Mitä elokuvat Aladdin, Leijonakuningas, Nemoa etsimässä ja Kaunotar ja hirviö voivat opettaa meille Jumalan armosta ja jumalallisista mahdollisuuksistamme? Nähtävästi melko paljon. Tutustu näihin kiehtoviin evankeliumin opetuksiin, jotka löytyvät Disneyn elokuvista.

Leijonakuningas elä jumalallisten mahdollisuuksiesi mukaisesti

Leijonakuningas on kertomus parannuksesta, vastuun ottamisesta, itsemme muuttamisesta niin, että voimme saavuttaa meissä kaikissa olevan uinuvan jumalallisen potentiaalin.

Simban kertomus parannuksesta ei ole Saulin/Paavalin tyylinen kääntymystarina. Hän ei tee vakavia syntejä, jotka raastaisivat hänen sieluaan, kuten Alman kävi. Synnin tekemisen sijaan Simba sortuu omahyväiseen välttelemisen malliin – malli, johon monet meistä voi samastua.

Nauttiessaan huolettomasta ”Hakuna Matata” -elämästään, Simba havahtuu huomaamaan toivon, mahdollisuudet ja kuninkaallisen perinnön, joka hänellä on saavutettavissa.

”Olet unohtanut, kuka olet, joten olet unohtanut minut,” hänen isänsä, Mufasa, sanoi hänelle. ”Katso sisimpääsi Simba. Olet enemmän kuin mikä sinusta on tullut. Sinun täytyy lunastaa paikkasi elämän kiertokulussa. Muista, kuka olet. Olet poikani ja ainoa todellinen kuningas. Muista, kuka olet.”

Tämä neuvo kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin se, jonka me pyhinä olemme saaneet rakastavalta taivaalliselta Isältämme Hänen valittujen profeettojensa kautta.

Presidentti Gordon B. Hinckley opetti:

”Teissä jokaisessa on jotakin jumalallista. Teillä on suunnattomat mahdollisuudet tuon ominaisuuden myötä, joka on osa perittyä luonnettanne. Taivaallinen Isänne on varustanut teidät kaikki valtavilla kyvyillä tehdä hyvää maailmassa…

Joistakin teistä saattaa tuntua, että ette ole niin viehättäviä, kauniita ja tyylikkäitä, kuin haluaisitte olla. Nouskaa sellaisten tunteiden yläpuolelle, kehittäkää teissä olevaa valoa ja muut näkevät sen loistavan teistä.

Teidän ei koskaan tarvitse tuntea itseänne huonommaksi. Teidän ei koskaan tarvitse tuntea, että olette syntyneet ilman lahjoja tai mahdollisuuksia. Kehittäkää kaikkia mahdollisia kykyjänne ja ne kasvavat ja jalostuvat ja niistä tulee teidän todellisen itsenne ilmentymiä, joita toiset arvostavat.

Tiivistettynä, yrittäkää vähän kovemmin yltää siihen jumalallisuuteen, joka teissä on” (“The Light within You,” Ensign, May 1995, 99).

Ainoa tapa, jonka kautta Simballa on pääsy ruhtinaallisiin mahdollisuuksiinsa, on menneisyydestä oppiminen ja luonteen muuttaminen, aivan kuten me voimme saavuttaa jumalalliset mahdollisuutemme ainoastaan muuttamalla sydämemme ja halumme Vapahtajan sovituksen kautta. Tämä muutos on usein pelottava ja tuskallinen, kuten Rafiki huomioi viisaasti: ”Niin, menneisyys voi satuttaa. Mutta minun näkemykseni mukaan voit joko paeta sitä tai oppia siitä.”

Oppikaamme kaikki menneisyyden virheistämme ja olkaamme tarpeeksi nöyriä voidaksemme omaksua Kristuksen sovitus elämäämme vähän täydemmin, joten mekin voisimme ”kehittää meissä olevaa valoa” itsessämme.

Aladdin — yksin emme ole mitään

Riffraff, katurotta, en osta tuota,” Aladdin laulaa katsoessaan Agrabahin kaupunkia kuun valaistessa sitä. ”Jos he katsoisivat tarkemmin, näkisivätkö he köyhän pojan? Ei herra. He huomaisivat, että minä olen paljon enemmän.”

Aladdin on jo huomannut sen, mitä piispa H. Burke Peterson sanoi: ”Yksi suurimmista haasteista on päästä yli tunteesta, että emme ole tärkeitä, että emme ole erityisiä ja ainutlaatuisia. Uskotko hetkeäkään, että taivaallinen Isä olisi lähettänyt yhtäkään lapsistaan tänne maan päälle vahingossa, ilman mahdollisuutta tehdä suuria?” (“Your Life Has a Purpose,” New Era, May 1979).

Jälleen kerran Disney painottaa opetusta, että jokaisella henkilöllä on jumalalliset mahdollisuudet, erityisesti niillä, jotka ovat huono-osaisia. Jopa köyhä katulapsi saattaa itse asiassa olla ”hiomaton timantti”.

Tai kuten Mormonin kirjassa sanotaan, Aladdinin elämä osoittaa, että ”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria” (Al. 37:6).

Me myös olemme vaatimattomia olentoja, ”vähäisempiä kuin maan tomu” (Helaman 12:7). Ja lukemattomista epätäydellisyyksistämme huolimatta Jumala pystyy muodostamaan meistä jotakin kaunista ja arvokasta. Mutta kuten Aladdinin kohdalla, se voi tapahtua vain, kun luotamme ja tunnustamme voiman, joka on suurempi kuin me itse. Aladdinille se oli lampunhenki ja ystävyyden voima. Meille se on Kristuksen sovitus.

Matkan varrella Aladdin, kuten niin monet meistä, kompuroi ja kadottaa moraalinsa etsiessään haluamaansa. Aladdin, hienoine vaatteineen ja lentävine mattoineen, lankeaa yleisimpään kompastuskiveen meidän aikanamme – ylpeyteen.

Menettäessään voimansa lähteen ja uudet siunauksensa, Aladdin oppii vaikeuksien kautta, mitä seuraa siitä, että ei elä tasovaatimustensa, eikä hänessä olevan valon mukaan. Hän saa selville asian, jonka presidentti James E. Faust opetti:

”Rehellisyys on muutakin kuin vain valehtelematta olemista. Se on totuuden kertomista, totuuden puhumista, totuuden elämistä ja totuuden rakastamista… Rehellisyys on moraalinen kompassi, joka ohjaa meitä elämässämme … Rehellisyys on periaate ja meillä on moraalinen vastuu valita, miten sovellamme tätä periaatetta. Meillä on vapaus tehdä valintoja, mutta loppujen lopuksi olemme vastuussa jokaisesta tekemästämme valinnasta. Saatamme harhauttaa toisia, mutta on olemassa Eräs, jota emme koskaan voi harhauttaa” (”Honesty—a Moral Compass”, James E. Faust, lokakuu 1996).

Tunnustus Aladdinille siitä, että hän oppii virheistään. Hän sallii itsensä nöyrtyä ja hänestä tulee riippuvainen muiden armosta. Aladdinin esimerkistä voimme kaikki oppia, että ylpeys ei ole koskaan sen arvoista ja että vain nöyryys, kaikessa yksinkertaisessa kauneudessaan, voi auttaa meitä olemaan enemmän, kuin olemme nyt, erityisesti, kun se on yhteydessä tuohon suurimpaan armon, anteeksiannon ja voiman lähteeseen.

Nemoa etsimässä kestäminen loppuun asti

Klovnikala Marlin on juuttunut pelkojen, vainoharhojen, tuskan ja neuroosien valtamereen. Kuten monet meistä, hän on kokenut menetyksen, joka väistämättä kuuluu elämään – itse asiassa, se on elämän lopullinen päämäärä. Mutta Marlin antaa tuskansa halvaannuttaa hänet sen sijaan, että antaisi sen motivoida häntä. Hän ei pysty siirtymään eteenpäin.

Ei, kunnes hän tapaa herttaisen ystävänsä Dorin, joka opettaa hänelle, että: ”Kun elämä masentaa, haluatko tietää, mitä silloin pitää tehdä? Jatkaa uimista!”

Niin se on meidän kaikkien kohdalla. Sen sijaan, että räpiköimme avuttomina syvässä, pimeässä sekasorron meressä, voimme tehdä valinnan ottaa kaikki irti matkastamme.

Kuten presidentti Thomas S. Monson todisti:

”Aika ei koskaan pysähdy. Sen täytyy kulkea vakaasti eteenpäin, ja sen kulkiessa eteenpäin tulevat muutokset. Takaisinpäin ei tietysti ole paluuta, voi vain mennä eteenpäin. Sen sijaan, että viipyisimme menneisyydessä, meidän tulee käyttää tämä päivä parhaalla mahdollisella tavalla, tässä ja nyt, tekemällä kaikki voitavamme hankkiaksemme miellyttäviä muistoja tulevaisuutta varten.” (”Ilon löytäminen matkasta”, lokakuu 2008).

Mutta aivan kuten Marlin, saatamme kysyä itseltämme: ”Mistä tiedät, että mitään pahaa ei tapahdu?” ja realistinen—vaikkakin joskus julma – vastaus tuohon kysymykseen on, että tiedämme. Tiedämme, että jotain pahaa, tuskallista, haasteellista tai sydäntä särkevää tapahtuu elämässämme. Se on yksi elämän väistämättömistä asioista.

Mutta kaunis asia tämän ymmärtämisessä on se, että Jumalan kanssa noiden kokemusten ei tarvitse halvaannuttaa meitä. Niiden ei tarvitse musertaa meitä eikä ryövätä pysyvää rauhaa ja iloa, jotka tulevat tuosta jatkuvasta voiman lähteestä – Jumalasta.

Meidän ei tarvitse muuta, kuin luottaa Häneen – tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty tässä epävarmuuden ja pettymysten täyttämässä maailmassa. Mutta kuten Dori huomauttaa: ”Luota. Niin ystävät tekevät.” Meidän täytyy luottaa taivaalliseen Isäämme, koska Hän on paras ystävämme.

”Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän” (2. Ne. 31:20).

Kaunotar ja hirviö — sydämemme voi muuttua

Disneyn ajaton kertomus kuvastaa kauniisti tyypillistä rakkauskertomusta, joka ulottuu aikojen yli – Kristus uhrasi elämänsä ja taivaallinen Isämme uhrasi Poikansa meidän hyväksemme.

Kaunotar ja hirviö osoittaa sen, kuinka rakkaudella on voima muuttaa sydämiä ja muovata meitä paremmiksi. Rakkaus pehmittää. Se jalostaa. Se tuo parhaat piirteet esiin niissä, joita rakastetaan ja niissä, jotka rakastavat.

Hirviön taianomainen muuttuminen elokuvan lopussa on mahdollinen ainoastaan Bellen epäitsekkään rakkauden kautta – rakkauden, joka auttaa häntä näkemään hirviön hirvittävän ulkonäön ja töykeän käytöksen alla jotain suurempaa.

Tuo kyky kuulostaa hyvin tutulta. Itse asiassa se on jotain sellaista, mitä Herra on käskenyt meidän tehdä:

”Mutta Herra sanoi Samuelille: Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen” (1. Sam. 16:7).

Tämän tasoinen rakkaus voidaan tiivistää kahteen sanaan – aito rakkaus. Kristuksen rakkaus meitä kohtaan on täysin vailla itsekkyyttä tai pikkumaisuutta. Se ei ole riippuvainen kyvyistämme, muotitajustamme, ulkonäöstämme tai teoistamme. Se on yleismaailmallista. Se on jatkuvaa. Ja se on todellakin elämän muuttavaa.

Vanhin John H. Groberg todisti:

”Kun olemme täyttyneet Jumalan rakkaudella, pystymme tekemään ja näkemään ja ymmärtämään asioita, joita emme muuten pystyisi tekemään tai näkemään tai ymmärtämään. Hänen rakkautensa täyttäminä voimme kestää tuskaa, lakata pelkäämästä, antaa auliisti anteeksi, välttää kiistaa, uudistaa voimat ja siunata ja auttaa muita tavoilla, jotka yllättävät jopa meidätkin.

Jeesus Kristus oli täynnä suunnatonta rakkautta, kun Hän kesti käsittämätöntä tuskaa, julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta meidän vuoksemme. Meitä kohtaan tuntemansa rakkauden kautta Hän nousi muutoin ylipääsemättömien esteiden yläpuolelle. Hänen rakkautensa ei tunne rajoja. Hän kutsuu meitä seuraamaan itseään ja pääsemään osallisiksi Hänen rajattomasta rakkaudestaan, niin että myös me voimme nousta tämän maailman tuskan ja julmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden yläpuolelle sekä auttaa ja antaa anteeksi ja siunata” (”Jumalan rakkauden voima”, lokakuu 2004).

Vaikka maailman synkät tulevaisuudenkuvat kertovat muuta, me voimme muuttua. Presidentti Monson sanoi:

”Muistan sanat, joita eräs vanginvartija opetti. Kriitikko, joka tiesi Warren Duffyn pyrkimyksistä kuntouttaa miehiä sanoi: ’Etkö tiedä, että leopardit eivät voi muuttaa pilkkujaan?’

Warren Duffy vastasi: ’Sinun pitäisi tietää, että en työskentele leopardien kanssa. Työskentelen miesten kanssa, ja miehet muuttuvat joka päivä.’” (”To the Rescue”, huhtikuu 2001).

Ja, kuten Kaunottaressa ja hirviössä, halumme taustalla oleva motivoiva voima muuttua, sekä keinot siihen, tulevat ainoastaan taivaallisen Isämme ja Vapahtajan rakkauden kautta.

Vanhin Dieter F. Uchtdorf opetti:

”Mitä enemmän annamme Jumalan rakkauden hallita mieltämme ja tunteitamme – mitä enemmän annamme rakkautemme taivaallista Isäämme kohtaan kasvaa sydämessämme – sitä helpompi on rakastaa muita Kristuksen puhtaalla rakkaudella. Kun avaamme sydämemme Jumalan rakkauden hehkuvalle sarastukselle, niin vihamielisyyden ja kateuden pimeys ja kylmyys lopulta kaikkoavat” (”Armeliaat saavat armon”, huhtikuu 2012).

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä 4 Disney Movies That Teach Powerful Gospel Lessons

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company