Talvella 1838 kuvernööri Lilburn W. Boggs antoi tuhoamismääräyksen, joka pakotti tuhansia mormoneja jättämään Missourin 8. maaliskuuta 1839 mennessä tai heidät tapettaisiin. Mutta minne he menisivät?

Heidän rakas profeettansa Joseph oli vangittuna Libertyn vankilassa muiden ensimmäisen presidenttikunnan jäsenten kanssa. Boggin aikarajan lähestyessä enemmän kuin 7000 myöhempien aikojen pyhää tarpoi lumen ja mudan läpi yli 300 kilometriä itään Mississippijoen rantatörmälle. He toivoivat voivansa ylittää petollisen ja jäisen veden päästäkseen Illinoisiin. Enemmistö heistä päätyi pieneen Illinoisin kaupunkiin Quincyyn.

Quincyn asukkaat osoittivat merkittävää rakkautta ja myötätuntoa tullessaan kärsivien pakolaisten apuun. He keräsivät lahjoituksia avustaakseen syrjäytettyjä pyhiä. Paikalliset johtajat kokoontuivat useita kertoja miettiäkseen, kuinka auttaa paossa olevia mormoneja. Myöhempien aikojen pyhien ahdingoista keskusteltiin usein paikallisissa lehdissä. Esimerkiksi Quincy Whig-lehdessä kirjoitettiin 2. maaliskuuta 1839 seuraavaa:

”Mormonit – Kehoitamme kaikkia hyväntahtoisia ja inhimmillisiä kiinnittämään huomiota osan näiden ihmisten puutteenalaiseen tilaan. Suuri joukko perheitä on leiriytynyt Mississippin vastakkaiselle rantatörmälle odottaen tilaisuutta ylittää joki. Ymmärtääksemme he ovat lähes vailla välttämättömiä tarvikkeita. Armottomien sortajien ryöstettyä heiltä Missourissa useimmissa tapauksissa lähes kaiken, heidät on pakotettu kiirehtimään pois osavaltiosta. — Jos Missourin epäoikeudenmukaiset ihmiset ovat heittäneet heidät rannikoillemme rutiköyhinä, inhimillisyys velvoittaa meidät auttamaan heitä kaikin voimin.”

Amerikan maalaisseutua

Huolimatta pienestä 1500 henkilön asukasluvustaan Quincy vastaanotti yli 5000 mormonipakolaista tarjoten heille epätoivoisesti tarvittua ruokaa, suojaa, työtä ja terveydenhuoltoa. Näiden epätoivoisten pakolaisten joukossa oli profeetan vaimo, Emma Smith.

Miehensä vielä ollessa vankilassa ja pelokkaana riskeeraamaan vankkureita putoamaan jään läpi, hän käveli jäätyneen Mississippijoen yli kantaen kahta lastaan käsivarsillaan kahden muun takertuessa hänen hameeseensa. Hän toi mukanaan myös profeetan Raamatunkäännöksen käsikirjoituksen, joka oli huolellisesti pakattu hänen mekkonsa laskosten alle.

Lisäksi Joseph Smithin vanhemmat Joseph Smith Sr. ja Lucy Mack Smith sekä joitain heidän perheenjäseniään olivat niiden joukossa, jotka saivat turvapaikan Quincyssa. Jossain vaiheessa Josephin vanhemmat, hänen sisarensa Lucy sekä veljensä Don Carlos ja Samuel perheineen kaikki oleskelivat samassa vuokratussa talossa neljän muun perheen kanssa. Lucy Mack kirjoittaa muistelmissaan:

”Muutamassa päivässä Samuel muutti perheineen toiseen taloon, minkä jälkeen oli vähemmän tungosta. Pian hänen lähtönsä jälkeen Lucy [Smith] sairastui erittäin vakavasti ja muutamaan päivään ei suostunut ottamaan minkäänlaista ravintoa. Mutta minulla ei ollut pitkään etuoikeutta pitää hänestä huolta, sillä pian sairastuin itse koleraan. – Kaikki mitä pystyttiin saamaan, minkä ajateltiin olevan hyväksi sellaiseen sairauteen, käytettiin tilanteessani; mutta ilman vaikutusta. – Sairauteni aikana Samuel kantoi Lucyn portaita alas katsomaan minua, sillä he eivät olettaneet minun elävän enää pitkää aikaa. – Sinä aikana, kun olimme sairaita, Quincyn naiset lähettivät meille kaikki herkut, jonka kaupunki tuotti. Itse asiassa olimme kaikkein ystävällisimpien naapureiden ympäröimiä.”

Sellaisen mormonipakolaisten tulvan takia Quincyn asuinolot olivat niukat. Kuitenkin Quincyn asukkaiden epäitsekäs palvelu ja uhrautuminen antoi pyhille aikaa parantua, järjestäytyä uudelleen ja hankkia maata 75 kilometriä pohjoisessa sijaitsevasta Commercen kaupungista (myöhemmin nimetty Nauvooksi).

Huhtikuussa 1839 Joseph Smith ja hänen veljensä Hyrum ”päästettiin pakoon” Libertyn vankilasta. He saapuivat Quincyyn huhtikuun 22. päivä myöhempien aikojen pyhien iloksi ja helpotukseksi. Muutamaa viikkoa myöhemmin pidetyssä konferenssissa profeetta neuvoi pyhiä jättämään Quincyn, jotta he voisivat perustaa oman kaupunkinsa.

Vuonna 1841 Joseph Smith, Hyrum Smith ja Sidney Rigdon antoivat lausunnon Nauvoossa, joka ilmaisi pyhien arvostuksen Quincyn asukkaita kohtaan. Siinä sanottiin: ”Olisi mahdotonta luetella kaikki ne, jotka jalomielisesti tulivat apuumme suuren ahdingon aikana. Kuten laupias samarialainen, he kaatoivat öljyä haavoihimme ja antoivat auliisti sitä mitä välttämättä tarvitsimme. Quincyn asukkaat ja ihmiset Illinoisissa yleisesti näyttivät kannustavan toisiaan rakkauden työssä.”

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jamie Armstrong ja se julkaistiin osoitteessa ldsliving.com. Artikkelin on suomentanut Hanna-Martta Maljanen.

The post Kaupunki, joka pelasti 5000 mormonipakolaista appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Muistan yllättyneeni kuullessani tuttavani lausuvan varmuudella ja tyynesti seuraavat neljä sanaa: ”Minä en pelkää kuolemaa.” ”Todellako?” kysyin.

Paljon on muuttunut tuosta päivästä, noin 35 vuoden takaa. En ollut hereillä tuolloin, hengellisesti. Silmäni olivat kiinni, Jumala ei ollut niitä vielä yliluonnollisilla voimillaan avannut. Toisin sanoen, tuo tapaus edelsi aikaa, jolloin opin tuntemaan henkilökohtaisella tasolla, mitä Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi opettaa Kristuksen rakkaudesta, palvelutyöstä, sovituksesta, ylösnousemuksesta ja pelastussuunnitelmasta meitä kaikkia varten.

Eräänä elokuisena päivänä vuonna 1980 kaikki muuttui ja sitä seurasi 25 vuotta totuuden etsintää. En enää pelkää kuolemaa, odotan innolla näkeväni Vapahtajan ja Taivaallisen isän sekä rakkaani jälleen. Kuolema on vain portti. Taivas on todellinen.

Häkellyin avatessani Uuden Testamentin ensimmäistä kertaa, tiedonnälkäisenä etsien vastauksia elämän tarkoituksesta ja Jumalan ja hänen Poikansa todellisesta luonteesta. Häkellyin ymmärtäessäni, että Jeesus kuoli puolestani kirjaimellisesti, hän kuoli puolestani hengellisesti. Hän oli konkreettisesti pelastanut minut vain muutamaa päivää aikaisemmin puuttuen ajatusmalliin, jonka seurauksena olisin ottanut hengen itseltäni. En edennyt epätoivoisen suunnitelmani mukaan, sillä jokin erehtymättömän selvä kosketti sieluani. Kun Hän puhuu, emme epäile. Emme välttämättä alkuun ymmärrä sen olevan Hän, mutta lopulta tiedämme sen – ainakin ymmärrämme meitä iskeneen totuuden hellä miekka, kuten minua silloin. (Pyhä henki, totuuden puolestapuhuja, todistaa totuudesta ja vahvistaa totuutta. Nykypäivän yhteiskunta on menettänyt luottamuksen tähän mahdollisuuteen. Todistan siitä. Voit henkilökohtaisesti tietää, että Jeesus kuoli, sovitti syntisi ja kirjaimellisesti nousi kuolleista.)

Tämä tieto sovituksesta, ylösnousemuksesta, pelastuksesta ja näiden totuuksien palautuksesta muutti elämäni ja näkökulmani pysyvästi.

Sittemmin, oppiessani tuntemaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden, kuten sitä opetetaan vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, jonka hän itse perusti ja uudelleen järjesti aikanamme, olen ihastellut lahjojamme ja ihmetellyt taipumustamme väheksyä niitä populaarikulttuurissa.

Jeesus-seminaari

Muistan Jeesus-seminaarin, kuinka akateemisten asiantuntijoiden ryhmä kokoontui yhteen valiten erivärisiä helmiä ilmaisemaan mielipiteitään siitä, olivatko tietyt evankeliumien tapahtumat todella Jeesukseen liittyviä vai eivät. Tämän mielipiteiden vaihdon päätteeksi he ”julkaisivat” tulokset, niin epätieteellisiä ja naurettavia kuin ne olivatkin, kylväen nuoriin hedelmällisiin mieliin epäilystä ja epäuskoa. Suren näiden masentuneiden puolesta ja toivon, että tämä tavoittaisi edes yhden teistä. Tiedän sen epäuskon tuoman toivottomuuden ja halun löytää totuus. Tiedän jotain siitä ensimmäisestä, sen tyhjyyden, sen aukon, jonka vain Jumala ja totuus voi täyttää. Jeesus-seminaari ei sitä voi tehdä. Lukemalla Jumalan sanaa ja vilpittömästi kysymällä Jumalalta, onko se totta, voit saada jumalallisia vastauksia, selvästi ja ymmärrettävästi. Lupaan sen.

Pääsiäisohjelman valmistaminen: Usko lupaukseen

Pääsiäisen lähestyessä käytin ylimääräistä aikaa tutkiskeluun valmistellessani kertomusta, joka oli tarkoitus esittää jumalanpalveluksessamme, sakramenttikokouksessamme (jossa nautimme valtuudella siunattua leipää ja vettä, jotka kuvastavat Kristuksen sovitusta ja sitä seurannutta ylösnousemusta sekä halukkuuttamme seurata ja muistaa Häntä päivittäin). Muistan lukeneeni uudelleen ja uudelleen ylösnousemuksen tapahtumista, kunnes huomasin selvän kaavan:

Paikalla oli niin monia silminnäkijöitä.

Paikalla oli niin monia epäilijöitä, myös silminnäkijöiden joukossa, kunnes he saivat oman henkilökohtaisen todistuksen (hengellisesti, ja Tuomaan tapauksessa myös fyysisesti).

Naiset, jotka näkivät Jeesuksen, löydettyään ensin kiven vieritettynä pois haudan suulta ja haudan tyhjänä, menivät ja kertoivat siitä opetuslapsille. He eivät uskoneet näitä naisia! (Luuk. 24:10-12)

Apostolit, jotka olivat matkalla Emmaukseen, olivat hämmentyneitä. Ylösnoussut Vapahtaja ilmestyi heille, todistaen Hänen täyttämistään lupauksista – Hän kuolisi ja nousisi ylös kolmantena päivänä. (Luuk. 24:13-31)

Tuomaan täytyi pistää kätensä Jeesukseen kylkeen uskoakseen. (Joh. 20:27-29)

Mutta kaikki nämä ja sadat muut silminnäkijät todistivat jossain vaiheessa Hänen elämänsä todellisuudesta ja seisovat iankaikkisina todistajina Jeesuksesta Kristuksesta. Apostolit myös todistivat Hänen nousseen taivaaseen ja ilmoittivat Hänen samoin palaavan.

Lopulta kaikki apostolit ja uskolliset silminnäkijät oppivat tietämään, että kaikki mitä Jeesus lupasi, profetoi, puhuu, puhui, tulee puhumaan, on totta. Voimme laskea täyden painon Hänen lupauksilleen. Niistä vähäisin ei suinkaan ole, että Hän on ylösnoussut ja sen seurauksena mekin tulemme olemaan.

Ylösnousemus voi olla meille kirkas ja kaunis, ei pelottava

Runsaat hengelliset todisteet ylösnousemuksesta

Saanen jakaa kanssanne muutaman muun syyn harkita uudelleen ylösnousemuksen todellisuutta, jos olette menettäneet uskonne siihen tai ette ole koskaan kuulletkaan Jeesuksesta Kristuksesta. Tärkein hengellinen todiste ylösnousemuksesta löytyy, jälleen, kun tarkastelet Jumalan sanaa ja kirjoitusten kohtia, joista kerron lisää alla, ja sen jälkeen kysyt suoraan Jumalalta ovatko ne totta vai eivät. Teetpä sen sitten ensimmäistä kertaa tai oletpa menettänyt uskosi ja pohdit ja epäilet edelleen…

Ylösnousemus: Hengelliset todisteet: Jeesuksen tyhjä hauta

Hauta oli tyhjä. Jeesusta ei koskaan löytynyt toisesta haudasta – jos roomalaiset olisivat halunneet pitää kiinni huhuista, että kyseessä oli väärä hauta, he olisivat voineet kaivaa esiin toisen. Sitä paitsi, enkelit ilmoittivat haudan olevan tyhjä ja naiset olivat käyneet haudalla aikaisemmin, joten he tunsivat haudan. Tämä kumoaa epäilijöiden tukeman hölynpölyn siitä, että Jeesuksen ruumis olisi varastettu tai että naiset olisivat olleet väärässä paikassa. Jälleen, kysy Jumalalta, älä ihmisiltä, mitä siellä tapahtui. Ystävällisesti, lue tapahtumista itse. (Mark. 16:1-8)

Ylösnousemus: Hengelliset todisteet: Naiset silminnäkijöinä

Pyhät naiset, Magdalan Maria, Salome ja muut olivat silminnäkijöinä Kristuksen ylösnousemukselle. Raamattu viittaa, että Kristus ilmestyi ensimmäisenä Magdalan Marialle ja muille pyhille naisille. Jeesus, joka aina osoitti erityistä arvostusta näitä naisia kohtaan, kunnioitti heitä ensimmäisinä silminnäkijöinä hänen ylösnousemukselleen. Miespuoleiset evankeliumien kirjoittajat kirjasivat tämän ylös, samoin kuin apostolien epäuskon, kunnes nämä näkivät itse. (Mark. 16:9-11, Matt. 28:1-10)

Ylösnousemus: Hengelliset todisteet: Jeesuksen apostolien apostolinen todistus

Ristiinnaulitsemisen jälkeen Jeesuksen apostolit olivat peloissaan, sillä he ajattelivat, että heidät tapettaisiin seuraavaksi, mutta heidän sydämensä olivat muuttuneet heidän ymmärrettyään täysin, että Kristus oli todella ylösnoussut. Tuo muutos oli seurausta siitä, että he näkivät Mestarinsa, fyysisesti kuolleista nousseena. Kristus ei ainoastaan ilmestynyt heille lukitussa huoneessa, vaan myös Gennesaretin järven rannalla ja vielä uudelleen vuorella. Nähtyään Jeesuksen elävän, Pietari ja toiset lähtivät kodeistaan saarnatakseen kainostelematta ylösnousseesta Kristuksesta. Heidän silmänsä olivat nyt täysin auenneet ja siitä, mitä he olivat nähneet epäselvästi lasin läpi, tuli heille elämän todellisuutta. Viimein he ymmärsivät Jeesuksen todella olevan, kuka hän väitti olevansa, Hän oli Sovittaja ja Ylösnoussut Herra. Marttyyrikuolemiinsa asti he julistivat todistustaan, jonka olivat saaneet Jumalan apostoleina. (Mark. 16:14, Luuk. 24:32-43, Joh. 20:19-23)

Ylösnousemus: Hengelliset todisteet: Jaakob

Jaakob, Jeesuksen veli, oli toinen epäilijä, toinen skeptikko, jolla oli vaikeuksia ymmärtää, että Jeesus todella oli Messias. Kuitenkin Raamatussa kerrotaan, että myöhemmin Jaakob johti kirkkoa Jerusalemissa pelottomasti, vaikka hänet lopulta kivitettiin kuoliaaksi uskonsa tähden. Miksi? Raamatussa kerrotaan ylösnousseen Kristuksen ilmestyneen hänelle. Jaakob ja apostolit olivat innokkaita lähetyssaarnaajia ja henkilökohtaisia silminnäkijöitä ylösnousseelle Kristukselle. Tämän tunteen palon ja todistamisen johdosta kirkko kasvoi tuolloin räjähdysmäisesti, leviten Jerusalemista etelään Roomaan ja kauemmas. 2000 vuoden ajan henkilökohtaiset todistukset ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen ovat muuttaneet ihmisten elämiä, ja muuttavat edelleen. (1. Kor. 15:7)

Kristuksen avulla mekin  voitamme kuoleman

Ylösnousemus: Hengelliset todisteet: Suuri joukko silminnäkijöitä

Yli 500 silminnäkijän joukko näki ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen. Se ei ole mikään pieni määrä silminnäkijöitä! Apostoli Paavali kuvaa tätä tapausta Raamatun kohdassa 1. Kor. 15:6. Hän kertoo, että useimmat näistä miehistä ja naisista olivat vielä elossa hänen kirjoittaessaan tätä kirjettä n. 55 jKr. Epäilemättä he levittivät sanaa tästä ihmeestä. Pienemmätkin ryhmät näkivät ylösnousseen Kristuksen, kuten apostolit sekä Kleopas ja hänen toverinsa. He kaikki näkivät saman henkilön, ja apostolien tapauksessa, he jopa koskettivat Jeesusta ja näkivät hänen syövän ruokaa. Hallusinaatio, eikä! Mutta kysykää Jumalalta, pyydän.

Ylösnousemus: Hengelliset todisteet: Paavalin kääntymys

Paavalin kääntymys on mahtava ja todellinen tapaus. Olen monia kertoja pyörittänyt sitä päässäni kuin elokuvaa, havainnollistaakseni sitä ja oppiakseni siitä. Saul Tarsolaisena hän oli kirkon aggressiivinen vihaaja ja vainoaja. Ylösnousseen Kristuksen ilmestyttyä Paavalille Damaskoksen tiellä hänestä tuli kristinuskon voimallisin lähettiläs. Hän kesti viisi ruoskintaa, kolme pahoinpitelyä, kolme haaksirikkoa, kivityksen, köyhyyttä ja vuosien pilkkaamisen. Lopulta Rooman keisari Nero mestautti Paavalin, sillä hän ei suostunut kieltämään uskoaan Jeesukseen. Mikä kannatteli Paavalia läpi näiden kestämättömien vaikeuksien? Varma ja kiistämätön henkilökohtainen todistus Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajana, Lunastajana ja Ylösnousseena Herrana. Hänen kohtaamisensa Kristuksen kanssa oli todellinen ja henkilökohtainen. (Ap. t. 9:1-20)

Ylösnousemus: Hengelliset todisteet: Jeesus vierailee Amerikan mantereella

Tämä ei lopu tähän! Vapahtaja ilmestyi Amerikassa ylösnousemuksensa jälkeen! Tämä on siis toinen todistus toiselta mantereelta, että hän todella on kuka hän väittää olevansa ja voimme palata kirkastettuun ruumiiseemme tämän elämän jälkeen, Hänen ylösnousemuksen lahjan kautta. Tästä tapahtumasta kerrotaan toisessa todistuksessa Jeesuksesta Kristuksesta, jota kutsutaan Mormonin kirjaksi.

Tämä pyhä kirjoitus, Mormonin kirja, tarjoaa jälleen uuden voimallisen todistuksen ylösnousemuksesta mitä merkittävimmällä tavalla. Siinä kerrotaan, että Vapahtaja ilmestyi Runsauden kaupungissa sijaitsevaan temppeliin kerääntyneelle väkijoukolle ja Herra kutsui heitä tulemaan luokseen ”voidaksenne pistää kätenne minun kylkeeni sekä voidaksenne tunnustella naulojen jälkiä käsissäni ja jaloissani, jotta tietäisitte, että minä olen Israelin Jumala ja koko maan Jumala ja surmattu maailman syntien tähden (3. Nefi 11:14)”. On arvioitu, että koska paikalla oli 2500 ihmistä ja he menivät hänen luokseen ”yksitellen” (3. Nefi 11:15, 17:25), täytyi tämän kestää tunteja, vaikka oletettaisiin jokaisen viettäneen vain muutamia sekunteja Herran kanssa. Pelkästään Hänen näkemisensä ei ollut riittävä todiste ylösnousemuksen todellisuudesta, sillä henki voi näyttää käsinkosketeltavalta ruumiilta (Eter 3:6-16) ja lihaa ja luuta olevan ruumiin voidaan uskoa olevan henki (Luuk. 24:36-39). Ylösnoussut Lunastaja halusi ihmisten tietävän, ilman epäilyksen häivääkään, että vaikka hänet oli ”surmattu”, hänellä oli nyt ylösnoussut ruumis, jota he voivat koskea ja tuntea. Näin ollen nämä 2500 silminnäkijää tekevät Mormonin kirjan todistuksesta ainutlaatuisen ja varman.

Ylösnousemus: Elämä kuoleman jälkeen

Eräs Herran edesmenneistä apostoleista on esittänyt mielenkiintoisen näkökulman palautuksesta suhteessa ylösnousemukseen:

”RUUMIS TULEE ESIIN SAMANLAISENA KUIN SE ON LASKETTU HAUTAAN, SILLÄ HAUDASSA EI TAPAHDU MITÄÄN KASVUA TAI KEHITYSTÄ. AIVAN KUTEN SE LASKETTIIN HAUTAAN, SAMOIN SE NOUSEE, JA MUUTOKSET TÄYDELLISYYTEEN TAPAHTUVAT ENNALLEENPALAUTTAMISEN LAIN MUKAAN.”

Tarkemmin sanottuna, hän esitti, että ”jokainen elin, jokainen jäsen, joka on ruhjoutunut, jokainen onnettomuudessa tai muutoin syntynyt epämuodostuma saatetaan ennalleen ja korjataan…. Ei niin, että henkilö tulee aina olemaan arpiensa, haavojensa, epämuodostumiensa, vammojensa tai vajavuuksiensa rumentama… sillä ne poistetaan aikanaan Jumalan armollisen mielisuosion mukaan. Epämuodostumat poistetaan, vammat korjataan, ja miehet ja naiset saavuttavat henkensä täydellisyyden.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith 1999)

Äiti ja lapsi luonnon helmassa

Lapsena kuolleet

Koskien niitä, jotka kuolevat lapsina, Smith selitti: ”Me tiedämme, että lapsemme eivät joudu ainaisesti tuomituiksi pysymään lapsen hahmossa…. sillä Jumala, totuuden lähde, ilmoitti…. että kuolleiden ylösnousemuksessa lapsi, joka on haudattu pienenä, tulee esiin sen muotoisena kuin hän oli haudattaessa, ja sitten hän alkaa kehittyä. Ylösnousemuksen päivästä lähtien ruumis kasvaa, kunnes se saavuttaa henkensä täyden mitan, olipa hän sitten mies tai nainen.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith 1999)

Lopuksi

Kaikki luonnossa vakuuttaa ja ilmentää Jeesusta Kristusta – Hän on Jumalan poika, Hän on ylösnoussut. Kirjoitan tätä kevään ensimmäisenä päivänä. Kuka ei pysty ymmärtämään, että kaikki elämä, ulkoisesti ja sisäisesti, uudelleen syntyy, kasvaa luotuun mittaansa, viisaan suunnitelman (rakastavan Isän hoiva lapsiaan kohtaan) ja Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, sovituksen ja ylösnousemuksen kautta? Pyydä Jumalalta, että hän voisi auttaa sinua ymmärtämään. Hän ja hänen Poikansa voivat tehdä vanhasta ja rappeutuneesta uutta, rikkoutuneesta ehjää, särjetyistä sydämistä kokonaisia, muuttaa tämän päivän murheet iankaikkisuuden iloiksi. Fyysinen kuolema voitetaan erityisesti ylösnousemuksen ihmeellisen siunauksen kautta. Tästä todistan, Hänen nimessään.

Artikkelin on kirjoittanut Karen Trifiletti ja se on alun perin julkaistu aboutmormons.org-sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

The post Pelkäätkö kuolemaa? Pohdintoja ylösnousemuksesta, palautuksesta ja pelastuksesta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jumala on antanut meille pyhän lisääntymisvoiman ja Hän odottaa, että sitä voimaa käytetään niissä rajoissa, jotka Hän on antanut. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa opetetaan lakia, jota kutsutaan siveyden laiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten täytyy olla sukupuolisesti puhtaita. Vaikka monien yhteiskuntien moraalikäsitykset ovatkin muuttuneet, tämä laki on edelleen hyvin tärkeä tänä päivänä ja koskee kaikkia ihmisiä.

Siveyden laki suojelee ihmisruumiin ja avioliiton pyhyyttä. Siihen sisältyy ehdoton pidättäytyminen sukupuolisuhteista ennen avioliittoa ja täydellinen uskollisuus puolisolle avioliiton solmimisen jälkeen. Meidän on pyrittävä pitämään ajatuksemme puhtaina ja oltava säädyllisiä pukeutumisessamme, sanoissamme ja teoissamme. Pornografiaa tulee välttää sen kaikissa muodoissa. On tärkeää ymmärtää, että avioliiton sisällä sukupuolisuhde on hyväksyttävää ja kaunista ja että sillä on tärkeä rooli sekä onnellisessa parisuhteessa että Luojan suunnitelmassa lapsiaan varten.

Joitakin siveyden ja siveettömyyden seurauksia

Ne ihmiset, jotka noudattavat siveyden lakia, saavat nauttia itsehillinnän tuomasta voimasta, itsekunnioituksesta ja luonteenlujuudesta. Heillä on suurempi luottamus ja varmuus perhesuhteistaan ja he voivat tuntea Pyhän Hengen vaikutuksen elämässään täydemmin. He ovat paremmin turvassa emotionaalisilta vaurioilta ja pystyvät todennäköisemmin rakentamaan vahvoja ja yhtenäisiä perheitä.

Toisaalta taas siveettömyys rikkoo perheitä. Se vähättelee avioliiton merkitystä yhteiskunnan keskeisenä instituutiona ja vähentää ihmisten sitoutumista toisiinsa ja perheen kasvattamiseen.  Siveettömyys voi johtaa myös aborttiin. Siveettömyys altistaa häpeälle ja syyllisyydelle ja loukkaa Pyhää Henkeä ja Herraa.

Mormonikirkon kanta aborttiin

Niin kuin aikaisemmin mainittiin, abortti voi olla yksi vaihtoehto siveettömyyden seuraukselle.

Jos jostakin syystä aborttia mietitään vaihtoehtona, se tulisi olla tarkoin harkittu ja sitä ennen tulisi käydä läpi kaikki muut mahdolliset vaihtoehdot. Kirkon pappeusjohtajat voivat antaa tällaisissa tapauksissa ohjeita ja neuvoja. Sen lisäksi kehotetaan kysymään neuvoa Jumalalta vilpittömässä rukouksessa.

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon kanta abortin tekemiseen on, että se ei ole hyväksyttävää, paitsi joissakin harvoissa poikkeustapauksissa. Näitä poikkeustapauksia ovat esimerkiksi sellaiset tilanteet, joissa nainen on tullut raskaaksi insestin tai raiskauksen seurauksena. Myös tapaukset, joissa pätevä lääkäri on sitä mieltä, että nainen voi vaarantaa oman henkensä tai terveytensä raskauden tai synnytyksen vuoksi, voidaan harkita aborttia. Joskus lääkäri voi todeta, että syntyvä lapsi on niin vammautunut, ettei hän tule elämään, myös silloin voidaan miettiä aborttia yhtenä vaihtoehtona. Näissä tilanteissa abortti voi olla vaihtoehto, mutta ei välttämättä sittenkään. Rukous on taas apukeinona valinnan tekemiseen ja sen ymmärtämiseen.

Aina voidaan muistaa, että jos ei itse ole kykenevä hoitamaan ja kasvattamaan syntyvää lasta, niin hänet voidaan adoptoida perheeseen, jossa hänestä pidetään huolta ja kasvatetaan rakkaudella. Näin annetaan mahdollisuus ihmisen elää ja kokea kaikki se, mitä Jumala hänelle antaa koettavaksi. Jokainen elämä on arvokas Herralle. 

Ihminen voi saada anteeksi siveettömyyden

Vaikka siveyden lain rikkominen on vakava synti niille, jotka tietävät Herran asettamista siveyden mittapuista, on tärkeää ymmärtää, että voimme tehdä parannuksen ja puhdistua täysin Kristuksen sovituksen ansiosta. Kun ihminen tekee parannuksen siveettömyyden synnistä, hän voi saada anteeksi. Jumala on luvannut, että parannuksen jälkeen ihmisen aiempia syntejä ei muisteta (OL 58: 42-43). Mikä ihana lupaus!

Tämän artikkelin on kirjoittanut Leena Suorsa.

The post Siveyden laki appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Myöhempien aikojen pyhät uskovat viisauden sanana tunnettuun lakiin, jonka Jumala antoi ihmisille ensin ohjeena ja myöhemmin käskynä. Se opettaa meille, mitä ruokia ja aineita meidän tulee ja mitä meidän ei tule käyttää säilyttääksemme kehomme terveyden ja pitääksemme itsemme vapaina riippuvuuksista ja aineista, joilla on pahoja vaikutuksia.

Tämä käsky kieltää joidenkin ihmisille myrkyllisten aineiden käytön, kuten tupakka, alkoholi, huumeet sekä kahvi ja tee. Sen sijaan meidän tulisi syödä terveellistä ruokaa. Näiden viisauden sanaan kuuluvien periaatteiden lisäksi meitä kehotetaan kirkossa harrastamaan liikuntaa, nukkumaan riittävästi ja huolehtimaan kehostamme parhaamme mukaan. Me mormonit uskomme, että fyysinen ruumiimme on pyhä ja sitä tulee kunnioittaa Jumalalta saatuna lahjana. Uudessa Testamentissa 1. Korinttilaiskirje 3:16–17 opettaa tästä asiasta seuraavasti: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.”

Jumalan antaman terveyslain historia

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon alkuaikoina veljet pitivät profeettain koulua, jossa opetettiin evankeliumia. Kirkon miehillä oli tapana polttaa piippua ja syljeskellä lattialle sekä käyttää tupakkamälliä. Usein profeetan tullessa opettamaan heitä, huoneessa leijaili tupakansavu. Tämä ja profeetan vaimon valitus siitä, että hän joutui siivoamaan tuon likaisen lattian, sai profeetan kysymään Herralta viisautta ja tietoa asiaa koskien. Tämän seurauksena Herra ilmoitti viisauden sanan 27.2.1833. Tuo ilmoitus oli ensin kehotus ihmiselle noudattaa tätä ohjetta. Vasta 18 vuotta myöhemmin siitä tuli käsky, kun 9.9.1851 kirkon yleiskonferensissa presidentti Brigham Young esitti, että pyhät tekisivät virallisen liiton noudattaa viisauden sanaa. Tämä ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti ja niin siitä tuli käsky ihmisille.  

Miksi viisauden sanaa kannattaa noudattaa?

Jumala on luvannut, että ihminen, joka elää viisauden sanan mukaista elämää, saa siunauksia terveyttä, voimaa, suojaa pahaa vastaan ja suuremman kyvyn ottaa vastaan hengellisiä totuuksia.

Meidän tulee pitää huolta itsestämme. Kirkon edesmennyt apostoli Boyd K. Packer on opettanut: ”Meidän fyysinen ruumiimme on mielemme työväline. Ihmeellisessä ilmoituksessa, viisauden sanassa, sanotaan, miten me voimme pitää ruumiimme vapaana epäpuhtauksista, jotka saattavat tylsistyttää tai jopa tuhota herkät fyysiset aistit, joita tarvitaan hengelliseen viestintään. Viisauden sana on avain henkilökohtaiseen ilmoitukseen.”

Presidentti Heber J. Grant on sanonut; ”Jos te ja minä haluamme siunaukseksemme elämää, terveyttä, ruumiin ja mielen voimaa, jos me haluamme tuhon enkelin kulkevan meidän ohitsemme kuten hän kulki Israelin lasten ohitse, niin meidän on elettävä viisauden sanan mukaan. Silloin Jumala on sidottu, ja me saamme siunauksia.”

Tämä Herran terveyslaki on luettavissa kokonaisuudessaan Oppi ja liitot –kirjassa luvussa 89. Mieti, kuinka tämän käskyn noudattaminen muuttaisi sinun elämääsi ja ehkä myös perheesi elämää.

• Artikkelin kirjoitti Leena Suorsa.

The post Viisauden sana eli Herran terveyslaki appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Cinco ja Ken ovat jättäneet nämä sarjat väliaikaisesti työskennelläkseen elokuvan “The Secret Life of Pets” (2016) parissa ennen paluutaan “Ilkimys 3”:n (2017) pariin. Joten vaikka he eivät luoneetkaan käsikirjoitusta Kätyreille, sen julkaisu tänä viikonloppuna on hyvä hetki minulle puhua Cincon kanssa hänen uransa ja mormoniuskonsa yhteyksistä. –JKR

Jana Riess: Kasvoitko mormonina?

Cinco Paul: Kasvoin Arizonan Phoenixissa ja äitini oli MAP-kirkon jäsen. Isäni oli nimellinen katolinen, joka ei käynyt kirkossa. Isäni oli tavallaan aika tavalla vastaan mormoneja, joten meidän yhteytemme kirkkoon oli rajoitettua. Hän antoi meidän osallistua vain jonkin verran. Noina aikoina pyhäkoulu ja sakramenttikokous olivat erillään, joten me menimme vain pyhäkouluun, joka oli aamulla. Mutta sääntönä oli aina, että kun täyttäisimme kuusitoista, menisimme kasteelle. Joten kävin kirkossa koko lapsuuteni ja seurasin, miten kaikki muut pojat saivat pappeuden ja saivat jakaa sakramentin. Mutta kun täytin kuusitoista, se ei ollutkaan enää niin tärkeää minulle. Kävin vielä kirkossa, mutta minulla oli paljon kysymyksiä, enkä ollut varma, mihin uskoin.

Vasta kun olin menossa Yalen yliopistoon – mantereen toiselle puolen – aloin tuntea, että oli aika ottaa selville, oliko tämä se, mihin uskoin ja miten halusin elää elämäni. Se oli todellista sielun tutkintaa ja syvällistä rukouksen aikaa. Muistaakseni menin kasteelle päivää ennen lähtöäni yliopistoon. Paikalla oli vain äitini ja sisareni ja pari lähetyssaarnaajaa. Ja minut kastettiin uima-altaassa!

JR: Menitkö lähetystyöhön?

CP: Täytin yhdeksäntoista ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen ja halusin palvella lähetystyössä, mutta isäni uhkasi, että jos hänen pitää maksaa opiskeluni, minun on päätettävä ensin opintoni. Rakastin neljää vuottani Yalessa, ja kun olin lähettänyt hakemukseni, päädyin palvelemaan lähetystyössä Tokiossa. Olin itse asiassa kihloissa noiden kahden vuoden ajan. Vaimoni, jonka tapasin Yalessa ja joka liittyi kirkkoon juuri ennen lähtöäni, odotti minua ja menimme naimisiin heti palattuani kotiin.

JR:  Miten aloitit kirjoittamaan käsikirjoituksia?

CP: Olen ollut todella onnekas, koska melkein heti USC-elokuvakoulun jälkeen kirjoitin koekirjoituksen ja sain sen myytyä. Noina aikoina koekirjoituksen saattoi myydä kovaan hintaan ja saada uran alulleen. Vuosi oli 1994 ja möin sen Columbia Pictures’ille, joka on nykyisin osa Sonya. En saanut varsinaista elokuvaa aikaan vasta kuin seitsemän vuotta myöhemmin, kun Ken ja minä teimme tiiminä “Bubble Boy”n. Hollywoodissa käsikirjoituksen myyminen on ensimmäinen askel, mutta seuraava on elokuvan teko. Joten vaikka “Bubble Boy” epäonnistui kriittisesti ja taloudellisesti, se osoitti, että me pystyimme elokuvan tekoon. Sitten teimme “Santa Claus 2”-elokuvan. Ja vaikkei se ollutkaan mikään taideteos, se tosiaankin vei meidät seuraavalle tasolle.

JR: Luin teidän “läpimurrostanne”, kun myitte idean Dr. Seuss’in leskelle. (Wikipedia kertoi siitä, joten sen on oltava totta, eikö niin?)

CP: Läpimurrolla oli vähemmän tekemista rouva Seussin kuin Chris Meledandri’n kanssa, joka oli vastuussa Fox Animaatiosta siihen aikaan. Hän piti Kenin ja minun käsikirjoituksesta ja antoi sen edelleen Audrey Geisel’ille [rouva Seuss]. “Katti” oli juuri valmistunut ja hän ei ollut ollenkaan tyytyäinen siihen ja niihin kaikkiin seksiviitteisiin, mitä käsikirjoitus sisälsi. Joten hän oli iloinen, että kaksi mormonikundia kirjoitti “Horton”in.

JR: Joten kirjoitusparisi on myös mormoni?

CP: Kyllä. Tapasimme kirkon kautta. Vuonna 1997 oli pioneerien saapumisen 150-vuotisjuhla Utahissa.  Vaarnamme halusi valmistaa näytelmän ja minua pyydettiin kirjoittamaan se. Joten kirjoitin musikaalin pioneeritytöstä ja nykyajan tytöstä, jotka vaihtoivat paikkoja. Ken koe-esiintyi näytelmään ja sai osan ja meistä tuli ystäviä. Jossain vaiheessa sanoin: “Kirjoitetaanpas yhdessä käsikirjoitus!” Se ei valmistunut koskaan, vaikka se myytiinkin.

JR: Onko mormoniuskomuksesi koskaan päätyneet käsikirjoitukseen tai luomiisi hahmoihin?

CP: Ensimmäinen esimerkki minusta on “Horton”. Dr. Seuss tietenkin kirjoitti kirjan, mutta kun Ken ja minä kirjoitimme käsikirjoitusta, me huomasimme siinä paljon uskoa. Äänen kuuleminen, jota kukaan muu ei kuule… Se kuulosti melkein kuin Joseph Smithiltä kertomassa, että hän oli nähnyt näyn, vaikkei kukaan uskonutkaan häntä. Nuo Joseph Smithin sanat kaikuivat ajatuksissamme.

Toinen esimerkki on “Ilkimys,” joka on monella tapaa kaikkein henkilökohtaisin asia, mitä olemme koskaan tehneet.  Minulla on kolme lasta [nyt 24, 20 ja 16] ja Kenillä on kolme. Minusta siinä on paljon evankeliumia – ehkei ihan tarkkoja MAP-oppeja, mutta rakkauden voimasta muuttaa huono ihminen hyväksi ihmiseksi. Ja kuinka jokaisen on hyljättävä roistomaisuutensa tullessaan isäksi.

Elokuvassa on kohtaus, jossa kolme tyttöä ovat rukoilemassa. Me halusimme ihan varmasti saada sen kohtauksen elokuvaan. Uskonnolla on vahva osa ihmisten elämässä, mutta sitä harvemmin esitetään kunnolla elokuvissa ja televisiossa.

-Osa rukouskohtausta elokuvasta “Ilkimys” (YouTube kuvankaappaus)

JR: Voitko kertoa fanihetkestäsi työskennellessäsi Hollywoodissa?

CP: Tämä voi kuulostaa aika kesyltä, mutta minä kasvoin palvoen Julie Andrews’ia. Ja hän on Gru’n äidin ääni “Ilkimyksessä,” joten sain itse asiassa tavata hänet. Ken ja minä osallistumme kaikkiin äänitysjaksoihin, että voisimme heittää sekaan uusia lauseita ja ideoita näyttelijöiden improvisoidessa. Joten Julie Andrews’in tapaaminen – sekä hänen laulamisensa meille – oli tosi hienoa. Hän oli todella ihana ja hauska, ihan niin kuin haluatkin hänen olevan.

On ollut todella unelmanomaista työskennellä sellaisten ihmisten kuin Steve Carrell ja Kristen Wiig kanssa. Ja Carol Burnett, Jim Carrey, Danny DeVito – kaikki ne, jotka ovat tuoneet eloon meidän tekstimme. Minun on nipistettävä itseäni, koska lapsena rakastin elokuvia. Elokuvat olivat suuri osa elämääni. Ja että nyt olen toisella puolen, tehden tätä elatuksekseni, ja se on uskomatonta.

JR: Mikä on tehtäväsi kirkossa näinä päivinä?

CP: Tällä hetkellä olen Alkeisyhdistyksen säestäjä ja kuoron säestäjä. Joten juuri nyt tuntuu kuin minua palkittaisiin niistä vuosista, milloin minulla oli todella vaativat tehtävät. Alkeisyhdistyksen pianistina olo on varmasti paras tehtävä kirkossa!

• Tämän artikkelin alkuperäinen kirjoittaja on Jana Riess ja se julkaistiin sivulla janariess.religionnews.com. Artikkelin on kääntänyt Auli Summerhays.

The post Kätyrit-elokuvan luoja mormonismista, apureista ja “parhaasta tehtävästä kirkossa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vapahtajan opetustyön aikaan oli Mooseksen lain noudattamisesta tullut ennemminkin tapa eikä niinkään keino lähestyä Jumalaa. Tietäen tämän lain monimutkaisuuden ja yrittäen mustamaalata Vapahtajan eräs lainoppinut kysyi: ””Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: Rakasta Herraa, Jumalaasi. Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuten itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole” (Mark. 12:28-31).

Vastauksellaan Jeesus Kristus opetti, että noudattamalla näitä kahta käskyä – rakastamalla Jumalaa ja rakastamalla lähimmäistämme kuten itseämme – noudatamme todennäköisemmin myös muita käskyjä. Ensisilmäyksellä tämä ohje rakastaa lähimmäistämme kuten itseämme saattaa vaikuttaa hyvinkin yksikertaiselta – rakasta toisia. Mutta sanamuoto on selkeä. Meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme kuten rakastamme itseämme. Kuinka sitten opimme rakastamaan itseämme, jotta voimme muuttaa tuon tunteen rakkaudeksi toisia kohtaan?

Keitä me olemme?

Voimme oppia rakastamaan ja arvostamaan itseämme, kun ymmärrämme, keitä olemme. Todellisen arvomme mittarina toimii suhteemme Jumalaan, kaukana maailman näkemyksestä ihmisen arvosta, joka määritellään pinnallisin määrittein, kuten varakkuus, valta, ylpeys, ahneus ja suosio. Me olemme rakastavan Taivaallisen Isän lapsia ja meissä on jumalallista potentiaalia menestyä. Katso, kuinka nämä ihmiset jakavat ajatuksiaan siitä, keitä me Jumalan lapsina olemme.

Tässä joitain tapoja oppia tuntemaan, keitä me olemme, ja arvostamaan itseämme:

• Rukoile. Jatkuva yhteydenpito Taivaallisen Isämme kanssa laajentaa näkökulmaamme ja vahvistaa mahdollisuuksiamme.
• Lue pyhiä kirjoituksia. Kun keskitymme Jumalan oppeihin, ymmärrämme selkeästi oman arvomme – tiedosta siitä, että olemme Jumalan lapsia (katso 1. Moos. 1:26-27) siihen, että opimme olevamme niin arvokkaita, että Vapahtaja antoi oman henkensä pelastaakseen miedät (katso O&L 18:10-11).
• Usko Kristukseen. Jos meillä on vaikeuksia ymmärtää, keitä olemme ja mikä arvomme on, meidän tulisi luottaa Vapahtajaan, seurata Hänen opetuksiaan ja uskoa, että Hän voi johdattaa meidät onneen.
• Tee parannus. Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta meillä jokaisella on mahdollisuus jättää menneisyys taaksemme ja yrittää hieman kovemmin noudattaa Jumalan käskyjä päästäksemme eteenpäin. Näin tehdessämme näemme selkeästi oman arvomme.

Jakakaa rakkautta

Ymmärtäessämme keitä olemme ja oman arvomme meidän on helppo jakaa tuota rakkautta myös ympärillämme oleville. Hekin ovat Taivaallisen Isän lapsia ja heidän rakastamisensa vahvistaa ja heijastaa rakkauttamme Häneen. Rakastaminen ja palveleminen ovat niin helppoja, että jopa lapsi pystyy niihin. Katso kuinka nämä lapset seuraavat Kristuksen käskyä rakastaa toisiamme.

Tässä joitain tapoja osoittaa rakkautta toisillemme joka päivä:

• Kiinnitä huomiota. Katso ympärillesi ja huomioi toisten tarpeet. Joskus tarvitsemme vain tarkan silmän huomataksemme tapoja kohottaa ja vahvistaa toisia ympärillämme.
• Kuuntele. Pyhät kirjoitukset opettavat: ”Ja Henki antaa valon jokaiselle ihmiselle, joka tulee maailmaan” (O&L 84:46). Joten kuuntele mielesi kehotuksia ja toimi niiden mukaan. Älä koskaan tukahduta jalomielistä ajatusta tai tekoa. Jos tunnet tarvetta tai halua osoittaa rakkautta hyväntahtoisen teon kautta, tee niin.
• Anna anteeksi. Paavali opetti: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Jos toivomme anteeksiantoa omille puutteillemme ja virheillemme, tulee meidän olla halukkaita tarjoamaan anteeksiantoa toisille ympärillämme. Näin tehdessämme noudatamme käskyä rakastaa.
• Toimi. Tee jotain ystävällistä jollekin toiselle joka ikinen päivä – tee siitä tapa. Palvelun ei tarvitse olla suurta tehdäkseen vaikutuksen. Mutta palvellessamme toisia päivittäin noudatamme käskyä rakastaa lähimmäistämme kuten itseämme.

Jos haluat oppia lisää tosi rakkaudesta, klikkaa tästä.

Alkuperäinen artikkeli julkaistiin mormon.org-sivulla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

The post Mitä tarkoittaa rakastaa lähimmäistään kuten itseään? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kun etsimme todisteita, niitä löytyy runsaasti. Jeesus sanoi, ”Te tutkitte kirjoituksia, — ja ne juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39).

Jaakob opetti meille, ”Katso, minä sanon sinulle, ettei kukaan profeetoista ole kirjoittanut eikä profetoinut puhumatta tästä Kristuksesta” (Jaakob 7:11). Nefi sanoi isästään Lehistä: ”Ja hän puhui myös profeetoista, kuinka suuri joukko oli todistanut näistä asioista, tästä Messiaasta, josta hän oli puhunut, eli tästä maailman Lunastajasta” (1 Nefi 10:5).
Näemme, että todistaminen Jeesuksesta Kristuksesta – Hänen todellisuudestaan, Hänen työstään, Hänen tulemisestaan – oli profeettojen etuoikeus ja keskipiste alusta alkaen. Tämä oli heidän opetustensa ydin ja mikään muuhun viittaava joko sivuuttaa pääasian tai on virhe tekstissä.

Tosiaankin Jeesuksen Kristuksen sovitus ja työ on evankeliumi, ja kaikki muut rakastamamme asiat evankeliumissa johtuvat tästä keskeisestä totuudesta. Saarnatessaan Uudessa Maassa Hän kertoi opetuslapsilleen: ”Katso, minä olen antanut teille evankeliumini, ja tämä on evankeliumi, jonka minä olen antanut teille — että minä tulin maailmaan tekemään Isäni tahdon, koska minun Isäni lähetti minut” (3 Nefi 27:13).

Vanhin Bruce R. McConkie on sanonut: ”Jumalan järjestelmässä kaikille asioille on syy ja mitä suurempi tapahtuma, sitä tärkeämpi syy. Neljään vuosituhanteen mikään ihmisen tai enkelien sanoma ei ollut yhtä tärkeää kuin heidän Messiaaniset profetiansa. Siitä päivästä Edenin puutarhassa, jolloin Herra sanoi Eevan jälkeläisten murskaavan käärmeen pään, loistokkaaseen yöhön neljä tuhatta vuotta myöhemmin Juudean kukkulalla, kaikista tärkeimmät ilmaisut maan päällä olivat Messiaaniset profetiat. Ja Messiaan syntymästä aikojen loppuun asti kaikista loistokkain kieli, jota on puhuttu tai tullaan puhumaan, sisältää Messiaanisen todistuksen. Pyhältä Hengeltä saadun todistuksen maan asukkaiden ylentämiseksi, siunaukseksi ja pelastukseksi.”

Tämä oppiaihe keskittyy erityisesti kolmen silminnäkijän todistuksiin – Jesajan, Johannes Kastajan ja rakkaan Johanneksen. He edustavat kuitenkin kaikkia profeettoja, jotka ymmärsivät heidän tehtävänsä olevan auttaa ihmisiä uskomaan, että Jeesus on Kristus.

Messiaanisten profetioiden merkitys

Vanhin McConkie esittää kolme syytä, miksi Messiaaniset profetiat ovat jatkuneet vanhurskaiden maan kansojen keskuudessa. Hän kirjoitti:

Ensiksi: ”Messiaaniset profetiat mahdollistivat ihmisille uskon Kristukseen alusta alkaen Hänen tulemiseensa saakka ja siten saavuttaa pelastuksen.”

”Pelastus on Kristuksessa aina ja ikuisesti”, vanhin McConkie huomauttaa. Vanhurskaat ihmiset ovat aina tienneet ja ymmärtäneet tämän. Jotkut kuvailevat hengellisen ymmärryksen saamista tai Jumalan luo palaamista pyörään, jossa on monta pinnaa – kaikki johtavat lopulta keskikohtaan. Toisin sanoen, mitä tahansa ihmiset uskovat, niin kauan kuin se johtaa heitä moraaliseen elämään, se on hyväksyttävää.

Tämä ei ole totta. Ainoa tie astua Jumalan luokse ja olla jälleen Hänen kanssaan on Jeesuksen Kristuksen kautta. Tästä totuudesta saatu todistus on yhtä tärkeää ihmisille, jotka elivät ennen Kristuksen tulemista, kuin se on meille.

Toiseksi: ”Messiaaniset profetiat mahdollistavat Kristuksen tulemisen aikana ja sen jälkeen eläville uskon siihen, että se oli Hän, josta profeetat olivat puhuneet, niin että myös he voisivat pelastua.”

Jeesus Kristus on Messiaanisten profetioiden täyttymys. Hän on voideltu ja valittu. Hän ei ole kukaan muu. Hän ei ole joku, joka ei ole vielä tullut. Hän ei ole kukaan muu henkilö. Hän ei ole mikään epäjumala – olipa se sitten materialismi, oma tahtosi, helppo mielihyvä tai viihdyke. Profetiat kautta aikojen ovat monina todisteina tämän keskeisen totuuden olemassaolosta. Jeesus on Kristus, ainoa tie pelastukseen.

Se ei ole kiistanalainen seikka.

Jos perustaa uskon Kristukseen Hänen jumaluutensa ja työnsä todisteiden määrään, kieltää Hänen roolinsa Jumalan Poikana.

Kolmanneksi: ”Messiaaniset profetiat paljastavat profeetallisten lausuntojen esiintymistavan ja järjestelmän niin, että toiseen tulemiseen liittyvät profetiat voitaisiin ymmärtää. Siten ihmisillä on mahdollisuus valmistautua tuota suurta päivää ja sitä seuraavaa pelastusta varten.”

Me emme voi olla valmistautuneita toiseen tulemiseen tai iankaikkisuuteen ilman ymmärrystä ja uskoa Jeesuksen Kristuksen työhön.

Yksi jäsen seurakunnassamme kuitenkin sanoi, ettei olisi tarpeeksi vain ajatella, että jokin kaukainen aika tulevaisuudessa olisi onnellinen, koska hänellä oli todistus Vapahtajasta. Hänelle merkitsi paljon se, että hänen todistuksensa Jeesuksesta Kristuksesta kohotti ja muutti nykyhetkeä. Todistuksemme siitä, että Jeesus on Kristus, muiden todistusten lujittamana, tekee elämästä tässä ja nyt yltäkylläistä ja toiveikasta sekä haasteistamme kestettäviä.

Jesajan todistus

Kun Kristus vieraili vanhurskaiden luona Amerikassa, Hän lainasi laajalti Jesajaa ja sanoi: ”Ja nyt, katso, minä sanon teille, että teidän tulee tutkia näitä asioita. Niin, käskyn minä annan teille, että te tutkitte näitä asioita uutterasti, sillä suuria ovat Jesajan sanat” (3 Nefi 23:1).

Vanhassa Testamentissa ei ole profeettaa, joka todistaisi selkeämmin tai kauniimmin Kristuksen työstä kuin Jesaja. Oppiaiheessa käytetyt Jesajan kirjan luvun 61 jakeet ovat pelkkä näyte Jesajan Messiaanisesta todistuksesta.

Mikä niissä on kuitenkin erityisen merkittävää on se, että Vapahtaja käytti näitä jakeita osoittaakseen henkilöllisyytensä synagogassa Nasaretissa. Kristus oli ollut opettamassa ympäröivissä kylissä ja palasi sitten entiseen kotiinsa Nasaretiin. Sapatin päivänä Hän oli läsnä synagogassa kuunnellen lakien ja profeettojen tulkintaa. Näissä seremonioissa miehiä määrättiin lukemaan, ja nyt Hänet tunnustettiin opettajana, kelvollisena ottamaan lukijan paikan. Tässä tilanteessa Hän päätti lukea Jesajaa, lainasi kahta ensimmäistä jaetta, sulki kirjan ja istui alas. Lukijat saivat myös tehdä selityksiä, joten Häntä luultavasti katsottiin odottavasti. Suuresti odotettuun Messiaaseen viittava kohta, jota Hän lainasi, oli kaikille tuttu.

Yksityiskohtaisen selityksen sijaan Hänen ainot sanansa olivat julistus: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen” (Luuk. 4:21). Hänen selkeä, anteeksipyytämätön julkilausuntonsa siitä, että Hän oli Messias, loukkasi heitä suuresti, mutta saa meidät iloitsemaan. Kuka joukossamme ei ole mieleltään murtunut, vangittu, sokea tai kahlittu? ”Hän on lähettänyt minut parantamaan murtununeet, julistamaan vapautusta vangituille ja tuomaan sokeille näön, päästämään kahlitut vapaiksi”, Kristus julisti.

Sinne missä on kipeä tarve, Hän on tullut täyttämään tuon tarpeen. Sitomaan haavat, joita maalliset siteet eivät lievitä. Hän on korvaus menetyksillemme, jotka joskus tuntuvat niin suurilta, ettei niitä ole mahdollista korvata. Tämä on haavoittava maailma eikä yksikään meistä selviä ilman naarmuja ja kipua. Elämiimme kuuluu murskattuja odotuksia, täyttymättömiä toiveita, ikäviä heikkouksia, heikentäviä syntejä, jotka joskus tuntuvat roikkuvan päällämme kuin ketju. Hän on lohtu, vapauttaja, uskollinen ystävä. Hän, joka vapauttaa meidät velallisen vankilasta, josta ei näytä olevan vapautusta.
Sanonta ”vapauttaa vangit” viittaa myös niihin henkivankilassa, jotka ovat tietämättömyyden sitomia, jotka voidaan vapauttaa evankeliumin oppimisen kautta. Se viittaa niihin, joiden mielet ovat valheiden ja ahdistuksen sitomia. Se osoittaa itsekeskeisyyden vankilaan sekä kelvottomuuteen ja syyllisyyteen, jotka sitovat meidät.

Jeesus Kristus ilmottautui vapaaehtoiseksi kantamaan kuormamme ja tekemään niistä kevyitä. Jesaja profetoi siitä ja Jeesus julisti sen kaikuna sille, mitä kerran sanottiin aikaisemmassa olemassaolossa, ”Tässä olen, lähetä minut.” ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.”

Minä sidon, siunaan, korvaan, kohotan, lievitän, opetan, kehitän, täytän ilolla, Hän sanoo. Tämä on Vapahtajamme.

Johannes Kastajan todistus

Johannes Kastajan todistus on merkittävä, koska hänellä oli erityinen rooli Kristuksen edelläkävijänä. Johanneksen tehtävänä oli kukistaa juutalaisten valtakunta, joka oli luopunut totuudesta. Jesaja, Malakia ja Nefi kaikki profetoivat Hänen tulevan valmistamaan tien. (Jesaja 40:1-11; Mal. 3:1-6; 1 Nefi 10:7-8). Josephin Smithin käännöksen kohdassa Luukas 3:4-9 näkyy selvästi se, että Johannes ymmärsi Kristuksen tehtävän syvällisemmin, kuin me tulisimme ymmärtämään luottaen vain Uuteen Testamenttiin.

Huomioimisen arvoista on Johanneksen maininta hänen tuovan pelastuksen pakanakansoille ja valmistavan tien, jotta evankeliumia voitaisiin saarnata pakanoille. Johannes ymmärsi selvästi, että Kristus ei ollut vain juutalaisten Messias, vaikka Hän tulisikin ensin heidän luokseen vaan koko maailman.

Rakkaan Johanneksen todistus

Rakas Johannes oli ensin Johannes Kastajan opetuslapsi. Hän oli paikalla, kun Jeesus kastettiin. Hänen todistuksensa Johanneksen kirjan kohtaan 1:1-14 tallennettuna on varmasti osittain heijastus Kastajan opetuksista. Ne heijastavat joitain monista rooleista, joita Kristuksella on iankaikkisuuksissa.

”Alussa oli Sana” (Joh. 1) tai ”Alussa evankeliumia saarnattiin Pojan kautta. Ja evankeliumi oli sana, ja sana oli Pojan luona, ja Poika oli Jumalan luona, ja Poika oli Jumalasta. Sama Poika oli alussa Jumalan luona.” (JSR Joh. 1:1-2).

Johannes opettaa meille, että aikaisemmasta olemassaolosta lähtien Kristus oli jumalallinen Jumalan Poika. Hänellä oli Isän kanssa ainutlaatuinen suhde Hänen Ainosyntyisenään. Lisäksi Hän oli ”Jumalasta”. Toisin sanoen, Hän oli Jumala jo silloin – ennen Hänen maallista kokemustaan. Sana, isolla alkukirjaimella, on synonyymi Kristukselle. Evankeliumi (sanana) on Kristuksen sovittava työ, kun Hän täydellisesti täytti Isän tahdon.

Jeesus saarnasi evankeliumia kuolevaisuutta edeltäneessä elämässä

Jehova, Jeesuksen Kristuksen kuolevaisuutta edeltänyt nimi, on Vanhan Testamentin ajan Jumala. Se oli Jehova, joka pyysi Aabrahamia uhraamaan Iisakin, joka antoi Moosekselle 10 käskyä Siinain vuorella, joka puhui Jeredin veljelle, joka teki liiton israelilaisten kanssa. Jeesus Kristus täytti kaikessa tässä Isän tahdon täydellisesti. Kun pyhissä kirjiotuksissa sana HERRA on kirjoitettu isoilla kirjaimilla, se on toinen nimi Jehovalle.

”Kaikki luotiin Hänen kauttansa” – vanhin McConkie kirjoitti: ”Ei ole rajattua tapaa kuvitella Kristuksen Isänsä käskystä luomien maailmojen ulottuvuutta. Laske hiekan jyvät kaikilla maailman rannoilla ja  autiomailla, lisää taivaankannen tähdet kaiken kukkuraksi, kerro tulos muiden maailmojen summalla ja mitä saadaan? Tuskin pistettäkään äärettömästä maailmankaikkeudesta – jonka kaiken Kristus on luonut.”

Nykypäivän ilmoitus sanoo: ”juuri hän on luonut nykyiset ja menneet maailmat ” (OL 76:24). Paavali sanoi: ”Jumala… oli… puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut” (Hep. 1:1-2).

”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus” (Joh. 1:4). Lisäoivallus Kristuksesta valona on annettu kohdassa OL 88:7-13. ”Tämä on Kristuksen valo. Kuten hän on myös auringossa ja auringon valo ja sen voima, jolla se tehtiin.

Kuten hän on myös kuussa ja on kuun valo ja sen voima, jolla se tehtiin; kuten myös tähtien valo, ja niiden voima, jolla ne tehtiin; kuten myös maan ja sen voima, tosiaankin sen maan, jonka päällä te seisotte.  Ja valo, joka loistaa ja joka antaa teille valoa, on hänen kauttaan, joka valaisee teidän silmänne, ja se on sama valo, joka elävöittää teidän ymmärryksenne; joka valo lähtee Jumalan edestä ja täyttää avaruuden äärettömyyden — valo, joka on kaikessa ja joka antaa elämän kaikelle ja joka on laki, jolla kaikkea hallitaan, tosiaankin Jumalan voima, hänen, joka istuu valtaistuimellaan ja joka on iankaikkisuuden huomassa ja joka on keskellä kaikkea.”

Minkä valtavan merkityksen nämä jakeet lisäävät Kristukseen valona. Hänen valonsa valtuuttaa auringon ja tähdet, Hänen olemuksestaan tuleva valo täyttää kaiken tyhjyyden; valo, joka kirjaimellisesti antaa elämän kaikelle. Pimeys ei voi kestää tätä valoa.

Kristuksesta todistajat kautta aikojen ovat pohjimmiltaan sanoneet, ”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta” (2 Nefi 25:26). Olkoon henkilökohtainen todistuksemme samanlainen.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Maurine Proctor ja se julkaistiin osoitteessa ldsmag.com. Artikkelin on kääntänyt Hanna-Martta Maljanen.

The post Jotta te uskoisitte, että Jeesus on Kristus appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Silloin tällöin BYU:n entisillä opiskelijoilla on pitkäaikainen ja ennätyksiä rikkova ammattitason ura, mutta usein heidän uransa loppuvat hyvin lyhyeen johtuen luokkaantumisesta, ammattitason tyyliin sopeutumattomuudesta tai kykenemättömyydestä erottua joukkuetovereiden keskeltä. Olen usein miettinyt mitä silloin tapahtuu – pakollinen uran vaihto urheilijan vielä ollessa parikymppinen ja jolla usein on vaimo ja lapsia.

Kuitenkin tämän kaltaisia yllätyksiä tapahtuu kaikille meistä tavalla tai toisella. Ne meistä, jotka pyrkivät elämään seuraamalla Pyhää Henkeä, voivat kohdata toisenlaisia käänteitä ja muutoksia oman itsepäisyytemme kilpaillessa Jumalan tahdon kanssa.

Vaikka meidän uskomme ei koskaan pettäisi ja uskomme polku olisi suora, hengellisiä kolhuja tapahtuu matkan varrella, luoden tienhaaroja. Käänteet ja muutokset elämämme matkalla turhauttavat ja hämmentävät meitä. Kuitenkin jokaiselle meistä tapahtuu niitä. Niinpä niillä täytyy olla jokin tarkoitus.

Miltä sinun elämän karttasi näyttää?

Luin äskettäin loistavan kirjoituksen keski-ikäisen mormonimiehen blogista ja hän ystävällisesti antoi minun lainata muutamia ideoistaan ja havainnollistavista kuvistaan. Ensimmäinen kuva havainnollistaa tapaa, jolla kuvittelemme omaan elämämme menevän.

”Suunnitelma A”

Olen hyvin tyytyväinen tähän kuvaan. Se näyttää juuri sen tavan, jollaisena näin elämäni kehittyvän, kun olin yliopistossa. Koulutukseni tulisi takaamaan menestyksekkään elämän. Jossain kohtaa tuota kauniin suoraa elämänviivaa täydellinen kumppani tupsahtaisi esiin. Sitä seuraisi upeat lapsemme. Koti, ystävät, autot, kirkon tehtävät ja niin edelleen.

Blogin seuraava havaintokuva on hämmästyttävän täydellinen kuvaus siitä, kuinka elämäni on oikeasti mennyt (kuinka hän tiesi?).

”Suunnitelma B”

Jos kaikki koettelemukseni olisi piirrettynä tähän kuvaan, ne sisältäisivät terveysongelmia, työhaasteita, taloudellisia takaiskuja, häiriöitä suhteissa sukulaisiin, rakkaiden kuolemia ja asuminen maassa, jonka kieltä emme puhuneet.

Hengellinen polkuni ei ole ollut suora vaan aaltoileva – ylös ja alas; mutta ei onneksi koskaan kehä. Joten jos tämä hullu piirros edustaa käytännössä meidän jokaisen elämää, niin.. miksi? Onko millään tästä ikuista merkitystä?

Joseph Smith Libertyn vankilassa

Meillä kaikilla on lempi pyhien kirjoitusten kohtamme, mutta minulla on myös kohta, josta pidän kaikista vähiten. Se on Opin ja liittojen kirjan luku 122. Omin sanoin kerrottuna (tarkoitan todella omin sanoin), kun Herra puhuu kärsivälle ja valittavalle Joseph Smithille ahtaassa Libertyn vankilassa, Hän sanoo jotain tähän suuntaan: ”Jos he repivät kätesi ja jalkasi irti, jos he vievät huutavat lapsesi pois luotasi, ampuvat sinua päähän ja raahaavat kuolleen ruumiisi katuja pitkin, se on OK.”

Jotenkin kokemus tekee tilanteesta hyväksyttävän. Inhoan todella tätä kohtaa ja yritän tulla toimeen selityksen kanssa:

— TIEDÄ, POIKANI, ETTÄ KAIKKI TÄMÄ ANTAA SINULLE KOKEMUSTA JA ON SINUN HYVÄKSESI (Jae 7).

Sitten Herra (ja tämä on hyvin Hänen tapaistaan) saa Josephin nöyrtymään ja olemaan pahoillaan lausumistaan valituksen sanoista:

IHMISEN POIKA ON LASKEUTUNUT KAIKEN TÄMÄN ALAPUOLELLE. OLETKO SINÄ SUUREMPI KUIN HÄN? (Jae 8).

Tarkoituksen löytäminen vaeltamisessa

Huokaisen syvään ja ymmärrän, että minun täytyy selvittää, kuinka koettelemuksemme voivat olla hyväksemme ja kuinka käänteillä ja muutoksilla (sekä kallioilla – tiedän pudonneeni muutamalta) voi olla ajallista ja ikuista merkitystä

Rachel Naomi Remen, arvossa pidetty tohtori ja San Franciscon lääketieteellisen koulun professori, etsi keinoa tehdä lääkärintoimen harjoittamisesta välittävämpää ja myötätuntoisempaa. Muutaman muun tohtorin kanssa hän perusti klinikan, jossa syöpäpotilaita neuvotaan heidän vaikealla taipaleellaan. Taipaleen vaikeus johtuu osittain sairauden aiheuttamista kiertoteistä.

Tohtori Remenin vanhemmat olivat sivistyneitä juutalaisia, jotka eivät olleet kiinnostuneita hengellisistä asioista. Mutta hänen isoisänsä oli rabbi Vanhasta Euroopasta, joka oli oppinut kuinka ”antaa elämää” muille lisäämällä heidän ymmärrystään ja onneaan.

Hänen opissaan tohtori Remen sai monia loistavia oppeja. Hän jatkoi kauniiden totuuksien keräämistä kaikista maailman uskonnoista ja käytti niitä auttaakseen toisia. Henkilökohtaisesti opin hyvin paljon luvusta hänen kirjassaan My Grandfather’s Blessings:

”Polku: Kun olin uudistamassa kotiani, en osannut päättää kahdesta tavasta luoda pääsy etuovelleni. Ensimmäinen tapa oli rakentaa askelmat, jotka avautuivat kadulta suoraan ovelleni johtavaksi poluksi.

Heti astuttaessa ensimmäiselle askelmalle pystyy näkemään etuoven ja tietämään tarkalleen minne on menossa. Toinen tapa oli varsin erilainen. Portin läpi tultua ja muutaman askelman kiivettyä saapuu pienelle tasanteelle. Aivan tasanteen takana on kaunis puu, mikä on kaikki mitä kiivetessä pystyy näkemään.

Kun saapuu tasanteelle, huomaa sen liittyvän pieneen ruusupuutarhan reunustamaan alueeseen. Sen läpi kuljettua löytää oikealle johtavia askelmia, jotka ovat melko jyrkkiä. Ylin askelma on silmien tasoa korkeammalla ja kiivetessä ei näe mitään, ennen kuin saapuu huipulle. Siellä katsottaessa oikealle huomaa henkeäsalpaavan 60 mailin näkymän San Franciscon rannikosta.

Tämän alueen ylittäminen tuo kolmelle loivalle askelmalle , jotka johtavat vasemmalle. Nämä kiivettyä huomaa yllättäen tulleensa pienelle niitylle, joka on takapihani. Siitä nousee maamme korkeimman vuoren Mount Tamalpaisin valtava profiili.

Vasta sitten pystyy näkemään etuoveni, joka on nyt vain muutaman askeleen päässä. Sitä kohti on liikuttu vakaasti koko ajan tietämättään.

Kamppaillessani päätöksenteon kanssa keskustelin kahden arkkitehdin kanssa. Heistä molemmat kertoivat minulle yhden arkkitehtuurin perusperiaatteista sisäänkäyntiä suunnitellessa olevan, että ihmisten täytyy alusta alkaen nähdä mihin he ovat menossa.

He molemmat olivat sitä mieltä, että toisen vaihtoehdon epävarmuus voisi luoda levottomuutta kenessä tahansa ensi kertaa talossa vierailevassa. Näiden ammattilaisten yhdenmukaisesta neuvosta huolimatta päädyin lopulta tähän vaihtoehtoon.

Ajatellessani sitä nyt mielestäni näyttää siltä, että päämäärämme tietäminen voi rohkaista siihen, että lakkaamme näkemästä ja kuulemasta ja sallimme itsemme nukahtaa.

Itse asiassa, kulkiessani suoraa polkua osa minusta kiiruhtaa etuovelle sinä hetkenä, kun näen sen. Kiirehtiessäni päästäkseni tämän osan ohi, en useimmiten näe minkä ohitse kuljen.

Epätietoisuus päämäärästä aiheuttaa muutakin kuin levottomuutta; se edistää tunnetta elämisestä ja arvostusta ympäröiviä yksityiskohtia kohtaan. Se herättää samalla tavoin kuin sairaus.

Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon. Itse asiassa, ehkäpä me vain luulemme tietävämme mihin olemme menossa, kun kaiken aikaa olemmekin oikeasti menossa jonnekkin aivan muualle. Olen tehnyt monia asioita saavuttaakseni arvostetun päämäärän vain huomatakseni myöhemmin, että todellinen päämäärä, jota kohti valintani ovat ohjanneet on jotakin täysin muuta.

Jotain mistä en edes tiennyt oli olemassa jo silloin, kun astuin polulle. Elämän perimmäinen tarkoitus on usein naamioitunut sen taakse, mihin olemme kiinnittäneet huomiomme sillä hetkellä. Syy miksi olemme syntyneet, suurin siunauksemme, tai mahdollisuutemme palvella voivat tulla elämäämme näyttäen uudelta autolta, tilaisuudelta matkustaa tai kupilliselta hienointa [kaakaota].

Totuus on, että liikumme aina kohti tuntematonta ja niinpä olemme paljon lähempänä todellisuutta silloin, kun emme näe päämääräämme selkeästi. (Rachel Naomi Remen, My Grandfather’s Blessings, s.288, 289)

Tarve arvoitukselle

Tohtori Remenin viesti on niin syvällinen, etten vieläkään ole täysin ymmärtänyt sitä monen lukemiskerran jälkeen. Jollakin tapaa vaikeuksilla ja epävarmuudella on meille suuri ja ikuinen merkitys. Ja kuten hän sanoo, tämä on yksi sairauden merkityksistä.

Kun mietin nykypäivän sekä historian väkivaltaisia ja traagisia tapahtumia, näen epävarmuutta joka käänteessä. Jumala voi kuitenkin tehdä siitä iankaikkisesti merkittävää ja iankaikkisuus on mistä elämissämme on kyse.

Olemme hengellisiä olentoja saamassa ajallisia kokemuksia. Tohtori Remen myöskin antaa syvällisen syyn Jumalan meistä erottavalle välimatkalle ja miksei Hän täysin määrittele itseään meille. Häntä ympäröivä tuntematon vetää meitä Hänen puoleensa. Kuten tohtori Ramen sanoo, ”Olemme lähempänä totuutta, kun emme näe päämääräämme selkeästi.”

Voimme kasvaa hengellisesti vaikeimpina aikoina

Tohtori Remenin päätös jättää perinteinen lääkärintoimen harjoitus ja perustaa kokonaisvaltainen klinikka johtui siitä, että hän halusi hoivata kärsivien sieluja samalla kun hän työskenteli parantaakseen sairaat ruumiit.

Hän näkee monia surullisia loppuja, mutta jopa niistä useimmat ovat täynnä hengellistä menestystä. Henki voi kohota korkeuksiin kärsimysten ja pettymysten keskellä.

Tämä viesti on kääritty runouteen Jobin kirjassa sekä monissa muissa koskettavissa pyhien kirjoitusten kohdissa. Avain, joka on Herran puoleen kääntyminen epävarmuuden aikana, löytyy myös Jobin kirjasta.

Uskovaiset voivat todistaa, että mikä tahansa vaikeus tulee haastavammaksi hengellisen hämmennyksen takia. Jos vain etsimme apua Herralta, Hän voi antaa meille enemmän kuin varmuutta. Hän voi antaa meille rauhaa.

Olen tiennyt vuosia, että kun etsimme Herraa vaikeuksissamme, Hän antaa meille lahjan (tai monta lahjaa) auttaakseen meitä selviämään. Sitten, kun haaste on ohi, saamme pitää tuon lahjan. Kuinka arvokkaita nämä lahjat ovatkaan, kun kohtaamme seuraavan kiertotien elämässämme.

Skenaarioiden laatiminen vs Hengen mukaan eläminen

Opin kauan sitten, että Hengen mukaan eläminen toi tilaisuuksia, joita en olisi koskaan osannut odottaa. Kiertoteitä, jotka johtaisivat suuriin ja odottamattomiin asioihin.

Vaikeus on luovuttamisessa ja tuntemattoman tien valitsemisessa. Kerroin Taivaalliselle Isälle meneväni minne Hän halusi minun menevän, mutta sitten kehitin suunnitelma A:n, kuten aiemmin kuvailtiin.

Luulen, että meidän kaikkien pyrkimyksillä laatia skenaarioita on eroja, mutta minä olin mahtava siinä ja rakensin ne teräksestä. Kun Henki kehotti toiseen suuntaan, minun piti tuskallisesti purkaa minkä tahansa skenaarion olin rakentanut. Se oli niin vaikeaa. Nyt rakennan skenaarioni tikuista ja olen alati kuulolla saadakseni ohjausta hiljaiselta ja vienolta ääneltä.

Jos käännymme Herran puoleen, matkaamme oikeaan suuntaan

Katso suunnitelma B:n karttaa uudelleen.

Huomaa, että se saapuu päämäärään jota toivoit, mutta saavut sinne kokeneempana ja viisaampana. Matkan varrella olet päässyt yli haasteista.

Ja kokemustesi kautta sait hengellistä tietoa, joka auttoi sinua palvelemaan ja opettamaan muita, jotka seuraavat heidän omia mutkaisia polkujaan. Rachel Remen ei ole mormoni, mutta hänen kirjansa loppusanat viittavaat Eterin kirjaan, joka auttaa lukijoita havainnollistamaan tämän totuuden. Hän ei muista tarinaa täydellisesti, mutta hänen siitä johtamansa opetus on kaunis.

Häneen teki vaikutuksen jerediläisten usko heidän jättäessään kotinsa ja lähtiessään ylittämään tuntemattomia vesiä päästäkseen luvattuun maahan. Kaikki mitä heillä oli, oli lupaus ja ohjeet siitä kuinka rakentaa laivansa sekä kuinka saada valoa niiden sisälle.

Tuo valo tuli kuudestatoista kivestä, joita Herra oli koskettanut sormellaan. Tohtori Remen piti merkittävänä kuvaa jerediläisistä seilaamassa kovassa merenkäynnissä etsien vapautta, ainoana oppaanaan valo, jonka Herran kosketus sai palamaan heidän sieluissaan.

Minä olen OK nyt, mutta entä ihmiset joita rakastan?

Tyttäreni soitti minulle tänään ja kertoi, kuinka usein hän kuulee huonoja uutisia ystäviltään lähellä ja kaukana. Nämä ajat ovat haastavia aikoja, vaikka nautimmekin historiassa ennen näkemättömästä vauraudesta.

Tämä on aika juuri ennen Kristuksen toista tulemista ja hengellinen sota on kiihkeää. Jotkut tyttäreni ystävistä ovat menettämässä uskonsa; toiset ovat menettämässä avioliittonsa. Todellakin me seilaamme rajussa merenkäynnissä.

Nyt, enemmän kuin koskaan, meidän täytyy luottaa Jumalaan. Meidän täytyy luottaa, että Hän tietää mitä tekee. Meidän täytyy ymmärtää, kuinka paljon Hän rakastaa meitä. Meidän täytyy käsittää sen olevan äitikarhun rakkautta – Hän taistelee puolestamme eikä koskaan luovuta.

Joseph Smith on sanonut: ”Taivaallinen Isämme on vapaampi näkemyksissään ja rajattomampi Hänen armossaan ja siunauksissaan, kuin me olemme valmiita uskomaan tai vastaanottamaan.”

Minulla oli ystävä, joka oli ahdistunut tuttavansa tähden tämän liityttyä äärikulttiin ja menetettyä uskonsa Kristukseen. Hän rukoili palavasti ystävänsä puolesta jaa lopulta kuuli Herran äänen Pyhän Hengen kautta: ”Työskentelen hänen kanssaan.”

Jumala tietää, tosiaankin suunnitteli, että meidän elämän polkumme tulisi olemaan mutkainen. Mutkat olisivat osittain itse aiheuttamiamme, osa meille määrättyjä. Hän teki sen meidän hyväksemme. Mutta Hän johdattaa ja kuljettaa meitä eteenpäin aina tiettyyn suuntaan. Remen sanoi kirjassaan,

”Minkä tahansa elämänjakson aikana tulee hetkiä, kun joutuu purjehtimaan tuntemattomaan ilman karttaa tai kompassia. Nämä voivat olla epätoivon ja kauhun hetkiä; ne voivat myös olla löytämisen aikaa.

Seurattuani monia ihmisiä heidän käsitellessään tuntematonta, mielestäni kaikista koskettavin osa tätä Mormonin kirjan muuttotarinaa on yksi lause. Huolimatta merimatkan haasteista ja suurista vaikeuksista, ”tuuli ei koskaan lakannut puhaltamasta luvattua maata kohti.” Olen nähnyt monien ihmisten levittävän purjeensa kulkeakseen tuon tuulen mukana.

Elämässä on armoa, johon voi luottaa. Ponnisteluissamme kohti vapautta emme ole hylättyjä emmekä yksin.”

Alkuperäinen artikkeli julkaistiin sivulla lds.net ja sen on kirjoittanut Gale Boyd. Artikkelin on kääntänyt Hanna-Martta Maljanen.

The post Kuinka olla onnellinen elämän vastoinkäymisissä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Nefi toistaa pääsiäistekstin

Pääsiäinen on juutalaisille vuoden juhlista kaikkein tärkein. Ensimmäisenä iltana juhlitaan rituaalin mukaisella juhla-aterialla. Illan keskipisteenä ja syynä juhlaan on Egyptistä vapautuneiden israelilaisten kertomuksen lausuminen. Ja lisänä kertomukseen pelastumisesta ja vapautumisesta juutalaiset rukoilevat KAIKKIEN ihmisten vapautumista sorrosta. Aina tärkeinä hetkinä, olipa se pääsiäinen tai ei, juutalaiset muistelevat Jumalan heille erämaassa suomia ihmeitä.

On mielenkiintoista, että Lamanin ja Lemuelin tullessa hyökkääviksi ja uskottomiksi Nefi aloitti pääsiäistekstin, joka sisältää molemmat osat! Jumala pelastaa israelilaiset, mutta ei erottele ihmisiä. (Lue 1. Nefi 17:23-42.)

Heprean kielen sanoja egyptiläisissä kirjaimissa

Nykyajan tutkijat ovat vahvistaneet, että juutalaiset kirjurit Lehin aikaan käyttivät uudistettua, tai hieraattista, egyptin kieltä. Nefi sanoo Mormonin kirjan olleen kirjoitettu hepreaksi käyttäen uudistettua egyptin kirjaimistoa tilan säästämiseksi vaikeasti kaiverrettavissa metallilevyissä.

Nykyajan juutalaisille tämä kuulostaa täysin mahdolliselta ja voi toimia molemmin tavoin, riippuen siitä, mikä on kätevämpää. (Eli jos heprea veisi vähemmän tilaa, voitaisiin käyttää egyptin kieltä ja heprean kirjaimia.) Käytetään helppokäyttöisintä kirjaimistoa ja sisällytetään siihen sanat, jotka merkitsevät eniten. Juutalaiset kiroukset ja solvaukset ovat etusijalla. Nyttemmin juutalaiset ovat kehittäneet ladinon kielen (juutalaisespanja) ja jiddiš-kielen (juutalaissaksa, saksaa yhdistettynä arameaan ja hepreaan, kirjoitettuna heprean kirjaimilla).

Jeredin veli tiesi tsoharista, joka valaisi Nooan arkin

Käänny ensimmäisen Mooseksen kirjaan 6:16, lue jae sekä sen alaviite. ”Tee arkkiin valoaukko, ja tee se kyynärän korkuiseksi, ja sijoita arkin ovi sen kylkeen; rakenna siihen kolme kerrosta, alimmainen, keskimmäinen ja ylimmäinen.” Huomaa, että sana ”valoaukko” on käännetty väärin ja alaviite sanoo, ”HEB tsohar; jotkut rabbit uskoivat, että kallisarvoiset kivet loistivat arkissa ” (Eter 2:23 (23-24).

Heprean sana tsohar tarkoittaa ”valo” tai ”loisto”, ja että valo oli kytketty loistaviin kiviin. Jeredin veli ajatteli loogisesti, että jos se toimi Nooalle, se voisi toimia hänen kahdeksassa, pimeässä laivassaan. Tästä syystä kuusitoista kiveä esitettiin Vapahtajalle asetettavaksi hehkumaan Hänen kosketuksestaan.

Mormonin kirja sisältää melko voimakkaita loukkauksia juutalaisia kohtaan

Mutta toisaalta, niin sisältää Vanha Testamenttikin (joka juutalaisille on Tanakh, Toora, Profeetat ja Kirjoitukset). Juutalaiset itse asiassa eivät ota loukkauksia kovin vakavissaan ja ovat erityisen hyviä käyttämään niitä toisiinsa. He ovat myös tarkkoja varmistamaan, etteivät toista menneisyyden virheitä, joten varoittavat neuvot otetaan vakavasti. Mormonin kirjassa on kaksi huomattavaa loukkausta.

Kohdassa 2 Nefi 10:3 Nefi sanoo, ettei mikään muu kansa ristiinnaulitsisi Jumalaansa. Ajatellessamme aikaa 33 eKr. emme tiedä muista kansoista, joilla olisi yksijumalainen uskonto. He kaikki olivat polyteistisiä ja heillä oli monia jumalia. Yksi israelilaisista ystävistäni tapasi kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Kristus olisi suorittanut ihmeitä Persiassa. He olisivat sanoneet: ”Tämä on uskomatonta; olet jumala; mihin haluaisit patsaasi?”

Israel oli jo viettänyt vuosisatoja erottaakseen itsensä noista yhteiskunnista. Se oli tullut keskittyneemmäksi yhteen Jumalaan kuin koskaan ennen aina siihen pisteeseen saakka, että he menettivät keskittymisensä vapahtajan tai sovittelijan tarpeeseen. Joten kyllä, he olisivat olleet ainoa kansa, joka voisi tulla siihen pisteeseen.

Toinen ”loukkaus” löytyy kohdasta 2 Nefi 25:2: ”Sillä minä, Nefi, en ole opettanut heille paljon juutalaisten tavoista, sillä heidän työnsä olivat pimeyden töitä ja heidän tekonsa olivat iljetysten tekoja.”

No niin… juutalaiset, joilta Lehin perhe pakeni, olivat juuri tuhoutumassa heidän pahuutensa tähden. He olivat saaneet kuulla profeetoiltaan tarkan listan synneistään. Jos he olisivat kuunnelleet ja tehneet parannuksen, he olisivat selvinneet, mutta sen sijaan he tappoivat profeetat. Heidän tekonsa sinä aikana olivat pimeyden tekoja, siitä ei ole epäilystäkään. Mormonin kirjan tuomiot eivät ole sen ankarampia kuin Jeremiankaan.

”Katso, he eivät edes pidä Viisauden sanaa”

Viisauden sanan noudattaminen ei ehkä ole mormoneille kaikista tärkein muiden käskyjen joukossa. Mutta Viisauden sanan rikkominen on yksi näkyvimmistä synneistä. Sama niiden ihmisten kanssa, jotka eivät pidä Mooseksen lakia. Molemmat Enos ja hänen poikansa Jarom lisäsivät joitain piikkejä Mormonin kirjaan loukatakseen lamanilaisia, jotka luopuivat Mooseksen lain ruokavalioista. Muista, että Mooseksen lain alaisina juutalaiset eivät voineet (eivät voi) nauttia minkään eläimen verta. He eivät myöskään voineet (eivät voi) syödä mitään muuta kuin puhtaita eläimiä, ja näihin eivät sisältyneet saaliseläimet.

Enoksella oli tämä sanottavana lamanilaisista (Enos 1:20): ”…heistä tuli villi ja julma ja verenhimoinen kansa, täynnä epäjumalien palvontaa ja saastaisuutta; he söivät petoeläimiä, asuivat teltoissa ja vaelsivat ympäriinsä erämaassa lyhyt nahkainen lannevaate vyötäisillään ja pää ajeltuna; ja he olivat taitavia jousen, sapelin ja kirveen käytössä. Ja monet heistä söivät pelkästään raakaa lihaa; ja he pyrkivät jatkuvasti hävittämään meitä.”

Myös Jarom yhtyy kinasteluun, sanoen, ”…Ja he olivat tavattoman paljon lukuisampia kuin nefiläiset, ja he rakastivat murhaa ja joivat eläinten verta.” (Jarom 1:6).

Mooseksen lain mukaan eläminen Kristusta odottaessa

Ilmeisesti Mooseksen vakiinnuttaessa Jumalan lain hän oli myös varma Messiaan tulemisesta ja käytti Hänen nimeään. Mormonin kirja sanoo uudelleen ja uudelleen, että kaiken Mooseksen laissa oli tarkoitus ilmentää Kristusta. Jotenkin monet tarkoista viitteistä ovat kadonneet raamatullisesta selonteosta. On mahdollista, että kun juutalaiset johtajat kokosivat lain ja asettivat pyhät kirjoitukset, heillä oli uusi vastakkainen elämänkatsomus, josta nähdä itsensä. Muinaisessa menneisyydessä se oli ollut monijumalaisuus, mutta myöhemmin se on kristinusko. Monet jakeet, jotka olisi voitu tulkita tai selvästi lukea viittavan Kristukseen, jätettiin pois. Ei ole keinoa todistaa tätä, mutta Mormonin kirjan kansat olivat hyväntahtoisempia profeetoilleen ja kuuntelivat heitä useammin. Huomaa, että Lehin ja Nefin kirjoitukset säilytettiin, mutta monet Jeremian sanoista tuhottiin. (Katso Moosia 13:27; 1 Nefi 4:15; 2 Nefi 25; Alma 25:15; 30:3; 25:16.)

Menossa YLÖS Jerusalemiin ja ALAS Jerusalemista

Book of Mormon Central juuri selitti tämän yksityiskohtaisesti, mutta yleisesti ottaen se muuttaa tavan, jolla keskustelet ihmisten kanssa Israelissa jopa nykyään. Jerusalem on vuoristossa, kyllä, mahtavien 762 metrin korkeudessa. Ei kovin vaikuttavaa Utahin mormonille, mutta se on paljon Kuolluttamerta, maailman matalinta kohtaa (n. 426m), korkeammalla.

Mutta jos lähtisin Park City:sta (2.10312km) ja matkustaisin Jerusalemiin, olisin silti menossa ylös. Jerusalem on pyhä, joten sinne aina noustaan. Pyhä Maa itsessään on myös aina ylhäällä. Joten jos joku kysyy, milloin saavuit Israeliin ja milloin lähdit, aina sanotaan, ”Tulin ylös tänä vuonna ja laskeuduin tuona vuonna.” Maahanmuuttajaa Israelissa kutsutaan ”nousijaksi”. Ei ole mitenkään mahdollista, että Joseph Smith olisi voinut tietää tämän. Joten sen ilmeneminen Mormonin kirjassa (1 Nefi 3:4, esimerkiksi) on yksi lisätodiste kirjan olevan sitä, mitä se väittää olevansa.

Maanpakolaisuus ja jälleen kokoaminen

Perheet, jotka lähtevät Jerusalemista, joutuvat kaipaamaan kotiaan koko elämänsä. Se on mitä tapahtuu, kun lähtee Jerusalemista; se on mitä tapahtuu, kun lähtee Israelista. Kuka tahansa sieltä lähtenyt tietää sen. Kaikissa Jesajan luvuissa, jotka Nefi säilytti ja antoi meille, on vain kolme teemaa – Messias on tuleva; Israel tulee hajoamaan; Israel tullaan kokoamaan. Tämä tuo hänen kansalleen toivoa.

He uskoivat jälkeläistensä palaavan jonain päivänä kotiin. Jaakob sanoi, ”…ja myös elämämme on kulunut, niin kuin se olisi ollut meille unta; me olemme yksinäistä ja vakavaa kansaa, vaeltajia, Jerusalemista karkotettuja, erämaassa ahdistuksessa syntyneitä ja veljiemme vihaamia, mikä aiheutti sotia ja kiistoja; sen vuoksi me surimme kaiken elinaikamme.”

Oliivipuut

Asuessani kahdeksan vuotta Jerusalemissa tutustuin todella oliivipuihin. Niillä on paljon luonnetta ja ne ovat tarpeeksi käteviä pitääkseen yllä elämää ja tarjotakseen mielikuvia tuhansiin vertauskuviin. Mutta oliko niitä Amerikassa? Ehkä ei. Jaakobin kertomus oli kertomus kotoa (Jaakob 5). Hänen vertauskuvansa oliivipuista rinnastaa isä Jaakobin antamat patriarkalliset siunaukset pojilleen sekä Efraimille ja Manasselle. Juuda säilyttää valtikan ja hallinnon, kun taas Joosef, Efraimin kautta leviää ulkomaille ja oksastaa kootut pääjuureen ja runkoon. Juutalaisena tämä vain tuntuu oikealta.

Urim ja Tummim

”Valot ja Täydellisyydet”. Niin hölynpölyltä kuin nämä välineet näyttävät ihmisille nykyaikana, ne kuulostavat täysin tavallisilta juutalaisille, jotka tuntevat muinaisen historiansa. Näkijänkiviä  käytettiin muinoin ja tullaan käyttämään ikuisesti.

Kyllä, Mormonin kirjassa on runsaasti heprean ilmaisuja ja mormoni(sekä ei-mormoni)-tutkijat löytävät niitä koko ajan (kiasmeja, erämaan runotyylejä, muinaisia ihmisten ja paikkojen nimiä). Kaikki näistä auttavat todistamaan Mormonin kirjan aitoutta. Mutta siinä on myöskin paljon juutalaisuuksia. Epäilen todellakin nuoren Joseph Smithin olleen tarpeeksi koulutettu luodakseen heprean kielen ilmaisuja; todella epäilen hänen saaneen selville juutalaistenkaan ilmaisuja. Mitä mieltä sinä olet?

• Alkuperäinen artikkeli julkaistiin osoitteessa lds.net ja sen on kirjoittanut Gale Boyd. Artikkelin on kääntänyt Hanna-Martta Maljanen.

The post Kun juutalainen lukee Mormonin kirjan appeared first on SeuraaKristusta.fi.

On suorastaan häpeällistä tulla leimatuksi suvaitsemattomaksi tässä valveutuneessa nyky-yhteiskunnassamme. Tällaista sosiaalista rikollista usein kuvataan hyvinkin voimakkain sanoin, kuten vihaaja, tietämätön tai jopa jotain paljon pahempaa. Kun tuomarit ja lainvalvojat ovat kerran langettaneet tuomionsa, on tätä leimaa hyvin vaikea pyyhkiä pois. Niinpä ihmiset ovat hyvin varovaisia, etteivät he tartuttaisi itseensä tämän tapaista sosiaalista ruttoa. Tunnen aivan liian monta ihmistä, jotka valitsevat pysyä vaiti sosiaalisissa ja poliittisissa kysymyksissä sen sijaan, että ottaisivat riskin tulla leimatuksi suvaitsemattomaksi. Valitettavasti tämä ihmisten toimimattomuus luo pohjan äänekkäämmille vähemmistöille tulkita vaikeneminen myöntymisen merkkinä ja näin ollen vallata itselleen tilaa hiljaisilta keskitien kulkijoilta.

Vanhin Marion G. Romney, puhuessaan BYU:n opiskelijoille 1955, teki huomion, ja kenties jopa profetoi, julistaessaan: ”Joukossamme on niitä, jotka yrittävät palvella Herraa, loukkaamatta paholaista.” Mielestäni tämä on ajankohtaisempaa tänä päivänä, kuin hänen puhuessaan nuo varoittavat sanat 60 vuotta sitten. Tämä tuntuu olevan tämän nousevan sukupolven haaste. Monet pohtivat, voivatko he palvella Jumalaa, seurata Hänen oppiaan ja pysyä suvaitsevina niitä kohtaan, joiden mielipiteet saattavat poiketa täysin heidän omistaan.

Kuinka sitten sosiaalisesti valveutunut ja myötätuntoinen myöhempien aikojen pyhä käsittelee halua rakastaa lähimmäistään sellaisena kuin hän on ja osoittaa suvaitsevaisuutta ja samalla pitää kiinni opista, joka voi olla ristiriidassa muuttuvien sääntöjen ja sosiaalisten normien kanssa? Kuinka joku selviää tästä tulematta leimatuksi suvaitsemattomaksi? Onko se edes mahdollista?

Karu totuus on, että me kaikki jäämme kauas täydellisyydestä tässä suvaitsevaisuuspelissä. Me kaikki lankeamme ansaan. Määrittelen tämän ansan seuraavasti: ”Olen suvaitsevainen kaikkia kohtaan, paitsi niitä, joiden huomaan olevan suvaitsemattomia, sillä olen oikeutettu olemaan suvaitsematon heitä kohtaan, koska he ovat suvaitsemattomia muita kohtaan”… näin tullen juuri siksi, mitä kammoksun – suvaitsemattomaksi.

1940-luvulla opettaja kysyi äidiltäni ja hänen luokkatovereiltaan, olivatko he, opiskelijat, ennakkoluuloisia mitään tiettyä rotua tai uskoa kohtaan. He kävivät läpi listaa ajalleen tyypillisistä ennakkoluuloista. Opiskelijat vakuuttivat, ettei heillä ollut ennakkoasenteita, kunnes opettaja kysyi heidän mielipidettään varakkaista ihmisistä. Äitini vastasi heidän olevan laman lapsia, eikä rikkaita siksi ajateltu lämmöllä. Tämä muutti keskustelun luonteen. Hän kertoi sen olleen käänteentekevä hetki ja tärkeä opetus siitä, kuinka jokaisella meistä on ennakkoluuloja, emmekä välttämättä ole niin suvaitsevaisia kuin kuvittelemme.

En usko meidän tietoisesti ajattelevan tällä tavoin, mutta olen huomannut meidän kaikkien lankeavan tähän ansaan. Vaatii paljon työtä ja energiaa vakuuttaa itsemme ja muut suvaitsevaisesta luonnostamme. Ehkä suurin haasteemme on, kuinka määrittelemme suvaitsevaisuuden. Monet olettavat hyväksymisen ja suvaitsemisen olevan synonyymeja. Sitä ne eivät ole.

Suvaitseminen tarkoittaa, että ”osoittaa halukkuutta antaa sellaisten mielipiteiden tai käytöksen, joista ei välttämättä ole samaa mieltä, esiintyä” (engl. Google dictionary) tai ”kyky pysyä erossa tai sietää jotakin epämiellyttävää” (engl. Merriam-Webster).

Meidän ei tarvitse hyväksyä tai täysin omaksua toisen elämäntapaa ollaksemme suvaitsevaisia, mutta meidän täytyy löytää tie sietää ja olla kohtelias. Muuten lankeamme kuoppaan, joka erottaa perheet ja yhteiskunnan.

Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. En odota kaikkien ymmärtävän jäsenyyttäni kirkossa tai edes uskoani siihen, että Jeesus on Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja, mutta toivoisin, etteivät he karta minua, ota pois kansalaisoikeuksiani tai polta uskonnollisia kirjojani. Toivoisin, etteivät he pilkkaisi minun uskoani vaan olisivat halukkaita arvostelemaan minua itsenäni eikä vain käsitystään minusta. Riittää kun katsoo julkaisuja sosiaalisessa mediassa, niin ymmärtää, etteivät toiveeni aina pohjaa täysin todellisuuteen. Lisäksi toivon, että niillä, joilla on hyvinkin erilainen näkökulma kuin minulla, voisi olla sama etuoikeus.

Minua usein huolettavat ihmiset, jotka lukevat, katsovat tai kuuntelevat vain sellaista aineistoa, joka tukee heidän omia mielipiteitään. Sosiaalinen media on pullollaan 30 sekunnin klippejä ja kuvia, jotka asettavat jokaisen poliitikon, uskonnollisen ihmisen ja ateistin sopivan kapeaan laatikkoon. Tämä vain lisää bensaa suvaitsemattomuuden liekkeihin. Puolitotuudet ja suuremmista kokonaisuuksista leikatut pätkät on suunniteltu kuohuttamaan tunteita, mutta ne eivät yleensä tuo esiin sosiaalisten, poliittisten ja hengellisten kysymysten monimutkaisuutta.

Olen huolissani, että liian monet tekevät hätäisiä johtopäätöksiä, perustuen rajalliseen informaatioon ja sitten leimaavat suvaitsemattomiksi, tavoittamattomiksi tai tietämättömiksi kaikki, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan, sillä ”faktathan ovat ilmiselvät”. Kriittinen ajattelu alkaa hakemalla ensikäden tietoa, minkä jälkeen täytyy varmistaa, että ymmärtää laajemman asiayhteyden, jossa kyseinen mielipide on esitetty. Kuinka usein olemme langenneet siihen ansaan, että koska asia on esitetty mediassa, on sen oltava oikeaa tietoa?

Kanavan vaihtaminen silloin tällöin auttaa meitä ymmärtämään, kuinka toiset näkevät saman ongelman tai puheenaiheen. Se ei välttämättä muuta mielipidettämme ja saattaa jopa vahvistaa omaa näkemystämme, mutta se auttaa meitä ymmärtämään vastapuolen syitä näkökulmaansa.

Miksi on yhä vaikeampaa olla samaa mieltä siitä, että on eri mieltä? Meidän täytyy löytää parempia keinoja tehdä yhteistyötä. Ihmiset, jotka eivät usko samoin kuin minä, toivovat samaa kunnioitusta omalle uskolleen kuin minä, mutta myös tuntevat pettymystä lukiessaan omien näkemystensä vastaisia kommentteja sosiaalisessa mediassa ja blogimaailmassa.

Minua huolettaa, että liian monet meistä menevät lankaan lukiessaan tunteilla ladattuja tarinoita ja julkaisuja niiltä, jotka haluavat päättäväisesti saada kaikesta aikaan ”me vs. ne” -väittelyn. Näen sosiaalisessa mediassa lyhennettyjä yhteenvetoja ”todisteista” ja pidemmistä keskusteluista leikattuja klippejä, joita esitetään täsmällisinä poliittisina ja teologisina totuuksina.

Monet näistä julkaisuista ovat tehokkaita kuohuttamaan tunteita, mutta usein sulkevat pois sivistyneen keskustelun, sillä ne ovat vahvasti kahtia jakavia. Sosiaalinen media näyttää ruokkivan tätä trendiä. Kenties me rohkaistumme enemmän, kun istumme ruudun takana eikä meidän tarvitse kohdata vastapuolta kasvotusten.

Olen vakuuttunut, ettei enenemmistö ihmiskunnasta ajattele tällä tavoin, mutta monet pysyvät vaiti, peläten suvaitsemattomuuden leimaa. Useimmat tuntemani rauhantekijät vain pysyttelevät erossa riidoista.

Kysyn jatkuvasti itseltäni, kuinka meillä voi olla niin monia suvaitsevaisia ihmisiä, vaikka olemme kiihtyvää vauhtia muuttumassa suvaitsemattomaksi yhteiskunnaksi? Mikä rooli poliittisella korrektiudella on tässä kaikessa?

”Suvaitsevaisuuden armeijan” avarakatseiset jäsenet ovat kaksinkertaistaneet ponnistelunsa tuhotakseen kaiken suvaitsemattomaksi päätetyn. Olen asunut paikoissa, joissa lasteni ”talvijuhla” on täytetty loputtomalla laululla lumesta, lumihiutaleista ja lumihenkilöistä, ettei vain loukattaisi ketään sekoittamalla kirkkoa ja valtiovaltaa. Olkaamme rehellisiä, lauluja lumesta voi kuunnella vain tietyn määrän, ennen kuin ne alkavat tulla korvista ulos. Pyrkimyksemme suvaitsevaisuuteen tappaa rikkaan kulttuurimme ja myy värikkäät perinteemme vaihtokaupassa harmaaseen samanlaisuuteen. En tiedä teistä, mutta minä olen innoissani lasteni saadessa kokea monien eri uskontojen ja kulttuurien rikkauden. Pelkäämmekö leimautumista niin pahoin, että annamme ennemmin tuhota kulttuurin kokonaisuudessaan?

Kaikkea muuta tärkeämpi ja kiistatta vaikein kysymys on, kuinka me kristittyinä voimme olla samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä, niiden kanssa, joilla on meidän näkemyksistämme eroavat mielipiteet, ja opimme tulemaan toimeen yhdessä, kun vaakalaudalla ovat lait ja periaatteelliset näkemykset? Kuinka voimme ojentaa rakastavan toveruuden ja suvaitsevaisuuden käden hyväksymättä omien periaatteidemme vastaista käytöstä ja vaarantamatta omia perusarvojamme?

Olen oppinut paljon tämän asian tiimoilta Jeesuksen innoittamana, sillä hän opetti, että pitäessämme rakkautta eteenpäin ajavana voimanamme, voimme löytää monia keinoja selvittääksemme erimielisyytemme.

Olen vakuuttunut, että avain suvaitsevaisuuteen, ja samalla Jumalan palvelemiseen ja Hänen käskyjensä kunnioittamiseen, löytyy käskystä rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäisiämme kuten itseämme. Kun osoitamme syvää ja vilpitöntä rakkautta lähimmäisiämme kohtaan, he keskittyvät meidän rakastavaan suhteeseemme, vaikka he tietävät, ettemme hyväksy heidän käytöstään.

Tämän sanottuani, on vaikea rakastaa sellaista, jota emme ole palvelleet. Lähetysjohtajana opin rakastamaan jokaista 605 lähetyssaarnaaja, joiden kanssa tein töitä, sillä palvelin heitä, rukoilin heidän kanssaan, kuuntelin heitä, itkin heidän kanssaan, nauroin heidän kanssaan ja tiesin paljon heidän vaikeuksistaan ja ominaispiirteistään. Pidimme säännöllisesti yhteyttä, henkilökohtaisesti. Kykymme rakastaa toisia ja tulla suvaitsevammaksi kasvaa, kun ymmärrämme meitä vastapäätä istuvasta henkilöstä kuka, mitä, missä, miksi ja kuinka.

Suvaitsevaisuus ja ymmärrys kasvavat palvellessamme toisiamme. Joskus suurimmat voittomme tulevat palvellessamme lähimmäisistämme häntä, jota ymmärrämme vähiten. Näyttää siltä, että me yhteiskuntana olemme unohtaneet, kuinka auttaa toinen toistamme, naapureina ja yhteisöissä.

Nautimme teollisuuden ja teknologian läpimurtojen tuomista hyödyistä: tuotannon kasvusta, paremmasta terveydenhuollosta, tehokkuudesta ja vakiintuneesta hyvinvoinnista, joten on ironista, että huippunopeista kommunikaatiomenetelmistä huolimatta tiedämme naapureistamme vähemmän kuin koskaan ennen.

Yksilöinä olemme hiljalleen vieraantuneet valmiudesta liata kätemme vaihtaessamme tuntemattoman rengasta tien pientareella tai pyyhkiä kyyneleet naapurimme poskilta. Auttamisesta on tullut hyvin hygieenista. Todennäköisesti annamme ennemmin rahaa, lähetämme sähköpostia tai osoitamme tukemme sosiaalisessa mediassa, kuin sitoudumme antamaan aikaamme ja fyysisesti ojentamaan kätemme. Valitettavasti, sen oikean fyysisen kädet likaavan palvelutyön kautta opimme rakastamaan lähimmäistämme.

Olen keskustellut satojen lähetystyöstä palanneiden kanssa, jotka kokivat heidän kykynsä rakastaa kanssaihmistään kasvaneen huomattavasti heidän palvellessaan. Lähetyskentällä he tarjosivat hengellistä, henkistä ja fyysistä apua monenlaisille ihmisille monista eri paikoista ja kulttuureista, mutta palattuaan kotiin heillä oli vaikeuksia löytää merkityksellistä palvelutyötä. Olen varma, että teistä eri vapaaehtoisjärjestöissä ja asevoimissa palvelleet voivat kertoa samanlaisista kokemuksista ja tunteista.

Minulla on ollut kaksi ihmistä elämässäni, joita rakastan suuresti, vaikka olemmekin eri mieltä politiikasta ja teologiasta. Löysimme keskinäisen yhteyden heidän palvellessaan minua ollessani vaikeuksieni kanssa kamppaileva teini-ikäinen. He olivat minulle mentoreita rakkaudessa, myötätunnossa ja palvelutyössä. He olivat selvästi ymmärtäneet, mitä kohdassa 1. Joh. 4:19 puhutaan Vapahtajasta, ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” Tämä on mielestäni ensimmäinen ja tärkein askel kohti suvaitsemattomuuden muurien murtamista.

Jeesus eli voimakkaan uskonnollisen suvaitsemattomuuden aikana, silti hän kehoitti seuraajiaan keskittämään pyrkimyksensä muutokseen, joka lähtee sisältäpäin. Hän muistutti heitä, että opetuslapseus vaatii heidän rakastavan Jumalaa ja rakastavan heidän lähimmäisiään kuten itseään. Hän sanoi kaikkien muiden lakien riippuvan näistä kahdesta käskystä. Hän jopa kehoitti opetuslapsiaan kantamaan vainoojiensa taakkoja ylimääräisen virstan, näin kaksinkertaistaen lain vaatimuksen. Tämä pyhä tehtävä pätee tänäkin päivänä.

Jeesus pyysi seuraajiaan tekemään henkilökohtaisia muutoksia ja ottamaan vastaan voimakasta, mutta vapauttavaa oppia siitä, kuinka kohdella niitä, jotka ovat mielestämme suvaitsemattomia meitä kohtaan. Hän sanoi: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi” (Matt. 6:14). Saadakseen anteeksi tulee antaa anteeksi. Kenties tämä oli syynä, mikseivät monetkaan palanneet toisena päivänä kuuntelemaan Jeesuksen opetusta, joka tänä päivänä tunnetaan nimellä Vuorisaarna. Kenties he olivat niin keskittyneitä vaatimuksiin oikeuksistaan, että se jätti varjoonsa halukkuuden ymmärtää heidän omat tarkoitusperänsä suvaitsevaisuuden suhteen.

Lisää vahvaa oppia Vapahtajalta: ”Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta. Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta” (Matt. 5: 38-44).

Eikö tämä olekin todellinen kristillisen suvaitsevaisuuden testi? Suvaitsevaisuus alkaa ja päättyy meidän kykyymme rakastaa toisia. Se ei välttämättä muuta toisten sydämiä, mutta se varmasti muuttaa meidän sydämemme paremmaksi ja todistaa toisille kristillisestä opetuslapseudestamme ja pyrkimyksestämme olla suvaitsevampi ja hyväntahtoisempi ihminen.

Lisää rohkaisun sanoja Jeesukselta: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen” (Matt. 5:9). Kuinka pärjäämme tällä saralla? Etsimmekö mahdollisuuksia toimia rauhantekijöinä vai olemmeko omien oikeuksiemme vaatimusten sokaisemia?

Loppujen lopuksi kykymme rakastaa ja palvella erottaa meidät maailman kaaoksesta ja surkeudesta. Uskon suvaitsevaisuuden kaavan olevan yksinkertainen: me opimme rakastamaan niitä, joita palvelemme ja me opimme suvaitsemaan niitä, joita rakastamme. Kaiken muun kattava tieto jumalallisesta alkuperästämme, jumalallisesta tarkoituksestamme ja jumalallisesta päämäärästämme, tulisi motivoida meitä toimimaan paremmin palvellessamme lähimmäisiämme – lähimmäisiämme, joiden Jeesus opetti olevan puolituttuja ja tuntemattomia. Suvaitsevaisuutemme luulisi kasvavan, kun oivallamme sen äärimmäisen tärkeän opin, että me kaikki olemme saman Jumalan poikia ja tyttäriä.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu sivulla ldsmag.com ja sen on kirjoittanut James Perry. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

The post Oletko sinä suvaitsevainen? appeared first on SeuraaKristusta.fi.