Kysymys

Vaari,

Mistä tiedän, että olen saanut anteeksi? Olen lähetyssaarnaaja ja olen tunnustanut lähetysjohtajalleni monia asioita. Minua vaivaavat synnit, joita olen saattanut tehdä. Lähetysjohtajani on sanonut minulle, että olen ollut lähetystyössä vuoden, eikä minulla ole syytä huoleen. Tunnen silti syyllisyyttä, enkä harrastanut esiaviollisia suhteita ennen lähtöäni, mutta miten voin tietää, että olen sopusoinnussa Jumalan kanssa, kuten lähetyspresidenttini sanoo minun olevan? En myöskään tunne Pyhää Henkeä kuten toiset, ja juuri se on ollut vaikeaa viimeisen vuoden aikana.

Harri

Vastaus

Harri,

Kysyin itseltäni samankaltaisia kysymyksiä ja minulla oli samankaltaisia tuntemuksia kuin sinulla. Halusin niin kovasti tuntea anteeksiantoa, enkä silti päässyt eroon tuosta samasta tunteesta kuin sinulla on ollut. Kuten sinä, minäkin olin hyvin tietoinen, että jotkut synnit vaarantaisivat jäsenyyteni Jumalan valtakunnassa. Halusin olla varma, kuten sinäkin, että noudatin riittävän hyvin käskyä tunnustaa ja hylätä syntini.

Tiesin myös seuraavat pyhien kirjoitusten kohdat, kuten varmasti sinäkin:

OL 58:42-43: ”Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää. Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne.”

Jesaja 1:18: “Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Ja siitä huolimatta, että tiesin nämä kaksi pyhien kirjoitusten kohtaa ja suorat lainaukset Herralta, jotka tarkentavat, että jos olen tunnustanut ja hylännyt syntini, minulle on annettu anteeksi. Haudoin yhä mielessäni syyllisyyden tunteita menneisyyden syntieni takia. Vastustaja ei halunnut antaa minun parantua, tai paremminkin, en antanut sovituksen puhdistaa minua! En antanut itseni keskustella Herran kanssa (Jesaja 1:18) voidakseni tuntea Hänen anteeksiantavaa armoansa. Vastustaja tiesi tämän, ja hän kiusasi ajatuksiani masennuksen ja epätoivon tunteilla. Kun tulemme Kristuksen luokse, on olemassa eräs henki, joka toivoo meidän olevan kurjia – aivan varmasti.

Herran rakastettu profeetta Nefi ymmärsi tämän. Nefi oli pyhien kirjoitusten perusteella uskollinen nuori mies, joka rakasti Herraa. Kuuliaisuudestaan huolimatta, Mormonin kirjassa on luku, jossa kerrotaan hänen vaikerruksestaan sen takia, että hän ei ollut täydellinen. Hänen mieltään raastoi niiden ”kiusausten ja syntien tähden, jotka niin helposti kietoutuvat [häneen].” Löydämme nämä Nefin sanat kohdasta 2. Ne 4, ja myös sen, kuinka paljon hän halusi riemuita, mutta tunsi suurta surua syntiensä tähden sanoessaan: ”Oi, minä kurja ihminen! Niin, minun sydämeni murehtii lihani tähden, sieluni suree pahojen tekojeni tähden.” Ja sanoessaan tämän, vaikka hänen sydämensä ja mielensä olivat sekasorron vallassa, hän julisti nämä innoittavat sanat: ”kuitenkin minä tiedän, keneen olen turvannut.”

Kun palasin kotiin lähetystyöstäni, minulla oli onnea saadessani palvella mahtavan piispan kanssa. Tunsin aina, että tämä piispani oli hyvin lähellä Herran Henkeä. Eräänä päivänä päätin, että olin saanut tarpeekseni ja ajattelin taas, että minun piti tunnustaa syntini piispalleni (vaikka olin jo tehnyt sen kauan aikaa sitten). Sydämessään rakkautta osoittaen hän kuunteli jokaisen sanani. Sitten hän kysyi minulta seuraavat kysymykset:

1) Oletko tuntenut innoitusta oppia mitään uutta pyhien kirjoitusten tutkimisen tai rukouksen kautta? Mihin vastasin myönteisesti.

2) Oletko saanut ilmoitusta taivaalliselta Isältäsi Pyhän Hengen kautta? Mihin myös vastasin myöntävästi.

Sitten hän sanoi seuraavat sanat siinä toivossa, että ne toisivat lohtua sydämeeni ja mieleeni. Pyhä Henki on jumaluuden jäsen. Jumalana Hän ei voi olla epäpyhissä temppeleissä, aivan kuten mikään epäpuhdas ei voi päästä Jumalan valtakuntaan. Kun Pyhä Henki on kanssamme, kun saamme Pyhän Hengen pysyväksi kumppaniksemme, se on mahdollista vain, jos olemme puhtaita. Jos olemme puhtaita, Hän pysyy luonamme ja pyhittää meidät. Jos olet saanut ilmoitusta Pyhältä Hengeltä, jos olet tuntenut Jumalalta tulevaa innoitusta Pyhän Hengen kautta, silloin voit tietää, että olet puhdas uskosi kautta Jeesuksen Kristuksen sovitukseen.

Täytyy myöntää, että en aluksi ottanut piispaani vakavasti. Ei ole mitenkään mahdollista, että kaikki voisi olla näin helppoa syntiemme tunnustamisen ja hylkäämisen jälkeen. Siihen täytyi liittyä jotakin muuta. Sydämeni ja mieleni sanoi, että se ei riittänyt. Piispani opetti minulle tämän periaatteen hienolla tavalla, mutta silti epäilin. Eräänä iltana luin kuningas Benjaminin saarnaa, joka löytyy Moosian kirjan luvusta neljä. Tämä luku tähdentää sitä, että olemme kaikki kerjäläisiä Herran edessä. Me kerjäämme syntiemme anteeksiantoa, mikä piti paikkansa minun kohdallani ja ilmeisesti myös sinun. Me molemmat kerjäämme Herralta syntejämme anteeksi ja tietoa siitä, että meille on annettu anteeksi!

Kun luin tuota lukua, eteeni tuli tämä kohta: ”Ja katso, juuri tällä hetkellä te olette huutaneet avuksi hänen nimeään ja pyytäneet syntejänne anteeksi. Ja onko hän sallinut teidän pyytää turhaan? Ei; hän on vuodattanut Henkensä teidän päällenne ja on saanut teidän sydämenne täyttymään ilosta ja on saanut teidän suunne mykistymään, niin että ette ole löytäneet sanoja; niin tavattoman suuri oli ilonne” (Moosia 4:20).

Huomaa Harri, miten tämä pyhien kirjoitusten kohta osoittaa meille, miten voimme tietää saaneemme anteeksi! ”Ei; hän on vuodattanut Henkensä teidän päällenne…” Muistin heti hienon piispani sanat: ”Oletko saanut innoitusta…oletko saanut ilmoitusta taivaalliselta Isältäsi Pyhän Hengen kautta?” Voi, mitä iloa Henki toikaan sydämeeni. Tiesin, että olin saanut anteeksi, ja kuten Nefi, ensimmäistä kertaa ”tiesin, keneen olen turvannut!” En paholaiseen, joka haluaa minun olevan onneton. En paholaiseen, joka haluaa minun jatkavan menneisyyteni murehtimista. Ei, en paholaiseen. Henki todisti totuudesta ja uskoni kautta Jeesuksen Kristuksen sovitukseen, tiesin, että minulle oli annettu anteeksi. Herra keskusteli kanssani ja tiesin, että purppuranpunainen oli nyt valkoista kuin villa – Vapahtajani ansiosta!

Mitä tulee tunteisiisi, kun vertaat sitä, miten itse tunnet Pyhän Hengen ja miten toiset tuntevat Hänet, haluan sinun tietävän, että et ole tässäkään asiassa yksin. Pitkän aikaa olin hyvin masentunut kuullessani näitä hienoja “palavia tunteita rinnassa” -todistuksia, joita en tänäkään päivänä (kuten muut ovat niistä kertoneet) ole koskaan tuntenut.

Pyhien kirjoitusten kohta, joka auttoi minua ymmärtämään sen, mitä minun täytyi oppia, oli seuraava: ”pappeuden oppi laskeutuu sieluusi kuin kaste taivaasta” (OL 121:45). Ei pelkästään oppi laskeudu sieluumme kuin kaste taivaasta, vaan kun ymmärrämme, miten Herra puhuu meille Henkensä kautta, se laskeutuu sieluumme samalla tavalla. Aamukaste ei ilmesty hetkessä. Kaste laskeutuu ajan kuluessa. Kun pyrimme olemaan enemmän Vapahtajamme kaltaisia, kasvamme (jos olemme kärsivällisiä itsemme kanssa) rivi rivin päälle, periaate periaatteen päälle, kunnes todella tulemme tuntemaan Jumalan äänen, tai kuten sanotaan, saamme varmemman profetian sanan. Ole kärsivällinen itsesi kanssa Harri. Älä vertaa ymmärrystäsi Hengestä muiden kokemuksiin ja heidän henkilökohtaiseen matkaansa. Kun hyväksyt oman tilanteesi, etkä vertaa itseäsi toisiin, katsot jonakin päivänä elämääsi taaksepäin ja kiität Herraa Hänen siunauksistaan, kun pysyt uskollisena Jumalan, enkelien ja todistajien edessä tekemillesi liitoille.

 

Vaari

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu askgramps.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.