. En tiennyt mitä odottaa.

Katsoimme lauantain aamukokousta yhdessä lähetyssaarnaajien, seurakunnan johtajan ja muutaman muun kanssa. Kuuntelin puheita englanniksi ja huomasin ymmärtäväni hyvin, olenhan käyttänyt englantia työkielenä vuosien ajan. Puhujat olivat tavallisia ihmisiä ja he todistivat uskostaan vilpittömin sydämin. Se kosketti ja liikutti minua.

Sunnuntain aamukokouksen onnistuin virittämään omaan olohuoneeseen. Istuin yksin omassa kodissani, kun presidentti Thomas S. Monson aloitti puheensa. Silloin tajusin, että hän on elävä profeetta. Se rauha, se viisaus, mikä hänen olemuksestaan ja puheestaan huokui, tuntui sydämessäni ja sielussani. Tiesin jo, että Jumala ja Jeesus Kristus elävät, nyt tiesin myös elävästä profeetasta. Sisarten ja veljien vilpittömät todistukset tämän lisäksi vakuuttivat minut ja päätin haluta kasteelle. Ainoa huoleni oli, että mitä jos en pystykään noudattamaan lakeja ja käskyjä? Mitä jos epäonnistun? Mitä jos en jaksakaan loppuun asti? Puhuin puhelimessa vanhin Naylorin kanssa ja hän sanoi minulle: ”Me emme ole täydellinen”. Pakko kirjoittaa samassa muodossa kuin hän sen minulle sanoi, koska tuosta lauseesta on tullut minulle niin merkittävä tällä tielläni. Kun tiesin, että kukaan ei ole täydellinen, me emme ole täydellisiä, ei minunkaan tarvitse olla. Yritän parhaani ja se riittää.

Mitä kaste on merkinnyt minulle?

Kun olin tehnyt päätöksen kasteelle menosta, aloin miettiä siihenastista elämääni. Olen tehnyt syntiä ja paljon asioita, joista en ole ylpeä. Puhuimme pitkään kastepuhuttelussani veli Kervisen kanssa. Ennen puhuttelun virallisia kysymyksiä kerroin elämästäni ja siitä, miten tietämättäni eri elämän alueilla olin jo valmistautunut parannukseen ja mormoniseurakuntaan liittymiseen. Minua jännitti, ovatko syntini liian isoja anteeksi annettaviksi. Mutta eihän siitä ihminen päätä, vain taivaan Isä voi antaa minun syntini minulle anteeksi.

Kaikki meni niin kuin suunniteltiin. Tuli kastepäivä. Tyttäreni ja hyvä ystäväni tulivat tilaisuuteen. Minua jännitti lähinnä ulkoiset asiat, sillä tiesin, että olin tehnyt sen ainoan oikean päätöksen. Upotuskaste toimituksena oli liikuttava. Kun nousin vedestä, kyyneleet valuivat silmistäni. Tuntui hyvältä. Sisar Yarvensivu oli apunani pukemassa kastepukua ja tukena toimituksen jälkeen vaihtaessani päälleni kuivia vaatteita – korvaamaton apu. Hän sanoi minulle: ”Nyt sinun syntisi on pois pyyhitty, sinunkaan ei pidä enää niitä miettiä”. Rauha – se on ehkä se sana, millä voi kuvata oloa heti kasteen jälkeen. Ja ilo – siitä oli paljon puhuttu opetuksessa.

Kastetilaisuuden puheet koskettivat. Herra oli auttanut valitsemaan juuri ne ihmiset puhumaan, joiden sanoilla oli kovasti merkitystä minulle matkani aikana. Luulin, etten osaa lausua todistustani, mutta kun sen aika tuli, ei minun tarvinnut miettiä, sanat tulivat ilman suunnittelua – suoraan sydämestä.

Konfirmaatio oli asia mitä en käsittänyt. Pyhän hengen lahja, mitä se voi tarkoittaa? Kun sen sain, tajusin. Epävarmuus asioiden päättämisen suhteen on pois, vanhat synnit eivät vaivaa mieltäni. Tilanteissa, joissa kuvittelin olevani ongelmissa lakien noudattamisen kanssa, huomaan automaattisesti valitsevani sen oikean vaihtoehdon.  Olen luontevasti löytänyt päivistäni aikaa pyhien kirjoitusten lukemiseen, vaikka etukäteen kuvittelin tämän olevan kaikkein vaikeinta. Ei se ole. Vaikka en jaksaisikaan tehdä niin joka päivä, huomaan aina lukiessani, kuinka hyvää se minulle tekee. Rukous, varsinkin iltaisin ja monesti myös aamuisin, on luonteva osa päivän rutiinia. Pieni hetki minun ja taivaan Isän kesken – arjessa ja juhlassa.

Olen myös kokenut sakramentin nauttimisen tärkeyden. Minulle kerrottiin, että kun arjessa kasteen liitto saattaa heikentyä, niin sakramentilla me uudistamme sen. Näin se myös toimii; ennen kokematon tunne, jonka koin kaksi viikkoa konfirmaation jälkeen.

Miten kääntyminen on vaikuttanut elämääni?

Jokapäiväinen elämäni ei ole juurikaan muuttunut. En enää juo kahvia enkä juhlista hyviä asioita lasillisella viiniä – siinä ehkä kaksi suurinta muutosta. Olen yrittänyt elää terveellisesti jo ennen kääntymistäni, mutta nyt minulla on myös sisäinen tahto tehdä niin. Sunnuntaiaamuisin kirkossa käymisestä on hyvää vauhtia tulossa rutiini, josta en halua luopua. Ennen arvostin pitkään nukkumisen mahdollisuutta, mutta nyt on ihanaa päästä veljien ja sisarten kanssa yhteen pyhittämään tuo lepopäivä ja opiskelemaan evankeliumia – elävässä seurakunnassa.

Mikä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa on minulle tärkeintä?

Jeesus Kristus elää ja on antanut kaikista suurimman uhrin, jotta meillä olisi mahdollisuus pelastussuunnitelman mukaisesti päästä maanpäällisen elämämme jälkeen kotiin taivaan Isän luo. Jumala elää ja vaikuttaa elämäämme joka päivä. Profeetta Thomas S. Monson tuo Herran sanan tähän päivään meille ohjeeksi, miten selvitä tämän päivän haasteista Hänen tahtonsa mukaisesti.

Ennen evankeliumi oli minulle Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamat osat Raamatussa. Nyt evankeliumi on paljon enemmän. Se on Jeesus Kristuksen elämä ja myös minun elämäni, koska tahtoni on tulla Hänen kaltaisekseen.

Oma kotiseurakuntamme on pieni ja täällä olemme kirjaimellisesti yhtä perhettä, veljiä ja sisaria. Kun tulin ensimmäisen kerran kirkkoon ja tapasin ihmisiä, minut otettiin lämpimästi vastaan. En ole koskaan tuntenut itseäni niin rakastetuksi kuin tuolloin. Olin tullut kotiin.

Tästä todistan, Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

 

Artikkelin on kirjoittanut Kati Nivala.