Tiedän paikan pyhän tään

Herran temppelin ylvään nään.

 Näky temppelin säväyttää

sydämein ajatuksin täyttää.

 

Unhoon jää maallinen maine

sydämestäin poista paine.

 Itsein näen nöyryydessä

Herra vastaa pyhyydessä.

 

Hengen voima mielen täyttää

aikani voin oikein käyttää.

 Kuiskaukset kuulen todet

alkaa hyvät teot monet.

 

Ilon tunnen ihmeellisen

tiedon, taidon, taivaallisen.

 Rakkaus on rajatonta

samaa mieltä yhtä monta.

 

Temppelin ilma ohut huntu

kaikkialla enkel’tuntu.

 Kaipauksin sinne halaan

toistamiseen aina palaan.

 

Tämä on isänäidin, Rauha-mummoni, kirjoittama runo, jonka löysimme hänen henkilökohtaisista papereistaan hänen kuolemansa jälkeen. Hän kävi usein temppelissä, kuten myös äidinäitini, ja epäilemättä heidän esimerkillään oli suuri vaikutus vanhempiini, jotka matkustivat nuoruudessaan Sveitsin temppeliin joka kesä ja myöhemmin avioparina Ruotsiin Tukholman temppeliin säännöllisesti läpi koko lapsuuteni.

Olikin täysin luonnollista, että minussa kasvoi jo lapsesta lähtien halu päästä temppeliin. Omat matkani Tukholmaan muiden lähetyskentän nuorten kanssa ovat edelleen rakkaimpia nuoruusmuistojani, ja kaikista ihanista nuorten tapahtumista odotin eniten juuri niitä. Hengelliset temppelikokemukset ja todistuskokoukset maustettuina pitkillä bussimatkoilla, telttaöillä, Ruotsin erilaisilla kaupoilla ja rakkaiden ystävien seuralla söpöjen poikien vaaniessa lähistöllä olivat parasta mitä tiesin. Jossain Tukholman temppelin lähistöllä olevalla leirintäalueella tuleva miehenikin ensimmäisen kerran tunnusti tykkäävänsä minusta.

Myöhemmin Helsingin temppelistä ilmoittaminen, sen avoimet ovet ja vihkiminen ovat varmasti tapauksia, jotka monet meistä suomalaisista jäsenistä muistavat hyvin elävästi suurella riemulla ja kiitollisuudella. Vain pari kuukautta sen jälkeen, kun Helsingin temppeli vihittiin sain palvella 9 viikkoa minilähetyssaarnaajana Espoossa. Näimme temppelin asuntomme parvekkeelta ja ajoimme sen ohi bussilla lähes päivittäin, ja keskellä pimeintä talvea se loisti kirkkaana toivona ja merkkiviirinä Suomen kansalle. Muistan loppuikäni tuon vastavihityn temppelin erityisen hengen.

Merkittävimpiä nuoruudenkokemuksiani Tukholman temppelistä olivat temppelinjohtajana noihin aikoihin toimineen presidentti Kimballin takkavalkeaillat, jotka olivat kerta kaikkiaan suurenmoisia. Eräällä matkalla syksyllä 2005, jonka teimme yhdessä perheenä syyslomalla, hän opetti temppeliasuntolassa temppelin siunauksista, ja kirjoitin tuolloin ylös hänen suurenmoisia opetuksiaan. Olen palannut niihin vuosien varrella uudestaan ja uudestaan, ja haluan nyt jakaa joitakin niistä tässä.

  1. Ensimmäinen hänen mainitsemistaan temppelin siunauksista oli Jumalan voiman tunteminen. Se on kirjaimellisesti Hänen huoneensa, ja siellä tehdään Hänen työtään Hänen pappeutensa valtuudella.
  2. Toinen siunaus on Kristuksen Hengen tunteminen, mikä tarkoittaa rauhan, ilon ja kiitollisuuden tunteita. Temppelissä jätämme taaksemme maailmallisuuden ja saamme lohtua murheissamme ja voimaa kestää elämämme haasteet. Voimme saada osan tuosta Hengestä mukaamme, kun lähdemme jatkamaan arkeamme (OL 109: 22).
  3. Kolmas siunaus on lisääntynyt tieto. Temppeli on ilmoituksen ja tiedon huone, ja monet voivat todistaa saaneensa vastauksia kysymyksiinsä ja lisääntynyttä ymmärrystä temppelipalveluksen kautta. Temppelitoimitukset opettavat meille pelastussuunnitelmasta ja evankeliumin totuuksista sekä suoraan että vertauskuvallisesti. Lisäksi temppelissä olemme alttiimpia saamaan tietoa ja vastauksia henkilökohtaisempiin kysymyksiimme ja tarpeisiimme.
  4. Neljäs siunaus on rakkauden Temppelit ja siellä opetettava pelastussuunnitelma ovat parhaimpia Jumalan rakkauden ilmentymiä meitä kohtaan. Sukututkimus- ja temppelityö on rakkauden työtä.
  5. Temppeli on paikka, jossa voimme tuntea Jumalan kirkkauden. Se on Hänen huoneensa. Hän on ollut siellä. Hän tulee sinne vastakin. Kun tämän taloudenhoitokauden ensimmäinen temppeli oli vihitty, Herra ilmestyi siellä ja sanoi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle nämä sanat, jotka löytyvät Oppi ja liitot kirjasta 110: 7-9:

”7 Sillä katso, minä olen hyväksynyt tämän huoneen, ja minun nimeni on oleva täällä; ja minä ilmoitan itseni kansalleni armollisesti tässä huoneessa.

8 Niin, minä ilmestyn palvelijoilleni ja puhun heille omalla äänelläni, jos minun kansani pitää minun käskyni eikä saastuta tätä pyhää huonetta.

9 Niin, tuhansien ja kymmenientuhansien sydämet riemuitsevat suuresti siunausten tähden, jotka vuodatetaan, ja endaumentin tähden, joka palvelijoilleni on suotu tässä huoneessa.”

Palaan vielä lopuksi henkilökohtaisiin kokemuksiini temppelistä. Siitä on nyt aika tarkalleen 10 vuotta, kun sain oman temppeliendaumenttini ja kun veli Väinö Enlund vihki mieheni ja minut Helsingin temppelissä ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Tuon taivaisen onnenpäivän jälkeen olemme palanneet sinne useita kertoja, nähneet mieheni vanhempien tulevan sinetöidyksi toisiinsa ja lapsiinsa ja saaneet valtavasti rauhaa, iloa ja vahvistusta arkiseen aherrukseemme. Vakaa uskoni on, että säännöllinen temppelissä käynti on suojellut avioliittoamme ja todistuksiamme evankeliumista enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia, jota olemme tehneet näinä vuosina, ja olen ajoittain kokenut hyvinkin selvästi, kuinka pappeuden voima on todella ollut minun ja perheeni päällä temppelipalvelumme vuoksi. Siellä muistan aina, että vaikka tämä elämä on usein vaikeaa, raskasta ja jopa epäoikeudenmukaista, niin Jumala on hyvä. Jokaisella temppelimatkalla luen temppelin selestisessä huoneessa nämä sanat:

”Herra on minun paimeneni,

ei minulta mitään puutu.

Hän vie minut vihreille niityille,

hän johtaa minut vetten ääreen,

siellä saan levätä. – –

Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,

ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut

kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua

Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”

(Psalmi 23: 1-2, 5-6)

Artikkelin on kirjoittanut Heidi Laitinen, ja se on ote hänen puheestaan, joka pidettiin Oulun seurakunnan sakramenttikokouksessa su 16.7.2017. Jos haluat lukea lisää temppeleistä ja niiden merkityksestä kirkossamme, lue artikkelimme täältä.