Vuonna 2012 tutkimuksen tulokset julkaistiin sitä vuosina 1972–2004 johtaneen Harvardin psykiatrin George Vaillantin kirjassa.

Seurattuaan miesten elämää hän tuli siihen johtopäätökseen, että onnessa on kaksi ainesosaa. ”Yksi on rakkaus”, hän kirjoitti. ”Toinen on sellaisen elämäntavan löytäminen, joka ei työnnä rakkautta pois.”

Itse asiassa, Vaillant tiivistää tutkimustuloksensa muutamaan sanaan: ”Onni on rakkautta. Piste.”

Yli kymmenen vuotta sitten, ennen kuin Vaillant oli julkaissut kirjansa, presidentti James E. Faust kertoi samanlaisen päätelmän vuoden 2000 lokakuun yleiskonferenssipuheessaan. ”Rakkaus on suora tie onneen, joka rikastuttaa ja siunaa omaamme ja toisten elämää”, sanoi Presidentti Faust, joka oli siihen aikaan 2. neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa (“Our Search for Happiness,” lokakuun 2000 yleiskonferenssi).

Rakkaus on evankeliumin ydin

Pyhät kirjoitukset opettavat, että rakkauden ja onnen löytäminen on tärkeää, koska ”ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Ne. 2:25).

Vuoden 2014 huhtikuun konferenssipuheessaan (”Rakkaus – evankeliumin ydin”) presidentti Thomas S. Monson sanoi, että rakkaus on evankeliumin ydin.

”Rakkautta osoitetaan monin tunnistettavin keinoin: hymyllä, kättä heilauttamalla, ystävällisellä kommentilla, kohteliaisuudella”, sanoi Presidentti Monson. ”Toiset ilmaukset voivat olla hienovaraisempia, kuten kiinnostuksen osoittaminen toisen toimia kohtaan, jonkin periaatteen opettaminen ystävällisesti ja kärsivällisesti, käynti jonkun sellaisen luona, joka on sairas tai liikuntarajoitteinen. Nämä sanat ja teot ja monet muut voivat viestittää rakkautta.”

Hän sanoi, että jokaiselle myöhempien aikojen pyhälle annetaan mahdollisuuksia osoittaa rakkautta ja ystävällisyyttä lähipiirissämme oleville.

Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Vapahtaja pyysi meitä ”rakastamaan toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut” (Joh. 13:34).

Iloa palvelemisesta

Vuoden 1982 elokuun ensimmäisen presidenttikunnan sanomassa Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: ”Yleisesti ottaen, onnettomimpia ihmisiä ovat ne, jotka ovat keskittyneet vain itseensä; onnellisimmat ihmiset, joita tunnen, ovat niitä, jotka kadottavat itsensä palvelemalla muita. …

”Jos haluamme iloa sydämiimme, jos haluamme Herran Hengen elämäämme, unohtakaamme itsemme ja katsokaamme ympärillemme. Laittakaamme omat, itsekkäät mielitekomme syrjään ja suunnatkaamme pyrkimyksemme muiden palvelemiseen.”

Näin tapahtuu, jos päätämme palvella ja rakastaa joka päivä.

Yksinkertaisilla ja pienillä asioilla saadaan aikaan suuria”, sanoi Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista vuoden 2011 yleiskonferenssipuheessaan (”Iloa rakastavasta palvelemisesta”). ”Pienten kultahippujen tavoin, joista karttuu aikanaan suuri aarre, pienet ja yksinkertaiset ystävällisyyden ja palvelemisen tekomme karttuvat elämäksi, joka täyttyy taivaallisen Isämme rakkaudella, omistautumisella Herran Jeesuksen Kristuksen työhön sekä rauhan ja ilon tunteella joka kerta, kun autamme toisiamme.”

Yleiskonferenssipuheessaan vuoden 2008 lokakuussa, Presidentti Monson pyysi kirkon jäseniä ”nauttimaan elämästä päivä kerrallaan, löytämään iloa matkasta ja jakamaan rakkauttamme ystäville ja perheelle”.

”Riippumatta muutoksista, joita elämäämme tulee, ja kiitollisin sydämin, täyttäkäämme päivämme – siinä määrin kuin voimme – kaikkein tärkeimmillä asioilla”, hän sanoi. ”Vaalikaamme rakkaitamme ja osoittakaamme rakkautemme heitä kohtaan sanoin ja teoin.” (”Ilon löytäminen matkasta”)

Onni on tarttuvaa

Toisessa tutkimuksessa, joka julkaistiin Harvardin lääketieteellisessä oppilaitoksessa vuonna 2008, saatiin selville, että ”onnellisuus on myös yhteinen ilmiö, joka leviää sosiaalisissa verkostoissa kuin tunneperäinen tartunta”.

Tutkimuksessa, ”joka seurasi lähes 5000 yksilön onnellisuutta 20 vuoden aikana, saatiin selville, että kun henkilö tulee onnelliseksi, verkostovaikutus voidaan nähdä jopa kolmella tasolla. Yhden henkilön onnellisuus saa aikaan ketjureaktion, josta hyötyy ystävien lisäksi myös ystävien ystävät ja ystävien ystävien ystävät. Vaikutus voi kestää jopa vuoden”, kertoo lehdistötiedote, joka julkaistiin 4.12.2008. (”Onnellisuus on yhteinen – ei vain yksilöllinen – ilmiö.”)

”Mielenkiintoista on se, että se ei toimi päinvastaisessa tapauksessa: surullisuus ei leviä sosiaalisessa verkostoissa yhtä voimakkaasti kuin onnellisuus. Onnellisuus näyttää pitävän seurasta enemmän kuin kurjuus.”

Niinpä tutkijat vahvistavat, että paras tapa olla onnellinen on rakastaa toisia ja sitten nähdä, miten tuo rakkaus leviää.

Vapahtaja opetti seuraavasti fariseuksen kysyessä: ”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?

”Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.

”Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

”Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Matt. 22:36-39).

Aivan kuten tutkijat saivat selville Harvard Grant Studyn 268 miehestä, me kaikki voimme löytää onnen etsimällä ja antamalla rakkautta.

”Rakkaus on se kannustimena toimiva periaate, jonka avulla Herra johdattaa meitä tulemaan Hänen, täydellisen esikuvamme, kaltaiseksi”, sanoi Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, lokakuun 2009 yleiskonferenssipuheessaan. ”Meidän tapamme elää, tunti tunnilta, täytyy olla täynnä rakkautta Jumalaa ja toisia kohtaan.” (”Our Perfect Example”)

Presidentti Eyringin mukaan ilo tulee siitä, että asetamme toisten hyvinvoinnin omamme edelle. ”Juuri sitä rakkaus on”, hän sanoi.
Artikkeli on alun perin julkaistu lds.org -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

The post Näkökulma: Haluatko olla onnellinen? Etsi ja anna rakkautta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Voit valita olla onnellinen. Niin kovin yksinkertainen lause, niin kovin herättelevä lause. Parhaimmillaan se voi saada aikaan positiivisia ajatuksia ja toimintaa. Pahimmillaan se voi tuntua lamauttavalta mahdottomuudelta. Vaikeiden koettelemusten ja haasteiden kanssa kamppaileville ajatus siitä, että onnellisuus on valinta, usein tuntuu heidän ponnistelujensa vähättelemiseltä ja todellisten emotionaalisten ja psyykkisten traumojen väheksymiseltä.

Mitä useimmat kirkon jäsenet eivät ymmärrä, on se, että heidän puhuessaan onnellisuuden valitsemisesta he itse asiassa puhuvat Kristuksen valitsemisesta. Äkkiseltään ne kuulostavat samalta asialta. Kristus tuo onnea! Mutta maailman käsitys onnellisuuden valitsemisesta ja evankeliumin totuudet Kristuksen valitsemisen taustalla eroavat toisistaan varsin selkeästi ja merkityksellisesti. Ymmärtämällä mitä nuo eroavaisuudet ovat, voimme oppia paremmin vahvistamaan sekä itseämme että toisia.

Onnellisuuden valitseminen rajoittaa reaktioita. Kristuksen valitseminen kasvattaa niitä.

Olipa tarkoitusperät kuinka hyvät tahansa, yleensä ihmisillä, jotka kertovat toisille heidän voivan valita olla onnellisia, on taustalla itsekkäät motiivit. Kuuluu ihmisluontoon hakeutua onnellisten ja positiivisten ihmisten pariin. Kun ihmisillä on vaikeuksia, meidän vastuullamme on auttaa heitä ja se voi osoittautua varsin työlääksi. Kertomalle heille, että heidän tulisi olla onnellisia, me usein kerrommekin heille, että heidän pitäisi hymyillä ja käyttäytyä eri tavalla, sillä se tekisi meidän omasta elämästämme helpompaa.

Valitessamme Kristuksen valitsemme turvallisen paikan. Kristus kutsuu meitä luokseen sellaisina kuin me olemme; voimme kertoa Hänelle tarkalleen miltä meistä tuntuu ja mitä ajattelemme. Vaikka kokisimmekin negatiivisia tunteita ja asenteita, voimme jakaa ne Kristuksen kanssa. Hän puolestaan auttaa meitä kanavoimaan nuo tunteet johonkin sellaiseen, jota voimme sitten käyttää johonkin hyvään elämässämme. Kykymme reagoida ja hallita reaktioitamme Jumalan tahdon kautta kasvaa.

Onnellisuuden valitseminen vähättelee vaikeuksia. Kristuksen valitseminen kunnioittaa niitä.

Useimmat kärsivät ihmiset haluavat voida ilmaista itseään ilman, että heidän vaikeita aikojaan vähätellään tai väheksytään. Vaikka haluaisimme vain heidän parastaan, se että kerromme heille, että parempi asenne voi korjata tilanteen, harvoin oikeasti auttaa. Ratkaisuille ja ongelmien kohtaamiselle on oma aikansa ja paikkansa. Elämän pohjamutien syvyyksissä se tuskin on sitä; silloin on aika surra surevien kanssa ja lohduttaa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.

Kristus kunnioittaa kärsimyksiämme. Hän ei käske meidän vain kestää niitä kuin mies tai päästä yli mistään. Hän ottaa kärsimyksemme ja pyhittää ne. Ennen kaikkea, Hän laittaa ne käyttöön sovituksensa kautta. Valitessamme Kristuksen voimme tietää, että aikanaan murheemme hyvitetään ja kirkastetaan. Hän ymmärtää meidän kantavan tuskaa ja kärsimystä ja hän odottaa kanssamme, kunnes olemme valmiita antamaan osan siitä hänelle. Sitten Kristus voi kylvää meihin toivon ja voiman siemeniä.

Onnellisuuden valitseminen yllyttää ylpeyttä. Kristuksen valitseminen kutsuu nöyryyttä.

Ihmisinä käymme luonnostaan helposti puolustuskannalle. Haluamme myös pitää ohjakset itsellämme. Yhdistä nämä vastoinkäymisiin ja löydämme itsemme usein paljaina ja haavoittuvina. Monet ihmiset pahastuvat, kun heitä käsketään valitsemaan olla onnellisia, sillä heille se vihjaa heidän kärsimyksentilansa olevan valinta. Tunnemme ylpeytemme nostavan päätään ja haluamme huutaa: ”En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä. Olen yrittänyt tehdä kaiken oikein.” Jos emme valitse olla onnellisia, niin meidän on täytynyt valita olla jotain muuta. Niin maailma saa meidät ajattelemaan.

Sen sijaan, että hän käskisi meitä olemaan kovempia ja vahvempia, Kristus kutsuu meitä olemaan sävyisiä ja pienten lasten kaltaisia. Kamppaillessamme vaikeuksien kanssa on hyvin todennäköistä, että tilanteessamme on paljon parannettavaa ja löydettävää positiivisuutta. Kuitenkin, Kristus ohjaa meitä lempeästi kohti nöyryyttä. Hän osoittaa meitä kohtaan puhdasta rakkautta ja pehmittää sydämemme niille muutoksille, joita voimme tehdä.

Onnellisuuden valitseminen ei kestä. Kristuksen rauha kestää.

Voimme kuvitella, että tiedämme, mitä onnellisuus on. Itse asiassa, meihin kohdistetaan monista eri suunnista monia eri määritelmiä onnellisuudelle, niin maailmallisia kuin kulttuurillisiakin. Valitsemalla onnellisuuden usein rajoitamme näkökantamme kapeaan käsitykseen siitä, mitä ajattelemme onnellisuuden tarkoittavan.

Kristuksen kautta opimme, mitä todellinen ilo on. Se on enemmän rauhaa ja vakaumusta kuin riemua ja nautintoa. Se on enemmän kuin vain hyvä päivä ja se ei useinkaan näytä siltä, miltä ajattelemme onnellisuuden näyttävän. Itse asiassa, se voi näyttää erilaiselta jokaiselle meistä. Sen sijaan, että keskittyisimme asioihin, jotka saavat kasvoillemme lyhytkestoisen hymyn, voimme rakentaa vanhurskaita tapoja ja suojakeinoja, jotka tuovat jatkuvaa uskoa ja voimaa. Valitessamme Jeesuksen Kristuksen, valitsemme uskoa Hänen lupauksiinsa yli kaiken muun ja huolimatta kaikesta muusta. Valitsemme tehdä parhaamme jatkaaksemme eteenpäin, vaikka se ei tuntuisi tai vaikuttaisikaan kovin nautinnolliselta ja kauniilta.

Loppujen lopuksi, Kristuksen valitseminen on paras mahdollinen valinta, jonka voimme tehdä tai rohkaista jotakuta toista tekemään.

Artikkelin on kirjoittanut Aleah Ingram ja se on alun perin julkaistu LDS Daily -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Valitsenko olla onnellinen vai valitsenko Kristuksen? Mitä eroa niillä ylipäätään on? appeared first on SeuraaKristusta.fi.