Profeetta Joseph Smith kirjoitti kirkon keskeisiä vakaumuksiä käsittelevissä uskonkappaleissa asiasta seuraavasti ”Me uskomme, että ihmiset saavat rangaistuksen omista synneistään eivätkä Aadamin rikkomuksesta.”

Mitä tarkoittaa langennut olotila?

Uskomme meidän kaikkien perivän langenneen olotilan ja sen myötä varmuuden, että tulemme tekemään syntiä elämämme aikana. Me emme usko sellaiseen perisynnin ajatukseen, että meitä pidetään vastuussa Aadamin ja Eevan tekemästä päätöksestä. Kärsimme sen seurauksista, mutta emme usko, että heidän syntinsä rangaistus on meidän kannettavanamme.

Kykymme tehdä syntiä on lankeemuksen seurausta, mutta synnynnäinen taipumuksemme tehdä syntiä ei itsessään ole synti tai rankaistavaa. Uskomme, että synti on jotain, mitä teemme, ei osa meitä syntymästämme lähtien. Me synnymme kaikki langenneessa tilassa, mutta synnittöminä, kunnes itse teemme syntiä. Pidämme siis langennutta, kuolevaista tilaa erillisenä asiana synnillisestä tilasta.

Esimerkiksi jos kävisi niin, että vastaantulija löisi sinua kasvoihin, se olisi hänen vikansa. Saattaisit kärsiä kivusta hänen tekonsa seurauksena, mutta vastuu teosta ei siirtyisi sinulle. Olet vastuussa vain niistä virheistä, joita itse teet.

Hesekielin kirjassa sanotaan ”Te kysytte: ’Miksi poikaa ei panna vastaamaan isänsä synneistä?’ Siksi, että poika on tehnyt niin kuin oikein ja hyvin on! Hän on noudattanut kaikkia säädöksiäni, hän on ne pitänyt, ja siksi hän saa elää. Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.”

Miksi emme kasta vauvoja?

Lankeemuksen seurauksena synnymme kaikki kuolevaisuuteen tilassa, jossa meillä on kyky tehdä myös vääriä valintoja. Ja elämämme aikana tulemme niitä tekemään. Sellaiset pienokaiset, jotka kuolevat varhain lapsuudessaan ovat täysin viattomia hengellisesti, vaikka he ovatkin osallisia langenneesta olotilasta. Perisynti ei tee heistä syntisiä. Mormonin kirjassa opetetaan heistä:

”Katso, minä en tullut maailmaan kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä parannukseen; eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat; ja nyt, pienet lapset ovat terveitä, sillä he eivät kykene tekemään syntiä; sen tähden Aadamin kirous on minussa otettu heiltä pois, niin ettei sillä ole heihin valtaa, – –

Katso, minä sanon sinulle, että tätä teidän tulee opettaa – parannusta ja kastetta niille, jotka ovat vastuullisia ja kykeneviä tekemään syntiä; niin, opettakaa vanhemmille, että heidän täytyy tehdä parannus ja ottaa kaste ja nöyrtyä pienten lastensa tavoin, niin he kaikki pelastuvat pienine lapsineen. Eivätkä heidän pienet lapsensa tarvitse parannusta eivätkä kastetta. Katso, kaste on parannukseksi, jotta käskyt täytettäisiin syntien anteeksisaamiseksi. Mutta pienet lapset ovat eläviä Kristuksessa maailman perustamisesta asti.” (Moroni 8:8-12)

Me emme usko, että perisynti tekee vauvoista syntisiä. Heitä ei tarvitse kastaa, koska he eivät ole tehneet syntiä. Jos kävisi niin, että vauva menehtyisi, uskomme sataprosenttisesti, että Jeesuksen Kristuksen sovitus on pelastanut hänet.

Milloin olemme vastuussa teoistamme?

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa lapset voivat valita mennä kasteelle kahdeksan vuoden iässä, jota kutsumme ”vastuulliseksi iäksi”. Uskomme, että sitä ennen lapset ovat viattomia ja heidän väärät tekonsa ovat heidän vanhempiensa vastuulla. Uskomme, ettei heillä ole vielä täysin kykyä erottaa oikeaa väärästä tai ymmärtää parannuksen prosessia. Jotkut henkilöt voivat olla tämänkaltaisessa tilanteessa myös vammaisuuden takia, eivätkä hekään tarvitse kastetta.

Uskomme myös, että lapset, jotka kuolevat ennenkuin he täyttävät kahdeksan vuotta, ovat osallisia korotuksesta eli elämästä Jumalan läsnäolossa. Ja uskomme, että jotkut ihmiset ovat saattaneet olla niin uskollisia aikaisemmassa olemassaolossa, että heidän tarvitsee vain saada fyysinen keho kuolevaisuudessa ja sitten edistyä välittömästi kuoleman jälkeiseen elämään. Tämä on tietenkin tragedia vanhemmille, mutta tieto Jumalan suunnitelmasta voi antaa toivoa.

Me uskomme, että olemme kaikki Jumalan jälkeläisiä hengellisesti ja että Hän on kirjaimellisesti henkiemme isä. Näin ollen olemme Hänen lapsiaan. Perisynti on voitettu Kristuksen puolestamme suorittamalla työllä. Jokaisella meistä on mahdollisuus iankaikkiseen elämänään Jumalan luona.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Do Latter-Day Saints believe in Original Sin?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

Millä tavoin lasten viattomuus mielestäsi näyttäytyy heissä?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Uskovatko myöhempien aikojen pyhät perisyntiin? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Synti on luonnollinen osa elämää. Me tiesimme, että tulisimme tekemään syntiä täällä maan päällä ja Jumala tiesi, että tulisimme tekemään sitä. Lupaan, ettei ole yllätys Hänelle kun sinulle käy niin. Hänen Poikansa on kuitenkin onneksi tarkoitus pelastaa meidät tuolta kauhealta ajatukselta. Synti ja parannus sisältyvät suurimpaan osaan asioista, joista puhumme kirkossa, mutta luulen, että joskus kadotamme niiden merkityksen.

Virhe #1: Ajattelemme, että synti on suhteellista

Lukuunottamatta Pyhän Hengen kieltämistä (eli Kadotuksen perilliset), ei ole olemassa syntiä, josta et voi tehdä parannusta jos todella haluat. Olen tuntenut jopa henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet murhaan, mutta ovat tehneet parannuksen ja heidät on kastettu syntiensä anteeksisaamiseksi. Jos heidät pestiin puhtaiksi, myös sinut voidaan pestä.

Se tosiasia, että saatat painiskella pornografiariippuvuuden kanssa ei ole yhtään huonompi Jumalan silmissä kuin se, että joku toinen painiskelee varastamisen tai pettämisen tai väkivallan kanssa. Totta, joillain synneillä on paljon vakavampia seurauksia kuin toisilla – erityisesti silloin, kun ne vaikuttavat ihmisiin ympärillämme – mutta synti on syntiä, ja Jumala odottaa jokaisen meistä pääsevän siitä eroon (tietenkin Hänen avullaan.)

Äitini kertoi minulle kerran tarinan isoisästäni kirkossa. He istuivat tavanomaisella penkillään sunnuntaina kun kaksi tupakalta löyhkävää vierailijaa ilmestyi heidän edessään olevalle penkkiriville. Haju leijaili ilmassa, eikä kestänyt kauan ennenkuin kaksi riviä taaempana istuvat naiset alkoivat tuomitsevasti kuiskutella keskenään pahanhajuisesta pariskunnasta.

Kun isoisäni viimein oli saanut tarpeekseen heidän kommenteistaan, hän kääntyi hymyillen ja sanoi ”Ettekö ole iloisia, ettei kukaan haista teidän syntejänne?”

Toivon, että olisin voinut olla siellä näkemässä heidän ilmeensä! Äitini oppi (ja opetti minulle) tärkeän asian kokemuksen kautta: sinulla ei ole oikeutta tuomita ketään vain siksi, että he tekevät syntiä erilailla kuin sinä.

Virhe #2: Kaikkien pitäminen samojen liittovelvoitteiden alaisina

Varttuessani paras ystäväni ei ollut kirkon jäsen, ja yksi hänen lempiasioistaan oli (tai on) kahvi. Muistan keskustelleeni tästä äitini kanssa, ja hän sanoi minulle, ”Hänelle ei ole synti juoda kahvia, koska hän ei ole tehnyt samoja liittoja kuin sinä olet tehnyt Herran kanssa.” Tämä todella avasi silmäni! Tietenkään ystävälleni ei ollut synti se, että hän joi kahvia. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseninä, me lupaamme Herralle, että noudatamme Viisauden sanaa, mutta ystäväni ei ollut koskaan tehnyt tuota lupausta.

Joskus, tehdessämme liittoja, me odotamme kaikkien käyttäytyvän samojen korkeiden tasovaatimusten perusteella. Mutta jokainen on eri polulla, ja meidän täytyy olla suvaitsevaisia sille, missä he ovat matkallaan.

Meidän täytyy rohkaista ja vahvistaa tarpeen tullen, muttei koskaan väheksyä.

Virhe #3: Syyllisyydentunteen väärinkäyttö

Lähetyssaarnaajana minun oli helppo lannistua. Ajattelin koko ajan missä voisin kehittyä, mutta tuskin koskaan sitä, mitä minulla jo oli. Eräänä päivänä vyöhykekonferenssin jälkeen lähetyskentän sairaanhoitaja kysyi minulta ja toveriltani kuinka voimme. Fyysisesti voin hyvin, joten vastasin myönteisesti.

Sitten hän kysyi meiltä kuinka voimme henkisesti. Vastaukseni ei ollut yhtä optimistinen. En koskaan unohda mitä hän sanoi seuraavaksi, ”Sisaret, kuunnelkaapa. Te käytätte syyllisyydentunnetta väärin. Te kaikki käytätte sitä piiskataksenne itseänne sillä, sen sijaan, että antaisitte sen motivoida teitä tekemään parannusta ja jatkamaan eteenpäin.”

Olin mykistynyt. Mutta hän oli täysin oikeassa. Syyllisyys on Jumalan antama tunne, jonka tarkoituksena on innoittaa nopeasti muutosta, ei häpeää ja itseinhoa. Käytä sitä tarkoituksenmukaisesti.

Virhe #4: Negatiivinen kuva parannuksesta

Pitkän aikaa ajattelin, että parannus on kauhistuttavaa – joskus ajattelen niin yhä. Mutta luulen, että on tärkeää ymmärtää, että se on syy siihen, että olemme täällä ja siihen, että Jeesus Kristus kuoli.

Lähetyssaarnaajan päiväkirjassani on sivu, jolla sanotaan ”Parannus ON suunnitelma”. En muista kuka niin sanoi, mutta se selvästi teki minuun vaikutuksen. Ilman parannusta, meillä ei ikinä olisi kykyä, eikä mahdollisuutta, tulla Taivaallisen Isämme kaltaisiksi.

Pyri täysin voimin luopumaan peloistasi sen suhteen, mutta etsi sitä säännöllisesti. Tarkastele parannusta lahjana, joka se on.

Virhe #5: Anteeksiannon pidättäminen itseltämme

Mielestäni yksi helpoimmista virheistä, jonka voimme tehdä, on etsiä anteeksiantoa Jumalalta, muttei itseltämme. Jos yhä tunnet häpeää teoistasi, et todennäköisesti ole täysin antanut itsellesi anteeksi. Tämä oli minulle ilmiselvää kokemuksessa, joka minulla oli kämppikseni kanssa (kutsumme häntä nimellä Jane):

Janesta tuli nopeasti yksi läheisimmistä ystävistäni. Tunsin voivani kertoa hänelle melkein mitä tahansa, ja hän tunsi samoin. Eräänä päivänä hän kuitenkin tukeutui minuun joidenkin menneisyytensä kokemusten osalta, jotka liittyivät syntiin. En voinut uskoa, että Jane jakaisi jotakin niin henkilökohtaista, mutta hän ei vaikuttanut olevansa vaivaantunut tai häpeävänsä. Hän vain näki asiat sellaisina kuin ne olivat ja tiesi, että se oli hänen menneisyydessään – että Jumala oli täysin hoitanut asian.

Tajusin silloin, että minun elämässäni oli asioita, joita en ollut jättänyt taakseni. Tiesin, että Herra oli antanut minulle anteeksi, mutta tunsin silti todella paljon häpeää siitä, mitä olin tehnyt. Siinä hetkessä päätin päästää siitä kaikesta irti. Jane opetti minulle, mitä hän oli oppinut noista virheistä ja se auttoi myös minua tarkastelemaan aiempia syntejäni oppitunteina.

Kun synti tahraa elämääsi, älä unohda viiden kohdan muistisääntöä:

1. Synti ei ole suhteellista

2. Käytä syyllisyyttä oikein

3. Älä sekoita keskenään käskyjä ja liittoja

4. Näe parannus positiivisena asiana

5. Sinun täytyy myös antaa itsellesi anteeksi

(Suomentajan huomautus: Englanniksi näiden viiden kohdan alkukirjaimista muodostuu sana ”Sudsy”, joka tarkoittaa vaahtoista ja artikkelin kirjoittaja käyttää sitä omien sanojensa mukaan ’kliseisenä’ muistisääntönä.)

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Becca Baird ja se on julkaistu ThirdHour -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Paula Jarvis.

The post Viisi virhettä, jotka teemme ajatellessamme syntiä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Miksi se on tärkeää?

Ennen kuin pääsemme siihen, miksi se on tärkeää, tarkastellaanpa ensin paria valaisevaa esimerkkiä.

Esimerkki 1: Aadam ja Eeva

Tunnet tarinan. Jumala sanoi: ”Älkää tehkö näin”, ja he tekivät juuri niin. Sen jälkeen he ”kuulivat Herran äänen” ja piiloutuivat pensaikkoon. Jumala tietenkin tiesi missä he ovat. Ja Aadam ja Eeva tiesivät olevansa pahassa pulassa. He todellakin kohtasivat rankat seuraukset tekojensa vuoksi, mutta heidän tekonsa käynnisti myös jumalallisen suunnitelman, joka mahdollisti heidän virheidensä korjaamisen – sovituksen ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin. Jumala oli ennalta nähnyt Aadamin ja Eevan valinnan jo kauan ennen kuin he kävivät sen itse läpi, ja Hän oli valmistanut heille keinon palata.

Esimerkki 2: Joseph ja Martin

Tunnet tarinan. Jumala sanoi: ”Älä anna Mormonin kirjan käsikirjoituksen 116 sivua Martinille”, mutta Joseph teki juuri sen. Martin kadotti sivut. Kun Joseph sai tietää, Martin huudahti: ”Voi, minä olen kadottanut sieluni! Olen kadottanut sieluni!” Myös Joseph huudahti: ”Kaikki on mennyttä! Kaikki on mennyttä! Mitä minä teen? Olen tehnyt syntiä – se olin minä, joka koetteli Jumalan vihaa.”

Mutta jälleen, tämä synti ei yllättänyt Jumalaa. Itse asiassa, Jumala teki suunnitelman tämä kyseisen virheen varalle noin 2400 vuotta aiemmin, kun hän innoitti muinaista profeettaa, Nefiä, kirjoittamaan kaksi hyvin samankaltaista aikakirjaa, jotta Joseph voisi käyttää toista kadotettuaan ensimmäisen, kadottamatta kallisarvoisia evankeliumin totuuksia.

Käytännössä

Kun sinä tai minä teemme syntiä, meidän tulisi tuntea jumalallista murhetta. Mutta meillä pitäisi myös olla luottamusta, että rakastava taivaallinen Isä on valmistanut etukäteen keinon, jolla voimme palata oikealle polulle. Kun yritämme tehdä parannusta, toiset meistä usein rankaisevat itseään synneistään rankemmin kuin edes Jumala rankaisee.

Sen ei tarvitse olla niin. Kyllä, meidän tarvitsee tuntea syyllisyyttä ja meidän täytyy muuttua, mutta tulee myös aika parannuksenteon jälkeen, jolloin meidän kuuluu jättää mennyt taaksemme ja jatkaa eteenpäin. Tarpeeton takertuminen menneisiin virheisiin estää meitä jatkamasta eteenpäin uskossa Jumalaan ja itseemme. Jumala varautui ennalta, jotta meidän ei tarvitsisi vilkuilla taaksemme.

Joskus teemme syntiä ja ajattelemme: ”Voi. Ei. Jumala tulee olemaan niiiiin vihainen, kun saa tietää tästä.” Minulla on sinulle uutinen: Hän tietää jo. Hän tiesi jo ennen kuin itse tiesit. Hän tiesi, että Aadam ja Eeva mokaisivat; Hän tiesi, että Joseph ja Martin mokaisivat; Hän tietää, että sinä tulet mokaamaan. Ja Hän rakastaa sinua joka tapauksessa.

Toiset ihmiset tekevät niin paljon syntiä tai niin vakavia syntejä, että he ovat varmoja olevansa Jumalan rakkauden saavuttamattomissa. Tosiasia on, että koska Jumala tiesi ennalta sinun syntisi, Hän alkujaankin lähetti poikansa suorittamaan sovituksen. Et voi tehdä mitään sellaista syntiä, mikä saisi Jumalan ajattelemaan: ”Tiedätkö mitä, en osannut ajatella tämän tapahtuvan. Tämä ei kyllä kuulu Kristuksen toimivallan piiriin.” Vaikka saatatkin olla järkyttynyt ja yllättynyt tekemistäsi päätöksistä, lohduttaudu sillä tosiasialla, että Jumala tiesi sen tapahtuvan ja Hän on silti jättänyt ovensa apposen auki. Sinun täytyy vain astua sisään.

Höllennä vähän

Psalmien luvussa 46 on suosittu kohta, jota tykkäämme kirkossa lainata:

”Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.”

”Lakatkaa te huolehtimasta” (englanniksi ”be still”) juontuu heprean sanasta ”Raphah”. Sillä on puolestaan useita vaihtoehtoisia käännöksiä, joista yksi on ”Hithpael”, mikä tarkoittaa ”höllentää”. Joten kun jatkossa näet tämän psalmin, muista, että sen hyväksyttävä käännös voisi hyvinkin olla:

”Höllentäkää hieman! Tietäkää, että minä olen Jumala.”

Minusta se on oivallinen neuvo toisille meistä. Tarkoitan tällä sitä, että pyri toki parhaasi mukaan olemaan tekemättä syntiä, mutta kun teet syntiä, älä sekoa. Evankeliumi on synnintekijöille. Jos teet parannusta, Jumala osoittaa sinulle armoa. On ihan okei itsekin osoittaa itselleen armoa. Vedä syvään henkeä ja anna Kristuksen sovituksen parantaa haavasi.

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Third hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Syntisi eivät koskaan yllätä Jumalaa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Hän kiusaa meistä kaikkia eikä kukaan meistä kykene vastustamaan hänen houkutuksiaan sataprosenttisesti kaiken aikaa. Mutta aina silloin tällöin saamme paholaisen kiinni itse teosta. Huomaamme mahdollisuuden syntiin ja otamme välittömästi askeleen sivuun. Ne ovat hienoja hetkiä.

Paholainen ja hänen kätyrinsä eivät kuitenkaan ole sitä tyyppiä, että he luikkisivat karkuun häntä koipien välissä.

Mitä paholainen tekee silloin, kun hän ei saa sinua tekemään syntiä?

Olet varmasti lukenut tämän kohdan monia kertoja aiemminkin, mutta katsotaanpa sitä jälleen kerran:

”Sillä katso, sinä aikana hän riehuu ihmislasten sydämessä ja yllyttää heitä vihaan sitä vastaan, mikä on hyvää.

Ja toiset hän rauhoittaa ja tuudittaa heidät lihalliseen turvallisuuteen, niin että he sanovat: kaikki on hyvin Siionissa, niin, Siion menestyy, kaikki on hyvin – ja näin Perkele pettää heidän sielunsa ja eksyttää heidät varovasti alas helvettiin.” (2. Nefi 28:20-21)

Näistä jakeista opimme, että jossakin määrin paholainen onnistuu suostuttelemaan ihmisiä suorastaan kapinoimaan ”sitä vastaan, mikä on hyvää”. Mutta jos se ei onnistu, hän yrittää seuraavassa jakeessa mainittua taktiikkaa: tyytyväisyyttä.

Paholaisenhan ei loppupeleissä tarvitse saada meitä avoimesti kapinoimaan Jumalaa vastaan, hän on täysin tyytyväinen saadessaan meidät vain olemaan välinpitämättömiä Hänen suhteensa; olemaan piittaamatta Hänestä ja olosuhteistamme. Jos hän ei saa meitä tekemään syntiä, ainakin hän voi saada meidät istumaan paikoillamme toimettomina. Jos hän ei saa meistä synnintekijöitä, hän tekee parhaansa, ettemme sitten tee mitään muutakaan.

Vaikuttaa siltä, että Jumala oli täysin tietoinen siitä, että tämä olisi yksi vastustajan taktiikoista.

”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma!

Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.” (Ilm. 3:15-16)

Elämä on ajoa ylämäkeen, jolloin vaihteen vapaalle vaihtaminen on aivan yhtä hyödyllistä kuin peruuttaminen.

Jos et saa sotilasta vaihtamaan puolta, heidän vakuuttamisensa laskemaan aseensa ja istumaan mutaan on aivan yhtä fantastisen tehokas vaihtoehto.

Kun Mormonin kirjassa armeija ei pysty suoriltaan ottamaan ylivaltaa viholliskaupungista, yksi strategia on piirittää heidät, katkaista heidän tarviketoimitukset ja odottaa heidän murentuvan sisältä käsin. Paholainen vaikuttaa tekevän samaa. Jos hän ei pysty lietsomaan meitä kapinaan, hän yrittää piirittää meidät, katkaista yhteytemme pyhiin kirjoituksiin, rukoukseen, kirkkoon, rakkauteen, myötätuntoon, tunteisiin, rehellisyyteen, armeliaisuuteen jne.

”Ja näin Perkele pettää heidän sielunsa ja eksyttää heidät varovasti alas helvettiin. … niin, ja hän taluttaa heitä kaulasta pellavaköydellä, kunnes hän sitoo heidät vahvoilla köysillään iäksi.” (2. Nefi 28:21; 2. Nefi 26:22)

Tämä on se suurhuijaus. Paholainen saa meidät korvaamaan synnin hengellisellä toimettomuudella, joka sinänsä on omanlaisensa synti. Käsky on selvä:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.

Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.” (Matt. 22:37-38)

Ei ole tilaa välinpitämättömyydelle. Piittaamattomuus Jumalaa kohtaan on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan.

Miltä toimettomuus näyttää?

Kun sinä ja minä alamme urautua turruttaviin rutiineihin evankeliumissa – se on yksi tapa, jolla hengellinen toimettomuus alkaa.

Kun alamme unohtaa pitää aamu- ja iltarukouksemme, kun pyhien kirjoitusten lukuhetkille on aikaa harvemmin ja harvemmin – se on merkki toimettomuudesta.

Sitä esiintyy myös tekemättä jättämisen syntinä, joka tarkoittaa ”ajattelevaisia, huolehtivaisia tekoja, joita meidän pitäisi tehdä, mutta jätämme tekemättä. Sitten tunnemme syyllisyyttä, koska emme tehneet niitä.”

Toimettomuus verhoutuu aina vaarallisesti tyytyväisyydeksi.

Toimettomuus voi olla äärimmäisen houkuttelevaa, sillä se tapahtuu mukavuusalueemme rajoissa. Se ei vaadi paljoakaan työtä. Se on vastakohta sille, että tekisimme ”innokkaasti työtä hyvän asian puolesta”, ja jos annamme itsemme langeta paholaisen ansaan liian pitkäksi aikaa, lopulta meidän ”tuntomme turtuu” täysin.

Pysy liikkeessä

Yksi lempielokuviani on World War Z. Eräässä kohtauksessa Gerry Lane ja hänen perheensä toivotetaan tervetulleeksi toisen perheen kotiin väliaikaisesti turvaan ulkona riehuvalta zombiepidemialta. Gerry selittää isäntäperheelle, etteivät he voi vain jäädä asuntoonsa ja toivoa selviävänsä. ”Movimiento es vida,” hän sanoo, ”liike on elämää”.

Isäntäperhe kuitenkin jää ja liittyy pian mätänevien zombien riveihin (paitsi heidän nuori poikansa, joka pakenee). Lanen perhe pysyy liikkeessä ja selviytyy. Movimiento es vida.

Sama periaate pätee veteen. Elämä kukoistaa virtaavassa vedessä. Seisovassa vedessä alkaa kasvaa bakteereja ja siitä tulee nopeasti myrkyllistä. Juokseva vesi on paljon puhtaampaa ja turvallisempaa juoda. Kenties sen vuoksi Kristusta niin usein verrataan lähteeseen tai virtaan.

Varmistaaksemme hengellisen selviytymisen, meidän tulee pysyä liikkeessä.

Lue pyhiä kirjoituksia päivittäin. Rukoile usein. Älä anna todistuksellesi mahdollisuutta kuihtua. Zombitartunta tai bakteeri-infektio saattavat olla parempia vaihtoehtoja, kuin miksi paholainen meidät muuttaisi.

Itse kullekin tekisi hyvää miettiä hetki, ottaa askel sivuun ja arvioida elämäämme. Onnistuuko paholainen yllyttämään meidät vihaan vai onko hän siirtynyt hienovaraisempiin taktiikoihin? Onko meistä tulossa hengellisesti toimettomia? On vaikea muuttua, tehdä parannusta, mutta se on sen arvoista. Oman itsemme vuoksi, perheemme vuoksi, onnemme vuoksi – annetaan kaikkemme.

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Mitä paholainen tekee silloin, kun hän ei saa sinua tekemään syntiä? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Anteeksianto on keskeinen osa Jumalan suunnitelmaa

Jumalalla on suunnitelma auttaa kaikkia lapsiaan palaamaan asumaan Hänen luokseen heidän kuolevaisen elämänsä jälkeen. Osana tuota suunnitelmaa valitsit tulla tänne maan päälle, saada fyysisen ruumiin ja käydä läpi kuolevaisen elämän haasteita ja koettelemuksia osoittaaksesi rakkautesi taivaallista Isääsi kohtaan sekä halukkuutesi seurata Häntä.

Kuten kaikki muutkin, tulet kuitenkin tekemään vääriä valintoja ja syntiä. Tulet tekemään asioita, jotka ovat vastoin Jumalan tahtoa tai käskyjä ja kun niin käy, sinun täytyy pyytää anteeksiantoa synneistäsi.

Jos taivaallinen Isä ei olisi halukas antamaan syntejäsi anteeksi, et pystyisi palaamaan asumaan Hänen luokseen. Mormonin kirjassa profeetta Alma opetti, ettei ”mikään epäpuhdas voi periä Jumalan valtakuntaa” (Alma 40:26) ja näin ollen sinun lähettämisesi tänne ilman keinoa anoa syntien anteeksiantoa olisi vastoin sitä tarkoitusta, jonka Jumala on sinulle varannut.

Anna anteeksi kuten sinulle on annettu anteeksi

Aivan kuten sinun on tärkeää pyytää anteeksiantoa omista synneistäsi, sinun täytyy myös olla halukas antamaan anteeksi toisille.

Parannusprosessiin kuuluu anteeksi pyytäminen ja toisille aiheutetun vahingon korjaaminen. Samalla tavoin kuin sinun täytyy pyytää anteeksiantoa, jos joku tulee pyytämään sinulta anteeksi tekemäänsä vääryyttä, Kristuksen kaltainen teko on antaa tuolle henkilölle anteeksi.

Kuten profeetta Alma opetti: ”teidänkin tulee antaa toisillenne rikkomuksenne anteeksi, sillä totisesti minä sanon teille: Joka ei anna anteeksi lähimmäisensä rikkomuksia, kun hän sanoo tekevänsä parannuksen, on saattanut itsensä tuomion alaiseksi.” ( Moosia 26:31)

Jos et ole halukas antamaan anteeksi toisille, kieltäydyt tottelemasta Jumalaa ja joudut vastamaan tuosta valinnasta tämän elämän jälkeen.

Seuraa Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä anteeksiannosta

Jeesus asetti täydellisen esimerkin anteeksiannosta, täydellisen kaavan omalle elämällesi. Vielä riippuessaan ristilläänkin, kärsiessään ihmiskunnan synneistä, Jeesus katsoi roomalaisia sotilaita, jotka suorittivat Hänen ristiinnaulitsemisensa ja tunsi armoa heitä kohtaan. ”Jeesus sanoi: ’Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.’” (Luuk. 23:34)

Jeesus pyysi taivaallista Isää antamaan anteeksi niille samaisille ihmisille, jotka olivat juuri ristiinnaulinneet Hänet. Se on todellakin koskettava ja iankaikkinen esimerkki anteeksiannosta.

Toinen merkittävä osa Hänen evankeliuminsa mukaan elämistä on Kristuksen esimerkin seuraaminen; sen kautta pystyt toteuttamaan Hänen käskyistään haasteellisimman – ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt. 5:48)

On tietenkin mahdotonta olla täydellinen tässä elämässä, mutta toimiessasi aktiivisesti kehittääksesi itseäsi, huomaat onnellisuutesi ja hengellisyytesi kasvavan. Täydellisyyteen pyrkimiseen kuuluu osana jatkuvasti pyytää, sekä antaa, anteeksi.

Lopuksi

Anteeksianto on keskeinen osa kristillisyyttä ja ilman sitä kukaan Jumalan lapsista ei voisi palata takaisin Hänen luokseen. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja omien vanhurskaiden toiveidesi kautta voit kuitenkin saada osaksesi anteeksiannon synneistäsi ja tehdä jatkuvasti töitä tullaksesi paremmaksi, jotta voit jälleen jonain päivänä palata asumaan Jumalan luokse.

Artikkeli on alun perin julkaistu Mormon.org-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Onko syntien anteeksi saaminen todella mahdollista? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

”Yksi niistä väärinkäsityksistä, jonka kanssa saatamme taistella tämän maanpäällisen elämän aikana, liittyy täydellisyyden käsitteeseen. Monet uskovat erheellisesti, että meidän täytyy tässä elämässä saavuttaa täydellisyys, jotta voimme saada pelastuksen tai korotuksen.

Terapeutin tehtävässäni minulla oli kerran tapaaminen erään naisen kanssa, kun hän purskahti itkuun. Hän sanoi: ’Kuinka pystyn ikinä olemaan tarpeeksi hyvä?’ Hän jatkoi puhumalla siitä, kuinka kelvoton hän oli. Kun tarkastelimme hänen tuntemuksiaan, hänen menneisyydestään tai nykyisyydestään ei käynyt esiin mitään suurta syntiä. Hänestä vain tuntui, ettei hän ollut riittävän hyvä. Hän vertasi itseään naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin, ja kaikki, jotka hän saattoi muistaa, olivat hänen mielestään ’parempia’ kuin hän.” (Koe rauhaa epätäydellisyydessä, Elizabeth Lloyd Lund, Liahona, helmikuu 2017)

Huomasin pystyväni samaistumaan tuohon naiseen. Minulla ei ole mitään syntejä, jotka estäisivät minua käyttämästä temppelisuositustani tai jotka veisivät minut piispan puheille, mutta minusta usein tuntuu, että muut näkevät minut paremmassa valossa kuin todellisuudessa olen. Näiden kahden asian vuoksi:

1. Virheellinen käsitys siitä, että synti ja heikkous ovat verrattavissa toisiinsa.

Olen kuullut lukemattomia rukouksia elämäni aikana, joissa on pyydetty Jumalaa ”antamaan meille anteeksi syntimme ja heikkoutemme”. Olen itsekin käyttänyt noita sanoja. Mutta mitä en ymmärtänyt aiemmin on se, että tuo ilmaus on vääristänyt eron synnin ja heikkouden välillä, viitaten heikkouden olevan synnin lailla jotain pahaa, josta minun täytyy tehdä parannusta ja jotain, jota minun pitäisi hävetä ja piilotella muilta. Ajatelkaapa kuitenkin tätä:

”Pidämme yleensä syntiä ja heikkoutta pelkästään erikokoisina mustina läikkinä sielumme kudoksessa, eriasteisina rikkomuksina. Pyhissä kirjoituksissa viitataan kuitenkin siihen, että synti ja heikkoudet ovat pohjimmiltaan eri asia. Ne vaativat erilaiset parannuskeinot, ja ne voivat johtaa eri lopputuloksiin.

Useimmat meistä tuntevat synnin paremmin kuin haluaisivat myöntää, mutta kerrataanpa asiaa: Syntiä on päätös rikkoa Jumalan käskyjä tai kapinoida sisimmässämme olevaa Kristuksen valoa vastaan. Syntiä on päätös luottaa Saatanaan Jumalan sijaan, mikä asettaa meidät vastatusten Isämme kanssa…. Voisimme määritellä heikkouden viisautemme, voimamme ja pyhyytemme inhimillisiksi rajoituksiksi….

Me emme voi yksinkertaisesti tehdä parannusta heikkoudestamme – eikä heikkous itsessään tee meistä epäpuhtaita. Me emme voi kasvaa hengellisesti, ellemme hylkää syntiä, mutta emme myöskään kasva hengellisesti, ellemme hyväksy omaa inhimillisen heikkouden tilaamme, suhtaudu siihen nöyrästi ja uskoen ja opi luottamaan Jumalaan heikkoudessamme. ” (Heikkous ei ole syntiä., Wendy Ulrich, Liahona, huhtikuu 2015)

Heikkous ja synti vertailukohteina voivat lannistaa meidät – Saatana käyttää tätä taktiikkaa jatkuvasti ja varsin menestyksekkäästi. Hän haluaa meidän uskovan, että heikkoudet ovat jotain häpeällistä, joka meidän pitäisi piilottaa tai jättää huomiotta. Mutta Jumala on sanonut meille: ”Minä annan ihmisille heikkoutta….” (Et. 12:27). Jumala ei anna meille syntejä, mutta Hän antaa meille heikkouksia. Ne ovat lahjoja, joiden kautta meille avautuu mahdollisuuksia lähentyä Häntä ja  luottaa Häneen, jotta voimme kehittyä. Minä ajattelen sen niin, että synti vaatii meidän käyttävän Kristuksen sovituksen anteeksiantavaa voimaa, heikkoudet puolestaan rohkaisevat meitä käyttämään sen kaiken mahdollistavaa voimaa.

Alkaessani paremmin ymmärtää, että Jumala on kärsivällinen heikkouksieni suhteen ja että Hän rakastaa minua aina, minun on ollut helpompi mennä eteenpäin itsevarmana omasta arvostani sekä motivoituneena halustani, ei ainoastaan kehittää epätäydellisyyksiäni, mutta myös etsiä uusia, joita työstää.

2. Ajatus siitä, että heikkous on jotain, joka pitäisi salata muilta (ja itseltään).

Muistan ensimmäisen kerran, kun tajusin jonkun muun (itseni lisäksi) näkevän epätäydellisyyteni, jotka yritin niin kovasti salata. Kihlattuni ja minä emme olleet tuolloin vielä seurustelleet pitkään, kun kerran puhuimme omista vioistamme. Jossain kohtaa keskustelua kohautin olkapäitäni huolettomasti ja totesin: ”En ole täydellinen”. Hämmästyin suuresti, kun hän vastasi yksinkertaisesti, mutta hyväntahtoisesti: ”Tiedän, ettet ole. Olen nähnyt sen”.

Hetkinen, hetkinen! Se, ei ollut mitä odotin kuulevani – etenkään ihmiseltä, joka halusi seurustella kanssani. Koska kuka nyt haluaisi seurustella epätäydellisen ihmisen kanssa? Ja eikös sinun ole tarkoitus rohkaista ihmistä, jonka kanssa aiot mahdollisesti mennä naimisiin? Se, että kerrot minun olevan epätäydellinen, ei minun mittapuullani ollut rohkaisemista.

Kuulemme jatkuvasti ihmisten sanovan ”kukaan ei ole täydellinen” selityksenä toisten erehdyksille ja virheille – ja joskus omillemmekin. Mutta luulen, ettei kukaan meistä oikeasti usko sitä omalla kohdallamme. Uskomme kyllä muilla olevan oikeus olla epätäydellinen, mutta meidän pitäisi tietää paremmin ja olla parempia. Kun siihen lisää vielä sosiaalisen tapamme jakaa ylistäviä kohteliaisuuksia, jotka on laskelmoitu nostattamaan ”itsetuntoa”, on käsissämme täydellinen häpeän resepti. Mutta kun jätämme heikkoudet huomiotta tai käsittelemme niitä kuin ne olisivat arkipäiväisiä syntejä, meiltä jää huomaamatta jotain, jonka uskon olevan todellista itsetuntoa – sisäinen usko, että meillä on iankaikkista arvoa, kamppailuistamme huolimatta.

Se, että joku, josta välitän, kertoi huomanneensa virheeni, sai oloni ensin vaivautuneeksi, mutta sittemmin olen ymmärtänyt sen olleen yksi elämäni kauneimmista kohteliaisuuksista ja vahvistuksista jumalalliselle itsetunnolleni. Vei oman aikansa tottua siihen, mutta olen niin kiitollinen siitä, että kihlattuni oli – ja on edelleen – rehellinen ja hyväntahtoinen. Mielestäni ihmiset, jotka ajattelevat ”rakkauden olevan sokea” – että rakkaus tarkoittaa heikkouksien huomiotta jättämistä – menettävät suurenmoisen mahdollisuuden voimistaa toisia ja vahvistaa ihmissuhteita.

Olen huomannut, että varmuuteni mennä eteenpäin löydettyäni jotain, jossa en ole hyvä, on kasvanut. Huomaan taipumukseni ajatella itsekkäästi tai toimia ylpeydestä, mutta tunnen olevani motivoitunut muuttamaan niitä sen sijaan, että peittelisin niitä tai yrittäisin ”tehdä parannusta” niistä. Koska olen maallisella tasolla nähnyt, ettei jonkun rakkaus minua kohtaan muutu täydellisyysasteeni mukana, on minun ollut helpompi ymmärtää, ettei taivaallisen Isäni rakkaus minua kohtaan muutu suhteessa puutteisiini. Teeskennellyn täydellisyyden suhteen tuntemani häpeän sijaan minulla on itsevarmuutta epätäydellisyyksistäni. Olen alkanut etsiä vikoja työstääkseni niitä sen sijaan, että käyttäisin kaiken aikani niiden piilottelemiseen. Olen vihdoin vapaa itse toimimaan sen sijaan, että olisin toiminnan kohteena.

Vaatii aikaa ja harjoittelua löytää iloa heikkouksista ja itsevarmuutta epätäydellisyydestä. Vaikka ymmärrän sen nyt hieman paremmin, minun todennäköisesti tarvitsee harjoitella sitä lopun elämääni. Minun täytyy vain muistaa:

”Nöyryys tuo meitä lähemmäksi Herraa, kun taas häpeä ja syyllisyys voivat loitontaa meitä Herrasta. Jumala ei halua, että me haukumme itseämme ja tunnemme, ettei meillä ole juurikaan arvoa Hänen silmissään. Se loukkaa Häntä ja meitä. On tärkeää ymmärtää, että me olemme sen ajan ja ponnistelun arvoisia, joita muuttumiseen vaaditaan. Tässä maanpäällisessä elämässä on kyse muun muassa siitä, että me löydämme keinoja muuttaa heikkouksiamme.” (Koe rauhaa epätäydellisyydessä, Elizabeth Lloyd Lund, Liahona, helmikuu 2017)

Itsevarmuutemme kumpuaa tiedosta, että taivaallinen Isä rakastaa meitä. Hän on kärsivällinen meidän kanssamme ja ymmärtää, että teemme uutterasti työtä miellyttääksemme Häntä ja yltääksemme jumalalliseen potentiaaliimme. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi rehennellä heikkouksillamme tai ylistää niitä. Mutta tapa, jolla katsomme niitä ja tapa, jolla autamme toisia näkemään heidän omat heikkoutensa, voi vaikuttaa kykyymme ymmärtää ja käyttää sovitusta elämässämme. Taivaallinen isä on luvannut, että Hän tekee sen, mikä on heikkoa, meissä vahvaksi (Et. 12:27).

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Elizabeth Summers ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”How My Fiancé Telling Me I’m Imperfect Actually Boosted My Confidence”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Heikkous ei ole syntiä appeared first on SeuraaKristusta.fi.