Miksi lankeemus suunniteltiin

Aadam ja Eeva olivat ensimmäiset kuolevaiset, jotka saivat selville sovituksen merkityksen – ja he saivat sen selville vasta kun olivat eksyksissä. Pian sen jälkeen, kun heidät oli jätetty vaeltamaan hylkiöinä yksinäisessä ja ankeassa maailmassa, Herra lähetti enkelin opettamaan heitä: ”koska sinä olet langennut, sinut voidaan lunastaa” (Moos. 5:9). Hän kehotti heitä hyväksymään sovituksen tekemällä parannusta ja huutamalla Jumalan puoleen Pojan nimessä. Hän lupasi, että Jumala ei ainoastaan antaisi anteeksi heidän rikkomustaan Eedenissä, vaan Hän varmistaisi, että heidän kokemansa murhe ja katkeruus niin Eedenissä kuin kuolevaisuudessakin toisivat heille suurta iloa ja merkitystä.

Kun Aadam, eksyneessä ja langenneessa tilassaan, ymmärsi, että hänen kokemuksensa synnistä ja kärsimyksestä voisi valaista ja kohottaa häntä tuomitsemisen sijaan, hän julisti: ”Siunattu olkoon Jumalan nimi, sillä minun rikkomukseni tähden silmäni ovat avautuneet, ja tässä elämässä minulla on ilo, ja jälleen lihassa saan nähdä Jumalan.” (Moos. 5:10; painotus lisätty) Hän oli oivaltanut, että ollessaan eksynyt, hän voisi löytää Jumalan tavalla, joka ei muuten olisi ollut mahdollista.

Eeva sai saman hämmästyttävän oivalluksen: jos he ottaisivat evankeliumin vastaan, heidän surullinen kokemuksensa ei tuhoaisi heitä – se itse asiassa pyhittäisi heidät! ”Ja Eeva, hänen vaimonsa, kuuli kaiken tämän ja iloitsi ja sanoi: Ellei rikkomustamme olisi ollut, meillä ei olisi koskaan ollut jälkeläisiä emmekä olisi koskaan tienneet hyvää emmekä pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille.” (Moos. 5:11; painotus lisätty)

Aadamin ja Eevan tarina opettaa meille, että sovitus koskee kaikkia menetyksiämme ja koko elämäämme, jokaista elämämme päivää. Vapahtajan armollinen voima ei ainoastaan paranna ja lohduta, se on myös henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen lähde, joka johtaa ymmärrykseen elämästä ja onnen täyteydestä. Sovitus on täten kehittyvä ja käytännöllinen, ei muuttumaton ja käsitteellinen.

Lehin mukaan, jos Aadam ja Eeva eivät olisi rikkoneet, he olisivat jääneet Eedenin puutarhaan ”viattomuuden tilaan”, saamatta lapsia ja tuntematta kurjuutta taikka iloa ( 2. Nefi 2:23; painotus lisätty). Lankeemus oli siis oleellinen askel heidän kehityksessään. Se toi heidän elämäänsä syntisen maailman kurjuuden ja murheen, mutta se ei ollut virhe tai vahinko. Enneminkin lankeemus oli tietoisesti suunniteltu – kurjuuksineen kaikkineen – tuomaan meille iloa ja vapautta: ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo. Ja Messias tulee ajan täyttyessä… Ja…  heistä on tullut ikuisesti vapaita, niin että he erottavat hyvän pahasta, toimimaan omasta puolestaan. (2. Nefi 2:25–26)

Odottamaton opetus sovituksesta, jonka opimme Eevalta

Millaista elämä mahtoikaan olla Eevalle, jonka halukkuutta elää vanhurskaasti jatkuvasti koeteltiin ja moukaroitiin kuolevaisuuden kasvavilla tuskilla? Hänellä ei ollut vertailukohtaa; ei ketään, joka olisi jo käynyt läpi hänen kokemansa ja jolta pyytää neuvoja. Hän ei voinut soittaa äidilleen ja kysyä: ”Äiti, mitä teit, kun lapsesi riitelivät ja kinastelivat?” Hänellä ja Aadamilla oli vain toisensa – sekä Herran Henki; mutta, ajan kuluessa, kuinka he kasvoivatkaan tuossa keskinäisessä riippuvuudessaan! Kun he olivat alussa yhdessä, Aadam puolusteli valintaansa syödä kiellettyä hedelmää. Herran tiukasti asiasta kysyessä, hän vastasi: ”Nainen, jonka annoit minulle ja jonka käskit pysyä kanssani, hän antoi minulle puun hedelmää, ja minä söin.” (Moos. 4:18; painotus lisätty) Mutta kun heidän jaettu kokemuksensa toi heidät, yhdessä, nöyryyden syvyyksiin ja avioliiton sitoumuksen huipulle: ”Aadam ja hänen vaimonsa surivat Herran edessä Kainin ja hänen veljiensä tähden.” (Moos. 5:27; painotus lisätty) Heidän rakkautensa kasvoi, kun he yhdessä oppivat tuntemaan karvaan ja makean sekä pelastuksensa ilon.

Eevan kokemus äitinä laajentaa entisestään ymmärrystämme sovituksen kehittyvästä luonteesta. Herra vertasi itseään äitiin opettaessaan meille, mitä hän tuntee meitä, lapsiaan, kohtaan: ”Voiko nainen unohtaa rintalapsensa, niin ettei hän säälisi kohtunsa poikaa?” Aivan kuten äiti ei voisi koskaan unohtaa lastaan, hän sanoi: ”Minä en sinua unohda.” Ja aivan kuten äidin kehosta saattaa pysyvästi nähdä synnytyksen jäljet, hän sanoi: ”Minä olen piirtänyt sinut kätteni kämmeniin.” (1. Nefi 21:15–16) Sekä äidille että Vapahtajalle nuo jäljet muistuttavat musertavasta uhrauksesta, elämän luomisen uhrauksesta – äidille fyysisestä syntymästä; Hänelle hengellisestä uudelleen syntymästä.

Kuinka tämän kaltainen äiti näkee lapsensa virheet? Varmastikaan ei niin kuin lapsi ne itse näkee. Ajatellaanpa turhautunutta pientä tyttöä, joka itkee ja on onneton, koska hän tekee aina virheitä, hukkaa kenkänsä ja jättää jälkeensä epäjärjestystä ja sotkua ympäri taloa. Hänen äitinsä ei näe tämän lapsen virheitä toivottomana katastrofina. Hän näkee nuo virheet kasvukipuina. Hänen äitinsä pitää häntä syleilyssään, kuivaa hänen kyyneleensä ja kehottaa häntä olemaan lannistumatta. Lapsi oppii. Kaikki kääntyy parhain päin. Äitinsä rohkaisemana hän korjaa sotkuistaan sen, minkä pystyy. Ja kun tuo lapsi on uupunut, hänen äitinsä korjaa loput. Äiti korjaa talteen ne, mitä hänen tyttärensä ei yllä ottamaan, mitä hän ei löydä, mitä hän ei näe.

Herra näkee meidän virheemme – epäjärjestyksemme ja sotkumme – kuten äiti ne näkisi. Meistä ne saattavat vaikuttaa ylivoimaisilta epäonnistumisilta. Hänelle virheemme ovat kasvukipuja. Hän syleilee meitä. Hän lohduttaa meitä. Ja sitten, jos teemme parhaamme, hän korjaa loput. Vaikka yritämme tehdä kaikkemme, jälkiemme siivoaminen kokonaisuudessaan voi olla yksin liian vaikeaa.

Siivottuamme tuosta roskasta kaiken mitä pystymme, Herra imee itseensä jäänteet, sillä hän yksin joi katkeran maljan. Hän ravitsee ja parantaa meitä jatkuvasti, kaikesta menetyksestämme ja tuskastamme, olivatpa ne aiheutuneet omista toimistamme tai jonkun toisen toimesta. Jokainen kirkon jäsen on hänen henkilapsensa eikä Hän unohda laupeutensa lapsia, sillä Hän on piirtänyt meidät kättensä kämmeniin. Hän löytää meidät, kun olemme eksyneitä; ja kuullessamme Hänen äänensä, Eevan tavoin, iloitsemme.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Bruce C. Hafen ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Why the Fall Was Designed + the Beautiful Lesson We Learn About the Atonement from Eve”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Miksi lankeemus suunniteltiin & kaunis opetus sovituksesta, jonka voimme oppia Eevalta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vaari,

Mormonikirkkoon kuuluva pappeudenhaltijaystäväni hyväksyy evoluutioteorian, eikä pidä sitä ristiriitaisena pyhien kirjoitusten kanssa. En löydä mitään tietoa siitä, mitä mieltä kirkko on tästä teoriasta, jota opetetaan nyt kaikissa kouluissamme. Miten Aadam ja Eeva on yhteydessä siihen? Monet kristityt pitävät luomiskertomusta vertauskuvallisena, mutta miten se toimii mormonien kohdalla, joiden toimituksissa kirjaimellinen kertomus Aadamin ja Eevan luomisesta on olennaisessa osassa?

Liz

Vastaus

Rakas Liz,

Jumalamme on monien ihmeiden Jumala. Me emme aina tiedä, miten nuo ihmeet on toteutettu. Me puolustamme sitä suurta totuutta, että Jumala loi taivaan ja maan ja kaiken siinä olevan (1. Moos. 1:1). Se, miten Hän on sen tehnyt, minä en pysty ymmärtämään. Evoluutioteorian ei tarvitse vastustaa uskoa, koska on täysin mahdollista, että Hän käytti/käyttää evoluutiota luomisensa työkaluna – loppujen lopuksi, eivätkö tuuletkin tottele Häntä?

Kirkolla ei ole virallista kantaa tästä aiheesta, ja jokaisen tulisi rukoilla siitä henkilökohtaisesti. Jos ystäväsi on tehnyt niin ja uskoo evoluutioon, kysyisin häneltä itseltään hänen näkemyksiään ja kokemuksiaan. Eräs minua viisaampi henkilö sanoi kerran:

“Jos meillä olisi ihmisen yksityiskohtaisesti kertoma, täydellinen kertomus maan luomisesta, se saattaisi olla meille suurempi arvoitus kuin ne muutamat yksinkertaiset lausunnot, jotka meillä on Raamatussa, koska kykymme ymmärtää on puutteellinen. Sen vuoksi, Herran parhaiten tietämistä syistä johtuen, Hän on pitänyt meidät pimeydessä. Odottakaa, kunnes Herra puhuu tai odottakaa sitä päivää, kun Hän saapuu ja tulemme olemaan niiden etuoikeutettujen joukossa, jotka joko nousevat haudoistaan ja temmataan taivaan pilviin tai jotka elävät maan päällä ja niin ikään muutetaan Hänen edessään. Sitten saamme tietää kaikki tätä maapalloa koskevat asiat, miten se on tehty ja kaiken sen, mitä me nyt lapsenomaisesti käsittelemme ja yritämme ymmärtää.”

Me kuitenkin uskomme, että Aadam ja Eeva olivat todellisia ja kirjaimellisen aitoja ihmisiä. En halua kenenkään ymmärtävän sitä väärin.

”Jättäkäämme luomiseen liittyvien asioiden arvioiminen siihen asti, kunnes tiedämme nämä asiat varmasti.” (Harold B. Lee, Teachings of Harold B. Lee).

Vaari

Artikkeli on julkaistu alunperin askgramps.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Miten mormonikirkko suhtautuu evoluutioon, kun se opettaa oppia Aadamista ja Eevasta? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Eeva oli yksi ”jaloista ja suurista” aikaisemmassa olemassaolossa

Vanhin Bruce R. McConkie sanoi: ”Eeva – Jumalan tytär, joka on yksi Kaikkivaltiaan Elohimin henkijälkeläisistä – oli jalojen ja suurten sielujen joukossa aikaisemmassa olemassaolossa. Hän oli korkeassa asemassa hengellisessä merkityksessä, uskossa ja omistautumisessa, mukautuen iankaikkiseen lakiin Miikaelin kanssa.

Kristus ja Aadam olivat työtovereita aikaisemmassa olemassaolossa. Kristus, Isän rakastettu ja valittu, oli ennalta-asetettu olemaan maailman Vapahtaja, ja Aadam, suurena Miikaelina, oli ennalta-asetettu olemaan ensimmäinen mies maan päällä ja ihmiskunnan päämies. Vanhin McConkie muistuttaa, että ”emme voi epäillä, etteikö suurinta naispuolisista hengistä olisi silloin valittu ja ennalta-asetettu olemaan ’Jumalan Pojan äiti’ lihan mukaan [Maria].’ (1. Ne. 11:18.) Emme voi myöskään muuta kuin olettaa, että Eeva oli [Aadamin] rinnalla, riemuiten omasta ennalta-asettamisestaan olemaan ensimmäinen nainen, ihmisten äiti, puoliso, kumppani ja ystävä mahtavalle Miikaelille.”

”Kristus ja Maria, Aadam ja Eeva, Aabraham ja Saara ja suuri joukko mahtavia miehiä ja yhtä loistokkaita naisia muodostivat sen ryhmän, jotka olivat ’jaloja ja suuria’, ja joille Jeesus sanoi: ’Me menemme alas, sillä siellä on avaruutta, ja otamme näitä aineita ja teemme maan, jonka päällä nämä saavat asua.’”

Korostaen yhteistä tietoisuuttamme Eevasta ja naisten arvosta, Vanhin McConkie lausui tämän ylvään lausuntonsa: ”Varmasti nämä sisaret silloin työskentelivät yhtä ahkerasti ja taistelivat yhtä rohkeasti taivaan sodassa kuin veljet, samoin kuin he pysyvät lujina tänä päivänä, kuolevaisuudessa, totuuden ja vanhurskauden asialla.”

2. Eeva oli kumppani Eedenin puutarhassa, ei passiivinen tai kykenemätön osallistuja

Presidentti Ezra Taft Benson opetti: ”Alussa, Jumala asetti naisen kumppaniksi pappeuden kanssa. Jumalat pitivät neuvonpitoa ja sanoivat, että ’miehen ei ole hyvä olla yksinään; sen vuoksi minä teen hänelle avuksi sopivan kumppanin.’ (KH Moos. 3:18.) Miksi miehen ei ollut hyvä olla yksin? Jos Jumala olisi ollut huolissaan ainoastaan miehen yksinäisyydestä, Hän olisi saattanut tarjota toisenlaista seuraa. Mutta Hän antoi naisen, jonka oli tarkoitus olla miehen toveri. Heidän tuli toimia yhdessä kumppaneina.”

Eeva oli ennalta-asetettu olemaan kumppani, järjestelijä, rakentaja ja synnyttäjä, jotta suuri suunnitelma voisi toteutua. Nämä olennaiset ja voimaannuttavat luottamustehtävät ovat todellakin suoraan ristiriidassa mielikuviin ’kaunopuheisesta passiivisuudesta’ tai ’orastavasta synnintekijästä’, jotka ovat kyllästäneet yhteiskunnan käsityksen Eevasta.

3. Profeetat ovat nähneet Eevan näyissä tuonpuoleisesta

Nykyajan ilmoitus kertoo paljon Eevan suuruudesta. Näyssään kuolleiden lunastuksesta, Presidentti Joseph F. Smith näki profeetat kokoontuneena paratiisissa: ”Niiden suurten ja mahtavien joukossa, jotka olivat kokoontuneet tähän vanhurskaiden suureen kokoukseen, olivat isä Aadam,…ja kunnioitettu äitimme Eeva monen uskollisen tyttärensä kanssa, jotka olivat eläneet kautta aikain” (OL 138:38-39). Zebedee Coltrin muisteli, että hän ja Oliver Cowdery näkivät saman näyn kuin profeetta. Joseph Smith otti veli Coltrinia ja veli Cowderya käsikynkästä ja sanoi, ”Lähtekäämme kävelylle.” Saavuttuaan kaunista ruohoa kasvavaan paikkaan, jossa viiniköynnös ja suokoivut olivat punoutuneet toisiinsa, presidentti Joseph Smith sanoi, ’Rukoilkaamme’.

”[He] kaikki rukoilivat vuorollaan – Joseph, Oliver ja [Zebedee]. Veli Joseph sanoi sitten, ’Nyt veljet, näemme näkyjä.’”

”…Taivaat aukenivat vähitellen, ja [he] näkivät kultaisen valtaistuimen, ympyrän muotoisella jalustalla, ja valtaistuimella istui mies ja nainen, joilla oli valkoiset hiukset ja vaatteet. He olivat mitä kauneimmat ja täydellisimmät ihmiskunnan edustajat, joita [he] koskaan [olivat nähneet]. Joseph sanoi, ’ He ovat ensimmäiset vanhempamme’, Aadam ja Eeva.”

”Aadam oli suurikokoinen, leveäharteinen mies ja Eeva, naisena, oli kookas mittasuhteiltaan.”

Molemmat näyt todistavat, että Eevan toimintatapa oli oikea ja hänen osallistumisensa hyväksyttävää, näytettiinhän hänet maanpäällisen elämänsä jälkeen. Hän oli täyttänyt tärkeän tehtävänsä loistokkaasti. Korotettuna hän jatkaa hallitsemistaan mahtavan Aadamin rinnalla.

4. Saatana ei johtanut Eevaa harhaan

Luemme Raamatusta, että Saatana petti (eng. beguile = viekoitella, houkutella) Eevaa. Tietäen kielteiset sivumerkitykset sanasta, jota käytettiin ilmaisemaan Saatanan otetta Eevasta, ihmettelin, miten tämä suurenmoinen nainen saattoi tulla petetyksi.

Ounastelin, että tämä oli taas yksi niitä sanoja, joiden todellinen merkitys on kadonnut niin monien vuosisatojen jälkeen kääntämisestä, joten puhuin tohtori Nehama Aschkenasyn kanssa. Hän selitti, että hepreankielinen sana, josta sana petetty on käännetty, on harvinainen verbi, jolla on epätavallisen syvä ja rikas muoto. Koska sitä muotoa ei enää käytetä, sana on lähes mahdoton kääntää. ”Voidaan sanoa, että se ilmaisee voimakasta monitahoista kokemusta, joka saa aikaan suuren tunneperäisen, psykologisen ja/tai henkisen trauman.”

Aschkenasy kirjoitti tästä kirjassaan Eve’s Journey. Tämän sanan käyttäminen raamatullisessa kerronnassa ”selvittää, että Eevaa motivoivat monimutkaiset sisäiset pyrkimykset, jotka eivät juontaneet pelkästään hänen fyysisestä, vaan myös älyllisestä luonteestaan”. Edelleen, hän ilmaisi uskomuksensa siitä, että tämä voimakas, monitahoinen kokemus aiheutti sen, että Eeva pysähtyi, mietti ja arvioi uudelleen ja pohti hyvän ja pahan tiedon puuta.

Saamme jonkinlaisen käsityksen Eevan ajatusprosessista kohdasta KH Moos. 4:12, joka kertoo, että hänen kohtaamisensa Saatanan kanssa (tai useat kohtaamiset) olivat herättäneet Eevan käymään läpi koko ihmisyyden kokemuksen: ”Ja kun nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että se kävi mieluisaksi silmille ja oli haluttava puu, ja antaisi hänelle ymmärrystä, hän otti sen hedelmää ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mies söi.” Eeva ilmaisi totuuden hyvän ja pahan tiedon puusta ja sen merkityksestä, kuten Vanhin B. H. Roberts neuvoo. Hän sanoo: ”Voimme havaita, että tiedon puuta, vaikka se onkin kuoleman puu, ei sanota missään ’pahaksi puuksi’, tai että sen hedelmä olisi huonoa…Ennemminkin päinvastoin: se luetaan niiden puiden joukkoon, jotka olivat ’kauniita katsella’ ja ’hyviä syödä’, samassa jakeessa kuin missä puu on nimetty (1. Moos. 2:9).”

Syötyään hedelmää Eeva oivalsi tekojensa oikeellisuuden ja niiden välttämättömyyden. Myöhemmin hän ilmaisi tunteensa saarnassa, joka oli täynnä ylistystä ja kiitosta: ”Ellei rikkomustamme olisi ollut, meillä ei olisi koskaan ollut jälkeläisiä emmekä olisi koskaan tienneet hyvää emmekä pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille” (KH Moos. 5:11).

5. Jumala ei kironnut Eevaa hänen syötyään hedelmää

Jumala puhui Eevalle siitä, mitä hän kokisi, kun hän hyväksyisi kohtalonsa ”kaiken elävän äitinä” (KH Moos. 4:26), kun hän ja Aadam tottelivat Jumalan käskyä lisääntyä ja täyttää maa. Nämä opetukset olivat varmasti tarkoitettu ohjeiksi Eevan tyttärille, jotka tulisivat hänen jälkeensä. Ne on säilytetty Pyhissä kirjoituksissa.

Päältäpäin katsoen, Herran sanat Eevalle saattavat vaikuttaa ankarilta: ”Minä teen sangen suureksi sinun raskautesi murheen. Murheella sinä olet synnyttävä lapsia” (KH Moos. 4:22). Hugh Nibley huomautti: ”Ratkaisu tähän on murhetta tarkoittava sana, atsav, joka tarkoittaa ahertaa, uurastaa, raataa, tehdä jotain todella raskasta. ’Tehdä suureksi’ tai enganninkielisessä tekstissä moninkertaistaa (multiply) ei tarkoita lisäämistä tai kasvattamista, vaan toistamista yhä uudelleen; sana Septuagintassa (vanha käännös hepreankielisestä raamatusta kreikaksi) on plethynomai, eli kuten sanoja moninkertaistettaessa, Eevan uurastus on moninkertainen: hän saa paljon lapsia.”

Täten sanoessaan, että ”teen sangen suureksi sinun raskautesi murheen”, Jumala ei tarkoita, että lasten synnyttäminen olisi aihe surulle. Ennemminkin, Hän näyttäisi kertovan Eevalle, että synnyttäminen on vaikeaa kuolevaisuudessa, ja että synnyttäessään hän uurastaa ja raataa ja kokee kipua. Tämä ohjeistus kertoo hänelle, mitä on odotettavissa hänen luodessaan ruumiita niitä odottaville hengille.

Jumala ei kiroa Eevaa, eikä määrää, että hänen pitäisi tuntea tuskaa. Sen sijaan, Hän tekee Eevalle tiettäväksi, että hänen uusi kuolevainen ruumiinsa kokee kipua lapsia synnyttäessään – kipua, joka tulee ja menee, ja joka toistuu usein.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Beverly Campbell ja se julkaistiin osoitteessa ldsliving.com. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 5 asiaa, jotka jokaisen uskovan pitäisi tietää äiti Eevasta appeared first on SeuraaKristusta.fi.