”No, minun Jumalani ei usko tuota.”

”Minun Jumalani ei koskaan antaisi tuollaista tapahtua.”

”Tuo ei ole se Jumala, johon uskon.”

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan yhä uudelleen, että meidän täytyy mukauttaa tahtomme Jumalan tahdon mukaisesti. Ei toisin päin. Nykyään näyttää kuitenkin olevan suosittua ilmaista uskovansa Jumalaan, joka on samaa mieltä kaikista niistä pikkuasioista, joihin olemme päättäneet uskoa. Teologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti, jopa poliittisesti – Jumala ajattelee aivan kuten minä!

Yritämme luoda Jumalan oman kuvamme mukaan työntäen syrjään sen tosiasian, että nimenomaan meidät on luotu Hänen kuvansa mukaan.

Jumalan kanssa eri mieltä oleminen

On vaikea ymmärtää, että kukaan uskaltaisi olla eri mieltä kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, mutta siihen on olemassa ennakkotapaus. Muistellaanpa Lusiferia ja hänen seuraajiaan. Kolmannes taivaan joukoista oli eri mieltä Jumalan suunnitelmasta. Kun he epäonnistuivat Jumalan tahtoon mukautumisessa, heidät ajettiin pois. Mutta Jumalan kanssa eri mieltä oleminen ei ole yksinomaan saatanan ja hänen enkeliensä asia.

Jopa profeetat – joiden oletetaan olevan lähempänä Jumalaa kuin kukaan muu – ovat joskus ristiriidassa Hänen tahtonsa kanssa. Esimerkiksi:

Apostoli Pietari

”Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan. Hänen tuli nälkä ja hän halusi ruokaa, mutta sillä aikaa kun ateriaa valmistettiin hän joutui hurmoksiin. Hän näki taivaan avoinna, ja taivaasta tuli alas ikään kuin suuri purjekangas, joka laskettiin maahan neljästä kulmastaan kannateltuna.

Siinä oli kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia ja matelijoita, sekä taivaan lintuja. 13Samassa hän kuuli äänen: »Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!» Mutta hän vastasi: »Ei, ei, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä.» Silloin ääni puhui uudelleen: »Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.”

Ap. t. 10:9-15

Pietari sai ilmoitusta, eikä hyväksynyt sitä, ja tarvitsi lisää valoa ja tietoa ymmärtääkseen sen. Vielä näkynsä jälkeenkin hän ”ihmetteli, mitä hänen näkynsä oikein tarkoitti”, kunnes hän sai vielä enemmän ymmärrystä seuraavina päivinä (ja josta voit lukea luvun loppuosasta).

Profeetta Nefi

”Ja tapahtui, että Henki vaati minua tappamaan Labanin; mutta minä sanoin sydämessäni: Milloinkaan en ole vuodattanut ihmisverta. Ja minä kavahdin enkä olisi tahtonut surmata häntä.

Ja Henki sanoi minulle jälleen: Katso, Herra on jättänyt hänet sinun käsiisi. Niin, ja minä tiesin myös, että hän oli tavoitellut minun omaa henkeäni; niin, eikä hän tahtonut kuulla Herran käskyjä; ja hän oli myös ottanut meidän omaisuutemme. Ja tapahtui, että Henki sanoi minulle jälleen: Surmaa hänet, sillä Herra on antanut hänet sinun käsiisi…”

1 Ne. 4:10-12

Jälleen kerran, kun Nefi saa lisää ymmärrystä, hän seuraa Hengen kehotuksia.

Profeetta Joona

Tämä on erikoinen tapaus. Se kertoo profeetasta, joka oli niin paljon eri mieltä Jumalan kanssa, että hän yritti paeta. Mutta ajan myötä ja monien epäonnisten tapahtumien jälkeen, Joona mukautti tahtonsa Herran tahtoon.

”Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. Hän meni rannikolle Jafoon ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Tarsisiin. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.

Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota. Merimiehet olivat peloissaan… joten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Meren raivo laantui heti. Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä.

Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun.” Nyt Joona meni Niniveen, niin kuin Herra oli käskenyt.”

Joona 1-3

Mikä on asian ydin?

Ensimmäinen ydinasia on tämä: jos pidämme yllä mielikuvaa Jumalasta, joka on aina yksimielinen siitä, mikä sinun käsityksestäsi on ”oikeasta” ja ”väärästä”, emme ehkä palvele oikeaa Jumalaa. Silloin on mahdollista, että luomme Jumalan oman kuvamme mukaan, emme itsenäistä Jumalaa, jonka ajatukset ovat korkeammalla tasolla kuin omamme.

Toinen ydinasia liittyy ensimmäiseen: meidän pitäisi olettaa, että olemme joskus eri mieltä Jumalan kanssa. Jos niin tapahtuu profeetoille, se voi tapahtua myös meille, eikö niin? Meidän ei pitäisi olla yllättyneitä, jos se, mitä me pidämme parhaana vaihtoehtona, eroaa Jumalan ajatustavasta. Pyhien kirjoitusten ennakkotapaus tukee tätä ajatusta vahvasti.

Kolmas ja viimeinen ydinasia on tämä: muistatko vanhan latteuden erotilanteista: ”Se ei johdu sinusta, vaan minusta?” Kun olet eri mieltä Jumalan kanssa, se johtuu aina sinusta. Sinun ja minun täytyy muuttua, ei Jumalan. Jumalan muuttaminen ei ole vaihtoehto.

Kun siis huomaamme olevamme tilanteessa, jossa olemme eri mieltä Jumalan tahdon kanssa, olkaamme halukkaita muuttumaan! Tuon muutoksen ei tarvitse tapahtua hetkessä. Siihen voi mennä vuosia. Voi olla, että joudumme laittamaan syrjään joitakin kysymyksiämme hetkeksi. Saatamme jopa huomata, että jotkut asiat eivät yksinkertaisesti olleet Jumalan tahdon mukaisia, tai ehkä muutaman kalan pitää niellä meidät ensin. Mutta Jumala voi auttaa meitä mukauttamaan tahtomme Hänen tahtoonsa. Ja loppujen lopuksi, se on koko evankeliumin ydinasia.

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

Joh. 17:20-23

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Oleta olevasi eri mieltä Jumalan kanssa silloin tällöin (niin käy jopa profeetoille) appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Arvon Vaari,

Useimmiten ajatellessamme Daavidia mieleemme tulee kuva pienestä lammaspaimenesta, josta tuli suuri kuningas. Kun tarkastelemme Daavidin historiaa tarkemmin niin huomaamme, että hän oli petturi, avionrikkoja, murhaaja ja lainrikkoja (asiayhteydessä kyse on Mooseksen laista). Raamattu sanoo silti, että Daavid oli Herran mielen mukainen mies. Kuinka tällainen mies voi olla Herran mielen mukainen? Voiko Daavidia todella pitää yhtenä Vanhan testamentin profeetoista?

-Marko

Vastaus

Arvon Marko,

Jumala on kaikkitietävä. Se tarkoittaa, että Hän tietää myös kaikki synnit jotka teemme nyt tai tulevaisuudessa. Hän ei kuitenkaan tuomitse, arvostele tai rankaise meitä ennen kuin teemme synnin. Uskon tämän johtuvan siitä, että Hän haluaa siunata meitä niin paljon kuin suinkin mahdollista.

Kun pyhät kirjoitukset sanovat, että Daavid oli Herran mielen mukainen mies ja profeetta, ne ovat oikeassa. Daavid ei kuitenkaan ollut immuuni houkutuksille eikä kykenemätön sortumaan. Pyhissä kirjoituksissa mainitaan myös että hän antautui houkutuksille ja sortui.

Vanhassa testamentissa Kuningas Daavid on ikään kuin mallikuningas, joka asettaa riman toisille kuninkaille. Tämä johtuu siitä, että hän oli todella hyvä kuningas Israelille ja hän ohjasi heitä elämään Jumalan lain mukaan ja olemaan palvomatta epäjumalia (hänen omista heikkouksistaan huolimatta). Tämän asian kanssa monilla myöhemmillä kuninkailla oli ongelmia. He johtivat Israelilaisia harhaan epäjumalien perässä sen lisäksi, että heillä oli henkilökohtaisia heikkouksia. Kukaan Kristusta lukuunottamatta ei ole ollut synnitön ja saman periaatteen nojalla myös Daavidilla oli omat syntinsä.

Siten kertomus Daavidista on varoitus meille. Voimme olla Jumalan suosiossa, Hän voi siunata meitä ja voimme olla suurena apuna toisille, mutta se ei tarkoita ettemme voisi antautua houkutuksille. Mekin voimme menettää siunatun ja suosiollisen asemamme.

-Vaari

Artikkeli on julkaistu alun perin AskGramps -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Teemu Hokkanen.

The post Kuinka kuningas Daavid saattoi olla profeetta, kun hän teki niin monia syntejä? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Presidentti Monson välitti aidosti leskistä

Monet kirkon jäsenet ovat kuulleet hänen merkittävästä tehtävästään piispana, ollessaan vain 22-vuotias, ja niistä 84 leskestä, joista hän piti huolta ja joita hän palveli tuon tehtävänsä aikana. Hänen omien sekä muiden kertomusten kautta pystymme näkemään, kuinka hän kuunteli hengen johdatusta, joka auttoi häntä kääntymään toisten puoleen ja palvelemaan heitä: hän vieraili kuolevien ystävien luona, kun he sitä tarvitsivat; hän antoi lemmikkijäniksensä lapsuuden ystävälleen, jotta tämän perhe saisi kiitospäivänaterian; hän vieraili vanhainkodeissa usein, hänen monista vaativista velvollisuuksistaan huolimatta. Edesmennyt presidentti Boyd K. Packer on sanonut hänestä: ”Hän vierailee vanhainkodeissa aina kun hänen kiireinen aikataulunsa sen sallii, ja joskus jopa silloin kun se ei sitä salli.”

Hänen rakkautensa ja halukkuutensa palvella toisia sekä hänen kykynsä tietää hengen kautta, kuinka tehdä niin, oli hänen tavaramerkkinsä, joka inspiroi toisia tekemään samoin, vielä hänen mentyäänkin.

Presidentti Monsonilla oli huumorintajua… ja heiluvat korvat

Se, että hän pystyi heiluttamaan korviaan, oli mahtavaa. Se, että hän teki niin seistessään puhujakorokkeella haastaakseen pienen häntä katsovan matkijan, oli vielä mahtavampaa – puhumattakaan siitä, kuinka hän kertoi (ja näytti) sen maailmalle yleiskonferenssissa. Hänen hauska tarinankerrontansa vaikutti aina olevan konferenssin huippuhetkiä, muistuttaen meille, että huumoria on löydettävissä elämän kaikista vaiheista ja että meidän tulisi aina pyrkiä pitämään hymy huulillamme kulkiessamme eteenpäin.

Presidentti Monson käytti vertauskuvia elämästä opettaakseen evankeliumia

Kenties yksi suurimmista asioista, jonka tulemme muistamaan presidentti Monsonista, oli hänen ainutlaatuinen perspektiivinsä ja kykynsä nähdä hengellisiä sovelluksia jokapäiväisissä tapahtumissa. Vuonna 2013 hän kertoi, kuinka hän oli kerran sytyttänyt vahingossa metsäpalon mökillään, kääntäen tuon erittäin julkisen virheen oppitunniksi tottelemattomuuden vaaroista. Toisella kertaa hän muisteli ensimmäistä sunnuntaitaan merivoimien koulutusleirillä ja rohkeutta, jota häneltä vaadittiin nousta seisomaan, kuten hän kuvitteli, yksin uskonsa puolesta ja kuinka me voimme tehdä samoin; seistä oikean puolesta tässä epävarmassa maailmassa. Hän käänsi jatkuvasti elämänkokemukset kauniiksi vertauskuviksi, jotka koskettivat sydämiä ja innoittivat myönteiseen muutokseen kaikkialla maailmassa, jollakin tapaa heijastaen Vapahtajan tapaa opettaa.

Kun me muistelemme tämän suurenmoisen miehen elämää ja tekoja, pyrkikäämme aina jäljittelemään hänen palvelutyötään, huumorintajuaan sekä kykyään huomata elämän oppitunnit kulkiessamme jokainen eteenpäin omaa polkuamme takaisin Herran luo.

The post 3 asiaa, joista tulemme muistamaan presidentti Thomas S. Monsonin appeared first on SeuraaKristusta.fi.

En sano, etteikö muilla kirkoilla olisi lainkaan totuutta. Me kunnioitamme toisia uskontoja ja uskomme, että suurin osa niistä tuo ihmisiä lähemmäs Jumalaa ja tekee paljon hyvää maailmassa. Kuten me, he tekevät parhaansa elääkseen saamansa totuuden mukaisesti.

Mutta heiltä puuttuu se osanen, jolla mielestämme on eniten väliä – elävä profeetta, jonka Jumala on kutsunut puhumaan Hänen sanaansa ja ohjaamaan Hänen kirkkoaan näinä aikoina. Ilman mahdollisuutta profeetalliseen ilmoitukseen, kaikki totuus ja opit ovat alttiita väittelylle, väärille tulkinnoille ja sovelluksille, hävittämiselle ja manipuloinnille sellaisten ihmisten toimesta, jotka joko eivät ymmärrä niitä tai haluavat tarkoituksella muuttaa niitä.

Tieto siitä, että kirkkoamme johtaa elävä profeetta, palauttaa uskomme Jumalaan, joka välittää lapsistaan tänä päivänä aivan yhtä paljon kuin Kristuksen aikana tai Vanhan testamentin aikoina. Se vahvistaa, että Jumala on sama eilen, tänään ja aina. Se täyttää Hänen lupauksensa, että ”ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille” (Aam. 3:7). Ja se tarjoaa Jumalan lapsille varmuuden siitä, että on olemassa vakaa ja luotettava lähde, jonka puoleen voimme kääntyä saadaksemme ohjausta etsiessämme elämämme suuntaa.

Paitsi silloin kun profeetat ovat väärässä.

Profeetat eivät ole erehtymättömiä. Hehän ovat kuitenkin, loppupeleissä, miehiä. Vastoin Disney-elokuvien luomaa mielikuvaa, ei ole olemassa ”täydellistä miestä” – paitsi jos puhutaan siitä yhdestä, joka käveli vetten päällä. Hänelläkin oli aina vaihtoehto ja mahdollisuus tehdä vääriä valintoja. Ja kuitenkin monet kirkon jäsenet järkyttyvät tai tyrmistyvät, kun kuka tahansa nykyajan profeetta osoittaa merkkejä inhimillisyydestä.

Joissakin seurakunnissa vaikuttaa olevan tabu edes myöntää, että joku profeetta on joskus ollut väärässä, huolimatta valtavasta määrästä sitä tukevia todisteita. Tuotuani kerran pyhäkoulussa esille moisen ajatuksen, minua… kröhöm… ojennettiin kokouksen jälkeen useiden huolestuneiden jäsenten toimesta. Toiset päätyvät vastakkaiseen ääripäähän ja pakkomielteisesti jauhavat menneiden profeettojen epätäydellisyyksistä siinä määrin, että lopulta kieltävät oman todistuksensa ja jättävät kirkon.

Mutta siinä, että profeetat tekevät virheitä, ei ole mitään uutta. Pyhät kirjoitukset ovat pullollaan esimerkkejä Herran valituista tekemässä ei-niin-toivottavia valintoja. Tarkastellaanpa muutamaa…

1. Mooses

Mooses langetti vitsauksia egyptiläisten päälle, jakoi Punaisen meren, vapautti israelilaiset orjuudesta ja hallitsi valtavaa teokraattista kansaa. Hän myös sivuutti yhden Jumalan käskyistä ja sai siitä kovan rangaistuksen: hän ei itse asiassa koskaan päässyt Luvattuun maahan kansansa kanssa.

2. Joona

Saatatte muistaa Joonan. Henkilökohtaisista ennakkoluuloista johtuen tämä profeetta ei ajatellut Niniven kansan ansaitsevan kuulla hyvää sanaa ja kieltäytyi noudattamasta Jumalan käskyä saarnata evankeliumia heille. Hänen rangaistuksensa koostui kolmen päivän mittaisesta aikalisästä valaan vatsassa.

3. Bileam

Bileam ei ollut ainoastaan tottelematon silloin tällöin – hänessä oli vähän kapinallisen vikaa. Hän puhui Jumalan kanssa useita kertoja, mutta loppujen lopuksi antoi periksi ahneudelle ja johdatti israelilaiset tekemään syntiä. Jopa hänen aasillaan oli muutamia valittuja sanoja sanottavanaan hänelle. Lopulta hänen oma kansansa surmasi hänet.

Nämä kolme ensimmäistä esimerkkiä tulevat Vanhasta testamentista. Useimmat meistä ovat kuulleet tarinoita heistä koko elämämme. Heidän tarinansa ja epätäydellisyytensä ovat meille kohtuullisen tuttuja, mutta en kuitenkaan kuule kenenkään vaahtoavan siitä tosiasiasta, että he eivät totelleet Jumalan käskyjä. Pidämme itsestäänselvyytenä, että nämä profeetat saivat pitää tehtävänsä tehtyään joitain vakavia virheitä – mutta emme näytä pystyvän soveltamaan samoja periaatteita myöhempien aikojen profeettoihin.

4. Joseph Smith

Joseph Smith ja muut palautetun kirkon alkuaikojen profeetat ovat osoittautuneet monille jäsenille joiksikin suurimmista kompastuskivistä. Myönnettäköön, suuri osa näiden suhteellisen viimeaikaisten profeettojen negatiivisesta maineesta on enemmänkin sepitettyä, liioiteltua tai muutettua kuin oikeasti tosiasioita – mutta totuus on, että palautuksen profeetta ei ollut sen vähempää ihminen kuin muutkaan hänen edeltäjänsä.

Jotkut väittävät kirkon kaunistelevan Josephin historiaa, mutta siinä missä emme käykään pyhäkoulussa läpi joka ikistä yksityiskohtaa hänen elämästään, kaikki informaatio, mitä kirkolla hänestä on, on kaikkien niiden saatavilla, jotka ovat kiinnostuneet ottamaan siitä selvää. Josephin oma historiikki ja Oppi ja liitot -kirja ovat hyviä paikkoja aloittaa ja niistä voi hyvinkin nopeasti huomata, ettei Joseph ollut mikään enkeli – eikä kukaan yrittänyt peitellä sitä. Herra ei säästele Joeta häpeältä saadessaan hänet (tai muut apostolit) kiinni osoittamasta ylpeyttä, maailmallisuutta, tottelemattomuutta tai tekemästä syntiä tai yksinkertaisesti virheitä.

Se, ettemme tutki mikroskoopilla joka ikistä profeetan virhettä tai vikaa, ei ole merkki niiden olemassaolon kiistämisestä, valitusta tietämättömyydestä tai epärehellisyydestä. Se on vahvistus siitä, että loppujen lopuksi kukaan profeetoista ei ollut täydellinen ja pakkomielteisesti heidän virheissään vellominen harhauttaa meitä siitä, mihin meidän todella pitäisi keskittyä – Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisesti elämiseen ja sen jakamiseen.

5. Paavali

Tämä esimerkki on minulle varsin uusi löytö ja se vaatii hieman selitystä. Luin muutama viikko sitten Oppi ja liitot -kirjasta lukua, jossa Kristus selittää joitain Uuden testamentin kohtia Joseph Smithille. Ilmeisesti juutalaisten kirkon jäsenten keskuudessa oli jotain kinastelua ympärileikkauksen lakiin liittyen. Avioliitossa, jossa mies ja vaimo olivat vastakkaista mieltä tästä asiasta, ”epäuskova” puoliso usein vaati poikansa ympärileikattavan. Tämä sai heidän lapsensa olemaan uskomatta Kristuksen evankeliumiin ja noudattamaan sen sijaan Mooseksen lakia.

Tässä kohtaa hommasta tulee mielenkiintoista. Katsotaanpa, mitä Kristus sanoo Paavalin vastauksesta tähän ongelmaan:

”Sen tähden, tästä syystä apostoli kirjoitti kirkolle antaen sille käskyn, ei Herralta vaan itseltään, ettei sellainen, joka uskoo, saanut liittyä sellaiseen, joka ei usko; paitsi jos heidän keskuudessaan lakattaisiin noudattamasta Mooseksen lakia…” (OL 74:5, painotus lisätty)

Välttääkseen ristiriitoja ja mahdollisesti nuorien jäsenien menettämistä, Paavali periaatteessa käski kirkon jäseniä olemaan menemättä naimisiin ei-jäsenten kanssa. Hän huomasi ongelman ja määräsi käytännön, joka ei pohjannut Jumalan tahtoon vaan hänen omaan harkintaansa. Ja siinä määrin kuin minä tiedän, Jumala ei tehnyt asialle mitään. Kenties Hän myöhemmin korjasi Paavalin käsitystä, mutta nykyisillä tiedoilla meidän on mahdotonta tietää, tekikö Hän niin, milloin ja kuinka pitkän ajan jälkeen.

Mielestäni voimme kaikki tarkastella kirkkomme historiaa ja huomata aikoja, jolloin samankaltaisia asioita on tapahtunut. Mitä tämä kertoo meille? Kerrataanpa, mitä tiedämme:

• Jumala on aina puhunut ja tulee aina puhumaan profeettojen kautta (Aam. 3:7).
• Miehet, joita Jumala kutsuu, ovat aina epätäydellisiä eivätkä he aina tee asioita Jumalan tahdon mukaisesti (edellä mainitut kohdat 1-5).
• Herra sallii tämän tapahtua eikä Hän aina korjaa sitä (OL74).
• Ja kuitenkin, pahoja asioita tapahtuu, kun emme kuuntele profeettoja (ei tarvetta erityiselle viitteelle, lukekaa vain pyhiä kirjoituksia).

Tämä asettaa meidät muut haasteen eteen. Jos meidän on tarkoitus seurata profeettoja, mutta he ovat epätäydellisiä eivätkä aina sano oikeita asioita, kuinka voimme luottaa heidän johtavan meitä oikealla tavalla?

Käsitellessämme tätä ongelmaa, saanen esittää toisen kysymyksen:

Keneen meidän pitäisi luottaa?

Kyllä, Jumala on antanut meille johtajia, joiden puoleen voimme ja meidän pitäisi kääntyä saadaksemme ohjausta. Mutta loppupeleissä luottamuksemme pitäisi olla Hänessä. Sen sijaan, että sokeasti luottaisimme lihan käsivarteen, meidän täytyy tunnollisesti etsiä hengellistä vahvistusta niille ohjeille, joita profeetat meille antavat.

Kuten presidentti Lorenzo Snow kerran sanoi: jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus saada Jumalan Henkeä siinä määrin, että he pystyvät arvioimaan heitä, jotka toimivat heidän parhaakseen tai muutoin.”

Jos ajatus siitä mahdollisuudesta, että sekä muinaiset että nykyajan profeetat ovat tehneet virheitä, saa sinut 1) kyseenalaistamaan uskosi tai 2) puolustuskannalle ja kieltämään moisen edes olevan mahdollista – ehkäpä ongelma ei niinkään ole siinä, mitä profeetat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä vaan ennemminkin omassa hengellisessä perustassasi. Ehkäpä et tee omaa osaasi varmistaaksesi, että uskosi perustuu omaan henkilökohtaiseen suhteeseesi Jumalaan sen sijaan, että kyseenalaistaisit Hänen johtajiensa auktoriteetin.

En väitä, ettemme enää voi kääntyä profeettojen puheiden puoleen saadaksemme apua päätöksissämme tai että meidän tulisi suhtautua epäilyksellä kaikkiin apostolien puheisiin tai kyseenalaistaa jokainen heidän julistuksensa. Pyhät kirjoitukset kertovat meille, ettei kirkko tule koskaan enää lankeamaan luopumukseen (Daniel 2:44). Näin ollen voimme olla luottavaisin mielin, ettei mikään profeetan epätäydellisyys tule johtamaan kirkkoa evankeliumin tieltä poikkeamiseen niin, että pelastuksemme olisi vaarassa.

”Joku yksittäinen henkilö saattaa erehtyä tai hänellä saattaa olla mielipiteitä tai hän voi antaa neuvoja, jotka eivät ole Herran tarkoitusperien mukaisia. Mutta ensimmäisen presidenttikunnan ääni ja valtakunnan avaimia hallussaan pitävien miesten yhdistynyt ääni johtaa aina pyhiä ja maailmaa niille poluille, joilla Herra haluaa niiden olevan.” (Joseph Fielding Smith, 1972)

Joten, kun seuraavan kerran luet lainausta Brigham Youngilta, joka tekee olosi epämukavaksi tai kuulet jonkun sättivän kirkkoa aikoinaan vallinneesta pappeuden rajoituksesta, älä kiirehdi joko kyseenalaistamaan profeetan kelvollisuutta TAI sanomaan, että kaikki, mitä he sanovat, edustaa Jumalan tahtoa. Sen sijaan, muista:

• Profeetat ovat epätäydellisiä, mutta heidän yhdistynyt äänensä ei tule koskaan johtamaan kirkkoa luopumukseen.
• On sallittua tiedostaa, että profeetat ovat erehtyväisiä ihmisiä, aivan kuten me muutkin.
• Pakkomielteisesti menneissä virheissä vellominen estää sinua näkemästä kokonaiskuvaa ja edistymästä evankeliumin polulla.
• Jos nykyinen profeetta sanoo tai tekee jotain, josta olet eri mieltä, sinun ei pitäisi herjata eikä sokeasti seurata heitä vaan nöyrästi etsiä ilmoitusta taivaalliselta Isältä saadaksesi tietää, mikä on oikein.

Loppuun vielä ajatus vanhin Jeffrey R. Hollandilta:

”Ainosyntyistä täydellistä Poikaansa lukuun ottamatta Jumala on joutunut aina työskentelemään yksinomaan epätäydellisten ihmisten kanssa. Sen täytyy olla Hänelle tavattoman turhauttavaa, mutta Hän tulee toimeen sen kanssa. Niin tulee meidänkin tulla toimeen. Ja kun te näette epätäydellisyyttä, muistakaa, että vajavuudet eivät liity tämän työn jumalallisuuteen.” (Jeffrey R. Holland)

Sallikaamme rakkaille profeetoillemme ja apostoleillemme samaa armoa, jota itsekin niin epätoivoisesti tarvitsemme. Olemmehan kaikki täällä tekemässä samaa asiaa – olemassa hieman vähemmän epätäydellisiä joka päivä.

Artikkelin on kirjoittanut Holly Black ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Profeetatkin ovat ihmisiä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kun profeetat, apostolit ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtajat kokoontuvat puolen vuoden välein puhuakseen maailmalle, jäseniä ja ei-jäseniä kutsutaan kuulemaan heidän innoitettua ohjaustaan. Niin monien korvien kuullessa, sydänten kuunnellessa ja mielien valaistuessa kirkon johtajat kääntyvät Hengen puoleen saadakseen ilmoitusta koskien puheidensa aiheita.

Vanhin Jeffrey R. Holland kuvaili seuraavasti tätä prosessia valita aihetta sekä valmistaa ja jakaa sanoma yleiskonferenssissa:

”Kenties jo tiedättekin (ainakin teidän pitäisi tietää), että harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kenellekään täällä puhuvalle ei määrätä mitään aihetta. Jokaisen puhujan tulee paastota ja rukoilla, tutkia ja pohtia, aloittaa ja keskeyttää ja aloittaa uudelleen, kunnes hän on varma siitä, että tätä konferenssia varten tänä aikana hänen aiheensa on se, jonka Herra haluaa hänen esittävän riippumatta henkilökohtaisista toiveista tai mieltymyksistä. Jokainen mies ja nainen, jonka olette kuulleet puhuvan tämän yleiskonferenssin kymmenen tunnin aikana, on pyrkinyt olemaan uskollinen sille johdatukselle. Jokainen on vuodattanut kyyneliä, kantanut huolta ja vilpittömästi etsinyt Herran johdatusta opastamaan ajatuksiaan ja esitystapaansa.” (Merkkiviiri kansoille, Jeffrey R. Holland, yleiskonferenssi huhtikuu 2011)

Meidän, jotka kokoonnumme konferenssikeskukseen, kirkkorakennuksiin tai koteihimme, on helppo unohtaa, miltä kokemus tuntuu puhujakorokkeella. Useimmat katsojat eivät näe, kuinka paljon vaivannäköä vaatii yksikin konferenssipuhe tai kuinka kova paine on puhujan pyrkiessä puhumaan kuin Herra puhuisi.

Keskustelussaan Sheri Dew’n kanssa Mormon Channel-sivustolla marraskuussa 2016 vanhin Dallin H. Oaks kuvaili velvollisuudentunnetta, jota hän kokee puhuessaan Herran profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana:

”Se on valtaisa velvollisuus. Se on todennäköisesti suurin yksittäinen huolenaihe, joka minulla on, sillä tiedän, että on monia ihmisiä, jotka ottavat hyvin vakavasti kaiken, mitä sanon, ja minun täytyy olla sataprosenttisen varma, että kaikki mitä sanon on sitä, mitä Herra haluaa minun sanovan. Ja se on hyvin, hyvin raskas taakka. Yleiskonferenssipuheiden kohdalla lähestyn sitä kiihkeästi rukoilemalla, jotta tietäisin, mistä minun tulee puhua seuraavassa yleiskonferenssissa.”

Vanhin Oaks jatkoi kuvailemalla valmistautumisprosessiaan yleiskonferenssipuhetta varten:

”Aloitan valmistautumisen puoli vuotta aiemmin. Yleensä kaksi tai neljä kuukautta ennen huhti- tai lokakuun konferenssia tiedän aiheen, josta minun on tarkoitus puhua. Se on lähtemättömästi painunut mieleeni ja sitten saan vahvistuksen siitä, kun ajatuksia juuri tuosta aiheesta alkaa virrata mieleeni – tietooni tulee lähteitä … joskus saan kirjeen jäseneltä, joka antaa minulle tärkeän oivalluksen aiheesta – ja sitten alan kirjoittaa luonnoksia.”

Viitaten itseensä ”pakkomielteisenä kirjoittajana, joka editoi kaiken silmiensä eteen tulevan”, hän kirjoittaa keskimäärin 12 luonnosta valmistellessaan konferenssipuhettaan. ”Minulla ei ole koskaan ollut puhetta yleiskonferenssissa, johon en olisi kirjoittanut vähintään kahdeksaa luonnosta … ja minulla on ollut jopa 15, kun puhuin erityisen vaikeasta aiheesta. Ja se tietysti vaatii pari kuukautta ja erityisen hyvän ja kärsivällisen sihteerin.”

Tässä luonnosteluvaiheessa hän lukee puheensa vaimolleen, Kristenille, ja puhuu siitä muiden johtavien auktoriteettien kanssa saadakseen toisenlaisiakin näkökulmia. Hän sanoi: ”Väistämättä he sanovat: ’Sanoit niin, mutta sinun saatetaan ymmärtää sanovan näin. Eikö sinun kannattaisi selventää?’ … Saan paljon apua pitkin matkaa.”

Vanhin Oaks ja vanhin Holland eivät ole ainoita kirkon johtajia, jotka ovat viitanneet pitkään intensiiviseen prosessiin valmistaessaan sanomaa yleiskonferenssiin.

Vanhin Robert D. Hales on sanonut oleellisten aiheiden valitsemisesta seuraavaa:

Nämä konferenssit pidetään aina Herran johdolla, Hänen Henkensä ohjaamina. Me emme saa etukäteen tiettyjä aiheita puheisiimme. Viikkojen ja kuukausien kuluessa, usein läpi unettomien öiden, me panemme toivomme Herraan. Paastoamalla, rukoilemalla, tutkimalla ja pohdiskelemalla saamme selville sen sanoman, jonka Hän haluaa antaa meille.

Joku saattaa kysyä: ’Miksei innoitus tule helpommin ja nopeammin?’ Herra opetti Oliver Cowderylle: ’Sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein.’ Konferenssin sanomat avautuvat meille Pyhän Hengen avulla, kun olemme valmistautuneet rukoillen.” (Yleiskonferenssi – uskon ja todistuksen vahvistamista, Robert D. Hales, yleiskonferenssi lokakuu 2013)

Presidentti Henry B. Eyring on sanonut: ”Musiikkia, puheita ja todistuksia ovat valmistelleet Jumalan palvelijat, jotka ovat uutterasti tavoitelleet Pyhää Henkeä johdattamaan heitä heidän valmistautumisessaan. Konferenssipäivien lähestyessä he ovat rukoilleet entistä pidempään ja nöyremmin.” (Missä kaksi tai kolme on koolla, Henry B. Eyring, yleiskonferenssi huhtikuu 2016)

Pyhät kirjoituksetkin kuvaavat hengellistä prosessia valita aiheet, joista jakaa ajatuksia kokouksissa. Oppi ja liitot 46:2, Herra sanoo: ”Minun kirkkoni vanhimpia on aina käsketty alusta asti ja aina käsketään johtamaan kaikkia kokouksia sen mukaan kuin Pyhä Henki heitä ohjaa ja johdattaa.”

Mistä tahansa aiheesta profeetat, apostolit ja kirkon johtajat valmistavatkaan puheensa ja jakavat sitten puhujakorokkeelta, vanhin Holland muistutti heidän ensisijaisesta ja tärkeimmästä velvollisuudestaan:

”Me todistamme jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle paitsi sen, että Jumala elää, myös sen, että Hän puhuu, että neuvot, joita olette kuulleet Pyhän Hengen ohjaamina, ovat ’Herran tahto, – – Herran sana, – – Herran ääni ja Jumalan voima pelastukseksi’ meidän aikaamme varten ja meidän aikanamme.”

Lokakuun 2016 yleiskonferenssia voi seurata suorana 1.-2. lokakuuta osoitteessa lds.org.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Katharine Lyon ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”How Do Apostles Prepare Their Conference Talks?”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Kuinka apostolit valmistavat konferenssipuheensa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

David O. McKay toimi kirkon presidenttinä vuosina 1951-1970.

Johtavat veljet saavat ilmoitusta Herralta

Johtavat veljet saavat jatkuvaa ilmoitusta Herralta. Esimerkiksi, puhuessaan presidentti David O. McKaysta vanhin Spencer W. Kimball sanoi:

”Hän on profeetta. Hän ei vain istu profeetan tuolilla, hän ei vain kanna profeetan titteliä, Hän on todellinen profeetta, ja hän on 15 vuoden johtajuutensa aikana saanut enemmän ilmoitusta kuin Oppi ja liitot -kirja pitää sisällään. Voisin käyttää kaiken aikani kertoakseni teille näistä ilmoituksista – uusista temppeleistä, kutsutuista ihmisistä, valituista apostoleista, uusien suurenmoisten liikkeiden perustamisesta, suurenmoisista aikakausista, suurenmoisista haasteista. Ne ovat kaikki tulosta ilmoituksesta. … Haluan teidän tietävän, että hän on profeetta. Teillä ei ole tarvetta kyseenalaistaa sitä. En tiedä kuka hänen seuraajansa tulee olemaan, mutta onpa hän kuka hyvänsä, hän tulee olemaan suurenmoinen profeetta eikä teidän tarvitse koskaan murehtia.”

Puhuessaan ilmoituksen hengestä kirkossa presidentti James E. Faust sanoi: ”Voin todistaa, että jatkuvan ilmoituksen prosessi kirkossamme on todellakin jatkuvaa, päivittäistä.” Ja vanhin Dallin H. Oaks kertoi: ”Näkyjä todella tapahtuu. Kuulemme ääniä verhon tuolta puolen, tiedän tämän.” Hän selitti, että usein ihmiset, jotka ovat kokeneet vastaavanlaista, ”harvoin puhuvat siitä julkisesti, sillä meitä on ohjeistettu olemaan tekemättä niin”. Hän selittää tarkemmin, että useimmiten ilmoitus ei ole aivan niin dramaattista vaan se kuiskaa vienolla ja hiljaisella äänellä. Hän lisäsi: ”Tämänkaltaiset tutut, ja jopa päivittäiset, ilmoituksen kokemukset ohjaavat minua Herran työssä, niiden totuudellisuudesta todistan.”

Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut:

”Jokaisen tuntemani profeetan ja apostolin elämässä on näkynyt hyvin voimallisesti Jumalan innoitus. Presidentteinä toimineet ovat olleet hyvinkin todellisia profeettoja. Olen henkilökohtaisesti saanut todistaa ilmoituksen hengen lepäävän heidän yllään. … Joka torstai, kun olemme kotona, Ensimmäinen presidenttikunta ja Kahdentoista apostolin koorumi tapaavat temppelissä, noissa pyhissä ja pyhitetyissä huoneissa, ja rukoilemme yhdessä ja keskustelemme asioista yhdessä ja ilmoituksen henki lepää läsnäolijoiden yllä. Tiedän sen. Olen nähnyt sen.”

Presidentti Spencer W. Kimball kertoi omasta kokemuksestaan profeettana seuraavasti:

”Sanon tämän vilpittömällä nöyryydellä, mutta myös sielussani palavan todistuksen voimalla: yhteydenpitolinja on säilynyt katkeamattomana palautuksen profeetasta oman aikamme profeettaan, valtuus on jatkuvaa ja yhtäjaksoista sekä valo, kirkas ja läpäisevä, jatkaa loistamistaan. Herran ääni on jatkuva sävel ja jylisevä vetoomus … Herra epäilyksettä kutsuu profeettoja tänä päivänä ja paljastaa heille salaisuutensa kuten Hän teki eilen, Hän tekee tänään ja tulee tekemään huomispäivänä: niin se on.”

Puhuessaan kirkon presidenttinä, Harold B. Lee sanoi vastaavasti: ”Jaan kanssanne vakaan todistukseni siitä totuudesta, että Herra on taivaissaan. … Kysytte milloin Herra antoi viimeisen ilmoituksensa tälle kirkolle. Herra antaa ilmoitusta päivittäin ja te tulette todistamaan siitä, te tulette katsomaan taaksepäin tähän aikakauteen ja näkemään joitain niistä suurenmoisista ilmoituksista, joita Herra on aikananne antanut.”

Boyd K. Packer tiivistää: ”Ilmoituksen saaminen jatkuu tänäkin päivänä. Hengen kehotukset, unet, näyt, vierailut ja enkelten palvelu kaikki jatkuu tänäkin päivänä. Ja Pyhän Hengen vieno kuiskaus on ”lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105).

Ensimmäisellä presidenttikunnalla on kirkon korkein käskyvalta

Kirkon pyhät kirjoitukset ovat sen opillinen perusta. Muutkin kirkon yleisissä johtotehtävissä toimivat henkilöt toki esittävät ilmoituksia säännöllisesti. Se on heidän palvelutyönsä luonne ja nämä ilmoitukset tulevat monin eri tavoin.

Korkeinta käskyvaltaa kantavat lausunnot ja ohjeistus tulevat kuitenkin suoraan Ensimmäiseltä presidenttikunnalta, mukaan lukien  Kahdentoista apostolin koorumin kanssa yhdessä annetut. Joseph Smith on sanonut:

”Presidentit tai presidenttikunta ovat kirkon johdossa: Jumalan aivoitukset ja tahdon kirkkoaan kohtaan ilmentävät ilmoitukset tulevat presidenttikunnan kautta. Tämä on taivaallinen järjestys sekä tämän pappeuden voima ja etuoikeus.

Samanhenkisesti presidentti Joseph Fielding Smith on opettanut:

”Yksittäinen henkilö voi poiketa polulta tai omata näkemyksiä ja antaa neuvoja, jotka poikkeavat Herran tarkoituksista. Mutta Ensimmäisen presidenttikunnan ääni sekä valtakunnan avaimia hallussaan pitävien yhtenäinen ääni tulevat aina ohjaamaan pyhiä ja maailmaa noilla poluilla sinne, missä Herra haluaa heidän olevan.”

On tavanomaista puhua ”profeetan seuraamisesta”, mutta se on verbaalinen oikotie. Todellisuudessa korkein käskyvalta on koko Ensimmäisellä presidenttikunnalla. Oppi ja liitot -kirjassa meille kerrotaan selvästi, että ”jokainen päätös, jonka mikä tahansa näistä koorumeista (myös Ensimmäinen presidenttikunta) tekee, täytyy tehdä sen yksimielisellä äänellä; toisin sanoen jokaisen jäsenen kussakin koorumissa täytyy olla yhtä mieltä sen päätöksistä. … ellei näin ole, heidän päätöksillään ei ole oikeutta samoihin siunauksiin kuin kolmen presidentin koorumin päätöksillä oli muinoin (OL 107:27, 29).

Vanhin Boyd K. Packer painotti tätä kohtaa, erityisesti rinnastettaessa profeetan antamaa lausuntoa hänen toimiessaan yksin, lausuntoihin samasta aiheesta, jotka on antanut Ensimmäinen presidenttikunta yhdessä. Sama periaate toimii Dieter F. Uchtdorfin huomiossa siitä, että ”on ollut aikoja, jolloin jäsenet tai kirkon johtajat ovat yksinkertaisesti tehneet virheitä. On saatettu sanoa tai tehdä asioita, jotka eivät ole sopusoinnussa arvojemme, periaatteidemme tai oppiemme kanssa.” Eräässä tapauksessa vanhin Packer selitti jossain määrin yksityiskohtaisesti, kuinka Ensimmäinen presidenttikunta ja Kahdentoista apostolin koorumi toimivat yhdessä ja sanoi: ”Niin me toimimme – yhteen kokoontuneena neuvostona. … Minulla on syvä, jopa pyhä, kunnioitus neuvostoja kohtaan; niissä innoitus on ilmiselvää. Jos koskaan on toimittu toisin, ongelmat ovat seuranneet yhtä varmasti kuin yö seuraa päivää.” Lisäksi hän sanoi eräässä yleiskonferenssissa, että heidän henkilökohtaisten heikkouksiensa vastapainona ovat ”neuvostot, neuvonantajat ja koorumit”.

Puhuessaan omasta kokemuksestaan Ensimmäisen presidenttikunnan jäsenenä hän sanoi: ”Jopa kirkon presidentti, joka on profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja ja jonka oikeus ja vastuu on tehdä päätöksiä ja ohjata kirkkoa, poikkeuksetta kääntyy neuvonantajiensa puoleen keskustellakseen heidän tuntemuksistaan. Jos he eivät ole yksimielisiä, kyseisessä asiassa ei ryhdytä toimiin.” Ja painottaakseen, ettemme seuraa vain yhtä tiettyä kirkon ”veljeä”, vaan veljiä, vanhin Packer sanoi: ”On vain yksi ”veli”, jota seurata ja hän on johtava profeettamme. Mutta hänkään ei toimi yksin, sillä hänellä on neuvonantajansa.”

Kirkon ensimmäinen presidenttikunta nykyisessä kokoonpanossaan.

Lyhyesti, vaikka on tavanomaista puhua ”profeetan seuraamisesta”, todellisuudessa seuraamme Ensimmäistä presidenttikuntaa. Tuolla koorumilla on kirkon korkein käskyvalta maan päällä. Tavallisella jäsenistöllä ei ole valtuutta johtaa kirkkoa. Ei myöskään ainutkaan yksittäinen henkilö – olipa hänellä mitä valtuuksia tahansa – toimi yksin. Sen sijaan, Ensimmäisen presidenttikunnan keskinäinen neuvonpito ohjaa tätä kirkkoa. Kirkon presidentti on korkein virka, mitä tulee valtuuden avaimien hallussapitoon, mutta puhuttaessa kirkon ohjaamisesta, Ensimmäisellä presidenttikunnalla on korkein käskyvalta maan päällä. Merkityksellisesti Herra sanoi:  ”Joka ottaa vastaan minun sanani, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan ensimmäisen presidenttikunnan, ne, jotka minä olen lähettänyt” (OL 112:20).

Yksittäisen henkilön opetukset eivät ole sitovia

Presidentti J. Reuben Clark selitti apostolin tehtävän mukanaan tuomaa opettamisen lahjaa:

”Jotkut johtavista auktoriteeteista on kutsuttu erityiseen tehtävään: heillä on erityinen lahja – heidät on asetettu profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi, mikä suo heille erityisen hengellisen lahjan, joka on yhteydessä tämän kansakunnan opettamiseen. Heillä on oikeus, voima ja valtuus julistaa Jumalan aivoitukset ja tahto Hänen kansalleen, kirkon presidentin kaikenkattavan voiman ja valtuuden alaisuudessa. Muille johtaville auktoriteeteille ei tätä erityistä hengellistä lahjaa suoda.”

Hän tarkensi, että tämä rajoitus ”soveltuu kaikkiin muihin virkailijoihin ja kirkon jäseniin, sillä ketään heistä ei ole hengellisesti asetettu profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi.”

Yleisesti ottaen apostolisten lausuntojen tärkeydestä huolimatta, profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi asetettujen yksittäiset kannanotot eivät kuitenkaan ole sitovia kirkossa. Esimerkiksi, Ensimmäinen presidenttikunta julkaisi virallisia lausuntoja, joissa he ilmaisivat olevansa eri mieltä ja korjasivat vanhin Orson Prattin opetuksia. Tämän jälkeen vanhin Pratt nimenomaisesti ilmaisi, ettei hänellä ollut valtuuksia kiistää tai olla heidän opetuksiaan vastaan, sillä heillä oli valtuuden avaimet. Vastaavasti vanhin Boyd K. Packer sanoi kerran tietävänsä henkilökohtaisen ilmoituksen kautta, ettei ihminen ole kehittynyt eläimestä, mutta määritteli kommenttinsa omakseen laittamalla seuraavan huomautuksen painetun version alkuun:

”Ainoastaan kirkon pyhiä kirjoituksia ja Ensimmäisen presidenttikunnan valtuuttamana kirjoitettuja lausuntoja voidaan pitää Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallisina julistuksina. Seuraava puhe on annettu ilman tämänkaltaista valtuutusta eikä sille ole haettu tai annettu vastaavanlaista hyväksyntää. Tekijä on yksin vastuussa esittämistään näkemyksistä. Ne eivät välttämättä edusta kirkon virallista kantaa.”

Se, että hän kertoi saaneensa tämän tiedon ilmoituksen kautta, ei tehnyt siitä virallista tai sitovaa.

Ja tämänkaltainen vakaa julistus on joka tapauksessa hyvin harvinainen. Ei kuitenkaan ole lainkaan epätavallista, että eri johtajat näkevät asiat eri tavoin ja päätyvät eri lopputulokseen. Näemme tämän monissa aiheissa, jotka vaihtelevat evoluutiosta Mormonin kirjan maantieteeseen ja Kristuksen syntymäpäivään. Siitä huolimatta, vaikka yksittäiset apostoliset lausunnot eivät ole sitovia, ei tarkoita, ettei yksikään niistä ole totta. Herralle on tavanomaista puhua niin, että vain ne, joilla on kuulevat korvat, ymmärtävät tarkoitetun sanoman. Tämän pohjalta voidaan kuvitella, että joskus tämänkaltaisten lausuntojen rooli on kertoa pyhille sellaista, mikä on totta, mutta mitä Ensimmäisen presidenttikunnan ei ole viisasta itse kertoa. Jokaisen kuulijan omille hartioille on jätetty taakka kuunnella ja pohtia, mikä tämänkaltaisten lausuntojen arvo on.

Herra antaa enemmän ohjeita kuin selityksiä

Mielenkiintoinen fakta ilmoituksesta on, että Herra harvoin paljastaa syitä ilmoituksiensa takana. Esimerkiksi, presidentti Gordon B. Hinckley muistellessaan aikaa, jolloin hän oli neuvonantajana Ensimmäisessä presidenttikunnassa ja sen ainoa terve jäsen, kertoi kamppailleensa erään asian kanssa, joka vaikutti erittäin vakavalta ja näytti vaativan jonkinlaista toimintaa hänen osaltaan. Kuitenkin, hänen polvistuessaan rukoukseen, haluten noudattaa asianmukaista toimintatapaa, hänet valtasi rauha ja hänen mieleensä tulivat Herran hyvin yksinkertaiset sanat: ”Ole rauhassa ja tiedä, että minä olen Jumala.” Ilmeisesti, mikä vaikutti hänestä kiireelliseltä, ei ollut sitä Herralle – ja presidentti Hinckley ei kuitenkaan saanut minkäänlaista selitystä, joka olisi auttanut häntä ymmärtämään miksi. Herra kehotti häntä rauhoittumaan, mutta ei kertonut mitään syytä miksi hänen tulisi rauhoittua.

Tästä kokemuksestaan presidentti Hinckley jakoi todistuksensa: ”Jumala kutoo seinävaatettaan oman suurenmoisen suunnitelmansa mukaan. Kaikki liha on Hänen käsissään. Ei ole meidän oikeutemme neuvoa Häntä. On meidän vastuullamme ja mahdollisuutemme olla rauhallisin mielin ja tuntien rauhaa sydämissämme, ja tietää Hänen olevan Jumala ja, että tämä on Hänen työnsä, Hän ei anna sen epäonnistua. Meillä ei ole syytä pelätä. Meillä ei ole syytä murehtia.”

Tämä kuulostaa samalta kuin kertomus David O. McKaysta, jonka on kerrottu sanoneen, että hän oli ”toistuvasti kysynyt Herralta” mustien rajoituksesta saada pappeus. Viimeisimmän kerran hänen sitä kysyessään hänelle ”sanottiin, ilman enempää keskustelua, olla enää ottamatta asiaa puheeksi Herran kanssa; sen aika tulee, mutta se ei ole minun aikanani ja minun tulisi jättää asia sikseen.” Tämä on hyvin samankaltainen Joseph Smithin kokemuksen kanssa siitä, mitä hänelle sanottiin hänen rukoiltuaan hyvin hartaasti saavansa tietää, milloin toinen tuleminen tapahtuisi:

”Joseph, poikani, jos sinä elät, kunnes olet kahdeksankymmentäviisi vuotta vanha, sinä näet Ihmisen Pojan kasvot; ja nyt, tämä riittäköön, äläkä enää vaivaa minua tällä asialla. Minä jäin epätietoiseksi, enkä voinut ratkaista, tarkoittiko tämä tuleminen tuhatvuotisen valtakunnan alkamista vai jotakin aikaisempaa ilmestymistä vai sitä, että minä kuolisin ja näkisin siksi hänen kasvonsa.” (OL 130:15-16)

Presidentti George Q. Cannon sanoi kerran Ensimmäisestä presidenttikunnasta:

Voimme nähdä tietyn etäisyyden Herran Hengen valossa, kun se valaisee meille Hänen mielensä ja Hänen tahtonsa, ja voimme ottaa nämä askeleet täydellä varmuudella tietäen, että ne ovat oikeat askeleet ottaa. Mutta mikä lopputulema on, se on Israelin Jumalan hallinnassa. Näin on Jumalan kirkkoa aina johdettu, näin sitä tullaan aina johtamaan, kunnes saapuu Hän, joka on Kuninkaamme, Tuomarimme ja Valtiaamme, Jeesus Kristus.

Puhuessaan heidän omasta täydellisen tiedon puutteestaan, mitä tulee Herran antamiin ohjeisiin ja Hänen suunnitelmiinsa niiden takana, presidentti Cannon sanoi: ”On aivan yhtä tarpeellista, että presidenttikuntaa ja apostoleita koetellaan, kuin että teitä koetellaan. On aivan yhtä tarpeellista, että meidän uskoamme harjoitetaan käytännössä, kuin että teidän uskoanne harjoitetaan käytännössä.”

Näin ollen veljet voivat olla asemassa, jossa tietävät, mikä on oikein, kuitenkaan osaamatta varmuudella sanoa, miksi se on oikein. Vanhin Neal. A. Maxwellin sanoin: ”Olen oppinut, että Herra antaa enemmän ohjeita kuin selityksiä.” Vanhin Dallin H. Oaks on sanonut myös vastaavaa:

”Jos luette pyhiä kirjoituksia mielessänne kysymys ”Miksi Herra käski näin tai miksi Hän käski noin”, huomaatte, että alle yhdessä käskyssä sadasta annettiin mitään syytä. Herralle ei ole tyypillistä selitellä. Me kuolevaiset voimme selittää ilmoituksia. Me voimme selittää käskyjä. Kun niin teemme, olemme omillamme.”

Ajoittain Herra auttaa johtajiaan ja Pyhiään ymmärtämään jonkun päätöksen syyt – kuten hän teki esimerkiksi koskien Manifestia – mutta tämä vaikuttaa olevan kaukana yleisestä käytännöstä. Kun esimerkiksi Mormonia ohjeistettiin sisällyttämään Nefin pienet levyt omaan aikakirjaansa, hänelle ei annettu mitään syytä taikka selitystä, miksi hänen tuli tehdä näin, eikä syy selvinnyt ennen kuin vuosisatoja myöhemmin. Tämä on (monien pyhien kirjoitusten tapahtumien tavoin) kuin kertomus Aabrahamista, jota käskettiin uhrata Iisak, mutta hänelle ei kerrottu syytä miksi; tai kertomus Lehistä, jota käskettiin lähtemään Jerusalemista, mutta hänelle ei kerrottu, mihin hänen matkansa johtaisi tai milloin se päättyisi. Tämänkaltaiset ennakkotapaukset antavat meidän olettaa, ettei syyt Herran päätösten takana ole meille välittömästi ilmiselviä, eivätkä välttämättä tule olemaan sitä koko elinaikanamme. Herran suunnitelma on odottaa lapsiensa elävän ja toimivan Hengen johdatuksella ilman täydellistä tietoa, sillä elämän tarkoitus on juuri kasvaa Hengessä.

Artikkelin on alun perin kirjoittanut Duane Boyce ja se on julkaistu Meridian Magazine –sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

The post Johtavien veljien hyväksyminen ja tukeminen: Herra antaa enemmän ohjeita kuin selityksiä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Osana pyhiä liittojaan, Myöhempien Aikojen Pyhät omaksuvat periaatteen hyväksyä ja tukea niitä, jotka on kutsuttu profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi. He myös hyväksyvät näiden veljien auktoriteetin johtaa kirkkoa ja ilmoittaa sen kanta monissa eri asioissa. Kuolevaisuuden kokemuksen luonne toki takaa, ettei heidän viisautensa joidenkin päätöksien takana avaudu päivänselvänä kaikille. Kuinka jäsenten tulisi reagoida tilanteissa, joissa he eivät ymmärrä kirkon johtajien toimintaa tai eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan?

Vanhin Henry B. Eyring

Presidentti Henry B. Eyring on opettanut seuraavaa:

Antamalla hyväksyntämme ja tukemme me annamme juhlallisia lupauksia. Me lupaamme rukoilla Herran palvelijoiden puolesta ja rukoilla, että Hän johtaa ja vahvistaa heitä (OL 93:51). Me sitoudumme siihen, että aina kun he antavat neuvoja ja toimivat kutsumuksessaan (OL 1:38), me tarkkaamme ja odotamme tuntevamme innoitusta Jumalalta.

Tämä lupaus meidän tulee uudistaa sydämessämme toistuvasti. Pyhäkoulun opettajanne pyrkii opettamaan Hengen avulla, mutta hän tekee kenties luokan edessä virheitä aivan kuten tekin saattaisitte tehdä. Te voitte kuitenkin päättää kuunnella ja kiinnittää huomiota niihin hetkiin, jolloin voitte tuntea innoituksen tulevan. Aikanaan huomaatte vähemmän virheitä ja useammin todisteita siitä, että Jumala on tämän opettajan tukena.

Kun kohotamme kätemme hyväksyäksemme jonkun henkilön johonkin tehtävään ja antaaksemme hänelle tukemme, me sitoudumme työskentelemään sen tavoitteen hyväksi, mitä Herra kutsuukin hänet toteuttamaan.

Jos me otamme presidentti Eyringin ohjeen, ”tarkata ja odottaa tuntevamme innoitusta Jumalalta, kun he antavat neuvoja ja toimivat kutsumuksessaan”, vastaan kunnioituksella pyhäkouluopettajaa kohtaan, me luonnollisestikin sovellamme tätä ohjetta samalla vakavuudella myös kirkon korkeimmissa johtotehtävissä olevia kohtaan.

Vaikka yksittäisten profeettojen ja apostoleiden lausunnot eivät ole virheettömiä, on epäjohdonmukaista ”tarkata ja odottaa” virheitä korkeimmissa johtotehtävissä olevien päätöksissä, edes jos odotamme suurenmoisella kärsivällisyydellä heidän tai heidän seuraajiensa aikanaan korjaavan nämä oletetut virheet. Johtavien veljien hyväksymisen ja tukemisen periaatteen pohjalta on vieläkin epäjohdonmukaisempaa valittaa julkisesti heidän päätöksistään ja toiminnastaan ja aktiivisesti odottaa muutosta. Tämän sanottuani, jotkut kirkon jäsenet eivät välttämättä koe presidentti Eyringin kantaa mieleisekseen. Tässä artikkelissa tuon esille joitain näkökohtia, joita kirkon jäsenet voivat ottaa huomioon pohtiessaan omia näkemyksiään tämän tärkeän aiheen tiimoilta.

”Jos Jumala eläisi maan päällä, ihmiset kivittäisivät hänen ikkunansa“

Jumalan ja meidän näkökulmiemme välillä on huimaava ero (Jes. 55:8-9, 1. Kor. 1:25-29). Jumala ei ainoastaan ymmärrä jokaisen ihmisen sydämen haluja ja aikeita vaan myös näkee ennalta jokaisen ihmisen valintojen iankaikkiset seuraukset – eikä ainoastaan heille itselleen koituvat seuraukset vaan myös kaikille niille muille, joita nuo valinnat koskettavat (2. Nefi 9:20). Hän on myös täydellisen pyhyyden ruumiillistuma (Mooses 6:57, 7:35). Hänellä ei ole moraalisia heikkouksia, ei itsekkäitä motiiveja (3. Nefi 12:48, 1. Joh. 1:5). Hän haluaa vain sitä, mikä on oikeamielistä ja puhdasta (Alma 7:20) ja Hänen rakkautensa meitä kohtaan on täydellistä ja loppumatonta (1. Joh. 4:8). Eikä sattumalta, Hänen jumalallinen tarkoituksensa on auttaa meistä jokaista tulemaan Hänen kaltaisekseen (Mooses 1:39).

On vaikea kuvitella, kuinka kuolevaiset voisivat olla tässä suhteessa vähemmän Hänen kaltaisiaan (Mooses 1:10). Meidän luonnollinen tilamme rajoittaa näkökulmaamme, alistaa meidät ainaiseen taisteluun itsekkäitä mielijohteitamme vastaan, tahraa rakkautemme ja vääristää aikomuksemme johtaen turmiolliseen loppuun (Moosia. 3:19). Emme ole täydellisiä missään (Matt. 19:17).

Spencer W. Kimball oli kirkon 12. presidentti (1979-1988).

Näiden huimaavien erojen vuoksi vaikuttaa järkeenkäyvältä olettaa Jumalan ajattelevan monista asioista eri tavoin kuin me ja Hänen toimintatapansa jäävät usein meiltä ymmärtämättä. Kuten presidentti Spencer W. Kimball on sanonut:

”Olen oppinut, että missä on sydän täynnä rukousta, vanhurskauden nälkä, hylätyt synnit ja kuuliaisuutta Jumalan käskyille, Herra vuodattaa enemmän ja enemmän valoa, kunnes lopulta on voima ja valta läpäistä taivaallinen verho ja saada enemmän tietoa kuin ihmisellä on.”

”Saada enemmän tietoa, kuin ihmisellä on”. Täsmälleen. Me tiedämme mittaamattoman paljon vähemmän kuin kuvittelemme eikä mikään voisi olla ilmeisempää sille, joka on läpäissyt verhon.

Esimerkkejä pyhistä kirjoituksista

Ei-jäsenten voi olla vaikea antaa arvoa tai ymmärtää monia kirkon Jumalaa koskevia oppeja. Esimerkiksi joku, joka uskoo Jumalaan, mutta ei hyväksy Joseph Smithin olleen profeetta, pitää naurettavana ajatusta siitä, että Jumalalla on fyysinen ruumis, että Hän ilmestyisi nykyaikana ja että Hän edellyttäisi profeettansa käyttävän kivisiä tulkitsijoita kääntääkseen kultalevyt englannin kielelle.

Joku, joka ei koe kristillisyyttä omakseen, kokee absurdina ajatusta siitä, että Jumalalla on kirjaimellisesti ”Poika” ja että suurenmoisimpana rakkauden osoituksenaan Hän vaati tuon samaisen Pojan kärsivän ja kuolevan, näin maksaen ihmiskunnan syntien velan.  Joku kokee uskovien vakuutusten siitä, että Jeesus paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki viisi tuhatta, käveli vetten päällä ja nousi haudasta, olevan täysin lapsellisia ja naiiveja. Joku saattaa jopa esittää Jeesuksen olleen rasisti kieltäessään apostoleitaan palvelemasta vierasheimoisia ja samarialaisia (Matt. 10:4-5), tunteeton puhuessaan kaananilaiselle naiselle (Matt. 15:22-28) ja seksisti kutsuessaan ainoastaan miehiä apostoleikseen (Matt. 10:2-4). Niin Hän kuitenkin toimi.

Mikä ei ole todiste profeetasta

Kaikki tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi emme voi olettaa profeetallisen opetuksen aitouden todistamiseksi riittävän vain sen, onko siinä ”järkeä” vai ei. Pyhät kirjoitukset ja kirkon historia on täynnä tapahtumia, jotka opettavat meille, että meidän tulee odottaa kuulevamme profeetoilta asioita, jotka kuulostavat meistä sulalta hulluudelta (1. Kor. 1:18-31). Luonnollisesti tämänkaltaiset asiat saavat osakseen pilkkaa ja loukkauksia niiltä, jotka ovat torjuneet Jumalan (1. Kor. 2:4-16). Minkään näistä asioista ei pitäisi tulla yllätyksenä meille.

Yllätyksenä ei pitäisi myöskään tulla sen, että joskus profeetalliset ilmoitukset tekevät pyhien elämästä vaikeampaa. Kun Mooses lähestyi faaraota, lyhyen aikavälin seurauksena Israelin lasten elinolot heikkenivät huomattavasti – faarao rankaisi heitä vaatimalla, heidän jo ankarasti uurastaessaan, entistäkin enemmän (2. Moos. 5:1-23). Samoin Joseph Smithin elämä hankaloitui hänen alettuaan kertoa ensimmäisestä näystään ihmisille (JS – Historia 1:22-24), kuin myös kaikkien pyhien elämä siitä eteenpäin.

Juutalainen sananlasku ottaa kantaa ihmiskunnan uppiniskaisuuteen: ”Jos Jumala asuisi maan päällä, ihmiset kivittäisivät Hänen ikkunanansa.” Koska meidän yleinen taipumuksemme on torjua Jumalan neuvot ja teot, päätöksemme ottaa vastaan tai torjua ne ei tulisi olla enemmistöäänten lopputulosta. Profeetalliset julistukset ovat varsin epätodennäköisesti yhtään sen enempää enemmistön mieleen nykypäivänä kuin ajanlaskun alussakaan.

Jumalan aikeet voi tietää vain Jumalan Hengen kautta

Paavali opetti, että ”vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on” ja näin ollen tämänkaltaiset asiat voi ainoastaan ”hengellisesti havaita” (1. Kor. 2:11, 14). Jos Paavali on oikeassa, meidän tulee olettaa, että ainoastaan henkilökohtaisen ilmoituksen kautta voimme saada vakuuttavan todistuksen siitä, että Jumala ohjaa johtavia veljiämme.

Presidentti Harold B. Lee sanoi sen näin: ”Todellisen kääntymyksesi mitta … on siinä, elätkö vai etkö elä niin, että näet Jumalan voiman lepäävän kirkon johtajien yllä ja tuo todistus palaa sydämessäsi liekin lailla.” Tämä antaa ymmärtää, että jos emme näe Jumalan voiman lepäävän noiden veljien yllä, ei mikään määrä perusteita voi sitä korvata. Tämä ei toki tarkoita, etteikö järkeilyllä olisi mitään sijaa kääntymyksessä, ainoastaan että se on riittämätön yksinään. Siitä on turha etsiä vakuuttavaa voimaa.

Jumala itse kutsuu johtavat veljet

Voidaksemme asianmukaisesti hyväksyä ja tukea johtavia veljiä, tulee meillä olla todistaja, joka todistaa Herran kutsuneen heidät. Presidentti George Q. Cannon on sanonut Lorenzo Snowsta seuraavaa:

”Kuten olen sanonut, Jumala on valinnut hänet seisomaan paikalla, missä hän seisoo – ei minua eikä sinua, ja Hän tietää ihmisten sydänten jokaisen salaisen ajatuksen. Hänen kaikkiläpäisevä silmänsä on nähnyt hänen sydämensä syvimmätkin sopukat ja Hän on nähnyt kaiken, mitä hänestä on nähtävä, niin sisältä kuin ulkoa. Hän tuntee hänet läpikotaisin, sillä Hän loi hänet. Hän tuntee hänen menneisyytensä … ja tietäen tämän, Hän valitsi hänet.”

Presidentti Gordon B. Hinckley, puhuessaan vanhinten Russell M. Nelsonin ja Dallin H. Oaksin kutsumisesta Kahdentoista apostolin koorumiin, sanoi: ”Haluan jakaa teille todistukseni siitä, että heidät on valittu ja kutsuttu profetian ja ilmoituksen hengen kautta.” Hän lisäsi:

”Jotkut saattavat kysyä, miksi kirkko on ottanut nämä pätevät miehet palvelemasta julkisista toimistaan, kun he tekevät niin paljon hyvää nykyisessä työssään. En tiedä. Kirkko ei ole sitä tehnyt. Tarkemmin sanottuna, Herra on tehnyt selväksi, että heidän tehtävänsä on palvella Hänen todistajinaan.”

Kun vanhin Robert D. Hales nimettiin Kahdentoista koorumiin, presidentti Hinckley sanoi: ”Jaan todistukseni, veljet, että innoitus kutsua veli Hales tähän korkea-arvoiseen ja pyhään tehtävään tuli Pyhältä Hengeltä, profetian ja ilmoituksen hengen kautta. Veli Hales ei ehdottanut itseään. Henki ehdotti häntä.”

Kutsuttuaan heidät, jotka palvelevat Häntä, ei ole yllättävää, että Herra sanoo heistä, että ”joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt” (Joh. 13:20).

Johtavilla veljillä on erityinen todistus

Aaronin ja Mirjamin arvosteltua Moosesta Herra osoitti läheistä suhdettaan tuohon suurenmoiseen profeettaan ja kysyi: ”Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?” (4. Moos. 12:8). Jumala tukee profeettojaan, sillä he puhuvat tuntien Hänet henkilökohtaisesti. Presidentti Ezra Taft Benson jakoi kerran todistuksen seuraavin sanoin:

”Ja niin kolmantena päivänä Hänen hautaamisestaan, Hän nousi haudasta ja näyttäytyi monille. Joten oli todistajia, jotka näkivät Hänet. Tänä taloudenhoitokautena on monia, jotka ovat nähneet Hänet. Yhtenä noista erityisistä todistajista … minä todistan, että Hän elää. Hänellä on ylösnoussut ruumis ja Hän elää.”

Yksi Kahdentoista apostolin koorumin jäsenistä on sanonut: ”Tiedän, että Jumala elää – tiedän, että Herra elää. Ja sitäkin enemmän, tunnen Herran.” Toinen sanoi: ”Jaan vakaan todistukseni, että Hän elää. Tiedän Hänen elävän, koska tunnen Hänet.” Ja vielä toinenkin on sanonut: ”Mormonin kirjassa kuvattuja hengellisiä lahjoja on kirkossa tänäkin päivänä – Hengen kehotukset, innoitus, ilmoitukset, unet, näyt, vierailut, ihmeet. Voit olla varma, että Herra pystyy ilmaisemaan itsensä voimassa ja kirkkaudessa, ja ajoittain tekeekin niin.” Presidentti Harold B. Lee puhui tästä samasta asiasta puhuessaan Jumalan suhteesta kirkon johtajiin: ”Hän on lähempänä meitä kuin osaatte kuvitellakaan.”

Vaikkakaan samankaltaisia lausuntoja ei ole vaikea löytää, yleisesti ottaen johtavat veljet ovat varovaisia puhuessaan näistä asioista yksityiskohtaisesti. Vanhin Boyd K. Packer esimerkiksi sanoi, että ”me emme puhu noista pyhistä keskusteluista, jotka kelpuuttavat Herran palvelijan toimimaan erityisenä todistajana Hänestä, sillä meitä on käsketty olla puhumatta niistä. Mutta me olemme vapaita, todellakin, olemme oikeutettuja jakamaan tuota erityistä todistusta.” Lisäksi vanhin Marion G. Romney on sanonut:

”En tiedä, kuinka vastata ihmisten esittäessä tuon kysymyksen, ”Oletko nähnyt Herran?” Minusta tuntuu, että tuo todistus, että olen ja että jokainen apostoleista on sekä yksityiskohdat siitä, kuinka se tapahtui, ovat liian pyhiä, jotta niistä voisi puhua. En ole koskaan kertonut kenellekään joistain kokemuksistani, en edes vaimolleni. Tiedän, että Jumala elää. Enkä ainoastaan tiedä, että hän elää, vaan tunnen Hänet.”

Joseph Smith ja Oliver Cowdery todistivat Herran ilmestymistä Kirtlandin temppelissä (3.4.1836).

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista tuoda esille eräs presidentti George Albert Smithin kokemus. Kunnianarvoisa patriarkka Zebedee Coltrin kertoi hänelle, hänen ollessaan nuori, että hänestä ”tulisi voimallinen profeetta Siionin poikien keskuudessa”, että ”Herran enkelit” palvelisivat häntä, että hän tulisi olemaan ”kiedottu taivaan näkyihin” ja että hän tulisi olemaan ”voimallinen mies uskossa Herran edessä, jopa kuten Jaredin veli oli” – kuitenkin mainintaa mistään tämänkaltaisista kokemuksista on turha etsiä George Albert Smithin omista opetuksista, sitä ei löydy. Vastaava esimerkki on Jaakob, Nefin veli. Vaikka Nefi kertoo meille Jaakobin nähneen Herran (2. Nefi 11:3), kun Jaakob itse listaa hengellisiä ansioitaan selittäessään, miksei Serem voinut järkyttää häntä uskostaan, hän nimenomaan jättää mainitsematta tämän kokemuksen (Jaakob 7:5).

Herra on ohjeistanut, ettei pyhistä asioista pidä puhua ”maailman edessä” (OL 84:73). Samoin Mormonin kirja julistaa: ”Monien on annettu tietää Jumalan salaisuudet, mutta heidät on pantu ankaran käskyn alaisiksi, ettei heidän pidä julistaa hänen sanaansa kuin sitä mukaa, minkä osan siitä hän suo ihmislapsille sen varteen ottamisen ja tarkkuuden mukaisesti, jota he hänelle osoittavat” (Alma 12:9). Yhtä kaikki, johtavat veljet ovat tehneet selväksi, että heillä on erityinen todistus Herrasta.

Artikkelin on alun perin kirjoittanut Duane Boyce ja se on julkaistu Meridian Magazine -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

Lue artikkeliparin toinen osa ”Johtavien veljien hyväksyminen ja tukeminen: Herra antaa enemmän ohjeita kuin selityksiä” täältä.

The post Johtavien veljien hyväksyminen ja tukeminen appeared first on SeuraaKristusta.fi.