Epäonnistumisesi saattaa kummitella mielessäsi. Tai sinusta voi tuntua, että olet tehnyt liian monta virhettä jatkaaksesi. Näiden virheiden korjaaminen ja niistä anteeksi saaminen voi tuntua melkeinpä mahdottomalta. 

Jos nämä tunteet ovat sinulle tuttuja, et ole yksin. Ajatus uudesta alusta tuntuu ainakin minusta usein helpommalta kuin kaikkien kömmähdysteni korjaaminen. 

Kasvaessani pidin aina uuteen kouluun siirtymisestä. Siirtymä ala-asteelta yläasteelle tai yläasteelta lukioon tarjosi minulle tilaisuuden pohtia, millainen henkilö halusin olla tässä uudessa ympäristössä. Kun ympärilläni olevista ihmisistä juuri kukaan ei vielä tuntenut minua, kenelläkään ei ollut minusta yhtäkään ennakko-oletusta. En ollut enää se ”ujo” tai ”hiljainen” tyttö, vaan sain olla juuri niin rohkea ja ulospäinsuuntautunut kuin halusin. 

Aina elämä ei kuitenkaan tarjoa uusia aloituksia uudessa paikassa. Uuden ystäväpiirin ja tukiverkoston rakentaminen kerta toisensa jälkeen ei ehkä ole ratkaisuna kannattava. Miten silloin voi aloittaa alusta, kun elämä jatkuu täsmälleen samanlaisena kuin ennenkin?

Kristus: uusien alkujen mahdollistaja

Jeesus Kristus on ”alfa ja omega, alku ja loppu” (Ilmestys 1:8). Hän oli alussa Jumalan kanssa maailmaa luotaessa. Hän on sovituksensa kautta ollut jokaisen meidän kanssamme elämämme jokaisella hetkellä. Itse pidän ajatuksesta, että Hän on näin ollut meidän jokaisen luona elämämme alussa. Hän, jos joku, voi tarjota meille uuden alun sitä tarvitessamme. 

Miten se on mahdollista?

Taivaallisen Isän suunnitelmaan meitä varten kuuluu, että me voimme vapaasti tehdä, mitä haluamme. Tätä kutsutaan valinnanvapaudeksi. Tietenkään emme aina tee parhaita mahdollisia tai toisinaan edes hiukkaakaan järkeviä valintoja. Välillä teemme tieten tahtoen väärin. Nämä tekemämme virheet tai synnit estävät meitä edistymästä ja lopulta pääsemästä taivaaseen. Kenelläkään meistä ei ole keinoa pyyhkiä näitä syntejä pois omin voimin. Siksi tarvitsemme Kristusta. Hänen sovituksensa ansiosta me saamme anteeksi kaikki virheemme. 

Jotta voimme saada anteeksi, on meidän tehtävä parannusta. Parannuksen tehdessämme kadumme tekemäämme, korjaamme mahdollisesti tekemämme vahingon ja pyrimme elämään niin, ettemme toistaisi samaa virhettä uudestaan. 

Tämän takia me voimme saada anteeksi ja aloittaa alusta vaikka joka päivä!

Ja parasta tässä on se, että vaikka toistaisimmekin virheemme uudestaan ja uudestaan, tällä Kristuksen lahjalla ei ole käyttökattoa. Koen hyvin lohduttavaksi sen, ettei minulta vaaditakaan täydellisyyttä, vaan vain sitä, että yritän joka päivä olla hieman parempi versio itsestäni kuin eilen. Toistan: Taivaallinen Isä ei odota meiltä täydellisyyttä. Voin aina käyttää parannusta työkalunani, jotta voin saada anteeksi ja aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. 

Kuinka otan Kristuksen lahjan uudesta alusta käyttöön käytännössä? 

Eräs ystäväni kertoi minulle asettaneensa vuodenvaihteessa hiukan aikaa syrjään pohtiakseen kulunutta vuotta. Se sai minut ajattelemaan, että minun on tehtävä samoin. Uusi vuosi on usein tuonut minulle mukanaan tuulahduksen tulevaan, jolloin olen mielelläni käyttänyt aikaa seuraavan vuoden suunnitteluun. En oikeastaan ollut aikaisemmin ottanut tavaksi, että voisin myös katsahtaa menneeseen vuoteen ja pohtia, miten voisin hyödyntää kuluneen vuoden antamia oppeja uuden vuoden aloitukseen. 

Sen sijaan, että tekisin vuoden vaihteen kunniaksi muutaman uudenvuodenlupauksen, aion olla tänä vuonna armollisempi itselleni. En aio asettaa tavoitteita, joiden on tarkoitus kestää koko vuoden. Nyt annan itselleni luvan aloittaa alusta ihan joka päivä sen sijaan, että sallisin itseni tehdä niin vain vuoden alussa! Näin pyrin osoittamaan kiitollisuutta Kristukselle Hänen suuresta lahjastaan, jonka ansiosta minä voin saada anteeksi ja aloittaa alusta puhtaalta pöydältä aina niin halutessani. 

Antaessani itselleni luvan aloittaa alusta joka päivä ei omista epäonnistumisista anteeksi saaminen tunnukaan enää mahdottomalta. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

Miten sinä aiot hyödyntää oman uuden alkusi? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Yksi näkökulma siihen, miten sinä voit aloittaa alusta tänä vuonna appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta voimme oppia joitakin asioita Darth Vaderilta, Kylo Renniltä ja muilta henkilöitä “Tähtien sodan” universumissa siitä rohkeudesta, jota vaaditan eri tien valitsemiseen, vakaumuksen saamiseen siitä, että emme ole livenneet liian kauas ja siitä voimasta, joka tulee toisen ihmisen hyvyyteen uskomisesta. Sen sijaan että juhlistamme kostoa ja suosiota, voimme oppia omaksumaan muutoksen voiman. Sallikaa minun selittää.

Mitä parannus on?

Parannus “Tähtien sota” -saagassa (paremman sanan puutteessa) on usein dramaattinen ja sitä seuraa kuolema – ainakin Darth Vaderin ja Kylo Renin tapauksessa. Mutta heidän sydämenmuutoksensa ei tapahtunut silmänräpäyksessä taistelun tuoksinassa, vaan aikaisemmat tapahtumat olivat saaneet heidät miettimään elämäänsä. Samoin käy usein meille. Vain harvoin tapahtuu yksittäisiä ahaa-hetkiä, jolloin sydämemme muuttuu. Useimmiten se on hienovarainen ja toistuva ymmärrys muutoksen tarpeesta. Nuorten voimaksi -ohjekirjassa sanotaan:

“Parannus on muutakin kuin pelkästään väärien tekojen tunnustamista. Se on mielen ja sydämen muutos. Siihen sisältyy kääntyminen pois synnistä ja kääntyminen Jumalan puoleen anteeksiannon saamiseksi. Siihen kannustavat rakkaus Jumalaa kohtaan ja vilpitön halu olla kuuliainen Hänen käskyilleen.”

Ja se alkaa muutoksen tarpeen huomaamisesta. Se voi olla syyllisyyden tunne, kehotus tai rakastava huomautus joltain toiselta henkilöltä. Luonteenomaista tälle huomaamiselle on sen hyväksyminen, että nämä käskyt tulevat Jumalalta. Ja se on nykymaailmassa usein vaikeaa.

Jumalan käskyt

Pyhistä kirjoituksista voimme lukea yhä uudelleen, kuinka ihmiset valitsevat pahuuden. Parhaimmillaan he jättävät huomiotta profeettojen kehotukset parannuksen tekoon ja pahimmillaan he karkottavat ja tappavat Herran palvelijoita. Vanhin D. Todd Christoffersson selitti:

“…parannuksen sanoma ole useinkaan tervetullut. Jotkut väittävät, että jos Jumala on olemassa, Hän ei aseta meille mitään todellisia vaatimuksia (ks. Alma 18:5). Toiset väittävät, että rakastava Jumala antaa anteeksi kaikki synnit pelkästään tunnustamisen ehdolla, tai jos synnistä on todella olemassa jokin rangaistus, ”Jumala antaa meille muutaman raipaniskun, ja lopulta meidät pelastetaan Jumalan valtakuntaan” (2. Nefi 28:8). Toiset kieltävät Korihorin lailla Kristuksen ja kaiken sellaisen kuin synnin olemassaolon. Heidän oppinsa on, että arvot, normit ja jopa totuus ovat kaikki suhteellisia. Niinpä sitä, mitä ihminen sitten pitääkin oikeana itselleen, eivät muut voi tuomita vääräksi tai synnilliseksi.”

Kuten Vanhin Christoffersson huomauttaa, nämä filosofiat tuntuvat pintapuolisesti houkuttelevilta, koska ne antavat meille luvan tehdä mitä haluamme ilman huolta seurauksista. Mutta Jumala ei antanut meille päähänpistoihinsa perustuvia käskyjä. Hän antoi meille käskyjä, koska Hän tiesi että kuuliaisuus niitä kohtaan auttaisi meitä löytämään onnen. Ei ohimenevää onnea, vaan iankaikkista.

Pimeän puolen “viekoittelema”

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan että kaikessa täytyy olla vastakohtaisuutta. Valoa ja pimeyttä. Makeaa ja karvasta. Onnea ja surua. OIkeaa ja väärää. Ilman vastakohtaisuutta ei olisi valinnan mahdollisuutta. Ja juuri siksi tulimme maan päälle: oppiaksemme seuraamaan Jumalan suunnitelmaa. Ilman houkutuksia ja syntiä, oikeaa ja väärää, ei olisi koetta. Kokeen läpäisemiseen tarvitaan tietoa. Eräs kuvailevimmista lauseista “Tähtien sota” -elokuvassa on, kun Obi-Wan Kenobi kertoo Luke Skywalkerille, että pimeän puolen voima viekoitteli hänen isänsä. Merriam-Websterin sanakirja määrittelee sanan viekoitella seuraavasti:

: houkuttelemista tottelemattomuuteen tai epälojaalisuuteen.

: eksyttämistä yleensä suostuttelemalla tai väärillä lupauksilla.

Anakin Skywalkerille oli opetettu, miten käyttää Voimaa hyvän tekemiseen. Mutta hän harhautui rakastuessaan Padméen ja pelätessään menettävänsä hänet. Ylikansleri Palpatine käytti hyväkseen noita tunteita viekoitellakseen Anakinin Pimeälle puolelle tyhjillä lupauksilla. Valintojensa seurauksena Anakin menetti kaiken rakastamansa. Vanhin Christoffersson sanoi:

“Ilman parannusta ei elämässä tapahdu todellista edistymistä tai kohenemista. Uskotteleminen, ettei syntiä ole, ei vähennä sen taakkaa tai tuskaa. Synnin aiheuttama kärsimys ei itsessään muuta mitään paremmaksi. Vain parannus johtaa paremman elämän aurinkoisille ylängöille.”

Saatana tietää tämän ja pyrkii harhauttamaan meitä, jotta emme tekisi parannusta. Joskus hän jopa saa meidät tuntemaan että meidän on liian myöhäistä tehdä parannusta, että olemme jo eksyneet liian kauas. Presidentti Henry B. Eyring opetti:

“Saatana halua meidän olevan yhtä onnettomia kuin hän itse on. Ja hän tietää, että me voimme saavuttaa todellisen onnen vain jos meidät pestään puhtaiksi uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen tekemällä syvää ja jatkuvaa parannusta…” (“Do not Delay”, lokakuu 1999).

Parannus Kristuksen sovituksen kautta

Parannus on mahdollinen Jeesuksen Kristuksen ja Hänen äärettömän uhrauksensa ansiosta meidän hyväksemme. Vanhin Christoffersson opetti:

“Parannus on mahdollinen vaihtoehto vain Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Juuri Hänen ääretön uhrinsa ”saa aikaan keinon, jolla ihmiset voivat saada parannukseen johtavan uskon” (Alma 34:15). Parannus on välttämätön ehto, ja Kristuksen armo on voima, jolla ”armo voi tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset” (Alma 34:16).”

Parannus vaatii uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, syntiemme myöntämisen ja surun tuntemisen niiden takia, hyvityksen niille, joita kohtaan olemme tehneet väärin ja synnin hylkäämisen. Mutta Vanhin Christoffersson varoittaa:

“Yritykset laatia luettelo parannuksen eri vaiheista voivat olla hyödyksi joillekuille, mutta se voi myös johtaa mekaaniseen rasti ruutuun -menettelytapaan, johon ei liity todellista halua tai muutosta. Todellinen parannus ei ole pinnallista.”

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan että ne, jotka tekevät todellisen parannuksen,tunnustavat ja hylkäävät syntinsä (OL 58:43).

Todellinen parannus auttaa meitä pehmentämään sydämemme, näkemään hyvää toisissa ja myös näkemään ihmiset sellaisina, kuin Vapahtaja näkee heidät: rakastaen ja myötätuntoisesti. Padmé ja Luke näkivät hyvää Anakin Skywalkerista, joka piileksi Darth Vaderin pahuuden syvyyksissä. Han Solo, Prinsessa Leia ja Rey näkivät Ben Solon hyvyyden Kylo Rennin pahojen tekojen läpi. Eivätkä he koskaan lakanneet toivomasta, että hyvä voittaisi. Kun Darth Vader ja Kylo Ren tekivät päätöksen taistella pahaa vastaan, heidän läheisensä riemuitsivat muutoksesta. He antoivat anteeksi menneen ja ottivat vastaan tulevan. Meidän täytyy tehdä samoin. Vanhin Dieter F. Uchtdorf sanoi:

“Kristuksen puhdas rakkaus voi poistaa silmistämme kaunan ja vihan suomut, mikä sallii meidän nähdä toiset sillä tavalla kuin taivaallinen Isä näkee meidät: vajavaisina ja epätäydellisinä kuolevaisina, joiden mahdollisuudet ja arvo ovat paljon suurempia kuin kykenemme kuvittelemaan. Koska Jumala rakastaa meitä niin paljon, meidänkin täytyy rakastaa toisiamme ja antaa toisillemme anteeksi.”

Ainakin nämä asiat voimme oppia “Tähtien sota” -elokuvista: et koskaan voi tietää, kuka löytää rohkeuden muuttaa tapojaan ja omaksumaan Voiman valoisan puolen ja ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa uudella polulla. Vanhin Uchtdorf sanoi:

“Muistakaa, taivas on täynnä niitä, joita yhdistää tämä asia: He ovat saaneet anteeksi. Ja he antavat anteeksi.”

Molemmat vaativat meiltä parannuksen tekoa — ja sen, että annamme toisille mahdollisuuden tehdä samoin. “Tähtien sota” osoittaa, että kumpikin on mahdollista.

Mitä mahdollisuus tehdä parannus merkitsee sinulle?

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Lisa Montague ja se on julkaistu thirdhour.org – sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#1f618d”]

The post Parannus, sovitus ja kaukainen galaksi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Rakas Vaari,

Minulla on hieman outo kysymys/ongelma. Yli kymmenen vuoden epäaktiivisuuden jälkeen olen jälleen löytänyt mormonikirkon siunaukset. Minusta on tullut hyvin aktiivinen; luen pyhiä kirjoituksia päivittäin, maksan täydet kymmenykset ja tunnen rauhallisuutta elämäni suhteen. Tapasin vaarnanjohtajani eilen saadakseni toisen allekirjoituksen elämäni ensimmäiseen temppelisuositukseen. Olen innoissani, mutta olen myös hieman varuillani. Vaari, minusta tuntuu, että olen VARMASTI unohtanut jotain. Jotain, josta en ole tehnyt parannusta. Olen halunnut tämän tapahtuvan jo niin pitkään, että nyt minusta tuntuu, etten ole todella 100% kelvollinen saamaan tämänkaltaisia siunauksia. Olen käynyt asioita läpi mielessäni uudelleen ja uudelleen enkä keksi mitään, minkä olisin unohtanut – minusta tuntuu kuitenkin oudolta. Minusta tuntuu, että jos menen temppelille, he eivät päästä minua sisään. Miksi minusta tuntuu tältä?

– Matias (Nimi muutettu)

Vastaus

Rakas Matias,

Onnittelut uuden suunnan löytämisestä elämässäsi! Rentoudu! Jos olisi jotain, mitä olisit tehnyt ja josta et olisi tehnyt parannusta, nykyisessä tilanteessasi valmistautuessasi astumaan pyhään temppeliin, se jokin olisi päällimmäisenä mielessäsi ja saisi sinut tuntemaan häpeää ja kelvottomuutta. Kuvittele miltä Alma nuoremmasta tuntui, kun hän tuli järkiinsä ja teki parannuksen kaikista tekemistään hirveyksistä.

”Ja tapahtui, että ollessani näin piinan kiduttama, ollessani monien syntieni muiston raastama, katso, minä muistin myös kuulleeni isäni profetoivan kansalle erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tulemisesta sovittamaan maailman synnit.

 Nyt, kun mieleni takertui tähän ajatukseen, huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa ja kuoleman ikuisten kahleiden kietomana.

Ja nyt, katso, kun tätä ajattelin, en enää voinut muistaa tuskiani; niin, syntieni muisto ei enää raastanut minua.

Ja oi, mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään; niin, minun sieluni täyttyi yhtä suuresta ilosta kuin tuskani oli ollut!” (Alma 36:17-20)

Kyse ei ollut siitä, ettei hän kyennyt muistamaan syntejään. Hän kyllä kykeni muistamaan ne, mutta nuo muistot eivät vaivanneet häntä, sillä ne eivät enää olleet osa häntä. Hän oli tehnyt parannuksen niistä.

Jos siis et pysty muistamaan niitä pahoja asioita, joita olet tehnyt, jätä ne taaksesi. Tärkeintä ei ole tarkistuslista kaikista menneistä teoistasi, johon on merkitty tehdyksi jokainen väärä teko, jonka vuoksi olet käynyt läpi parannuksen prosessia, vaan nykyinen tilasi ja halusi noudattaa evankeliumin lakeja ja toimituksia. Muista, ettei Jumala ole mikään ankara orjapiiskuri, joka odottaa portilla tarkistuslistan kanssa, vaan rakastava Isä, joka innokkaasti toivoo lastensa seuraavan Häntä ja tekevän ne asiat, jotka johdattavat heitä lähemmäs Häntä. Joten nyt, kun sinulla on temppelisuosituksesi, sinun kannattaisi mennä innokkaana ja puhtaalla omallatunnolla temppeliin, imeä kaikki mahdollinen niistä suurenmoisista siunauksista, jotka siellä odottavat, ja palata temppeliin usein, jotta ymmärryksesi temppelipalveluksesta voi jatkuvasti laajentua ja jotta voit tuntea siellä lämpöä ja taivaallisen Isämme hyväksynnän vanhurskaan elämäsi vuoksi.

– Vaari

Artikkeli on alun perin julkaistu Vaari vastaa -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Miksi tunnen itseni kelvottomaksi, vaikka olen tehnyt parannuksen kaikesta mahdollisesta? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Hiljattain eräs tuntemani mies takertui valheiden ja moraalisen petoksen verkkoon. Hän oli elänyt kaksoiselämää jonkin aikaa – päällisin puolin harras ja sitoutunut evankeliumiin ollessaan kotona vaimonsa ja lastensa kanssa, mutta ollessaan poissa usein toistuvilla työmatkoillaan, hän osallistui vakaviin moraalittomiin tekoihin. Sen seurauksena hän menetti jäsenyytensä kirkossa ja aloitti vaikean parannuksen prosessin.

Tämä mies on pohjimmiltaan hyvä. Hän ja hänen rakastava vaimonsa ovat kasvattaneet esimerkillisen perheen. He siunasivat monia elämiä palvellessaan uskollisesti kirkossa. Mutta vähän siellä ja vähän tuolla, pikkuhiljaa ajan kuluessa, hän harhautui polulta, niin että hänen elämänsä hiljalleen vajosi syntiin ja kaksinaismoralismiin, kunnes lopulta hän oli niin pohjalla, että rikkoi pyhiä liittoja ja hänen rakkaimpiensa sydämet. Itsepetoksen syvyyksistä hän onnistui pettämään itseään, perhettään, seurakuntansa jäseniä ja naapureitaan – mutta ei Herraa.

Useiden vuosien ajan ystäväni elämä oli hyvin erilaista kuin hänen perheensä kuvitteli sen olevan. Sen tuloksena siitä tuli hyvin erilaista kuin hän oli unelmoinut sen olevan. Hän istui temppelin ulkopuolella, sydän särkyneenä, koska ei voinut mennä sisälle nähdäkseen tyttärensä solmivan avioliiton. Hän ei kyennyt asettamaan poikaansa vanhimmaksi ja lähettämään häntä lähetystyöhön kelvollisen isän esimerkki ja siunaus mukanaan, se kalvoi hänen sydäntään. Hänen sielunsa oli tuskan piinaama ja hän tunsi niin syvää epätoivoa ja toivottomuutta, ettei hän ollut aina varma, että hän selviäisi siitä. Parannuksen prosessi oli pitkä ja vaikea.

Vuosien vilpitön parannuksenteko on muuttanut tämän miehen. Hän on nyt kirkon täysivaltainen jäsen. Hän pitää nyt vaimoaan hieman tiukemmin kädestä. Hänen rukouksensa ovat syvällisempiä, hänen tietoisuutensa itsestään selkeämpi. Hän tietä heikot kohtansa ja haavoittuvaisuutensa. Hän tuntee vaarallisten kalliokielekkeiden reunat, joista hänen täytyy pysytellä kaukana ja nyt hän suojautuu vääryyttä vastaan hieman huolellisemmin. Hän tietää, että hänen taivaallinen murheensa tulee aina olemaan hänen sydämessään. Mutta hän tietää myös, että hän on puhdas, hänelle on annettu anteeksi ja Herra rakastaa häntä.

Hän sanoi minulle: ”Tiedän sovituksen olevan todellinen. Minulle se ei ole vain käsite pyhissä kirjoituksissa tai kaunis ajatus. Se ei ole enää vain pyhäkoulun oppiaihe. Se on todellinen. Ilman evankeliumin toivoa ja Vapahtajan sovituksen todellisuutta, Hänen rakkauttaan ja anteeksiantoaan, olisin luovuttanut kauan aikaa sitten. Tiedän sovituksen olevan todellinen. Olen kokenut sen tuskan ja sen ilon.” Hän puhui nöyrästi kulkemisesta pitkin yksinäistä polkua, syvästä tuskasta ja surusta, jota hän aiheutti, luottamuksen ja kunnioituksen uudelleen rakentamisesta hänen ja hänen rakkaidensa välillä. Hän tietää sielunsa syvimmässä sopukassa, että hänelle on annettu uusi mahdollisuus. Ei ole liian myöhäistä, jotta hänen elämänsä voisi vielä päättyä hyvin.

Tämä tarina – ja monet muut senkaltaiset – kuvaa Kristuksen sovituksen voiman syvyyttä ja ulottuvuutta. Se on muistutus siitä, että jopa ankarin synti ja vuosien petos voidaan voittaa ja pestä puhtaaksi. Siinä missä useimmat meistä eivät ole tehneet, eivätkä todennäköisesti koskaan teekään, mitään aivan niin vakavaa, meillä saattaa olla ystäviä tai perheenjäseniä, jotka ovat langenneet rikkomukseen, joka saattaa vaaraan heidän jäsenyytensä kirkossa.

Kun opetamme ja opimme sovituksesta, keskittymisellä esimerkkeihin ankarista synneistä on hyötynsä ja haittansa. Yksi hyöty on se, että senkaltaiset esimerkit ovat vaikuttavia ja mieleenpainuvia. Toinen on se, että ne todistavat sovituksen syvyydestä ja laajuudesta. Ne osoittavat, ettei kukaan ole langennut niin syvälle, etteikö Vapahtaja yltäisi heihin.

Mutta jos emme opi myös sovituksen voimasta apuna korjaamaan kurssiamme, meiltä jää huomaamatta paljon sovituksen päivittäisestä merkityksestä ja voimasta. Se saattaa hyvinkin olla ratkaiseva virhe.

Saanen käyttää vertausta, joka saattaa olla jossakin määrin puutteellinen: jos pääsylippu sirkukseen maksaa 5 euroa, sillä ei ole väliä onko teillä 5 senttiä vai 4,99 euroa – he eivät päästä sinua sisään, jos sinulla ei ole viittä euroa. Hengellisesti puhuen, Herra itse määritteli sisäänpääsymaksun: ”Eikä mikään epäpuhdas voi päästä hänen valtakuntaansa” eikä kellään meistä ole varaa maksaa tuota hintaa, ellemme ole ”pesseet vaatteitamme Hänen veressään, uskomme tähden ja parannuksemme tähden kaikista synneistämme ja uskollisuutemme tähden loppuun asti.” (3. Nefi 27:19)

Toinen samankaltainen virhe on olettaa, että ainoastaan henkilöt, jotka ovat tehneet vakavia syntejä, osaavat todella arvostaa sovitusta. On totta, että ystäväni tapauksessa sovituksesta tuli hänelle todellisempi hänen läpikäymänsä parannuksen prosessin intensiivisyyden vuoksi. Mutta uskon, että ne, jotka pysyttelevät lähempänä Henkeä, voivat todennäköisemmin, ei epätodennäköisemmin, ymmärtää Kristuksen puolestamme tekemän teon käsittämättömän arvon – senkaltaiset asiathan voidaan ymmärtää ainoastaan Pyhän Hengen kautta ja Pyhä Henki ei asu epäpuhtaissa temppeleissä.

Toisin sanoen, meidän ei tarvitse potea vakavan synnin aiheuttamaa syyllisyyttä tarvitaksemme, arvostaaksemme ja hyödyntääksemme toista mahdollisuutta. Itse asiassa, saatamme joskus löytää itsemme toivomasta toista mahdollisuutta, millä ei ole mitään tekemistä synnin kanssa. Kuinka monta kertaa olemme tehneet vilpittömiä virheitä – emme kapinoidaksemme vaan puhtaasti tietämättömyyttämme tai virhearvion vuoksi – ja toivoneet, että voisimme ottaa uusiksi? Kuinka usein väärinymmärrys on johtanut jännitteisiin ihmissuhteessa ja olemme toivoneet voivamme palata ajassa tehdäksemme toisin?

Jossain vaiheessa me väistämättä haparoimme, kompuroimme ja teemme virheitä – ja tarvitsemme toisen mahdollisuuden. Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja Hänen palautetun evankeliuminsa avulla, meille kaikille on annettu toinen mahdollisuus muuttua, tehdä parannusta, parantua, korjata asiat ja aloittaa alusta.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Lloyd D. Newell ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”I Know the Atonement Is Real”: One Man’s Heartbreaking Journey Back to the Savior That Shows the Depth of God’s Forgiveness”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post ”Tiedän sovituksen olevan todellinen” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vaari,

Mistä tiedän, että olen saanut anteeksi? Olen lähetyssaarnaaja ja olen tunnustanut lähetysjohtajalleni monia asioita. Minua vaivaavat synnit, joita olen saattanut tehdä. Lähetysjohtajani on sanonut minulle, että olen ollut lähetystyössä vuoden, eikä minulla ole syytä huoleen. Tunnen silti syyllisyyttä, enkä harrastanut esiaviollisia suhteita ennen lähtöäni, mutta miten voin tietää, että olen sopusoinnussa Jumalan kanssa, kuten lähetyspresidenttini sanoo minun olevan? En myöskään tunne Pyhää Henkeä kuten toiset, ja juuri se on ollut vaikeaa viimeisen vuoden aikana.

Harri

Vastaus

Harri,

Kysyin itseltäni samankaltaisia kysymyksiä ja minulla oli samankaltaisia tuntemuksia kuin sinulla. Halusin niin kovasti tuntea anteeksiantoa, enkä silti päässyt eroon tuosta samasta tunteesta kuin sinulla on ollut. Kuten sinä, minäkin olin hyvin tietoinen, että jotkut synnit vaarantaisivat jäsenyyteni Jumalan valtakunnassa. Halusin olla varma, kuten sinäkin, että noudatin riittävän hyvin käskyä tunnustaa ja hylätä syntini.

Tiesin myös seuraavat pyhien kirjoitusten kohdat, kuten varmasti sinäkin:

OL 58:42-43: ”Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää. Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne.”

Jesaja 1:18: “Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Ja siitä huolimatta, että tiesin nämä kaksi pyhien kirjoitusten kohtaa ja suorat lainaukset Herralta, jotka tarkentavat, että jos olen tunnustanut ja hylännyt syntini, minulle on annettu anteeksi. Haudoin yhä mielessäni syyllisyyden tunteita menneisyyden syntieni takia. Vastustaja ei halunnut antaa minun parantua, tai paremminkin, en antanut sovituksen puhdistaa minua! En antanut itseni keskustella Herran kanssa (Jesaja 1:18) voidakseni tuntea Hänen anteeksiantavaa armoansa. Vastustaja tiesi tämän, ja hän kiusasi ajatuksiani masennuksen ja epätoivon tunteilla. Kun tulemme Kristuksen luokse, on olemassa eräs henki, joka toivoo meidän olevan kurjia – aivan varmasti.

Herran rakastettu profeetta Nefi ymmärsi tämän. Nefi oli pyhien kirjoitusten perusteella uskollinen nuori mies, joka rakasti Herraa. Kuuliaisuudestaan huolimatta, Mormonin kirjassa on luku, jossa kerrotaan hänen vaikerruksestaan sen takia, että hän ei ollut täydellinen. Hänen mieltään raastoi niiden ”kiusausten ja syntien tähden, jotka niin helposti kietoutuvat [häneen].” Löydämme nämä Nefin sanat kohdasta 2. Ne 4, ja myös sen, kuinka paljon hän halusi riemuita, mutta tunsi suurta surua syntiensä tähden sanoessaan: ”Oi, minä kurja ihminen! Niin, minun sydämeni murehtii lihani tähden, sieluni suree pahojen tekojeni tähden.” Ja sanoessaan tämän, vaikka hänen sydämensä ja mielensä olivat sekasorron vallassa, hän julisti nämä innoittavat sanat: ”kuitenkin minä tiedän, keneen olen turvannut.”

Kun palasin kotiin lähetystyöstäni, minulla oli onnea saadessani palvella mahtavan piispan kanssa. Tunsin aina, että tämä piispani oli hyvin lähellä Herran Henkeä. Eräänä päivänä päätin, että olin saanut tarpeekseni ja ajattelin taas, että minun piti tunnustaa syntini piispalleni (vaikka olin jo tehnyt sen kauan aikaa sitten). Sydämessään rakkautta osoittaen hän kuunteli jokaisen sanani. Sitten hän kysyi minulta seuraavat kysymykset:

1) Oletko tuntenut innoitusta oppia mitään uutta pyhien kirjoitusten tutkimisen tai rukouksen kautta? Mihin vastasin myönteisesti.

2) Oletko saanut ilmoitusta taivaalliselta Isältäsi Pyhän Hengen kautta? Mihin myös vastasin myöntävästi.

Sitten hän sanoi seuraavat sanat siinä toivossa, että ne toisivat lohtua sydämeeni ja mieleeni. Pyhä Henki on jumaluuden jäsen. Jumalana Hän ei voi olla epäpyhissä temppeleissä, aivan kuten mikään epäpuhdas ei voi päästä Jumalan valtakuntaan. Kun Pyhä Henki on kanssamme, kun saamme Pyhän Hengen pysyväksi kumppaniksemme, se on mahdollista vain, jos olemme puhtaita. Jos olemme puhtaita, Hän pysyy luonamme ja pyhittää meidät. Jos olet saanut ilmoitusta Pyhältä Hengeltä, jos olet tuntenut Jumalalta tulevaa innoitusta Pyhän Hengen kautta, silloin voit tietää, että olet puhdas uskosi kautta Jeesuksen Kristuksen sovitukseen.

Täytyy myöntää, että en aluksi ottanut piispaani vakavasti. Ei ole mitenkään mahdollista, että kaikki voisi olla näin helppoa syntiemme tunnustamisen ja hylkäämisen jälkeen. Siihen täytyi liittyä jotakin muuta. Sydämeni ja mieleni sanoi, että se ei riittänyt. Piispani opetti minulle tämän periaatteen hienolla tavalla, mutta silti epäilin. Eräänä iltana luin kuningas Benjaminin saarnaa, joka löytyy Moosian kirjan luvusta neljä. Tämä luku tähdentää sitä, että olemme kaikki kerjäläisiä Herran edessä. Me kerjäämme syntiemme anteeksiantoa, mikä piti paikkansa minun kohdallani ja ilmeisesti myös sinun. Me molemmat kerjäämme Herralta syntejämme anteeksi ja tietoa siitä, että meille on annettu anteeksi!

Kun luin tuota lukua, eteeni tuli tämä kohta: ”Ja katso, juuri tällä hetkellä te olette huutaneet avuksi hänen nimeään ja pyytäneet syntejänne anteeksi. Ja onko hän sallinut teidän pyytää turhaan? Ei; hän on vuodattanut Henkensä teidän päällenne ja on saanut teidän sydämenne täyttymään ilosta ja on saanut teidän suunne mykistymään, niin että ette ole löytäneet sanoja; niin tavattoman suuri oli ilonne” (Moosia 4:20).

Huomaa Harri, miten tämä pyhien kirjoitusten kohta osoittaa meille, miten voimme tietää saaneemme anteeksi! ”Ei; hän on vuodattanut Henkensä teidän päällenne…” Muistin heti hienon piispani sanat: ”Oletko saanut innoitusta…oletko saanut ilmoitusta taivaalliselta Isältäsi Pyhän Hengen kautta?” Voi, mitä iloa Henki toikaan sydämeeni. Tiesin, että olin saanut anteeksi, ja kuten Nefi, ensimmäistä kertaa ”tiesin, keneen olen turvannut!” En paholaiseen, joka haluaa minun olevan onneton. En paholaiseen, joka haluaa minun jatkavan menneisyyteni murehtimista. Ei, en paholaiseen. Henki todisti totuudesta ja uskoni kautta Jeesuksen Kristuksen sovitukseen, tiesin, että minulle oli annettu anteeksi. Herra keskusteli kanssani ja tiesin, että purppuranpunainen oli nyt valkoista kuin villa – Vapahtajani ansiosta!

Mitä tulee tunteisiisi, kun vertaat sitä, miten itse tunnet Pyhän Hengen ja miten toiset tuntevat Hänet, haluan sinun tietävän, että et ole tässäkään asiassa yksin. Pitkän aikaa olin hyvin masentunut kuullessani näitä hienoja “palavia tunteita rinnassa” -todistuksia, joita en tänäkään päivänä (kuten muut ovat niistä kertoneet) ole koskaan tuntenut.

Pyhien kirjoitusten kohta, joka auttoi minua ymmärtämään sen, mitä minun täytyi oppia, oli seuraava: ”pappeuden oppi laskeutuu sieluusi kuin kaste taivaasta” (OL 121:45). Ei pelkästään oppi laskeudu sieluumme kuin kaste taivaasta, vaan kun ymmärrämme, miten Herra puhuu meille Henkensä kautta, se laskeutuu sieluumme samalla tavalla. Aamukaste ei ilmesty hetkessä. Kaste laskeutuu ajan kuluessa. Kun pyrimme olemaan enemmän Vapahtajamme kaltaisia, kasvamme (jos olemme kärsivällisiä itsemme kanssa) rivi rivin päälle, periaate periaatteen päälle, kunnes todella tulemme tuntemaan Jumalan äänen, tai kuten sanotaan, saamme varmemman profetian sanan. Ole kärsivällinen itsesi kanssa Harri. Älä vertaa ymmärrystäsi Hengestä muiden kokemuksiin ja heidän henkilökohtaiseen matkaansa. Kun hyväksyt oman tilanteesi, etkä vertaa itseäsi toisiin, katsot jonakin päivänä elämääsi taaksepäin ja kiität Herraa Hänen siunauksistaan, kun pysyt uskollisena Jumalan, enkelien ja todistajien edessä tekemillesi liitoille.

Vaari

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu askgramps.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Mistä tiedän, että olen saanut anteeksi? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Parannus ei ole pelottavaa.

Okei, on se vähän pelottavaa. Kun teemme parannuksen, otamme vastaan oikeudenmukaisuuden ja kaikki tekojemme seuraukset. Synnin vakavuudesta riippuen, nuo seuraukset voivat tuntua tulelta ja tulikiviltä. Mitä vanhempani ajattelevat? Mitä jos minun täytyy palata kotiin lähetystyöstä aikaisemmin? Mutta sillä hetkellä, kun tunnustamme olleemme väärässä, sallimme Kristuksen armon virrata elämäämme. Hänen valonsa kautta taakkamme tulevat kevyemmiksi. Ja Hänen täydellisen rakkautensa ansiosta voimme lakata pelkäämästä (1 Joh. 4:18).

2. Parannus ei ole helppoa.

Joidenkin mielestä se ei ole ollenkaan pelottavaa. Syntiemme anteeksianto on vain yhden puoliunessa mumistun rukouksen päässä. Jotta parannuksen tekeminen voisi muuttaa meitä, meidän täytyy kuitenkin muuttaa sydämemme. Mutta se ilo, jota voimme tuntea syntiemme anteeksiannosta, ylittää mitkä tahansa henkilökohtaiset uhraukset, joita meidän täytyy tehdä. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan: ”Toivon, että en olisi koskaan tehnyt parannusta.” Todellinen parannuksen teko vaatii merkittävän paljon kovaa työtä, vaikkakin se tulee aina olemaan helpompaa kuin se, mitä Vapahtaja kärsi puolestamme.

Ilo, jota tunnemme, ylittää mitkä tahansa henkilökohtaiset uhraukset, joita teemme.

3. Parannus ei tapahdu kerralla.

Jotkut synnit on vaikea karistaa, joten emme saa koskaan antaa itsemme ajatella, että ansaitsemme vain määrätyn määrän armoa, ja kun se loppuu, parannuksen teon mahdollisuutemme on mennyt. Katsotaanpa mitä apostolilla on sanottavana tästä asiasta:

”Riippumatta siitä, kuinka monia tilaisuuksia luulette menettäneenne, kuinka monia virheitä tunnette tehneenne tai riippumatta kyvyistä, joita luulette itseltänne puuttuvan, tai riippumatta siitä, kuinka kauas kodista ja perheestä ja Jumalasta tunnette matkanneenne, minä todistan, että te ette ole matkanneet jumalallisen rakkauden ulottumattomiin. Teidän ei ole mahdollista vajota niin alas, etteikö Kristuksen sovituksen ääretön valo loistaisi sinne.” – Vanhin Jeffrey R. Holland

4. Parannus ei ole varasuunnitelma.

Se ei ole ensiapulaukku, jota käytämme hengellisissä hätätapauksissa. Se on lahja, josta voimme olla osallisia joka päivä! Tunnemme suurempaa varmuutta ja mielenrauhaa. Päivittäinen parannuksenteko ei tarkoita, että olisimme moraalisesti heikkoja, vaan että olemme nöyriä, kuuliaisia ja halukkaita edistymään. Parannus ei ole rangaistus syntisille – se on pyhien etuoikeus.

Parannus ei ole rangaistus syntisille – se on pyhien etuoikeus.

5. Parannus ei ole menneisyydessä elämistä.

Joskus meidän on vaikea antaa itsellemme anteeksi, vaikka olisimmekin tehneet parannuksen. Mutta Jumala ei halua meidän jäävän syntiemme raastamiksi ikuisesti. Kun teemme parannuksen ja annamme itsellemme anteeksi, voimme olla sovinnossa menneisyyden kanssa, löytää tarkoituksen nykyhetkestä ja odottaa tulevaisuutta. Kuten Presidentti Monson sanoi, tulevaisuutesi ei ole niin synkeä kuin syntisi, vaan ”yhtä kirkas kuin uskosi”.

Nyt kun olen vältellyt kysymystä niin kauan, niin mitä parannus oikein on? Sen merkitys on jokaiselle erilainen. Se on kokonaisvaltainen lahja, jota sovellamme hyvin henkilökohtaisella tasolla. Pidän siitä, miten Nuorten Miesten ylijohtaja Stephen W. Owen kuvailee parannusta konferenssipuheessaan lokakuussa 2017:

”Todistan, että sillä hetkellä, kun astumme parannuksen polulle, me kutsumme Vapahtajan lunastavan voiman omaan elämäämme. Tuo voima tekee käynnistämme vakaata, se laajentaa näkemystämme ja syventää päättäväisyyttämme jatkaa kulkemista eteenpäin askel askeleelta aina siihen loistavaan päivään asti, jolloin vihdoin palaamme taivaalliseen kotiimme ja kuulemme taivaan Isämme sanovan meille: ”Hyvin tehty!””

Ehkä sinä et ole kokenut asiaa näin. Mutta parannus ei näytä meille, mitä oli tai mitä ei ollut, mitä on tai ei ole, vaan se paljastaa sen, mitä voisi tulla. Ja kun opimme enemmän siitä, uskon, että meistä voi tulla jotakin suurta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Anessa Rogers ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Parannus: 5 asiaa, mitä se EI ole appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Viime kesänä seurakunnassani pitämässään puheessa eräs nuori nainen esitti kysymyksen, joka jäi mieleeni. Hän kysyi, olemmeko me ”parannusta tekeviä deittailijoita”? Tuo käsite vaikutti alkuun pulmalliselta, mutta loppujen lopuksi todella tykästyin sen ajatukseen. Aloin ymmärtää, että deittailulla ja parannuksen teolla on enemmän yhteistä kuin olin ajatellutkaan.

Saarnatkaa minun evankeliumiani kuvailee parannusta ajatusten, uskomusten ja käytöksen muutoksena, niin että ne ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.  ”Parannukseen sisältyy uuden näkemyksen muodostaminen Jumalasta, itsestämme ja maailmasta.” (SME, s. 62) Nämä periaatteet auttavat meitä pääsemään käsiksi sovituksen voimaan ja kohottamaan itsemme joksikin paremmaksi ja suuremmaksi kuin olemme.

Sovelletaanpa näitä samoja periaatteita deittailuun. Deittailun tarkoitus on valmistaa meitä ja löytää iankaikkinen kumppani. Mutta onnistuaksemme siinä, meidän täytyy käydä läpi muutos; alkaen ajatuksistamme, uskomuksistamme ja käytöksestämme.

Ajatuksemme

Monet ajatukset estävät meitä olemasta parannusta tekeviä deittailijoita. Niitä ovat muun muassa ”miksi tuhlaisin rahaani jonkun toisen puolisoon?”, ”avioliitto ei vain ole tärkeysjärjestykseni kärjessä juuri nyt”, ”en vain pidä kenestäkään sillä tavalla” tai ”haluan keskittyä nyt itseeni”. Näiden kaltaiset ajatukset eivät tule taivaalliselta Isältä. Kun tarkastelemme deittailua muunakin kuin vain keinona päästä tiettyyn tavoitteiseen, voimme korvata nämä ajatukset positiivisemmilla, kuten ”kuinka voin positiivisella tavalla vaikuttaa deittailemieni ihmisten elämään?” tai ”mitä voin oppia heiltä tullakseni paremmaksi ihmiseksi?” Suhtautuessamme deittailuun ikään kuin ”harjoituskenttänä” avioliittoa varten, kohtelemme deittailemiamme ihmisiä kuten haluaisimme tulevaa puolisoamme kohdeltavan.

Aivan kuten joskus saatamme tuntea olevamme kelvottomia tekemään parannusta, sama valheellinen kelvottomuuden ja valmistautumattomuuden tunne voi lamauttaa myös deittailupyrkimyksemme. Tehkää parannusta! Älkää antako sydämenne velloa viikonloppujen Netflix-maratoneissa. Luokaa yhteyksiä! Kun muutamme mieltämme, sydämemme seuraa perässä.

Uskomuksemme

Se, että emme ymmärrä olevamme kelvollisia antamaan ja samaan rakkautta, voi olla valtava hidaste deittailypyrkimyksillemme. Voi olla vaikea käsittää, että joku valitsisi viettää aikaansa kanssamme ja rakastaa meitä. Kun minulle ensimmäisen kerran sanottiin ”rakastan sinua”, en uskonut häntä. Kuinka hän voisi rakastaa minua? Tunsiko hän minut todella niin hyvin? Kuinka hän pystyi sivuuttamaan kaikki vikani? Miksi hän valitsisi minut kaikkien kauniiden ja ihanien tyttöjen sijaan? Kuinka hän voi olla niin varma? Mutta mitä useammin hän sen sanoi, sitä vilpittömämmältä hän vaikutti. Pikku hiljaa aloin uskoa, että hän todella rakasti minua. Se oli hyvin palkitseva kokemus, alkaa uskoa ja luottaa tuohon rakkauteen. Se muutti minua suurenmoisilla tavoilla, sillä aloin nähdä itseni jonakin rakastettavana. Minun oli tehtävä parannusta valitsemalla uskoa, että olin rakkauden arvoinen.

Tullaksemme parannusta tekeviksi deittailijoiksi, on myös olennaista uskoa, että olemme kykeneviä rakastamaan jotakuta toista. Lankeamme usein ansaan, jossa ajattelemme, ettemme voi antaa täysin rakkauttamme jollekulle, ellei hän ole Se Oikea. Vaikkei tuo ajatusmalli olekaan välttämättä täysin väärä, mielestäni se kuitenkin rajoittaa kykyämme osoittaa rakkauttamme toisille. Rakkaus on valinta ja deittaillessamme on monia tapoja osoittaa rakkautta.

Paras tapa osoittaa rakkautta, on epäitsekäs palvelu. Tämä on yksi deittailun ja avioliiton suurimmista iloista, pystyä unohtamaan itsensä ja keskittämään ajatuksensa ja pyrkimyksensä johonkin toiseen henkilöön. Teidän ei tarvitse hukuttaa deittailemaanne ihmistä kukkiin, suklaaseen ja hellittelynimiin vain todistaaksenne rakastavanne ja välittävänne. Yksinkertaisesti, palvelkaa heitä yksilöllisillä ja merkityksellisillä tavoilla. Vaikka ette päätyisikään tuon ihmisen kanssa naimisiin, voitte silti kokea iloa palvellessanne heitä. Lakatkaa pelaamasta rakkauspelejä deittailemienne ihmisten kanssa ja tehkää kaikkenne palvellaksenne heitä epäitsekkäästi.

Käytöksemme

Deittailun suhteen, kuten parannuksen teonkin, on yksinkertaisesti helpompaa olla tekemättä sitä. Vastustaja on välinpitämättömyyden ja toimettomuuden kuningas. Hän ei halua sinun deittailevan, sillä deittaillessasi kartutat mittaamattoman arvokkaita kokemuksia toisten palvelemisesta. Parannusta tekevä deittailija DEITTAILEE, siis TOIMII. Astukaa mukavuusalueeltanne. Olkaa haavoittuvaisia. Antakaa mahdollisuus sellaiselle, joka mielestänne sen ansaitsee, sillä he todennäköisesti ansaitsevatkin sen. Osallistukaa, olkaa mukana, olkaa innoissanne ja lupaan, että saatte ihania kokemuksia.

Mutta mitä jos deittailu ei innosta? Mitä jos sydämenne murskattiin yhden kerran liian monesti? Mitä jos olette vain väsyneitä peleihin? Tehkää parannusta. Parannuksessa on kyse siitä, että palaamme polkuamme takaisin siihen kohtaan, jossa käännyimme väärään suuntaan ja saamme mahdollisuuden valita toisen suunnan. Jos deittailu kyllästyttää, käänny ympäri, palaa perusasioihin, etsi toinen tienhaara ja valitse toinen suunta.

Artikkelin on kirjoittanut Stephanie Pack ja se on alun perin julkaistu Mormon Buzzz -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post ”Parannusta tekevä deittailija” – tämä saattaa pelastaa rakkauselämäsi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Huomasin, että ojentaessani tänään sinulle sakramenttitarjottimellisen murrettua leipää – Vapahtajamme ruumiin ja uhrauksen pyhää symbolia – et ottanut siitä. Ojensit sen välittömästi vieressäsi istuvalle henkilölle.

Huomasin, että teit samoin, kun sama viaton diakoni tärkätyssä valkoisessa paidassaan jakoi meille veden – Vapahtajamme veren ja sovituksen pyhän symbolin.

Huomasin, että tehdessäsi niin, et katsonut kertaakaan ylös, istuessasi vaivaantuneen oloisesti tuolillasi ja häpesin hieman kulttuuriamme, jossa parannuksen ja henkilökohtaisen kelvollisuuden joskus ajatellaan olevan jotain häpeällistä.

Minun on oltava rehellinen: olen arvostellut sinua menneisyydessä. Sinä et tiennyt sitä, sillä kunnioittavasti vain hymyilin kevyesti ja käänsin katseeni pois, kun et ottanut sakramenttia ennen kuin ojensit tarjottimen minulle, mutta häpeän myöntää, että mietin kyllä, minkä synnin olit mahtanut tehdä, jotta et ollut kelvollinen ottamaan yhtä pientä palaa leipää ja yhtä pientä muovikupillista vettä.

Mikä oikeus tai peruste minulla oli arvostella sinua? Ei mikään.

Näin roskan silmässäsi ennen kuin näin hirren omassani ja unohdin, että vaatii enemmän rohkeutta myöntää heikkoutensa kuin vahvuutensa. Vaikka en ollut hyvä opetuslapsi arvostellessani sinua tuona päivänä, opetit minulle joitakin asioita, joista haluan kiittää sinua.

Kiitos, että opetit minulle miltä todellinen opetuslapseus näyttää.

Muistutit minua, että todellinen Kristuksen opetuslapsi on keskittynyt tulemaan lähemmäs Kristusta, ei mittamaan sitä, kuinka lähellä kaikki muut ovat Häntä. Me kaikki olemme omalla yksilöllisellä parannuksenpolullamme. Opetuslapsena oleminen on vaikeaa ja se vaatii työtä, sinä muistutit, että minun pitäisi pohtia heikkouksiani, joiden voittamisessa tarvitsen apua ja muistutit, etteivät ihmiset minua tuomitse vaan Jumala. Aivan kuten sinutkin. Sinä tiedät jo, kenen mielipiteellä on eniten merkitystä.

Kiitos, että opetit minulle, mitä parannus on ja mistä se tulee.

Muistutit minua, että parannus on henkilökohtainen asia ja se on prosessi, johon minun tarvitsee osallistua viikoittain. Olen tehnyt omia huonoja valintoja ja joskus yksi niistä on se, että unohdan todella keskittyä muuttamaan itseäni, sen sijaan, että vain pyydän anteeksiantoa ja ajattelen asian olevan sillä selvä. Ajatellessani omaa mennyttä viikkoani, mieleeni palasi monia asioita, joita minun pitäisi muuttaa tai korjata ja tarvitsen Vapahtajan tekevän sen. Olet reilusti minua edellä tuon asian oppimisessa.

Kiitos, että muistutit minua siitä, mistä sakramentissa todella on kyse.

Muistutit minua, että jos olen keskittynyt siihen, mitä ympärilläni olevat ihmiset tekevät, ajatukseni eivät ole niissä pyhissä symboleissa, joita minulle tarjotaan. Se ei ole vain yksi pieni pala leipää ja muovikupillinen vettä. Se on symboli ja muistutus liitosta, jonka olen tehnyt ja joka minun tarvitsee pitää. Se, mistä on kenties tullut vain tapa minulle, edustaa sinulle edelleen vakavaa liittoa ja vilpitöntä halua muuttua ja kehittyä. Kiitos, että autoit minua huomaamaan suorittavan ”rasti ruutuun”- asenteeni.

Kiitos, että opetit minulle nöyryyttä.

Ehkäpä pääsi oli itse asiassa kumartunut maata kohti Jumalan palvelemisen hengessä enemmän kuin omani. Sinä muistutat ja osoitat minulle, että ymmärrät Jumalan voiman ja tarpeesi Hänen avulleen. Ylpeys vie usein minusta voiton, mutta sinun nöyrä asenteesi muistuttaa minua, kuinka todella palvella Jumalaani. Sen sijaan, että nostaisin pääni ja seuraisin muita, voisin mietiskellä syvällisemmin omaa tilannettani ja kuinka palvelen Vapahtajaani. Sinun asentosi muistutti minua siitä.

Kiitos, että opetit minulle rakkautta.

Pohtiessani tätä tilannetta, olen ymmärtänyt, että meidän tarvitsee aina osoittaa toisiamme kohtaan Kristuksen kaltaista rakkautta, mutta erityisesti silloin kun heillä on vaikeuksia. Sen sijaan, että arvostelisimme. Olisin voinut ojentaa käteni rakkauden hengessä. Meidän ei tarvitse tietää toisten menneisyydestä ja vaikeuksista rakastaaksemme heitä. Meidän täytyy rohkaista ja kohdella toisiamme samalla tavalla kuten Vapahtajakin teki ja tekee. Kiitos, että muistutit minua, että Kristus on ainoa, joka todella voi parantaa meidät, mutta voimme silti auttaa hoitamaan haavoja.

Lyhykäisyydessään, kiitos, että otat sakramentin vakavasti. Muistutit minua tuon jokaviikkoisen toimituksen painoarvosta ja olen siitä kiitollinen.

Odotan innolla saavani istua jälleen vieressäsi ensi sunnuntaina.

Rakkaudella,

toinen myöhempien aikojen pyhä

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Elizabeth Summers ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”To the Person Who Didn’t Take the Sacrament Today”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Henkilölle, joka ei ottanut sakramenttia tänään appeared first on SeuraaKristusta.fi.