No…tämä kirjaimellisesti tapahtui viime sunnuntaina ja se oli yksi innoittavimmista asioista, mitä olen kuullut kirkossa pitkään aikaan.

Olin lähetystyöhön valmistavassa luokassa noin 20 papin ja lehvänsitojan kanssa. Noin metrin päässä minusta käytävän toisella puolella istui nuori mies, joka oli äskettäin kastettu kirkkomme jäseneksi vaarnassamme.

Lähetystyöhön valmistavan luokan aiheena oli Mormonin kirjan tärkeys sanomassasi lähetyssaarnaajana. Neuvoja kysyi kysymyksen siitä, miten Mormonin kirjasta voisi todistaa ja tämä lähelläni istuva nuori mies nosti kätensä varovasti jakaakseen joitakin ajatuksiaan.

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, sai luokan hiljentymään ja hämmästymään.

“En ole varma, onko Mormonin kirja totta. En ole ollut kirkossa kovin pitkään…” nuori mies sanoi.

“En voi sanoa, että tiedän Mormonin kirjan olevan totta, mutta uskon sen olevan totta. Tiedän sen, että kun luen tuota kirjaa, minulla on parempi päivä ja olen parempi ihminen.”

Istuin siinä…ällistyneenä. Minusta tuntui, että me kaikki istuimme siellä ällistyneinä. Raaka rehellisyys ja haavoittuvuus ravisti meitä sieluun asti. Nöyryys myöntää… ”En tiedä paljoa…mutta pyrin saamaan suurempaa valoa ja tietoa. Tiedän sen, että olen parempi, kun luen tätä kirjaa ja elän sen opetusten mukaan.”

Tarvitsemme enemmän tuollaisia ihmisiä maailmassa. Hän ei ollut huolissaan siitä, mitä hänen toverinsa ehkä ajattelivat. Hän ei yrittänyt sulautua joukkoon tai pitää yllä vallitsevaa olotilaa. Hänen nöyrä todistuksensa saattoi olla erilainen kuin 99 % muista huoneessa olijoista, mutta se oli hänen todistuksensa ja se oli voimallinen.

Uutena käännynnäisenä hänellä oli vähiten kokemusta kirkon slangista, kulttuurista ja odotuksista. Mutta siinä hän oli niin vahvana uskossaan, että se liikutti minut melkein kyyneliin.

Usko on kallisarvoista

Näyttää siltä, että kuulemme vain niistä, jotka ”tietävät ilman epäilyksen häivää” ja ”jokaisella solullaan” että Mormonin kirja on Jumalan sanaa ja että kirkko on tosi. Kuulemme 3- ja 4-vuotiaiden kertovan sakramenttikokouksessa, että ”he tietävät”. No pahus, jos he tietävät, onko minussa sitten jotain vikaa, koska en tiedä? Voi olla houkuttelevaa vain matkia ja toistaa sanasta sanaan toisten todistuksia.

Mutta niin ei tarvitse olla. Kun tämä nuori mies puhui, muistin heti Vanhin Hollandin sanat:

“Hiljattain eräs 14-vuotias poika sanoi minulle hieman epäröiden: ”Veli Holland, en voi vielä sanoa tietäväni, että kirkko on totta, mutta uskon, että se on totta.” Halasin sitä poikaa, kunnes hänen silmänsä pullistuivat ulos. Kerroin hänelle koko sieluni innolla, että usko on kallisarvoinen sana, vieläkin kallisarvoisempi teko, eikä hänen ole koskaan tarpeen pyydellä anteeksi sitä, että hän ”vain uskoo”. Kerroin hänelle, että Kristus itse on sanonut: ”Älä pelkää, vaan usko.” Tämä lause muuten kantoi nuoren Gordon B. Hinckleyn lähetyskentälle. Kerroin tälle pojalle, että usko on aina ollut ensimmäinen askel kohti vakaumusta, ja että uskonkappaleet, jotka määrittävät meidän yhteistä uskoamme, toistavat vakuuttavasti ilmausta ”Me uskomme”. Ja kerroin hänelle, miten hyvin ylpeä olin hänestä ja hänen etsintänsä vilpittömyydestä.” (”Minä uskon”, huhtikuu 2013).

Tämän nuoren miehen rehellisyys auttaa häntä löytämään yhteistä monien ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Uskon, toivon ja rakkauden käsitteissä on voimaa. Mutta joskus nuo käsitteet hautautuvat sanoihin ”minä tiedän”. Kuulemme harvoin sanat ”toivon” tai ”uskon” että niin tapahtuu. Sinusta saatetaan ajatella, että ”et tee tarpeeksi työtä saadaksesi todistuksen”, jos sanot jotain sellaista.

“Uskotko vain? Miksi et tiedä? Rukoile enemmän…”

Halu uskoa saa aikaan muutoksen

Se, että palavasti toivoo jotain, on uskon ensisijainen käynnistäjä. Tekosi heijastavat uskoasi… mutta ei välttämättä tietoasi jostakin. Juuri Nefin vahva luottamus, hänen sitkeä toivonsa ja omistautunut uskonsa saivat hänet pitämään käskyt. Hänen tietonsa ei liikuttanut häntä eteenpäin…ja sitä hän teki paljon. Sitä vastoin Lamanilla ja Lemuelilla oli paljon tietoa, mutta heillä ei ollut halua uskoa oppimiaan asioita, mikä sai heidät lankeamaan.

Tätä samaa esimerkkiä voitaisiin käyttää monien muinaisten ja nykyajan apostolien kohdalla. Sinulla ei tarvitse olla täydellistä tietoa jostakin ollaksesi voimallinen Kristuksen opetuslapsi. Juuri halu uskoa saa aikaan muutoksen.

Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät enää käy kirkossa, mutta sanovat, että he ”tietävät” kirkon olevan totta. Todellako? Se tuntuu järjettömältä, mutta nuo ihmiset olisivat paljon paremmassa asemassa, jos he uskoisivat kirkkoon ja heidän toivonsa ajaisi heidät harjoittamaan uskoaan, jotta he voisivat saada luvattuja siunauksia olemalla aktiivisia osallistujia evankeliumin suunnitelmassa.

Tarkoitukseni ei ole sanoa, että joku ihminen on parempi kuin toinen. Jotkut ihmiset ”tietävät” ja jotkut eivät. Jotkut ihmiset uskovat ja toivovat ja jotkut eivät. Yritän vain sanoa, että tämä nuori mies innoitti minua rehellisyydellään ja pyrkimyksellään saada vahvempi todistus vain uskomalla ensin.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Greg Trimble ja se on julkaistu gregtrimble.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.