Leijonakuningas — elä jumalallisten mahdollisuuksiesi mukaisesti

Leijonakuningas on kertomus parannuksesta, vastuun ottamisesta, itsemme muuttamisesta niin, että voimme saavuttaa meissä kaikissa olevan uinuvan jumalallisen potentiaalin.

Simban kertomus parannuksesta ei ole Saulin/Paavalin tyylinen kääntymystarina. Hän ei tee vakavia syntejä, jotka raastaisivat hänen sieluaan, kuten Alman kävi. Synnin tekemisen sijaan Simba sortuu omahyväiseen välttelemisen malliin – malli, johon monet meistä voi samastua.

Nauttiessaan huolettomasta ”Hakuna Matata” -elämästään, Simba havahtuu huomaamaan toivon, mahdollisuudet ja kuninkaallisen perinnön, joka hänellä on saavutettavissa.

”Olet unohtanut, kuka olet, joten olet unohtanut minut,” hänen isänsä, Mufasa, sanoi hänelle. ”Katso sisimpääsi Simba. Olet enemmän kuin mikä sinusta on tullut. Sinun täytyy lunastaa paikkasi elämän kiertokulussa. Muista, kuka olet. Olet poikani ja ainoa todellinen kuningas. Muista, kuka olet.”

Tämä neuvo kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin se, jonka me pyhinä olemme saaneet rakastavalta taivaalliselta Isältämme Hänen valittujen profeettojensa kautta.

Presidentti Gordon B. Hinckley opetti:

”Teissä jokaisessa on jotakin jumalallista. Teillä on suunnattomat mahdollisuudet tuon ominaisuuden myötä, joka on osa perittyä luonnettanne. Taivaallinen Isänne on varustanut teidät kaikki valtavilla kyvyillä tehdä hyvää maailmassa…

Joistakin teistä saattaa tuntua, että ette ole niin viehättäviä, kauniita ja tyylikkäitä, kuin haluaisitte olla. Nouskaa sellaisten tunteiden yläpuolelle, kehittäkää teissä olevaa valoa ja muut näkevät sen loistavan teistä.

Teidän ei koskaan tarvitse tuntea itseänne huonommaksi. Teidän ei koskaan tarvitse tuntea, että olette syntyneet ilman lahjoja tai mahdollisuuksia. Kehittäkää kaikkia mahdollisia kykyjänne ja ne kasvavat ja jalostuvat ja niistä tulee teidän todellisen itsenne ilmentymiä, joita toiset arvostavat.

Tiivistettynä, yrittäkää vähän kovemmin yltää siihen jumalallisuuteen, joka teissä on” (“The Light within You,” Ensign, May 1995, 99).

Ainoa tapa, jonka kautta Simballa on pääsy ruhtinaallisiin mahdollisuuksiinsa, on menneisyydestä oppiminen ja luonteen muuttaminen, aivan kuten me voimme saavuttaa jumalalliset mahdollisuutemme ainoastaan muuttamalla sydämemme ja halumme Vapahtajan sovituksen kautta. Tämä muutos on usein pelottava ja tuskallinen, kuten Rafiki huomioi viisaasti: ”Niin, menneisyys voi satuttaa. Mutta minun näkemykseni mukaan voit joko paeta sitä tai oppia siitä.”

Oppikaamme kaikki menneisyyden virheistämme ja olkaamme tarpeeksi nöyriä voidaksemme omaksua Kristuksen sovitus elämäämme vähän täydemmin, joten mekin voisimme ”kehittää meissä olevaa valoa” itsessämme.

Aladdin — yksin emme ole mitään

Riffraff, katurotta, en osta tuota,” Aladdin laulaa katsoessaan Agrabahin kaupunkia kuun valaistessa sitä. ”Jos he katsoisivat tarkemmin, näkisivätkö he köyhän pojan? Ei herra. He huomaisivat, että minä olen paljon enemmän.”

Aladdin on jo huomannut sen, mitä piispa H. Burke Peterson sanoi: ”Yksi suurimmista haasteista on päästä yli tunteesta, että emme ole tärkeitä, että emme ole erityisiä ja ainutlaatuisia. Uskotko hetkeäkään, että taivaallinen Isä olisi lähettänyt yhtäkään lapsistaan tänne maan päälle vahingossa, ilman mahdollisuutta tehdä suuria?” (”Your Life Has a Purpose,” New Era, May 1979).

Jälleen kerran Disney painottaa opetusta, että jokaisella henkilöllä on jumalalliset mahdollisuudet, erityisesti niillä, jotka ovat huono-osaisia. Jopa köyhä katulapsi saattaa itse asiassa olla ”hiomaton timantti”.

Tai kuten Mormonin kirjassa sanotaan, Aladdinin elämä osoittaa, että ”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria” (Al. 37:6).

Me myös olemme vaatimattomia olentoja, ”vähäisempiä kuin maan tomu” (Helaman 12:7). Ja lukemattomista epätäydellisyyksistämme huolimatta Jumala pystyy muodostamaan meistä jotakin kaunista ja arvokasta. Mutta kuten Aladdinin kohdalla, se voi tapahtua vain, kun luotamme ja tunnustamme voiman, joka on suurempi kuin me itse. Aladdinille se oli lampunhenki ja ystävyyden voima. Meille se on Kristuksen sovitus.

Matkan varrella Aladdin, kuten niin monet meistä, kompuroi ja kadottaa moraalinsa etsiessään haluamaansa. Aladdin, hienoine vaatteineen ja lentävine mattoineen, lankeaa yleisimpään kompastuskiveen meidän aikanamme – ylpeyteen.

Menettäessään voimansa lähteen ja uudet siunauksensa, Aladdin oppii vaikeuksien kautta, mitä seuraa siitä, että ei elä tasovaatimustensa, eikä hänessä olevan valon mukaan. Hän saa selville asian, jonka presidentti James E. Faust opetti:

”Rehellisyys on muutakin kuin vain valehtelematta olemista. Se on totuuden kertomista, totuuden puhumista, totuuden elämistä ja totuuden rakastamista… Rehellisyys on moraalinen kompassi, joka ohjaa meitä elämässämme … Rehellisyys on periaate ja meillä on moraalinen vastuu valita, miten sovellamme tätä periaatetta. Meillä on vapaus tehdä valintoja, mutta loppujen lopuksi olemme vastuussa jokaisesta tekemästämme valinnasta. Saatamme harhauttaa toisia, mutta on olemassa Eräs, jota emme koskaan voi harhauttaa” (”Honesty—a Moral Compass”, James E. Faust, lokakuu 1996).

Tunnustus Aladdinille siitä, että hän oppii virheistään. Hän sallii itsensä nöyrtyä ja hänestä tulee riippuvainen muiden armosta. Aladdinin esimerkistä voimme kaikki oppia, että ylpeys ei ole koskaan sen arvoista ja että vain nöyryys, kaikessa yksinkertaisessa kauneudessaan, voi auttaa meitä olemaan enemmän, kuin olemme nyt, erityisesti, kun se on yhteydessä tuohon suurimpaan armon, anteeksiannon ja voiman lähteeseen.

Nemoa etsimässä — kestäminen loppuun asti

Klovnikala Marlin on juuttunut pelkojen, vainoharhojen, tuskan ja neuroosien valtamereen. Kuten monet meistä, hän on kokenut menetyksen, joka väistämättä kuuluu elämään – itse asiassa, se on elämän lopullinen päämäärä. Mutta Marlin antaa tuskansa halvaannuttaa hänet sen sijaan, että antaisi sen motivoida häntä. Hän ei pysty siirtymään eteenpäin.

Ei, kunnes hän tapaa herttaisen ystävänsä Dorin, joka opettaa hänelle, että: ”Kun elämä masentaa, haluatko tietää, mitä silloin pitää tehdä? Jatkaa uimista!”

Niin se on meidän kaikkien kohdalla. Sen sijaan, että räpiköimme avuttomina syvässä, pimeässä sekasorron meressä, voimme tehdä valinnan ottaa kaikki irti matkastamme.

Kuten presidentti Thomas S. Monson todisti:

”Aika ei koskaan pysähdy. Sen täytyy kulkea vakaasti eteenpäin, ja sen kulkiessa eteenpäin tulevat muutokset. Takaisinpäin ei tietysti ole paluuta, voi vain mennä eteenpäin. Sen sijaan, että viipyisimme menneisyydessä, meidän tulee käyttää tämä päivä parhaalla mahdollisella tavalla, tässä ja nyt, tekemällä kaikki voitavamme hankkiaksemme miellyttäviä muistoja tulevaisuutta varten.” (”Ilon löytäminen matkasta”, lokakuu 2008).

Mutta aivan kuten Marlin, saatamme kysyä itseltämme: ”Mistä tiedät, että mitään pahaa ei tapahdu?” ja realistinen—vaikkakin joskus julma – vastaus tuohon kysymykseen on, että tiedämme. Tiedämme, että jotain pahaa, tuskallista, haasteellista tai sydäntä särkevää tapahtuu elämässämme. Se on yksi elämän väistämättömistä asioista.

Mutta kaunis asia tämän ymmärtämisessä on se, että Jumalan kanssa noiden kokemusten ei tarvitse halvaannuttaa meitä. Niiden ei tarvitse musertaa meitä eikä ryövätä pysyvää rauhaa ja iloa, jotka tulevat tuosta jatkuvasta voiman lähteestä – Jumalasta.

Meidän ei tarvitse muuta, kuin luottaa Häneen – tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty tässä epävarmuuden ja pettymysten täyttämässä maailmassa. Mutta kuten Dori huomauttaa: ”Luota. Niin ystävät tekevät.” Meidän täytyy luottaa taivaalliseen Isäämme, koska Hän on paras ystävämme.

”Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän” (2. Ne. 31:20).

Kaunotar ja hirviö — sydämemme voi muuttua

Disneyn ajaton kertomus kuvastaa kauniisti tyypillistä rakkauskertomusta, joka ulottuu aikojen yli – Kristus uhrasi elämänsä ja taivaallinen Isämme uhrasi Poikansa meidän hyväksemme.

Kaunotar ja hirviö osoittaa sen, kuinka rakkaudella on voima muuttaa sydämiä ja muovata meitä paremmiksi. Rakkaus pehmittää. Se jalostaa. Se tuo parhaat piirteet esiin niissä, joita rakastetaan ja niissä, jotka rakastavat.

Hirviön taianomainen muuttuminen elokuvan lopussa on mahdollinen ainoastaan Bellen epäitsekkään rakkauden kautta – rakkauden, joka auttaa häntä näkemään hirviön hirvittävän ulkonäön ja töykeän käytöksen alla jotain suurempaa.

Tuo kyky kuulostaa hyvin tutulta. Itse asiassa se on jotain sellaista, mitä Herra on käskenyt meidän tehdä:

”Mutta Herra sanoi Samuelille: Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen” (1. Sam. 16:7).

Tämän tasoinen rakkaus voidaan tiivistää kahteen sanaan – aito rakkaus. Kristuksen rakkaus meitä kohtaan on täysin vailla itsekkyyttä tai pikkumaisuutta. Se ei ole riippuvainen kyvyistämme, muotitajustamme, ulkonäöstämme tai teoistamme. Se on yleismaailmallista. Se on jatkuvaa. Ja se on todellakin elämän muuttavaa.

Vanhin John H. Groberg todisti:

”Kun olemme täyttyneet Jumalan rakkaudella, pystymme tekemään ja näkemään ja ymmärtämään asioita, joita emme muuten pystyisi tekemään tai näkemään tai ymmärtämään. Hänen rakkautensa täyttäminä voimme kestää tuskaa, lakata pelkäämästä, antaa auliisti anteeksi, välttää kiistaa, uudistaa voimat ja siunata ja auttaa muita tavoilla, jotka yllättävät jopa meidätkin.

Jeesus Kristus oli täynnä suunnatonta rakkautta, kun Hän kesti käsittämätöntä tuskaa, julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta meidän vuoksemme. Meitä kohtaan tuntemansa rakkauden kautta Hän nousi muutoin ylipääsemättömien esteiden yläpuolelle. Hänen rakkautensa ei tunne rajoja. Hän kutsuu meitä seuraamaan itseään ja pääsemään osallisiksi Hänen rajattomasta rakkaudestaan, niin että myös me voimme nousta tämän maailman tuskan ja julmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden yläpuolelle sekä auttaa ja antaa anteeksi ja siunata” (”Jumalan rakkauden voima”, lokakuu 2004).

Vaikka maailman synkät tulevaisuudenkuvat kertovat muuta, me voimme muuttua. Presidentti Monson sanoi:

”Muistan sanat, joita eräs vanginvartija opetti. Kriitikko, joka tiesi Warren Duffyn pyrkimyksistä kuntouttaa miehiä sanoi: ’Etkö tiedä, että leopardit eivät voi muuttaa pilkkujaan?’

Warren Duffy vastasi: ’Sinun pitäisi tietää, että en työskentele leopardien kanssa. Työskentelen miesten kanssa, ja miehet muuttuvat joka päivä.’” (”To the Rescue”, huhtikuu 2001).

Ja, kuten Kaunottaressa ja hirviössä, halumme taustalla oleva motivoiva voima muuttua, sekä keinot siihen, tulevat ainoastaan taivaallisen Isämme ja Vapahtajan rakkauden kautta.

Vanhin Dieter F. Uchtdorf opetti:

”Mitä enemmän annamme Jumalan rakkauden hallita mieltämme ja tunteitamme – mitä enemmän annamme rakkautemme taivaallista Isäämme kohtaan kasvaa sydämessämme – sitä helpompi on rakastaa muita Kristuksen puhtaalla rakkaudella. Kun avaamme sydämemme Jumalan rakkauden hehkuvalle sarastukselle, niin vihamielisyyden ja kateuden pimeys ja kylmyys lopulta kaikkoavat” (”Armeliaat saavat armon”, huhtikuu 2012).

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “4 Disney Movies That Teach Powerful Gospel Lessons”

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 4 Disney-elokuvaa, jotka opettavat voimallisesti evankeliumista appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Sarjan menestyksen kasvaessa luotiin myös teemapuistoja ja osia Harry Potter -maailmasta heräsi eloon. Näissä puistoissa on monia asioita, joista nauttia, mutta minusta parhaita ovat herkut. En voi sanoa olevani suuri kermakaljan fani, mutta rakastan Bertie Bottin joka maun rakeita suunnilleen yhtä paljon kuin Albus Dumbledorekin.

Albus tietää

Kuka tahansa, joka on katsonut näitä elokuvia tai lukenut näitä kirjoja, tietää Dumbledoren olevan uskomaton hahmo Harry Potter -sarjassa. Hän on sekä lämminsydäminen että kummallinen viisauden ruumiillistuma. Monilla rohkaisun sanoilla, joita hän lausui Harrylle, on myös yhtäläisyyksiä evankeliumin periaatteiden kanssa. Evankeliumi sävyttää myös sarjan pääteemoja, joita ovat rakkaus, ystävyys ja hyvän voitto pahasta.

Tässä viisi kertaa, jolloin Dumbledore osui naulan kantaan ja opetti evankeliumin totuuksia:

1. ”Onnen voi löytää synkimpinäkin aikoina, jos vain muistaa sytyttää valot.”

Kuinka voimme kuvainnollisesti sytyttää valot synkimpinäkin aikoinamme? Rukous on suora yhteys taivaalliseen Isäämme. Kun käännymme Hänen puoleensa rukouksessa, on kuin ojentaisimme kätemme kääntääksemme hengellisyytemme valokatkaisijaa.

2. ”Meidän valintamme, Harry, osoittavat ketä me todella olemme, paljon paremmin kuin kykymme.”

Mitä tulee siihen, mitä voimme saavuttaa omillamme, olemme rajallisia olentoja.

Mutta ei syytä huoleen, Ron…

Tässä langenneessa maailmassa, meidän tulee kääntyä Vapahtajan puoleen saadaksemme voimaa. Hänen kauttaan voimme saavuttaa paljon enemmän kuin pystyisimme omillamme. Tässä lainauksessa tykkään lisätä oman nimeni Harryn nimen sijaan. Se tekee sitä henkilökohtaisempaa. Tykkään tehdä niin myös lukiessani pyhiä kirjoituksia.

Valintamme heijastavat sitä, mitä sydämissämme on. Meitä saattaa rajoittaa se, mitä pystymme tekemään, mutta se mitä me saamme saavutettua, kertoo paljon meistä ihmisinä.

3. ”Älä sääli kuolleita, Harry. Sääli eläviä ja ennen kaikkea niitä, jotka elävät ilman rakkautta.”

Ollakseni rehellinen, säälin Ronia tässä kyseisessä kohtauksessa. Lavender oli täysin tärähtänyt! Mutta niille meistä, joilla ei ole yrttien mukaan nimettyjä mielipuolisia tyttöystäviä, meidän tulisi vaalia parisuhteitamme. Kuten meitä muistutetaan läpi koko sarjan, rakkaus todella on se kaikkein tärkein asia. Se voi vetää meidät ylös pimeydestä ja voi jopa olla suurenmoinen turvallisuuden lähde. Minusta tuntuu, että kun Dumbledore käyttää sanaa ”sääli”, eihän ainoastaan tarkoita, että meidän pitäisi tuntea sympatiaa vaan aktiivisesti etsiä tapoja auttaa.

On hyödytöntä murehtia asioita, jotka ovat mennyttä ja joita emme pysty muuttamaan. Siksipä, enemmän kuin mitään muuta, meidän pitäisi olla ennemminkin huolissamme niistä, jotka tallustavat kuolevaisuutta läpi meidän kanssamme. Meidän pitää keskittyä nykyhetkeemme. Jos meillä on rakkautta elämässämme, olemme onnekkaita. Rakkaus voittaa kaiken!

4. ”Sanat ovat, minun ei-niin-nöyrän mielipiteeni mukaan, meidän ehtymättömin taian lähteemme.”

Sanat ovat niin voimallisia. Ne voivat repiä toisen täysin hajalle tai kohottaa heidät korkeuksiin. Meidän onneksemme evankeliumin sana on uskomattoman saatavilla. Taianomaisuuden sijaan Mormonin kirja on voimallinen. Ainoa mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme tämä voima käyttöömme, on lukea sitä ja seurata sen neuvoja.

5. ”Se on merkillinen asia, mutta kenties ne, jotka parhaiten sopivat valta-asemaan, ovat niitä, jotka eivät ole koskaan pyrkineet siihen. Ne, joiden harteille johtajuus sysätään ja jotka kantavat tätä viittaa koska heidän täytyy ja huomaavat omaksi yllätyksekseen, että he kantavat sitä hyvin.”

Tämä saattaa alkuun vaikuttaa yllättävältä, mutta jos ajattelemme asiaa, se on niin totta! Usein ihmiset, jotka vaikuttavat olevan kaikkein nöyrimpiä ja epäpätevimpiä, ovat niitä, jotka kutsutaan. Ihmiset kuten Joseph Smith, joka oli oppimaton ja johtajuus sysättiin hänen harteilleen. Joseph Smithin virallinen koulutus oli uskomattoman rajallista, sillä häntä tarvittiin kotona auttamaan isäänsä pitämään huolta heidän maatilastaan. Emma Smith jopa mainitsi, kuinka Josephilla oli joskus vaikeuksia kirjoittaa edes yksinkertainen kirje hänelle – mikä tekee siitä seikasta, että hän käänsi Mormonin kirjan, sitäkin hämmästyttävämpää. Herra todella tietää, mitä Hän tekee – eikö?

Jeesus Kristus ei koskaan pyrkinyt saamaan kunniaa tai valtaa. Hän halusi ylistää Isää, kuten opimme tutkiessamme pelastussuunnitelmaa. Tällä tavoin Hänestä tuli kaikkein voimallisin ja tärkein ihminen, joka on koskaan kulkenut maan päällä.

Kiitos, Dumbledore, kaikista viisaista sanoistasi!

Artikkelin on kirjoittanut Thea Olson ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post 5 kertaa, jolloin Dumbledore opetti evankeliumin totuuksia appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Elokuva oli menestys meidän perheessämme. Ja mormoni kun olen, en voinut olla huomaamatta tapaa, miten se heijastelee joillakin tavoilla sitä tärkeyttä, jota mekin painotamme esivanhempiemme tuntemisessa ja huolehtimisessa.

Elokuvassa kuolleet perheenjäsenet tuonpuoleisessa jatkoivat perheensä etsimistä maan päällä ja pystyivät vierailemaan heidän luonaan kerran vuodessa kuolleiden päivänä niin kauan, kun heidän kuvansa oli esillä, eikä heidän perheensä unohtanut heitä.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet kunnioittavat myös kuolleitansa ja ovat tunnetusti pakkomielteisiä todentamaan heidän henkilöllisyytensä ja ”yhdistymään” niiden kanssa, jotka ovat eläneet aikaisemmin. Meillä on sukututkimuskeskuksia kaikkialla maailmassa ja hallussamme on laajin kokoelma sukututkimustietoja (yli 3,5 miljardia) holvissa Utahissa.

Miksi?

Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?

Aivan kuten elokuvassa, mekin uskomme siihen, että ne, jotka ovat kuolleet, huolehtivat rakastaen meistä ”tuolta puolen” odottaen sitä päivää, kunnes me kaikki olemme taas yhdessä. Kun kuolemme, meidän henkemme erkaantuvat ruumiistamme ja menevät väliaikaiseen lepopaikkaan, joka on joko ilon ja rauhan paikka tai surun ja katumuksen paikka riippuen siitä, miten elimme elämämme maan päällä, kunnes he nousevat taas ylös ylösnousemuksessa, eivätkä enää koskaan koe uudelleen fyysistä kuolemaa. Vanhurskaat ihmiset voivat Jeesuksen Kristuksen armon ja sovituksen kautta saada osakseen ikuisen elämän – tai elämän taivaallisen Isämme luona.

Miten esivanhemmat sopivat tähän kuvioon?

Aivan kuten elokuvassa, me myös uskomme, että voimme tehdä maan päällä asioita auttaaksemme ja palvellaksemme edesmenneitä.

Useimmissa kristillisissä kirkoissa uskotaan, että kaste on välttämätön voidaksemme pelastua, koska tähän toimitukseen on viitattu Uudessa testamentissa yli 80 kertaa. Mutta entäpä ne, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta saada kastetta: kuten vauvat, jotka ovat kuolleet ennen sitä tai ne miljoonat ihmiset, jotka ovat eläneet ei-kristillisissä maissa tai kulttuureissa vuosisatojen aikana? Me uskomme, että heillä on mahdollisuus saada myös kaste. Apostoli Paavali puhui selkeästi tästä opista.

”Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?” (1. Kor. 15:29)

Sen sijaan, että he olisivat epäonnisia tai edes kirottuja, me uskomme, että taivaallinen Isämme on täydellisen rakastava ja armollinen, kuten myös täydellisen oikeudenmukainen, ja että me elävät voimme tehdä pelastavia toimituksia heidän puolestaan pyhissä temppeleissä. Tästä syystä mormonit käyttävät paljon aikaa ja käyvät läpi lukemattomia lähteitä etsien kuolleita perheenjäseniä, jotta he voisivat tehdä kasteita, opettaa evankeliumia, suorittaa avioliittoon vihkimisiä ja perheiden sinetöimisiä temppelissä. Me uskomme, että jonain päivänä, Herran avustuksella, tämä työ ulottuu kaikkien sukupolvien kautta Aadamiin asti, liittäen koko ihmissuvun yhdeksi suureksi perheeksi.

Nämä toimitukset eivät “pakota” ketään kirkkomme jäseneksi, vaan ne tehdään rakkaudesta ja ovat heidän saatavillaan, jos he haluavat hyväksyä ne. Se on täysin heidän oma päätöksensä.

Miksi sukututkimustyö on tärkeää?

Luulen, että syy, miksi Coco vaikutti minuun niin voimakkaasti on se, että kaikki mitä kirkossamme teemme, liittyy perheeseen. En usko, että taivas on vain harppuja täynnä oleva pilvimuodostelmainen ikuisuus, eikä sellainen ajatus ole koskaan viehättänyt minua. Minulle tärkeintä on perheeni ja aivan kuten Mama Imelda ja hänen aviomiehensä ajattelevat, taivas ei olisi minulle taivas ilman heitä.

Miksi sitten sukututkimustyö on tärkeää?

Se on tärkeää, koska uskomme, että perheet voivat olla yhdessä ikuisesti, koska rakkaimpien tässä elämässä muodostamiemme ihmissuhteiden (jotka Jumala on meille antanut) on tarkoitus kestää paljon kauemmin kuin ”kunnes kuolema meidät erottaa”.

Ja aivan kuten luurankoiset esivanhemmat Coco -elokuvassa etsivät jokaisesta maailmankolkasta löytääkseen ja auttaakseen eksynyttä perheenjäsentä, me myös etsimme jokaisesta oman maailmamme kolkasta löytääksemme ne, jotka kuolivat ennen meitä ja joille olemme velkaa niin paljon, ja autamme heitä.

Kaikki alkaa sinusta

Perhesuhteet ovat elämänne tärkeimpiä suhteita, mutta sen lisäksi, että palvelemme kuolleita sukulaisiamme, mitä voimme tehdä elävien kanssa? On olemassa monenlaisia perheitä, joista jotkut kokevat vaikeuksia kuten vieraannuttamisia, avioeroja, yksinhuoltajavanhemmuutta ja monia muita. Mutta olipa oma perhetilanteesi mikä tahansa, voit alkaa nyt rakentaa tai elvyttää myönteisiä suhteita perheenjäsentesi kanssa, tehdä työtä kohti anteeksiantoa ja tehdä perheestä elämäsi tärkein asia. Et voi vaikuttaa siihen, mitä he tekevät, mutta voit vaikuttaa siihen, mitä itse teet.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi auttaa sinua tekemään niin. Hän lisää kykyäsi olla kärsivällinen, antaa anteeksi ja rakastaa, ja auttaa sinua tietämään mitä tehdä, kun kysyt Häneltä rukouksessa ja uskossa ja teet työtä perheesi vahvistamiseksi sekä tässä että seuraavassa elämässä.

Toivottavasti pidit tästä artikkelista. Seuraavista linkeistä saat lisää tietoa elämästä kuoleman jälkeen ja sukututkimustyöstä, jos olet kiinnostunut:
Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?
FamilySearch.org: Ilmainen sukututkimustyökalu

Ja ota yhteyttä, jos sinulla on muita kysymyksiä uskomuksistamme.

Alkuperäinen artikkelin on julkaistu  -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Mormonin mielipide elokuvasta ”Coco”: tuonpuoleinen ja ikuinen perhe appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Laulu:

”Herran totuus sielussamme,” MAP-lauluja, 179 (tai jos ette osaa sitä, ”Rakastakaa toisianne” MAP-lauluja, 192 käy myös.)

Pyhien kirjoitusten kohta:

Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen” (1. Sam. 16:7).

Konferenssipuhe:

Presidentti Thomas S. Monson opettaa enemmän siitä, miten meidän ei pitäisi tuomita fyysisen ulkokuoren perusteella lokakuun 2010 yleiskonferenssipuheessaan “Rakkaus ei koskaan katoa.”

Oppiaihe:

Jos et tunne tarinaa, Kaunotar ja hirviö kertoo Belle-nimisestä tytöstä, joka pelastaa isänsä hengen ottaessaan hänen paikkansa vankina hirviömäisen pedon lumotussa linnassa.

Kaunotar ja hirviö -elokuvan pääteema on se, että voit oppia rakastamaan muita ja jättää huomiotta ulkoiset asiat. Hirviö oli aikaisemmin komea prinssi, mutta hänet kirottiin, kun hän osoitti julmuutta tarvitsevaa kohtaan. Kirouksen murtamista varten hänen pitää oppia rakastamaan jotakuta (ja saada myös vastarakkautta) ennen kuin lumottu ruusu pudottaisi kaikki terälehtensä.

Kun vuodet kuluvat, eikä Hirviöllä ole onnea rakkauden suhteen, hän tulee vain vihaisemmaksi ja toivottomammaksi. Vaikka Belle lupasi jäädä hänen luokseen, hän ei silti voinut uskoa, että joku niin kaunis voisi koskaan rakastaa hänen kaltaistaan hirviötä.

Oletko koskaan elämässäsi tuntenut, että sinua ei rakasteta tai että olet merkityksetön? Onneksi meille vakuutetaan, että taivaallinen Isämme rakastaa meitä ja että Hänellä on onnensuunnitelma meitä varten.

“Yksi elämämme suurimmista haasteista on päästä eroon tunteesta, että olemme merkityksettömiä, että emme ole erityisiä emmekä ainutlaatuisia. Uskotko hetkeäkään, että taivaallinen Isä olisi lähettänyt yhtäkään lapsistaan tänne maan päälle vahingossa, ilman mahdollisuutta tehdä jotain merkitsevää.”

(Piispa H. Burke Peterson, ”Your Life Has a Purpose,” New Era, toukokuu 1979, s. 4-5)

Kaunotar ja hirviö -elokuvassa Belle on sellainen henkilö, joka osaa katsoa ulkokuoren läpi ja nähdä jokaisen henkilökohtaisen arvon. Kylässään hän on tunnettu kauneudestaan, mutta hän ei koskaan anna siitä tulla pakkomiellettä itselleen. Hän arvostaa oppimista ja seikkailuja, ja laittaa aina toiset itsensä edelle.

Aluksi Belle pelkää Hirviötä, aivan kuten kuka tahansa olisi pelännyt. Hirviö on kiivas ja hänestä on tullut lähes epäinhimillinen. Mutta Belle antaa hänelle mahdollisuuden kehittyä ja lopulta Hirviön sydän pehmenee. Hänellä on vielä paljon oppimista, mutta se, että Belle ei arvostele eikä tuomitse, on Hirviölle esimerkki toisten arvostamisesta.

Tämä Bellen osoittama asenne vaikeissa olosuhteissa on juuri sitä, mitä Jeesus rohkaisi meitä tekemään:

”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta” (Matt. 4:44).

Jos Belle ei olisi koskaan antanut Hirviölle mahdollisuutta ja katsonut hänen sisimpäänsä, Hirviö ei olisi koskaan oppinut rakastamaan, vaan olisi jäänyt murheen ja julmuuden tilaan. Sen sijaan hän kirjaimellisesti muuttui takaisin komeaksi prinssiksi, joka tunsi nyt tosi rakkauden. Ja niin hän ja Belle elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Presidentti Uchtdorf puhui äskettäin Kristuksen kaltaisen rakkauden muuttavasta voimasta:

”Mitä tulee vihaamiseen, juoruamiseen, piittaamattomuuteen, pilkantekoon, kaunan kantamiseen tai haluun aiheuttaa vahinkoa, sovellattehan seuraavaa ohjetta:

Lopettakaa se!

Se on näin yksinkertaista. Meidän täytyy yksinkertaisesti lakata tuomitsemasta muita ja korvata tuomitsevat ajatukset ja tunteet sydämellä, joka on täynnä rakkautta Jumalaa ja Hänen lapsiaan kohtaan. Jumala on meidän Isämme. Me olemme Hänen lapsiaan. Me olemme kaikki veljiä ja sisaria.

Mitä enemmän annamme Jumalan rakkauden hallita mieltämme ja tunteitamme – mitä enemmän annamme rakkautemme taivaallista Isäämme kohtaan kasvaa sydämessämme – sitä helpompi on rakastaa muita Kristuksen puhtaalla rakkaudella. Kun avaamme sydämemme Jumalan rakkauden hehkuvalle sarastukselle, niin vihamielisyyden ja kateuden pimeys ja kylmyys lopulta kaikkoavat.”

(Dieter F. Uchtdorf, ”Armeliaat saavat armon” Huhtikuu 2012 yleiskonferenssi)

Joskus on helppoa löytää vikoja toisista (tai itsestämme), jotka perustuvat siihen, miltä asiat näyttävät. Mutta meidän täytyy muistaa, että olemme kaikki Jumalan lapsia, joilla on ääretön arvo ja äärettömät mahdollisuudet. Kukaan meistä ei ole ”ei kukaan.” ”Sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä” (OL 18:10).

Meidän täytyy muistaa, että jokainen ansaitsee rakkautta ja apua taivaallisen Isämme rakkauden löytämisessä. Tämä koskee sinua ja minua ja kaikkia ympärillämme. Olkaamme kaikki enemmän kuten Belle (ja taivaallinen Isämme) ja katsokaamme ulkoisten seikkojen ohi löytääksemme hyvää ihmisistä.

Toiminta:

Tämä havaintoesimerkki on vanha, mutta toimiva. Leivo kaksi satsia pikkuleipiä ennen oppiaihetta. Kun teet ensimmäistä satsia, tee pikkuleivistä suurempia ja kauniin näköisiä, mutta laita taikinaan liikaa suolaa, jotta ne maistuvat pahalta. Valmista toiset pikkuleivät oikeista ainesosista, mutta tee niistä epämääräisen muotoisia ja rumia.

Tarjoa molemmat pikkuleivät samalta lautaselta ja anna jokaisen valita vain yksi pikkuleipä. He todennäköisesti valitsevat kauniin näköiset ja saavat selville, että ne maistuvat kamalilta. Kysy, miksi he valitsivat juuri ne pikkuleivät. Käytä sitten analogiaa siitä, että meidän ei pitäisi tuomita ihmisiä pelkästään ulkonäön perusteella.

Tarjoile sitten rumat pikkuleivät jälkiruuaksi ja osoita, miten jokin, joka ei näytä houkuttelevalta, voi kirkastaa heidän elämäänsä!

(Huom. Jos et halua käyttää ruokaa, voit laittaa hauskan tavaran rumasti käärittyyn pakettiin ja jotain hyödytöntä kauniiseen pakettiin. Anna sitten perheen valita, kumman se haluaa avata. He todennäköisesti valitsevat kauniimman paketin, ja voit käyttää samaa analogiaa.)

Katsokaa myös Kaunotar ja Hirviö yhdessä!

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Carly M. Springer ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”FHE: Lessons from Beauty and the Beast”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Vinkkejä Perheiltaan: Opetuksia elokuvasta ”Kaunotar ja hirviö” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

”Parannus on jumalallinen lahja ja meidän tulisi puhua siitä hymyillen. Se vie meitä kohti vapautta, luottamusta ja rauhaa.”

(D. Todd Christofferson, ”Parannuksen jumalallinen lahja,” lokakuu 2011 yleiskonferenssi)

Laulu:

”Sua tahdon seurata,” MAP 142

Pyhien kirjoitusten kohta:

”Katso, nyt minä sanon teille, että hän käskee teitä tekemään parannuksen; ja ellette tee parannusta, ette voi mitenkään periä Jumalan valtakuntaa.” (Alma 9:12).

Konferenssipuhe:

Saadaksesi lisää tietoa tästä aiheesta, lue Russell M. Nelsonin puhe ”Parannus ja kääntymys” vuoden 2007 huhtikuun yleiskonferenssista.

Oppiaihe:

Kertomus:

Elokuvassa ”Leijonakuningas” Simba syyttää itseään isänsä kuolemasta. Peläten seurauksia, Simba karkaa kotoa ja yrittää piiloutua ongelmiltaan unohtamalla menneen.

Hän elää vuosia sanoen ”Hakuna Matata” (ei huolta) kaikille kipeille muistoille, mutta ei koskaan selvitä menneisyytensä ongelmia, jotka edelleen tekevät hänet surulliseksi ja saavat hänet tuntemaan syyllisyyttä. Hän unohtaa mahdollisuutensa olla kuningas ja sen sijaan omaksuu laiskan elämäntavan ja pakoilee vastuuta.

Lopulta Simban isä, Mufasa, ilmestyy Simballe ja nuhtelee tätä:

”Olet unohtanut kuka olet, joten olet unohtanut minut. Tutki sisimpääsi Simba. Olet enemmän kuin mitä sinusta on tullut. Sinun täytyy ottaa paikkasi elämän kiertokulussa.

Muista kuka olet. Olet poikani ja ainoa tosi kuningas. Muista kuka olet.”

Myöhemmin kun Simba epäröi menneisyytensä kohtaamista ja paikkansa ottamista kuninkaana, Rafiki-paviaani antaa hänelle tämän viisaan neuvon: ”Menneisyys voi satuttaa. Mutta minä näen sen niin, että voit joko juosta sitä karkuun tai oppia siitä.”

Saatuaan rohkaisua, Simba uskaltaa palata takaisin kotiin ja myöntää menneisyyden virheensä. Niin tehtyään, hänen perheensä antaa hänelle anteeksi ja hän pystyi korjaamaan valtakunnan ongelmat sen todellisena kuninkaana.

Omaan elämään soveltaminen:

Teemme elämässämme virheitä. Joskus virheemme ovat niin suuria, että haluamme piiloutua niiltä ja unohtaa, että olemme niitä koskaan tehneetkään. On houkuttekevaa sanoa ”hakuna matata” kaikille niille asioille, jotka saavat meidät tuntemaan syyllisyyttä.

Mutta syntiemme piilottelu sen sijaan, että tekisimme parannuksen, vie meidät pois iankaikkisen elämän polulta. Jos välttelemme ongelmaa, heikennämme mahdollisuuksiamme olle kuninkaita ja kuningattaria Jumalan valtakunnassa. Vain Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta voimme löytää tiemme takaisin polulle ja vapautua syyllisyydestä.

[Parannus on] mielen ja sydämen muutos, joka tuo mukanaan uudistuneen asenteen Jumalaa, itseä ja elämää kohtaan yleensä. Parannus merkitsee, että ihminen kääntyy pois pahuudesta ja kääntää sydämensä ja tahtonsa Jumalaan alistuen Jumalan käskyihin ja toiveisiin ja hylkää synnin. Todellinen parannus tulee rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja halusta noudattaa hänen käskyjään. Kaikki vastuulliset ihmiset ovat tehneet syntiä, ja heidän täytyy tehdä parannus voidakseen edistyä kohti pelastusta. Vain Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta meidän parannuksellamme voi olla vaikutusta ja Jumala voi sen hyväksyä.

(Pyhien kirjoitusten opas, ”Parannus”)

Parannuksen tekeminen tarkoittaa sitä, että tunnustamme syntimme Jumalalle (ja tarpeen mukaan kirkon johtajalle), korjaamme virheemme niitä kohtaan, joita olemme loukanneet, emmekä koskaan toista virheitämme. Menneisyyttä ei voi tehdä tekemättömäksi, mutta voimme oppia siitä ja välttää synnin tekemistä uudelleen.

Se ei ole helppoa, mutta muistamalla, että olemme rakastavan taivaallisen Isän lapsia, voimme löytää rohkeutta tunnustaa syntimme ja jättää ne pysyvästi taaksemme.

Jokaisella [henkilöllä] on iankaikkinen sisin ja ”jokainen heistä on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär (Perhe – julistus maailmalle). Jokaisessa on jumalallisuuden siemeniä ja jokaisen täytyy valita, haluaako elää sopusoinnussa vai jännitteessä tuon jumalallisuuden kanssa. Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta kaikki ihmiset voivat ”edistyä kohti täydellisyyttä ja toteuttaa lopulta jumalallisen päämääränsä.” Aivan kuten lapsi voi kehittää itsessään ajan myötä vanhempiensa ominaisuuksia, ihmisen perimää jumalallista luonnetta voidaan kehittää tulemaan hänen taivaallisen Isänsä luonteen kaltaiseksi.

Me uskomme, että vain Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta voimme saada varman toivon iankaikkisesta kirkkaudesta ja että Hänen sovituksensa voima on saatavilla vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen, tekemällä parannusta, menemällä kasteelle, saamalla Pyhän Hengen lahjan ja pysymällä vahvana loppuun asti seuraten Kristuksen ohjeita ja esimerkkiä (2. Ne. 31:20). Siispä niitä, jotka tulevat Jumalan kaltaisiksi ja pääsevät Hänen kirkkautensa täyteyteen, kuvaillaan ihmisiksi, jotka ”on tehty täydellisiksi Jeesuksen, uuden liiton välimiehen kautta, joka sai aikaan tämän täydellisen sovituksen vuodattamalla oman verensä” (OL 76:69).

Kuten Simba, me voimme muistaa, keitä me olemme, oppia menneisyydestä ja ottaa paikkamme Isämme valtakunnassa parannuksen lahjan kautta.

Toiminta:

Samalla kun katsotte Leijonakuningasta yhdessä, voitte tehdä seuraavan toiminnan, joka havainnollistaa Kristuksen sovitusta ja parannuksen lahjaa.

Tarvikkeet: Lasillinen vettä, valkaisuainetta ja elintarvikeväriä (kaikki erikseen)

Ohjeet: Selitä, että lasillinen puhdasta vettä kuvaa meitä, kun saavumme tänne maan päälle puhtaina ja synnittöminä. Lisää sitten hitaasti muutama pisara elintarvikeväriä ja selitä, että jokainen pisara kuvaa tekemäämme syntiä (anna esimerkkejä). Vesi menettää puhtautensa ja vaikuttaa siltä, että sitä ei voi saada enää kirkkaaksi. Samalla tavoin meistä joskus tuntuu, että tehtyämme syntiä emme voi mitenkään poistaa virhettämme, tai että emme enää koskaan voi olla tyytyväisiä itseemme.

Mutta on mahdollista päästä irti syyllisyydestämme ja tulla puhtaaksi, jotta voimme palata taivaallisen Isämme luokse, jos luotamme Jeesuksen Kristuksen sovitukseen. Kaada nyt valkaisuainetta vesilasiin. Vesi alkaa vähitellen puhdistua, kunnes se lopulta tulee täysin kirkkaaksi. (Voit lisätä enemmän valkaisuainetta nopeuttaaksesi reaktiota, mutta jos annat sen kirkastua hitaasti, sinulla on enemmän aikaa selittää, miten sovitus toimii ja että miten parannuksen tekoon menee joskus aikaa).

Selitä, että kun teemme parannuksen, Kristuksen sovitus voi puhdistaa meidät jälleen, jotta voimme aloittaa alusta ja yrittää taas pysyä puhtaana.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Carly M. Springer ja se on julkaistu ldsliving.com -sivustolla nimellä ”FHE: Lessons from The Lion King”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Perheilta: Opetuksia elokuvasta Leijonakuningas appeared first on SeuraaKristusta.fi.

*Mutta ollaanpa rehellisiä, jos et jo ole nähnyt tätä elokuvaa…OLET TÄRÄHTÄNYT.

Minun täytyy tunnustaa jotain. Vaiana-elokuva sai minut kyyneliin monta kertaa. Ja ”monella kerralla” tarkoitan sitä, että vollotin kuin pieni vauva suuren osan elokuvasta. Mutta se ei ollut samanlaista rumaa itkua, joka pohjimmiltaan kuuluu kytkykauppana mukaan mihin tahansa Nicholas Sparksin elokuvaan.

Ei, ei. Nämä ovat kyyneliä, jotka vuodatettiin innoituksesta. Sellaisia, jotka valuvat poskiasi pitkin, kun elät epäsuorasti päähenkilön kautta heidän itseoivalluksensa, kasvunsa ja lopullisen voittonsa hetket. Koska olen sellainen henkilö, joka tulee liiankin tunteelliseksi elokuvista, kirjoista tai tv-ohjelmista – mikä selittää jatkuvat Netflix-putkeni – teen jatkuvasti tätä epäsuoraa kuvitteellisen-hahmon-elämän-elämistä.

Tämän muistaen, ja sen, että olen ylitunteellinen kotiin palannut lähetyssaarnaaja, kutsun sinut mukaani elämään uudestaan Vaianan matkan näiden Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon evankeliumiin liittyvien helmien myötä.

1. ”Lasten sydämet kääntyvät”

Vaianan navigoivat esi-isät

”Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen” (Malakia 4:6).

Ensinnäkin, meidän täytyy todeta, että Vaianan esi-isät ovat todellisia päälliköitä. He purjehtivat ympäriinsä, löytävät ja asuttavat saaren toisensa jälkeen käyttäen erikoisosaamistaan tuulesta, taivaasta, merestä ja tähdistä. Mitäs sinä teetkään?

Vitsailu sikseen. On upeaa katsoa, kun Vaiana kääntää sydämensä isiensä puoleen. Kun hän tekee niin, ymmärrys siitä, mistä hän on tullut ja keitä hänen esi-isänsä olivat, on juuri se sysäys, jota hän tarvitsee aloittaakseen seikkailun, (varoitus juonipaljastuksesta) joka muuttaa hänen elämänsä ja pelastaa hänen saarensa. En yritä esittää, että tekisin sukututkimusta läheskään niin paljon kuin minun pitäisi, mutta voin rehellisesti sanoa, että yhteys esi-isiini antaa minulle usein voimaa selvitä omista elämäni haasteista.

Gramma Tala

Vaianan isoäiti, Tala, on yksi suosikkihahmoistani elokuvassa. Hän ei ainoastaan ole hulvaton, vaan kylän ”hulluna naisena” hän tuntuu tietävän asioita, jotka jäävät kaikilta muilta huomaamatta. Talan usko siihen, että valtameri on ”valinnut” Vaianan palauttamaan Te Fiti -jumalattaren sydämen ja pelastamaan ihmiskunnan, on se asia, joka innoittaa hänen lapsenlastaan seuraamaan kutsua ja toteuttamaan kohtalonsa.

Jopa kuolemansa jälkeen hänet nähdään paholaisrauskun muodossa (olen muuten iloinen, että hän valitsi oikean tatuoinnin) Vaianan matkalla meren poikki. Tuskallisen epävarmuuden hetkellä Tala ilmestyy hänelle. Hän kysyy Vaianalta: ”Tiedätkö kuka olet?” Tämä oli kaunis muistutus minulle siitä, että kuolleet perheenjäsenemme eivät ole ollenkaan niin kaukana. Vaikka emme näe heitä, he kulkevat rinnallamme kannustaen ja auttaen meitä.

2. Varokaa ylpeyttä

Kun Vaiana tapaa Mauin, muodonmuuttajan, tuulen ja meren puolijumalan, JA miesten sankarin (ja naisten), on heti ilmiselvää, että hänellä ei ainoastaan ole isokokoinen, vaan myös täynnä itseään. Tuhat vuotta aikaisemmin, ennen kuin hän menetti koukkunsa ja jäi jumiin autiolle saarelle, hänen suunnaton egonsa sai voimaa hänen urotekojensa vuoksi häntä palvovien ihmisten ylistyksestä.

Tietämättään Maui saavutti kuitenkin melko pelottavan maineen varastettuaan Te Fitin sydämen. Vaikka se oli tarkoitettu lahjaksi ihmisille, hänen ylpeytensä oli johtanut hänet elämää kalvavaan hyväksynnän ja maailman rakkauden etsintään. Ezra Taft Benson sanoi sen parhaiten: ”Kun ylpeys on saanut vallan sydämessämme, me menetämme riippumattomuutemme maailmasta ja vaihdamme vapautemme riippuvuuteen ihmisten arvostelusta.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Ezra Taft Benson, Luku 18, Varokaa ylpeyttä.)

3. Materialismin vaarat

Tamatoa on yhtä outo hahmo kuin ahnekin. Muistan, kun katselin sen tepastelevan vermeissään kolmella jalalla, pröystäillen hohtavan kilpensä kanssa, ja ajattelin: ”Mitä kummajaista oikein katselen…?” Mutta ajan myötä Tamatoan rapumainen viehätysvoima vei minut mennessään ja nyt häpeämättä jammailen ”Loiste”-kappaleen tahdissa säännöllisesti.

Niin upea kuin jättiläisrapu onkin, se on melko vangitseva esimerkki siitä, millaisia meidän ei tulisi olla: itseään täynnä olevia ja maailman vaurauden valloittamia. Mormonin kirjassa Jaakob neuvoo: ”Mutta ennen kuin etsitte rikkauksia, etsikää Jumalan valtakuntaa” (Jaakob 2:18). Tämä on aika hyvä neuvo, kun mietimme nykyaikaa, jossa on täysi katastrofi, jos et omista uusinta kiiltävää IPhone 7:aa tai trendikkäimpiä vaatteita, tai jos et saa eniten tykkäyksiä uusimmasta selfiestäsi Instagrammissa.

4. Onnen löytäminen sieltä, missä olet

Heti aloituskohtauksessa Vaiana-vauva tuntee synnynnäistä vetoa merta kohtaan. Aina kun hän yrittää uskaltautua vesille, hänen isänsä pysäyttää hänet ja väittää, että hänen paikkansa on juuri siellä kansansa parissa. En tarkoita sitä, että Vaianan olisi pitänyt jäädä tuolle saarelle, koska epäilemättä hänellä oli tärkeä tehtävä, mutta olen sitä mieltä, että hänen isänsä oli täysin oikeassa sanoessaan/laulaessaan: ”Onni on siellä, missä olet.”

Muutama vuosi sitten yleiskonferenssissa Presidentti Dieter F. Uchtdorf muistutti vakuuttavasti, miten tärkeä asia tämä on. ”Veljet ja sisaret”, hän sanoi, ”olivatpa olosuhteemme ja haasteemme tai koettelemuksemme millaiset tahansa, jokaisessa päivässä on jotakin, mistä nauttia ja mitä vaalia. Jokaisessa päivässä on jotakin, mikä voi tuoda kiitollisuutta ja iloa, jos vain näemme sen ja arvostamme sitä.” (Lokakuu 2012, Dieter F. Uchtdorf, ”Katumisista ja päätöksistä”) Se on tässä! Kaikkialla ympärillämme! Ja vaikka maailma on täynnä mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, voimme löytää hyvän ja päättää löytää onnen siellä, missä olemme, missä tahansa se onkin.

5. Jumalallisen luonteemme ja tarkoituksemme löytäminen

Vaiana löytää tarkoituksensa

Elokuvan loppupuolella, Vaianalla on itsensä löytämisen kruunaava hetki. Hän laulaa:

”Eikä kutsua kuulu ollenkaan/Se on sisälläni…tulkoon mitä on tullakseen, tunnen tien,/Olen Vaiana!”

Tässä kohdassa olin jo raunioina, koska hänen kuollut isoäitinsä oli ilmestynyt hänelle paholaisrauskun muodossa, mutta kun Vaianalla oli tuo uskomaton, voimaannuttava  jumalallisen luonteensa ja tarkoituksensa ymmärtämisen hetki, olin mennyttä kalua. Ja vaikka meidän matkallamme tässä elämässä ei olisikaan mitään tekemistä meren valittuna olemisessa ja kiven palauttamisessa jumalattarelle sekä matkustamisessa yhdessä ylpeän mutta voimakkaan puolijumalan ja aivottoman kanan kanssa, myös meidät on tarkoitettu suuruuteen.

Itse asiassa sellaiseen suuruuteen, että joskus, jos ajattelen sitä liian paljon ja kauan, se sekoittaa pääni. Tarkoitan sitä, että meidän tarkoituksemme on ”saada maanpäällistä kokemusta edistyäksemme kohti täydellisyyttä ja toteuttaaksemme lopulta jumalallisen päämäärämme iankaikkisen elämän perillisinä” (Perhe: Julistus maailmalle). Anna sen täyttää hetkeksi mielesi ja kerro, kun se on räjähtänyt tarpeeksi.

Te Fiti/Te Ka

Kuitenkin, suuruutemme muistaminen on joskus todellinen taistelu. Kun Vaiana yrittää palauttaa Te Fitin sydämen, hän ymmärtää, että Te Fiti ei olekaan enää se elämää luova jumalatar, joka hän oli aikaisemmin, vaan hänestä on tullut kuumapäinen laavapaholainen Te Ka varastetun sydämensä takia. Saatuaan tämän selville Vaiana laulaa Te Ka:lle/Te Fitille: ”Sydämesi on saatettu varastaa sisältäsi/Mutta se ei määrittele sinua/Sinä et ole tuollainen/Sinä tiedät, kuka olet.”

Sen lisäksi, että Vaianan kauniisti animoidut, dramaattisesti tuulessa liehuvat hiukset ovat mahtavat Te Ka:n rynnätessä kauhistuttavasti häntä kohti, nuo laulun sanat tekevät tästä kohtauksesta erityisen voimakkaan. Kuinka usein sinusta tuntuu, että kaikki se saasta, jota kohtaat elämässäsi ja kaikki muu sinussa oleva paha, on se asia, joka määrittelee sinut? Et näe minua nyt, mutta kohotan kiihkeästi molempia käsiäni.

Mutta aivan kuten Vaiana kertoo Te Fitille/Te Ka:lle, me emme ole sellaisia! Elämän vaikeista ajoista ja särmistämme huolimatta, olemme ja tulemme aina olemaan Jumalan lapsia. Ja tuosta yhdestä ainoasta syystä olemme arvokkaampia ja meillä on enemmän mahdollisuuksia, kuin pystymme ikinä kuvittelemaan.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Emma Lattin ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 5 evankeliumin periaatetta, jotka löytyvät Disneyn elokuvasta Vaiana appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Muistan itkeä tirauttaneeni ainakin silloin, kun näin kyseisen leffan ensimmäisen kerran elokuvateatterissa, mutta en tarkkaan ottaen muista kohtaa, jossa kyynelkanavani aukesivat. Tai en muistanut ennen kuin katsoin elokuvan uudestaan.

Minua liikuttanut – jopa ravistellut – kohtaus sijoittuu lähes kolmen tunnin mittaisen maratonleffan aivan alkuun, ehkä vartti alkutekstien jälkeen. Siinä päähenkilö, juuri pitkästä vankeudesta vapautunut Jean Valjean ensin varastaa hänet hoteisiinsa ottaneen papin arvoesineet, jää sitten kiinni teostaan ja lopuksi raahataan papin eteen kuulemaan, mitä varkauden kohteeksi joutunut kirkonmies haluaa rötöstelijälle tehtävän.

Niin Valjean itse kuin hänet pidättänyt joukkokin ovat varmoja, että pappi vaatii varkaan välitöntä palauttamista vankilaan. Kaiken lisäksi Valjean on valehdellut pidättäjilleen, että pappi olisi muka lahjoittanut arvoesineet hänelle. Varkauden lisäksi mies siis tuomittaisiin myös virkavallalle valehtelemisesta.

Kun pidättäjät tönäisevät Valjeanin papin jalkojen juureen ja kertovat tälle, mitä Valjean on arvoesineistä kertonut, pappi lyö kaikki ällikällä. Hän toteaa ykskantaan Valjeanin puhuvan totta, mutta että ikävä kyllä hän on unohtanut ottaa mukaansa papin kaikkein kallisarvoisimmat aarteet. Valjeanin ja pidättäjien rullatessa kiinni auki loksahtaneita leukojaan pappi marssii suuren ruokapöytänsä ääreen ja poimii sen keskeltä käteensä kaksi juhlavasti koristeltua valtavaa kynttilänjalkaa. ”Sinä unohdit minun antaneen sinulle myös nämä”, pappi toteaa ojentaessaan kynttilänjalat Valjeanille.

Tässä kohdassa se tapahtui, jälleen, aivan kuten ensimmäisellä katselukerralla elokuvateatterissa. Aloin itkeä kuin pieni lapsi: Millainen ihminen, millaista armoa! Papin teko ja hänen sanansa tekivät minuun suuremman vaikutuksen kuin ehkä mikään elokuvakohtaus ikinä. Tuollaiseen kun joskus itse pystyisi tai edes pienen pieneen osaan siitä. Kunpa kykenisi antamaan toisille ihmisille toisia mahdollisuuksia, edes joillekin ja edes joskus.

Se nimittäin saattaisi muuttaa maailmaa, sellainen toisen posken kääntäminen (Matt. 5:39-45). Se on tapa, jolla Jeesus kehottaa meitä ihmisiä suhtautumaan toinen toisiimme. Jeesuksen ohjeita voi tietysti pitää yhdentekevinä ikivanhoina latteuksina tai juhlavana sanahelinänä, mutta minulle ne merkitsevät lupausta paremmasta maailmasta. Minä tiedän, että Jeesus rakastaa jokaista maailman miljardeista ihmisistä ja haluaa heille kaikille hyvää. Käytännössä siihen on hyvin pitkä matka, mutta sitä kohti päästään nimenomaan Jeesuksen ohjeita seuraamalla.

Siksi Hän on ne antanut.

Ai niin, lienee vielä syytä mainita, mitä Jean Valjean teki papin osoitettua hänelle niin suurta armoa. Hän
jakoi armoa eteenpäin kaikille häntä vastaan tulleille ja konkreettisesti pelasti ainakin kahden ihmisen
hengen.

Kuten sanottu: armollisuutta osoittamalla maailmasta todella tulisi parempi paikka.

Artikkelin on kirjoittanut Suvi Peltola.

Kirjoittaja on ammatiltaan toimittaja. Hänet kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi vuonna 2009.

The post Kyyneleitä popcorn-kulhossa – Menestysmusikaali muistutti, mitä armo tarkoittaa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Cinco ja Ken ovat jättäneet nämä sarjat väliaikaisesti työskennelläkseen elokuvan “The Secret Life of Pets” (2016) parissa ennen paluutaan “Ilkimys 3”:n (2017) pariin. Joten vaikka he eivät luoneetkaan käsikirjoitusta Kätyreille, sen julkaisu tänä viikonloppuna on hyvä hetki minulle puhua Cincon kanssa hänen uransa ja mormoniuskonsa yhteyksistä. –JKR

Jana Riess: Kasvoitko mormonina?

Cinco Paul: Kasvoin Arizonan Phoenixissa ja äitini oli MAP-kirkon jäsen. Isäni oli nimellinen katolinen, joka ei käynyt kirkossa. Isäni oli tavallaan aika tavalla vastaan mormoneja, joten meidän yhteytemme kirkkoon oli rajoitettua. Hän antoi meidän osallistua vain jonkin verran. Noina aikoina pyhäkoulu ja sakramenttikokous olivat erillään, joten me menimme vain pyhäkouluun, joka oli aamulla. Mutta sääntönä oli aina, että kun täyttäisimme kuusitoista, menisimme kasteelle. Joten kävin kirkossa koko lapsuuteni ja seurasin, miten kaikki muut pojat saivat pappeuden ja saivat jakaa sakramentin. Mutta kun täytin kuusitoista, se ei ollutkaan enää niin tärkeää minulle. Kävin vielä kirkossa, mutta minulla oli paljon kysymyksiä, enkä ollut varma, mihin uskoin.

Vasta kun olin menossa Yalen yliopistoon – mantereen toiselle puolen – aloin tuntea, että oli aika ottaa selville, oliko tämä se, mihin uskoin ja miten halusin elää elämäni. Se oli todellista sielun tutkintaa ja syvällistä rukouksen aikaa. Muistaakseni menin kasteelle päivää ennen lähtöäni yliopistoon. Paikalla oli vain äitini ja sisareni ja pari lähetyssaarnaajaa. Ja minut kastettiin uima-altaassa!

JR: Menitkö lähetystyöhön?

CP: Täytin yhdeksäntoista ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen ja halusin palvella lähetystyössä, mutta isäni uhkasi, että jos hänen pitää maksaa opiskeluni, minun on päätettävä ensin opintoni. Rakastin neljää vuottani Yalessa, ja kun olin lähettänyt hakemukseni, päädyin palvelemaan lähetystyössä Tokiossa. Olin itse asiassa kihloissa noiden kahden vuoden ajan. Vaimoni, jonka tapasin Yalessa ja joka liittyi kirkkoon juuri ennen lähtöäni, odotti minua ja menimme naimisiin heti palattuani kotiin.

JR:  Miten aloitit kirjoittamaan käsikirjoituksia?

CP: Olen ollut todella onnekas, koska melkein heti USC-elokuvakoulun jälkeen kirjoitin koekirjoituksen ja sain sen myytyä. Noina aikoina koekirjoituksen saattoi myydä kovaan hintaan ja saada uran alulleen. Vuosi oli 1994 ja möin sen Columbia Pictures’ille, joka on nykyisin osa Sonya. En saanut varsinaista elokuvaa aikaan vasta kuin seitsemän vuotta myöhemmin, kun Ken ja minä teimme tiiminä “Bubble Boy”n. Hollywoodissa käsikirjoituksen myyminen on ensimmäinen askel, mutta seuraava on elokuvan teko. Joten vaikka “Bubble Boy” epäonnistui kriittisesti ja taloudellisesti, se osoitti, että me pystyimme elokuvan tekoon. Sitten teimme “Santa Claus 2”-elokuvan. Ja vaikkei se ollutkaan mikään taideteos, se tosiaankin vei meidät seuraavalle tasolle.

JR: Luin teidän “läpimurrostanne”, kun myitte idean Dr. Seuss’in leskelle. (Wikipedia kertoi siitä, joten sen on oltava totta, eikö niin?)

CP: Läpimurrolla oli vähemmän tekemista rouva Seussin kuin Chris Meledandri’n kanssa, joka oli vastuussa Fox Animaatiosta siihen aikaan. Hän piti Kenin ja minun käsikirjoituksesta ja antoi sen edelleen Audrey Geisel’ille [rouva Seuss]. “Katti” oli juuri valmistunut ja hän ei ollut ollenkaan tyytyäinen siihen ja niihin kaikkiin seksiviitteisiin, mitä käsikirjoitus sisälsi. Joten hän oli iloinen, että kaksi mormonikundia kirjoitti “Horton”in.

JR: Joten kirjoitusparisi on myös mormoni?

CP: Kyllä. Tapasimme kirkon kautta. Vuonna 1997 oli pioneerien saapumisen 150-vuotisjuhla Utahissa.  Vaarnamme halusi valmistaa näytelmän ja minua pyydettiin kirjoittamaan se. Joten kirjoitin musikaalin pioneeritytöstä ja nykyajan tytöstä, jotka vaihtoivat paikkoja. Ken koe-esiintyi näytelmään ja sai osan ja meistä tuli ystäviä. Jossain vaiheessa sanoin: “Kirjoitetaanpas yhdessä käsikirjoitus!” Se ei valmistunut koskaan, vaikka se myytiinkin.

JR: Onko mormoniuskomuksesi koskaan päätyneet käsikirjoitukseen tai luomiisi hahmoihin?

CP: Ensimmäinen esimerkki minusta on “Horton”. Dr. Seuss tietenkin kirjoitti kirjan, mutta kun Ken ja minä kirjoitimme käsikirjoitusta, me huomasimme siinä paljon uskoa. Äänen kuuleminen, jota kukaan muu ei kuule… Se kuulosti melkein kuin Joseph Smithiltä kertomassa, että hän oli nähnyt näyn, vaikkei kukaan uskonutkaan häntä. Nuo Joseph Smithin sanat kaikuivat ajatuksissamme.

Toinen esimerkki on “Ilkimys,” joka on monella tapaa kaikkein henkilökohtaisin asia, mitä olemme koskaan tehneet.  Minulla on kolme lasta [nyt 24, 20 ja 16] ja Kenillä on kolme. Minusta siinä on paljon evankeliumia – ehkei ihan tarkkoja MAP-oppeja, mutta rakkauden voimasta muuttaa huono ihminen hyväksi ihmiseksi. Ja kuinka jokaisen on hyljättävä roistomaisuutensa tullessaan isäksi.

Elokuvassa on kohtaus, jossa kolme tyttöä ovat rukoilemassa. Me halusimme ihan varmasti saada sen kohtauksen elokuvaan. Uskonnolla on vahva osa ihmisten elämässä, mutta sitä harvemmin esitetään kunnolla elokuvissa ja televisiossa.

-Osa rukouskohtausta elokuvasta “Ilkimys” (YouTube kuvankaappaus)

JR: Voitko kertoa fanihetkestäsi työskennellessäsi Hollywoodissa?

CP: Tämä voi kuulostaa aika kesyltä, mutta minä kasvoin palvoen Julie Andrews’ia. Ja hän on Gru’n äidin ääni “Ilkimyksessä,” joten sain itse asiassa tavata hänet. Ken ja minä osallistumme kaikkiin äänitysjaksoihin, että voisimme heittää sekaan uusia lauseita ja ideoita näyttelijöiden improvisoidessa. Joten Julie Andrews’in tapaaminen – sekä hänen laulamisensa meille – oli tosi hienoa. Hän oli todella ihana ja hauska, ihan niin kuin haluatkin hänen olevan.

On ollut todella unelmanomaista työskennellä sellaisten ihmisten kuin Steve Carrell ja Kristen Wiig kanssa. Ja Carol Burnett, Jim Carrey, Danny DeVito – kaikki ne, jotka ovat tuoneet eloon meidän tekstimme. Minun on nipistettävä itseäni, koska lapsena rakastin elokuvia. Elokuvat olivat suuri osa elämääni. Ja että nyt olen toisella puolen, tehden tätä elatuksekseni, ja se on uskomatonta.

JR: Mikä on tehtäväsi kirkossa näinä päivinä?

CP: Tällä hetkellä olen Alkeisyhdistyksen säestäjä ja kuoron säestäjä. Joten juuri nyt tuntuu kuin minua palkittaisiin niistä vuosista, milloin minulla oli todella vaativat tehtävät. Alkeisyhdistyksen pianistina olo on varmasti paras tehtävä kirkossa!

• Tämän artikkelin alkuperäinen kirjoittaja on Jana Riess ja se julkaistiin sivulla janariess.religionnews.com. Artikkelin on kääntänyt Auli Summerhays.

The post Kätyrit-elokuvan luoja mormonismista, apureista ja “parhaasta tehtävästä kirkossa appeared first on SeuraaKristusta.fi.