Epäonnistumisesi saattaa kummitella mielessäsi. Tai sinusta voi tuntua, että olet tehnyt liian monta virhettä jatkaaksesi. Näiden virheiden korjaaminen ja niistä anteeksi saaminen voi tuntua melkeinpä mahdottomalta. 

Jos nämä tunteet ovat sinulle tuttuja, et ole yksin. Ajatus uudesta alusta tuntuu ainakin minusta usein helpommalta kuin kaikkien kömmähdysteni korjaaminen. 

Kasvaessani pidin aina uuteen kouluun siirtymisestä. Siirtymä ala-asteelta yläasteelle tai yläasteelta lukioon tarjosi minulle tilaisuuden pohtia, millainen henkilö halusin olla tässä uudessa ympäristössä. Kun ympärilläni olevista ihmisistä juuri kukaan ei vielä tuntenut minua, kenelläkään ei ollut minusta yhtäkään ennakko-oletusta. En ollut enää se ”ujo” tai ”hiljainen” tyttö, vaan sain olla juuri niin rohkea ja ulospäinsuuntautunut kuin halusin. 

Aina elämä ei kuitenkaan tarjoa uusia aloituksia uudessa paikassa. Uuden ystäväpiirin ja tukiverkoston rakentaminen kerta toisensa jälkeen ei ehkä ole ratkaisuna kannattava. Miten silloin voi aloittaa alusta, kun elämä jatkuu täsmälleen samanlaisena kuin ennenkin?

Kristus: uusien alkujen mahdollistaja

Jeesus Kristus on ”alfa ja omega, alku ja loppu” (Ilmestys 1:8). Hän oli alussa Jumalan kanssa maailmaa luotaessa. Hän on sovituksensa kautta ollut jokaisen meidän kanssamme elämämme jokaisella hetkellä. Itse pidän ajatuksesta, että Hän on näin ollut meidän jokaisen luona elämämme alussa. Hän, jos joku, voi tarjota meille uuden alun sitä tarvitessamme. 

Miten se on mahdollista?

Taivaallisen Isän suunnitelmaan meitä varten kuuluu, että me voimme vapaasti tehdä, mitä haluamme. Tätä kutsutaan valinnanvapaudeksi. Tietenkään emme aina tee parhaita mahdollisia tai toisinaan edes hiukkaakaan järkeviä valintoja. Välillä teemme tieten tahtoen väärin. Nämä tekemämme virheet tai synnit estävät meitä edistymästä ja lopulta pääsemästä taivaaseen. Kenelläkään meistä ei ole keinoa pyyhkiä näitä syntejä pois omin voimin. Siksi tarvitsemme Kristusta. Hänen sovituksensa ansiosta me saamme anteeksi kaikki virheemme. 

Jotta voimme saada anteeksi, on meidän tehtävä parannusta. Parannuksen tehdessämme kadumme tekemäämme, korjaamme mahdollisesti tekemämme vahingon ja pyrimme elämään niin, ettemme toistaisi samaa virhettä uudestaan. 

Tämän takia me voimme saada anteeksi ja aloittaa alusta vaikka joka päivä!

Ja parasta tässä on se, että vaikka toistaisimmekin virheemme uudestaan ja uudestaan, tällä Kristuksen lahjalla ei ole käyttökattoa. Koen hyvin lohduttavaksi sen, ettei minulta vaaditakaan täydellisyyttä, vaan vain sitä, että yritän joka päivä olla hieman parempi versio itsestäni kuin eilen. Toistan: Taivaallinen Isä ei odota meiltä täydellisyyttä. Voin aina käyttää parannusta työkalunani, jotta voin saada anteeksi ja aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. 

Kuinka otan Kristuksen lahjan uudesta alusta käyttöön käytännössä? 

Eräs ystäväni kertoi minulle asettaneensa vuodenvaihteessa hiukan aikaa syrjään pohtiakseen kulunutta vuotta. Se sai minut ajattelemaan, että minun on tehtävä samoin. Uusi vuosi on usein tuonut minulle mukanaan tuulahduksen tulevaan, jolloin olen mielelläni käyttänyt aikaa seuraavan vuoden suunnitteluun. En oikeastaan ollut aikaisemmin ottanut tavaksi, että voisin myös katsahtaa menneeseen vuoteen ja pohtia, miten voisin hyödyntää kuluneen vuoden antamia oppeja uuden vuoden aloitukseen. 

Sen sijaan, että tekisin vuoden vaihteen kunniaksi muutaman uudenvuodenlupauksen, aion olla tänä vuonna armollisempi itselleni. En aio asettaa tavoitteita, joiden on tarkoitus kestää koko vuoden. Nyt annan itselleni luvan aloittaa alusta ihan joka päivä sen sijaan, että sallisin itseni tehdä niin vain vuoden alussa! Näin pyrin osoittamaan kiitollisuutta Kristukselle Hänen suuresta lahjastaan, jonka ansiosta minä voin saada anteeksi ja aloittaa alusta puhtaalta pöydältä aina niin halutessani. 

Antaessani itselleni luvan aloittaa alusta joka päivä ei omista epäonnistumisista anteeksi saaminen tunnukaan enää mahdottomalta. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

Miten sinä aiot hyödyntää oman uuden alkusi? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Yksi näkökulma siihen, miten sinä voit aloittaa alusta tänä vuonna appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vaari,

Nuoruudessani olin hyvä ystävä naapurin tytön kanssa. Seurustelimmekin jonkin aikaa teinivuosina, mutta sitten minä muutin pois. Muutettuani hän alkoi seurustella yhden pojan kanssa, joka oli todella huonoa seuraa hänelle ja sai hänet ongelmiin siveellisyyden suhteen ja sai hänet vielä polttamaan. Hän on sittemmin tehnyt parannuksen ja palannut takaisin kirkkoon. Minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan ja hänellä minua kohtaan. En kuitenkaan näytä pystyvän pääsemään sen tosiasian yli, että hän mokasi. Tiedän, että minun pitäisi antaa hänelle anteeksi ja ettei hän ole yhtään vähemmän taivaallisen Isän tytär tapahtuneen vuoksi, mutta minä vain… en vain pääse asian yli. Mitä minun pitäisi tehdä?

– Jere

Vastaus

Jere,

Oltuani itsekin samankaltaisessa tilanteessa jokin aika sitten, saanen vastata lyhyesti ja sitten selittää tarkemmin.

Anna hänelle anteeksi nyt heti. Sinä vain vahingoitat itseäsi ja mahdollisuuttasi saada suurenmoinen iankaikkinen kumppanuus.

Hän teki virheitä ja on oppinut niistä. Oletko itse synnitön voidaksesi istua tuomioistuimella tuomitsemassa hänet? Hän on nöyrä, katuvainen ja kokemustensa vuoksi nyt huomattavasti vahvempi ja viisaampi Jumalan tytär. Eikö hänen paluunsa vanhurskauteen lainkaan näyttäydy silmiisi merkkinä hänen todellisesta luonteestaan?

Jokainen meistä, tavalla tai toisella, päättää jossain kohtaa tehdä omia valintojaan taivaallisen Isämme tahtoa vastaan. Hän kuitenkin rakastaa meitä ja odottaa meidän palaavan Hänen luokseen, kun huomaamme haukanneemme liian suuren palasen.

Pidättäytymällä antamasta anteeksi vahingoitat vain omaa sieluasi ja asetat vaakalaudalle omien syntiesi anteeksiannon. Sinulla on edelleen tunteita häntä kohtaan, tarkastele niitä ja huomaat niiden olevan aivan yhtä päteviä nyt kuin ennenkin. Rukoile taivaalliselta Isältä apua tähän asiaan. Muita välineitä ovat paasto ja pappeuden siunaus. Hyödynnä niitä keinoja, joita meille on annettu tällaisten asioiden käsittelemiseen.

Tuhlaajapoika-vertauksen pohdiskelu rukouksen hengessä voi myös tarjota ohjausta. Rukoilen ja toivon sinulle menestystä tästä asiasta yli pääsemiseksi. Sinua odottavat siunaukset tulevat täyttämään sinut ilolla, kun onnistut siinä.

– Vaari

Artikkeli on alun perin julkaistu Vaari vastaa -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Vanhalle ystävälle anteeksi antaminen appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ei muuta vaihtoehtoa

Eräänä päivänä hyvä ystäväni (kutsun häntä Kimiksi) uskoutui minulle sietämättömästä tilanteesta, jota hänen on täytynyt käsitellä parin viime vuoden aikana. Hänellä oli poika, joka oli pettänyt häntä ja jota koko perhe puolusti. Muutama kuukausi sitten hänen poikansa ja pojan vaimo tarvitsivat apua ja kysyivät, voisivatko he asua hänen luonaan vähän aikaa. Hän suostui. Kun kysyin Kimiltä, miten hän selvisi tilanteesta, hän sanoi vain: ”AINOA asia, johon keskityn tänä vuonna, on anteeksianto!” Hän sanoi, että tämä tilaisuus on annettu hänelle mahdollisuudeksi antaa anteeksi vääryydet, koska hänen täytyi kirjaimellisesti kohdata ne joka päivä. Se soi hänelle käytännöllisen, päivittäisen mahdollisuuden, jonka hän tarvitsi antaakseen anteeksi. Hän on nyt hyvissä väleissä poikansa kanssa, ja Herra auttoi häntä siinä.

Anteeksi antamisen järkytys

Kun oli 12- tai 13-vuotias, minulla oli vaikea kokemus, joka muuttui myöhemmin suureksi tietoisuudeksi. Ystäväni isoveli ahdisteli minua seksuaalisesti. Olin pakosta hyvin voimattomassa tilanteessa ja minua käytettiin hyväksi. Sen seurauksena tunsin suurta raivoa ajatellessani tuota päivää ja tuota henkilöä. Muistan selkeästi kertoneeni asiasta jollekin ollessani noin 18-vuotias: ”Rakastan kaikkia ihmisiä, paitsi yhtä. Ainoa henkilö, jota en rakasta on ____, ja VIHAAN häntä!” Haudoin vihaa ja pahaa tahtoa vuosien ajan, koska en ollut käsitellyt asiaa ja päästänyt siitä irti.

Seuraavien vuosien aikana yliopistossa aloin muuttua. Muistan erityisesti sen, että pyysin Herraa antamaan anteeksi kaikki pahat tunteeni ja auttamaan minua pääsemään irti noiden tunteiden voimasta. Näkökantani alkoi muuttua…

Ihme

Mennään eteenpäin 13 tai 14 vuotta. Eräänä iltana pian synnytettyäni yhden pojistani, mietin nimiä hänelle. Minulla oli luettelo nimistä, jonka olin tehnyt mieheni kanssa ja aloin karsia niitä. Yhtäkkiä tunsin vahvan kehotuksen, että tämä uusi poika halusi nimensä kuolevaisuudessa olevan _____ (sama nimi kuin hyväksikäyttäjällä!) Olin järkyttynyt siitä, että tämä oli nimi, jonka poikani halusi, koska en koskaan olisi harkinnut sitä itse. Sillä hetkellä koin yhtäkkisen oivalluksen, ja olin SUORASTAAN ÄLLISTYNYT siitä, että en tuntenut edes himpun vertaa huonoja tunteita hyväksikäyttäjääni tai hänen nimeään kohtaan! Sitten tajusin, että olin antanut hänelle täysin anteeksi, ja kun ymmärsin tämän hengellisen saavutuksen, suostuin iloiten antamaan kallisarvoiselle pojalleni tämän nimen.

Minulle tämä kokemus oli henkilökohtainen havainnollistamisväline sovituksen voimasta, joka auttoi minua antamaan anteeksi. Näin, mitä Herra pystyi tekemään, koska Hän teki sen minulle.

Hugh Nibley opetti suuren totuuden:

“Pelastus riippuu vain KAHDESTA asiasta, jotka ihmiset osaavat tehdä hyvin; ja siunatusta mahdollisuudesta harjoittaa noita erikoisia kykyjä, joita enkelit kadehtivat… Nuo kaksi asiaa ovat 1) PARANNUKSEN TEKEMINEN ja 2) ANTEEKSI ANTAMINEN.”

Ystävänsä hautajaisissa Hugh jataka aiheesta:

“Kuka on vanhurskas? Kuka tahansa, joka tekee parannusta. Ei ole väliä, miten paha hän on ollut, sillä jos hän tekee parannusta, hän on vanhurskas ihminen. Hänellä on toivoa. Eikä ole väliä, miten hyvä hän on ollut koko elämänsä, mutta jos hän ei tee parannusta, hän on paha ihminen. Ero on siinä, mihin suuntaan olet menossa.” (Boyd J. Peterson, Hugh Nibley: A Consecrated Life, P. 128)

Miten kohdata epäoikeudenmukaisuus ja päästä yli huonoista tunteista?

Jumala haluaa meidän pääsevän yli kielteisistä tunteista, jotka aiheutuvat vaikeista elämäntilanteista. Tässä muutama ehdotus, joista voi olla apua:

1. Huomioi tunteesi. Tarkenna niitä.

Ennen kuin voimme muuttaa kielteisiä tunteitamme, meidän täytyy olla tietoisia niistä. Mitä tunnet? (Vihaa, häpeää, pelkoa, voimattomuutta jne.)

Joka kerta, kun ajattelemme ikävää tilannetta, se kuorruttaa meidät muistolla ja sen epäoikeudenmukaisuudella, ja me laskeudumme taas tuon kokemuksen tunteen tasolle. Emme voi nousta huonojen tunteiden yläpuolelle, ennen kuin näkökulmamme on kohotettuna.

2. Rukoile KAIKESTA sydämestäsi, jotta voit antaa anteeksi ja jotta sinulle voidaan antaa anteeksi

Ole avoin anteeksiannolle. Pyydä sitä. Siksi Kristus kuoli. Meidän EI tarvitse kärsiä menneestä hyväksikäytöstä. Heti kun olemme valmiita, voimme siirtyä eteenpäin ja ylöspäin.

Meidän täytyy ymmärtää, että jonkun huonon käytöksen anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että hyväksymme hänen tekonsa. Jokaisen Jumalan lapsen täytyy lopulta vastat Herralle omista teoistaan.

Rukoile hyväksikäyttäjäsi puolesta. Sieluillemme tapahtuu jotakin, kun avaudumme tarpeeksi rukoillaksemme niille, jotka ”pahantahtoisesti kohtelevat ja vainoavat” meitä. (KJV Matt. 5:44).

Onko Vapahtaja mielestäsi päässyt yli petoksen, lyömisen ja ristiinnaulitsemisen aiheuttamista tunteista? Hänellä olisi ollut täysi oikeus siihen, mutta Hän rukoili pahoinpitelijöidensä puolesta ja antoi jopa henkensä heidän puolestaan tietäen täysin, mitä he tekivät. Olemmeko suurempia kuin Hän? (OL 122:8)

3. Lakkaa keskustelemasta siitä muiden kanssa

Mitä enemmän puhumme siitä “minä parka” -yhteydessä, sitä useammin elämme tapahtuman uudestaan, ja ruumiimme kemikaalit verestävät synkät tunteet. On tärkeää käsitellä tapahtumaa kirjoittamalla siitä, puhumalla ammattilaisten kanssa tai kertomalla siitä luottamuksella jollekin, mutta jatkuva kertominen kokemastamme epäoikeudenmukaisuudesta ja tarve sen vahvistamiseen joka kertomisen jälkeen likaa meidät vain loalla. Ja mikä outoa, valitsemme usein vahvistuksen ihmisiltä kuin Herralta.

4. Yrittäkää ymmärtää hyväksikäyttäjäänne

Kun Kristus oli ristillä, Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät” (Luuk. 23:34). Hyväksikäyttäjät toimivat usein mielijohteesta, eivätkä ole täysin tietoisia tekojensa seurauksista. On yleistä, että he itse ovat olleet hyväksikäytön uhreja tai he ovat vain epäkypsiä. Joka tapauksessa, pimeys on vaikuttanut heihin ja usein vallannut heidät, eivätkä he elä omaa todellisuuttaan. Tämä näkökulma voi auttaa meitä tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan.

Pidän siitä, mitä C. S. Lewis kirjoitti:

“Kristittynä oleminen tarkoittaa sitä, että annamme anteeksi anteeksiantamattoman, koska Jumala on antanut anteeksi anteeksiantamattoman sinun kohdallasi” (C. S. Lewis, “Essays on Forgiveness,” 1960).

5. Keskity VALOON

Kukaan ei ole KOSKAAN menestynyt hautoessaan tuhoavia, synkkiä tunteita. Meitä ei ole suunniteltu niin. Meidät on luotu kukoistamaan valossa, ei pimeydessä. Meidän täytyy nousta olosuhteiden yläpuolelle ja se voi tapahtua vain, kun keskitymme asioihin, jotka ovat ylevämpiä kuin pimeytemme. (Avun pyytäminen Herralta, pyhät kirjoitukset, musiikki, luonto, syvä kiitollisuus jne.) Olkaamme tietoisia siitä, että täytymme valosta ja nostamme katseemme ylöspäin, ei alaspäin.

Presidentti Kimball kirjoitti: “Luemme sanomalehdistä ja kuulemme TV:stä jatkuvasti, että maailma on ”maailma on kamala sekasotku”. Se ei ole totta! Maailma on yhä mitä kaunein. Ihminen on se, joka on sekaisin. Aurinko valaisee yhä päivän ja antaa valoa ja elämää kaikelle; kuu kirkastaa yhä yötä; meret ruokkivat yhä maailman ja mahdollistavat kuljettamisen; joet virtaavat yhä maassa ja antavat vettä sadon kastelemiseksi. Edes ajan tuhot eivät ole vähentäneet vuorten majesteettisuutta. Kukat yhä kukkivat ja linnut laulavat ja lapset yhä nauravat ja leikkivät.” (Spencer W. Kimball, Anteeksiantamuksen ihme, 1969).

Nykyiset tulimyrskyt

Olemme viime aikoina kuulleet monista ihmisistä, joita on kohdeltu epäreilusti ja julmasti. Voimme olla myötätuntoisia ja jopa empaattisia heitä kohtaan, mutta kun jäämme miettimään näitä järkyttäviä tai hekumallisia kertomuksia, meidän hengellinen resonanssimme saattaa heikentyä. Meidän täytyy varoa, että emme ala kieriskellä toisten ihmisten mudissa!

Etuoikeutemme auttaa muita ja itseämme

Paras ja ylevin asia, mitä voimme tehdä ihmisten hyväksi, on rukoilla heidän puolestaan ja sitten kuunnella tarkkaan, mitä meitä hengellisesti ohjataan tekemään. Päämäärämme täytyy aina olla heidän kohottamisensa, emmekä saa antaa heidän ahdinkonsa tahrata meitä. Meillä voi olla tämä etuoikeus todella auttaa muita vain, jos olemme itse vakaammalla ja korkeammalla tasolla.

Jumala antaa meidän aina valita oman korkeutemme ja suuntamme. Mihin suuntaan haluamme mennä tänä päivänä? Ottakaamme selville, mitä Herra voi tehdä, kun kiinnitämme katseemme Häneen. Sillä on suuri merkitys.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoitttanut Anne Hinton Pratt ja se on julkaistu ldsmag.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Miten pystyin antamaan anteeksi näennäisesti anteeksiantamattoman teon? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jokainen meistä on kokenut sen ahdistavan ja turhauttavan tunteen, kun meitä on loukattu tai satutettu. Työssäni kirkon perhepalveluissa olen huomannut, että anteeksiantamattomuuden ongelma nousee esille toistuvasti. Se, että ei anna toisille anteeksi, estää todellisen parantumisen. Tiedämme, että meidän täytyy antaa anteeksi (katso OL 64:10) ja että anteeksi antaminen on meille hyväksi, mutta kun sen eteen täytyy tehdä työtä tai nähdä vaivaa, monet pitävät kiinni tuskasta. Kun olen tehnyt työtä perheiden ja yksilöiden kanssa, olen huomannut monia yleisiä harhakäsityksiä anteeksi antamisesta ja useita ideoita, joita voimme käyttää apuna pyrkiessämme antamaan anteeksi.

Harhakäsityksiä

1. Muistan yhä mitä tapahtui, mikä merkitsee sitä, että en ole antanut anteeksi. Aivomme on ohjelmoitu muistamaan, jotta voisimme oppia. Siinä on eroa, muistammeko jonkin tapahtuman silloin tällöin vai märehdimmekö sitä jatkuvasti. Kun annamme anteeksi, meidän ei tarvitse jatkuvasti miettiä ja ruotia tapahtunutta.

”Menneisyydestä on määrä oppia mutta siellä ei pidä elää. Katsomme taakse saadaksemme itsellemme kokemusten hehkuvan hiilloksen mutta emme niiden tuhkaa. …

”… Aiempiin erheisiin sidoksissa oleminen on pahimmanlaatuista piehtarointia menneisyydessä, mikä meitä on kutsuttu lopettamaan ja jättämään taakse.” Vanhin Jeffrey R Holland (“Paras on vielä edessäpäin”)

2. Jos annan anteeksi, luovun suojauksestani niitä vastaan, jotka loukkaavat minua. Tuskan ja loukkaantumisen tilassa pidättäytyminen auttaa joskus uhreja tuntemaan olonsa turvallisemmaksi. Pidättäytymällä antamasta anteeksi suojelemme haavaa, mutta se ei myöskään parane, koska ajattelemme jatkuvasti sitä ja avaamme sen aina uudelleen.

”Sitokaamme haavat … jotka ovat aiheutuneet viiltävistä sanoista, itsepintaisesti viljellyillä valituksilla, vehkeilevillä suunnitelmilla ’päästä tasoihin’ niiden kanssa, jotka ovat kohdelleet meitä väärin … Onneksi meillä kaikilla on voimaa nousta sen yläpuolelle, jos ’[puemme päällemme] – kuten viit[an] – rakkauden si[teen], joka on täydellisyyden ja rauhan side.’ (OL 88:125)” – Presidentti Gordon B. Hinckley (1910-2008)

3. Jos annan anteeksi, minun täytyy myöntää, että tapahtunut oli jollain tavalla hyväksyttävää. Anteeksi antaminen tarkoittaa rikkomuksesta armahtamista. Antaaksemme anteeksi meidän täytyy ensin hyväksyä, että tapahtunut oli väärin ja se tuotti tuskaa. Me annamme anteeksi rikkeen, koska me myös olemme epätäydellisiä. Me jätämme tuomion Jumalalle ja annamme Hänen lievittää taakkaamme.

“Anteeksianto ei ole sormien läpi katsomista. Me emme selittele ihmisten huonoa käytöstä emmekä anna muiden kohdella meitä väärin heidän kamppailujensa, kärsimystensä tai heikkouksiensa vuoksi.” — Vanhin Kevin R. Duncan (”Anteeksiantamuksen parantava voide”)

4. Jos annan anteeksi, minun täytyy kutsua loukkaaja tervetulleeksi takaisin elämääni. Anteeksianto ja luottamus ovat kaksi eri asiaa. Me voimme antaa anteeksi kehittämättä luottavaista suhdetta. Jos joku loukkaa meitä jatkuvasti, Jumala käskee meitä antamaan anteeksi, mutta meidän vastuullamme on myös rajojen asettaminen, jotta voimme itse olla turvassa.

”Herra pyytää meitä hylkäämän pahuuden kaikissa muodoissaan ja taistelemaan sitä vastaan, ja vaikka meidän tulee antaa anteeksi meitä loukkaavalle lähimmäiselle, meidän tulee toimia rakentavasti, niin ettei loukkaus toistu.” – Vanhin David E. Sorensen (”Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella”)

5. En voi antaa anteeksi; he eivät ole tehneet parannusta tai muuttaneet käytöstään. Anteeksiantoa ei ansaita. Se annetaan. Jumala – emme me – päättää, onko henkilö tehnyt parannuksen. Huolimatta siitä, miten syntinen henkilö on, me voimme siirtyä eteenpäin ja etsiä rauhaa.

”Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille.

Ja teidän tulee sanoa sydämessänne: Jumala tuomitkoon minun ja sinun välillä ja maksakoon sinulle tekojesi mukaan.” – OL 64:10-11

Viisi vinkkiä, jotka voivat auttaa meitä antamaan anteeksi

1. Etene omassa tahdissasi. Me usein tiedämme, että meidän täytyy antaa anteeksi, mutta se tuntuu vaikealta, emmekä ole valmiita päästämään irti loukkaantumisen tunteesta. Meidän täytyy edetä omassa tahdissamme ja tiedostaa, että parantuminen voi tapahtua hitaasti.

”Niin mahdottomalta kuin se sinusta nyt saattaakin tuntua, niin aikanaan parantuminen, jonka voit saada Vapahtajalta, tekee mahdolliseksi antaa vilpittömästi anteeksi.” – Vanhin Richard G. Scott (1928-2015) (”Hyväksikäytön tuhoisista seurauksista parantuminen”)

2. Tiedosta, että me kaikki olemme epätäydellisiä. Ilman Vapahtajan sovituksen lahjaa me kaikki olisimme langenneita ja kykenemättömiä palaamaan taivaallisen Isämme luokse. Me kaikki tarvitsemme sitä anteeksiantoa, jota Herra halukkaasti antaa niille, jotka tekevät parannuksen.

”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” – Room. 3:23

3. Ota vastaan Vapahtajan sovituksen voima elämääsi. Vapahtajan sovituksen voima on meitä jokaista varten. Kun otamme käyttöömme tuon voiman, meistä tulee empaattisempia toisia ja toistemme virheitä kohtaan.

”Jeesuksen Kristuksen sovitus voi oikaista kaiken Jumalan aikataulun mukaisesti.” – Vanhin Richard G. Scott (1928-2015)

4. Päästä irti. Kun olet antanut anteeksi ja olet saanut rauhan elämääsi, loukkaantumisen tunteet saattavat kuitenkin satunnaisesti palata. Kun näin tapahtuu, älä anna saatanan saada sinua vakuuttuneeksi siitä, että et ole antanut anteeksi. Tiedosta se, että olet antanut anteeksi, sano se ääneen itsellesi ja anna muistikuvan unohtua.

“Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” – Matt. 11:28

5. Huomaa, että anteeksianto on myös lahja meille itsellemme. Kun todella annamme anteeksi, löydämme suurempaa rauhaa ja lohtua. Myönnämme riippuvuutemme Jumalasta ja annamme Hänen kantaa raskaimmat taakkamme.

”Vapahtajan sovitus ei ole vain niitä varten, joiden täytyy tehdä parannus. Se on myös niitä varten, joiden täytyy antaa anteeksi. Jos teidän on vaikea antaa anteeksi jollekulle muulle tai myös itsellenne, pyytäkää Jumalaa auttamaan teitä. Anteeksi antaminen on loistava, parantava periaate.” – Vanhin Kevin R. Duncan

Kun annamme anteeksi, kutsumme Vapahtajan toivon ja rauhan elämäämme, mikä antaa meille suuremman mahdollisuuden kehittää vahvuuksiamme ja hyveitämme. Kun opimme antamaan anteeksi, meillä on enemmän vapautta, enemmän kykyjä jakaa evankeliumia ja suurempi voima selvitä koettelemuksista.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Elizabeth Lloyd Lund ja se on julkaistu lds.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Anteeksi antaminen: Harhakäsityksiä ja vinkkejä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Anteeksianto on keskeinen osa Jumalan suunnitelmaa

Jumalalla on suunnitelma auttaa kaikkia lapsiaan palaamaan asumaan Hänen luokseen heidän kuolevaisen elämänsä jälkeen. Osana tuota suunnitelmaa valitsit tulla tänne maan päälle, saada fyysisen ruumiin ja käydä läpi kuolevaisen elämän haasteita ja koettelemuksia osoittaaksesi rakkautesi taivaallista Isääsi kohtaan sekä halukkuutesi seurata Häntä.

Kuten kaikki muutkin, tulet kuitenkin tekemään vääriä valintoja ja syntiä. Tulet tekemään asioita, jotka ovat vastoin Jumalan tahtoa tai käskyjä ja kun niin käy, sinun täytyy pyytää anteeksiantoa synneistäsi.

Jos taivaallinen Isä ei olisi halukas antamaan syntejäsi anteeksi, et pystyisi palaamaan asumaan Hänen luokseen. Mormonin kirjassa profeetta Alma opetti, ettei ”mikään epäpuhdas voi periä Jumalan valtakuntaa” (Alma 40:26) ja näin ollen sinun lähettämisesi tänne ilman keinoa anoa syntien anteeksiantoa olisi vastoin sitä tarkoitusta, jonka Jumala on sinulle varannut.

Anna anteeksi kuten sinulle on annettu anteeksi

Aivan kuten sinun on tärkeää pyytää anteeksiantoa omista synneistäsi, sinun täytyy myös olla halukas antamaan anteeksi toisille.

Parannusprosessiin kuuluu anteeksi pyytäminen ja toisille aiheutetun vahingon korjaaminen. Samalla tavoin kuin sinun täytyy pyytää anteeksiantoa, jos joku tulee pyytämään sinulta anteeksi tekemäänsä vääryyttä, Kristuksen kaltainen teko on antaa tuolle henkilölle anteeksi.

Kuten profeetta Alma opetti: ”teidänkin tulee antaa toisillenne rikkomuksenne anteeksi, sillä totisesti minä sanon teille: Joka ei anna anteeksi lähimmäisensä rikkomuksia, kun hän sanoo tekevänsä parannuksen, on saattanut itsensä tuomion alaiseksi.” ( Moosia 26:31)

Jos et ole halukas antamaan anteeksi toisille, kieltäydyt tottelemasta Jumalaa ja joudut vastamaan tuosta valinnasta tämän elämän jälkeen.

Seuraa Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä anteeksiannosta

Jeesus asetti täydellisen esimerkin anteeksiannosta, täydellisen kaavan omalle elämällesi. Vielä riippuessaan ristilläänkin, kärsiessään ihmiskunnan synneistä, Jeesus katsoi roomalaisia sotilaita, jotka suorittivat Hänen ristiinnaulitsemisensa ja tunsi armoa heitä kohtaan. ”Jeesus sanoi: ’Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.’” (Luuk. 23:34)

Jeesus pyysi taivaallista Isää antamaan anteeksi niille samaisille ihmisille, jotka olivat juuri ristiinnaulinneet Hänet. Se on todellakin koskettava ja iankaikkinen esimerkki anteeksiannosta.

Toinen merkittävä osa Hänen evankeliuminsa mukaan elämistä on Kristuksen esimerkin seuraaminen; sen kautta pystyt toteuttamaan Hänen käskyistään haasteellisimman – ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt. 5:48)

On tietenkin mahdotonta olla täydellinen tässä elämässä, mutta toimiessasi aktiivisesti kehittääksesi itseäsi, huomaat onnellisuutesi ja hengellisyytesi kasvavan. Täydellisyyteen pyrkimiseen kuuluu osana jatkuvasti pyytää, sekä antaa, anteeksi.

Lopuksi

Anteeksianto on keskeinen osa kristillisyyttä ja ilman sitä kukaan Jumalan lapsista ei voisi palata takaisin Hänen luokseen. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja omien vanhurskaiden toiveidesi kautta voit kuitenkin saada osaksesi anteeksiannon synneistäsi ja tehdä jatkuvasti töitä tullaksesi paremmaksi, jotta voit jälleen jonain päivänä palata asumaan Jumalan luokse.

Artikkeli on alun perin julkaistu Mormon.org-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Onko syntien anteeksi saaminen todella mahdollista? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Parahin Vaari,

Kun henkilö kastetaan, onko Jumalan pakko antaa hänelle ne synnit anteeksi, joista hän ei ole tehnyt parannusta? Vai nouseeko jokainen kastealtaasta muutaman anteeksiantamattoman synnin kera? Onko kaste todellakin kaikenkattava ”pääset ulos vankilasta” -kortti? Vai miten tämä oikeasti toimii?

-Robert

Vastaus

Rakas Robert,

Kuten sakramentti ja temppelitoimitukset, kaste on rituaalinen draama, jossa me esitämme roolia oppiaksemme oman roolimme elämässä. Se on pohjimmiltaan näytelmä, joka kuvaa kuolemaa ja uudestisyntymistä (jotakin ajateltavaa tänä aikana, kun ”vuos vaihtuu alla tähtivyön; Te soikaa kellot muistolleen” (Lauluja: Te soikaa kellot), ja toivotamme tervetulleeksi uuden vuoden kaikkine toiveineen). Paavali kertoo meille, että kun menemme veden alle, ”meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa[.] … Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän” (Room. 6:3,5). Me menemme veteen esittäen Kristuksen henkilöhahmoa. Kukaan muu henkilöhahmo ei selviydy ensimmäisestä näytöksestä. Ennen Kristusta kuolema oli elämän “aamen”. Aadam, Nooa, Abraham, Jesaja ja muut, niin vanhurskaita kuin he olivatkin, päätyivät hautaan ja jäivät sinne. Näytelmämme kuvailisi tätä upottamalla näyttelijä veteen ja jättämällä hänet sinne. Kukaan ei voisi ottaa vastaan sellaista roolia! Joten esitämme sen sijaan Kristuksen roolia. Hänen henkilöhahmonsa laitetaan vesihautaan ja nostetaan sieltä ylös voitokkaasti! Koska tämä on toimitus, tämä pieni näytelmä näyttää meille liiton siunaukset: että aivan kuten Kristus nostettiin haudasta selestisessä ruumiissa, niin myös me nousemme ylös ensimmäisen ylösnousemuksen aamuna kirkkaudessa!

Kun palaamme Paavaliin, huomaamme, että toinenkin näytelmä oli käynnissä aivan silmiemme alla samaan aikaan kun ensimmäinen alkoi. Tässä näytelmässä esitämme vanhan orjan roolia. ”Olitte synnin orjia” (Room. 6:20) hän sanoo: ”te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta” (Room. 6:19). Tässä näytelmässä hauta ei ole keskipisteenä vaan kuolema. Vanha orja ristiinnaulitaan. Meistä saattaa tuntua tässä vaiheessa, että haluaisimme valittaa tuotannon laadusta: vesi on huono korvike maalliselle haudalle ja vielä huonompi korvike ristille. Ja kuitenkin Paavali näkee kohtauksen täydellisesti ja kuvailee sitä yleisölle. ”Vanha minämme on yhdessä hänen [Kristus] kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta” (Room. 6:6-7). Niinpä ensimmäinen näytös päättyy niin, että mestari synti velvollisuudentuntoisesti maksaa orjalleen ”synnin palkan, joka on kuolema” (Room. 6:23). Toinen näytös alkaa ja meidät esitellään uudelle kulissimestarille (tässä versiossa ei puhuta synnistä). Näyttelemämme henkilöhahmo on nyt Jumalan ja Hänen vanhurskaan taloutensa orja. ”Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta” ja olosuhteet ovat paljon paremmat. Ja nyt, kun olette ”tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän” (Room. 6: 18, 22). Taas kerran, osana toimitusta, tämä näytelmä osoittaa meille ne velvollisuudet, jotka me otamme päällemme osana liittoa. Aivan kuten sakramenttirukouksessa niin selvästi sanotaan, me olemme ”halukkaita ottamaan [Kristuksen] nimen päälle[mme]” hyväksyen hänet Mestariksemme, ja vaatimuksena on, että ”[pidämme] hänen käskynsä, jotka hän on antanut [meille]” (OL 20:77).

Nefi tutustuttaa meidät vielä yhteen näytelmään. Tässä näytelmässä näyttelemme uudelleen Kristuksen roolin, mutta teemme siitä uuden tulkinnan. Kun aiemmin näyttelimme voitokasta Kristusta Hänen palvelutyönsä lopussa ja kuoleman voittajana, näyttelemme nyt nöyrää Jeesusta, joka on kuuliainen Isänsä tahdolle. Ja mikä parasta, se on näytelmä näytelmän sisällä, joten esität itse Jeesusta. Meidän Jeesuksemme ”osoittaa ihmislapsille, että hän nöyrtyy Isän edessä lihan mukaisesti ja todistaa Isälle, että hän on kuuliainen hänelle pitämällä hänen käskynsä” (2. Ne. 31:7). Saman teeman mukaisesti sinä (henkilöhahmona tässä näytelmässä) näyttelet roolisi Kristuksen seuraajana ja menet myös kasteelle. ”Seuratkaa minua ja tehkää sitä, mitä olette nähneet minun tekevän”, Jeesus sanoi Nefille, ja mitä Nefi korostaa sanomalla: ”Voimmeko me seurata Jeesusta, ellemme ole halukkaita pitämään Isän käskyjä?” Kaste mukaan luettuna (2. Ne. 31:10,12). Me itse asiassa näyttelemme Kristuksen opetuslasta. Osana toimitukseen kuuluvaa liittoa, me lupaamme ”muistaa Hänet” ja seurata Häntä.

Johannes ottaa taiteellisen lähestymistavan asiaan ja tekee siitä osan trilogiaan. Se on yksinkertainen yhden näytöksen syntymänäytelmä, jossa esitämme vähän vanhempaa lasta (sanoinhan sen olevan taiteellista). Henkilöhahmon täytyy ”syntyä uudelleen”, joten hän menee sisälle vetiseen kohtuun osana ”syntymistä vedestä ja Hengestä”. Esirippu sulkeutuu, kun henkilöhahmo “näkee Jumalan valtakunnan” (Joh. 3:3-5). Pyhä Henki tulee mukaan jatko-osaan. Herra selitti meille tämän kertomuksen kolme osaa (voimme näytellä vain yhden täällä). Me [olemme] syntyneet maailmaan veden ja veren ja hengen kautta… ja niin tuli… elävä sielu[. M]eidän täytyy syntyä uudesti taivaan valtakuntaan vedestä ja Hengestä ja tulla puhdistetuiksi verellä, nimittäin Ainosyntyiseni verellä” (Mooses 6:59-60). Toimituksena tämä näytelmä osoittaa meille, että Jumala tekee liittoja kanssamme antaakseen meille Henkensä ja me teemme liiton, että sovellamme Kristuksen sovitustyötä elämäämme.

Jumala on käskenyt kaikkia vastuullisia lapsiaan tulemaan näyttämölle ja esiintymään tässä näytelmässä, mutta meidän tulee olla tarpeeksi herkkiä huomaamaan, että tämä on näytelmä. Se on harjoitusottelu, joka (vaikka olisi hyödyllistä valmistautua tositoimiin) ei ole todellinen. Jos menemme Jumalan sairaalaan ja kerromme Hänelle, että “en ole lääkäri, mutta näyttelen sellaista televisiossa”, voimme parhaimmassa tapauksessa toivoa pääsevämme sairaalaan potilaaksi; olisi järjetöntä olettaa, että voisimme saada paikan hallinto-osastolla. Joten meidän täytyy sisäistää näiden kertomusten opetukset. Meidän täytyy lopettaa synnin palveleminen. Meidän täytyy palvella Jumalaa ja vanhurskautta. Meidän täytyy seurata Kristusta. Meidän täytyy olla kuuliaisia Isälle. Meidät täytyy ehdottomasti puhdistaa Kristuksen verellä. Nefi selittää sen parhaiten: ”Te olette päässeet tähän saakka vain Kristuksen sanan avulla, järkkymättömän uskon avulla häneen, turvautuen täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan. Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan” (2. Ne. 31:19-20). Me valmistauduimme näyttelemäämme roolia varten kasteissamme ja nyt meidän täytyy jatkaa sellaiseksi tulemista, jota teeskentelimme olevamme.

Kaste ei ole mikään ”pääset ulos vankilasta” -kortti. Se on hyödytön ilman välttämättömiä edellytyksiä: ”Kaikki ne, jotka nöyrtyvät Jumalan edessä ja haluavat ottaa kasteen ja tulevat särkynein sydämin ja murtunein mielin ja todistavat seurakunnan edessä, että he ovat todella tehneet parannuksen kaikista synneistään ja tahtovat ottaa päällensä Jeesuksen Kristuksen nimen päätettyään lujasti palvella häntä loppuun asti ja todella osoittavat teoillaan, että he ovat saaneet Kristuksen Hengen syntiensä anteeksi saamiseksi (OL 20:37). Kasteen aikana ja sen jälkeen oikeudenmukaisuuden ja pyhityksen periaatteet toimivat niiden syntien kohdalla, joista on tehty parannus (sisäistäen näytelmän kuuliaisuudesta ja uudesta isännästä) ja kaikkien niiden syntien kohdalla, joista olemme saamassa voiton (sisäistäen näytelmän uudelleensyntymisestä (valtakunnan näkemisestä)). Kuten olet pannut merkille, voimme mennä kasteelle vain kerran, joten Herra on armollisesti antanut meille vielä toisen toimituksen, jossa uudistamme liittomme (katso ”Sakramentti – sielun uudistuminen”, Cheryl A. Esplin, Yleiskonferenssi, lokakuu 2014) ja teemme itsetutkiskelua niistä henkilöhahmoista, joita meidän pitäisi olla: ”Kuka se on? Herra, olenko se minä?”

-Vaari

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Clay Gorton ja se on julkaistu askgramps.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Saako kasteessa kaikki synnit automaattisesti anteeksi? appeared first on SeuraaKristusta.fi.