”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa.” Room. 8:3

Uskon tulee kaikessa realismissaankin olla armollista, ei henkistä tuskaa luovaa.
Usko ei ole tympeää määrämittaisten halkojen sahaamista päivästä toiseen, läpi koko elämän, vaan elämistä Kristuksen ilossa ja vapaudessa. Kristus-elämään päästään sisälle vain yksin armosta. Pelastumiseen ei pääse omien tekojen kautta, vaan yksin Jumalan tekojen kautta.

Usko Jeesukseen on kokonaan Jumalan teko. Siksi se kestää silloinkin, kun omat voimani loppuvat. Se ei kaadu siihenkään, että minä lankean. Se ei lopu silloinkaan, kun minusta tuntuu siltä, että suhteeni Jumalaan on penseä tai kylmä. Taivaaseen pääsemiseni ei ole minun päätökseni, jaksamiseni tai yrittämiseni varassa. Jos niin olisi, en koskaan pääsisi taivaaseen – se, mikä on ihmisestä itsestään, sammuu nopeasti. Mutta siitä, mikä on Jumalasta, Hän itse pitää huolen, ettei se sammu eikä kuole.

Jumalan evankeliumi sanoo: Saat syntisi anteeksi, olet Jumalan lapsi ja ikuinen elämä on sinun. Tämä kaikki on valmistettu sinua varten sen takia, että Jeesus kuoli sinun puolestasi ristillä. Sinun ei tarvitse tehdä mitään ansaitaksesi nämä, koska Jeesus on jo tehnyt puolestasi kaiken. Juuri tällä evankeliumilla, jota Jumalan sana julistaa, Jumala ottaa omakseen, synnyttää uskon ja pitää omanaan.
Ihmisen osa on säilyttää Jumalalta saamansa uskon lahjansa niin, että se eräänä päivänä on kuin pääsylippu, joka aukaisee portin Jumalan Taivaseen.