Äitiys on yön pimeydessä Legon päälle astumista

Vanhemmuus on epäilemättä yksi elämän suurimmista siunauksista, haasteista ja kokemuksista. Varmasti jokainen äiti ja isä on aika ajoin pökertynyt kaikesta siitä rakkaudesta, huolesta ja työstä, jota vanhemmuus tuo mukanaan. Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi kysymormonilta-tiimin pikkulasten äidit kirjoittivat ylös tuntojaan äitiydestä: Mikä tuli yllätyksenä? Mitä on opittu? Miten palautettu evankeliumi voi auttaa olemaan parempi äiti?

Ihaninta ja kamalinta?

”Eräs ihailemani nainen sanoi kerran, että äitiys on ihaninta ja kamalinta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Sen kuuleminen auttoi minua valtavasti aikana, jolloin koin usein syyllisyyttä siitä, että kauan odottamani äitiyden etuoikeus tuntui ajoittain raskaalta ja turhauttavalta. Äitiys nimittäin on aika iso paukku itsekeskeiselle ja mukavuudenhaluiselle minällemme, ja kaltaiseni yksinäisyyttä kaipaavan ihmisen oli haastavaa sopeutua siihen, että joku halusi olla kanssani ihan koko ajan – ja toisaalta en itsekään osannut olla poissa vauvan luota.

On vaikeaa kuvailla kaikkia niitä tunteita, joita kävin läpi äitiyttä opetellessani. Se, että olin yhtenä hetkenä seitsemännessä taivaassa ja viiden minuutin päästä itkin sängyn pohjalla epätoivoisena ja turhautuneena, alkoi olla täysin normaalia minulle. Tunteiden ääripäät, jotka vaihtelivat niin lyhyessä ajassa, yllättivät minut täysin. Toisaalta koin puhtaampaa rakkautta ja iloa kuin koskaan aikaisemmin ja toisaalta välillä olin katkera vapauteni ja oman aikani ja jopa ruumiini menetyksestä. Äitiys on ollut ylivoimaisesti isoin ja mullistavin elämänmuutos, jonka olen tähän mennessä kokenut, ja meni joitakin kuukausia, ennen kuin aloin tuntea olevani taas oma itsenikin enkä pelkästään äiti. Äitiys on loppujen lopuksi raskainta työtä, jota olen tehnyt. Samalla se on kaikkein palkitsevinta ja sillä on kaikkein eniten merkitystä.

Olen oppinut, että tärkeintä ei olekaan se, mitä sanon (=komennan), vaan se, kuinka itse toimin, ja se on yhtä aikaa sekä huojentavaa että huolestuttavaa. Olen oppinut senkin, että kun uhraa ja palvelee paljon, myös rakastaa valtavan paljon. Ja kun rakastaa paljon, myös iloitsee paljon ja hyvin pienistäkin asioista.”

Heidi Laitinen

Iankaikkisuuden perspektiivi auttaa olemaan parempi äiti

”Vaikka olen hoitanut muiden lapsia pienestä lähtien, en osannut varautua siihen, millaista on olla itse äiti. Suuren osan siitä olen ollut yksinhuoltaja. Yllättävää on ollut, miten paljon rakkautta jokaista lasta kohtaan voi tuntea ja miten rakkaus ei vähene keltään pois, vaikka tulisi useampia lapsia. Äidiksi ei todellakaan synnytä, vaan joka päivä olen ollut koulunpenkillä oppimassa, millainen äiti olen ja millainen haluan olla – puhumattakaan siitä, mihin rahkeet riittävät.

Äitinä olemisen kautta olen oppinut monia asioita, kuten sen, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Juuri silloin kun tuntuu, että nyt olen kehittynyt hienosti jonkin taidon kanssa, huomaan, että paljon on vielä opittavaa. Kärsivällisyys on tästä loistava esimerkki: vaikka kuinka sitä oppisit, niin ikinä se ei ole tarpeeksi.

Tieto siitä, että tämä elämä on vain pieni hetki iankaikkisuudessa, auttaa minua olemaan parempi äiti. Tiedän, että taivaallinen Isäni tuntee minut läpikotaisin ja on antanut vastuulleni nämä kallisarvoiset lapset, joiden kanssa saamme yhdessä oppia toinen toisiltamme. Tämä evankeliumi auttaa minua muistamaan sen, että vaikka en olekaan täydellinen, minulla on taivaan voimat apunani.

Äitiys on tärkein tehtäväni täällä maan päällä. Rakastan lapsiani yli kaiken ja tekisin heidän vuokseen mitä tahansa. Vaikka on päiviä, jolloin tuntuu, että menetän järkeni lopullisesti kaiken kiireen keskellä näiden lasten kanssa, niin niitä päiviä ja hetkiä on enemmän, jolloin sydän pakahtuu rakkaudesta ja onnesta, jota saan kokea heidän kanssaan ja heidän takiaan.”

Tanja Häyrynen

Äitiys – Omien tarpeiden ohittamista mutta samalla suurta iloa

”Äitiys. Ihana ja samalla pelottava sana. En koskaan ole pitänyt itseäni mitenkään äidillisenä tyyppinä enkä oikein ole osannut olla lasten kanssa. Kuitenkin kun ensimmäisen, toisen ja pitkän ajan jälkeen vielä kolmannenkin kerran sain oman pienokaisen syliini, päällimmäiset tunteeni olivat rakkaus, hellyys ja kiitollisuus taivaalliselle Isälle Hänen suuresta luottamuksenosoituksestaan.

Äitiys merkitsee työtä, loputonta pyykkäämistä, siivoamista ja ruoan laittamista, omien tarpeiden ohittamista höystettynä ripauksella huolta ja pelkoa siitä, mitä saattaa tapahtua, vaikka yrittää varjella kaikelta mahdolliselta. Eniten äitiys kuitenkin on ihanaa ja antoisaa. Se merkitsee rakkautta, valtavaa, ääretöntä ja pohjatonta rakkautta ja suurta iloa.

Äitiys ei aina ole helppoa. Joskus on päiviä, jolloin tunnen epäonnistuneeni. Olen toivonut, että olisin tehnyt jotain eri tavalla tai opettanut jotain toisin. Äitinä oleminen on kuitenkin opettanut ja kasvattanut minua paljon. Monet asiat olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen kiitollinen evankeliumista ja kirkosta, joiden kautta olen saanut paljon ohjeita äitiyteen ja lapsiin liittyen ja paremman mahdollisuuden onnistua tässä elämäni tärkeimmässä tehtävässä. Äitiys on erityinen matka, joka kestää koko iankaikkisuuden, ja se pysyy sydämessä aina.”

Krista Kora

 Äitiys on keittokirjan lukemista iltasaduksi

Ӏitiys on rakkautta ja rajoja.

Äitiys on opettamista ja oppimista.

Äitiys on onnistumista ja epäonnistumista.

Äitiys on myös sitä, että herää aamulla hiljaisuuteen (hiljaisuus – äänistä pahaenteisin!) ja aloittaa aamunsa hinkkaamalla kakkaa pinnasängyn pinnoista, seinästä… ja ipanasta.

Äitiys on sitä, että ipanan ollessa isovanhemmilla yökylässä herää itse silti kahden tunnin välein. Koko yön.

Äitiys on sitä, että etsii television kaukosäädintä kolme päivää ja löytää sen lopulta kenkähyllystä.

Äitiys on kosteuspyyhkeiden mukana kantamista. Aina, kaikkialla.

Äitiys on loputon lista kysymyksiä; mitä, kuka, miten, miksi, miksi, miksi? (Google, uusi paras kaverisi.)

Äitiys on muumilaastareita, pipityyny ja päivystävän sairaanhoitajan numero tallennettuna puhelimeesi.

Äitiys on kärsivällisyyttä, äärettömästi kärsivällisyyttä. (Naperon sukkien jalkaan saamisessa voi kestää… ja kestää… ja kestää. Ja siltikin ne ovat väärin päin.)

Äitiys on sitä, että pukee naperolle kolme kerrosta ulkovaatteita ja kuulee: ”Äiti, mua pissattaa.”

Äitiys on keittokirjan lukemista iltasaduksi. Pari viikkoa. Joka ilta.

Äitiys on sitä, että astuu yön pimeydessä Legon päälle – eikä herätä nukkuvaa naperoa!

Äitiys on tätä: ”Äiti. Äiti? Äiti! Äiti. Äii-tii…!”

Äitiys on aivan uudentasoista ymmärrystä taivaallisen Isämme rakkaudesta meitä kaikkia – lapsiaan – kohtaan. Haluan poikani menestyvän, kasvavan ja kehittyvän, olen hänen tukenaan ja aina valmis auttamaan – aivan kuten taivaallinen Isämmekin on. Mutta aina välillä lasten täytyy antaa tehdä virheitäkin, jotta he oppisivat niistä. Nuo virheet eivät vähennä rakkauttani poikaani kohtaan, kuten meidän virheemmekään eivät vähennä taivaallisen Isämme rakkautta meitä kohtaan. Olen valmis antamaan kaikkeni, tekemään kaikkeni poikani hyväksi – ja niin on Isäkin, meidän kaikkien vuoksemme. Aina.

Äitiys on pitkän päivän päätteeksi pienet kädet poskillasi ja märkä suukko nenänpäässä – ”Äiti, tykkään susta tosi paljon.”

Äitiys on rajatonta rakkautta.”

Tanja Robinson