Siihen on monia syitä ja luultavasti kuulostavat tutuilta. Koskaan ei tunnu olevan sopivaa hetkeä. On vaikea löytää oikeat sanat. Et tiedä, miten toiset suhtautuvat siihen. Haavoittuvuus on pelottavaa.

Miksi se on niin vaikeaa? Luulen, että sillä on jotain tekemistä meitä ympäröivän kulttuurin kanssa, joka edistää optimismia ja uskoa. Jopa koko maailma pyytää meitä olemaan myönteisiä ja energisiä, koska ihmiset haluavat oikeastaan olla vain niiden lähettyvillä, jotka ovat onnellisia. Tämä ei ole luonnostaan väärin. Me saatamme kuitenkin itse viedä sen äärimmäisyyksiin.

Emme halua, että meitä arvostellaan. Emme halua tuntea häpeää. Jos joku näkisi todelliset kamppailumme, jotka ovat usein yhteydessä siihen, miten näemme itsemme, meidät torjuttaisiin.

Jeesus Kristus ei haluan meidän piilottelevan tai vähättelevän taakkojamme. Vaikka lainaamme usein tätä tuttua Mormonin kirjan kohtaa, ymmärrämmekö todella, mitä se tarkoittaa?

Koska te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä; (Moosia 18:8).

Olisi paljon sanottavaa turvallisten paikkojen luomisesta ihmisille, joissa he voivat kertoa ongelmistaan. Haluaisin kuitenkin keskittyä siihen, miten ne ihmiset, joilla on koettelemuksia, voisivat hälventää tunteen siitä, että he ovat taakaksi muille ja antaa muiden auttaa.

Älä pyydä anteeksi

Oletko koskaan pyytänyt anteeksi haavoittuvuutta tai tunteellisuutta?

Anteeksi, että itken. Anteeksi, että kaadan tämän kaiken sinun niskaasi. Anteeksi, että vien niin paljon aikaasi.

Anteeksi pyytäminen hetkinä, jotka voisivat olla yhteyden hetkiä, muuttaa ne häpeän hetkiksi. Toimintamme määritellään heti vääräksi tai pahaksi. Anteeksi pyytämisen sijaan yritä sanoa ”kiitos”.

Kiitos, että sain itkeä olkaasi vasten. Kiitos, että kuuntelit minua. Kiitos, että vietit vähän aikaa kanssani.

Älä valehtele

Ei ole aina helppoa kertoa totuutta tunteistamme tai kokemistamme asioista. Sen sijaan, että yrittäisimme ilmaista itseämme taistellen tunteellisuutta vastaan, me valehtelemme. Kaikki on hyvin. Olemme väsyneitä. Voimme hyvin. Salaamme totuuden loputtomilla tavoilla.

Yritä parhaasi mukaan olla valehtelematta. Meidän ei tarvitse paljastaa henkilökohtaisimpia tunteitamme joka kerta, kun joku kysyy kuulumisiamme, mutta voimme oppia kertomaan totuuden ymmärrettävästi. Tässä muutamia esimerkkejä.

Minulla on ollut vaikeuksia mielenterveyteni kanssa viime aikoina. En ole nukkunut hyvin; minun on vaikea sammuttaa aivoni yöllä. Minun on vaikea pysyä motivoituneena.

Ole yksityiskohtainen

On mahdollista, että elämässäsi on ihmisiä, jotka auttaisivat sinua mielellään. Yritä selvittää yksityiskohtaisesti, millaisia asioita tarvitset, jotta voit kysyä heiltä selkeästi ja rehellisesti. Se vähentää läheistesi pelkoja ja antaa heille varmuutta sinun palvelemiseesi. Mieti joitakin tarpeita, joissa toiset voivat auttaa sinua. Kun he kysyvät, miten he voisivat olla avuksi, voit kertoa sen heille.

Vahvan selän löytäminen

Kaikki eivät pysty tai ole halukkaita kantamaan taakkaasi. On tärkeää etsiä niitä, joilla on palveleva sydän ja henki. Kuinka voimme löytää jonkun, jolla on vahva selkä, ja joka voi auttaa meitä taakkojemme kantamisessa? Tässä on kolme ehdotusta:

Ensinnäkin, vahvaselkäinen ihminen kuuntelee sinua. Hän ei keskeytä, häiriinny tai hallitse keskustelua. Hän ei tee arvostelevia tai tylyjä kommentteja. Kun hän kertoo ajatuksiaan, hän ei anna valmiita ratkaisuja tai sano sinulle, että ylireagoit.

Toiseksi, vahvaselkäinen ihminen muistaa, mitä olette puhuneet ja pitää yhteyttä. Kun he tapaavat sinut, he kysyvät kuulumisiasi ja erityisesti vaikeuksistasi.

Lopuksi, vahvaselkäinen ihminen toimii pyytämättäsi. Jos he huomaavat tarpeen tai jos ole kertonut hänelle vaikeuksistasi, he tekevät itse aloitteen palvellakseen sinua. Heitä ei tarvitse pakottaa toimimaan tai odottaa, kunnes pyydät heiltä apua.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Aleah Ingram ja se on julkaistu ldsdaily.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Ole vain taakkana joskus. Sinun on tarkoituskin olla appeared first on SeuraaKristusta.fi.

”Yksi niistä väärinkäsityksistä, jonka kanssa saatamme taistella tämän maanpäällisen elämän aikana, liittyy täydellisyyden käsitteeseen. Monet uskovat erheellisesti, että meidän täytyy tässä elämässä saavuttaa täydellisyys, jotta voimme saada pelastuksen tai korotuksen.

Terapeutin tehtävässäni minulla oli kerran tapaaminen erään naisen kanssa, kun hän purskahti itkuun. Hän sanoi: ’Kuinka pystyn ikinä olemaan tarpeeksi hyvä?’ Hän jatkoi puhumalla siitä, kuinka kelvoton hän oli. Kun tarkastelimme hänen tuntemuksiaan, hänen menneisyydestään tai nykyisyydestään ei käynyt esiin mitään suurta syntiä. Hänestä vain tuntui, ettei hän ollut riittävän hyvä. Hän vertasi itseään naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin, ja kaikki, jotka hän saattoi muistaa, olivat hänen mielestään ’parempia’ kuin hän.” (Koe rauhaa epätäydellisyydessä, Elizabeth Lloyd Lund, Liahona, helmikuu 2017)

Huomasin pystyväni samaistumaan tuohon naiseen. Minulla ei ole mitään syntejä, jotka estäisivät minua käyttämästä temppelisuositustani tai jotka veisivät minut piispan puheille, mutta minusta usein tuntuu, että muut näkevät minut paremmassa valossa kuin todellisuudessa olen. Näiden kahden asian vuoksi:

1. Virheellinen käsitys siitä, että synti ja heikkous ovat verrattavissa toisiinsa.

Olen kuullut lukemattomia rukouksia elämäni aikana, joissa on pyydetty Jumalaa ”antamaan meille anteeksi syntimme ja heikkoutemme”. Olen itsekin käyttänyt noita sanoja. Mutta mitä en ymmärtänyt aiemmin on se, että tuo ilmaus on vääristänyt eron synnin ja heikkouden välillä, viitaten heikkouden olevan synnin lailla jotain pahaa, josta minun täytyy tehdä parannusta ja jotain, jota minun pitäisi hävetä ja piilotella muilta. Ajatelkaapa kuitenkin tätä:

”Pidämme yleensä syntiä ja heikkoutta pelkästään erikokoisina mustina läikkinä sielumme kudoksessa, eriasteisina rikkomuksina. Pyhissä kirjoituksissa viitataan kuitenkin siihen, että synti ja heikkoudet ovat pohjimmiltaan eri asia. Ne vaativat erilaiset parannuskeinot, ja ne voivat johtaa eri lopputuloksiin.

Useimmat meistä tuntevat synnin paremmin kuin haluaisivat myöntää, mutta kerrataanpa asiaa: Syntiä on päätös rikkoa Jumalan käskyjä tai kapinoida sisimmässämme olevaa Kristuksen valoa vastaan. Syntiä on päätös luottaa Saatanaan Jumalan sijaan, mikä asettaa meidät vastatusten Isämme kanssa…. Voisimme määritellä heikkouden viisautemme, voimamme ja pyhyytemme inhimillisiksi rajoituksiksi….

Me emme voi yksinkertaisesti tehdä parannusta heikkoudestamme – eikä heikkous itsessään tee meistä epäpuhtaita. Me emme voi kasvaa hengellisesti, ellemme hylkää syntiä, mutta emme myöskään kasva hengellisesti, ellemme hyväksy omaa inhimillisen heikkouden tilaamme, suhtaudu siihen nöyrästi ja uskoen ja opi luottamaan Jumalaan heikkoudessamme. ” (Heikkous ei ole syntiä., Wendy Ulrich, Liahona, huhtikuu 2015)

Heikkous ja synti vertailukohteina voivat lannistaa meidät – Saatana käyttää tätä taktiikkaa jatkuvasti ja varsin menestyksekkäästi. Hän haluaa meidän uskovan, että heikkoudet ovat jotain häpeällistä, joka meidän pitäisi piilottaa tai jättää huomiotta. Mutta Jumala on sanonut meille: ”Minä annan ihmisille heikkoutta….” (Et. 12:27). Jumala ei anna meille syntejä, mutta Hän antaa meille heikkouksia. Ne ovat lahjoja, joiden kautta meille avautuu mahdollisuuksia lähentyä Häntä ja  luottaa Häneen, jotta voimme kehittyä. Minä ajattelen sen niin, että synti vaatii meidän käyttävän Kristuksen sovituksen anteeksiantavaa voimaa, heikkoudet puolestaan rohkaisevat meitä käyttämään sen kaiken mahdollistavaa voimaa.

Alkaessani paremmin ymmärtää, että Jumala on kärsivällinen heikkouksieni suhteen ja että Hän rakastaa minua aina, minun on ollut helpompi mennä eteenpäin itsevarmana omasta arvostani sekä motivoituneena halustani, ei ainoastaan kehittää epätäydellisyyksiäni, mutta myös etsiä uusia, joita työstää.

2. Ajatus siitä, että heikkous on jotain, joka pitäisi salata muilta (ja itseltään).

Muistan ensimmäisen kerran, kun tajusin jonkun muun (itseni lisäksi) näkevän epätäydellisyyteni, jotka yritin niin kovasti salata. Kihlattuni ja minä emme olleet tuolloin vielä seurustelleet pitkään, kun kerran puhuimme omista vioistamme. Jossain kohtaa keskustelua kohautin olkapäitäni huolettomasti ja totesin: ”En ole täydellinen”. Hämmästyin suuresti, kun hän vastasi yksinkertaisesti, mutta hyväntahtoisesti: ”Tiedän, ettet ole. Olen nähnyt sen”.

Hetkinen, hetkinen! Se, ei ollut mitä odotin kuulevani – etenkään ihmiseltä, joka halusi seurustella kanssani. Koska kuka nyt haluaisi seurustella epätäydellisen ihmisen kanssa? Ja eikös sinun ole tarkoitus rohkaista ihmistä, jonka kanssa aiot mahdollisesti mennä naimisiin? Se, että kerrot minun olevan epätäydellinen, ei minun mittapuullani ollut rohkaisemista.

Kuulemme jatkuvasti ihmisten sanovan ”kukaan ei ole täydellinen” selityksenä toisten erehdyksille ja virheille – ja joskus omillemmekin. Mutta luulen, ettei kukaan meistä oikeasti usko sitä omalla kohdallamme. Uskomme kyllä muilla olevan oikeus olla epätäydellinen, mutta meidän pitäisi tietää paremmin ja olla parempia. Kun siihen lisää vielä sosiaalisen tapamme jakaa ylistäviä kohteliaisuuksia, jotka on laskelmoitu nostattamaan ”itsetuntoa”, on käsissämme täydellinen häpeän resepti. Mutta kun jätämme heikkoudet huomiotta tai käsittelemme niitä kuin ne olisivat arkipäiväisiä syntejä, meiltä jää huomaamatta jotain, jonka uskon olevan todellista itsetuntoa – sisäinen usko, että meillä on iankaikkista arvoa, kamppailuistamme huolimatta.

Se, että joku, josta välitän, kertoi huomanneensa virheeni, sai oloni ensin vaivautuneeksi, mutta sittemmin olen ymmärtänyt sen olleen yksi elämäni kauneimmista kohteliaisuuksista ja vahvistuksista jumalalliselle itsetunnolleni. Vei oman aikansa tottua siihen, mutta olen niin kiitollinen siitä, että kihlattuni oli – ja on edelleen – rehellinen ja hyväntahtoinen. Mielestäni ihmiset, jotka ajattelevat ”rakkauden olevan sokea” – että rakkaus tarkoittaa heikkouksien huomiotta jättämistä – menettävät suurenmoisen mahdollisuuden voimistaa toisia ja vahvistaa ihmissuhteita.

Olen huomannut, että varmuuteni mennä eteenpäin löydettyäni jotain, jossa en ole hyvä, on kasvanut. Huomaan taipumukseni ajatella itsekkäästi tai toimia ylpeydestä, mutta tunnen olevani motivoitunut muuttamaan niitä sen sijaan, että peittelisin niitä tai yrittäisin ”tehdä parannusta” niistä. Koska olen maallisella tasolla nähnyt, ettei jonkun rakkaus minua kohtaan muutu täydellisyysasteeni mukana, on minun ollut helpompi ymmärtää, ettei taivaallisen Isäni rakkaus minua kohtaan muutu suhteessa puutteisiini. Teeskennellyn täydellisyyden suhteen tuntemani häpeän sijaan minulla on itsevarmuutta epätäydellisyyksistäni. Olen alkanut etsiä vikoja työstääkseni niitä sen sijaan, että käyttäisin kaiken aikani niiden piilottelemiseen. Olen vihdoin vapaa itse toimimaan sen sijaan, että olisin toiminnan kohteena.

Vaatii aikaa ja harjoittelua löytää iloa heikkouksista ja itsevarmuutta epätäydellisyydestä. Vaikka ymmärrän sen nyt hieman paremmin, minun todennäköisesti tarvitsee harjoitella sitä lopun elämääni. Minun täytyy vain muistaa:

”Nöyryys tuo meitä lähemmäksi Herraa, kun taas häpeä ja syyllisyys voivat loitontaa meitä Herrasta. Jumala ei halua, että me haukumme itseämme ja tunnemme, ettei meillä ole juurikaan arvoa Hänen silmissään. Se loukkaa Häntä ja meitä. On tärkeää ymmärtää, että me olemme sen ajan ja ponnistelun arvoisia, joita muuttumiseen vaaditaan. Tässä maanpäällisessä elämässä on kyse muun muassa siitä, että me löydämme keinoja muuttaa heikkouksiamme.” (Koe rauhaa epätäydellisyydessä, Elizabeth Lloyd Lund, Liahona, helmikuu 2017)

Itsevarmuutemme kumpuaa tiedosta, että taivaallinen Isä rakastaa meitä. Hän on kärsivällinen meidän kanssamme ja ymmärtää, että teemme uutterasti työtä miellyttääksemme Häntä ja yltääksemme jumalalliseen potentiaaliimme. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi rehennellä heikkouksillamme tai ylistää niitä. Mutta tapa, jolla katsomme niitä ja tapa, jolla autamme toisia näkemään heidän omat heikkoutensa, voi vaikuttaa kykyymme ymmärtää ja käyttää sovitusta elämässämme. Taivaallinen isä on luvannut, että Hän tekee sen, mikä on heikkoa, meissä vahvaksi (Et. 12:27).

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Elizabeth Summers ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”How My Fiancé Telling Me I’m Imperfect Actually Boosted My Confidence”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Heikkous ei ole syntiä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Itse asiassa, vaikka en olisikaan puolustanut Joseph Smithiä, minulla olisi silti ollut vaikeuksia hyväksyä tällaisia tarinoita. Mistä lähtien kukaan ihminen on ollut vain yksiselitteisesti hyvä tai paha? No, joillekin kirkossa, (ja ilmeisesti jokaiselle, jonka kuulin pitävän puheita tai takkavalkeailtoja Joseph Smithistä sinä vuonna), Joseph oli yksiselitteisesti hyvä. Hänen virheensä olivat hurmaavia, hänen sanansa aina syvällisiä ja oikeudenmukaisia ja hänen vihollisiansa innoitti aina puhdas pahuus. Tajusin, että juuri se teki oloni epämukavaksi. Samankaltaisia hataria tarinoita, joita vastaan olin taistellut lähetystyöni aikana, käytettiin nyt perustelemaan sitä, että Joseph Smith oli ihmeellinen ja nerokas, ja sitä minun oli vaikea hyväksyä. Äitini pitämä puhe heti lähetystyöni jälkeen kuitenkin auttoi minua tunnistamaan epämukavuuteni kuulemieni hatarien kertomusten suhteen, ja tunnen todellista kiitollisuutta Joseph Smithin monimutkaisemmasta olemuksesta.

Luottamustehtäviä Jumalalta

Kun olin melko nuori, muistan kuulleeni äitini kertovan, kuinka kiitollinen hän oli palautetusta evankeliumista mutta kuinka hänen oli todella vaikeaa hyväksyä Joseph Smithiä henkilönä ja joitakin hänen tekemiään asioita (erityisesti Emmaa kohtaan). Huomasin, että asia todella painoi hänen mieltään – miksi Jumala päästäisi jonkun niin epätäydellisen henkilön sellaiseen asemaan, kun se, mitä hän teki, oli niin tärkeää. Äidin kohtalona oli puhua Joseph Smithin 200. syntymäpäivän kunniaksi joulukuussa vuonna 2005. Hänellä on paljaan totuuden ja syvällä tunteella puhumisen lahja puheita pitäessään. Muistan, kun hän aloitti puheensa nöyrästi selittäen, että hänellä oli aina ollut vaikeuksia hyväksyä Joseph Smith ja hänen epätäydellisyytensä. Hänen tunteensa kuitenkin muuttuivat pikkusisareni syntymän jälkeen. Hän syntyi 23. joulukuuta, Joseph Smithin syntymäpäivänä.

Kun sisareni syntyi, äitini kertoi olleensa hämmästynyt hänen kauneudestaan ja tunteneensa syvää kunnioitusta saadessaan olla vastuussa niin älykkäästä ja täydellisestä lapsesta. Hän tunsi voimallisesti omat heikkoutensa ja epäonnistumisensa äitinä ja ihmisenä, ja kuitenkin Jumala oli antanut hänelle tämän kauniin lapsen ja täyttänyt hänet rakkaudella, vioistaan huolimatta. Se oli suloinen hetki. Tämän koettuaan hän ymmärsi, että Joseph Smithille myös annettiin tehtävä, joka oli häntä suurempi. Herralla oli jotain merkittävää, täydellistä ja kaunista annettavaksi maailmalle, ja Hän valitsi Josephin, epätäydellisen ja hiomattoman astian, tekemään sen.

Kristuksen avulla vahvaksi

Äitini on ollut minulle voimallinen todistaja Kristuksen sovituksesta ja siitä, miten se oikeuttaa meidät armoon juuri heikkouksiemme ja virheidemme takia. Olen todistanut sitä voimaa, joka Kristuksen armolla on, ei ainoastaan parantaa, vaan myös voimaannuttaa meidät, kuten Herra kertoo Paavalille 2. Kor. 12:9: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Joseph Smith ei palauttanut evankeliumia, koska hän oli mahtava omana itsenään ja tarvitsi vain pienen tönäisyn avuksi Jumalalta. Hän palautti evankeliumin, koska hänellä oli heikkous, ja hän luovutti sen Jumalalle. Se teki hänestä vahvan. Loppuosa 2. Kor. 12:9 sanoo seuraavasti: ”Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” Se, että joku niin heikko voi palauttaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja tulla hengellisesti suureksi, on mahdollista vain Kristuksen armon ja voiman kautta.

Olen kiitollinen siitä, että olen tietoinen Joseph Smithin epätäydellisyydestä, koska näen, että jos Kristus voi saada aikaan niin suuren työn epätäydellisen mutta halukkaan henkilön välityksellä, kuten Joseph Smith, niin silloin Kristuksen täytyy olla kykenevä toteuttamaan ainakin yksi tai kaksi pientä ihmettä myös minun kauttani.

Artikkelin on kirjoittanut Laurel Sandberg-Armstrong ja se on alun perin julkaistu rationalfaiths.com -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

The post Ylistys heikkouksille appeared first on SeuraaKristusta.fi.