Kun vanhempani erosivat, asuin enimmäkseen isäni kanssa, emmekä käyneet missään kirkossa säännöllisesti. Perheemme rukoili päivällispöydässä silloin tällöin, mutta ei sen enempää. Minulla ei ollut minkäänlaista perustaa tiedolle siitä, kuka Jumala tai Jeesus Kristus oli, mutta kun äitini meni uusiin naimisiin, se muuttui, kun hän löysi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ja hänet kastettiin. Hänen esimerkkinsä takia aloin tutkia kirkkoa aina kun voin sekä äitini että lähetyssaarnaajien kanssa. Kun olin 16-vuotias, minut kastettiin kirkon jäseneksi.

Jumalaa etsimässä

Kun olin etsimässä uskoani Jumalaan, myös isäni yritti palata omaan uskoonsa. Vaikka hän oli varttuessaan käynyt katolisessa kirkossa, häntä ei oltu koskaan kastettu ja hän lopetti kirkossa käymisen vähän vanhempana. Kuitenkin ollessaan armeijan työkomennuksella, hän tapasi tukikohdassaan kappalaisen, joka ohjasi hänet takaisin katoliseen uskoon. Tuon vuoden aikana, kun hän oli armeijan tehtävissä, näin hänen uskonsa Jumalaan kasvavan todella paljon. Hän kävi kirkossa, opiskeli raamattupiirissä kahdesti viikossa ja lopulta hänet kastettiin ennen kuin hänen komennuksensa loppui.

Kävin isäni luona hänen palattuaan kotiin, ja hän pyysi minua mukaansa katoliseen messuun seuraavana sunnuntaina. Myönnyin, sillä tiesin miten paljon se merkitsisi hänelle.

Kun kävelin kirkon ovista sisään katsellen värikkäitä lasimaalauksia ja kaiverrusta Kristuksesta ristillä, se tuntui vieraalta. Jumalanpalvelusrituaalin muoto oli tietenkin erilainen kuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kokouksissa. Esimerkiksi, katolisessa kirkossa kaikki kumartavat alttarin edessä osoittaakseen kunnioitusta Kristukselle, ennen istumistaan penkkiin. Katoliset myös käyttävät leipää ja viiniä ehtoollisessa, ja sitä nauttiessaan he uskovat, että he kirjaimellisesti yhdistyvät Kristuksen kanssa. Messun toisessa osiossa luetaan yleensä Uutta ja Vanhaa testamenttia, mitä kutsutaan liturgiaksi.

Siitä huolimatta, että perinteissä, opissa ja uskossa on suuria eroavaisuuksia omaan kirkkooni verrattuna, istuessani messussa isäni kanssa, Henki puhui minulle evankeliumin yhteneväisyyksistä ja totuuksista, jotka jo tiesin ja joita rakastin.

Tulla viikolla ja erityisesti tuona aamuna, olin tuntenut painolastia synneistäni ja pelkäsin, että virheeni tekivät minut arvottomaksi olemaan osallinen Jumalan rakkaudesta. Mutta saarna, joka saarnattiin katolisessa messussa, oli juuri sitä, mitä minun piti kuulla. Siinä kohdassa liturgiaa, kun pappi selittää pyhiä kirjoituksia, luettiin kohta Luukas 12:32, ja siinä sanotaan: ”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.” Pappi jatkoi saarnaansa, joka perustui tähän kirjoitusten kohtaan, korostaen sitä, että meidän ei pitäisi pelätä pyytää apua Kristukselta (tai muilta ihmisiltä) rohkeasti ja uskoen, koska juuri siitä elämässä on kyse.

Kuullessani tuon pyhien kirjoitusten kohdan ja sitä seuraavan, kauniin saarnan, tunsin Jumalan rakkautta. Se oli juuri sitä, mitä tarvitsin tuona aamuna. Se sai minut lähes kyyneliin. Vaikka ajattelin vain tekeväni hyvän teon isälleni, siitä tulikin jotain, joka auttoi myös minua. Sen lisäksi opin arvostamaan ja ymmärtämään katolista uskontoa aivan toisessa valossa.

Pyhä Kateus on asenne toisia uskontoja kohtaan

”Jätä tilaa Pyhälle Kateudelle”, oli lause, jonka alun perin sanoi Krister Stendahl, luterilainen piispa Tukholmasta, Ruotsista. Hän keksi lauseen konferenssissa vuonna 1985 puhuessaan niille, jotka vastustivat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppelin rakentamista Tukholmaan. Hän selitti, että ”Pyhä Kateus” on käsite, joka auttaa meitä oppimaan ja näkemään kauneuden muissa uskonnoissa, ilman että menetämme omat uskomuksemme tai luovumme niistä.

Rabbi David Rosen, joka opetti juutalaisuutta Jerusalemin BYU:ssa vuoteen 1998 asti, mainitsee tämän ”Pyhän Kateuden” käsitteen artikkelissaan, jossa kertoo opetuskokemuksestaan koulussa, joka ei ole hänen omaa uskoaan. Kokemukset muiden uskontokuntien edustajien kanssa ei välttämättä tarkoita sitä, että etsii muuta uskontoa. Rosen kuvailee sitä näin: ”Sen, että näkee jotain kaunista toisen uskonnollisessa perinteessä, ei pitäisi saada minua tuntemaan millään tavalla, että olisin epälojaalinen omille perinteilleni.”

Kokemukseni isäni kirkossa antoi minulle tuon upean kokemuksen oppia katolisesta uskosta, mutta lisäksi se toi minua lähemmäksi perhettäni, jossa on myös uskon ihmisiä. Käymällä katolisessa messussa huomasin, mikä on tärkeää isälleni ja äitipuolelleni ja mitä he pitävät arvossa. Näin, miten isäni oli löytänyt totuuden Jumalasta. Vaikka hän ei usko samalla tavalla kuin minä, se avasi oven keskusteluille, joita meillä voi olla Jumalasta. Ja olen kiitollinen tuosta mahdollisuudesta.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “How a Catholic Mass Helped Me Feel the Love of God as a Latter-day Saint”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Kuinka katolinen messu auttoi minua tuntemaan Jumalan rakkauden appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mihin jäimmekään…

Edellisessä artikkelissa käsittelimme karmaa, dharmaa, yleismaailmallista ykseyttä, miten kaikki polut johtavat Jumalan luokse ja joogan harjoittamista. Tässä lyhyt kertaus: Karma on syyn ja seurauksen laki. Sen kautta luomme oman maailmamme, sekä yksilöllisesti että yhteisesti, ajatustemme ja tekojemme kautta. Dharma on vastuumme tai velvollisuutemme toimia rakastavassa sopusoinnussa karman lain kanssa. Vastuumme painottuu sekä hengelliseen että fyysiseen ykseyteen kaikissa asioissa. Elämme maailmankaikkeudessa, missä kaikki asiat, suhteiden kautta, ovat pyhiä lähimmäisiämme. Ja koska Jumala on rakkaus, Hän arvostaa omistautuneisuuttamme enemmän kuin erityisiä tapoja, joiden kautta osoitamme omistautumistamme. Eli Hän hyväksyy kaikki uhrimme. Ja lopuksi, joogan kautta voimme harjoitella henkemme ja ruumiimme tuomista tasapainoon, jotta voimme valmistautua seuraavaan asiaan…

6 Meditaatio

Meditaatio on joogan täydempi kuva. Siinä harjoitellaan sisäänpäin kääntymistä. Kuten joogan harjoittaminen, meditaatiokin on tietysti jaettu omiin erilaisiin koulukuntiinsa. Jotkut keskittyvät vain hengittämiseen, jotkut käyttävät mantroja, toiset pyrkivät mietiskelyyn. Ne kaikki kuitenkin hyödyntävät samaa ajatusta itsetietoisuuden lisäämisestä ja itsemme ja ajatustemme eron oppimisesta.

Vertaus, jota Bhagavad Gitassa käytetään, on Tietäjän pelto. Pelto on mielesi ja ruumiisi. Ja tietäjä on sisin itsesi. On vaikeaa olla tietoinen tästä jaosta, koska emme ole aina edes tietoisia, että ajattelemme. Sinä tietäjänä viljelet mielesi ja ruumiisi peltoa tietoisilla valinnoilla ja ajatuksilla. Sitten, karman välityksellä, palkintosi palautetaan sinun pellollesi ja sinä korjaat sadon siitä, mitä olet kylvänyt.

Jotta voisit ymmärtää paremmin eron itsessäsi tietoisen tietäjän ja ruumiin ja mielen pellon välillä, kokeile seuraavaa: ole ajattelematta mitään 30 sekunnin ajan. Ota esille ajastin ja tee niin. Saatat pystyä siihen muutaman sekunnin ajan, mutta mielesi vetää huomiosi pois siitä. Jos et ole tarpeeksi tietoinen siitä, saatat ajatella jotain 20 sekunnin kuluttua tajuamatta, että huomiosi on kiinnittynyt johonkin muuhun. Mutta kun huomaat ajattelevasi jotakin, päästä siitä irti ja palaa tarkkaavaisuuden tilaan. Tätä on meditaatioharjoittelu.

Minusta tuntuu joka päivä, koko päivän ajan, että ajelehdin ajatusteni virrassa. Melon vähän ja yritän ohjata, mutta lopulta menen sinne, minne virta vie minut. Olen kuitenkin luonut joen polun karman kautta koko elämäni ajatuksista ja teoista. Useimmiten en ole tietoinen joen virtauksesta, koska olen sen mukana. Mutta jos yritän pysähtyä, nousta tai vastustaa virtausta, tunnen ajatusteni voiman syöksyvän minua kohti. Meditaatio on ylös nousemisen sekä hengellisen ja henkisen huomion harjoittelemista joen virtausta vastaan.

Sitten, ajan kuluessa, kun henkiset lihaksesi kasvavat, voit liikkua aktiivisesti virtausta vastaan. Et ehkä pysty kovin paljon hallitsemaan ajatuksia, jotka tulevat mieleesi, mutta meditaation kautta voit vahvistaa kykyäsi valita, mitä tehdä ajatuksillasi. Tämä lisääntynyt kyky ajatusten valinnassa laajenee lisääntyneeksi kyvyksi tehdä tietoisia valintoja toiminnassa. meditaatio on siis avain vapaan tahtomme kehittämiseen ja vahvistamiseen.

Se, että mormonien pitäisi sisällyttää meditaatio elämäänsä, on itsestäänselvyys. Parissa seuraavassa osiossa kerron muutamia hengellisiä meditatiivisen joogan etuja, mutta riittää kun sanon: jos lääkärit voisivat ottaa kaikki meditaation edut ja laittaa ne pilleriin, maksaisit siitä mammonaa. Mediaation on tieteellisesti todettu tekevän meistä onnellisempia, terveempiä, viisaampia, myötätuntoisempia, älykkäämpiä ja vähemmän ahdistuneita muiden masennusta ehkäisevien vaikutusten lisäksi.

Kaiken tämän lisäksi, presidentti David O. McKay on sanonut: ”Me kiinnitämme liian vähän huomiota mietiskelyn arvoon… Jumalanpalveluksessamme on kaksi puolta: Toinen on hengellinen yhteys, joka syntyy omasta mietiskelystämme. Toinen on muilta saatu opetus… Näistä kahdesta itsetutkistelun kannalta hyödyllisempää on mietiskely.” Presidentti McKay sanoo, että mietiskelykokemus on hengellisen kasvun hyödyksi käyttämätön lahja.

7 Samadhi

Meditatiivisen joogan lopullinen tavoite on samadhin saavuttaminen. Tämä sanskriitin sana tarkoittaa pohjimmiltaan mielen, ruumiin, hengen ja Jumalan täydellistä yhdistymistä. Se on meditatiivisen joogan ikeen täydellistä oivaltamista. Pitkien aikojen kuluessa tehdyn intensiivinen pohdiskelevan meditaation myötä tämä yhdistyminen voidaan saavuttaa. Ja tämä yhteys on sellainen, että kaikki erot itsen, maailman ja jumaluuden väliltä jäävät pois. Samadhi on sen kokemista, että kaikissa asioissa on hengellinen ykseys ja että itsessäsi ja kaikissa pyhissä lähimmäisissäsi maailmankaikkeudessa on jumalallisuutta.

On tärkeää ymmärtää, että samadhi ei ole pysyvä kokemus. Se on ennemminkin kuin pilvien yläpuolelle pääsemistä pilvisenä päivänä kävellessä ja laskeutumista jälleen kerran niiden alla olevaan kanjoniin. Jatkaakseni vertauskuvaa joesta, samadhi on kuin joelta poistuminen saadaksemme selville, että sen vieressä on maata.

Samadhissa Jumala on tuttu. Tässä kokemuksessa ei ole kyse tiedon välittämisestä. Se on ennemminkin toisen luona olemista. Monet meistä voivat ymmärtää tuon tunteen ollessaan niiden kanssa, joita me rakastamme? Yhdessä oleminen voi yksinkertaisesti olla voimakkaampaa ja läheisempää, kuin mikään tiedon välittäminen voisi koskaan olla.

Samassa konferenssipuheessa presidentti McKay sanoi meditaation olevan rukouksen muoto, joka ilmaistaan sielun kielellä. Hän sanoi: “Mietiskely on yksi salaisimmista, pyhimmistä ovista, joista me käymme Herran eteen.” Tämän salaisen oven kautta me menemme sisälle mielemme Pyhistä Pyhimpään ja keskustelemme Jumalan kanssa.

Kun Jeesus meni erämaahan ja paastosi 40 päivän ajan, Hän McKayn mukaan mietiskeli. Jeesus hyödynsi erämaan tarjoamaa yksinäisyyttä keskustellakseen mietiskellen Jumalan kanssa. Jeesus vetäytyi usein erämaan yksinäisyyteen keräämään voimia tehtyään ihmeitä toisensa jälkeen. Hän teki niin moninkertaistettuaan leivän ja kalojen määrän, käytyään Kirkastusvuorella ja jopa Getsemanessa.

Presidentti Mckay, sekä muut kristityt tai hindulaiset mystikot, näkevät rukouksen hengessä tehdyn mietiskelyn ovena Jumalan luokse. He vakuuttavat jatkuvasti, että kaikki voivat saada ylimaallisia kokemuksia (mistä Joseph Smith oli myös samaa mieltä). McKay sanoi: ”Voimme saada suurinta lohtua tässä elämässä, kun tunnemme todella olevamme yhteydessä Jumalaan.”

Tämä yhteys on karman ja dharman täyttymys – elämä, joka on eletty sopusoinnussa pyhien lähimmäisten maailmankaikkeuden kanssa. Se on pyhän ykseyden kokemus.

8 Valaistuminen

Samadhin sivuvaikutuksena on henkilökohtainen valaistuminen. Kun vihdoin pääset pilvien yläpuolelle ja näet erottamisen illuusion, maailmaan tulee uusi valo – uusi eloisuus. Kaikkien asioiden jumalallinen luonne voidaan tuntea ja se saa hengellisen tarkoituksen. Bhagavad Gitan toisessa luvussa sanotaan: ”Aivan kuten vesisäiliöllä on vain vähän käyttöä silloin, kun maa on tulvan vallassa, pyhillä kirjoituksilla on vain vähän käyttöä valaistuneelle miehelle tai naiselle, joka näkee Herran kaikkialla.” Tämä on outo jae, joka pysäyttää minut joka kerta lukiessani sen. Krishna jatkaa: ”

Minä olen puhtaan veden maku sekä auringon ja kuun pyhä loiste. Minä olen pyhä sana ja ilmojen halki kuuluva ääni ja ihmisten rohkeus. Minä olen maan suloinen tuoksu ja tulen hehku; minä olen elämä jokaisessa olennossa ja hengellisen pyrkimykseen ponnistelu. Minun ikuinen siemeneni…löytyy jokaisesta olennosta…Olen itse halu, jos tuo halu on sopusoinnussa elämän tarkoituksen kanssa.

Jumalan näkeminen kaikessa on eräs oman elämäni etuoikeuksista. Sen sijaan, että näyttäisi itsensä ylimaallisten näkyjen hehkuvassa kirkkaudessa, Jumala näyttää itsensä minulle perheessäni ja ystävissäni. Jumala näyttää minulle itsensä lintujen laulussa ja veden loiskeessa, puun lehtien lomitse puhaltavassa tuulessa ja taivasta halkovassa salamassa. Ja mikä erikoisinta, Jumala on näyttänyt itsensä minulle oman pienen elämäni arkipäiväisyydessä – ruokani syömisessä, veden maussa, minulle kerääntyneissä arvissa, rakkaideni läsnäolossa ja ollessani maapallon kesyttömissä paikoissa. Kaikki asiat voivat olla minulle pyhiä kirjoituksia, jos silmäni voivat nähdä lähimmäiseni pyhyyden.

9 Uudelleensyntymisen kierto

Kaikista ajatuksista hindulaisuudessa ja itäisessä hengellisyydessä yleensä, oudoin on ajatus sielunvaellusopista – ainakin kristittyjen mielestä. Kaikki, mitä olemme käyneet läpi tähän mennessä — dharma, karma, ykseys, sadhana ja jooga – johtavat tähän jatkuvan uudelleensyntymisen ajatukseen. Kun henkilö kuolee, hänen henkensä menee tuonpuoleiseen. Siellä hän käy läpi elämänsä saadakseen selville, kuinka hän on noudattanut korkeinta dharmaa ja mitä karmaa heidän täytyy vielä työstää. Sitten hän syntyy takaisin kuolevaisuuteen jatkaakseen hengellistä matkaansa siitä, mihin se jäi. Tämä kiertokulku jatkuu jatkumistaan, kunnes henkilöllä ei ole enää työstettävää karmaa ja hänet lopulta vapautetaan uudelleensyntymisen kierrosta. Kun hänet on vapautettu siitä, hänet tuodaan pysyvään ja lopulliseen yhteyteen Jumalan kanssa.

Tämä näkemys kuolemasta ja hengellisestä kehityksestä on selvästi vaiheittaista. Se keskittyy enemmän ikuisten syntymien ja kuolemien kierron kautta tapahtuvaan edistymiseen. Yllättävää kyllä, mormonismissa on paljon yhteistä tämän ikuisen edistymisen ajatuksen kanssa. Me olimme aluksi olemassa älyinä, sitten Jumala muokkasi meidät hengiksi, sitten synnyimme kuolevaisuuteen kokeaksemme elämän raadollisuuden. Kuolema erottaa meidät ruumiistamme, jotta voimme jatkaa kasvuamme ja laupeuden työtämme. Lopulta me nousemme ylös ja ruumiimme ja henkemme yhdistetään täydellisesti. Sitten voimme periä jumalallisen luonteen ja kaikkien jumalallisten olentojen nauttiman elämänlaadun.

Hindulaisuudessa elämän tarkoitus on ymmärtää Jumala ja kunnes se on saavutettu, henki jatkaa uudelleensyntymistään. Kaunis asia tässä prosessissa on se, että elämä voidaan elää aina uudelleen, kesti se miten kauan hyvänsä. Jumala ei ole kiinnostunut kadotuksesta. Hän haluaa varmistaa, että saavutat yhteyden Hänen kanssaan. Ja Hänen kärsivällisyytensä on loputon.

Bhagavad Gita tekee selväksi sen, että mitä tahansa henkilö palvelee, he lopulta saavuttavat sen, missä tahansa elämässä. Tämä tarkoittaa, että mikään sielu, joka todella seurata Jumalaa, rakkauden Herraa, ei koskaan huku. Mutta se merkitsee myös sitä, että erityisen julmat ihmiset elävät julmaa elämää aina uudestaan. Jos se, mitä halutaan, on itsekkyys, valta ja toisten kärsimys, karman pelto voi palauttaa henkilön vain elämään, jossa saavutetaan enemmän sitä samaa. Kaikki ei kuitenkaan ole menetetty. Kierto jatkuu. Valinta muuttua on aina avoinna. Ovi helvetilliseen ikuiseen jälleensyntymiseen on lukossa sisäpuolelta.

Tämä asia on huomattavan samankaltainen verrattuna mormonikäsitteeseen taivaan eri asteista. Opissa ja liitoissa, luvussa 88 kerrotaan näistä kirkkauden asteista. Ajatus on se, että jokainen henkilö voi saavuttaa vain sen, mitä he saavat. Voit periä vain selestisen kirkkauden, jos elät selestistä elämää rakastavassa sopusoinnussa kaikkien pyhien lähimmäisten kanssa. Mormonismissa, kuten hindulaisuudessakin, suuri laki kaiken taustalla on rakkaus. Jos et elä rakastavaa elämää, et voi periä selestistä kirkkautta.

Mormonismissa ei ole aikajanaa liitettynä sielun iankaikkiseen hengelliseen edistymiseen. Ei ole olemassa mitään kosmista eräpäivää. Jumalan kärsivällisyys on loputonta, koska Jumala on rakkaus. Joseph Smith sanoi: ”Koskaan ei ole aikaa, että henki olisi liian vanha lähestymään Jumalaa. Kaikki ne ovat anteeksiantavan armon ulottuvissa, jotka eivät ole tehneet anteeksiantamatonta syntiä…tässä maailmassa tai tulevassa.” Ovi helvettiin on lukittu sisäpuolelta.

Jumala on kiinnostunut enemmän hengellisestä harjaantumisestamme itsensä kaltaisiksi olennoiksi kuin kiroamisestamme ikuiseen piinaan. Tämä on eräs vetovoimaisimmista mormoniteologian opinkappaleista. Jumala on isämme, ystävämme ja kumppanimme läpi iankaikkisuuden. Hän haluaa olla yhteydessä kanssamme ja on onnellinen jopa ensimmäisistä horjuvista askeleistamme polulla hengelliseen valaistumiseen.

Lopulta olemme valaistuneita

Yleinen sanoma toivottavasti kenelle tahansa lukijalle tästä artikkelista, olitpa mormoni tai et, on se, että maailma on rikas, kaunis, monimutkainen hengellisyyden kudos. Jumalan voi löytää siitä kaikesta. Hindulaisuus on täynnä hengellistä totuutta ja oivallusta. Bhagavad Gita on yksi hienoimmista kirjoista, joita minulla on ollut etuoikeus lukea. Se on kirjahyllyssäni Mormonin kirjan ja muiden pyhien kirjoitusten vieressä Upanishadsin ja Dhammapadan kanssa, jotka ovat muita intialaisen hengellisyyden klassikoita.

Omaksi yllätyksekseni hindulaisuudessa ja idän hengellisyydessä on monia yllättäviä samankaltaisuuksia mormonismin kanssa. Olen usein ajatellut, että mormonismi on kristinuskoa itäisellä ripauksella. Palautuksen työn, jonka Joseph Smith teki, tarkoitus oli tuoda yhteen parhaat palat idästä ja lännestä rakkauden evankeliumiin, joka on yhtä yleismaailmallinen kuin tosi.

Vaikka saatamme käyttää eri sanoja, olemme kaikki yleisesti ottaen mukana samassa hengellisessä keskustelussa. Evankeliumi on suuri, laaja ja se sisältää ”kaiken hyvän”. Vaikka Mormonin kirja on virheettömin kirja, se ei lähimainkaan ole ainoa oikea kirja. Olemme kaikki ikeellä kiinnitettyinä Jumalaan tässä suuressa hengellisessä pyrkimyksessä. Voisimme hyvin nostaa yhdessä rakkauden ikeen maailmankaikkeudessa, joka on täynnä pyhiä lähimmäisiä. Kaikilla hengellisillä poluilla on arvoa ja ennen kuin me mormoneina pyrimme antamaan maailmalle palautetun evankeliumin, meidän pitäisi ensin löytää ne palaset, jotka saattavat jo olla olemassa.

Jos elit vaarallisesti…

Jos elit vaarallisesti ja jätit väliin osan 1, meidän täytyy palata taaksepäin. Hengitä muutaman kerran syvään ja lue osa 1, jotta ymmärrät taustalla olevan hengellisen kehyksen, joka tukee uutta valaistunutta itseäsi.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Madison ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 9 samankaltaisuutta hindulaisuuden ja mormonismin välillä, osa 2 appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Hindulaisuus on yksi vanhimmista hengellisistä perimätiedoista, joita harjoitetaan tänäkin päivänä. Sen juuret ulottuvat lähes 4000 vuoden päähän Indus-joen laaksoon. Joidenkin lähteiden mukaan juutalaisuus on noin 3500 vuotta, islam noin 2500 vuotta ja kristinusko noin 2000 vuotta vanha. Joten niihin aikoihin, kun Jeesus eli ja opetti Jerusalemissa, hindulaisuus oli ollut olemassa jo kahden vuosituhannen ajan. Tämä 4000 vuoden elinikä on tehnyt hindujen perimätiedosta uskomattoman rikkaan, kauniin vaihtelevan ja käsittämättömän viisaan.

Mormonismi on ollut olemassa noin 188 vuotta – se on vain 5 % hindulaisuuden iästä. Mormoneina olemme ylpeitä siitä, että meillä on palautettu evankeliumi, mutta unohdamme sen, että olemme vain vauvoja suhteessa muihin maailman uskontoihin. Yritetäänpä hetken ajan oppia ymmärtämään hengellisiä serkkujamme. Hengellisen valaistumisen polku on avoin kaikille. Tämän polun kulkeminen avoimin sydämin voi laajentaa ymmärrystämme omista hengellisistä tavoistamme. Se johtaa kypsempään mormoniuskoon, joka on oppinut aikojen viisaudesta.

Minulle hindulaisuus on opettanut enemmän kuin luulin tarvitsevani omasta hengellisestä uskonnonharjoituksestani. Tunnen olevani velassa 4000 vuoden ajalta tietäjille, guruille ja munkeille, jotka kulkivat valaistumisen polkua aikaisemmin. Pyhissä kirjoissa, kuten Bhagavad Gita, he ovat velvollisuudentuntoisesti merkinneet polun, jota toiset voivat seurata. Joten ilman pidempiä höpinöitä, ottakaamme ensimmäiset askeleemme kohti valaistumista.

1 Karma

Karma on sanskriitinkielinen sana, joka tarkoittaa toimintaa, työtä tai tekoa. Yksinkertaisimmassa muodossaan karmaa pidetään “minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” -lakina. Mutta sen sijaan, että se olisi joku mystinen laki, joka jakelee karmalaista oikeudenmukaisuutta epäonnistujille, se tulisi nähdä yksinkertaisesti syynä ja seurauksena tai toimintana ja seuraamuksena. Minä toimin vapaasti tässä maailmakaikkeudessa ja minun vapaa toimintani muokkaa maailmaa. Ja tuo maailma palauttaa toimintani tuloksen takaisin minulle.

Jos kohtelen ihmisiä huonosti, on mahdollista, että ihmiset kohtelevat minua vastaavasti huonosti. Se ei tapahdu siksi, että ansaitsen sen tai että karmalainen oikeudenmukaisuus ottaa minut kohteeksensa. Kun kohtelen ihmisiä huonosti, muutan ympäröivää maailmaani. Jätän huonon vaikutelman itsestäni ihmisille, minkä takia he eivät halua olla lähettyvilläni. Ja kun he ovat lähettyvilläni, he eivät ole onnellisia. Karman luomat olosuhteet ovat minun itseni luomia olosuhteita.

Vahvempi ymmärrys karmasta on syvällisempi kuin vain teot. Elämämme muodon sanelee ajatukset, jotka virtaavat mielessämme. Jos ajatukseni ovat ystävällisiä, rakastavia ja rehellisiä, niin ovat myös tekoni. Jos tekomme ovat ystävällisiä, rakastavia ja rehellisiä, luon todennäköisesti olosuhteita karman kautta, jolloin ystävällisyyteni ja rakkauteni palautetaan minulle. Jos mietin ystävällisyyttä, näen todennäköisemmin muiden ihmisten olevan ystävällisiä ja etsin itse mahdollisuuksia osoittaa ystävällisyyttä. Siten ajatusteni ja tekojeni myötä karma luo maailmani palauttaakseen minulle noiden ajatusten ja tekojen summan.

Mormonismin vastine karmalle voisi olla Jeesuksen opettama sadon korjaamisen laki Uudessa testamentissa. Me korjaamme sitä, mitä kylvämme. Satomme määräytyy niiden ajatusten ja tekojen perusteella, joita kylvämme elämässämme. Karma tai sadon korjaamisen laki kulkevat käsi kädessä mormonismin korostaman vapaan tahdon kanssa. Mutta yleensä kun keskitymme vain henkilökohtaiseen kykyymme toimia, karma asettaa henkilökohtaisen vapaan tahtomme asianmukaiseen yleismaailmalliseen yhteyteensä.

Ajatukseni nopeuttavat vapaata tahtoani. Vapaa tahtoni on vuorovaikutuksessa karman kanssa palauttaakseen minulle ajatusteni summan. Mutta aivan kuten kukaan ihminen ei ole saari, vapaa tahtoni sijaitsee muiden vaikuttajien maailmassa. Me kaikki olemme osallisia sadonkorjuun laissa tai karmassa luoden yhdessä maailmaa, jossa elämme. Maailman surkea tila kaikkina aikoina on koko ihmiskunnan aikaansaannosta. Mutta minkä tahansa pienen maailmankolkan onnellinen tila, meidän pienen nurkkamme onnellinen tila on meidän itsemme ja rakkaidemme luomus.

Millainen vastuu tulee karman lain myötä? Miten meidän täytyy toimia voidaksemme luoda parhaan maailman itsellemme ja yhteisöillemme? Karma on täydellinen alustus seuraavalle asialle, joka on…

2 Dharma

Dharma-sanalle ei ole olemassa suoraa käännöstä sanskriitin kielestä. Se on ongelmallista, koska tuohon yhteen sanaan sisältyy niin monta merkitystä. Se on täynnä tarkoitusta. Merkittävä hindututkija Eknath Easwaran selittää dharman käsitteen olevan velvollisuutemme “yleismaailmalliselle laille, joka pitää kaiken elämän yhdessä kokonaisuutena.” Muualla hän sanoo, että dharma on maailmankaikkeuden olennainen järjestys, sen yhtenäisyys ja harmonia.

Yleismaailmallinen laki, joka tuo järjestystä, yhtenäisyyttä ja harmoniaa maailmankaikkeuteen on suhteellisuuden laki. Kaikki asiat karman mukaan ovat yhteydessä toisiinsa tavalla tai toisella. Ja dharma on velvollisuutemme tälle yleismaailmalliselle suhteellisuudelle. Millainen velvollisuus minulla on maailmankaikkeudessa, jossa kaikki ovat lähimmäisiäni?

Jeesus opetti erästä dharman muotoa, kun Häneltä kysyttiin, mikä on suurin käsky. Rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme ja rakastaa lähimmäistäsi kuten itseäsi. Tämä opetus kertoo meille, että velvollisuuteni lähimmäisiä täynnä olevalle maailmankaikkeudelle on rakkaus. Minun tulee rakastaa Jumalaa ja hänen kättensä töitä kaikesta sydämestäni. Ja minun tulee rakastaa lähimmäisiäni kuten itseäni.

Bhagavad Gita laajentuu tämän dharma-käsitteen ylle ja osoittaa lopulta, että kun henkilön yksilöllinen dharma soveltuu hänen elämäänsä, se kaikki viime kädessä johtaa kohti korkeinta rakkauden dharmaa. Tässä laissa tai velvollisuudessa riippuu kaikki lait, profeetat, rituaalit, toimitukset ja uhraukset – rakkaudessa.

Eräs dharman näkökulma kuitenkin erottaa sen kristillisestä rakkauden etiikasta. Se on tarve pyrkiä kohti omaa dharmaamme ilman mitään palkinnon saamisen motivaatiota. Itse asiassa Bhagavad Gita varmistaa, että ymmärrät tämän yhden asian. Luvussa 2, jakeissa 47-49 sanotaan, että “sinulla on oikeus tehdä työtä, mutta ei oikeutta työn hedelmään. Sinun ei tule koskaan toimia palkinnon toivossa… Ne, joita motivoi vain halu saada toiminnan hedelmiä, ovat onnettomia, koska heitä jatkuvasti ahdistaa tekojensa seuraukset.”

Dharma pyytää, että hoitaisimme velvollisuutemme rakastaa, mutta ilman palkintoa. Minulle tämä oli vaikea asia oppia. Ennen kuin luin Bhagavad Gitaa, mantrani oli “kuuliaisuus tuo taivaan siunaukset.” Tottelen, koska haluan Jumalan siunaavan minua. Lähemmin tarkasteltuna tämä kannustin on kuitenkin hieman ahne. Pinnallisesti ajateltuna saatan tuntea, että olen kuuliainen, koska rakastan Jumalaa, mutta sydämessäni olen kuuliainen, koska haluan palkinnon kuuliaisuudesta – taivaan valtakunnan. Suhteeni Jumalaan on kuin liiketoimi. Jumalasta tulee kosminen myyntiautomaatti.

Se ei ole rakkauden suhde. Se ei itse asiassa ole edes suhde. Jos se olisi rakkauden suhde, vaatimuksena olisi se, että minua ei motivoi tehdä oikein palkinnon toivossa. Rakkaus ei ole liiketoiminnallista, rakkaus on armoa – lahja – joka annetaan ilman vaatimuksia kelvollisuudesta tai palkinnosta. Kun elän korkeimman dharman mukaan, se muuttaa minua oleellisesti, ja karman kautta se muuttaa ympäröivää maailmaani. Dharma luo elämisen arvoisen elämän ja elämisen arvoisen maailman. Pystyn rakastamaan perhettäni, lähimmäistäni, ympäristöäni ja joskus arkipäiväisiä elämän velvollisuuksiakin täydellisesti. Ja siinä on minulle tarpeeksi palkintoa. Mikä tahansa taivas, jonne saatan päästä, on vain kuorrute dharma-kakun päällä.

3 Ykseys

Sekä karma että dharma perustuu totuuteen ykseydestä kaikessa. Eräässä suosikkijakeessani Bhagavad Gitassa sanotaan: ”he elävät viisaudessa, joka näkee itsensä kaikessa ja kaiken heissä” (2:55). Tämä on helppo nähdä fyysisellä tasolla. Kaikki asiat, itsesi mukaan luettuna, on tehty valikoimasta molekyylejä, jotka ovat tietyntyyppinen joukko atomeja. Kaikilla elävillä olennoilla on hyvin samankaltainen DNA. Itse asiassa ainoa ero sinun ja banaanin välillä on muutamat erot DNA-ketjussa. Ilmassa, jota hengitän, on happimolekyylejä, jotka ovat olleet olemassa vuosituhannen ajan ja ovat matkanneet lukemattomien keuhkojen läpi.

Mutta hindulaisuudessa tämä samankaltaisuus menee syvemmälle kuin vai ruumiisiimme. Brahman on sanskriitin sana äärimmäiselle hengelliselle todellisuudelle, joka on perustana kaikille asioille. Kaiken olemassaolo maailmassa – kivien, eläinten, kasvien ja ihmisten –  juontaa tästä brahmanista. Tämä todellisuus laajentaa karman ja dharman ymmärrystä. Kaikki asiat liittyvät niin läheisesti toisiinsa hengellisesti, että ei ole mahdotonta nähdä, miten pienet ajatukset tai teot voivat nykäistä karman naruja niin, että se saa aikaan elämäsi olosuhteet. Eikä ole myöskään vaikea ymmärtää, miksi meidän pitäisi elää korkeimman rakkauden dharman mukaan kaikessa, kun kaikki asiat ovat fyysisiä ja hengellisiä lähimmäisiäsi.

Tämä ylimaallinen ykseys kaikessa löytyy sanskriitin lauseessa Tat Tvam Asi, joka on käännettynä: ”Sinä olet se.” ”Sinä” on pronomini, joka merkitsee pyhyyttä. Sinä olet pyhä, yksilöllinen henkilö. Ja sinut on valmistettu samasta hengellisestä aineesta kuin tuo olento. Mikä tarkoittaa, että tuo olento on myös sinä – pyhä, yksilöllinen henkilö. Tämä periaate kohottaa ja tekee pyhäksi jokaisen Asian maailmankaikkeudessa. Minulla on pyhä vastuu toimia harmoniassa (dharma) tässä pyhien asioiden maailmankaikkeudessa. Sinä olet se tarkoittaa paljon enemmän kuin sitä, että kaikki asiat ovat pyhiä. Kaikkien pyhien kohteiden sisällyttäminen laajentaa henkilökohtaisen identiteettisi rajoja. Jos minussa ja jossakin asiassa on samat molekyylit, hengitämme samaa ilmaa ja olemme syntyneet samasta hengellisestä aineesta, se on paljon enemmän kuin lähimmäiseni. Me itse olemme sekoittuneet yhteen yhteisöön muiden itsejen kanssa, kaikki sidottuna ykseyteen, joka yhdistää kaikki asiat.

Tämä ykseys ei ole vain yksinkertainen älyllinen harjoitus. Se voidaan kokea rukouksen, mietiskelyn ja ajattelevaisuuden kautta. Kokemus tällaisesta hengellisestä yhteydestä vie sitä pois väkivaltaisuudesta ja lisää henkilön kykyä tuntea ja ilmaista rakkautta. Oma kokemukseni on se, että olen menettänyt halun tappaa hämähäkkejä ja hyönteisiä tarpeettomasti. Mitä enemmän pyrin oppimaan ja rakastamaan jopa näitä karmaisevia ryömiviä otuksia, sitä paremmin käsitän niiden paikan tässä maailmassa ja näen, että rauha voi vallita maailmojemme välillä.

Tämä ykseyden periaate istuu mormonismiin paremmin kuin monet tajuavatkaan. Abrahamin kirjasta opimme, että Jumala huomasi olevansa keskellä iankaikkisia älyjä ja järjesti ne eri asioihin. Opimme edelleen Joseph Smithiltä Oppi ja liitot -kirjan luvusta 93, että äly on olennainen valo ja totuus, josta identiteettimme on tehty. Eikä vain meidän ihmisten identiteetit, vaan kaikkien asioiden. Puilla, eläimillä, kivillä ja meillä kaikilla on äly. Se, onko mormonien käsite älystä ja hindujen käsitys yleismaailmallisesta brahmanista sama asia, on epäselvää. Mutta se, että mormoniteologia hyväksyy kaikkien asioiden hengellisen luonteen, on sattuvaa. Ja tuon hengellisen luonteen ykseys on selvä.

Toivoisin, että voisimme mormoneina kiinnittää tähän enemmän huomiota. Kuten sanoin aiemmin, tämän ylimaallisen ykseyden kokeminen tutkiskelun ja mietiskelyn kautta muuttaa elämänne. Se on yksi parhaista tavoista toimia myötätuntoisemmin ja rakastaen kaikkea kohtaan. Ilman epäilyksen häivää, se oli Joseph Smithin mielessä, kun hän teki palautuksen työtä. Ilman epäilyksen häivää, sen pitäisi olla meidän mielissämme, kun elämme ja toimimme rakkaudessa pyhien lähimmäistemme maailmankaikkeudessa.

4 Kaikki tiet johtavat minun luokseni

Bhagavad Gitan luvussa 4, jakeessa 11 esitetään mielenkiintoinen ajatus. Krishna, kirjan pääjumala, sanoo: ”Kun he lähestyvät minua, otan heidät vastaan. Kaikki tiet…johtavat minun luokseni.” Hindulaisuus ja useimmat idän hengelliset uskonnonharjoitukset lähestyvät uskonnon käsitettä hyvin eri tavalla kuin me täällä lännessä. Kristinuskossa, erityisesti mormonismissa, me erottaudumme olemalla määrätyn uskonnollisen yhteisön jäseniä. Näillä kirkoilla on omat instituutionsa tai uskonnolliset hallintonsa. Hindulaisuudessa ei kuitenkaan ole keskitettyä kirkkoa. Ei ole olemassa määrättyjä uskomuksia tai määrättyjä toimituksia, jotka pitää tehdä ollaksesi hindu. Se on kaikki omaa, henkilökohtaista hengellistä uskonnonharjoitusta. Jos haluat olla hindu, harjoita hindulaisuutta. Mitään virallista prosessia ei vaadita.

Tämä on yksi ajatus, joka on selvästi ristiriidassa mormonismin kanssa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ja kristinusko yleensäkin ovat ottaneet omakseen ajatuksen järjestetystä kirkosta. Kyllä, henkilökohtainen hengellinen uskonnonharjoitus on tärkeää, mutta niin on myös sen määrätyt muodot, kuten upotuskaste tai valkoiseen paitaan pukeutuminen kirkkoon sunnuntaina. Järjestetyllä kirkolla on myös selkeitä etuja, kuten nopean humanitaarisen avun järjestäminen ja suurempi kapasiteetti palvella yleensäkin maailmassa. Joten vaikka ajatus siitä, että oma hengellinen uskonnonharjoitus on tärkeämpää kuin jäsenyys uskonyhteisössä uhkaa järjestetyn kirkon tarpeellisuutta, uskon, että se on ymmärtämisen arvoista.

Sanskriitin sana tälle ajatukselle on sadhana, joka tarkoittaa elämäntapaa, joka johtaa korkeimpaan tavoitteeseen. Vaikka omalle sadhanallesi on olemassa joitakin yleisiä muotoja, se yleensä ottaa elämäsi muodon. On olemassa monia hindulaisuuden harjoituskouluja auttamaan tässä prosessissa, mutta koska hindulaisuuden tavoite on sisäinen kehittyminen, ottamasi askeleet ovat hyvin yksilöllisiä. Hindulaisuudessa on tärkeämpää se, että sinulla on hengellistä uskonnonharjoitusta kuin se, millaista se on. Näin on siksi, koska Krishna hyväksyy minkä tahansa hengellisen harjoittamisen. Krishna sanoo myöhemmin Bhagavad Gitassa: “

”Minä olen kaiken palvonnan kohde, sen nauttija ja Herra…Mitä tahansa minulle tarjotaan antaumuksella puhtain sydämin – lehti, kukka, hedelmä tai vesi – hyväksyn sen ilolla. Mitä tahansa teetkin, tee siitä uhrilahja minulle – syömästäsi ruoasta, tekemistäsi uhrauksista, antamastasi avusta, jopa kärsimyksestäsi. Tällä tavoin…tulet minun luokseni…etsit minua sydämessäsi, ja lopulta olet liittynyt minuun.”

Tämä on kaunis ilmaus. Krishna ei välitä millaisia uhrilahjasi ovat, vaan siitä, että annat niitä. Hän haluaa niin kovasti olla yhteydessä sinuun, että jopa niukimmatkin uhrilahjasi ovat hyväksyttäviä ja auttavat sinua kasvamaan hengellisesti.

Kaikki hengelliset polut ovat arvokkaita tämän mallin mukaan. Kaikenlaisesta elämästä ja elämäntyylistä voidaan tehdä pyhiä, kunhan se on tehty rakastavalla omistautumisella Jumalaa ja pyhien lähimmäisten maailmankaikkeutta kohtaan. Hindulaisuuden harjoittamiseen on olemassa niin monta tapaa kuin maapallolla on ihmisiä. Ehkä siksi hindulähetyssaarnaajia ei ole olemassa. Hengellisessä uskonnonharjoituksessa puhuminen on vähemmän tärkeää kuin kuunteleminen. Hengellinen kasvua, kehitystä ja oivalluksia voidaan löytää mistä tahansa.

Palatakseni mormonien viitekehykseen, mielestäni opetus, joka voidaan saada sadhanan ymmärtämisestä on se, että meidän pitäisi olla puuttumatta niin paljon siihen, miten joku muu harjoittaa mormonismia. Meidän täytyy lopettaa rajojen vartiointi ja sen saneleminen, kuka on mukana ja kuka ei. Myös lähetystyöpyrkimyksissämme ihmiset kuulevat sanomamme paremmin, jos he huomaavat, että arvostamme sitä hengellisyyttä, joka heissä jo on. Pyrkimystemme tulisi olla kokonaisvaltaisempia, kuten presidentti Hinckley sanoi: ”Tuokaa mukananne kaikki hyvä ja kaikki, mikä on totta, mitä teillä on ja minkä olette saaneet mistä tahansa lähteestä, ja tulkaa ja katsokaa, onko meillä kenties siihen jotakin lisättävää” (”Uskomme ihmeellinen perustus”, Gordon B. Hincley, lokakuu 2002).

5 Jooga

Jooga on ehkä erottuvin käsite hindulaisuudessa, mutta ehkä vähiten ymmärretty. Kun ajattelemme joogaa, mietimme asentoja, venytyksiä ja liikkeitä. Mutta tämä jooga (hatha jooga) on vain yksi oksa kuusioksaisessa puussa. Joogassa on viisi muuta oksaa, jotka ovat hengityksen hallinnan, meditaation, mietiskelyn, palvelun, opiskelun ja määrättyjen mantrojen muotoja. Jooga on ajatusten, hengen ja fyysisten harjoitteiden muoto, joka sisältää sadhanasi.

Jooga on sanskriitin sana ikeelle. Tämän sanan tulisi soittaa kelloja kenelle tahansa kristitylle, koska Kristus käski meitä ottamaan Hänen ikeensä päällemme. Ies on työkalu, jota käytetään pyrkimysten yhtenäistämiseen. Jooga on kirjaimellisesti täydellisen yhdistymisen ja yhdentymisen harjoittelua Jumalan kanssa. Voidaan sanoa, että toimituksemme ovat mormonismin jooga. Vaikkakin ihana asia joogassa on se, että siinä pyritään yhteyteen kehomme kanssa asentojen ja hengityksen kautta, pyrkimyksenä yhdentyä sujuvammin hengelliseen luonteeseemme.

Kuten sanottu, jooga on enemmän kuin vain asennot, joita yleensä ajattelemme. Tämä on kuitenkin hyvä aloitus. Miten voimme odottaa voivamme hallita mietiskelyn, jos emme ole yhtenäisiä kehomme kanssa? Miten voimme odottaa voivamme yhdistää täydellisemmin hengellisen ja fyysisen luonteemme, jos lietsomme sotaa ruumiissamme syömisen ja juomisen kautta. Hatha jooga on yksinkertaista ja sitä voidaan soveltaa kaikille taitotasoille ja rajoitteille.

Mormonismissa on syvällinen teologia ruumiista, mutta emme anna sen täyttää koko uskonnonharjoitustamme. Viisauden sana on lähimpänä, mutta yleinen ymmärrys siitä raapaisee tuskin pintaa. Ruumiitamme pidetään lahjoina, mutta meillä ei ole käytäntöä elää ykseydessä sen kanssa. Ehkä tämä johtuu osittain mormonismin juurista puritaanisessa protestanttisessa Amerikassa. Mutta pidättäytyminen joistakin aineista, kuten alkoholi ja tupakka on kaukana ykseydessä olemisesta ruumiidemme kanssa.

Mormonismissa uskotaan, että kaikki henki on materiaa—vain hienompaa ainesta. Siksi hengellinen uskonnonharjoituksemme on aineellista harjoitusta. Miten voimme olettaa, että saamme hengellisen elämämme järjestykseen, jos elämäntapamme riistää ruumiiltamme kunnollisen ravinnon? Miten voimme kehittyä mietiskelyssä, jos aivomme yrittävät jatkuvasti selviytyä sokeristen energiajuomien vaikutuksesta ja ruokakoomaähkyistä? Se, että opimme elämään sopusoinnussa kehojemme kanssa tarkoittaa, että opimme syömään oikein, nukkumaan oikein ja liikkumaan oikein suhteessa omaan elämäämme.

Olisi viisasta osallistua ja sisällyttää hatha joogan harjoittelua elämäämme mormonina. Loppujen lopuksi, mormonit uskovat ruumiilliseen Jumalaan ja että taivaassa olemiseen sisältyy se, että olemme täydellisessä yhteydessä ruumiimme kanssa. Meidän ei pitäisi jättää henkemme ja ruumiimme yhdistämisen tehtävää tulevaisuuteen.

Artikkeli on kaksiosaisen artikkelisarjan ensimmäinen julkaisu. 9 Samankaltaisuutta hinduismin ja mormonismin välillä, osa 2 -artikkeli julkaistaan pian.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Madison ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 9 samankaltaisuutta hinduismin ja mormonismin välillä, osa 1 appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Hei Vaari,

Eräs veli seurakunnassamme lainaa erästä lausuntoa (aina kun aihe sallii sen), jonka Joseph Smith on oletettavasti sanonut. Sen mukaan pyhien päästyä selestiseen valtakuntaan, he tulevat olemaan yllättyneitä löytäessään sieltä myös katolisia, muslimeja jne. En ole koskaan löytänyt mitään lainausta, joka olisi lähellekään samanlainen. Ymmärrän, että selestiseen valtakuntaan pääsemiseen vaaditaan kaste ja konfirmointi (ja Pyhän Hengen lahja), joiden kautta henkilöstä tulee mormonikirkon jäsen. Auttaisitko tässä asiassa? Pääsevätkö kaikki taivaaseen?

Terveisin

Timo

Vastaus

Hei Timo,

Olet täysin oikeassa. Kolmen kirkkauden asteen asukkaista kerrotaan Oppi ja liitot -kirjassa, luvussa 76. Kuvaus niistä, jotka perivät selestisen valtakunnan on jakeissa 50-52:

”Ja vielä me todistamme – sillä me näimme ja kuulimme, ja tämä on Kristuksen evankeliumin todistus niistä, jotka tulevat esiin vanhurskaiden ylösnousemuksessa:

He ovat niitä, jotka ottivat vastaan todistuksen Jeesuksesta ja uskoivat hänen nimeensä ja jotka kastettiin samalla tavalla kuin hänet haudattiin, haudattiin veteen hänen nimeensä, ja tämä käskyn mukaan, jonka hän on antanut –

jotta kun he pitävät käskyt, heidät pestäisiin ja puhdistettaisiin kaikista synneistään ja he saisivat Pyhän Hengen tähän valtuuteen asetetun ja sinetöidyn kätten päällepanemisella,

ja jotka voittavat uskon kautta ja jotka sinetöi lupauksen Pyhä Henki, jonka Isä vuodattaa kaikkien niiden päälle, jotka ovat vanhurskaita ja uskollisia.” (OL 76:50-53).

Jae 70, joka on viimeinen jae, joka kuvailee niitä, jotka tulevat esiin vanhurskaiden ylösnousemuksessa, kuuluu seuraavasti:

”Nämä ovat niitä, joiden ruumis on selestinen, joiden kirkkaus on auringon, tosiaankin Jumalan kirkkaus, korkeimman kaikista, ja joiden kirkkauden on kirjoitettu olevan taivaankannen auringon kaltainen.”

Tämä jae vahvistaa sen, että näissä jakeissa puhutaan selestisestä valtakunnasta. Joten yksi ihmisryhmä, joka perii selestisen valtakunnan ovat ne, jotka on kastettu upottamalla (kastettiin samalla tavalla kuin Hänet haudattiin), jotka saavat Pyhän Hengen kätten päällepanemisen kautta pappeuden valtuudella ja jotka voittavat maailman uskon kautta – toisin sanoen ne, jotka elävät kuuliaisina kaikille evankeliumin laeille ja toimituksille. Meidän aikanamme on olemassa vain yksi uskontokunta, joka täyttää kaikki vaatimukset selestiseen valtakuntaan pääsemiseen ja tuo uskontokunta on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.

On kuitenkin olemassa myös toinen ihmisryhmä, joka voi elää iankaikkisuuden selestisessä valtakunnassa, ja siitä kerrotaan OL 137:10:

”Ja minä näin myös, että kaikki lapset, jotka kuolevat ennen kuin saavuttavat vastuullisen iän, pelastuvat taivaan selestiseen valtakuntaan.”

Huomatkaamme, että on monia hyviä ihmisiä, jotka elävät siveellisesti ja rakastavat Herraa, mutta jotka eivät todella tunne Häntä, koska ihmisten säännöt ovat sokaisseet heidät. Nämä hyvät ihmiset, jotka eivät ole ottaneet vastaan liittoja Jumalan valtuutettujen palvelijoiden kautta, eivät peri selestistä valtakuntaa vaan jonkin vähäisemmän kirkkauden valtakunnan, kuten terrestrisen valtakunnan. Heistä kerrotaan luvussa 76:

Nämä ovat niitä, jotka saavat hänen kirkkaudestaan mutta eivät hänen täyteydestään.

Nämä ovat niitä, jotka saavat Pojan kirkkaudesta mutta eivät Isän täyteydestä.

Sen tähden heidän ruumiinsa on terrestrinen eikä selestinen ja eroaa kirkkaudessa niin kuin kuu eroaa auringosta. (OL 76:75-78).

Joten voit olla rauhallisin mielin. Pyhien kirjoitusten perusteella pieniä lapsia (jotka kuolevat ennen vastuullista ikää) lukuunottamatta ainoat henkilöt, jotka elävät selestisessä kirkkaudessa, missä Jumala ja Kristus asuvat, ovat ne kaikenikäiset ihmiset, jotka ovat tehneet pyhiä kuuliaisuuden liittoja Herran kanssa pyhän pappeuden valtuudella ja jotka elävät kaikkien tekemiensä liittojen mukaisesti.

Kaikki, jotka ovat kuolleet ennen kuin he ovat saaneet nämä pyhät toimitukset, saavat mahdollisuuden oppia evankeliumista ja saada osakseen sijaistoimitukset, jotka tehdään täällä maan päällä. Jos he hyväksyvät nuo toimitukset, noilla hyvillä ja siveellisillä ihmisillä on mahdollisuus olla selestisen valtakunnan perillisiä.

-Vaari

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu askgramps.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Pääsevätkö muiden uskontokuntien jäsenet selestiseen valtakuntaan? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta kun 20-vuotias Gary J. Coleman katsoi Washington Staten yliopiston asuntonsa ikkunasta, hän tunsi outoa johdatusta, joka muutti hänen elämänsä suunnan.

Tien toisella puolella oli kaunis nainen, Judith ”Judy” England, joka asui yliopiston asunnossa vain muutaman lyhyen kuukauden. Gary ja Judy alkoivat jutella ja saivat selville, että he olivat kasvaneet pienillä paikkakunnilla vain 40 minuutin ajomatkan päässä toisistaan.

”Tässä olemme, hän on vain vajaan kymmenen metrin päässä toisen asunnon ikkunan ääressä ja minä katselen oman asuntoni ikkunasta. Henki sanoo: ’Tuosta tytöstä tulee vaimosi,’” vanhin Coleman muistelee.

Hartaana katolilaisena, joka pohti pappisseminaariin menemistä, Colemanilla oli jo epäilyksensä siitä olisiko elämä selibaatissa todella Jumalan suunnitelma lapsilleen. Mutta tämä ilmoitus yllätti Garyn. ”Minä vain mietin, mikä ihme tuo kuulemani viesti oli? Kuinka se olisi mahdollista?” Mutta hän toimi silti saamansa viestin mukaisesti ja pyysi Judya kävelylle kanssaan.

Nuo kaksi oppivat välittömästi toistensa erilaisista uskoista ja taustoista. Gary kasvoi hartaassa perheessä, joka oli nimetty Yakiman hiippakunnan vuoden katoliseksi perheeksi. Judy puolestaan oli syntynyt mormonivanhemmille, mutta käynyt lapsuutensa metodistikirkossa, sillä heidän kotikaupungissaan ei ollut mormoniseurakuntaa. Hän oli vasta vastikään instituutissa alkanut oppia mormonijuuristaan, mutta tiesi haluavansa solmia iankaikkisen avioliiton temppelissä.

Heidän erovaisuuksistaan huolimatta Garysta ja Judysta tuli ystäviä ja he opettivat toisilleen omista uskoistaan.

Uuden uskon löytäminen

”En voinut katsoakaan toista kirkkoa. Se oli syntiä,” vanhin Coleman kertoo. ”Elämässäni, urallani, nuoruudessani oli syntiä tutkia toisia kirkkoja.” Vaikka Gary halusi oppia Judyn uskonnosta, hänen oman uskonsa herättämät ristiriitaiset tunteet olivat liian voimakkaita.

Kunnes Gary huomasi Judyn ystävän, palanneen lähetyssaarnaajan, opettavan kampuksella. Kurssin nimi oli ”Mormonien näkemys elämästä ja kuolemasta”. Gary seisoi luokkahuoneen ulkopuolella, hänen kasvatuksensa ja tämän uuden halun oppia evankeliumista riidellessä keskenään. ”Kävelin edestakaisin ja lopulta astuin huoneeseen,” vanhin Coleman kertoo. Silloin hän kuuli John Madsenin opettavan pelastussuunnitelmasta.

Gary muistaa taululle piirretyn hahmotelman ja tunteet, joita noiden kuvien merkitysten oppiminen hänessä herätti. Vuosi myöhemmin Gary sai Mormonin kirjan, johon oli merkattu muutamia kohtia, jotka ”johdattaisivat henkilön kirjan läpi Moronin todistukseen: ’kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta’ ja niin tein,” vanhin Coleman muistelee. ”Vain 87 jakeen ja rukouksen jälkeen sain todistukseni.”

Tuon kokemuksen jälkeen Gary kiirehti instituuttiin ja tapasi John Madsenin, josta oli tullut hänelle hyvä ystävä ja opettaja. ”Sanoin: ’haluan liittyä kirkkoosi.’ Hän vastasi: ’Et voi. Et ole käynyt läpi opetuksia.’ Minä sanoin: ’Kyllä voin. Kävin juuri läpi yhden.’ Hän vastasi: ’Ei, sinun täytyy käydä läpi kaikki opetukset,’” vanhin Coleman muistelee. ”’No, kuka niitä opettaa?’ ’Lähetyssaarnaajat.’ ’Etsitkö heidät käsiisi, sillä haluan käydä läpi nuo opetukset liittyäkseni kirkkoon?’”

Judy muistaa kuinka nopeasti tämä muutos tapahtui, ”Hän tuli eräs viikonloppu Spokaneen, jossa opetin koulussa ja hän sanoi: ’En voi tutkia kirkkoa enää. Jos jatkan tätä, se on kuolemansynti minulle.’”

”Joten hän lähti, mutta muutaman päivän päästä hän soitti ja kertoi tapaavansa lähetyssaarnaajia. Sitten hän tuli jälleen viikonloppuna Spokaneen ja avatessani oven hänellä oli puku päällään ja hän loisti valoa. Minä kysyin: ’Milloin sinut kastetaan?’ ja hän vastasi: ’Kolmen viikon päästä.’ Ja niin hänet kastettiin eikä hän ole sen koomin katsonut taakseen.

Gary Coleman otti kaiken uskonsa palon ja katolista kirkkoa kohtaan tuntemansa omistautuneisuuden ja kanavoi sen tähän uuteen uskoon.

”Hän oli kanssani kastetilaisuudessani,” Gary kertoo Judysta. ”Silloin pyysin häntä menemään naimisiin kanssani, kun nyt olin jäsen, ja hän vastasi: ’Kyllä, jos viet minut temppeliin.’ En tiennyt, mitä se tarkoitti, mutta vastasin myöntävästi. Ja niin me sitten teimme.”

Perheelleen kertominen

”Hyvä ja vakaa katolinen perhe, itse asiassa, hiippakuntamme vuoden katolinen perhe, pirstoutuisi sirpaleiksi, jos yksi heidän pojistaan tai veljistään jättäisi katolisen kirkon,” vanhin Coleman kertoo. ”Oli erittäin vaikeaa päästä takaisin heidän hyväksyntänsä ja rakkautensa piiriin, sillä he ajattelivat minun todella loukanneen heitä.”

Mutta tuo loukkaus avasi uuden oven ymmärrykselle Colemanin perheessä. Vain puolitoista päivää kasteensa jälkeen Gary näki veljensä Washington Staten yliopiston kampuksella. ”Hän katsoi minua ja kysyi: ’Teitkö sen?’ Vastasin: ’Tein.’ ’Miltä sinusta tuntuu?’ Vastasin: ’Minusta tuntuu hyvältä.’” Mitä hänen veljensä sanoi seuraavaksi todella hämmästytti Garya. ”’No, Gary, olet isoveljeni ja tiedän, ettet olisi tullut kastetuksi, jos et uskoisi sen olevan oikein.’” Vain kolme kuukautta tuon keskustelun jälkeen Gary oli veljensä kanssa, kun hänetkin kastettiin. Vaikka heidän vanhempansa pysyivät hartaina katolisina, kahdeksan vuotta myöhemmin myös Garyn sisko perheineen liittyi kirkkoon.

”Jonkun on aloitettava tuo perheitä iankaikkisesti siunaava prosessi,” vanhin Coleman sanoo. ”Teen parhaillaan temppelityötä ja sukututkimustyötä tuhansien esivanhempieni puolesta. Jonkun on oltava perheessä ensimmäinen. Meidän perheessämme se olin minä. Oli hyviä aikoja, kuten voitte kuvitella. Mutta myös kamppailut olivat hyvin todellisia. Voitte kuvitella kuinka vastapuoli hyökkää uutta käännynnäistä kohtaan. He hukuttavat sinut antimormonikirjallisuuteen; he haluavat musertaa sinut vain sen vuoksi, mitä teit. Ne ovat vaikeita aikoja – tiedän sen. Olen kokenut sen, joten kun kutsun ihmisiä kokemaan tämän, tiedän sillä olevan hintansa.”

Johtavaksi auktoriteetiksi kutsuminen

Vain muutama vuosi kasteensa jälkeen, Gary Coleman asetettiin seitsenkymmeneksi vaarnassaan. ”Noihin aikoihin jokaisessa vaarnassa oli seitsenkymmeniä. Ja 60-luvulla seitsenkymmenet olivat kirkon paikallisia lähetyssaarnaajia,” vanhin Coleman kertoo. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin Washington Staten lähetyskentän johtokuntaan. Koko kirkossa oloaikanaan hän on palvellut viiden lähetyskentän johtokunnassa, kolme kertaa lähetysjohtajana (Kalifornia, Arcadia – kolme vuotta; New York, Rochester – kolme kuukautta; Jamaika – yhden kuukauden). ”Lähetystyö, tämä on minun elämäni,” vanhin Coleman sanoo. Hänen 28 vuotta kestänyt uransa seminaarissa ja instituutissa oli olennainen tekijä evankeliumin oppimisessa ja opettamisessa.

Vuonna 1992 Gary Coleman kutsuttiin palvelemaan kirkon seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä, samassa konferenssikokouksessa kuin hänen hyvä ystävänsä John Madsenkin. ”Me olemme ainoat miehet Joseph Smithin aikojen jälkeen, joista toinen kastoi toisen ja joista sitten tuli johtavia auktoriteetteja samassa konferenssissa,” vanhin Coleman kertoo.

Lähetystyö jatkui hänen uuden tehtävänsä myötä. ”Olemme Judyn kanssa tehneet 135 lähetyskenttäkiertuetta. Sitä me rakastamme,” vanhin Coleman sanoo. Mutta näiden uusien lähetystyökokemusten kautta tuli uusia oppimismahdollisuuksia. ”Huhtikuussa 1993, oltuani koorumin jäsen noin seitsemän tai kahdeksan kuukautta, presidentti Hinckley sanoi minulle: ’Vanhin, puhutko espanjaa?’ ’Ei, en puhu, presidentti.’ ’No, sitten sinun on paras opetella.’ Se oli ensikosketuksemme siihen, että tulisimme palvelemaan seuraavasta 19 vuodesta 10 espanjankielisten alueiden johtokunnissa,” vanhin Coleman muistelee.

Evankeliumin jakaminen

Espanjan opetteleminen avasi vain uusia ovia vanhin Colemanille jakaa evankeliumia, mukaan lukien kuusi kirjaa, jotka hän on kirjoittanut jakaakseen uskonsa ja matkansa käännynnäisenä. Sekä espanjaksi että englanniksi painetut kirjat keskittyvät kääntymyksen matkaan, jäsenlähetystyöhön ja evankeliumin iloon. Hänen viimeisin kirjansa, ”Yes. Mormons Are Christian: How a Devoted Catholic Discovered the Restored Gospel of Jesus Christ” (”Kyllä, mormonit ovat kristittyjä: Kuinka harras katolilainen löysi Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin”), kertoo vanhin Colemanin omasta hengellisestä matkasta, tarjoten lähetystyöhön lisätyökalun, joka opettaa ihmisille heidän tarkoituksestaan maan päällä ja heidän jumalallisesta tarkoitusperästään Jumalan lapsina.

”Niiden, joilla on todistus uskosta, tulee vain jakaa se,” vanhin Coleman sanoo. ”Se on ainoa asia, minkä minä olen koskaan tehnyt – kutsunut ihmisiä näkemään, mitä meillä on.”

Hänen uniikki näkökulmansa ja taustansa johdattivat hänet puhumaan vuoden 2007 huhtikuun yleiskonferenssissa yleisestä kysymyksestä: ”Ovatko mormonit kristittyjä?” Tämä puhe sovitettiin myöhemmin kirkon ensimmäiseen viralliseen Mormon messageen (”mormoniviesti”), selventäen mormonien uskomuksia voimallisin tavoin.

Nyt, täysinpalvelleena johtavana auktoriteettina, vanhin Coleman jatkaa sen tekemistä, mitä hän on tehnyt aina kirkkoon liittymisestään asti; hän jakaa rakastamaansa evankeliumia.

”Ihmiset kysyvät minulta ’mitä te nyt teette, kun miehesi on täysinpalvellut johtava auktoriteetti?’ ja minä vastaan: ’Samaa mitä olemme aina tehneet, käännymme ihmisten puoleen,’” Judy kertoo. ”Ei ole väliä ovatko he kirkossa, kirkon ulkopuolella vai epäileviä jäseniä. Elämässämme on paljon ihmisiä ja Herra jatkaa heidän tuomistaan elämäämme.”

Täydellinen esimerkki tästä oli tapaus, jolloin vanhin Coleman, ollessaan illallisella ystäviensä kanssa, hyppäsi ylös esitelläkseen itsensä ja onnitellakseen palannutta lähetyssaarnaajaa, jonka hän näki saapuvan ravintolaan. Yksi heidän ystävistään kääntyi Judyn puoleen ja sanoi: ”Hän ei ole koskaan vapaalla, se on hänen sydämessään.” Judy kertoo: ”Se on täydellisin kuvaus, jonka osaan kuvitella, mitä tulee mieheni lähetystyöhenkeen.”

Mutta mikään tästä ei olisi mahdollista ilman tuota yhtä sunnuntaita, jolloin Gary Coleman näki Judy Englandin asuntonsa ikkunasta. ”Hän ei kertonut minulle tuosta hengellisestä johdatuksesta, jota hän tunsi nähdessään minut ensimmäisen kerran, ennen kuin olimme menneet naimisiin – mikä on mielestäni tärkeää – mutta minusta tuntuu, että jos tuota ilmoitusta ei olisi tapahtunut, suhteemme ei olisi edennyt mihinkään. Kumpikaan ei olisi uskaltautunut toisen reviirille.” Mutta tuo yksi hetki oli käänteentekevä vanhin Colemanin elämässä

”Kaikki mitä olen tehnyt on seurausta siitä, että Herra toi elämääni Judy Englandin evankeliuminsa kanssa,” vanhin Coleman sanoo. ”Sitten meidän oli mahdollista jakaa evankeliumia avioliitossamme ja perheessämme. En siis ota lainkaan kunniaa tästä, uskon Herran auttaneen meitä. Tiedän Herran auttaneen meitä ja minusta tuntuu, että vaimoni on aivan yhtä paljon osa tätä kuin minä, sillä mitään ei olisi tapahtunut ilman häntä.”

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Danielle B. Wagner ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”How a Man Preparing to Become a Priest Became a Mormon General Authority”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Kuinka papiksi valmistautuvasta miehestä tulikin mormonikirkon johtava auktoriteetti appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Eräänä iltapäivänä kuulin koputuksen etuoveltani. Kun avasin oven, löysin kaksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajaa seisomassa kynnykselläni leveät hymyt huulillaan. Kutsuin heidät sisään, mutta en sanoisi sitä hyväntahtoiseksi tapaamiseksi. He opettivat ja minä osoitin tiukasti heidän opetuksensa vääriksi. He poistuivat, eivätkä palanneet koskaan. Näin jälkeenpäin ajatellen, kadun tapahtunutta. Mutta he olivat koputtaneet vannoutuneen Jehovan todistajan oveen. En todellakaan aikonut sivuuttaa tilaisuutta opettaa ja todistaa näille nuorille, väärää tietoa saaneille ystävilleni.

Muutamia kuukausia myöhemmin ovelleni koputettiin taas. Tällä kertaa minua tervehtivät sisarlähetyssaarnaajat, ei veljet. Kuulin, että asuin asunnossa, jossa oli nähtävästi aiemmin asunut vähemmän aktiivinen mormoniperhe ja lähetyssaarnaajat olivat etsimässä jäseniä, jotka olivat niin sanotusti ”kadonneet”. Siitä johtui nämä kaksi vierailua niin lyhyellä aikavälillä.

Aivan kuten veljet aiemmin, kutsuin sisarlähetyssaarnaajat sisälle. Luulen, että käyttäydyin vähän paremmin tällä kertaa – mutta vain juuri ja juuri. Taas kerran me keskustelimme, väittelimme, emmekä juurikaan edenneet mihinkään. He kuitenkin tulivat takaisin – ja me ystävystyimme. Ajan myötä huomasin, että olin alkanut kunnioittaa lähetyssaarnaajia ja myös mormonikirkon jäseniä. Ja vaikka heidän tietämyksensä Raamatusta oli mielestäni vajavainen, en voinut kieltää tapaamieni ihmisten hyvyyttä.

Tunnustukseksi minun täytyy myöntää, että päästin heidät kotiini – ja keskustelin kuukausien ajan heidän uskonnostaan – ei siksi, että olisin tuntenut, että minulta puuttuu jotakin, vaan oikeastaan kahdesta muusta syystä. Ensimmäiseksi, ajattelin voivani käännyttää heidät ja olin valmis ottamaan haasteen vastaan. (Selvästikin he ajattelivat samoin minusta!) Toiseksi, Jehovan todistajien kirjallisuus antaa usein jäsenilleen tietoa muiden uskontojen jäsenistä, mutta mormoneista ei ollut juuri mitään kirjallisuutta. Se kolahti minuun oudosti, ja niinpä olin utelias tietämään vähän enemmän siitä, mihin mormonit uskovat.

Kun kastehaasteesta tuli fiasko

Kuulette usein lähetyssaarnaajista, jotka antavat kastehaasteen tutkijoilleen ensimmäisellä tapaamiskerralla. Lähetyssaarnaajat eivät käyttäneet tuota lähestymistapaa minun kanssani. Päinvastoin, he etenivät kanssani todella hitaasti. Siirryimme suunnitelmallisesti keskustelusta toiseen, enkä ollut samaa mieltä heidän kanssaan juuri mistään. Kuukausia sen jälkeen, kun he olivat opettaneet minua ja minä olin ollut eri mieltä, toinen sisarista kysyi minulta ”seuraisinko Jeesuksen antamaa esimerkkiä mennä kasteelle.” Purskahdin nauruun, koska kysymys oli järjetön – niin järjetön, että luulin sen olevan vitsi! Jatkoin nauramista jonkin aikaa, kunnes tajusin olevani ainoa, joka nauroi. Sisar Bonny, joka oli kysynyt kysymyksen, kyynelehti avoimesti.

Pyysin heti anteeksi ja sanoin sisarille, että vaikka kunnioitinkin heitä suuresti, keskusteltuamme kuukausien ajan olin varmempi kuin koskaan, että minä tiesin totuuden. Heidän pyrkimyksensä opettaa minua oli tehnyt minut vakuuttuneeksi siitä, että minun kirkkoni oli oikeassa, ei heidän. Lisäksi, miten voisin mennä kasteelle, jos en ollut samaa mieltä mistään asiasta! Sisar Bonny pyysi anteeksi ja juoksi WC:hen. Hänen toverinsa seurasi häntä joutuisasti, mutta pysähtyi sanoakseen minulle ensin, että olin ”ääliö”. Vaikka sisaret olivat opettaneet minulle hyvin vähän asioita, joista olin samaa mieltä, he olivat valitettavasti oikeassa – olin ääliö!

Kun tunsin Pyhän Hengen ensimmäistä kertaa

Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua nuo kaksi sisarlähetyssaarnaajaa tulivat ulos WC:stä, keräsivät tavaransa ja valmistautuivat lähtemään. Juuri ennen lähtöään Sisar Bonny kääntyi puoleeni ja lausui todistuksensa. Hänen toverinsa teki samoin. Olin aivan häkeltynyt! Olin ollut aktiivinen Jehovan todistajien uskossa noin 12 vuoden ajan, mutta voin rehellisesti sanoa, että tuo oli ensimmäinen kerta, jolloin muistan tunteneeni Pyhän HengenJehog.

Se tuli niin suurella voimalla ja varmuudella, että en voinut jättää sitä huomiotta. Olin todellakin ihmeissäni lähetyssaarnaajien todistusten voimasta ja varmuudesta. Ja vielä, miten nämä nuoret naiset voivat olla niin varmoja, kun heille oli niin vaikeaa perustella Raamatun avulla perusoppeja kirkostaan? Siinä ei ollut mielestäni mitään järkeä. Ja silti, outoa kyllä, en ollutkaan enää niin varma siitä, että minulla oli kaikki vastaukset. Puoli tuntia sitten tiesin, että minä olin oikeassa, ja he olivat täysin väärässä. Nyt seisoin 22-vuotiaiden tyttöjen edessä ja tiesin, että he tiesivät enemmän kuin minä.

Kun lopulta nöyrryin kuuntelemaan

Sisaret ottivat tavaransa ja lähtivät; ja huomasin heti tekeväni vakavaa itsetutkiskelua. Kuinka monta asiaa olin kumonnut, mutta joihin minun pitäisi palata uudelleen ja – ensimmäistä kertaa – vilpittömästi kuunnella ja pohtia? Miten monia asioita oma ylimielisyyteni oli estänyt minua kuulemasta? Kun nämä ajatukset tulvivat mieleeni, minun täytyi tunnustaa, että mormonikirkko kansainvälisenä uskontona oli innokkaasti mukana levittämässä evankeliumin totuutta kenelle tahansa, joka halusi kuunnella. (Jehovan todistajana sillä oli suuri merkitys minulle – ja se oli jotakin sellaista, mitä oletin vain Jehovan todistajien suurimmaksi osaksi tekevän.)

Ymmärsin yhtäkkiä, että mormonien sanoma oli yhtenäinen ja selkeä – jotakin, mitä useimmat kristilliset kirkot eivät voi väittää tarjoavansa. Ja mikä tärkeintä, ihmiset sopivat yhteen sanomansa kanssa. He olivat malliesimerkkejä siitä, millaisia Kristus kuvaili uskollisten seuraajiensa olevan. Silloin tiesin, että minun piti saada tietää enemmän. Ymmärsin, että minun piti olla hiljaa ja kuunnella; minun piti oikeasti yrittää ymmärtää mitä he opettivat sen sijaan, että yrittäisin kumota jokaisen pienen asian, josta he kertoivat. Soitin Sisarille ja kutsuin heidät takaisin kysyen, voisimmeko aloittaa alusta. Ja me aloitimme.

Me aloitimme ihan alusta. He opettivat minulle samat asiat kuin aiemminkin, mutta tällä kertaa minä kuuntelin — en vain korvillani, vaan myös sydämelläni. Kuukausia kului ja lopulta liityin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Minun täytyy myöntää, että en halunnut tehdä sitä. Luulen, että itsepäinen osa minusta ei vieläkään halunnut myöntää, että olin niin monien vuosien ajan uskonut johonkin, mikä ei ollut totta – ja olin opettanut tuota virheellistä käsitystä evankeliumista monille muille ihmisille. Joten tein paljon työtä nöyrtyäkseni riittävästi, jotta haluaisin mennä kasteelle, mutta tein sen lopulta, koska halusin totella Isääni.

Luopuminen paljosta evankeliumin takia

Totta puhuakseni, itsepäisyyden lisäksi toinen asia, joka teki kääntymykseni vaikeaksi, oli pelko siitä, että joutuisin jättämään kaikki ystäväni; kaikki ihmiset ja asiat, jotka minulla oli ollut niin kauan, ja jotka olivat antaneet elämälleni tarkoituksen ja suunnan. Sen ymmärtäminen, että olin ollut väärässä uskomusteni suhteen, oli kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta, eikä se vaatinut vain opillisten uskomusteni muuttamista – se vaati koko elämäni muuttamista. Menettäisin paljon omaksuessani sen, mitä olin saanut. Pelkästään todistuksen saaminen oli uuvuttava prosessi, mutta tämä seuraava askel vaatisi paljon uskoa. Kuten odottaa saattoi, kertoessani Jehovan todistajien johtaville veljille seurakunnassani, että aion liittyä mormonikirkkoon, he ilmaisivat minun olevan luopumuksen tilassa – ja minut erotettiin. Ne, jotka olivat olleet lähimpiä ystäviäni, välttelivät minua ja minut suljettiin täysin ulkopuolelle. Se oli niin tuskallista. Laihduin paljon – luultavasti stressin takia – ja oli monin tavoin tolaltani. Mutta onneksi niiden monien minua opettaneiden lähetyssaarnaajien ja seurakuntani upeiden jäsenten avulla, kykenin kokoamaan tarpeeksi uskoa omaksuakseni sen, minkä tiesin nyt olevan totta…

Kun ajattelen elämääni ennen liittymistäni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, tunnen paljolti samoin kuin Paavalin on täytynyt tuntea Damaskoksen tiellä – määrätietoiselta ja varmalta, kunnes hän sokeutui lähes musertavan valon seurauksena (Ap.t. 9: 3-4). Paavalille tuo valo tuli ylösnousseen Herran muodossa, mutta minulle se tuli kahden uskollisen Jumalan tyttären lausuman todistuksen kautta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Lee Nobleman ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”What Happened When a Jehovah’s Witness Tried Converting LDS Missionaries”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Mitä tapahtui, kun Jehovan todistaja yritti käännyttää mormonilähetyssaarnaajat? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kun Webb menehtyi 54-vuoden iässä 5. maaliskuuta 2016, monet, myös mormoni-tiedemiehet, surivat tuon uskomattoman miehen menetystä.

“Kukaan nykyajan teologi, joka ei ole kirkon jäsen, ei ole perehtynyt mormoniteologiaan yhtä huolella ja tarkasti kuin Stephen H. Webb,” sanoi Blair Hodges Brigham Youngin yliopiston Neal A. Maxwellin uskonnollisen tutkimuksen insituutista Salt Lake Tribune-lehdelle.

Kristus on pääosassa

Hän uskoi ja osoitti, että mormonismissa ja erityisesti Mormonin kirjassa on ”pakkomielle Kristuksesta.”

“Kun oikeasti luin tämän kirjan, olin kertakaikkisen yllättynyt,” hän kirjoitti. ”Kukaan muu ei nouse esiin kuin Hän. ’Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa’ (2. Ne. 25:26).

Ja vaikka hänen alkuperäiset kirjoituksensa, joita lainattiin edellä, osoittavat hänen kunnioituksensa mormoniuskomuksia kohtaan, hän ei myöskään karttanut kritiikkiä. Kuitenkin vähän ennen kuolemaansa, tohtori Webb lähetti sähköpostiviestin LDS Living-sivuston toimitukseen kertoakseen, että hänen näkemyksensä ovat ”muuttuneet, kasvaneet ja syventyneet niistä ajoista.” Hän jatkoi sanoen: ”Kirjoitin tuon kohdan, kun olin hyvin alussa matkallani palautetun evankeliumin maailmaan, ja olen oppinut niin paljon siitä ja pyhistä sen jälkeen.”

Webb oli järkkymätön sen suhteen, että mormonismin opiskelu ja mormonien tapaaminen tekivät hänestä paremman kristityn.

Tämä innoitti Webbiä kirjoittamaan uuden kirjan, Mormon Christianity: What Non-Mormon Christians Can Learn from the Latter-day Saints (Mormonikristillisyys: Mitä ei-mormonikristityt voivat oppia myöhempien aikojen pyhiltä) ja jatko-osan nimeltä Catholic and Mormon: A Theological Conversation (Katolinen ja mormoni: teologinen keskustelu).

America Magazine-lehden kysymyksiä ja vastauksia osiossa Webb kertoi lisää esimerkkejä siitä, miten mormonismi oli muuttanut häntä ja miten muut kristityt, erityisesti katoliset, voisivat hyötyä siitä. Tässä muutamia kohokohtia:

…Minusta Mormonin kirja on ilmeisen ihmeellinen kirjoitus, joka käsittelee teologisia asioita kertomuksen muodossa. Kun sen lukee uskonnollisessa mielessä, ei nykyajan historiallisten perusteiden näkökulmasta, siinä esitetään keinoja niiden monien asioiden ratkaisemiseen, jotka jakoivat protestantit 1800-luvulla ja se myös osoittaa tien kohti rikkaampaa ja laajempaa kristillisyyttä, kuin mitä silloin oli tarjolla…

Mitä katoliset voivat oppia mormoneilta?

…Mormonit ja katoliset molemmat puhuvat enemmän teoista ja pyhyydestä enemmän kuin protestantit ja he voivat oppia toisiltaan tuossa asiassa. Sen lisäksi mormoneilla on luja usko taivaan fyysiseen todellisuuteen. Katolisessa kirkossa oli aikaisemmin kuvaannollisempi ja yksityiskohtaisempi lähestymistapa taivaaseen, mutta pelkäänpä, että olemme suureksi osaksi menettäneet sen. Meillä on paljon opittavaa mormonien uskosta materiaalisesti todelliseen tuonpuoleiseen.

Mormoneilla on myös hyvin vahva ymmärrys kuolleiden ja elävien välisestä yhteydestä. Me katoliset voimme oppia arvostamaan omaa vastuutamme kuolleita kohtaan uusilla tavoilla opiskelemalla mormonismia.

Mitä mormonit voivat oppia katolisilta?

Mormonit uskovat, että kristillisyys alkoi mennä harhaan alkuperäisten apostolien kuoleman jälkeen, joten useimmat mormonit eivät lue paljoa perinteistä teologiaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Olen huomannut, että mormonit ovat teologisesti sivistyneempiä ja sitoutuneempia kuin minkään tuntemani kirkon jäsenet. He ovat uskomattoman lukeneita omien uskomuksiensa suhteen ja koska he ovat vähemmistöuskonnon edustajia, he ovat hyvin selkeitä pyrkiessään osoittamaan noiden uskomusten asiallisuuden ja johdonmukaisuuden.

Mormonit ovat teologisesti uteliaita ja älyllisesti rohkeita uskossaan. Mutta mormonit eivät useinkaan tiedä, miten heidän uskomuksensa sopivat muuhun kristilliseen perinteeseen. Yritän osoittaa työssäni, että mormonismi ei ole eristäytynyt ja luoksepääsemätön kristillisyyden muoto. Mormoniuskomuksissa on monia mielenkiintoisia rinnastuksia ja ennakkotapauksia kristillisen historian ja perinteen muissa osissa…

Mikä sinun ymmärryksesi mukaan on mormonismin keskeinen viesti?

Heidän keskeinen viestinsä ei eroa mistään muusta kirkosta. Jokainen mormoni, jonka kanssa olen keskustellut ja jokainen mormonien kirja, jonka olen lukenut, edistää Jeesuksen Kristuksen herruutta Jumalan poikana ja ainoana todellisena Vapahtajana…

Jos voisit kertoa paavi Francisille yhden asian mormoneista, mikä se olisi?

Aika on kypsä sille, että katoliset voisivat ottaa mormonit vakavasti. Hyvä aihe aloittaa olisi kardinaali Joseph Ratzingerin aikoinaan tekemän päätöksen uudelleen harkitseminen, joka koski myöhempien aikojen pyhien kasteiden kelpoisuuden kieltämistä. Hyvä aika aloittaa se olisi Rooma ja sitten kun mormonit avaavat uuden temppelinsä siellä!

Eli siinä ne ovat: neuvot, löydökset ja uskomattoman miehen käsitykset. Miehen, jolla oli aluksi vihamielisiä näkemyksiä kirkosta, mutta joka vähitellen oppi kunnioittamaan sen teologiaa ja jäseniä avaamalla mielensä ja todella lukemalla ja tutkimalla Mormonin kirjaa.

Olemme kiitollisia tohtori Webbin hyväsydämisyydestä, tutkimuksesta ja pyrkimyksistä levittää myönteistä tietoa mormonismista ympäri maailman.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jonathan Decker ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Catholic Professor: The Book of Mormon Is a Miraculous Text”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Katolinen professori sanoo: ”Mormonin kirja on ihmeellinen kirjoitus” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Samaan aikaan tiedän ihmisiä, joille kohtaaminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajien kanssa on ollut kuin vastaus rukouksiin. Minä tapasin kaksi mormonilähetyssaarnaajaa aikanaan täysin sattumalta, ilman etukäteen suoritettuja palavia rukouksia, mutta Jehovan todistajat löysin nimenomaan rukouksen kautta.

Antakaapa kun selitän.

Ensin iski paniikki

Joitain viikkoja sitten ajoin autollani pitkin syrjäistä pikkutietä. Ja kun sanon syrjäinen, minä todella tarkoitan sitä. Tie mutkitteli lähellä itärajaa, ehkä 50 kilometrin päässä Venäjän ja Suomen rajalinjasta, eikä tien varressa ollut käytännössä lainkaan pysyvää asutusta. Mökkejä näin muutamia, niitäkin harvakseltaan.

Ajoni tarkoituksena oli noutaa kyytiini yhdellä noista syrjäisistä mökeistä majaillut ystäväni. Minulla oli mökin osoite ja luulin jo löytäneeni perille, mutta ystäväni mökkiä ei vain näkynyt. Etenin pikkutietä hyvin hitaasti, ympärilleni pälyillen, kun matkani yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään. Samalla kun olin kurkottanut kaulaani vasemman olkani yli, olin huomaamattani päästänyt auton valumaan oikealle. Kesäkelillä olisin pudonnut ojaan, nyt tössähdin syvälle lumipenkkaan.

Paniikki iski silmänräpäyksessä: Olin keskellä metsää melkein Venäjällä, lähimpiin ihmisiin olisi ehkä kilometrien matka, eikä puhelimeenkaan niillä selkosilla oikein voisi luottaa.

Opetus 1: Toimi omantunnon mukaan tekemättä siitä numeroa

Onneksi ryhdistäydyin nopeasti. Löysin sisältäni suhteellisen toimintakykyisen ja loogiseen ajatteluun kykenevän naisen, joka sammutti auton moottorin, painoin hätävilkut päälle, veti pipon syvemmälle korville ja lähti ulos etsimään apua. Kävellessäni taaksepäin siihen suuntaan, jossa olin viimeksi nähnyt mökin, lähetin sanattomia avunpyyntöjä kohti taivasta.

Vain muutaman askeleen jälkeen bongasin etsimäni: Ison joukon, vähintään kuusi ihmistä, pilkkijöitä istumassa läheisen järven rannassa. Kiiruhdin rantaan ja huusin avunpyyntöni ilmoille. Siihen vastattiin heti. Ei kulunut kuin hetki, kun kaksi miestä ja ehkä 10-vuotias poika jo saapastelivat rinnallani kohti jumiin jäänyttä autoani.

Miehet eivät turhia kursailleet. He hyppäsivät ojaan, vaikka siellä oli vyötäröön asti lunta. En tarkkaan tiedä, mitä kaikkea he tekivät, mutta reilusti alle kymmenessä minuutissa autoni seisoi taas tukevasti tiellä. Merkillepantavaa oli, kuinka tarmokkaasti he tehtäväänsä suorittivat. He eivät harmitelleet kesken jäänyttä pilkkireissuaan tai korostaneet sitä, millainen sankariteko auttamiseni heille olisi.

Opetus 2: Tee lähetystyöstä luontevasti osana elämää

Vaikka auttajani eivät millään muotoa ilmaisseet kaipaavansa palkkiota, halusin ehdottomasti kiittää heitä jotenkin. Yritin tarjota viiden euron seteliä, ainoata lompakostani löytynyttä setelirahaa, mutta miehet kieltäytyivät kohteliaasti. Paras kiitos kuulemma olisi, että kävisin tutustumassa jw.org-sivustoon. Juuri miesten vinkkaaman nettiosoitteen perusteella tajuisin, että olin saanut apua Jehovan todistajilta.

Tässä vaiheessa minua alkoi hymyilyttää. Olin tietysti ikionnellinen autoni päästyä pinteestään, mutta olihan tilanne kokonaisuudessaan hiukan koominen. Ihan totta: Millä todennäköisyydellä niillä seuduilla erittäin harvinainen mormoni ajaa autonsa lumipenkkaan ja saa apua melkein yhtä harvoin kyseisillä kulmilla tavattavilta Jehovan todistajilta?

Minun ja miesten välille syntyi lopulta hyvä keskustelu, jossa allekirjoittanut tosin oli enemmän vastaanottavana osapuolena. Toisin kuin minulta, jehovan todistajilta lähetystyön tekeminen tuntui tulevan kunnioitettavan luontevasti, aivan kuin he olisivat puhuneet säästä.

Opetus 3: Ole kiitollinen uskonnonvapaudesta äläkä pidä sitä itsestäänselvyytenä

Keskustelumme lomassa miehet mainitsivat suuresta projektista, jonka parissa jehovan todistajat kaikkialla maailmassa sillä hetkellä työskentelivät. Heidän tavoitteenaan oli kirjoittaa kahdeksan miljoonaa (!) kirjettä ja lähettää ne mahdollisimman korkealle taholle Venäjälle, mieluiten itselleen presidentti Putinille. Jättilähetyksen tarkoituksena olisi yrittää estää valmisteilla oleva laki, jonka tekisi Jehovan todistajien toiminnasta laitonta.

En koskaan ottanut selvää, pääsivätkö miljoonat kirjeet perille. Ehkä pääsivät, ehkä eivät, mutta ainakaan niillä ei ollut toivottua vaikutusta. Vain pari päivää sitten julkaistiin nimittäin tieto, että Venäjä on kuin onkin kieltänyt kaiken Jehovan todistajien toiminnan. Uskovaisten sijaan Jehovan todistajat ovat nyt virallisen Venäjän silmissä äärijärjestön edustajia samaan tapaan kuin esimerkiksi Isis-taistelijat. Näin siitä huolimatta, että Venäjällä on voimassa uskonnonvapauslaki.

Jehovan todistajien kohtelu Venäjällä herättää surua ja pelkoa. Missä ja milloin on mormonien vuoro päätyä kiellettyjen listalle? Jos Jehovan todistajat voidaan kieltää, miksei meitäkin? Se ei tietenkään olisi ensimmäinen kerta kirkon historiassa, kun sen jäseniä vainotaan, mutta kaltaiselleni uskonnon- ja omantunnonvapaudellaan ylpeilevän maan kasvatille tilannetta on vaikea edes kuvitella.

Lopuksi lainauksia viisaammiltani

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon profeetat ja apostolit ovat toistuvasti vedonneet maallisen vallan edustajiin uskonnonvapauden – eivätkä vain omansa vaan kaikkien uskontojen uskonnonvapauden – puolesta. Henkilökohtaisen uskon, niin kauan kuin sitä ei käytetä perusteena muiden sortamiseen tai alistamiseen, on kuuluttava oikeuksista perustavanlaatuisimpien joukkoon.

Olen täysin samaa mieltä kuin apostoli Jeffrey R. Holland, joka on todennut: ” Vetoamalla ihmisen syvimpiin arvoihin uskonnoilla ja uskonnollisilla organisaatioilla on ainutlaatuinen kyky motivoida ihmisiä ja samalla vaalia anteeksiannon ja sovinnon asenteita sekä halukkuutta pyrkiä yhä uudelleen ihanteisiin ihmisen henkilökohtaisessa elämässä ja yhteiskunnassa.” (Liahona, heinäkuu 2016)

Apostoli Robet D. Hales puolestaan on sanonut: ” Ensimmäisenä on vapaus uskoa. Kukaan ei saisi joutua yksittäisten henkilöiden tai myöskään hallintoelinten arvostelun, vainon tai hyökkäyksen kohteeksi sen perusteella, millainen käsitys hänellä on Jumalasta. Se on hyvin henkilökohtaista ja hyvin tärkeää.” (Liahona, toukokuu 2015)

Aivan tuoreimpiin uskonnonvapauden puolesta lausuttuihin apostolisiin kommentteihin kuuluvat seuraavat, apostoli Ronald A. Rasbandin sanat: ” Me uskomme, että jokaisella tulee olla tilaa elää omantuntonsa mukaan muiden oikeuksia ja turvallisuutta loukkaamatta. Kun yhden ryhmän oikeudet törmäävät toisen ryhmän oikeuksiin, meidän täytyy noudattaa periaatetta olla oikeudenmukaisia ja hienotunteisia niin monia ihmisiä kohtaan kuin mahdollista. Kirkko uskoo ’oikeudenmukaisuutta kaikille’ -periaatteeseen ja noudattaa sitä.” (Liahona, syyskuu 2016)

Artikkelin on kirjoittanut Suvi Peltola.

Kirjoittaja on ammatiltaan toimittaja. Hänet kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi vuonna 2009.

The post Kun mormoni tapasi Jehovan todistajat ­– tämän opin jehovan todistajilta vartissa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Lutherin mielestä katolisen kirkon turmeltunein käytäntö oli anekauppa. Jos henkilö maksoi rahaa, hänen aikaansa kiirastulessa lyhennettäisiin. Lutherin mielestä katolisen kirkon johtajilla ei ollut oikeutta tai voimaa myöntää pelastusta tai lieventää Jumalan rangaistuksia.

Siihen aikaan Raamattua käännettiin yleisille eurooppalaisille kielille. Kirjapaino keksittiin ja pyhät kirjoitukset olivat tavallisten ihmisten saatavilla. Heille luvattiin, että pyhillä kirjoituksilla oli korkein määräämisvalta ja että ihminen voisi päästä lähemmäksi Jumalaa ja evankeliumia niiden kuin vihityn oikeaoppisen papiston kautta. Monia protestanttisia suuntauksia syntyi, ja nykyään on olemassa yli 48 000 kristillistä suuntausta.

Joillekin rukoileville ihmisille uskonpuhdistus ei tuntunut riittävän. Se, mihin he pyrkivät, oli paluu alkuperäiseen ”primitiiviseen” (muinaiseen) Jeesuksen Kristuksen kirkkoon. Jotkut tavoittelivat ihmeitä, voimaa ja valtuutta, joka näytti olevan kadoksissa. Jotkut pyrkivät siihen, että alkuperäinen järjestys palautettaisiin. Joillakin näistä ihmisistä oli näkyjä, joiden perusteella he vakuuttuivat, että Kristuksen alkukirkon palauttaminen todella tapahtuisi. Jotkut perustivat omia kirkkojaan yrittäen palauttaa kaiken sen, mikä oli kadonnut. Nämä ihmiset näkivät mielessään yhden kirkon ja yhden evankeliumin. Todellinen palautus voisi yhdistää nopeasti lisääntyvät, usein eri mieltä olevat, kristilliset suuntaukset.

Toive palauttamisesta oli oikeastaan alkanut hyvin aikaisin – vain muutamia satoja vuosia Kristuksen syntymän jälkeen. Joidenkin mielestä kristillisyys oli jo silloin harhautunut uskosta ja alkuperäisten apostolien kirkosta.

Restorationismi Yhdysvalloissa

Toiveet evankeliumin palauttamisesta alkoivat lisääntyä Yhdysvalloissa pian sisällissodan jälkeen. Syy tähän johtui osittain Amerikasta itsestään. Se oli uusi, tuore ja turmeltumaton maa, joka oli perustettu yksilön vapauden ja omantunnon periaatteille. Ihmisillä oli taipumus haluta etääntyä institutionaalisista, perinteisistä kirkoista. Vallalla oli jopa palo tuhatvuotisesta valtakunnasta ja tunne siitä, että Amerikka olisi täydellinen paikka Kristuksen tuhatvuotista hallitusaikaa varten. Paluu Kristuksen alkukirkkoon kiertäisi vakiintuneen käsityksen oikeaoppisuudesta ja saattaisi yhdistää protestanttiset liikkeet. Se olisi paluu puhtauteen sekä uuteen alkuun.

1800-luvun alun Amerikassa oli herätysliike nimeltään ”The First Great Awakening”, joka syntyi baptistien keskuudessa. Se alkoi Uudessa Englannissa ja levisi etelään ja sitten läntisille rajamaille. Muinaisia uskontunnustuksia kohtaan heräsi epäilyjä, ja syntyi halu palata puhtaaseen jumalanpalvelukseen. He pyrkivät alkukirkon tarkkaan rakenteeseen ja toivoivat pystyvänsä jäljittelemään sitä.

Toinen suuri herätysaalto (the Second Great Awakening) lisäsi uskonnollista paloa, ja myös täydellistä palautusta etsivien ihmisten määrä lisääntyi. Leiri- ja herätyskokoukset vetivät puoleensa suuria yleisömääriä. Kaikki eivät olleet restorationisteja, mutta myötävaikuttivat uskonnollisen palon lisääntymiseen.

Joseph Smith, jonka kautta palautus todella tapahtui, asui New Yorkissa. Hänen asuinaluettaan kutsuttiin ”poltetun maan alueeksi”  (Burned-Over District) lukuisien herätyskokousten ja hengen vuodattamisten takia.

Stone-Campbell -liike

Barton W. Stone aloitti herätysliikkeen Kentuckyssa, ja Thomas Campbell ja hänen poikansa Alexander aloittivat herätysliikkeen Pennsylvaniassa ja Länsi-Virginiassa. Stonen seuraajat kutsuivat itseään yksinkertaisesti kristityiksi (Christians), ja Campbellin seuraajat kutsuivat itseään Kristuksen opetuslapsiksi (Disciples of Christ). Stonen uskonto oli avoin ja epämuodollinen, kun Campbell taas pyrki järjestämään uudelleen Kristuksen alkukirkon. Molemmat liikkeet pyrkivät jouduttamaan tuhatvuotisen valtakunnan tulemista palauttamalla apostolisen valtuuden. Molemmat nauttivat sakramentin vertauskuvat sunnuntaisin ja kastoivat upottamalla, mikä oli välttämätön askel pelastusta varten. Näillä kahdella liikkeellä oli aina mielessä kristinuskon yhtenäisyys, ja siksi he olivat toisilleen ystävällismielisiä. Ne yhdistyivät pian ja kutsuivat itseään molemmilla alkuperäisillä nimillä, ”Christians” ja Disciples of Christ.”

Ajan myötä tämä lahko jakaantui ja nykyään on monia lahkoja, joiden juuret ovat Stone-Campbell -liikkeessä.

Kristadelfialaiset

Tohtori John Thomas oli joutunut haaksirikkoon merellä, ja saapuessaan Amerikkaan häntä järkytti oma valmistautumattomuutensa iankaikkista elämää varten. Hän pyhitti elämänsä Raamatun tutkimiselle. Hän kyseenalaisti uskon ihmisen luonteesta. Hän väitteli Alexander Campbellin kanssa. Hän aiheutti hajaannusta uskollisten restorationistien keskuudessa, joten hänet erotettiin ja sitten kastettiin uudelleen. Vuonna 1848 hän lähti saarnamatkalle Englantiin, ja hänen kuulijoissaan oli mukana paikallisia restorationisteja.

Thomas ja hänen seuraajansa kehittelivät uskontunnustuksen. Joitakin heidän uskomuksiaan ja käytäntöjään ovat

• Kristuksen toisen tulemisen odottaminen
• Kolminaisuusopin kieltäminen
• Usko siihen, että Jumalalla on ruumis
• Asepalveluksen vastustaminen/pasifismi
• Maallikkojäsenten palveleminen kirkon tehtävissä

Kirkon nimi yhdistetään usein harkittuun asepalveluksen vastustamiseen.

Muita filosofioita palautuksesta

Muita filosofioita palautuksesta ovat esimerkiksi adventismi (Kristuksen pikaisen toisen tulemisen odottaminen) ja milleriitit (the Millerites, josta seitsemännen päivän adventistit ja adventtikirkko saivat alkunsa). Adventistit tekevät paljon palvelutyötä ympäri maailman. Monet heidän oppinsa ovat yhteneväisiä protestantismin kanssa. The Worldwide Church of God sai alkunsa seitsemännen päivän kirkoista (joiden jumalanpalvelus on lauantaisin). Se kielsi restorationismin ja pyrki tulemaan enemmän muiden protestanttisten kirkkojen kaltaiseksi. Se hajosi moniksi eri kirkoiksi.

Tosi evankeliumi on palautettu

Lähes kaikki Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon alkuaikojen jäsenet olivat yksilöitä, jotka uskoivat, että palautus oli tulossa (monet heistä olivat kokeneet hengellisiä ilmestyksiä, jotka johtivat heitä uskomaan niin) tai jotka jo olivat jonkun restorationistiryhmän jäseniä. Sidney Rigdon, joka kääntyi ”mormonismiin”, oli yksi campbelliittien johtajista, ja vei campbelliiteista mukanaan satoja ihmisiä.

Jotta apostolisen kristillisyyden palautus saattoi todella tapahtua, monia asioita täytyi toteutua:

1. Sen täytyi tapahtua paikassa, jossa se voisi selviytyä, vaikka Saatana julistaisi sodan sitä vastaan. Sellainen paikka oli Yhdysvallat ja sen läntinen rajaseutu.
2. Sen täytyi tapahtua paikassa, jossa oli uskonnollinen vapaus. Yhdysvallat oli sellainen paikka.
3. Sen täytyi tapahtua sellaisena aikana ja sellaisessa paikassa, jossa uusi pyhä kirjoitus voitiin painaa ja jakaa ihmisille. Mormonin kirja esilletulo toisena todistuksena Kristuksesta oli perusta kirkon järjestämiselle.
4. Ajatukset yksilöllisestä omatunnosta ja hengellisestä kokemuksesta täytyi olla omaksuttu. Tämä tapahtui valistuksen, uskonpuhdistuksen ja uskon ajan aikana.

Siispä näyttämö oli valmiina Kristuksen alkuperäisen kirkon palauttamista varten. Tämä tapahtui useassa eri vaiheessa.

5. Toinen suuri herätysaalto aiheutti sen, että Smithin perhe New Yorkissa kyseenalaisti opin ja halusi valita itse, mikä kirkko sopi parhaiten heidän uskomuksiinsa.
6. Joseph Smith, joka oli silloin 14-vuotias, ei osannut päättää. Hän piti turhauttavana pelkästään pyhiin kirjoituksiin nojautumista, koska kaikki lahkot tulkitsivat niitä eri tavalla.
7. Uskoen, että hän voisi saada vastauksen rukoilemalla, Joseph kysyi Jumalalta ja näki näyn Isä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä murskasi hänen uskonsa perinteiseen kolminaisuuden oppiin. Kristus sanoi hänelle, että piispojen neuvoston tekemät uskontunnustukset olivat väärässä ja että evankeliumin palautus oli tulossa ja että Josephilla olisi tärkeä osa siinä.
8. Jumala paljasti Mormonin kirjan levyjen sijainnin, aikakirjan, joka oli toinen todistus ylösnousseesta Kristuksesta, ja Joseph alkoi kääntää sitä ilmoituksen kautta.
9. Joseph Smith ja Oliver Cowdery saivat palautetun Aaronin pappeuden tai leeviläisen pappeuden ylösnousseelta Johannes Kastajalta, mikä antoi heille voiman kastaa upottamalla Jeesuksen Kristuksen täydellä valtuudella.
10. Ylösnousseilta Pietarilta ja Jaakobilta sekä muutetulta Johannekselta Joseph sai Melkisedekin pappeuden tai korkeamman pappeuden, mikä antoi hänelle valtuuden antaa Pyhän Hengen lahjan, nauttia profetian hengestä ja tehdä samanlaisia ihmeitä, kuin apostolit tekivät muinaisina aikoina.
11. Elian, Mooseksen ja Eliaksen kautta, jotka kävivät Kirtlandin temppelissä sinä sunnuntaina, jona se pyhitettiin Herran palvelemiseen, Joseph sai avaimet sinetöidä taivaassa sen, mikä oli sinetöity maan päällä, sekä avaimet Israelin kokoamiseen ja Kristuksen kirkon johtamiseen.
12. Muinainen raamatunaikainen toimitus, kaste kuolleiden puolesta, ilmoitettiin taivaasta, kuten myös opit ja avaimet temppelitoimitusten tekemiseen ja iankaikkiseen avioliittoon.
13. Kirkko järjestettiin samalla tavalla kuin Kristuksen aikana: sillä on profeetta, apostolit, seitsenkymmenet, jne.
14. Kirkolla on maallikkopapisto, kuten Kristuksen alkukirkossa.
15. Pappeus, joka on voima ja valtuus toimia Jumalan nimessä, on kaikilla kelvollisilla miespuolisilla jäsenillä, ja naiset ovat osallisina sen voimasta ja siunauksista.
16. Ilmoitusta saadaan vapaasti; pyhät kirjoitukset ovat avoinna; taivaat ovat avoinna.
17. Jumalan valtakunta on perustettu maan päälle Kristuksen toiseen tulemiseen valmistautumista varten. Myöhempien aikojen pyhät eivät koskaan ole ilmaisseet mitään tarkkaa päivämäärää tai aikaa, kuten jotkut lahkot ovat tehneet nähden tuon ajan tulevan ja menevän ilman profetian täyttymistä, mutta myöhempien aikojen pyhät odottavat Hänen tulemistaan.
18. Lähetystyölle pyhittäytyminen. Alkaen kuudesta jäsenestä vuonna 1830 vuoden 2014 loppuun mennessä kirkossa oli 15 372 337 jäsentä maailmanlaajuisesti.

Artikkeli on alun perin julkaistu mormonbeliefs.org -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

The post Restorationistiset liikkeet Yhdysvaltojen historiassa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

He olivat huomiota herättäneen profeetan johtamia. He olivat naapuriensa mielestä vihamielisiä perinteisiä länsimaisia ihanteita kohtaan. Heidät häädettiin toistuvasti ”luvatusta maasta” toiseen, kunnes he viimein hyväksyivät, että heidän ainoa toivo elää rauhassa oli lähteä maastaan jonnekin, missä olisi turvallisempi poliittinen ilmapiiri. Valtio riisti heiltä heidän omaisuutensa, sillä sen mukaan kyseessä ei ollut oikea uskonto. Heitä vainottiin ja pidätettiin uskontonsa harjoittamisen vuoksi. He joutuivat häpeämään, sillä kiihkouskovaiset julistivat kuuluvansa heihin, kuitenkaan todellisuudessa edustamatta heitä millään muotoa.

Tällainen on mormonien historia.

Olen ollut varsin tyrmistynyt viime päivinä joistakin kommenteista, joita olen nähnyt kirkon jäsenten kirjoittaneen koskien Pariisin terrori-iskua. Ymmärrän kauhistuksen. Tunnen samoin. Ja tavallaan toivon mormonien uskovan perinteiseen käsitteeseen helvetistä, jotta voisimme kärrätä koko Isisin sinne. Mutta huolestun toden teolla, kun alamme maalata leveällä pensselillä ja tuomitsemme islamin kokonaisuudessaan.

Mormonien ”kahjot serkut”

Mormonit, kuten muslimit, ovat saaneet reilusti yli oman osansa ”kahjoja serkkuja”. Meillä on ainakin yksi väkivaltainen tapahtuma historiassamme, Mountain Meadowsin verilöyly, jossa olimme selvästi hyökkääjiä ja jota olemme yli vuosisadan yrittäneet selitellä ja unohtaa. Se oli erehdys. Se ei edusta arvojamme. Mutta arvostelijamme tuovat sen sinnikkäästi esiin kerta toisensa jälkeen ja meidät tuomitaan (oikeutetusti tai ei) noiden tapahtumien pohjalta.

Meillä on myös ”fundamentalistimormoni”-luopiot, jotka vääristävät ulkopuolisten käsityksen sekä moraalistamme että tyylitajustamme. (Vinkki moniavioisille: ”kotikutoinen” ei ole uusi musta.) En tiedä muista mormoneista, mutta itse olen väsynyt selittämään ihmisille, että kutsuivatpa FMAP-kirkon jäsenet itseään millä nimellä tahansa, he eivät ole osa kirkkoamme eivätkä edusta sitä. Mutta jälleen, oikeutetusti tai ei, he ovat osa taakkaa, jota mormonismi kantaa mukanaan ja he tulevat vaikuttamaan yhteiskunnan näkemykseen meistä, halusimmepa tai emme.

Muslimien ”kahjot serkut”

Islamillakin on oma taakkansa – ”ääri-islamistiset terroristit”. Valitettavasti heidän ”kahjot serkkunsa” muodostavat suuremman ja äänekkäämmän osuuden heidän uskontokunnastaan kuin mormoneilla, mutta lopputulos on sama: yleiset käsitykset vääristyvät muutamien dramaattisen toiminnan vuoksi, jättäen huomiotta enemmistön arvot.

Voisi olla helpompaa islamille, jos heillä olisi keskitetty johtajisto, joka voisi heittää sekopäät ulos. Sillä ei ole. Islamin sisällä on lukuisia jaostoja, kuten kristinuskossakin. Ja kuten kristinuskossakin, islamin sisällä on muutamien virallisten jaostojen lisäksi myös laaja kirjo uskomuksia ja käytäntöjä niiden keskuudessa, jotka julistavat olevansa tuon uskon jäseniä. Jälleen, mormonien pitäisi ymmärtää tämä, ottaen huomioon kuinka suurta vaivaa meidän täytyy nähdä vain vakuuttaaksemme jotkut ihmiset siitä, että olemme kristittyjä.

Ajatus siitä, että on olemassa yksi yhtenäinen ”islam”, jonka voimme tyrmätä suvaitsemattomuuden ja vihan uskontona, on teologisesti lapsellinen ja älyllisesti vajaa. Olen lukenut jokseenkin kohtalaisesti Koraania ja parhaimmista yrityksistäni huolimatta, en ole koskaan törmännyt ”pommittakaa viattomia”-osioon. Sekä islamin sisällä että ulkopuolellahan on paljon ihmisiä, jotka vakuuttavat sen olevan siellä. Se on näkökulmakysymys, eivätkä kaikki katso asioita samasta näkökulmasta.

Maahanmuuttoasianajajana olen ollut siunattu, sillä olen saanut edustaa ihmisiä lukuisista eri taustoista, mukaan lukien muslimeja. Olen myös ollut onnekas, sillä olen voinut muodostaa kestäviä ystävyyssuhteita muslimien kanssa. Olen nähnyt heidän turhautumisensa, kun heidät yhdistetään terroristeihin; olen myös jakanut heidän kanssaan oman turhautumiseni siitä, etteivät rauhantahtoiset muslimit ole äänekkäämmin tuominneet toimintaa, jonka kokevat vastenmieliseksi ja islaminvastaiseksi. Onneksi kuitenkin luulen sen olevan muuttumassa. Muslimien vastustus Pariisin tapahtumia kohtaan on ollut, omasta rajoittuneesta näkökulmastani, huomattavasti äänekkäämpää kuin 9/11-iskuja kohtaan. Osasyy tähän voi olla, että sosiaalinen media tarjoaa tällaisille mielipiteille turvallisemman alustan tulla kuulluksi. Joka tapauksessa, oma henkilökohtainen kokemukseni on, että tällaisia mielipiteitä on olemassa ja ne ovat vilpittömiä.

Kaikki ansaitsevat mahdollisuuden

Mormonien, jos joidenkin, pitäisi epäröidä tuomita uskontokunnan kaikkia ihmisiä pohjaten vain osaan sen väitetyistä jäsenistä. Olen oppinut vuosien kuluessa, että kun ihminen kuulee minun olevan mormoni, hän saattaa ymmärtää sen tarkoittavan ”taika-alusvaatteita käyttävä, homoja ja naisia vihaava mies, jolla on viisi vaimoa”. Mikään tästä ei ole totta, mutta sentään ymmärrän, kuinka he päätyivät tähän. Ja yrittäessäni itse luopua kaikesta tuosta taakasta, en halua vetää alas ihmisiä muista uskontokunnista taakkojensa vuoksi, joita he eivät pyytäneet kantaa.
Meidän pitäisi olla halukkaita antamaan näille hyville muslimeille mahdollisuus – sama mahdollisuus, jota olemme jo niin pitkään halunneet itsellemme.

Artikkelin on kirjoittanut Rob Ghio ja se on alun perin julkaistu LDS.net-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Islam vs. Radikaali islam: Jos jonkun, niin mormonin se pitäisi ymmärtää appeared first on SeuraaKristusta.fi.