Kirkkoon kohdistetaan nykyään niin paljon kritiikkiä, että nyt on aika puhua siitä, miten tavoitella totuutta. Ja vaikka laittaisimme viime aikojen kritiikin syrjään, meille silti syötetään jatkuvasti musertavan paljon uutta tietoa.

Tässä tärkeässä, ajankohtaisessa puheessaan Presidentti Worthen puhuu kahdesta tavasta, joiden avulla voimme etsiä totuutta ja oppia käsittelemään asioita, joita emme ehkä ymmärrä.

1. Ota huomioon asiayhteys

Pikaisten, rajoittuneeseen tietoon perustuvien väitteiden tekeminen voi olla tuhoisaa. Havainnollistavana esimerkkinä Presidentti Worthen kertoi tarinan kahdesta ehdokkaasta, jotka kampanjoivat päästäkseen koulun hallitukseen. Toinen ehdokkaista sanoi, että hänellä oli todistajia, joiden mukaan hänen vastaehdokkaansa oli luvannut polttaa koulun.

Myöhemmin selvisi, että hänen vastaehdokkaansa oli sanonut halunneensa polttaa koulun sen jälkeen, kun hän oli palauttanut myöhässä toisen luokan kotitehtävänsä 40 vuotta aikaisemmin.

Liian usein kuulemme ohimenevän kommentin ja teemme pikaisen johtopäätöksen tai näemme uutisotsikon ja päätämme heti, kenen puolella olemme. Mutta se on vain osatotuus. Asiayhteyden perusteella voimme määritellä kuulemamme asian taustalla olevat vaikuttimet ja perustelut. Asiayhteyden avulla (jonka löytäminen vaatii työtä) ymmärrämme totuuden emmekä laiskaa arviota.

2. Toimi uskon perusteella

On olemassa joitakin totuuksia, jotka vain tiedämme, vaikka emme heti ymmärräkään niitä. Kun niin tapahtuu, on tärkeää muistaa olla kärsivällinen ja odottaa.

Kuten presidentti Worthen sanoi, joidenkin iankaikkisten totuuksien selvittäminen vie aikaa. On jopa mahdollista, että emme ymmärrä niitä täysin tässä elämässä.

Sellaisessa tilanteessa on tärkeää luottaa siihen, että uskomme opastaa meitä, ei maailma. residentti Worthen lainasi Vanhin M. Russell Ballardin puheesta: ”Jaakob ei sanonut: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, etsiköön sitä Googlesta!”” (Ks. Jaak. 1:5).

Sosiaalisen median, uutiskanavien, blogien ja muiden ruutua koskettamalla saatavilla olevien tietolähteiden elämöinnin keskellä on vaikeaa saada selville totuus. Presidentti Worthen kutsuikin sitä ”totuuden jälkeiseksi” maailmaksi. Mutta kun etsimme totuutta ja luotamme uskoon, löydämme sen aikanaan.

Voit katsoa koko takkavalkeaillan täältä.

Alkuperäisen artikkelin kirjoittanut Katie Lambert ja se on julkaistu ldsliving.com -sivustolla otsikolla  ”When You Read Negative Info About the Church Online: 2 Ways to Determine What’s True and What’s Not.”

Suomi ©2017 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 2 tapaa saada selville totuus, kun luet kielteistä tietoa kirkosta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Sosiaalisen median etiketti on tässä avainsana. Teille, jotka haluatte jakaa evankeliumia netissä, olemme koonneet alle kuusi ohjetta, jotka toivottavasti auttavat teitä olemaan tehokkaampia ”Facebook-lähetyssaarnaajia” – ja ystävällisempiä ja huomaavaisempia sosiaalisen median käyttäjiä.

No niin, täältä pesee!

1. Älä osallistu kiistelyyn

Riidankatkuiset huomautukset kommenttikentässä saavat ihmiset aina puolustuskannalle. Jos haluat jakaa vakaumuksesi, tee niin rauhanomaisesti ja omalla Facebook-seinälläsi.

Selailet Facebookia, kunnes yhtäkkiä näet sen: kiivaan väittelyn jonkun seinällä. Vaikuttaa siltä, että heillä on kana kynittävänä kirkon kanssa eivätkä he aio esittää vastustavaa näkökulmaansa hiljaisesti.

Meitä on opetettu olemaan suvaitsevaisia ja kunnioittavia toisten ihmisten vakaumusta kohtaan. Toisaalta, meitä on myös opetettu ”olemaan Kristuksen todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla” (Moosia 18:9). Kuuluuko tässä kohtaa soveltaa jälkimmäistä periaatetta?

Vastaus on lähes poikkeuksetta vankka ”ei”. Olivatpa aikeesi mitkä tahansa, lähes aina väittelyt Facebookissa päätyvät henkilökohtaisuuksiin. Jos olet eri mieltä jostakin kommentista, jonka joku tuttusi on sanonut, heitä vastaan hyökkääminen – vaikka totuudellakin – heidän kommenttikentässään saa ihmiset vain puolustuskannalle. Muista, Facebook-lähetyssaarnaajina me puolustamme evankeliumia, emme loukkaa evankeliumilla.

2. Aloita keskusteluja

Pyri muotoilemaan julkaisusi ikään kuin aloittaisit keskustelun ystävän kanssa; kirjoita myönteisesti, ystävällisesti ja mielenkiintoisesti.

Älä kuitenkaan epäröi kirjoittaa asioista, joihin uskot. Hyvin muotoiltu, rauhaa rakentava julkaisu jostain asiasta tai henkilöstä, joka on innoittanut sinua, saattaa hyvinkin innoittaa myös jotakuta toista.

Esimerkiksi, voit julkaista kuvan perheestäsi ja mainita kommentissa kuinka kiitollinen olet iankaikkisista perheistä. Voit jakaa yleiskonferenssipuheen ja lyhyesti mainita, miten se on hengellisesti kohottanut sinua.

Jakaessamme evankeliumia netissä, tavoitteemme tulisi olla innoittaa ja kohottaa. Jos vastaasi tulee jokin vallalla oleva argumentti ja haluat tuoda mielipiteesi esille, tee niin omalla seinälläsi ja tavalla, joka tukee kysymyksiä ja ystävällistä keskustelua.

3. Älä solvaa asioita, joista olet eri mieltä.

Ihmisen vakaumuksen kritisoiminen netissä ei saa heitä muuttamaan mieltään. Itse asiassa, sillä on mitä todennäköisimmin juuri päinvastainen vaikutus.

Ei ole mitään vastenmielisempää kuin henkilö, joka ei koskaan kerro mihin hän uskoo, koska hänellä on liian kiire julistaessaan mihin hän takuulla ei usko.

3. Nefi 11:29 opettaa meille, että ”se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään.” Pidä tämä kohta mielessäsi päättäessäsi mitä jaat ja mitä et.

Jos sinusta joskus tuntuu, että et ole varma jonkin julkaisun suhteen, suosittelemme lukemaan vanhin Dallin H. Oaksin puheen ”Totuuden ja suvaitsevaisuuden tasapainottamista” – ja sitten, luonnollisesti, jakamaan sen netissä. 😉

4. Ole rehellinen

Moosia 18:9 opettaa meitä ”olemaan Kristuksen todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla”. Facebook ei ole poikkeus. Kuvastaako käytöksesi sosiaalisessa mediassa vakaumustasi ja uskoasi?

Nettimaailma tulvii sosiaalisen median ”persoonallisuuksia”. On profiilikyttääjä, ylpeä isoäiti, maailmanmatkaaja, foorumiväittelijä. On se tyyppi, joka ei koskaan käy netissä ja se tyttö, joka roikkuu aina netissä. Ja kaikki heistä, totta kai, tuntevat olevansa #Siunattu.

Onko sinulla some-persoona? Jos on, niin millainen se on? Ja haittaako se uskottavuuttasi lähteenä totuudelle ja valolle?

Varmista, että julkaiset asioita oikeista syistä – erityisesti asioita, jotka liittyvät evankeliumiin. Jos sinulla on ollut jokin suurenmoinen kokemus ja haluat jakaa sen, hienoa. Mutta varmista, että julkaiset asioita aikeenasi kohottaa. Kukaan ei luota kehuskelijaan (esimerkiksi), joka ainoastaan julkaisee jotain saadakseen huomiota.

5. Älä lyö yli

Kun on kyse julkaisuista Facebookissa, keskity laatuun, älä määrään. Julkaise asioita, joilla todella on merkitystä.

Kuten monet ovat varmasti oppineet kanta pään kautta, on täysin mahdollista julkaista liikaa ja liian usein. Vaikka onkin helppo ajatella, että enemmän julkaisuja tarkoittaa myös enemmän seuraajia, useimmiten tukkimalla uutisvirran julkaisuillasi saatat itse asiassa saada ihmiset karttamaan niiden seuraamista. Ja Facebook-lähetyssaarnaajana, et halua niin käyvän.

Säästä julkaisusi asioihin, jotka todella ovat julkaisemisen arvoisia! Toki, lounaaksi syömäsi voileipä saattoi olla todella herkullinen, mutta onko se todella kaikkein tärkein asia, joka sinulle tapahtui tänään? Tällä viikolla? Mitä tarkempi olet julkaisujesi laadun (ja määrän) suhteen, sen paremmat mahdollisuudet sinulla on vetää puoleesi ihmisiä.

6. Rukoile innoitusta

Facebook voi olla tehokas lähetystyöväline. Herran ohjauksella voit johtaa niitä, jotka etsivät vastauksia.

Siis rukoilisin Facebook-julkaisuistani? Oletteko tosissanne?

Kyllä olemme. Kirkon johtajat ovat rohkaisseet meitä jakamaan evankeliumia netissä syystä; ihmisillä on kysymyksiä, paljon kysymyksiä, jakoivatpa he uskosi tai eivät – ja sosiaalinen media voi olla tehokas paikka löytää heidät.

Rukoilemalla innoitusta pääset käsiksi voimanlähteeseen – taivaallisen Isän ohjaukseen – joka voi auttaa sinua tietämään, mitä ihmisten tarvitsee kuulla.
Sanotaanpa vaikka, että olet hiljattain saanut jonkun syvällisen hengellisen oivalluksen. Todennäköistä on, että jonkun toisenkin tarvitsee kuulla se ja Herra kertoo sinulle, kuka tuo henkilö on, jos otat Hänen apunsa vastaan.

Artikkelin on kirjoittanut Marian Spencer ja se on alun perin julkaistu MormonHub-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Kuinka olla hyvä Facebook-lähetyssaarnaaja? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Richard Bushman, mormonihistorioitsija, vieraili hiljattain reddit-foorumilla ja vastaili hänelle esitettyihin kysymyksiin kirkon historiasta; poimin keskustelusta 9 vinkkiä kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita kirkon historiasta ja kuinka käsitellä siihen liittyviä kiperiä kysymyksiä.

Koskien sitä, kuinka toimia kohdatessamme tietoa historiasta, joka ei sovi yhteen tuntemamme kirkon historian kanssa.

Kysymys: On paljon ihmisiä, jotka tietävät vain murto-osan kirkon historiasta verrattuna sinuun, mutta nostavat kädet ilmaan ja luovuttavat. He sanovat, että totuudellisuuden tarkempi tutkiminen on turhaa, sillä heidän löytämänsä tieto mitätöi totuuden mahdollisuuden. Mitä olennaista eroa on niillä, jotka antavat tiedon mitätöidä uskonsa ja niillä, jotka antavat tiedon tukea sitä?

Bushman: Mielestäni tuo on ehkä kaikkein tärkein kysymys. Sitä on vaikea selittää. Molemmilla puolilla ihmiset kehittelevät selityksiä toisistaan. Uskovat sanovat, että sinun on täytynyt tehdä syntiä; epäuskoiset sanovat sinun olevan puolueellinen taustasi ja tunnepohjaisten tekijöiden vuoksi. En tiedä varsinaista vastausta. Viime aikoina olen kysynyt ihmisiltä, mitä he tuntevat Kristusta kohtaan. Jos he edelleen arvostavat häntä, luulen heidän pärjäävän. Mutta monet ovat luopuneet Kristuksesta ja jopa Jumalasta. Heidän ongelmansa on toisin sanoen kristillinen, ei ainoastaan mormoniongelma. En tiedä, miksi niin tapahtuu. Ihmiset jäävät ilman minkäänlaista hengellistä ankkuria. Toivon, että mihin he päätyvätkään, heillä voisi olla voimaa rakentaa uudelleen usko, jonka mukaan he voivat elää. En pidä siitä, kun anti-mormonismista tulee heidän uskontonsa. Se ei ole hyvä tapa elää.

Kysymys: Vaikuttaa siltä, että jos organisaatio, joka on opettanut sinulle kuka ja mikä Jumala on, osoittautuu huijaukseksi, niin tämän koko Jumalan olemassaolo kyseenalaistetaan. Mitä sanoisit niille, joista tuntuu, etteivät voi uskoa Jumalaan tai Kristukseen, koska ajattelevat Joseph Smithin keksineen tämän kaiken?

Bushman: Uskon juurikin näin tapahtuvan, mutta se antaa ymmärtää, että mormonismi on koko maailma ihmisille. Kun mormonimaailmaan tulee särö, kaikki murenee. Monet ihmiset, jotka eivät ole mormoneja, uskovat Jumalaan ja Kristukseen. Ovatko he kaikki yhtä epätäydellisiä kuin mormonit?

Esitän tämän hiukan karkeasti, jotta tulisin ymmärretyksi. Eikö mormoneilla pitäisi olla Jumalaan yhteys, joka kestää kirkosta huolimatta? Palvommeko Jumalaa vai palvommeko mormonismia? Mitä meidän pitäisi opettaa ihmisillemme suojellaksemme heitä tältä heikkoudelta?

VINKKI 1: Vältä mormonisminpalvontaa. Pysy hengellisesti ankkuroituna Kristukseen, älä pelkästään mormonismiin. Älä tee anti-mormonismista korvaavaa uskontoa.

Koskien Mormonin kirjaa historiallisena asiakirjana ja pyhänä kirjoituksena.

Bushman: Mormonin kirja sisältää paljon 1800-luvun protestanttista materiaalia, niin teologisesti kuin kirjoitusasultaankin. Etsin selitystä miten ja miksi näin on. En usko selitykseksi riittävän, että Joseph Smith imi vaikutteita ympäristöstään. Se on liian monimutkaista ja liian kaukana hänen kulttuurillisesta elinalueestaan. Mutta sitä materiaalia on siellä ja meidän täytyy selvittää miten ja miksi. Tällä hetkellä vaikuttaa mahdolliselta, että Joseph antoi meille juuri sen, mitä hän innoituksen kautta sai, mutta se, mitä hänelle annettiin, ylitti sen, mitä nefiläiset profeetat kirjoittivat levyille. Tekstiä täydennettiin jollakin tavoin.

Kysymys: Voitko selittää tarkemmin ”1800-luvun protestanttista materiaalia”? Esimerkkejä?

Bushman: Ah, yllätit minut valmistautumattomana. Sanoin toisessa julkaisussa, ettei pidä haastaa perususkomuksia ilman todisteita kätesi ulottuvilla. Voin vain sanoa, että lukiessani Alman saarnoja Mormonin kirjassa, aloin googlettaa pitkiä lausekkeita ja niitä esiintyi saarnoissa, joissa oli hyvin samankaltainen opillinen sisältö. Kaikki Mormonin kirjan puhe Jeesuksesta, voitaisiin sanoa sen loistokkuus, omaa 1800-luvulle tyypillisen sävyn. Mielestäni meidän pitäisi tutkia tätä asiaa huomattavasti tarkemmin ja selvittää, mitä se kertoo meille käännöksestä ja tekstin luonteesta.

Kysymys: Oletko samaa mieltä, että Mormonin kirjan tuotannollinen aikajana sekä Josephin koulutustaso tarjoavat vakuuttavia todisteita kirjan jumalallisesta alkuperästä? Miksi tai miksi ei?

Bushman: Mielestäni Mormonin kirja on hämmästyttävä. En usko, että voit historiallisen todistusaineiston pohjalta väittää, että Joseph Smith olisi voinut kirjoittaa tuon kirjan. Se on kaikin puolin liian monimutkainen ja tuotettu niin vähällä kokemuksella. Mielestäni se ei oikeuta hyppäämään suoraan johtopäätökseen, että kirja on jumalallinen. Sanon ihmisille, että se oli joko neron tekemä tai se oli innoitettu. Nerolla tarkoitetaan jotain, joka ylittää tavalliset inhimilliset kyvyt. Se on epäilemättä totta Mormonin kirjan kohdalla. Wallace Bennettin kirja, Leap of Faith, esittää tämän näkökulman laajemmin.

VINKKI 2: (itsestäänselvyys) Älä vedä hätäisiä johtopäätöksiä monimutkaisesta materiaalista.

Koskien historiallisten tarinoiden paikkansapitävyyden arvioimista.

Kysymys: Jos muistan oikein, jätit kirjastasi, Rough Stone Rolling, pois Parley P. Prattin kertoman tarinan Joseph Smithistä Libertyn vankilassa, kun hän käski vartijoita vaikenemaan (tarina löytyy vuoden 2011 Apuyhdistyksen/pappeuskokouksen Kirkon Presidenttien Opetuksia: Joseph Smith -oppikirjasta). Miksi jätit sen pois? Onko Prattin kertomuksessa jotain pohjimmiltaan epäluotettavaa? Vai eikö ole olemassa muita lähteitä hänen lisäkseen?

Bushman: Tunnustan olevani hieman epäileväinen ylidramaattisia kertomuksia kohtaan. Olemme kaikki niin taipuvaisia värittämään tarinoitamme. Yleisesti ottaen pyrin välttämään kertomuksia, jotka on kirjoitettu pitkään itse tapahtuman jälkeen. Käyttääksesi niitä asianmukaisesti täytyy ottaa huomioon kaikki seikat, jotka vaikuttivat kertojaan, kun hän viimein kirjoitti kertomuksen. Tästä syystä jätän paljon pois materiaalia, joka on kirjoitettu 1860- ja 1870-luvuilla. Toinen kertomus samaisesta tapahtumasta olisi muuttanut tilanteen täysin.

Bushman: Olemme murrosvaiheessa koskien historiaamme. Tarinaa historiamme kulusta kirjoitetaan parhaillaan uusiksi. Tällä hetkellä se tarkoittaa, että on olemassa perustarina, lohdullinen tarina, sekä sarja kiistanalaisia tarinoita. Opettajat pohtivat, kuinka monta näistä yllättävistä asioista voidaan ottaa esille pyhäkoululuokassa häiritsemättä luokan hengellisiä tarkoitusperiä. Uskon tämän ongelman häviävän aikanaan. Kiistanalaiset kysymykset sulautuvat perustarinaan eikä meillä enää ole tunnetta kahtia jakautumisesta. Kerromme Joseph Smithin katsoneen hattuun kääntäessään, aivan kuten nyt kerromme hänen katsoneen kivilaatikkoon löytääkseen kultalevyt. Perustarinassa on jo nyt paljon yllättäviä asioita. Me vain täydennämme sitä. Meidän kuitenkin täytyy olla sinnikkäitä saadaksemme sisällytettyä kaiken tämän materiaalin siihen. Haluamme muille kertomamme tarinan pohjautuvan parhaaseen mahdolliseen historialliseen todistusaineistoon. Tyytyminen vähempään saa vain aikaan enemmän ongelmia pitemmällä aikavälillä. Luulen, että kirkko yrittää luoda tällaista ymmärrettävää ja täsmällistä kertomusta. Muutaman vuoden päästä ei ole enää yllätyksiä.

VINKKI 3: Arvioidessa historiaa, ole skeptisempi ylidramaattisia, vuosikymmeniä myöhemmin kirjoitettuja sekä yhden lähteen kertomuksia kohtaan.

Koskien viimeaikaista kehitystä avoimuudessa ja täsmällisen historiankulun välittämisessä.

Kysymys: Jatkokysymyksenä, minkä luulet kannustavan tätä muutosta sisällyttää kiistanalaisempiakin historiallisia seikkoja, vaikkei se ole aiemmin ollut etusijalla?

Bushman: Epäilemättä internetin tietotulva on muuttanut tilannetta huomattavasti. Kirkon täytyi kohdata se tosiasia, että kaikenlainen tieto on nykyään ihmisten saatavilla. Mutta haluaisin ajatella, että myös kypsymisellä oli jotain tekemistä asian kanssa. Monilla jäsenillä on riittävästi luottamusta uskoonsa hyväksyäkseen faktat sellaisina kuin ne todella ovat. He haluavat tuntea tosiasiat. Luulen heidän salaa ajatelleen, että saadakseen varmuuden uskostaan heidän tarvitsi tietää tarina kokonaisuudessaan. Voin sanoa, että monista johtavista auktoriteeteista, ei ehkä kaikista, tuntuu hyvältä puhua asioista avoimesti.

Kysymys: Ovatko kirkon johtajat yksimielisiä kirkon historiasta? Ovatko he yleensä täysin tietoisia kyseenalaisista seikoista?

Bushman: He eivät olleet moneen vuoteen, mutta viime aikoina heidän on täytynyt kiriä ajan tasalle. Viimeaikaiset kirkon historioitsijat ovat tehneet hienoa työtä tiedottaessaan jäseniä. Nuo evankeliumin aihepiirit ovat tulleet monille yllätyksenä. Heitä usein syytetään totuuden peittelystä. Luulen tosiasian olevan, että he tunsivat ainoastaan vanhan perustarinan. En usko kaikkien ajattelevan, että meidän tulisi kertoa koko tarina. Miksi tuoda kaikki se esille, he sanoisivat. Mutta avoimuuden kannattajat ovat voittamassa.

VINKKI 4: Älä oleta johtajien keskuudessa olevan salaliittoa totuuden salaamiseksi. Tieto ei ole koskaan ollut nykyistä helpommin saatavilla.

Kysymys: Mielestäni on huolestuttavaa, että monet ihmiset ajattelevat, että otat riskin menettää uskosi, jos tutkit asioita akateemisesti liian pitkälle (oikeastaan millä saralla tahansa). Haluaisin kuulla ajatuksiasi tästä.

Bushman: Kyllä, otat riskin menettää uskosi, jos tutkit liian pitkälle. Niin on tapahtunut monille. Mutta se ei tarkoita, ettei sinun kannata tutkia. Et halua ajatella, että jos kääntäisit jokaisen kiven, niistä jonkun alla on käärme. Sinun täytyy olla halukas tarkastelemaan kaikkea tai uskosi on hatara. Itse uskon, että jos kohtaat ongelman sinun pitäisi sukeltaa suoraan sen ytimeen ja oppia siitä kaikki mahdollinen. Ongelmat, jotka on valaistu tiedolla, eivät useinkaan ole yhtä pelottavia kuin ongelmat, jotka vaanivat varjoissa.

VINKKI 5: Usko vaatii luottamusta. Asioiden tutkiminen ja avoin mieli on ainoa tapa rakentaa usko luottamuksen perustalle. Mutta asiakirjojen monimutkaisuuden vuoksi, älä vedä hätäisiä johtopäätöksiä.

Kysymys: Minusta vaikuttaa, että mormonihistorian vaikeampien kysymysten esille ottamiseen liittyy jokseenkin vahva sosiaalinen stigma. Monet kirkon jäsenet (itseni mukaan lukien) ajattelevat, etteivät he voi avoimesti keskustella kirkon historiasta tulematta syytetyksi ”mormonisminvastaisien” tai ”uskon tuhoavien” ajatusten edistämisestä. Kuinka sinun mielestäsi voimme ottaa esille näitä kysymyksiä tavalla, joka olisi hyväksyttävämpi myös niiden mielestä, jotka eivät välttämättä ole tietoisia joistain kirkon historian arveluttavimmista seikoista?

Bushman: Kirkon historian perustarinan kiistäminen on hyvin herkkä asia. Ihmiset hämmentyvät ja kysyjä tuntee itsensä torjutuksi. Törmäsin tähän ongelmaan Claremontissa, missä yliopisto-opiskelijat loukkasivat kirkon jäseniä Uuden Testamentin asiantuntemuksellaan, kun se oli vastoin perusnäkemyksiä. Mielestäni on hyvä pitää mielessä kaksi asiaa. Jos salainen haaveesi on olla ”kuvainraastaja”, rikkoa mielikuvia, kirkon jäsenet kyllä haistavat sen. Tai jos haluat pröystäillä ylempiarvoisella tiedolla, kuten jotkut Claremontin opiskelijat tekivät, tulet kohtaamaan vastarintaa. Jos toiveesi on auttaa ihmisiä ymmärtämään historiaamme paremmin, on todennäköisempää, että sinut hyväksytään. Toinen ehdotukseni on olla valmistautunut. Tavallaan sinun täytyy aloittaa jokainen kommenttisi lauseella ”on syytä uskoa…” Jos haastat jonkun pinttyneen mielipiteen, he haluavat tietää, mistä sait omasi. Mitä syitä sinulla on väittää moista. Et voi vain kertoa heille sen olevan hyvin tunnettu, tai että löysit sen internetistä, tai että joku kriitikko keksi tämän tiedon. Sinun on paras tietää Emma Smithin sanoneen niin haastattelussaan poikansa kanssa. Se ei ainoastaan lisää sanomasi vaikuttavuutta, mutta myös pehmentää väitteesi terävyyttä. Sitten voitte tarkastella asiakirjaa yhdessä ja selvittää, mitä se tarkoittaa.

Jopa rehellisten täytyy huomata käsittelevänsä hyvin vahvoja tunteita eikä pitäisi odottaa saavansa riemukasta vastaanottoa ottaessaan esiin terävää huomiota. Meidän täytyy yrittää ymmärtää toisiamme. Jos tunnet olosi toivottomaksi, muuta Manhattanille. Me rakastamme kyselijöitä.

VINKKI 6: Tarkista motiivisi, miksi haluat jakaa täsmällisemmän kuvauksen historiasta, joka eroaa kirkon versiosta. Yritätkö auttaa toisia ymmärtämään (kyllä), yritätkö olla ”kuvainraastaja” (ei) vai yritätkö osoittaa ylempiarvoista ymmärrystäsi (tupla ei)? Ymmärrä, että ihmisillä on vahvoja tunteita eivätkä he halua saada tietää olevansa väärässä.

VINKKI 7: Tunne lähteesi, ei vain epämääräisiä viittauksia, kuten ”se on tunnettu”, ”internet” tai ”luin jostain”. Tunne ja käytä historiallisia viitteitä.

VINKKI 8: Muuta Manhattanille!

Kysymys: Kuinka kaltaiseni maallikko voi helposti päästä käsiksi peruslähteisiin (mieluiten internetissä)?

Bushman: Katso lukemasi kirjojen alaviitteitä. Jos niissä ei ole alaviitteitä, hanki toinen kirja. Joseph Smith Papers -asiakirjat ovat luotettava lähde monille asioille.

VINKKI 9: Älä luota yksinään toisen käden tietoon tai yhteenvetoihin nettisivuilla. Jos todella haluat tuntea historiaa, tutki Joseph Smith Papers -asiakirjoja. (Englanniksi niitä voi tarkastella täällä.)

Oliko näistä vinkeistä apua? Antaako Richard Bushmanin näkökulma lisää toivoa opetussuunnitelmamme tulevaisuudesta ja avoimuuden kehityksestä?

Artikkeli on alun perin julkaistu Wheat&Tares -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post 9 Richard Bushmanilta opittua vinkkiä appeared first on SeuraaKristusta.fi.