Olen haaveillut äitiydestä niin kauan kuin muistan. Haaveissani rakastin raskausaikaa ja kasvavaa mahaa. Ajattelin tuntevani rakkautta vauvaani kohtaan heti raskaudesta kuultuani. Kuvittelin valmistautuvani vauvan tuloon innolla ja odottavani täynnä kaipuuta tapaavani hänet. Ajattelin jättäväni työt ja opiskelut mielelläni taka-alalle, sillä eihän mikään voisi olla minulle oman vauvan tapaamista ja hoivaamista tärkeämpää.

Positiivinen raskaustesti muutti ajatukseni

Seistessäni vessassa positiivinen raskaustesti kädessäni nuo kaikki haaveet tuntuivat kasautuvan päälleni. Yhtäkkiä raskaus ja ajatus vauvasta ei tuntunutkaan ihanalta. Tuo pieni viiva tikussa konkretisoi kaiken sen, miten elämäni tulisi muuttumaan.

Alkuraskaus oli minulle täysin erilainen kokemus kuin mitä olin ajatellut sen olevan. Olin valmistautunut siihen, että raskaus voisi olla fyysisesti rankka kokemus pahoinvointeineen, kasvavine mahoineen ja kipuineen, mutta en ollut lainkaan varautunut sen tuomaan henkiseen lastiin. Ensimmäisen raskauskolmanneksen ajan en oikein osannut ajatella muuta kuin sitä, kuinka pian menettäisin elämäni kokonaan. Pelkäsin, etten tuntisi itseäni enää omaksi itsekseni muuttuvassa kehossani. Eniten pelkäsin kuitenkin sitä vastuuta, joka lapsen saamiseen väistämättä liittyy.

Pian huomasin kamppailevani lukuisten negatiivisten ajatusten kanssa. Sen päälle nousi syyllisyys siitä, etten osannut keskittyä rakastamaan kasvavaa vauvaani ja nauttimaan raskaudesta. Minusta tuntui, että tuo mahassani kasvava pieni alien (se ei tuntunut vauvalta) tulisi tuhoamaan elämäni. Miten voisin ikinä oppia rakastamaan sitä? Mitä jos en tuntisi mitään nähdessäni vauvan ensimmäisen kerran?

Tunsin paljon riittämättömyyttä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että vauvan sijaan keskityinkin itsekkäästi vain muuttuvaan kehooni.

Pelot ja yksinäisyyden tunne saivat minusta yliotteen

Raskauden ensimmäinen puolisko taisi olla hämmentävää aikaa myös puolisolleni. Hän joutui – ja joutuu edelleen – säännöllisesti kuuntelemaan paniikkia ja itkua yrittäessäni kertoa hänelle, etten pysty tähän. Onnekseni hän on ollut äärettömän kärsivällinen kanssani. Vaikka hän ei pystykään samaistumaan sisälläni tsunamin lailla kuohuvaan tunnemyrskyyn, hän on aina vierelläni ja kuuntelee ja lohduttaa minua.

Yllätyksenä minulle tuli myös raskauden myötä saapunut kaikuva yksinäisyyden tunne. Yhtäkkiä elämäntilanteeni oli täysin erilainen kuin ystävieni ja läheisteni elämä. En osannut enää samaistua heidän kokemuksiinsa, eivätkä he juurikaan ymmärtäneet, mitä minä olin käymässä läpi. Saatoin toisinaan jopa loukkaantua siitä, että koin heidän sivuuttavan tunteeni. Tietenkään he eivät vain osanneet reagoida kokemuksiini, sillä elämäntilanteemme eivät olleet enää samat. Pian minusta tuntui siltä, etten voinut puhua enää kenenkään kanssa.

Joinakin päivinä ajattelin, että olisi parempi, jos vauvaa ei olisi olemassa. Tahdoin vanhan elämäni takaisin. Ja sitten putosin syyllisyyden kierteeseen. Eihän näin saisi ajatella omasta vauvasta! Lopulta ajattelin, että olisi parempi, jos minua ei olisi olemassa.

En osaa kokonaan kuvailla sitä toivottomuutta, jonka pelkoni, syyllisyydentuntoni ja itselleni asettamani paineet loivat. Mutta vaikka hetken aikaa tuntui tavattoman synkältä, onnekseni pääsin kiipeämään tuosta pelon ja masennuksen syvästä kuilusta ylös.

Siihen tarvittiin monen henkilön apua, joista tärkeimmät ovat puolisoni, terapeuttini ja Vapahtajani.

Kristus auttoi minua hyväksymään elämäntilanteeni

Iso askel raskauden hyväksymiseen oli, kun ymmärsin, että Vapahtaja tietää pelkoni.

Itse asiassa Hän ei vain tiedä pelkojani. Hän on kokenut ne kanssani. Ja kaikista peloistani huolimatta minua on siunattu raskaudella. Sen oivaltaminen auttoi minua tietyllä tapaa hyväksymään raskauden ja sen, että on okei kokea tunnemyrskyjä. Se ei estä minua tulemasta äidiksi. Eikä se automaattisesti tee minusta huonoa äitiä.

Sain myös vahvan hengellisen tunteen siitä, että tämän raskauden oli tarkoitus tapahtua täsmälleen tällä hetkellä. Nykyajan urakeskeisessä yhteiskunnassa pelkäsin, että minut tultaisiin näkemään ”vain kotiäitinä”. (Vaikka se onkin kerta kaikkiaan hölmö ajatus! Monet naiset, joita arvostan eniten, ovat valinneet kotiäitiyden ennen uraa. Eikä lasten saaminen tarkoita sitä, ettei nainen voisi myös olla kouluttautunut ja edetä urallaan.) Saamani hengellinen kokemus kuitenkin karkotti tuon pelon. Ymmärsin, että raskautuminen ja lapsen saaminen nuorena kuuluvat minun matkaani. Oivalsin, että teen elämälläni juuri sitä mitä minun pitääkin tehdä.

Koen todella tämän raskauden olleen minulle hengellinen matka. Olen oppinut luottamaan Jeesukseen Kristukseen tavalla, jota en aikaisemmin osannut. Uskon, että minun on ollut välttämätöntä kulkea tämä matka oppiakseni tarvittavat henkiset selviytymistaidot äitiyttä varten.

Tulevaisuus on täynnä toivoa ­– ja muitakin tunteita, ja se on okei

Vaikka koen välillä edelleenkin epävarmuutta, niin nykyään odotan pian edessä olevaa synnytystä ja vauvani tapaamista lämpimin tuntein. Jännitän edelleen sitä, minkälaisen siteen tulen muodostamaan vauvani kanssa. Enää en kuitenkaan pelkää sitä, etten osaisi rakastaa häntä.

Olen varma siitä, että kamppailen näiden tunteiden kanssa vielä tulevaisuudessa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen päässyt jo näin pitkälle. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka ponnistelee samojen asioiden kanssa: olen varma, että sinusta tulee paras mahdollinen äiti juuri sinun lapsellesi. Minä luotan sinuun, ja niin luottaa Taivaallinen Isäkin, joka on siunannut sinua tuolla pienellä ihmeellä. ❤️

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Yllättikö raskauden aiheuttama mielen vuoristorata sinutkin? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

“Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti” (Malakia 3:10).

Ilmeisten siunausten lisäksi kymmenysten lain noudattaminen voi tuoda meille myös monia hienovaraisia siunauksia. Vanhin David A. Bednar on puhunut siitä kuinka heitä on siunattu kuuliaisuudesta tälle laille. Kymmenysten laki voi olla siunauksena meille esimerkiksi siten, että mielemme avautuu niin, että osaamme hoitaa talouttamme paremmin.

Mitä tehdä 90 prosentilla?

Lahjoitettuamme 10 % tuloistamme, meille jää loput 90 %. Kun olemme kuuliaisia kymmenysten laille, näemme tulomme kokonaisuuden sijaan osissa. Ihmismieli toimii paremmin, kun se näkee asiat yksityiskohtaisemmin. Suurten kokonaisuuksien jakaminen pienemmiksi osiksi voi auttaa meitä näkemään, mitä teemme jokaisella osalla sen sijaan, että mietimme rahaa vain suurten ostosten ehdoilla. Ymmärrämme, että kun 10 % on jo annettu Herralle, olemme vastuussa siitä, mitä lopulla tehdään. Me voimme olla vastuullisempia rahankäyttäjiä, kun teemme budjetin ja noudatamme sitä. Tämä lisää älyllisesti halua olla parempi huoneenhaltija Herran antamien siunausten vastapainoksi. Eivätkä siunaukset koske vain raha-asioita, vaan ajankäyttöä, terveyttä ja voimaa, vain muutamia mainitakseni.

Kuinka lisätä tulojamme

Kuten Herra on luvannut, Hän avaa taivaan ikkunat kun olemme kuuliaisia kymmenysten laille. Nämä ikkunat esiintyvät monissa eri muodoissa. Työpaikka, liiketaloudelliset mahdollisuudet, investointistrategiat – nämä ovat joitakin ikkunoita, joita Herra avaa. Koska kymmenykset antavat meille paremman näkökulman rahankäyttöön, meillä on korkeampia päämääriä. Rahanansaitsemisyrityksemme eivät rajoitu vain tarpeisiimme ja haluihimme, vaan ne antavat meille halun samalla pyrkiä rakentamaan Herran valtakuntaa täällä maan päällä. Tämä halu lahjoittaa rahaa Herran työhön innostaa meitä hankkimaan enemmän rahaa, jotta voimme maksaa enemmän kymmenyksiä. Korkeampi päämäärä antaa meille myös voimaa valjastaa intohimomme ja laittaa tarpeemme halujemme edelle. Mikä siunaus onkaan ajatella tällä tavalla! Herra todellakin moninkertaistaa kykymme, jolloin voimme ansaita enemmän.

Ole luottavaisella mielellä

Herra lupaa myös että: “Minä karkoitan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat turmelemasta teidän maanne hedelmää, eikä teidän viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön…” Tämä antaa meille turvallisuuden tunteen elantomme ansaitsemisessa. Tämä luottamus voi auttaa meitä olemaan tehokkaampia ammatissamme. Eikö olekin suuri siunaus, että voimme keskittyä tehtäviimme, koska Herra on luvannut, että Hän pitää huolen kaikesta muusta työtä tehdessämme? Kymmenysten maksaminen vahvistaa velvollisuudentuntoamme ja kasvattaa vastuullisuutta sekä itseluottamusta. Näitä ominaisuuksia vaaditaan missä tahansa työssä tai liiketoiminnassa.

Varoituksen sana

Jos maksamme kymmenykset, koska odotamme saavamme rikkauksia, maksamme ne vääristä syistä. Vaikka onkin totta, että Herra avaa taivaan ikkunat, Hän tekee niin omana aikanaan ja kun tarvitsemme sitä eniten. Näitä siunauksia ei ole tarkoitettu lisäämään ahneuttamme, vaan lisäämään ymmärrystämme rahan merkityksestä. Kymmenysten tärkein tarkoitus on huolehtia Jumalan lapsista ja antaa keinoja kirkolle edistää Herran työtä maan päällä. Kymmenysten maksamisesta tulevat siunaukset ovat toissijaisia sille etuoikeudelle, että voimme edistää Herran työn täyttymistä ja Hänen kirkkauttaan.

On suuri siunaus ymmärtää, että talousasiat ovat vain työkalu. Kymmenysten laki auttaa meitä välttämään monia ansoja, joita vastustaja asettaa tiellemme tehdäkseen meistä maailman rikkauksien orjia. Kun katsomme laajempaa kuvaa, kymmenysten maksaminen auttaa meitä tulemaan viisaammiksi ja paremmiksi taloudenhoidossamme. Mikä suuri siunaus se onkaan!

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut  Joanna Christabelle L. Belleza ja se on julkaistu faiht.ph -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

Mitä siunauksia sinä olet saanut kymmenysten maksamisesta?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Miten kymmenysten laki opettaa meitä olemaan taloudellisesti viisaita? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Luulen, että ensimmäinen lapsena oppimani laulu oli “Oon lapsi Jumalan.” En muista milloin lauloin tätä kuuluisaa lasten laulua ensimmäisen kerran, mutta muistan laulaneeni sitä siitä lähtien. Lapsena ymmärsin mitä sanat tarkoittivat, mutta en tiennyt mitä laulun oli tarkoitus meille kertoa. Kyllä, olen Jumalan lapsi. Mitä sitten?

Kuljetaan ajassa muutama vuosi eteenpäin. Isäni lempeä muistutus silloin antoi paljon merkitystä tuolle laululle, jota olin rakastanut jo pienenä lapsena. Olin silloin 18-vuotias; olin melko määrätietoinen ja itsenäinen (tai ajattelin olevani) tyttö. Muutamat ystäväni kutsuivat minut lukion luokkakokoukseen ja sanoivat, että minun tulisi osallistua, koska olin ollut oppilaskunnan puheenjohtaja viimeisenä lukiovuotena. Tiesin luokkakokouksen alkavan myöhään ja päättyvän vielä myöhemmin. Pyysin kuitenkin isältäni lupaa osallistua.

Kuultuaan perusteluni siitä, miksi minun pitäisi osallistua juhliin ja mietittyään niitä perusteellisesti, viisas isäni kysyi minulta: “Oletko varma että siellä on turvallista?” Todennäköisestii pyörittelin silmiäni sanoessani: “Isä, olen 18-vuotias. Olen siellä ystävieni kanssa.” Hän antoi minun lopulta mennä sillä ehdolla, että olisin kotona klo 23.00 mennessä. Mutta ennen kuin astuin ulos ovesta isäni huusi perääni nämä sanat, joita en koskaan unohda: “Giulia, muista kuka olet!”

Ja voi kuinka tarvitsinkaan niitä sanoja. Juhlat olivat hämärässä paikassa, juomia tarjoiltiin, muutamat ystäväni tarjosivat minulle drinkkejä. Jo ennen yhtätoista olin valmis lähtemään kotiin. Isäni yksinkertainen muistutus kertoi minulle, että minun ei pitäisi viipyä pitkään tuossa paikassa.

Tuosta kokemuksestani on jo useita vuosia, mutta isäni muistutuksella, kolmella yksinkertaisella sanalla todellisesta henkilöllisyydestäni oli merkitystä. Olen kiitollinen maallisesta isästäni, joka on tarpeeksi herkkä sanoakseen oikeat sanat. Ajatukseni kääntyvät seuraavaksi rakastavaan taivaalliseen Isään, joka varmasti sanoi meille nuo samat sanat lähtiessämme matkallemme tänne maan päälle. “Poikani, tyttäreni, muistakaa keitä olette.”

Kyllä, olemme Jumalan lapsia. Mutta mitä se todella merkitsee?

Hän tuntee meidät. Hän tietää menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme.

 Kohdassa Jeremia 1:5 sanotaan: ”Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin…” Taivaallinen Isämme tietää tarkalleen keitä me olemme. Hän tietää heikkoutemme, vahvuutemme, pelkomme, unelmamme, kaipuumme, kaiken. Hän tietää myös menneisyydestämme, nykyisestä tilanteestamme ja tulevaisuuden tapahtumista, jotka paljastuvat meille vasta myöhemmin. Koska olemme Hänen lapsiaan, Hänellä on suunnitelma kaikkia meitä varten.

Meitä rakastetaan.

Löysin mielenkiintoisen lainauksen selaillessani Pinterest-sivustoa. Siinä sanotaan: “Et voi olla rakastamatta ihmistä, jonka tarinan todella tiedät.” Ajattelin heti taivaallista Isää. Kuten mainitsin jo aikaisemmin, Hän tietää meistä kaiken. Hän tietää, mitä olemme kokeneet  ja mitä eteemme tulee tämän elämän aikana. Olen varma, että Hän tuntee myötätuntoa meitä kohtaan joka ikinen päivä. Hänen armon käsivartensa ovat varmasti ojennettuina meitä kohti, koska Hän on ainoa, joka todella ymmärtää taydellisesti ja henkilökohtaisesti mitä eteemme tulee tässä elämässä.

Meitä koetellaan.

Kun olin vielä opiskelija ajattelin, että koska olen Jumalan lapsi, asiat ovat helpompia minulle, etenkin jos pidän Herran käskyt. Huomasin olevani väärässä. Olin se epätoivoinen kirjanpidon opiskelija yksikössämme. Ihmiset luokallamme pitivät minua luokan uskonnollisimpana henkilönä, mutta miksi minä jouduin kärsimään ja miksi luokkatoverini, jotka eivät ollet yhtä uskonnollisia kuin minä, menestyivät?

Tieto siitä että olet Jumalan lapsi ei takaa sitä, että asiat menevät aina hyvin. Tosiasiassa sinua koetellaan. Muistan presidentti Dieter F. Uhctdorfin kokemuksen ajalta, kun hän vielä oli opiskelija. Hän ihmetteli kuten minä, miksi hän oli ryhmänsä “raihnaisin”, vaikka hän eli viisauden sanan mukaan. Myöhemmin hän ymmärsi: “Lopulta opin, että Jumalan lupaukset eivät aina täyty niin nopeasti tai sillä tavoin kuin haluaisimme; ne täyttyvät Hänen aikanaan ja Hänen tavoillaan.”

Jumalan lapsina meitä ei vapauteta koettelemuksista ja haasteista. Herra tietää, että me kasvamme kun meitä koetellaan. Mutta jos muistamme olevamme Jumalan lapsia, jokainen koetus on muistutus siitä, että Herra haluaa meidän tulevan paremmiksi.

Meitä lohdutetaan.

Kuten tuntemamme rakastavat isät, rakas taivaallinen Isämme antaa rakkauttaan ja lohtuaan erityisesti suurten surujen kohdatessa. Kyllä, aina kun meillä on vaikeaa, meistä saattaa tuntua, että elämä ei ole ihan reilua. Mutta jos muistamme, että olemme Herran poikia ja tyttäriä, voimme luottaa siihen, että Hän ei jätä meitä ilman lohtua. Rakastan Uuden Testamentin jaetta, jossa sanotaan: “Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!” (Matt. 7:11). Hänen rakkautensa meitä kohtaan on ääretön. Hän lohduttaa meitä.

Me päätämme rakastaa Häntä.

Nykyään monet ihmiset ajattelevat, että koska Herra rakastaa meitä niin paljon, voimme olla tottelemattomia Hänen käskyilleen, eikä se haittaa. Hänhän rakastaa meitä, eikö niin? Valitettavasti se ei ole totta. Päätöksessämme rakastaa Häntä Hänen käskyjensä pitäminen on olennaista. Kun Kristus oli maan päällä, Hän sanoi opetuslapsilleen: “Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni” Joh. 14:15). Kuten maallisille vanhemmillemme, myös taivaalliselle Isällemme on varmasti sydäntäsärkevää nähdä meidän olevan tottelemattomia ja unohtavan Hänen antamansa käskyt. Yksi parhaista tavoista osoittaa rakkautta Häntä kohtaan on totella Häntä. Jos Herra rakastaa meitä niin paljon, eikö ole vain oikeudenmukaista rakastaa myös Häntä?

Olen kiitollinen tiedosta, että olen Jumalan lapsi. Olen kiitollinen Evankeliumista, joka auttaa minua ymmärtämään todellisen identiteettini. Elämä maan päällä ei todellakaan ole helppoa ja joskus se voi olla täynnä koetuksia ja haasteita, mutta niin kauan kuin muistamme keitä olemme, meillä on voimaa kulkea eteenpäin. Tiedän tämän olevan totta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Giulia ja se on julkaistu faith.ph -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

Mitä sinulle merkitsee tieto siitä, että olet Jumalan lapsi? Miten se on auttanut elämässäsi?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Olen Jumalan lapsi, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Profeetta Joseph Smith kirjoitti kirkon keskeisiä vakaumuksiä käsittelevissä uskonkappaleissa asiasta seuraavasti ”Me uskomme, että ihmiset saavat rangaistuksen omista synneistään eivätkä Aadamin rikkomuksesta.”

Mitä tarkoittaa langennut olotila?

Uskomme meidän kaikkien perivän langenneen olotilan ja sen myötä varmuuden, että tulemme tekemään syntiä elämämme aikana. Me emme usko sellaiseen perisynnin ajatukseen, että meitä pidetään vastuussa Aadamin ja Eevan tekemästä päätöksestä. Kärsimme sen seurauksista, mutta emme usko, että heidän syntinsä rangaistus on meidän kannettavanamme.

Kykymme tehdä syntiä on lankeemuksen seurausta, mutta synnynnäinen taipumuksemme tehdä syntiä ei itsessään ole synti tai rankaistavaa. Uskomme, että synti on jotain, mitä teemme, ei osa meitä syntymästämme lähtien. Me synnymme kaikki langenneessa tilassa, mutta synnittöminä, kunnes itse teemme syntiä. Pidämme siis langennutta, kuolevaista tilaa erillisenä asiana synnillisestä tilasta.

Esimerkiksi jos kävisi niin, että vastaantulija löisi sinua kasvoihin, se olisi hänen vikansa. Saattaisit kärsiä kivusta hänen tekonsa seurauksena, mutta vastuu teosta ei siirtyisi sinulle. Olet vastuussa vain niistä virheistä, joita itse teet.

Hesekielin kirjassa sanotaan ”Te kysytte: ’Miksi poikaa ei panna vastaamaan isänsä synneistä?’ Siksi, että poika on tehnyt niin kuin oikein ja hyvin on! Hän on noudattanut kaikkia säädöksiäni, hän on ne pitänyt, ja siksi hän saa elää. Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.”

Miksi emme kasta vauvoja?

Lankeemuksen seurauksena synnymme kaikki kuolevaisuuteen tilassa, jossa meillä on kyky tehdä myös vääriä valintoja. Ja elämämme aikana tulemme niitä tekemään. Sellaiset pienokaiset, jotka kuolevat varhain lapsuudessaan ovat täysin viattomia hengellisesti, vaikka he ovatkin osallisia langenneesta olotilasta. Perisynti ei tee heistä syntisiä. Mormonin kirjassa opetetaan heistä:

”Katso, minä en tullut maailmaan kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä parannukseen; eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat; ja nyt, pienet lapset ovat terveitä, sillä he eivät kykene tekemään syntiä; sen tähden Aadamin kirous on minussa otettu heiltä pois, niin ettei sillä ole heihin valtaa, – –

Katso, minä sanon sinulle, että tätä teidän tulee opettaa – parannusta ja kastetta niille, jotka ovat vastuullisia ja kykeneviä tekemään syntiä; niin, opettakaa vanhemmille, että heidän täytyy tehdä parannus ja ottaa kaste ja nöyrtyä pienten lastensa tavoin, niin he kaikki pelastuvat pienine lapsineen. Eivätkä heidän pienet lapsensa tarvitse parannusta eivätkä kastetta. Katso, kaste on parannukseksi, jotta käskyt täytettäisiin syntien anteeksisaamiseksi. Mutta pienet lapset ovat eläviä Kristuksessa maailman perustamisesta asti.” (Moroni 8:8-12)

Me emme usko, että perisynti tekee vauvoista syntisiä. Heitä ei tarvitse kastaa, koska he eivät ole tehneet syntiä. Jos kävisi niin, että vauva menehtyisi, uskomme sataprosenttisesti, että Jeesuksen Kristuksen sovitus on pelastanut hänet.

Milloin olemme vastuussa teoistamme?

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa lapset voivat valita mennä kasteelle kahdeksan vuoden iässä, jota kutsumme ”vastuulliseksi iäksi”. Uskomme, että sitä ennen lapset ovat viattomia ja heidän väärät tekonsa ovat heidän vanhempiensa vastuulla. Uskomme, ettei heillä ole vielä täysin kykyä erottaa oikeaa väärästä tai ymmärtää parannuksen prosessia. Jotkut henkilöt voivat olla tämänkaltaisessa tilanteessa myös vammaisuuden takia, eivätkä hekään tarvitse kastetta.

Uskomme myös, että lapset, jotka kuolevat ennenkuin he täyttävät kahdeksan vuotta, ovat osallisia korotuksesta eli elämästä Jumalan läsnäolossa. Ja uskomme, että jotkut ihmiset ovat saattaneet olla niin uskollisia aikaisemmassa olemassaolossa, että heidän tarvitsee vain saada fyysinen keho kuolevaisuudessa ja sitten edistyä välittömästi kuoleman jälkeiseen elämään. Tämä on tietenkin tragedia vanhemmille, mutta tieto Jumalan suunnitelmasta voi antaa toivoa.

Me uskomme, että olemme kaikki Jumalan jälkeläisiä hengellisesti ja että Hän on kirjaimellisesti henkiemme isä. Näin ollen olemme Hänen lapsiaan. Perisynti on voitettu Kristuksen puolestamme suorittamalla työllä. Jokaisella meistä on mahdollisuus iankaikkiseen elämänään Jumalan luona.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Do Latter-Day Saints believe in Original Sin?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

Millä tavoin lasten viattomuus mielestäsi näyttäytyy heissä?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Uskovatko myöhempien aikojen pyhät perisyntiin? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta on meillä oikeasti joitakin tapoja, jotka eroavat valtaosasta muita ihmisiä. Me käymme kirkossa joka sunnuntai. Me teemme sukututkimusta. Me emme juo kahvia tai alkoholia emmekä harrasta seksiä ennen avioliittoa.

Koska olen ollut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen koko elämäni, nämä tavat ovat aina olleet minulle itsestään selviä. Mutta tiedän, että monesta ne voivat kuulostaa kummallisilta, ennen kuin ymmärtää, miksi me oikeastaan elämme niin kuin elämme. Sen takia minulle on tavallaan ollut aina itsestään selvää, että toivoisin puolisoni jakavan kanssani samat arvot ja elämäntavat.  

Yhteinen arvomaailma

Jos olet vegaani, toivot varmasti, että kumppanisi ainakin ymmärtäisi elämäntapasi, ellei itse eläisi samalla tavoin. Samalla tavoin toivoin itse puolisoltani sitä, että hän ymmärtäisi ja hyväksyisi minut sellaisena kuin olen, uskontoni ja sen kautta elämääni kuuluvat tavat ja arvot mukaan lukien.

Siksi olen onnekas, että puolisoni jakaa kanssani saman uskonnon. Se on ollut tekijä, joka on helpottanut yhteistä arkeamme huomattavasti. Meidän ei esimerkiksi tarvitse miettiä, kumman vanhemman uskonnon (tai uskonnottomuuden) mukaan kasvatamme tulevat lapsemme. Meille ei synny ristiriitoja siitä, miten vietämme aikamme sunnuntaina, sillä käytämme aikamme menemällä yhdessä kirkkoon.

Elämä on kuoppaista ja jokaisessa yhteiselossa ja avioliitossa tulee olemaan haasteita. Tältä osin ajattelen kuitenkin noudattaneeni sanontaa ”valitse taistelusi”, sillä eroavuus uskontojen välillä ei perheessämme ole yksi niistä haasteista, joita me koemme.

Iankaikkinen perhe

Oletko koskaan ajatellut lupausta, jonka puolisot antavat toisilleen heidän solmiessaan avioliiton?

Usein vihkimisessä käytetään sanoja ”aina kuolemaan asti” tai ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Oman elämänsä jakaminen toisen kanssa koko eliniän ajan on kaunis, herkkä ja intiimi asia.

Mutta entä sitten, kun puoliso kuolee?

Minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen, että oikealla valtuudella vihittynä kuoleman ei tarvitse erottaa minua puolisostani ja perheestäni. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppeleissä tapahtuva vihkiminen sinetöi puolisot toisilleen koko maanpäällisen elämämme ajaksi, mutta myös sen jälkeen.

Temppeliin päästäkseen on oltava kirkkomme jäsen. Se on myös syy sille, miksi halusin mennä naimisiin kirkon jäsenen kanssa. Sen lisäksi, että yhteinen elämämme on rakennettu samalle arvopohjalle, voi tuo yhteinen elämä jatkua kuoleman sitä estämättä.

Iankaikkinen perhe tuo minulle mittaamatonta lohtua ja turvaa. Tiedän, että vaikka minulle tai puolisolleni tapahtuisi jotain, meidät on sinetöity toisiimme. Yhdenkään hyvästin ei tarvitse olla lopullinen.

Mitä jos en olisi löytänyt puolisoa kirkosta?

Eräs minulle läheinen kirkon johtaja on opettanut: ”On parempi pysyä naimattomuuden autuudessa kuin vaarantaa arvosi.” Mielestäni tämä on hyvä opetus, jota voi soveltaa puolison etsimisen lisäksi myös muille elämän osa-alueille. Kun jaksaa puolustaa omia arvoja tilanteessa, jossa ne voisivat vaarantua, tuntuu se jälkikäteen aina palkitsevalta. 

Olisinko itse toiminut toisin, jos en olisi koskaan tavannut puolisoani vaan olisin ollut naimaton vuosikausia?

En osaa sanoa. Sen tiedän, että kaipaisin varmasti puolison tarjoamaa yhteenkuuluvuutta, läheisyyttä, ystävyyttä ja tukea. Olisin varmasti huolissani siitä, saisinko koskaan omaa perhettä. Mutta koska pidän iankaikkista perhettä ensisijaisen tärkeänä, luulen, että säilyttäisin kärsivällisyyteni ja jatkaisin etsimistä, kunnes löytäisin henkilön, joka voisi tarjota sen minulle.

Oli sinulla puoliso tai ei, taivaallisen Isän suunnitelmaan kuuluu, että jokaisella meistä on mahdollisuus saada onnellinen iankaikkinen perhe. Joillekin tämä siunaus tarjotaan myöhemmin kuin muille. Toiset eivät löydä omaa perhettään tässä elämässä, mutta sekään ei tarkoita, ettei se olisi saavuttamattomissa. Maanpäällinen elämämme on vasta matkamme alku. 

En tiedä vielä, miltä meidän iankaikkinen matkamme näyttää, mutta puolisoni kanssa otan jokaisen meille annetun päivän vastaan innolla. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo 

Mitä sinä antaisit voidaksesi olla perheesi kanssa ikuisesti? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Miksi menin naimisiin kirkon jäsenen kanssa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tästä artikkelista voit lukea lisää siitä, mitä lähetyssaarnaajien kokemukseen Suomessa esimerkiksi saattaa kuulua.

Jos olet kuitenkin rohkaistunut tapaamaan kirkkomme edustajat, joko internetin välityksellä tai kasvotusten, mitä voit odottaa tältä tapaamiselta?

Mistä lähetyssaarnaajat kertovat

Lähetyssaarnaajat pyrkivät keskustelemaan tapaamiensa ihmisten kanssa heitä kiinnostavista uskon aiheista. He pyrkivät huomioimaan henkilön tarpeet ja vastaavat mielellään kysymyksiin kirkostamme. Lähetyssaarnaajien kanssa voi tavata keskustelun merkeissä vain kerran tai niin usein kuin itse haluaa. Heillä on viisi eri aihekokonaisuutta, joista he kertovat ihmisille. Samaa aihetta voidaan käydä läpi useammallakin keskustelukerralla ja niistä voidaan yhdistellä tilanteeseen parhaiten vastaavia kokonaisuuksia.

Tässä lyhyet esittelyt lähetyssaarnaajien viidestä aihekokonaisuudesta: 

1. Evankeliumin palautus

Palautuksen sanoma kertoo siitä, kuinka Joseph Smith kutsuttiin profeetaksi ja kirkko perustettiin 1800-luvulla. Jumala kutsui profeetan, jotta maan päällä olisi jälleen Hänen valtuuttamansa edustaja opettamassa ja ohjaamassa ihmisiä Hänen puolestaan. Profeetan kautta Jumala palautti maan päälle pappeuden eli saman voiman, jonka Kristus antoi apostoleilleen ihmisten siunaamiseksi ja uskonnollisten toimitusten suorittamiseksi.

Uskomme, että Kristuksen kuoleman jälkeen alkukirkko vähitellen menetti pappeuden ja Jumalan valitseman johtajan, jolloin maailmassa vallitsi luopumukseksi kutsuttu hengellisen pimeyden aika. Jumalan ei ollut kuitenkaan tarkoitus jättää maailmaa tällaiseen tilanteeseen, vaan kutsua jälleen profeetta puhemiehekseen, kun aika olisi siihen otollinen.

Tämän profeetan kautta Jumala palautti saman organisaation, jonka Kristus perusti maan päällä eläessään ja siihen kuuluneet ‘apostolit, profeetat, evankeliumin julistajat, paimenet ja opettajat’ (Ef. 4:11). Mormonin kirja on todisteena Joseph Smithin jumalallisesta kutsumuksesta. Kirjan todenperäisyydestä voi jokainen saada oman vahvistuksensa lukemalla sitä ja kysymällä asiasta Jumalalta. 

2. Jumalan suunnitelma meitä varten

Kutsumme Jumalan suunnitelmaa meitä varten nimellä ’Pelastussuunnitelma’. Se kertoo pääpiirteissään siitä, mistä olemme tulleet, miksi olemme maan päällä ja mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen.

Ennen syntymäämme olimme osa Taivaallisen Isän perhettä Hänen henkilapsinaan. Elimme Hänen luonaan ja Hän esitti meille suunnitelman, jonka kautta me voisimme kehittyä ja saada täydellisen ilon. Sitä varten meidän piti saada fyysinen ruumis, oppia valitsemaan hyvän ja pahan välillä, sekä kasvaa valintojemme seurauksena. Aadamin ja Eevan lankeemuksen kautta meille luodusta maailmasta tuli paikka, jossa voimme kehittyä ja kasvaa.

Kristus tarjoutui jo ennen maailman luomista Vapahtajaksemme. Jumala tiesi, että tulisimme tekemään virheitä ja kärsimään kuolevaisuudessa kipuja, surua ja kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Lopulta tulisimme kuolemaan. Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus auttaisi meidät kaikkien näiden haasteiden ylitse ja Hänen avullaan voisimme palata takaisin Jumalan luo tämän elämän jälkeen.

3.Jeesuksen Kristuksen evankeliumi

Evankeliumista puhuessamme emme viittaa johonkin Uuden Testamentin ensimmäisistä neljästä kirjasta. Evankeliumi merkitsee meille Kristuksen opetuksia siitä, mitä tarvitsemme ottaaksemme täysin vastaan Hänen työnsä puolestamme ja voidaksemme palata Jumalan luokse. Evankeliumissa on viisi askelta: usko, parannus, kaste, Pyhän Hengen lahjan saaminen ja kestäminen loppuun asti.

Uskolla tarkoitetaan sitä, että uskomme Kristukseen ja haluamme seurata Hänen opetuksiaan. Kun toimimme niiden mukaan, voimme tulla tuntemaan, että ne ovat totta ja Hän on todellinen.

Parannus merkitsee, että pyrimme Jeesuksen avulla jättämään syntimme taaksemme. Tunnistamme virheemme, tunnemme katumusta, tunnustamme syntimme Jumalalle ja pyydämme anteeksiantoa, sekä muutamme käytöstämme.

Kaste puhdistaa meidät parannuksenteon jälkeen synnistä. Se on askel, jonka kautta saamme anteeksi ja teemme Jumalan kanssa sopimuksen seurata Kristusta elämässämme. Saamme uuden alun.

Pyhän Hengen lahjan saaminen tarkoittaa, että henkilö, jolla on pappeus asettaa kätensä päämme päälle ja lausuu siunauksen, jossa hän pyytää meitä vastaanottamaan Pyhän Hengen. Tämä tarkoittaa, että meillä on oikeus Pyhän Hengen jatkuvaan kumppanuuteen elämässämme. Hän esimerkiksi auttaa meitä oppimaan Jumalasta, lohduttaa, muistuttaa mieleemme asioita, todistaa totuudesta ja puhdistaa meidät hengellisesti.

Kestäminen loppuun asti on sitä, että jatkamme edellämainittujen askelten ottamista elämässämme ja pyrimme olemaan uskollisia kasteessa Jumalan kanssa tekemällemme sopimukselle. Emme tule täydellisiksi tämän prosessin tuloksina. Viikoittainen ehtoollisen eli sakramentin nauttiminen uudistaa lupauksemme Jumalalle ja antaa meille mahdollisuuden yrittää uudelleen ja puhdistua jälleen virheistämme.

4. Käskyt

Kristus opetti ja omalla esimerkillään osoitti meille, kuinka meidän tulisi elää. Käskyt sanana saattavat yhdistyä ajatukseen mielivaltaisesta hallitsijasta, joka haluaa rajoittaa alamaistensa elämää. Jumalan suhteen tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Hän pyytää meitä elämään käskyjen mukaan voidakseen siunata meitä ja auttaakseen meitä olemaan onnellisia niin maanpäällisen elämämme aikana kuin kuolemamme jälkeen.

Käskyt sisältävät kuuliaisuuden, rukoilemisen, pyhien kirjoitusten opiskelemisen, lepopäivän pyhittämisen, kasteen ja konfirmoinnin (em. Pyhän Hengen lahjan saaminen), profeetan seuraamisen, kymmenen käskyn, siveyden lain, viisauden sanan, kymmenysten, paaston ja lainkuuliaisuuden periaatteet.

5. Lait ja toimitukset

Tämän aihealueen sisällöstä keskustellaan yleensä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka haluavat mennä kasteelle. Ne kertovat kirkon jäsenyyteen liittyvistä käytännöistä ja toiminnasta seurakunnassa. Pappeus ja järjestöt kirkossa, lähetystyö, iankaikkinen avioliitto, temppelit ja sukututkimus, palveleminen, oppiminen ja opettaminen ovat läheisesti jäsenten elämään liittyviä asioita. Se ei tarkoita, etteivätkö lähetyssaarnaajat voisi keskustella näistä aiheista kenen tahansa kiinnostuneen kanssa tai sisällyttäisi tietoa aiheista myös muihin kokonaisuuksiin.

Mitä tapahtuu keskustelun aikana

Lähetyssaarnaajat suunnittelevat etukäteen jonkinlaisen sanoman ennakkotietojensa perusteella, mutta heidän ei tarvitse rajoittaa keskusteluaan siihen vaan he keskittyvät mielellään kuulijan kysymyksiin. Yleensä he aloittavat ja lopettavat keskustelun rukouksella. Silloin he puhuvat Jumalalle omin sanoin ja esimerkiksi pyytävät Hänen ohjaustaan, tai siunauksia keskusteluun osallistuville.

Lähetyssaarnaajat ottavat mielellään sekä internetin välityksellä tapahtuviin, että kasvokkaisiin tapaamisiin mukaan alueensa seurakunnan jäseniä, jotta henkilöllä on mahdollisuus saada monenlaisia näkökulmia ja tutustua pysyvästi paikkakunnalla asuviin kirkon jäseniin. Tapaamisessa jäsenet voivat myös olla apuna kielimuurin yllättäessä. 

Usein lähetyssaarnaajat pyytävät ihmisiä opiskelemaan myös itsekseen aiheesta, josta he ovat keskustelleet ja rukoilemaan saadakseen Jumalalta vastauksen, ovatko heidän esittämänsä asiat totta. He saattavat jättää jonkin lukualueen pyhistä kirjoituksista, josta voivat jatkaa keskustelua seuraavalla kerralla tai jakaa pieniä vihkosia, joissa on lisätietoa käsitellystä aiheesta. He pyytävät ihmisiä halutessaan kokeilemaan opettamiaan periaatteita käytännössä esimerkiksi käymällä kirkossa tai paastoamalla.

Jos henkilö haluaa valmistautua kasteelle menemiseen lähetyssaarnaajat ovat hänelle apuna, mutta lähetyssaarnaajien kanssa voi tavata ilman minkäänlaisia velvoitteita. He voivat käydä tuomassa Mormonin kirjan, pitää kanssasi rukouksen, suorittaa palvelutyötä, antaa siunauksen tai keskustella jostakin mielessäsi olevasta kysymyksestä. Lähetyssaarnaajat tapaavat ihmisiä mielellään useamman kerran, jos henkilö niin toivoo. Jos et halua tavata heitä, voit ilmaista asian ja he jättävät sinut rauhaan.

Lähetyssaarnaajat ovat tavallisia nuoria

Lähetystyössä palvelevat nuoret miehet ovat yleensä iältään noin 18-20 vuotiaita. Nuoret naiset taas palvelevat 19-21 vuotiaina. He ovat halukkaita kertomaan uskostaan ja pyrkivät ennen kaikkea palvelemaan Jumalaansa. 

Tällä videolla voit kuulla Kimmon kokemuksia hänen lähetystyöpalvelustaan. 

Lähetyssaarnaajilla on kotona perhe, ystäviä, koulu ja harrastuksia, jotka he ainakin osittain ovat jättävät palvelunsa ajaksi. He voivat käyttää kiinnostuksen kohteitaan ja kykyjään hyväkseen jossain määrin, mutta joutuvat aina uhraamaan jotain lähtiessään palvelemaan. Vaikka jokainen heistä on yksilö, heitä yhdistää usko Kristukseen ja halu auttaa ympärillään olevia ihmisiä muodostamaan läheisempi suhde Jeesuksen kanssa.

Tällä videolla voit tutustua muutamiin lähetyssaarnaajiin ja siihen, kuinka he ovat käyttäneet lahjojaan hyväkseen lähetystyöpalvelussaan.

Suurin osa lähetyssaarnaajista palvelee kotimaansa ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että suomen kieli ei yleensä ole heidän äidinkielensä ja se saattaa olla heille haastavaa. Mutta vaikka lähetyssaarnaajat eivät välttämättä puhukaan täydellisesti kieltämme, heillä on täydellinen kyky auttaa meitä tuntemaan Pyhän Hengen läsnäolo.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis

Mistä uskon aiheesta sinä haluaisit oppia lisää? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Mitä jos tapaat lähetyssaarnaajat? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Miksi?

Iankaikkinen avioliitto on vakuutus siitä, että rakkaus ei lopu “kunnes kuolema meidät erottaa”

Perinteisissä avioliittoon vihkimisissä kuullaan yleisesti lause: “Kunnes kuolema teidät erottaa.” Tuo lause –vaikka se usein liitetään rakkauteen ja romantiikkaan – on oikeastaan surullinen käsite siitä, että sinut ja puolisosi yhteen liittävä side lopulta katkeaa kuolemaan. Iankaikkinen avioliitto on erilainen – se on side, joka ulottuu haudan tuolle puolen. Se on vakuutus, jotkut saattavat sanoa sitä pidennetyksi takuuajaksi, että tässä elämässä hoivaamamme rakastavat ihmissuhteet ovat mukanamme seuraavassa elämässä. Avioliitto temppelissä, ei vain ajaksi vaan koko iankaikkisuudeksi, on merkityksellinen lupaus siitä, että rakkaus todellakin on ikuista.

Se sitoo aviomiehet ja -vaimot tämän hetken lisäksi myös tulevaan elämään

Kukapa ei haluaisi viettää ikuisuutta rakastamansa henkilön kanssa? Pelkkä ajatuskin parhaan ystävän menettämisestä on tarpeeksi vaikeaa – kuvittele, että se olisi puolisosi tai lapsesi. Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuu aviomiehille ja -vaimoille heidän kuolemansa jälkeen? Ovatko he edelleen naimisissa? Iankaikkisen avioliiton kohdalla vastaus on kyllä. Pappeuden valtuudella – voimalla, joka vakuuttaa että “mitä tahansa sidotte maan päälla, se on oleva sidottu taivaassa” – parit, jotka on sinetöity ajaksi ja iankaikkisuudeksi saavat nauttia avioliittosuhteestaan, vaikka he olisivatkin jo jättäneet kuolevaisuuden. Vanhin Russell M. Nelson sanoi kerran iankaikkisen avioliiton siunauksesta seuraavasti: “Ihmissydämen ylevin kaipaus on avioliitto, joka voi säilyä kuoleman tuolle puolen. Uskollisuus temppeliavioliitossa saa sen aikaan. Se sallii perheiden olla yhdessä ikuisesti.”

Se sinetöi lapset vanhempiinsa – se tekee perhesuhteista iankaikkisia

Iankaikkisen avioliiton siunaukset eivät kuulu pelkästään avioparille. Avioliiton sinetöimisvoima ajaksi ja iankaikkisuudeksi kuuluu myös heidän lapsilleen. Se tarkoittaa, että vanhemmat ovat myös lastensa kanssa tämän elämän jälkeen. Tämä lupaus on tuonut lohtua monille vanhemmille, jotka ovat menettäneet lapsiaan. Kuolema erottaa vanhemmat lapsistaan vain lyhyeksi aikaa. Kun pariskunta menee naimisiin temppelissä tai jos perhe sinetöidään ajaksi ja iankaikkisuudeksi, heidän perhesuhteensa säilyvät myös tulevassa elämässä. Presidentti Henry B. Eyring sanoi: “Meidän rakastava taivaallinen Isämme tuntee meidän sydämemme. Hänen tarkoituksenaan on antaa meille onni (ks. 2. Nefi 2:25). Ja niinpä Hän antoi lahjaksi Poikansa, jotta me voisimme iloita perhesiteistä, jotka jatkuvat ikuisesti.” Perhesuhteet, jotka jatkuvat kuoleman jälkeen, alkavat iankaikkisesta avioliitosta.

Tästä artikkelista voit lukea Susannan ajatuksia siitä, miksi hän haluaa iankaikkisen avioliiton.

Iankaikkinen avioliitto on todiste siitä, että Herra pitää perheitä arvossa

Jumalan suunnitelmassa perhe on ikuinen. Meitä ei ole vain lähetetty maan päälle elämään ja kuolemaan. Olemme täällä oppimassa ja tulemassa Hänen kaltaisekseen. Herra antoi meille perheet – perheet, joita rakastamme. Voitko kuvitella, että maan päällä kokemasi suuri rakkaus ja ihmissuhteet häviäisivät kuoleman jälkeen? Tietenkin jokaisen perheen jäsenen valinnat täytyy ottaa huomioon, mutta perheiltä, jotka ovat pitäneet liittonsa, ei evätä iloa kauan sitten kuolleiden perheen jäsenten tapaamisesta. Koska jos on olemassa iankaikkinen avioliitto, perheiden rakkaudella ei ole loppua.

Mitä iankaikkinen avioliitto sitten on? Se on yksi Jumalan suurimmista lahjoista temppelissä sinetöidyille pareille ja heidän lapsilleen ja tuleville sukupolville. Se tekee perheestä ikuisen – rakkaus ei enää lopu “kunnes kuolema teidät erottaa.”

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Giulia ja se on julkaistu faith.ph -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

Mitä muita iankaikkisen avioliiton siunauksia tulee mieleesi?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Iankaikkinen avioliitto: mitä se tarkoittaa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä ajatuksia sinulla heräsi, kun luit tuon sanan? 

Oletko ehkä joskus turhautuneena heristänyt nyrkkiä taivaalle ja ajatellut, ettei sinun lukuisista yrityksistäsi rukoilla ole ollut mitään hyötyä. Eihän niitä rukouksia kukaan kuule, eihän? Tai vaikka kuulisikin, miksi tuollainen suuri taivaallinen olento, joka kutsuu itseään Jumalaksi, välittäisi sinun mitättömistä rukouksistasi?

Tai ehkä olet ajatellut kokeilla rukoilemista, muttet ole vielä yrittänyt. Tai ehkä et edes näe syytä yrittää. 

Tai, ehkä, kuten minä, nautit aikoinaan rukoilemisesta suuresti, mutta nyt tuo tapa on syystä tai toisesta hiipunut. 

Jos yksikään näistä ajatuksista tuntuu tutulta, jatka lukemista!

Tartun tositoimiin

Selättääkseni rukousjumin päätin tarttua tositoimiin. Sitouduin viikon ajaksi rukoilemaan joka aamu heti herättyäni ja joka ilta ennen nukkumaan menoa. Tavoitteeni: Tahdon löytää rukoilemisesta taas iloa ja merkitystä. Viikon tehokkaan sitoutumisen jälkeen toivon tavan tarttuneen minuun niin, että se on juurtunut rutiineihini. Toivon löytäväni sitä kautta taas samanlaisen vankkumattoman yhteyden taivaaseen kuin aikaisemminkin. 

Miksi rukoilla?  

Pyhistä kirjoituksista voimme löytää monia syitä rukoilla. Tahdon tässä mainita kolme syytä sille, miksi rukoileminen kannattaa. Syitä on tietenkin useampiakin kuin kolme, kenties jopa yhtä monta kuin on rukoilijaa. Listaamani kolme opetusta valitsin siksi, että ovat minulle erityisen merkityksellisiä. Toivon, että sinäkin voit saada niistä innoitusta. 

1. Rukouksiimme vastataan yksilöllisesti

Ensimmäinen syy, jonka tahdon nostaa esille, on ohjaus, jota voimme rukouksen kautta saada elämäämme. 

Nefi kirjoittaa seuraavin sanoin siitä, kuinka Herra vastaa rukouksiin:

”- – Herra Jumala valaisee ymmärryksen, sillä hän puhuu ihmisille heidän kielensä mukaisesti, jotta he ymmärtäisivät.” (2.  Nefi 31:3.)

Kuinka lohduttavaa tietää, että pyhiin kirjoituksiin on sisällytetty lupaus siitä, että Jumala vastaa rukouksiimme tavalla, jonka voimme varmasti ymmärtää! Vastausten saaminen ei tunnu aina helpolta, eivätkä ne toisinaan tule silloin kun itse toivomme. Voimme kuitenkin luottaa siihen, ettei Taivaan Isä anna meidän tehdä yhtäkään väärää valintaa varoittamatta meitä ensin. 

Mikäli sinua kiinnostaa kuulla lisää Jumalan tavasta puhua meille henkilökohtaisesti, voisit olla kiinnostunut tästä kirkon tuottamasta videosta. 

2. Siunauksia käsiemme ulottuvilla

Toinen perustelu rukoilun puolesta löytyy Uudesta Testamentista Matteuksen evankeliumista.  

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7.)

Meitä siis luvataan siunata, eikä meidän tarvitse tehdä muuta kuin kääntyä Herran puoleen. Aikamoinen lupaus, eikö olekin! Tämä jae on kantanut minua monina vaikeina aikoina, jolloin vain Jumalan puoleen kääntyminen rukouksessa on ollut avuksi. 

3. Et voi olla tehnyt mitään niin väärää, ettet voisi rukoilla

Kolmanneksi haluan mainita edesmenneen Richard G. Scottin rakastavat sanat. Hän on lempeästi todennut, ettei meistä pitäisi koskaan tuntua siltä, ettemme ole tarpeeksi kelvollisia rukoillaksemme. 

Sillä ei ole väliä, mitä olet tehnyt. Tai kuinka monta kertaa olet epäonnistunut tai tehnyt virheen. Rakastava Taivaallinen Isämme haluaa aina kuulla, mitä sinulle kuuluu. Hän haluaa auttaa sinua ja olla rinnallasi. Hän ei kuitenkaan tunkeudu elämäämme väkisin, vaan odottaa sinun kutsuvan Hänet elämääsi. 

Rukousjumin selättäminen

Miten viikon mittainen rukouskokeiluni sitten sujui? Kirjasin ajatuksiani ylös päivä päivältä kokeilun edetessä. Viikon lopussa olin yllättynyt siitä, mitä olin oppinut. 

Maanantai

Viikko alkoi vauhdikkaasti. Puhtia tavoitteen suorittamiseen on vaikka millä mitalla, joten rukoushetkien muistaminen ei tänään tuottanut ongelmia, vaikka ennen kokeilua sitä kultakalan muistin omaavana jännitinkin. Halusin panostaa rukoushetkiini niin, että minulla olisi aikaa rukoilla ilman kiireen tuntua. Meille on vastikään tullut pieni koiranpenturiiviö, jonka vuoksi ajattelin oman ajan löytymisen olevan haastavaa. Onneksi ainakaan tänään niin ei käynyt, vaan sain rauhassa keskittyä rukouksiini. 

Tiistai

Muistin rukoukset tänäänkin. 😊 Pitkän tauon jälkeen huomaan rukoilemisen tuntuvan hieman vieraalta. Muistan aikaisemmin nauttineeni tuosta intiimistä hetkestä Taivaan Isän kanssa, jolloin sain avoimesti vuodattaa syvimmätkin ajatukseni hänelle, mutta nyt en oikein löydä entistä iloa niin tehdessäni. Olen vieraantunut Taivaan Isän kanssa puhumisesta liikaa. Voin vain toivoa, että löydän tuttuuden tunteen ja innon rukoilla takaisin tämän viikon aikana. 

Keskiviikko

Ehkä en osannut olla täysin avoin rukoillessani eilen, ja siksi vierastin sitä. Pyrin tänään kiinnittämään huomiota siihen, että todella sanon rukoukset sydämestäni. Päätin, että hyvä keino tähän on kiitollisuusrukouksen sanominen. Keskityin vain kiittämään Taivaallista Isää asioista, joilla Hän on minua ja perhettäni siunannut. Tällaisen pyyteettömän rukouksen sanominen tuntui hyvältä ja se auttoi minua avaamaan entisenkaltaista yhteyttä minun ja Jumalan välille.

Torstai

Nyt se tapahtui. Unohdin aamurukouksen. Huomasin unohdukseni puolen päivän tienoilla pyykkikonetta täyttäessäni, joten hiljennyin pitämään rukouksen siinä ja silloin. Onneksi Taivaan Isä kuulee rukouksemme, vaikkemme olisikaan optimaalisesti polvillamme ja kädet ristissä! Hän tuntee sydämemme ja kuulee rukouksemme riippumatta siitä, missä olemme tai mitä teemme. 

Perjantai

Huomaan, että rukoilusta on nyt tullut minulle paljon luonnollisempaa. Rukouksen sanominen on selkeästi alkanut juurtua aamu- ja iltarutiineihini, kuten toivoin. Rukoileminen ei myöskään tunnu enää kiusalliselta! Sen sijaan, että tuntisin kiusaantuneisuutta, avaan sydämeni Taivaalliselle Isälle mielelläni. 

Lauantai

Tänään oivalsin jotain sanoessani iltarukoustani: Keskittyessäni rukoukseen ja sitä kautta Taivaan Isän tahdon kuulemiseen olen valmiimpi hyväksymään Hänen tahtonsa. Huomaan, että Taivaan Isän tahdon hyväksyminen on ollut tällä viikolla minulle helpompaa. En ole enää yhtä ärtynyt, jos arki ei suju toivomallani tavalla. Uskallan uskoa siihen, että Taivaan Isä tietää, miltä päiväni näyttävät, ja että Hän osaa tehdä päivästäni paremman kuin itse osaisin. 

Sunnuntai

Viimeinen päivä rukouskokeilua! Minua jännittää nähdä, onko tapa rukoilla todella tarttunut, vai unohtuukohan se heti huomenna… Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, miten tämä viikko sujui. Koen olevani hengellisesti vastaanottavaisempi ja avoimempi. Minulla on luottavaisempi olo, ja kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että arki on sujuvampaa. Tämä viikko on muistuttanut minua siitä, että sisällyttäessäni Jumalan elämääni olen onnellisempi. En halua unohtaa sitä taas. 

Miten voin boostata rukouskokemustani? 

Ehkä sinäkin innostut antamaan rukoilemiselle uuden mahdollisuuden. Mikäli niin käy, tahdon lopuksi ehdottaa sinulle muutaman keinon, joilla voit saada rukoushetkistäsi entistä enemmän irti. 

Kiitollisuusrukous, jonka mainitsin aikaisemmin, on oivallinen tapa löytää uutta näkökulmaa rukoilemiseen. Usein keskityn helposti pyytämään Jumalalta apua tai siunauksia minulle ja läheisilleni. Vaikka rukous onkin meille keinona pyytää Jumalalta apua, olen huomannut, että keskittyessäni rukouksissani kiittämään Jumalaa siunauksistani avun pyytämisen sijaan, mielialani kohoaa. Keskityn enemmän elämän tarjoamiin positiivisiin asioihin kuin vaikeuksiin, joiden kanssa tarvitsen apua. 

Rukouspäiväkirja on keino dokumentoida ajatuksia ja vaikutelmia, joita saamme rukoillessa. Muistan julkisuuden henkilön ja kirjailijan Al Carrawayn joskus sanoneen, että kun Taivaallinen Isä puhuu sinulle, sinun on parasta kirjoittaa se muistiin! 

Olen hankkinut tähän tarkoitukseen oman päiväkirjan, jota pidän yöpöydälläni. Kun rukoillessani koen saavani vastauksia, kirjoitan nuo ajatukset ylös. Tämä on auttanut minua aikamoisesti! Rukouspäiväkirjan avulla voin palata niihin tuntemuksiin, joita tunsin rukoillessani ja muistuttaa itseäni siitä, mitä Taivaallinen Isä toivoo minun tekevän tai oppivan.

Viimeiseksi haluan mainita, ettei olosuhteidesi tarvitse olla optimaaliset voidaksesi rukoilla. Voit rukoilla sydämessäsi missä tahansa oletkin. Oli se sitten bussinpenkillä istuessasi, kesken työpäivän tai vaikkapa tehdessäsi ruokaa nälkäiselle perheellesi, voit aina kääntyä Jumalan puoleen ajatuksissasi. Hän tuntee sinut ja kuulee rukouksesi, missä ikinä oletkin. 

Muista, että Jumala rakastaa sinua. Hän tietää, kuka olet. Ei ole olemassa syytä, miksi Hän ei haluaisi sinun kääntyvän Hänen puoleensa!

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

Mitä sinä haluaisit kertoa Jumalalle juuri nyt? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Näin löysin uudestaan syyn rukoilla – miksi sinunkin pitäisi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kun lähdin kirjoittamaan päiväkirjaa, yritin vastata kahteen kysymykseen: Mistä olen kiitollinen ja kuinka olen nähnyt Jumalan käden kosketuksen elämässäni kunakin päivänä?

Millainen vaikutus päiväkirjan pitämisellä oli arkeeni?

Odotin yleensä innolla iltaa, jolloin pääsisin raportoimaan päivän kokemuksista. Päivän aikana kiinnitin enemmän huomiota asioihin, joita tulisin kirjoittamaan päiväkirjaani illalla. Minun oli helpompi huomata hyviä asioita ja pysyä positiivisena, koska keskityin kiitollisuuden aiheisiin.

Huomasin paremmin sen, millä tavoin tunsin Pyhää Henkeä. Kun kirjoitin ylös kokemuksia Jumalan avusta päiväni aikana, mieleeni muistui kokemuksia, jotka olisin ehkä muuten unohtanut. Kirjoitettuani näistä asioista ne myös tallentuivat paremmin mieleeni.

Tästä artikkelista voit lukea Susannan ajatuksia päiväkirjan kirjoittamisesta.

Millaisia kiitollisuuden aiheita viikkooni sisältyi?

Kiitollisuuden aiheita löytyi todella monia. Yritin keskittyä yksityiskohtiin sen sijaan, että olisin kirjoittanut olevani kiitollinen vaikkapa yleisesti ’perheestäni’. Tässä muutamia otteita viikostani:

Löysin lapsille tarpeellisia vaatteita kirpputorilta. Joskus tuntuu siltä, että jos etsii jotakin tiettyä vaatekappaletta, sitä on mahdoton löytää. Tällä kertaa löysin kuitenkin juuri etsimäni ja vieläpä alennuksella. Olin todella kiitollinen siitä.

Olin kiitollinen siitä, että huomasin ajoissa jääkaapissa olevan kanapaketin päiväyksen ja sain tehtyä siitä ruokaa ennen kuin se olisi pilaantunut.

Eräänä yönä yksi lapsistamme heräsi kesken kaiken huutamaan kovaan ääneen. Ehkä hän näki painajaista, mutta ei osannut sanoittaa sitä. Isompi sisarus heräsi huutoon myös. Hänen on yleensä vaikea nukahtaa uudelleen, jos uni katkeaa ja pelkäsin, että saan olla kauan aikaa ylhäällä ennen kuin tilanne on lopulta jälleen rauhoittunut. Mutta tällä kertaa molemmat nukahtivat uudelleen todella nopeasti.

Sain nukkua aamulla pitkään.

Olin kiitollinen siitä, että lähetyssaarnaajasisaret Espoosta ehdottivat pientä yhteistyöprojektia ja sain tuntea itseni tarpeelliseksi.

Vaikka olin väsynyt, päätimme lähteä lasten kanssa luistelemaan. Pakkasin mukaan myös omat vanhat hokkarini ja sain nauttia luistelusta yhdessä heidän kanssaan.

Olin kiitollinen siitä, että nuorilla oli hyviä kysymyksiä opettaessani heille seminaariluokkaa. Saimme keskustella ja oppia yhdessä. Se auttaa aina minua tuntemaan halua oppia lisää. Luokan jälkeen tunnen joka kerta suurta iloa siitä, että minulla on usko Kristukseen ja voin jakaa sen nuorten kanssa. Olen kiitollinen myös heidän ajatuksistaan ja esimerkistään, jonka kautta voin itse oppia lisää.

Millä tavalla näin Jumalan läsnäolon elämässäni?

Iltaisin pohtiessani päivää jälkikäteen löysin todella usein pieniä ja suurempia tapoja, joilla Taivaallinen Isä oli ollut osana arjessani. Jos en olisi jäänyt pohtimaan näitä päivän päätteeksi, en varmasti olisi huomannut kaikkia niistä. Tässä muutamia havaintojani:

Tunsin Jumalan apua valmistautuessani opettamaan. Nautin opettamisesta, mutta usein siihen valmistautuminen ja oppitunnin lähestyminen on minulle jonkin verran stressaavaa. Sen sijaan, että olisin tuntenut levottomuutta, pystyin suhtautumaan lähestyvään luokkaan rauhallisesti. Olin tyytyväinen siihen, että olin tehnyt parhaani valmistautuakseni ja tunsin, että se riittäisi.

Tunsin, että Jumala siunasi meitä terveydellä.

Pyhä Henki oli vahvasti läsnä, kun luin pyhiä kirjoituksia. Tunsin saavani ohjausta ja voimaa päivää varten. Siitä tuli rauhallinen olo.

Eräänä päivänä olin odottanut ruokaostoksilta palatessani, että muu perhe olisi sillä aikaa siivonnut. Kun tulin kotiin, merkittävää muutosta ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Sen sijaan, että olisin ärsyyntynyt tai turhautunut asiasta, pystyin pysymään hyvällä tuulella ja tarttumaan toimeen, niin että saimme kodin järjestykseen yhdessä. Olen varma, että sain apua Jumalalta tässä tilanteessa.

Osallistuin tilaisuuteen, jossa olin aiemmin tuntenut oloni epämukavaksi. Ajattelin olla menemättä, mutta halusin tukea järjestelyissä mukana ollutta ystävääni. Rukoilin etukäteen ja pyysin Taivaallisen Isän apua. Tilaisuus oli todella onnistunut ja osallistuttuani keskusteluun tunsin saaneeni tukea, jota itse tarvitsin. Koin, että sain jakaa ajatuksia samanmielisten henkilöiden kanssa ja tulla kuulluksi.

Ystäväni otti minuun yhteyttä ja jakoi ajatuksia, joista oli minulle valtavasti apua. Hän ei tiennyt, että olin herännyt painostavaan tunnelmaan sinä aamuna ja kaipasin jotakuta henkilöä, jonka kanssa jutella. Hän oli vastauksena rukoukseen, jota en ollut edes osannut muodostaa.

Miksi päiväkirjan pitäminen on hyväksi?

Päiväkirjoista voi olla apua meille itsellemme monella tavalla. Ne voivat auttaa meitä käsittelemään tunteitamme, selkeyttämään ajatuksiamme ja löytämään toivoa vaikeidenkin kokemusten keskellä. Erityisesti pitäessämme päiväkirjaa oppimastamme Taivaallinen Isä voi siunata meitä suuremmalla tiedolla. Kun osoitamme Hänelle, että haluamme kirjoittaa ylös niitä ajatuksia, joita Hän meille antaa, saamme lisää innoitusta.

Kokemustemme kirjaaminen voi olla arvokasta myös tuleville sukupolville. Se voi auttaa heitä oppimaan meidän kokemuksistamme ja muodostamaan läheisemmän suhteen sukuunsa. Omilta esivanhemmiltani ei ole säilynyt paljonkaan kirjoitettuja muistiinpanoja, mutta olen erittäin kiitollinen niistä tarinoista, joita olen heistä kuullut.

Profeetat ja apostolit ovat opettaneet, että päiväkirjan kirjoittaminen on tärkeää. Ymmärrän, miksi he sanoisivat näin. Päiväkirjan pitäminen on auttanut minua keskittymään hyviin asioihin ympärilläni. Se on auttanut minua tuntemaan läheisyyttä Jumalan kanssa ja huomaamaan enemmän siunauksia, joita Hän elämääni lähettää. En ole vielä saanut muodostettua päiväkirjan kirjoittamisesta tapaa, mutta haluan jatkaa yrittämistä.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis

Millaisia kokemuksia sinä haluaisit tallentaa päiväkirjaan?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Kuinka päiväkirjan pitäminen muutti minua appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Herra haluan meidän kuitenkin tietävän, että epäonnistumiset ovat vain osa matkaa. Presidentti Thomas S. Monson antoi voimallisen muistutuksen Jumalan uskosta meihin sanoessaan: “Yksi Jumalan suurimmista lahjoista meille on se, että meillä on uudelleen yrittämisen ilo, sillä minkään epäonnistumisen ei tarvitse olla lopullinen.” Meitä rakastavien ja tukevien ihmisten ja rukouksen voiman opastuksen avulla voimme nähdä epäonnistumistemme siunaukset.

1. Epäonnistuminen saa meidät arvioimaan uudelleen valintojamme

Epäonnistumisen voidaan määritellä olevan valmistautumattomuutta, huonosti valmistautumista tai vain huonoa suoritusta. Epäonnistumiset auttavat meitä huomaamaan, että tie menestykseen on taisteluun lähtemisen kaltaista – kun olemme valmistautuneita, ei ole mitään pelättävää. Epäonnistuminen auttaa meitä huomaamaan asiat, joissa meillä on vielä parannettavaa. Voimme kysyä johtajiltamme ja ohjaajiltamme ovatko he kokeneet epäonnistumisia sekä mitä he tekivät selviytyäkseen niistä ja päästäkseen eteenpäin. Ennen kaikkea voimme pyytää taivaallista Isäämme auttamaan meitä löytämään puutteitamme, koska Hän tuntee meidät paremmin kuin me itse.

Epäonnistuminen on oleellinen osa edistymistä. Se auttaa meitä tutkistelemaan valintojamme ja – myönteisesti ajateltuna – voi kasvattaa haluamme tulla paremmiksi ja paremmiksi.

2. Epäonnistuminen saa aikaan muutosta

Se, että emme saavuta haluttuja tuloksia valmistautumisestamme huolimatta, on tuskallista. Pettymykset voivat joskus saada meidät kyseenalaistamaan tulevaisuutta tai jopa arvoamme. Noina synkkinä aikoina meidän pitää muistaa pysähtyä, pohdiskella, jopa itkeä, ja tuskaa tuntien mutta täysin sydämin hyväksyä, että epäonnistuminen voi tuoda tullessaan muutosta. Se auttaa meitä olemaan nöyriä, tutkistelemaan tapojamme ja pyytämään lisää ohjausta Herralta. Se muistuttaa minua Vanhin Hugh B. Brownin kokemuksesta, kun hän ei saanut tavoittelemaansa ylennystä, ja kuinka se auttoi häntä ymmärtämään premmin Herran tahtoa. Kun kohtaamme sydäntäsärkeviä epäonnistumisia, muistakaamme että epäonnistuminen – sen tuomasta tuskasta huolimatta – auttaa meitä tulemaan paremmiksi.

3. Epäonnistuminen opettaa meitä

Historiasta tuntemamme nimet ovat sellaisten ihmisten nimiä, jotka eivät koskaan hylänneet intoaan. Meidän tulisi ammentaa voimaa heidän esimerkeistään ja ymmärtää, että heidän menestyksensa tuli epäonnistumisien jälkeen – ei ennen. Sellaisilla ihmisillä, jotka lopulta menestyvät epäonnistuttuaan, on jotain yhteistä – he ovat oppineet virheistään, he eivät jääneet vellomaan katkeruuteen ja he jatkoivat sinnikkäästi eteenpäin.

Mormonin kirja on kooste kertomuksista, joissa epätäydelliset ihmiset kamppailivat epätäydellisyyksiään vastaan ja menestyivät, koska he oppivat ja olivat sinnikkäitä. Siinä kerrotaan myös lannistavista seurauksista siinä tapauksessa, että epäonnistumisen ajatellaan olevan lopullista. Nefin ja hänen veljiensä sinnikkyys vaskilevyjen saamisessa kahdesta epäonnistuneesta yrityksestä huolimatta auttaa meitä näkemään Herran käden ohjauksen niiden elämässä, jotka jatkavat taistelua. Mitä olisi tapahtunut, jos Alma ja Amulek olisivat lopettaneet opettamisen, koska heidät torjuttiin jatkuvasti? Toisten ihmisen epäonnistumisista oppiminen auttaa meitä ymmärtämään, että uskollisille epäonnistuminen ei todellakaan ole lopullista.

4. Epäonnistuminen on osa matkaa tullessamme Kristuksen kaltaisiksi

Kristuksen kaltaiseksi tulemisen matkaamme voidaan verrata tehokkaan ja terävän, mutta ei virheettömän, miekan valmistusprosessiin. Miekka käy läpi lukemattomia valamisen, takomisen, sulattamisen, varustamisen ja viimeistelyn vaiheita. Tästä pitkästä ja tuskallisesta prosessista huolimatta miekasta löytyy yhä hauraita, epätasapainoisia, karkeita tai tylsiä kohtia. Miekka ei ole heti täydellinen, mutta se ei tarkoita sitä, että se laitetaan syrjään. Mestarin käsissä se jatkaa samojen prosessien läpikäymistä, kunnes siitä tulee täydellinen. Monet elämämme aikana tapahtuvat epäonnistumiset voivat johtaa siihen, että meidät joskus heitetään syrjään, mutta se tarkoittaa vain sitä, että meidän täytyy alistaa itsemme uudelleen mukaan prosessiin, kunnes nousemme lähes täydellisinä, viisaina, rohkeina ja innoitusta herättävinä niille, jotka seuraavat jalanjäljissämme, epätäydellisyyksistään huolimatta. Erinomaisuus on elämänmittainen tavoite. Menestys on askel kohti tuota tavoitetta ja epäonnistumiset ovat syy, miksi otamme noita askeleita.

Epäonnistuminen on väistämätöntä – jokaisessa elämässä on pettymyksiä aiheuttavia tapahtumia. Kun käymme läpi lannistavia hetkiä, muistakaa Herran antama rakastava lupaus Jeremialle (29:11-13):

“Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.”

Herra antaa mahdollisuuksia menestykseen, vaikka joskus se on kääritty epäonnistumiseen. Jatkakaa epäonnistumisista oppimista, älkääkä koskaan antako periksi vastustajan lannistaville ajatuksille. Me kaikki voimme selviytyä Herran avulla, jos jatkamme kulkuamme eteenpäin uskossa.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Giulia ja se on julkaistu faith.ph -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

Mikä tai mitkä asiat kannustavat sinua jatkamaan epäonnistumisen jälkeen?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post 4 asiaa, jotka voimme oppia epäonnistumisesta appeared first on SeuraaKristusta.fi.