Jalkapallokausi on meneillään ja olemme syventyneet katsomaan yliopistojalkapalloa, arvaillen keistä tulee ammattilaisia, ja seuraten yliopistotähtiämme heidän loistaessaan NFL:ssa tai Kanadan liigassa.

Silloin tällöin BYU:n entisillä opiskelijoilla on pitkäaikainen ja ennätyksiä rikkova ammattitason ura, mutta usein heidän uransa loppuvat hyvin lyhyeen johtuen luokkaantumisesta, ammattitason tyyliin sopeutumattomuudesta tai kykenemättömyydestä erottua joukkuetovereiden keskeltä. Olen usein miettinyt mitä silloin tapahtuu – pakollinen uran vaihto urheilijan vielä ollessa parikymppinen ja jolla usein on vaimo ja lapsia.

Kuitenkin tämän kaltaisia yllätyksiä tapahtuu kaikille meistä tavalla tai toisella. Ne meistä, jotka pyrkivät elämään seuraamalla Pyhää Henkeä, voivat kohdata toisenlaisia käänteitä ja muutoksia oman itsepäisyytemme kilpaillessa Jumalan tahdon kanssa.

Vaikka meidän uskomme ei koskaan pettäisi ja uskomme polku olisi suora, hengellisiä kolhuja tapahtuu matkan varrella, luoden tienhaaroja. Käänteet ja muutokset elämämme matkalla turhauttavat ja hämmentävät meitä. Kuitenkin jokaiselle meistä tapahtuu niitä. Niinpä niillä täytyy olla jokin tarkoitus.

Miltä sinun elämän karttasi näyttää?

Luin äskettäin loistavan kirjoituksen keski-ikäisen mormonimiehen blogista ja hän ystävällisesti antoi minun lainata muutamia ideoistaan ja havainnollistavista kuvistaan. Ensimmäinen kuva havainnollistaa tapaa, jolla kuvittelemme omaan elämämme menevän.

”Suunnitelma A”

Olen hyvin tyytyväinen tähän kuvaan. Se näyttää juuri sen tavan, jollaisena näin elämäni kehittyvän, kun olin yliopistossa. Koulutukseni tulisi takaamaan menestyksekkään elämän. Jossain kohtaa tuota kauniin suoraa elämänviivaa täydellinen kumppani tupsahtaisi esiin. Sitä seuraisi upeat lapsemme. Koti, ystävät, autot, kirkon tehtävät ja niin edelleen.

Blogin seuraava havaintokuva on hämmästyttävän täydellinen kuvaus siitä, kuinka elämäni on oikeasti mennyt (kuinka hän tiesi?).

”Suunnitelma B”

Jos kaikki koettelemukseni olisi piirrettynä tähän kuvaan, ne sisältäisivät terveysongelmia, työhaasteita, taloudellisia takaiskuja, häiriöitä suhteissa sukulaisiin, rakkaiden kuolemia ja asuminen maassa, jonka kieltä emme puhuneet.

Hengellinen polkuni ei ole ollut suora vaan aaltoileva – ylös ja alas; mutta ei onneksi koskaan kehä. Joten jos tämä hullu piirros edustaa käytännössä meidän jokaisen elämää, niin.. miksi? Onko millään tästä ikuista merkitystä?

Joseph Smith Libertyn vankilassa

Meillä kaikilla on lempi pyhien kirjoitusten kohtamme, mutta minulla on myös kohta, josta pidän kaikista vähiten. Se on Opin ja liittojen kirjan luku 122. Omin sanoin kerrottuna (tarkoitan todella omin sanoin), kun Herra puhuu kärsivälle ja valittavalle Joseph Smithille ahtaassa Libertyn vankilassa, Hän sanoo jotain tähän suuntaan: ”Jos he repivät kätesi ja jalkasi irti, jos he vievät huutavat lapsesi pois luotasi, ampuvat sinua päähän ja raahaavat kuolleen ruumiisi katuja pitkin, se on OK.”

Jotenkin kokemus tekee tilanteesta hyväksyttävän. Inhoan todella tätä kohtaa ja yritän tulla toimeen selityksen kanssa:

— TIEDÄ, POIKANI, ETTÄ KAIKKI TÄMÄ ANTAA SINULLE KOKEMUSTA JA ON SINUN HYVÄKSESI (Jae 7).

Sitten Herra (ja tämä on hyvin Hänen tapaistaan) saa Josephin nöyrtymään ja olemaan pahoillaan lausumistaan valituksen sanoista:

IHMISEN POIKA ON LASKEUTUNUT KAIKEN TÄMÄN ALAPUOLELLE. OLETKO SINÄ SUUREMPI KUIN HÄN? (Jae 8).

Tarkoituksen löytäminen vaeltamisessa

Huokaisen syvään ja ymmärrän, että minun täytyy selvittää, kuinka koettelemuksemme voivat olla hyväksemme ja kuinka käänteillä ja muutoksilla (sekä kallioilla – tiedän pudonneeni muutamalta) voi olla ajallista ja ikuista merkitystä

Rachel Naomi Remen, arvossa pidetty tohtori ja San Franciscon lääketieteellisen koulun professori, etsi keinoa tehdä lääkärintoimen harjoittamisesta välittävämpää ja myötätuntoisempaa. Muutaman muun tohtorin kanssa hän perusti klinikan, jossa syöpäpotilaita neuvotaan heidän vaikealla taipaleellaan. Taipaleen vaikeus johtuu osittain sairauden aiheuttamista kiertoteistä.

Tohtori Remenin vanhemmat olivat sivistyneitä juutalaisia, jotka eivät olleet kiinnostuneita hengellisistä asioista. Mutta hänen isoisänsä oli rabbi Vanhasta Euroopasta, joka oli oppinut kuinka ”antaa elämää” muille lisäämällä heidän ymmärrystään ja onneaan.

Hänen opissaan tohtori Remen sai monia loistavia oppeja. Hän jatkoi kauniiden totuuksien keräämistä kaikista maailman uskonnoista ja käytti niitä auttaakseen toisia. Henkilökohtaisesti opin hyvin paljon luvusta hänen kirjassaan My Grandfather’s Blessings:

”Polku: Kun olin uudistamassa kotiani, en osannut päättää kahdesta tavasta luoda pääsy etuovelleni. Ensimmäinen tapa oli rakentaa askelmat, jotka avautuivat kadulta suoraan ovelleni johtavaksi poluksi.

Heti astuttaessa ensimmäiselle askelmalle pystyy näkemään etuoven ja tietämään tarkalleen minne on menossa. Toinen tapa oli varsin erilainen. Portin läpi tultua ja muutaman askelman kiivettyä saapuu pienelle tasanteelle. Aivan tasanteen takana on kaunis puu, mikä on kaikki mitä kiivetessä pystyy näkemään.

Kun saapuu tasanteelle, huomaa sen liittyvän pieneen ruusupuutarhan reunustamaan alueeseen. Sen läpi kuljettua löytää oikealle johtavia askelmia, jotka ovat melko jyrkkiä. Ylin askelma on silmien tasoa korkeammalla ja kiivetessä ei näe mitään, ennen kuin saapuu huipulle. Siellä katsottaessa oikealle huomaa henkeäsalpaavan 60 mailin näkymän San Franciscon rannikosta.

Tämän alueen ylittäminen tuo kolmelle loivalle askelmalle , jotka johtavat vasemmalle. Nämä kiivettyä huomaa yllättäen tulleensa pienelle niitylle, joka on takapihani. Siitä nousee maamme korkeimman vuoren Mount Tamalpaisin valtava profiili.

Vasta sitten pystyy näkemään etuoveni, joka on nyt vain muutaman askeleen päässä. Sitä kohti on liikuttu vakaasti koko ajan tietämättään.

Kamppaillessani päätöksenteon kanssa keskustelin kahden arkkitehdin kanssa. Heistä molemmat kertoivat minulle yhden arkkitehtuurin perusperiaatteista sisäänkäyntiä suunnitellessa olevan, että ihmisten täytyy alusta alkaen nähdä mihin he ovat menossa.

He molemmat olivat sitä mieltä, että toisen vaihtoehdon epävarmuus voisi luoda levottomuutta kenessä tahansa ensi kertaa talossa vierailevassa. Näiden ammattilaisten yhdenmukaisesta neuvosta huolimatta päädyin lopulta tähän vaihtoehtoon.

Ajatellessani sitä nyt mielestäni näyttää siltä, että päämäärämme tietäminen voi rohkaista siihen, että lakkaamme näkemästä ja kuulemasta ja sallimme itsemme nukahtaa.

Itse asiassa, kulkiessani suoraa polkua osa minusta kiiruhtaa etuovelle sinä hetkenä, kun näen sen. Kiirehtiessäni päästäkseni tämän osan ohi, en useimmiten näe minkä ohitse kuljen.

Epätietoisuus päämäärästä aiheuttaa muutakin kuin levottomuutta; se edistää tunnetta elämisestä ja arvostusta ympäröiviä yksityiskohtia kohtaan. Se herättää samalla tavoin kuin sairaus.

Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon. Itse asiassa, ehkäpä me vain luulemme tietävämme mihin olemme menossa, kun kaiken aikaa olemmekin oikeasti menossa jonnekkin aivan muualle. Olen tehnyt monia asioita saavuttaakseni arvostetun päämäärän vain huomatakseni myöhemmin, että todellinen päämäärä, jota kohti valintani ovat ohjanneet on jotakin täysin muuta.

Jotain mistä en edes tiennyt oli olemassa jo silloin, kun astuin polulle. Elämän perimmäinen tarkoitus on usein naamioitunut sen taakse, mihin olemme kiinnittäneet huomiomme sillä hetkellä. Syy miksi olemme syntyneet, suurin siunauksemme, tai mahdollisuutemme palvella voivat tulla elämäämme näyttäen uudelta autolta, tilaisuudelta matkustaa tai kupilliselta hienointa [kaakaota].

Totuus on, että liikumme aina kohti tuntematonta ja niinpä olemme paljon lähempänä todellisuutta silloin, kun emme näe päämääräämme selkeästi. (Rachel Naomi Remen, My Grandfather’s Blessings, s.288, 289)

Tarve arvoitukselle

Tohtori Remenin viesti on niin syvällinen, etten vieläkään ole täysin ymmärtänyt sitä monen lukemiskerran jälkeen. Jollakin tapaa vaikeuksilla ja epävarmuudella on meille suuri ja ikuinen merkitys. Ja kuten hän sanoo, tämä on yksi sairauden merkityksistä.

Kun mietin nykypäivän sekä historian väkivaltaisia ja traagisia tapahtumia, näen epävarmuutta joka käänteessä. Jumala voi kuitenkin tehdä siitä iankaikkisesti merkittävää ja iankaikkisuus on mistä elämissämme on kyse.

Olemme hengellisiä olentoja saamassa ajallisia kokemuksia. Tohtori Remen myöskin antaa syvällisen syyn Jumalan meistä erottavalle välimatkalle ja miksei Hän täysin määrittele itseään meille. Häntä ympäröivä tuntematon vetää meitä Hänen puoleensa. Kuten tohtori Ramen sanoo, ”Olemme lähempänä totuutta, kun emme näe päämääräämme selkeästi.”

Voimme kasvaa hengellisesti vaikeimpina aikoina

Tohtori Remenin päätös jättää perinteinen lääkärintoimen harjoitus ja perustaa kokonaisvaltainen klinikka johtui siitä, että hän halusi hoivata kärsivien sieluja samalla kun hän työskenteli parantaakseen sairaat ruumiit.

Hän näkee monia surullisia loppuja, mutta jopa niistä useimmat ovat täynnä hengellistä menestystä. Henki voi kohota korkeuksiin kärsimysten ja pettymysten keskellä.

Tämä viesti on kääritty runouteen Jobin kirjassa sekä monissa muissa koskettavissa pyhien kirjoitusten kohdissa. Avain, joka on Herran puoleen kääntyminen epävarmuuden aikana, löytyy myös Jobin kirjasta.

Uskovaiset voivat todistaa, että mikä tahansa vaikeus tulee haastavammaksi hengellisen hämmennyksen takia. Jos vain etsimme apua Herralta, Hän voi antaa meille enemmän kuin varmuutta. Hän voi antaa meille rauhaa.

Olen tiennyt vuosia, että kun etsimme Herraa vaikeuksissamme, Hän antaa meille lahjan (tai monta lahjaa) auttaakseen meitä selviämään. Sitten, kun haaste on ohi, saamme pitää tuon lahjan. Kuinka arvokkaita nämä lahjat ovatkaan, kun kohtaamme seuraavan kiertotien elämässämme.

Skenaarioiden laatiminen vs Hengen mukaan eläminen

Opin kauan sitten, että Hengen mukaan eläminen toi tilaisuuksia, joita en olisi koskaan osannut odottaa. Kiertoteitä, jotka johtaisivat suuriin ja odottamattomiin asioihin.

Vaikeus on luovuttamisessa ja tuntemattoman tien valitsemisessa. Kerroin Taivaalliselle Isälle meneväni minne Hän halusi minun menevän, mutta sitten kehitin suunnitelma A:n, kuten aiemmin kuvailtiin.

Luulen, että meidän kaikkien pyrkimyksillä laatia skenaarioita on eroja, mutta minä olin mahtava siinä ja rakensin ne teräksestä. Kun Henki kehotti toiseen suuntaan, minun piti tuskallisesti purkaa minkä tahansa skenaarion olin rakentanut. Se oli niin vaikeaa. Nyt rakennan skenaarioni tikuista ja olen alati kuulolla saadakseni ohjausta hiljaiselta ja vienolta ääneltä.

Jos käännymme Herran puoleen, matkaamme oikeaan suuntaan

Katso suunnitelma B:n karttaa uudelleen.

Huomaa, että se saapuu päämäärään jota toivoit, mutta saavut sinne kokeneempana ja viisaampana. Matkan varrella olet päässyt yli haasteista.

Ja kokemustesi kautta sait hengellistä tietoa, joka auttoi sinua palvelemaan ja opettamaan muita, jotka seuraavat heidän omia mutkaisia polkujaan. Rachel Remen ei ole mormoni, mutta hänen kirjansa loppusanat viittavaat Eterin kirjaan, joka auttaa lukijoita havainnollistamaan tämän totuuden. Hän ei muista tarinaa täydellisesti, mutta hänen siitä johtamansa opetus on kaunis.

Häneen teki vaikutuksen jerediläisten usko heidän jättäessään kotinsa ja lähtiessään ylittämään tuntemattomia vesiä päästäkseen luvattuun maahan. Kaikki mitä heillä oli, oli lupaus ja ohjeet siitä kuinka rakentaa laivansa sekä kuinka saada valoa niiden sisälle.

Tuo valo tuli kuudestatoista kivestä, joita Herra oli koskettanut sormellaan. Tohtori Remen piti merkittävänä kuvaa jerediläisistä seilaamassa kovassa merenkäynnissä etsien vapautta, ainoana oppaanaan valo, jonka Herran kosketus sai palamaan heidän sieluissaan.

Minä olen OK nyt, mutta entä ihmiset joita rakastan?

Tyttäreni soitti minulle tänään ja kertoi, kuinka usein hän kuulee huonoja uutisia ystäviltään lähellä ja kaukana. Nämä ajat ovat haastavia aikoja, vaikka nautimmekin historiassa ennen näkemättömästä vauraudesta.

Tämä on aika juuri ennen Kristuksen toista tulemista ja hengellinen sota on kiihkeää. Jotkut tyttäreni ystävistä ovat menettämässä uskonsa; toiset ovat menettämässä avioliittonsa. Todellakin me seilaamme rajussa merenkäynnissä.

Nyt, enemmän kuin koskaan, meidän täytyy luottaa Jumalaan. Meidän täytyy luottaa, että Hän tietää mitä tekee. Meidän täytyy ymmärtää, kuinka paljon Hän rakastaa meitä. Meidän täytyy käsittää sen olevan äitikarhun rakkautta – Hän taistelee puolestamme eikä koskaan luovuta.

Joseph Smith on sanonut: ”Taivaallinen Isämme on vapaampi näkemyksissään ja rajattomampi Hänen armossaan ja siunauksissaan, kuin me olemme valmiita uskomaan tai vastaanottamaan.”

Minulla oli ystävä, joka oli ahdistunut tuttavansa tähden tämän liityttyä äärikulttiin ja menetettyä uskonsa Kristukseen. Hän rukoili palavasti ystävänsä puolesta jaa lopulta kuuli Herran äänen Pyhän Hengen kautta: ”Työskentelen hänen kanssaan.”

Jumala tietää, tosiaankin suunnitteli, että meidän elämän polkumme tulisi olemaan mutkainen. Mutkat olisivat osittain itse aiheuttamiamme, osa meille määrättyjä. Hän teki sen meidän hyväksemme. Mutta Hän johdattaa ja kuljettaa meitä eteenpäin aina tiettyyn suuntaan. Remen sanoi kirjassaan,

”Minkä tahansa elämänjakson aikana tulee hetkiä, kun joutuu purjehtimaan tuntemattomaan ilman karttaa tai kompassia. Nämä voivat olla epätoivon ja kauhun hetkiä; ne voivat myös olla löytämisen aikaa.

Seurattuani monia ihmisiä heidän käsitellessään tuntematonta, mielestäni kaikista koskettavin osa tätä Mormonin kirjan muuttotarinaa on yksi lause. Huolimatta merimatkan haasteista ja suurista vaikeuksista, ”tuuli ei koskaan lakannut puhaltamasta luvattua maata kohti.” Olen nähnyt monien ihmisten levittävän purjeensa kulkeakseen tuon tuulen mukana.

Elämässä on armoa, johon voi luottaa. Ponnisteluissamme kohti vapautta emme ole hylättyjä emmekä yksin.”

Alkuperäinen artikkeli julkaistiin sivulla lds.net ja sen on kirjoittanut Gale Boyd. Artikkelin on kääntänyt Hanna-Martta Maljanen.