He olivat huomiota herättäneen profeetan johtamia. He olivat naapuriensa mielestä vihamielisiä perinteisiä länsimaisia ihanteita kohtaan. Heidät häädettiin toistuvasti ”luvatusta maasta” toiseen, kunnes he viimein hyväksyivät, että heidän ainoa toivo elää rauhassa oli lähteä maastaan jonnekin, missä olisi turvallisempi poliittinen ilmapiiri. Valtio riisti heiltä heidän omaisuutensa, sillä sen mukaan kyseessä ei ollut oikea uskonto. Heitä vainottiin ja pidätettiin uskontonsa harjoittamisen vuoksi. He joutuivat häpeämään, sillä kiihkouskovaiset julistivat kuuluvansa heihin, kuitenkaan todellisuudessa edustamatta heitä millään muotoa.
Tällainen on mormonien historia.
Olen ollut varsin tyrmistynyt viime päivinä joistakin kommenteista, joita olen nähnyt kirkon jäsenten kirjoittaneen koskien Pariisin terrori-iskua. Ymmärrän kauhistuksen. Tunnen samoin. Ja tavallaan toivon mormonien uskovan perinteiseen käsitteeseen helvetistä, jotta voisimme kärrätä koko Isisin sinne. Mutta huolestun toden teolla, kun alamme maalata leveällä pensselillä ja tuomitsemme islamin kokonaisuudessaan.
Mormonien ”kahjot serkut”
Mormonit, kuten muslimit, ovat saaneet reilusti yli oman osansa ”kahjoja serkkuja”. Meillä on ainakin yksi väkivaltainen tapahtuma historiassamme, Mountain Meadowsin verilöyly, jossa olimme selvästi hyökkääjiä ja jota olemme yli vuosisadan yrittäneet selitellä ja unohtaa. Se oli erehdys. Se ei edusta arvojamme. Mutta arvostelijamme tuovat sen sinnikkäästi esiin kerta toisensa jälkeen ja meidät tuomitaan (oikeutetusti tai ei) noiden tapahtumien pohjalta.
Meillä on myös ”fundamentalistimormoni”-luopiot, jotka vääristävät ulkopuolisten käsityksen sekä moraalistamme että tyylitajustamme. (Vinkki moniavioisille: ”kotikutoinen” ei ole uusi musta.) En tiedä muista mormoneista, mutta itse olen väsynyt selittämään ihmisille, että kutsuivatpa FMAP-kirkon jäsenet itseään millä nimellä tahansa, he eivät ole osa kirkkoamme eivätkä edusta sitä. Mutta jälleen, oikeutetusti tai ei, he ovat osa taakkaa, jota mormonismi kantaa mukanaan ja he tulevat vaikuttamaan yhteiskunnan näkemykseen meistä, halusimmepa tai emme.
Muslimien ”kahjot serkut”
Islamillakin on oma taakkansa – ”ääri-islamistiset terroristit”. Valitettavasti heidän ”kahjot serkkunsa” muodostavat suuremman ja äänekkäämmän osuuden heidän uskontokunnastaan kuin mormoneilla, mutta lopputulos on sama: yleiset käsitykset vääristyvät muutamien dramaattisen toiminnan vuoksi, jättäen huomiotta enemmistön arvot.
Voisi olla helpompaa islamille, jos heillä olisi keskitetty johtajisto, joka voisi heittää sekopäät ulos. Sillä ei ole. Islamin sisällä on lukuisia jaostoja, kuten kristinuskossakin. Ja kuten kristinuskossakin, islamin sisällä on muutamien virallisten jaostojen lisäksi myös laaja kirjo uskomuksia ja käytäntöjä niiden keskuudessa, jotka julistavat olevansa tuon uskon jäseniä. Jälleen, mormonien pitäisi ymmärtää tämä, ottaen huomioon kuinka suurta vaivaa meidän täytyy nähdä vain vakuuttaaksemme jotkut ihmiset siitä, että olemme kristittyjä.
Ajatus siitä, että on olemassa yksi yhtenäinen ”islam”, jonka voimme tyrmätä suvaitsemattomuuden ja vihan uskontona, on teologisesti lapsellinen ja älyllisesti vajaa. Olen lukenut jokseenkin kohtalaisesti Koraania ja parhaimmista yrityksistäni huolimatta, en ole koskaan törmännyt ”pommittakaa viattomia”-osioon. Sekä islamin sisällä että ulkopuolellahan on paljon ihmisiä, jotka vakuuttavat sen olevan siellä. Se on näkökulmakysymys, eivätkä kaikki katso asioita samasta näkökulmasta.
Maahanmuuttoasianajajana olen ollut siunattu, sillä olen saanut edustaa ihmisiä lukuisista eri taustoista, mukaan lukien muslimeja. Olen myös ollut onnekas, sillä olen voinut muodostaa kestäviä ystävyyssuhteita muslimien kanssa. Olen nähnyt heidän turhautumisensa, kun heidät yhdistetään terroristeihin; olen myös jakanut heidän kanssaan oman turhautumiseni siitä, etteivät rauhantahtoiset muslimit ole äänekkäämmin tuominneet toimintaa, jonka kokevat vastenmieliseksi ja islaminvastaiseksi. Onneksi kuitenkin luulen sen olevan muuttumassa. Muslimien vastustus Pariisin tapahtumia kohtaan on ollut, omasta rajoittuneesta näkökulmastani, huomattavasti äänekkäämpää kuin 9/11-iskuja kohtaan. Osasyy tähän voi olla, että sosiaalinen media tarjoaa tällaisille mielipiteille turvallisemman alustan tulla kuulluksi. Joka tapauksessa, oma henkilökohtainen kokemukseni on, että tällaisia mielipiteitä on olemassa ja ne ovat vilpittömiä.
Kaikki ansaitsevat mahdollisuuden
Mormonien, jos joidenkin, pitäisi epäröidä tuomita uskontokunnan kaikkia ihmisiä pohjaten vain osaan sen väitetyistä jäsenistä. Olen oppinut vuosien kuluessa, että kun ihminen kuulee minun olevan mormoni, hän saattaa ymmärtää sen tarkoittavan ”taika-alusvaatteita käyttävä, homoja ja naisia vihaava mies, jolla on viisi vaimoa”. Mikään tästä ei ole totta, mutta sentään ymmärrän, kuinka he päätyivät tähän. Ja yrittäessäni itse luopua kaikesta tuosta taakasta, en halua vetää alas ihmisiä muista uskontokunnista taakkojensa vuoksi, joita he eivät pyytäneet kantaa.
Meidän pitäisi olla halukkaita antamaan näille hyville muslimeille mahdollisuus – sama mahdollisuus, jota olemme jo niin pitkään halunneet itsellemme.
Artikkelin on kirjoittanut Rob Ghio ja se on alun perin julkaistu LDS.net-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
