Minä olen!

Tällä hetkellä pahin riippuvuus elämässäni on puhelin. Siitä on niin kamalan vaikea päästä eroon, koska se on niin monin tavoin tarpeellinen tai vähintäänkin hyödyllinen. Jossain vaiheessa hankin vanhanaikaisen rannekellon, ettei minun enää tarvitsisi kantaa puhelinta mukanani sen vuoksi.

Mutta entä kamera? Eihän lasten kanssa voi minnekään lähteä ilman. Sitten on tietenkin yhteydenpito perheeseen, ystäviin ja sukulaisiin. Kotiäitinä on mukava voida välillä vaihtaa viesti tai pari whatsappilla. Muutoin päivän aikuiskontakti saattaa rajoittua samaan aikaan ulkoilevaan naapurin mummoon tai kaupan kassaan.

Taskulamppukin on yllättävän tarpeellinen miettiessäsi, minne lapset ovat piilottaneet avaimesi. Tai laskin, kun päässälaskutaidon vaativuus yllättää alennusprosentin kohdalla.

Mutta koen, että pohjimmiltaan puhelin on minulle todellinen aikasyöppö. Ja se on syy, jonka vuoksi haluaisin katkaista napanuoran koko laitteeseen.

Riippuvuuksissa on kaksi ongelmaa

Addiktioita on monenlaisia ja puhelin ei varmasti ole pahimmasta päästä. Yleensä riippuvuuksista mieleen tulevat ehkä alkoholi tai huumeet. Mutta ne voivat olla paljon muutakin. Esimerkiksi pornografia, sokeri, läheisriippuvuus tai pelit voivat aiheuttaa samanlaisia hankaluuksia.

Riippuvuutta voi olla vaikea tunnistaa itsessään ja myöntää itselleen.

Havahdun jossain vaiheessa somesta, pinterestistä tai youtuben ompeluvideoista. Totean, että otin puhelimen esille jotakin tarkoitusta varten, mutten muista enää minkä. Tai sitten huomaan, että olen lapsen kerhoryhmään saapuneen kuittausviestin jälkeen lukenut pari uutisartikkelia, katsonut muutaman videon ja käynyt läpi koko facebookin sisällön. Ja aikaa onkin huvennut minuutin sijasta toista tuntia.

Inhoan sitä. Ja inhoan itseäni sen seurauksena, että olen taas unohtunut samaan ansaan.

Olipa kyse aineesta, omaksutusta tavasta tai ajatusmallista, riippuvuudet aiheuttavat elämäämme kaksi ongelmaa iankaikkisesta näkökulmasta. Ensimmäinen on se, että olemme menettäneet joltain osin itsemme kontrollin. Mitä enemmän aine tai tapa meitä hallitsee, sen pahempi riippuvuusongelma meillä on. Toinen on se, että riippuvuus estää meitä tuntemasta Pyhää Henkeä elämässämme. Se häiritsee yhteyttämme Jumalan kanssa. Iankaikkisesta näkökulmasta jo näiden kahden syyn vuoksi meidän täytyy yrittää päästä eroon riippuvuuksista, pienistäkin.

Mitä väliä on ajoittaisella kontrollin menettämisellä?

Eteenkin, jos kyseessä on vain puhelin? Oman toimintansa kontrollin menettäminen on Jumalan suunnitelmassa ongelma siksi, että silloin luovutamme tahdonvapautemme pois. Tahdonvapaus tai valinnanvapaus oli jo aivan alussa niin tärkeää Jumalalle, että taatakseen sen kaikille Hän salli osan henkilapsistaan käyttää sitä kapinoidakseen ja seuratakseen paholaisen suunnitelmaa. Hän antoi meille valinnanvapauden, jotta voisimme löytää todellisen onnellisuuden.

Nautinto ei ole sama kuin onnellisuus, vaikka onnellisuuteen voi sisältyä nautintoa. Riippuvuutta aiheuttavat aineet tai tavat tuottavat yleensä jonkinlaista nautintoa. Mutta niille on ominaista myös se, että saadaksemme nautintoa tarvitsemme vähitellen enemmän ja enemmän kyseistä ainetta tai pian emme voi kokea nautintoa lainkaan sitä ilman.

Kun asetamme itsemme alttiiksi riippuvuudelle annamme valinnanvapautemme pois. Riippuvuus ohjaa toimintaamme. Valinnanvapaus on lopulta kaikki, mitä meillä on. Kuten Tolkien kirjoittaa ”Voimme päättää vain siitä, mitä teemme sillä ajalla, joka meille annetaan.”

Jos luovutamme valinnanvapautemme pois, meistä tulee orjia. Näin tapahtuu joskus, vaikkei kyseessä olisi edes riippuvuutta. Saatamme esimerkiksi huijata itsemme ajattelemaan, että joku toinen sai meidät raivostumaan. Todellisuudessa valitsimme reagoida tilanteeseen raivostumalla.

Kun annamme tahdonvapautemme pois joku toinen päättää, mitä teemme. Silloin emme voi saavuttaa onnellisuutta. Paholainen on liiankin valmis hyödyntämään tilaisuuttaan. Hänen suunnitelmansa mukaan meistä tulee kurjia ja onnettomia. Hän pyrkii käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen sen aikaan.

Miksi meidän tarvitsisi tuntea Pyhää Henkeä?

Pyhä Henki on Jumalan keino kommunikoida kanssamme. Hän ei voi itse olla läsnä arjessamme. Emme kuolevaisina ihmisinä kestäisi Hänen kirkkauttaan. Mutta Hän voi lähettää Pyhän Hengen vaikuttamaan elämässämme.

Kun tarvitsemme vastauksia rukouksiin tai mitä tahansa apua Jumalalta, Pyhä Henki voi välittää sitä. Hän on Jumalan kanava lähettää meille lohdutusta, ohjausta, itsehillintää, rakkautta, iloa, voimia, kykyjä ja rauhaa. Tai mitä muuta satummekin tarvitsemaan.

Pyhän Hengen vastaanottaminen elämäämme vaatii kuitenkin, että yritämme parhaamme mukaan pitää Jumalan käskyt. Kun valitsemme riippuvuudelle tyypillisen käyttäytymisen usein rikomme jotakin Jumalan käskyä. Asetamme itsemme tilanteeseen, jossa emme voi vastaanottaa Hänen apuaan tai vastauksiaan.

Pyhä Henki on hiljainen vaikutus, jonka tunnemme sydämessämme ja mielessämme. Hän ei huuda tai tavoittele huomiotamme kovakouraisin keinoin. Jumala ei koskaan pakota meitä vastaanottamaan Pyhää Henkeä ja vaikka Hän olisikin läsnä, se saattaa jäädä meiltä huomaamatta oman tilamme vuoksi.

Emme voi tuntea Pyhää Henkeä, jos jokin siitä poikkeava vahva halu tai tunne valtaa meidät. Esimerkiksi tarve toimia riippuvuutemme mukaan estää meitä tuntemasta Pyhän Hengen vaikutusta.

Jumalan rakkaus voi auttaa eroon riippuvuuksista

Jos kamppailemme puhelimen tai sokerin suhteen, voimme ehkä päästä eroon riippuvuudesta itseksemme ja turvautumalla Jumalan apuun. Missä tahansa vaikeammassa riippuvuudessa Jumala odottaa meidän käyttävän Hänen innoittamiaan apukeinoja esimerkiksi lääketieteen, terapian tai vertaistuen muodossa.

Jumala on Taivaallinen Isämme ja Hän rakastaa meitä täydellisesti. Se ei tarkoita, että hän hyväksyisi syntejämme (ks. D. Todd Christoffersson ”Jumalan rakkaus”). Mutta Hän ymmärtää meitä ja haluaa auttaa meitä vapautumaan niistä. Kun koemme Jumalan rakkautta itseämme kohtaan löydämme todellisen itsetuntomme. Jumalan rakkaus antaa meille itseluottamusta, uskoa omiin kykyihimme ja tarpeeksi voimakkaan halun vapautua riippuvudesta.

Erityisesti voimme tuntea Jumalan rakkautta, kun alamme ymmärtää Kristuksen puolestamme tekemää työtä. Hän on kantanut kaikki syntimme ja tuskamme, koska Hän rakastaa meitä. Sen vuoksi Hän voi auttaa meitä muuttumaan ja jättämään kaiken huonon elämässämme taaksemme, myös pääsemään eroon riippuvuuksista. Se auttaa meitä saamaan toivon muutoksen mahdollisuudesta ja halun tulla paremmiksi. Jos saavutamme tämän, kokemus riippuvuudesta ei ole mennyt hukkaan.

Kamppaillessaan peliriippuvuuden kanssa Joel kertoi oppineensa, että tarvitsemme riippuvuuden tilalle korvaavia asioita, pelkkä riippuvuuden katkaiseminen ei riitä. Rakkauden osoittaminen Jumalalle voi auttaa meitä löytämään merkityksellisiä asioita korvaamaan riippuvuuden. Teot, joiden motiivina on rakkaus Jumalaan auttavat meitä myös ylläpitämään ja edistämään muutosta elämässämme. Voimme saada niistä lisää voimaa taistella riippuvuutta vastaan ja vähitellen muuttua ihmisinä niin, että todella pääsemme eroon riippuvuuksista.

Apostoli Uchtdorf on sanonut:

”Ei, Jumalalle ei ole tarpeen, että rakastamme Häntä. Mutta voi, kuinka meille on tarpeen rakastaa Jumalaa!

Sillä se, mitä rakastamme määrittelee, mitä etsimme. Se, mitä etsimme määrittelee, mitä ajattelemme ja teemme. Mitä ajattelemme ja teemme määrittelee, keitä me olemme – ja millaiseksi tulemme. – – Aikojen alusta saakka rakkaus on ollut lähteenä suurimmalle autuudelle ja raskaimmille taakoille. Kurjuuden ytimestä Aadamin ajoista meidän päiviimme saakka löytyy rakkaus vääriin asioihin. Ja ilon ytimestä löytyy rakkaus hyviin asioihin.

Ja suurin kaikista hyvistä asioista on Jumala.”

Riippuvuuksien kanssa tarvitsee usein tukea ja apua. Mutta ellemme löydä Jumalaa elämässämme, todellinen muutos jää puuttumaan.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis

Millä tavalla sinä olet kokenut Jumalan rakkautta elämässäsi? Mitä apua siitä on ollut?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Miksi yrittää eroon riippuvuuksista? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

On helppoa nähdä miksi. The Washington Times ja Today -lehtien artikkelit vertaavat Burtonin menneisyyttä nykyhetkeen kuvien kautta. Pidätysvalokuva on kuva ihmisen kuoresta harittavine silmineen ja kuoppaisine poskineen. Violetiksi ja punaiseksi värjätyt hiukset roikkuvat otsalla ja kaulassa oleva tatuointi näkyy juuri ja juuri hänen alaspainetun leukansa takaa.

Tuoreempi valokuva on merkittävästi erilainen. Kuvassa on nainen lakki ja viitta päällään, hymyilevänä, käsivarret ylpeästi ristissä valon loistaessa silmistä. Joku saattaa epäillä, onko tämä ollenkaan sama henkilö kuin nainen pidätyskuvan oranssissa haalarissa, mutta tatuointi paljastaa hänet. On hämmästyttävää, mutta ilmiselvää, että tuo uusi Washingtonin yliopistosta valmistunut opiskelija oli aikaisemmin heroiiniriippuvainen, jolla oli 17 tuomiota törkeistä rikoksista.

Nyt Burton on ollut kuivilla kahdeksan vuotta. Hän on viehättävä, avoin ja hyvä keskustelija jutellessamme puhelimessa. Hän asuu nykyään Rochesterissa, Washingtonin osavaltiossa ja kertoo minulle tarinaansa kuumana heinäkuun päivänä. Hänen huomionsa kiinnittyy välillä vain pihalla oleviin vesimelonin taimiin, joiden kasvamisesta hän on huolissaan. Hän ja hänen miehensä huolehtivat miehen isovanhempien kiinteistöstä ja he ovat rakentamassa asuintilat tallin toiselle puolelle, jotta voivat olla heille apuna. Burton sanoo, että he molemmat haluavat antaa jotakin takaisin maailmalle vankilatuomioidensa ja huumeriippuvuuksiensa jälkeen.

Burtonin suunnitelmiin kuuluu takaisin antaminen myös suuremmassa mittakaavassa. Vuonna 2020 hänet nimitettiin Truman-stipendiaatiksi, jolloin hänelle myönnettiin maineikas ja erittäin kilpailukykyinen 30 000 dollarin stipendi. Hän suunnittelee opiskelevansa maisterintutkinnon pääaineenaan yhteiskuntapolitiikka tai laki. Vuonna 2019 hänelle myönnettiin Washingtonin yliopistoon 36 000 dollarin arvoinen Martin Honor -stipendi, joka auttoi häntä pääsemään sille tielle, jolla hän nyt on.

Dramaattiset käänteet Burtonin elämässä tekevät hänen matkastaan merkittävän, mutta hän on tehnyt monia päätöksiä, jotka ovat tuoneet hänet tähän pisteeseen. Kaikista menestykseen johtavista asioista Burton mainitsee erityisesti yhden päätöksen, joka on ollut erityisen kallisarvoinen hänen elämässään — Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon liittyminen.

Miksi hän selviytyi?

Burtonilla ei juurikaan ollut mahdollisuutta välttää huumeriippuvuutta. Hän syntyi vuonna 1972 ja hän oli 7-vuotias kun hänen äitinsä, joka oli huumeriippuvainen, tutustutti hänet marihuanaan. Vähän sen jälkeen hän alkoi käyttää metamfetamiinia ja teini-ikäisenä hän alkoi polttaa crackia.

Burton sanoo tunteneensa lapsena sisimmässään, että jotkut asiat, joita häntä käskettiin tekemään olivat väärin. Mutta hänen elinympäristönsä ja halunsa olla rakastettu ja hyväksytty teki oikean valitsemisesta vaikeaa, joten hän teki asioita hengellistä haluaan vastaan.

Valitettavasti hänen lapsuutensa oli vain alku sarjalle karmeita tapahtumia hänen elämässään, joita olivat mm. raiskaus, useat itsemurhayritykset, heroiiniriippuvuus, ryöstelevät huumevälittäjät, kodittomuus, hyväksikäyttö ihmissuhteissa ja omien lasten huoltajuuden menettäminen. Mutta hän uskoo nykyään, että hänen epäreilut elämänkokemuksensa tapahtuivat syystä.

“Ajattelin, että olin vain sairas ja julma vitsi tämän maan päällä. Eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, miksi lapsi joutui kokemaan minun kokemiani asioita. Siinä ei vaan ollut mitään järkeä, mutta nykyään, …uskon, että jokainen kokemus elämässäni tapahtui, jotta voin auttaa jotakuta toista… ja siksi kaikkina niinä kertoina, kun heräsin tehohoidossa ampumahaavan tai epäonnistuneen yliannostuksen takia … ja elin yhä, vaikka en halunnut, ymmärrän nyt, että minut pidettiin elossa, koska minun oli tarkoitus auttaa jotakin henkilöä”, hän sanoo. “En usko, että ilman Vapahtajaa minua olisi pelastettu. Mutta myös minun piti haluta pelastua.”

Tästä linkistä voit lukea Joelin tarinan peliriippuvuuden voittamisesta Kristuksen avulla.

Hengellisiä kokemuksia

1990-luvun alkupuolella Burtonin asiat olivat karanneet käsistä, kun hänen pidätyksensä tulivat toistuvammiksi. Mutta erään neljän kuukauden pituisen tuomion aikana hän tunsi halua saada apua, joten hän kääntyi pyhien kirjoitusten puoleen.

“Luin koko Raamatun ja se oli erityinen kokemus. Monet käyttäytymiseen liittyvät asiat, joiden tavallaan toivoin vain häviävän, alkoivat sujua itsekseen…Ja tunsin että se johtui siitä, että luin sanaa”, hän sanoo.

Burton sai taas vankilatuomion vuonna 2009. Väsyneenä elämäänsä hän muisti ensimmäisen kokemuksensa Raamatusta ja alkoi lukea sitä uudelleen.

“Sukelsin Raamatun sivuille ja luin sen taas kannesta kanteen. Aloin myös tutkia useita eri uskontoja ollessani vankilassa ja minulla oli uskomattomia hengellisiä kokemuksia, joita en voinut järkeillä pois. Ne olivat melko perustavanlaatuisia ja jotkut asiat todella tarttuivat minuun. Ja vaikka välillä yritin kieltää Jumalan, minua muistutettiin lempeästi noista kokemuksista ja että ne eivät olleet lähtöisin kenestäkään muusta. Ne olivat minun ja Jumalan välisiä asioita ja ne olivat tapahtuneet, enkä voinut kieltää niitä.”

Burton oli lukenut Raamatun kaikkiaan kolme kertaa ja hän oli päässyt pois vankilasta, kun hän alkoi etsiä uskontoa, joka tukisi hänen pyhistä kirjoituksista lukemiaan periaatteita. Siitä huolimatta kun hänen poikansa, joka oli tutkinut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa Tacomassa, Washingtonissa, pyysi häntä lähtemään mukaan kirkkoon, hän ei ollut kiinnostunut. Mutta kun tuli selväksi, että hänen ja hänen miehensä taistelu huumeita vastaan ei ollut ohi, hän tiesi, että asioiden piti muuttua.

Kirkkoon liittyminen

“Tunsin hengellisesti, että meillä ei ollut mitään keinoa selviytyä kokemuksistamme, ellei Kristus ollut kulmakivenä elämässämme, joten teimme yhteisen päätöksen sitoutua Kristukseen. Aloin todella etsiä muita uskovia, joiden opetukset olivat Raamatun periaatteiden mukaisia, ja uskoin, että sellaisia täytyi olla olemassa,” hän sanoo.

Asuessaan Seattlessa, Burton muistaa päättäneensä osallista sakramenttikokoukseen itsekseen ja tuo kokemus oli lopulta merkityksellinen hänen uskon matkallaan.

“Pidin pienen rukouksen sakramenttikokouksen aikana ja sanoin: ‘Okei, Jumala. Jos haluat minun olevan täällä, jonkun on paras tulla juttelemaan kanssani, koska jos niin ei käy, en tule takaisin.’ Ja eräs nainen tuli juttelemaan kanssani ja meistä tuli ystäviä,” hän sanoi todeten, että häntä liikutti tuon naisen vilpitön todistus, jonka hän jakoi perheillassa, jossa Burton oli mukana.

Myöhemmin Burton sattui näkemään dokumenttielokuvan “Meet the Mormons”, vaikka sen ei minkään järjellisen syyn mukaan olisi pitänyt olla hänen soittolistaehdotuksissaan. Katsoessaan elokuvaa hän hämmästyi sitä, miten niin erilaisissa maissa asuvien jäsenten elämäntapa oli niin samanlainen.

Sitten hän pyysi saada kuningas Jaakon version Raamatusta, joka löytyy nykyään kirkon englanninkielisiltä sivuilta, ja vertasi sitä omaansa. Sen jälkeen ei mennyt enää kauan, kun lähetyssaarnaajat ottivat häneen yhteyttä ja hän tapasi lähetyssaarnaajat Seattlessa. Heidän todistuksensa evankeliumista innoittivat Burtonia ja hänen tapaamiensa ihmisten usko auttoi häntä ymmärtämään, että hän ei voinut elää toinen jalka evankeliumin ovenraossa ja toinen sen ulkopuolella.

“Tiesin että jos en ottaisi tuota uskon askelta molemmilla jaloilla, en koskaan saisi todellista kokemusta kirkon jäsenyydesta,” hän sanoo. “Minulla todellakin oli kysymyksiä, mutta tiesin, että en saisi ensi käden kokemusta, jos en liittyisi. Ja niin liityin kirkkoon. Minut kastettiin helmikuussa vuonna 2017, ja se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista päätöksistä.”

Vuorille kiipeäminen

Burton on ollut nyt kuivilla yli kahdeksan vuotta, vaikka hänen matkallaan on yhä paljon ylä- ja alamäkiä. Siitä huolimatta hän uskoo, että Jumala opettaa hänelle asioita tavalla, joka koskettaa häntä henkilökohtaisesti ja joka auttaa häntä hänen matkallaan. Yksi tapa, jonka kautta Jumala kommunikoi hänen kanssaan, on patikoinnin ja kiipeilyn kautta. Hän muistelee ensimmäistä kiipeilyretkeään (jonka oli järjestänyt jäsen hänen seurakunnassaan), ja kuinka eräs mies loukkaantui reitillä ja he olivat jumissa vuorella 24 tuntia yrittäen saada hänet sieltä pois.

Vaikka hän ei ollut suunnitellut lähtevänsä vaellukselle, hän tunsi kehotuksen tehdä niin. Asiat, joita hän oppi tuolloin ovat olleet unohtumattomia.

“Jonkin aikaa tunsin oloni kirkossa hyvin vieraaksi ja erilaiseksi. Minulla on arpia ja tatuointeja kaikkialla kehossani, käsissäni, kaulassani ja kyynärvarsissani, ja tunsin itseni todella erilaiseksi kuin muut kirkon jäsenet. Tunsin myös suurta epävarmuutta menneisyydestäni ja tekemistäni asioista katsoessani noita ihmisiä, jotka olivat menestyneitä työssään ja perheissään. . . . Mutta kun olimme tuolla vuorella, emme olleet ollenkaan erilaisia. Ei ollut väliä sillä, mitä teimme työksemme tai millainen menneisyytemme oli tai kuinka paljon ansaitsimme — millään sellaisella ei ollut väliä. Vain sillä oli merkitystä, että työskentelimme yhdessä, ja tuolla vuorella olimme kaikki samanlaisia.”

Kokemukset kuten “Meet the Mormons” -dokumentin löytäminen ja kutsu tuolle vaellukselle ovat olleet “joitakin merkityksellisimpiä kokemuksia, jotka ovat johtaneet minut nykyhetkeen,” hän jatkaa. Ja ne ovat opettaneet hänelle, että hän kykenee mihin tahansa.

“Se, mitä opin itsestäni tuolla vuorella oli, että minulla ei ole hajuakaan siitä, mihin pystyn. Että voin ylittää ne rajat, jotka olen asettanut omassa mielessäni, eikä minulla ole siinä vaiheessa enää tekosyitä luovuttaa,” hän sanoo.

Oikea henkilö

Burton tietää, että rajoja ei ole myöskään hänen koulutukseensa suhteen, mikä ilmenee hänen saamastaan Martin Honor -stipendistä vuonna 2019. Mutta vaikka hän oli kuullut Truman-stipendiaateista — maineikas titteli, jotka myönnetään kansallisesti hakijoille, joista on tarkoitus tulla uuden sukupolven julkisten palvelujen johtajia — hän ei aluksi hakenut stipendiä. Opinto-ohjaajansa rohkaisemana hän kuitenkin aloitti ankaran prosessin, jotta hänellä voisi olla stipendiin mahdollisuuksia. Ja se kannatti. Hän työsti yhä uudelleen seitsemää esseetä hakemusta varten ja lopulta hänet valittiin loppusuoralla henkilökohtaiseen haastatteluun, mutta epäilykset eivät jättäneet häntä rauhaan.

“Tunsin itseni taitamattomaksi tuossa prosessissa. Minusta tuntui että he olivat valinneet väärän henkilön. Taustani takia en tuntenut olevani yhtä hyvä kuin muut valitut opiskelijat. Kärsin huijarisyndroomasta ja minusta tuntui, että he näkisivät kuka olin ja mitä olin tehnyt ja että en vain ollut tarpeeksi hyvä,” hän sanoo.

Kun hänet sitten valittiin 62 opiskelijan joukkoon 55 eri oppilaitoksesta, Burton ei voinut uskoa sitä. Vaikka hän oli hyvinkin pätevä (stipendijärjestön nettisivuilla mainitaan, että hän toimii vapaaehtoisena mentorina vasta vapautuneille vangeille, hän on patikoiva tukihenkilö huumeidenkäytöstä toipuville ja sponsoroi toipuvia naisia 12 askelen ohjelmassa) hänestä tuntui silti, että häntä ei kuulunut valita.

“Sanoin: ‘Olen varma, että valitsitte väärän henkilön, koska ette tunne minua.’ Mutta he sanoivat minulle: “Olemme varmoja, että tunnemme sinut hyvin, siksi valitsimme sinut.’ Se kosketti sydäntäni. On kunnia olla Truman-stipendiaatti ja minusta tuntuu hienolta että saan liittää tuon tittelin nimeeni.”

Tulevaisuuden suunnitelmia

Tulevaisuudessa Burton suunnittelee, että voisi olla auttamassa USA:n vankilajärjestelmän uusimisessa, jotta vieroitushoito olisi pakollista ja mahdollista rikollisille, jotka päätyvät vankilaan toistuvasti tai koko elämänsä ajaksi. Ja sillä aikaa kun hänen maisterintutkintonsa siintää tulevaisuudessa, hän on päättänyt tutkia muita mahdollisuuksiaan lykkäämällä opintojaan ensi vuoteen, kunnes hän voi taas keskittyä täysin niihin.

Ajoittain Burtonin menneisyys yhä vaivaa häntä, mutta hän tukeutuu evankeliumin totuuksiin voimaa saadakseen.

“Minulla on todella syvä ymmärrys siitä, että Taivaallinen Isä rakastaa minua ja että Hän on antanut minulle anteeksi,” hän sanoo.”Ongelma ei ole se, että Taivaallinen Isä ei antaisi minulle anteeksi, vaan se, että en antanut anteeksi itselleni. Sitä asiaa työstän joka päivä.”

Burton ja hänen miehensä Chris ovat aktiivisia jäseniä seurakunnassaan. Yksi heidän mieluisimmista tehtävistään on ollut  olla Alkeisyhdistyksen opettajana 6-7 -vuotiaille. Silloin he pystyivät keskittymään evankeliumin perusasioihin ja oppimaan Alkeisyhdistyksen lauluja. Hän ja hänen miehensä myös lukevat pyhiä kirjoituksia ja rukoilevat päivittäin yhdessä, ja jos Burton on vuorilla, hän lukee ainakin yhden jakeen päivässä puhelimestaan. Jäsenyys kirkossa on muuttanut hänen elämäänsä myös siten, että hän on jälleen yhteydessä kolmeen lapseensa ja on saanyt elinikäisiä ystäviä.

“Olen todella kiitollinen kirkosta. Olen oppinut olemaan parempi vanhempi. Perustukseni on vakaa, koska olen mukana niin rakastavassa, anteliaassa ja tukea antavassa yhteisössä,” hän sanoo.”Yksi suuri etu kirkossa olemisessa on se, että kaikki ystäväni ovat raittiita ja jotkut parhaimmista ystävyssuhteista olen solminut kirkon jäsenten kanssa.”

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “From heroin addict to scholar: Latter-day Saint Ginny Burton shares how faith was vital in her recovery, success”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

Millä tavoin usko Kristukseen on auttanut sinua elämäsi haasteissa?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Heroiiniriippuvaisesta yliopisto-opiskelijaksi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tämä pitää paikkansa myös Joelin kokemuksessa, jossa riippuvuuteen yhdistyivät monenlaiset alemmuuden tunteet ja masennus. Tässä artikkelissa tutustumme hänen ajatuksiinsa peliriippuvuuden kanssa kamppailusta ja siitä, kuinka Kristus oli hänen apunaan sen voittamisessa.

Mistä kaikki alkoi?

Joel kuvailee itseään tiedonhaluiseksi ja ympäristöstään kiinnostuneeksi ihmiseksi, jolle ystävät ovat tärkeitä. Hän muistelee lapsuudessaan nauttineensa ulkona liikkumisesta, erityisesti kiipeilystä ja erilaisten temppujen tekemisestä.

”Niin… olen aina ollut sellainen henkilö, joka etsii elämyksiä ja kokemuksia. Ehkä enemmän kuin muut.”

Melko varhain kotiin hankittiin myös jonkinlainen pelikone, kuten muissakin naapuruston lapsiperheissä oli. Aluksi peleissä viehätti niiden jännittävyys ja esimerkiksi musiikki. Ystävien kanssa oli mukava tutustua heiltä löytyvään runsaampaan pelien tarjontaan ja kokeilla niitä. Jossain vaiheessa se kiinnosti jopa enemmän kuin ystävyys itse. Tuolloin Joel kertoo usein pelanneensa pitkiäkin aikoja kavereidensa luona vanhempien siitä välttämättä lainkaan tietämättä.

Ystäväpiiri vaihtui muuton myötä, samoin odotukset kotona. Vanhemmat eivät enää antaneet samanlaista vapautta ajankäytölle ja pelaamiselle kuin aiemmin. Iän myötä vastuu esimerkiksi kotitöistä kasvoi. Joel muistelee rajoitusten ja vastuun saaneen oikeastaan vastoin hänen perusluonnettaan aikaan kapinaa, koska niille ei aina löytynyt hänen kaipaamiaan perusteluita. Tämä johti siihen, että pelien maailmaan oli entistä helpompi ja kiehtovampi paeta.

Jonkinlainen peliriippuvuus oli kehittynyt jo tuolloin.

Mikä pelaamisessa viehätti?

Pelaaminen oli Joelille fyysisen maailman jatkeena. Siinä pystyi toteuttamaan unelmiaan, oppimaan uusia taitoja ja saamaan jännittäviä kokemuksia. Tuossa maailmassa sai olla vapaa, oma itsensä ja hallita asioita. Oman mielikuvituksen käyttäminen, mahdollisuudet strategiapeleistä seikkaluihin ja taisteluihin antoivat valtavasti erilaisia kokemuksia. Erityisen hienoa Joelin mielestä oli se, että hän pystyi kokeilemaan peleistä oppimiaan taitoja tosielämässä ja päin vastoin.

”Ulkona tuli oltua niin paljon, tuli opittua ja nautittua fyysisestä maailmasta.  Yksi syy, miksi siitä nautti niin paljon oli se, mitä ei silloin tajunnut, mutta tajuaa näin jälkeenpäin: ulkonaolemisesta pystyi tekemään leikkiä, mutta se tuntui myös ehkä kuin välillä olisi ollut jossain toisessa maailmassa pelaamassa.”

Pelimaailman lumovoimassa erityisen tärkeitä olivat taidokkaasti rakennetut visuaaliset ympäristöt ja musiikki, joka on ollut tärkeässä osassa Joelin elämässä. Hän mainitsee edelleenkin osan pelien viehätystä olevan juuri niiden kauniissa maisemissa, samankaltaisessa luonnossa voi itsekin muistella kulkeneensa ja musiikissa, jota on miellyttävä kuunnella.

”Esimerkiksi Skyrim -nimisessä pelissä on kaunista, pohjoismaista luontoa. Menen hakemaan sitä, millaista oli kun olimme Kolilla tms. Partioajat tulee mieleen, joita kirkossa on ollut. On nautinnollista ja jännittävää samota menemään ja nauttia siitä luonnosta, hakea sitä muistoa ja kaikkea muuta.”

Kuinka peleistä muodostui riippuvuus?

Joel kertoo jo hyvin aikaisessa vaiheessa olleensa tietoinen siitä, että pelaamiseen kului paljon aikaa. Toisaalta jollain tavalla oli taustalla myös itseen keskittyvä ajatus, että hänellä pitäisi aina olla hauskaa. Vähitellen vanhemmat havahtuivat asiaan ja pyrkivät asettamaan rajoja peleihin kuluvalle ajankäytölle. Se ei kuitenkaan ollut ongelmatonta, koska Joel alkoi kärsiä erilaisista haasteista, joita hän olisi mielellään paennut pelien maailmaan.

Kaveripiiri vaihtui viimeistään perheen muuttaessa eri asuinpaikalle. Joel kohtasi kiusaamista, eikä hänellä ollut kauheasti ystäviä. Hän epäilee myös, ettei ehkä oikein ymmärtänyt tuossa vaiheessa,  kuinka ystävyyttä ylläpidetään tai rakennetaan. Valitettavasti kiusaamista hän ei päässyt eroon edes kirkossa nuorten keskuudessa.

Kiusaaminen ja toisten asettamat odotukset, todelliset ja kuvitellut, saivat Joelin vertailemaan itseään muihin ja kokemaan vahvasti alemmuuden tunteita. Hän kärsi masennuksesta ja jopa itsetuhoisista ajatuksista. Onneksi evankeliumin opetukset saivat hänet sulkemaan itsemurhan ajatukset pois mielestään, vaikka hän kamppaili myös niiden kanssa haastavimmassa vaiheessa.

Tunteista ja omista ajatuksistaan oli vaikea puhua kenenkään kanssa.  Ongelmat koulussa ja ystävien kanssa, sekä Joelin kokema ymmärryksen puute ja elämän sisällöttämyys saivat tuolloin aikaan kierteen, jossa masennus syveni ja pelaaminen näyttäytyi ainoana pelastavana oljenkortena.

”Pakenin pelaamiseen. Siihen tuli viharakkaussuhde. Se oli syy sille, miksi asiat meni huonosti, mutta se oli myös syy, jonka vuoksi jaksoin vielä elää.”

Millä tavoin evankeliumi oli osana elämääsi?

Joelin vanhemmat olivat liittyneet kirkkoon nuoruudessaan, joten evankeliumi oli osana hänen elämäänsä alusta saakka. Lapsuudessa se kuitenkin liittyi lähinnä kodin tapoihin, esimerkiksi rukouksiin, pyhien kirjoitusten lukemiseen ja siihen, kuinka muita ihmisiä tulisi kunnioittaa. Teini-iässä tapahtui muutos.

”12-13 -vuotiaana huomasin, että olen ollut vähän niinkuin mukana vain narun päässä.  Kyllästyin siihen. Tunsin, että tässä on jotain hyvää ja olin kertonut muillekin siitä, miten kuulun kirkkoon. Se tuntui hyvältä, että pystyi kertomaan muille ja auttamaan. Mutta silloin huomasin, että tässä ei ole järkeä, että täytyy ottaa selvää asioista. Ja oon rukoillut paljon ja tutkinut pyhiä kirjoituksia. Ja rukoilun kautta halusin ottaa selvää, mutta halusin henkilökohtaista keskustelua ja välittömiä vastauksia. – – Sain todistuksen.”

Todistus Kristuksen olemassaolosta ja Hänen opetustensa todellisuudesta ei silti itsessään pelastanut Joelia masennukselta ja peliriippuvuudelta. Mutta se oli ankkuri tiedolle totuudesta, jota hän ei voinut kieltää. Hän sai myös tärkeitä kokemuksia kirkon nuorten opetusohjelman, seminaarin parissa. Siellä hän pystyi tyydyttämään tiedonjanoaan ja oppimaan valtavasti asioita pyhistä kirjoituksista, jotka ovat auttaneet häntä elämässä siitä lähtien.

”Kyllä, sain paljon tietoa ja apua ja juuri hengellistä ravintoa, mitä sitten myöhemmin on tarvinut ja käyttänyt hyvin paljon. Muistan monia asioita Raamatusta ja Mormonin kirjasta, joiden kautta olen esimerkiksi pystynyt auttamaan vaimoani.”

Millaiset kokemukset evankeliumin parissa auttoivat eteenpäin?

Nuoruuden tärkeinä kohokohtina Joel mainitsee temppelimatkat. Silloin Suomessa ei vielä ollut temppeliä ja nuoret matkustivat ulkomaille, yleensä Ruotsiin, suorittamaan temppelissä kasteita kuolleiden esivanhempiensa puolesta.

Nämä kokemukset olivat mieleenpainuvia, vaikka niissäkin oli omat haasteensa. Joel tunsi alemmuutta toisten nuorten parissa ulkomailla, koska hän ei mielestään ollut yhtä hauskaa seuraa ja hän oli epävarma osaamisestaan joutuessaan toimimaan vieraalla kielellä. Se oli pelottavaa.

Samoin hän tunsi itsensä kelvottomaksi menemään temppeliin riippuvuutensa takia. Silti noilla matkoilla Hän tunsi myös Jumalan rakkautta itseään kohtaan. Joel kuvailee Taivaalliselle Isälle varmaankin haasteellisena saada hänelle viestiä välitetyksi, koska hänellä oli niin vahva ennakkokäsitys mielessään omasta kelvottomuudestaan ja huonommuudestaan.

”Mutta tunsin, että Herra on läsnä temppelissä. Kasteella käyminen, vaikka se oli tavallaan ehkä vaikein, mutta se oli myös helpoin osuus. Se oli sellainen mitä halusin tehdä lisää. Se tuntui hyvältä. Tuntui hyvältä auttaa – – tunsi, että joku oli siellä paikalla ja että se oli juuri joku näistä henkilöistä, joiden puolesta olin menossa kasteelle. Ja se, että pystyy tekemään hyvää, se pönkitti, ei välttämättä omanarvontunnetta, mutta tunnetta siitä, että minä en ole turha.”

Taivaallinen Isä puhuu meille jokaiselle Pyhän Hengen kautta. Vaikka sitä on ollut ajoittain vaikea tunnistaa tai tunnustaa, Joel kertoo kokeneensa Pyhän Hengen vaikutusta juuri itselleen räätälöidyllä tavalla.

”On tärkeä mainita vielä, että olen aina ollut tunteikas ja informaatiokeskeinen. Olen aina halunnut tietoa ja jakaa ihmisille tunteita ja kuulla heitä. Tämä on vaikuttanut paljon siihen, miten olen käyttäytynyt muiden kanssa ja myös pelien suhteen. Se on myös ollut sama tapa, jolla Pyhä Henki on toiminut kanssani. On kerrottu asioita päin pläsiä ja seuraavaksi on puhuttu tunteille, tuotu rauhaa ja varmuutta. Juuri se varmuuden tunne. Sellainen, että kaikki on täysin selvää. Se on ollut ehkä se tärkein, koska olin niin levoton lapsena ja olen edelleen.”

Millä tavoin evankeliumi oli apuna riippuvuuden voittamisessa?

Joel kertoo elämässään olleen tärkeitä henkilöitä, joita hän on pitänyt esikuvinaan. Osa nauttii sellaisesta asemasta edelleen. Hän tiedostaa kuitenkin nykyisin, ettei halua kaikessa olla juuri samanlainen kuin nämä ihmiset. He ovat hänelle osoituksena käytännössä hyvistä toimintatavoista tai ihanteellisista luonteenpiirteistä, joita tavoitella.

Nuorena hän arvosti erityisesti muutamia miehiä ja isiä, jotka olivat kirkon jäseniä. He saivat hänet huomaamaan, että evankeliumin mukaan eläminen tekee onnelliseksi, vaikkei se poistakaan elämästä kaikkia haasteita. Sen näkeminen sai hänet haluamaan itsekin elää evankeliumin opetusten mukaan vahvemmin, mutta toisaalta nuorena se liittyi myös epäterveeseen tapaan vertailla itseään muihin. 

”Omana itsenä oleminen on ollut tosi vaikeaa minulle. Olen ihaillut aina sitä, mitä muut olivat. Kun olin oma itseni tuntui, että menetin vain asioita. Aina vaan. Yritin tai halusin olla kuin muut, halusin olla samanalainen. Mitä enemmän yritin sitä, sen enemmän tuntui, että tää ei oo ihan minä, eikä sen näin pitäis mennä.”

Sitten jotain tapahtui ja Joel muutti ajattelutapaansa. Hänestä ei vielä tuolloin tuntunut, että voisi ajatella omia ominaisuuksiaan vahvuuksina ja nähdä itsensä positiivisesti. Mutta hän päästi irti tavoitteesta olla kuin toiset ja huomasi olevansa onnellisempi omana itsenään. Tämä oli hänelle käännekohtana elämässä.

Millainen tilanne pelien kanssa on tällä hetkellä?

Tällä hetkellä Joel ei koe peliriippuvuutta. Tärkeimpinä eroina hänen mukaansa ovat hallinnantunne, ymmärrys siitä, ettei pelien maailma koskaan voi korvata todellista ja kyky lopettaa pelaaminen silloin, kun haluaa.

”Se maailma on aina kuitenkin epätäydellinen ja epärealistinen.”

Hän kertoo yksinkertaisten suunnittelukeinojen ja ajan seuraamisen olevan hyviä keinoja pelaamisen hallintaan tällä hetkellä. Hänestä on tärkeää, että hän tuntee itsensä nykyisin paremmin ja tiedostaa, mitä hakee pelaamiselta ja pystyy arvioimaan, onko se terveellistä.

Tämän kehittämisessä suurena apuna on ollut se, että Hän on oppinut omista rajoistaan ja hallitsemaan toimintaansa Herran avulla. Tietoisuus omasta potentiaalista ja todellisen maailman tarjoamista mahdollisuuksista, joihin pelit eivät koskaan yllä, ovat tärkeitä erityisesti silloin kun fyysinen maailma käy ahdistavaksi ja sen ankeutta olisi helppo paeta. Yksi on ylitse muiden, kun pohditaan todellisessa maailmassa kiinni pitäviä asioita:

”Henkilökohtainen suhde Taivaalliseen Isään. Se on hauskaa, jännittävää ja oikein. Lähetystyössä opin eniten, että Herralla on huumorintajua. – – Hän nauraa kanssani.”

Mitä haluaisit sanoa riippuvuuden kanssa kamppailevalle tai hänen läheiselleen?

Joel näkee, että aiheutamme riippuvuudet omalla toiminnallamme. Hänestä on tärkeä, että kokemuksesta oppii ja löytää asioita, joita voi käyttää jatkossa hyväkseen.

Läheiset ovat Joelin mielestä erittäin tärkeässä asemassa. Hänestä erityisesti lasten kanssa vanhempien olisi tarpeen pyrkiä ymmärtämään syitä, jotka ovat pelaamisen taustalla. Pelkästä pelaamisen rajoittamisesta ei ole apua varsinaisiin ongelmiin.

Lisäksi läheisillä on olennainen asema siinä, että he voivat osoittaa tukea ja uskoa riippuvuuden kanssa kamppailevan kykyyn päästä eroon haasteista. He voivat nostaa esille hänen onnistumistaan muissa asioissa. Hän kertoo olevansa siinä onnellisessa asemassa, että ympäriltä löytyi myös tukihenkilöitä, joiden hän uskoo Jumalan lähettäneen elämäänsä.

”On tärkeää, että on ihmisiä ympärillä, jotka eivät tuomitse. Jotka osaavat kuunnella, kun on hätä ja tarve. Erään henkilön apu oli erityisen tärkeä päästäkseni pois riippuvuudesta, saadakseni henkistä, sisäistä voimaa ja luottamusta.”

Yksi tärkeä seikka riippuvuuden kanssa kamppailussa on se, miten merkittävä osa elämää siitä on henkilölle tullut. Sen voittaminen voi jättää elämään tyhjän aukon. Tämä on tärkeää huomioida. Joel korostaa oppineensa, ettei jotain asioita voi vain lopettaa. Itselleen merkityksellisten ja aikaavievien asioiden tilalle on löydettävä jotain yhtä tärkeää ja vaikuttavaa korvaamaan niiden jättämä aukko.

Joel on halunnut jakaa oman kokemuksensa, jotta siitä voisi olla apua ja toivoa myös muille. Hän on varma siitä, että riippuvuuden voi voittaa. Jumalan avulla niistä vapautuminen on helpompaa kuin omin voimin.

”Riippuvuudesta vapautuminen on mahdollista ja eniten mahdollisuuksia on Herran kanssa. Syy sille, miksi Herran kanssa mahdollisuudet on suuremmat kuin yksin on se, – – että itse et tunne itseäsi niin hyvin kuin Hän. Hän on rakastava, ei pelkästään kaikkitietävä. Koska hän rakastaa, hän tulee kertomaan sinulle, miksi hän rakastaa sinua ja mitä hän rakastaa sinussa. Ja hän tekee tämän, mutta antaa pallon meille. Silloin koemme kehitystä ja saamme onnistumisen tunteita oman työskentelymme tuloksena. Ja vaikka aina tiedämme, että Herra oli mukana ja Hän piti kädestä, niin itse olemme kuitenkin saaneet aikaan muutoksen käytöksessä tai ajattelumaailmassa. Siitä saa onnistumisen tunteen, josta päästään eteenpäin muihin onnistumisen tunteisiin.”

The post Kuinka evankeliumi voi auttaa peliriippuvuuden kanssa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Aloimme tutustua toisiimme asuessamme eri puolilla maata ja aloin todella pitää hänestä. Kun ehdotin, että lentäisin vierailulle hänen luokseen, sain puhelinsoiton, joka särki sydämeni. Hän sanoi ymmärtävänsä, jos en halunnut tulla, enkä tiennyt, mitä vastata. Kaikki, mitä tiesin tuosta miehestä puoli minuuttia sitten, veti minua puoleensa. Hän oli älykäs ja huomaavainen ja mielenkiintoinen ja komea ja hyvä. Uskon sovituksen voimaan, enkä halunnut hänen ajattelevan, että juuri tämä kamppailu olisi tehnyt hänestä automaattisesti kelvottoman viettämään aikaa kanssani. Se olisi ollut minusta tekopyhää, mutta tuntui myös idioottimaiselta siirrolta tietää tuollainen asia henkilöstä ja silti lentää tuhansien kilometrien päähän häntä tapaamaan.

Suljin puhelimen sanoen, että mietin asiaa.

Pyhän Hengen ohjausta

En nukkunut tuona yönä, enkä seuraavinakaan. En tiennyt ollenkaan, mitä minun pitäisi tehdä. Vasta seuraavana sunnuntaina vaarnakonferenssissa asiat tulivat selkeämmiksi. Konferenssissa oli monia hyviä puhujia, mutta kenelläkään ei tuntunut olevan varteenotettavaa sanomaa minulle. Sitten, kun toiseksi viimeinen puhuja oli lopettelemassa, hän mainitsi puheessaan pornografian. Hän puhui siitä vain parin lauseen verran, mutta sanoi uskovansa, että siitä voi päästä eroon. Sitten viimeinen puhuja nousi korokkeelle. Hän sanoi, että oli valmistanut puheen, mutta halusi sen sijaan jatkaa puhumista pornografiasta ja miten Kristuksen sovituksen avulla tämä tuskallinen asia, joka koskee monia, voitaisiin todella jättää menneisyyteen. Pyhä Henki oli todella vahva ja tiesin, että voisin lentää vierailulle ystäväni luokse.

Hänestä tuli enemmän kuin ystäväni pian saapumiseni jälkeen. Olimme täysin samalla aaltopituudella ja tunsin oloni todella mukavaksi ja turvalliseksi hänen kanssaan. Voimme jutella mistä tahansa ja kaikki hänessä teki minuun suuren vaikutuksen. Hän palveli jatkuvasti perheensä jäseniä ja kaikki tapaamani ystävät vetivät minut sivuun kertoakseen, miten paljon hän innoitti heitä tai auttoi vaikeassa tilanteessa tai oli aina paikalla, kun he tarvitsivat häntä. En voinut millään käsittää sitä tosiasiaa, että tuo upea henkilö ja tuo kamala krooninen käyttäytymismalli voisi olla samassa olennossa.

Tiedättehän sen ilmiön, kun kuulette sanan, jota ette ole koskaan aikaisemmin kuulleet ja sitten yhtäkkiä kuulette ja näette sitä eri paikoissa viikon aikana? Sama asia tapahtuu, kun alat seurustella riippuvuudesta sellaisen henkilön kanssa, jolla on riippuvuus. Olin niin onnellinen hänen kanssaan ja kuitenkin seuraavina kuukausina tuntui siltä, että kaikki kuulemani kertomukset koskivat sitä, miten se ja se oli eroamassa riippuvuuden takia tai miten joku oli pettänyt puolisoaan kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen. Muistan erityisesti kuulleeni erään naisen juhlissa sanovan: ”Jos tyttäreni seurustelisi sellaisen miehen kanssa, joka on riippuvainen pornografiasta, en välittäisi siitä, miten mukava hän on. Kehottaisin häntä juoksemaan karkuun.”

Samaan aikaan olin rakastumassa tuohon mieheen tavalla, joka oli täysin erilaista kuin pelkkä ihastuminen. Tuntui vain niin itsestään selvältä, että meidän pitäisi olla yhdessä ja kaikki tuntui niin oikealta. Hän huolehti minusta ja tuki minua kaikissa pyrkimyksissäni. Lähetimme hengellisiä ajatuksia toisillemme joka päivä, vaikka olimme niin kaukana toisistamme, enkä voinut muuta kuin uskoa häneen. Mutta päässäni kuului tuon tuntemattoman naisen ääni, joka sanoi, että millään ei ole väliä ja että minun pitäisi juosta.

Tuo ääni kuului yhä päässäni, kun suhteemme alkoi kehittyä vakavammaksi siinä mielessä, että suunnittelimme meneillään olevaa elämää yhdessä. Hän sanoi, että hänestä tuntui tärkeältä kertoa minulle aivan kaikki, jotta voisimme olla täysin avoimia toisillemme ja pieni osa minusta ajatteli: ”Ehkä en halua tietää.” Mutta hän vaati sitä ja kun hän kertoi minulle kaikessa laajuudessaan kaiken menneistä rikkomuksistaan, olin vielä entistäkin enemmän tolaltani. Lopetin keskustelun, menin huoneeseeni ja vain itkin. En ole koskaan elämäni aikana itkenyt sillä tavalla. Rukoilin ääneen ja olin niin hämilläni ja tunsin itseni sairaaksi, mutta kun aloin rauhoittua huomasin, että outoa kyllä, uskoin yhä häneen. En ymmärtänyt miksi, mutta sain niin voimakkaan hengellisen vaikutelman, että kaikki hänessä olevat hyvät asiat olivat silti aitoja ja tosia.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja menin ulos katsomaan auringonnousua. Yritin päättää, mitä minun pitäisi tehdä. Nämä uudet tiedot olivat pahempia, kuin olin kuvitellut ja minusta tuntui, että jos menisin hänen kanssaan naimisiin, minulle olisi vain oikein, jos hän jonakin päivänä pettäisi minua tai jotain. Aivan kuin mikä tahansa tuleva katastrofi avioliitossamme, tietäen, mitä tiesin nyt, olisi väistämätön ja olisin tyhmä, jos en olisi tiennyt sen olevan edessä.

Aloin lukea satunnaista konferenssipuhetta etsien ohjausta ja lukemassani lauseessa sanottiin selkeästi, että meidän ei tulisi väheksyä ketään menneisyydessä tapahtuneen synnin, eikä etenkään pornografian takia. Kaikista niistä puheista, joista olisin voinut valita, tämä tuli esille. Tuohon pisteeseen asti tunsin, kuin olisin kuullut äänten kuoron kieltävän minua jatkamasta ja ne kummasti kuulostivat tuolta naiselta, jonka mielestä minun pitäisi juosta, mutta sitten ymmärsin: jos jättäisin pois kaiken sen, mitä muut sanoisivat tässä tilanteessa, jättäisin huomiotta satunnaisten ihmisten neuvot ja ratkaisu olisi vain minun ja Herran välinen, mihin johtopäätökseen päätyisin?

“Uskon häneen ja uskon, että Herra voi edelleen auttaa häntä selviytymään tästä.”

Kun asia jäi vain minun ja Herran väliseksi, tiesin, että kaikki menee hyvin. Pyhä Henki oli opastanut minua jo niin monin tavoin tähän mennessä, että en voinut enää epäillä, etteikö se jatkuisi. Siihen mennessä, kun rakastamani mies heräsi ja etsi minut käsiinsä, olin kunnossa. Olin melkein valmis antamaan täysin anteeksi hänen menneisyytensä ja olin silti toiveikas meidän tulevaisuutemme suhteen.

Riippuvuus on vankila

Minulla oli joitakin perustavanlaatuisia väärinkäsityksiä pornografiariippuvuudesta. Olimme sopineet viikoittaisesta tilivelvollisuusjärjestelmästä. Hän lähetti kuvankaappauksen käyttämästään jäljityssovelluksesta ja minä kerroin hänelle, miten ylpeä olin hänen edistyksestään, koska se oli totta. Mutta joka kerta, kun hän oli repsahtanut ja laskuri oli taas nollassa, tunsin itseni täysin petetyksi. Tässä väärinkäsitykseni tulee kuvaan. Luulin, että pornografiariippuvuus liittyi vain seksiin ja läheisyyteen, joten en voinut ymmärtää, miten hän saattoi kääntyä minun sijastani tuon kamalan asian puoleen, vaikka meillä oli niin hyvä yhteys, vaikka olimmekin suurimmaksi osaksi etäsuhteessa? Luulin, että jatkuva palaaminen pornografiaan oli jonkinlaista syvää perversiota. Vaikka ymmärsin, että riippuvaisuus aiheuttaa sen, että ei pysty hallitsemaan itseään, luulin, että jos hän vain rakastaisi minua enemmän, hänen ei tarvitsisi palata sen pariin.

Sitten eräänä yönä, noin kahden tai kolmen aikaan, säpsähdin hereille ja tunsin pelkoa. Olin yhtäkkiä tietoinen, että tämä mieheni oli suuressa vaarassa. En tiedä, mistä tuo tunne tuli, mutta se oli niin todellista. Aivan kuin olisin kuullut hänen äänensä kutsuvan minua palavasta rakennuksesta. Ajattelin, että ehkä hän oli ollut auto-onnettomuudessa, että hän oli jumissa autonromun sisällä jossakin tien varressa. Menin paniikkiin. Aioin yrittää soittaa hänelle tai ehkä minun olisi pitänyt soittaa hänen vanhemmilleen. En tiennyt, mitä tehdä, mutta lopulta aloin rauhoittua ja ajatus siitä, että olisi hullua soittaa keskellä yötä tiedustellakseni onko kaikki hyvin, hälvensi sen aiemmin tuntemani hädän tunteen.

Seuraavana aamuna soitin hänelle ja kysyin, mitä edellisenä yönä oli tapahtunut. Hän kertoi hiljaa, että oli sortunut uudelleen. Me tajusimme, että se oli tapahtunut juuri siihen aikaan, kun olin säpsähtänyt hereille Hengen vaikutuksesta tuhansien mailien päässä. Yhtäkkiä hänen avunhuudossaan pimeässä oli järkeä. Ensimmäistä kertaa tajusin, että hänen riippuvuutensa oli vankila. Se oli kirjaimellisesti palava rakennus, jossa hän ei halunnut olla vaan josta hän yritti paeta. Sillä ei ollut mitään tekemistä minun kanssani.

Opin sen, että pornografiariippuvuudessa on enemmän kyse kemikaaleista ja selviytymisestä kuin seksistä. Hän oli asettanut kaavan aivoihinsa hyvin nuorena teininä, jotta hyvien tuntemusten ryöppy (kemikaalien vapautuminen), joita nämä kuvat saivat aikaan, auttaisivat häntä lievittämään ei vain tyydyttämättömän seksuaalisen halun, vaan myös yksinäisyyden, tylsyyden, stressin ja riittämättömyyden tunteita; tunteita, joita meillä kaikilla on ja joihin haluamme lievitystä. Siitä tuli selviytymiskeino melkein mihin tahansa asiaan ja sitten siitä tuli tapa. Kun siihen lisätään häpeän tunne, jatkuva epäonnistuminen sen lopettamisessa ja jatkuva paholaisen ääni kuiskaamassa, että hän ei koskaan onnistuisi, ennen pitkää hän oli vyötäisiään myöten juoksuhiekassa ilman keinoa päästä pois.

Mutta ulospääsytie oli olemassa. Toinen tärkeä asia, jonka opin seurustellessani tämän mahtavan henkilön kanssa oli, että olin rajoittanut sovituksen voimaa omassa mielessäni. Uskoin, että Jeesuksen Kristuksen uhraus meidän puolestamme oli ääretön ja samaan hengenvetoon ajattelin usein: ”Joo, mutta tämä on liikaa” tai ”Onnistuuko riippuvuudesta toipuminen oikeastaan ikinä”?

Niin usein toivoin, että tämä asia ei olisi koskaan ollut osa hänen elämäänsä. Hän oli niin täydellinen minulle. Voi kun tuota toista juttua ei olisi koskaan tapahtunut.

Sitten eräänä päivänä, kun olin tekemässä lähtöselvitystä lentokentällä, virkailija sanoi: ”Sinun olisi pitänyt tulostaa tarkistuskorttisi kotona.” Sanoin: ”Anteeksi, minulla ei ole tulostinta” ja hän tokaisi takaisin: ”Silti, sinun on tarkoitus tulostaa se itse.” Jatkoin anteeksipyytelyä, mutta sanoin mitä tahansa, hän vastasi: ”Niin, mutta sinun olisi pitänyt!” ”Mutta en tehnyt sitä.” ”Mutta sinun OLISI PITÄNYT.” Tunsin itseni avuttomaksi ja sillä hetkellä ymmärsin, että toivomalla, että jokin asia olisi tapahtunut eri tavalla, ei saataisi aikaan mitään tuloksia. Vaikka kuinka toivoin, että tämän miehen menneisyys (kun en ollut edes kuvioissa) olisi ollut erilainen, sillä ei ollut mitään merkitystä. Menneisyys on mennyttä. Voit vain kulkea eteenpäin siitä, missä nyt olet ja pyrkiä parempaan ja pyytää osaksesi Jeesuksen Kristuksen armoa joka päivä.

Riippuvuudesta toipuminen

Minusta tuli hänen kumppaninsa toipumisprosessissa ja lopulta ”päivät viimeisimmästä tapauksesta”-luku alkoi kasvaa ja kasvaa. Hän sai temppelisuosituksensa takaisin ja meidät voitiin vihkiä ajaksi ja iankaikkisuudeksi Herran huoneessa.

Se oli paras päätös, minkä olin koskaan tehnyt. Elämä hänen kanssaan on onnellisempaa, kuin osasin koskaan kuvitella.

Mutta siihen on kolme tärkeää syytä, miksi tarinamme on onnellinen. Nämä ovat tärkeitä asioita ymmärtää kenelle tahansa, joka tapailee tai harkitsee menevänsä naimisiin sellaisen kanssa, jolla on tämä ongelma:

• Kumppanini päätti alusta asti, että hän olisi täysin rehellinen minulle. Hän ei koskaan yrittänyt perustella tai vähätellä tekojaan. Hän kertoi totuuden. Täydellisesti. Hän tekee niin yhä. Usein se pettymyksen tunne, jota riippuvaisen henkilön kumppani tuntee, ei johdu käyttäytymismallin uusiutumisesta, vaan valehtelusta sen peittelemiseksi. Valehteleminen pitää riippuvuuden voimissaan, mutta asioiden tuominen esille ja niiden pitäminen siellä, katkaisee hirviön jalat. Monet kamppailevat salassa, koska he uskovat, että he voivat selviytyä siitä itse, ilman että kukaan edes tietää sen olevan ongelma. Tämä on myytti ja tuhoisa sellainen. Puhukaa totta. Puhukaa aina totta.
• Me sovimme tilivelvollisuuskäytännöstä. Pornografiariippuvuus on todella vaikea aihe tuoda esille tavallisessa keskustelussa. Se on kiusallista ja epämukavaa. Riippuvaiselle henkilölle on usein vaikea löytää oikea tapa kertoa repsahtamisestaan tai kumppanille oikea tapa kysyä, onko kaikki yhä kunnossa. Jonkinlainen sovittu raportointijärjestelmä tekee siitä paljon helpompaa. Kuten mainitsin aikaisemmin, seurustellessamme valitsimme yhden viikonpäivän, jolloin hän lähetti päivitysviestin sovelluksestaan ja se oli minun mahdollisuuteni puhua, mistä tunsin tarvetta puhua. Minun ei tarvinnut ihmetellä, eikä hänen tarvinnut huolehtia siitä, milloin olisi hyvä aika sanoa jotain ja voimme molemmat olla rauhassa muina aikoina. Tilivelvollisuuskäytännön ylläpitäminen pitää keskustelukanavan auki.
• Kumppanini käytti kaikkia käytettävissä olevia tahoja avuksi toipumisessaan. Kuten sanoin, Kristuksen sovitus on todellinen – tiedän sen nyt voimakkaammin kuin koskaan ennen – mutta riippuvuus on jotain sellaista, mistä ei voi päästä yli vain rukoilemalla jatkuvasti. Usko on toimimisen periaate ja vaikka Herran ja pappeusjohtajan mukaan ottaminen on olennaista, se on vasta ensimmäinen askel. Miehelleni kirkon 12 askelman ohjelma ei ollut erityisen toimiva, mutta sen sijaan, että olisi antanut periksi, hän etsi muunlaista apua. Hän teki työtä valmentajan kanssa ja opiskeli riippuvuuden tiedettä syvällisesti päästäkseen siitä eroon. Niiden aivojen kemiallisten prosessien ymmärtäminen, jotka kuuluvat tämän tyyppiseen riippuvuuteen, sekä keinojen oppiminen, miten voidaan luoda uusia polkuja aivoihin vanhojen tapojen hylkäämiseksi, oli hänelle olennaisen tärkeää. Hän oli siis päättänyt toipua ja teki kaikkensa saavuttaakseen tuon tavoitteen. Sovitus on todellinen, mutta se ei voi auttaa henkilöä, joka ei halua ottaa sitä vastaan.

Olen niin iloinen, että en päästänyt tätä miestä menemään tämän ongelman takia. Hänen rehellisyytensä, tilivelvollisuutensa ja määrätietoisuutensa tekivät hänestä sellaisen, joka voisi toipua ja toipuisi jostakin niin vakavasta ja uhkaavasta asiasta kuin tämä. Presidentti Packer puhui viimeisessä konferenssipuheessaan ennen kuolemaansa seksuaalisista synneistä ja niiden vakavuudesta. Ennen kaikkea hänen viimeinen sanomansa täällä maan päällä oli tämä:

“Sovitus, joka voi lunastaa meistä jokaisen, ei kanna arpia. Se merkitsee sitä, että olimmepa tehneet mitä tahansa tai olimmepa olleet missä tahansa tai olipa jotakin tapahtunut miten tahansa, niin jos me teemme todellisen parannuksen, Hän on luvannut, että Hän sovittaisi teot. Ja kun Hän on sovittanut, se on selvittänyt asian. On hyvin monia meistä, jotka tavallaan painiskelevat syyllisyyden tunteiden kanssa tietämättä täysin, kuinka päästä niistä eroon. Te pääsette niistä eroon ottamalla vastaan Kristuksen sovituksen, ja kaikki sydämen murhe voi kääntyä kauneudeksi ja rakkaudeksi ja iankaikkisuudeksi.” (”Onnensuunnitelma”,  huhtikuu 2015)

Nautin jo tuosta kauneudesta ja rakkaudesta, joka on syntynyt siitä sydänsurusta. Jotkut suurimmista lähetyssaarnaajista ja profeetoista pyhissä kirjoituksissa ovat aluksi olleet syntisistä viheliäisimpiä. Tämä evankeliumi on muutoksen evankeliumi ja toipumisprosessi elämäni rakkauden kanssa on muuttanut myös minut. Hän auttaa nyt muita toipumisprosessissaan ja pyrkii tekemään elämästään entistä täydempää, tuottoisampaa ja terveempää.

Pornografiasta on tulossa epidemia tälle sukupolvelle, mutta se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä tästä sellaisten miesten ja naisten sukupolvi, joka ymmärtää ja luottaa sovituksen todellisuuteen enemmän kuin kukaan aikaisemmin. Jos tapailet jotakuta, joka kamppailee pornografiariippuvuuden kanssa, on mahdollista, että sinun ei pitäisi vain juosta karkuun. Rukoile. Luota Herraan ja vain Herraan saadaksesi tietää, mitä tehdä seuraavaksi.

~Christine

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu hopeandhealinglds.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Miksi menin naimisiin riippuvuudesta kärsivän miehen kanssa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Meidän tarinamme

Hänen kertoessaan minulle tästä asiasta olimme olleet naimisissa hieman yli kymmenen vuotta. Odotimme kuudetta lastamme, jonka oli alkuperäisten suunnitelmiemme mukaan tarkoitus tulla kuvioihin hieman myöhemmin, mutta hän päätti, että juuri silloin oli hyvä aika. Ja hän oli oikeassa.

Se oli selkeästi kaikista raskauksistani vaikein. Olin syvästi masentunut. En päässyt ylös sängystäni.

Ajatukseni olivat usein synkkiä ja minusta tuntui kuin vain katoaisin.

Avioliittomme vaikutti onnelliselta, mutta taustalla oli aina tunne siitä, että ettemme ollut yhtä. Minulle oleminen yhtä puolisoni, lasteni ja Jumalan kanssa, on äärimmäisen tärkeää. En voinut ymmärtää, miksi minusta tuntui siltä. Rukoilin tietääkseni mitä voisin tehdä, jotta voisin korjata välillämme tuntemani railon. Ajatus tuli mieleeni selkeänä: ”Juuri nyt et voi tehdä mitään.” Mitä se tarkoitti?

Istuin sängyssä eräänä iltana, mieheni lukiessa pyhiä kirjoituksia, kunnes hän laski ne ja sanoi, että meidän pitäisi puhua. En tiennyt, mitä oli tulossa.

Sitten hän kertoi minulle; viimeiset kuusi vuotta hän oli kaikessa hiljaisuudessa kamppaillut pornografian kanssa.

En ollut koskaan ajatellut miten saattaisin reagoida moisiin uutisiin. En koskaan kuvitellut käyvän tuota keskustelua.

Heti hänen kerrottuaan siitä minulle, sydämeni alkoi paisua rakkaudesta häntä kohtaan. Kuuntelin hänen kertovan sen mitä hän tunsi tarpeelliseksi kertoa ja sitten halasin häntä. Koko olemukseni täyttyi rauhasta ja ilosta. Tiesin viimein mikä välillämme kaihersi. Ja tiesin Jumalan tietävän, kuinka parantua siitä. Tunsin viimein rauhaa tuon palapelin palan suhteen.

Ymmärrän nyt, että Rodin jatkuva kamppailu noiden kuuden vuoden aikana oli todella syy minun epätoivooni ja masennukseeni tuon raskauden aikana. Se kaikki kasaantui ja kasvoi ja tarvitsi tulla kohdatuksi ja käsitellyksi juuri tuossa elämämme vaiheessa. Raskaus on aina ollut minulle uusiutumisen ja uudestisyntymisen aikaa; herkempää aikaa asioille parantua, kääntää suunta parantumiseen ja kohti Kristusta, joka on elämän ja kaiken parantumisen lähde.

Ilmeisesti tarvitsin tuota taivaallista rauhan hetkeä, jona enkelit varmastikin seisoivat lähelläni, selviytyäkseni seuraavasta päivästä – ja sitä seuraavasta ja sitä seuraavasta. Ensimmäistä kertaa ymmärsin tuon todellisuuden, että edessämme odotti pitkä matka parantumiseen – niin hänen kuin minunkin.

Mutta tapahtuiko parantuminen? Kyllä. Kaikin tavoin ja jokaisen lupauksen kautta, jonka Herra on antanut meille pyhien kirjoitusten, hänen totuutensa, rakkautensa ja valonsa, kautta.

Nyt mieheni on se mies, jonka kanssa olin aina halunnut avioitua. Hän on avoin tarinansa suhteen ja kuinka hän kamppaili, mutta hän seisoo myös selkä suorassa todistaen Jumalan taivaallisesta kosketuksesta sen parantaessa hänet tästä kamppailusta ja riippuvuudesta. Kodissamme on rauha. Rauha, joka kumpuaa Kristuksesta. Hänen totuudestaan.

Tuon prosessin kautta Hän opetti meille parantumisen kaavan. Kaavan, jota emme oppineet mistään kirjoista tai internetistä. Emme ryhmäterapiasta. Emme ohjelmista. Oli vain minä, mieheni ja Herra.

Mitä haluat eniten elämässäsi? Mitä sielusi todella janoaa?

Mikä on totuus? Uskotko siihen? Ymmärrätkö sen?

Käytä totuutta tunnistaaksesi valheet. Mitä valheet ovat?

Korvaa valheet totuuksilla.

Noista keskusteluista löysimme parantavan voiman. Siis ihan oikeasti. Löydämme edelleenkin.

Puhuimme siitä joka ilta 365 päivän ajan. Uskon, että paljastimme valheen tai väärän uskomuksen lähes joka ilta. Niin monet niistä pitivät häntä otteessaan, sidottuna ja sokeana. Vasta paljastettuamme ja vapautettuamme suurimman valheen, hän alkoi todella nähdä minut jälleen sinä Jumalan tyttärenä, jonka hän tiesi minun olevan.

Se oli kaunis hetki.

Kristus on todella rauhan ruhtinas. En olisi koskaan pystynyt käymään läpi tätä koettelumusta ilman Häntä. Tunnen Hänet paremmin nyt, koska jouduin rämpimään niin suurien vaikeuksien läpi, mutta siellä missä oli ennen tyhjyyttä ja epätoivoa, on nyt rauhaa. Hän on edelleenkin kanssani. Hän ei ole koskaan jättänyt minua. Hän kantaa minua, kun tarvitsen sitä. Kun olen vahva ja rohkea, hän kulkee vierelläni. Hän opettaa jatkuvasti minulle uusia ymmärryksiä ja totuuksia. Hänen rauhansa on minulle kaikki kaikessa.

”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)

On olemassa monia tapoja ja ohjelmia parantua riippuvuudesta, tämä toimi meillä ja kunnioitamme kaikkia parantumiseen johtavia polkuja ja pyydämme samaa kunnioitusta meidän polkuamme kohtaan.

Artikkelin on kirjoittanut Wendy Santiano ja se on alun perin julkaistu wendysantiano.com -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Rauhaa polulla riippuvuudesta parantumiseen appeared first on SeuraaKristusta.fi.