Pappa,

Jos paholainen aiheuttaa masennusta, miten lapsi voi kärsiä siitä ennen kuin hän on saavuttanut vastuullisen iän? Ensimmäinen muistamani sairausjakso oli 4-vuotiaana. Epäilen, että masennusjaksoni alkoi jo ennen neljän vuoden ikää, mutta en muista niitä.

Anonyymi

Vastaus

Hyvä Anonyymi,

Vaikka olen varma siitä, että Saatana riemuitsee silloin, kun olemme masentuneita – koska hän on vihainen ja nauttii toisten kärsimyksestä – masennus ei ole hänen aikaansaannoksensa. Masentuneisuuteen on monia eri syitä, joihin kuuluu (muita asioita poissulkematta) mm. hyväksikäyttö, jotkut lääkitykset, ristiriidat, kuolema tai menetys, perimä, traumaattiset tapahtumat (kuten maanjäristys tai tornado), henkilökohtaiset ongelmat, vakava sairaus, aineiden väärinkäyttö, hormonaaliset muutokset, jne. Masennus pitäisi aina ottaa vakavasti, aivan kuten pahanlaatuinen syöpäkasvain otetaan vakavasti.

Niille, jotka eivät ole kokeneet masennusta, on vaikea ymmärtää sitä. Hyvää tarkoittavat ystävät ja perheenjäsenet käskevät masentunutta henkilöä piristymään tai lakkaamaan ajattelemasta itseään ja palvelemaan. Mutta kuten tiedät, nuo asiat eivät lopeta vakavaa masennusta. Vanhin Holland puhui tästä: ”Tänään puhun jostakin vakavammasta, niin rankasta koettelemuksesta, että se rajoittaa merkittävästi ihmisen kykyä toimia täysipainoisesti, siitä mielen kraatterista, joka on niin syvä, ettei kukaan voi vastuuntuntoisesti esittää, että se varmastikin poistuisi, jos nuo sairastuneet vain ryhdistäytyisivät ja ajattelisivat myönteisemmin – vaikka olenkin tarmokas ryhdistäytymisen ja myönteisen ajattelun kannattaja!”

Vanhin Holland neuvoi myös vakavasta masennuksesta kärsiviä hakemaan apua ja olemaan häpeämättä sitä. Hän sanoi:

”Jos tilanne edelleen pahenee, pyytäkää neuvoja hyvämaineisilta ihmisiltä, joilla on virallinen pätevyys, ammattitaito ja hyvät elämänarvot. Kertokaa heille rehellisesti sairautenne vaiheista ja kamppailuistanne. Harkitkaa rukoillen ja vastuuntuntoisesti neuvoja, joita he antavat, ja hoitokeinoja, joita he määräävät. Jos teillä olisi umpilisäketulehdus, Jumala odottaisi teidän pyytävän pappeuden siunauksen ja hankkivan parhaan mahdollisen lääkärinhoidon. Samoin on emotionaalisten häiriöiden laita. Isämme taivaassa odottaa meidän käyttävän kaikkia ihmeellisiä lahjoja, jotka Hän on suonut tällä loistavalla taloudenhoitokaudella.”

Parhaimmat “ihmiset, joilla on virallinen pätevyys, ammattitaito” tässä tilanteessa auttamiseen ovat terapeutit, psykologit ja psykiatrit. Oikean terapeutin löytäminen saattaa olla vähän kuin deittailua siinä mielessä, että sinun täytyy löytää juuri sinulle sopiva henkilö, joten joudut ehkä tapaamaan muutamien kanssa.

Lause “päivä kerrallaan” voi olla erityisen tärkeä niille, jotka ovat masentuneita. Joskus sinun täytyy ehkä selvitä ”tunti kerrallaan”. On asioita, jotka auttavat sinua selviytymään päivästä tai vielä yhdestä tunnista. Masenenus ei häviä noiden asioiden johdosta kokonaan, koska valitettavasti siihen ei ole olemassa taikakeinoja. Mutta väliaikaista helpotusta saadaksesi voit yrittää kirjoittamista, päiväkirjan pitämistä tai piirtämistä. Nämä ovat tapoja tuoda tunteet esille. Päiväkirjan pitäminen tai jonkinlaisen taiteen harrastaminen voi tuoda helpotusta. Mindfullness on mietiskelyn muoto, josta voi myös olla apua. Palveleminen voi auttaa, mutta se on vaikeaa masentuneelle, koska silloin on vaikea tuntea halua palvella. Tällaisen palvelemisen ei tosin tarvitse olla mitään suurta. Se voi olla pieni asia, kuten keskustelu ystävän kanssa, jolla on ongelmia tai rohkaisevan viestin lähettäminen ystävälle.

Vanhin Hollandilla on myös joitakin neuvoja selviytymiseen.

“Noudattakaa uskollisesti niitä ajan todeksi osoittamia hartaudenharjoituksen tapoja, jotka tuovat Herran Hengen elämäänne. Etsikää neuvoja niiltä, joilla on hengellisen hyvinvointinne avaimet. Pyytäkää pappeuden siunauksia ja pitäkää niitä arvossa. Nauttikaa sakramentti joka viikko ja pitäkää kiinni Jeesuksen Kristuksen sovituksen täydelliseksi tekevistä lupauksista. Uskokaa ihmeisiin. Olen nähnyt erittäin monien ihmeiden tapahtuvan, vaikka kaikki muu osoittaisi, että toivo on mennyttä. Toivo ei ole koskaan mennyttä. Jos nuo ihmeet eivät tule heti tai täysin tai ilmeisesti ollenkaan, muistakaa Vapahtajan oma tuskantäyteinen esimerkki: ellei katkera malja mene ohitse, juokaa se ja olkaa lujia luottaen siihen, että edessä on onnellisempia päiviä.”

Lopuksi vielä lohduttavia sanoja Vanhin Hollandilta:

”Onpa kamppailunne, veljeni ja sisareni, millainen tahansa – mielenterveydellinen tai emotionaalinen tai fyysinen tai muu – älkää äänestäkö elämän kallisarvoisuutta vastaan lopettamalla se! Turvatkaa Jumalaan. Pitäkää kiinni Hänen rakkaudestaan. Tietäkää, että jonakin päivänä aamu valkenee kirkkaana ja kaikki kuolevaisuuden varjot pakenevat. Vaikka meistä saattaa tuntua, että olemme ”kuin särkynyt ruukku”, kuten psalminkirjoittaja sanoo, meidän täytyy muistaa, että tuo ruukku on jumalallisen ruukuntekijän käsissä. Särkynyt mieli voi parantua aivan samalla tavoin kuin särkyneet luut ja särkyneet sydämet parantuvat. Kun Jumala tekee työtään noiden korjausten parissa, me muut voimme auttaa olemalla armollisia ja ystävällisiä ja olemalla tuomitsematta.”

Puolestasi rukoillen,

Pappa

Kaikki lainaukset ovat Vanhin Hollandin kauniista puheesta ”Kuin särkynyt ruukku”.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Clay Gorton ja se on julkaistu askgramps.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Onko paholainen masennuksen aiheuttaja? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kävin lyhyen keskustelun elämästä ja ihmissuhteista erään ventovieraan henkilön kanssa useita viikkoja toisen lapseni syntymän jälkeen ja tuo keskustelu sai minut tuntemaan itseni täysin riittämättömäksi ja toivottomaksi. Odotin tuon alakulon hälvenevän parissa päivässä, mutta niin ei käynytkään. Sen sijaan se vain paheni ja epätoivo lähes musersi minut. Rukoilin tuon surun häviävän, luin pyhiä kirjoituksia ja kuuntelin hyvää musiikkia toivoen löytäväni jälleen rauhan. Mikään ei auttanut. Aivan kuin sieluani, kaikkea sitä mikä tekee minusta ainutlaatuisen, vastaan oli hyökätty. Minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään arvoa enkä ansainnut perhettäni ja hyvää elämääni. En ollut itsetuhoinen, mutta olin varma, että jos kuolisin, joku enemmän sitä ansaitseva voisi ottaa paikkani. Joka päivä upposin hieman syvemmälle, kunnes menetin kaiken toivon.

Koska tunteeni olivat niin syvästi henkilökohtaisia ja tuskallisia, häpesin niitä enkä puhunut niistä kenenkään kanssa. Kukaan ei kyseenalaistanut ailahtelevaista käytöstäni – useimmat ihmiset todennäköisesti olettivat minun vain olevan väsynyt pienten lasten äiti. Joinakin päivinä taistelin alakuloa vastaan olemalla maailman paras vaimo ja äiti. Pyrin olemaan täydellinen kaikessa. Pidin kotimme erityisen siistinä, leikin tyttärieni kanssa ja valmistin terveellisiä aterioita. Toisina päivinä minusta tuntui, ettei millään tekemälläni ollut merkitystä; en koskaan olisi riittävän hyvä. Noina aikoina suutuin helposti ja minulla oli vaikeuksia pitää huolta perheestäni ja kodistani edes perustasolla. Koska tunsin olevani niin vajavainen, eristäydyin niin paljon kuin vain pystyin.

Rukoilin jatkuvasti taivaiden apua, jotta sydämeni taakka kevenisi. Kun alakulo jatkui, ajattelin Jumalan hylänneen minut ja etten jostain syystä ansainnut Hänen rakkauttaan. Tämä vahvisti entisestään uskomustani, etten ollut siunausteni arvoinen. Pyhien kirjoitusten lukeminen myös ruokki ahdistustani, sillä joka kerta lukiessani kohtaa, joka kuvaili sitä, miltä minusta tuntui, se käsitteli syntiä. En pystynyt käsittämään, minkä suuren synnin olin tehnyt ansaitakseni sellaisen piinan, mutta pyhien kirjoitusten yhteys epätoivon ja vääryyden välillä vaikutti riittävältä todisteelta langenneesta tilastani.

Kirkossa ja temppelissä käymisestä tuli todella vaikeaa. Minusta tuntui kuin olisin pilkannut Jumalaa kelvottomuudellani. Jatkoin käymistä, sillä loogisesti ajatellen tiesin sen olevan oikein. Yksi niistä harvoista asioista, jotka pitivät minut kasassa tuona aikana, oli tieto siitä, että epätoivoni oli ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä minulle oli evankeliumin kautta opetettu. Tarrauduin toivoon, että saattaisin sittenkin olla rakastettu Jumalan tytär.

Oikean ongelman tunnistaminen

Noin puolen vuoden jälkeen mieheni sai minut viimein avautumaan ja kertomaan miksi olin käyttäytynyt niin oudosti. Ei ollut helppoa kertoa hänelle, sillä pelkäsin hänen joko nauravan tai vahvistavan epäilykseni arvottomuudestani. Sen sijaan, hän oli ymmärtäväinen ja hänestä tuntui pahalta, että olin joutunut kamppailemaan asian kanssa niin kovasti. Hän antoi minulle pappeuden siunauksen ja minusta tuntui paremmalta kuin olin tuntenut aikoihin. Mutta helpotus ei kestänyt. Epätoivo palasi. Se ei ollut aivan yhtä voimakasta, mutta se leijui ylläni joka päivä. Muutama kuukausi myöhemmin tunsin lopulta itseni riittävän rohkeaksi kertoakseni kokemastani yhdelle ystävälleni.

Hän sanoi: ”Taidat kärsiä masennuksesta.”

Ensin vastustin ajatusta. Tuntemani oli luonteeltaan hengellistä, ei henkistä. Mutta mitä enemmän keskustelimme masennuksen oireista, sitä enemmän tajusin niiden kuvaavan täydellisesti tilaani. Tiesin olleeni surullinen, mutten ollut ymmärtänyt sen itse asiassa olleen masennusta. Mitä enemmän puhuimme, sitä kevyemmältä oloni tuntui. Mieleni kirkastui. Painava taakkani keveni ja ensimmäistä kertaa lähes vuoteen tunsin todellisen rauhan pyyhkäisevän ylitseni. En ollut arvoton, olin masentunut.

Etsin käsiini kaiken mahdollisen tiedon masennuksesta – sen oireista, syistä ja hoidosta. Opin, että syyt vaihtelevat, mutta tyypillisesti niihin liittyy kemiallinen epätasapaino, jonka aiheuttaa jokin laukaiseva tekijä, kuten esimerkiksi synnytyksen jälkeiset hormonaaliset muutokset tai jonkinlainen trauma tai menetys. Monissa tapauksissa se johtuu pitkittyneestä stressistä ja taustalla on suvussa esiintynyttä masennusta tai ahdistusta. Minun tapauksessani, kuten opin asiantuntijan tekemän diagnoosin kautta, se johtui yhdistelmästä hormonaalisia muutoksia, stressiä, laukaisevaa tekijää ja geenejä. Siihen asti en ollut tiennyt, että suvussani ja perheessäni oli jäseniä, jotka kärsivät masennuksesta. Kun jaoin kuitenkin kokemukseni rakkaimpieni kanssa, toisetkin avautuivat.

Kaiken oppimanikin jälkeen oli vaikea hyväksyä lääkärin diagnoosi ja päättää hoidosta. Masennukseen liitettävän häpeän vuoksi miehestäni ja minusta tuntui, että meidän piti pysyä hiljaa sairaudestani. Molemmat oli ohjelmoitu ajattelemaan, että voisin vain puhua itseni terveeksi tai vain koota itseni. Niin ei ollut. Vaikka puhuminen ja positiivinen asenne auttoivatkin, minulla oli kuitenkin lääketieteellinen tila, joka vaati hoitoa.

Huomasin pian, että lääkitys ja kognitiivinen terapia toimivat ja toivat helpotusta. Mutta asia, josta en löytänyt mitään mainintaa tutkimustyössäni, oli mielenterveydellisten sairauksien vaikutukset hengellisyyteen. Tämä yllätti minut, sillä niin monet kokemistani oireista vaikuttivat olevan hengellisiä. Ymmärsin, että vaikka lääketieteelliset tekstit harvoin tunnustavat masennuksen hengellisiä vaikutuksia, olin alkujaan mennyt liian pitkälle vastakkaiseen suuntaan – olin tulkinnut masennuksen tunteeni väärin ajatellen niiden olevan hengellistä kelvottomuutta. Olin todellakin ollut niin varma siitä, että tunteeni ilmensivät hengellistä heikkoutta, ettei ollut käynyt edes mielessäni, että kyseessä saattaisikin olla kemiallinen epätasapaino. Olin lukenut lehtisiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja nähnyt televisiossa mainoksia masennuslääkkeistä, jotka kaikki kuvailivat oireitani, mutta en ollut ajatellut olevani masentunut, sillä olin kuvitellut hengellisyyteni olevan hyökkäyksen kohteena, ei aivoni.

Ajan kuluessa tutustuin muihin ihmisiin, joilla oli mielenterveydellisiä sairauksia. Se antoi minulle voimaa selvitä, sillä olin tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ymmärsivät, kuinka syvälle tämä sairaus on juurensa ulottanut. Keskustellessamme kokemuksistamme opin, että hekään eivät olleet kokeneet masennuksen hengellisten sivuvaikutusten ja todellisen kelvottomuuden välillä suurta eroa. Kognitiivinen terapia käsittelee yleensä ”ajatteluvirheitä” ja laukaisevien tekijöiden huomaamista. Näiden käsitteiden hallitsemisesta voi olla apua, mutta halusin myös hengellisyyteen keskittyvän ratkaisun, sillä minulle rauha ja parantuminen tulevat, kun pystyn todella tuntemaan jumalallisen arvoni ja hengellisen potentiaalini.

Masennuksen vaikutus Henkeen

Kaikkien mormonien, jotka joko itse tai joiden läheiset kärsivät masennuksesta, on tärkeä ymmärtää sen hengelliset sivuvaikutukset. Masennus, kaikissa muodoissaan, muuttaa havaintokykyä, jonka vuoksi on vaikea tuntea rauhaa, rakkautta, iloa tai nauttia mistään muistakaan Hengen hedelmistä. On helppo tulkita suru virheellisesti Jumalan tuomitsemiseksi, joka sitten aiheuttaa hengellisiä haasteita ja joskus epäaktiivisuutta kirkossa. Tämä voi puolestaan aiheuttaa lisää tuskaa haasteen kohtaavalle ihmisille itselleen sekä heidän perheilleen.

Olennaisinta on ymmärtää se, että hengellinen kriisi ei ole seurausta hengellisestä heikkoudesta tai uskon puutteesta. Masentavat tunteet ja niitä seuraava masentunut näkemys omasta hengellisyydestään yleensä johtuvat ennemminkin kemiallisesta epätasapainosta. Koska fyysinen ruumiimme ja henkemme ovat pakostakin yhteydessä toisiinsa (ks. O&L 88:15), on varsin yleistä tuntea fyysisen häiriön oireet hengellisellä tasolla, erityisesti masennuksen yhteydessä, sillä se muuttaa juurikin käsitystämme itsestämme. Sen vuoksi on tärkeää ottaa selvää tämänkaltaisten tunteiden todellisesta aiheuttajasta, erityisesti koettaessa masennuksen, usein vääristäviä, vaikutuksia.

Mutta oikeasta diagnoosista ja lääkityksestäkin huolimatta voi olla vaikeaa kumota synkkiä ja lannistavia tunteita. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ympäristön laukaisevia tekijöitä ei aina voi muuttaa, terapia ei ole tarkkaa tiedettä. Näiden haasteiden valossa vanhin Jeffrey R. Hollandin sanoma lokakuun 2013 yleiskonferenssissa tarjoaa näkökulmaa ja toivoa:

”haluaisin puhua niille, jotka kärsivät jonkinlaatuisesta mielenterveydellisestä sairaudesta tai emotionaalisesta häiriöstä, olivatpa nuo kärsimykset vähäisiä tai vakavia, kestoltaan lyhyitä tai koko elämän mittaisia. … Nämä koettelemukset ovat kuolevaisen elämän realiteetteja, eikä niistä puhumiseen pitäisi liittyä yhtään enempää häpeää kuin siihen, että puhuu taistelusta korkeaa verenpainetta tai pahanlaatuisen kasvaimen äkillistä ilmaantumista vastaan. …

Saanen … keskittyä depressioon eli yleisemmin masennukseen. Kun puhun siitä, en puhu huonoista päivistä, veroilmoituksen takarajoista enkä muista alavireisistä hetkistä, joita meillä kaikilla on. Jokainen on joskus levoton tai alakuloinen. … Tänään puhun jostakin vakavammasta, niin rankasta koettelemuksesta, että se rajoittaa merkittävästi ihmisen kykyä toimia täysipainoisesti, siitä mielen kraatterista, joka on niin syvä, ettei kukaan voi vastuuntuntoisesti esittää, että se varmastikin poistuisi, jos nuo sairastuneet vain ryhdistäytyisivät ja ajattelisivat myönteisemmin – vaikka olenkin tarmokas ryhdistäytymisen ja myönteisen ajattelun kannattaja! …

Kuinka siis voitte parhaiten toimia, kun te tai rakkaanne kohtaatte mielenterveydellisiä tai emotionaalisia haasteita? Ennen kaikkea älkää koskaan menettäkö uskoa taivaalliseen Isäänne, joka rakastaa teitä enemmän kuin kykenette käsittämään. … Älkää ikinä, koskaan epäilkö sitä, älkääkä koskaan paaduttako sydäntänne. Noudattakaa uskollisesti niitä ajan todeksi osoittamia hartaudenharjoituksen tapoja, jotka tuovat Herran Hengen elämäänne. Etsikää neuvoja niiltä, joilla on hengellisen hyvinvointinne avaimet. Pyytäkää pappeuden siunauksia ja pitäkää niitä arvossa. Nauttikaa sakramentti joka viikko ja pitäkää kiinni Jeesuksen Kristuksen sovituksen täydelliseksi tekevistä lupauksista. Uskokaa ihmeisiin. … Toivo ei ole koskaan mennyttä. Jos nuo ihmeet eivät tule heti tai täysin tai ilmeisesti ollenkaan, muistakaa Vapahtajan oma tuskantäyteinen esimerkki: ellei katkera malja mene ohitse, juokaa se ja olkaa lujia luottaen siihen, että edessä on onnellisempia päiviä (ks. Matt. 26:39). …

Jos tilanne edelleen pahenee, pyytäkää neuvoja hyvämaineisilta ihmisiltä, joilla on virallinen pätevyys, ammattitaito ja hyvät elämänarvot. … Jos teillä olisi umpilisäketulehdus, Jumala odottaisi teidän pyytävän pappeuden siunauksen ja hankkivan parhaan mahdollisen lääkärinhoidon. Samoin on emotionaalisten häiriöiden laita. Isämme taivaassa odottaa meidän käyttävän kaikkia ihmeellisiä lahjoja, jotka Hän on suonut tällä loistavalla taloudenhoitokaudella.” (Kuin särkynyt ruukku, Jeffrey R. Holland)

Mielenterveydellisen sairauden hoitaminen ja Henkemme hoivaaminen

Masennukseni tunnistaminen ei automaattisesti parantanut minua, mutta se antoi toivoa. Oli rohkaisevaa tietää, etten ollut huono ihminen; että minulla oli arvoa; että Jumala ei ollut tuominnut minua. Olen hoitanut sairauttani lääkkeillä, terapialla ja tekemällä paljon tutkimustyötä. Huomattavimman parantumisen sain kuitenkin Hengen rauhasta, joka palautui vasta, kun lääkitys korjasi kemiallista epätasapainoani.

Tuosta ensimmäisestä vakavasta masennusjaksostani on kulunut nyt yli 20 vuotta. Taistelen edelleen mielenterveydellistä sairautta vastaan. Kamppailu on päivittäistä ja siinä auttaa lääkitys, terveellinen ruokavalio, urheilu, laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen sekä tarvittaessa terapiassa käyminen. Mutta henkeni ja mieleni hoivaaminen jatkuvan rukouksen, pyhien kirjoitusten tutkimisen sekä kirkossa ja temppelissä käymisen kautta on ollut tärkein voimanlähteeni, sillä masennus, vaikka onkin mielenterveydellinen sairaus, voi silti vaikuttaa hengelliseen hyvinvointiimme.

Alakuloisuus vs. masennus

Vaikka jokainen meistä käy elämässään läpi koettelemuksia, jotka voivat saada meidät tuntemaan itsemme surullisiksi, yksinäisiksi ja ahdistuneiksi, masennus (depressio) on eri asia. Masennus on mielenterveydellinen sairaus, joka vaatii ammattitaitoista hoitoa ja lääkitystä. Haastavien elämänvaiheiden aiheuttamaan alakuloisuuteen (toisin kuin masennukseen) voi parhaiten auttaa perheen ja sosiaalisen verkoston tuki, palvelumahdollisuuksien löytäminen sekä asianmukaisen unirytmin, ruokavalion ja liikuntatottumusten noudattaminen. Molemmissa tapauksissa voimme kuitenkin etsiä apua Jeesuksen Kristuksen sovituksen parantavasta, voimauttavasta ja pelastavasta voimasta.

Artikkelin on kirjoittanut Rebecca J. Clayson ja se on alun perin julkaistu lds.org-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Masennuksen hengelliset sivuvaikutukset appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Nuoruudessani pelasin jalkapalloa yli 17 vuotta monilla eri kilpailutasoilla, usein matkustaen ympäri maata osallistumassa turnauksiin sekä ollen joukkueeni kapteeni suurimman osan noista vuosista. Minut valittiin oppilaskunnan puheenjohtajaksi lukiossani. Palvelin kokoaikaisessa lähetystyössä Lontoossa, jona aikana toimin monissa eri johtotehtävissä kouluttajasta ja vyöhykejohtajasta presidentin apulaiseen. Opiskelen tiedotus- ja suhdetoimintaa BYU:ssa ja olen matkustanut ympäri maailmaa monien PR-töiden merkeissä. Kaikissa noissa johtotehtävissä ja urheilijana, kamppailin pakko-oireisen häiriöni kanssa.

En mainitse kaikkia näitä asioita ylpeilläkseni niillä; haluan niiden, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa, ymmärtävän, että he voivat elää tavallista elämää. Niiden, jotka eivät koskaan ole kokeneet psyykkistä traumaa, tulisi ymmärtää, että nekin, jotka kärsivät mielenterveysongelmista, ovat aivan tavallisia ihmisiä. Näistä syistä olen listannut kuusi asiaa, joita voit tehdä, kun kamppailet mielenterveysongelmien kanssa.

1. PUHU. Ole avoin ja rehellinen.

Osana pakko-oireista häiriötä tunnen, etten ole kelvollinen olemaan Jumalan lapsi. Kuulostaa hassulta, eikö? Nauran noille ajatuksille joka päivä ja olen oppinut sivuuttamaan ne. Mutta tunnen silti niin. 12-vuotiaana tunsin usein, että lähes jokainen tekoni oli synti Jumalaa vastaan. Mieleni järkeili, että teinpä mitä tahansa, se oli väärin.

Ajan myötä nämä epävarmuuden tunteet raivosivat sielussani ja syyllisyydentunne tulvi sisimpääni. Ajan kuluessa tuo syyllisyys muuttui masennukseksi ja tuo masennus muuttui toivottomuudeksi.

Itse asiassa, yksi ensimmäisistä asioista, jonka mielenterveysongelmat riistävät sinulta, on toivo. Rukoilin Jumalaa uudestaan ja uudestaan, pyytäen Häntä ottamaan pois nämä epäilyksen tunteet, mutta tuntui kuin olisin rukoillut tiiliseinää. Tunnettuani näin useiden kuukausien ajan, tiesin, että voisin joko jatkaa kärsimistäni hiljaisuudessa tai voisin avautua asiasta. Paras tekemäni päätös oli puhua vanhempieni kanssa ja kertoa heille tarkalleen, miltä minusta tuntui.

2. Nouse ylös ja tee mitä voit.

Keskusteltuani vanhempieni kanssa jonkin aikaa, isäni ehdotti, että tapaisin terapeutin. Olin järkyttynyt. Mielsin terapeutin henkilöksi, jota vain hullut käyvät tapaamassa. Terapeutti laittaa sinut makaamaan sohvalle ja kysyy sinulta yhtä ja samaa kysymystä uudelleen ja uudelleen: ”Ja miltä se sinusta tuntuu?” Ajatus oli kaikkea muuta kuin houkutteleva – se oli jopa nöyryyttävä, sillä en halunnut kavereideni saavan tietää. Mutta, keskusteltuani asiasta enemmän isäni kanssa, hän sanoi, että voisin joko istua tässä ja tuntea oloni kamalaksi tai voisin toimia ja tehdä parhaani voittaakseni vastoinkäymiseni. Vaikka en valinnut olla masentunut, voisin valita kuinka toimin siitä huolimatta. Meillä on aina vaihtoehtoja.

3. Ota vastaan sovitus… kokonaisuudessaan!

Pian terapeutin tapaamisen jälkeen minulle määrättiin masennuslääkkeitä. Olen usein kuullut, etteivät terapeutit oikeasti auta ja masennuslääkkeet vain piilottavat ongelman sen korjaamisen sijaan. Kavahdan kuullessani tämän, sillä ihmiset eivät valitse masennusta tai mielenterveysongelmia. Kukaan ei halua tuntea itseään ikuisesti toivottomaksi tai surulliseksi. Mutta he voivat valita olla nöyriä ja käyttää hyväkseen keinoja, joita Jumala on meille antanut, taltuttaaksemme ahdistuksemme. Näitä keinoja voi olla: säännöllinen liikunta, vitamiinien syöminen, eteeristen öljyjen käyttäminen, terapiassa käyminen ja kyllä… masennuslääkkeiden käyttäminen. Kaikki nämä ovat keinoja, joiden kautta taivaallinen Isämme on tehnyt meille mahdolliseksi taltuttaa, ei piilottaa, ahdistus elämässämme. Käyttämällä näitä keinoja ja yhdistämällä ne rukoukseen, paastoon ja moniin muihin hengellisen voimistumisen keinoihin voimme ottaa sovituksen vastaan omassa elämässämme.

4. Mielenterveysongelmat eivät tee sinusta synnintekijää.

Se, että joku on masentunut tai kärsii mielenterveysongelmista, ei tee heistä synnintekijää. Yllä mainittujen keinojen kautta, ja tukeutuen Jumalaan, sain nostettua itseni masennuksensuosta, mutta minulla silti oli pakko-oireisia ajatuksia. Kukaan ei tiennyt, että kamppailuni jatkui. Itse asiassa, kuulin ystävieni sanovan: ”Ihmiset, jotka ovat surullisia, eivät selvästikään elä evankeliumin mukaisesti. Jos he noudattaisivat käskyjä, niin tokihan Jumala soisi heille onnea ja iloa.”

Onneksi tiesin olla ottamatta tämäntyylistä ajattelutapaa vakavasti. Pyhät kirjoitukset puhuvat monista profeetoista, jotka kamppailevat masennuksen ja pakko-oireisten ajatusten kanssa, kuten Nefi (2. Nefi 4) ja Ammon (Alma 26), tiedämme myös taannoisesta vanhin Hollandin puheesta, että yhteen aikaan hänkin kamppaili masennuksen kanssa.

Jumala ei koskaan sanonut, että jos tottelet Hänen käskyjään, niin tulet olemaan onnellinen ja kaikki on täydellistä juuri nyt ja juuri tässä. Kohdassa Joh. 14:27 hän sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.” Kristus on myös sanonut: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua.” (Matt. 11:28-29) Hän yksinkertaisesti sanoi, että Hän auttaisi meitä koettelemustemme aikana! Hän käski meitä ottamaan Hänen ikeensä ja kulkemaan Hänen kanssaan. Hän ei koskaan sanonut, että tie olisi päällystetty kullalla tai että se olisi sileä koko matkan. Päinvastoin, se on ponnisteluja ylämäessä – kuoppineen, varkaineen ja myrskyineen kaikkineen. Lainatakseni presidentti Eyringia: ”Jos olette oikealla tiellä, se tulee aina olemaan ylämäkeä.”

Mitä Hän kuitenkin lupaa meille, on rauhaa: Rauhaa tiedosta, että loppujen lopuksi se on kaiken sen arvoista. Tuo rauhaa tietää, että kivisen tien päässä tulee olemaan palkinto, joka on sen matkan arvoinen.

5. Käytä aikaasi yrittäen palvella toisia.

Vaikka käytin masennuslääkkeitä ja tapasin terapeuttia viikoittain, minulta vei aikaa oppia käsittelemään taakkaani. Tuona aikana paras apu, jonka löysin, oli palvella muita. Tiedän sen kuulostavan todella arkiselta ja kuluneelta, mutta se todella toimii! Vietin vapaa-aikaani haravoimalla lehtiä, lakaisemalla pihateitä tai istumalla ruokalassa lapsen kanssa, jolla oli ollut rankka päivä. Toimiessani näin unohdin hiljalleen omat ongelmani ja aloin ajatella toisten hyvinvointia.

6. Anna Jumalan tehdä heikkouksistasi vahvuuksiasi.

Vaikka minulla useimmiten onkin pakko-oireisia ajatuksia, osaan nyt käsitellä niitä sen sijaan, että hukuttautuisin pakkomielteisiin ja epäilykseen.

Paavali kirjoitti kohdassa 2. Kor. 12:7-10 seuraavasti: ”Olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: ’Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa’ Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. … Juuri heikkona olen voimakas.”

Puhuessani tästä ryhmille minulta usein kysytään, toivoisinko koskaan pakko-oireisen häiriöni häviävän. Ollakseni rehellinen, en tiedä. Se on muokannut elämääni niin moni eri tavoin. En koskaan haluaisi elää uudelleen noita muutamia teinivuosiani, mutta tuo pakko-oireinen häiriö, joka minulla on, on vaikuttanut siihen, kuka minä tänä päivänä olen. Noina vuosina sain kiistämättömiä hengellisiä kokemuksia, joiden kautta uskoni kirkkoon muuttui tiedoksi siitä, että kaikki, mitä vanhempani olivat minulle opettaneet, todella oli totta. Kamppailuni pakko-oireisen häiriön kanssa mahdollisti minun kokea ja tuntea sovitus. Koska olen oppinut käsittelemään sitä, olen oppinut hengellistä herkkyyttä ja kyvyn huomata sitä toisissa. Lähetyssaarnaajana minä sain useita tovereita, jotka kärsivät pakko-oireisesta häiriöstä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Myöhemmin minut nimitettiin auttamaan lähetystyöni aikana lähetyssaarnaajia, jotka kävivät läpi näitä tunteita, sillä tiesin, miltä heistä tuntui. Sovituksen kautta olen oppinut tekemään heikkoudestani vahvuuden, kirjaimellisesti (Eter 12:27).

Jumala usein ohjaa meidät kulkemaan koettelemusten läpi, jotta voimme myöhemmin elämässämme auttaa toisia tiellämme. Yksi lempilainauksistani on Elizabeth Kubler-Rossin, hän on sanonut:

”Kauneimmat tapaamani ihmiset ovat heitä, jotka ovat tunteneet tappion, tunteneet kärsimyksen, tunteneet kamppailun, tunteneet menetyksen, ja löytäneet tiensä ulos näistä syvyyksistä. Näillä yksilöillä on kyky arvostaa, herkkyyttä havainnoida ja sellainen ymmärrys elämästä, joka täyttää heidät myötätunnolla, nöyryydellä ja syvästi rakastavalla suhtautumisella asioihin. Kauniit ihmiset eivät ilmaannu tyhjästä.”

Vaikka koenkin edelleen pakko-oireita päivittäin, Jumala on opettanut minulle, kuinka käsitellä niitä ja siunata muidenkin elämiä, jotka kamppailevat niiden kanssa. Vaikka olen kaukana täydellisyydestä, hän teki tästä osasta minua kauniin. Loppujen lopuksi, Jumala on ottanut tehtäväkseen tehdä meistä kaikista kauniita.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Michael White ja se on alun perin julkaistu LDS Daily -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post 6 vinkkiä niille, jotka kamppailevat masennuksen ja ahdistuksen kanssa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Suuri haaste monelle

Kolme vuotta sitten Vanhin Jeffrey R. Holland piti puheen ”Kuin särkynyt ruukku” lokakuun 2013 yleiskonferenssissa, tarkoittaen niitä, jotka kärsivät masennuksesta.

”Minulla oli tunne jo kauan aikaa sitten, että se on hyvin suuri ongelma, vaihtelevasti vakavista tapauksista vähemmän vakaviin, mutta hyvin monet ihmiset kamppailevat tämän asian kanssa. Saan noita vaikutelmia, samoin kuin muutkin veljet saavat, kun rukoilemme yleiskonferenssipuheidemme aiheista,” Vanhin Holland sanoi. ”Tiesin vain, että jossakin vaiheessa, jonakin päivänä, halusin pitää tuon puheen ja odotin, kunnes mielestäni aika oli oikea.”

Puheessaan Vanhin Holland kertoi henkilökohtaisen tarinan siitä, kun hän sairastui itse tähän hyvin todelliseen sairauteen:

Yhdessä vaiheessa avioliittoamme, kun taloudelliset huolet ja valtava uupumus koettelivat samanaikaisesti, koin psyykkisen iskun, joka oli yhtä odottamaton kuin se oli todellinen. Jumalan armon ja perheeni rakkauden avulla kykenin edelleen toimimaan ja jatkamaan työntekoa, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tunnen edelleen syvää myötätuntoa muita kohtaan, joita sellainen synkkyys, jossa itse olin, koettelee kroonisemmin ja syvemmin.

Uusi Video

Mormon Channel julkaisi Vanhin Hollandin vilpittömään puheeseen pohjautuvan uuden videon, jossa eri henkilöt jakavat omia kokemuksiaan kamppailusta masennusta vastaan ja toivon löytämisestä Kristuksen sovituksen kautta.

Masennus ja mielen sairaudet ovat aivan yhtä todellisia kuin fyysiset sairaudet.

Eräs mies kertoi videossa: ”Minusta tuntui kuin pimeys olisi maannut päälläni. Se oli todellinen, yhdeksän kuukautta kestänyt helvetti, jonka aikana koin puhdasta pelkoa, pimeyttä ja tuskaa, jollaisia en ollut koskaan kokenut aikaisemmin.”

Toivoa on aina

Kuitenkin, kuten fyysiset sairaudet, mieli- ja tunneperäiset sairaudet voidaan parantaa yhtälailla.

Vanhin Holland kirjoitti Facebook-sivullaan:

”Tulimme maan päälle kohtaamaan kuolevaisuuden ongelmia koettelemusten, houkutusten, sairauden ja kuoleman muodossa. Meille on tärkeää kokea henkilökohtaisia taisteluja, koska vastakohtaisuus on keskeinen osa Isän suunnitelmaa. Varmastikin jokainen kokee joskus sellaisen tilanteen, kun he sanovat: ’En enää koskaan voi olla onnellinen.’”

”No, meistä tulee taas onnellisia. Se on myös osa suunnitelmaa. Se on sen olennainen osa. Sinnitelkää ja toivokaa. Älkää koskaan menettäkö uskoanne taivaalliseen Isään, joka rakastaa teitä enemmän kuin voitte ymmärtää. Älkää koskaan, ikinä epäilkö Hänen rakkauttaan teitä kohtaan. Pitäkää kiinni sovituksesta. Uskokaa ihmeisiin. Kun olette tehneet kaiken voitavanne, kestäkää loppuun asti. Ja muistakaa, toivo ei ole koskaan mennyttä.”

Hän lupaa, että Jumalan armo on riittävä, ja että kaikki särkynyt tehdään ehjäksi, jos pyrimme Hänen luokseen. Toivoa on aina.

Kirkko julkisti myös uuden sivun mielenterveyden häiriöistä sivustolla lds.org: ”Living with Mental Illness.”

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Sugene Lee ja se julkaistiin osoitteessa lds.net. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Vanhin Holland julkaisi masennusta käsittelevän videon appeared first on SeuraaKristusta.fi.