Olen haaveillut äitiydestä niin kauan kuin muistan. Haaveissani rakastin raskausaikaa ja kasvavaa mahaa. Ajattelin tuntevani rakkautta vauvaani kohtaan heti raskaudesta kuultuani. Kuvittelin valmistautuvani vauvan tuloon innolla ja odottavani täynnä kaipuuta tapaavani hänet. Ajattelin jättäväni työt ja opiskelut mielelläni taka-alalle, sillä eihän mikään voisi olla minulle oman vauvan tapaamista ja hoivaamista tärkeämpää.

Positiivinen raskaustesti muutti ajatukseni

Seistessäni vessassa positiivinen raskaustesti kädessäni nuo kaikki haaveet tuntuivat kasautuvan päälleni. Yhtäkkiä raskaus ja ajatus vauvasta ei tuntunutkaan ihanalta. Tuo pieni viiva tikussa konkretisoi kaiken sen, miten elämäni tulisi muuttumaan.

Alkuraskaus oli minulle täysin erilainen kokemus kuin mitä olin ajatellut sen olevan. Olin valmistautunut siihen, että raskaus voisi olla fyysisesti rankka kokemus pahoinvointeineen, kasvavine mahoineen ja kipuineen, mutta en ollut lainkaan varautunut sen tuomaan henkiseen lastiin. Ensimmäisen raskauskolmanneksen ajan en oikein osannut ajatella muuta kuin sitä, kuinka pian menettäisin elämäni kokonaan. Pelkäsin, etten tuntisi itseäni enää omaksi itsekseni muuttuvassa kehossani. Eniten pelkäsin kuitenkin sitä vastuuta, joka lapsen saamiseen väistämättä liittyy.

Pian huomasin kamppailevani lukuisten negatiivisten ajatusten kanssa. Sen päälle nousi syyllisyys siitä, etten osannut keskittyä rakastamaan kasvavaa vauvaani ja nauttimaan raskaudesta. Minusta tuntui, että tuo mahassani kasvava pieni alien (se ei tuntunut vauvalta) tulisi tuhoamaan elämäni. Miten voisin ikinä oppia rakastamaan sitä? Mitä jos en tuntisi mitään nähdessäni vauvan ensimmäisen kerran?

Tunsin paljon riittämättömyyttä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että vauvan sijaan keskityinkin itsekkäästi vain muuttuvaan kehooni.

Pelot ja yksinäisyyden tunne saivat minusta yliotteen

Raskauden ensimmäinen puolisko taisi olla hämmentävää aikaa myös puolisolleni. Hän joutui – ja joutuu edelleen – säännöllisesti kuuntelemaan paniikkia ja itkua yrittäessäni kertoa hänelle, etten pysty tähän. Onnekseni hän on ollut äärettömän kärsivällinen kanssani. Vaikka hän ei pystykään samaistumaan sisälläni tsunamin lailla kuohuvaan tunnemyrskyyn, hän on aina vierelläni ja kuuntelee ja lohduttaa minua.

Yllätyksenä minulle tuli myös raskauden myötä saapunut kaikuva yksinäisyyden tunne. Yhtäkkiä elämäntilanteeni oli täysin erilainen kuin ystävieni ja läheisteni elämä. En osannut enää samaistua heidän kokemuksiinsa, eivätkä he juurikaan ymmärtäneet, mitä minä olin käymässä läpi. Saatoin toisinaan jopa loukkaantua siitä, että koin heidän sivuuttavan tunteeni. Tietenkään he eivät vain osanneet reagoida kokemuksiini, sillä elämäntilanteemme eivät olleet enää samat. Pian minusta tuntui siltä, etten voinut puhua enää kenenkään kanssa.

Joinakin päivinä ajattelin, että olisi parempi, jos vauvaa ei olisi olemassa. Tahdoin vanhan elämäni takaisin. Ja sitten putosin syyllisyyden kierteeseen. Eihän näin saisi ajatella omasta vauvasta! Lopulta ajattelin, että olisi parempi, jos minua ei olisi olemassa.

En osaa kokonaan kuvailla sitä toivottomuutta, jonka pelkoni, syyllisyydentuntoni ja itselleni asettamani paineet loivat. Mutta vaikka hetken aikaa tuntui tavattoman synkältä, onnekseni pääsin kiipeämään tuosta pelon ja masennuksen syvästä kuilusta ylös.

Siihen tarvittiin monen henkilön apua, joista tärkeimmät ovat puolisoni, terapeuttini ja Vapahtajani.

Kristus auttoi minua hyväksymään elämäntilanteeni

Iso askel raskauden hyväksymiseen oli, kun ymmärsin, että Vapahtaja tietää pelkoni.

Itse asiassa Hän ei vain tiedä pelkojani. Hän on kokenut ne kanssani. Ja kaikista peloistani huolimatta minua on siunattu raskaudella. Sen oivaltaminen auttoi minua tietyllä tapaa hyväksymään raskauden ja sen, että on okei kokea tunnemyrskyjä. Se ei estä minua tulemasta äidiksi. Eikä se automaattisesti tee minusta huonoa äitiä.

Sain myös vahvan hengellisen tunteen siitä, että tämän raskauden oli tarkoitus tapahtua täsmälleen tällä hetkellä. Nykyajan urakeskeisessä yhteiskunnassa pelkäsin, että minut tultaisiin näkemään ”vain kotiäitinä”. (Vaikka se onkin kerta kaikkiaan hölmö ajatus! Monet naiset, joita arvostan eniten, ovat valinneet kotiäitiyden ennen uraa. Eikä lasten saaminen tarkoita sitä, ettei nainen voisi myös olla kouluttautunut ja edetä urallaan.) Saamani hengellinen kokemus kuitenkin karkotti tuon pelon. Ymmärsin, että raskautuminen ja lapsen saaminen nuorena kuuluvat minun matkaani. Oivalsin, että teen elämälläni juuri sitä mitä minun pitääkin tehdä.

Koen todella tämän raskauden olleen minulle hengellinen matka. Olen oppinut luottamaan Jeesukseen Kristukseen tavalla, jota en aikaisemmin osannut. Uskon, että minun on ollut välttämätöntä kulkea tämä matka oppiakseni tarvittavat henkiset selviytymistaidot äitiyttä varten.

Tulevaisuus on täynnä toivoa ­– ja muitakin tunteita, ja se on okei

Vaikka koen välillä edelleenkin epävarmuutta, niin nykyään odotan pian edessä olevaa synnytystä ja vauvani tapaamista lämpimin tuntein. Jännitän edelleen sitä, minkälaisen siteen tulen muodostamaan vauvani kanssa. Enää en kuitenkaan pelkää sitä, etten osaisi rakastaa häntä.

Olen varma siitä, että kamppailen näiden tunteiden kanssa vielä tulevaisuudessa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen päässyt jo näin pitkälle. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka ponnistelee samojen asioiden kanssa: olen varma, että sinusta tulee paras mahdollinen äiti juuri sinun lapsellesi. Minä luotan sinuun, ja niin luottaa Taivaallinen Isäkin, joka on siunannut sinua tuolla pienellä ihmeellä. ❤️

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Yllättikö raskauden aiheuttama mielen vuoristorata sinutkin? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Suurimmassa osassa kristillistä maailmaa käsite Herran paimen koskee niitä, jotka haluavat tehdä palvelutyötä ymmärtäen, että kun he paimentavat seurakuntalaisiaan, todellinen Paimen on Jeesus Kristus.

Matthew Cowley, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon apostoli 1900-luvun puolivaiheilla, laajensi tämän ajatusmallin koskemaan naisia. Hän sanoi että he “kuuluvat suureen Vapahtajuuden sisarkuntaan. …Te olette saaneet synnynnäisen oikeuden, synnynnäisen valtuuden olla ihmissielujen vapahtajia. Te luotte yhdessä Jumalan kanssa Hänen lapsiaan. Siksi Jumala odottaa, että olette vapahtajina ja uudistavana voimana Jumalan lasten elämässä täällä maan päällä.”

Sama teema jatkuu nykyisen kirkon presidentin, Russell M. Nelsonin, puheessa:

Rakkaat sisareni, teillä on erityisiä hengellisiä lahjoja ja taipumuksia. Tänä iltana kehotan teitä koko sydämeni toivolla rukoilemaan, että ymmärrätte teillä olevia hengellisiä lahjoja – että vaalitte, käytätte ja laajennatte niitä vielä aiempaakin enemmän. Kun teette niin, te tulette muuttamaan maailmaa. Me tarvitsemme teidän voimaanne, teidän kääntymystänne, teidän vakaumustanne, teidän johtamiskykyänne, teidän viisauttanne ja teidän ääntänne. Me emme yksinkertaisesti pysty kokoamaan Israelia ilman teitä. Rakastan teitä, kiitän teitä ja nyt siunaan teitä kyvyllä jättää maailma taaksenne, kun autatte tässä ratkaisevan tärkeässä ja kiireellisessä työssä. Yhdessä me voimme tehdä kaiken, mitä taivaallinen Isämme haluaa meidän tekevän, jotta maailmaa valmistetaan Hänen rakkaan Poikansa toista tulemista varten.

Naiseuden tarkoituksesta tai naisen identiteetistä käydään nykyään paljon keskustelua. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon oppi tuo merkittävää selvityyttä näihin kysymyksiin .

Kuitenkin kirkon johtajien rakastavien ylistysten ja maailman sanahelinän ja epäreilun kohtelun välissä tasapainoillessa naisen liittopolku Herran äitiyden viitan saamiseen voi olla vaikea ja itsetutkiskelua vaativa.

Herra “tie[täessään] suuren onnettomuuden, joka kohtaisi maan asukkaita” (OL 1:17) kietoi naisen matkan korotukseen kauniisti pyhiin kirjoituksiin. Hän merkitsee polun korostamalla naisten rooleja ja merkityksiä heidän edistyessään hyveellisestä Siionin tyttärestä morsiameksi, kansakuntien äidiksi, kaiken elävän äidiksi vastustaen samalla vastapuolen tarjoamia rinnakkaisia rooleja.

Herra kutsuu naimisissa olevia sekä naimattomia ja lapsia synnyttäneitä sekä lapsettomia tulemaan liittoäideiksi Siionissa, jotka ovat “vapahtajina ja uudistavana voimana Jumalan lasten elämässä” sekä “valmistamassa maailmaa Hänen rakkaan Poikansa toista tulemista varten”. Jokaisen naisen polku on henkilökohtaisesti räätälöity hänen olosuhteisiinsa ja kykyihinsä sopiviksi ja Vapahtajan sovituksen kautta hänen on mahdollista tulla Jumalan perilliseksi Kristuksen kanssa.

Siionin tytär

“Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra” (Sakarja 2:14).

Kuten Rebekka (joka tapasi Eleasarin lähteellä), hyveellinen Siionin tytär jota Herra johtaa, joka näkee, kuulee, tietää, tutkii ja palvelee. Rebekka ei ainostaan täyttänyt sanansaattajan henkilökohtaista pyyntöä saada vettä, vaan tarjosi sitä myös hänen saattueelleen. He kaikki joivat hänen ruukustaan, kunnes he olivat sammuttaneet janonsa. Hänen liitonmukainen palvelunsa jatkui, kun hän tarjosi yösijaa miehille ja heidän eläimilleen. Sitten kuultuaan Eleasarin kertovan Abrahamin käskystä, hänen pyynnöstään Herralle, joka tarjosi Rebekkaa ihmeellisenä vastauksena tuohon pyyntöön ja äkilliseen kosintaan johon liittyi muutto tuntemattomaan maahan, Rebekka vastasi: “Minä suostun.”

Vaihtoehtoisesti pyhissä kirjoituksissa varoitetaan että ne Siionin tyttäret, joista tulee turhamaisia, pöyhkeitä ja ylpeitä, menettävät Herran ohjauksen ja suojeluksen. Herra anoo heitä tekemään parannuksen ja odottaa puhdistumisen ja uudistumisen päivää tulevaisuudessa, jolloin “Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä” (Jesaja 4:4-5).

Morsian

Tullessaan morsiameksi, nainen saa uuden nimen, uuden perheen ja uuden identiteetin. Liittosuhteessa hän antaa itsensä yhdeksi. Hän saa yhden itselleen. Nainen syntyy uudelleen yhdestä kahdeksi, jotka ovat yhtä.

Rebekka matkasi Kaanaan maahan tullakseen morsiameksi — naiseksi, joka on uskollinen ihanteilleen ja liitoilleen, puhdas, vahva, kyvykäs, kelvollinen, hyveellinen.

“Kun Rebekka näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä ja kysyi palvelijalta: »Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?» Palvelija vastasi: »Hän on minun isäntäni.» Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa. Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut.  Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä.”

Koko elämänsä valmistauduttuaan ja soveliaasti koristauduttuaan Rebekka solmi uuden ja iankaikkisen avioliiton.

“Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa” (Jes. 61:10).

“Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten” (Ilm. 21:2).

“Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemässä maljassaan seitsemän viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minulle. Hän sanoi: »Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon. . . ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis” (Ilm. 21:9-11).

Heidän sotiessaan vastustaja pyrkii saamaan morsiamen unohtamaan asusteensa ja liittonimensä jättäen hänet heikoksi ja haavoittuvaksi hyökkäyksilleen.

“Unohtaako neitonen korunsa tai morsian pukunsa nauhat? Minun kansani on unohtanut minut aina uudestaan, kerran toisensa jälkeen” (Jer. 2:32).

“Ja minä annan sille nimen, jota ei koskaan pyyhitä pois, paitsi rikkomuksen tähden. Niin, ja edelleen minä sanon sinulle, että jos tämä Herran suuresti suosima kansa lankeaa arikkomukseen ja siitä tulee jumalaton ja avionrikkojakansa, niin Herra luopuu siitä, niin että siitä tulee siten heikko veljiensä lailla; eikä hän enää varjele sitä verrattomalla ja ihmeellisellä voimallaan, niin kuin hän tähän asti on varjellut isiämme” (Moosia 11:12-13).

Kansakuntien äiti

Tullessaan kansakuntien äidiksi, nainen saa uuden nimen, uuden perheen, uuden identiteetin. Liittosuhteessa hän antaa itsensä muille. Hän saa muut itselleen. Nainen syntyy uudelleen kahdesta yhdeksi ja taas kahdeksi kansakuntien luojana.

Iisakin ja Rebekan mentyä naimisiin, Herra vahvisti Abrahamin kanssa tehdyn liiton ja sanoi Iisakille: “Jää asumaan tähän maahan, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä seudut ja pidän näin voimassa sen valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille. Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet, ja annan heille koko tämän maan. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska Abraham oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini” (1. Moos. 26:3-4).

Jumala sanoi Abrahamille: “Minä siunaan [Saaraa] ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita” (1. Moos. 17:16).

Kansakuntien liittoäitinä naisen perustavasta vaikutuksesta tulee rajaton. Tämä on seuraavan tason äitiyttä, joka toivoo ja rukoilee, että tulevat jälkeläiset pysyisivät uskollisina perinnölleen.

“Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta” (Perhejulistus). “Hoivaaminen viittaa kaikkiin ympäristön tekijöihin, jotka vaikuttavat siihen, keitä me olemme.” Herra puhuu “pappisvaltakun[nan] ja pyhä kansan[sa]” (2. Moos. 19:6) perustamisesta. Kansakuntien äiti kutsuu taivaan voimia, pappeutta ja temppeliliittojaan ympäristöön liittyvinä muuttujina varmistaakseen, että hänen lapsensa sanovat: “Me emme epäile äitiemme tienneen sitä” (Al. 56:48).

Millainen rooli on vastakohtana kansakuntien äidin roolille? Porttojen ja iljetysten äiti.

“Minä näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.

Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa. Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: »SUURI BABYLON, MAAILMAN PORTTOJEN JA ILJETYSTEN ÄITi” (Ilm. 17:4-5).

Salaliitot ja kaikki pahat asiat luonnehtivat porttojen ja iljetysten äidin lapsia. Hän iloitsee sielujen surkeudesta ja tuhosta. Tämä nainen, juopuneena pyhien ja marttyyrien verestä, käsittää kansanjoukot, kansat, kielet ja ihmiset, jotka antavat voimansa pedolle, joka sotii Karitsaa vastaan.

Mutta Karitsa voittaa.

Kaiken elävän äiti

Äitiys korottuu kansakunnan äitiydestä kaiken elävän äidiksi tulemiseen. Tullessaan kaiken elävän äidiksi, nainen saa uuden nimen, uuden perheen ja uuden identiteetin. Tässä liittosuhteessa nainen syntyy uudelleen kahdesta kansakunnan luojasta kahdeksi kaiken elävän luojaksi.

“Ja Aadam antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hän oli kaikkien elävien äiti, sillä näin minä, Herra Jumala, olen nimittänyt ensimmäistä kaikista naisista, joita on paljon” (KH Moos. 4:26).

Raamatun sanakirjassa hepreankielinen sana “ חַי” tarkoittaa “elävää”, viitaten Eevaan ja siihen liittyen on monia mielenkiintoisia merkityksiä pyhissä kirjoituksissa. Muutamia määriteltyjä käyttötarkoituksia sanalle ovat “elossa, elävä; Jumalasta — elävänä, elämän lähde, valan kaava on, hänen kauttaan, joka elää ikuisesti; ihmisestä — elävä, elävien maa, elävien valo; eläimistä — elossa, elävä; kasvillisuudesta — kuten okaat, vihreä; vedestä– virtaavan raikas; elvyttävä, elävät olennot ja kerubiset olennot.

Lupaus äitiyden liittopolun seuraamisesta Eevan lailla on korotus.

“Te tulette esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa; … ja te peritte valtaistuimia, valtakuntia, ruhtinaskuntia ja valtoja, herruuksia, kaikki korkeudet ja syvyydet … maailmasta; ja he kulkevat ohi enkelien ja jumalien, jotka on sinne asetettu, korotukseensa ja kirkkauteensa kaikessa, niin kuin heidän päällensä on sinetöity, ja tämä kirkkaus on jälkeläisten täyteys ja jatkuminen aina ja ikuisesti. Silloin he ovat jumalia, koska heillä ei ole loppua; sen tähden he ovat ikuisesta ikuiseen, koska heidän olemassaolonsa jatkuu; silloin he ovat kaiken yläpuolella, koska kaikki on heille alamaista. Silloin he ovat ajumalia, koska heillä on bkaikki valta, ja enkelit ovat heille alamaisia.Tämä on iankaikkiset elämät – tuntea ainoa viisas ja todellinen Jumala ja Jeesus Kristus, jonka hän on lähettänyt” (OL 132:19-20,24).

Tämä liittopolku antaa jokaiselle naiselle mahdollisuuden tulla kaikiksi näiksi liittonaisiksi — hyveelliseksi Siionin tyttäreksi, koristautuneeksi morsiameksi, kansakuntien äidiksi “kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston” (Ilm. 21:24), ja kaiken elävän äidiksi, joka “saa nähdä hänen kasvonsa, ja [hänen] otsassaan on hänen nimensä” (Ilm. 22:4).

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Delisa Bushman Hargrove ja se on julkaistu publicsquaremag.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Äitiyden iankaikkinen luonne appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Olen pitänyt lukemattomia rukouksia saadakseni kärsivällisyyttä vaihtaessani vaippaa pojalleni samalla kun tyttäreni kiipeää jalkaani pitkin. Mutta minulla ei mennyt kauaa tajutessani, että epätoivoisten rukousteni ei pitäisi olla ainut tapani kommunikoida Jumalan kanssa. Tarvitsin todellista aikaa Hänen kanssaan. Ja tarvitsin paremman tavan päästä käsiksi henkilökohtaiseen johdatukseen voimaan naisena, vaimona ja äitinä.

Sanoihan Julie B. Beck myös seuraavaa: ”Äidit voivat tuntea Hengen apua silloinkin, kun väsyneet, meluisat lapset vaativat huomiota.”

En koskaan kaivannut sitä niin paljon kuin muutama kuukausi sen jälkeen, kun synnytin kaksoset. Silloin tajusin, että voimani olivat lopussa. Tarvitsin apua. Jos löytäisin ajan sille, että voisin turvautua enemmän Pyhän Hengen opastavaan ohjaukseen elämässäni, voisin täyttyä sekä hengellisesti että henkisesti, koska kun pidämme ensin huolta itsestämme, voimme antaa enemmän lapsillemme. Arvioin siis elämääni ja sain innoitusta tehdä joitakin asioita. Vaikka kaikki voivat ja heidän pitäisi saada johdatusta omalla tavallaan, tässä on yhdeksän tapaa, joiden olen huomannut edistävän johdatuksen saamista äidin kiireisessä elämässä:

1. Riemuitse viidestä minuutista.

”Lupaan teille, että kun säännönmukaisesti annatte Herralle runsaan osan ajastanne, Hän moninkertaistaa jäljellä olevan aikanne.” — Presidentti Russell M. Nelson (”Olkaa todellisia milleniaaleja”, Liahona, lokakuu 2016).

Sinun ei tarvitse uhrata valtavasti aikaa osoittaaksesi Herralle, että haluat todella seurata Häntä.

Tänä aikana elämässäsi viisi minuuttia saattaa olla paljon aikaa. Ja se on ok. Lesken ropo oli riittävä. Äidin minuutit voivat olla myöskin riittäviä.

En ehkä kuule kaikkea, mitä puhuja sanoo sakramenttikokouksessa, mutta viisi minuuttia keskittynyttä kuuntelemista ja sen seuraukset voivat olla parempia, kuin se, että yrität kuulla kaiken tunnin aikana.

2. Suunnittele etukäteen, miten käytät vapaa-aikasi.

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” – Matt. 11:28

Ensimmäisenä kaksosteni elinvuotena nukuin, kun he nukkuivat. Tiesin, että tuo aika oli omaa aikaani, joten suunnittelin käyttäväni sen viisaasti. Mutta kun aloin huomata, että Hengen läheisyys alkoi huveta, etsin lisää tapoja, joiden kautta voin tulla lähemmäksi Kristusta. En halunnut lopettaa päiväunia kokonaan, mutta kun käytin viisi minuuttia rukouksen pitämiseen ennen päiväunia, päiväni muuttuivat. Menin huoneeseeni, polvistuin ja puhuin ääneen. Vuodatin sydämeni Isälleni. Joskus naiset unohtavat, että meidän ei tarvitse kantaa yksin kaikkia taakkojamme ja huoliamme. Kun jaan taakkani Hänen kanssaan, sydämessäni on enemmän tilaa kuulla Hengen kuiskaukset.

3. Älä ylenkatso sakramentin voimaa.

Yksi stressaavimmista asioista nuorena äitinä ovat kiistelevät lapset sakramenttikokouksen aikana, mutta kun pidämme sakramentin ”viikoittaisen jumalanpalveluskokemuksemme pyhänä, tunnustettuna keskipisteenä” (Jeffrey R. Holland, ”Katsokaa: Jumalan Karitsa”, Liahona, toukokuu 2019), se voi muuttaa jumalanpalveluksemme kirkossa ja koko viikkomme.

Vanhemmuuden kautta huomaamme virheemme. Mutta onneksi sakramentin voima voi auttaa meitä jättämään ne taaksemme joka viikko. Minä otan mukaan leluja ja naposteltavaa lapsilleni sakramentin ajaksi. Ajoitan heidän keskittyneimmät (ja hiljaisimmat) leikkinsä sakramentin ajaksi. Annan tyttärelleni tarrakirjan siksi aikaa, kun rukoilen ja mietin sakramentin aikana. Hän istuu hiljaa paikallaan, joten minä voin käyttää tarvitsemani ajan keskittyäkseni Kristukseen.

Sen sijaan, että keskitymme kaikkeen siihen syyllisyyteen ja häpeään, jotka liittyvät äitiyteen, voimme käyttää Jeesuksen Kristuksen sovituksen puhdistavaa ja mahdolliseksi tekevää voimaa, ja jättää virheemme ja vikamme taaksemme ja aloittaa uuden viikon täynnä lupausta. Kun puhdistamme itsemme synneistä, henkemme ovat valmiimpia ottamaan vastaan johdatusta.

4. Älä anna täydellisyyden tavoittelun mennä pyhien kirjoitusten tutkimisen edelle.

”[Jos me] rukoillen tutkimme ja podimme Mormonin kirjaa joka päivä… pystymme kuulemaan Hengen äänen, vastustamaan kiusausta, voittamaan epäilyksen ja pelon ja saamaan taivaan apua elämässämme.” – Presidentti Thomas S. Monson (”Mormonin kirjan voima”, Liahona, toukokuu 2017).

Tule ja seuraa Minua – ohjelman, konferenssipuheiden opiskelun ja Mormonin kirjan päivittäisen lukemisen keskellä voi tuntua ylivoimaiselta tietää, mistä aloittaa. Saatamme usein turvautua täydellisyyden tavoitteluun, joka suosii kaikki-tai-ei-mitään –ajattelua; jos emme voi tehdä kaikkea heti, emme ehkä tee sitä ollenkaan.

Mutta Jumala ei ole koskaan pyytänyt meitä olemaan täydellisiä, vaan että meillä olisi halukas sydän. Joinakin päivinä luet jakeen ja toisina luvun. Joinakin päivinä luet vain sen, mitä sinun täytyi kuulla ja toisina lisäät hitaasti öljyä uskosi lamppuun.

5. Käytä hyväksi teknologiaa henkilökohtaisen johdatuksen edistämiseen ja tallentamiseen.

”Huolella tallennettu tieto . . . edistää mahdollisuuttanne saada enemmän ilmoitusta.” –Richard G. Scott (Acquiring Spiritual Knowledge,” Ensign, Nov 1993)

Tämä tuntuu järjettömältä, mutta kiireiselle äidille teknologia voi olla lahja. Kuuntele pyhiä kirjoituksia, konferenssipuheita tai podcasteja kotona tai autossa. Käytä sovelluksia, kuten Notes, kirjoittaaksesi ylös vaikutelmia tai käytä puhelimesi sanelutoimintoa tai muuta äänen tallennussovellusta äänittääksesi ajatuksiasi.

6. Etsi tuoretta näkökulmaa.

Voi olla tärkeää tavoitella Jumalaa ensin vastausten etsimisessä, mutta rukouksiin voidaan aivan yhtä hyvin vastata ympärillämme olevien ihmisten kautta. Ota vastaan läheisten ystävien tai perheenjäsenten neuvoja, rohkaisuja ja tukea. He voivat auttaa sinua näkemään joitakin asioita uudesta näkökulmasta, neuvoa, mistä saa apua tai tuoda lohtua.

Pois kotoa pääseminen voi olla myös selkiinnyttävää. Minä nautin kävelyretkistä lasteni kanssa alkuillasta. He pärjäävät hyvin tuplarattaissa ja voimme kaikki nauttia hiljaisesta illasta. Jokin siinä, että voi liikkua kauniissa luonnossa ja keskittyä johonkin muuhun, voi auttaa henkilökohtaisen johdatuksen saamisessa.

7. Älä pelkää pyytää sitä, mitä tarvitset.

Äitinä voi olla helppoa jatkaa kaikista muista paitsi itsestäsi huolehtimista. Jos tarvitset lapsenvahtia, jotta voit osallistua johonkin toimintaan, pyydä puolisoasi, perheenjäsentä tai naapuria auttamaan. Jos tarvitset aikaa olla yksin kodin ulkopuolella, kerro siitä puolisollesi.

Tiesin, että tarvitsin aikaa käydäkseni temppelissä, mutta imettäessäni kahta vauvaa, se tuntui mahdottomalta. Yksi ratkaisu oli ajaa temppelille, missä mieheni hoiti lapsia sen aikaa, kun tein esitoimituksia. Imetin heidät ennen sitä ja sen jälkeen, ja se toimi meidän kohdallamme. Tuo aika temppelissä latasi akkujani ja oli suureksi avuksi.

8. Toimi jopa pienimmänkin Hengen kehotuksen mukaan.

Jos… kerromme Herralle, että me olemme valmiit, Hän kutsuu meidät toimimaan. Jos toimimme, Hän kutsuu meitä kerta toisensa jälkeen.” —Ronald A. Rasband (”Saakoon Henki ohjata”, Liahona, toukokuu 2017).

Eräänä iltana kuurin Hengen sanovan: ”Käy katsomassa tytärtäsi.” Olin juuri mennyt nukkumaan ja se tuntui hankalalta, mutta tunnistin, Kenen ääni se oli. Kun menin hänen luokseen, hänen kapalonsa oli löystynyt sen verran, että se saattoi olla vaarallinen ja hänen suunsa oli sen peitossa.

Äiteinä toivomme, että mitään ei tapahtuisi lapsillemme, mutta juuri se on yksi syy, miksi henkilökohtainen johdatus on mitä tärkein lahja vanhemmille. Minä en selviäisi yksin. Henki voi ohjata, lohduttaa, todistaa ja jopa varoittaa.

9. Pyydä Jumalaa auttamaan sinua muistamaan, kuka olet.

”Sen tähden ensimmäinen neuvoni on, että selvitätte itsellenne, keitä te todella olette. Kysykää taivaalliselta Isältä Jeesuksen Kristuksen nimessä, mitä Hän ajattelee teistä ja teidän tehtävästänne täällä maan päällä. Jos kysytte vakain aikein, niin ajan myötä Henki kuiskaa teille totuuden, joka muuttaa elämänne. Tallentakaa nuo vaikutelmat, käykää niitä usein läpi ja noudattakaa niitä tarkoin. Minä lupaan teille, että kun alatte edes vähäisessä määrin oivaltaa, millaisena taivaallinen Isä näkee teidät ja mitä Hän luottaa teidän tekevän Hänen hyväkseen, elämänne ei koskaan tule olemaan entisensä!” — Presidentti Russell M. Nelson (”Olkaa todellisia milleniaaleja”, Liahona, lokakuu 2016).

Äitiys voi olla kuluttavaa. Saatamme joutua keskelle kiirettä ja kaikenlaisia velvollisuuksia, mutta kun olen järjestänyt aikaa olla hiljaa ja pyytää Jumalan rakkautta ja neuvoa, Hän on aina osoittanut minulle paremman tien.

Äitiys voi tuntua siltä, että meitä aina pyydetään tekemään kaikki. Ja me oletamme virheellisesti, että se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy tehdä niin yksin. Me selviämme kaikesta … Kristuksen avulla! Vaikka kiireisinä huolehdimme lapsista, voimme silti löytää aikaa edistääksemme henkilökohtaista johdatusta. Meidän tarvitsee vain löytää aikaa hoitaa kykyämme sen voiman käyttämisessä.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “9 Simple Ways for Busy Moms to Find Time for Personal Revelation”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 9 tapaa kiireisille äideille löytää aikaa henkilökohtaisen johdatuksen saamiseen appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kaksosteni ollessa 1,5-vuotiaita huomasin olevani syöksykierteessä kohti synkkää paikkaa. Ja kaiken äitiyden monotonian keskellä tajusin, että vaikka rakastinkin perhettäni, en rakastanut enää itseäni omassa elämässäni. Olin antanut kaikkeni perheelleni ja unohtanut, kuka itse asiassa olinkaan.

Tiesin, että minun oli tehtävä muutoksia ja noiden muutosten tekeminen oli vain minusta itsestäni kiinni. Jos en tekisi niitä, pelkäsin sillä olevan vakavia seurauksia perheelleni ja mahdollisesti avioliitollenikin.

Olen kirjailija. Joten kohdatessani syvää surua, avasin myöhään eräänä iltana kannettavan tietokoneeni ja aloin vain kirjoittaa. Se oli vain sanojen sekamelskaa – hyvä, jos ne muodostivat edes lauseita. Jotkin kirjoittamani asiat tuolla näytöllä olivat pelottavia. Mutta tämän erittäin avoimen ja rehellisen omien ajatusteni ja tunteideni sanoiksi pukemisen kautta ymmärsin jotain. Minulle kävi selväksi, että on kuusi asiaa, joita en tehnyt tai en ollut ymmärtänyt, että minun pitäisi toteuttaa. Nuo kuusi asiaa auttoivat minua pian saamaan elämäni takaisin tasapainoon ja lopulta myös löytämään itseni uudelleen.

1. Olen arvokas

Minun oli ymmärrettävä, että minulla on muutakin arvoa kuin vain vaipanvaihtajana, ruoanlaittajana ja pyykinpesijänä. Minun oli todella sisäistettävä, että olen jo arvokas, koska olen Jumalan tytär. Kun yritämme perustaa arvomme saavutuksillemme, ulkonäöllemme ja jopa sille, millaisia äitejä olemme, epäonnistumme väistämättä.

Tiedän, että tuntiessani olevani eksyksissä, hämmentynyt tai stressaantunut, ei se johdu siitä, että Hän olisi kääntänyt selkänsä minulle; se johtuu siitä, että minä olen kääntänyt selkäni Hänelle. Aloin herätä aiemmin. Valitsin käyttää hieman aikaa pyhien kirjoitusten, rukouksen ja päiväkirjaan ajatusteni ja tunteideni kirjaamisen parissa. Tunsin varmuutta, että olen muutakin kuin vaippoja vaihtava kokki. Olen arvokas, koska olen Jumalan lapsi. Olen jumalallista alkuperää ja niin on tehtäväni äitinäkin.

2. Unelmat ovat todellisia

Suurin tuskan aiheeni elämässäni oli se, että jouduin laittamaan unelmani syrjään kasvattaakseni lapsiani. Monille meistä äitiys on todella tärkeä unelma. Ja sitä se oli minullekin! Mutta uskon, että meidät on lähetetty tänne jotain suurempaa tehtävää varten. Uskon, että kyvyt ja lahjat, joilla Jumala on meitä siunannut, auttavat meitä tulemaan sellaisiksi ihmisiksi, jollaisia Hän haluaa meidän olevan. Sydämessäsi oleva unelma on osa sitä, jollaiseksi sinut luotiin. Sen vuoksi sinulla on ne erityiset kyvyt ja lahjat, joita tarvitset sen toteuttamiseksi. Ja minun ongelmani oli, että laitoin kaikki nuo unelmat syrjään ja yritin tukahduttaa tuon osan itseäni. Kykyjemme käyttäminen voi siunata ihmisiä kodeissamme, yhteisöissämme ja työpaikoillamme – ihan kaikkialla.

Joskus sen myöntäminen, että sinut on tarkoitettu muuhunkin (ei ainoastaan olemaan äiti) voi auttaa palauttamaan pilkkeen silmäkulmaasi. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ehkä sinun täytyy odottaa tovi toteuttaaksesi unelmasi, mutta muista unelmiesi olevan todellisia. Näe itsesi, ei pelkästään äitinä, vaan myös lahjakkaana yksilönä, joka voi tehdä maailmasta paremman paikan.

3. Määrittele roolisi ja suojele niitä

Roolimme määrittelevät vastuut, joita meillä on. Joitain rooleja ovat esimerkiksi: äiti, isä, puoliso, kodinhoitaja, työntekijä, valmentaja, vanhempainlautakunnan puheenjohtaja ja pyhäkoululuokan opettaja. Löytääksesi paremman tasapainon, on tärkeää, että määrittelet roolisi ja kirjoitat ne ylös. Useimmilla meistä on varsin pitkä lista rooleja. Ihminen pystyy toimimaan yhtäaikaisesti keskimäärin noin kahdeksassa merkittävässä roolissa häkeltymättä niistä tai palamatta loppuun.

Kunhan tiedät tärkeimmät roolisi, pyri suojelemaan niitä. Kaksi tapaa, joilla voimme suojella roolejamme, on oppia sanomaan ”ei” asioille, jotka eivät ole yhtä tärkeitä ja kunnioittaa jokaista roolia sen vaatimalla huomiolla. Saatamme käyttää koko päivän kokaten, siivoten sekä maksaen laskuja ja sitten ihmetellä miksi kitisevät taaperomme roikkuvat jaloissamme päivällisaikaan. Ajattelemme olleemme äitejä koko päivän, kun todellisuudessa olemmekin olleet kodinhoitajia. Joskus lapsemme tarvitsevat meidän olevan vain vähän enemmän äitejä.

4. Järjestä ajankäyttösi

Ymmärrettyämme tärkeimmät roolimme ja tehdessämme parhaamme ollaksemme läsnä rooleissamme, voimme käyttää aikamme paremmin saadaksemme kaiken irti noista rooleista. Pystytkö laittamaan ruokaa ja auttamaan lasta kotitehtävissään samanaikaisesti? Pystytkö vastaamaan sähköpostiin istuessasi odotusaulassa? Todellakin! Ole tehokas aina kun mahdollista. Mutta muista, että hypellessäsi kiehuvan pastan ja laskutoimitusten väliä, tasapainoilet yhtä aikaa kahden roolin välillä.

Ajankäytön suunnittelu on toinen tehokas tapa antaa itsellesi aikaa olla äiti, aikaa tehdä kotitöitä, aikaa olla työntekijä ja niin edelleen. Kun on aika olla äiti, olet läsnä. Kun on aika tehdä töitä, lapsesi ovat ymmärtäväisempiä, sillä olet antanut aikaasi heillekin. Kun järjestät ajankäyttösi, löydät aikaa asioille, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä sinulle.

5. Vaali lapsiasi

Vanhemman roolissamme näemme joskus lapsemme vain henkilönä, joka sotkee tai näemme vain riidat, joita he kodissamme aiheuttavat. Unohdamme nähdä heidät kuten taivaallinen Isä heidät näkee. Meidän tulee rakastaa ja hoivata heitä kuten Hän tekee ja todella vaalia heitä, sillä emme tiedä kuinka pitkään saamme olla heidän kanssaan.

Joten järjestä aikaa luodaksesi muistoja heidän kanssaan. Ja jopa huonoina päivinä, muista järjestää aikaa hetkille heidän kanssaan. Usein juuri nuo pienet rakkauden hetket ja kärsivällisyys, kun meillä ei ole enää mitään muuta annettavaa, ovat ne asiat, joilla todella on merkitystä.

6. Jokainen tarvitsee omaa aikaa

Koemme usein syyllisyyttä ottaessamme aikaa itsellemme, erityisesti naisina ja hoitajina. Mutta oman kokemukseni kautta olen oppinut, että jokainen tarvitsee omaa aikaa. Tarvitsemme aikaa poissa perheemme luota. Tarvitsemme aikaa puolisomme kanssa. Ja ne meistä, jotka teemme töitä sydämissämme odottavien unelmiemme eteen, tarvitsemme aikaa luodaksemme mahdollisuuksia tehdä töitä ja verkostoitua.

Ajan järjestämisessä asioille, joilla on eniten merkitystä, ei ole mitään uutta. Profeetat, apostolit ja muut kirkon johtajat ovat kehottaneet meitä tekemään niin jo vuosikausia. Miksi se sitten on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että haluamme olla kaikki kaikille koko ajan. Mutta se ei ole mahdollista. Realististen odotusten asettaminen itsellesi, puolisollesi ja lapsillesi on avain tasapainoiseen elämään.

Tasapainoinen elämä ei ole päämäärä, jonka saavutat. Tasapainoinen elämä on ennemminkin kuin vuoristorata. Se on syklistä, koska elämä asettaa jatkuvasti eteemme odottamattomia pudotuksia. Tasapainoinen elämä on sitä, että meillä on tarvittavat työkalut selvitäksemme pudotuksista, syöksykierteistä ja surmansilmukoista, joilla on kaikista eniten merkitystä.

Tuon viisi vuotta sitten kokemani synkän paikan jälkeen minulla on ollut muita jyrkkiä pudotuksia elämässäni ja olen varma, että minua odottaa vielä yksi jos toinenkin surmansilmukka. Mutta nyt olen varustautunut kuudella ”äidin ratkaisulla”, jotka auttavat minua löytämään tasapainoa, auttavat minua löytämään itseni jälleen. Pystyn muistuttamaan itseäni, että Jumalan silmissä olen arvokas – aivan kuten sinäkin.

Artikkelin on kirjoittanut Nicole Carpenter ja se on alun perin julkaistu lds.org-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Stressaantuneille äideille: 6 askelta tasapainoisempaan elämään appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ihaninta ja kamalinta?

Heidi, Vilho (3) ja Eino (1)

”Eräs ihailemani nainen sanoi kerran, että äitiys on ihaninta ja kamalinta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Sen kuuleminen auttoi minua valtavasti aikana, jolloin koin usein syyllisyyttä siitä, että kauan odottamani äitiyden etuoikeus tuntui ajoittain raskaalta ja turhauttavalta. Äitiys nimittäin on aika iso paukku itsekeskeiselle ja mukavuudenhaluiselle minällemme, ja kaltaiseni yksinäisyyttä kaipaavan ihmisen oli haastavaa sopeutua siihen, että joku halusi olla kanssani ihan koko ajan – ja toisaalta en itsekään osannut olla poissa vauvan luota.

On vaikeaa kuvailla kaikkia niitä tunteita, joita kävin läpi äitiyttä opetellessani. Se, että olin yhtenä hetkenä seitsemännessä taivaassa ja viiden minuutin päästä itkin sängyn pohjalla epätoivoisena ja turhautuneena, alkoi olla täysin normaalia minulle. Tunteiden ääripäät, jotka vaihtelivat niin lyhyessä ajassa, yllättivät minut täysin. Toisaalta koin puhtaampaa rakkautta ja iloa kuin koskaan aikaisemmin ja toisaalta välillä olin katkera vapauteni ja oman aikani ja jopa ruumiini menetyksestä. Äitiys on ollut ylivoimaisesti isoin ja mullistavin elämänmuutos, jonka olen tähän mennessä kokenut, ja meni joitakin kuukausia, ennen kuin aloin tuntea olevani taas oma itsenikin enkä pelkästään äiti. Äitiys on loppujen lopuksi raskainta työtä, jota olen tehnyt. Samalla se on kaikkein palkitsevinta ja sillä on kaikkein eniten merkitystä.

Olen oppinut, että tärkeintä ei olekaan se, mitä sanon (=komennan), vaan se, kuinka itse toimin, ja se on yhtä aikaa sekä huojentavaa että huolestuttavaa. Olen oppinut senkin, että kun uhraa ja palvelee paljon, myös rakastaa valtavan paljon. Ja kun rakastaa paljon, myös iloitsee paljon ja hyvin pienistäkin asioista.”

Heidi Laitinen

Iankaikkisuuden perspektiivi auttaa olemaan parempi äiti

Tanja, Sonja (11), Aadam (4) ja Eeben (2)

”Vaikka olen hoitanut muiden lapsia pienestä lähtien, en osannut varautua siihen, millaista on olla itse äiti. Suuren osan siitä olen ollut yksinhuoltaja. Yllättävää on ollut, miten paljon rakkautta jokaista lasta kohtaan voi tuntea ja miten rakkaus ei vähene keltään pois, vaikka tulisi useampia lapsia. Äidiksi ei todellakaan synnytä, vaan joka päivä olen ollut koulunpenkillä oppimassa, millainen äiti olen ja millainen haluan olla – puhumattakaan siitä, mihin rahkeet riittävät.

Äitinä olemisen kautta olen oppinut monia asioita, kuten sen, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Juuri silloin kun tuntuu, että nyt olen kehittynyt hienosti jonkin taidon kanssa, huomaan, että paljon on vielä opittavaa. Kärsivällisyys on tästä loistava esimerkki: vaikka kuinka sitä oppisit, niin ikinä se ei ole tarpeeksi.

Tieto siitä, että tämä elämä on vain pieni hetki iankaikkisuudessa, auttaa minua olemaan parempi äiti. Tiedän, että taivaallinen Isäni tuntee minut läpikotaisin ja on antanut vastuulleni nämä kallisarvoiset lapset, joiden kanssa saamme yhdessä oppia toinen toisiltamme. Tämä evankeliumi auttaa minua muistamaan sen, että vaikka en olekaan täydellinen, minulla on taivaan voimat apunani.

Äitiys on tärkein tehtäväni täällä maan päällä. Rakastan lapsiani yli kaiken ja tekisin heidän vuokseen mitä tahansa. Vaikka on päiviä, jolloin tuntuu, että menetän järkeni lopullisesti kaiken kiireen keskellä näiden lasten kanssa, niin niitä päiviä ja hetkiä on enemmän, jolloin sydän pakahtuu rakkaudesta ja onnesta, jota saan kokea heidän kanssaan ja heidän takiaan.”

Tanja Häyrynen

Äitiys – Omien tarpeiden ohittamista mutta samalla suurta iloa

Krista ja Isla (3)

”Äitiys. Ihana ja samalla pelottava sana. En koskaan ole pitänyt itseäni mitenkään äidillisenä tyyppinä enkä oikein ole osannut olla lasten kanssa. Kuitenkin kun ensimmäisen, toisen ja pitkän ajan jälkeen vielä kolmannenkin kerran sain oman pienokaisen syliini, päällimmäiset tunteeni olivat rakkaus, hellyys ja kiitollisuus taivaalliselle Isälle Hänen suuresta luottamuksenosoituksestaan.

Äitiys merkitsee työtä, loputonta pyykkäämistä, siivoamista ja ruoan laittamista, omien tarpeiden ohittamista höystettynä ripauksella huolta ja pelkoa siitä, mitä saattaa tapahtua, vaikka yrittää varjella kaikelta mahdolliselta. Eniten äitiys kuitenkin on ihanaa ja antoisaa. Se merkitsee rakkautta, valtavaa, ääretöntä ja pohjatonta rakkautta ja suurta iloa.

Äitiys ei aina ole helppoa. Joskus on päiviä, jolloin tunnen epäonnistuneeni. Olen toivonut, että olisin tehnyt jotain eri tavalla tai opettanut jotain toisin. Äitinä oleminen on kuitenkin opettanut ja kasvattanut minua paljon. Monet asiat olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen kiitollinen evankeliumista ja kirkosta, joiden kautta olen saanut paljon ohjeita äitiyteen ja lapsiin liittyen ja paremman mahdollisuuden onnistua tässä elämäni tärkeimmässä tehtävässä. Äitiys on erityinen matka, joka kestää koko iankaikkisuuden, ja se pysyy sydämessä aina.”

Krista Kora

 Äitiys on keittokirjan lukemista iltasaduksi

Ӏitiys on rakkautta ja rajoja.

Äitiys on opettamista ja oppimista.

Äitiys on onnistumista ja epäonnistumista.

Äitiys on myös sitä, että herää aamulla hiljaisuuteen (hiljaisuus – äänistä pahaenteisin!) ja aloittaa aamunsa hinkkaamalla kakkaa pinnasängyn pinnoista, seinästä… ja ipanasta.

Äitiys on sitä, että ipanan ollessa isovanhemmilla yökylässä herää itse silti kahden tunnin välein. Koko yön.

Äitiys on sitä, että etsii television kaukosäädintä kolme päivää ja löytää sen lopulta kenkähyllystä.

Äitiys on kosteuspyyhkeiden mukana kantamista. Aina, kaikkialla.

Äitiys on loputon lista kysymyksiä; mitä, kuka, miten, miksi, miksi, miksi? (Google, uusi paras kaverisi.)

Äitiys on muumilaastareita, pipityyny ja päivystävän sairaanhoitajan numero tallennettuna puhelimeesi.

Äitiys on kärsivällisyyttä, äärettömästi kärsivällisyyttä. (Naperon sukkien jalkaan saamisessa voi kestää… ja kestää… ja kestää. Ja siltikin ne ovat väärin päin.)

Äitiys on sitä, että pukee naperolle kolme kerrosta ulkovaatteita ja kuulee: ”Äiti, mua pissattaa.”

Äitiys on keittokirjan lukemista iltasaduksi. Pari viikkoa. Joka ilta.

Äitiys on sitä, että astuu yön pimeydessä Legon päälle – eikä herätä nukkuvaa naperoa!

Äitiys on tätä: ”Äiti. Äiti? Äiti! Äiti. Äii-tii…!”

Äitiys on aivan uudentasoista ymmärrystä taivaallisen Isämme rakkaudesta meitä kaikkia – lapsiaan – kohtaan. Haluan poikani menestyvän, kasvavan ja kehittyvän, olen hänen tukenaan ja aina valmis auttamaan – aivan kuten taivaallinen Isämmekin on. Mutta aina välillä lasten täytyy antaa tehdä virheitäkin, jotta he oppisivat niistä. Nuo virheet eivät vähennä rakkauttani poikaani kohtaan, kuten meidän virheemmekään eivät vähennä taivaallisen Isämme rakkautta meitä kohtaan. Olen valmis antamaan kaikkeni, tekemään kaikkeni poikani hyväksi – ja niin on Isäkin, meidän kaikkien vuoksemme. Aina.

Tanja ja Samu (3)

Äitiys on pitkän päivän päätteeksi pienet kädet poskillasi ja märkä suukko nenänpäässä – ”Äiti, tykkään susta tosi paljon.”

Äitiys on rajatonta rakkautta.”

Tanja Robinson

The post Äitiys on yön pimeydessä Legon päälle astumista appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Äitiyden merkitys

Mormonit uskovat, että naissukupuolelle on myönnetty äitiyden rooli ennen heidän syntymäänsä, kun he vielä elivät Jumalan luona. Tätä roolia pidetään pyhimpänä asiana, jonka Jumala voi antaa lapsilleen, koska Hän uskoo pienokaisensa maailman äitien huolehdittaviksi.

Äitiys ei ole pelkästään lasten synnyttämistä, kuten entinen mormonien naistenjärjestön johtaja Sheri L. Dew, jolla ei ole ollut tilaisuutta avioitua ja saada lapsia elämänsä aikana, opetti:

”Kun ymmärrämme äitiyden merkityksen, käy selväksi, miksi profeetat ovat niin kovasti varjelleet naisen pyhintä roolia. Vaikka me olemme taipuvaisia samaistamaan äitiyden yksinomaan raskauteen ja synnyttämiseen, niin Herran kielessä sanalla äiti on useita eri merkityksiä. Kaikista niistä sanoista, jotka Isä Jumala ja Aadam olisivat voineet valita luonnehtimaan Eevan roolia ja olemusta, he kumpikin kutsuivat Eevaa kaiken elävän äidiksi – ja he tekivät niin ennen kuin hän oli edes synnyttänyt lasta. Eevan tavoin meidänkin äitiytemme alkoi ennen syntymäämme. Aivan kuten kelvolliset miehet asetettiin ennalta pappeudenhaltijoiksi kuolevaisuudessa, vanhurskaille naisille annettiin kuolevaisuutta edeltävässä elämässä äitiyden etuoikeus. Äitiys on enemmän kuin lasten synnyttämistä, vaikka se varmasti on sitäkin. Se on sen ydin, keitä me olemme naisina. Se määrittelee todellisen identiteettimme, jumalallisen suuruutemme ja luonteemme sekä ainutlaatuiset ominaisuudet, jotka Isämme antoi meille.” (Sheri Dew, Emmekö me kaikki ole äitejä?, Liahona, Tammikuu 2002)

Äitiyden vastuu

Mormonit uskovat, että kaikilla kelvollisilla naisilla on mahdollisuus tulla äidiksi joko tässä elämässä tai taivaassa. Sillä aikaa kun odotamme noiden lasten tulevan luoksemme, meillä on vastuu kaikista lapsista, ei vain omistamme. Itse asiassa, jopa aikuiset tuntevat joskus tarvitsevansa äidillistä huolenpitoa.

Äitejä ovat kaikkien uskontokuntien naiset. Kaikkialla maailmassa on lapsia, jotka tarvitsevat kelvollisia esimerkkejä, rakastavaa opettajaa tai ystävää, tai käytettävissä olevaa sukulaista.

Äidin tehtävässä palvelevilla mormoninaisilla on kuitenkin erityinen vastuu kasvatuksesta. Heidän huomaansa on annettu Jumalan lapsi ja heidän odotetaan täyttävän odotukset tuossa suuressa tehtävässä. Äitiys on enemmän kuin vaippojen vaihtamista tai aterioiden tarjoamista. Se on enemmän kuin lelujen keräämistä ja nukkumaanmenoajoista huolehtimista. Vaikka kasvattaminen tuntuu joinakin päivinä olevan enimmäkseen juuri sitä, kuuluu siihen paljon muutakin.

Nyt kun lapseni ovat jo kasvaneet aikuisiksi, voin muistella noita aikoja objektiivisesti, koska tiedän miten lopulta kävi. Minua muistutettiin usein pitämään arvossa sitä aikaa, kun lapset ovat pieniä, koska se ei kestäisi kauan. En ole varma, uskoinko heitä. Se tuntui jatkuvan ikuisesti, erityisesti kun yöllä ei juurikaan saanut nukkua. Mutta nuo ihmiset olivat oikeassa. Se aika tuntuu lyhyeltä nyt, eivätkä mitkään asiat, joille toivoisin olevan aikaa, tunnu yhtä tärkeiltä kuin aika yhdessä perheen kanssa.

Virheiden kautta täydellisyyteen

Ikuisuus ei ole koskaan kaukana mormoniäidin mielestä. Kasvatusmenetelmiä suunnitellessaan hänelle ei riitä se, että päivästä selvitään kunnialla, vaan hän miettii, miten lapsi voi kehittyä iankaikkisuutta varten. Mitä hän voi opettaa lapselleen, miten olla esimerkkinä, tai mitä tehdä hänen kanssaan auttaakseen häntä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaiseksi ja valmistautumaan paremmin iankaikkisuuteen? Koulutus, sosiaaliset taidot, hengellinen todistus…kaikilla näillä on merkitystä. Kuinka hän voi opettaa lastaan rakastamaan perhettään enemmän ja saada hänet tuntemaan itsensä rakastetuksi? Tekeekö hän perheestään kelvollisen iankaikkisuutta varten?

Kukaan äiti ei ole täydellinen. On helppoa katsoa kirkon penkissä istuvaa täydellistä perhettä, johon kuuluu virheettömästi puetut lapset kauniissa itsetehdyissä vaatteissa, jotka käyttäytyvät moitteettomasti ja tietävät luokassa kaikki vastaukset, ja tuntea itsensä huonommaksi. Mormoniäiti tietää tai häntä muistutetaan usein siitä, että kaikilla on koettelemuksia, jopa täydelliseltä näyttävällä perheellä. Kukaan äiti ei selviä vanhemmuudesta tekemättä virheitä, suuria ja pieniä. Kukaan ei onnistu aina täydellisesti.

Kun ystäväni huomaa miettivänsä menneisyydessä tehtyjä virheitä, hän muistuttaa itseään, että hän teki parhaansa sen tiedon mukaan, joka hänellä sillä hetkellä oli. Useimmiten me kaikki teemme niin. Me teemme parhaamme ja toivomme parasta. Mistään ei voi mennä takuuseen. Pyhiä kirjoituksia lukiessamme huomaamme, miten monilla vanhemmilla oli ongelmia lastensa kanssa siksi, että maailmassa on monia vaikutteita, ei vain meidän omamme. Saatana haluaa lapsemme, ja joskus hän voittaa…ainakin hetkeksi. Sitten käännymme korkeamman voiman puoleen saadaksemme lapsemme takaisin.

Jumala on meidän puolellamme, ja mormoniäiti tietää, että Jumala toverinaan hän ei voi koskaan antaa periksi. Hän ei ehkä ole täydellinen, mutta Jumala tietää että hän voi olla tarpeeksi hyvä – joten hän jatkaa kulkuaan ikuisuutta kohden rukous sydämessään ja Jumalaan uskoen.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Terrie Lynn Bittner ja se julkaistiin osoitteessa ldsblogs.com. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Äitienpäivä: Mitä on olla mormoniäiti appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta mitä hän oikeasti haluaa. Äitisi sanoo rakastavansa sinua mitä ikinä annatkin hänelle, mutta puhuin kolmelletoista mormoniäidille selvittääkseni asian.

Puhuin uusille äideille, äideille, joiden lapset ovat lähteneet kotoa, uupuneille äideille ja isoäideille. Heidän vastauksissaan oli yksi yhdistävä tekijä: äitisi haluaa jotain huomaavaista.

Älä käsitä väärin, äitisi varmasti nauttii Fazerin Sinisestä, jonka ostat Prismasta lauantai iltana. Mutta jos käytät aikaa miettiäksesi hänen elämäntilannettaan ja mikä todella tekisi hänen päivästään upean, hän tulee olemaan paljon kiitollisempi.

Tauko

Monet lapsiperheiden äideistä, joille puhuin, sanoivat haluavansa aikaa olla tekemättä jokapäiväisiä ”äitijuttuja” enemmän kuin mitään muuta. Äidit rakastavat perhettään, mutta ne voivat olla uuvuttavia erityisesti, jos hän käyttää suurimman osan ajastaan monen pienen lapsen kanssa.

Eräs nuori äiti kertoi minulle ajasta muutaman vuosi sitten, kun hänen lapsensa olivat 2 vuotta ja 5kk vanhoja:

Kaikki mitä halusin äitienpäiväksi oli se, ettei minun tarvitsisi vaihtaa yhtään vaippaa tai tiskata lainkaan tiskejä. Aviomieheni teki ne koko viikonlopun ja sen lisäksi hän siivosi, imuroi ja valmisti jokaisen aterian. Tauon saaminen jokapäiväisistä askareista edes yhdeksi päiväksi on erittäin hienoa.

Tässä on muutamia keinoja, kuinka antaa äidillesi tauko:

• Vaihda työnjakoa. Onko teillä kotitöitä, jotka äiti hoitaa yleensä? Ota yksi noista töistä vastuullesi viikoksi ennen ja/tai jälkeen äitienpäivän.
• Lähesty asiaa toiselta kantilta ja tee kaikki kotityöt kokonaisen päivän tai kahden ajan äitienpäivän aikaan.
• Tee sopimus sisarustesi kanssa, ettette kinastele äitienpäivänä ja tehkää parhaanne ratkaistaksenne ongelmanne.
• Mitä äitisi tykkää tehdä kotona? Nauttipa hän puutarhanhoidosta, lautapeleistä, ruuanlaitosta tai television katsomisesta, anna hänelle tilaa tai osallistu hänen halutessaan niin.

Aikaa yksin

Toiset äidit ehdottivat menemään askeleen pidemmälle ja lähettää äiti ulos talosta.

Eräs nuori viiden lapsen äiti kertoi toiveensa olevan ”hemmottelua, manikyyria, kasvohoitoa, ei ruuanlaittoa. Treffit aviomiehen kanssa.” Tuntui kuin hän olisi vain voinut jatkaa listaa.

Eräs teini-ikäisten äiti selitti:

Äidit tarvitsevat aikaa itselleen, aikaa ollakseen ystäviensä kanssa ja/tai aikaa harrastuksilleen. Tämä lataa heidän patterinsa, niin että he voivat olla parempia äitejä ja vaimoja.

Jos luulet äitisi tarvitsevan aikaa poissa kotoa, tässä on muutamia ideoita:

• Osta kokemus. Monet äideistä, joille puhuin, mainitsivat päivän kylpylässä. Mutta jos se ei sovi sinun äidillesi, harkitse lähettäväsi hänet luennolle, kierrokselle eläintarhan kulissien taakse tai laskuvarjohyppäämään. Sinä tunnet äitisi parhaiten.
• Yhdistä hänet muihin. Jotku äideistä halusivat olla yksin, mutta suurin osa halusi olla yhteydessä ystäviin tai puolisoon. Joten soita heille etukäteen tehdäksesi tarvittavat järjestelyt.
• Ajattele sunnuntain ulkopuolelta. Äitienpäivän ollessa sapattina, jotkut saattavat tuntea aktiviteettien vaihtoehtojen olevan rajoitettuja. Joten sunnuntain sijaan anna äidille päivä poissa kotoa viikon aikana.

Aikaa perheen kanssa

Äideillä, joiden lapset ovat jo lähteneet kotoa, oli hyvin erilainen tarina. Kysyessäni eräältä hänen vastauksensa oli välittömästi ”aikaa aikuisten lasten kanssa”.

Vastauksen erilaisuus todella korostaa sitä, kuinka erilaisia äitiemme kokemukset ovat. Mitä he todella haluavat on, että me kiinnittäisimme huomiota ja toimisimme huomioidemme mukaisesti.

Toinen aikuisten lasten äiti kertoi minulle hänen perinteestään:

Nyt kun lapseni ovat kasvaneet, muuttaneet pois kotoa ja heillä on omat perheensä, kerroin heille parhaimman lahjan olevan aika heidän kanssaan ja asioiden tekeminen heidän kanssaan! Siitä lähtien lapseni ovat suunnitelleet meille kaikille yhteisiä tapahtumia kuten musikaali Hollywoodin teatterissa tai päivä Glen Ivy:ssa (paikallinen kylpyläkaupunki). Museokäynnit, vaellukset, golfaaminen. Noiden päiväretkien luomat muistot merkitsevät paljon enemmän, kuin mikään hyllyllä seisova lahja!

Tietenkään kaikki aikuiset lapset eivät asu tarpeeksi lähellä, voidakseen vierailla äitinsä luona. Joten tässä on muutama idea lapsille, jotka asuvat toisessa kaupungissa.

• Luo yhteys. Eräs äiti, jolle puhuin, on järjestänyt kukkakaupan lähettämään äidilleen saman lahjan joka vuosi henkilökohtaisen kirjeen kanssa. Perinne luo jotain merkittävää ja kirje tekee siitä henkilökohtaista. Ja hänen läsnäolonsa tuntuu, vaikkei hän voi olla paikalla.
• Skype. Jos et soita videopuheluita äidillesi, tee erityisiä järjestelyä varmistaaksesi, että voit tänä äitienpäivänä. Ja web-kamera voi olla mukava lahja.

Lähellä asuville aikuisille lapsille on ideoita tässä:

• Kaksi äitiä, yksi matka. Aikuiset pojat, joilla on omia lapsia, viekää lapsenne isoäidin luo. Hän ilahtuu nähdessään teidät, kun taas lastesi äiti voi viettää aikaa yksin.
• Suunnittele etukäteen. Tämä ei ole mikä tahansa matka äitisi luo. Mieti, mitä äitisi voisi haluta tehdä ja vie mukanasi hänen lempi ruokaansa tai elokuvansa.

Kiitollisuus

Ensimmäinen reaktioni niille, jotka vastasivat ”kiitollisuus” oli, että he vain yrittivät liikaa olla mukavia. Ajattelin, että mitä äidit todella halusivat, ei olisi vain yksinkertainen kiitos.

Mutta mitä enemmän ajattelin asiaa, sitä enemmän huomasin etteivät nämä äidit pyytäneet pinnallisia kiitollisuuden osoituksia vaan vilpitöntä kiitollisuutta.

Puhuttuaan erilaisista lahjoista eräs äiti sanoi:

Kaikki mitä todella haluan äitinä on tuntea, että he ovat kiitollisia siitä mitä teen heille. Kiitos siitä, että uhraan kaikkeni heidän vuokseen. Kiitos siitä, että ruokin heidät ja teen asioita heille joka päivä. Haluan kuulla sanat: ”rakastan sinua äiti, olen kiitollinen kaikesta mitä teet minulle”.

Jos aloitat äitienpäivän järjestelysi tuolla asenteella, silloin varmasti valitset parhaan ja merkittävimmän lahjan.

Äidit haluavat myös kuulla sanoja. Tässä on ideoita, kuinka voit varmistaa äitisi tietävän sinun olevan kiitollinen:

• Mitä tahansa annat äidille, lisää halaus. Pitkään kestävä halaus samalla kun jaat ystävällisiä sanoja, luo merkittävän ja kestävän muiston.
• Mitä tahansa kykyjä sinulla onkaan, kirjoita kiitollisuutesi ylös. Olipa se kaunis kirje, maalaus, laulu tai video, laita kiitollisuutesi johonkin konkreettisesti.

Kuinka sinä juhlit äitienpäivää? Mitä teet osoittaaksesi kiitollisuutesi äidillesi?

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu osoitteessa lds.net. Artikkelin on suomentanut Hanna-Martta Maljanen.

The post Mitä äitisi oikeasti haluaa äitienpäiväksi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ja niinhän me olemmekin! Joten ymmärrän ja hyväksyn lähtökohdat tämänkaltaiselle juhlinnalle ja rakastan Sheri Dew’n selitystä:

”Kaikista sanoista, joita he olisivat voineet valita kuvatakseen hänen rooliaan ja ydinolemustaan, sekä Jumala että Aadam kutsuivat Eevaa ”kaiken elävän äidiksi” – ja he tekivät niin ennen kuin hän oli synnyttänyt ainuttakaan lasta…

Äitiys on enemmän kuin lapsen synnyttäminen, vaikka se toki on sitäkin. Se on se ydin, keitä me olemme naisina. Se määrittelee identiteettimme, jumalallisen luonteemme ja merkityksemme sekä Isältä saamamme yksilölliset luonteenpiirteemme.”

Joka tapauksessa, tämänkaltainen juhlinta helposti viestittää kahta asiaa:

1. Minä ansaitsen tulla juhlituksi, sillä olen äiti. Rakkauteni ja epäitsekkyyteni ovat vertaansa vailla, lukuun ottamatta Vapahtajaa, ja elän kutsumuksista jalointa.
2. Minä ansaitsen tulla juhlituksi, sillä minulla on äidin sydän ja vaikkei minulla olekaan omia lapsia, siunaan lukemattomien muiden elämää hoivaavalla huolenpidollani ja valmistaudun äitiyteen tässä tai seuraavassa elämässä.

Siinä missä nuo viestit ovatkin totuudenmukaisia ja tärkeitä, jos ne ovat ainoa asia, jonka äitienpäivästä saamme irti, on meiltä mielestäni jäänyt jotain olennaista ymmärtämättä.

Äitienpäivän tarkoitus

Mahdollisuutemme korotukseen riippuu äideistämme. He ansaitsevat kunnioituksemme.

Oltuani useita vuosia molempien noiden viestien vastaanottajana, alan vihdoin ymmärtää, että kenties äitienpäivä ei ole minun juhlani: se on minun äitini. Se on päivä, jolloin meidän tulisi juhlistaa äitejä… omia äitejämme.

Se ei ole niinkään niiden päivä, jotka ovat äitejä, vaan kaikille niille, joilla on äiti. Joten todella, kukaan ei ole ulkopuolinen.

Olipa sinulla omia lapsia tai ei, jos keskityt kunnianosoitusten saamisen sijaan niiden antamiseen, sinulla tulee olemaan Kristus-keskeisempi ja rakkaudentäyteisempi (ja näin ollen palkitsevampi) äitienpäivä.

On tasan yksi tapa astua kuolevaiseen olemassaoloon – äidin kohdun kautta. Olivatpa elämäsi ja perheesi olosuhteet mitkä tahansa, tulit maailmaan äitisi suuren uhrauksen ansiosta.

Häneltä sait kuolevaisen elämäsi ja ruumiisi ja näin ollen mahdollisuutesi korotukseen. Jumalan suunnitelman täyttyminen kohdallasi on mahdollista auliin äitisi vuoksi. Ja se on kunnioituksen arvoista.

Kuinka kunnioittaa äitiäsi?

Kunnioita äitiäsi rakastamalla häntä kaikella sillä rakkaudella, jolla hän sinut kasvatti.

Kuinka kunnioitamme äitiämme riippuu jokseenkin olosuhteistamme. Vanhin Oaks neuvoi:

”Nuoret, jos kunnioitatte vanhempianne, te rakastatte heitä, arvostatte heitä, uskoudutte heille, otatte heidät huomioon, osoitatte kiitollisuutenne heille ja havainnollistatte kaikkia näitä asioita noudattamalla heidän vanhurskaita neuvojaan ja Jumalan käskyjä.

Heille, joiden vanhemmat ovat kuolleet, vanhempien kunnioitus todennäköisesti tarkoittaa ajatuksia perheen jälleennäkemisestä, perhehistoriasta, temppelityöstä ja sitoumuksesta niihin suurenmoisiin aatteisiin, joita edesmenneet vanhemmat eläessään tukivat…

Paras tapa huolehtia ikääntyneistä on säilyttää ja tukea itsenäisyyttä niin pitkään kuin mahdollista. Presidentti Benson selitti: ’Vaikka vanhempamme ikääntyvät, meidän tulisi kunnioittaa heitä antamalla heille vapaus valita ja mahdollisuus itsenäisyyteen niin pitkään kuin se on mahdollista.’”

Olivatpa äitisi ikä ja olosuhteet mitkä tahansa, voit kunnioittaa häntä osoittamalla hänelle rakkautta, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, empatiaa, huolenpitoa, ymmärrystä ja anteeksiantoa – samoja vanhurskaita ominaisuuksia, joilla hän kasvatti sinut.

Jeesuksen esimerkin seuraaminen

Jeesus on täydellinen esimerkki siitä, kuinka kunnioittaa äitejämme.

Kuten kaikkien käskyjen kohdalla, Jeesus antoi täydellisen esimerkin, kuinka noudattaa käskyä (jonka Hän itse antoi Siinai-vuorella) ”Kunnioita… äitiäsi”.

Vaikka pyhissä kirjoituksissa on vain vähän merkintöjä Jeesuksen ja Hänen äitinsä kanssakäymisestä, Hän opettaa ainakin neljä tapaa kunnioittaa äitejämme.

1. Palvele Jumalaa.

Ainoa kirjattu tapaus Jeesuksen nuoruudesta on, kun Hän löytyi opettamasta temppelistä oltuaan kolme päivää hukassa Marialta ja Joosefilta heidän lähdettyään paluumatkalle pääsiäisjuhlan jälkeen. Jeesus sanoi huolestuneelle äidilleen: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2:49)

Tämä täydellinen poika, joka kunnioitti täydellisesti äitiään, lempeästi muistutti häntä, ettei hän voinut saada suurempaa kunnianosoitusta kuin Hänen Jumalan palvelemisensa. Sillä kuten Johannes myöhemmin sanoi: ”Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa.” (3. Joh. 1:4)

2. Palvele äitiäsi.

Jeesus suoritti ensimmäisen julkisen ihmeensä äitinsä pyynnöstä muuttaen veden viiniksi hääaterialla. Joseph Smithin Raamatunkäännös kertoo Hänen vastanneen: ”Nainen, mitä haluat minun tekevän vuoksesi? Sen teen; sillä minun hetkeni ei ole vielä tullut.”

Hän käyttää tätä samaa ilmaisua kolme vuotta myöhemmin ennustaessaan kuolemansa: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan.” (Joh. 12:23)

Vaikuttaa siis siltä, että jos ”hetki” viittaa Hänen kuolemaansa, niin voidaan tulkita Hänen vastauksensa Marialle Kaanan häissä tarkoittaneen: ”palvelen sinua kuolemaani saakka.”

3. Varmista äitisi hoito ja huolenpito.

Kristuksen yksi viimeisistä, ja lempeimmistä, hetkistään maanpäällisen palvelutyönsä aikana oli, kun Hän katsoi alas ristiltä ja näki itkevän äitinsä. Sitten Hän ohjeisti rakasta apostoliaan Johannesta huolehtimaan hänestä kuin omasta äidistään.

Omien kärsimystensä ja ahdinkonsa keskelläkään Jeesus ei unohtanut äitinsä tarpeita.

4. Pidä äitisi elämässäsi.

Voimallisen, tärkeän, vaikutusvaltaisen ja kiireisen ihmisen on helppo uppoutua työhönsä ja elämäänsä jopa siinä määrin, että menettää kosketuksen perheeseensä.

Tehdessään ajan ja iankaikkisuuden tärkeintä, voimallisinta ja vaikutusvaltaisinta palvelutyötään Jeesus piti äitinsä elämässään. Hänen mainitaan usein matkanneen Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa mukana, sekä ennen että jälkeen Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa (Joh. 2:12, Ap. t. 1:14).

Jeesus piti äitinsä elämässään, koko elämänsä ajan.

Mikä siunaus onkaan saada omistaa päivä käskyn ”kunnioita… äitiäsi” noudattamiselle. Eläessämme täydellisemmin tämän kehotuksen mukaan tänä erityisenä päivänä, voimme uudistaa tämän pyhän suhteemme ja paremmin elää tämän käskyn mukaan kaikkina muinakin päivinä.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Lisa Teixeira ja se on alun perin julkaistu lds.net-sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

The post Äitienpäivä uusin silmin appeared first on SeuraaKristusta.fi.