Herran temppelin ylvään nään.

 Näky temppelin säväyttää

sydämein ajatuksin täyttää.

Unhoon jää maallinen maine

sydämestäin poista paine.

 Itsein näen nöyryydessä

Herra vastaa pyhyydessä.

Hengen voima mielen täyttää

aikani voin oikein käyttää.

 Kuiskaukset kuulen todet

alkaa hyvät teot monet.

Ilon tunnen ihmeellisen

tiedon, taidon, taivaallisen.

 Rakkaus on rajatonta

samaa mieltä yhtä monta.

Temppelin ilma ohut huntu

kaikkialla enkel’tuntu.

 Kaipauksin sinne halaan

toistamiseen aina palaan.

Tämä on isänäidin, Rauha-mummoni, kirjoittama runo, jonka löysimme hänen henkilökohtaisista papereistaan hänen kuolemansa jälkeen. Hän kävi usein temppelissä, kuten myös äidinäitini, ja epäilemättä heidän esimerkillään oli suuri vaikutus vanhempiini, jotka matkustivat nuoruudessaan Sveitsin temppeliin joka kesä ja myöhemmin avioparina Ruotsiin Tukholman temppeliin säännöllisesti läpi koko lapsuuteni.

Olikin täysin luonnollista, että minussa kasvoi jo lapsesta lähtien halu päästä temppeliin. Omat matkani Tukholmaan muiden lähetyskentän nuorten kanssa ovat edelleen rakkaimpia nuoruusmuistojani, ja kaikista ihanista nuorten tapahtumista odotin eniten juuri niitä. Hengelliset temppelikokemukset ja todistuskokoukset maustettuina pitkillä bussimatkoilla, telttaöillä, Ruotsin erilaisilla kaupoilla ja rakkaiden ystävien seuralla söpöjen poikien vaaniessa lähistöllä olivat parasta mitä tiesin. Jossain Tukholman temppelin lähistöllä olevalla leirintäalueella tuleva miehenikin ensimmäisen kerran tunnusti tykkäävänsä minusta.

Myöhemmin Helsingin temppelistä ilmoittaminen, sen avoimet ovet ja vihkiminen ovat varmasti tapauksia, jotka monet meistä suomalaisista jäsenistä muistavat hyvin elävästi suurella riemulla ja kiitollisuudella. Vain pari kuukautta sen jälkeen, kun Helsingin temppeli vihittiin sain palvella 9 viikkoa minilähetyssaarnaajana Espoossa. Näimme temppelin asuntomme parvekkeelta ja ajoimme sen ohi bussilla lähes päivittäin, ja keskellä pimeintä talvea se loisti kirkkaana toivona ja merkkiviirinä Suomen kansalle. Muistan loppuikäni tuon vastavihityn temppelin erityisen hengen.

Merkittävimpiä nuoruudenkokemuksiani Tukholman temppelistä olivat temppelinjohtajana noihin aikoihin toimineen presidentti Kimballin takkavalkeaillat, jotka olivat kerta kaikkiaan suurenmoisia. Eräällä matkalla syksyllä 2005, jonka teimme yhdessä perheenä syyslomalla, hän opetti temppeliasuntolassa temppelin siunauksista, ja kirjoitin tuolloin ylös hänen suurenmoisia opetuksiaan. Olen palannut niihin vuosien varrella uudestaan ja uudestaan, ja haluan nyt jakaa joitakin niistä tässä.

1. Ensimmäinen hänen mainitsemistaan temppelin siunauksista oli Jumalan voiman tunteminen. Se on kirjaimellisesti Hänen huoneensa, ja siellä tehdään Hänen työtään Hänen pappeutensa valtuudella.
2. Toinen siunaus on Kristuksen Hengen tunteminen, mikä tarkoittaa rauhan, ilon ja kiitollisuuden tunteita. Temppelissä jätämme taaksemme maailmallisuuden ja saamme lohtua murheissamme ja voimaa kestää elämämme haasteet. Voimme saada osan tuosta Hengestä mukaamme, kun lähdemme jatkamaan arkeamme (OL 109: 22).
3. Kolmas siunaus on lisääntynyt tieto. Temppeli on ilmoituksen ja tiedon huone, ja monet voivat todistaa saaneensa vastauksia kysymyksiinsä ja lisääntynyttä ymmärrystä temppelipalveluksen kautta. Temppelitoimitukset opettavat meille pelastussuunnitelmasta ja evankeliumin totuuksista sekä suoraan että vertauskuvallisesti. Lisäksi temppelissä olemme alttiimpia saamaan tietoa ja vastauksia henkilökohtaisempiin kysymyksiimme ja tarpeisiimme.
4. Neljäs siunaus on rakkauden Temppelit ja siellä opetettava pelastussuunnitelma ovat parhaimpia Jumalan rakkauden ilmentymiä meitä kohtaan. Sukututkimus- ja temppelityö on rakkauden työtä.
5. Temppeli on paikka, jossa voimme tuntea Jumalan kirkkauden. Se on Hänen huoneensa. Hän on ollut siellä. Hän tulee sinne vastakin. Kun tämän taloudenhoitokauden ensimmäinen temppeli oli vihitty, Herra ilmestyi siellä ja sanoi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle nämä sanat, jotka löytyvät Oppi ja liitot kirjasta 110: 7-9:

”7 Sillä katso, minä olen hyväksynyt tämän huoneen, ja minun nimeni on oleva täällä; ja minä ilmoitan itseni kansalleni armollisesti tässä huoneessa.

8 Niin, minä ilmestyn palvelijoilleni ja puhun heille omalla äänelläni, jos minun kansani pitää minun käskyni eikä saastuta tätä pyhää huonetta.

9 Niin, tuhansien ja kymmenientuhansien sydämet riemuitsevat suuresti siunausten tähden, jotka vuodatetaan, ja endaumentin tähden, joka palvelijoilleni on suotu tässä huoneessa.”

Palaan vielä lopuksi henkilökohtaisiin kokemuksiini temppelistä. Siitä on nyt aika tarkalleen 10 vuotta, kun sain oman temppeliendaumenttini ja kun veli Väinö Enlund vihki mieheni ja minut Helsingin temppelissä ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Tuon taivaisen onnenpäivän jälkeen olemme palanneet sinne useita kertoja, nähneet mieheni vanhempien tulevan sinetöidyksi toisiinsa ja lapsiinsa ja saaneet valtavasti rauhaa, iloa ja vahvistusta arkiseen aherrukseemme. Vakaa uskoni on, että säännöllinen temppelissä käynti on suojellut avioliittoamme ja todistuksiamme evankeliumista enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia, jota olemme tehneet näinä vuosina, ja olen ajoittain kokenut hyvinkin selvästi, kuinka pappeuden voima on todella ollut minun ja perheeni päällä temppelipalvelumme vuoksi. Siellä muistan aina, että vaikka tämä elämä on usein vaikeaa, raskasta ja jopa epäoikeudenmukaista, niin Jumala on hyvä. Jokaisella temppelimatkalla luen temppelin selestisessä huoneessa nämä sanat:

”Herra on minun paimeneni,

ei minulta mitään puutu.

Hän vie minut vihreille niityille,

hän johtaa minut vetten ääreen,

siellä saan levätä. – –

Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,

ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut

kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua

Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”

(Psalmi 23: 1-2, 5-6)

Artikkelin on kirjoittanut Heidi Laitinen, ja se on ote hänen puheestaan, joka pidettiin Oulun seurakunnan sakramenttikokouksessa su 16.7.2017. Jos haluat lukea lisää temppeleistä ja niiden merkityksestä kirkossamme, lue artikkelimme täältä.

The post Temppelin tuomia siunauksia appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ihaninta ja kamalinta?

Heidi, Vilho (3) ja Eino (1)

”Eräs ihailemani nainen sanoi kerran, että äitiys on ihaninta ja kamalinta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Sen kuuleminen auttoi minua valtavasti aikana, jolloin koin usein syyllisyyttä siitä, että kauan odottamani äitiyden etuoikeus tuntui ajoittain raskaalta ja turhauttavalta. Äitiys nimittäin on aika iso paukku itsekeskeiselle ja mukavuudenhaluiselle minällemme, ja kaltaiseni yksinäisyyttä kaipaavan ihmisen oli haastavaa sopeutua siihen, että joku halusi olla kanssani ihan koko ajan – ja toisaalta en itsekään osannut olla poissa vauvan luota.

On vaikeaa kuvailla kaikkia niitä tunteita, joita kävin läpi äitiyttä opetellessani. Se, että olin yhtenä hetkenä seitsemännessä taivaassa ja viiden minuutin päästä itkin sängyn pohjalla epätoivoisena ja turhautuneena, alkoi olla täysin normaalia minulle. Tunteiden ääripäät, jotka vaihtelivat niin lyhyessä ajassa, yllättivät minut täysin. Toisaalta koin puhtaampaa rakkautta ja iloa kuin koskaan aikaisemmin ja toisaalta välillä olin katkera vapauteni ja oman aikani ja jopa ruumiini menetyksestä. Äitiys on ollut ylivoimaisesti isoin ja mullistavin elämänmuutos, jonka olen tähän mennessä kokenut, ja meni joitakin kuukausia, ennen kuin aloin tuntea olevani taas oma itsenikin enkä pelkästään äiti. Äitiys on loppujen lopuksi raskainta työtä, jota olen tehnyt. Samalla se on kaikkein palkitsevinta ja sillä on kaikkein eniten merkitystä.

Olen oppinut, että tärkeintä ei olekaan se, mitä sanon (=komennan), vaan se, kuinka itse toimin, ja se on yhtä aikaa sekä huojentavaa että huolestuttavaa. Olen oppinut senkin, että kun uhraa ja palvelee paljon, myös rakastaa valtavan paljon. Ja kun rakastaa paljon, myös iloitsee paljon ja hyvin pienistäkin asioista.”

Heidi Laitinen

Iankaikkisuuden perspektiivi auttaa olemaan parempi äiti

Tanja, Sonja (11), Aadam (4) ja Eeben (2)

”Vaikka olen hoitanut muiden lapsia pienestä lähtien, en osannut varautua siihen, millaista on olla itse äiti. Suuren osan siitä olen ollut yksinhuoltaja. Yllättävää on ollut, miten paljon rakkautta jokaista lasta kohtaan voi tuntea ja miten rakkaus ei vähene keltään pois, vaikka tulisi useampia lapsia. Äidiksi ei todellakaan synnytä, vaan joka päivä olen ollut koulunpenkillä oppimassa, millainen äiti olen ja millainen haluan olla – puhumattakaan siitä, mihin rahkeet riittävät.

Äitinä olemisen kautta olen oppinut monia asioita, kuten sen, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Juuri silloin kun tuntuu, että nyt olen kehittynyt hienosti jonkin taidon kanssa, huomaan, että paljon on vielä opittavaa. Kärsivällisyys on tästä loistava esimerkki: vaikka kuinka sitä oppisit, niin ikinä se ei ole tarpeeksi.

Tieto siitä, että tämä elämä on vain pieni hetki iankaikkisuudessa, auttaa minua olemaan parempi äiti. Tiedän, että taivaallinen Isäni tuntee minut läpikotaisin ja on antanut vastuulleni nämä kallisarvoiset lapset, joiden kanssa saamme yhdessä oppia toinen toisiltamme. Tämä evankeliumi auttaa minua muistamaan sen, että vaikka en olekaan täydellinen, minulla on taivaan voimat apunani.

Äitiys on tärkein tehtäväni täällä maan päällä. Rakastan lapsiani yli kaiken ja tekisin heidän vuokseen mitä tahansa. Vaikka on päiviä, jolloin tuntuu, että menetän järkeni lopullisesti kaiken kiireen keskellä näiden lasten kanssa, niin niitä päiviä ja hetkiä on enemmän, jolloin sydän pakahtuu rakkaudesta ja onnesta, jota saan kokea heidän kanssaan ja heidän takiaan.”

Tanja Häyrynen

Äitiys – Omien tarpeiden ohittamista mutta samalla suurta iloa

Krista ja Isla (3)

”Äitiys. Ihana ja samalla pelottava sana. En koskaan ole pitänyt itseäni mitenkään äidillisenä tyyppinä enkä oikein ole osannut olla lasten kanssa. Kuitenkin kun ensimmäisen, toisen ja pitkän ajan jälkeen vielä kolmannenkin kerran sain oman pienokaisen syliini, päällimmäiset tunteeni olivat rakkaus, hellyys ja kiitollisuus taivaalliselle Isälle Hänen suuresta luottamuksenosoituksestaan.

Äitiys merkitsee työtä, loputonta pyykkäämistä, siivoamista ja ruoan laittamista, omien tarpeiden ohittamista höystettynä ripauksella huolta ja pelkoa siitä, mitä saattaa tapahtua, vaikka yrittää varjella kaikelta mahdolliselta. Eniten äitiys kuitenkin on ihanaa ja antoisaa. Se merkitsee rakkautta, valtavaa, ääretöntä ja pohjatonta rakkautta ja suurta iloa.

Äitiys ei aina ole helppoa. Joskus on päiviä, jolloin tunnen epäonnistuneeni. Olen toivonut, että olisin tehnyt jotain eri tavalla tai opettanut jotain toisin. Äitinä oleminen on kuitenkin opettanut ja kasvattanut minua paljon. Monet asiat olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen kiitollinen evankeliumista ja kirkosta, joiden kautta olen saanut paljon ohjeita äitiyteen ja lapsiin liittyen ja paremman mahdollisuuden onnistua tässä elämäni tärkeimmässä tehtävässä. Äitiys on erityinen matka, joka kestää koko iankaikkisuuden, ja se pysyy sydämessä aina.”

Krista Kora

 Äitiys on keittokirjan lukemista iltasaduksi

Ӏitiys on rakkautta ja rajoja.

Äitiys on opettamista ja oppimista.

Äitiys on onnistumista ja epäonnistumista.

Äitiys on myös sitä, että herää aamulla hiljaisuuteen (hiljaisuus – äänistä pahaenteisin!) ja aloittaa aamunsa hinkkaamalla kakkaa pinnasängyn pinnoista, seinästä… ja ipanasta.

Äitiys on sitä, että ipanan ollessa isovanhemmilla yökylässä herää itse silti kahden tunnin välein. Koko yön.

Äitiys on sitä, että etsii television kaukosäädintä kolme päivää ja löytää sen lopulta kenkähyllystä.

Äitiys on kosteuspyyhkeiden mukana kantamista. Aina, kaikkialla.

Äitiys on loputon lista kysymyksiä; mitä, kuka, miten, miksi, miksi, miksi? (Google, uusi paras kaverisi.)

Äitiys on muumilaastareita, pipityyny ja päivystävän sairaanhoitajan numero tallennettuna puhelimeesi.

Äitiys on kärsivällisyyttä, äärettömästi kärsivällisyyttä. (Naperon sukkien jalkaan saamisessa voi kestää… ja kestää… ja kestää. Ja siltikin ne ovat väärin päin.)

Äitiys on sitä, että pukee naperolle kolme kerrosta ulkovaatteita ja kuulee: ”Äiti, mua pissattaa.”

Äitiys on keittokirjan lukemista iltasaduksi. Pari viikkoa. Joka ilta.

Äitiys on sitä, että astuu yön pimeydessä Legon päälle – eikä herätä nukkuvaa naperoa!

Äitiys on tätä: ”Äiti. Äiti? Äiti! Äiti. Äii-tii…!”

Äitiys on aivan uudentasoista ymmärrystä taivaallisen Isämme rakkaudesta meitä kaikkia – lapsiaan – kohtaan. Haluan poikani menestyvän, kasvavan ja kehittyvän, olen hänen tukenaan ja aina valmis auttamaan – aivan kuten taivaallinen Isämmekin on. Mutta aina välillä lasten täytyy antaa tehdä virheitäkin, jotta he oppisivat niistä. Nuo virheet eivät vähennä rakkauttani poikaani kohtaan, kuten meidän virheemmekään eivät vähennä taivaallisen Isämme rakkautta meitä kohtaan. Olen valmis antamaan kaikkeni, tekemään kaikkeni poikani hyväksi – ja niin on Isäkin, meidän kaikkien vuoksemme. Aina.

Tanja ja Samu (3)

Äitiys on pitkän päivän päätteeksi pienet kädet poskillasi ja märkä suukko nenänpäässä – ”Äiti, tykkään susta tosi paljon.”

Äitiys on rajatonta rakkautta.”

Tanja Robinson

The post Äitiys on yön pimeydessä Legon päälle astumista appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Elävät profeetat ovat toistuvasti kehottaneet meitä käyttämään nykytekniikkaa pyrkiessämme julistamaan evankeliumia kaikille kansoille. Etenkin sosiaalisen median eri sovellukset ovat kietoutuneet erottamattomasti jokapäiväiseen elämäämme ja kanssakäymiseemme muiden kanssa, ja sillä on kasvava rooli myös pelastuksen työn jouduttamisessa.

Nyt on tullut aika, että opimme käyttämään tätä innoitettua työkalua asianmukaisella ja tehokkaammalla tavalla todistaaksemme ystävillemme taivaallisen Isämme onnensuunnitelmasta ja Vapahtajastamme. Tämän artikkelin tarkoitus on antaa muutamia käytännön neuvoja, kuinka voimme tehdä niin.

Lue koko artikkeli osoitteessa mormonit.fi

The post Maailman helpoin tapa tehdä lähetystyötä? – Viisi tapaa jakaa uskoasi sosiaalisessa mediassa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Puhuessaaan uudesta albumistaan James Curran (hänen oikea nimensä) kommentoi, että se ”kaivautuu aiheisiin kuten lapsuuteni aikaiseen hyväksikäyttöön, kommunikointiongelmiini ihmissuhteissa, avioerooni, miten käsittelen riitoja sekä mikä motivoi minua jatkamaan”. James toivoo, että hänen albuminsa tullaan jakamaan ihmisille kaikista eri uskontokunnista, jotta hän pystyy hälventämään myyttiä siitä, että mormonit ovat vain valkoisiin paitoihin ja solmioihin pukeutuvia, polkupyörillä ajavia nuoria miehiä.

”Haluan ihmisten ymmärtävän meidän kaikkien olevan erilaisia ja että jokaisella meistä on omat haasteemme ja ongelmamme”, hän sanoi. ”’Mormonia’ ei määritellä pitämiemme sääntöjen vaan ennemminkin sen perusteella, millaisia henkilöitä meistä tulee, kun kohtaamme haasteita ja epäonnea elämässämme.”

JamesTheMormon

James sanoi blogissaan, ettei tiennyt mitä rap on ennen kuin vasta ollessaan 14-vuotias. Sitten hänen perheensä muutti Washington, D.C. alueelle muutamaksi vuodeksi ja siellä hän kuuli television kautta rapista ensimmäistä kertaa. ”Se vaati yhden Ja Rulen (amerikkalainen rap-artisti) laulun rakastuakseni ja siitä lähtien hip hop oli valitsemani huumausaine.” Tuosta hetkestä lähtien kuullessaan uuden rytmin josta piti, lisäsi hän sen omaan melodioiden kokoelmaansa tehdäkseen siitä jotain omaa ja ainutlaatuista.

James sanoi, ettei hänellä ollut hyvää lapsuutta. Hän huomaa nyt saatuaan todistuksen evankeliumista 22-vuoden ikäisenä, että evankeliumi ja erityisesti Jeesuksen Kristuksen sovitustyö auttoi häntä toipumaan elämänsä ensimmäisten 17 vuoden tuskasta. Ennen tuon todistuksen saamista hän löysi lohtua rap-musiikista, joka tarjosi pakokeinon päivästä toiseen jatkuvasta myllerryksestä. Hän toteaa: ”Vasta hiljattain ymmärsin, miksi minulla on sellainen yhteys rap-musiikkiin ja miksi se oli aina ollut terapeuttinen parannuskeino.”

Hän vietti viimeisen lukiovuotensa 17-vuotiaana asuen Tashkentissa, Uzbekistanissa. Eräänä päivänä hänen nuoremman veljensä ystävä tuli kylään tietokoneensa kanssa, jossa oli uusi ohjelma musiikin äänittämistä varten. James pyydettiin veljensä huoneeseen kuuntelemaan rytmiä, jonka he olivat luoneet. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin James oli kehittänyt sanoituksen ja melodian kertosäkeeseen, jonka hän päätti laulaa heille. Heidän innostuksensa ja positiivinen reaktionsa rohkaisivat häntä alkamaan kirjoittaa ja äänittää rap-säkeistöjä.

Vuonna 2004 fuksivuotenaan Brigham Youngin yliopistossa (BYU) James perusti rap-ryhmän nimeltä ACLASS kolmen muun koulun tummaihoisen oppilaan kanssa. Vuonna 2008 hän aloitti hip hop-bändin nimeltä ”James Devine”. Hän jatkoi musiikin kirjoittamista ja äänittämistä kunnes lähti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kahden vuoden lähetystyöhön.

Palvellessaan venäjänkielisellä lähetyskentällä Everett, Washingtonissa James turhautui jäseniin, jotka eivät joko olleet halukkaita tai eivät uskaltaneet jakaa evankeliumia ystäviensä ja naapuriensa kanssa. Hän turhautui myös niihin, jotka eivät antaneet kenenkään kirkon ulkopuolelta tietää heidän olevan mormoneja. Kun James palasi lähetystyöstään, hän lupasi itselleen ja Herralle, ettei koskaan antaisi tilaisuuden mennä ohi vaan jakaisi muiden kanssa mihin hän uskoo. Kaksi päivää kotiinpaluunsa jälkeen hän muutti sosiaalisen median nimekseen @jamesthemormon.

James toteaa blogikirjoituksessaan, että räppääminen on hänelle harrastus. Hän ei halua tulla rikkaaksi tai kuuluisaksi tulemalla suosituksi räppäriksi. Hänen suunnitelmiinsa ei kuulu ura rap-muusikkona eikä tulevaisuuden suunnitelmissa ole kiertue. Ainoa poikkeus olisi, jos Drake (amerikkalainen rap-artisti) soittaisi hänelle ja kertoisi toisin. Hänelle kyse ei ole rahan tuottamisesta. Hänelle rap-musiikin tekeminen on terapeuttisempaa kuin mikään muu. Lisäksi hänellä on paljon korkeampi tarkoitus ja se on auttaa ihmisiä tulemaan Kristuksen luokse. James sanoi: ”Vaikka olen julkaissut musiikkia, jossa mainitaan mormonien vakaumukset ja oppi, älkää ymmärtäkö sitä väärin … en tee musiikkia mormoneille. Teen musiikkia käytettäväksi keinona jakaa evankeliumi.” Keinolla hän ei tarkoita ihmisille saarnaamista vaan pikemminkin laulun muuttamista tilaisuudeksi opettaa.

Artikkelin on suomentanut Hanna-Martta Maljanen.

The post Mormoniräppärin uusi albumi listaykkösenä iTunesin rap-listalla appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta mitä hän oikeasti haluaa. Äitisi sanoo rakastavansa sinua mitä ikinä annatkin hänelle, mutta puhuin kolmelletoista mormoniäidille selvittääkseni asian.

Puhuin uusille äideille, äideille, joiden lapset ovat lähteneet kotoa, uupuneille äideille ja isoäideille. Heidän vastauksissaan oli yksi yhdistävä tekijä: äitisi haluaa jotain huomaavaista.

Älä käsitä väärin, äitisi varmasti nauttii Fazerin Sinisestä, jonka ostat Prismasta lauantai iltana. Mutta jos käytät aikaa miettiäksesi hänen elämäntilannettaan ja mikä todella tekisi hänen päivästään upean, hän tulee olemaan paljon kiitollisempi.

Tauko

Monet lapsiperheiden äideistä, joille puhuin, sanoivat haluavansa aikaa olla tekemättä jokapäiväisiä ”äitijuttuja” enemmän kuin mitään muuta. Äidit rakastavat perhettään, mutta ne voivat olla uuvuttavia erityisesti, jos hän käyttää suurimman osan ajastaan monen pienen lapsen kanssa.

Eräs nuori äiti kertoi minulle ajasta muutaman vuosi sitten, kun hänen lapsensa olivat 2 vuotta ja 5kk vanhoja:

Kaikki mitä halusin äitienpäiväksi oli se, ettei minun tarvitsisi vaihtaa yhtään vaippaa tai tiskata lainkaan tiskejä. Aviomieheni teki ne koko viikonlopun ja sen lisäksi hän siivosi, imuroi ja valmisti jokaisen aterian. Tauon saaminen jokapäiväisistä askareista edes yhdeksi päiväksi on erittäin hienoa.

Tässä on muutamia keinoja, kuinka antaa äidillesi tauko:

• Vaihda työnjakoa. Onko teillä kotitöitä, jotka äiti hoitaa yleensä? Ota yksi noista töistä vastuullesi viikoksi ennen ja/tai jälkeen äitienpäivän.
• Lähesty asiaa toiselta kantilta ja tee kaikki kotityöt kokonaisen päivän tai kahden ajan äitienpäivän aikaan.
• Tee sopimus sisarustesi kanssa, ettette kinastele äitienpäivänä ja tehkää parhaanne ratkaistaksenne ongelmanne.
• Mitä äitisi tykkää tehdä kotona? Nauttipa hän puutarhanhoidosta, lautapeleistä, ruuanlaitosta tai television katsomisesta, anna hänelle tilaa tai osallistu hänen halutessaan niin.

Aikaa yksin

Toiset äidit ehdottivat menemään askeleen pidemmälle ja lähettää äiti ulos talosta.

Eräs nuori viiden lapsen äiti kertoi toiveensa olevan ”hemmottelua, manikyyria, kasvohoitoa, ei ruuanlaittoa. Treffit aviomiehen kanssa.” Tuntui kuin hän olisi vain voinut jatkaa listaa.

Eräs teini-ikäisten äiti selitti:

Äidit tarvitsevat aikaa itselleen, aikaa ollakseen ystäviensä kanssa ja/tai aikaa harrastuksilleen. Tämä lataa heidän patterinsa, niin että he voivat olla parempia äitejä ja vaimoja.

Jos luulet äitisi tarvitsevan aikaa poissa kotoa, tässä on muutamia ideoita:

• Osta kokemus. Monet äideistä, joille puhuin, mainitsivat päivän kylpylässä. Mutta jos se ei sovi sinun äidillesi, harkitse lähettäväsi hänet luennolle, kierrokselle eläintarhan kulissien taakse tai laskuvarjohyppäämään. Sinä tunnet äitisi parhaiten.
• Yhdistä hänet muihin. Jotku äideistä halusivat olla yksin, mutta suurin osa halusi olla yhteydessä ystäviin tai puolisoon. Joten soita heille etukäteen tehdäksesi tarvittavat järjestelyt.
• Ajattele sunnuntain ulkopuolelta. Äitienpäivän ollessa sapattina, jotkut saattavat tuntea aktiviteettien vaihtoehtojen olevan rajoitettuja. Joten sunnuntain sijaan anna äidille päivä poissa kotoa viikon aikana.

Aikaa perheen kanssa

Äideillä, joiden lapset ovat jo lähteneet kotoa, oli hyvin erilainen tarina. Kysyessäni eräältä hänen vastauksensa oli välittömästi ”aikaa aikuisten lasten kanssa”.

Vastauksen erilaisuus todella korostaa sitä, kuinka erilaisia äitiemme kokemukset ovat. Mitä he todella haluavat on, että me kiinnittäisimme huomiota ja toimisimme huomioidemme mukaisesti.

Toinen aikuisten lasten äiti kertoi minulle hänen perinteestään:

Nyt kun lapseni ovat kasvaneet, muuttaneet pois kotoa ja heillä on omat perheensä, kerroin heille parhaimman lahjan olevan aika heidän kanssaan ja asioiden tekeminen heidän kanssaan! Siitä lähtien lapseni ovat suunnitelleet meille kaikille yhteisiä tapahtumia kuten musikaali Hollywoodin teatterissa tai päivä Glen Ivy:ssa (paikallinen kylpyläkaupunki). Museokäynnit, vaellukset, golfaaminen. Noiden päiväretkien luomat muistot merkitsevät paljon enemmän, kuin mikään hyllyllä seisova lahja!

Tietenkään kaikki aikuiset lapset eivät asu tarpeeksi lähellä, voidakseen vierailla äitinsä luona. Joten tässä on muutama idea lapsille, jotka asuvat toisessa kaupungissa.

• Luo yhteys. Eräs äiti, jolle puhuin, on järjestänyt kukkakaupan lähettämään äidilleen saman lahjan joka vuosi henkilökohtaisen kirjeen kanssa. Perinne luo jotain merkittävää ja kirje tekee siitä henkilökohtaista. Ja hänen läsnäolonsa tuntuu, vaikkei hän voi olla paikalla.
• Skype. Jos et soita videopuheluita äidillesi, tee erityisiä järjestelyä varmistaaksesi, että voit tänä äitienpäivänä. Ja web-kamera voi olla mukava lahja.

Lähellä asuville aikuisille lapsille on ideoita tässä:

• Kaksi äitiä, yksi matka. Aikuiset pojat, joilla on omia lapsia, viekää lapsenne isoäidin luo. Hän ilahtuu nähdessään teidät, kun taas lastesi äiti voi viettää aikaa yksin.
• Suunnittele etukäteen. Tämä ei ole mikä tahansa matka äitisi luo. Mieti, mitä äitisi voisi haluta tehdä ja vie mukanasi hänen lempi ruokaansa tai elokuvansa.

Kiitollisuus

Ensimmäinen reaktioni niille, jotka vastasivat ”kiitollisuus” oli, että he vain yrittivät liikaa olla mukavia. Ajattelin, että mitä äidit todella halusivat, ei olisi vain yksinkertainen kiitos.

Mutta mitä enemmän ajattelin asiaa, sitä enemmän huomasin etteivät nämä äidit pyytäneet pinnallisia kiitollisuuden osoituksia vaan vilpitöntä kiitollisuutta.

Puhuttuaan erilaisista lahjoista eräs äiti sanoi:

Kaikki mitä todella haluan äitinä on tuntea, että he ovat kiitollisia siitä mitä teen heille. Kiitos siitä, että uhraan kaikkeni heidän vuokseen. Kiitos siitä, että ruokin heidät ja teen asioita heille joka päivä. Haluan kuulla sanat: ”rakastan sinua äiti, olen kiitollinen kaikesta mitä teet minulle”.

Jos aloitat äitienpäivän järjestelysi tuolla asenteella, silloin varmasti valitset parhaan ja merkittävimmän lahjan.

Äidit haluavat myös kuulla sanoja. Tässä on ideoita, kuinka voit varmistaa äitisi tietävän sinun olevan kiitollinen:

• Mitä tahansa annat äidille, lisää halaus. Pitkään kestävä halaus samalla kun jaat ystävällisiä sanoja, luo merkittävän ja kestävän muiston.
• Mitä tahansa kykyjä sinulla onkaan, kirjoita kiitollisuutesi ylös. Olipa se kaunis kirje, maalaus, laulu tai video, laita kiitollisuutesi johonkin konkreettisesti.

Kuinka sinä juhlit äitienpäivää? Mitä teet osoittaaksesi kiitollisuutesi äidillesi?

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu osoitteessa lds.net. Artikkelin on suomentanut Hanna-Martta Maljanen.

The post Mitä äitisi oikeasti haluaa äitienpäiväksi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ja niinhän me olemmekin! Joten ymmärrän ja hyväksyn lähtökohdat tämänkaltaiselle juhlinnalle ja rakastan Sheri Dew’n selitystä:

”Kaikista sanoista, joita he olisivat voineet valita kuvatakseen hänen rooliaan ja ydinolemustaan, sekä Jumala että Aadam kutsuivat Eevaa ”kaiken elävän äidiksi” – ja he tekivät niin ennen kuin hän oli synnyttänyt ainuttakaan lasta…

Äitiys on enemmän kuin lapsen synnyttäminen, vaikka se toki on sitäkin. Se on se ydin, keitä me olemme naisina. Se määrittelee identiteettimme, jumalallisen luonteemme ja merkityksemme sekä Isältä saamamme yksilölliset luonteenpiirteemme.”

Joka tapauksessa, tämänkaltainen juhlinta helposti viestittää kahta asiaa:

1. Minä ansaitsen tulla juhlituksi, sillä olen äiti. Rakkauteni ja epäitsekkyyteni ovat vertaansa vailla, lukuun ottamatta Vapahtajaa, ja elän kutsumuksista jalointa.
2. Minä ansaitsen tulla juhlituksi, sillä minulla on äidin sydän ja vaikkei minulla olekaan omia lapsia, siunaan lukemattomien muiden elämää hoivaavalla huolenpidollani ja valmistaudun äitiyteen tässä tai seuraavassa elämässä.

Siinä missä nuo viestit ovatkin totuudenmukaisia ja tärkeitä, jos ne ovat ainoa asia, jonka äitienpäivästä saamme irti, on meiltä mielestäni jäänyt jotain olennaista ymmärtämättä.

Äitienpäivän tarkoitus

Mahdollisuutemme korotukseen riippuu äideistämme. He ansaitsevat kunnioituksemme.

Oltuani useita vuosia molempien noiden viestien vastaanottajana, alan vihdoin ymmärtää, että kenties äitienpäivä ei ole minun juhlani: se on minun äitini. Se on päivä, jolloin meidän tulisi juhlistaa äitejä… omia äitejämme.

Se ei ole niinkään niiden päivä, jotka ovat äitejä, vaan kaikille niille, joilla on äiti. Joten todella, kukaan ei ole ulkopuolinen.

Olipa sinulla omia lapsia tai ei, jos keskityt kunnianosoitusten saamisen sijaan niiden antamiseen, sinulla tulee olemaan Kristus-keskeisempi ja rakkaudentäyteisempi (ja näin ollen palkitsevampi) äitienpäivä.

On tasan yksi tapa astua kuolevaiseen olemassaoloon – äidin kohdun kautta. Olivatpa elämäsi ja perheesi olosuhteet mitkä tahansa, tulit maailmaan äitisi suuren uhrauksen ansiosta.

Häneltä sait kuolevaisen elämäsi ja ruumiisi ja näin ollen mahdollisuutesi korotukseen. Jumalan suunnitelman täyttyminen kohdallasi on mahdollista auliin äitisi vuoksi. Ja se on kunnioituksen arvoista.

Kuinka kunnioittaa äitiäsi?

Kunnioita äitiäsi rakastamalla häntä kaikella sillä rakkaudella, jolla hän sinut kasvatti.

Kuinka kunnioitamme äitiämme riippuu jokseenkin olosuhteistamme. Vanhin Oaks neuvoi:

”Nuoret, jos kunnioitatte vanhempianne, te rakastatte heitä, arvostatte heitä, uskoudutte heille, otatte heidät huomioon, osoitatte kiitollisuutenne heille ja havainnollistatte kaikkia näitä asioita noudattamalla heidän vanhurskaita neuvojaan ja Jumalan käskyjä.

Heille, joiden vanhemmat ovat kuolleet, vanhempien kunnioitus todennäköisesti tarkoittaa ajatuksia perheen jälleennäkemisestä, perhehistoriasta, temppelityöstä ja sitoumuksesta niihin suurenmoisiin aatteisiin, joita edesmenneet vanhemmat eläessään tukivat…

Paras tapa huolehtia ikääntyneistä on säilyttää ja tukea itsenäisyyttä niin pitkään kuin mahdollista. Presidentti Benson selitti: ’Vaikka vanhempamme ikääntyvät, meidän tulisi kunnioittaa heitä antamalla heille vapaus valita ja mahdollisuus itsenäisyyteen niin pitkään kuin se on mahdollista.’”

Olivatpa äitisi ikä ja olosuhteet mitkä tahansa, voit kunnioittaa häntä osoittamalla hänelle rakkautta, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, empatiaa, huolenpitoa, ymmärrystä ja anteeksiantoa – samoja vanhurskaita ominaisuuksia, joilla hän kasvatti sinut.

Jeesuksen esimerkin seuraaminen

Jeesus on täydellinen esimerkki siitä, kuinka kunnioittaa äitejämme.

Kuten kaikkien käskyjen kohdalla, Jeesus antoi täydellisen esimerkin, kuinka noudattaa käskyä (jonka Hän itse antoi Siinai-vuorella) ”Kunnioita… äitiäsi”.

Vaikka pyhissä kirjoituksissa on vain vähän merkintöjä Jeesuksen ja Hänen äitinsä kanssakäymisestä, Hän opettaa ainakin neljä tapaa kunnioittaa äitejämme.

1. Palvele Jumalaa.

Ainoa kirjattu tapaus Jeesuksen nuoruudesta on, kun Hän löytyi opettamasta temppelistä oltuaan kolme päivää hukassa Marialta ja Joosefilta heidän lähdettyään paluumatkalle pääsiäisjuhlan jälkeen. Jeesus sanoi huolestuneelle äidilleen: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2:49)

Tämä täydellinen poika, joka kunnioitti täydellisesti äitiään, lempeästi muistutti häntä, ettei hän voinut saada suurempaa kunnianosoitusta kuin Hänen Jumalan palvelemisensa. Sillä kuten Johannes myöhemmin sanoi: ”Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa.” (3. Joh. 1:4)

2. Palvele äitiäsi.

Jeesus suoritti ensimmäisen julkisen ihmeensä äitinsä pyynnöstä muuttaen veden viiniksi hääaterialla. Joseph Smithin Raamatunkäännös kertoo Hänen vastanneen: ”Nainen, mitä haluat minun tekevän vuoksesi? Sen teen; sillä minun hetkeni ei ole vielä tullut.”

Hän käyttää tätä samaa ilmaisua kolme vuotta myöhemmin ennustaessaan kuolemansa: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan.” (Joh. 12:23)

Vaikuttaa siis siltä, että jos ”hetki” viittaa Hänen kuolemaansa, niin voidaan tulkita Hänen vastauksensa Marialle Kaanan häissä tarkoittaneen: ”palvelen sinua kuolemaani saakka.”

3. Varmista äitisi hoito ja huolenpito.

Kristuksen yksi viimeisistä, ja lempeimmistä, hetkistään maanpäällisen palvelutyönsä aikana oli, kun Hän katsoi alas ristiltä ja näki itkevän äitinsä. Sitten Hän ohjeisti rakasta apostoliaan Johannesta huolehtimaan hänestä kuin omasta äidistään.

Omien kärsimystensä ja ahdinkonsa keskelläkään Jeesus ei unohtanut äitinsä tarpeita.

4. Pidä äitisi elämässäsi.

Voimallisen, tärkeän, vaikutusvaltaisen ja kiireisen ihmisen on helppo uppoutua työhönsä ja elämäänsä jopa siinä määrin, että menettää kosketuksen perheeseensä.

Tehdessään ajan ja iankaikkisuuden tärkeintä, voimallisinta ja vaikutusvaltaisinta palvelutyötään Jeesus piti äitinsä elämässään. Hänen mainitaan usein matkanneen Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa mukana, sekä ennen että jälkeen Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa (Joh. 2:12, Ap. t. 1:14).

Jeesus piti äitinsä elämässään, koko elämänsä ajan.

Mikä siunaus onkaan saada omistaa päivä käskyn ”kunnioita… äitiäsi” noudattamiselle. Eläessämme täydellisemmin tämän kehotuksen mukaan tänä erityisenä päivänä, voimme uudistaa tämän pyhän suhteemme ja paremmin elää tämän käskyn mukaan kaikkina muinakin päivinä.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Lisa Teixeira ja se on alun perin julkaistu lds.net-sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

The post Äitienpäivä uusin silmin appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta ei. Hän valvoo edelleen.

Nostan hänet syliini, syötän hänet ja laitan hänet takaisin sänkyyn. ”Jumala, pyydän, anna hänen nukkua pitkään!”

Mutta ei. Hän ei nuku pitkään vaan herää tuntia myöhemmin.

Nyt lisää vielä kaksi kuukautta tätä samaa.

Luulen, että kolmannen lapseni synnyttyä reipas 90 prosenttia rukouksieni aiheista pyöri yksinomaan meidän yhteisen unirytmimme ympärillä. Mutta nämä rukoukset vaikuttivat jäävän vaille vastauksia – ainakin toivomassani aikataulussa.

Tämä ei saanut minua menettämään uskoani rukoukseen tai sen voimaan, mutta se sai minut pohtimaan, kuinka voisin kehittää rukouksiani, jotta voisin pyytää asioita, joihin Jumalan on helpompi vastata.

Pyhien kirjoitusten opas sanoo: ”Me voimme todella rukoilla Kristuksen nimessä vain silloin, kun meidän toiveemme ovat Kristuksen toiveita (Joh. 15:7; OL 46:30). Sitten me pyydämme sellaista, mikä on oikein ja mitä Jumala siten voi suoda (3. Nefi 18:20). Kaikkiin rukouksiin ei saada vastausta, koska ne eivät mitenkään edusta Kristuksen tahtoa (Jaak. 4:3; OL 46:9).”

Mitä ovat nuo asiat, jotka Jumala siten voi suoda? Kuinka voin varmistaa, että minun toiveeni ovat Kristuksen toiveita?

Selvittääkseni tämän, piirsin pienen kaavion: minun haluni vasemmalla, Jumalan oikealla ja keskellä asiat, joita me molemmat haluamme.

Vasemmalle kirjoitin asioita, joista minulla on tapana rukoilla usein (unta, rauhaa, mukavuutta, terveyttä, onnelliset ja tottelevaiset lapset, onnellinen aviomies, kaikkea onnellista ja helppoa). Keskellä ovat asiat, joita haluan ja joista olen varma, että myös Jumala haluaa minun saavan. Nämä ympyrät eivät ole toisensa poissulkevia. On mahdollista, että Jumala haluaa myös kaikkia vasemmalla olevia asioita, mutta en vain ole vielä täysin varma, mikä Hänen tahtonsa on näiden asioiden suhteen. Mutta siitä olen varma, että Hän aina haluaa minun pitävän Hänen käskynsä ja olevan uskollinen, hyväntahtoinen ja anteeksiantavainen.

Oikealle kirjoitin asioita, joita Jumala haluaa minulle, mutta joita en aina välttämättä halua itse. Tärkein näistä asioista ovat vastoinkäymiset. Hyvin harvoin haluan niitä, mutta myönnän täysin, että juuri vastoinkäymisteni aikana minä opin eniten ja kasvan lähemmäksi Jumalaa. Se on hyväksi tälle tavoitteelle sydämen muutoksesta, joka meillä molemmilla on. Tähän ympyrään voisi myös sisällyttää käskyt, jotka ovat minulle erityisen hankalia pitää.

Huomasin, että asiat, joita minä haluan, ovat enimmäkseen olosuhteisiin liittyviä – sen hetkiseen elämäntilanteeseen liittyviä asioita – kun taas asiat, joita Jumala minulle haluaa, ovat olosuhteettomia (älä tarkista tuota sanakirjasta, se ei ole oikea sana) tai asioita, jotka liittyvät sydämeni tilaan.

Tarkoittaako tämä sitä, että minun ei pitäisi koskaan pyytää mitään olosuhteisiini liittyvää? Ei tarkoita! Tarkoittaako tämä, ettei Jumala koskaan vastaa rukouksiini, jos pyydän vain, mitä itse haluan? Ei todellakaan! Olen saanut kokea elämässäni aivan liian monta kertaa, kuinka pyytäessäni haluamaani on Herra sen minulle antanut, että voisin ajatella, ettei Jumala välitä lainkaan tuon kaavion vasemmasta puolesta. Jumala rakastaa meistä jokaista ja välittää syvästi siitä, mitä me haluamme. Jumala iloitsee antaessaan meille jopa nuo pienet asiat, joita joskus pyydämme. Kuten kuka tahansa hyvä isä, Hän tietää, kuinka antaa meille hyviä lahjoja. Mutta ennen kaikkea, Hän haluaa sitä, mikä on meille parasta, ja mikä on meille parasta iankaikkisuuden näkökulmasta ei välttämättä pidä sisällään olosuhteita, joita epätoivoisesti toivomme.

Joten kuinka rukoilla niin, että nuo kaksi ympyrää voisivat olla linjassa keskenään? Kuinka rukoilla asioista, joita haluan, mutta samalla hyväksyen Jumalan tahto ja Hänen toiveensa minua kohtaan?

Kehittelin pienen kaavan, jolla auttaa itseäni rukouksieni kanssa. Se on yksinkertaisesti tämä: milloin ikinä pyydät jotain, mitä haluat ja et ole täysin varma, että se on myös jotain, mitä Jumala haluaa sinulle, lisää loppuun ”ja vaikka niin ei kävisikään” ja sitten pyydä jotain, mitä tiedät Jumalan varmasti haluavan sinulle.

Esimerkiksi: ”Jumala, pyydän, auta minua saamaan unta tänä yönä, ja vaikka niin ei kävisikään, niin auta minua joka tapauksessa olemaan riittävän energinen ollakseni miellyttävä ja ahkera.” ”Jumala, siunaa lastani, jotta hän voisi parantua tästä sairaudesta ja voida paremmin, ja vaikka niin ei kävisikään, niin auta meitä luottamaan Sinuun ja olemaan kärsivällisiä toisiamme kohtaan.” ”Jumala, auta minua kuulumaan ystäväpiiriini, ja vaikka niin ei kävisikään, niin auta minua olemaan ystävällinen ja reilu, vaikka tuntisin itseni ulkopuoliseksi.”

Olen kokeillut tätä nyt vuoden verran ja voin sanoa, että rukouksieni onnistumisprosentti on singahtanut pilviin. Tässä muutamia etuja, joita olen huomannut tähän mennessä:

Minusta tuntuu, että vihdoin täytän rukouksen todellisen tarkoituksen, joka ei ole omista haluista neuvotteleminen vaan mukautuminen yhteen Jumalan kanssa. Aloitettuani rukoilemaan tällä tavoin, nuo kaavioni kaksi ympyrää ovat lähentyneet toisiaan huomattavasti.

Odottamaton etu on ollut, etten enää pelkää vaikeita tilanteita tai sitä, etten saakaan haluamaani läheskään yhtä paljon kuin ennen, sillä olen nähnyt ja tuntenut Jumalan vastaukset rukouksiini – sekä toiveeni että ”ja vaikka niin ei kävisikään” -pyynnötkin.

On ollut suurenmoinen kokemus olla rukoilematta olosuhteitteni muuttuvan ja sen sijaan rukoilla noissa olosuhteissa minun itseni muuttuvan. Vanhin Bednar sanookin sen olevan avain armon saavuttamiseen, josta hän puhuu yhdessä kaikkien aikojen lempipuheistani.

Tunnen syvän luottamuksen Jumalaan kasvavan sisälläni.

Ja aikanaan poikani ja minä saimme unemme (vaikka hänellä onkin edelleen ihastuttava tapa herätä 5.30). Mutta se on ihan okei. En välttämättä aina saa mitä haluan silloin kun haluan, mutta tunnen Jumalan rakkauden elämässäni ja saan ne asiat, jotka tarvitsen tullakseni siksi ihmiseksi, joka Hän haluaa minun olevan.

Artikkelin on kirjoittanut Celeste Davis ja se on alun perin julkaistu lds.org-sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

The post Kuinka rukoilla niin, että Jumala voi vastata appeared first on SeuraaKristusta.fi.

David O. McKay toimi kirkon presidenttinä vuosina 1951-1970.

Johtavat veljet saavat ilmoitusta Herralta

Johtavat veljet saavat jatkuvaa ilmoitusta Herralta. Esimerkiksi, puhuessaan presidentti David O. McKaysta vanhin Spencer W. Kimball sanoi:

”Hän on profeetta. Hän ei vain istu profeetan tuolilla, hän ei vain kanna profeetan titteliä, Hän on todellinen profeetta, ja hän on 15 vuoden johtajuutensa aikana saanut enemmän ilmoitusta kuin Oppi ja liitot -kirja pitää sisällään. Voisin käyttää kaiken aikani kertoakseni teille näistä ilmoituksista – uusista temppeleistä, kutsutuista ihmisistä, valituista apostoleista, uusien suurenmoisten liikkeiden perustamisesta, suurenmoisista aikakausista, suurenmoisista haasteista. Ne ovat kaikki tulosta ilmoituksesta. … Haluan teidän tietävän, että hän on profeetta. Teillä ei ole tarvetta kyseenalaistaa sitä. En tiedä kuka hänen seuraajansa tulee olemaan, mutta onpa hän kuka hyvänsä, hän tulee olemaan suurenmoinen profeetta eikä teidän tarvitse koskaan murehtia.”

Puhuessaan ilmoituksen hengestä kirkossa presidentti James E. Faust sanoi: ”Voin todistaa, että jatkuvan ilmoituksen prosessi kirkossamme on todellakin jatkuvaa, päivittäistä.” Ja vanhin Dallin H. Oaks kertoi: ”Näkyjä todella tapahtuu. Kuulemme ääniä verhon tuolta puolen, tiedän tämän.” Hän selitti, että usein ihmiset, jotka ovat kokeneet vastaavanlaista, ”harvoin puhuvat siitä julkisesti, sillä meitä on ohjeistettu olemaan tekemättä niin”. Hän selittää tarkemmin, että useimmiten ilmoitus ei ole aivan niin dramaattista vaan se kuiskaa vienolla ja hiljaisella äänellä. Hän lisäsi: ”Tämänkaltaiset tutut, ja jopa päivittäiset, ilmoituksen kokemukset ohjaavat minua Herran työssä, niiden totuudellisuudesta todistan.”

Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut:

”Jokaisen tuntemani profeetan ja apostolin elämässä on näkynyt hyvin voimallisesti Jumalan innoitus. Presidentteinä toimineet ovat olleet hyvinkin todellisia profeettoja. Olen henkilökohtaisesti saanut todistaa ilmoituksen hengen lepäävän heidän yllään. … Joka torstai, kun olemme kotona, Ensimmäinen presidenttikunta ja Kahdentoista apostolin koorumi tapaavat temppelissä, noissa pyhissä ja pyhitetyissä huoneissa, ja rukoilemme yhdessä ja keskustelemme asioista yhdessä ja ilmoituksen henki lepää läsnäolijoiden yllä. Tiedän sen. Olen nähnyt sen.”

Presidentti Spencer W. Kimball kertoi omasta kokemuksestaan profeettana seuraavasti:

”Sanon tämän vilpittömällä nöyryydellä, mutta myös sielussani palavan todistuksen voimalla: yhteydenpitolinja on säilynyt katkeamattomana palautuksen profeetasta oman aikamme profeettaan, valtuus on jatkuvaa ja yhtäjaksoista sekä valo, kirkas ja läpäisevä, jatkaa loistamistaan. Herran ääni on jatkuva sävel ja jylisevä vetoomus … Herra epäilyksettä kutsuu profeettoja tänä päivänä ja paljastaa heille salaisuutensa kuten Hän teki eilen, Hän tekee tänään ja tulee tekemään huomispäivänä: niin se on.”

Puhuessaan kirkon presidenttinä, Harold B. Lee sanoi vastaavasti: ”Jaan kanssanne vakaan todistukseni siitä totuudesta, että Herra on taivaissaan. … Kysytte milloin Herra antoi viimeisen ilmoituksensa tälle kirkolle. Herra antaa ilmoitusta päivittäin ja te tulette todistamaan siitä, te tulette katsomaan taaksepäin tähän aikakauteen ja näkemään joitain niistä suurenmoisista ilmoituksista, joita Herra on aikananne antanut.”

Boyd K. Packer tiivistää: ”Ilmoituksen saaminen jatkuu tänäkin päivänä. Hengen kehotukset, unet, näyt, vierailut ja enkelten palvelu kaikki jatkuu tänäkin päivänä. Ja Pyhän Hengen vieno kuiskaus on ”lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105).

Ensimmäisellä presidenttikunnalla on kirkon korkein käskyvalta

Kirkon pyhät kirjoitukset ovat sen opillinen perusta. Muutkin kirkon yleisissä johtotehtävissä toimivat henkilöt toki esittävät ilmoituksia säännöllisesti. Se on heidän palvelutyönsä luonne ja nämä ilmoitukset tulevat monin eri tavoin.

Korkeinta käskyvaltaa kantavat lausunnot ja ohjeistus tulevat kuitenkin suoraan Ensimmäiseltä presidenttikunnalta, mukaan lukien  Kahdentoista apostolin koorumin kanssa yhdessä annetut. Joseph Smith on sanonut:

”Presidentit tai presidenttikunta ovat kirkon johdossa: Jumalan aivoitukset ja tahdon kirkkoaan kohtaan ilmentävät ilmoitukset tulevat presidenttikunnan kautta. Tämä on taivaallinen järjestys sekä tämän pappeuden voima ja etuoikeus.

Samanhenkisesti presidentti Joseph Fielding Smith on opettanut:

”Yksittäinen henkilö voi poiketa polulta tai omata näkemyksiä ja antaa neuvoja, jotka poikkeavat Herran tarkoituksista. Mutta Ensimmäisen presidenttikunnan ääni sekä valtakunnan avaimia hallussaan pitävien yhtenäinen ääni tulevat aina ohjaamaan pyhiä ja maailmaa noilla poluilla sinne, missä Herra haluaa heidän olevan.”

On tavanomaista puhua ”profeetan seuraamisesta”, mutta se on verbaalinen oikotie. Todellisuudessa korkein käskyvalta on koko Ensimmäisellä presidenttikunnalla. Oppi ja liitot -kirjassa meille kerrotaan selvästi, että ”jokainen päätös, jonka mikä tahansa näistä koorumeista (myös Ensimmäinen presidenttikunta) tekee, täytyy tehdä sen yksimielisellä äänellä; toisin sanoen jokaisen jäsenen kussakin koorumissa täytyy olla yhtä mieltä sen päätöksistä. … ellei näin ole, heidän päätöksillään ei ole oikeutta samoihin siunauksiin kuin kolmen presidentin koorumin päätöksillä oli muinoin (OL 107:27, 29).

Vanhin Boyd K. Packer painotti tätä kohtaa, erityisesti rinnastettaessa profeetan antamaa lausuntoa hänen toimiessaan yksin, lausuntoihin samasta aiheesta, jotka on antanut Ensimmäinen presidenttikunta yhdessä. Sama periaate toimii Dieter F. Uchtdorfin huomiossa siitä, että ”on ollut aikoja, jolloin jäsenet tai kirkon johtajat ovat yksinkertaisesti tehneet virheitä. On saatettu sanoa tai tehdä asioita, jotka eivät ole sopusoinnussa arvojemme, periaatteidemme tai oppiemme kanssa.” Eräässä tapauksessa vanhin Packer selitti jossain määrin yksityiskohtaisesti, kuinka Ensimmäinen presidenttikunta ja Kahdentoista apostolin koorumi toimivat yhdessä ja sanoi: ”Niin me toimimme – yhteen kokoontuneena neuvostona. … Minulla on syvä, jopa pyhä, kunnioitus neuvostoja kohtaan; niissä innoitus on ilmiselvää. Jos koskaan on toimittu toisin, ongelmat ovat seuranneet yhtä varmasti kuin yö seuraa päivää.” Lisäksi hän sanoi eräässä yleiskonferenssissa, että heidän henkilökohtaisten heikkouksiensa vastapainona ovat ”neuvostot, neuvonantajat ja koorumit”.

Puhuessaan omasta kokemuksestaan Ensimmäisen presidenttikunnan jäsenenä hän sanoi: ”Jopa kirkon presidentti, joka on profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja ja jonka oikeus ja vastuu on tehdä päätöksiä ja ohjata kirkkoa, poikkeuksetta kääntyy neuvonantajiensa puoleen keskustellakseen heidän tuntemuksistaan. Jos he eivät ole yksimielisiä, kyseisessä asiassa ei ryhdytä toimiin.” Ja painottaakseen, ettemme seuraa vain yhtä tiettyä kirkon ”veljeä”, vaan veljiä, vanhin Packer sanoi: ”On vain yksi ”veli”, jota seurata ja hän on johtava profeettamme. Mutta hänkään ei toimi yksin, sillä hänellä on neuvonantajansa.”

Kirkon ensimmäinen presidenttikunta nykyisessä kokoonpanossaan.

Lyhyesti, vaikka on tavanomaista puhua ”profeetan seuraamisesta”, todellisuudessa seuraamme Ensimmäistä presidenttikuntaa. Tuolla koorumilla on kirkon korkein käskyvalta maan päällä. Tavallisella jäsenistöllä ei ole valtuutta johtaa kirkkoa. Ei myöskään ainutkaan yksittäinen henkilö – olipa hänellä mitä valtuuksia tahansa – toimi yksin. Sen sijaan, Ensimmäisen presidenttikunnan keskinäinen neuvonpito ohjaa tätä kirkkoa. Kirkon presidentti on korkein virka, mitä tulee valtuuden avaimien hallussapitoon, mutta puhuttaessa kirkon ohjaamisesta, Ensimmäisellä presidenttikunnalla on korkein käskyvalta maan päällä. Merkityksellisesti Herra sanoi:  ”Joka ottaa vastaan minun sanani, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan ensimmäisen presidenttikunnan, ne, jotka minä olen lähettänyt” (OL 112:20).

Yksittäisen henkilön opetukset eivät ole sitovia

Presidentti J. Reuben Clark selitti apostolin tehtävän mukanaan tuomaa opettamisen lahjaa:

”Jotkut johtavista auktoriteeteista on kutsuttu erityiseen tehtävään: heillä on erityinen lahja – heidät on asetettu profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi, mikä suo heille erityisen hengellisen lahjan, joka on yhteydessä tämän kansakunnan opettamiseen. Heillä on oikeus, voima ja valtuus julistaa Jumalan aivoitukset ja tahto Hänen kansalleen, kirkon presidentin kaikenkattavan voiman ja valtuuden alaisuudessa. Muille johtaville auktoriteeteille ei tätä erityistä hengellistä lahjaa suoda.”

Hän tarkensi, että tämä rajoitus ”soveltuu kaikkiin muihin virkailijoihin ja kirkon jäseniin, sillä ketään heistä ei ole hengellisesti asetettu profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi.”

Yleisesti ottaen apostolisten lausuntojen tärkeydestä huolimatta, profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi asetettujen yksittäiset kannanotot eivät kuitenkaan ole sitovia kirkossa. Esimerkiksi, Ensimmäinen presidenttikunta julkaisi virallisia lausuntoja, joissa he ilmaisivat olevansa eri mieltä ja korjasivat vanhin Orson Prattin opetuksia. Tämän jälkeen vanhin Pratt nimenomaisesti ilmaisi, ettei hänellä ollut valtuuksia kiistää tai olla heidän opetuksiaan vastaan, sillä heillä oli valtuuden avaimet. Vastaavasti vanhin Boyd K. Packer sanoi kerran tietävänsä henkilökohtaisen ilmoituksen kautta, ettei ihminen ole kehittynyt eläimestä, mutta määritteli kommenttinsa omakseen laittamalla seuraavan huomautuksen painetun version alkuun:

”Ainoastaan kirkon pyhiä kirjoituksia ja Ensimmäisen presidenttikunnan valtuuttamana kirjoitettuja lausuntoja voidaan pitää Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallisina julistuksina. Seuraava puhe on annettu ilman tämänkaltaista valtuutusta eikä sille ole haettu tai annettu vastaavanlaista hyväksyntää. Tekijä on yksin vastuussa esittämistään näkemyksistä. Ne eivät välttämättä edusta kirkon virallista kantaa.”

Se, että hän kertoi saaneensa tämän tiedon ilmoituksen kautta, ei tehnyt siitä virallista tai sitovaa.

Ja tämänkaltainen vakaa julistus on joka tapauksessa hyvin harvinainen. Ei kuitenkaan ole lainkaan epätavallista, että eri johtajat näkevät asiat eri tavoin ja päätyvät eri lopputulokseen. Näemme tämän monissa aiheissa, jotka vaihtelevat evoluutiosta Mormonin kirjan maantieteeseen ja Kristuksen syntymäpäivään. Siitä huolimatta, vaikka yksittäiset apostoliset lausunnot eivät ole sitovia, ei tarkoita, ettei yksikään niistä ole totta. Herralle on tavanomaista puhua niin, että vain ne, joilla on kuulevat korvat, ymmärtävät tarkoitetun sanoman. Tämän pohjalta voidaan kuvitella, että joskus tämänkaltaisten lausuntojen rooli on kertoa pyhille sellaista, mikä on totta, mutta mitä Ensimmäisen presidenttikunnan ei ole viisasta itse kertoa. Jokaisen kuulijan omille hartioille on jätetty taakka kuunnella ja pohtia, mikä tämänkaltaisten lausuntojen arvo on.

Herra antaa enemmän ohjeita kuin selityksiä

Mielenkiintoinen fakta ilmoituksesta on, että Herra harvoin paljastaa syitä ilmoituksiensa takana. Esimerkiksi, presidentti Gordon B. Hinckley muistellessaan aikaa, jolloin hän oli neuvonantajana Ensimmäisessä presidenttikunnassa ja sen ainoa terve jäsen, kertoi kamppailleensa erään asian kanssa, joka vaikutti erittäin vakavalta ja näytti vaativan jonkinlaista toimintaa hänen osaltaan. Kuitenkin, hänen polvistuessaan rukoukseen, haluten noudattaa asianmukaista toimintatapaa, hänet valtasi rauha ja hänen mieleensä tulivat Herran hyvin yksinkertaiset sanat: ”Ole rauhassa ja tiedä, että minä olen Jumala.” Ilmeisesti, mikä vaikutti hänestä kiireelliseltä, ei ollut sitä Herralle – ja presidentti Hinckley ei kuitenkaan saanut minkäänlaista selitystä, joka olisi auttanut häntä ymmärtämään miksi. Herra kehotti häntä rauhoittumaan, mutta ei kertonut mitään syytä miksi hänen tulisi rauhoittua.

Tästä kokemuksestaan presidentti Hinckley jakoi todistuksensa: ”Jumala kutoo seinävaatettaan oman suurenmoisen suunnitelmansa mukaan. Kaikki liha on Hänen käsissään. Ei ole meidän oikeutemme neuvoa Häntä. On meidän vastuullamme ja mahdollisuutemme olla rauhallisin mielin ja tuntien rauhaa sydämissämme, ja tietää Hänen olevan Jumala ja, että tämä on Hänen työnsä, Hän ei anna sen epäonnistua. Meillä ei ole syytä pelätä. Meillä ei ole syytä murehtia.”

Tämä kuulostaa samalta kuin kertomus David O. McKaysta, jonka on kerrottu sanoneen, että hän oli ”toistuvasti kysynyt Herralta” mustien rajoituksesta saada pappeus. Viimeisimmän kerran hänen sitä kysyessään hänelle ”sanottiin, ilman enempää keskustelua, olla enää ottamatta asiaa puheeksi Herran kanssa; sen aika tulee, mutta se ei ole minun aikanani ja minun tulisi jättää asia sikseen.” Tämä on hyvin samankaltainen Joseph Smithin kokemuksen kanssa siitä, mitä hänelle sanottiin hänen rukoiltuaan hyvin hartaasti saavansa tietää, milloin toinen tuleminen tapahtuisi:

”Joseph, poikani, jos sinä elät, kunnes olet kahdeksankymmentäviisi vuotta vanha, sinä näet Ihmisen Pojan kasvot; ja nyt, tämä riittäköön, äläkä enää vaivaa minua tällä asialla. Minä jäin epätietoiseksi, enkä voinut ratkaista, tarkoittiko tämä tuleminen tuhatvuotisen valtakunnan alkamista vai jotakin aikaisempaa ilmestymistä vai sitä, että minä kuolisin ja näkisin siksi hänen kasvonsa.” (OL 130:15-16)

Presidentti George Q. Cannon sanoi kerran Ensimmäisestä presidenttikunnasta:

Voimme nähdä tietyn etäisyyden Herran Hengen valossa, kun se valaisee meille Hänen mielensä ja Hänen tahtonsa, ja voimme ottaa nämä askeleet täydellä varmuudella tietäen, että ne ovat oikeat askeleet ottaa. Mutta mikä lopputulema on, se on Israelin Jumalan hallinnassa. Näin on Jumalan kirkkoa aina johdettu, näin sitä tullaan aina johtamaan, kunnes saapuu Hän, joka on Kuninkaamme, Tuomarimme ja Valtiaamme, Jeesus Kristus.

Puhuessaan heidän omasta täydellisen tiedon puutteestaan, mitä tulee Herran antamiin ohjeisiin ja Hänen suunnitelmiinsa niiden takana, presidentti Cannon sanoi: ”On aivan yhtä tarpeellista, että presidenttikuntaa ja apostoleita koetellaan, kuin että teitä koetellaan. On aivan yhtä tarpeellista, että meidän uskoamme harjoitetaan käytännössä, kuin että teidän uskoanne harjoitetaan käytännössä.”

Näin ollen veljet voivat olla asemassa, jossa tietävät, mikä on oikein, kuitenkaan osaamatta varmuudella sanoa, miksi se on oikein. Vanhin Neal. A. Maxwellin sanoin: ”Olen oppinut, että Herra antaa enemmän ohjeita kuin selityksiä.” Vanhin Dallin H. Oaks on sanonut myös vastaavaa:

”Jos luette pyhiä kirjoituksia mielessänne kysymys ”Miksi Herra käski näin tai miksi Hän käski noin”, huomaatte, että alle yhdessä käskyssä sadasta annettiin mitään syytä. Herralle ei ole tyypillistä selitellä. Me kuolevaiset voimme selittää ilmoituksia. Me voimme selittää käskyjä. Kun niin teemme, olemme omillamme.”

Ajoittain Herra auttaa johtajiaan ja Pyhiään ymmärtämään jonkun päätöksen syyt – kuten hän teki esimerkiksi koskien Manifestia – mutta tämä vaikuttaa olevan kaukana yleisestä käytännöstä. Kun esimerkiksi Mormonia ohjeistettiin sisällyttämään Nefin pienet levyt omaan aikakirjaansa, hänelle ei annettu mitään syytä taikka selitystä, miksi hänen tuli tehdä näin, eikä syy selvinnyt ennen kuin vuosisatoja myöhemmin. Tämä on (monien pyhien kirjoitusten tapahtumien tavoin) kuin kertomus Aabrahamista, jota käskettiin uhrata Iisak, mutta hänelle ei kerrottu syytä miksi; tai kertomus Lehistä, jota käskettiin lähtemään Jerusalemista, mutta hänelle ei kerrottu, mihin hänen matkansa johtaisi tai milloin se päättyisi. Tämänkaltaiset ennakkotapaukset antavat meidän olettaa, ettei syyt Herran päätösten takana ole meille välittömästi ilmiselviä, eivätkä välttämättä tule olemaan sitä koko elinaikanamme. Herran suunnitelma on odottaa lapsiensa elävän ja toimivan Hengen johdatuksella ilman täydellistä tietoa, sillä elämän tarkoitus on juuri kasvaa Hengessä.

Artikkelin on alun perin kirjoittanut Duane Boyce ja se on julkaistu Meridian Magazine –sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

The post Johtavien veljien hyväksyminen ja tukeminen: Herra antaa enemmän ohjeita kuin selityksiä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Osana pyhiä liittojaan, Myöhempien Aikojen Pyhät omaksuvat periaatteen hyväksyä ja tukea niitä, jotka on kutsuttu profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi. He myös hyväksyvät näiden veljien auktoriteetin johtaa kirkkoa ja ilmoittaa sen kanta monissa eri asioissa. Kuolevaisuuden kokemuksen luonne toki takaa, ettei heidän viisautensa joidenkin päätöksien takana avaudu päivänselvänä kaikille. Kuinka jäsenten tulisi reagoida tilanteissa, joissa he eivät ymmärrä kirkon johtajien toimintaa tai eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan?

Vanhin Henry B. Eyring

Presidentti Henry B. Eyring on opettanut seuraavaa:

Antamalla hyväksyntämme ja tukemme me annamme juhlallisia lupauksia. Me lupaamme rukoilla Herran palvelijoiden puolesta ja rukoilla, että Hän johtaa ja vahvistaa heitä (OL 93:51). Me sitoudumme siihen, että aina kun he antavat neuvoja ja toimivat kutsumuksessaan (OL 1:38), me tarkkaamme ja odotamme tuntevamme innoitusta Jumalalta.

Tämä lupaus meidän tulee uudistaa sydämessämme toistuvasti. Pyhäkoulun opettajanne pyrkii opettamaan Hengen avulla, mutta hän tekee kenties luokan edessä virheitä aivan kuten tekin saattaisitte tehdä. Te voitte kuitenkin päättää kuunnella ja kiinnittää huomiota niihin hetkiin, jolloin voitte tuntea innoituksen tulevan. Aikanaan huomaatte vähemmän virheitä ja useammin todisteita siitä, että Jumala on tämän opettajan tukena.

Kun kohotamme kätemme hyväksyäksemme jonkun henkilön johonkin tehtävään ja antaaksemme hänelle tukemme, me sitoudumme työskentelemään sen tavoitteen hyväksi, mitä Herra kutsuukin hänet toteuttamaan.

Jos me otamme presidentti Eyringin ohjeen, ”tarkata ja odottaa tuntevamme innoitusta Jumalalta, kun he antavat neuvoja ja toimivat kutsumuksessaan”, vastaan kunnioituksella pyhäkouluopettajaa kohtaan, me luonnollisestikin sovellamme tätä ohjetta samalla vakavuudella myös kirkon korkeimmissa johtotehtävissä olevia kohtaan.

Vaikka yksittäisten profeettojen ja apostoleiden lausunnot eivät ole virheettömiä, on epäjohdonmukaista ”tarkata ja odottaa” virheitä korkeimmissa johtotehtävissä olevien päätöksissä, edes jos odotamme suurenmoisella kärsivällisyydellä heidän tai heidän seuraajiensa aikanaan korjaavan nämä oletetut virheet. Johtavien veljien hyväksymisen ja tukemisen periaatteen pohjalta on vieläkin epäjohdonmukaisempaa valittaa julkisesti heidän päätöksistään ja toiminnastaan ja aktiivisesti odottaa muutosta. Tämän sanottuani, jotkut kirkon jäsenet eivät välttämättä koe presidentti Eyringin kantaa mieleisekseen. Tässä artikkelissa tuon esille joitain näkökohtia, joita kirkon jäsenet voivat ottaa huomioon pohtiessaan omia näkemyksiään tämän tärkeän aiheen tiimoilta.

”Jos Jumala eläisi maan päällä, ihmiset kivittäisivät hänen ikkunansa“

Jumalan ja meidän näkökulmiemme välillä on huimaava ero (Jes. 55:8-9, 1. Kor. 1:25-29). Jumala ei ainoastaan ymmärrä jokaisen ihmisen sydämen haluja ja aikeita vaan myös näkee ennalta jokaisen ihmisen valintojen iankaikkiset seuraukset – eikä ainoastaan heille itselleen koituvat seuraukset vaan myös kaikille niille muille, joita nuo valinnat koskettavat (2. Nefi 9:20). Hän on myös täydellisen pyhyyden ruumiillistuma (Mooses 6:57, 7:35). Hänellä ei ole moraalisia heikkouksia, ei itsekkäitä motiiveja (3. Nefi 12:48, 1. Joh. 1:5). Hän haluaa vain sitä, mikä on oikeamielistä ja puhdasta (Alma 7:20) ja Hänen rakkautensa meitä kohtaan on täydellistä ja loppumatonta (1. Joh. 4:8). Eikä sattumalta, Hänen jumalallinen tarkoituksensa on auttaa meistä jokaista tulemaan Hänen kaltaisekseen (Mooses 1:39).

On vaikea kuvitella, kuinka kuolevaiset voisivat olla tässä suhteessa vähemmän Hänen kaltaisiaan (Mooses 1:10). Meidän luonnollinen tilamme rajoittaa näkökulmaamme, alistaa meidät ainaiseen taisteluun itsekkäitä mielijohteitamme vastaan, tahraa rakkautemme ja vääristää aikomuksemme johtaen turmiolliseen loppuun (Moosia. 3:19). Emme ole täydellisiä missään (Matt. 19:17).

Spencer W. Kimball oli kirkon 12. presidentti (1979-1988).

Näiden huimaavien erojen vuoksi vaikuttaa järkeenkäyvältä olettaa Jumalan ajattelevan monista asioista eri tavoin kuin me ja Hänen toimintatapansa jäävät usein meiltä ymmärtämättä. Kuten presidentti Spencer W. Kimball on sanonut:

”Olen oppinut, että missä on sydän täynnä rukousta, vanhurskauden nälkä, hylätyt synnit ja kuuliaisuutta Jumalan käskyille, Herra vuodattaa enemmän ja enemmän valoa, kunnes lopulta on voima ja valta läpäistä taivaallinen verho ja saada enemmän tietoa kuin ihmisellä on.”

”Saada enemmän tietoa, kuin ihmisellä on”. Täsmälleen. Me tiedämme mittaamattoman paljon vähemmän kuin kuvittelemme eikä mikään voisi olla ilmeisempää sille, joka on läpäissyt verhon.

Esimerkkejä pyhistä kirjoituksista

Ei-jäsenten voi olla vaikea antaa arvoa tai ymmärtää monia kirkon Jumalaa koskevia oppeja. Esimerkiksi joku, joka uskoo Jumalaan, mutta ei hyväksy Joseph Smithin olleen profeetta, pitää naurettavana ajatusta siitä, että Jumalalla on fyysinen ruumis, että Hän ilmestyisi nykyaikana ja että Hän edellyttäisi profeettansa käyttävän kivisiä tulkitsijoita kääntääkseen kultalevyt englannin kielelle.

Joku, joka ei koe kristillisyyttä omakseen, kokee absurdina ajatusta siitä, että Jumalalla on kirjaimellisesti ”Poika” ja että suurenmoisimpana rakkauden osoituksenaan Hän vaati tuon samaisen Pojan kärsivän ja kuolevan, näin maksaen ihmiskunnan syntien velan.  Joku kokee uskovien vakuutusten siitä, että Jeesus paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki viisi tuhatta, käveli vetten päällä ja nousi haudasta, olevan täysin lapsellisia ja naiiveja. Joku saattaa jopa esittää Jeesuksen olleen rasisti kieltäessään apostoleitaan palvelemasta vierasheimoisia ja samarialaisia (Matt. 10:4-5), tunteeton puhuessaan kaananilaiselle naiselle (Matt. 15:22-28) ja seksisti kutsuessaan ainoastaan miehiä apostoleikseen (Matt. 10:2-4). Niin Hän kuitenkin toimi.

Mikä ei ole todiste profeetasta

Kaikki tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi emme voi olettaa profeetallisen opetuksen aitouden todistamiseksi riittävän vain sen, onko siinä ”järkeä” vai ei. Pyhät kirjoitukset ja kirkon historia on täynnä tapahtumia, jotka opettavat meille, että meidän tulee odottaa kuulevamme profeetoilta asioita, jotka kuulostavat meistä sulalta hulluudelta (1. Kor. 1:18-31). Luonnollisesti tämänkaltaiset asiat saavat osakseen pilkkaa ja loukkauksia niiltä, jotka ovat torjuneet Jumalan (1. Kor. 2:4-16). Minkään näistä asioista ei pitäisi tulla yllätyksenä meille.

Yllätyksenä ei pitäisi myöskään tulla sen, että joskus profeetalliset ilmoitukset tekevät pyhien elämästä vaikeampaa. Kun Mooses lähestyi faaraota, lyhyen aikavälin seurauksena Israelin lasten elinolot heikkenivät huomattavasti – faarao rankaisi heitä vaatimalla, heidän jo ankarasti uurastaessaan, entistäkin enemmän (2. Moos. 5:1-23). Samoin Joseph Smithin elämä hankaloitui hänen alettuaan kertoa ensimmäisestä näystään ihmisille (JS – Historia 1:22-24), kuin myös kaikkien pyhien elämä siitä eteenpäin.

Juutalainen sananlasku ottaa kantaa ihmiskunnan uppiniskaisuuteen: ”Jos Jumala asuisi maan päällä, ihmiset kivittäisivät Hänen ikkunanansa.” Koska meidän yleinen taipumuksemme on torjua Jumalan neuvot ja teot, päätöksemme ottaa vastaan tai torjua ne ei tulisi olla enemmistöäänten lopputulosta. Profeetalliset julistukset ovat varsin epätodennäköisesti yhtään sen enempää enemmistön mieleen nykypäivänä kuin ajanlaskun alussakaan.

Jumalan aikeet voi tietää vain Jumalan Hengen kautta

Paavali opetti, että ”vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on” ja näin ollen tämänkaltaiset asiat voi ainoastaan ”hengellisesti havaita” (1. Kor. 2:11, 14). Jos Paavali on oikeassa, meidän tulee olettaa, että ainoastaan henkilökohtaisen ilmoituksen kautta voimme saada vakuuttavan todistuksen siitä, että Jumala ohjaa johtavia veljiämme.

Presidentti Harold B. Lee sanoi sen näin: ”Todellisen kääntymyksesi mitta … on siinä, elätkö vai etkö elä niin, että näet Jumalan voiman lepäävän kirkon johtajien yllä ja tuo todistus palaa sydämessäsi liekin lailla.” Tämä antaa ymmärtää, että jos emme näe Jumalan voiman lepäävän noiden veljien yllä, ei mikään määrä perusteita voi sitä korvata. Tämä ei toki tarkoita, etteikö järkeilyllä olisi mitään sijaa kääntymyksessä, ainoastaan että se on riittämätön yksinään. Siitä on turha etsiä vakuuttavaa voimaa.

Jumala itse kutsuu johtavat veljet

Voidaksemme asianmukaisesti hyväksyä ja tukea johtavia veljiä, tulee meillä olla todistaja, joka todistaa Herran kutsuneen heidät. Presidentti George Q. Cannon on sanonut Lorenzo Snowsta seuraavaa:

”Kuten olen sanonut, Jumala on valinnut hänet seisomaan paikalla, missä hän seisoo – ei minua eikä sinua, ja Hän tietää ihmisten sydänten jokaisen salaisen ajatuksen. Hänen kaikkiläpäisevä silmänsä on nähnyt hänen sydämensä syvimmätkin sopukat ja Hän on nähnyt kaiken, mitä hänestä on nähtävä, niin sisältä kuin ulkoa. Hän tuntee hänet läpikotaisin, sillä Hän loi hänet. Hän tuntee hänen menneisyytensä … ja tietäen tämän, Hän valitsi hänet.”

Presidentti Gordon B. Hinckley, puhuessaan vanhinten Russell M. Nelsonin ja Dallin H. Oaksin kutsumisesta Kahdentoista apostolin koorumiin, sanoi: ”Haluan jakaa teille todistukseni siitä, että heidät on valittu ja kutsuttu profetian ja ilmoituksen hengen kautta.” Hän lisäsi:

”Jotkut saattavat kysyä, miksi kirkko on ottanut nämä pätevät miehet palvelemasta julkisista toimistaan, kun he tekevät niin paljon hyvää nykyisessä työssään. En tiedä. Kirkko ei ole sitä tehnyt. Tarkemmin sanottuna, Herra on tehnyt selväksi, että heidän tehtävänsä on palvella Hänen todistajinaan.”

Kun vanhin Robert D. Hales nimettiin Kahdentoista koorumiin, presidentti Hinckley sanoi: ”Jaan todistukseni, veljet, että innoitus kutsua veli Hales tähän korkea-arvoiseen ja pyhään tehtävään tuli Pyhältä Hengeltä, profetian ja ilmoituksen hengen kautta. Veli Hales ei ehdottanut itseään. Henki ehdotti häntä.”

Kutsuttuaan heidät, jotka palvelevat Häntä, ei ole yllättävää, että Herra sanoo heistä, että ”joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt” (Joh. 13:20).

Johtavilla veljillä on erityinen todistus

Aaronin ja Mirjamin arvosteltua Moosesta Herra osoitti läheistä suhdettaan tuohon suurenmoiseen profeettaan ja kysyi: ”Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?” (4. Moos. 12:8). Jumala tukee profeettojaan, sillä he puhuvat tuntien Hänet henkilökohtaisesti. Presidentti Ezra Taft Benson jakoi kerran todistuksen seuraavin sanoin:

”Ja niin kolmantena päivänä Hänen hautaamisestaan, Hän nousi haudasta ja näyttäytyi monille. Joten oli todistajia, jotka näkivät Hänet. Tänä taloudenhoitokautena on monia, jotka ovat nähneet Hänet. Yhtenä noista erityisistä todistajista … minä todistan, että Hän elää. Hänellä on ylösnoussut ruumis ja Hän elää.”

Yksi Kahdentoista apostolin koorumin jäsenistä on sanonut: ”Tiedän, että Jumala elää – tiedän, että Herra elää. Ja sitäkin enemmän, tunnen Herran.” Toinen sanoi: ”Jaan vakaan todistukseni, että Hän elää. Tiedän Hänen elävän, koska tunnen Hänet.” Ja vielä toinenkin on sanonut: ”Mormonin kirjassa kuvattuja hengellisiä lahjoja on kirkossa tänäkin päivänä – Hengen kehotukset, innoitus, ilmoitukset, unet, näyt, vierailut, ihmeet. Voit olla varma, että Herra pystyy ilmaisemaan itsensä voimassa ja kirkkaudessa, ja ajoittain tekeekin niin.” Presidentti Harold B. Lee puhui tästä samasta asiasta puhuessaan Jumalan suhteesta kirkon johtajiin: ”Hän on lähempänä meitä kuin osaatte kuvitellakaan.”

Vaikkakaan samankaltaisia lausuntoja ei ole vaikea löytää, yleisesti ottaen johtavat veljet ovat varovaisia puhuessaan näistä asioista yksityiskohtaisesti. Vanhin Boyd K. Packer esimerkiksi sanoi, että ”me emme puhu noista pyhistä keskusteluista, jotka kelpuuttavat Herran palvelijan toimimaan erityisenä todistajana Hänestä, sillä meitä on käsketty olla puhumatta niistä. Mutta me olemme vapaita, todellakin, olemme oikeutettuja jakamaan tuota erityistä todistusta.” Lisäksi vanhin Marion G. Romney on sanonut:

”En tiedä, kuinka vastata ihmisten esittäessä tuon kysymyksen, ”Oletko nähnyt Herran?” Minusta tuntuu, että tuo todistus, että olen ja että jokainen apostoleista on sekä yksityiskohdat siitä, kuinka se tapahtui, ovat liian pyhiä, jotta niistä voisi puhua. En ole koskaan kertonut kenellekään joistain kokemuksistani, en edes vaimolleni. Tiedän, että Jumala elää. Enkä ainoastaan tiedä, että hän elää, vaan tunnen Hänet.”

Joseph Smith ja Oliver Cowdery todistivat Herran ilmestymistä Kirtlandin temppelissä (3.4.1836).

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista tuoda esille eräs presidentti George Albert Smithin kokemus. Kunnianarvoisa patriarkka Zebedee Coltrin kertoi hänelle, hänen ollessaan nuori, että hänestä ”tulisi voimallinen profeetta Siionin poikien keskuudessa”, että ”Herran enkelit” palvelisivat häntä, että hän tulisi olemaan ”kiedottu taivaan näkyihin” ja että hän tulisi olemaan ”voimallinen mies uskossa Herran edessä, jopa kuten Jaredin veli oli” – kuitenkin mainintaa mistään tämänkaltaisista kokemuksista on turha etsiä George Albert Smithin omista opetuksista, sitä ei löydy. Vastaava esimerkki on Jaakob, Nefin veli. Vaikka Nefi kertoo meille Jaakobin nähneen Herran (2. Nefi 11:3), kun Jaakob itse listaa hengellisiä ansioitaan selittäessään, miksei Serem voinut järkyttää häntä uskostaan, hän nimenomaan jättää mainitsematta tämän kokemuksen (Jaakob 7:5).

Herra on ohjeistanut, ettei pyhistä asioista pidä puhua ”maailman edessä” (OL 84:73). Samoin Mormonin kirja julistaa: ”Monien on annettu tietää Jumalan salaisuudet, mutta heidät on pantu ankaran käskyn alaisiksi, ettei heidän pidä julistaa hänen sanaansa kuin sitä mukaa, minkä osan siitä hän suo ihmislapsille sen varteen ottamisen ja tarkkuuden mukaisesti, jota he hänelle osoittavat” (Alma 12:9). Yhtä kaikki, johtavat veljet ovat tehneet selväksi, että heillä on erityinen todistus Herrasta.

Artikkelin on alun perin kirjoittanut Duane Boyce ja se on julkaistu Meridian Magazine -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

Lue artikkeliparin toinen osa ”Johtavien veljien hyväksyminen ja tukeminen: Herra antaa enemmän ohjeita kuin selityksiä” täältä.

The post Johtavien veljien hyväksyminen ja tukeminen appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Koska pyhät kirjoitukset on järjestetty kirjoiksi, aikajärjestyksessä lukeminen tuntuu luonnollisimmalta tavalta lähestyä niitä. Se ei ole huono tapa, mutta kun pyrimme kasvamaan, se yleensä tapahtuu periaate periaatteelta. Opiskelu aiheen mukaan saattaa auttaa sinua saavuttamaan hengelliset tavoitteesi luontevammin.

Vanhin M. Russell Ballard sanoi:

”Ajoittain [meidän täytyy] lukea kaikki, mitä Herra on sanonut parannuksesta, uskosta tai jostain muusta periaatteesta.”

Tapa 1: Miten valitsen aiheen?

Kun mietit uutta aihetta pyhien kirjoitusten opiskelua varten, kuuntele Pyhän Hengen kuiskauksia kirkon kokousten aikana.

Tiesitkö, että pyhien kirjoitusten opas (suomenkielinen) on lähes 300 sivua pitkä, ja siinä on noin 1000 aihetta? Riittävästi koko elämän mittaiseen kirjoitusten opiskeluun. Mutta aiheiden laajuus voi tuntua myös ylivoimaiselta. Mistä kannattaisi aloittaa?

1) Mielenkiinnon kohteesi

Mitä pyhien kirjoitusten aiheita sinulla on mielessäsi tällä hetkellä? Onko jokin asia herättänyt uteliaisuutesi viime aikoina? Pyhä Henki voi tuoda tietoisuuteesi asioita, jotka ovat paljon laajempia kuin ne asiat, joista itse ajattelet olevasi kiinnostunut.

Mieti sellaisen aiheen opiskelua, joka on jäänyt mieleesi viime yleiskonferenssin, sakramenttikokouksen tai pyhäkoulun aikana.

2) Tehtäväsi kirkossa

Mitä aihepiirejä tarvitset kirkon tehtävissäsi? Jos olet opettaja, voisit esimerkiksi opiskella aihetta, joka liittyy seuraavaan opettamaasi oppiaiheeseen. Jos olet sudenpentujen johtaja (kuten minä), haluat ehkä opiskella lisää kärsivällisyydestä.

Kirkon tehtäväsi on monella tapaa vuorovaikutuksessa evankeliumin aiheiden kanssa, ja voi auttaa sinut opiskelun alkuun.

3) Haasteesi

Pyhät kirjoitukset voivat siunata meitä, kun tarvitsemme apua. Jonkin määrätyn aiheen opiskelu voi olla voimallinen tapa vapauttaa nuo siunaukset. Mitä vaikeuksia sinulla on? Mitä Kristuksen kaltaisia hyveitä haluaisit kehittää? Nämä asiat voivat olla hyviä aiheita aloittaa pyhien kirjoitusten opiskelu.

Aasialainen nainen lukemassa pyhiä kirjoituksia

Aiheen valinnassa sinun tulisi myös miettiä, kuinka paljon aikaa voit käyttää sen opiskeluun. Jos aikaa on vain viikko, et ehkä halua opiskella laajaa aihetta, kuten uskoa. Kannattaa ennemminkin rajata aihetta vaikka kysymyksellä ”Miten usko Jeesukseen Kristukseen voi siunata elämääni?”

Tapa 2: Kuinka löydän aiheeseen liittyvät pyhien kirjoitusten kohdat?

Kun etsit pyhien kirjoitusten kohtia valitsemastasi aiheesta, kysy ystäviltäsi ja perheeltäsi, mitkä kohdat ovat auttaneet heitä.

Päätettyäsi aiheen, sinun tulee etsiä siitä kertovia pyhien kirjoitusten kohtia. Hyvä paikka aloittaa on tietenkin Pyhien kirjoitusten opas, mutta on myös paljon muita keinoja kartuttaa aiheeseesi liittyvää pyhien kirjoitusten lukulistaa.

1) Kolmoissidoksen hakemisto

Pyhien kirjoitusten opas sisältää joitakin kohtia Mormonin kirjasta sekä Opista ja Liitoista, mutta se ei ole läheskään yhtä perusteellinen kuin Hakemisto (englanninkielinen). Käytä sitä Pyhien kirjoitusten oppaan täydentämiseen.

2) Sielun suuret kysymykset Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaasta

Jos aiheesi on kysymyksen muodossa, kannattaa tarkastaa sielun suuret kysymykset Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaasta luvusta 5. Vastauksena kysymyksiin on mainittu useita Pyhien kirjoitusten kohtia, jotka voivat auttaa sinut alkuun tutkimisessa.

3) LDS.org -sivuston aiheluettelo (Gospel Topics)

Kirkko on laajentanut aiheluetteloaan merkittävästi. Selitykset on kirjoitettu hyvin, ja niissä on paljon viittauksia pyhiin kirjoituksiin, jotka voivat täydentää Pyhien kirjoitusten oppaan tai muiden lähteiden viitteitä.

4) Yleiskonferenssipuheet

Vanhin Andersen puhumassa kirkon yleiskonferenssissa.

Mene LDS.org -sivustolle ja käytä hakutoimintoa aiheestasi. Rajaa sitten hakusi käsittämään vain yleiskonferenssipuheet. Puheiden lopussa on yleensä pitkä luettelo pyhien kirjoitusten kohtia, jotka voivat liittyä aiheeseesi.

Eräs tapa kasvattaa pyhien kirjoitusten luetteloa on mennä Brigham Youngin yliopiston LDS Scripture Citation Index -sivustolle. Kun ensiksi valitset yhden jakeen, löydät kaikki yleiskonferenssipuheet, joissa lainataan tuota jaetta. Puheista voit löytää uusia kohtia, joista voit tehdä taas uuden haun.

5) Epäviralliset lähteet

On olemassa myös kirjoja ja aineistoja, jotka eivät ole kirkon virallisia julkaisuja, mutta jotka voivat auttaa tutkimisessa. Internetissä on mm. tietosanakirjan kaltainen The Encyclopedia of Mormonism -sivusto. Bruce R. McConkien kirjoittama kirja ”Mormon Doctrine” on myös yksi epävirallinen jäsenten suosikki. Käynti kirkon kirjakaupassa voi olla avuksi opiskeluaineiston etsimisessä.

Ehkä paras epävirallinen lähde on kuitenkin ystävät ja perheenjäsenet. Keskustelkaa päivällisellä tai lähetä viesti sosiaalisessa mediassa, jossa voit hetkessä saada yhteyden kymmeniin ihmisiin, jotka voivat kertoa omat aiheeseen liittyvät suosikkikohtansa.

Tapa 3: Kuinka lukea ja ymmärtää pyhiä kirjoituksia?

Voi olla helppoa hypätä sellaisten pyhien kirjoitusten kohtien yli, joita on vaikea ymmärtää. Aihepiirin opiskelussa täytyy käyttää aikaa vieraiden sanojen ja sanontojen selvittämiseen.

Kun olet löytänyt aiheeseesi sopivat kohdat, aloita lukeminen ja yritä ymmärtää, mitä niissä sanotaan.

1) Kysymys

Vanhin Jeffrey R. Holland sanoi, “Lue Pyhiä kirjoituksia kysyen kysymyksiä mielessäsi.” Kun aloitat aiheesi tutkimisen, kannattaa pitää mielessä kysymyksiä, joihin haluat saada vastauksia opiskellessasi. Kertaa kysymykset aina, kun jatkat opiskeluasi.

Voit myös tehdä kysymyksiä jakeesta, jota olet lukemassa. Yritä vastata kysymykseesi, ennen kuin siirryt seuraavaan kohtaan.

2) Määrittele

Yksi pyhien kirjoitusten ymmärtämisen vaikeus on se, että kieli muuttuu jatkuvasti, ja joskus niissä käytetään vaikeaselkoisia ja vieraita sanoja.

Oppi ja liitot -kirjan ja Mormonin kirjan kohdalla on paras käyttää Websterin 1828 ”American Dictionary of the English Language” -sanakirjaa, joka ehkä parhaiten tunnistaa Joseph Smithin käyttämät sanat niin kuin hän ne itse ymmärsi. Myös Oxford English Dictionary selvittää, miten sanojen merkitys on muuttunut ajan myötä.

Vanhan ja Uuden testamentin opiskelussa voit käyttää mm. Raamattu.uskonkirjat.net – sivustoa, jossa voit lukea eri raamatunkäännöksiä ja katsoa kreikan ja hepreankielen sanakirjoja.

3) Mukauta

Pyhien kirjoitusten ajan ja kulttuurin ymmärtäminen saattaa auttaa parhaiten niiden tulkitsemisessa. Kannattaa lukea koko luku, jossa tutkimasi jae on, tai jos haluat säästää aikaa, lue vain luvun tiivistelmä.

Raamatun sanakirja (Bible Dictionary) määrittelee tärkeitä kulttuurillisia käsitteitä, jotka voivat vaikuttaa tutkimasi kohdan merkitykseen. Suomenkielisenä löytyy evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämä ”Aamenesta öylättiin” -Raamattu-sanakirja.

4) Tee yhteenveto

Tehokas tapa varmistaa, että olet ymmärtänyt jakeen sisällön ennen kuin siirryt eteenpäin, on tehdä yhteenveto siitä omin sanoin. Omat yhteenvetosi voit kirjoittaa vaikka opiskelupäiväkirjaan.

Tapa 4: Kuinka löytää kaavoja lukemistasi jakeista?

Tutkittuasi useita kohtia voi tuntua siltä, että tiedon määrä on valtava. Kaavojen löytäminen auttaa sinua saamaan irti mahdollisimman paljon opiskelustasi.

Kun olet lukenut kaikki kohdat aiheestasi, haluat ymmärtää, mitä ne kaikki tarkoittavat yhdessä. Tähän tarvitaan kaavojen tunnistamista.

1) Lue yhteenvedot uudelleen

Yhteenvedot, jotka kirjoitat opiskelupäiväkirjaasi, voivat auttaa sinua huomaamaan kaavoja. Katso ne läpi ja katso huomaatko, käytetäänkö samoja sanoja ja käsitteitä useammin kuin kerran. Tee muistiinpanoja siitä, mitä sanojen ja käsitteiden toistuminen voisi tarkoittaa.

Keino, jota itse käytän kaavojen etsimiseen yhteenvedoistani, on kaavioiden piirtäminen. Käytän niissä nuolia ja yhtäläisyysmerkkejä osoittamaan yhteyttä eri käsitteiden välillä. Kun alan piirtämään uutta kaaviota, huomaan yleensä, että se on hyvin samanlainen kuin aiemmin tekemäni.

2) Tee luetteloita

Luettelot vastaavat tehokkaasti opiskeluissa heränneisiin kysymyksiin ja auttavat kaavojen tunnistamisessa. Aloita esimerkiksi kysymyksellä ”Mistä voin rukoilla?” Käy sitten läpi jae tai yhteenvedot ja tee luettelo kaikista asioista, joista joku rukoili.

Tukkimiehen kirjanpito voi auttaa kaavojen löytämisessä luettelosta.

3) Vanhin Bednarin lähestymistapa

Vanhin David A. Bednar

BYU:n takkavalkeaillassa Vanhin Bednar kuvaili, kuinka hän itse löysi kaavoja tutkiessaan pyhiä kirjoituksia. Hän huomautti, että tämä lähestymistapa ei välttämättä sovi kaikille.

• Tee kopio jokaisesta aiheeseen liittyvästä pyhien kirjoitusten kohdasta
• Merkitse jakeet, joissa on samankaltaisia ilmauksia tai yksityiskohtia, samanvärisellä kynällä
• Laita sitten jakeet, joissa on käytetty samoja värejä, samaan kasaan

Tutkimalla eri kasoja ja niiden kokoeroja Vanhin Bednar huomasi teemoja ja kaavoja.

Tapa 5: Kuinka voit soveltaa pyhiä kirjoituksia elämääsi?

Pyhien kirjoitusten lukemisen pitäisi saada sinut haluamaan muutosta ja olemaan parempi.

Niiden tutkimisen perimmäinen tarkoitus on useimmiten periaatteiden soveltaminen elämäämme ja tuleminen enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Mutta yhteyksien vetäminen kaavojen ja sovellusten välille voi olla vaikeaa.

1) Rukoile

Loppujen lopuksi, Pyhä Henki pystyy opettamaan sinulle, mitä muutoksia sinun tulee tehdä elämässäsi. Rukoile aina, kun luet pyhiä kirjoituksia, ja kysy tarkasti tietääksesi, miten voit kehittyä.

Rukousten jälkeen kuuntele rauhassa ja ole avoin vaikutelmille. Kirjoita ylös kaikki Pyhän Hengen kehotukset, joita saat.

2) Liitä opiskelemasi periaatteet haasteisiisi

Kaikilla meillä on vaikeuksia jollain elämän osa-alueella. Kertaa teemoja ja kaavoja, jotka huomasit edellisessä vaiheessa. Sitten mieti, miten tuo periaate erityisesti voisi auttaa vaikeuksissasi.

3) Ajattele pyhien kirjoitusten henkilöitä

Yksi etu pyhien kirjoitusten lukemisessa on se, että tiedämme, että emme ole ensimmäisiä ihmisiä, jotka yrittävät soveltaa elämäänsä myös meidän opiskelemiamme periaatteita. Kun kysyt itseltäsi, kuinka voit soveltaa jotain aihetta elämääsi, mieti myös, miten ne ihmiset joista luet, sovelsivat samaa periaatetta.

4) Tee luettelo tavoitteistasi

Jokaista tavoitetta ei tarvitse mitata numeroin, mutta olisi hyvä kirjoittaa ylös asiat, joita aiot tehdä, ja kerrata listaa usein viikon aikana. Pyydä taivaalliselta Isältä apua, kun teet työtä uusien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Miten sinä opiskelet pyhiä kirjoituksia? Mitä muita ideoita voit ehdottaa lukijoillemme, jotta he saisivat mahdollisimman paljon irti pyhien kirjoitusten opiskelusta?

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Christopher D. Cunningham ja se julkaistiin osoitteessa lds.net. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 5 helppoa tapaa parantaa pyhien kirjoitusten opiskeluasi appeared first on SeuraaKristusta.fi.