Lähtipä se sitten kirkon historiaan liittyvästä seikasta, jostain kirkon menettelytavasta, jota et ymmärrä tai hyväksy, tai yksinkertaisesti tunteesta, ettet ole koskaan kokenut sitä kaipaamaasi suurta ahaa-elämystä, jokainen meistä tulee kohtaamaan kysymyksiä ja huolenaiheita.

Kysymykset, huolenaiheet tai edes epäilykset eivät tee sinusta epäuskoista. Se ei tarkoita, että teet jotain väärin eikä se missään nimessä tarkoita, että sinun kannattaisi hylätä kaikki mitä olet rakastanut ja minkä vuoksi olet elänyt, vain koska kamppailet todistuksesi suhteen.

Se tarkoittaa, että olet saavuttanut elämässäsi pisteen, jolloin uskollasi on todella merkitystä. Sillä eikös loppukädessä uskon ole juurikin tarkoitus kantaa meidät asioiden ja aikojen yli, joita emme ymmärrä?

Yksi lempilainauksistani Kotiopettajattaren romaanista tulee tarinan sankarittarelta, Janelta. Kun hänen rakastamansa mies houkuttelee häntä tekemään jotain, jonka hän ajattelee olevan väärin, hän vastaa:

”Lait ja periaatteet eivät merkitse mitään aikana, jolloin ei ole kiusauksia, ne ovat tällaisia hetkiä varten kuin tämä … Jos loukkaan niitä omassa erikoistapauksessani, missä on silloin niiden arvo?”

Kellä tahansa voi olla uskoa (tai Janen tapauksessa kuka tahansa voi noudattaa moraalikäsityksiään), kun se on helppoa – kun se on vaikeaa, sillä on eniten merkitystä. Mikä on uskon arvo, jos epäilyksen ensipilkahduksella hylkäämme kaiken aiemmin uskomamme? Usko ei ole todellista uskoa, jos sitä ei koskaan koetella.

Joten, jos sinusta tuntuu, että kamppailet todistuksesi kanssa, älä menetä toivoa. Älä hylkää sitä uskoa, mikä sinulla on, tuntuupa se sinusta kuinka pieneltä tahansa – ja sen sijaan, että kysyisit ”mitä minä teen väärin?” tai ”pitäisikö minun lähteä kirkosta?”, kysykin itseltäsi nämä seuraavat kysymykset.

1. Uskonko Mormonin kirjan olevan totta?

Jos et pysty sanomaan uskovasi sen olevan totta tällä hetkellä tai olet epävarma sen suhteen, ajattele aikaa, jolloin sinulla OLI todistus sen totuudellisuudesta. Mitä teit saadaksesi todistuksesi – ja toistatko noita samoja askeleita, jotka otit silloin?

Jos sinusta kuitenkin tuntuu, ettei sinulla ole koskaan ollutkaan todistusta Mormonin kirjasta, kysy itseltäsi, kuinka sen voisit saada. Tiedämme toki, että meidän tulee kysyä Jumalalta eikö se ole totta, mutta oletko sitten valmis toimimaan saamasi vastauksen mukaisesti? Oletko valmis luopumaan ”kaikista synneistäsi tunteaksesi Jumalan”? Jos et, se ei haittaa – mutta älä ihmettele, jos et saa vastausta.

Lisäksi, tärkeä huomio: älä vähättele tai jätä huomiotta kokemiasi hengellisiä kokemuksia. Laman ja Lemuel vähättelivät ja järkeilivät jokaisen näkemänsä enkelin ja selkeyden hetken, sillä ilman uskoa edes näkeminen ei riitä. Älä katso taaksesi ja ajattele ”No, ajattelin kyllä tietäneeni silloin, mutta tiesinkö kuitenkaan?” Yritä olla epäilemättä itseäsi – sen sijaan puntaroi sitä, mikä on elämässäsi eri tavalla nyt kuin silloin. Kuinka voit luoda uudelleen kokemuksia, joita aiemmin koit?

2. Etsinkö yhtä aktiivisesti syitä sille, että kirkko on totta, kuin sille, että se ei ole?

Olen nähnyt ihmisten sukeltavan uudestaan ja uudestaan kaninkoloon, jota myös kutsutaan niin sanotuiksi kirkon historian virheiksi. He törmäävät asioihin – jotka saattavat olla tai olla olematta totta – jotka vaikuttavat olevan ristiriidassa uskonnäkemystemme kanssa. Sitten he jatkavat sellaisten asioiden etsimistä, jotka vahvemmin todistavat päätelmän, jonka mukaan kirkko ei ole totta.

Mutta etsimmekö yhtä aktiivisesti syitä sille, että kirkko on totta, kuin sille, että se ei ole? Panostammeko saman verran aikaa ja energiaa siihen, että yritämme todistaa sen voivan olla totta kuin panostamme siihen, että yritämme todistaa, ettei se ole totta? Henkilökohtaisesti uskon, että jos yritämme vilpittömästi selvittää, onko se totta, näemme, että evankeliumin oppi, ihmeet ja hyvyys ylittävät täydellisesti sen, minkä saatamme nähdä negatiivisena.

3. Teenkö Hänen tahtonsa mukaisesti? Seuraanko Hänen käskyjään?

Johanneksen evankeliumin kohdassa 7:17 Kristus lupaa juutalaisille, että ”joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani”. Suomennos: jos todella teet asiat, joita Hän pyytää sinua tekemään, pystyt sanomaan, onko hänen sanomansa totta vai valetta.

Vastauksen vaatiminen kuitenkaan tekemättä sitä, mitä Jumala on pyytänyt, on kuin haluaisi pudottaa painoa olematta kuitenkaan halukas muuttamaan elämäntyyliään. Jos haluat pudottaa painoasi, tiedät, että sinun täytyy noudattaa tiettyjä periaatteita – sinun täytyy treenata, vähentää kaloreita ja olla järjestelmällinen. Jos haluat tietää, onko evankeliumi totta, sinun täytyy myöskin noudattaa tiettyjä periaatteita, Jumalan käskyjen muodossa.

Ainoastaan silloin voit saavuttaa halutun lopputuloksen: vastauksen.

4. Haluanko sen olevan totta?

Haluanko tämän kirkon olevan totta? Haluanko hyväksyä kaikki vastuut ja käskyt, jotka tähän uskoon liittyvät? Vai onko elämässäni jotain epäharmonista, joka saa minut etsimään syitä sille, ettei se ole totta?

Oletko koskaan tapaillut jotakuta, joka ei ollut sinulle oikea, mutta josta välitit? Minä olen. Minulla on ollut parisuhteita, joissa vaistoistani ja muiden ihmisten mielipiteistä huolimatta olen vakuuttanut itseni, että se voisi toimia ja etsinyt syitä sille, miksi olisimme hyvä pari. Jätin huomiotta huonon (ajat, jolloin minua kohdeltiin huonosti) ja keskityin hyvään (harvemmin esiintyneet ajat, jolloin minua kohdeltiin hyvin).

Minusta tuntuu, että toisinaan toimimme samalla tavoin kirkonkin suhteen. Sanotaanpa esimerkiksi, että kirkkoa tutkiva ihminen pitää alkoholin juomisesta eikä halua luopua siitä. Se on luonnollista eikä se tee hänestä huonoa tai epäuskoista ihmistä! Mutta halussaan olla luopumatta tavastaan, he etsivät syitä sille, ettei kirkko ole totta, jotta heidän ei tarvitsisi luopua rakkaasta tavastaan. Koska he ahnaasti etsivät syitä sille, ettei se ole totta, he eivät huomaa kaikkia niitä syitä, jotka todistavat sen OLEVAN totta. Käytännössä siis, koska he eivät halua sen olevan totta, he löytävät syitä, miksi se ei sitä ole.

Ymmärrän, että ihmiset saattavat sanoa päinvastaisenkin olevan totta – jos haluamme sen olevan totta, löydämme syitä, sille että se sitä on ja jätämme täysin huomiotta kaikki merkit, joiden mukaan se ei ole. En voi sanoa siihen muuta kuin, että tiedätkös, kenties olet oikeassa. Mutta loppupeleissä, en usko, että jokin epätosi voisi saada minut tuntemaan niin kuin tunnen kuullessani tiettyjä oppeja. En usko, että Henki, jota ei ole, voisi varoittaa minua vaarasta tai antaa minulle rauhan ja lohdutuksen tunteita, kun olen lopen lannistunut.

Minä todella uskon, että ihminen, joka etsii totuutta ja on puolueeton, tulee huomaamaan, että jos he noudattavat Jumalan käskyjä, kuten kysymys nro 3 meitä muistuttaa, he tulevat löytämään totuuden.

5. Viekö hyvä voiton pahasta?

Kysymys nro 2 käsitteli tätä lyhyesti, mutta minusta on tärkeää mennä hieman pintaa syvemmälle. Vievätkö evankeliumin positiiviset puolet voiton niistä, joiden kanssa kamppailet? Onko kirkossa enemmän hyvää kuin pahaa?

Evankeliumi painottaa ystävällisyyttä, rakkautta ja rauhaa – kumpuavatko ne pahasta paikasta? Sen keskittyminen Kristukseen ja Hänen opetustensa seuraamiseen – onko se vain keino luoda sokeaa kuuliaisuutta?

En usko. Evankeliumissa on asioita, joita emme tiedä; asioita, joita emme ymmärrä juuri nyt tai ehkä koskaan tämän elämän aikana. Mutta kuten vanhin Jeffrey R. Holland niin koskettavasti sanoi:

”Veljet ja sisaret, tämä on meneillään olevaa jumalallista työtä, jossa sen ilmoituksia ja siunauksia suodaan runsaasti kaikkialla, joten ettehän hätäänny, jos aika ajoin esiin nousee asioita, jotka pitää tutkia, ymmärtää ja ratkaista. Niitä nousee, ja ne tutkitaan ja ratkaistaan. Tässä kirkossa se, mitä me tiedämme, vie aina voiton siitä, mitä me emme tiedä. Ja muistakaa – tässä maailmassa jokaisen on määrä kulkea uskon varassa.

Olkaa siis ystävällisiä inhimillisiä heikkouksia kohdatessanne – niin omianne kuin niiden, joiden kanssa palvelette kirkossa, jota johtavat vapaaehtoiset, kuolevaiset miehet ja naiset. Ainosyntyistä täydellistä Poikaansa lukuun ottamatta Jumala on joutunut aina työskentelemään yksinomaan epätäydellisten ihmisten kanssa. Sen täytyy olla Hänelle tavattoman turhauttavaa, mutta Hän tulee toimeen sen kanssa. Niin tulee meidänkin tulla toimeen. Ja kun te näette epätäydellisyyttä, muistakaa, että vajavuudet eivät liity tämän työn jumalallisuuteen. Kuten eräs erinomainen kirjoittaja on esittänyt, kun ääretöntä täyteyttä vuodatetaan, ei syy ole öljyn, jos jotakin menee hukkaan siitä syystä, että se kaikki ei mahdu äärellisiin astioihin. Niitä äärellisiä astioita olemme te ja minä, joten olkaa kärsivällisiä, ystävällisiä ja anteeksiantavaisia.” (painotus lisätty)

Se, että sinulla on kysymyksiä, ei haittaa. Se, että kamppailet, ei haittaa. Mutta ennen kuin heität syrjään uskosi, esitä itsellesi nämä viisi kysymystä ja ole rehellinen vastauksissasi.

Uskon täydestä sydämestäni, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Kristuksen palautettu kirkko maan päällä nykypäivänä. Tuo usko on kantanut minut läpi surun ja murheen aikojen, avuttomuuden ja toivottomuuden tunteiden, huolen hetkien ja kaiken muun, mitä niiden väliin mahtuukaan. Se on tehnyt elämästäni niin paljon parempaa ja toivon, että pyrkiessäsi löytämään todistuksesi uudelleen tai vahvistamaan sitä, sinäkin voit huomata, että usko tekee elämästäsi parempaa.

Artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Pelkäätkö olevasi menettämässä todistuksesi? Kysy itseltäsi nämä 5 kysymystä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Olin lähetystyöhön valmistavassa luokassa noin 20 papin ja lehvänsitojan kanssa. Noin metrin päässä minusta käytävän toisella puolella istui nuori mies, joka oli äskettäin kastettu kirkkomme jäseneksi vaarnassamme.

Lähetystyöhön valmistavan luokan aiheena oli Mormonin kirjan tärkeys sanomassasi lähetyssaarnaajana. Neuvoja kysyi kysymyksen siitä, miten Mormonin kirjasta voisi todistaa ja tämä lähelläni istuva nuori mies nosti kätensä varovasti jakaakseen joitakin ajatuksiaan.

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, sai luokan hiljentymään ja hämmästymään.

“En ole varma, onko Mormonin kirja totta. En ole ollut kirkossa kovin pitkään…” nuori mies sanoi.

“En voi sanoa, että tiedän Mormonin kirjan olevan totta, mutta uskon sen olevan totta. Tiedän sen, että kun luen tuota kirjaa, minulla on parempi päivä ja olen parempi ihminen.”

Istuin siinä…ällistyneenä. Minusta tuntui, että me kaikki istuimme siellä ällistyneinä. Raaka rehellisyys ja haavoittuvuus ravisti meitä sieluun asti. Nöyryys myöntää… ”En tiedä paljoa…mutta pyrin saamaan suurempaa valoa ja tietoa. Tiedän sen, että olen parempi, kun luen tätä kirjaa ja elän sen opetusten mukaan.”

Tarvitsemme enemmän tuollaisia ihmisiä maailmassa. Hän ei ollut huolissaan siitä, mitä hänen toverinsa ehkä ajattelivat. Hän ei yrittänyt sulautua joukkoon tai pitää yllä vallitsevaa olotilaa. Hänen nöyrä todistuksensa saattoi olla erilainen kuin 99 % muista huoneessa olijoista, mutta se oli hänen todistuksensa ja se oli voimallinen.

Uutena käännynnäisenä hänellä oli vähiten kokemusta kirkon slangista, kulttuurista ja odotuksista. Mutta siinä hän oli niin vahvana uskossaan, että se liikutti minut melkein kyyneliin.

Usko on kallisarvoista

Näyttää siltä, että kuulemme vain niistä, jotka ”tietävät ilman epäilyksen häivää” ja ”jokaisella solullaan” että Mormonin kirja on Jumalan sanaa ja että kirkko on tosi. Kuulemme 3- ja 4-vuotiaiden kertovan sakramenttikokouksessa, että ”he tietävät”. No pahus, jos he tietävät, onko minussa sitten jotain vikaa, koska en tiedä? Voi olla houkuttelevaa vain matkia ja toistaa sanasta sanaan toisten todistuksia.

Mutta niin ei tarvitse olla. Kun tämä nuori mies puhui, muistin heti Vanhin Hollandin sanat:

“Hiljattain eräs 14-vuotias poika sanoi minulle hieman epäröiden: ”Veli Holland, en voi vielä sanoa tietäväni, että kirkko on totta, mutta uskon, että se on totta.” Halasin sitä poikaa, kunnes hänen silmänsä pullistuivat ulos. Kerroin hänelle koko sieluni innolla, että usko on kallisarvoinen sana, vieläkin kallisarvoisempi teko, eikä hänen ole koskaan tarpeen pyydellä anteeksi sitä, että hän ”vain uskoo”. Kerroin hänelle, että Kristus itse on sanonut: ”Älä pelkää, vaan usko.” Tämä lause muuten kantoi nuoren Gordon B. Hinckleyn lähetyskentälle. Kerroin tälle pojalle, että usko on aina ollut ensimmäinen askel kohti vakaumusta, ja että uskonkappaleet, jotka määrittävät meidän yhteistä uskoamme, toistavat vakuuttavasti ilmausta ”Me uskomme”. Ja kerroin hänelle, miten hyvin ylpeä olin hänestä ja hänen etsintänsä vilpittömyydestä.” (”Minä uskon”, huhtikuu 2013).

Tämän nuoren miehen rehellisyys auttaa häntä löytämään yhteistä monien ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Uskon, toivon ja rakkauden käsitteissä on voimaa. Mutta joskus nuo käsitteet hautautuvat sanoihin ”minä tiedän”. Kuulemme harvoin sanat ”toivon” tai ”uskon” että niin tapahtuu. Sinusta saatetaan ajatella, että ”et tee tarpeeksi työtä saadaksesi todistuksen”, jos sanot jotain sellaista.

“Uskotko vain? Miksi et tiedä? Rukoile enemmän…”

Halu uskoa saa aikaan muutoksen

Se, että palavasti toivoo jotain, on uskon ensisijainen käynnistäjä. Tekosi heijastavat uskoasi… mutta ei välttämättä tietoasi jostakin. Juuri Nefin vahva luottamus, hänen sitkeä toivonsa ja omistautunut uskonsa saivat hänet pitämään käskyt. Hänen tietonsa ei liikuttanut häntä eteenpäin…ja sitä hän teki paljon. Sitä vastoin Lamanilla ja Lemuelilla oli paljon tietoa, mutta heillä ei ollut halua uskoa oppimiaan asioita, mikä sai heidät lankeamaan.

Tätä samaa esimerkkiä voitaisiin käyttää monien muinaisten ja nykyajan apostolien kohdalla. Sinulla ei tarvitse olla täydellistä tietoa jostakin ollaksesi voimallinen Kristuksen opetuslapsi. Juuri halu uskoa saa aikaan muutoksen.

Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät enää käy kirkossa, mutta sanovat, että he ”tietävät” kirkon olevan totta. Todellako? Se tuntuu järjettömältä, mutta nuo ihmiset olisivat paljon paremmassa asemassa, jos he uskoisivat kirkkoon ja heidän toivonsa ajaisi heidät harjoittamaan uskoaan, jotta he voisivat saada luvattuja siunauksia olemalla aktiivisia osallistujia evankeliumin suunnitelmassa.

Tarkoitukseni ei ole sanoa, että joku ihminen on parempi kuin toinen. Jotkut ihmiset ”tietävät” ja jotkut eivät. Jotkut ihmiset uskovat ja toivovat ja jotkut eivät. Yritän vain sanoa, että tämä nuori mies innoitti minua rehellisyydellään ja pyrkimyksellään saada vahvempi todistus vain uskomalla ensin.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Greg Trimble ja se on julkaistu gregtrimble.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Mitä jos et “tiedä”, että Mormonin kirja on totta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tarinankulku on tuttu. Joku, jolla ei vielä ole vahvaa todistusta, päättää lähteä lähetystyöhön. He haluavat todistuksen, palavasti. He rukoilevat Mormonin kirjasta, raamatusta tai kirkosta. Sitten he saavat todistuksen – kuin pienen lahjapaketin, rusetteineen kaikkineen.

Tällaisen kuvan usein piirrämme todistuksesta. Jos teemme riittävän kovasti töitä ja jos meillä on riittävän palava halu, me saamme todistuksen. Tämän on loputtava.

Mikä on todistus?

Pääpiirteissään todistus (usko) on lista asioista, joihin me uskomme.

Mutta vakaumuksellinen usko eroaa selkeästi asioihin uskomisesta. Vakaumuksellinen usko on sitä, kuinka me elämme elämäämme, ei sitä, kuinka paljon uskomme asioihin.

Tarkastellaanpa tarinaa Markuksen evankeliumin luvussa 9. Isä tulee sairaan lapsensa kanssa Kristuksen luo. Kuten monien Hänen ihmeidensä kanssa, Kristus selitti, että usko oli välttämätöntä ihmeen tapahtumiseksi. Isä sanoi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani! (Mark. 9:24)” Kristus suoritti ihmeen ja poika parani.

Mutta jos usko oli välttämätöntä, kuinka isä, joka ei uskonut, sai aikaan ihmeen? Koska hänen asioihin uskomisellaan ei ollut mitään tekemistä hänen vakaumuksellisen uskonsa kanssa. Tuo isä käyttäytyi kuin Kristus voisi suorittaa ihmeen, joten hänellä oli vakaumuksellista uskoa.

Me osoitamme uskoa periaatteeseen eläessämme kuin se olisi totta, vaikka me älyllisesti saattaisimme olla hyvinkin varautuneita. Toisin sanoen, todistuksemme on joukko periaatteita, joihin pohjaamme päätöksemme. Todistus ei ole ne hengelliset kokemukset tai oivallukset, jotka johtivat meidät valitsemaan nuo periaatteet.

Tässä kaksi esimerkkiä todisteeksi:

Laman ja Alma nuorempi

Tai entäpä Korihor ja Seesrom?

Molemmissa näissä esimerkeistämme molemmilla henkilöillä oli hyvin samankaltaiset olosuhteet, taustatieto ja hengelliset kokemukset. Mutta heidän todistuksensa olivat täysin erilaiset.

Miksi todistuksen väärinymmärtämisellä on väliä?

Tämä todistuksen väärinymmärtäminen on hiipinyt kulttuuriimme. Teini-ikäiset odottavat todistustaan samalla innostuksella kuin seitsemänvuotiaat odottavat kastettaan.

Todistuskokouksemme ovat täynnä puhujia, jotka pommittavat kuulijoitaan sanalla tiedän, korostaakseen syvyyttä, jolla he uskovat asioihin, tärkeimpänä osana todistustaan.

Näemme usein sosiaalisessa mediassa keskusteluja evankeliumista, joissa uskollisuutta mitataan sillä kuinka paljon me uskomme, eikä sillä kuinka paljon me seuraamme.

Tämä kulttuuri vaikuttaa nuoriin myöhempien aikojen pyhiin. Kun tiivistämme todistuksemme listaksi asioita, joihin uskomme, alamme keskittyä uskomiseemme lähes päivittäisellä tasolla, kun meidän sen sijaan pitäisi keskittyä käytökseemme. Ei mikään ihme, että meillä on uskonkriisi.

Ja epäilyksettä, todellinen todistus on käyttäytymistä. Jos se olisi toisin, kuinka se voisi olla edellytys päästäksesi temppeliin, samoin kuin on kymmenysten lain tai siveyden lain noudattaminen?

Alman kirja luku 32: Miten uskoa Jeesukseen

Kenties osa tästä sekaannuksesta johtuu Alman kirjan 32. luvun ymmärtämisestä väärin. Kohdassa Alma 32:26-43, Alma saarnaa soramilaisille todellisen uskon kehittämisestä.

Yleisin tapa lukea tätä osiota alkaa siitä, että ”vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa” jakeessa 27 ja sitten kehittyy tasaisesti loppua kohti, jolloin ”te saatte korjata palkan uskostanne”.

Mutta tarkempi lukeminen paljastaa Alman esittävän kaksi vaihtoehtoista tietä kohti uskon rakentamista.

Ensimmäinen menetelmä on esitetty jakeissa 27-35. Tämä menetelmä on akateemisempi ja keskittyy hankittuun tietoon.

Askel 1: Aloita kokeilu (27)

Askel 2: Kylvä siemen (28)

Askel 3: Älä heitä siementä pois (28)

Askel 4: Seuraa kuinka siemen kasvaa (29)

Lopputulos: Sinulla on tietoa (33) ja uskosi on uinuvaa (34)

Tämä akateeminen menetelmä johtaa uskomisen kasvuun, mutta se ei johda uskon kasvuun.

Sanottuaan, että ensimmäinen menetelmä tekee tiedostasi täydellistä, Alma aloittaa uudelleen jakeissa 35 ja 36 sanoen, että tietosi ei ole täydellistä. Ja vaikka puu oli jo alkanut kasvaakin jakeessa 33. Jae 37 sanoo, että puu ”alkaa kasvaa”, jälleen tehden selväksi, että kyseessä on toinen vertauskuva. Tarkastellaanpa askelia, joita vaaditaan tässä menetelmässä.

Askel 1: Osoita uskoa (36)

Askel 2: Kylvä siemen (36)

Askel 3: Ravitse puuta (37)

Askel 4: Älä laiminlyö puuta (38)

Lopputulos: Iankaikkinen elämä

Tässä toisessa menetelmässä me kylvämme siemenen, emme kokeellisella epäilyksellä, vaan uskolla. Emme vain istu ja katso, kuten ensimmäisessä menetelmässä, vaan toimimme kuin siemen olisi hyvä (todistus), ravitsemalla sitä.

Tämän uskoon perustuvan menetelmän palkkio on iankaikkinen elämä, paljon parempi kuin kokeellisesta menetelmästä saavutettu tieto.

Ratkaisu

Kuinka siis voimme alkaa muovata kulttuurillista näkökantaamme todistukseen?

Saanen ehdottaa muutamia ideoita:

• Valitse sanasi tarkasti todistuskokouksessa – Onko mitään parempaa paikkaa muuttaa käsitystämme todistuksesta kuin todistuskokous? Vältä kieltä, joka keskittyy uskomiseen, keskity sen sijaan käyttäytymiseen. ”Minun kokemukseni on ollut…” tai ”Kun seurasin…” Ja kertoessasi kertomuksia keskity, uskomisen etsinnän sijaan, siihen kuinka eläminen evankeliumin mukaan on vaikuttanut sinuun.

• Keskity pyhäkoululuokissa käyttäytymiseen – Nuorten ”Tule ja seuraa Minua” -opiskeluohjelma keskittyy sisällyttämään evankeliumin oppia nuorten jokapäiväiseen elämään. Onnistuakseen se vaatii tarkkoja kysymyksiä ja sinnikästä seurantaa. Kun annamme nuorten opettaa, heillä ei välttämättä ole tarvittavia taitoja soveltaa opetettavia periaatteita toisten nuorten elämään. Opettajien tulisi olla aina valmiita ohjaamaan oppiaihe soveltamisvaiheeseen, vaikka he eivät olisi valmistelleet oppiaihetta itse. Oppilaina meidän tulisi keskittyä siihen kuinka esitetty aineisto voi muuttaa käyttäytymistämme ja keskittää kommenttimmekin siihen.
• Ole esimerkkinä valitsemalla todistus – Kuten aina, kaikista voimallisin työvälineemme on oma esimerkkimme. Voimme olla rehellisiä ja avoimia älyllisistä epäilyksistämme, kuitenkin samalla valiten toimia kuin uskoisimme. Näin tehdessämme osoitamme itsellemme, lapsillemme ja toisille, että todistus on jotain, jonka me valitsemme.

Artikkelin on kirjoittanut Christopher D. Cunningham ja se on alun perin julkaistu LDS.net-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Aika ajatella todistusta uudessa valossa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Pala nousi kurkkuuni, sillä tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, etten nähnyt tulevaisuuttani kirkossa. En tiennyt, kuinka vastata ystävälleni, mutta jotenkin minusta tuntuu, että vaikenemiseni vastasi puolestani.

En koskaan kuvitellut, että voisin menettää todistukseni. Tämä on tarina siitä, kuinka menetin ja sitten löysin uudelleen todistukseni.

Kuukautta ennen kuolemaansa, presidentti Heber J. Grant rukoili: ”Oi Jumala, siunaa minua, etten menettäisi todistustani ja pysyisin uskollisena loppuun saakka!” Kirkon profeetta tiesi todistuksen kallisarvoisuuden ja kuinka hauras todistus voi olla. Toivon, että itsekin olisin ymmärtänyt sen.

Kuinka menetin todistukseni?

Uskonkriisini alkoi kouluprojektista. Päätimme kirjoittaa milleniaaleista ja uskonnosta, erityisemmin siitä näkökulmasta, kuinka monet milleniaalit lähtevät järjestetystä kirkosta. Projektia varten haastattelin useita kirkosta lähteneitä ihmisiä. Valmistautuakseni haastatteluihin etsin ja luin tarinoita ihmisistä, jotka olivat lähteneet kirkosta ja miksi he olivat lähteneet. Haastatteluni näiden ihmisten kanssa olivat yksiä pisimmistä haastatteluista, joita olen koskaan artikkelia varten tehnyt. Lähteminen kirkosta, jolle on omistanut koko elämänsä, ei ole mikään helppo päätös. Tunsin sen haastatellessani näitä ihmisiä. Näitä päätöksiä ei oltu tehty hetken mielijohteesta. Heidän päätöksensä lähteä kirkosta oli vaatinut paljon aikaa ja vaivaa. Heillä on hyvin vahvat tuntemukset tästä asiasta.

Haastateltavieni selittäessä syitään, miksi he olivat päättäneet lähteä kirkosta, epäilykset alkoivat itää mielessäni. Heillä oli joitain erinomaisia huomioita ja erittäin asianmukaisia kysymyksiä. Vaikka kuinka kovasti yritin romuttaa heidän syynsä lähteä kirkosta, jotkut niistä olivat todella järkeenkäypiä.

Ennen tätä kokemusta olin syyllistynyt tuomitsemaan ihmisiä, jotka olivat lähteneet kirkosta. Olen kuullut niin usein sanottavan, että ihmiset lähtevät kirkosta synnin vuoksi. He haluavat rikkoa käskyjä, olipa se sitten juominen tai esiaviollinen seksi. Uskoin, että ihmiset lähtevät kirkosta, koska he haluavat tehdä syntiä tai he eivät tee niitä tärkeimpiä asioita, kuten lue Mormonin kirjaa, rukoile ja käy kirkossa.

Jos opin edes yhden asian noista haastatteluista ja tutkimustyöstäni, niin sen, että jotkut ihmiset lähtevät kirkosta, sillä he haluavat tehdä syntiä tai ovat liian laiskoja noudattamaan edes peruskäskyjä. Mutta kuulin myös tarinoita, joissa ihmiset lähtivät kirkosta, vaikka he pitivät kaikki käskyt eikä heillä ollut halua lakata pitämästä käskyjä. Se järkytti minua.

Kun lopetin viimeisen haastattelupuheluni, minulle tuli todella outo tunne. En ollut varma uskoinko enää kirkkoon. Kuvittelin, että minulla oli järkähtämätön todistus, mutta se olikin kadonnut. Se oli poissa ja olin murtunut.

Seuraavien muutaman viikon aikana luulen oppineeni, mitä sana ”ahdistus” todella tarkoittaa. Olin hämmentynyt. Heräilin öisin mieleni laukatessa yrittäen löytää vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiin ja epäilyksiin. Olin peloissani. Tuntui kuin kaikki, mitä olin aikaisemmin pitänyt varmana, olikin nyt poissa. Tiedäthän nuo listat, joita lapsena teimme? Lista, johon piti kirjoittaa viisi asiaa itsestämme. Minun listani yksi kohta oli aina ollut, että olen mormoni. Uskoni menettäminen tarkoitti oman identiteettini menettämistä.

Kuinka löysin todistukseni uudelleen?

Prosessi todistukseni uudelleen löytämiseksi ei ollut helppo. Itse asiassa, en sanoisi, että todistukseni on vieläkään takaisin samalla tasolla, jossa se ennen oli, mutta näiden seuraavien asioiden avulla selvisin uskonkriisistäni.

• Älä lopeta Mormonin kirjan lukemista. Tämä oli minulle yllättävän vaikeaa. Saatoin avata Mormonin kirjan toivoen tuntevani rauhaa, mutta löysinkin vain lisää kysymyksiä ja epäilyksiä. Tästä huolimatta, tutkin sitä uskollisesti päivittäin ja nyt olen iloinen, että tein niin. Mormonin kirjassa on voimaa. Yksi puheista, jotka auttoivat minut läpi uskonkriisini, oli vanhin Hollandin Turvaa Sielulle (Safety for the Soul).
• Etsi joku, jolle esittää kysymyksesi. Itse suosittelisin jotakuta, joka on sinua vanhempi tai jolla on pitkä historia kirkossa. On hyvin todennäköistä, että joku, joka on opiskellut ja tutkinut evankeliumia jo pitkän aikaa, on törmännyt samoihin kysymyksiin kuin sinä.
• Ymmärrä, että toiset ovat ratkaisseet kysymykset, joita sinulla on ollut. En ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut ketään johtavaa auktoriteettia, mutta voisin kuvitella, että useimmat apostolit ovat käyneet läpi joitain niistä samoista kysymyksistä, joita monilla ihmisillä tänä päivänä on. He ovat omistaneet elämänsä evankeliumin tutkistelulle. He kohtaavat epäilyksiä ja silti löytävät keinoja tietää tämän olevan totta.
• Tavoittele pappeuden valtuutta. Oli kaksi asiaa, joita en halunnut tehdä pyöritellessäni näitä kysymyksiä mielessäni: En halunnut tavata piispaani enkä halunnut saada pappeuden siunausta. Lopulta tein molemmat ja se todella auttoi.
• Käy temppelissä. Temppeli on ainoa paikka, missä Saatana ei voi olla. On hyvä mennä sinne ja selvittää päätään. En voi luvata, että löydät sieltä kaikki vastauksesi, sillä minä en löytänyt omiani, mutta tuntui oikealta olla siellä.
• Ympäröi itsesi hyvillä vaikutteilla. Usko minua; nettihakusi antavat elämääsi aivan riittävästi huonoja vaikutteita. Minä tapasin opiskella ystävieni kanssa aina iltaisin. Joillakin heistä ei ollut mitään käsitystä, mitä ajatuksia päässäni pyöri, mutta hyvien vaikutteiden ympäröimänä olemisella oli suuri voima.
• Älä tunne syyllisyyttä. ”Kysymysten esittämisessä tai historiamme, oppimme ja käytäntöjemme tutkimisessa ei ole yhtikäs mitään väärää. Palautus alkoi siitä, kun Joseph Smith etsi vastauksia vilpittömiin kysymyksiinsä.” (Vanhin M. Russell Ballard)
• Anna molemmille vastapuolille yhtä suuri painoarvo. Asia, joka todella auttoi minua, oli tasapainottaa aika, jonka käytin molempien vastapuolien perusteluiden lukemiseen. Luonnollisesti koin antimormoniaiheiset kirjoitukset usein hyvinkin mielenkiintoisina, sillä en ollut kuullut monistakaan niistä asioista aikaisemmin. Yritin kuitenkin aina tasapainottaa ne positiivisten kirjoitusten kanssa ja se auttoi minua paljon.
• On ihan okei, vaikkei tiedäkään. Minua aina hämmästyttää pienet lapset, jotka jakavat todistuksensa ja sanovat, että he tietävät kirkon olevan totta. Todistuksen ei tarvitse koostua ainoastaan asioista, joita ”minä tiedän”, se voi koostua myös asioista, joihin ”minä uskon”. Kristus käskee meitä uskomaan, ei tietämään.

Olen itse asiassa todella iloinen, että olen voinut käydä läpi tämän kokemuksen. Uskon, että tämä kirkko on totta ja uskon sen opetuksiin. Joskus jonkun asian uskominen vaatii uskoa. Evankeliumin ensimmäinen periaate on usko. Uskon koettelemukset kasvattavat sitä ja lopulta joku päivä todistukseni tulee olemaan vahvempi kuin se on koskaan ollut.

(Yleensä tässä kohtaa pyydän lähettämään minulle sähköpostitse ajatuksia ja mietteitä. Mutta, jos sinulla on kysymyksiä tai epäilyksiä, kehotan sinua kääntymään pappeusjohtajiesi puoleen. He voivat auttaa sinua ja saada ilmoitusta koskien asioita, joita juuri sinun tarvitsee kuulla.)

Tämän artikkelin on kirjoittanut Lindsey Williams ja se on alun perin julkaistu MissionGeek.net-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Selvisin uskonkriisistäni! appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Toisaalta joskus saatamme kohdata lähimmäisen, joka vakuuttaa, että Jumala on olemassa ja odottaa, että hänen sanaansa ja vakuutteluunsa uskotaan. Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse luottaa ainoastaan toisten ihmisten vakuutteluihin tai omaan järkeilyynsä. Kuinka sitten voimme saada varmuuden tuosta asiasta, jota niin monet ihmiset miettivät? Onko Jumala olemassa?

Eräs kirkkomme johtajista, Bruce R. McConkie, on opettanut näin: ”Jos ihmisen ainoa Herran työn totuutta koskevan tiedon tai varmuuden lähde on järki tai päättelykyky tai suostutteleva väite, se ei ole todistus evankeliumista.”

Me tarvitsemme siis omakohtaisen todistuksen eli tiedon siitä totuudesta, että Jumala on olemassa.

Jumala ei ole jättänyt ihmisiä yksin harhailemaan ja etsimään totuutta tässä elämässä. Hän rakastaa jokaista luotuaan ja siksi hän on antanut meille keinon tietää sen itse ilman, että kukaan muu sen meille vakuuttaisi todeksi tai että joutuisimme luottamaan vain omaan järkeemme. Tuo keino on rukous ja kuuliaisuus. Me mormonit uskomme, että jokainen ihminen voi saada itselleen henkilökohtaisen tiedon siitä, onko Jumala olemassa ja myös, onko evankeliumi totta. Kun ihminen haluaa vilpittömästi tietää, onko Jumala olemassa, hän voi saada tietää sen vastauksena vilpittömään rukoukseensa. Jumala kuulee jokaisen rukouksen ja jokaiseen vilpittömään rukoukseen vastataan.

Kun siis saamme tietää, että rukoukset kuullaan ja niihin vastataan, meidän tulee olla kuuliaisia ja koetella tuo oppi.

Raamatun Uudessa Testamentissa on opettavainen kohta. Se on Jaakobin kirje 1:5 ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.”

Voimme siis pyytää viisautta rukouksen avulla. Tarvitsemme vain rohkeutta ja kuuliaisuutta tehdä oma osamme.

Hyvin monet nykyajan ihmiset ovat kokeilleet tuota keinoa saada itse tietää, onko Jumala olemassa, käyttämällä rukousta asian varmistamiseksi. Ja monet ovat tulleet vakuuttuneiksi siitä, että Jumala todella on olemassa. Tämä on vakuuttava todiste siitä, että rukoukset on kuultu taivaassa ja niihin vastataan.

Rukousvastaukset voivat tulla ihmisille monin eri tavoin. Useimmiten vastaus tulee lämpimänä ja varmana tunteena ja tietona siitä, mikä on totta. Tällöin Pyhä Henki todistaa meille sen, mikä on totta. Jotkut voivat saada merkittävän unen vastauksena rukoukseensa. Jotkut voivat jopa saada tiedon taivaallisen sanansaattajan kautta. Jumala vastaa rukouksiin aikana ja tavalla, joka on Jumalan viisauden mukaista. Hän tietää parhaiten, mikä on meille hyväksi ja antaa meille siunauksia sen mukaisesti.

Voimme olla kiitollisia siitä, että Jumala on antanut meille mahdollisuuden tietää itse ja voimme näyttää kiitollisuutemme Taivaalliselle Isällemme olemalla kuuliaisia ja uskomalla häneen. Myös rukouksissa voimme kiittää häntä kaikesta tiedosta, jota olemme saaneet. Antakaamme tiedon ja totuuden vaikuttaa elämässämme ja toimissamme niin, että voimme olla siunaukseksi ja avuksi kaikille niille, joiden kanssa elämme ja jotka ovat lähimmäisiämme. Näin voimme rikastuttaa omaa ja muiden elämää.

Artikkelin on kirjoittanut Leena Suorsa.

The post Jos Jumala on todella olemassa, niin miten voin tietää sen? appeared first on SeuraaKristusta.fi.