—ei sanonut kukaan koskaan

Kyllä, uskomme, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko tarjoaa Kristuksen evankeliumin täyteyden ja lukemattomia totuuksia, jotka sisältyvät siihen. Mutta meillä mormoneilla ei ole yksinoikeutta totuuteen.

Jos kirkon jäsenet pitävät toisiin uskontokuntiin kuuluvia täysin tietämättöminä totuuden suhteen, olemme suoraan sanottuna väärässä. Jos kirkkoon kuulumattomat olettavat, että väitämme olevamme ainoita totuuden tietäjiä maailmassa, he ovat myös väärässä.

Suuri luopumus ja totuuden kaava

Totuuden kaava ja luopumus ovat asioita, joiden pitäisi olla tuttuja useimmille kristityille (mormonit mukaan luettuna), koska Raamattu on pullollaan niitä. Jumala kutsuu profeetan (Aadam, Eenok, Nooa, Abraham, Mooses jne.) ohjaamaan ja opastamaan kansaa. Ajan kuluessa ihmiset hylkäävät/tappavat/ovat välittämättä/yleisesti inhoavat profeettaa ja lankeavat pahuuden tilaan.

Jumalan antama valtuus (jota me sanomme pappeudeksi), joka profeetalla on evankeliumin saarnaamista ja Kristuksen kirkon perustamista varten, ja jonka kansa torjuu, poistetaan siten pelikentältä. Ilman tuota profeetallista lähettilästä ajan myötä monet (mutta ei kaikki) evankeliumin opit ymmärretään tai tulkitaan väärin, vääristellään ja kadotetaan.

Kun ihmiset jälleen ovat avoimia ja valmistettuja totuuksien palauttamiseen, Jumala kutsuu ja lähettää toisen profeetan, joka jälleen kerran aloittaa perusasioiden (esim. parannus) saarnaamisen ja palauttaa opit, jotka olivat kadonneet.

Mormonislangin mukaan “suuri luopumus” viittaa totuuteen, joka sirpaloitui Jeesuksen Kristuksen (joka on Vapahtajamme, Jumalan Poika ja myös profeetta) kuoleman jälkeen.

Totuuden jäänteet

Kuvittele, että Kristuksen opetukset ja oppi olisivat kuin peili. Kun ne, jotka hylkäsivät Kristuksen ja Hänen apostoleidensa opetukset, tappoivat heidät, tuo peili putosi seinältä ja hajosi tuhansiksi sirpaleiksi (tarkoittaen luopumusta, josta mainitsin aiemmin).

Uskolliset seuraajat yrittivät pelastaa niin monia jäljellä olevia totuuden palasia kuin pystyivät – todella jalo pyrkimys. Mutta jälleen kerran pappeuden valtuus ja profeetallinen ohjaus katosivat. Hyvää tarkoittavat ihmiset tekivät parhaansa jäljelle jääneiden totuuksien suhteen. Eräs saman mielinen uskovien ryhmä otti osansa totuuden sirpaleista ja perusti kirkon. Tuhannet muut ryhmät tekivät samoin heidän hallussaan olevien totuuksien kanssa. Ilmaantui valtava määrä kirkkoja ja uskomusjärjestelmiä, mistä päästäänkin meidän aikamme tilanteeseen.

Seuraten aiemmin kuvattua profeettojen kaavaa, mormonit uskovat, että 1800-luvun alkupuolella poika nimeltä Joseph Smith kutsuttiin seuraavaksi palautuksen profeetaksi Kristuksen kuolemaa seuranneen laajan luopumuksen jälkeen. Josephin kautta Kristus palautti pappeuden valtuuden ja evankeliuminsa koko täyteyden – kokonaisen peilin.

Jokainen sirpale on tärkeä

Kuulostaa varmasti röyhkeältä väittää, että meillä on koko ”totuuden peili” hallussamme, mutta tämän artikkelin tarkoitus on muistuttaa sekä mormoneja että ei-mormoneja siitä, että vaikka uskomme, että meillä on kokonainen peili, sen ei pitäisi missään nimessä kiistää totuutta, jota muilla on.

    Evankeliumin totuus on evankeliumin totuutta huolimatta siitä, mistä se tulee.

Esimerkiksi, kristinuskon olennainen piirre on luja usko Jeesukseen Kristukseen ja Hänen tehtäväänsä Lunastajana. SE ON VALTAVA PALANEN PEILISTÄ. Yhdistä se uskomukseen siitä, että Jumala on taivaallinen Isämme, että meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme, että meillä on Raamattu ja hengen lahjoja; siinä on valtavasti totuutta. Myöskään kristinuskolla ei ole yksinoikeutta totuuteen. Väitän, että kaikissa maailman uskonnoissa on totuuden sirpaleita.

Vuonna 2006 presidentti James E. Faust vahvisti, että ”maailman suuret uskonnolliset johtajat, kuten Muhammed, Konfutse ja uskonpuhdistajat, sekä sellaiset filosofit kuin Sokrates, Platon ja monet muut, saivat osan Jumalan valkeudesta.” Aamen!

Mitä lähetystyö on?

Arvostakaamme totuutta, tuli se mistä suunnasta tahansa. Ja kun me mormonit kerromme uskomuksiamme toisille, muistakaa tuo peili. Useimmat pitävät jo kiinni kallisarvoisista totuuksista. Tehtävämme on näyttää heille, miten nuo sirpaleet sopivat peiliin – miten heidän palapelin palasensa sopivat meidän palapeliimme. Ja vaikka joku uskomus on täysin väärä, uskon, että se kuitenkin perustuu oikealle periaatteelle. Ehkä tuo sirpale tarvitsee vain vähän ikkunanpesusuihketta.

Meidän tarkoituksemme ei ole särkeä heidän peiliään. Meidän tarkoituksemme on tunnistaa heidän totuutensa, hioa pois naarmut ja oikaista heitä vähän, jos tarpeellista. Kuten presidentti Gordon B. Hinckley kutsui: ”Tuokaa mukananne kaikki hyvä ja kaikki, mikä on totta, mitä teillä on ja minkä olette saaneet mistä tahansa lähteestä, ja tulkaa ja katsokaa, onko meillä kenties siihen jotakin lisättävää.”

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Mormoneilla ei ole yksinoikeutta totuuteen appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kirkkoon kohdistetaan nykyään niin paljon kritiikkiä, että nyt on aika puhua siitä, miten tavoitella totuutta. Ja vaikka laittaisimme viime aikojen kritiikin syrjään, meille silti syötetään jatkuvasti musertavan paljon uutta tietoa.

Tässä tärkeässä, ajankohtaisessa puheessaan Presidentti Worthen puhuu kahdesta tavasta, joiden avulla voimme etsiä totuutta ja oppia käsittelemään asioita, joita emme ehkä ymmärrä.

1. Ota huomioon asiayhteys

Pikaisten, rajoittuneeseen tietoon perustuvien väitteiden tekeminen voi olla tuhoisaa. Havainnollistavana esimerkkinä Presidentti Worthen kertoi tarinan kahdesta ehdokkaasta, jotka kampanjoivat päästäkseen koulun hallitukseen. Toinen ehdokkaista sanoi, että hänellä oli todistajia, joiden mukaan hänen vastaehdokkaansa oli luvannut polttaa koulun.

Myöhemmin selvisi, että hänen vastaehdokkaansa oli sanonut halunneensa polttaa koulun sen jälkeen, kun hän oli palauttanut myöhässä toisen luokan kotitehtävänsä 40 vuotta aikaisemmin.

Liian usein kuulemme ohimenevän kommentin ja teemme pikaisen johtopäätöksen tai näemme uutisotsikon ja päätämme heti, kenen puolella olemme. Mutta se on vain osatotuus. Asiayhteyden perusteella voimme määritellä kuulemamme asian taustalla olevat vaikuttimet ja perustelut. Asiayhteyden avulla (jonka löytäminen vaatii työtä) ymmärrämme totuuden emmekä laiskaa arviota.

2. Toimi uskon perusteella

On olemassa joitakin totuuksia, jotka vain tiedämme, vaikka emme heti ymmärräkään niitä. Kun niin tapahtuu, on tärkeää muistaa olla kärsivällinen ja odottaa.

Kuten presidentti Worthen sanoi, joidenkin iankaikkisten totuuksien selvittäminen vie aikaa. On jopa mahdollista, että emme ymmärrä niitä täysin tässä elämässä.

Sellaisessa tilanteessa on tärkeää luottaa siihen, että uskomme opastaa meitä, ei maailma. residentti Worthen lainasi Vanhin M. Russell Ballardin puheesta: ”Jaakob ei sanonut: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, etsiköön sitä Googlesta!”” (Ks. Jaak. 1:5).

Sosiaalisen median, uutiskanavien, blogien ja muiden ruutua koskettamalla saatavilla olevien tietolähteiden elämöinnin keskellä on vaikeaa saada selville totuus. Presidentti Worthen kutsuikin sitä ”totuuden jälkeiseksi” maailmaksi. Mutta kun etsimme totuutta ja luotamme uskoon, löydämme sen aikanaan.

Voit katsoa koko takkavalkeaillan täältä.

Alkuperäisen artikkelin kirjoittanut Katie Lambert ja se on julkaistu ldsliving.com -sivustolla otsikolla  ”When You Read Negative Info About the Church Online: 2 Ways to Determine What’s True and What’s Not.”

Suomi ©2017 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 2 tapaa saada selville totuus, kun luet kielteistä tietoa kirkosta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

En yritä väittää, että kirkkomme on täydellinen. Mutta niin kovin usein me jämähdämme sen pikkuvikoihin ja väitteisiin, että emme huomaa, kuinka suurenmoinen organisaatio se yksinkertaisesti on. Tässä on 21 syytä, miksi olemme onnekkaita ollessamme kirkon jäseniä.

1) Kirkko pitää huolen omistaan

Kirkko tekee hyvää jäsenilleen. Paastouhrien, piispan varastohuoneen, työllistämispalveluiden sekä seurakuntaneuvoston ja kotiopettajien kautta varmistetaan, ettei kukaan jää huomaamatta – kirkko pitää huolen jäsenistään erityisen tehokkaasti.

2) Kirkko tekee hyvää paikallisesti

Kirkko ja sen seurakunnat palvelevat säännöllisesti paikallistasolla. Osallistuvatpa he paikallisiin palveluprojekteihin, työskentelevät leipäjonoissa tai toimivat uuden JustServe.org -sivuston kautta, myöhempien aikojen pyhät pyrkivät tekemään asuinalueestaan paremman.

3) Kirkko tekee hyvää ympäri maailmaa

Mutta sen lisäksi, että kirkko keskittyy paikallisiin asioihin, se toimii maailmanlaajuisestikin. Kirkkoa ylistetään jatkuvasti nopeasta reagoinnista katastrofeihin. Sen puhdas vesi -aloite on auttanut yli miljoonaa ihmistä pelkästään Afrikassa. Kirkko itse on itse asiassa paikalla tekemässä hyvää paikallisissa yhteisöissä yli 137 maassa ympäri maailmaa.

4) Kirkko on kauaskantoisesti vakaalla pohjalla

Jos etsit organisaatiota, jossa tehdä hyvää, etsit todennäköisesti sellaista, joka on mukana ympyröissä vielä pitkään.

Viisaiden sijoitustensa vuoksi Jeesuksen Kristuksen Kirkko on yksi maailman taloudellisesti vakaimmista instituutioista. Voit olla varma, että panoksellasi kirkossa on kauaskantoiset vaikutukset.

5) Kirkko tekee erityisen tehokasta vapaaehtoistyötä

Useimmiten, kun teen lahjoituksen jollekin organisaatiolle, toivoisin, että vain pieni osa siitä menee yleiskustannuksiin. Koska kirkko toimii vapaaehtoispapiston ja velattomuuteen pohjautuvan infrastruktuurin voimin, on sillä käytössään erityisen tehokkaasti resursseja ja siten tarjoaa vastineeksi rahoillesi kiitettävästi vapaaehtoisvoimavaroja. On vaikea pistää paremmaksi.

6) Kirkko ottaa kritiikkiä hyvin vastaan

Kirkko pyytää aina kuuden kuukauden välein jokaista jäsentään hyväksymään ja tukemaan kirkon johtajistoa. Ja jokainen, joka on eri mieltä, kutsutaan keskustelemaan asiasta johtajiensa kanssa.

Kirkko ottaa hyvin vastaan myös kritiikkiä kirkon ulkopuolelta. Vaikka kirkko onkin lähes jatkuvasti pilkan kohteena, lähes poikkeuksetta se otetaan vastaan hyvässä hengessä ja pilke silmäkulmassa.

7) Kirkko on avoin totuudelle

Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme. Kirkko ei ainoastaan hyväksy vaan myös julkaisee asiakirjoja ja kirjoituksia, jotka avoimesti herättävät kysymyksiä sen totuuksista. Kuten Henry B. Eyringin isä kerran sanoi hänelle: ”Kirkossa ei tarvitse uskoa mihinkään, mikä ei ole totta.”

8) Kirkko ei muutu jatkuvasti vain pysyäkseen ajan hermolla

Monet organisaatiot ovat jatkuvasti huolissaan aikansa aallon harjalla pysymisestä ja juoksevatkin milloin minkäkin trendin perässä.

Kirkko puolestaan tekee muutoksia kerralla ja yhtenäisesti. Tästä on etua siten, ettei jokaisen vallalla olevan trendin perässä tarvitse juosta, kuitenkin jättämättä huomiotta aikamme haasteita.

9) Kirkolla on moraalista rohkeutta

Voi olla vaikeaa seistä todella epäsuosittujen näkemysten takana vain koska ne pitävät paikkansa. Mutta kirkko tekee niin, jatkuvasti. Mitä tulee siveellisyyteen, alkoholiin, pakolaisiin, lasten ja puolisoiden hyväksikäyttöön ja pornografiaan, kirkko on johtanut moraalista taistelua muiden väitellessä ja riidellessä siitä, mikä on oikein.

10) Kirkon jäsenet ovat fyysisesti terveempiä

Kirkon jäsenet ovat fyysisesti terveempiä. Korkeampi odotettu elinikä sekä matalammat syöpä- ja sydänsairauksien aste ovat ainoastaan joitain monista terveyshyödyistä, joita kirkko opetustensa kautta jäsenilleen tarjoaa.

11) Kirkon jäsenet ovat henkisesti terveempiä

Vaikka toisinkin on väitetty, tutkimukset itse asiassa todistavat, että myöhempien aikojen pyhillä on etulyöntiasema myös mielenterveydellisesti. Sekä mormoninaiset että -miehet kärsivät keskiverto amerikkalaista epätodennäköisemmin masennuksesta.

Mormoninuoret ovat optimistisempia ja tekevät epätodennäköisemmin itsemurhan. Ja kaiken kaikkiaan, mitä aktiivisempi olet kirkossa, sitä enemmän merkitystä elämästäsi löydät.

12) Kirkon jäsenet ovat korkeammin koulutettuja

Koulutuksella on myöhempien aikojen pyhien teologiassa suuri rooli – kolme maailmanluokan yliopistoa ja monia aloitteita koulutuksen lisäämiseksi ympäri maailmaa.

Ja toisin kuin muissa demokratioissa, kirkkoon sitoutuneet myöhempien aikojen pyhät ovat korkeammin koulutettuja.

13) Kirkko ja sen jäsenet ovat omavaraisia

Siinä missä kirkko tekee upea työtä auttaessaan apua tarvitsevia (katso kohta 1), kirkon opetukset auttavat jäseniä olemaan omavaraisempia.

Mormonit kuuluvat epätodennäköisemmin alimpiin palkkaluokkiin, he kuuluvat huomattavasti todennäköisemmin keskiluokkaan.

14) Kirkko ja sen jäsenet ovat valmistautuneita hätätilanteisiin

Jäsenet eivät ainoastaan ole omavaraisempia päivittäisessä arjessa, mutta he ovat myös valmistautuneempia pahimman sattuessa. Kirkko instituutiona takaa tämän taloudellisella vakaudella, mutta yksittäiset jäsenetkin ovat todennäköisemmin kykeneviä säästämään pahan päivän varalle sekä ylläpitämään ruokavarastoa ja tarvikkeita hätätilanteita varten.

15) Kirkon jäsenet ovat kosketuksissa juuriinsa

Myöhempien aikojen pyhät ovat keskivertoa enemmän tietoisia yhteydestään esivanhempiinsa. Vaikka näin onkin pääasiassa uskonnollisten toimitusten tekemiseksi, on sillä myös vakuuttavia ”sivuvaikutuksia”.

Sukuhistoriansa tunteminen auttaa lapsia muun muassa hillitsemään stressin vaikutuksia ja se kohottaa itsetuntoa.

16) Kirkko tarjoaa uskomattomia tarinoita

Tarinat ovat kulttuurin perustus. Ja mormoneilla on mahtavia tarinoita. He edelleen kertovat raamatunkertomuksia ja pitävät yllä varhaisaikojen kristillisten pioneerien perinnettä. Ja sitten siihen lisätään vielä Mormonin kirjan sekä 1900-luvun pioneerien tarinat.

Lisäksi jokainen uusi profeettojen sukupolvi tuo mukanaan uuden joukon nykyaikaisia tarinoita vanhurskaasta elämästä.

17) Kirkon jäsenet tulevat monista eri taustoista ja lähtökohdista

Kirkko kasvaa jatkuvasti. Vaikka moni uskonnollinen ryhmä on syntynyt samankaltaisista uskonnollisista lähtökohdista, lähes jokaisessa mormoniseurakunnassa on monia käännynnäisiä, jotka tulevat eri uskonnoista, roduista, maista ja lähtökohdista.

Sekä jäsenten että seurakuntien määrä kasvaa vauhdilla ja lähes jokainen jäsen tuntee useita käännynnäisiä paikallisessa seurakunnassaan.

18) Kirkon jäsenet ovat onnellisia

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet ovat onnellisia. Myöhempien aikojen pyhät ovat Amerikan onnellisin ihmisryhmä, eikä se ole vain heidän oma mielipiteensä. Aiheesta tehtiin tutkimus, jossa onnellisuutta mitattiin kuudella eri asteikolla.

19) Kirkko kannustaa sosiaaliseen käyttäytymiseen

Kun Pennsylvanian yliopiston psykologit halusivat tietää, miksi mormonit pärjäsivät niin hyvin hyvinvointitilastoissa, he huomasivat kuinka aktiivisesti pidämme yhteyttä toisiin ihmisiin.

Vaikka monista onkin tulossa enemmän ja enemmän individualisteja, tutkijat löysivät myöhempien aikojen pyhiltä kymmenen uskomusta ja käytäntöä, jotka tekevät meistä empaattisempia ja välittävämpiä ympärillämme olevia ihmisiä kohtaan.

20) Kirkko luo sosiaalisia kontakteja

Tämä sopii yhteen kohdan 18 kanssa. Kirkko muodostaa sekä paikallisen että maailmanlaajuisen yhteisön.

Paikallisissa seurakunnissa ihmiskontakteja syntyy erilaisten toimintojen ja apujärjestöjen kautta. Kotiopetus ja kotikäyntityö takaavat, että jopa kaikkein haavoittuvimmatkin ovat yhteydessä Kristuksen laumaan.

21) Kirkko tukee perheitä

Mormonit ovat tunnettuja perheen merkityksestä opetuksessaan. Mutta kirkko panostaakin juuri siihen, mikä sen teologiakin on. Lapsia aletaan opettaa jo heidän ollessaan kolme.

Heille ei ainoastaan opeteta moraalisia opetuksia vaan he kehittävät taitojaan, kirjoittamista, puhumista ja suunnittelukykyä. Heitä opetetaan niin pyhäkoulussa kuin eri ikäisille suunnatuissa ohjelmissakin, kuten partiossa ja nuorten toiminnoissa.

Keskustellessamme kirkosta ja punnitessamme sen arvoa, pitäkäämme mielessä kuinka arvokas se organisaationa on.

Artikkelin on kirjoittanut Christopher D. Cunningham ja se on alun perin julkaistu MormonHub-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post 21 syytä miksi ei ole väliä onko kirkko todella totta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Minä suorastaan rakastan manteleita ja niiden terveysvaikutukset ovat suurenmoisia! Mantelit sisältävät kuituja, proteiinia, magnesiumia, E-vitamiinia ja terveellisiä rasvoja. Mantelit ovat mainioita selättämään näläntunnetta, mikä puolestaan auttaa minua painotavoitteissani. Mantelisuklaapatukka ei kuitenkaan tarjoa keholleni ravitsemuksellista hyötyä. Itse asiassa, jos yritän elää sokerikuorrutteisilla manteleilla, päädyn olemaan vain ylipainoinen ja masentunut.

Pelkäämmekö puhua hiomattomasta totuudesta uskossamme? Kuorrutammeko sanamme sokerilla ja muutammeko merkitystä, jotta emme loukkaisi? Menetämmekö sanomamme arvon hukuttamalla sen tahmaiseen makeuteen?

Suklaapatukat ovat enimmäkseen sokeria – kenties joukkoon on ripoteltu muutama pähkinäkin. Tarjoammeko liian monia sokeroituja lohdutuksen sanoja, että joukkoon ripotellut totuudet hukkuvat höttöön?

Et voi peittää asioita sokerikuorrutteella

Lähetyssaarnaajamme kertoi muutamista mielenkiintoisista ja voimallisista ajatuksista tämänviikkoisessa sähköpostissaan. ”Et voi peittää asioita sokerikuorrutteella. Jos teet niin, se aiheuttaa ongelmia. Minä yksinkertaisesti tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta, että jos et puhu suoraan, tulee eteen PALJON ongelmia myöhemmin matkan varrella!”

Poikamme sydämessä roihuaa liekki, joka oli siellä kyllä jo ennen hänen lähetystyötään, mutta joka palaa nyt entistäkin kirkkaammin. Hänen silmissään loistaa sellainen voima ja vahvuus, joka aiemmin oli ainoastaan mahdollisuus hänen sisimmässään. Haluan tuota muutosta itsellenikin. Vain kolmessa kuukaudessa pojastamme on tullut peloton julistamaan Jumalan totuuksia.

Profeetta Alma toivoi samaa. (Alma 29:1)

”Oi jospa olisin enkeli ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen, että voisin lähteä puhumaan Jumalan pasuunalla, äänellä, joka järisyttäisi maata, ja huutaa parannusta joka kansalle!”

Maan järisyttäminen ja parannuksen huutaminen eivät ole rauhoittavaa, tyynnyttävää toimintaa. Niiden on tarkoitus ravistella meidät ulos mukavuusalueeltamme, saada meidät kyseenalaistamaan itsemme ja ympäristömme. Joseph Smith sanoi:

”Huomatkaamme tässä, että uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole koskaan kylliksi voimaa tuottaa elämälle ja pelastukselle välttämätöntä uskoa.”

Jos todella pyrimme tulemaan Kristuksen kaltaisiksi ihmisiksi, meidän täytyy olla halukkaita tulemaan ravistelluiksi ulos mukavuusalueeltamme. Uskonto on paikka kasvulle, joskus kivuliaallekin kasvulle. Toisinaan meitä pyydetään tekemään enemmän kuin ajattelemme olevan mahdollista ja venymään pidemmälle kuin uskomme olevan mahdollista, nähdäksemme Jumalan kädenjäljen elämässämme, saavuttaessamme – Hänen avullaan – mahdottoman!

Naapurimme ovat kertoneet meille, että he ovat huomanneet muutoksen pojassamme – kuinka hän näyttää nyt kuvissa kypsemmältä; enemmän aikuiselta kuin pojalta. Mihin minun joskus pelokas ja ujo poikani on kadonnut?

On asioita, joita ihmiset eivät halua kuulla

”Lähetyssaarnaajana olen oppinut paljon siitä tosiasiasta, että meidän TÄYTYY olla suoria. On asioita, joita ihmiset eivät halua kuulla, mutta jos sinä et sano sitä heille, kuka sanoo? Kuka seisoo selkä suorassa kuin Lehi aikoinaan ja kertoo ihmisille, että se mitä he tekevät on väärin?

Joku muu? Vaikuttaako se joltain mitä Kristus tekisi?

Ymmärrän, että suoraan puhuminen voi loukata tunteita – ymmärrän todella. MUTTA, evankeliumi ei ole tikkukaramelleja, sateenkaaria ja yksisarvisia. Jos et usko minua, lue Vanhaa testamenttia! Tai oikeastaan mitä tahansa pyhiä kirjoituksia.

Ottaako joku nokkiinsa? Toki. Mutta jos haluat käsitellä vain onnellisena olemista ja olla koskaan astumatta kenenkään varpaille, voit lopettaa saman tien, sillä et ole hyödyksi kenellekään!”

Lähetyssaarnaajassamme roihuava liekki on hänessä, sillä hän on oppinut olemaan pelottomasti Herran asialla. Toivon ja rukoilen, että voin oppia itsestäni ja olla itsekin hieman pelottomampi. Voin julistaa Herran totuutta luottaen, että Hän johtaa minua ja ohjaa sanani sydämiin, jotka ovat halukkaita kuulemaan.

Sillä, jos Herra voi käyttää joukkoa 18-25 -vuotiaita muuttamaan maailmaa paremmaksi, niin tokihan, jos luotan Häneen, Hän voi ottaa hapuilevan käteni ja auttaa minua olemaan riittävän rohkea kohtaamaan totuudet elämässäni… myös silloin kun niitä ei ole kuorrutettu sokerilla.

Artikkelin on kirjoittanut Emlee Taylor ja se on alun perin julkaistu LDS Blogs -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Kuorrutettu sokerilla appeared first on SeuraaKristusta.fi.

“Usko antaa meille voiman nähdä näkymättömän, omaksua mahdottoman ja toivoa uskomattoman.” – Pastori Samuel Rodriguez [1].

Moderni maailmamme tarjoaa enemmän vaihtoehtoja ja tilaisuusksia kuin koskaan ennen. Tiede ja teknologia laajentavat jatkuvasti tietoamme ja uskonnollisten maailmankatsomusten kirjo kasvaa kasvamistaan.  Taivaanrantamme tuntuvat venyvän ohuimmiksi ja nopeammin kuin mitä pystymme käsittamaan. Mutta loppujen lopukse me pysymme samoina hengellisinä luomuksina. Kautta kulkumme kaipuu sisällämme jatkuu.

Uskonnoilla on yhteinen ymmärrys: meissä on jotain viimeistelemätöntä. Ja niin me kaipaamme täyttymystä. Jos jokaiseen kysymykseen olisi valmis vastaus, rukoukselle ei olisi tarvetta. Jos jokainen kipu saisi helpon parannuskeinon, kukaan ei janoaisi pelastusta. Jos jokainen menetys palautettaisiin, taivaaseen ei olisi tarvetta. Niin kauan kuin näitä tarpeita on, niin kauan on uskontoa. Se on luonnollinen osa elämää. Ihmisenä oleminen sisältää epävarmuuden kokemista, surua ja kuolemaa. Uskonto on kuitenkin se koulu, mikä saa kaaokseen järjestystä, se sairaala, mikä parantaa näkymättömät haavat, se pelastusrengas, joka antaa meille toisen kerran.

Tästä puhuen, rabbi David Wolpe opetti, että uskonto voi “mennä maailmaan, missä on paljon kipua ja kärsimystä ja menetyksiä, ja voi tuoda tarkoitusta ja sisältöä ja rauhaa.” [2]

Vaikka uskonto täyttääkin nämä tarpeet, sitä ei ole luotu niistä. Uskonto ei ole ainoastaan ihmisten vastine vaikeuksille. Se ylittää ihmisen. Se tulee korkeammalta taholta. Historia todistaa, etta miehet ja naiset, hyvinä ja huonoina aikoina, etsivät totuutta niin itsensä ulkopuolelta kuin sisältäkin. Ja he seuraavat niitä vastauksia, mitkä he saavat.

Ja lisäksi, uskonto kokoaa yhteen yksilöllisiä ihmisiä uskovien yhteisöksi. Mutta jos se ei kykene voittamaan puolelleen yksittäistä sydäntä, se ei voi tukea yhteisöä. Jokaisen yksilön hengelliset kokemukset voivat olla yhtä erilaisia kuin yksilöt itse. Koska me “katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta” [3], useimmat asiat elämässä kiteytyvät uskoon. Loppujen lopulta, noina jumaluuteen tavoittelevina hetkinä, ihminen itse suodattaa yksityiskohdat, punnitsee todisteet ja tekee päätöksen tärkeimmistä asioista. Tämä painiskelu on uskon prosessi. Ludwig Wittgenstein kirjoitti: “Jumalaan uskominen tarkoittaa sen huomaamista, että maailman faktat eivät käsittele asioita loppuun.” [4]

Ihmiselämä on tarkoituksenmukaista. Luontomme johdattaa meitä hengellisiin kysymyksiin ja tarkoitukseen. Uskonto tarjoaa tilan, missä vastauksia ja tarkoitusta voidaan etsiä, löytää ja antaa edelleen. Se yhteys uskonnon ja tarkoituksen välillä jatkuu tänäänkin.

Oli kyseessä terveellinen elintapa, sosiaalinen luottamus tai hyväntekeväisyys, yhteiskuntatieteet osoittavat moninaiset tavat, miten uskonnosta on hyötyä ihmisille. Esimerkiksi erään viimeaikaisen tutkimuksen perusteella “ne, jotka ilmaisevat luottavansa Jumalan olemassaoloon, ilmoittavat omaavansa syvemmän tarkoituksen tunteen.” [5]

Tämä on varsin ajankohtaista juuri nyt. Modernin elämän kokeminen tarkoittaa usein kuvien räjähdystä kirkkaina ja sitten himmeten – niin rikasta pinnalta, niin laiminlyötyä juurista. Mutta uskonto ja sen innoittama hengellisyys kaivautuu pintaa syvemmälle ja yhdistää meidat niihin moraalisiin perustuksiin, mitkä ovat parasta yhdistetyssä ihmiskunnassamme.

Kautta elämänsä Will Durant, ideoiden ja kulttuurien historioitsija, ihmetteli uskonnollisen uskon voimaa. Hän ei itse kuitenkaan päässyt tarkkaan uskomukseen Jumalasta. Oppimisen ja havaintojen täyttämän elämänsä päätteessä hän kääntyi ajattelemaan kirkon merkitystä. Mietelmissään hän todisti, että jopa agnostikko voi nähdä uskonnon houkutuksen kohdatessaan tuntemattoman:

“Nämä kirkontornit, osoittaen kaikkialla ylöspäin, huomioimatta epätoivon ja tarjoamalla toivon, nämä ylevät kaupunkien tornit tai yksinkertaiset kappelit kukkuloilla – ne nousevat joka askeleella maasta kohti taivasta; joka maan jokaisessa kylässa ne haastavat epäilykset ja kutsuvat väsyneet sydämet lohdutukseen. Onko se kaikki vain turhaa harhakuvitelmaa? Eikö elämän jälkeen ole mitään muuta kuin kuolema, ja kuoleman jälkeen mitään muuta kuin mätänemistä? Me emme voi tietää. Mutta niin kauan kuin ihminen kärsii, nämä tornit pysyvät.” [6]

Instituutiot ja ideologiat kukoistavat kun ne täyttävät todellisia, kestäviä tarpeita. Muuten ne kuolevat luonnollisista syistä. Mutta uskonto ei ole kuollut. Kirjoittaen aikana kun hänen kotimaansa Ranska oli siirtymässä pois uskonnollisuudesta 1830-luvulla, Alexis de Tocqueville totesi, että “sielulla on tarpeita, mitkä on täytettävä” [7]. Hänen sanansa on todistettu oikeiksi. Vuosisatojen kuluessa näiden tarpeiden tukahduttamisyritykset ovat epäonnistuneet. Uskonto tarjoaa rakenteen tälle kaipuulle ja kirkot ovat uskon koteja.

Vaikka ne onkin rakennettu puusta, kivestä ja raudasta, kirkot edustavat jotain syvällistä ihmissielussa, jotain mitä pyrimme paljastamaan. Enemmän kuin mikään ihmisen luoma, uskonto antaa suunnan ja muodon ihmisen tarkoituksen etsinnälle.

___________________________________

[1] Samuel Rodriguez, “Religious Liberty and Complacent Christianity,” The Christian Post, Sep. 10, 2013.

[2] “Why Faith Matters: Rabbi David J. Wolpe,” luento Emory University’ssä, Oct. 21, 2008.

[3] 1 Kor. 13:12.

[4] Ludwig Wittgenstein, henkilökohtainen päiväkirjamerkintä (8 July 1916), p. 74e.

[5] Stephen Cranney, “Do People Who Believe in God Report More Meaning in Their Lives? The Existential Effects of Belief,” Journal for the Scientific Study of Religion, Sept. 4, 2013.

[6] Will and Ariel Durant, Dual Autobiography (New York: Simon & Schuster, 1977).

[7] Alexis de Tocqueville, Democracy in America (Chicago, Illinois: University of Chicago Press, 2000), 510.

The post Miksi uskonto on tärkeää: Kaipuu sisältä appeared first on SeuraaKristusta.fi.