Olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen, olen 40-vuotias ja naimaton, en ole koskaan ollut naimisissa. Tämä on ollut minulle välillä vaikeaa, arka kohta, vaikeus, joka on ollut minulle joskus suuren surun aihe. Olen etsinyt sitä oikeaa, olen yrittänyt olla se oikea, olen rukoillut ja itkenyt. Olen ollut pettynyt siihen että elämäni ei ole mennyt ihan kuten olin joskus suunnitellut. Minulle on annettu neuvoja, minulle on vihjailtu, että eikö olisi aika hankkia mies. Kun olen seurustellut, minua on kuulusteltu ja ihmetelty, että koska menen kihloihin. Yritän kaiken muun elämäni haasteiden lisäksi kestää näitä kysymyksiä. Joskus viime vuosina olen päättänyt että en etsi enkä hötkyile enää, kaikella on aikansa, muiden mielipiteet ja kommentit ovat aivan yhdentekeviä. Minun romanttiset unelmani, tavoitteeni ja kokemukseni ovat minun, eivätkä ne kuulu kenellekään. Tämä on sentään minun elämäni.

Nämä ovat tärkeitä asioita ja ne ovat tärkeitä sanoa, että ihmiset ymmärtävät paremmin sinkkujen kokemuksia. Eivätkä kaikki sinkut koe asioita samalla tavalla. Voin vain kirjoittaa omasta
näkökulmastani.

Eräs apostoleista, Jeffrey R Holland on sanonut:

”Veljet ja sisaret, me elämme kuolevaisuuden maailmassa, jossa on monia lauluja, joita emme pysty laulamaan tai emme laula vielä. Mutta pyydän hartaasti, että me jokainen pysyisimme jatkuvasti ja uskollisesti kuorossa, jossa me pystymme nauttimaan ainaisesti tuosta kaikkein kallisarvoisimmasta laulusta – lunastavan rakkauden laulusta. Onneksi paikkoja tähän nimenomaiseen esitykseen on rajattomasti. Tilaa on niille, jotka puhuvat eri kieliä, pitävät arvossa eri kulttuureja ja asuvat lukuisissa paikoissa. Tilaa on naimattomille, naimisissa oleville, suurille perheille ja lapsettomille. Tilaa on niille, joilla on kerran ollut kysymyksiä uskostaan, ja niille, joilla kysymyksiä on edelleen. Tilaa on niille, jotka ovat seksuaalisesti suuntautuneet eri tavoin. Lyhyesti sanoen – paikka on jokaiselle, joka rakastaa Jumalaa ja kunnioittaa Hänen käskyjään henkilökohtaisen käyttäytymisensä rikkomattomana ohjenuorana, sillä jos Jumalan rakkaus on yhteisen laulumme sävel, niin varmasti yhteinen pyrkimyksemme olla kuuliaisia Hänelle on sen korvaamaton harmonia. Rakkauden ja uskon, parannuksen ja myötätunnon, rehellisyyden ja anteeksiannon jumalallisia käskyjä noudattaessamme tilaa tässä kuorossa on kaikille, jotka haluavat olla siinä. ”Tulkaa sellaisina kuin olette”, rakastava Isä sanoo meille jokaiselle, mutta Hän lisää: ”Älkää suunnitelko pysyvänne sellaisina.” Hymyillen muistamme, että Jumala on päättänyt tehdä meistä enemmän kuin luulimme voivamme olla.”

(Huhtikuun 2017 yleiskonferenssi)

Tämä puhe on tuonut paljon lohtua ja iloa minulle.

Meillä kaikilla on tilaa kirkossa, meillä kaikilla on oikeus saada olla oma itsemme, meidän tulisi pystyä luottamaan seurakunnan tukeen ja apuun. Minulla on myös monta hyvää, uskollista ystävää jotka tukevat minua kirkossa. Minulle on hiljattain annettu uusi tehtävä kirkossa. On tärkeää että voimme tuntea itsemme tarpeelliseksi ja kirkossa opimme ja kasvamme myös tehtävien kautta. Olen kiitollinen tehtävästäni. Se antaa minulle sopivasti haastetta.

On välillä todella vaikeaa olla sinkku tässä perhekeskeisessä kirkossa, missä painotetaan usein avioliiton tärkeyttä. Tiedän että se on tärkeä, mutta juuri nyt olen onnellinen naimattomana.

On olemassa paljon muuta kuin seurustelu ja avioliiton siunaukset. Voimme nauttia elämästä monella tavalla. Olen ollut mukana kirkon sinkkujen zoom-kokouksissa viime aikoina. Olen
mukana Suomen ryhmässä ja myös koko Euroopan alueen ryhmässä. Sieltä on löytynyt monta ihanaa ystävää.

Voimme kaikki nauttia elämästä nyt, luottaa siihen että meidän oma kultamme saapuu silloin kun on sen aika. Taivaallinen Isä ei jätä meitä yksin, eikä Hän johdata meitä harhaan kun luotamme Häneen. Olen kiitollinen että olen saanut mahdollisuuden kasvaa kirkossa ja saada tietää kirkon periaatteista nuoresta iästä alkaen.

Artikkelin on kirjoittanut Cindarella Santonen.

The post Sinkkuna perhekeskeisessä kirkossa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Me uskomme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa siihen, että olemme kaikki Jumalan henkilapsia. Ennen tätä elämää olimme osana Hänen perhettään konkreettisesti. Edelleen täällä maan päällä olemme sisaruksia. Siksi myös kirkossa kutsumme toisiamme veljiksi ja sisariksi.

Jotkut ihmiset ihmettelevät, mihin tarvitaan järjestäytynyttä kirkkoa ja seurakuntia. Heidän mielestään on miellyttävämpää harjoittaa hengellisyyttä yksin. Vaikka usko on jokaiselle henkilökohtainen asia ja jokaisen tulee luoda itse oma suhteensa Jumalaan, olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus kuulua seurakuntaan.

Perhe jokaisessa maailman kolkassa

Seurakunta merkitsee minulle perhettä. Olen elämäni aikana nähnyt erilaisia seurakuntia. Olen kasvanut Turussa ja kuulunut seurakuntaan siellä. Viimeiset neljä vuotta kuulunut seurakuntaan opiskelupaikkakunnallani Tampereella.

Lisäksi minulla on ollut muutama “kesäseurakunta”, joissa olen käynyt ollessani kesätöissä eri paikkakunnilla. Lähetystyössäni Espanjassa kuuluin myös eri seurakuntiin. Jokaisella lomamatkalla olen käynyt sunnuntaina kirkossa ja tutustunut paikalliseen seurakuntaan.

Olen kiitollinen siitä, että mihin tahansa menenkin, minulla on perhe. Aina, kun muutan uudelle paikkakunnalle, saan heti muutaman ystävän menemällä kirkkoon ja osallistumalla sen toimintoihin. Se merkitsee minulle todella paljon, sillä uuteen kaupunkiin muuttaminen on aina jännittävää.

Seurakunta tukee uskossa ja auttaa arjessa

Seurakunta tarjoaa minulle samoihin asioihin uskovien yhteisön, jonka kanssa voimme yhdessä sunnuntaisin kokoontua kirkkoon. Kun tutustun ihmisiin, jotka uskovat samalla tavalla kuin minä, voin jakaa asioita heidän kanssaan ja saada uusia näkökulmia asioihin.

Lisäksi seurakunta tarjoaa minulle laajan tukiverkon, jolta voin aina pyytää apua. Aina, kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle, olen saanut esimerkiksi muuttoapua helposti ottamalla yhteyttä paikalliseen seurakuntaan.

Seurakunnat ovat hyvin erilaisia ja ne koostuvat erilaisista ihmisistä. Kirkossa käy eri ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä.

Yhteisöllisyys vaatii ponnisteluja

Pelkkä seurakunnan olemassaolo ei kuitenkaan riitä siihen, että voimme kokea kuuluvamme perheeseen. Tarvitsemme jokaisen seurakunnan jäsenen panostusta siihen, että jokainen tuntee kuuluvansa joukkoon.

Vaikka olisikin houkuttelevaa mennä kirkkoon vain “nauttimaan”, meidän tulisi mennä kirkkoon sillä ajatuksella, että voimme auttaa muita. Voimme palvella toisiamme erilaisten tehtävien kautta sekä yli tehtävärajojen. On esimerkiksi tärkeää, että menemme tervehtimään kirkkoomme tulevia uusia ihmisiä.

Lue myös: Osaammeko toivottaa uudet ihmiset tervetulleiksi seurakuntiimme? 

Velvollisuutemme rakastaa muita

Muiden ihmisten huomioiminen on velvollisuutemme, sillä olemme kirkon jäseninä tehneet kasteen kautta liiton rakastaa toinen toisiamme ja olla toistemme tukena ja apuna.

Olemme konkreettisesti Kristuksen kädet maan päällä. Hän rakastaa meitä kaikkia ja haluaa, että jokainen voi tuntea sitä rakkautta. Meidän jokaisen tehtävä on auttaa omissa seurakunnissamme, että jokainen voi tuntea Jumalan rakkautta ja kokea kuuluvansa joukkoon.

Joskus on vaikea nähdä, kuinka paljon ympärillämme olevat ihmiset tarvitsevat meidän rakkauttamme. Erityisesti, jos olemme itse kuuluneet pitkään johonkin seurakuntaan ja meillä on kavereita kirkossa, saatamme luulla muiden tuntevan samoin. Uusille ihmisille puhuminen kirkossa saattaa olla epämukavaa, mutta se voi pelastaa jonkun yksinäisen päivän.

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Seurakuntaperhe auttaa tuntemaan rakkautta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Miksi kirkko on olemassa? Määränpäämme on tietysti selestinen valtakunta. Isä Jumalan luona eläminen. Mutta mikä mielestänne on avain Jumalan luona elämiseen selestisessä valtakunnassa? Riittääkö siihen se, että uskoo Kristukseen? Riittääkö siihen täydellinen kokoelma puhdasta, virheetöntä tietoa Kristuksesta, Hänen luonteestaan ja opeistaan? Riittääkö siihen, että pystyy osoittamaan, että on suorittanut kaikki toimitukset? Aion ottaa riskin ja sanoa, että mikään noista vaihtoehdoista ei ole täysin oikea.

Jumalan luonne

Jumala voi käskeä meriä. Hän voi luoda planeettoja ja elämää. Hän on kaikkivoipa. Mutta tässä on toinen kysymys: Onko Jumala Jumala, koska Hän on voimallinen? Vai onko Jumala voimallinen, koska Hän on Jumala? Toisin sanoen, Onko Jumala Jumala sen takia, mitä Hän tekee tai kuka Hän on?

Mormonin kirjassa, Alman kirjan luvussa 42, puhutaan kahdesta Jumalaa määrittelevästä ominaisuudesta: oikeudenmukaisuudesta ja armosta. Koko pelastussuunnitelma rakentuu Jumalan oikeudenmukaisuudelle ja armolle. Kohdan Alma 42 mukaan Jumala ”lakkaisi olemasta Jumala”, jos Hän rikkoisi oikeudenmukaisuuden ja armon lakeja – eli jos Hän lakkaisi olemasta jatkuvasti oikeudenmukainen ja armollinen.

Nyt siis meidän jokaisen tavoitteena on tulla kelvolliseksi saamaan valtavat korotuksen siunaukset – tulla Jumalan kaltaiseksi. Monet uskomme arvostelija pilkkaavat tuota oppia. ”Hah! Nuo mormonit uskovat, että he voivat luoda planeettoja ja muuta. Miten tyhmää.”

Mutta jumalallistamisen tarkasteleminen sen kautta, miten Jumala tekee, on toisarvoista Jumalan kaltaiseksi tulemisessa siinä mielessä, että on kuin Jumala.
Tavoitteemme on tulla täydellisen oikeudenmukaisiksi, täydellisen armollisiksi, täydellisen rakastaviksi, täydellisen vanhurskaiksi, täydellisen nöyriksi, täydellisen täydellisiksi. Voidaksemme elää Jumalan luona, meidän täytyy sulauttaa nämä Jumalalliset ominaisuudet omaan itseemme niin hyvin kuin mahdollista tässä elämässä. Meidän täytyy kylvää nuo siemenet nyt ja Jumala voi auttaa meitä kasvamaan ja tekemään ne täydellisiksi iankaikkisuudessa.

Entä toimitukset?

Mutta jotta meidät voidaan korottaa, meidän täytyy ottaa vastaan toimitukset, eikö niin? Kyllä, se on totta. Mutta toimitusten saaminen ei ole lopullinen määränpää. Esimerkiksi Mooseksen lakia täytyi totella, mutta se johdatti kohti todellista tavoitetta, Kristuksen lakia, joka oli ylempänä kuin Mooseksen lakiin liittyvät suoritukset. Mooseksen lakia todellakin kuvaillaan usein ”suoritusten ja toimitusten laiksi”. Saamme erityisiä lahjoja ja lupauksia toimitusten kautta, mutta jokainen toimitus on myös sidottu liittoon. Sekä lahjat että liitot, jotka liittyvät jokaiseen toimitukseen, on tarkoitettu auttamaan meitä tulemaan enemmän Jumalan kaltaisiksi.

Huomatkaa, että esimerkiksi pappeuteen asettaminen antaa meille voiman toimia Jumalan nimessä (tekemään, mitä Jumala tekee), mutta muistakaa, mitä kohdassa OL 121 sanotaan:

”Että pappeuden oikeudet on liitetty erottamattomasti taivaan voimiin ja ettei taivaan voimia voida hallita eikä käyttää muuten kuin vanhurskauden periaatteiden mukaan.

Että ne voidaan suoda meille, on totta; mutta kun me pyrimme peittelemään syntejämme tai tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, taivaat vetäytyvät; Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt, se on sen miehen pappeuden eli valtuuden loppu.”

Selkeästi meille tarjottu voima pappeuden asettamisen kautta toimia Jumalan puolesta, perustuu täysin kykyymme olla kuten Jumala. Jos luonteemme ei ole sen mukainen: ”oppu pappeudelle tai sen miehen valtuudelle.”

Luonne edeltää voimaa.

Tad R. Callister korosti samankaltaista periaatetta yleiskonferenssissa:

”Pyhissä kirjoituksissa meille sanotaan: ”Toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.” Toisinaan saatamme pitää toimituksia tarkistusluettelona, jota korotukseen tarvitaan, mutta tosiasiassa jokainen niistä vapauttaa jumalallista voimaa, joka auttaa meitä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Esimerkiksi:

Kun meidät kastetaan ja vastaanotamme Pyhän Hengen lahjan, meidät tehdään puhtaiksi – näin meistä tulee pyhempiä kuten Jumala. Lisäksi Pyhän Hengen lahjan kautta mielemme voi valaistua ja sydämemme pehmittyä, niin että voimme ajatella ja tuntea enemmän siten kuin Hän.”

Kirkko on kulkuväline, ei määränpää

No niin, pääsimme vihdoinkin kulkuvälineosuuteen. Eli, lopullinen päämäärämme on päästä Jumalan luokse. Miten pääsemme sinne? Kehittämällä itsessämme Jumalan ominaisuuksia – tulemalla enemmän Hänen kaltaisekseen. Joten miksi kirkko on olemassa? Kirkon tarkoitus on auttaa meitä pääsemään sinne. Se tarjoaa meille tärkeitä toimituksia, jotka liittyvät noihin ominaisuuksiin ja antaa meille mahdollisuuksia kehittää näitä tärkeitä ominaisuuksia.

Kuvittelepa nyt itsesi matkustamassa tällä vertauskuvallisella kulkuvälineellä. Siinä on paljon liikkuvia (ja liikkumattomia) osia. Enemmän osia, kuin pystyt laskemaan. Eivätkä ne kaikki ole täydellisiä. Ehkä tuulilasissa on suuri halkeama. Se ei näytä hyvältä. Ehkä ajovalo on pimeänä. Ehkä ilmastointi ei toimi. Se olisi kurjaa. Auto ei ehkä ole kovin kaunis. Siitä saattaa puuttua yksi osa tai kymmenen, mutta perimmäisen kysymyksen tulisi olla: Viekö se minut oikeaan määränpäähän virheistään huolimatta? Jos vastaus on ”kyllä”, virheillä ei ole niin paljon merkitystä.

Kirkossa on puutteensa. Ehkä Brigham Young sanoi jotakin loukkaavaa tai opillisesti epäilyttävää. Ehkä on olemassa käytänteitä, jotka meidän mielestämme pitäisi muuttaa tai päivittää. Ehkä on olemassa kysymyksiä, joihin meillä ei ole vastauksia.

Siinä, että haluaa tuulilasin korjatuksi, ei ole mitään vikaa. Meidän ei pitäisi karttaa tai katsoa alentuvasti niitä, jotka huomaavat halkeamat. Mutta se on myös totta, että tuulilasin halkeama ei tarkoita sitä, että auto olisi rikki. Pyrkiikö tämä artikkeli siihen, että jättäisimme halkeamat huomiotta? Ei. Mutta aivan kuten silloin, kun meillä on tuulilasin halkeama oikeassa autossamme, meidän tulisi keskittyä tiehen, joka näkyy halkeaman toisella puolella.

Keskittyminen siihen, millä on eniten merkitystä

Tässä vaiheessa asioista tulee vaarallisia: Jos käytätte kaiken aikanne siihen, että keskitytte auton ongelmiin, on riski, että ette katso tietä. Jaakobin kirjassa kohdassa 4:14 kerrotaan seuraavasti: ” Ja nyt, sokeutensa tähden – mikä sokeus johtui siitä, että he katsoivat ohi maalin – heidän täytyi langeta…”

Kun meidän täytyy saada jokainen kiistelty tapahtuma kirkon historiassa täsmäämään kaikkeen, tai kun kieltäydymme palaamasta kirkkoon jonkun loukkaavan jäsenen takia, tai kun keskitymme käytänteeseen, josta emme ole samaa mieltä, unohdamme, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ylittää kaikki nuo asiat (onneksi). Keskitymme niin paljon auton virheisiin, että unohdamme, minne auto yrittää viedä meitä.

En halua vähätellä niitä todellisia huolen aiheita, joita ihmisillä on heidän kysyessään, miksi kirkko on olemassa. Jos ajattelette, että kulkuväline on täysin tuhoutunut – korjauskelvoton ja toimimaton – on se eri asia, kuin halkeama tuulilasissa, enkä kadehdi kokemaanne sekasortoa. Meidän muiden, jotka olemme kulkuneuvon kyydissä, pitäisi pyrkiä auttamaan teitä kaikin mahdollisin tavoin. Mutta monet kirkkoa koskevat valitukset, vaikka ovatkin vakavia ja todellisia, ovat puhtaasti kosmeettisia luonteeltaan.

Jumala on täysin tietoinen, että kirkon kulkuvälineessä on ruostelaikkuja. Mutta jos se vie sinut paikasta A paikkaan B (mihin se on suunniteltu), vain sillä on pohjimmiltaan merkitystä. Se ei ehkä ole kaunis, mutta se toimii. Ehkä juuri siksi Kristus muistuttaa meitä kohdassa OL 10:69:

”Ja nyt, katso, jokaisen, joka on minun kirkkoani ja kestää minun kirkossani loppuun asti, minä perustan kalliolleni, eivätkä helvetin portit heitä voita.”

Sovellettaessa vertauskuvaan kulkuvälineestä, siinä voisi lukea seuraavasti:

”Ja nyt, katso, jokaisen, joka on minun autossani ja kestää autoani loppuun asti, minä perustan kalliolleni, eivätkä helvetin portit heitä voita.”

Olkaamme varovaisia siinä, että emme sekoita kulkuvälinettä määränpäähän, ja siunatkoon Jumala meitä matkallamme takaisin Hänen luokseen.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Kirkko on kulkuväline, ei määränpää appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Hei!

En ole Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen. Minulla on kuitenkin kysymys, johon olisi mukava saada vastaus. Vaikuttaa siltä, että kun katsoo kirkkorakennuksia, kirkon kirjamateriaalia ja jäseniä, missään ei näy ristiä. Mistä tämä johtuu? Minulle on kerrottu useita kertoja, että syynä on sen merkitys kuoleman symbolina. Siitä huolimatta ristin poissaolo on minusta silmiinpistävän hämmentävää. Eikös Jeesus voittanut kuoleman? Eikö tilanteenne muistuta esimerkiksi kuuluisaa Alamon kirkkorakennusta?

Joni

Vastaus

Arvon Joni,

Kiitos kysymyksestä. Eräässä puheessa Vanhin Gordon B. Hinckley (kirkon 15. presidentti) selitti asian seuraavalla tavalla:

Arizonan tempplillä pidettiin hiljattain avointen ovien päivä. Jonkin aikaa kestäneiden remonttitöiden jälkeen lähes neljännesmiljoona ihmistä näki temppelin kauneuden sen sisäpuolelta vieraillessaan siellä. Monet papit eri kristinuskoista oltiin kutsuttu paikalla erikoisvieraiksi avointen ovien ensimmäiselle päivälle, ja monet heistä saapuivat paikalle. Oli minun etuoikeuteni puhua heidän kanssaan ja vastata heidän kysymyksiinsä opastetun kierroksen lopussa. Kerroin heille, että minulle olisi ilo vastata kysymyksiin, joita heillä saattaisi nousta mieleen. Moni heistä esitti kysymyksiä. Yhden näistä kysymyksistä esitti eräs protestanttinen pappi.

Hän sanoi: “Olen nyt kulkenut koko tämän rakennuksen läpi, joka kantaa Jeesuksen Kristuksen nimeä, mutten ole nähnyt missään ristiä, kristinuskon symbolia. Olen huomannut myös, etteivät mitkään muutkaan kirkkonne rakennuksista kanna ristiä. Miksi sitten sanotte uskovanne Jeesukseen Kristukseen?”

Minä vastasin: “En halua loukata ketään kristittyä veljeäni, joiden kirkkorakennuksissa, katedraaleissa, alttareilla, kappeleissa, vaatteissa ja pyhissä kirjoissa on risti. Mutta meille, risti on kuolevan Kristuksen symboli, meidän sanomamme julistaa elävää Kristusta.

Silloin hän kysyi: “Jos ette käytä ristiä, niin mikä on uskontonne symboli?”

Vastasin, että kirkkomme jäsenten elämistä on tultava ainoa merkityksellinen ilmaus uskostamme, ja että siten jäsenet symboloivat jumalanpalvelustamme.

-Vaari

Artikkeli on julkaistu alunperin AskGramps-sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Teemu Hokkanen.

The post Miksi kirkossanne ei ole ristiä? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Näin alkaa sisar Carol F. McConkien, Nuorten Naisten ylimmän johtokunnan toisen neuvonantajan puhe lokakuun 2016 yleiskoferenssissa. Kuten sisar McConkie sanoo, Jeesukseen Kristukseen uskovien ja hänen puoleensa vilpittömästi kääntyvien ei tarvitse kulkea yksin. Heitä ei jätetä selviytymään omin neuvoin.

Silti, uskossaan vahvimmatkin, niin minä ainakin uskon, tarvitsevat ja kaipaavat rinnalleen toisia ihmisiä. Iankaikkisuuden näkökulmasta kaikki ihmiset ovat toistensa veljiä ja sisaria, samojen taivaalliseen vanhempien lapsia. Meidät on tarkoitettu elämään yhdessä perheinä, mutta tarvitsemme ihmisiä ympärillemme myös monissa muissa kokoonpanoissa.

Kaipuu turvaverkkoa kohtaan

Olen miettinyt viime aikoina paljon omia ihmissuhteitani. Olen juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle, josta en tunne ketään. Samalla jätin taakseni kymmeniä vuosien varrella minulle rakkaiksi tulleita ihmisiä. Minulla on heitä ikävä, mutta ennen kaikkea minulla on ikävä tunnetta siitä, että minulla on ympärilläni niin sanottu turvaverkko. Uudella paikkakunnalla sitä ei ole, vaan kaikki on tehtävä itse, yksin, tai uskallettava pyytää apua ventovierailta.

Joukkoon kuulumisen kokemus antaa meille ihmisille itsevarmuutta. Kun tiedämme olevamme osa porukkaa, emme huolehdi jatkuvasti jokapäiväisestä pärjäämisestä, koska tiedämme, että tiukan paikan tullen apu on lähellä.

Siksi meillä kai viime kädessä on kirkkokin, eikä pelkkää uskontoa. Kuten presidentti Spencer W. Kimball on selittänyt: ”Jumala huomaa meidät, ja Hän valvoo meitä. Mutta tavallisesti Hän täyttää tarpeemme jonkun toisen henkilön välityksellä” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 88.)

Ihmeelliset pienet eleet

Kaikkien ihmisten ei kuitenkaan tarvitse tuntea kaikkia eikä kaikkien tarvitse olla toistensa parhaita ystäviä. Tärkeintä on, että huomioimme toinen toistemme olemassaolon. Jo pieni ele voi tehdä ihmeitä.

Minä sain viime sunnuntaina todistaa monia pieniä, ihmeitä tekeviä eleitä, kun osallistui uuden kotiseurakuntani sakramenttikokoukseen. Sain todistaa esimerkiksi tilannetta, jossa vuosikymmeniä yhdessä elänyt aviopari tarttui toinen toisiaan kädestä kesken erään puheen. He vain liittävät kätensä yhteen, ei sen kummempaa, mutta samalla valtavan paljon enemmän. Tuon yksinkertaisen eleen avulla he ilmaisivat toisilleen olevansa läsnä ja toistensa rinnalla, tuli mitä tuli.

Samassa kokouksessa huomioin myös sen, millaisella katsella eräs äiti ja isä katsoivat toisiaan, kun heidän lapsensa osallistuivat sakramenttikokousohjelman toteuttamiseen. Vanhempien silmistä paistoi ylpeys, mutta myös jotain muuta, joka kuuluu vain heille kahdelle. Sen katseen myötä välittyi tunteita, joita pariskunnan kumpikaan osapuoli ei pystyisi tuntemaan yksin.

Ilahduttaminen tekee iloiseksi

Vielä kolmas esimerkki viime sunnuntailta, tällä kertaa oma kokemukseni. Päivän aikana nimittäin myös minä, vaikka sinkku olenkin, sain kokea erittäin merkityksellisiä hetkiä toisten ihmisten seurassa.

Jo heti kirkkoon saapuessani minut toivotettiin kädestä pitäen tervetulleeksi ja moni osoitti olevansa kiinnostunut kuulumisistani. Ehkä kaikkein sykähdyttävin hetki koitti kuitenkin sakramenttikokouksen jälkeen, kun rohkaisin mieleni, ja menin henkilökohtaisesti kiittämään kokouksessa kauniin yksinlaulun esittänyttä nuorta naista. Hän silmin nähden ilahtui kiitoksistani, mikä vastaavasti teki minut ikionnelliseksi.

Kuten presidentti Gordon B. Hinckely on opettanut: ”Vaeltakaa uskossa ja iloitkaa —rakkaidenne hyvyydestä ja sydämessänne olevasta todistuksesta siitä, mikä on jumalallista.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Gordon B. Hinckley, 2016, s.74)

Artikkelin on kirjoittanut Suvi Peltola.

Kirjoittaja on ammatiltaan toimittaja. Hänet kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi vuonna 2009.

The post Ei pelkästään perheiden kirkko – ”tarvitsemme ihmisiä ympärillemme monissa kokoonpanoissa” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

En tiedä, miten usein olen kuullut erilaisia versioita tästä lauseesta. Olen käyttänyt sitä itsekin monissa tilanteissa.

Asia on näin: Kirkko ei ole täydellinen.

Kirkko vs. evankeliumi

Evankeliumi on Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen täydellinen ja muuttumaton suunnitelma “henkilökohtaista pelastusta ja korotusta varten”, kuten Ronald E. Poelman kuvaili yleiskonferenssipuheessaan vuonna 1984.

Kirkko on väline, joka auttaa ihmisiä löytämään evankeliumin ja elämään sen mukaan. Sen rakenne tarjoaa ne keinot, joiden kautta edistymme täydellisyyttä kohti, opetamme evankeliumia, suoritamme toimituksia sekä eläville että kuolleille ja huolehdimme köyhistä ja puutteessa olevista.

“Ja nyt tämän palautetun kirkon välityksellä lupaus lunastuksesta tuodaan jopa niiden kuolleiden henkien ulottuville, jotka aikanaan kuolevaisuudessa tiesivät vain vähän tai eivät tienneet mitään Vapahtajan armosta”, Vanhin D. Todd Christoffersson sanoi konferenssipuheessaan vuonna 2015.

Ihmiset eivät voi hallita evankeliumia.

Vilpittömät ja epätäydelliset ihmiset kuitenkin johtavat kirkkoa, ja se tarkoittaa sitä, että eteen tulee väistämättä kysymyksiä. Me teemme parhaamme jakaaksemme evankeliumia kuten Herra haluaisi, mutta teemme virheitä.

Ihmisiä kuolee pioneerivaelluksilla. Yleisauktoriteetteja erotetaan kirkosta. Hyvää tarkoittavat pyhäkoulun opettajat saarnaavat väärää oppia.

Mutta mikään näistä asioista ei vähennä evankeliumin totuutta.

Miksi sillä on merkitystä?

Ehkä ajattelet, että olen pikkutarkka. Ehkä ajattelet: ”Tiedän, että kirkko ja evankeliumi ovat eri asioita.”

Mutta käyttämillämme sanoilla on merkitystä.

Vaikka olisit täysin tietoinen kirkon ja evankeliumin eroavuuksista käyttäessäsi tuota lausetta, yleisösi ei ehkä ole. Olet saattanut kasvaa (kuten minä) ajatellen, että kirkon johtajat eivät voi tehdä virheitä eivätkä käytännöt voi muuttua, koska kirkko on täydellinen.

Jos uskomme niin, asetamme itsemme alttiiksi pettymyksille.

Me uskomme, että johtajamme ovat jumalallisesti innoitettuja. Mutta tiedämme myös, että ilmoitus ei välttämättä tarkoita sanasta sanaan ohjeita taivaalliselta Isältä. Menneisyydessä taivaallinen Isä, Jeesus Kristus ja enkelit ovat ilmestyneet profeetoille ja antaneet heille hyvin selviä ohjeita. Mutta uskon, että useimmiten profeetat ja apostolit tekevät kuten me teemme: ottavat vastaan vaikutelmia ja selvittävät parhaan toimintatavan yrityksen ja erehdyksen kautta.

Esimerkiksi lds.org -sivuston evankeliumiaiheisessa artikkelissa rodusta ja pappeudesta sanotaan: “Aikojen kuluessa kirkon johtajat ja jäsenet esittivät monia teorioita selittääkseen pappeus- ja temppelirajoituksia. Mitään niistä selityksistä ei nykyään hyväksytä kirkon virallisena oppina.”

Tämä tieto saattaa vaivata sinua, vaikka tietäisitkin eron kirkon ja evankeliumin välillä. Mutta jos uskoisit, että kirkon johtajat eivät voisi tehdä virheitä tai että käytäntöä, kuten pappeuden ja temppelisiunausten kieltämistä afrikkalaista alkuperää olevilta mustilta jäseniltä ei voitaisi peruuttaa, tämä tieto saattaisi ravisuttaa uskoasi sen sisintä myöten.

Se on aina ollut niin

Mieti kertomusta Apostolien teoista. Paavali saa näyn, jossa häntä käsketään opettamaan evankeliumia pakanoille. Näyssä ei kuitenkaan anneta yksityiskohtia siitä, miten hänen on tarkoitus suorittaa tämä tehtävä.

Pietari kuvaili näyn ja käskyn opettaa pakanoita toisille apostoleille. Aluksi tämän uuden käytännön suhteen oli paljon ristiriitoja. ”Niiden, jotka oli ympärileikattu” (juutalaiset), oli kiellettyä edes vierailla pakanoiden kodeissa.

Ap. t. 11:2-3 sanotaan: ”Kun Pietari sitten tuli Jerusalemiin, ympärileikatut veljet syyttelivät häntä siitä, että hän oli vieraillut ympärileikkaamattomien luona ja aterioinut heidän kanssaan.

Nykyään ei ole mikään ongelma opettaa pakanoille evankeliumia. Mutta sen saavuttamiseen meni jonkin aikaa.

Kirjassaan “The Crucible of Doubt” Terryl ja Fiona Givens kertovat kolme syytä siihen, miksi Jumala antaa epätäydellisten yksilöiden johtaa kirkkoaan:

1) Kuka tahansa kirkossa voi olla johtajan asemassa (vaikka kaikki eivät voikaan hoitaa jokaista johtotehtävää). Tämä muistuttaa meitä siitä, ”että kaikki ovat tasavertaisia Kristuksen ruumiin jäseniä, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus saada hengellisiä lahjoja ja voimia”.

2) Kuten Vanhin Jeffrey R. Holland sanoi: “Jumala on joutunut aina työskentelemään yksinomaan epätäydellisten ihmisten kanssa.”

3) Epätäydellisistä ihmisistä koostuva johtajisto muistuttaa meitä luottamaan ennen kaikkea Herraan.

“Jumalan näkökulmasta ongelma ei ole inhimillisen heikkouden yleismaailmallisuus; se on inhimillisen luottamuksen yleismaailmallisuus tuossa heikkoudessa”, Givenset kirjoittavat. ”…Siksi meidän pyhien kirjoitusten mukainen velvollisuutemme profeetoille ja apostoleille on se, että emme ihannoi heitä, vaan kannustamme ja tuemme heitä ’uskon rukouksen kautta’.”

Pitäkäämme mielessämme, että kirkko, niin upea kuin se onkin, on vain epätäydellisten ihmisten johtama instituutio, mutta että heidän virheensä eivät vähennä evankeliumin totuutta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Ashley Lee ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Kirkko ei ole täydellinen, eikä se haittaa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Haasteemme on riisua päältämme luonnollinen ihminen, taipua Pyhän Hengen kutsuun ja tulla pyhäksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta (Ks. Moosia 3:19). Luonteeltaan tämä prosessi on parantava. Ja tarvitsemme apua sen läpi käymiseksi.

Onneksemme, apua on saatavilla… Herra on antanut meille kirkon johtajat: profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, jotka näkevät edessämme odottavan polun; joilla on valtuus ja voima, jotka sallivat heidän määrätä meille hengelliset hoito-ohjeet, jotta voimme vahvistua; jotka varoittavat meitä sudenkuopista ja vaikeuksista sekä neuvovat, kuinka välttää ne; jotka kohdatessamme vaikeuksia – usein itseaiheuttamiamme – näyttävät meille, kuinka toipua; ja jotka kannustavat meitä eteenpäin puhumalla Herran nimessä ja kertomalla meille Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan.

Kuinka tärkeitä Herran profeetat sekä muut kirkon johtajat ovat meille? Ja kuinka tärkeitä he ovat Herralle? Yksi tärkeimmistä ja usein toistuvista sanomista Mormonin kirjassa on se, että Herra lähettää profeettansa kerta toisensa jälkeen maan päälle auttamaan niitä, jotka häntä kuuntelevat….

Herran tiheään toistuvat varoitukset Hänen profeettojensa kuuntelemisen tärkeydestä herättävät kysymyksen: Miltä profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien kivittäminen ja hylkääminen näyttää nykypäivänä? Välttelemmekö heidän sanomaansa? Kritisoimmeko heitä? Ehdotammeko heidän luopuvan tehtävästään iän alkaessa painaa? Käytämmekö sosiaalista mediaa hyökätäksemme heitä vastaan? Vuodammeko yksityisissä kokouksissa kuvattuja videoita tai äänitteitä julkisuuteen häpäistäksemme heidät? Yritämmekö mustamaalata heitä? Vai kieltäydymmekö yksinkertaisesti kuuntelemasta heitä? Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Jos emme kuuntele profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, on se sama kuin meillä ei olisi profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia.

Pysy lähellä niitä, jotka pitävät hallussaan pappeuden avaimia

Osallistuin hiljattain nuorten aikuisten vaarnan tilaisuuteen, johon vaarnanjäseniä oli rohkaistu tulemaan esittämään mitä tahansa kysymyksiä, joita heillä oli liittyen avioliittoon, mukaan lukien kirkon kanta homoavioliittoihin. Se oli suurenmoinen ilta. Esitetyt kysymykset olivat harkittuja, kärkeviä, teräviä ja ne käsittelivät yhden arkaluontoisen aiheen toisensa perään. Vaarnanjohtokunta vastasi kysymyksiin suoralla ja varmalla, mutta nöyrällä asenteella. Jos he eivät tienneet vastausta, he kertoivat sen. Usein heidän vastauksensa ohjasivat paikalla olijat pyhien kirjoitusten pariin ja tutkimaan niitä syvällisemmin itsekseen.

Minulle tuon tilaisuuden kohokohta oli kuitenkin vaarnanjohtajan loppupuheenvuoro. Vastauksena sellaisen nuoren aikuisen kysymykseen, joka koki viehtymystä samaan sukupuoleen ja oli turhautunut kirkon kannasta homoavioliittoihin, vaarnanjohtaja sanoi: ”Ymmärtäkää, että Paholainen tekee kaikkensa rohkaistakseen teitä eristäytymään niistä, jotka pitävät hallussaan pappeuden avaimia. Rukoukseni on, että henkilökohtaisten kamppailujenne luonteesta huolimatta, ette koskaan antaudu tuolle houkutukselle. Ne, joilla on nuo avaimet, voivat auttaa ja opastaa teitä tavoilla, joilla muut eivät.”

Tuossa lyhyessä puheenvuorossaan vaarnanjohtaja asetti oikeaan perspektiiviin tuon perustavalaatuisen etuoikeuden, joka meillä on, tulla johdetuksi, kirkon kaikilla tasoilla, niiden toimesta, joilla on pappeuden avaimet – avaimet, jotka sallivat Jumalan voiman virrata kaikille niille, jotka palvelevat ja toimivat niiden ohjauksen mukaisesti. Tämä pätee ainutlaatuisella tavalla profeettoihin, näkijöihin ja ilmoituksensaajiin, jotka pitävät hallussaan kaikkia Jumalan valtakunnan avaimia.

Profeetat ovat valmistautuneita työhönsä

Sen perusopin ymmärtäminen, että elävä profeetta ja elävät apostolit elävät maan päällä tänä päivänä, on olennaisen tärkeää, jotta voi ymmärtää Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ainutlaatuisuuden. Totuus profeetoista ei riipu miesten ja naisten äänestystuloksista eikä se pohjaa järkeen, älyyn tai suosioon. Herran kirkkoa johtaa Hänen elävä profeettansa, josta on tullut kirkon presidentti Herran itsensä asettaman järjestyksen kautta.

Herra on profeetan johtaja. Joitain vuosia ennen kuin Gordon B. Hinckleystä tuli kirkon presidentti, hän sanoi: ”Minulla ei ole epäilyksen häivääkään, etteikö Jumala kouluttaisi ja harjoittaisi miestä, josta tulee kirkon presidentti, pitkään ja huolella tätä vastuutehtävää varten. Tuona aikana hänen yksilöllisyytensä ei hiivu, ennemminkin se kirkastuu. Herra kouluttaa tuota miestä, Hän pitää kuria. Hän koettelee hänen sydäntään ja ydintään. Ja luonnollisen järjestyksen kautta Hän kuljettaa Kahdentoista apostolin koorumin läpi vanhimmaksi apostoliksi miehen, josta presidentin kuollessa tulee kirkon seuraava presidentti. Ei nähdä vaalityötä, vain kaikessa hiljaisuudessa toimiva jumalallinen suunnitelma, joka tarjoaa innoitetun ja koetellun johtajiston. Herra ohjaa tätä työtä ja kirkon presidentti on väline Hänen käsissään, joka vie tätä työtä eteenpäin ja vahvistaa Hänen valtakuntaansa.” (Go Forward with Faith, Sheri L. Dew)

Älä anna epätäydellisyyksien eksyttää sinua

Tarkoittaako tämän jumalallisesti innoitetun järjestyksen olemassaolo, etteviät kirkon johtajat tee Herran kirkossa koskaan virheitä? Ei tietenkään. Herra johtaa kirkkoaan kuolevaisten ihmisten kautta ja joskus kuolevaiset tekevät virheitä. Kuten vanhin Jeffrey R. Holland selittää: ”Ainosyntyistä täydellistä Poikaansa lukuun ottamatta Jumala on joutunut aina työskentelemään yksinomaan epätäydellisten ihmisten kanssa. Sen täytyy olla Hänelle tavattoman turhauttavaa, mutta Hän tulee toimeen sen kanssa. Niin tulee meidänkin tulla toimeen. Ja kun te näette epätäydellisyyttä, muistakaa, että vajavuudet eivät liity tämän työn jumalallisuuteen.” (”Minä uskon”, yleiskonferenssi, huhtikuu 2013)

Moroni puhui tehokkaimmasta tavasta vastata kuolevaisten virheisiin, kun hän varoitti tulevia Mormonin kirjan lukijoita siitä, että ”jokainen, joka ottaa vastaan tämän aikakirjan eikä tuomitse sitä niiden vajavaisuuksien tähden, joita siinä on, saa tietää suuremmista asioista kuin nämä” (Mormon 8:12). Moronin lupaus on yksinkertainen, mutta olennaisen tärkeä: Ne, jotka eivät anna kuolevaisten epätäydellisyyksien eksyttää itseään, vaan näkevät totuuden tässä pyhässä kirjassa, tulevat tietämään ja ymmärtämään entistäkin enemmän. Aivan samoin ne, jotka näkevät jumalallisuuden Herran järjestyksessä ja eivät anna Herran palvelijoiden epätäydellisyyksien eksyttää itseään, sallivat itsensä kuulla Herran äänen heidän kauttaan.

Presidentti Dieter F. Uchtdorf todisti, että ihmisenä, ”joka on omin silmin nähnyt tämän kirkon neuvostoja ja toimintaa, minä todistan vakaasti, että ainuttakaan merkittävää päätöstä, joka vaikuttaa tähän kirkkoon ja sen jäseniin, ei koskaan tehdä etsimättä vilpittömästi innoitusta, johdatusta ja hyväksyntää iankaikkiselta Isältämme. Tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko. Jumala ei salli kirkkonsa ajautua sille säädetyltä kurssilta tai epäonnistua jumalallisen päämääränsä täyttämisessä.”  (Tulkaa, liittykää joukkoomme, yleiskonferenssi, lokakuu 2013).

Yksikään mies maan päällä ei ole valmistautunut tavalla, jolla ensimmäisen presidenttikunnan ja Kahdentoista apostolin koorumin jäsenet ovat valmistautuneet. Ovatko he erehtymättömiä? Eivät. Mutta ovatko he ainutlaatuisia maailmassa? Ehdottomasti.

Tarvitsemme profeettoja ja apostoleita nykypäivänä

Minulla on laaja skaala kokemuksia kirkon vanhimpien johtajien kanssa. Sekä kirkkoon liittyvät että ammatilliset tehtäväni ovat luoneet syitä tavata heitä lukemattomia kertoja useiden viime vuosikymmenten aikana. Kokemukseni vaihtelevat laidasta laitaan. Olen saanut pappeuden siunauksia joiltain heistä, nuhteita toisilta ja kokenut monia asioita noiden ääripäiden väliltä. Mutta en muista kertaa, jolloin olisin ollut samassa huoneessa profeetan, näkijän ja ilmoituksensaajan kanssa, Hengen muistuttamatta minua siitä, kenen seurassa olen.

He eivät ole täydellisiä miehiä. Eivätkä he halua meidän ajattelevan niin. He ovat kokemassa kuolevaisuuden aivan kuten mekin ja heillä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, joiden kanssa tulla toimeen. Mutta he ovat vähiten puutteellinen ryhmä johtajia maan päällä. Heidän tehtävänsä on auttaa Isää suorittamaan tehtävänsä, joka on jokaisen meidän kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen (Ks. Moos. 1:39). Näin ollen heidän motiivinsa ovat kaikin puolin oman edun ja suosion tavoittelemisen kaipuun tahraamattomia.

Kun kaikki on sanottu ja tehty, eivät he ole saavuttaneet mitään – eivät ainakaan maailman mittapuulla. Ei mainetta, ei kunniaa, ei rikkauksia eikä maallista valtaa. Päinvastoin, he ovat ainaisen tarkkailun kohteena. Ja maailman muuttuessa pahemmaksi ja heidän jatkaessaan, pyhän kutsumuksensa luonteen mukaisesti, totuuden puolustamista ja ylläpitämistä, heitä kohtaava kritiikki ja tarkkailu tulevat vain yltymään.

Tärkeintä on, että on 15 miestä – ja vain 15 – joille Herra on luottanut kaikki pappeuden avaimet. Ketkään muut johtajat missään muualla eivät vedä heille vertoja.

Ei ihme, että Isämme ja Hänen Poikansa vetoavat meihin, jotta kuuntelisimme heitä. Jotta ottaisimme tarkasti vaarin siitä, mitä profeetoilla, näkijöillä ja ilmoituksensaajilla on sanottavanaan. Ja jotta vaalisimme sitä voimaa ja ohjausta, joka noiden avainten kautta virtaa…. Jos meillä on Herran profeetta ja apostolit, meillä on kaikki. Jos meillä puolestaan ei ole heitä, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei eroa millään tavalla mistä tahansa muusta organisaatiosta. Todistukseni on, että Joseph Smith todella näki sen, mitä hän sanoi lehdossa nähneensä ja että hän sekä hänen seuraajansa ovat kaikki profeettoja, sanan jokaisessa merkityksessä.

Herran profeetta elää maan päällä tänä päivänä. Ero Jumalan profeettojen johtajuuden ja maailman johtajuuden välillä tulee kasvamaan koko ajan suuremmaksi. Aika ajoin meidän täytyy ehkä kamppailla ymmärtääksemme ja hyväksyäksemme johtajiemme neuvot. Mutta ainoa turva tulevina päivinä löytyy seuraamalla profeettaa.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Sheri Dew ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Sheri Dew: Leaders of the Church Are Not Perfect or Infallible, but They Are Indispensable”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Kirkon johtajat eivät ole täydellisiä tai erehtymättömiä, mutta he ovat korvaamattomia appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kirkkoon kohdistetaan nykyään niin paljon kritiikkiä, että nyt on aika puhua siitä, miten tavoitella totuutta. Ja vaikka laittaisimme viime aikojen kritiikin syrjään, meille silti syötetään jatkuvasti musertavan paljon uutta tietoa.

Tässä tärkeässä, ajankohtaisessa puheessaan Presidentti Worthen puhuu kahdesta tavasta, joiden avulla voimme etsiä totuutta ja oppia käsittelemään asioita, joita emme ehkä ymmärrä.

1. Ota huomioon asiayhteys

Pikaisten, rajoittuneeseen tietoon perustuvien väitteiden tekeminen voi olla tuhoisaa. Havainnollistavana esimerkkinä Presidentti Worthen kertoi tarinan kahdesta ehdokkaasta, jotka kampanjoivat päästäkseen koulun hallitukseen. Toinen ehdokkaista sanoi, että hänellä oli todistajia, joiden mukaan hänen vastaehdokkaansa oli luvannut polttaa koulun.

Myöhemmin selvisi, että hänen vastaehdokkaansa oli sanonut halunneensa polttaa koulun sen jälkeen, kun hän oli palauttanut myöhässä toisen luokan kotitehtävänsä 40 vuotta aikaisemmin.

Liian usein kuulemme ohimenevän kommentin ja teemme pikaisen johtopäätöksen tai näemme uutisotsikon ja päätämme heti, kenen puolella olemme. Mutta se on vain osatotuus. Asiayhteyden perusteella voimme määritellä kuulemamme asian taustalla olevat vaikuttimet ja perustelut. Asiayhteyden avulla (jonka löytäminen vaatii työtä) ymmärrämme totuuden emmekä laiskaa arviota.

2. Toimi uskon perusteella

On olemassa joitakin totuuksia, jotka vain tiedämme, vaikka emme heti ymmärräkään niitä. Kun niin tapahtuu, on tärkeää muistaa olla kärsivällinen ja odottaa.

Kuten presidentti Worthen sanoi, joidenkin iankaikkisten totuuksien selvittäminen vie aikaa. On jopa mahdollista, että emme ymmärrä niitä täysin tässä elämässä.

Sellaisessa tilanteessa on tärkeää luottaa siihen, että uskomme opastaa meitä, ei maailma. residentti Worthen lainasi Vanhin M. Russell Ballardin puheesta: ”Jaakob ei sanonut: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, etsiköön sitä Googlesta!”” (Ks. Jaak. 1:5).

Sosiaalisen median, uutiskanavien, blogien ja muiden ruutua koskettamalla saatavilla olevien tietolähteiden elämöinnin keskellä on vaikeaa saada selville totuus. Presidentti Worthen kutsuikin sitä ”totuuden jälkeiseksi” maailmaksi. Mutta kun etsimme totuutta ja luotamme uskoon, löydämme sen aikanaan.

Voit katsoa koko takkavalkeaillan täältä.

Alkuperäisen artikkelin kirjoittanut Katie Lambert ja se on julkaistu ldsliving.com -sivustolla otsikolla  ”When You Read Negative Info About the Church Online: 2 Ways to Determine What’s True and What’s Not.”

Suomi ©2017 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 2 tapaa saada selville totuus, kun luet kielteistä tietoa kirkosta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Teknologia ja evankeliumi

Elämme ihmeellisiä aikoja. Herra kertoi Jesajalle: ”minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja” (Jes. 29:14). Presidentti Joseph Fielding Smith on puolestaan sanonut: ”Tämä ihmeellinen työ on kirkon ja evankeliumin palautus, sisältäen sen kaikki voimat ja valtuudet, avaimet ja siunaukset, jotka kuuluvat tähän työhön ihmislasten pelastukseksi.”

Tämä hämmästyttävä työ jatkuu kunnes, kuten Jesaja sanoi, ”maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan” (Jes. 11:9).

Jotta Hänen työnsä voidaan tehdä, Hän valmistaa tavan tehdä sen. Nefi muistutti meitä ”ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä”. (1. Nefi 3:7).

Yksi keino, jonka Hän on meille valmistanut näinä myöhempinä aikoina, on teknologian kehitys. Vanhin David A. Bednar on sanonut näin:

”Herra jouduttaa työtään, eikä ole sattumaa, että nämä voimalliset viestinnän uudistukset ja keksinnöt tapahtuvat aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella.” (Täyttäkää maailma sosiaalisen median avulla)

Myöhempien aikojen profeetat ovat jo pitkään ymmärtäneet tieteen arvon Herran työn jouduttamisessa. Presidentti Brigham Young on opettanut:

”Jokainen tieteen ja taiteen alalla tehty keksintö, joka on todella tosi ja ihmiskunnalle hyödyksi, on annettu suorana ilmoituksena Jumalalta, vaikka vain harvat sen tunnustavat. Se on annettu tien valmistukseksi totuuden lopulliselle voittokululle ja maan lunastamiselle synnin ja Saatanan vallasta.” (Kirkon Presidenttien Opetuksia: Brigham Young, luku 4)

Youngin ajatuksen todisteet ovat nähtävissä kuljetus- ja kommunikaatiotapojen kehityksessä. Evankeliumin levitessä läpi maailman Herra on valmistanut myös uusia tapoja Hänen voideltujensa  ylittää mantereet ja puhua koko maailmalle.

Nykyään Herran palvelijoiden ääntä voi kuunnella älypuhelimilla. Tämä ei ole pelkkä sattuman lopputulema, kuten Joseph Fielding Smith on sanonut:

”Väitän, että jos evankeliumin palautusta ei olisi tapahtunut ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoa järjestetty, ei olisi radiotakaan… ja monet muut asiat maailmassa ovat hyötyneet tämänkaltaisista keksinnöistä. … Noissa olosuhteissa nämä siunaukset evättäisiin, sillä ne kuuluvat aikojen täyttymisen taloudenhoitokauteen, jonka keskeisiä osia ovat evankeliumin palautus ja kirkon järjestäminen – joista Herran henki heijastuu koko maailmaan.

Herran innoitus valtaa ihmisten mielet, vaikka he eivät tiedäkään sitä, ja Herra ohjaa heitä. Tällä tavoin Hän saattaa heidät palvelukseensa, jotta Hänen tarkoitusperänsä ja vanhurskautensa, aikanaan, voivat kattaa koko maailman. Saanen nyt mainita, etten usko hetkeäkään näiden keksintöjen tapahtuneen sattumalta tai nykypäivän ihmisen omaavan ylivoimaista älykkyyttä verrattuna entisaikoina eläneisiin. Ne ovat tapahtuneet ja ne tapahtuvat, sillä aika on kypsä, sillä Herra haluaa niin tapahtuvan ja sillä hän vuodatti henkensä kaikkeen lihaan.”

Joseph Fielding Smithin ajatuksen todisteet ovat nähtävissä Yhdysvaltojen patentti- ja rekisterihallitukselle jätettyjen patenttihakemusten määrässä vuosien 1790 ja 2014 välillä.

Kahden vuosisadan aikana jätettyjen patenttihakemusten määrä on niin suuri, että tarkastellaanpa vain ensimmäistä 50 vuotta.

Huhtikuussa 1974 presidentti Spencer W. Kimball puhui alue-edustajille. Puheessaan hän sanoi: ”Uskon Herran olevan innokas laittamaan käsiimme keksintöjä, joita me maallikot tuskin olemme osanneet edes kuvitella.”

Tuona samana vuonna esiteltiin henkilökohtaiset tietokoneet. Niiden joukossa olivat IBM 5100, TRS-80 ja Commodore PET. Vuotta myöhemmin kaksi visionääriä, Bill Gates ja Paul Allen, perustivat yrityksen nimeltä Microsoft ja vuonna 1976 Steve Jobs, Paul Wozniak ja Ronald Wayne esittelivät Apple I:n.

Vuonna 1981 termistä ”henkilökohtainen tietokone” tuli todellisuutta, kun IBM esitteli maailmalle IBM 5150 -tietokoneensa. Se painoi yli 20 kiloa, siinä oli kaksi levykeasemaa, 40 kilotavua lukumuistia, 16 kilotavua käyttömuistia ja sen hinta oli 1 565 dollaria, joka vastaa nykyrahassa vajaata 4 000 euroa. Nykyään kannamme taskussamme laitteita, joiden suorituskyky ylittää ylivoimaisesti IBM 5150:n ja jotka maksavat vain murto-osan sen hinnasta.

Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi lokakuun 1981 yleiskonferenssissa: ”Olemme vakuuttuneita, että Herran työn laajetessa, Hän innoittaa ihmisiä kehittämään keinoja, joilla kirkon jäsenet … voivat saada neuvoja ja ohjeistusta Hänen valituilta profeetoiltaan henkilökohtaisesti.”

Kaksi vuotta myöhemmin alettiin työstää internetiä ja 1996 kaksi Stanfordin Yliopiston opiskelijaa, Sergey Brin ja Larry Page, kehittivät Google -hakukoneen, avaten maailmalle portit informaation valtatielle.

Mobiililaitteiden ollessa kaikkialla läsnä, on maailman tapa etsiä tietoa muuttunut. Toukokuussa 2015 Google raportoi mobiililaitteilla tehtyjen hakujen ylittävän pöytäkoneilla tehtyjen hakujen määrän.

Mobiililaitteiden käyttö on kasvanut merkittävästi. Vuonna 1985 kännyköiden käyttäjiä Yhdysvalloissa oli hieman yli 340 tuhatta, alle 1% Yhdysvaltojen väkiluvusta. Vuonna 2000 käyttäjien määrä oli kasvanut yli 109 miljoonaan, joka on noin 39% Yhdysvaltojen väkiluvusta.

Pew Research Center -tutkimuskeskuksen mukaan ”vuonna 2014 64% amerikkalaisista aikuisista omisti älypuhelimen… 90% amerikkalaisista aikuisista omisti kännykän, 32% amerikkalaisista aikuisista omisti e-kirjan lukulaitteen ja 42% amerikkalaisista aikuisista omisti tablettikoneen” – ja nämä luvut jatkavat kasvuaan teknologian kehittyessä ja tehdessä siitä helpommin käytettävää.

Selvästikin Herra valmistaa meille keinoja tehdä ”runsaasti hyviä tekoja” (Moosia 5:15), ”kestitä itseämme Kristuksen sanalla” (2. Nefi 31:20), ”lukea pyhiä kirjoituksia, kehottaa ja opettaa ahkerasti” (1. Tim. 4:13) – jotta ”maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan” (Jes. 11:9).

Tästä syystä meitä on siunattu itse teknologian lisäksi myös keinoilla käyttää tuota teknologiaa; esimerkiksi Evankeliumiaiheinen kirjasto (ja englanniksi myös Citation Index sekä the Blue Letter Bible) rikastuttaa evankeliumin opiskeluamme, vahvistaa opetustamme ja saa meidät tehokkaammin osallistumaan lähetystyön tekemiseen.

Vanhin Christoffel Golden Jr. Viittaa Evankeliumiaiheiseen kirjastoon sanoessaan: ”Kirkko on omistautunut merkittävin pyrkimyksin kehittämään tätä sovellusta tukeakseen kirkon jäseniä heidän pyrkiessään lisäämään evankeliumin tuntemustaan ja innoitusta käyttää mobiililaitteita. Me rohkaisemme jäseniä käyttämään sitä vahvistaakseen opiskelujaan ja pääsemään lähemmäksi Herraa ja Hänen pyhiä profeettojaan.”

Kuinka voimme oppia käyttämään teknologiaa?

Havaintojeni mukaan moni kirkon jäsen haluaa käyttää mobiililaitteitaan apuna opiskellessaan, valmistellessaan oppiaiheita ja puheita sekä osallistuessaan lähetystyön tekemiseen, mutta he eivät tiedä kuinka tehdä niin.

Tämä on käynyt ilmi monissa vetämissäni työpajoissa, oppitunneilla, yksilöohjauksessa, saamissani sähköposteissa ja puheluissa sekä silloin, kun minut on pysäytetty kirkon käytävällä ja kysytty kuinka käyttää laitteita hyödyksi.

Kysymykset vaihtelevat: ”Kuinka voin…?”, ”Olen umpikujassa. Yritän tehdä…?” – ja usein istuessani kokouksessa vieressä istuva henkilö kysyy ”kuinka tuon teit?” Yleisöni vaihtelee nuorisosta vanhuksiin.

Vallalla näyttäisi olevan harhaluulo, jonka mukaan nykyajan nuoriso osaa käyttää Evankeliumiaiheista kirjastoa. On totta, että he käyttävät mobiiliteknologiaa luontevasti, mutta se ei tarkoita, että he tietävät, kuinka käyttää tuota teknologiaa Herran työn edistämiseen. Lisäksi he vaikuttavat seuraavan maailman mallia teknologian käytössä. Yksi syy, miksi lähetyssaarnaajille on annettu mahdollisuus käyttää mobiililaitteita ja internetiä, on se, että he voisivat kehittää hyviä tapoja käyttää teknologiaa asianmukaisesti.

Olen tällä hetkellä palvelulähetyssaarnaajana Mormonin kirjan opiskeluohjelmassa lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa. Opetan heille yksilöopetuksessa pyhien kirjoitusten opiskelua. iPadien käytön yleistyessä niin koulutuskeskuksissa kuin lähetyskentilläkin, lähetyssaarnaajat usein esittävät kysymyksiä Evankeliumiaiheisen kirjaston käytöstä tai huomaan, etteivät he käytä sen kaikkia ominaisuuksia.

Olen oppinut, että kun ihminen ymmärtää ”kuinka”- ja ”miksi”-kysymykset teknologian käytöstä evankeliumin opiskelussa ja opettamisessa, hän alkaa ymmärtää myös käsissään olevien mahdollisuuksien syvyyden ja voiman.

Useita vuosia sitten olin osallisena keskustelussa Evankeliumiaiheisesta kirjastosta erään jäsenen kanssa. Hän sanoi, että oli yrittänyt monia kertoja käyttää iPadiaan pyhien kirjoitusten opiskelussaan, mutta palasi aina vanhojen kunnon paperiversioiden ääreen. Annoin hänelle iPadini ja pyysin häntä käyttämään hieman aikaa nähdäkseen, kuinka minä käytän Evankeliumiaiheista kirjastoa pyhien kirjoitusten opiskelussani.

Tapasimme myöhemmin ja hän sanoi: ”Olen saanut kokea yhden hengellisimmistä kokemuksista elämäni aikana”. Se yllätti minut ja olin utelias ja innokas kuulemaan, mitä oli tapahtunut. Hän jatkoi: ”Avasin ensin Evankeliumiaiheisen kirjaston iPadillasi ja aloitin sitten avaamalla Jaakobin kirjan 5. luvun ja ällistyin. Ymmärrän nyt Evankeliumiaiheisen kirjaston käytön arvon; minut on käännytetty.”

Hiljattain joku jakoi kanssani, kuinka paljon enemmän he nauttivat pyhistä kirjoituksista nyt, kun he ovat oppineet käyttämään Evankeliumiaiheista kirjastoa.

Kun opimme mobiililaitteen käytön periaatteet, siitä voi tulla käsissämme voimakas työväline Hänen työnsä jouduttamisessa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, monet haluavat käyttää mobiililaitteitaan opiskellessaan evankeliumia, mutta kokevat sen ylivoimaisen häkellyttäväksi. Mutta se ei ole niin vaikeaa miltä se alkuun saattaa vaikuttaa. Voi esimerkiksi auttaa, kun ymmärtää, että vaikka välineet, joita käytämme, ovat muuttuneet, tehokkaan pyhien kirjoitusten opiskelun ja puheiden ja oppiaiheiden valmistelun periaatteet eivät ole muuttuneet miksikään.

Voi myös auttaa muistaa, että vaikka teknologiset kehitysaskeleet ovat lisänneet keinoja levittää evankeliumia, periaatteet koskien henkilökohtaisia kontakteja ja ihmisten kutsumista tulemaan Kristuksen tykö eivät ole muuttuneet miksikään. Vaikka teknologian käyttö ”vyöryy yli maan kuin tulva” (Mooses 7:62), se ei korvaa henkilökohtaisia kontakteja, vaan enneminkin kylvää siemenen niihin, joilla on ”vanhurskauden jano” (Matt. 5:6).

Soveltaminen omaan elämään

Käytettäessä mobiililaitteita tai opetellessa käyttämään sovelluksia, yksi tärkeä periaate on uteliaisuus; taipumus haluta kokeilla ja tutkia. Sen koko ydin on hauskuus ja uusien asioiden oppiminen.

Olen vuosien varrella työskennellyt ihmisten kanssa opettaen heitä käyttämään mobiililaitteita ja olen huomannut muutamia huomionarvoisia asioita.

Ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään. Niihin, joiden tarvitsee tehdä muistiinpanoja siitä, kuinka käyttää digitaalisia laitteita (”muistiin panijat”) ja niihin, jotka vain kuuntelevat, katsovat ja tekevät (”tekijät”).

Nämä ”muistiin panijat” harvoin oppivat menestyksekkäästi laitteiden käytön käsitteitä ja periaatteita, kun ”tekijöistä” puolestaan tulee hyvinkin eteviä. Tekijät tekevät virheitä, mutta se ei estä heitä palaamasta alkuun ja yrittämästä uudelleen. Tekijöistä tulee eteviä tekemään yhteistyötä laitteen kanssa, kun muistiin panijat puolestaan joutuvat kääntymään muistiinpanojensa puoleen suorittaakseen yksinkertaisimmankin tehtävän – se on väsyttävää ja lopulta he luovuttavat ja palaavat paperille painettujen pyhien kirjoitustensa pariin. Muistiin panijoilla on vaikeuksia nähdä kokonaiskuva, sillä he huolehtivat toimintatavoista periaatteiden sijaan.

Koska kannamme näitä laitteita mukanamme kaikkialle, voit käyttää sitä jonottaessasi, jalkapalloharjoituksissa tai milloin ikinä sinulla onkaan ylipäätään aikaa käyttää sitä muutama minuutti – erityisesti Evankeliumiaiheisen kirjaston ja muiden vastaavien sovellusten parissa.

Suosittelen painokkaasti, että et odota, kunnes olet tilanteessa, jossa todella haluat käyttää laitettasi tai sovellustasi, vaan tutustut siihen jo aiemmin; toisin toimiminen saa aikaan vain ja ainoastaan turhautumista, lupaan sen.

Muista myös, ettet voi tehdä mitään, mitä ei voisi perua. Joten ota rennosti ja kokeile. Meillä on, kirjaimellisesti, käsissämme työvälineet, joilla rikastaa pyhien kirjoitusten tutkimistamme, vahvistaa opetustamme ja osallistua evankeliumin jakamiseen tavoilla, jotka ovat ylitse kaiken aiemmin saatavilla olleen; niiden vaikutukset ovat todella hämmästyttäviä ja suurenmoisia.

Päätän jakamalla vielä uudelleen vanhin Christoffel Golden Jr.:n ajatuksen: ” Kirkko on omistautunut merkittävin pyrkimyksin kehittämään Evankeliumiaiheista kirjastoa tukeakseen kirkon jäseniä heidän pyrkiessään lisäämään evankeliumin tuntemustaan ja innoitusta käyttää mobiililaitteita. Me rohkaisemme jäseniä käyttämään sitä vahvistaakseen opiskelujaan ja pääsemään lähemmäksi Herraa ja Hänen pyhiä profeettojaan.”

Artikkelin on kirjoittanut Richard Bernard ja se on alun perin julkaistu Mormom Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Kuinka voimme käyttää teknologiaa hyödyksi kirkossa – entistäkin paremmin appeared first on SeuraaKristusta.fi.

En yritä väittää, että kirkkomme on täydellinen. Mutta niin kovin usein me jämähdämme sen pikkuvikoihin ja väitteisiin, että emme huomaa, kuinka suurenmoinen organisaatio se yksinkertaisesti on. Tässä on 21 syytä, miksi olemme onnekkaita ollessamme kirkon jäseniä.

1) Kirkko pitää huolen omistaan

Kirkko tekee hyvää jäsenilleen. Paastouhrien, piispan varastohuoneen, työllistämispalveluiden sekä seurakuntaneuvoston ja kotiopettajien kautta varmistetaan, ettei kukaan jää huomaamatta – kirkko pitää huolen jäsenistään erityisen tehokkaasti.

2) Kirkko tekee hyvää paikallisesti

Kirkko ja sen seurakunnat palvelevat säännöllisesti paikallistasolla. Osallistuvatpa he paikallisiin palveluprojekteihin, työskentelevät leipäjonoissa tai toimivat uuden JustServe.org -sivuston kautta, myöhempien aikojen pyhät pyrkivät tekemään asuinalueestaan paremman.

3) Kirkko tekee hyvää ympäri maailmaa

Mutta sen lisäksi, että kirkko keskittyy paikallisiin asioihin, se toimii maailmanlaajuisestikin. Kirkkoa ylistetään jatkuvasti nopeasta reagoinnista katastrofeihin. Sen puhdas vesi -aloite on auttanut yli miljoonaa ihmistä pelkästään Afrikassa. Kirkko itse on itse asiassa paikalla tekemässä hyvää paikallisissa yhteisöissä yli 137 maassa ympäri maailmaa.

4) Kirkko on kauaskantoisesti vakaalla pohjalla

Jos etsit organisaatiota, jossa tehdä hyvää, etsit todennäköisesti sellaista, joka on mukana ympyröissä vielä pitkään.

Viisaiden sijoitustensa vuoksi Jeesuksen Kristuksen Kirkko on yksi maailman taloudellisesti vakaimmista instituutioista. Voit olla varma, että panoksellasi kirkossa on kauaskantoiset vaikutukset.

5) Kirkko tekee erityisen tehokasta vapaaehtoistyötä

Useimmiten, kun teen lahjoituksen jollekin organisaatiolle, toivoisin, että vain pieni osa siitä menee yleiskustannuksiin. Koska kirkko toimii vapaaehtoispapiston ja velattomuuteen pohjautuvan infrastruktuurin voimin, on sillä käytössään erityisen tehokkaasti resursseja ja siten tarjoaa vastineeksi rahoillesi kiitettävästi vapaaehtoisvoimavaroja. On vaikea pistää paremmaksi.

6) Kirkko ottaa kritiikkiä hyvin vastaan

Kirkko pyytää aina kuuden kuukauden välein jokaista jäsentään hyväksymään ja tukemaan kirkon johtajistoa. Ja jokainen, joka on eri mieltä, kutsutaan keskustelemaan asiasta johtajiensa kanssa.

Kirkko ottaa hyvin vastaan myös kritiikkiä kirkon ulkopuolelta. Vaikka kirkko onkin lähes jatkuvasti pilkan kohteena, lähes poikkeuksetta se otetaan vastaan hyvässä hengessä ja pilke silmäkulmassa.

7) Kirkko on avoin totuudelle

Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme. Kirkko ei ainoastaan hyväksy vaan myös julkaisee asiakirjoja ja kirjoituksia, jotka avoimesti herättävät kysymyksiä sen totuuksista. Kuten Henry B. Eyringin isä kerran sanoi hänelle: ”Kirkossa ei tarvitse uskoa mihinkään, mikä ei ole totta.”

8) Kirkko ei muutu jatkuvasti vain pysyäkseen ajan hermolla

Monet organisaatiot ovat jatkuvasti huolissaan aikansa aallon harjalla pysymisestä ja juoksevatkin milloin minkäkin trendin perässä.

Kirkko puolestaan tekee muutoksia kerralla ja yhtenäisesti. Tästä on etua siten, ettei jokaisen vallalla olevan trendin perässä tarvitse juosta, kuitenkin jättämättä huomiotta aikamme haasteita.

9) Kirkolla on moraalista rohkeutta

Voi olla vaikeaa seistä todella epäsuosittujen näkemysten takana vain koska ne pitävät paikkansa. Mutta kirkko tekee niin, jatkuvasti. Mitä tulee siveellisyyteen, alkoholiin, pakolaisiin, lasten ja puolisoiden hyväksikäyttöön ja pornografiaan, kirkko on johtanut moraalista taistelua muiden väitellessä ja riidellessä siitä, mikä on oikein.

10) Kirkon jäsenet ovat fyysisesti terveempiä

Kirkon jäsenet ovat fyysisesti terveempiä. Korkeampi odotettu elinikä sekä matalammat syöpä- ja sydänsairauksien aste ovat ainoastaan joitain monista terveyshyödyistä, joita kirkko opetustensa kautta jäsenilleen tarjoaa.

11) Kirkon jäsenet ovat henkisesti terveempiä

Vaikka toisinkin on väitetty, tutkimukset itse asiassa todistavat, että myöhempien aikojen pyhillä on etulyöntiasema myös mielenterveydellisesti. Sekä mormoninaiset että -miehet kärsivät keskiverto amerikkalaista epätodennäköisemmin masennuksesta.

Mormoninuoret ovat optimistisempia ja tekevät epätodennäköisemmin itsemurhan. Ja kaiken kaikkiaan, mitä aktiivisempi olet kirkossa, sitä enemmän merkitystä elämästäsi löydät.

12) Kirkon jäsenet ovat korkeammin koulutettuja

Koulutuksella on myöhempien aikojen pyhien teologiassa suuri rooli – kolme maailmanluokan yliopistoa ja monia aloitteita koulutuksen lisäämiseksi ympäri maailmaa.

Ja toisin kuin muissa demokratioissa, kirkkoon sitoutuneet myöhempien aikojen pyhät ovat korkeammin koulutettuja.

13) Kirkko ja sen jäsenet ovat omavaraisia

Siinä missä kirkko tekee upea työtä auttaessaan apua tarvitsevia (katso kohta 1), kirkon opetukset auttavat jäseniä olemaan omavaraisempia.

Mormonit kuuluvat epätodennäköisemmin alimpiin palkkaluokkiin, he kuuluvat huomattavasti todennäköisemmin keskiluokkaan.

14) Kirkko ja sen jäsenet ovat valmistautuneita hätätilanteisiin

Jäsenet eivät ainoastaan ole omavaraisempia päivittäisessä arjessa, mutta he ovat myös valmistautuneempia pahimman sattuessa. Kirkko instituutiona takaa tämän taloudellisella vakaudella, mutta yksittäiset jäsenetkin ovat todennäköisemmin kykeneviä säästämään pahan päivän varalle sekä ylläpitämään ruokavarastoa ja tarvikkeita hätätilanteita varten.

15) Kirkon jäsenet ovat kosketuksissa juuriinsa

Myöhempien aikojen pyhät ovat keskivertoa enemmän tietoisia yhteydestään esivanhempiinsa. Vaikka näin onkin pääasiassa uskonnollisten toimitusten tekemiseksi, on sillä myös vakuuttavia ”sivuvaikutuksia”.

Sukuhistoriansa tunteminen auttaa lapsia muun muassa hillitsemään stressin vaikutuksia ja se kohottaa itsetuntoa.

16) Kirkko tarjoaa uskomattomia tarinoita

Tarinat ovat kulttuurin perustus. Ja mormoneilla on mahtavia tarinoita. He edelleen kertovat raamatunkertomuksia ja pitävät yllä varhaisaikojen kristillisten pioneerien perinnettä. Ja sitten siihen lisätään vielä Mormonin kirjan sekä 1900-luvun pioneerien tarinat.

Lisäksi jokainen uusi profeettojen sukupolvi tuo mukanaan uuden joukon nykyaikaisia tarinoita vanhurskaasta elämästä.

17) Kirkon jäsenet tulevat monista eri taustoista ja lähtökohdista

Kirkko kasvaa jatkuvasti. Vaikka moni uskonnollinen ryhmä on syntynyt samankaltaisista uskonnollisista lähtökohdista, lähes jokaisessa mormoniseurakunnassa on monia käännynnäisiä, jotka tulevat eri uskonnoista, roduista, maista ja lähtökohdista.

Sekä jäsenten että seurakuntien määrä kasvaa vauhdilla ja lähes jokainen jäsen tuntee useita käännynnäisiä paikallisessa seurakunnassaan.

18) Kirkon jäsenet ovat onnellisia

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet ovat onnellisia. Myöhempien aikojen pyhät ovat Amerikan onnellisin ihmisryhmä, eikä se ole vain heidän oma mielipiteensä. Aiheesta tehtiin tutkimus, jossa onnellisuutta mitattiin kuudella eri asteikolla.

19) Kirkko kannustaa sosiaaliseen käyttäytymiseen

Kun Pennsylvanian yliopiston psykologit halusivat tietää, miksi mormonit pärjäsivät niin hyvin hyvinvointitilastoissa, he huomasivat kuinka aktiivisesti pidämme yhteyttä toisiin ihmisiin.

Vaikka monista onkin tulossa enemmän ja enemmän individualisteja, tutkijat löysivät myöhempien aikojen pyhiltä kymmenen uskomusta ja käytäntöä, jotka tekevät meistä empaattisempia ja välittävämpiä ympärillämme olevia ihmisiä kohtaan.

20) Kirkko luo sosiaalisia kontakteja

Tämä sopii yhteen kohdan 18 kanssa. Kirkko muodostaa sekä paikallisen että maailmanlaajuisen yhteisön.

Paikallisissa seurakunnissa ihmiskontakteja syntyy erilaisten toimintojen ja apujärjestöjen kautta. Kotiopetus ja kotikäyntityö takaavat, että jopa kaikkein haavoittuvimmatkin ovat yhteydessä Kristuksen laumaan.

21) Kirkko tukee perheitä

Mormonit ovat tunnettuja perheen merkityksestä opetuksessaan. Mutta kirkko panostaakin juuri siihen, mikä sen teologiakin on. Lapsia aletaan opettaa jo heidän ollessaan kolme.

Heille ei ainoastaan opeteta moraalisia opetuksia vaan he kehittävät taitojaan, kirjoittamista, puhumista ja suunnittelukykyä. Heitä opetetaan niin pyhäkoulussa kuin eri ikäisille suunnatuissa ohjelmissakin, kuten partiossa ja nuorten toiminnoissa.

Keskustellessamme kirkosta ja punnitessamme sen arvoa, pitäkäämme mielessä kuinka arvokas se organisaationa on.

Artikkelin on kirjoittanut Christopher D. Cunningham ja se on alun perin julkaistu MormonHub-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post 21 syytä miksi ei ole väliä onko kirkko todella totta appeared first on SeuraaKristusta.fi.