Minä todella uskon, että jossain kohtaa elämäämme, jokainen meistä kamppailee uskomme suhteen.

Lähtipä se sitten kirkon historiaan liittyvästä seikasta, jostain kirkon menettelytavasta, jota et ymmärrä tai hyväksy, tai yksinkertaisesti tunteesta, ettet ole koskaan kokenut sitä kaipaamaasi suurta ahaa-elämystä, jokainen meistä tulee kohtaamaan kysymyksiä ja huolenaiheita.

Kysymykset, huolenaiheet tai edes epäilykset eivät tee sinusta epäuskoista. Se ei tarkoita, että teet jotain väärin eikä se missään nimessä tarkoita, että sinun kannattaisi hylätä kaikki mitä olet rakastanut ja minkä vuoksi olet elänyt, vain koska kamppailet todistuksesi suhteen.

Se tarkoittaa, että olet saavuttanut elämässäsi pisteen, jolloin uskollasi on todella merkitystä. Sillä eikös loppukädessä uskon ole juurikin tarkoitus kantaa meidät asioiden ja aikojen yli, joita emme ymmärrä?

Yksi lempilainauksistani Kotiopettajattaren romaanista tulee tarinan sankarittarelta, Janelta. Kun hänen rakastamansa mies houkuttelee häntä tekemään jotain, jonka hän ajattelee olevan väärin, hän vastaa:

”Lait ja periaatteet eivät merkitse mitään aikana, jolloin ei ole kiusauksia, ne ovat tällaisia hetkiä varten kuin tämä … Jos loukkaan niitä omassa erikoistapauksessani, missä on silloin niiden arvo?”

Kellä tahansa voi olla uskoa (tai Janen tapauksessa kuka tahansa voi noudattaa moraalikäsityksiään), kun se on helppoa – kun se on vaikeaa, sillä on eniten merkitystä. Mikä on uskon arvo, jos epäilyksen ensipilkahduksella hylkäämme kaiken aiemmin uskomamme? Usko ei ole todellista uskoa, jos sitä ei koskaan koetella.

Joten, jos sinusta tuntuu, että kamppailet todistuksesi kanssa, älä menetä toivoa. Älä hylkää sitä uskoa, mikä sinulla on, tuntuupa se sinusta kuinka pieneltä tahansa – ja sen sijaan, että kysyisit ”mitä minä teen väärin?” tai ”pitäisikö minun lähteä kirkosta?”, kysykin itseltäsi nämä seuraavat kysymykset.

1. Uskonko Mormonin kirjan olevan totta?

Jos et pysty sanomaan uskovasi sen olevan totta tällä hetkellä tai olet epävarma sen suhteen, ajattele aikaa, jolloin sinulla OLI todistus sen totuudellisuudesta. Mitä teit saadaksesi todistuksesi – ja toistatko noita samoja askeleita, jotka otit silloin?

Jos sinusta kuitenkin tuntuu, ettei sinulla ole koskaan ollutkaan todistusta Mormonin kirjasta, kysy itseltäsi, kuinka sen voisit saada. Tiedämme toki, että meidän tulee kysyä Jumalalta eikö se ole totta, mutta oletko sitten valmis toimimaan saamasi vastauksen mukaisesti? Oletko valmis luopumaan ”kaikista synneistäsi tunteaksesi Jumalan”? Jos et, se ei haittaa – mutta älä ihmettele, jos et saa vastausta.

Lisäksi, tärkeä huomio: älä vähättele tai jätä huomiotta kokemiasi hengellisiä kokemuksia. Laman ja Lemuel vähättelivät ja järkeilivät jokaisen näkemänsä enkelin ja selkeyden hetken, sillä ilman uskoa edes näkeminen ei riitä. Älä katso taaksesi ja ajattele ”No, ajattelin kyllä tietäneeni silloin, mutta tiesinkö kuitenkaan?” Yritä olla epäilemättä itseäsi – sen sijaan puntaroi sitä, mikä on elämässäsi eri tavalla nyt kuin silloin. Kuinka voit luoda uudelleen kokemuksia, joita aiemmin koit?

2. Etsinkö yhtä aktiivisesti syitä sille, että kirkko on totta, kuin sille, että se ei ole?

Olen nähnyt ihmisten sukeltavan uudestaan ja uudestaan kaninkoloon, jota myös kutsutaan niin sanotuiksi kirkon historian virheiksi. He törmäävät asioihin – jotka saattavat olla tai olla olematta totta – jotka vaikuttavat olevan ristiriidassa uskonnäkemystemme kanssa. Sitten he jatkavat sellaisten asioiden etsimistä, jotka vahvemmin todistavat päätelmän, jonka mukaan kirkko ei ole totta.

Mutta etsimmekö yhtä aktiivisesti syitä sille, että kirkko on totta, kuin sille, että se ei ole? Panostammeko saman verran aikaa ja energiaa siihen, että yritämme todistaa sen voivan olla totta kuin panostamme siihen, että yritämme todistaa, ettei se ole totta? Henkilökohtaisesti uskon, että jos yritämme vilpittömästi selvittää, onko se totta, näemme, että evankeliumin oppi, ihmeet ja hyvyys ylittävät täydellisesti sen, minkä saatamme nähdä negatiivisena.

3. Teenkö Hänen tahtonsa mukaisesti? Seuraanko Hänen käskyjään?

Johanneksen evankeliumin kohdassa 7:17 Kristus lupaa juutalaisille, että ”joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani”. Suomennos: jos todella teet asiat, joita Hän pyytää sinua tekemään, pystyt sanomaan, onko hänen sanomansa totta vai valetta.

Vastauksen vaatiminen kuitenkaan tekemättä sitä, mitä Jumala on pyytänyt, on kuin haluaisi pudottaa painoa olematta kuitenkaan halukas muuttamaan elämäntyyliään. Jos haluat pudottaa painoasi, tiedät, että sinun täytyy noudattaa tiettyjä periaatteita – sinun täytyy treenata, vähentää kaloreita ja olla järjestelmällinen. Jos haluat tietää, onko evankeliumi totta, sinun täytyy myöskin noudattaa tiettyjä periaatteita, Jumalan käskyjen muodossa.

Ainoastaan silloin voit saavuttaa halutun lopputuloksen: vastauksen.

4. Haluanko sen olevan totta?

Haluanko tämän kirkon olevan totta? Haluanko hyväksyä kaikki vastuut ja käskyt, jotka tähän uskoon liittyvät? Vai onko elämässäni jotain epäharmonista, joka saa minut etsimään syitä sille, ettei se ole totta?

Oletko koskaan tapaillut jotakuta, joka ei ollut sinulle oikea, mutta josta välitit? Minä olen. Minulla on ollut parisuhteita, joissa vaistoistani ja muiden ihmisten mielipiteistä huolimatta olen vakuuttanut itseni, että se voisi toimia ja etsinyt syitä sille, miksi olisimme hyvä pari. Jätin huomiotta huonon (ajat, jolloin minua kohdeltiin huonosti) ja keskityin hyvään (harvemmin esiintyneet ajat, jolloin minua kohdeltiin hyvin).

Minusta tuntuu, että toisinaan toimimme samalla tavoin kirkonkin suhteen. Sanotaanpa esimerkiksi, että kirkkoa tutkiva ihminen pitää alkoholin juomisesta eikä halua luopua siitä. Se on luonnollista eikä se tee hänestä huonoa tai epäuskoista ihmistä! Mutta halussaan olla luopumatta tavastaan, he etsivät syitä sille, ettei kirkko ole totta, jotta heidän ei tarvitsisi luopua rakkaasta tavastaan. Koska he ahnaasti etsivät syitä sille, ettei se ole totta, he eivät huomaa kaikkia niitä syitä, jotka todistavat sen OLEVAN totta. Käytännössä siis, koska he eivät halua sen olevan totta, he löytävät syitä, miksi se ei sitä ole.

Ymmärrän, että ihmiset saattavat sanoa päinvastaisenkin olevan totta – jos haluamme sen olevan totta, löydämme syitä, sille että se sitä on ja jätämme täysin huomiotta kaikki merkit, joiden mukaan se ei ole. En voi sanoa siihen muuta kuin, että tiedätkös, kenties olet oikeassa. Mutta loppupeleissä, en usko, että jokin epätosi voisi saada minut tuntemaan niin kuin tunnen kuullessani tiettyjä oppeja. En usko, että Henki, jota ei ole, voisi varoittaa minua vaarasta tai antaa minulle rauhan ja lohdutuksen tunteita, kun olen lopen lannistunut.

Minä todella uskon, että ihminen, joka etsii totuutta ja on puolueeton, tulee huomaamaan, että jos he noudattavat Jumalan käskyjä, kuten kysymys nro 3 meitä muistuttaa, he tulevat löytämään totuuden.

5. Viekö hyvä voiton pahasta?

Kysymys nro 2 käsitteli tätä lyhyesti, mutta minusta on tärkeää mennä hieman pintaa syvemmälle. Vievätkö evankeliumin positiiviset puolet voiton niistä, joiden kanssa kamppailet? Onko kirkossa enemmän hyvää kuin pahaa?

Evankeliumi painottaa ystävällisyyttä, rakkautta ja rauhaa – kumpuavatko ne pahasta paikasta? Sen keskittyminen Kristukseen ja Hänen opetustensa seuraamiseen – onko se vain keino luoda sokeaa kuuliaisuutta?

En usko. Evankeliumissa on asioita, joita emme tiedä; asioita, joita emme ymmärrä juuri nyt tai ehkä koskaan tämän elämän aikana. Mutta kuten vanhin Jeffrey R. Holland niin koskettavasti sanoi:

”Veljet ja sisaret, tämä on meneillään olevaa jumalallista työtä, jossa sen ilmoituksia ja siunauksia suodaan runsaasti kaikkialla, joten ettehän hätäänny, jos aika ajoin esiin nousee asioita, jotka pitää tutkia, ymmärtää ja ratkaista. Niitä nousee, ja ne tutkitaan ja ratkaistaan. Tässä kirkossa se, mitä me tiedämme, vie aina voiton siitä, mitä me emme tiedä. Ja muistakaa – tässä maailmassa jokaisen on määrä kulkea uskon varassa.

Olkaa siis ystävällisiä inhimillisiä heikkouksia kohdatessanne – niin omianne kuin niiden, joiden kanssa palvelette kirkossa, jota johtavat vapaaehtoiset, kuolevaiset miehet ja naiset. Ainosyntyistä täydellistä Poikaansa lukuun ottamatta Jumala on joutunut aina työskentelemään yksinomaan epätäydellisten ihmisten kanssa. Sen täytyy olla Hänelle tavattoman turhauttavaa, mutta Hän tulee toimeen sen kanssa. Niin tulee meidänkin tulla toimeen. Ja kun te näette epätäydellisyyttä, muistakaa, että vajavuudet eivät liity tämän työn jumalallisuuteen. Kuten eräs erinomainen kirjoittaja on esittänyt, kun ääretöntä täyteyttä vuodatetaan, ei syy ole öljyn, jos jotakin menee hukkaan siitä syystä, että se kaikki ei mahdu äärellisiin astioihin. Niitä äärellisiä astioita olemme te ja minä, joten olkaa kärsivällisiä, ystävällisiä ja anteeksiantavaisia.” (painotus lisätty)

Se, että sinulla on kysymyksiä, ei haittaa. Se, että kamppailet, ei haittaa. Mutta ennen kuin heität syrjään uskosi, esitä itsellesi nämä viisi kysymystä ja ole rehellinen vastauksissasi.

Uskon täydestä sydämestäni, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Kristuksen palautettu kirkko maan päällä nykypäivänä. Tuo usko on kantanut minut läpi surun ja murheen aikojen, avuttomuuden ja toivottomuuden tunteiden, huolen hetkien ja kaiken muun, mitä niiden väliin mahtuukaan. Se on tehnyt elämästäni niin paljon parempaa ja toivon, että pyrkiessäsi löytämään todistuksesi uudelleen tai vahvistamaan sitä, sinäkin voit huomata, että usko tekee elämästäsi parempaa.

 

Artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.