Parannus. Se on esillä sanojen kuten iljetys ja sutenööri yhteydessä ja se on melkein yhtä epämukava asia kuin piispasi toimisto. Miksi aihe parannuksen teosta saa ihmiset varuilleen? Tehdäänpä ymmärrettävämmäksi tätä asiaa, joka on yksi Vapahtajan suurimmista lahjoista seuraajilleen.

1. Parannus ei ole pelottavaa.

Okei, on se vähän pelottavaa. Kun teemme parannuksen, otamme vastaan oikeudenmukaisuuden ja kaikki tekojemme seuraukset. Synnin vakavuudesta riippuen, nuo seuraukset voivat tuntua tulelta ja tulikiviltä. Mitä vanhempani ajattelevat? Mitä jos minun täytyy palata kotiin lähetystyöstä aikaisemmin? Mutta sillä hetkellä, kun tunnustamme olleemme väärässä, sallimme Kristuksen armon virrata elämäämme. Hänen valonsa kautta taakkamme tulevat kevyemmiksi. Ja Hänen täydellisen rakkautensa ansiosta voimme lakata pelkäämästä (1 Joh. 4:18).

2. Parannus ei ole helppoa.

Joidenkin mielestä se ei ole ollenkaan pelottavaa. Syntiemme anteeksianto on vain yhden puoliunessa mumistun rukouksen päässä. Jotta parannuksen tekeminen voisi muuttaa meitä, meidän täytyy kuitenkin muuttaa sydämemme. Mutta se ilo, jota voimme tuntea syntiemme anteeksiannosta, ylittää mitkä tahansa henkilökohtaiset uhraukset, joita meidän täytyy tehdä. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan: ”Toivon, että en olisi koskaan tehnyt parannusta.” Todellinen parannuksen teko vaatii merkittävän paljon kovaa työtä, vaikkakin se tulee aina olemaan helpompaa kuin se, mitä Vapahtaja kärsi puolestamme.

Ilo, jota tunnemme, ylittää mitkä tahansa henkilökohtaiset uhraukset, joita teemme.

3. Parannus ei tapahdu kerralla.

Jotkut synnit on vaikea karistaa, joten emme saa koskaan antaa itsemme ajatella, että ansaitsemme vain määrätyn määrän armoa, ja kun se loppuu, parannuksen teon mahdollisuutemme on mennyt. Katsotaanpa mitä apostolilla on sanottavana tästä asiasta:

”Riippumatta siitä, kuinka monia tilaisuuksia luulette menettäneenne, kuinka monia virheitä tunnette tehneenne tai riippumatta kyvyistä, joita luulette itseltänne puuttuvan, tai riippumatta siitä, kuinka kauas kodista ja perheestä ja Jumalasta tunnette matkanneenne, minä todistan, että te ette ole matkanneet jumalallisen rakkauden ulottumattomiin. Teidän ei ole mahdollista vajota niin alas, etteikö Kristuksen sovituksen ääretön valo loistaisi sinne.” – Vanhin Jeffrey R. Holland

4. Parannus ei ole varasuunnitelma.

Se ei ole ensiapulaukku, jota käytämme hengellisissä hätätapauksissa. Se on lahja, josta voimme olla osallisia joka päivä! Tunnemme suurempaa varmuutta ja mielenrauhaa. Päivittäinen parannuksenteko ei tarkoita, että olisimme moraalisesti heikkoja, vaan että olemme nöyriä, kuuliaisia ja halukkaita edistymään. Parannus ei ole rangaistus syntisille – se on pyhien etuoikeus.

Parannus ei ole rangaistus syntisille – se on pyhien etuoikeus.

5. Parannus ei ole menneisyydessä elämistä.

Joskus meidän on vaikea antaa itsellemme anteeksi, vaikka olisimmekin tehneet parannuksen. Mutta Jumala ei halua meidän jäävän syntiemme raastamiksi ikuisesti. Kun teemme parannuksen ja annamme itsellemme anteeksi, voimme olla sovinnossa menneisyyden kanssa, löytää tarkoituksen nykyhetkestä ja odottaa tulevaisuutta. Kuten Presidentti Monson sanoi, tulevaisuutesi ei ole niin synkeä kuin syntisi, vaan ”yhtä kirkas kuin uskosi”.

Nyt kun olen vältellyt kysymystä niin kauan, niin mitä parannus oikein on? Sen merkitys on jokaiselle erilainen. Se on kokonaisvaltainen lahja, jota sovellamme hyvin henkilökohtaisella tasolla. Pidän siitä, miten Nuorten Miesten ylijohtaja Stephen W. Owen kuvailee parannusta konferenssipuheessaan lokakuussa 2017:

”Todistan, että sillä hetkellä, kun astumme parannuksen polulle, me kutsumme Vapahtajan lunastavan voiman omaan elämäämme. Tuo voima tekee käynnistämme vakaata, se laajentaa näkemystämme ja syventää päättäväisyyttämme jatkaa kulkemista eteenpäin askel askeleelta aina siihen loistavaan päivään asti, jolloin vihdoin palaamme taivaalliseen kotiimme ja kuulemme taivaan Isämme sanovan meille: ”Hyvin tehty!””

Ehkä sinä et ole kokenut asiaa näin. Mutta parannus ei näytä meille, mitä oli tai mitä ei ollut, mitä on tai ei ole, vaan se paljastaa sen, mitä voisi tulla. Ja kun opimme enemmän siitä, uskon, että meistä voi tulla jotakin suurta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Anessa Rogers ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.