Olen monesti osallistunut tähän joulukampanjaan. En kuitenkaan ole välttämättä tehnyt orjallisesti jokaista tehtävää ja lisännyt näitä päivittäiselle suorituslistalleni. Sen sijaan olen pyrkinyt käyttämään kalenteria innoittavina ideoina hyvän tekemiselle joulukuussa.

Kuluneella viikolla kyselin kuulumisia eräältä hyvältä ystävältäni ja hän ilmaisi, ettei ole koskaan oikein ollut jouluihminen. Hän inhoaa joulun aikaan liittyvää kiirettä ja stressiä. Monesti joulun alla tehtävälista täyttyykin nopeasti kaikenlaisesta tärkeästä ja vähemmän tärkeästä puuhasta. Siksi Valoa Maailmaan -kampanjan yksinkertaiset, pienet ideat ovat ihania. Ne ovat olleet minulle tapa muistuttaa itseäni joulun merkityksestä ja keskittyä tekemään pieniä asioita seuratakseni Vapahtajan esimerkkiä.

Monesti olen odottanut innolla tiettyjä tehtäviä jo etukäteen. Kun on yrittänyt ilahduttaa muita tai olla avuksi toisille, on saanut nauttia itsekin ilosta ja valosta. Se on ollut mielestäni parasta tässä kampanjassa.

Paasto – mahdoton tehtävä?

Valoa Maailmaan -joulukalenterissa oli alkukuussa sunnuntaille tehtävänä paastota. Tarkoitus oli siis jättää yksi tai kaksi ateriaa välistä ja lahjoittaa niistä ”säästynyt” raha hyväntekeväisyyteen.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet paastoavat itseasiassa jokaisen kuun alussa. Kun paastoamme, emme pelkästään jätä ruokailua väliin vaan pyrimme syventymään rukoukseen. Valitsemme jonkin tarkoituksen, jonka puolesta paastoamme ja rukoilemme.

Yleensä paastoamme kahden aterian yli. Syömme esimerkiksi lounaan, jätämme väliin illallisen sekä aamiaisen ja syömme jälleen seuraavana päivänä lounaan. Muistan erityisesti nuorena, että paastoaminen oli välillä todellinen kamppailu ja laskin tunteja siihen kun saisin taas syödä. Sittemmin olen oppinut, että keskittyessäni asiaan jonka puolesta paastoan se on helpompaa.

Jos olet kiinnostunut lukemaan lisää tässä artikkelissa kerrotaan enemmän paastosta.

Joskus terveydelliset syyt estävät meitä paastoamasta, jolloin voimme joutua tekemään sovellutuksia. Esimerkiksi raskaana ollessani olen joutunut pidättäytymään normaalista paastosta. Se on ollut minusta paljon vaikeampaa, koska olen joutunut itse pohtimaan, kuinka voisin tehdä paastosta siitä huolimatta uhrauksen ja merkityksellisen uskon osoituksen Herralle.

Tämä artikkeli kertoo mitä voit tehdä, jos haluat paastota, mutta se ei ole terveydellesi mahdollista.

Miksi paastoamme?

Keväällä presidentti Nelson pyysi viime keväänä ihmisiä paastoamaan koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Henkilökohtaisia syitä paastolle voi olla monia. Joskus tarvitsemme lisää ohjausta Herralta ja vastauksia kysymyksiin. Toisinaan meillä on fyysisiä haasteita, joiden kanssa kamppailemme. Usein paastoamme jonkun ihmisten puolesta, joka tarvitsee apua.

Jeesus opetti seuraajilleen, että tarvitaan paastoa ja rukousta, jotta Jumalan voima olisi läsnä ja vaikuttaisi elämässämme. (Matteus 17:14-21) Ihmeitä toki tapahtuu nykyaikanakin, mutta aina rukouksiimme ei vastata kuten toivomme.

Paastomme syynä voi olla esimerkiksi pyynto, että vakavasti sairas henkilö parantuisi.  Jumala ei kuitenkaan välttämättä anna meille tällaista siunausta, jos se ei ole tarkoituksenmukaista. Siitä huolimatta voimme paaston seurauksena saada voimia kohdata henkilön tuleva poismeno, toivoa tulevaisuudelle, suuremman kyvyn ymmärtää Jumalan tarkoituksia, rauhaa mieleemme ja lohdutusta kohtaamaamme haasteeseen.

Aiheesta lisää esimerkiksi artikkelissa ”Miksi Jumala ei pysäyttänyt koronavirusta”

Rukouksen ei ole tarkoitus pyrkiä muuttamaan Jumalan tahtoa. Sen on tarkoitus auttaa meitä saamaan siunauksia, joita Hän muutenkin on halukas meille antamaan, mutta joiden saamisen ehtona on se, että pyydämme niitä. (Bible Dictionary: Prayer) Samaa voidaan soveltaa paastoon, jossa rukous on tärkeänä osana. Paaston ja rukouksen tarkoitus on erityisesti osoittaa uskoa.

Paaston vaikutuksia

Olen kokenut paastoamisen merkityksellisenä omassa elämässäni, vaikka usein vastaukseni ovat nimenomaan hienovaraisia eivätkä niinkään ihmeellisiä. Se ei tarkoita, etten olisi kokenut konkreettisiakin siunauksia paastoamisesta. Esimerkiksi nykyinen kotimme oli seurausta useiden ihmisten rukouksista ja paastosta.

Vaikuttavimpia kokemuksia paastosta ovat olleet kerrat, jolloin olemme paastonneet yhdessä mieheni kanssa jonkun henkilön puolesta hänen tietämättään. Jälkeenpäin on monesti tullut esille, kuinka paasto on vaikuttanut heidän elämäänsä. Esimerkiksi eräs ystävä ilmoitti saaneensa työasiat järjestymään ongelmien jälkeen.

Valoa Maailmaan paastoni oli haasteellinen. Aloitus venyi ja venyi. Keskittyminen tuntui vaikealta. Mutta olen iloinen, että pidin kiinni päätöksestäni. Paastosin kahden itselleni tärkeän ihmisen puolesta, joilla molemmilla on haasteellinen tilanne elämässään. Toiselle heistä en voikaan olla muutoin avuksi. Oli ilo tuntea, että sain osallistua ja tukea häntä edes paaston kautta.

En tiedä vielä, millä tavalla paastoni vaikutti tai tulee vaikuttamaan näiden henkilöiden elämään. Uskon ja toivon, että se voi olla heille avuksi. En kuitenkaan jäänyt itsekään vaille siunauksia, vaan sain tuntea toivoa ja rauhaa paastoni seurauksena.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

The post Valoa Maailmaan paaston avulla appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Pikemminkin heidän määräämänsä kymmenkunta lääkettä taisteluun loppuvaiheen syöpää vastaan, joista monet täytyy ottaa ruoan kanssa, tekevät lähes mahdottomaksi olla nauttimatta edes yhtä ateriaa päivän aikana. Tämä on taas yksi syövän aiheuttamista vaikutuksista päivittäisessä elämässäni, mikä on pakottanut perheeni ja minut kehittämään “uuden kirkkoa koskevan normaalin”.

Vaikka en voi fyysisesti olla ilman ruokaa ja osallistua kunnolla paastoon, olen oppinut, että voin tehdä monia asioita ollakseni oikeassa paaston ja rukouksen hengessä, vaikka fyysinen ruumiini estääkin minua seuraamaan paaston lakia kirjaimellisesti.

1. Rukoilen

Joseph B. Wirthlin sanoi: “Pyhissä kirjoituksissa paasto liitetään miltei aina rukoukseen. Ilman rukousta paastoaminen ei ole täydellistä paastoa; se on vain nälkäisenä olemista. Jos haluamme, että paastomme on jotakin enemmän kuin vain syömättä olemista, meidän täytyy kohottaa sydämemme, mielemme ja äänemme läheiseen yhteyteen taivaallisen Isämme kanssa. Voimalliseen rukoukseen liitettynä paasto on voimakas. Se voi täyttää mielemme Hengen ilmoituksilla. Se voi vahvistaa meitä houkutusten aikoja vastaan.” (“Paaston laki”, yleiskonferenssi, huhtikuu 2001)

En voi olla edes “nälkäinen” paastosunnuntaina. Kuinka minun tarvitseekaan rukoilla jopa enemmän! Paaston hengessä pyrin aloittamaan tuon päivän keskittymällä rukouksessani määrättyihin perheisiin tai ihmisiin, jotka tarvitsevat apua, aivan kuten tekisin paastotessani oikeasti. Vaikka ruumiini ei anna minun olla ilman ruokaa, rukous voi antaa minulle paaston hengen.

2. Syön kevyesti

Syömäni ruoka muun perheen paastotessa on yksinkertaista. Syön ruokia, joiden eteen ei tarvitse nähdä vaivaa tai joita ei tarvitse valmistaa. Tämän kaltainen yksinkertaisesti syöminen auttaa minua muistamaan, että syön vain koska minun täytyy. Tämä toivottavasti auttaa minua pysymään päivän oikeassa hengessä.

3. Opetan lapsiani

On ikävä pyytää lapsiani tekemään jotakin vaikeaa, kuten paastoaminen, kun en tee sitä itsekään. “Tee niin kuin minä sanon eikä niin kuin minä teen” -periaate ei ole tehokkain vanhemmuuden apuväline. Onneksi lapseni ovat olleet osallisina taistelussani syöpää vastaan ja ymmärtävät niitä monia vaikeuksia, joita se tuo mukanaan. Kun selitin heille, miksi minun täytyy syödä, ja rukoilin heidän puolestaan, he ymmärsivät asian helpommin.

Lapseni ovat vielä aika nuoria, joten emme odota heidän paastoavan kahden aterian ajan, mutta vanhin, juuri kasteelle mennyt lapsemme, aloitti paastoamisen. Selitimme myös kahdelle nuoremmalle, että paastosunnuntaina emme ota kirkkoon välipalaa mukaan, ja lahjoitamme siitä säästyvät rahat tarvitseville. Toivon, että tekemällä oman osani lasteni opettamisessa auttaa tuomaan paaston hengen kotiimme. Kuten Vanhin Wirthlin lupasi: “Paastoaminen oikeassa hengessä Herran tavalla virkistää meitä hengellisesti, vahvistaa itsekuriamme, täyttää kotimme rauhalla, keventää sydämemme ilolla, vahvistaa meitä kiusauksia vastaan, valmistaa meitä vastoinkäymisiä varalle ja avaa taivaan ikkunat.” Haluamme myös lastemme saavan nämä siunaukset.

4. Maksan runsaat paastouhrit

Tuntuu vähän huijaamiselta syödä, kun muut paastoavat, mutta maksan silti paastouhrit aivan kuin paastoaisin. Uskon, että se pitää yllä paaston henkeä, vaikka en voikaan tehdä sitä oikeasti. En voi antaa uhriksi näläntunnetta, mutta voin rukoilla ennen paastoa ja maksaa paastouhrin toisten auttamisen hengessä. Miten se voisi olla huono asia? Pidän siitä, miten Gordon B. Hinckley selitti asian: “Mitä tapahtuisi, jos paastopäivän ja paastouhrien periaatteita noudatettaisiin kaikkialla maailmassa[?] Nälkäiset ruokittaisiin, alastomat vaatetettaisiin, kodittomat majoitettaisiin… Huolehtiminen ja epäitsekkyys kasvaisivat uudessa mittasuhteessa ihmisten sydämissä kaikkialla.”  (“The State of the Church,” Ensign, May 1991, 52–53).

Joillekin ihmisille rahan uhraaminen voi olla jopa vaikeampaa kuin syömättä oleminen, mutta tämä on jotakin, mitä minä voin tehdä päästäkseni fyysisen ruumiini aiheuttaman kuilun yli paastoamisessa. Yritän noudattaa mahdollisimman monia paastopäivän periaatteita ja uskon, että Herra tietää tilanteeni ja tuntee sydämeni.

5. En vaadi itseltäni liikaa

En voi sille mitään, että minulla on kuolemaan johtava sairaus. Ei olisi viisasta lakata ottamasta lääkkeitäni vain sen takia, että voisin paastota. Tämä on yksi käsky, jonka noudattamisen suhteen minun täytyy hellittää ja olla tuntematta syyllisyyttä siitä. Jos voisin paastota, tekisin niin, eikä minun tarvitse tuntea huonoa omatuntoa tämän pienen asian takia. Paastoaminen on käsky, mutta vain niille, jotka pystyvät fyysisesti tekemään sen. Presidentti Joseph F. Smith on sanonut kuukausittaisesta paastopäivästä seuraavasti: “Herra on asettanut paaston kohtuulliselle ja viisaalle perustalle. …se on annettu ihmisille omantunnon asiaksi, viisauden ja harkintakyvyn harjoittamista varten. …Mutta niiden, jotka voivat, tulisi paastota. …ketään ei ole vapautettu siitä; sitä vaaditaan pyhiltä, vanhoilta ja nuorilta, jokaisessa kirkon osassa.” (Evankeliumin oppi (1939)).

Ehkä joskus tulee aika, kun sairauteni hoito muuttuu, ja voin osallistua paastoon säännöllisesti. Siihen asti yritän tehdä parhaani kaikin mahdollisin tavoin ja toivon osakseni siitä saatavia siunauksia – vaikka vain yrittämisestä. Spencer W. Kimball kirjoitti: “Herra antaa runsaita lupauksia niille, jotka paastoavat ja auttavat puutteessa olevia… Innoitus ja hengellinen johdatus seuraavat vanhurskautta ja pysyttelemistä lähellä taivaallista Isää.” (Spencer W. Kimball, Anteeksiantamuksen ihme (1969)).

Kun profeetat puhuvat Herran runsaista lupauksista niille, jotka paastoavat, se on jotakin sellaista, mitä kuuntelen tarkasti, koska voin todellakin ottaa vastaan niin monia siunauksia, kuin niitä vain on tarjolla. Henry B. Eyring kuvaili paaston lupauksia selittäessään: “Se lyhyt aika, jonka me paastoamme joka kuukausi, ja se vähäinen summa, jonka me lahjoitamme köyhien hyväksi, saattaa aikaansaada meidän luonteessamme vain pienen osan sitä muutosta, ettemme halua enää tehdä pahaa. Mutta kun teemme kaiken, mihin kohtuullisesti katsoen pystymme rukoillaksemme, paastotaksemme ja lahjoittaaksemme varoja apua tarvitseville, meille on annettu suurenmoinen lupaus:

”Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.

Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ’Tässä minä olen.’” (Jesaja 58:8-9)(“Toisenlaista paastoa minä odotan”, toukokuu 2015).

Toistaiseksi “kaikki, mitä voin kohtuullisesti katsoen tehdä,” on yrittää parhaani mukaan olla paaston hengessä, vaikka ruumiini ei salli minun olevan ilman ravintoa.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Melodee Cooper ja se on julkaistu aggielandmormons.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Kehoni ei salli minun paastota: 5 tapaa tehdä siinä kuitenkin parhaani appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Joillekin nyky-yhteiskunnassa paastoaminen tarkoittaa kaikkien tai joidenkin ruokien tai juomien välttämistä. Mutta miksi kukaan valitsisi olla ilman niitä? Jotkut päättävät paastota toisinaan puhdistaakseen ruumiinsa kerääntyneistä kuona-aineista, mutta tiesitkö, että paastoaminen voi puhdistaa myös hengen?

Paastoamisella on pitkä historia

Seuraava lausunto LDS.org-sivuilta auttaa ymmärtämään paastoamisen historian ja sen, miksi ihmiset ovat halunneet osallistua tällaiseen toimintaan kautta aikojen: “Paastoaminen on ollut Jumalan profeettojen ja Hänen kirkkonsa jäsenten tapa muinaisista ajoista lähtien. Vanhan Testamentin aikoina Mooses ja Elia paastosivat (ks. 2 Moos. 34:28; 1 Kun. 19:8). Israelilaisille paastoaminen liittyi usein tiettyihin tapahtumiin tai jumalallisen avun saamiseen. Uuden Testamentin aikoina Jeesus Kristus paastosi 40 päivää ja 40 yötä valmistautuessaan palvelustyöhönsä (ks. Matt. 4:1-4). Hän opetti opetuslapsilleen paaston voimasta ja tärkeydestä.”

Hengelliset keinot

Taivaallinen Isä on profeettojensa kautta opettanut lapsilleen keinoja keskustella Hänen kanssaan. Rukous on voimaa antavin keino kehittää ja pitää yllä suhdetta taivaalliseen Isäämme kautta elämämme. Yhdessä paaston kanssa siitä tulee vahva voima.

Uuden Testamentin Markuksen evankeliumissa kuvataan tapahtumaa, jossa Vapahtaja onnistui poistamaan pahan hengen nuoresta miehestä, vaikka Hänen apostolinsa eivät olleet onnistuneet siinä. Kun apostolit myöhemmin kysyivät Vapahtajalta, miksi he eivät olleet kyenneet auttamaan tätä nuorta miestä, Vapahtaja vastasi sanoen “Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella ja paastolla” (Mark. 9: 29) osoittaen niin apostoleilleen kuin meillekin, että rukous yhdessä paaston kanssa on todellinen voima.

Elämässämme on aikoja, jolloin tarvitsemme enemmän kuin mitä pelkkä rukous voi antaa. Paastoaminen on toinen keino, jota voimme käyttää päästäksemme lähemmäksi taivaallista Isää ja saadaksemme ne siunaukset, joita Hänellä on meille. Kun etsimme johdatusta ja vastauksia rukouksiimme, Herra odottaa meidän tekevän ensin osamme – kaiken, minkä voimme – ennen kuin Hän antaa vastauksia tai apua niihin haasteisiin, joita kohtaamme. Tämä voi olla vaikeaa, mutta voimme ajatella sitä todisteena taivaallisen Isämme rakkaudesta, koska se sallii meidän kasvaa ja saada mahdollisimman paljon oppia jokaisesta kokemuksestamme. Meidän uskoamme pitää koetella ennen kuin saamme siunaukset, samoin kuin emme voi saada täyttä palkkaa ennen kuin olemme tehneet täyden työpäivan. Siunaukset ansaitaan (ks. Et. 12:6 ja 2 Ne. 25:23).

Paastoaminen on keino osoittaa Herralle, että olemme nöyriä ja halukkaita uhraamaan saadaksemme tarvitsemamme siunaukset. Se on keino, jonka avulla keskustelutaitomme taivaallisen Isämme kanssa kehittyvät ja joka voi parantaa meitä niin fyysisesti kuin hengellisesti.

Mormonit ja paastoaminen

Monet mormonit paastoavat niin henkilökohtaisesti kuin myös yhdessä. Joka kuussa on yksi sunnuntai, jota kutsutaan “paastosunnuntaiksi” ja joka antaa kirkon jäsenille tilaisuuden paastota yhdessä – toisinaan yhteistä tarkoitusta varten. Muulloin se on yksinkertaisesti tilaisuus paastoon itsekseen.

Perheitä, 8-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset mukaan lukien, kehoitetaan olemaan syömättä ja juomatta kahden peräkkäisen aterian ajan 24 tunnin sisällä ja antamaan aterioista säästyneet rahat köyhille ja apua tarvitseville ns. “paastouhrin” kautta. Tässä videossa (englanniksi) presidentti Henry B. Eyring kuvailee, kuinka nämä lahjoitukset käytetään siunaamaan ihmisten elämää kautta maailman.

• Alkuperäinen artikkeli löytyy mormon.org-sivulta. Artikkelin käänsi Auli Summerhays.

The post Miksi mormonit paastoavat? appeared first on SeuraaKristusta.fi.