Eräs paholaiseen liittyvä ajatus on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Se on varsin yksinkertainen käsite, mutta jostain syystä se useimmiten piilottelee jossain mielemme sopukoissa, vastustajan onneksi.

Hän kiusaa meistä kaikkia eikä kukaan meistä kykene vastustamaan hänen houkutuksiaan sataprosenttisesti kaiken aikaa. Mutta aina silloin tällöin saamme paholaisen kiinni itse teosta. Huomaamme mahdollisuuden syntiin ja otamme välittömästi askeleen sivuun. Ne ovat hienoja hetkiä.

Paholainen ja hänen kätyrinsä eivät kuitenkaan ole sitä tyyppiä, että he luikkisivat karkuun häntä koipien välissä.

Mitä paholainen tekee silloin, kun hän ei saa sinua tekemään syntiä?

Olet varmasti lukenut tämän kohdan monia kertoja aiemminkin, mutta katsotaanpa sitä jälleen kerran:

”Sillä katso, sinä aikana hän riehuu ihmislasten sydämessä ja yllyttää heitä vihaan sitä vastaan, mikä on hyvää.

Ja toiset hän rauhoittaa ja tuudittaa heidät lihalliseen turvallisuuteen, niin että he sanovat: kaikki on hyvin Siionissa, niin, Siion menestyy, kaikki on hyvin – ja näin Perkele pettää heidän sielunsa ja eksyttää heidät varovasti alas helvettiin.” (2. Nefi 28:20-21)

Näistä jakeista opimme, että jossakin määrin paholainen onnistuu suostuttelemaan ihmisiä suorastaan kapinoimaan ”sitä vastaan, mikä on hyvää”. Mutta jos se ei onnistu, hän yrittää seuraavassa jakeessa mainittua taktiikkaa: tyytyväisyyttä.

Paholaisenhan ei loppupeleissä tarvitse saada meitä avoimesti kapinoimaan Jumalaa vastaan, hän on täysin tyytyväinen saadessaan meidät vain olemaan välinpitämättömiä Hänen suhteensa; olemaan piittaamatta Hänestä ja olosuhteistamme. Jos hän ei saa meitä tekemään syntiä, ainakin hän voi saada meidät istumaan paikoillamme toimettomina. Jos hän ei saa meistä synnintekijöitä, hän tekee parhaansa, ettemme sitten tee mitään muutakaan.

Vaikuttaa siltä, että Jumala oli täysin tietoinen siitä, että tämä olisi yksi vastustajan taktiikoista.

”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma!

Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.” (Ilm. 3:15-16)

Elämä on ajoa ylämäkeen, jolloin vaihteen vapaalle vaihtaminen on aivan yhtä hyödyllistä kuin peruuttaminen.

Jos et saa sotilasta vaihtamaan puolta, heidän vakuuttamisensa laskemaan aseensa ja istumaan mutaan on aivan yhtä fantastisen tehokas vaihtoehto.

Kun Mormonin kirjassa armeija ei pysty suoriltaan ottamaan ylivaltaa viholliskaupungista, yksi strategia on piirittää heidät, katkaista heidän tarviketoimitukset ja odottaa heidän murentuvan sisältä käsin. Paholainen vaikuttaa tekevän samaa. Jos hän ei pysty lietsomaan meitä kapinaan, hän yrittää piirittää meidät, katkaista yhteytemme pyhiin kirjoituksiin, rukoukseen, kirkkoon, rakkauteen, myötätuntoon, tunteisiin, rehellisyyteen, armeliaisuuteen jne.

”Ja näin Perkele pettää heidän sielunsa ja eksyttää heidät varovasti alas helvettiin. … niin, ja hän taluttaa heitä kaulasta pellavaköydellä, kunnes hän sitoo heidät vahvoilla köysillään iäksi.” (2. Nefi 28:21; 2. Nefi 26:22)

Tämä on se suurhuijaus. Paholainen saa meidät korvaamaan synnin hengellisellä toimettomuudella, joka sinänsä on omanlaisensa synti. Käsky on selvä:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.

Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.” (Matt. 22:37-38)

Ei ole tilaa välinpitämättömyydelle. Piittaamattomuus Jumalaa kohtaan on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan.

Miltä toimettomuus näyttää?

Kun sinä ja minä alamme urautua turruttaviin rutiineihin evankeliumissa – se on yksi tapa, jolla hengellinen toimettomuus alkaa.

Kun alamme unohtaa pitää aamu- ja iltarukouksemme, kun pyhien kirjoitusten lukuhetkille on aikaa harvemmin ja harvemmin – se on merkki toimettomuudesta.

Sitä esiintyy myös tekemättä jättämisen syntinä, joka tarkoittaa ”ajattelevaisia, huolehtivaisia tekoja, joita meidän pitäisi tehdä, mutta jätämme tekemättä. Sitten tunnemme syyllisyyttä, koska emme tehneet niitä.”

Toimettomuus verhoutuu aina vaarallisesti tyytyväisyydeksi.

Toimettomuus voi olla äärimmäisen houkuttelevaa, sillä se tapahtuu mukavuusalueemme rajoissa. Se ei vaadi paljoakaan työtä. Se on vastakohta sille, että tekisimme ”innokkaasti työtä hyvän asian puolesta”, ja jos annamme itsemme langeta paholaisen ansaan liian pitkäksi aikaa, lopulta meidän ”tuntomme turtuu” täysin.

Pysy liikkeessä

Yksi lempielokuviani on World War Z. Eräässä kohtauksessa Gerry Lane ja hänen perheensä toivotetaan tervetulleeksi toisen perheen kotiin väliaikaisesti turvaan ulkona riehuvalta zombiepidemialta. Gerry selittää isäntäperheelle, etteivät he voi vain jäädä asuntoonsa ja toivoa selviävänsä. ”Movimiento es vida,” hän sanoo, ”liike on elämää”.

Isäntäperhe kuitenkin jää ja liittyy pian mätänevien zombien riveihin (paitsi heidän nuori poikansa, joka pakenee). Lanen perhe pysyy liikkeessä ja selviytyy. Movimiento es vida.

Sama periaate pätee veteen. Elämä kukoistaa virtaavassa vedessä. Seisovassa vedessä alkaa kasvaa bakteereja ja siitä tulee nopeasti myrkyllistä. Juokseva vesi on paljon puhtaampaa ja turvallisempaa juoda. Kenties sen vuoksi Kristusta niin usein verrataan lähteeseen tai virtaan.

Varmistaaksemme hengellisen selviytymisen, meidän tulee pysyä liikkeessä.

Lue pyhiä kirjoituksia päivittäin. Rukoile usein. Älä anna todistuksellesi mahdollisuutta kuihtua. Zombitartunta tai bakteeri-infektio saattavat olla parempia vaihtoehtoja, kuin miksi paholainen meidät muuttaisi.

Itse kullekin tekisi hyvää miettiä hetki, ottaa askel sivuun ja arvioida elämäämme. Onnistuuko paholainen yllyttämään meidät vihaan vai onko hän siirtynyt hienovaraisempiin taktiikoihin? Onko meistä tulossa hengellisesti toimettomia? On vaikea muuttua, tehdä parannusta, mutta se on sen arvoista. Oman itsemme vuoksi, perheemme vuoksi, onnemme vuoksi – annetaan kaikkemme.

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.