Kyllä, niin olen. Enkä näe sen muuttuvan miksikään lähitulevaisuudessa – mikä, tietystä näkökulmasta, on varsin katkeran suloista. Katsoppas:

Mormonina oleminen on vaativaa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei ole mukavuudenhaluinen kirkko. Todellisuudessa kirkko pyytää aikaasi; se pyytää rahojasi; voidaksesi elää sen opetusten mukaisesti, se pyytää koko sydämesi, väkevyytesi, mielesi ja voimasi. Asian ydin on se, etten olisi tässä, jos en todella uskoisi kirkon opetusten olevan totta. Olisin yksi niistä ihmisistä, jotka hyppäävät sohvan taakse piiloon, kun kuulevat lähetyssaarnaajien soittavan ovikelloa.

Joten, miksi minä pysyn? Uhrauksista huolimatta, miksi rakastan sitä niin suuresti? Mikä noissa mormoneissa on niin erityistä? Jatka lukemista, ystäväiseni.

1. Tuo ärsyttävä Mormonin kirja

Minulle, tästä tässä kaikessa on kyse. Älä ymmärrä minua väärin, minulla on vahva usko Jumalaan, Pyhään Raamattuun ja moneen muuhun asiaan, mutta Mormonin kirja on monitahoisesti ja pysyvästi nivoutunut yhteen kaiken muun kanssa, jonka uskon olevan totta.

On riskialtis veto kirkolta väittää sillä olevan ylimääräinen raamatullinen pyhä kirjoitus, sillä jos tuo lisäkirjoitus ei olekaan selvästi Jumalan sanaa, koko organisaatio murenisi hyvinkin nopeasti. Uskon sen olevan Jumalan sanaa. Joten todistukseni perusta on mormonismin kaiman, Mormonin kirjan, ansiota.

Pikainen yhteenveto niille, joille Mormonin kirja ei ole tuttu

Jos Mormonin kirja ei ole sinulle tuttu, sinua odottaa herkkuhetki. Mutta varoitan sinua: Jos käytät aikaasi todella – avoimin sydämin, vilpittömästi ja avoimesti – selvittääksesi onko se totta vai ei, saatat hyvinkin päätyä mormoniksi. Siispä, pähkinänkuoressa, mikä Mormonin kirja on?

Aloitetaan jostain, joka todennäköisesti on hyvin tuttu sinulle: Pyhä Raamattu. Yksinkertaisimmillaan se on kokoelma kirjoja, joita muinaiset profeetat (kuten esim. Mooses, Samuel, Paavali, Pietari jne.) Lähi-idän alueella kirjoittivat. Se kertoo Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa ja kuvaa Kristuksen elämää ja tekoja. Pohjimmiltaan Mormonin kirja on aivan sama asia, muutamaa pientä eroavaisuutta lukuun ottamatta.

Yksinkertaisimmillaan Mormonin kirja on kokoelma kirjoja, joita muinaiset profeetat (kuten esim. Mormon, Nefi, Moroni jne.) Amerikan mantereella kirjoittivat. Se kertoo Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa tuolla alueella ja kuvaa Kristuksen opetuksia, joita hän opetti tuolle kansalle vieraillessaan heidän luonaan kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen (jotka tapahtuivat Jerusalemissa).

”Miksi tarvitsemme muutakin kuin Pyhän Raamatun?”

Kuulen usein tuon kysymyksen, kun kerron ihmisille Mormonin kirjan olevan merkityksellinen minulle. Se vaikuttaa olevan yksi suurimmista syistä, miksi toiset eivät anna Mormonin kirjalle edes mahdollisuutta. Yhden Mormonin kirjan profeetan, Nefin, sanat pyörivät mielessäni kuin elokuvan lopputekstit:

”Ettekö tiedä, että kansakuntia on enemmän kuin yksi? Ettekö tiedä, että minä, Herra, teidän Jumalanne, olen luonut kaikki ihmiset ja että minä muistan ne, jotka ovat meren saarilla, ja että minä hallitsen ylhäällä taivaissa ja alhaalla maassa; ja minä tuon julki sanani ihmislapsille, niin, vieläpä kaikille maan kansakunnille?

Minkä vuoksi nurisette siksi, että saatte enemmän minun sanaani? Ettekö tiedä, että kahden kansakunnan todistus on teille todisteena siitä, että minä olen Jumala, että minä muistan yhden kansakunnan niin kuin toisenkin? Sen vuoksi minä puhun samat sanat yhdelle kansakunnalle kuin toisellekin. Ja kun ne kaksi kansakuntaa kohtaavat, niiden kahden kansakunnan todistuksetkin kohtaavat.

Ja minä teen tämän osoittaakseni monille, että minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti ja että minä puhun julki sanani oman mieleni mukaan. Ja koska olen puhunut yhden sanan, teidän ei pidä luulla, että en voi puhua toista; sillä minun työni ei ole vielä tullut valmiiksi, eikä tule ennen ihmisen loppua, eikä siitä vastedes ja ikuisesti.

Niinpä, koska teillä on Raamattu, teidän ei pidä luulla, että se sisältää kaikki minun sanani, eikä teidän pidä luulla, etten ole kirjoituttanut enempää.

Sillä minä käsken kaikkia ihmisiä, sekä idässä että lännessä ja pohjoisessa ja etelässä ja meren saarilla, että heidän tulee kirjoittaa ne sanat, jotka minä heille puhun; sillä niistä kirjoista, jotka kirjoitetaan, minä tuomitsen maailman, jokaisen ihmisen tekojensa mukaan, sen mukaisesti, mitä on kirjoitettu.” (2. Nefi 29:7-11)

Aivan kuten Uusi testamentti tukee ja täydentää Vanhaa testamenttia, Mormonin kirja todistaa niistä molemmista. Itse asiassa, se tarjoaa osin paljon kaivattua selvennystä.

Miksi Raamattu kaipaa selvennystä?

Sen sijaan, että alkaisin itse vaahdota tästä asiasta, ohjaan sinut jonkun luo, joka selittää tämän asian paremmin kuin itse koskaan osaisin: Vanhin Tad R. Callister, yksi mormonikirkon johtajista. Lue mitä hänellä on tästä asiasta sanottavanaan.

Tämä ei tarkoita, että Mormonin kirja millään muotoa heikentää Raamatun arvovaltaa tai oikeellisuutta, mutta Raamatun kattavat ja monimuotoiset tulkinnat ovat ilmeisiä ja usein ongelmallisia. Mormonin kirja auttaa.

”Onko Mormonin kirjasta olemassa fyysisiä todisteita?”

Tuo on vaikea kysymys ja vastaus, tietenkin, on: kyllä ja ei. Minulle todisteita on ehdottomasti olemassa, mutta kokevatko epäuskoiset niiden riittävän tai kelpaavan, on ainainen keskustelunaihe.

Voisin puhua tuntikausia todisteista, jotka pohjaavat maantieteeseen, kirjailijoihin, nimiin, kielitieteeseen, kiasmiin, kääntämiseen ja kontekstuaalisuuteen ja jotka tukevat Mormonin kirjan totuudenmukaisuutta, mutta se ei nyt ole asiani ydin.

Jos olet kiinnostunut luotaamaan tätä aihetta syvemminkin, jatka toki siihen perehtymistä. Henkilökohtaisesti en juurikaan näe tarpeelliseksi yrittää käyttää kovia todisteita luonteeltaan hengellisten asioiden varmentamiseksi. Se on vähän kuin yrittäisi leikata vettä saksilla.

Toivottavasti tätä ei nähdä yrityksenä vältellä aihetta, minä yksinkertaisesti hyväksyn sen, että – mitä tulee Jumalana asioihin – on mahdollista, ettei koskaan saada kasaan niin paljon todisteita kuin joku haluaisi. Sama pätee mihin tahansa uskontoon. Onko olemassa ylimääräisiä raamatullisia todisteita, että Mooses todella puhui palavalle pensaalle? Onko olemassa todisteita, että Nooa todella rakensi arkin? Onko olemassa todisteita, että Kristus todella muutti veden viiniksi? Ei oikeastaan, mutta me uskomme näiden tapahtumien olevan totta (ja oikeutetusti niin).

Mutta vain koska en elänyt Mormonin kirjan profeettojen keskuudessa, ei se tarkoita, etten voi uskoa heidän olleen olemassa.

Onko Mormonin kirjasta olemassa hengellisiä todisteita?

KYLLÄ. Mormonin kirjan viimeinen profeetta, Moroni, haastaa lukijat ottamaan itse selvää, onko kirja totta vai ei:

”Katso, minä tahtoisin kehottaa teitä näitä asioita lukiessanne – jos on Jumalan viisauden mukaista, että saatte ne lukea – muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina siihen aikaan asti, kun te saatte nämä asiat, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne.

Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.

Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.” (Moroni 10:3-5)

Pohjimmiltaan hän haastaa meidät löytämään hengellisiä todisteita. Se on juurikin se, mitä miljoonat muut minun lisäkseni, ovat tehneet. Tiedän sen olevan totta, koska olen lukenut sen, vakavasti mietiskellyt sen opetuksia ja kysynyt rukouksessa Jumalalta hieman paljon kaivattua ilmoitusta asian tiimoilta. Vastaukseni ei tullut taivaallisessa salamaniskussa, vaan ennemminkin Pyhän Hengen pehmeän ja rauhaisan vaikutuksen kautta.

”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.” (Gal. 5:22-23)

Näin Paavali sanoo galatalaisille ja näin minä olen tuntenut vastauksena totuuden etsintääni. Mormonin kirja on joko monimutkainen huijaus tai Jumalan sanaa. En usko, että Jumalan henkeä voisi löytää kirjasta, jonka on sepittänyt huijari. Samat periaatteet pätevät ylipäätään kaikkiin muihinkin kristillisyyden näkökohtiin tai ohjaukseen elämänpäätöksissä tai kamppaillessasi riippuvuuden kanssa ja etsiessäsi rauhaa.

Loppuajatus

En aio valehdella – en ole paras mahdollinen mormoni. Joskus minun on vaikea saada itseni ylös sängystä 7.45 sunnuntaiaamuna mennäkseni kirkkoon. Joskus unohdan lukea pyhiä kirjoituksia. Joskus minusta tuntuu, että olisi vain helpompi lähteä mormonikirkosta. Mutta en voi. Se ei ole minulle vaihtoehto. Miksi? Koska Mormonin kirja on todella totta. Ja se tarkoittaa, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on juuri sitä, mitä se väittää olevansa: Kristuksen itsensä palautettu kirkko. Hän johtaa ja ohjaa sitä. Se on rohkea väite, joka hiertää monia vääristä paikoista. Mutta tiedän, mitä tiedän ja tiedän, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin olla mormoni.

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Miksi minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla mormoni? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Voisiko olla mahdollista, että evankeliumi ei toimi sinun kohdallasi?

Liian monet meistä tuntevat olevansa niitä jäseniä, jotka eivät kuulu joukkoon, unohdettuja Jumalan lapsia ”piparimuotti”-mormonien joukossa. Kun vertaamme itseämme muihin, saatamme tuntea olomme pettyneiksi – jopa huijatuiksi – erityisesti jos olemme yrittäneet elää niiden periaatteiden mukaan, joiden on kerrottu tekevän meidät onnellisiksi. Mutta vertailuja tekemällä jätämme huomiotta monia keskeisiä asioita, jotka voivat lisätä ymmärrystämme ja hälventää huoliamme:

1. Herra tarvitsee meidän monimuotoisuuttamme

Kirkon jäsenistö on paljon kauniimpi ja monimuotoisempi kuin mikään kaavamainen käsitys sallii.

Aivan liian monilla meistä, olimmepa jäseniä tai emme, on tapana yhdistää sana ”mormoni” aivan erityiseen stereotyyppiin. En tiedä sinusta, mutta minä en muista koskaan nähneeni pyhien kirjoitusten kohtaa tai lukeneeni konferenssipuhetta, jossa sanotaan: ”Asu mukavassa talossa puolisosi kanssa ja palvele piispana/apuyhdistyksen johtajana siihen asti, kun sinulla on 500 lastenlasta.”

Vaikka tällaisessa elämäntavassa ei ole mitään vikaa, meidän muiden ei pitäisi langeta siihen ansaan, että ajattelemme tekevämme jotain väärin, jos elämämme ei ole täsmälleen mainitun kuvauksen kaltaista.

Totuus on se, että kirkon jäsenistö on paljon kauniimpi ja monimuotoisempi kuin mikään kaavamainen käsitys sallii. Näin on, koska ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi vallitsee jokaisessa kulttuurissa, rodussa, kansallisuudessa ja kielessä” (LDS.org). Kristuksen kaltaiset ominaisuudet ovat yleismaailmallisia, ja kuten Dallin H. Oaks sanoi: ”Hänen armonsa on kaikkia varten.” Tämän lisäksi Herra tarvitsee erilaisia ihmisiä valtakuntansa rakentamiseen. Etkö usko? Katso mormon.org -sivustolta, miten miljoonat ihmiset ympäri maailmaa elävät evankeliumin mukaan. (Suomeksi käännettynä täältä).

2. Kenenkään elämä ei ole täydellistä

Lopeta oman elämäsi vertaileminen toisten elämiin! Kenenkään elämästä ei puutu koettelemuksia, vaikka sinusta siltä näyttääkin.

On liian helppoa tehdä vertailuja sen perusteella, mitä luulemme näkevämme. Mutta kuten tätini aina sanoo: ”Jos menet vertailumaahan, tulet sieltä takaisin joko liioittelevana tai halventavana.”

Miten totta se onkaan. Miten usein olemmekaan tehneet vertailuja, joiden lopputuloksena tunnemme olevamme joko parempia tai huonompia kuin toiset? Vertaileminen ajaa ulos rakkauden. Ja lisäksi se tekee olomme surkeaksi! Kuten Jeffrey R. Holland sanoi vitsaillen: ”Miten valoisa tulevaisuudennäkymä se onkaan – nielaista annos etikkaa joka kerta, kun joku ympärillä oleva kokee onnen hetken!”

Seuraavan kerran, kun tunnet taivaan voimat vähäisenä elämässäsi, yritä unohtaa ”reiluus”. Päästä irti kaikesta siitä katkeruudesta, jota saatat tuntea jotakuta sellaista kohtaan, jolla näyttää olevan elämä ilman koettelemuksia. Et ikinä tiedä, millaisia kokemuksia ihmisillä on pinnalle näkyvien hymyjen takana.

3. Olemme alttiina toisten vapaalle tahdolle

Kristuksen sovitus ottaa huomioon jokaisen virheemme, kuten myös kaikki ne vääryydet, jotka on tehty meitä kohtaan.

Joskus, vaikka yritämme tehdä kaiken oikein, elämä ei suju suunnitelmien mukaan. Yksi syy siihen on se, että Jumala antaa ihmisten käyttää vapaata tahtoaan.

Vapaa tahto on keskeinen osa taivaallisen Isän suunnitelmaa. Kuten Robert D. Hales sanoi: ”Tahdon vanhurskaan käyttämisen ansiosta valo voi karkottaa pimeyden ja me voimme elää iloisina ja onnellisina.” Se toimii myös vastakkaisessa tapauksessa, kun ihmiset käyttävät vapaata tahtoaan itsekkäästi. Jos olet joskus ollut jonkun henkilön itsekkäiden valintojen uhri – ja niin käy meille kaikille joskus – voi olla vaikeaa uskoa, että Herralla on yhä suunnitelma sinua varten. Kuten James E. Faust sanoi puheessaan ”Voimat, jotka pelastavat meidät”: ”Pettymykset ja takaiskut Jumalan työssä tulevat kuitenkin olemaan tilapäisiä, sillä työ tulee etenemään.”

Muista myös, että Kristuksen sovitus lopulta vapauttaa meidät kaikista elämän pettymyksistä, huolimatta siitä, mikä ne aiheutti. Älä koskaan menetä toivoasi. Herra on luvannut meille, että ”kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi” (OL 122:7).

4. Herralla on suunnitelma sinua varten

Kun kohtaat vastoinkäymisiä, älä luovu evankeliumin ja sen perusperiaatteiden mukaan elämisestä. Niin tekemällä menetät rauhan tulevaisuudessa.

Tämä totuus voi olla vaikeinta muistaa, erityisesti kun kohtaamme vastoinkäymisiä. Meitä saattaa houkutella päivittäisistä tavoista, kuten pyhien kirjoitusten opiskelusta ja rukouksesta luopuminen, erityisesti jos epäilemme, että ne eivät toimi kohdallamme.

Mutta evankeliumista ja sen periaatteista luopuminen riistää sinulta ilot, joiden et koskaan uskonut olevan mahdollisia. Puheessaan ”Vain muutaman asteen ero,” Dieter F. Uchtdorf varoittaa: ”Vuosien kuluessa palvellessani Herraa ja lukuisissa puhutteluissa olen oppinut, että ero onnellisuuden ja murheen välillä yksilöissä, avioliitoissa ja perheissä johtuu usein vain muutaman asteen virheestä.” Älä luovu rakastavan taivaallisen Isän ohjauksesta tuskan hetkellä.

Herran suunnitelmassa ei aina näytä olevan järkeä rajoitetun näkökulmamme perusteella, mutta muistele elämääsi taaksepäin huomataksesi, mitä Hän on jo tehnyt hyväksesi tähän mennessä. Keitä ihmisiä hän on tuonut elämääsi? Mitä taitoja olet kehittänyt kokemustesi kautta? Mitä kykyjä olet käyttänyt toisten hyväksi? Älä anna periksi. Luota Häneen. Hänen viisautensa ja rakkautensa ovat asioita, joihin voimme aina luottaa.

5. Evankeliumin mukaan eläminen ei ole ”piparimuotti”

Evankeliumin ei ole koskaan ollut tarkoitus tuottaa tietyn ”tyyppisiä” henkilöitä. Ennemminkin Herra pyytää, että sitoutuisimme elämään evankeliumin mukaan.

Ajatus, että Jumala haluaa meidän kaikkien olevan samanlaisia, on tarua. Itse asiassa, ainoa asia, joka Hänen uskollisilla seuraajillaan on yhteistä, on todistus ja sitoumus elää evankeliumin mukaan; se tekee sinusta mormonin, ei se, kuinka monta lasta sinulla on tai miten asut.

Koettelemukset ovat tietysti osa elämää, elimmepä evankeliumin mukaan tai emme; muista se, ennen kuin uskottelet itsellesi, että evankeliumi ei toimi sinun kohdallasi. Seuraavan kerran, kun huomaamme tekevän vertailuja, Dieter F. Uchtdorf ehdottaa, että kysyisimme itseltämme seuraavat kysymykset:

• Onko elämälläni merkitystä?
• Uskonko minä Jumalaan?
• Uskonko minä, että Jumala tuntee minut ja rakastaa minua?
• Uskonko minä, että Jumala kuulee rukoukseni ja vastaa niihin?
• Olenko todella onnellinen?
• Johtavatko pyrkimykseni minua korkeimpiin hengellisiin tavoitteisiin ja arvoihin elämässä?

Niin kauan kuin pyrimme joka ikinen päivä vastaamaan näihin kysymyksiin varmasti: ”Kyllä!”, olemme oikealla polulla.

Artikkelin on kirjoittanut Marlan Spencer ja se on alun perin julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

The post Miksi en tunne olevani ”piparimuotti”-mormoni? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Luemme innolla suosioon pompahtaneen laulajan muisteluja hänen köyhän lapsuutensa tunnelmista tai tarinaa siitä, kuinka urheilusankari herkistyy kyyneliin asti hänen omissa häissään. Siksi uskallan kuvitella, että myös seuraavilta riveiltä löytyvät tunteenpurkaukset saattavat kiinnostaa jotakuta.

Lienee sanomattakin selvää, että jokaisesta mormonista mormonina oleminen tuntuu erilaiselta.  En siis voi puhua kuin omasta puolestani. En sitä paitsi voi mennä vannomaan edes sitä, että kaikki alle listaamani tunteet liittyvät siihen, että olen mormoni. Saattaa hyvin olla, että osa tunteistani perustuu paljolti esimerkiksi ammattini kautta saamiini kokemuksiin.

Voimaa pohjavirrasta

Yhtä kaikki, aloitan mainitsemalla tunteen, joka on muodostunut ikään kuin tunteideni pohjavirraksi sen jälkeen, kun liityin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Tunteita voi ajatella ikään kuin jokena, jota pitkin tajuntaamme ja siitä pois virtaa muun muassa iloa, surua, ärtymystä, ihastusta ja pettymystä. Näin tapahtuu myös minun kohdallani.

Mormonien opetuksiin tutustumisen jälkeen ja sen jälkeen, kun olen todella kyennyt uskomaan kyseisiin opetuksiin, olen havainnut, että tunnejokeeni on muodostunut eräänlainen jatkuvasti läsnä oleva virtaus. Tämä pohjavirtaus ei pidä sisällään riemun ja suuttumuksen kaltaisia ohikiitäviä tunteita vaan tunteen siitä, että kaikki vääryydet tullaan joskus korjaamaan. Siihen liittyy myös tunne siitä, että on olemassa joku, jolle kelpaa juuri niin piinallisen viallisena, kuin tällä hetkellä koen olevani.

Lyhyesti voisi kai sanoa, että tunteideni pohjavirran ansiosta jaksan uskoa huomiseen.

Arjen raadollisuus

Toinen tunne, joka liittyy elämääni mormonina, on huomattavasti edellistä raadollisempi. Kyse on ristiriidasta, jota tunnen usein etenkin kotikaupungissani, josta ei juuri muita mormoneita löydy.  Toisaalta nimittäin haluaisin tuoda uskonkäsityksiäni enemmän esille, mutta käytännössä en useinkaan toimi on. Tuntuu yksinkertaisesti helpommalta pitää suunsa supussa ja seurata vierestä eikä kommentoida oman vakaumuksen mukaista mielipidettään.

Jos tämä tunne pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, kuvailisin sitä pelonsekaiseksi saamattomuudeksi.

Eroon toisten arvostelusta

Viimeiseksi haluan tuoda esille tunteen, johon sekoittuu hämmästystä ja oivaltamisen iloa. Ja lähimmäisenrakkautta. Parhaassa tapauksessa tämä tunne yllättää silloin, kun olen sanomassa jollekulle jotakin ikävää tai arvostelemassa toista hänen selkänsä takana. Ikävä kyllä tunne tahtoo iskeä tajuntaani usein vasta siinä vaiheessa, kun olen jo ehtinyt sanoa sanottavani.

Tämä tunne perustuu siihen, että uskon kaikkien tähän maailmaan syntyneiden ihmisten olevan Taivaan Isän lapsia. Eikä mitä tahansa lapsia, vaan hänen rakkaita lapsiaan. Heitä – tai paremmin sanottuna meitä – jokaista rakastetaan niin paljon, että se ylittää käsityskykyni. Kun tämän muistaa, ei voi kuin hämmästellä.

Oivaltamisen ilo taas seuraa siitä, kun muistan jokaisen ihmisen käyvän henkilökohtaisia kamppailujaan joko konkreettisia tai mielensä sisäisiä vastuksia vastaan. Aivan lähimpiä ihmisiäni lukuun ottamatta en voi tuntea ketään niin hyvin, että voisin tietää, mitä hänen näennäisesti leveän hymynsä taakse kätkeytyy. Ei välttämättä mitään tai sitten lukuisia erittäin kipeitä muistoja. Tämän oivaltaminen laittaa miettimään kahdesti, miten muiden kanssa toimii. Toisaalta se auttaa olemaan armollisempi sekä itselleen että muille.

Artikkelin on kirjoittanut Suvi Peltola.

Kirjoittaja on ammatiltaan toimittaja. Hänet kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi vuonna 2009.

The post Miltä tuntuu olla mormoni? – ”Lyhyesti voisi sanoa, että jaksan uskoa huomiseen” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

”Hän toivoi, että jos hän olisi riittävän hyvä, rukoilisi riittävän kovasti, palvelisi uskollisesti lähetyssaarnaajana ja pitäisi käskyt, niin hän kokisi jonkinlaisen ihmeen ja hänestä tulisi hetero” Michael kertoo. ”On riittävän vaikeaa olla homonuori heteromaailmassa, mutta sen lisäksi olla mormonipiireissä kuuluisan laulunkirjoittajan poika – se oli hänelle mahdotonta. Hän koki niin suurta tuskaa, että oli harkinnut itsemurhaa.”

Mikä teki asioista vieläkin hankalampaa, Michael ja hänen vaimonsa, Lynne, asuivat Malibussa, Kaliforniassa, missä kirkon jäsenet kampanjoivat Esitys 8:n puolesta, joka virallisesti tunnustaisi ainoastaan avioliiton miehen ja naisen välillä.

”Kuuntelin puhujakorokkeelta saarnattavan kuinka uskollisten kristittyjen täytyi pelastaa perheet ja maamme tulevaisuus kampanjoimalla esityksen puolesta” hän muistelee. Samaan aikaan hänen poikansa suunnitteli solmivansa avioliiton kumppaninsa kanssa McLeanien kotona, jos esitys hylättäisiin.

”Se olisi ollut vaikeaa kenelle tahansa vanhemmalle, mutta kirkon alaisuudessa työskentelevälle laulun- ja elokuvantekijälle tämä tilanne oli täysin mahdoton” hän kertoo. ”Tarvitsin vastauksia pelastaakseni perheeni. Rukoilin kovemmin kuin koskaan ennen.”

Ei mitään.

”Aivan kuin joku olisi pultannut taivaanportit kiinni.” Michael selittää. ”Aloin miettiä: mitä jos olenkin ymmärtänyt kaiken väärin? Mitä jos olen ymmärtänyt tämän kirkkohomman väärin? Mitä jos olen ymmärtänyt taivaallisen Isän väärin? Ajattelin tämän loppuvan – jostain tulisi jonkinlaista rauhaa tai vastauksia alkaisi tipahdella. Mutta niin ei käynyt. En voinut uskoa sanovani niin ääneen, mutta kaavailin pakosuunnitelmaa. Se oli niin tuskallista.”

Uskonkriisinsä keskellä Michael sai käsiinsä kirjan ”Mother Teresa: Come Be My Light: The Private Writings of the Saint of Calcutta” (Äiti Teresa: Ole Valoni: Pyhän kalkuttalaisen yksityisiä kirjoituksia), joka on julkaistu vuosia Äiti Teresan kuoleman jälkeen. Michaelin lukiessa Äiti Teresan salaisesta 49 vuotta kestäneestä uskonkriisistä, jonka hän tunnusti kirjeissään hengellisille neuvonantajilleen ja lähimmille uskotuilleen, Michael samastui hänen kamppailuihinsa.

”Hän kysyi: ’Miksi taivaallinen Isä on hyljännyt minut? Miksi en kuule Häntä tai tunne Hänen henkeään? Enkä voi kertoa kenellekään tästä.’ Minä Ymmärsin. Mitä sanoisin? ’Hei, te kaikki, jotka olette ostaneet levyjäni, pilailin vain! Olette yksin. Luovuttakaa – valoa ei tule.’”

Vastaako Hän todella minulle?

Pian luettuaan Äiti Teresan kirjan Michael näki hänestä unta, joka muutti hänen tapansa käsitellä uskonkriisiään.

Unessa katolilainen nunna lauloi elämästään Michaelin säestäessä häntä pianolla. Hän muistelee: ”Se oli hänen laulunsa ja kertoi siitä, kuinka hän ei ollut vain heittänyt pyyhettä kehään, luopunut uskosta ja tunnustanut, että uskon perinteeseen uskominen ja sen seuraaminen oli liikaa, liian vaikeaa, liian hölmöä. Hän lauloi unessani näin:

Valitsen rukoilla Häntä, joka ei kuule minua

Valitsen odottaa rakkautta, jonka Hän kätkee

Ja vaikka Jumala onkin nyt valinnut olla olematta luonani

Pidän lupaukseni, joita sydämeni ei enää tunne

”Eli mormoni lauluntekijä näkee unta kuolleesta katolilaisesta nunnasta, joka laulaa laulua, joka herättää kysymyksen: Olenko halukas pitämään lupaukset, joita olen tehnyt Jumalalle, vaikka en tunnekaan mitään vastakaikua syvimmälle kaipuulleni? Uskoni suurimman koettelemuksen keskellä, pitäisinkö kiinni uskostani vai antaisinko epätoivolle vallan?”

Kuten Äiti Teresa, Michaelkin lopulta päätti pitää kiinni – tuli mitä tuli.

”Päätin sitoutua uudelleen” hän kertoo. ”Odottaisin Herraa ja etsisin vastauksia, jotka tyydyttäisivät sekä sydäntäni että mieltäni. Kävisin kirkossa enkä pakenisi parkkipaikalle kuullessani asioita, jotka särkevät sydämeni tai vain saavat minut tuntemaan, etten ole siellä minne todella kuulun. Tulisin paikalle, olisin hiljaa ja kuuntelisin ja odottaisin.”

Hän kuunteli ja odotti yhdeksän vuotta. Sitten yhtäkkiä jokin muuttui.

Pidä kiinni, valo tulee

”Olin pari vuotta sitten pienessä työhuoneessani, jossa kirjoitan laulujani, kun 10 päivän ajan tuntui kuin olisin vain ladannut lauluja taivaasta” hän muistelee. ”Niitä tuli niin nopeasti – lauluja ihmisten näkökulmasta, joilla oli ollut erilaisia kohtaamisia Jeesuksen kanssa, kuten se rahanvaihtaja tai vartija, jonka korva leikattiin irti, tai spitaalinen.”

Mutta Johannes Kastajan näkökulma vasta todella vaikutti Michaeliin. ”Johannes Kastajalla oli uskonkriisi, joka ylitti kaiken, mitä minä olen kokenut” hän kertoo. ”Hänen ollessa lukkojen takana vankilassa, odottamassa teloitustaan, hän käski joitain opetuslapsiaan etsimään Jeesuksen ja kysymään: ’Oletko sinä se, jonka oli määrä tulla? Vai pitäisikö meidän etsiä toista?’ Hän mietti, että kaiken tekemänsä jälkeen, onko hän sittenkin ymmärtänyt kaiken väärin.”

Michael jatkaa: ”Johanneksen opetuslapset löysivät Jeesuksen ja hän vastasi: ’Katsokaa minua.’ Hän ei rientänyt tyrmään lohduttamaan Johannesta. Hän alkoi suorittaa ihmetekoja. Sitten hän käski opetuslapsia menemään takaisin ja kertomaan Johannekselle näkemästään, näkemässään järjestyksessä. Johannes ymmärsi, että hänen kysymykseensä vastattiin täydellisesti, sillä 700 vuotta aiemmin Jesaja profetoi Messiaan suorittavan nämä ihmeteot ja että ne tapahtuisivat juuri siinä järjestyksessä, jossa opetuslapset näkivät ne. Johannes sai täydellisen vastauksen, joka oli suunniteltu juuri hänelle.”

Michael ymmärsi Jumalan lähettäneen vastaukset häntä yhdeksän vuoden ajan vaivanneisiin kysymyksiin sanoituksina lauluihin, jotka hän oli juuri kirjoittanut. ”Vastaus oli täydellinen” hän sanoo. ”Mutta niiden täydellisyyttäkin ihmeellisempää oli se, että ne tulivat kielellä, jota vain minä pystyin ymmärtämään. Se oli niin henkilökohtaista. Hän lähetti lauluja lauluntekijälle.”

Hän vahvistaa: ”Tiedät kyllä, milloin Jumala vastaa sinulle, sillä se tulee olemaan täydellistä ja henkilökohtaista kaikin mahdollisin tavoin.”

Se on todellista

Michaelin kokema uskonkriisi on antanut hänelle syvää myötätuntoa ja ainutlaatuisen näkökulman, joka ei olisi voinut kehittyä millään muulla tavoin. Mutta yksi suurenmoisimmista oivalluksistaan, joka vaikuttaa häneen tänäkin päivänä, tuli hänen edesmenneen isänsä muistosta:

”Isäni sairasti Alzheimerin tautia, joten kun häntä pyydettiin pitämään 17 minuutin puhe sakramenttikokouksessa pääsiäisenä, olin huolissani, että hän eksyisi raiteilta. Itse asiassa, seisoin lähettyvillä, jotta voisin rientää apuun ja pelastaa hänet” Michael muistelee. ”Jokainen pyhien kirjoitusten kohta ja jokainen viittaus koski Isä Jumalan suurenmoisuutta, viisautta ja älykkyyttä. Ja minua alkoi nolottaa, että hän ei puhunut Jeesuksesta, vaikka oli pääsiäinen.”

Mutta sitten, kun puhetta oli jäljellä kaksi minuuttia, Michaelin isä yllätti hänet esittämällä muutamia syvällisiä kysymyksiä. ”Isäni sanoi: ’Eikö ole mielenkiintoista, että universumin suurin Äly hylkäsi Poikansa suunnitelmansa ratkaisevimmalla hetkellä? Voisiko olla, että tuolla hetkellä kaikkein suurin Äly todisti universumille siitä, että Hän uskoi Jeesukseen? Että Hän tiesi, että Jeesus valitsisi hänet tulipa vastaan mitä tahansa? Ja voisiko olla, että kun kuvittelet hänen hyljänneen sinut, hän itse asiassa sanookin: ’Uskon, että valitset minut myös silloin, kun en ole luonasi’?”

Ja juuri niin Michael pääsi yli uskonkriisistään – valitsemalla Jumalan, vaikka hän tunsikin Hänen hyljänneen hänet.

Et ole yksin

Tänä päivänä, sen sijaan, että hän häpeäisi kokemustaan, Michael käyttää sitä hyväkseen jakaakseen toivon sanomaa muille, jotka saattavat kamppailla.

”Johannes Kastaja, Joseph Smith ja jopa Kristus itse ovat tunteneet Jumalan hyljänneen heidät” hän sanoo. ”Jos kukaan meistä on joskus tuntenut tulleensa hyljätyksi ja miettinyt missä Hän on – sitten olemme hyvässä seurassa.”

Michael sanoo lauluntekijöiden oikeastaan kirjoittavan vain yhden laulun ja hänen laulunsa on ”You’re Not Alone” (Et ole yksin). Vaikka sanoitukset ja melodiat vaihtuvat, sanoma säilyy samana.

”Mainitse yksikin lauluni, joka – ydinsanomaltaan – ei yritä viestittää: ’Tämän minä kävin läpi. Et ole ainoa, joka on tuntenut näin. Et ole ainoa, joka on peloissaan. Et ole ainoa, joka miettii, onko taivaassa Jumala, joka rakastaa sinua. Et ole yksin.’”

Hän lisää: ”Tiedän, millaista pimeys on. Hän aina luonamme – silloinkin, kun emme voi nähdä sitä.”

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Jamie Armstrong ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Michael McLean Opens Up About His 9-Year Faith Crisis and How He Found His Testimony Again”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Michael McLean – mormoni, lauluntekijä ja 9 vuoden uskonkriisi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tapasimme siellä muitakin nuoria, osa kuului kirkkoon, osa ei. Lähetyssaarnaajat, jotka olivat kohteliaita nuoria miehiä, pitivät meille englannin tunnin ja kaikki tuntui mukavalta. Saimme joka viikko ”kotiläksyjä” ja outoa kyllä se tuntui ihan oikealta ja mukavalta.

Oma kielitaitoni oli vielä tuohon aikaan melkoisen vaatimaton, ja iloitsin, että opin uusia sanoja ja uskaltauduin sanomaankin jotain englannin kielellä. Viikkojen kuluessa nuoret alkoivat pyytää meitä jäämään tuntien jälkeen kirkolle ja osallistumaan myös NVK:hon, Nuorten valistuskerhoon. Siellä nuoret tekivät kaikenlaista mukavaa yhdessä: pelattiin, urheiltiin ja  saatiin myös opetusta.

Viikot ja kuukaudet kuluivat ja ystäväni Eira lakkasi käymästä torstaisin tunneilla, mutta minä jatkoin  innokkaana. Aloin käydä myös sunnuntain kokouksissa ja se tuntui täysin luonnolliselta. Todistukseni alkoi kehittyä pikkuhiljaa ja aloin olla valmis kasteelle. Kaikki ei kuitenkaan sujunut kovin helposti, koska perheeni oli kovasti pyrkimyksiäni vastaan ja yritti kaikin mahdollisin tavoin puhua minua eroon ajatuksestani liittyä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon.

Muutamien kuukausien kuluttua ja käytyään keskusteluja luterilaisen papin kanssa isäni antoi minulle luvan mennä kasteelle. Se oli elämäni paras päätös! Se ei kuitenkaan tehnyt elämästäni helppoa, ja kun mietin kaikkea kokemaani elämän varrella, ymmärrän, etten olisi selvinnyt tästä kaikesta ilman Taivaallisen Isäni apua ja Kristuksen suorittamaa lunastusta.

Elämäni kuitenkin muuttui kasteen myötä ja oli helpompi kasvaa ihmisenä ja oppia omista virheistään. Ja kaiken keskellä, punaisena lankana, niin silloin kuin nytkin, kulki tieto pelastussuunnitelmasta, armon suuruudesta meitä jokaista ihmislasta kohtaan ja parannuksen periaatteesta, joka mahdollistaa meille virheiden ja syntien korjaamisen jokaisena päivänä ja antaa toivoa ja vahvistaa meitä matkalla takaisin Isän luo.

Vaikka elämässä kohtaamme paljon vaikeitakin haasteita, olen oppinut ymmärtämään, että niiden kautta voin oppia asioita, joita tulin tänne maan päälle opettelemaan. Antamalla myös vaikeita kokemuksia Isä haluaa nähdä meidän halukkuutemme täyttää tämän maanpäällisen elämämme tarkoituksen eli oppia ja kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, mihin meillä on täällä mahdollisuus. Isä Jumala, Kristus ja pelastussuunnitelma ovat niitä asioita, jotka kannattelevat minua elämässäni ja olen niistä äärimmäisen kiitollinen.

Mutta elämällä oli vielä tarjottavana yllätyksiä. Muutamaa vuotta myöhemmin Lahden seurakunnassa tapahtui jotain, minkä vuoksi kymmenen nuorta ihmistä jäi kokonaan pois kirkosta. Minä olin yksi heistä. On vaikeata sanoa, mistä se kaikki johtui, mutta niin vain tapahtui, ja se on hyvin surullista. Mutta kuten kaikissa ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa, ihmisten ajatukset eivät aina kohtaa ja ongelmia syntyy.

Jälkeenpäin ajateltuna, tuokin aika poissa kirkosta, oli minulle kasvun aikaa. Opin noina vuosina paljon rakkaudesta, vastuusta, oikeasta ja väärästä ja siitä, mitä todellinen todistus kirkosta on. Opin anteeksiannosta ja nöyryydestä, Kristuksen kaltaisesta rakkaudesta ja siitä, ettei kukaan ole koskaan liian huono tulemaan Herran eteen. Opin myös, että Jumalan rakkaus on paljon suurempaa, kuin voisin milloinkaan uskoa. ja että hänelle kukaan ei ole parempi tai huonompi toista.

Kun vuosien kuluttua palasin kirkkoon, se tapahtui tyttäreni kautta. Olin päättänyt viedä hänet kerran kirkkoon, josta olin hänelle kertonut. Sen sunnuntain jälkeen hän halusi joka sunnuntai mennä sinne ja alkeisyhdistykseen uudelleen ja uudelleen. Minä tiedän, että se oli myös Isän tahto, ja tällä tavoin hän halusi tuoda kadonneen lampaan takaisin vaikka karitsankin kanssa.

Tästä kaikesta on jo kulunut aikaa, ja tyttäreni on asunut perheensä kanssa Yhdysvalloissa jo 17 vuotta. Hänen miehensä on palvellut kokoaikaisessa lähetystyössä ja heillä on kaksi ihanaa tytärtä. Olen kiitollinen, että tyttäreni halu tuntea Pyhää Henkeä ja nauttia toisten lasten seurasta alkeisyhdistyksessä avasi meille tien takaisin kotiin.

Artikkelin on kirjoittanut Sirpa Kantelinen.

The post Tyttäreni usko toi minut takaisin kirkkoon appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Seitsemäntoistavuotiaana Susanna lähti Rotary-vaihtoon Kanadaan. Hän päätyi vaihto-oppilasohjelmansa puitteissa vierailemaan  perheissä, joissa tuntui olevan jotain erityistä. Lapset olivat niissä aarre. Yhtenäisyyteen panostettiin ajankäytössä. Esille tuli myös käsitys siitä, että perhe on jotain ikuista. Nämä perheet olivat myöhempien aikojen pyhiä. Ainakin yhdessä kodissa oli keskeisellä paikalla suuri ilmoitustaulu, johon oli kiinnitetty kuvia perheen jäsenistä ja tuttujen raamatunkohtien lisäksi muita lainauksia, joiden lähdettä Susanna ei silloin tunnistanut. Jokin kosketti nuoren naisen sydäntä, kun hän viipyi tuossa kodissa. Eräässä toisessa perheessä heidän nuorin poikansa viihdytti illalla vaihto-oppilasvieraita nuorison tyyliin autoajelulla. Kuunneltiin musiikkia ja naurettiin. Sitten poika kertoi, kuinka innoissaan oli lähestyvästä mahdollisuudesta olla lähetyssaarnaaja kaksi vuotta jossain poissa kotoa. Susanna oli vaikuttunut: ne puvuntakkeihin sonnustautuneet nuoret miehet, joita hänkin oli aika ajoin nähnyt, olivatkin ihan tavallisia poikia, joilla vain oli jokin itseään isompi motivaatio.

Suomeen palattuaan Susanna ei ajatellut asiaa enempää, mutta Herralla oli asiain kulku käsissään, ja niinpä hänen ja lähetyssaarnaajien tiet kohtasivat koulun englannin tunnilla. Nuorella naisella oli paljon kysymyksiä, ja tapaamisesta sovittiin. Susanna tiesi nyt, että nuoret miehet olivat vain tavallisia nuoria, mutta juuri siksi heidän sanomansa tuntui vakuuttavammalta, sillä se todisti, että jokin todellinen voima sai nämä nuoret liikkeelle ja myös vahvisti sen, mitä he opettivat. Kaikki, mitä Susanna kuuli, tuntui hyvältä, ja moni periaate antoi selityksen hänen elämänsä aiemmille kokemuksille ja vaikutelmille. Erityisen vaikutuksen teki juuri se, mitä kasteesta opetettiin: se on liitto vastuullisessa iässä oleville eivätkä lapset ole kadotettuja ilman sitä. Ja mikä tärkeämpää: lapset eivät olleet pahoja syntyjään vaan eläviä Kristuksessa hänen sovituksensa voimasta. Moronin kirjan luku 8 tuli hänelle hyvin rakkaaksi. Tämän periaatteen oppiminen tuntui jopa aloittavan parantavan työn siinä pienessä tytössä, joka oli pienestä asti pelännyt olevansa vastuussa kaikesta pahasta, varsinkin isänsä lähdöstä.

Susanna kastettiin marraskuussa 1979. Tuo päivä oli monella tapaa uuden elämän alku. Hän astui kasteen vesiin tekemään oman lupauksensa elää elämänsä Herralle ja ottamaan vastaan sen sovittavan, puhdistavan voiman, joka on Vapahtajalla, osaksi elämäänsä. Samalla kastetoimitusta seurasi eräs epätodennäköinen vieras, Susannan veljen ystävä, jonka sydämeen sinä hetkenä kylvettiin uskon siemen. Tuosta nuoresta miehestä tuli myöhemmin Susannan aviomies ja hänen lastensa isä. Evankeliumin tunteminen toi aivan uuden merkityksen ja toivon perheen perustamiseen, ja tuo pienen tytön aavistus siitä, että hän joskus olisi kuin Maria, valittu astia, kävi toteen maaliskuisessa illansuussa 1984, kun minä tulin maailmaan. Myöhemmin syntyi vielä neljä kallisarvoista henkeä Susannan rakastettavaksi. Äitini uskollisuus ja halukkuus ottaa vastaan Taivaallisen Isän henkilapsia ja tehdä jumalallinen työ hoivatakseen meitä ja kasvattaakseen meidät tuntemaan Vapahtajamme ja tekemään osamme Isän suunnitelmassa on ollut korvaamaton lahja ja ihme minulle.

Artikkelin on kirjoittanut Iida Mäkilä.

The post Sukuni pioneerit – osa 1 “Äiti” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Sillä ei ole väliä, mitä kohtaamme tai mitä mieltä siitä olemme. Herran luottamustehtävä meille on sama. Me olemme maailman valo. Meidän pitää antaa valomme loistaa ihmisille, ”jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt.5:16)

Kuinka voimme olla valona, kun kohtaamme niin paljon pimeyttä ja hämmennystä? Se alkaa omasta sisimmästämme, vertauskuvallisesta uskomme ja tunteidemme kodista. Sydämen muutos on tarpeen selviytyäksemme maailman pahuudesta. Jos haluat vaikuttaa asioihin, nämä kymmenen asiaa voivat auttaa sydämen muutoksessa, joka auttaa sinua muuttamaan maailmaa.

1. Ymmärrä käsky rakastaa.

Kaikki asiat näyttävät vaativan rakkautta. Rakkaus on rakkautta…kunnes päätämme, että rakkauden täytyy sopia omiin määritelmiimme. Rakkaus on rakkautta, kun hyväksyt ja annat anteeksi kaikki tekoni. Rakkaus on rakkautta, kun rakastat vain niitä, jotka ansaitsevat sen. Rakkaus on rakkautta, kun se on helppoa ja miellyttävää. Rakkaus on rakkautta vain kun joku on vanhurskas.

Näin ajatteleminen on Jeesuksen Kristuksen rakkauden vastakohta. Kun ymmärrämme käskyn rakastaa, tajuamme kuinka kaiken kattava se on. Se tarkoittaa ystävällisyyttä ja kunnioitusta kaikkia kohtaan. Se tarkoittaa, että on halukas palvelemaan niitä, jotka vihaavat sinua. Mitä Kristus teki? Hän uhrautui kaikkien puolesta. Pyrimmekö sisäistämään sen? Mitä se merkitsee meille, ja miten meidän tulisi toimia? Kristuksen ansiosta jokainen meistä on pelastettu. Kukaan meistä ei varsinaisesti ansaitse sitä. Mutta Hän teki sen joka tapauksessa.

Opiskele rakkauden määritelmän lisäksi sitä, kuinka Kristus on sen ruumiillistuma. Miten Hän eli? Mitä Hän teki ja miten Hän suhtautui asioihin? Miten Hän reagoisi, jos Hän kävelisi sinun kengissäsi? Jos kysymme itseltämme nämä kysymykset, saatamme huomata elävämme eri tavalla.

2. Vältä kiirettä ja väittelyä.

Teknologian ja sosiaalisen median maailmassa, meillä on välitön yhteys erilaisten mielipiteiden puhujakorokkeelle. Jos niin haluamme, voimme helposti jakaa omia ajatuksiamme julkisesti. Tämä on tuonut verenhimon ja väittelyn internet-kulttuuriimme. Vastaamme nopeasti, jätämme huomiotta ystävät, jotka eivät ole kanssamme samaa mieltä, ja hyppäämme yhdestä trendikkäästä avainsanasta toiseen.

Meiltä jää kuitenkin ymmärtämättä se, että tämä tapa on ujuttautunut jokapäiväiseen elämäämme. Kommunikointitapamme ovat muuttumassa olennaisesti. Tapa, miten näemme ihmiset, on muuttumassa. Tapa, miten kohtelemme ihmisiä, on muuttumassa.

Meidän täytyy pohtia ajan kanssa näitä asioita sydämissämme ja mielessämme. Meidän pitäisi vastata ajatuksella ja kunnioittavasti jokaiseen keskusteluun. Jotkut keskustelut voi olla parempi käydä yksityisviestien välityksellä kuin jonkun uutissyötteessä. Joskus on parempi olla sanomatta mitään. Kiistely, kuten Mormonin kirjassa on selitetty, on paholaisesta (Moosia 4:14). On selvää, että jos uskomme noihin sanoihin, meidän tulee tehdä parhaamme vältelläksemme sen vaaroja.

3. Tiedosta, että kaikki kärsimys on tärkeää.

Kärsimys on upea asia. Se voi kannustaa meitä toimimaan, ja se voi auttaa meitä tuntemaan itsemme vahvaksi, jolloin voimme tehdä vaikeita asioita. Se voi kuitenkin myös sokeuttaa meidät. Alamme arvioida tuskan suuruutta ja lokeroimaan kärsimystä mielivaltaiseen tärkeysjärjestykseen mielissämme. Saatamme hämmentyä siitä, että meistä pieniltä tuntuvia asioita käsitellään kuin ne olisivat suuria, tai huomaamme olevamme vihaisia, koska kukaan ei kiinnitä tarpeeksi huomiota tärkeisiin asioihin.

Kristus murehtii murehtivien kanssa. Kun käännymme Hänen puoleensa, Hän ei sano, että kärsimyksemme ei ole tärkeää tai että me ylireagoimme. Hän on myötätuntoinen. Hän kuuntelee. Hän rakastaa tuomitsematta ja rajoituksetta.

Tämä on meille vaikeaa. Voimme aloittaa harjoittelemalla myötätuntoa ja yrittämällä oivaltaa, miksi meidän tulisi kiinnittää huomiota toisten kärsimykseen. Voimme tehdä parhaamme tarjoamalla tukeamme aidosti ja puhtaasti.

4. Katso asioita silmiin.

Koska meillä on käsillä niin paljon tietoa, on helppoa nähdä vain se, mitä haluamme nähdä. Löydämme nopeasti ne ihmiset, jotka ovat kanssamme samaa mieltä, ja yhtäkkiä huomaamme kohtelevan kaikkia muita kuin vihollisia. Vaikka vastaan tulee varmasti mielipiteitä ja kannanottoja, jotka ovat räikeästi kirkon opetusten vastaisia, meidän tulee tutkia jokaista asiaa uutterasti ja avoimin mielin.

Monet asiat ovat rumia. Ne saavat olomme epämiellyttäväksi. Saatamme hämmentyä tai häkeltyä. Emme ehkä tiedä mitä sanoa. Siitä huolimatta, jos haluamme tietää, mille pohjalle rakentaa uskomme, meidän täytyy ymmärtää, miksi kivi on kiinteä ja miksi hiekka ei ole. Mikä lopullinen mielipiteesi onkin, rakenna se tutkimisen, opiskelun ja sydämen tutkistelun perustalle.

5. Älä hyperventiloi, opeta.

Ihmiset säikähtävät helposti. Ihmiset loukkaantuvat helposti. Se, mikä alkaa viattomasti, saattaa muuttua roihuavaksi tuleksi. Kun välität jostain asiasta, haluat puolustaa sitä. Näin tapahtuu erityisesti evankeliumin periaatteiden kohdalla, joita olemme luvanneet tukea. Tuntuu kuin taistelut olisivat loputtomia ja saatamme tehdä kiihkeästi työtä niiden eteen.

Sellaisessa tilassa menetämme tehokkuutemme. Sen sijaan, että syöksemme vihaa, koska muut eivät ymmärrä asemaamme, meidän tulisi parhaamme mukaan opettaa toisia ymmärtämään näkökantamme ja miksi kannatamme sitä. Aivan kuten toivomme muiden kuuntelevan meitä, meidän pitää olla halukkaita kuuntelemaan toisia.

Seuraa Pyhän Hengen kehotuksia siitä, miten kertoa sydämenne ajatuksista rakentavalla ja merkityksellisellä tavalla. Tutki parhaasi mukaan molempia näkökantoja ja omaksu ne asiat, joiden huomaat olevan sopusoinnussa tunteidesi kanssa.

6. Keskity vaikutusalueeseesi.

Maailman ongelmat ovat musertavia. Emme voi korjata kaikkea ja ponnistelumme voivat vaikuttaa pisaralta ämpärissä. Voimme luottaa tietoon siitä, että Jumala tietää, missä olemme ja miten käyttää meitä välineinä käsissään.

Itse asiassa, Jumala haluaa käyttää meitä muiden auttamiseen. Hän on asettanut sinut, ainutlaatuisesti lahjakkaan ja kyvykkään lapsensa, tarkoituksella juuri sinne missä olet. Kaikkialla ympärillämme on ihmisiä, joihin voimme vaikuttaa myönteisesti, joko henkilökohtaisesti tai verkossa.

Keskity rohkeasti palvelemaan niitä, jotka ovat vaikutuspiirissäsi. Käytä erityisesti aikaa perheesi ja ystäviesi kanssa toimimiseen. Rukoile, jotta silmäsi voisivat avautua näkemään ne erityiset tavat, joilla voit auttaa muita.

7. Muista, muista.

Muuttuaksemme meidän täytyy muistaa. Liian usein kiinnitämme huomiota ja osallistumme vain niin kauan kuin on suosittua tehdä niin. Kun toinen asia ilmaantuu, me unohdamme. Mikään ei muutu. Me emme ole muuttuneet.

Ajattele asioita, jotka ovat liikuttaneet sinua. Muistele kokemuksia, jotka ovat haastaneet ajattelutapasi ja saaneet sinut kasvamaan ihmisenä. Sinun ei tarvitse muistaa kaikkea tai olla kiinnostunut jokaisesta tarinasta, mutta anna itsesi muuttua. Vaali ja kunnioita niitä asioita, jotka ovat vieneet sinua eteenpäin.

Jos jokin asia täyttää sydämesi ja mielesi, mieti, miten voit kanavoida sen johonkin tuottavaan toimintaan.

8. Tiedä, ketä edustat.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä väitämme olevamme Kristuksen opetuslapsia. Me edustamme Häntä. Me olemme, kuten presidentti Dieter F. Uchtdorf kerran sanoi, Hänen kätensä täällä maan päällä. Kun todella sisäistämme tämän asian, huomaamme asenteidemme ja toimintatapojemme muuttuvan.

Jos meille on merkitystä sillä, että edustamme Kristusta, käytämme aikaa Hänen elämänsä pohdiskelemiseen ja etsimme Hänen henkeään. Me tarkastelemme kanssakäymistämme toisten kanssa ja rehellisyyttämme, kun olemme yksin. Tämä saattaa tuntua pelottavalta, mutta Kristus tekee selväksi sen, miten meidän tulisi elää ja kuinka meidän tulisi kohdella toisia. Hänen tiensä on suora, ja meidän tarvitsee vain kulkea sitä pitkin.

9. Löydä syy toivoa.

Jos olet epätoivoinen maailman tilan takia, katso tämä erinomainen video, jossa presidentti Russell M. Nelsonin kertoo kokemuksestaan. Se on suunnattu niille, jotka tuntevat olevansa ”sydämeltään heikkoja” ja antaa neuvoja siitä, miten voimme vahvistaa toivoamme vaarallisina aikoina.

Meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin riemullinen sanoma ja iankaikkinen näkökulma elämässämme. Meillä on monia syitä toivoa.

10. Rukoile hartaasti.

Loppujen lopuksi, ainoa tapa, miten voimme kokea sydämen muutoksen, on Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Emme pysty siihen itseksemme. Kääntymällä Kristuksen puoleen hartaassa rukouksessa ja seuraamalla parhaamme mukaan Hänen neuvojaan, voimme muuttua. Emme ehkä voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme olla voimallisia hyvää tekeviä voimia ja olla valona niille, jotka sitä etsivät.

Artikkelin on kirjoittanut Aleah Ingram ja se on alun perin julkaistu ldsdaily.com -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

The post 10 tapaa, miten mormonit voivat saada aikaan sydämen muutoksen ja muuttaa maailmaa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

The post 5 mormonien uskomusta, jotka ovat oikeasti siistejä – sukellus pintaa syvemmälle appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kun tämä lausunto yhdistetään ilmoitukseen, joka annettiin Kirtlandissa heinäkuun 23. päivä 1837 (ja joka tunnetaan myös Oppi ja liitot -kirjan 112. lukuna), alkaa helposti tuntua, ettei tule olemaan mikään helppo tehtävä olla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen näinä viimeisinä aikoina. Tuon ilmoituksen mukaan ”synkkä pimeys” peittää ihmisten mielen ja ”kosto kohtaa joutuin maan asukkaita, vihan päivä, palamisen päivä, hävityksen, itkun, surun ja valituksen päivä”. (O&L 112:23-24)

Mutta mielenkiintoisinta tässä on, että niin monet olettavat ulkopuolisen maailman ottavan näiden vaikeiden aikojen suurimmat iskut vastaan. Niin ei kuitenkaan ole, ei alkuunkaan. Itse asiassa, Herra sanoo, että ”minun huoneestani (mormoneista) se alkaa, ja minun huoneestani se lähtee maailmaan … ensiksi niiden keskuudesta teidän keskuudessanne, sanoo Herra, jotka ovat väittäneet tuntevansa minun nimeni eivätkä ole tunteneet minua ja ovat pilkanneet minua keskellä huonettani”. (O&L 112:25-26)

Joten… olen huomannut kirkossa kolme eri mormonityyppiä, mutta uskon ainoastaan kolmannen tyypin pystyvän kestämään kaikki uskon koettelemukset, joita kohtaamme parhaillaan ja tulemme kohtaamaan lähitulevaisuudessa.

1. Uskollinen, mutta itsepäinen mormoni

Nämä mormonit ovat täynnä uskoa ja heitä käytetään kuvaamaan perusmormonia. He pitävät tiukasti kiinni siitä, mitä heille on alkeisyhdistyksessä opetettu ja kavahtavat kaikkea, joka saattaisi kiistää nuo asiat, joita he ovat opetelleet niin kovin pitkään. Muutos on vaikeaa tälle mormoniryhmälle. He saattavat lainata pyhien kirjoitusten kohtaa, joka sanoo: ”Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti” ja olettaa kirkonkin olevan sama eilen, tänään ja ikuisesti. He edelleen ajattelevat Joseph Smithin istuneen pöydän ääressä, lakana hänen ja Oliver Cowderyn välissä, Josephin tunnustellessa kultalevyjen kaiverruksia ja kääntäessä tekstiä tunti toisensa jälkeen. He pitävät ajatuksesta, kuinka Aabraham etsiä lisää valoa ja tietoa, mutta heillä on vaikeuksia soveltaa samaa periaatetta itseensä. Mitä he tietävät… on kaikki mitä he tietävät, eikä millään muulla ole väliä.

Tämänkaltaiset mormonit eivät juurikaan perusta kirkon tutkijoista. Heillä on kotonaan vanha kokoelmansa kirjallisuutta, joka koostuu lähinnä 1970-1985 välillä julkaistuista kirjoista, kuten esimerkiksi Pelastuksen opit. Heillä on kyllä hyllyssään Hugh Nibleyn kokoelmateos, mutta heillä oli vaikeuksia lukea se loppuun. Kriitikot kutsuisivat näitä ihmisiä… karjalaumaksi. He kutsuisivat näitä ihmisiä sarkastisesti ”tosiuskoviksi mormoneiksi”.

Rakastan tätä mormoniryhmää. He ovat uskollisia ja kuuliaisia. He ovat aina paikalla auttamassa ja ovat yleisesti ottaen palvelualttiita. Heidän ainoa ongelmansa on, kuinka he saattavat reagoida ihmisiin, joilla on kysymyksiä heidän uskostaan. Jos heidän kuulemansa kysymykset tai toteamukset ovat ristiriidassa tai muutoin eroavat heidän pitkään kiinnipitämistään käsityksistä, he saattavat ryhtyä puolustuskannalle ja vaikuttaa tuomitsevilta kysyjää kohtaan. Moinen käytös saattaa saada kysyjän tuntemaan itsensä tyhmäksi… ja saattaa lannistaa vaikeuksien kanssa kamppailevan jäsenen, jolla ei välttämättä ole ollut samoja todistusta kasvattavia kokemuksia kuin heillä. Kuten Paavali sanoi, nämä uskolliset, mutta itsepäiset mormonit saattavat olla ”täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys”, joten he ovat järkkymättömiä suhteessaan johonkin kirkon historian tai opin osaan, kuitenkin ollen samanaikaisesti täysin väärässä. Paljon intoa, mutta oikean tiedon puute, voi aiheuttaa samankaltaisen tilanteen, jota Alma todisti aikansa kirkossa. Kirkon väki ”alkoi halveksia toisiaan ja se alkoi vainota niitä, jotka eivät uskoneet sen oman tahdon ja mielen mukaisesti.” Näille ihmisille on todellinen ongelma vain yksinkertaisesti todeta: ”En tiedä… mutta keskustellaanpa”, mikä puolestaan saa heidät viattomassa tietämättömyydessä johtamaan harhaan niitä, jotka saattavat aidosti etsiä vastauksia.

2. Utelias, mutta kiivas mormoni

Tämä mormoniryhmä on pieni, mutta se kasvaa kovaa vauhtia internetin ja sosiaalisen median avoimuuden vuoksi. He ovat hyväsydämisiä ja hienotunteisia ihmisiä, jotka ovat ottaneet vakavasti Joseph Smithin neuvon ”kulkea edelleen kohti täydellisyyttä ja paneutua yhä syvemmälle jumalisuuden salaisuuksiin”.

Mutta heidän tutkiessaan he löytävät asioita, jotka ovat ristiriidassa heille alkeisyhdistyksessä ja pyhäkoulussa opetettujen asioiden kanssa. Jotkut noista asioista, kuten vanhin Ballard hiljattain mainitsi, ovat ”vähemmän tunnettuja tai kiistanalaisia, kuten moniavioisuus, näkijäkivet, erilaiset kertomukset ensimmäisestä näystä, Mormonin kirjan tai Abrahamin kirjan käännöstyön eteneminen, sukupuolikysymykset, rotu ja pappeus sekä taivaallinen Äiti.”

Siinä missä uskollinen, mutta itsepäinen mormoni saattaa kaihtaa näitä aiheita ja elää elämäänsä, utelias, mutta kiivas mormoni saattaa tehdä vääriä johtopäätöksiä kyseenalaisista lähteistä saadun puutteellisen tiedon pohjalta ja sitten tehdä hätiköityjä päätöksiä koskien uskoaan. Ihmisen tehtyä hätiköity päätös ihmisluonto ja synnynnäinen ylpeys tekevät tuon päätöksen kumoamisesta erittäin vaikeaa, ihmisen pelätessä tulevansa leimatuksi epävarmaksi jahkailijaksi. Useimmiten, kun ihminen tekee hätiköidyn päätöksen, hän kuitenkin päätyy seisomaan päätöksensä takana sataprosenttisella varmuudella, huolimatta siitä, tietääkö hän päätöksen olleen oikea vai väärä.

Tämänkaltainen mormoni kääntyy ensimmäisenä kuvaillun mormonin (uskollisen, mutta itsepäisen mormonin) puoleen ja kysyy, miksi pyhäkoulun oppikirjassa on kuva Josephista ja Oliverista pöydän ääressä lakana välissään, kun todellisuudessa Joseph käytti kääntäessään näkijäkiveä, joka oli hatussa, ja levyjen ollessa peitettyinä. Jos uskollinen, mutta ahdasmielinen mormoni reagoi tähän puolustavasti tai ylimielisesti… syttyy totuuden ja perinteiden välinen taistelu, josta kukaan ei selviä voittajana. Monissa tapauksissa tämän tyypin mormoni on oikeassa erilaisten kirkon historiaa koskevien näkökulmien suhteen, mutta ei useinkaan pysyttele kuvioissa riittävän pitkään nähdäkseen niitä korjattavan seuraavassa oppikirjassa. Uteliaasta mormonista tulee nyt kiivas mormoni, joka uskoo, että heille on tahallisesti valehdeltu kaikki nämä vuodet… ja uskollinen, mutta ahdasmielinen mormoni menettää veljen tai sisaren, joka olisi voinut auttaa heitä johtamaan seurakuntaneuvostoa.

Molemmat mormonityypit edesauttavat tämän puhki kuluttavan kitkan syntyä.

3. Uskollinen, mutta utelias mormoni

Viimeinkin! Mormoniryhmä, josta on kiinnostavaa keskustella. Tämä ryhmä on avioliitto kahden edellisen ryhmän välillä. Mielenkiintoista on se, että nämä kaksi edellä kuvattua mormoniryhmää yhdistettynä muodostavat mormonin, jolla on sekä älylliset että hengelliset kyvyt ottaa haltuunsa taivaan voimat ja suorittaa nykyajan ihmeitä. Tämänkaltainen mormoni Joseph Smith oli. Tämänkaltainen mormoni on vahva uskossaan, mutta aina avoin keskustelemaan erilaisista näkökulmista. He etsivät totuutta ja ovat valmiita hyväksymään sen, vaikka se olisikin ristiriidassa heidän nykyisten näkemystensä kanssa. Nämä ovat mormoneja, jotka todella oppivat ja kasvavat yhdistäessään uskonsa ja älynsä navigoidakseen läpi vaikeiden aikojen.

Nämä mormonit ovat enemmän kiinnostuneita auttamaan toisia, kuin ”olemaan oikeassa”. He ovat parempia kuuntelemaan ja ymmärtämään, kuin puhumaan ja olettamaan. Tämänkaltaisella mormonilla ei ole harhakuvia siitä, että kirkko olisi täydellinen, ihmiset ja johtajat olisivat täydellisiä tai että kirkon historiikki olisi 100% totuudenmukainen siinä muodossaan, kuin se on 80-luvun pyhäkoulun oppikirjassa kuvattu. Tämä mormoni on valmis ja halukas kuuntelemaan, kun vanhin Ballard sanoo, että meidän pitäisi opiskella näitä kiistanalaisia aiheita ja tuntea ne ”kuin omat kämmenemme”. Tämä mormoni tietää, että kertomus kirkon historian kulusta saattaa muuttua ajan kuluessa, mutta oppi voi silti pysyä puhtaana ja oikeana, erottuen kaikista muista teologioista, joita tämä maa on koskaan päällään kantanut.

Tämä on todellinen Kristuksen opetuslapsi. Tämä on rauhantekijä ja tiedon etsijä. Tämänkaltaiset mormonit tulevat johtamaan Kristuksen toisessa tulemisessa. Tämänkaltainen mormoni minä haluan olla…

Artikkelin on kirjoittanut Greg Trimble ja se on alun perin julkaistu GregTrimble.com-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Viimeisten aikojen 3 mormonityyppiä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Olen kauan aikaa pohtinut, mitä minä voisin tehdä auttaakseni ihmisiä olemaan vastaanottavaisempia lähetyssaarnaajille, ja tehdäkseni lähetyssaarnaajat vähän tutummiksi kirkkomme ulkopuolisille ihmisille.  Kun näin BYU:n opiskelijoiden tekemän lähetyssaarnaajaparodian Adelen Hello-laulusta, ajattelin “Tämä on sellaista mitä voin itse tehdä!”  En kuitenkaan halunnut tehdä parodiaa pelkän hauskuuden vuoksi. Tahdoin kyllä tehdä kevyen ja miellyttävän videon, jota kuka tahansa voisi katsoa, mutta halusin esittää myöskin sanoman.  Sanoma on se, että Jumalan kirkko on palautettu profeetan kautta ja Jeesus Kristus on uskontomme keskipiste ja Mestarimme.  Hän johdattaa näitä nuoria miehiä ja naisia jättämään kotinsa mukavat oltavat 18-24 kuukaudeksi, jakaakseen sanomaa, jonka he tietävät olevan ikuiseksi siunaukseksi niille henkilöille ja perheille, jotka sen ottavat vastaan.

Minulla on hyvin vähän aiempaa kokemusta videokuvauksessa, enkä ole läheskään ammattimuusikko, mutta minulla oli visio siitä, mitä halusin tehdä, ja minua siunattiin motivaatiolla nähdä työni loppuun.  Toivon, että video sytyttää jossakin ihmisessä halun ottaa kirkostamme selvää.  Toivon myös, että video innoittaisi jotakuta kirkkomme jäsentä käyttämään omia lahjojaan jakaakseen palautetun evankeliumin sanomaa.  Jumala elää. ja todella johtaa kirkkoaan.  Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajat ovat Hänen edustajiaan, kutsuttu julistamaan tuota ilosanomaa.  Herra siunatkoon heitä kallisarvoisessa työssään!

Artikkelin on kirjoittanut Jonathan Jarvis.

The post Rollossa rimmaa – Parodia oven takaa… appeared first on SeuraaKristusta.fi.