Richard Bushman, mormonihistorioitsija, vieraili hiljattain reddit-foorumilla ja vastaili hänelle esitettyihin kysymyksiin kirkon historiasta; poimin keskustelusta 9 vinkkiä kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita kirkon historiasta ja kuinka käsitellä siihen liittyviä kiperiä kysymyksiä.
Koskien sitä, kuinka toimia kohdatessamme tietoa historiasta, joka ei sovi yhteen tuntemamme kirkon historian kanssa.
Kysymys: On paljon ihmisiä, jotka tietävät vain murto-osan kirkon historiasta verrattuna sinuun, mutta nostavat kädet ilmaan ja luovuttavat. He sanovat, että totuudellisuuden tarkempi tutkiminen on turhaa, sillä heidän löytämänsä tieto mitätöi totuuden mahdollisuuden. Mitä olennaista eroa on niillä, jotka antavat tiedon mitätöidä uskonsa ja niillä, jotka antavat tiedon tukea sitä?
Bushman: Mielestäni tuo on ehkä kaikkein tärkein kysymys. Sitä on vaikea selittää. Molemmilla puolilla ihmiset kehittelevät selityksiä toisistaan. Uskovat sanovat, että sinun on täytynyt tehdä syntiä; epäuskoiset sanovat sinun olevan puolueellinen taustasi ja tunnepohjaisten tekijöiden vuoksi. En tiedä varsinaista vastausta. Viime aikoina olen kysynyt ihmisiltä, mitä he tuntevat Kristusta kohtaan. Jos he edelleen arvostavat häntä, luulen heidän pärjäävän. Mutta monet ovat luopuneet Kristuksesta ja jopa Jumalasta. Heidän ongelmansa on toisin sanoen kristillinen, ei ainoastaan mormoniongelma. En tiedä, miksi niin tapahtuu. Ihmiset jäävät ilman minkäänlaista hengellistä ankkuria. Toivon, että mihin he päätyvätkään, heillä voisi olla voimaa rakentaa uudelleen usko, jonka mukaan he voivat elää. En pidä siitä, kun anti-mormonismista tulee heidän uskontonsa. Se ei ole hyvä tapa elää.
Kysymys: Vaikuttaa siltä, että jos organisaatio, joka on opettanut sinulle kuka ja mikä Jumala on, osoittautuu huijaukseksi, niin tämän koko Jumalan olemassaolo kyseenalaistetaan. Mitä sanoisit niille, joista tuntuu, etteivät voi uskoa Jumalaan tai Kristukseen, koska ajattelevat Joseph Smithin keksineen tämän kaiken?
Bushman: Uskon juurikin näin tapahtuvan, mutta se antaa ymmärtää, että mormonismi on koko maailma ihmisille. Kun mormonimaailmaan tulee särö, kaikki murenee. Monet ihmiset, jotka eivät ole mormoneja, uskovat Jumalaan ja Kristukseen. Ovatko he kaikki yhtä epätäydellisiä kuin mormonit?
Esitän tämän hiukan karkeasti, jotta tulisin ymmärretyksi. Eikö mormoneilla pitäisi olla Jumalaan yhteys, joka kestää kirkosta huolimatta? Palvommeko Jumalaa vai palvommeko mormonismia? Mitä meidän pitäisi opettaa ihmisillemme suojellaksemme heitä tältä heikkoudelta?
VINKKI 1: Vältä mormonisminpalvontaa. Pysy hengellisesti ankkuroituna Kristukseen, älä pelkästään mormonismiin. Älä tee anti-mormonismista korvaavaa uskontoa.
Koskien Mormonin kirjaa historiallisena asiakirjana ja pyhänä kirjoituksena.
Bushman: Mormonin kirja sisältää paljon 1800-luvun protestanttista materiaalia, niin teologisesti kuin kirjoitusasultaankin. Etsin selitystä miten ja miksi näin on. En usko selitykseksi riittävän, että Joseph Smith imi vaikutteita ympäristöstään. Se on liian monimutkaista ja liian kaukana hänen kulttuurillisesta elinalueestaan. Mutta sitä materiaalia on siellä ja meidän täytyy selvittää miten ja miksi. Tällä hetkellä vaikuttaa mahdolliselta, että Joseph antoi meille juuri sen, mitä hän innoituksen kautta sai, mutta se, mitä hänelle annettiin, ylitti sen, mitä nefiläiset profeetat kirjoittivat levyille. Tekstiä täydennettiin jollakin tavoin.
Kysymys: Voitko selittää tarkemmin ”1800-luvun protestanttista materiaalia”? Esimerkkejä?
Bushman: Ah, yllätit minut valmistautumattomana. Sanoin toisessa julkaisussa, ettei pidä haastaa perususkomuksia ilman todisteita kätesi ulottuvilla. Voin vain sanoa, että lukiessani Alman saarnoja Mormonin kirjassa, aloin googlettaa pitkiä lausekkeita ja niitä esiintyi saarnoissa, joissa oli hyvin samankaltainen opillinen sisältö. Kaikki Mormonin kirjan puhe Jeesuksesta, voitaisiin sanoa sen loistokkuus, omaa 1800-luvulle tyypillisen sävyn. Mielestäni meidän pitäisi tutkia tätä asiaa huomattavasti tarkemmin ja selvittää, mitä se kertoo meille käännöksestä ja tekstin luonteesta.
Kysymys: Oletko samaa mieltä, että Mormonin kirjan tuotannollinen aikajana sekä Josephin koulutustaso tarjoavat vakuuttavia todisteita kirjan jumalallisesta alkuperästä? Miksi tai miksi ei?
Bushman: Mielestäni Mormonin kirja on hämmästyttävä. En usko, että voit historiallisen todistusaineiston pohjalta väittää, että Joseph Smith olisi voinut kirjoittaa tuon kirjan. Se on kaikin puolin liian monimutkainen ja tuotettu niin vähällä kokemuksella. Mielestäni se ei oikeuta hyppäämään suoraan johtopäätökseen, että kirja on jumalallinen. Sanon ihmisille, että se oli joko neron tekemä tai se oli innoitettu. Nerolla tarkoitetaan jotain, joka ylittää tavalliset inhimilliset kyvyt. Se on epäilemättä totta Mormonin kirjan kohdalla. Wallace Bennettin kirja, Leap of Faith, esittää tämän näkökulman laajemmin.
VINKKI 2: (itsestäänselvyys) Älä vedä hätäisiä johtopäätöksiä monimutkaisesta materiaalista.
Koskien historiallisten tarinoiden paikkansapitävyyden arvioimista.
Kysymys: Jos muistan oikein, jätit kirjastasi, Rough Stone Rolling, pois Parley P. Prattin kertoman tarinan Joseph Smithistä Libertyn vankilassa, kun hän käski vartijoita vaikenemaan (tarina löytyy vuoden 2011 Apuyhdistyksen/pappeuskokouksen Kirkon Presidenttien Opetuksia: Joseph Smith -oppikirjasta). Miksi jätit sen pois? Onko Prattin kertomuksessa jotain pohjimmiltaan epäluotettavaa? Vai eikö ole olemassa muita lähteitä hänen lisäkseen?
Bushman: Tunnustan olevani hieman epäileväinen ylidramaattisia kertomuksia kohtaan. Olemme kaikki niin taipuvaisia värittämään tarinoitamme. Yleisesti ottaen pyrin välttämään kertomuksia, jotka on kirjoitettu pitkään itse tapahtuman jälkeen. Käyttääksesi niitä asianmukaisesti täytyy ottaa huomioon kaikki seikat, jotka vaikuttivat kertojaan, kun hän viimein kirjoitti kertomuksen. Tästä syystä jätän paljon pois materiaalia, joka on kirjoitettu 1860- ja 1870-luvuilla. Toinen kertomus samaisesta tapahtumasta olisi muuttanut tilanteen täysin.
Bushman: Olemme murrosvaiheessa koskien historiaamme. Tarinaa historiamme kulusta kirjoitetaan parhaillaan uusiksi. Tällä hetkellä se tarkoittaa, että on olemassa perustarina, lohdullinen tarina, sekä sarja kiistanalaisia tarinoita. Opettajat pohtivat, kuinka monta näistä yllättävistä asioista voidaan ottaa esille pyhäkoululuokassa häiritsemättä luokan hengellisiä tarkoitusperiä. Uskon tämän ongelman häviävän aikanaan. Kiistanalaiset kysymykset sulautuvat perustarinaan eikä meillä enää ole tunnetta kahtia jakautumisesta. Kerromme Joseph Smithin katsoneen hattuun kääntäessään, aivan kuten nyt kerromme hänen katsoneen kivilaatikkoon löytääkseen kultalevyt. Perustarinassa on jo nyt paljon yllättäviä asioita. Me vain täydennämme sitä. Meidän kuitenkin täytyy olla sinnikkäitä saadaksemme sisällytettyä kaiken tämän materiaalin siihen. Haluamme muille kertomamme tarinan pohjautuvan parhaaseen mahdolliseen historialliseen todistusaineistoon. Tyytyminen vähempään saa vain aikaan enemmän ongelmia pitemmällä aikavälillä. Luulen, että kirkko yrittää luoda tällaista ymmärrettävää ja täsmällistä kertomusta. Muutaman vuoden päästä ei ole enää yllätyksiä.
VINKKI 3: Arvioidessa historiaa, ole skeptisempi ylidramaattisia, vuosikymmeniä myöhemmin kirjoitettuja sekä yhden lähteen kertomuksia kohtaan.
Koskien viimeaikaista kehitystä avoimuudessa ja täsmällisen historiankulun välittämisessä.
Kysymys: Jatkokysymyksenä, minkä luulet kannustavan tätä muutosta sisällyttää kiistanalaisempiakin historiallisia seikkoja, vaikkei se ole aiemmin ollut etusijalla?
Bushman: Epäilemättä internetin tietotulva on muuttanut tilannetta huomattavasti. Kirkon täytyi kohdata se tosiasia, että kaikenlainen tieto on nykyään ihmisten saatavilla. Mutta haluaisin ajatella, että myös kypsymisellä oli jotain tekemistä asian kanssa. Monilla jäsenillä on riittävästi luottamusta uskoonsa hyväksyäkseen faktat sellaisina kuin ne todella ovat. He haluavat tuntea tosiasiat. Luulen heidän salaa ajatelleen, että saadakseen varmuuden uskostaan heidän tarvitsi tietää tarina kokonaisuudessaan. Voin sanoa, että monista johtavista auktoriteeteista, ei ehkä kaikista, tuntuu hyvältä puhua asioista avoimesti.
Kysymys: Ovatko kirkon johtajat yksimielisiä kirkon historiasta? Ovatko he yleensä täysin tietoisia kyseenalaisista seikoista?
Bushman: He eivät olleet moneen vuoteen, mutta viime aikoina heidän on täytynyt kiriä ajan tasalle. Viimeaikaiset kirkon historioitsijat ovat tehneet hienoa työtä tiedottaessaan jäseniä. Nuo evankeliumin aihepiirit ovat tulleet monille yllätyksenä. Heitä usein syytetään totuuden peittelystä. Luulen tosiasian olevan, että he tunsivat ainoastaan vanhan perustarinan. En usko kaikkien ajattelevan, että meidän tulisi kertoa koko tarina. Miksi tuoda kaikki se esille, he sanoisivat. Mutta avoimuuden kannattajat ovat voittamassa.
VINKKI 4: Älä oleta johtajien keskuudessa olevan salaliittoa totuuden salaamiseksi. Tieto ei ole koskaan ollut nykyistä helpommin saatavilla.
Kysymys: Mielestäni on huolestuttavaa, että monet ihmiset ajattelevat, että otat riskin menettää uskosi, jos tutkit asioita akateemisesti liian pitkälle (oikeastaan millä saralla tahansa). Haluaisin kuulla ajatuksiasi tästä.
Bushman: Kyllä, otat riskin menettää uskosi, jos tutkit liian pitkälle. Niin on tapahtunut monille. Mutta se ei tarkoita, ettei sinun kannata tutkia. Et halua ajatella, että jos kääntäisit jokaisen kiven, niistä jonkun alla on käärme. Sinun täytyy olla halukas tarkastelemaan kaikkea tai uskosi on hatara. Itse uskon, että jos kohtaat ongelman sinun pitäisi sukeltaa suoraan sen ytimeen ja oppia siitä kaikki mahdollinen. Ongelmat, jotka on valaistu tiedolla, eivät useinkaan ole yhtä pelottavia kuin ongelmat, jotka vaanivat varjoissa.
VINKKI 5: Usko vaatii luottamusta. Asioiden tutkiminen ja avoin mieli on ainoa tapa rakentaa usko luottamuksen perustalle. Mutta asiakirjojen monimutkaisuuden vuoksi, älä vedä hätäisiä johtopäätöksiä.
Kysymys: Minusta vaikuttaa, että mormonihistorian vaikeampien kysymysten esille ottamiseen liittyy jokseenkin vahva sosiaalinen stigma. Monet kirkon jäsenet (itseni mukaan lukien) ajattelevat, etteivät he voi avoimesti keskustella kirkon historiasta tulematta syytetyksi ”mormonisminvastaisien” tai ”uskon tuhoavien” ajatusten edistämisestä. Kuinka sinun mielestäsi voimme ottaa esille näitä kysymyksiä tavalla, joka olisi hyväksyttävämpi myös niiden mielestä, jotka eivät välttämättä ole tietoisia joistain kirkon historian arveluttavimmista seikoista?
Bushman: Kirkon historian perustarinan kiistäminen on hyvin herkkä asia. Ihmiset hämmentyvät ja kysyjä tuntee itsensä torjutuksi. Törmäsin tähän ongelmaan Claremontissa, missä yliopisto-opiskelijat loukkasivat kirkon jäseniä Uuden Testamentin asiantuntemuksellaan, kun se oli vastoin perusnäkemyksiä. Mielestäni on hyvä pitää mielessä kaksi asiaa. Jos salainen haaveesi on olla ”kuvainraastaja”, rikkoa mielikuvia, kirkon jäsenet kyllä haistavat sen. Tai jos haluat pröystäillä ylempiarvoisella tiedolla, kuten jotkut Claremontin opiskelijat tekivät, tulet kohtaamaan vastarintaa. Jos toiveesi on auttaa ihmisiä ymmärtämään historiaamme paremmin, on todennäköisempää, että sinut hyväksytään. Toinen ehdotukseni on olla valmistautunut. Tavallaan sinun täytyy aloittaa jokainen kommenttisi lauseella ”on syytä uskoa…” Jos haastat jonkun pinttyneen mielipiteen, he haluavat tietää, mistä sait omasi. Mitä syitä sinulla on väittää moista. Et voi vain kertoa heille sen olevan hyvin tunnettu, tai että löysit sen internetistä, tai että joku kriitikko keksi tämän tiedon. Sinun on paras tietää Emma Smithin sanoneen niin haastattelussaan poikansa kanssa. Se ei ainoastaan lisää sanomasi vaikuttavuutta, mutta myös pehmentää väitteesi terävyyttä. Sitten voitte tarkastella asiakirjaa yhdessä ja selvittää, mitä se tarkoittaa.
Jopa rehellisten täytyy huomata käsittelevänsä hyvin vahvoja tunteita eikä pitäisi odottaa saavansa riemukasta vastaanottoa ottaessaan esiin terävää huomiota. Meidän täytyy yrittää ymmärtää toisiamme. Jos tunnet olosi toivottomaksi, muuta Manhattanille. Me rakastamme kyselijöitä.
VINKKI 6: Tarkista motiivisi, miksi haluat jakaa täsmällisemmän kuvauksen historiasta, joka eroaa kirkon versiosta. Yritätkö auttaa toisia ymmärtämään (kyllä), yritätkö olla ”kuvainraastaja” (ei) vai yritätkö osoittaa ylempiarvoista ymmärrystäsi (tupla ei)? Ymmärrä, että ihmisillä on vahvoja tunteita eivätkä he halua saada tietää olevansa väärässä.
VINKKI 7: Tunne lähteesi, ei vain epämääräisiä viittauksia, kuten ”se on tunnettu”, ”internet” tai ”luin jostain”. Tunne ja käytä historiallisia viitteitä.
VINKKI 8: Muuta Manhattanille!
Kysymys: Kuinka kaltaiseni maallikko voi helposti päästä käsiksi peruslähteisiin (mieluiten internetissä)?
Bushman: Katso lukemasi kirjojen alaviitteitä. Jos niissä ei ole alaviitteitä, hanki toinen kirja. Joseph Smith Papers -asiakirjat ovat luotettava lähde monille asioille.
VINKKI 9: Älä luota yksinään toisen käden tietoon tai yhteenvetoihin nettisivuilla. Jos todella haluat tuntea historiaa, tutki Joseph Smith Papers -asiakirjoja. (Englanniksi niitä voi tarkastella täällä.)
Oliko näistä vinkeistä apua? Antaako Richard Bushmanin näkökulma lisää toivoa opetussuunnitelmamme tulevaisuudesta ja avoimuuden kehityksestä?
Artikkeli on alun perin julkaistu Wheat&Tares -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
