Oletko joskus tuntenut, että seksistä kuuluisi saada kokemuksia jo nuorena? Oletko ajatellut, että jos pidättäydyt siitä jäät paitsi jostain? Tunnetko jonkun, joka pyrkii säästämään intiimit suhteet avioliittoa varten? Kristinuskossa seksuaalisuus jakaa edelleen mielipiteitä, koska monet ajattelevat, että seksi kuuluu nuoruuteen.

Miksi seksi kuuluu avioliittoon?

Intiimit suhteet puolisoiden välillä ovat pyhiä. Niiden avulla luodaan muille Taivaallisen Isän henkilapsille mahdollisuus saada keho ja syntyä maan päälle (ks. Elämän tarkoitus). Meidän pitäisi olla valmiita tarjoamaan rakastava koti Jumalan henkilapsille, ennenkuin osallistumme heidän kehojensa luomiseen.

Oletko kuitenkaan koskaan harkinnut, että ehkä tämän lisäksi seksi on niin upea asia, että Taivaallinen Isä on varannut avioliiton sen suojelemiseksi?

Alusta saakka Jumala käski miehiä ja naisia solmimaan avioliiton. Hänen suunnitelmassaan sen on tarkoitus olla iankaikkinen. Sellaiseen pari voidaan vihkiä temppelissä. Jumalalla on oma tapansa määritellä olemmeko me valmiita solmimaan iankaikkisen avioliiton.

Temppeliavioliittoon aikovan täytyy pitää Jumalan käskyt, esimerkiksi rukoilla päivittäin, pidättäytyä juomasta alkoholia, uhrata omaisuudestaan ja ajastaan toisten palvelemiseen, pyhittää lepopäivä ja seurata profeetan opetuksia. Toisin sanoen henkilön pitäisi olla valmis tekemään paljon työtä, pysymään erossa synnistä ja kehittämään itseään jatkuvasti enemmän Kristuksen kaltaiseksi.

Kun hän on täyttänyt vaadittavat edellytykset Taivaallinen Isämme katsoo hänen kykenevän sitoutumaan rakkauteen asiaankuuluvalla vakavuudella. Silloin henkilö on myös valmis osallistumaan intiimiin suhteeseen puolisonsa kanssa.

Minusta tämä kertoo osaltaan kunnioituksesta, joka meillä tulisi olla seksiä kohtaan. Se on merkityksellinen ja hieno asia. Vasta kun olemme osoittaneet halukkuutemme rakastaa niin että voimme solmia avioliiton, olemme valmiita nauttimaan siitä rakkauden osoituksena.

Siveyden lain avulla kunnioitamme kehoamme

Ruumiimme on pyhä. Se on lahja Taivaalliselta Isältä. Se ei tarkoita, ettemme saa nauttia siitä. Itseasiassa ennen tätä maanpäällistä elämää me emme voineet tuntea yhtä suurta onnea ja iloa kuin Taivaallinen Isämme, koska meillä ei ollut fyysistä ruumista kuten Hänellä.

Hänen ruumiinsa on kirkastettu ja täydellinen. Hän haluaa, että saamme samanlaisen ja tulemme  yhtä onnelliseksi kuin Hän.

Pyhissä kirjoituksissa ruumiiseemme viitataan henkemme temppelinä. Kristus on kärsinyt puolestamme antaakseen meille iankaikkisen elämän. Hänen vuokseen ylösnousemuksessa saamme täydellisen ruumiin.

Pitämällä siveyden lain, me kunnioitamme kehoamme ja valmistaudumme siihen, että meistä voi tulla Taivaallisen Isämme kaltaisia. Jotta voimme pitää kehomme pyhänä toimimme siveyden lain mukaan siinä, miten käyttäydymme, mistä puhumme ja kuinka pukeudumme. Kiinnitämme huomiota asioihin, joita päästämme mieleemme ja pysymme erossa pornografiasta kaikissa sen muodoissa.

Joskus törmää ajattelutapaan, ettei näillä asioilla ole väliä enää avioliiton solmimisen jälkeen, koska silloin on jo ”lupa” seksiin. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi karkeat vitsit tai pornografinen sisältö loukkaa kehomme pyhyyttä, vaikka voimmekin naimisiin mentyämme osallistua intiimiin suhteeseen.

Kuulostaa vaikealta, miksi edes yrittää?

Meidän saattaa olla vaikea nähdä Taivaallinen Isä todella rakastavana Isänä. Joskus on haasteellista luottaa siihen, että se tarkoittaa myös, että Hän haluaa meidän olevan onnellisia ja menestyvän. Tai että Hän tietää, kuinka tämä saavutetaan. Nämä ovat Hänen motiivejaan Hänen antaessaan meille käskyjä. Niiden mukaan eläminen tuo meille suurinta ja kestävää iloa.

Paholaisen vaikutuksesta yhteiskunnassamme käsitys siitä, mikä tuo todellista onnea tai mitä meidän tulisi tavoitella on sumentunut. Usein tunnemme, että Jumalan käskyt estävät meitä saavuttamasta  maailmallisia nautintoja. Tämä ajatus saa meidät elämään käskyjen mukaan vain ulkoisesti tai osittain.

Paholainen haluaa hämätä meitä ja saada meidät asettamaan Jumalan käskyt toiselle sijalle tai keksimään verukkaita, joiden vuoksi juuri meidän tilanteessamme sääntöihin täytyy tehdä poikkeus.

Luulemme, että meidän täytyy toteuttaa itseämme ja tavoitella unelmiamme ilman, että edes pysähdymme miettimään ovatko ne asioita, joita haluamme tai tekevätkö ne meidät onnellisiksi.  Usein tyhjyys, stressi ja tarpeemme vain kasvavat. Se johtuu siitä, ettemme voi nauttia onnellisuudesta rikkoessamme Jumalan lakeja.

Jumala lupaa meille siunauksia

Taivaallinen Isämme elää siveyden lain mukaan ja on antanut sen meille, jotta voisimme kehittyä Hänen kaltaisikseen. Hän on luvannut meille siunauksia myös tässä elämässä, jos noudatamme tätä lakia.

Nykymaailmassa pornografian ja muiden siveyden lakia rikkovien periaatteiden ympäröiminä sen pitäminen saattaa olla hyvin haasteellista. Jos teemme virheitä meidän on lohdullista muistaa, että Kristus on antanut meille mahdollisuuden tulla täysin puhtaiksi parannuksen avulla.

Kun osoitamme kunnioitusta kehollemme Taivaallinen Isämme lupaa, että Pyhä Henki voi olla aina kanssamme. Hän on yksi jumaluuden jäsenistä. Hänen kauttaan Jumalan voima voi olla elämässäsi joka hetki.

Kun pidämme siveyden lain voimme perustaa ikuisen perheen, nauttia luottamuksesta kestävissä perhesuhteissa ja itsevarmuudesta, joka on seurausta itsehillinnästä. Voimme tuntea jo maanpäällisen elämämme aikana onnellisuutta, jonka Taivaallinen Isämme antaa meille täydellisyydessään iankaikkisuudessa.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

The post Siveyden laki appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tämäntyyliset opetukset seksuaalisuuteen liittyen ovat yleisiä uskonnollisissa yhteisöissä, ja niitä nähdään myös omassa kirkossani. Niiden tarkoitus on hyvä: opettaa tärkeitä seksuaalisuuteen liittyviä arvoja nuorille. Tällaisten opetusten vaikutus voi valitettavasti olla aivan päinvastainen.

Oppi siveyden laista

Monissa uskonnollisissa yhteisöissä uskotaan siveyden lakiin. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenille se tarkoittaa sitä, että pidättäydytään sukupuolisuhteista ennen avioliittoa, ja avioliiton solmimisen jälkeen seksiä harrastetaan vain oman kumppanin kanssa. Siveyden lakiin kuuluu myös pornografian välittäminen.

Uskon itse tähän periaatteeseen. Uskon, että siveyden lakia noudattamalla perheet voivat olla vahvoja ja onnellisia.

En kuitenkaan usko syyllistämiseen. Nuoria, eikä minkään ikäisiä ihmisiä tulisi opettaa uskomaan, että seksi on likaista tai pahaa. Kirkossa tulisi keskittyä opettamaan, että seksuaaliset halut ovat hyviä ja normaaleja, ja että jokaisella on niitä. Jumala on luonut jokaiselle haluja, jotta ihmiset menisivät naimisiin ja perustaisivat perheitä.

Miksi uskon siveyden lakiin?

Seksi on puhdasta ja kaunista. Se lähentää aviopuolisoita toisiinsa, ja lisää rakkauden ja kiintymyksen avioliitossa. Se on jotain erityistä kahden ihmisen välillä.

Sitä voidaan kuitenkin käyttää väärin. Sillä voidaan pettää avopuolisoita, rikkoa perheitä ja särkeä sydämiä. Nuoret saattavat ihastuneina kiirehtiä harrastamaan seksiä ihastuksen kohteensa kanssa, ja tuntea sen jälkeen olonsa entistä tyhjemmäksi ja yksinäisemmäksi. Seksissä ei ole kyse vain fyysisestä kontaktista, vaan siihen liittyy aina myös tunteita.

Siveyden lain noudattamisen siunauksia ovat vahvemmat perheet ja suurempi kyky rakastaa. Voimme olla itsevarmempia, kun tiedämme, että pystymme hillitsemään itsemme.

Aina on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä 

Jotkut rikkovat siveyden lakia tahattomasti tai tahallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että peli olisi menetetty. Evankeliumin sanoma on päinvastainen: aina on toivoa. Ei ole väliä, mitä olemme tehneet, Kristuksen kautta voimme aloittaa aina alusta. Revityn kukan saa aina ehjäksi, sanottiin meille mitä tahansa.

Jumalaa ei kiinnosta se, missä olemme olleet, vaan se, mihin olemme menossa. Vloggaaja Haleigh Everts on kertonut Youtube-kanavallaan, kuinka seksin merkitys on muuttunut hänen elämänsä aikana. Häntä oli käytettiin hyväksi monta kertaa, ja hänellä oli värikäs seksuaalinen historia. Naimisiin mennessä hän oli kuitenkin tehnyt parannuksen kaikista synneistään, ja hän pystyi nauttimaan kaikista avioliiton siunauksista Kristuksen sovituksen ansiosta huolimatta siitä, mitä hän oli aiemmin tehnyt.

Lopetetaan syyllistäminen ja pelottelu

Tämä teksti on ollut pöytälaatikossani yli vuoden verran. Olen kuukausien mittaan luetuttanut sitä useilla ihmisillä, ja pohtinut tarkkaan, mitä haluan sanoa tästä. Se, että minua bloggaajana ujostuttaa kirjoittaa jostain aiheesta, kertoo sen arkuudesta ja herkkyydestä.

Toivon, että voimme jatkossakin kirkossa opettaa siveyden lain tärkeydestä oikealla tavalla. Toivon, että jätämme syyllistämisen ja pelottelun taakse, ja puhumme asioista suoraan. Toivomme, että saamme erityisesti nuoret ymmärtämään, että heidän kohtaamansa halut ja tunteet ovat normaaleja. Vaikka meidän tulee kannustaa pitämään siveyden lakia, meidän tulee olla ymmärtäväisiä niille, jotka tekevät virheitä. Me kaikki teemme virheitä joskus – ja juuri sitä varten tarvitsemme Vapahtajaa.

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Siveyden laki: uskon oppiin, en syyllistämiseen appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kirkko päivittää myös käsikirjansa johtajille poistamalla nimikkeen uskosta luopuminen homoseksuaalisen käytöksen vuoksi, joka on ollut käytössä marraskuun 2015 alusta alkaen, kertoi presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. Hän ilmoitti muutoksesta torstaiaamuna ensimmäisen presidenttikunnan puolesta kirkon 189. vuosittaisen yleiskonferenssin johtajien kokouksessa.

Torstain uutinen oli ensimmäinen kerta, kun kirkko on julkaissut tietoa yleiskonferenssia edeltävästä yleisauktoriteettien ja alueseitsenkymmenten kokouksesta korostaen muutosten tärkeyttä, jotka saivat aikaan nopean reaktion paikallisesti sekä maan- ja maailmanlaajuisesti.

“Näiden hyvin myönteisten käytänteiden, joista ilmoitettiin tänä aamuna, pitäisi auttaa perheitä, joita ne koskevat,” presidentti Oaks sanoi. ”Lisäksi jäsenten pyrkimyksen osoittaa enemmän ymmärrystä, myötätuntoa ja rakkautta pitäisi lisätä kunnioitusta ja ymmärrystä kaikkien hyväntahtoisten ihmisten keskuudessa. Haluamme vähentää nykyään niin yleistä vihaa ja kiistelyä. Olemme optimistisia sen suhteen, että suurin osa ihmisistä – huolimatta heidän uskomuksistaan tai suuntautumisistaan – toivovat suurempaa ymmärrystä ja vähemmän riitaisaa viestintää. Se on toden totta meidän halumme ja pyydämme jäsentemme ja muiden apua sen saavuttamiseksi.”

Uutisjulkaisussaan ensimmäinen presidenttikunta sanoi, että muutokset olivat tulos 12 apostolin koorumin kanssa pidettyistä neuvonpidoista ja ”palavista yhteisistä rukouksista Herran tahdon ymmärtämiseksi näistä asioista.”

Myönteinen askel

Torstain uutiseen reagoitiin yllätyksellä, kiitollisuudella ja ilolla ja sitä pidettiin maan suurimmissa medioissa merkittävänä hetkenä kirkon ja HLBTI-yhteisön välisissä suhteissa.

“Näen tämän rohkaisevana ja myönteisenä askelena eteenpäin,” sanoi Troy Williams, Utahin tasa-arvoyhdistyksen puheenjohtaja, joka ajoi tien sivuun Pricessa, Utahissa vastatakseen puheluun. ”Olemme saaneet osaksemme suurta myötätuntoa ja lämpöä ja rakkautta kirkon jäseniltä, joista on tullut liittolaisiamme. Joten minulle tämä on parhaimpien mormonien uudelleen suuntautumista.

Tom Christofferson, joka kuvaa itseään homoseksuaaliseksi sinkuksi, hyvässä maineessa olevaksi aktiiviseksi kirkon jäseneksi, valmistautui lentomatkaan Utahiin, missä hän pitää takkavalkeaillan kirkon instituutille Oremissa perjantaina. Hän sanoi, että on riemuissaan siitä, että ilmoitus poistaisi niiden homoseksuaalisten vanhempien huolen, jotka haluavat tukea lapsiaan kirkossa.

“Suurin merkitys tässä on minulle se, että tämä on edelleen asia, josta veljet etsivät suurempaa valoa ja tietoa, ja olen hyvin kiitollinen siitä,” Christofferson lisäsi.

Hän sanoi, että hänen ajattelee ystäviä ja muita, jotka katkaisivat yhteyden kirkkoon marraskuun 2015 jälkeen.

“Ajattelen heitä tänään ja toivon, että tämä poisti esteen, joka esti heitä käymästä kirkossa,” hän sanoi. ”Toivon, että he haluavat tulla takaisin ja palvella taas Herraa kanssamme.”

NFL Hall of Famen pelinrakentaja Steve Young heräsi Havajilla siihen, että puhelin oli tukkeutunut käytänteiden muutoksiin liittyvistä viesteistä. Viime viikolla hän oli vaimonsa ja muiden Encirclen (voittoa tavoittelematon keskus HLBT-nuorille) johtokunnan jäsenten kanssa pitämässä esitelmää kirkon julkisten asioiden komitealle. Encirclellä on toimintaa Salt Lakessa ja sellaisissa Utahin kunnissa, jotka pyrkivät syventämään ja rikastuttamaan keskustelua perheissä ja uskonnollisten yhteisöjen ja HLBTI-ihmisten välillä.

“Olemme kaikki odottaneet, että asiat menisivät parempaan suuntaan HLBTI-veljiemme ja sisartemme kohdalla, ja käytänteiden kumoaminen on suuri askel eteenpäin,” Young sanoi. ”Niiden poistuminen tekee mahdolliseksi joitakin todella antoisia keskusteluja perheissä, perheiden pitämisen yhdessä ja tilan antamisen ihmisille.”

Käytänteiden kehittyminen

Marraskuussa 2015 kirkon edellinen presidenttikunta edesmenneen presidentti Thomas S. Monsonin johdolla julkaisi uusia käytänteitä ja ohjeita käsikirjaan. Käytänteet koskivat sitä, että samaa sukupuolta olevien pariskuntien kanssa eläviä lapsia ei voida siunata vauvana, eikä heitä voida kastaa kirkon jäseneksi. Lisäksi avioliitto samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa merkitsi uskosta luopumista ja vaati kirkon kurinpitoneuvoston käsittelyä. Kurinpitoneuvoston käsittely voi johtaa kirkosta erottamiseen.

Samaan aikaan kirkon johtajat sanoivat, että käytänteiden tarkoitus on välttää hämmennystä ja ristiriitoja samaa sukupuolta olevien pariskuntien perheissä.

Koko vuoden 2015 ajan HLBTI -kirkon jäsenet ja tukijat ilmaisivat julkisesti kiitosta kirkon kehityksestä, joihin sisältyi sen mormonandgay.lds.org -sivusto ja reilu peli kaikille – lähestymistapa, jota Utah Compromise tuki. Tuosta sovitteluratkaisusta tuli kansallinen uutisaihe, kun Utahiin tuli laki, joka tarjosi laillista suojaa HLBTI-ihmisille asumisessa ja työllistymisessä ja joka samalla vahvisti uskonnollisen vapauden suojelemista.

Maaliskuussa 2015 Williams Utahin tasa-arvoyhdistyksen riveistä oli yhdessä kirkon apostolien kanssa, kun Utahin kuvernööri allekirjoitti Utah Compromise -lain.

“Me edistyimme yhdessä,” Williams sanoi, ”mutta aina edistyminen ei tapahdu suoraviivaisesti. Joskus se poikkeaa hieman sivuun. … Minusta (torstain ilmoitus) linjaa uudelleen uskon parhaat arvot, jotka ovat myötätunto ja ystävällisyys sekä toisten taakkojen kantaminen.”

Kun marraskuun 2015 käytänteistä ilmoitettiin, kirkon johtajat vahvistivat pitkäaikaisen kantansa siitä, että kirkon jäsenten ei tulisi torjua tai olla epäkunnioittavia niitä kohtaan, jotka valitsevat erilaisen elämäntavan. He sanoivat myös, että kirkon jäsenet voivat ilmaista poliittista tukea samaa sukupuolta olevien avioliittoa kohtaan ilman että siitä tulee seurauksia heidän kirkon jäsenyytensä suhteen.

Silti joidenkin mielestä käytänteet olivat kivuliaita ja kriitikot käynnistivät vetoomuksia, joissa he pyysivät vierailevia esiintyjiä peruuttamaan esityksiä Temppeliaukion Tabernaakkelikuoron kanssa ja boikotoimaan Brigham Youngin yliopiston (kirkon lippulaivana toimivan koulun) pelejä.

”Kun marraskuun käytänteet julkaistiin, olin Chicagossa ja vain kävelin ulos sateeseen ja itkin, koska tiesin, miten vahingollinen vaikutus sillä olisi Myöhempien Aikojen Pyhien perheille, kuten minun perheelleni,” sanoi Utahin tasa-arvoyhdistyksen Williams, homoseksuaalinen mies, joka kasvoi kirkossa ja jonka perheessä LGBT asiat ovat olleet kiilana hänen ja hänen vanhempiensa välillä.

Ilmoituksen rooli

Kun kirkon johtajat kertoivat muutoksista torstaina, he sanoivat, että olivat keskittyneet kaikkien ihmisten kohtelemiseen rakkaudella, ystävällisyydellä ja kohteliaisuudella. He tekevät selvän eron kirkon opin ja käytänteiden välille ja sanoivat, että torstain muutokset koskevat pelkästään käytänteitä.

“Nämä muutokset eivät edusta muutosta kirkon oppiin avioliitosta tai Jumalan käskyihin siveellisyydestä ja moraalista,” julkaisussa sanottiin. ”Oppi pelastussuunnitelmasta ja siveyden merkityksestä ei muutu.”

Presidentti Russell M. Nelson, joka on presidentti Monsonin seuraaja kirkon presidenttinä, oli 12 apostolin koorumissa vuonna 2015. Hän sanoi, että vuoden 2016 alussa, että marraskuun 2015 käytänteet olivat ilmoituksen tulosta. Myöhempien Aikojen Pyhät uskovat, että heidän kirkkonsa on palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko ja että Jumala ohjaa kirkkoa jatkuvan ilmoituksen kautta elävän profeetan, kirkon presidentin, kautta.

Presidentti Nelson, josta tuli kirkon presidentti tammikuussa 2018, toisti puheessaan yleis- ja alueauktoriteeteille ympäri maailman torstaiaamun kokouksessa, että käytänteiden muutosten pyörre viimeisen vuoden aikana, on innoituksen tulosta.

Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa sanoi, että kirkko tarvitsee Jumalan ohjausta muuttuvissa olosuhteissa ja että Hän on opastanut kirkon käytänteiden muutoksissa koko kirkon historian ajan.

Christofferson, 12 apostolin koorumissa olevan Vanhin D. Todd Christoffersonin veli, hyväksyi kirkon johtajien lausunnot ja sen, että päivitetyt käytänteet ovat innoituksen tulosta.

“Ensiksikin, minusta tämä on huomionosoitus niitä monia ihmisiä kohtaan, jotka ovat rukoilleet, että kirkko voisi olla hyväksyvämpi paikka HLBTI-ihmisille,” hän sanoi. ”Ja samalla se on mielestäni osoitus siitä jatkuvasta kamppailusta, joka profeetoilla on, jotta he voivat tietää, mitä Jumala haluaa heidän tekevän tänä aikana, tänä päivänä. Ja vaikka ymmärryksemme homoseksuaalisuuden luonteesta on lisääntynyt, meillä ei ole kaikkia haluamiamme vastauksia. Mutta minulle on selvää se, että meillä on mahdollisuus jatkaa tiellä olla hyväksyvämpiä ihmisiä kohtaan, olivatpa he missä elämäntilanteessa tahansa.”

Kehittyvät käytänteet

Marraskuussa 2015 kirkon edellinen presidenttikunta, jota johti edesmennyt presidentti Thomas S. Monson julkisti uusia käytänteitä ja ohjeita käsikirjaan, joiden mukaan samaa sukupuolta olevien parien luona asuvat lapset eivät voineet tulla siunatuksi tai kastetuksi sekä samaa sukupuolta olevien avioliitto oli luopumuksen teko, joka vaatii toimia kirkon kurinpitoneuvostolta. Kurinpitoneuvoston toimet voivat johtaa kirkosta erottamiseen.

Kirkon johtajat sanoivat silloin käytänteiden tarkoituksen olevan hämmennyksen ja ristiriitojen välttämisen samaa sukupuolta olevien parien perheissä.

Vuoden 2015 aikana kirkon HLBTI-jäsenet ja heidän kannattajansa olivat osoittaneet julkisesti kiitollisuuttaan kirkossa tapahtuneesta kehityksestä, mukaan lukien mormonandgay.lds.org-sivuston julkaisusta ja sen ”oikeudenmukaisuus kuuluu kaikille” -lähestymistavasta, mikä vahvisti Utah Compromise -lakialoitteen. Tuo ”kompromissi” nousi Yhdysvalloissa kansallisiin uutisotsikoihin, kun siitä tuli Utahissa laki, joka takaa laillisen suojan HLBTI-väestölle asunto- ja työmarkkinoilla samalla vahvistaen uskonnollisen vapauden suojaa.

Marraskuussa 2015 Equality Utah -järjestön Williams seisoi yhdessä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon apostolien kanssa, kun Utahin kuvernööri allekirjoitti Utah Compromise -aloitteen tehden siitä siten lain.

”Saimme yhdessä aikaan edistystä,” Williams sanoi, ”mutta joskus edistys ei kulje suoraa linjaa. Joskus se kiemurtelee hieman. … Ajattelen (torstain ilmoituksen) keräävän yhteen uskon parhaat arvot, joita ovat myötätunto, ystävällisyys ja toisten taakkojen kantaminen.”

Ilmoittaessaan marraskuun 2015 käytänteistä, kirkon johtajat painottivat pitkäaikaista kantaansa, ettei kirkon jäsenten tulisi sulkea pois tai olla epäkunnioittavia niitä kohtaan, jotka valitsevat toisenlaisen elämäntavan. He sanoivat myös, että kirkon jäsenet voisivat ilmaista poliittista tukea samaa sukupuolta olevien avioliittojen puolesta ilman seurauksia heidän kirkonjäsenyydelleen.

Jotkut ihmiset kuitenkin sanoivat näiden käytänteiden olevan tuskallisia ja kriitikot panivat vireille aloitteita, pyytäen vierailevia esiintyjiä peruuttamaan esiintymisensä Tabernaakkelikuoron kanssa Temppeliaukiolla sekä boikotoimaan Brigham Young Universityn, kirkon keulakuvayliopiston, urheilutapahtumia.

”Kun marraskuun käytänteistä ilmoitettiin, olin Chicagossa ja minä vain kävelin ulos sateeseen ja itkin, koska tiesin kuinka vahingollista se olisi minun perheeni kaltaisille kirkon jäsenperheille,” sanoi Williams, homoseksuaali, joka kasvoi kirkon piirissä ja sanoi HLBTI-asioiden olleen ongelmallinen kiila hänen ja vanhempiensa välillä.

Ilmoituksen rooli

Kun kirkon johtajat kertoivat muutoksista torstaina, he sanoivat olevansa keskittyneitä kohtelemaan kaikkia ihmisiä rakkaudella, ystävällisyydellä ja huomaavaisuudella. He erottavat selkeästi kirkon opin ja käytänteet toisistaan ja sanoivat torstain muutosten rajoittuvan käytänteisiin.

”Nämä käytänteet eivät edusta muutosta kirkon opissa liittyen avioliittoon tai Jumalan käskyihin koskien siveellistä puhtautta,” julkaisussa sanottiin. ”Pelastussuunnitelman oppi ja siveellisen puhtauden tärkeys eivät muutu.”

Presidentti Russell M. Nelson, presidentti Monsonia seurannut kirkon presidentti, oli vuonna 2015 kirkon Kahdentoista apostolin koorumin presidentti. Hän sanoi 2016 vuoden alkupuolella, että marraskuun 2015 käytänteet olivat tulosta ilmoituksesta. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet uskovat, että heidän kirkkonsa on palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko ja että Jumala johtaa sitä jatkuvan ilmoituksen kautta elävän profeetan, kirkon presidentin, avulla.

Presidentti Nelson, josta tuli kirkon presidentti tammikuussa 2018, toisti puheessaan torstain kokouksessa yleisauktoriteeteille ja aluejohtajille ympäri maailmaa, että viimeisen vuoden aikana esitetty joukko muutoksia käytänteissä olivat ilmoituksen innoittamia.

Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoi kirkon tarvitsevan Jumalan ohjausta kohdatakseen muuttuvat olosuhteet ja että Hän on ohjannut kirkon käytänteitä ja toimintatapoja läpi sen historian.

Christofferson, Kahdentoista apostolin koorumista tunnetun vanhin D. Todd Christoffersonin veli, otti innokkaasti vastaan kirkon johtajien sanoman siitä, että nämä uudet käytänteet ovat innoitettuja.

”Ensinnäkin, uskon tämän olevan vastaus niin monien ihmisten rukouksiin siitä, että kirkossa voisi olla vastaanottavaisempi paikka HLBTI-ihmisille,” hän sanoi. ”Ja samanaikaisesti se on, mielestäni, merkki siitä jatkuvasta kamppailusta, että profeettojen täytyy tietää mitä Jumala haluaa heidän tekevän tänä aikana, tänä päivänä, ja lisääntynyt ymmärryksemme siitä, mitä tarkoittaa olla homoseksuaali ja ettei meillä ole kaikki vastauksia, joita haluaisimme meillä olevan. Mutta mitä tämä selkeästi kertoo minulle, on se, että on olemassa mahdollisuus olla jatkuvasti vastaanottavaisempi ihmisiä kohtaan, olivatpa he missä pisteessä tahansa elämässään.”

Kolme muutosta

Presidentti Oaks sanoi, etteivät uskon johtajat voi muuttaa Jumalan oppia, mutta hän teki selväksi, että he haluavat kirkon jäsenten ja sen käytänteiden olevan huomaavaisia.

Richard Ostler, josta tuli HLBTI-liittolainen kirkossa palvellessaan piispana Nuorten Naimattomien Aikuisten seurakunnassa, sanoi uudistetun käytänteen saavuttaneen sen.

”Meidän HLBTI-jäsenemme kulkevat vaikeaa tietä,” Ostler sanoi, ”ja minusta tuntuu, että nämä muutokset auttavat meitä paremmin suremaan ja lohduttamaan heitä sekä kantamaan heidän taakkansa heidän kulkiessaan eteenpäin.”

Uutisen mukaan tieto torstaina ilmoitetuista kolmesta käytännemuutoksesta lähetetään pappeusjohtajille ympäri maailmaa ja lisätään ”Käsikirja 1: Vaarnanjohtajat ja piispat” -verkkoversion päivitykseen.

• Kaikki vanhemmat, mukaan lukien kirkon ulkopuoliset tai HLBTI-vanhemmat, voivat nyt pyytää vauvan siunaamista kelvolliselta valtuutetulta pappeudenhaltijalta, presidentti Oaks sanoi. Paikallisten johtajien tulisi ohjeistaa vanhempaa tai vanhempia, että siunaus on toimitus, jonka johdosta lapsen nimi merkitään kirkon viralliseen rekisteriin ja se johtaa elinikäiseen yhteydenpitoon kirkon puolelta – tarkoittaen sitä, että seurakunnan jäsenet ottavat heihin yhteyttä aika ajoin ja ehdottavat kastetta lapsen täyttäessä kahdeksan vuotta.
• Astuen voimaan välittömästi, kahdeksan vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat lapset, joiden vanhemmat tunnustautuvat HLBTI-ihmisiksi, voivat tulla kastetuiksi ilman ensimmäisen presidenttikunnan lupaa, presidentti Oaks sanoi. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa jäsenet kastetaan upottamalla ja kaste ja konfirmointi tekevät ihmisestä kirkon jäsenen.

Presidentti Oaks sanoi, että paikallisten johtajien tulisi saada lupa lapsen kastamiseen hänen huoltajiltaan ja varmistaa, että he ymmärtävät opin, jota kirkon jäsenet tulevat opettamaan kastetulle lapselle ja että lapsi tekee liiton, jossa lupaa elää kirkon opettamien evankeliumin periaatteiden mukaisesti.

• Presidentti Oaks sanoi, että samaa sukupuolta olevien avioliiton katsotaan edelleen olevan vakava rike kirkon jäsenelle. Sitä ei kuitenkaan käsitellä enää uskosta luopumisena kirkkokurin kannalta. Kirkko toimii siveyden lain opin rikkomuksia kohtaan nyt samalla tavoin, tapahtuipa se hetero- tai homoseksuaalisessa suhteessa. Oppi opettaa, että seksuaalisuhteet ovat soveliaita ainoastaan miehen ja naisen välillä, kun heidät on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi.

Ensimmäinen presidenttikunta julkaisi torstaina yhdessä ilmoituksen kanssa myös sanoman.

”Me rukoilemme, että nämä opetukset otetaan vastaan samassa hengessä kuin me ne saimme Herralta ja olemme jakaneet ne johtajiemme kanssa – positiivisina ja innoittavina ohjeina, jotka siunaavat monia elämiä,” ensimmäinen presidenttikunta sanoi. ”Kiitollisuudella huomioimme Jumalan jatkuvan ohjauksen sekä rakkauden kaikkia lapsiaan kohtaan ja kutsumme jäseniämme uudistamaan sitoumuksensa noudattaa Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen opetuksia rakastaa Jumalaa ja toisiamme.”

Kirkko ei katso viehätyksen toista samaa sukupuolta olevaa kohtaan olevan syntiä. Uskolliset jäsenet, jotka tämänkaltaista viehätystä kokevat, palvelevat kirkon lähetystyössä, heillä on kirkon tehtäviä ja he palvelevat temppeleissä.

Muutoksen historia

Läpi kirkon historian sen johtajat ovat neuvoneet kirkon jäseniä, että nykyajan ilmoitus korvaa aiemmat opetukset. Esimerkiksi vuoden 1978 ilmoituksen jälkeen, joka laajensi pappeuden koskemaan myös afrikkalaisperäisiä jäseniä, edesmennyt apostoli vanhin Bruce R. McConkie sanoi, että uskolliset ihmiset asettautuisivat nykyajan elävän profeetan taakse ja unohtaisivat kaiken mitä vanhin McConkie ja muut johtajat olivat sanoneet mustista ja pappeudesta ”rajatulla ymmärryksellä ja ilman valoa ja tietoa, joka nyt on tullut maailmaan.”

”Nyt on uusi aika ja uudet järjestelyt,” hän sanoi.

Presidentti Oaks itse asiassa sanoi viime kesäkuussa, että hän oli yksi valkoisista amerikkalaista jäsenistä, ”joka tunsi mustien veljien ja sisarten tuskan ja kaihosi helpotusta heille” ennen kuin pappeuden rajoitukset poistettiin 126 vuoden jälkeen.

Jotkin kirkon käytänteet ovat muuttuneet nopeasti. Kirkko esimerkiksi jätti Jeesuksen Kristuksen pois nimestään vuonna 1834 ja palautti sen vuonna 1838. Kirkon johtajat myös muuttivat lähetystyön pituutta miehille kahdesta vuodesta 1,5 vuoteen huhtikuussa 1982. Ensimmäinen presidenttikunta palautti lähetystyön keston kahteen vuoteen marraskuussa 1984.

Muita reaktioita

Taylor ja Adam Cash olivat palvelleet kirkon lähetystyössä, mutta heidät erotettiin kirkosta, kuten he odottivatkin tapahtuvan, paikallisen kurinpitoneuvoston toimesta tammikuussa, kaksi kuukautta sen jälkeen, kun heidät oli vihitty. Mutta kuva Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppelistä on ripustettu heidän kotinsa seinälle Lehissä Utahissa ja kertovat, että he ja heidän sijaislapsensa ovat tervetulleita paikalliseen seurakuntaan.

”Sen kuuleminen, että kirkkomme ja seurakuntamme ovat samoilla linjoilla, on helpottavaa,” Taylor sanoi.

Torstain uutiset tulivat päivä sen jälkeen, kun he saivat tietää, että eräs synnyttäjä oli valinnut heidät lapsensa adoptiovanhemmiksi nyt tulevana kesänä.

”Ensimmäinen ajatukseni tänä aamuna oli, että joku voi antaa vauvallemme siunauksen,” Taylor sanoi. ”Lapsemme voi kasvaa kirkon piirissä. Me molemmat kasvoimme kirkon piirissä ja haluamme sitä omillekin lapsillemme.”

Adam sanoi, että pari uskoo lasten olevan siunattuja kirkon opettamien arvojen ja moraalin kautta ja hän haluaa lastensa saavan samat kokemuksen kuin hän sai lapsuudessaan.

”Minusta tuntuu, että minulla edelleen on todistus siitä, että kirkko on totta,” Taylor sanoi. ”Minusta tuntuu, että asiat ovat tapahtuneet syystä. Me uskomme, että voimme elää onnellisen elämän yhdessä ja kirkko voi olla osa tuota elämää.”

Monet muutkin ovat reagoineet torstain uutiseen.

”Tämän kumoamisen myötä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on ottanut merkittävän askeleen eteenpäin,” Chad Griffin, Ihmisoikeuskampanjan johtaja, sanoi lausunnossaan. ”Vielä on työtä tehtävänä, mutta tämä aiemman käytänteen kumoaminen on erittäin tervetullut muutos, joka kuljettaa kirkkoa lähemmäs päivää, jolloin HLBTI-mormonit voivat nähdä itsensä otettavan mukaan heidän uskonyhteisöönsä.”

Affirmation, kirkon HLBTI-väestölle tarkoitettu tukiryhmä, ylisti samaa sukupuolta olevien parien lapsia koskevien rajoitusten päättymistä, mutta sanoi, että ”vielä on paljon työtä tehtävänä, jotta kirkon kappelit ja kirkon perheiden kodit olisivat turvallisia ja avoimia paikkoja HLBTI-ihmisille.”

Lausunnossa sanottiin, että se tosiasia, että samaa sukupuolta olevien laillisen avioliiton katsotaan edelleen olevan vakava rike kirkossa, pakottaa lesbot ja homoseksuaalit jäsenet tekemään kivuliaita päätöksiä ja transsukupuolisten jäsenten kohdalla tilanne on edelleen auki.

Työntekijä The Trevor Projectista, mikä tukee HLBTI-nuorten itsemurhan ehkäisemispyrkimyksiä, otti uutisen myös ilolla vastaan.

The Trevor Project toivottaa tervetulleeksi minkä tahansa uskonnollisen ryhmän julkisen sitoumuksen kohdella HLBTI-yhteisöä oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti ja tämä mormonikirkon lausunto suunnan muuttamisesta on askel oikeaan suuntaan, mikä tulee todella vaikuttamaan HLBTI-mormonien elämään,” sanoi Sam Brinton, oikeus- ja hallitussuhteiden johtaja. ”Kuulemme päivittäin HLBTI-nuorten kriiseistä, koska he kamppailevat sovittaakseen yhteen roolinsa HLBTI- ja uskonyhteisössä ja päätökset päättää poissulkevat käytänteet voivat auttaa HLBTI-nuoria tuntemaan itsensä nähdyksi, rakastetuksi ja vähemmän yksinäiseksi.”

Artikkelin on julkaissut Deseret News. Artikkelin ovat kääntäneet Krista Kora ja Tanja Robinson.

The post Kirkko päivittää HLBTI-jäseniä koskevia käsikirjasääntöjä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Presidentti Gordon B. Hinckley, 1984

“Minua loukkaa viisastelu siitä, että myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan naisen ainoa kohtalo on pysyä kotona ja raskaana. Asia ei ole niin. Uskomme tietenkin lasten hankkimiseen. Herra on käskenyt meitä lisääntymään ja täyttämään maan, jotta meillä voisi olla iloa jälkeläisistämme, ja suurimman ilon saamme onnellisista lapsista hyvissä perheissä. Mutta Hän ei määritellyt lasten lukumäärää, eikä myöskään kirkko ole tehnyt niin. Se on avioparin ja Herran välinen pyhä asia. Kirkon virallinen lausunto on seuraavanlainen: ’Aviomiesten täytyy olla huomaavaisia vaimoilleen, joilla on suurempi vastuu lasten synnyttämisessä ja heidän huolehtimisessaan koko heidän lapsuutensa ajan, ja heidän pitäisi auttaa heitä pysymään terveinä ja voimakkaina. Avioparien pitäisi harjoittaa itsehillintää kaikissa suhteissansa. Heidän tulisi etsiä innoitusta Herralta kohdatessaan avioliiton haasteita ja lasten kasvattamisessa evankeliumin opetusten mukaisesti’ (General Handbook of Instructions [1983], p. 77)” (Cornerstones of a Happy Home, 6).

Elder Dallin H. Oaks

”Kuinka monta lasta avioparin pitäisi hankkia? Kaikki, joista he pystyvät huolehtimaan! Tietysti lapsista huolehtiminen tarkoittaa enemmän kuin sitä, että antaa heille elämän. Lapsia täytyy rakastaa, hoivata, opettaa, ruokkia ja vaatettaa, ja heille täytyy antaa koti ja hyvät lähtökohdat saada kykyjä tulla itse hyviksi vanhemmiksi. Monet kirkon perheet ovat suuria, koska vanhemmat uskovat Herran lupauksiin siunata heitä, kun he pitävät Hänen käskynsä. Toiset yrittävät, mutta heitä ei siunata lasten saamisella tai heidän haluamallaan määrällä lapsia. Koska tämä on hyvin henkilökohtainen asia, meidän ei tulisi arvostella toisiamme.” (”Suuri autuudensuunnitelma”, Valkeus, tammikuu 1994, s. 72.)

Elder Jeffrey R. Holland, Kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus, 2015

“Veljet ja sisaret. Mielestäni meidän täytyy aloittaa aikaisemmin avioliiton ja perheen merkityksen opettaminen suuressa onnen suunnitelmassa opiskelijoillemme.  Jos odotamme siihen asti, kunnes he ovat naimaiässä, olemme pahasti jäljessä. Eikä minun tarvitse kertoa, että sosiaaliset trendit, moraalisen tason heikentyminen ja viihteen tarjoamat ”turhat kuvitelmat” ovat jatkuvasti tuota opetusta vastaan.

Hälyttävää on esimerkiksi se, että viimeisen 50 vuoden aikana miesten naimisiin menon keski-ikä on noussut 22-vuodesta 28 vuoteen! Tuo numero on maailmasta, ei kirkosta, mutta aikanaan seuraamme maailmaa jollakin tavalla paljolti sen sosiaalisten trendien mukaan. Kun tähän lisätään moninaiset vaikutukset, joille nuoret ovat alttiina, kuten lisääntynyt raskauden ehkäisyn saatavuus, moraalisesti tuhoavan pornografian yleistyminen ja vähentynyt yhteys valtion uskontoon, yleinen materialististen asioiden haaliminen, postmodernin ajatusmaailman nousu skeptisismillä ja subjektiivisuudella höystettynä. Lisäksi nähtävissä on yhteys ahdistukseen ja pelkoon, jota nouseva sukupolvi voi tuntea. Kun tällaiset tuulet puhaltavat heidän elämässään, he voivat turmeltua jopa ennen aikuisuutta ja avioelämän alkamista.”

Muut kirkon materiaalit

Kirkon käsikirja 2

”Aviopareilla, jotka voivat saada lapsia, on etuoikeus tarjota kuolevaisia ruumiita Jumalan henkilapsille, joiden hoivaamisesta ja kasvattamisesta he sitten ovat vastuussa. Päätös siitä, kuinka monta lasta perheeseen tulee ja milloin ne tulevat, on erittäin yksityinen ja henkilökohtainen, ja se tulee jättää parin ja Herran väliseksi asiaksi. Kirkon jäsenten ei pidä tuomita toisiaan tässä asiassa.

Avioparien tulee myös ymmärtää, että avioliiton sukupuolisuhteet ovat Jumalan hyväksymiä, ei ainoastaan lisääntymistarkoituksissa, vaan myös keinona ilmaista rakkautta ja lujittaa sekä tunnesiteitä että hengellisiä siteitä miehen ja vaimon välillä” (Käsikirja 2, 21.4.4.).

Lujana uskossa: evankeliumiaiheinen hakuteos

”Kun avioparilla on fyysiset edellytykset suoda kuolevainen ruumis taivaallisen Isän henkilapsille, heillä on siihen etuoikeus. Heillä on osa suuressa onnensuunnitelmassa, joka sallii Jumalan lasten saada fyysisen ruumiin ja kokea kuolevaisuuden.

Jos olet naimisissa, sinun tulisi keskustella puolisosi kanssa pyhästä velvollisuudestanne saattaa lapsia maailmaan ja kasvattaa heidät vanhurskaudessa. Ajatelkaa keskustellessanne elämän pyhyyttä ja merkitystä. Pohtikaa sitä iloa, joka lasten mukana tulee kotiin. Ajatelkaa hyvistä jälkeläisistä koituvia iankaikkisia siunauksia. Kun teillä on todistus näistä periaatteista, sinä ja puolisosi olette valmiita rukoilemaan ja päättämään, kuinka monta lasta haluatte ja milloin. Sellaiset päätökset ovat teidän kahden ja Herran välisiä.

Kun keskustelette tästä pyhästä asiasta, muistakaa, että sukupuolisuhteet avioliitossa ovat Jumalan hyväksymiä. Yksi näiden suhteiden tarkoitus on suoda fyysinen ruumis Jumalan lapsille, toinen tarkoitus on ilmaista rakkautta toisianne kohtaan – liittää aviomies ja vaimo yhteen kiintymyksessä, uskollisuudessa, huomaavaisuudessa ja yhteisessä tarkoituksessa” (Lujana uskossa/syntyvyyden säännöstely).

LDS.org -sivusto

“Lapset ovat yksi elämän suurimmista siunauksista ja heidän syntymänsä rakastaviin ja huolehtiviin perheisiin on keskeisessä osassa Jumalan suunnitelmassa ihmisille. Kun aviomies ja -vaimo ovat fyysisesti kykeneviä, heillä on etuoikeus ja velvollisuus saattaa lapsia maailmaan ja hoivata heitä. Päätös siitä, miten monta lasta he haluavat ja minä ajankohtana on aviomiehen ja -vaimon välinen yksityisasia.”

“Ne, joilla ei ole fyysisiä esteitä, voivat saada tämän siunauksen, ilon ja velvoitteen hankkia lapsia ja kasvattaa perheen. Tämän siunauksen saamista ei pitäisi viivästyttää itsekkäiden syiden vuoksi.”

“Sukupuolisuhde avioliitossa ei ole ainoastaan luomistarkoitusta varten, vaan myös keino ilmaista rakkautta ja vahvistaa hengellisiä ja tunnesiteitä aviomiehen ja -vaimon välillä.”

Viime kädessä “päätökset raskauden ehkäisystä ja noiden päätösten seuraukset ovat kuitenkin pelkästään jokaisen avioparin vastuulla.” (LDS.org -sivusto: Topics – Birth control).

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jannalee Sandau ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Birth Control: What the Prophets Have Actually Said”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Raskauden ehkäisy: Mitä profeetat ovat sanoneet siitä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Sanoisin, että olen perus mormonipoika ja sovin aika hyvin muottiin täällä Provossa. Synnyin nuhteettomille vanhemmille, jotka ovat pioneerien jälkeläisiä ja jotka opettivat lapsilleen evankeliumia kaikessa puhtaudessaan koko elämämme ajan. Kun vartuin, myös todistukseni kehittyi. Olen toiminut pappeustehtävässäni kelvollisena. Suoritin Usko Jumalaan -ohjelman, sitten partion ja sitten Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelman. Pelasin lukion edustusjoukkueessa, valmistuin luokkani parhaana ja sain täyden stipendin BYU:hun (Brighan Youngin yliopisto Provossa, Utahissa), missä olen mukana kuorolaulu-ohjelmassa. Olen palvellut kunniakkaasti kokoaikaisessa lähetystyössä ja olen indeksoinut kirjaimellisesti tuhansia asiakirjoja ja löytänyt satoja esi-isieni nimiä, joiden puolesta teen työtä temppelissä joka viikko. Tärkein osa identiteettiäni on se, että uskon lujasti Jeesuksen Kristuksen jumaluuteen ja Hänen palautetun evankeliuminsa totuuteen.

Ja olen kiinnostunut miehistä.

Toivon, että tämä viimeisin yksityiskohta ei muuttanut käsitystäsi minusta, mutta jos niin tapahtui, ehkä meidän pitäisi miettiä miksi.

Olen huomannut, että kun avoimesti homoseksuaalinen kirkon jäsen seisoo korokkeella, taustalla vallitsee tyytymättömyys, aivan kuin yksilön täytyisi käyttäytyä tunteitaan kohtaan sopimattomalla tavalla. Ehkä yleistän tätä omalta osaltani, mutta olen huomannut sellaisen ajatuskuvion. Lisäksi sopiva annos myrkyllistä maskuliinisuutta tekee meistä hyviä vitsien kohteita.

Toivon, että heteroseksuaaliset jäsenet huomaisivat, miten vaikeaa meidän on pysyä kirkossa. Tunnen itse olevani ristitulessa maailman voimien ja kirkon jäsenten välissä, mikä on vähintäänkin tuskallista. Minua pidetään petturina valtavirran LGBTQ-yhteisössä, koska olen tehnyt valinnan olla toimimatta tunteideni mukaan moraalisista syistä, enkä näytä sopivan helposti joukkoon kirkossa, koska viehtymys samaan sukupuoleen esitetään niin usein kielteisessä valossa.

Kerroin asiasta vanhemmilleni vuotta ennen lähetystyöhön lähtemistäni, koska en tiennyt, voisiko homoseksuaalinen edes palvella lähetystyössä; olin saanut kirkon jäseniltä sellaisen vaikutelman, että se olisi moraalitonta ja vaarallista. Mutta minut otettiin vastaan rakkauden ilmapiirissä. Vanhempani, piispani, lähetyspresidenttini ja jokainen, jolle kerroin asiasta, tukivat minua. Kun löysin jalansijani, aloin etsiä muita homoseksuaalisia kirkon jäseniä ja löysin uskomattoman tukiverkoston. Aloitin blogin kirjoittamisen (thegayrm.blogspot.com) jakaakseni kokemuksiani ja todistukseni Jeesuksesta Kristuksesta. Olen antanut haastattelun The Salt Lake Tribune -lehteen puolustaakseni BUY:ta, missä professorini ja opiskelutoverini ovat olleet niin rakastavia kertoessani kokemuksistani heille.

Ette kuule minun näkökantaani usein, koska useimmat homoseksuaaliset äänet tässä iässä ovat äänekkäitä ja ylpeitä, kun taas minun kaltaisillani on tapana pysyä itsekseen. Toivottavasti niin ei tule aina olemaan. Kirkossa on tuhansia minun kaltaisiani jäseniä, jotka ponnistelevat pyhittääkseen sydämensä Herralle. Sama käsky koskee myös heteroseksuaalisia jäseniä.

Saattaa olla helppoa tuntea itsensä syrjäytetyksi tai epätoivotuksi kulttuurissa, jossa perinteinen avioliitto on vanhurskaan menestyksen huippu. Oletan, että monet kirkon homoseksuaaliset jäsenet eivät huomaa niitä erityisiä lahjoja, joita he tuovat mukanaan siihen kulttuuriin, josta he tuntevat olevansa eristettyjä.

Kristuksen seuraajat, jotka tuntevat viehtymystä samaan sukupuoleen, pakotetaan tekemään valinta, josta useimmat kirkon jäsenet eivät ole tietoisia. Heidän täytyy valita romanttiset suhteet tai suhde Vapahtajaan. Tämän takia ne, jotka valitsevat Kristuksen, pyhittäytyvät antamalla sydämensä Herralle. Samalla kun monet naimattomat kirkon jäsenet tuntevat, että heidän johtajansa kritisoivat heitä siitä, että he eivät käy tarpeeksi treffeillä tai että he eivät ole rohkeita avioliiton tavoittelussaan, homoseksuaalisten kirkon jäsenten täytyy käyttää kaikki energiansa siihen, että he eivät rakastuisi tai vaalisi ajatuksia romanttisista suhteista.

Onko se reilu kamppailu? Ehkä ei. Mutta jokainen henkilö täällä maan päällä, Job ja Vapahtaja mukaan luettuina, kokee epäreiluja asioita. Kun mietin sitä, miten epäreiluja omat vaikeuteni ovat muiden vaikeuksiin verrattuna, muistutan itseäni Kristuksen kärsimyksestä ristillä ja taakkani tuntuu paljon kevyemmältä. Me kaikki elämme langenneessa maailmassa, joten vaikka onkin tuskallista nähdä niin monien ympärilläni toteuttavan mahdollisuuksiaan nauttien romantiikasta, sen vain täytyy olla niin. Minulle on todella vaikeaa nähdä, miten LGBTQ-veljeni ja -sisareni jättävät evankeliumin. Ymmärrän kuitenkin heidän päätöksensä, koska osa omasta sydämestäni kaipaa syvempiä yhteyksiä miesten kanssa. Kun näen miehiä, jotka kuhertelevat tyttöjen kanssa BYU:n kampuksella, mietin, ymmärtävätkö he miten onnekkaita he ovat.

Haluan heteroseksuaalisten kirkon jäsenten tietävän, että LGBTQ-mormoneja on paljon enemmän kuin voisi olettaa. Heitä on ollut joitakin jokaisessa seurakunnassa, jossa olen koskaan käynyt. Me istumme vieressänne luokissa ja kuuntelemme teidän oppituntejanne ikuisesta avioliitosta pyhäkoulussa. Me olemme veljiänne ja sisarianne, ja kun Jumalan työ menee eteenpäin rohkeasti, ylevästi ja riippumattomasti, meillä on erityinen työ tehtävänä Jumalan valtakunnan rakentamisessa.

Kirkko on jumalallisen totta. Kristus elää ja rakastaa meitä. Meidän kaikkien täytyy pyrkiä pitämään käskyt, koska ketään ei voida korottaa ilman Messiaan pelastavaa armoa. Kukaan ei voi elää valheessa ollessaan uskollinen Hänelle. Herra tietää LGBTQ -jäsenten ponnistelut ja kunnioittaa heidän uhraustaan evankeliumin vuoksi. Toivon, että kulttuurimme muuttuisi ja tekisi samoin.

– Tristan

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jonathan Decker ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”A Powerful Letter to Mormons from a Gay Member of the Church: ”We Are Your Brothers and Sisters””.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Voimallinen kirje mormoneille homoseksuaaliselta kirkon jäseneltä: “Olemme veljiänne ja sisarianne” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tom Christofferson oli varma, että mormonikirkosta kuuluvat uutiset olivat vain ”huhuja”.

Elettiin marraskuun 15. päivää 2015 ja Christoffersonin puhelin värisi lakkaamatta uusista viesteistä koskien Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ensimmäisen presidenttikunnan julkaisemaa ilmoitusta siitä, etteivät saman sukupuolen edustajien välisten liittojen lapset saisi pappeuden toimituksia ja kuinka homoavioliitot luokitellaan luopumukseksi.

Tom, joka kuvailisi itseään ”onnelliseksi homomormoniksi”, lähetti tekstiviestin veljelleen, vanhin D. Todd Christoffersonille, joka kuuluu kirkon kahdentoista apostolin koorumiin. Apostoli vahvisti uutiset. Tom Christofferson oli ymmällään.

Myöhemmin tuona samana iltana vanhin Christofferson kertoi puhelimessa veljelleen kuvanneensa juuri haastattelun silloisen kirkon tiedotusjohtajan, Michael Ottersonin, kanssa ja lisäsi: ”Jos sinusta tuntuu, että sinun täytyy ottaa minuun etäisyyttä, ymmärrän kyllä.”

”Sinä et ole koskaan ottanut etäisyyttä minuun ja olen varma, ettei se aina ole ollut sinulle miellyttävää”, Tom Christofferson sanoi veljelleen. ”En tietenkään aio millään muotoa perääntyä luotasi.”

Tämä herkkä ja veljellinen keskustelu on yksi monista henkilökohtaisista kokemuksista, joita Tom Christofferson jakaa uudessa kirjassaan, joka kertoo hänen elämästään ja hengellisestä matkastaan pois ja sitten takaisin mormoniuskoon.

”Minulle homous on yksi suurimmista siunauksista elämässäni, sillä päädyin pisteeseen, jossa minun oli tiedettävä, että Kristus elää; että Hänen sovituksensa ja ylösnousemuksensa ovat tosiasioita, joilla on vaikutusta minun elämääni”, Christofferson kertoi Deseret News -uutistoimistolle. ”Toiset saavat tuon tiedon omin keinoin, mutta tämä sai minut etsimään tietoa. Olen uskomattoman kiitollinen tästä polustani.”

Christoffersonin tarinaa esitettiin myös paikallisen televisiokanavan erityisohjelmassa lokakuun yleiskonferenssikokousten välissä. Ohjelmassa esiintyi Christoffersonin ja hänen veljiensä haastattelujen lisäksi myös seurakunnan ja vaarnan johtajia, jotka auttoivat häntä palaamaan mormoniuskoon lähes kahden vuosikymmenen jälkeen.

Halu valaista hyväksyvän perheensä ja paikallisen seurakuntansa avoimen asenteen osoittamaa rakastavaa esimerkkiä motivoi häntä ja hän ajatteli, että jakamalla oman tarinansa hän jakaisi heidän tarinansa. Christoffersonin mukaan se oli tarina, joka osoitti kuinka tulla ”Siionin kansaksi”.

”Yhdessä saamme aikaan suurempaa kykyä ymmärtää, tuntea myötätuntoa sekä empatiaa ja sehän se todella luo yhteisön”, hän sanoi. ”Voimme tulla yhteen ja tuoda mukanamme kokemuksemme, ymmärryksemme, ominaisuutemme, luonteenpiirteemme, lahjamme ja kaiken. Kaikesta tuosta monimuotoisuudesta syntyy kukoistava yhteisö.”

Jeff Benedict, kirjailija ja Christoffersonin ystävä, sanoi uskovansa Christoffersonin ja tämän kirjan olevan suuressa roolissa tuon yhteisön luomisessa – yhteisön, johon Christofferson uskoo hänelle toisten osoittaman Kristuksen kaltaisen rakkauden vuoksi.

”Tom Christofferson ja hänen henkilökohtainen matkansa ovat tuoneet ymmärrystä ja innoitusta mormoniyhteisöön”, Benedict sanoi. ”Sitäkin tärkeämpää on, että hänen tarinansa on toiminut parantavana ainesosasena ja toivon lähteenä homoille veljillemme ja lesboille sisarillemme, joista monet ovat lymynneett aivan liian pitkään yksinäisissä varjoissa uskomme reunamilla.”

Christofferson huomasi ensimmäisen kerran olevansa erilainen ollessaan 5-vuotias. Hänet kasvatettiin mormoniperheessä, joten hän meni kokoaikaiseen lähetystyöhön ja sen jälkeen naimisiin naisen kanssa Los Angelesin temppelissä. Tuntien rukouksista, päivien paastoamisesta ja vuosien palvelemisesta huolimatta, hän oli siltikin homo, hän kirjoittaa kirjansa esittelyosiossa.

Ymmärtämättä alkuunkaan kuinka sovittaa yhteen homous ja mormonius, parin avioliitto purettiin ja Christofferson pyysi tulla erotetuksi kirkosta. Hän aloitti pitkän parisuhteen miespuolisen kumppanin kanssa ja oli onnellinen, hän kertoi.

”Olin hyvin onnellinen ei-mormoni ja nyt olen jälleen hyvin onnellinen mormoni”, Christofferson sanoi. ”Mielestäni yksinkertaistamme liiaksi, jos yksinkertaisesti kuvittelemme, ettei ymmärtämämme järjestelmän ulkopuolella ole onnea. On olemassa ystävyyssuhteita ja elämän iloja ja kaikkea muuta ja vankka halu olla hyvä ja moraalinen ihminen, tehdä maailmasta parempi paikka. Onni tulee kaikista noista asioista.”

Suurin rooli Christoffersonin tarinassa oli hänen perheensä hyväksynnällä. Christofferson sanoi hänen vanhempiensa rukoilleen ja paastonneen saadakseen innoitusta ja he saivat sitä.

”Emme ymmärrä tai tiedä kuinka kaikki tämä toimii iankaikkisuudessa”, Christofferson kirjoitti vanhempiensa kertoneen yhdelle hänen veljistään tuolloin. ”Joten me aiomme varmistaa, että nautimme jokaisesta hetkestä Tomin kanssa tässä elämässä.”

He kutsuivat perheneuvoston koolle ja rohkaisivat kaikkia rakastamaan Tomia ja hänen kumppaniaan. Heidän vastauksensa toimi hänelle ja heidän perheelleen ja lopulta johdatti hänet takaisin kirkkoon.

”Tärkein neuvoni toisille perheille on etsiä innoitusta, joka on oikeaa heidän lapsilleen ja heidän perheilleen”, Christofferson sanoi.

Aika poissa kirkosta ei ollut Christoffersonille synkkää aikaa, mutta hän ikävöi evankeliumin tuomaa suurempaa tarkoitusta elämässään.

”Yksi asia, jota odotin palatessani kirkkoon, oli tuntea jälleen tuota suurempaa tarkoitusta, nautintoa suurempaa merkitystä elämälleni”, hän sanoi, ”Täältä löydän sen. On myös ihmisiä, jotka löytävät suurempaa tarkoitusta ja merkitystä muualta.”

Noin 10 vuotta sitten hän löysi itsensä seisomasta paikallisen connecticutilaisen seurakuntansa piispan, Bruce Larsonin, etuovelta. Hän esitteli itsensä, selitti olevansa homo ja elävänsä parisuhteessa ja miettivänsä, olisiko hän tervetullut mormonikirkkoon.

”Hänen välitön vastauksensa oli: ’meistä olisi ihanaa, jos tulisit ja toisit kumppanisikin. Meistä olisi ihana oppia tuntemaan teidät molemmat. Kutsumuksemme seurakuntana on tulla tehokkaammiksi Kristuksen opetuslapsiksi. Te voitte auttaa meitä. Me tuomme kaikki mukanamme jotain ja työskentelemme yhdessä tuon pyrkimyksen eteen’”, Christofferson kertoi. ”Luulen, että silmiinpistävää tässä oli se, että pystyin olemaan rehellinen elämästäni ja silti tuntea olevani tervetullut palvelemaan Jumalaa heidän kanssaan. Puhumme paljon temppeliin pääsemisen vaatimuksista ja kenties unohdamme, että kirkkoon pääsemisen vaatimuksia ovat yksinkertaisesti halu tuntea Kristus ja rohkeus tulla paikalle.”

Piispa Larson kertoi Hong Kongista lähettämässään sähköpostiviestissä, että tuo ensimmäinen tapaaminen oli tapaaminen, jota hän ei koskaan unohtaisi.

”Muistan hänen olleen hermostunut – ja kukapa ei olisi? Hän oli siellä kysymässä piispalta, jota hän ei ollut koskaan aiemmin tavannut, sitä yhtä erittäin nöyrryttävää ja pelottavaa kysymystä: ’Olenko tervetullut kirkkoon?’” Larson kirjoitti. ”Mutta hän oli niin vilpitön ja harras syissään olla siellä, että keskustelumme oli suurenmoinen.”

Christofferson ja hänen kumppaninsa kutsuttiin seurakuntaan, jonka monet jäsenet työskentelivät suurille yrityksille, matkustelivat kansainvälisesti ja heillä oli vahva lähetystyöohjelma, Christofferson kertoi.

”He olivat virittäytyneet ajattelemaan toisten ihmisten kokemusta”, hän sanoi. ”He olivat tietoisia siitä, kuka kävelee ovista sisään ja pyrkivät saamaan ihmisen tuntemaan olonsa tervetulleeksi.”

Noihin aikoihin Christofferson tutustui myös New York Knicks -koripalloseuran entiseen toimitusjohtajaan, Dave Checkettsiin, ja hänen vaimoonsa Debiin. Checketts palveli tuolloin vaarnanjohtajana New Yorkissa Yorktownin vaarnassa. Christoffersonin aktiivisuuden kirkossa kasvaessa, Checketts kutsui hänet aika ajoin kotiinsa lauantaiaamuisin opiskelemaan pyhiä kirjoituksia ja keskustelemaan evankeliumista. Checketts kertoi, että Christoffersonin aito pyrkimys ymmärtää oppia ei ainoastaan koskettanut häntä vaan myös innoitti häntä kirkon johtajana sisällyttämään joitain heidän selville saamiaan ajatuksia vaarnan visioon.

Lopulta Christoffersonin halu palata kirkkoon sai hänet päättämään parisuhteensa kumppaninsa kanssa – eroa suri hänen lisäkseen myös hänen perheensä, joka oli oppinut rakastamaan tätä miestä.

Christoffersonin veljellä, vanhin D. Todd Christoffersonilla, oli myös oma roolinsa veljensä paluussa takaisin kirkkoon. Mutta Tom Christofferson sanoo, että hänen veljensä, vanhin Christofferson, ei jakele neuvojaan helpolla.

”Sinun täytyy toden teolla pyytää ja anoa. Luulen, että hänen herkkyytensä on siinä, että hän haluaa tukea ihmistä löytämään itse omat vastauksensa ja kulkemaan tietä, jota he tuntevat innoitusta kulkea”, Tom Christofferson sanoi. ”Kerroin hänelle, että olin alkanut käydä jälleen kirkossa. … Mutta alkaessani käydä jälleen kirkossa, en todellakaan kuvitellut olevan tilannetta, jossa voisin olla jälleen jäsen. Halusin todella olla paikassa, jossa voisin tuntea henkeä vahvemmin, olla osa opetuslapseuteen ja palvelemiseen keskittyvää yhteisöä. … Oletin, että kaikki muu kuuluisi tämän jälkeiseen elämään.”

Veljekset ovat käyneet monia keskusteluja, joista on ollut apua Tomille, mutta hän on hyötynyt myös veljensä pitämistä puheista, aivan kuten muutkin kirkon jäsenet. Hän oli Marriott Centerissä kuuntelemassa, kun vanhin Christofferson mainitsi ”voimallisista ajatuksista” puheessaan, ”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme”, joka Tom Christoffersonin mukaan on edelleenkin yksi vaikuttavimmista puheista, joita hän on koskaan kuullut.

”Puhun kirjassa jokapäiväisestä leivästä, uskossa kulkemisesta tänä päivänä”, Christofferson sanoi. ”Ja kävi ilmiselväksi, että eteeni oli luotu polku, jota kulkea.”

Lopulta koitti päivä, jolloin Christofferson liittyi uudelleen kirkkoon. Checketts johti pienimuotoista kastetilaisuutta kappelilla Salt Lake Cityssä. Piispa Larson kastoi Christoffersonin, jonka sitten konfirmoi hänen veljensä, vanhin Christofferson. Jokainen Christoffersonin veljistä lausui muutamia sanoja. Checketts kertoi sen olleen suurenmoinen, hengentäyteinen ja pyhä tilaisuus.

”Tom Christofferson on tarinan paras osa. Hän on siunannut esimerkillään meidän elämäämme niin suuresti. En pysty sanoin kuvailemaan mitä on merkinnyt koko seurakunnallemme, että hän on kulkenut tuota polkua ja että olemme saaneet olla osa sitä. Se on ollut yksi mielekkäimmistä siunauksistamme”, Checketts sanoi. ”Lukemalla hänen kirjansa, voit kurkistaa hänen sydämeensä. Mielestäni se on mestariteos.”

Larsonin mukaan kirjalla on potentiaalia auttaa satoja HLBTQ-jäseniä, heidän perheitään sekä kirkon johtajia ja jäseniä.

”Se kertoo siitä, kuinka hyväksyä ja rakastaa ketä tahansa, jonka matka on saattanut olla erilainen kuin omasi”, sanoi Larson, joka vapautettiin piispan tehtävästään noin viisi vuotta sitten. ”Sen suhteen jokaisen kirkon jäsenen pitäisi lukea se.”

Checketts oli samaa mieltä siitä, että kirjalla pitäisi olla kauas ulottuva vaikutus mormonikulttuuriin.

”Se on uskomaton tarina, vertaansa vailla”, Checketts sanoi. ”Siinä on kaikki toivo, jota vain voit pyytää. Uskomaton perhe, suurenmoisia esimerkkejä Kristuksen kaltaisesta rakkaudesta käytännössä ja liuta muita, joilla oli oma roolinsa hänen elämässään, meidän yrittäessämme löytää tämän aiheen suhteen paikkamme, jossa voimme tuntea olomme hyväksi.”

John Gustav-Wrathall, Affirmation-ryhmän – joka pyrkii tarjoamaan tukea niin harjoittaville kuin ei-harjoittaville HLBT-mormoneille – toiminnanjohtaja, on ollut Christoffersonin ystävä monien vuosien ajan. He olivat samankaltaisessa tilanteessa tavatessaan; heidät molemmat oli erotettu kirkosta ja he olivat parisuhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa, edelleen kuitenkin vaalien todistustaan ja palvellen seurakunnassaan. He ovat ystäviä edelleenkin.

Gustav-Wrathal kertoi Christoffersonin tarinan olevan malliesimerkki rajattomasta, hyväksyvästä, rakastavasta, tuomitsemattomasta ja Kristuksen kaltaisesta lähestymistavasta.

”Jokainen ihminen on erilaisessa tilanteessa ja heillä on erilaisia tarpeita, joten mitä yksi ihminen saattaa oppia Tomin tarinasta ja kokemuksesta, voi olla täysin poikkeavaa siitä, mitä joku toinen on siitä oppinut”, Gustav-Wrathal sanoi. ”Tomin matkassa ihailen sitä luottamuksen tunnetta, jota Tom on kantanut mukanaan tällä matkalla, ja pystyn ehdottomasti samaistumaan siihen; hänellä ei välttämättä ollut kaikkia vastauksia, mutta hän oli halukas ikään kuin ottamaan sen askeleen, mikä milloinkin tuntui sopivalta ja vain luottamaan, että sen tekeminen, mikä tuntui oikealta, olisi oikein.”

Christofferson sanoi, ettei hän täysin ymmärrä Herran tarkoitusta siinä, kuinka asiat ovat tapahtuneet, mutta hän tuntee varmuutta ollessaan halukas kulkemaan eteenpäin luottaen siihen, että jonain päivänä hän ymmärtää paremmin.

”Se ei koske vain HLBTQ-ihmisiä, se koskee kaikkia. Meillä kaikilla on ongelmia elämässämme … joita emme pysty täysin selättämään ymmärryksellämme Vapahtajasta ja evankeliumista”, hän sanoi. ”Joten kaikilla meillä on asioita, joiden suhteen meidän on sanottava: ’Minä pohdin, minä rukoilen ja olen halukas kulkemaan eteenpäin uskoen, että jossain vaiheessa saan suurempaa selvyyttä.’”

Christofferson toivoo tarinansa auttavan lukijoita, mutta hän myös rohkaisee vahvasti kaikkia etsimään omia vastauksiaan elämänsä vaikeuksiin kääntymällä Jeesuksen Kristuksen puoleen.

”Kulttuurillisesti olemme taipuvaisia osoittamaan ihmisiä ja sanomaan: ’Meidän pitäisi…olla kuin hän’, minkä en usko auttavan henkilöä, joka on asetettu tuohon roolimallin asemaan tai ihmisiä, jotka yrittävät raivata omaa polkuaan”, Christofferson sanoi. ”Jos joku voi oppia jotain tästä kokemuksesta, toivon sen olevan päättäväisyys seurata sinne, minne he tuntevat tulevansa johdetuksi; seurata Vapahtajaa.”

Artikkelin ovat kirjoittaneet Trent Toone sekä Morgan Jones ja se on alun perin julkaistu Deseret News -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Mormoniapostolin homoseksuaalinen veli kertoo hengellisestä matkastaan appeared first on SeuraaKristusta.fi.

”Haluan ihmisten näkevän kasvoni. HLBTQ-ihmiset ovat olleet anonyymeja BYU:ssa aivan liian pitkään. Minä olen ollut anonyymi aivan liian pitkään. Haluan ihmisten tietävän, että olemme täällä”, hän kirjoittaa.

Eräässä erityisen voimallisessa viestissä kirkon jäsenille, ”Mormonityttö” vertaa kokemuksiaan lesbona kirkossa siihen kuinka viidennellä luokalla hänen opettajansa ja luokkatoverinsa alkoivat pilkata mormonikirkon uskomuksia, tietämättä hänen kuuluvan nimenomaiseen kirkkoon.

”Tietenkään he eivät ajatelleet puhuvansa minusta. He olivat varmoja, ettei luokassa olisi mormoneja, sillä jos olisi, he tietäisivät siitä. Se oli turhauttavaa. Ihmiset tekivät johtopäätöksiä siitä mihin uskon ja millainen olen, perustuen vanhentuneeseen ja väärään tietoon. Toivoin ihmisten puhuvan mormonille, puhuvan minulle, saadakseen tietää mihin uskon ja millainen olen”, hän kirjoittaa. ”Tämä ei poikkea siitä miltä tuntuu olla HLBTQ-ihminen BYU:ssa. Meistä usein puhutaan ikään kuin kukaan meistä ei voisi olla paikalla. Ihmiset puhuvat meistä ilkeämieliseen, pilkkaavaan ja suorastaan vihamieliseen sävyyn. Ihmiset tekevät johtopäätöksiä siitä millaisia olemme ja mihin uskomme, perustuen asioihin, jotka eivät ole totta. Haluan niin kovasti jonkun, kenen tahansa, tulevan luokseni ja kysyvän miten asiat koen, sen sijaan, että he kertoisivat minulle mitä tunnen ja mitä minun pitäisi tehdä.”

Tämä ajatus muistutti minua siitä, mitä Josh Searle, kirkon englanninkielisten sivujen Mormon and Gay -osiossakin esiintynyt homo, kertoi East Idaho News -uutistoimistolle. Hän sanoi: ”Opin, että on todella voimallinen asia astua sisälle toisen ihmisen kärsimykseen ja vain olla läsnä. Sinun ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään, vain sillä, että olet läsnä ja viestität ”kuulen tuskasi”, on suunnaton voima nostaa toisen taakka.”

Voimallisen sanoman lisäksi ”Mormonityttö” jakoi myös tarinansa siitä, kuinka hän tuli ulos kaapista:

”Asian myöntäminen itselleni vaati paljon työtä. En ajatellut lesbouden olevan jotain, joka vain tapahtuu minulle, ilman lupaani… Sitten koin ensimmäisen kerran jotain, joka sai minut ymmärtämään, ettei kyseessä vain ollut ihailu toista ihmistä kohtaan; minulla oli tunteita tyttöä kohtaan. Vihastuin itselleni. Uskoin edelleen, etten ollut syntynyt lesboksi ja olin varma, että nämä tunteet olivat omaa syytäni. Ajattelin olevan minun vastuullani lopettaa nuo ajatukset ja etten ollut taivaallisen Isän avun arvoinen ennen kuin olin tehnyt niin. Joten tein kaiken, mitä osasin tehdä: rukoilin enemmän, luin pyhiä kirjoituksia enemmän, kuuntelin yleiskonferenssipuheita joka aamu, yritin olla malliesimerkki vanhurskaudesta. Mutta en ollut täydellinen ja joka kerta, kun tunsin noiden tunteiden nousevan takaisin pinnalle, syytin siitä päivää, jolloin en kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaani tai iltaa, jona rukoilin sängyssäni polvistumisen sijaan. Kun viimein sallin itseni – 22-vuotiaana – harkita mahdollisuutta, että kenties minulla ei ollut vaihtoehtoja tässä asiassa, tuntui kuin täysin uusi maailma olisi auennut eteeni. Kaikessa alkoi olla järkeä. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin ymmärtää itseäni. Olin sama ihminen, minussa oli vain enemmän kuin olin aiemmin ymmärtänyt. Jumala ei vihannut minua, en ollut hirviö, olin vain lesbo.

Kadun kaikkea sitä häpeää, jota tapasin tuntea. Olen ylpeä siitä, kuka minä olen. Sen tietäminen, että olen lesbo, on sekä etuoikeus että siunaus.”

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Danielle B. Wagner ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Lesbian Mormon Shares a Powerful Message to Members of the Church: ’I Want People to See My Face’”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Lesbon mormonin voimallinen sanoma kirkon jäsenille: ”Haluan ihmisten näkevän kasvoni” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tarkastellaanpa tämän tapauksen asiayhteyksiä.

Mistä todistuskokouksissa on kyse?

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet, joita usein mormoneiksi kutsutaan, kokoontuvat joka sunnuntai yhteen. Pyhintä kokoustamme kutsutaan sakramenttikokoukseksi. Kirkon Käsikirja 2:ssa (kohdassa 18.2.2) sanotaan:

”Jokaisen sakramenttikokouksen tulee olla hengellinen kokemus, jossa kirkon jäsenet uudistavat liittonsa nauttimalla sakramentin. Muita sakramenttikokouksen päämääriä ovat Jumalan palveleminen, evankeliumin opettaminen, toimitusten suorittaminen, seurakunnan virallisten asioiden hoitaminen sekä uskon ja todistuksen vahvistaminen.”

Kirkon johtajia on ohjeistettu näin:

”… piispakuntien ja seurakuntien johtokuntien tulee suunnitella sakramenttikokoukset huolella pitääkseen kokousten pääpaino Herrassa ja Hänen sovituksessaan, Hänen esimerkissään sekä evankeliumin opeissa.” (Russell M. Nelson, Maailmanlaajuinen opettajien koulutustilaisuus, kesäkuu 2003)

Kerran kuussa jäsenillä on erityinen sakramenttikokous, jota kutsutaan paasto- ja todistuskokoukseksi. Ennen tähän kokoukseen osallistumista jäsenet yleensä ovat syömättä kahden aterian ajan. Tämän paastoamisen tarkoituksena on auttaa heitä keskittymään paremmin jumalanpalveluksen hengelliseen puoleen. Yleensä jäsenet lahjoittavat noista aterioista säästetyn rahan köyhien auttamiseen. Osana tuota kokousta, sakramentin (ehtoollisen) jälkeen, ”johtava veli jakaa lyhyen todistuksen. Sitten hän kutsuu jäseniä jakamaan lyhyen ja hartaan todistuksensa Vapahtajasta, Hänen opetuksistaan sekä palautuksesta.”

Nämä todistukset eivät ole puheita. Niitä ei kirjoiteta etukäteen. Ne eivät ole kannanottoja. Ne ovat lyhyitä, ennalta valmistamatta ilmaistuja, vilpittömiä tunteita Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja siitä kuinka se on vahvistanut meitä. Englanninkielisellä lds.org-sivustolla sanotaan näin:

”Todistuksella tarkoitetaan Pyhän Hengen hengellistä todistusta. Todistuksen perusta on tieto siitä, että taivaallinen Isä elää ja rakastaa lapsiaan; että Jeesus Kristus elää, Hän on Jumalan Poika ja Hän suoritti loputtoman sovituksen…”

Pitäen tämän mielessämme, katsotaanpa nyt tapahtunutta.

Mitä tuona sunnuntaina tapahtui?

Savannahin isä ja hänen 4 sisarustaan käyvät kirkossa säännöllisesti heidän äitinsä jäädessä kotiin ”vanhimman” kanssa, joka vaikuttaa olevan Savannah. Hänen äitinsä mukaan Savannah itse halusi julkistaa todistuskokouksessa olevansa lesbo. Hän oli puhunut siitä vanhemmilleen jo kuukausien ajan. Hänen äitinsä sanoo:

”Hän halusi olla oma itsensä heidän edessään, hän halusi nähdä hyväksyttäisiinkö hänet kirkossa, hän halusi puhua asiasta siltä varalta, että seurakunnassa olisi toinenkin HLBT-henkilö, jonka tarvitsi tietää, ettei hän ole yksin.”

Niinpä Savannah kutsui useita ystäviään tulemaan kuuntelemaan häntä ja he kuvasivat tapahtuman (sunnuntaikokoustemme kuvaaminen/äänittäminen kappelilla on kirkon toimintaperiaatteiden vastaista, mutta he olivat vierailijoita eivätkä joko tienneet sitä tai eivät välittäneet siitä). Monet ex-mormonien yhteisön jäsenet – mukaan lukien henkilö, joka keplottelee itsensä sisään mormonitemppeleihin kuvatakseen ihmisiä – tekevät nyt kovasti töitä saadakseen videolle julkisuutta kaikissa mahdollisissa lehdistökanavissa ja sosiaalisessa mediassa.

Kuten tämän tytön vanhemmat tietävät, paasto- ja todistuskokous ei ole paikka pitää puheita, kuten tämä tyttö teki. Hän oli kirjoittanut puheensa paperille ja luki sen puhujakorokkeelta. Kynnyskysymys tässä ei ole kamppaileeko tyttö seksuaalisuutensa kanssa tai kuinka kirkon johtaja hoiti asian. Tässä on selvästi kyse kokouksen päätarkoituksen kaappaamisesta, väärien oppien edistämisestä ja kokemattoman tytön hyväksikäyttämisestä mediatapahtuman luomiseksi. Savannahin annettiin todennäköisesti sanoa paljon enemmän kuin aikuisen olisi annettu sanoa.

Hänen todistuksensa alkaa aivan hyvin.

”Hei, minun nimeni on Savannah ja haluan jakaa todistukseni kanssanne. Uskon, että minulla on taivaalliset vanhemmat. En tiedä puhuvatko he meille, mutta tunnen sydämessäni, että he loivat minut ja he rakastavat minua. Uskon, että taivaalliset vanhempani loivat minut sellaiseksi kuin olen, kaikkine osineni. He eivät tehneet virhettä antaessaan minulle ruskeat silmät tai koska synnyin kaljuna. He eivät tehneet virhettä antaessaan minulle pisamia tai tehdessään minusta lesbon.”

Tähän asti kaikki on hyvin. Jopa seksuaalisuutensa mainitseminen voi olla täysin asiallista osana todistusta paasto- ja todistuskokouksessa. Seuraavaksi, oikeassa todistuksessa, olisi odotettavissa jotain siitä kuinka jokin elämäntapahtuma on auttanut häntä kasvamaan hengellisesti. Mutta Savannah ei tee niin. Hän jatkaa kannanottoaan sanomalla:

”Mikään osa minua ei ole virhe.”

”En valitse olla tällainen eikä se ole mikään villitys.”

”Tiedän, etten ole kauhea synnintekijä, koska olen kuka olen.”

”Tiedän voivani saada kaikki nämä asiat lesbona ja olla onnellinen.”

”Uskon, että jos Jumala on olemassa, hän tietää minun olevan täydellinen juuri sellaisena kuin olen eikä koskaan pyytäisi minua elämään elämääni yksin tai jonkun sellaisen kanssa, johon en tunne viehtymystä.”

Kesken puhettaan hän sanoo: ”Uskon, että Jumala kertoisi minulle, jos olen väärässä.”

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä uskomme, että Hän teki juuri niin. Emme usko Savannahin olevan ”kauhea synnintekijä” sen vuoksi kuka hän on, mutta kirkon opetukset perheestä ja ihmissuhteista ovat selkeästi luettavissa julistuksessa nimeltään Perhe – julistus maailmalle. Tämä on uskomme keskeinen tukipilari. Mormonin näkökulmasta Savannah sanoo, ettei luota Jeesuksen Kristuksen opetuksiin, jotka on saatu profeettojen kautta nykypäivänä.

Mikä taivaallisen Isän suunnitelma on?

Savannah on täysin oikeassa sanoessaan, että Jumala rakastaa häntä ja että me kaikki olemme ainutlaatuisia. Meillä kaikilla on jo syntymästä ollut erilaisia kykyjä ja lahjoja. Meillä kaikilla on jo syntymästä ollut erilaisia intohimoja ja haluja. Meillä kaikilla on jo syntymästä ollut puutteita ja heikkouksia. Ja me kaikki olemme Hänen rakkaita lapsiaan.

Taivaallisen Isän suunnitelma on opettaa meille vaikeuksiemme ja puutteidemme voittamista, jotta voimme kaikki kasvaa. Se on intohimojemme ja halujemme hallitsemista. Se on kykyjemme ja lahjojemme kehittämistä. Hän antoi meille joukon ohjeita, käskyjä, jotka antavat meille suurinta onnea niin kuolevaisuudessa kuin iankaikkisessa elämässäkin. Kysymys kuuluu: uskommeko ja luotammeko Häneen?

Kukaan meistä ei ole täydellinen juuri sellaisena kuin olemme. Kaikilla meillä on vaikeuksia. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa meitä, se vain on kuolevaisuuden yksinkertainen tosiasia. Jotkut ihmiset päätyvät elämään yksin silloinkin kun he ovat uskollisia. Se EI ole rangaistus. Se on yksi elämän monista haasteista.

Mikä meitä odottaa?

Toivon Savannahille kaikkea hyvää, valitsipa hän tulevaisuudessa miten tahansa. Toivon tilanteen rauhoittuvan, kaikkien osapuolten vuoksi. Jokainen lapsi tarvitsee huolenpitoa ja mahdollisuuden kasvaa ja olla varma itsestään ennen kuin heitä aletaan pommittaa maailman metelillä. Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ajattelivat olevansa homoja tai lesboja ollessaan 12- tai 13-vuotiaita ja ovat nyt kuitenkin onnellisia heteroseksuaalisissa parisuhteissaan. Minusta olisi ollut kamalaa, jos he olisivat joutuneet otsikoihin yrittäessään päättää mihin suuntaan heidän elämänsä saattaisi heidät viedä.

Savannahin puheen jälkeen kokousta johtanut kirkon johtaja nousi ylös ja toisti ne kohottavat ja todet sanat, jotka Savannah oli lausunut. Hän ei käyttänyt kovaa kieltä. Hän ei paheksunut. Hän ei tuominnut. Hän ei evännyt Savannahilta tukea Jumalan tyttärenä. Kirkon johtaja vain suojeli sakramenttikokouksen tarkoitusta ja keskitti sen merkityksen takaisin Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Tässä tapauksessa oli vain kyse väärästä ajasta ja paikasta.

Artikkelin on kirjoittanut Scott Gordon ja se on alun perin julkaistu FairMormon.org-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Vastine videoon 12-vuotiaasta tytöstä, joka julistautui lesboksi todistuskokouksessa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Milloin lapselle voidaan alkaa opettaa läheisyydestä? Meillä on paljon ajallista tietoa maailmallisesta seksuaalisuudesta ihmissuhteissa, mutta tässä on muutamia ehdotuksia siihen, miten voit opettaa lapsellesi fyysisestä läheisyydestä hengellisessä asiayhteydessä.

Tee suunnitelma

Ensinnäkin sinun tulee ymmärtää, että keskustelu ruumiista edellyttää pyhyyttä. Minusta on mielenkiintoista, että kun Herra kuvailee fyysistä muotoamme, Hän julistaa: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?” (1. Kor. 6:19). Ruumiillamme ei ainoastaan ole samankaltaisia ominaisuuksia kuin temppelillä; ruumiimme ovat temppeleitä.

Lapsesi ruumis on temppeli. Aina kun keskustelemme lastemme kanssa heidän kehoistaan, seisomme pyhällä maalla. Tunteiden, sanojen, äänensävyn ja hengen pitäisi heijastaa sitä maata, jolla seisomme.

Toiseksi, suunnittele etukäteen. Kun lapsi kysyy kysymyksen, on helpompaa, jos sinulla on jo ajatus siitä, miten vastata, vaikka et tietäisikään, mitä he aikovat kysyä. Tässä muutamia vinkkejä:

Vastaa rehellisesti ja selkeästi.

Kysy lapselta lisäkysymyksiä tai hanki asiasta tietoa ennen kuin vastaat heidän kysymykseensä. Kysy maltillisia, selventäviä kysymyksiä kuten: ”Mitä sinä tiedät asiasta?” Joskus lapset kysyvät ihan jotain muuta kuin ajattelet heidän kysyvän.

Sano mieluummin vähemmän kuin enemmän.

Lapset tarvitsevat täydellisiä, mutta yksinkertaisia vastauksia. Kun he ymmärtävät antamasi vastauksen, he saattavat esittää uuden kysymyksen. He tarvitsevat pieniä tiedon murusia vähitellen, rivi rivin päälle. Jokaisen uuden tiedon murusen tulisi perustua aiemmin kerrottuun tietoon.

Siirrä keskustelua, jos aika ei ole sopiva.

Sovi uusi aika lapsesi kanssa jutellaksesi hänen kanssaan myöhemmin, ja tee sitten niin. Jos et tee niin, he etsivät tietoa muista lähteistä, tai eivät ehkä uskalla tai epäröivät kysyä mitään tulevaisuudessa.
Älä vastaa kysymykseen heti, jos tunnet, että et voi vastata asianmukaisesti.

Voit sanoa: ”Hyvä kysymys. Voinko miettiä sitä vähän aikaa, jotta voin vastata paremmin?”

Toista.

Lapset kysyvät usein samoja asioita monta kertaa, koska he eivät muista kerralla kaikkea. Vastaa heille kärsivällisesti ja johdonmukaisesti.

Älä naura lapsen kysymykselle.

Joskus lapset kysyvät mielestämme hassuja kysymyksiä. Mutta jos lapsen kysymykselle nauretaan, he saattavat lakata kysymästä niitä meiltä. Heitä saattaa myös alkaa hävettää, tai he saattavat tuntea olonsa tyhmäksi tai kiusaantuneeksi. Seksuaalisuus on pyhää. Vaikka lapsi kysyisi hassun kysymyksen, siihen tulee vastata pyhyyden hengessä.

Mitä sanoa?

Nyt kun sinulla on suunnitelma, saat vinkkejä siihen, mitä sinun tulisi opettaa lapsillesi heidän ruumiistaan ja seksuaalisuudestaan:

Puhu ruumiinosista niiden oikeilla nimillä.

Hengelliset johtajamme ovat opettaneet meille, että meidän täytyy puhua lapsillemme ”suoraan mutta kunnioittavasti”, ja käyttää anatomisesti oikeita nimityksiä ruumiinosista ja -toiminnoista. Tämä auttaa lapsia kypsymään tuntematta häpeää omasta kehostaan ja sen toiminnoista. Slangisanat ruumiinosista ja -toiminnoista ovat epäkunnioittavia sitä temppeliä kohtaan, jossa henkemme asuvat ja joka on tehty Jumalan kuvan mukaisesti.

Opeta, mikä on soveliasta ja mikä epäsoveliasta koskettelua.

Opeta lapsillesi, että jos ja kun joku koskettaa heitä tavalla, joka tuntuu epämukavalta (sen ei tarvitse olla seksuaalista tai intiimialueen koskettelua), heidän tulisi kertoa siitä luotettavalle aikuiselle. Sitten kuuntele, kun lapsesi kertoo sinulle, että hän ei pitänyt siitä tavasta, miten joku kosketti häntä, vaikka se johtuisi vain siitä, että hän ei pidä kutittelusta tai poskien nipistelystä.

Tämä kasvattaa luottamusta. Lapsesi tietää, että kuuntelet, jos hän kertoo sinulle jostakin isommasta asiasta, joka on saattanut oikeasti olla epäsoveliasta. Pienille lapsille on tärkeä taito oppia, että hyväksikäytöstä kertominen on hyvä asia, koska sen estäminen on hyvin vaikeaa.

Opeta lapsiasi kunnioittamaan toisten kehoja.

Lääkärileikkien leikkiminen on yleistä lapsuudessa sekä samaa että eri sukupuolta olevien lasten kanssa. Jos löydät lapsesi leikkimässä tällaista leikkiä, pysy rauhallisena. Muista, että puhutte ruumiista, ja ne ovat pyhää maata. Voit sanoa: ”Mikä leikki tämä on? Te molemmat hymyilette, joten sen täytyy olla hauskaa. On aika laittaa vaatteet takaisin päälle ja tulla keittiöön.”

Joskus lapset leikkivät jotain leikkiä nähdäkseen toisen lapsen alasti, koska he ovat uteliaita. Selitä, että uteliaisuus toisen ruumista kohtaan on hyväksyttävää, mutta jokaisen ruumis on yksityisasia. Meidän täytyy kunnioittaa toisten ruumiita ja leikkiä vaatteet päällä. Muistuta lasta, että hänen ruumiinsa kuuluu vain hänelle ja että vain määrätyt henkilöt saavat katsoa ja koskettaa sitä.

Mieti, mitä yksityisyys merkitsee lapsellesi.

Nuoret lapset eivät ymmärrä yksityisyyden käsitettä. Pienten lasten vanhempia häiritään jatkuvasti esimerkiksi kylpyhuoneessa. Pienelle lapselle ei ole haitallista nähdä vanhempaansa alastomana.

Vanhempien tulisi päättää, milloin heistä alkaa tuntua epämukavalta antaa lapsen nähdä heidät alastomina, tai kun heidän lapsensa alkavat kikatella ja heistä on epämukavaa nähdä vanhempansa alastomina (tämä koskee myös kylpemistä vastakkaista sukupuolta olevan lapsen kanssa). Silloin on aika järjestää hieman enemmän yksityisyyttä. Huomaa myös, että lapset jo luonnostaan kaipaavat enemmän yksityisyyttä noin 4-7-vuotiaana.

Opeta lapsillesi, miten pukeudutaan soveliaasti.

Vaatetus liittyy myös yksityisyyteen. Voit yhdistää käsitteet vaatetuksesta, yksityisyydestä ja siveellisyydestä pienille lapsille. Esimerkiksi, vaatetuksen tarkoitus on antaa yksityisyyttä ja osoittaa kunnioitusta erityisiä ruumiinosia kohtaan. Me käytämme määrätynlaisia vaatteita ollaksemme siveellisiä ja pitääksemme ruumiimme pyhinä.

On myös hyvä aloittaa pornografian haitoista opettaminen (keskustelu, joka pitäisi käydä noin 7–9-vuotiaana). Kun lapset ymmärtävät, mitä siveellisyys on, he ymmärtävät myös, miksi heidän tulisi välttää sellaisten kuvien katsomista, joissa ihmisillä ei ole vaatteita.

Opeta raskaudesta ja syntymästä.

Lapset eivät ymmärrä asioita kuten aikuiset, eivätkä synnytyksen vaiheet ole vielä pelottavia, inhottavia tai noloja, kuten vanhempien lasten kohdalla saattaa olla. Heistä se on kiehtovaa. Heistä on ihanaa oppia omasta temppeleistään ja taivaallisen Isän heidän ruumiilleen antamista kyvyistä. Aloita opettaminen siitä, miten vauva kasvaa ennen kuin kerrot synnytyksen eri vaiheista.

Muista, että itsensä tutkiminen on normaalia ja hyväksyttävää.

Pienet lapset pitävät itsensä koskettelusta. He koskettelevat koko ruumistaan ja haluavat tietää eri ruumiinosien tarkoituksen. Tällainen koskettelu on normaalia tutkimista, jossa ei ole seksuaalista ärsykettä. Saattaa kuitenkin olla hermostuttavaa löytää lapsesi hieromasta intiimialuettaan.

Pikkulapsille voi sanoa: ”Ruumiisi koskettaminen kaikkialta tuntuu hyvältä.” Leikki-ikäiselle voi sanoa: ”Tuntuu mukavalta koskettaa sieltä, mutta se ei ole sopivaa silloin, kun paikalla on muita ihmisiä.” Esikoululaiselle voi sanoa: ”Tiedän, että tuolla tavalla itsesi koskettaminen tuntuu hyvältä; nuo kehon osat ovat erityisiä.” Sitten voitte ohjata heidän huomionsa muuhun toimintaan.

Itsensä tutkimisesta voi tulla ongelma, jos se jatkuu 6-8 vuoden ikään. Silloin siitä tulee tarkoituksenmukaisempaa ja se voi muuttua itsensä tyydyttämiseksi murrosiän aikana. Jos löydät vanhemman lapsesi hieromassa itseään, voit sanoa: ”Ruumiisi on temppeli. Ruumiimme täytyy pysyä viattomana ja puhtaana kuten temppeli. Me odotamme, kunnes aika ja paikka ovat sopivia seksuaaliselle kosketukselle.”

Selitä, että nuo ruumiinosat ovat luotu tuomaan nautintoa. On kuitenkin odotettava aikaa, jolloin henkemme ovat valmiita seksuaalisiin kokemuksiin. Tuo aika on avioliitossa.

Puhu lapsellesi fyysisestä läheisyydestä ennen kuin he oppivat siitä epäsoveliaasta tai epämääräisestä lähteestä.

6–8-vuotiaat lapset ovat valmiita tietämään seksin määritelmän. On järkevää opettaa lapsille, mitä seksi on, kun he ovat vielä viattomia eikä Saatanalla ole voimaa hämärtää heidän arvostelukykyään.

Sosiaalisesti tämän ikäiset lapset jakaantuvat samaa sukupuolta oleviin ryhmiin, eivätkä ole vielä kiinnostuneita ”kokeilemaan” seksuaalisia käyttäytymismalleja. He eivät ole vielä nolostuneita, kyynisiä eivätkä vaikeasti lähestyttäviä, vaikka alkavatkin haluta luonnostaan yksityisyyttä. He uskovat sinua, vanhempaansa, enemmän kuin kenenkään muuta tässä iässä.

Tämän lisäksi Saatanalla ei ole voimaa hämärtää heidän arvostelukykyään ”pimeyden sumuilla”. Presidentti Eyring selittää: ”Perheellä on etulyöntiasema lapsen elämään kahdeksana ensimmäisenä vuotena. Noina suojeltuina vuosina, Saatana ei voi Jeesuksen Kristuksen sovituksen vuoksi käyttää pimeyden sumuja piilottaakseen takaisin kotiin vievän polun.” (Henry B. Eyring, ”Help Them on Their Way Home”, huhtikuu 2010).

On järkevää opettaa lapsille, mitä seksi on, kun he ovat vielä viattomia eikä Saatanalla ole voimaa hämärtää heidän arvostelukykyään. Heillä saattaa silti olla joitakin vääriä ajatuksia ja he saattavat tehdä virheitä, mutta kun opetat heille Kristuksesta, he tuntevat luonnostaan vetoa Häneen ja tuntevat, mikä on oikein.

Tämä on aika opettaa heille vanhurskautta ja moraalia ja odottaa heidän elävän sen mukaan! Nämä opetukset pysyvät heidän mukanaan myös myöhempinä vuosina.

Opeta lapsellesi, että fyysinen läheisyys on tärkeä osa aviosuhdetta.

Yksi läheisyyden tarkoitus aviosuhteessa on saada lapsia. Sille on kuitenkin myös muita perusteita kuin vain lapsen luominen. Oman lapsesi tulisi tietää tämä. Jotkut vanhemmat saattavat unohtaa, että lapset eivät välttämättä ymmärrä, että avioliitossa läheisyydellä on suurempi merkitys kuin lasten luominen. Tai ehkä heistä on vain vaikeaa puhua läheisyyden merkityksestä muuten kuin lisääntymistarkoituksessa.

Monet vanhemmat sivuuttavat nämä myönteiset viestit läheisyydestä ja menevät suoraan ”älä tee sitä ennen kuin olet naimisissa” -osioon. Suhdeviestit kertovat rakkaudesta, läheisyydestä, kunnioituksesta ja kommunikoinnista liitossa. Fyysinen läheisyys sitoo parin yhteen tavalla, jota mikään muu rakkauden teko ei voi korvata. Seksi on lasten saamista varten, mutta myös nautinnon ja yhteenkuuluvuuden luomista varten avioliitossa.

Ole esimerkki

Näytä lapsillesi, miltä hyvät, vastuulliset, rakastavat vanhemmat näyttävät. He oppivat paljon läheisyydestä, rakkaudesta ja kunnioituksesta seuraamalla sitä, miten heidän vanhempansa ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Pysy myönteisenä

Kun keskustelette temppelistä lapsenne kanssa, olet luonnostaan tietoinen siitä, millaista kieltä käytät. Et halua käyttää kielteisiä lauseita kuten: ”Älä mene sinne kuin vasta vanhempana” tai ”Syntiset ihmiset eivät voi mennä temppeliin.” Koska haluat, että lapsesi odottaa pääsevänsä pyhään temppeliin jonakin päivänä, kohdistat heidän katseensa temppeliin käyttämällä rohkaisevia lauseita kuten: ”Pääset sinne jonakin päivänä.”

Katsomme tulevaisuuteen ja keskitymme siihen, mitä lapsemme kokevat temppelin kauneudessa ja pyhyydessä. Kohdistakaa lapsenne katse myös heidän oman ruumiinsa kauneuteen ja pyhyyteen. Seksuaalinen kanssakäyminen on ainutlaatuinen osa aviosuhdetta. Antakaa lastenne odottaa sitä innolla! Rohkaiskaa heitä kanavoimaan energiansa valmistautumiseen soveliasta aikaa varten, jotta he voivat hyötyä seksuaalisista kokemuksistaan avioliitossa. He haluavat todennäköisemmin odottaa, jos he ymmärtävät seksuaalisten kokemusten myönteisen ja hengellisen voiman avioliitossa, joka on enemmän kuin se, mitä maailma heille opettaa.
Alkuperäisen artikkelin kirjoittanut Cherri Brooks ja se on julkaistu ldsliving.com -sivustolla otsikolla ”Teaching Young Children About Physical Intimacy: Tips for LDS Parents.”

Suomi ©2017 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Fyysisestä läheisyydestä opettaminen pienille lapsille: vinkkejä vanhemmille appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Hän kirjoitti äskettäin tämän kirjoituksen blogiinsa ja antoi meille luvan julkaista sen kokonaisuudessaan.

Oman kokemukseni mukaan homoseksuaalina mormonina oleminen on tuntunut siltä, kuin istuisin päivällispöydässä katsellen kaikkien muiden nauttivan ruoasta ja keskustelusta. Keskustelu tuntuu keskittyvän ruokaan ja siihen, miten hyvältä se maistuu. Mutta vain ne, jotka ovat perinteisessä heteroseksuaalisessa avioliitossa, saavat syödä. Me muut voimme vain istua ja katsella.

Niinpä haluan lähteä tuosta pöydästä ja etsiä muita pöytiä, joissa voin osallistua ateriaan homomiehenä, joka on homosuhteessa. Kun nousen ylös poistuakseni, minua varoitellaan siitä, että tämä on se pöytä, jonka ääressä Jumala haluaa minun istuvan, ja minun pitäisi jäädä, jos haluan palata Hänen luoksensa. ”Mitä?” vastasin epäuskoisesti. ”Pitääkö minun jäädä tämän pöydän ääreen, jossa kaikki asiat käsittelevät perinteisiä suhteita, samalla kun minulta kielletään se, mikä tuntuu minusta niin luontevalta? Onko tämä se Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, joka tuo iloa ja rauhaa? Niin ei voi olla!”

Pöydän ääressä istuvat ovat hiljaa, eivätkä tiedä, mitä vastata. Kiusallinen jännitys on melkein käsin kosketeltava. Katson tarkoituksella heitä silmiin ja kysyn: ”Miten kenenkään homoseksuaalisen kirkon jäsenen voidaan odottaa jäävän tämän pöydän ääreen, jota kutsumme Jeesuksen Kristuksen evankeliumiksi? Varmastikaan kukaan meistä, joka on samassa tilanteessa, ei pysty tekemään niin kovin kauan!”

Henkilökohtainen kokemus

Voin puhua omasta kokemuksestani, että olen maistanut ruokaa noista toisista pöydistä ja olen tuntenut itseni ravituksi ja nälkäni oli tyydytetty täysin näissä homosuhteissa tunnetasolla ja fyysisesti. Olin onnellinen. Mutta Jumala kutsui minut takaisin pöytäänsä, joten vastahakoisesti ja surren palasin takaisin. Pitkän aikaa heristin nyrkkiäni Jumalalle ja sanoin: ”Tämä on liian vaikeaa ja liian yksinäistä, eikä se ole reilua. Jos rakastaisit minua, et pyytäisi minulta niin vaikeita asioita!”

Nojaan poispäin päivällispöydästä, johon minut oli kastettu, suljen silmäni ja työnnän syrjään keskustelut ympärilläni. Keskustelen Jumalan kanssa murheistani ja suruistani ja anon ymmärrystä. Monien kiivaiden keskustelujen ja kyynelten jälkeen avaan silmäni ja näen päivällisasetelman vähän erilaisena. Ruoka tai keskustelu ei ole muuttunut, mutta minun näkökulmani on.

Uusi näkökulma

Nykyään ymmärrän, että kyse ei ole perinteisen avioliiton ja ihmissuhteiden juhlimisesta. Kyse on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin juhlimisesta. Nämä ovat parannuksen, uskon, toivon, armeliaisuuden, Hengen lahjojen, palvelun, hyvyyden, liittojen, ilon ja sovituksen juhlat. Näitä ruokia voin syödä nyt vapaasti, nautiskella niiden mausta ja tuntea tyydytystä monin tavoin.

Olen nyt mukana keskustelussa muiden pöydän ääressä istujien kanssa ja tunnen iloa jakaessani rakkauteni ruokaa kohtaan – Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan. Olen onnellinen ja tiedän, että tämä on kestävää. Mutta tunnen yhä kipua siitä, että minun ei sallita tuoda ilmi tunteitani ja fyysistä viehtymystäni, joka on todellista ja syvää. Niinpä jatkan viisauden ja ohjauksen etsimistä Jumalalta. Hän tietää tilanteeni ja ohjaa minua niin, että voin olla Hänen pöytänsä ääressä ja ruokkia sieluani.

Yritän harjoittaa uskoani Kristuksen sanoin: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh. 6:35).

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Josh Searle ja se on julkaistu ldsliving.com -sivustolla otsikolla  ”Gay Mormon Shares What It’s Like Being Gay in Family-Oriented Church (+ The Powerful Insight That Changed His Perspective))”

Suomi ©2017 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Homoseksuaalinen mormoni kertoo, millaista on olla homoseksuaali perhekeskeisessä kirkossa (+ voimallisen oivalluksen, joka muutti hänen näkökulmansa) appeared first on SeuraaKristusta.fi.