Mutta on meillä oikeasti joitakin tapoja, jotka eroavat valtaosasta muita ihmisiä. Me käymme kirkossa joka sunnuntai. Me teemme sukututkimusta. Me emme juo kahvia tai alkoholia emmekä harrasta seksiä ennen avioliittoa.

Koska olen ollut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen koko elämäni, nämä tavat ovat aina olleet minulle itsestään selviä. Mutta tiedän, että monesta ne voivat kuulostaa kummallisilta, ennen kuin ymmärtää, miksi me oikeastaan elämme niin kuin elämme. Sen takia minulle on tavallaan ollut aina itsestään selvää, että toivoisin puolisoni jakavan kanssani samat arvot ja elämäntavat.  

Yhteinen arvomaailma

Jos olet vegaani, toivot varmasti, että kumppanisi ainakin ymmärtäisi elämäntapasi, ellei itse eläisi samalla tavoin. Samalla tavoin toivoin itse puolisoltani sitä, että hän ymmärtäisi ja hyväksyisi minut sellaisena kuin olen, uskontoni ja sen kautta elämääni kuuluvat tavat ja arvot mukaan lukien.

Siksi olen onnekas, että puolisoni jakaa kanssani saman uskonnon. Se on ollut tekijä, joka on helpottanut yhteistä arkeamme huomattavasti. Meidän ei esimerkiksi tarvitse miettiä, kumman vanhemman uskonnon (tai uskonnottomuuden) mukaan kasvatamme tulevat lapsemme. Meille ei synny ristiriitoja siitä, miten vietämme aikamme sunnuntaina, sillä käytämme aikamme menemällä yhdessä kirkkoon.

Elämä on kuoppaista ja jokaisessa yhteiselossa ja avioliitossa tulee olemaan haasteita. Tältä osin ajattelen kuitenkin noudattaneeni sanontaa ”valitse taistelusi”, sillä eroavuus uskontojen välillä ei perheessämme ole yksi niistä haasteista, joita me koemme.

Iankaikkinen perhe

Oletko koskaan ajatellut lupausta, jonka puolisot antavat toisilleen heidän solmiessaan avioliiton?

Usein vihkimisessä käytetään sanoja ”aina kuolemaan asti” tai ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Oman elämänsä jakaminen toisen kanssa koko eliniän ajan on kaunis, herkkä ja intiimi asia.

Mutta entä sitten, kun puoliso kuolee?

Minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen, että oikealla valtuudella vihittynä kuoleman ei tarvitse erottaa minua puolisostani ja perheestäni. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppeleissä tapahtuva vihkiminen sinetöi puolisot toisilleen koko maanpäällisen elämämme ajaksi, mutta myös sen jälkeen.

Temppeliin päästäkseen on oltava kirkkomme jäsen. Se on myös syy sille, miksi halusin mennä naimisiin kirkon jäsenen kanssa. Sen lisäksi, että yhteinen elämämme on rakennettu samalle arvopohjalle, voi tuo yhteinen elämä jatkua kuoleman sitä estämättä.

Iankaikkinen perhe tuo minulle mittaamatonta lohtua ja turvaa. Tiedän, että vaikka minulle tai puolisolleni tapahtuisi jotain, meidät on sinetöity toisiimme. Yhdenkään hyvästin ei tarvitse olla lopullinen.

Mitä jos en olisi löytänyt puolisoa kirkosta?

Eräs minulle läheinen kirkon johtaja on opettanut: ”On parempi pysyä naimattomuuden autuudessa kuin vaarantaa arvosi.” Mielestäni tämä on hyvä opetus, jota voi soveltaa puolison etsimisen lisäksi myös muille elämän osa-alueille. Kun jaksaa puolustaa omia arvoja tilanteessa, jossa ne voisivat vaarantua, tuntuu se jälkikäteen aina palkitsevalta. 

Olisinko itse toiminut toisin, jos en olisi koskaan tavannut puolisoani vaan olisin ollut naimaton vuosikausia?

En osaa sanoa. Sen tiedän, että kaipaisin varmasti puolison tarjoamaa yhteenkuuluvuutta, läheisyyttä, ystävyyttä ja tukea. Olisin varmasti huolissani siitä, saisinko koskaan omaa perhettä. Mutta koska pidän iankaikkista perhettä ensisijaisen tärkeänä, luulen, että säilyttäisin kärsivällisyyteni ja jatkaisin etsimistä, kunnes löytäisin henkilön, joka voisi tarjota sen minulle.

Oli sinulla puoliso tai ei, taivaallisen Isän suunnitelmaan kuuluu, että jokaisella meistä on mahdollisuus saada onnellinen iankaikkinen perhe. Joillekin tämä siunaus tarjotaan myöhemmin kuin muille. Toiset eivät löydä omaa perhettään tässä elämässä, mutta sekään ei tarkoita, ettei se olisi saavuttamattomissa. Maanpäällinen elämämme on vasta matkamme alku. 

En tiedä vielä, miltä meidän iankaikkinen matkamme näyttää, mutta puolisoni kanssa otan jokaisen meille annetun päivän vastaan innolla. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo 

Mitä sinä antaisit voidaksesi olla perheesi kanssa ikuisesti? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Miksi menin naimisiin kirkon jäsenen kanssa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mistä sain sen?

Kerron ensin vähän taustoja. Vanhempani erosivat, kun olin hyvin nuori. Kun kasvoin vanhemmaksi, huomasin sanovani, että en koskaan halua mennä naimisiin. Terapeuttini auttoi minua ymmärtämään mistä se johtui: koska ainoa avioliitto, jonka todella tiesin, ei päättynyt hyvin.

Kun minulta kysyttiin avioliitosta, pystyin luettelemaan vain huonoja asioita. En nähnyt siinä mitään myönteistä. Silloinen poikaystäväni, (joka on nyt aviomieheni), auttoi minua kärsivällisesti ymmärtämään, että naimisissa oleminen on oikeastaan todella myönteinen asia. Siinä meni aikansa, mutta lopulta se tapahtui!

Kaikkia ongelmiani ei kuitenkaan oltu ratkaistu. Olin saanut hengellisen vahvistuksen, että minun tuli mennä naimiisiin tämän miehen kanssa, mutta en halunnut rynnätä avioliittoon. Minun täytyi olla varma, että olimme sopivat toisillemme. Mitä enemmän asiaa ajattelin, ymmärsin, että toisen tuntemiseen täydellisesti menisi elinikä.

Jatkoin puhumista terapeuttini kanssa asiasta ja hän antoi minulle tehtävälistan, jossa oli 12 aihetta/kysymystä. Hän sanoi, että poikaystäväni ja minun tuli täyttää se erikseen ja sitten voisimme keskustella vastauksista. Naiset ja herrat, tämä pelasti avioliittoni. Minun täytyy kertoa siitä teille.

Ohjeet

Listassa on paljon eri aiheita ja on helppoa lannistua kysymyksiin vastamisessa. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea kerralla! Yritä tehdä vaikka yksi kohta päivässä tai kaksi viikon aikana. On melkein mahdotonta tehdä tämä kerralla (erityisesti jos haluat olla perusteellinen).

Käytä aikaa jokaiseen osioon. Anna Hengen johdattaa keskustelujanne. Teitä johdatetaan puhumaan muistakin, kuin listassa olevista asioista. Se ei haittaa! Antakaa sen tapahtua.

On tärkeää, että vastaatte näihin kysymyksiin paperille erikseen. Kun olette kirjoittaneet ylös kaikki ajatuksenne, lukekaa vastaukset toisillenne. Jos vastauksenne ovat erilaisia, onneksi olkoon! Saatte harjoitella kompromissin tekemistä! Sitä taitoa tarvitaan koko avioliiton ajan, joten totutelkaa siihen.

Tämän harjoituksen tavoite on, että suhteenne kestää. Sen tarkoituksena on vahvistaa sitä, saada selville, oletteko sopivia toisillenne ja auttaa teitä valmistautumaan avioliittoanne varten. Olen niin kiitollinen, että miehelläni ja minulla oli mahdollisuus oppia nämä asiat toisistamme ennen naimisiinmenoamme. Joten, ilman pidempiä puheita, tässä ovat keskusteluaiheenne!

1. Raha

Kuinka paljon teet töitä? Entä kumppanisi? Kuinka hallitsette pankkitilejänne ja miten laskut maksetaan? Entä kymmenykset? Miten teette päätökset suuremmista ostoksista?

Raha-asioiden hoitamiseen avioliitossa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Syy, miksi se johtaa niin moniin ongelmiiin, on kommunikoinnin puute. En ole terapeutti, mutta uskon, että jos olette samaa mieltä raha-asioista, suhteenne kestää mitkä tahansa rahaongelmat, joita elämässä tulee eteen.

2. Lapset ja vanhemmuus

Haluatteko lapsia? Kuinka pian? Kuinka monta? Mikä on lähestymistapasi vanhemmuuteen? Kuka pitää kuria ja millaisia rangaistuksia käytetään?

Saattaa tuntua oudolta puhua tästä niin aikaisin. Ehkä ette ole vielä edes ajatelleet vanhemmuutta. Tämä asia on kuitenkin hyvin tärkeä. Käytä aikaa tämän ajattelemiseen ja keskustelkaa siitä perusteellisesti.

3. Päätösten tekeminen

Kuinka teette isot päätökset (asuinpaikka, työpaikat jne.)? Pienet päätökset (mitä elokuvaa mennä katsomaan, minne mennä syömään jne.)?

Tämä voi olla todella hankalaa. On vaikea tietää, miltä sinusta tuntuu, kun isoja päätöksiä on tehtävänä. Mieheni ja minä lupasimme pysyä lähellä Herraa, joten voisimme saada Hengen ohjausta päätöksentekotilanteissa.

4. Vuorovaikutus ja ristiriidat

Miten käsittelette erimielisyydet? Annatteko niille mieluummin aikaa vai puhutteko niistä? Onko hyvä mennä vuoteeseen vihaisena? Millainen vuorovaikutus riitelyssä on hyväksyttävää? Millainen ei ole hyväksyttävää?

Avioliitossa on aina ristiriitoja. Tärkeintä kuitenkin on, että yritätte käsitellä ne. Me kaikki käsittelemme ristiriitoja eri tavoilla ja se on hyväksyttävää! Minun ristiriitojen käsittelytyylini on muuttunut ajan myötä. Käykää läpi uudelleen tätä kysymystä kumppaninne kanssa silloin tällöin.

5. Seksi

Kuinka usein? Mikä sinusta tuntuu hyvältä? Kuka tekee aloitteen? Miten käsittelette tilanteen, jossa toinen teistä ei halua sitä?

Minulla oli paljon pelkoja seksin suhteen. Olin kauhuissani sen takia. Voitko kuvitella, miten kamala hääyö olisi ollut, jos mieheni ja minä emme olisi keskustelleen asiasta? Varmistakaa, että kumppaninne tietää odotuksenne ja ajatuksenne. Mielestäni tämä on yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista.

6. Elämäntapa

Tupakointi? Alkoholi? Muut huumeet? Liikunta? Harrastukset? Lemmikkieläimet?

Elämäntapanne eroavat toisistaan. Miten ne vaikuttavat suhteeseenne ja yhteiseen ajankäyttöönne? Kuinka tärkeitä ne ovat sinulle? Jotkut meistä noudattavat Viisauden sanaa vähän eri tavalla. Mitä sinä ajattelet näistä asioista?

7. Vapaa-aika

Millainen on tyypillinen perjantai-ilta? Lauantait? Kuinka paljon aikaa vietät omien ystäviesi kanssa (ilman kumppaniasi)?

Tämä on asia, joka muuttuu ajan ja olosuhteiden myötä. Palatkaa tähän silloin tällöin ja olkaa avoimia tunteistanne. Mieheni muutti kauas perheestään, eikä hänellä ollut yhtään ystäviä, kun menimme naimisiin. Meille oli tärkeää keskustella siitä, että hän tunsi itsensä yksinäiseksi, jos vietin paljon aikaa omien ystävieni kanssa.

8. Roolit avioliitossa

Kuka tekee mitäkin työtä, kotitöitä ja ruuanlaittoa? Mitä mieltä olete sukupuolirooleista ja siitä, mitä asioita on tärkeä saada tehdyksi kotona?

Minä esimerkiksi inhoan tiskaamista. Mieheni lupasi, että hän hoitaisi sen. Vastavuoroisesti minä lupasin, että siivoaisin wc:n, koska hän piti siitä vähiten. Tietenkin minun täytyy joskus tiskata, mutta teemme parhaamme. Pidämme huolta toisistamme!

9. Uskonto ja hengellisyys

Mikä merkitys uskonnolla on? Mihin toimintoihin osallistutte? Kuinka usein?

Saatat ajatella, että jos kuulutte samaan kirkkoon, tästä ei ole mitään keskusteltavaa. Se ei pidä paikkansa. Pidättekö kirkkovaatteet yllänne koko sunnuntaipäivän? Ovatko seurakunnan toiminnot tärkeitä sinulle? Millaisia elokuvia voi/ei voi katsoa? Kuinka usein maksatte kymmenykset? Älkää jättäkö tätä aihetta väliin.

10. Perheet

Kuinka paljon aikaa vietät oman perheesi kanssa? Puolisosi perheen kanssa? Keskusteletteko riidoista tai tärkeistä päätöksistä vanhempienne kanssa?

Perhesuhteet voivat olla hankalia. Tehkää työtä yhdessä ja puhukaa usein. Teidän tulisi olla aina ensiksi uskollisia puolisollenne. Me olemme päättäneet, emme emme koskaan sano mitään negatiivista toisesta hänen selkänsa takana. Perheemme pitäisi vain kuulla hyvä aioita puolisostamme! Tietenkin joissakin tilanteissa täytyy toimia toisin. Seuratkaa Hengen johdatusta.

11. Uskollisuus avioliitossa

Haittaako sinua, jos puolisosi puhuu vastakkaista sukupuolta olevien ystävien kanssa? Mitkä ovat rajat?

Tämä aihe on samankaltainen kuin aihe perhesuhteista. Mistä asioista voi puhua ystävien kanssa? Mistä aioista on parempi olla puhumatta? Selvittäkää, mitä mieltä teistä kumpikin on asiasta.

12. Avioero

Kuinka sitoutunut olet avioliittoon? Missä olosuhteissa harkitsisit avioeroa?

Me päätimme, että emme edes vitsailisi avioliitosta. Kuten mainitsin aikaisemmin, tulen eroperheestä. Haluan tehdä kaiken mahdollisen, että voin välttää tämän tilanteen tulevaisuudessa. Keskustelkaa ajatuksistanne asiasta.

Lopuksi

Joissakin osioissa mainitsin, että joitakin kysymyksiä olisi hyvä pohtia yhdessä myöhemminkin. Pitäkää tämä artikkeli käsillä! Mieheni ja minä käymme kaikki kysymykset läpi aina välillä. Elämä muuttuu nopeasti ja niin myös näkemyksemme.

Kun keskustelette näistä asioista, Pyhä Henki on hyvin tärkeällä sijalla. Hän auttaa teitä löytämään keskitien ja keskustelemaan kysymyksistä, joista ei ehkä ole edes mainittu tässä. Pitäkää mielenne avoimena!

Toivotan teille onnea tänä jännittävänä aikana! Elämä avioliitossa on parasta, erityisesti kun kommunikointi toimii ja teette työtä yhdessä. Toivon, että tämä lista auttaa sinua ja kumppaniasi. Pitäkää hauskaa!

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Brooklyn Gittins ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 12 asiaa keskusteltavaksi ennen avioliittoa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vaari,

Kuinka minun pitäisi suhtautua puolisoon, joka ei usko? Menimme naimisiin temppelissä 13 vuotta sitten ja meillä on 4 lasta. Hän oli aiemmin vahva, mutta nyt hän ei enää usko ja on käynyt mormonismin vastaisilla sivustoilla vuosia minulta salaa. Hän on valinnut kuulla ”heidän” kantansa asioihin mieluummin kuin minun. Uskon avioliiton olevan liitto, josta minun ei tulisi luopua. Mutta mistä voin löytää ilon? Kuinka voin edes hymyillä, kun minulla ei ole sitä ainoaa asiaa, jonka haluan (uskossa uskollinen kumppani)?

                      – Reino

Vastaus

Reino,

Suhtaudut puolisoon, joka ei usko, samalla tavalla kuin suhtaudut mihin tahansa haasteeseen, jonka saatat elämässäsi kohdata. Vietät paljon aikaa rukoillen. Vietät paljon aikaa tutkien pyhiä kirjoituksia. Vietät paljon aikaa pohtien sitä, kuinka Herra haluaisi sinun reagoivan useisiin eteesi asetettuihin esteisiin.

Et ole ensimmäinen, joka huomaa puolisonsa olevan ongelma, kun toivoit hänen olevan avuksi. Ajattele sen olevan tilaisuus kehittää suurempia Kristuksenkaltaisia ominaisuuksia. Opettele rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin haluaisit hänen olevan. Aivan kuten Kristus rakastaa meistä kaikkia. Ilosi pitäisi tulla pyrkimyksistäsi olla enemmän Kristuksen kaltainen.

Puoliso, joka ei usko, asettaa kyllä ylimääräisiä haasteita parisuhteellenne ja lastenne kasvattamiselle evankeliumikeskeisessä kodissa. Älä epäröi pyytää apua hengellisiltä asiantuntijoilta (kuten piispaltasi) ja parisuhdeasiantuntijoilta (kuten terapeuteilta), jos löydät itsesi jumista yrittämästä selvittää joitain melkoisen hankalia ongelmia, joita saattaa nousta esille aika ajoin.

Toki sinun pitäisi myös yrittää auttaa vaimoasi palaamaan evankeliumin piiriin. Sinun tulisi kuitenkin muistaa kuinka paljon Jumala sallii meidän käyttää tahdonvapauttamme ja sinun tulisi noudattaa pyhien kirjoitusten käskyä toimia ”taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella, ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla”. Varmista, ettet pyrkimyksissäsi sorra hänen tahdonvapauttaan. Sanoit, että vaimosi on lukenut mormonismin vastaista materiaalia. En ole nähnyt mitään sellaista materiaalia, johon ei löytyisi vasta-argumenttia. Jokin hänessä kuitenkin sai hänet etsimään tuota kaikkea. Mikä ikinä se onkin, se on perimmäinen syy tälle kaikelle ja mitkään vasta-argumentit maailmassa eivät auta, kunnes se jokin on löydetty ja siihen on tartuttu. Joten minusta vaikuttaa siltä, että ensimmäinen askeleesi on kuunnella vaimosi sydäntä ja ottaa selvää mitä siellä todella tapahtuu.

– Vaari

Artikkeli on alun perin julkaistu Vaari vastaa -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Vaari vastaa: kuinka suhtautua puolisoon, joka ei usko? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Valitettavasti luonnollisen ihmisen taipumukset voivat kuplia pintaan nopeasti monissa avio- ja perhesuhteissa. Onnistunut avioliitto ja perhe-elämä vaatii juuri päinvastaista, kuin mitä luonnollisella ihmisellä on tarjota – nöyryyttä, sävyisyyttä, ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Meidän täytyy taistella itsessämme olevaa luonnollista ihmistä vastaan joka päivä.

Oppi luonnollisesta ihmisestä

Presidentti David O. McKay opetti, että ”Ihmisen maallinen olemassaolo on vain koe, jossa katsotaan, keskittääkö hän ponnistelunsa, mielensä ja sielunsa siihen, mikä lisää hänen fyysisen luontonsa mukavuutta ja tyydytystä, vai asettaako hän pikemminkin elämänsä pyrkimykseksi hengellisten ominaisuuksien hankkimisen (Kirkon presidenttien opetuksia – David O. McKay, luku 2). Meistä tulee ”luonnollisia” miehiä ja naisia, kun antaudumme maallisille haluillemme, mieliteoillemme ja himoillemme. Luonnollinen ihminen meissä pyrkii tulemaan lihalliseksi, aistilliseksi ja perkeleelliseksi (Al. 42:10). Sen lisäksi luonnollinen ihminen etsii tietä, jolla on vähiten vastustusta; sen vuoksi luonnollinen ihminen välttelee työtä ja ponnistelua. Luonnollinen ihminen ei ole ainoastaan Jumalan vihollinen, vaan myös Jumalan vastakohta.

Vanhin Neal A. Maxwell selitti: ”Luonnollisen ihmisen silmiinpistävä piirre on itsekkyys – liiallinen ja yletön huoli itsestä… Lyhytnäköinen itsekkyys lisää arvottoman roinan arvoa ja saa 30 hopeapalasen näyttämään aarrelöydöltä…Siten, kaikissa eri ilmenemismuodoissaan, itsekkyys on oikeasti itsensä tuhoamista hidastettuna” (”Put Off the Natural Man, and Come Off Conqueror”, lokakuu 1990). Valitettavaa on, että itsekkyys ei tuhoa ainoastaan omaa sieluamme, vaan se myös rappeuttaa kanssamme elävien elämänlaatua.

Luonnollisen ihmisen luonteenpiirteet

On tarpeetonta luetella luonnollisen ihmisen kaikkia taipumuksia. Ehkä kuitenkin yleisimpiä luonnollisen ihmisen luonteenpiirteitä ovat itsekkyys, ylpeys, viha ja epäkohteliaisuus. Miettikäämme, miten nämä piirteet vaikuttavat perhe-elämään ja mikä on vastalääkkeenä niihin.

1. Itsekkyys

Usein suurimpina haluinamme on miellyttää itseämme ja tyydyttää henkilökohtaisia halujamme. Siksi joillekin ihmisille on usein vaikeaa asettaa Kristus elämänsä keskipisteeksi ja laittaa puoliso kaiken edelle. Monet suuret synnit, rikkomukset ja merkittävät avio-ongelmat saavat kuitenkin alkunsa itsekkyydestä.

Onnettomimmat ihmiset ovat itsekkäitä ihmisiä. Itsensä vallassa oleminen on haitallista onnellisille ihmissuhteille. Itsekkyys voi tuhota avioliiton nopeammin kuin mikään muu ongelma. Presidentti Gordon B. Hinckley opetti, että “itsekkyys on syynä suurimpaan osaan kärsimystämme” (”The Healing Power of Christ”, lokakuu 1988). Herran Henki ei pysy avioliitoissa, joissa on mukana itsekkyyttä, egoa ja ahneutta. Kun käyttäydymme itsekkäästi, Herran Henki vetäytyy meistä. Itsekkyys avioliitossa voi näkyä esimerkiksi niin, että puoliso jättää vaatteensa, ruokansa ja kenkänsä minne sattuu; puolison omat mielenkiinnon kohteet ovat tärkeämpiä kuin perheenjäsenet; henkilöt katsovat televisiota, eivätkä osallistu keskusteluun; ja monin muin käyttäytymistavoin.

Onnistuneihin avioliittoihin vaaditaan erittäin paljon epäitsekkyyttä. Voidakseen olla onnellisesti naimisissa, miesten ja naisten pitäisi pyrkiä tunnistamaan puolisonsa tarpeet ja pyrkiä sitten täyttämään ne. Presidentti Spencer W. Kimball opetti: ”Jos puolisot pyrkivät alati edistämään toinen toisensa etua, iloa ja onnea, niin se rakkaus…on kasvava” (”Kirkon presidenttien opetuksia – Spencer W. Kimball”, luku 18).

2. Ylpeys

Olemme oppineet nykyajan profeetoilta, että ylpeys on yleismaailmallinen synti. Ylpeys on myös sellainen itsekkyyden muoto, joka tuhoaa avioliittoja ja perhesuhteita. Ylpeys estää meitä muuttumasta, edistymästä tai ajattelemasta, että me olemme väärässä. Vanhin Dieter F. Uchtdorf selitti: ”Ylpeys on tappava syöpä. Se on synti, joka johtaa lukuisiin muihin inhimillisiin heikkouksiin. Itse asiassa voitaisiin sanoa, että kaikki muut synnit ovat pohjimmiltaan ylpeyden ilmentymiä” (”Ylpeys ja pappeus”, lokakuu 2010).

Vastalääke ylpeydelle on nöyryys. Oppi ja liitot -kirjan kohdassa 56:8 Herra julisti: ”[Tee] parannus ylpeydestä[si] ja itsekkyydestä[si].” Ylpeys voi aiheuttaa merkittävää haittaa avioliitossa. Herra opetti: ” Eikä kukaan voi auttaa tässä työssä, ellei hän ole nöyrä ja täynnä rakkautta, ellei hänellä ole uskoa, toivoa ja rakkautta, ellei hän ole itsensä hillitsevä kaikessa” (OL 12:8). Kukaan ei voi onnistua avioliitossa, ellei hän ole nöyrä, täynnä rakkautta; ilman uskoa, toivoa ja rakkautta, ja olematta itsensä hillitsevä kaikessa.

3. Viha

Vihan ilmaisu on yksinkertaisesti varmin tapa tuhota mikä tahansa ihmissuhde. Kun vihastuminen suuntautuu puolisoon tai lapsiin, siitä tulee syöpä, joka syö pois perustuksen, jolle ihmissuhteet on rakennettu. Viha ei ole ensisijainen vaan toissijainen tunne. Se sikiää pelosta, turhautumisesta, loukkaantumisista ja toteutumattomista odotuksista. Useimmat ihmiset vihastuvat, kun heidän odotuksensa siitä, mitä toisten pitäisi tehdä, eivät kohtaa. Nuo kohtaamattomat odotukset ja täyttymättömät tarpeet aiheuttavat närkästystä, turhautumista ja lopulta – vihaa.

Avioparien tulisi ymmärtää, että vihan tunteet ovat normaaleja. Jopa itse Vapahtaja vihastui, kun Hänen Isänsä huone, temppeli, oli häpäisty. Mutta pyhissä kirjoituksissa sanotaan selvästi, että hallitsematon viha on aina, sataprosenttisesti, pahanlaatuista, tuhoavaa ja väärää. Presidentti Wilford Woodruff sanoi kerran: “Sillä hetkellä, kun mies tai nainen vihastuu, hän osoittaa suurta heikkoutta” (Journal of Discourses, 4:98).

Vaikka vihan hallitsemiseen on monia mahdollisia vastalääkkeitä, Pyhän Hengen tavoitteleminen elämäämme saattaa päihittää ne kaikki. Jokaisen myöhempien aikojen pyhän tavoite tulisi olla Hengen tavoitteleminen elämäänsä joka päivä. Kun Jeesus ilmestyi nefiläisille, he ”rukoilivat sitä, mitä he eniten halusivat; ja he halusivat, että Pyhä Henki annettaisiin heille” (3. Ne. 19:9). Samalla tavalla meidän kaikkien tulisi rukoilla Pyhän Hengen saamista ja pyrkiä siihen joka päivä. Meidän pitäisi myös pyrkiä olemaan kelvollisia ja puhtaita, jotta Pyhä Henki voi olla kanssamme. Silloin voimme huomata, että voimme hallita mielentilojamme Herran Hengen ja opastuksen avulla. Presidentti Ezra Taft Benson selitti sen näin:

“Pyhä Henki tekee tunteemme herkemmiksi. Tunnemme suurempaa hyväntahtoisuutta ja myötätuntoa toisiamme kohtaan. Olemme rauhallisempia ihmissuhteissamme. Pystymme rakastamaan toisiamme enemmän. Ihmiset haluavat olla lähellämme, koska kasvommekin säteilevät Hengen vaikutusta. Olemme jumalisempia luonteeltamme. Sen seurauksena olemme vastaanottavaisempia Pyhän Hengen kuiskauksille ja pystymme siten käsittämään selkeämmin hengellisiä asioita” (Kirkon presidenttien opetuksia – Ezra Taft Benson, luku 12).

4. Epäkohteliaisuus

Kohteliaisuutta ei puutu pelkästään kulttuuristamme, vaan erityisesti kodeistamme. Liian usein perheenjäsenet nimittelevät toisiaan, käyttävät räävitöntä kieltä, kertovat karkeita vitsejä, käyttäytyvät huonosti, arvostelevat tai vähättelevät toisia, myöhästyvät perheen toiminnoista ja viettävät liian paljon aikaa sosiaalisen median parissa. Mitä ihmissuhteisiin tulee, epäkohteliaisuuden merkki on se, että ei ole tietoinen tai ei muista puolison tai lasten tarpeita.

Monta vuotta sitten Presidentti Russell M. Nelson kertoi, että eräällä lennolla hän istui erään avioparin takana. Presidentti Nelson huomasi, että vaimo rakasti aviomiestään. Lennon aikana hän käpertyi miehensä kainaloon, painoi päänsä hänen olkapäälleen ja silitti hänen niskaansa. Samanaikaisesti mies ei huomannut (avainsanamme) ollenkaan hänen läsnäoloaan. Hän oli keskittynyt pelkästään johonkin tietokonepeliin. Hänen huomionsa oli nauliutunut koko lennon ajan tuohon laitteeseen. Hän ei katsonut kertaakaan vaimoonsa, ei puhunut hänelle eikä osoittanut huomanneensa häntä. Koska tämä tapahtui pian Presidentti Nelsonin vaimon, Dantzelin kuoltua, tämä poissaoleva aviomies saattoi ärsyttää profeettaamme. Presidentti Nelson sanoi, että hän tunsi melkein huutavansa: ”Avaa silmäsi mies! Etkö näe? Katso nyt! Vaimosi rakastaa sinua! Hän tarvitsee sinua!” (“Avioliiton vaaliminen”, huhtikuu 2006).

Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi, että kohteliaisuuden ”tuntomerkkejä ovat huomaavaisuus ja toisten huomioon ottaminen. Millään… maailman saavutuksista ei ole arvoa, ellei niiden seurana ole merkkejä hyvästä käytöksestä, toisten kunnioittamisesta, tekemisestä enemmän, kuin odotetaan” (Gordon B. Hinckley, Standing for Something, 47).

Eräs suurimmista vaaroista avioliitossa on apatia tai puolison pitäminen itsestään selvänä. Pian aviomies tai -vaimo voi alkaa kohdella puolisoaan kuten sisarusta, ei kuten iankaikkista kumppania. Huomaavaisuus, kohteliaisuus ja toisten huomioon ottaminen ovat asioita, joiden pitäisi olla korkealla jalustalla myöhempien aikojen pyhien avioliitoissa. Kultainen sääntö on optimaalinen kunnioituksen määritelmä avioliitossa: “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Kristuksen opetusten mukaan meidän pitäisi kohdella puolisoitamme samoin kuin haluaisimme heidän kohtelevan meitä.

Epäkohteliaisuuden vastalääke on rakkaus. Tämä lahja antaa ymmärtää, että meidän täytyy pyrkiä muuttumaan ennen puolisoamme. Todellinen rakkaus myös ”peittää paljotkin synnit” (1. Piet. 4:8), erityisesti avioliitossa. Presidentti Gordon B. Hinckley laajensi tätä ajatusta opettaessaan: “Olen tyytyväinen siihen, että onnellisessa avioliitossa ei ole niinkään kyse romanssista, vaan jatkuvasta huolesta koskien kumppanin mukavuutta ja hyvinvointia” (“What God Hath Joined Together,” Ensign, toukokuu 1991, 73). Profeetta Joseph Smith julisti: “Aviomiehen velvollisuutena on rakastaa vaimoaan, huolehtia hänestä hellästi, elättää hänet ja liittyä häneen eikä kehenkään muuhun; hänen tulee kunnioittaa vaimoaan kuten itseään, ja hänen tulee ottaa vaimonsa tunteet huomioon lempeästi” (Kirkon presidenttien opetuksia –Joseph Smith, luku 42). Joseph opetti myöhemmin kirkon naisia: “Kun menette kotiin, älkää milloinkaan lausuko äkäistä tai epäystävällistä sanaa aviomiehellenne, vaan kruunatkoon tekojanne tästedes ystävällisyys, lempeys ja rakkaus.”

Alma neuvoo meitä olemaan ”nöyriä ja olevan myöntyviä ja lempeitä, sopuisia, täynnä kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, itsenne hillitseviä kaikessa, tarkkoja Jumalan käskyjen pitämisessä kaikkina aikoina. . .” (Al. 7:23). Kun seuraamme näitä ohjeita pyhistä kirjoituksista ja profeetoiltamme, meillä voi olla sopusointu ja rauha kodeissamme.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “4 Natural Man Tendencies That Hurt Marriages (+ How to Overcome Them)”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 4 luonnollisen ihmisen taipumusta, jotka vahingoittavat avioliittoja appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Esimerkkejä pyhistä kirjoituksista

Pyhissä kirjoituksissa on monia periaatteita, jotka liittyvät vakaan ja terveen avioliiton rakentamiseen. Monet näistä periaatteista tulevat oikeastaan avioliiton ongelmien kuvauksesta – yhdestä niistä harvoista, joita muinaisiin kirjoituksiin on kirjoitettu.

Sen jälkeen, kun Lehi kutsuttiin profeetaksi, hänen perheensä koki ennen kokematonta murhetta. Heitä vainottiin, uhattiin ja lopulta heidän oli pakko lähteä maanpakoon. Aikaisemmin he olivat nauttineet rauhallisesta, vauraasta elämästä Jerusalemissa, ja vähän ajan kuluttua he elivät teltoissa autiomaassa. Vietyään perheensä erämaahan, Lehi lähetti poikansa takaisin Jerusalemiin hakemaan pronssilevyjä yhteistyökyvyttömältä tyrannilta. Erämaassa matkustaminen on yleensäkin vaarallista, eikä ollut varmuutta siitä, että heidän poikansa palaisivat turvallisesti takaisin.

Lehin vaimo Saria oli uskollinen nainen, joka oli seurannut miehensä hengellisiä kehotuksia, mutta jopa uskollisilla ihmisillä on rajansa. Kun päivistä tuli viikkoja, eikä Sarian pojat olleet palanneet, hänen epäilyksensä kasvoivat. Turhautumisen hetkenä hän nurisi miehelleen Lehille: ”Katso, sinä olet johdattanut meidät pois perintömaaltamme, eikä poikiani enää ole, ja me menehdymme erämaahan” (1. Ne. 5:2). Toisin sanoen: “Sinä veit meidät pois mukavasta kodistamme, olet lähettänyt poikamme kuolemaan ja olet kuolemaksi meille kaikille.”

Oletko koskaan ollut samankaltaisen syyttelyn uhri? Oletko koskaan tuntenut, että sinua on syytetty jostakin vaikeudesta avioliitossasi? Kuvittelisin, että luonnollinen mies Lehissä halusi vastata samoin, löytäen syitä moittia surevaa vaimoaan uskon puutteesta. Hän kuitenkin vastusti tuota kiusausta ja vastasi myötätuntoisesti ja uskoen. Tukitaanpa Lehin vastausta, koska se sisältää totuuksia, joita voimme käyttää vahvistaessamme omaa avioliittoamme ja ihmissuhteitamme

1. Ota vastuuta

Saria syytti Lehiä “näkyjen näkijäksi.” En usko, että se oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi tuolloin. Lehi olisi voinut reagoida vihastumalla tai puolustelemalla. Hänen vastauksensa kuitenkin luottamusta ja vastuullisuutta: ”Minä tiedän, että olen näkyjen näkijä” (1. Ne. 5:4). Hän jatkoi selittämällä, että näkyjensä ansiosta hän pystyi pelastamaan perheensä varmalta tuholta, vaikka heidän silloinen tilanteensa oli kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Lehi otti vastuun valinnoistaan ja päätöksistään, välttäen näin kiusauksen syyttää tai mustamaalaamalla muita.

Kokemukseni mukaan melkein kaikissa ihmissuhdeongelmissa on kaksi puolta. Joskus vastuun tasapaino on toispuoleinen, mutta aina on jotakin, mitä kumpikin osapuoli voi muuttaa parantaakseen tilannetta. Jos huomaatte, että odotatte puolisonne muuttuvan, jotta avioliittonne muuttuisi paremmaksi, saatatte joutua odottamaan pitkän aikaa. Älkää odottako toisia. Tutkikaa omaa käytöstänne, ajatuksianne ja sanojanne ja niiden vaikutusta avioliittoonne. Jos elämässänne on jotain, mitä voitte muuttaa, tehkää niin. Monet sanovat: ”Mutta se ei ole minun vikani! Miksi minun pitäisi muuttua ensin?” Mielestäni ei ole mitään väliä, kenen syytä se on; se on kuin kiistelyä siitä, miksi autonne rengas on tyhjä. Voimme väitellä koko päivän siitä, miksi rengas on tyhjentynyt, mutta siihen asti, kun se on vaihdettu, kaikki edistyminen on pysähtynyt. Ottakaa vastuu omista asioistanne ja muuttakaa niitä asioita, joita täytyy muuttaa. Itse asiassa, jos toinen osapuoli on halukas muuttumaan ja tekee aloitteen, se usein lisää toisenkin osapuolen halua noudattaa esimerkkiä ja tehdä myös muutoksia. Kuten Lehi, voimme huoimioida toisten mielipiteet ja omat päätöksemme sen sijaan, että olemme heti puolustuskannalla.

2. Ole toiveikas tulevaisuuden suhteen

Lehi huomautti vaimolleen: “Minä olen saanut lupauksen maan, ja näistä asioista minä riemuitsen” (1. Ne. 5:5). Hän oli selkeästi tietoinen heidän tilanteestaan ja että se oli vähemmän mukava kuin se, mistä he olivat nauttineet vuosien ajan Jerusalemissa. Lehi ei luultavastikaan nauttinut “telttaelämästä” yhtään sen enempää kuin Saria tai muut perheenjäsenet. Silti hän teki valinnan keskittyä tulevaan, siihen, mikä heitä odotti erämaan jälkeen. He olivat silti monien kilometrien, koettelemusten ja murheiden päässä lupauksen maasta, mutta Lehi keskittyi palkintoon. ”Vanhojen hyvien aikojen” tai sen hetkisten kärsimysten miettiminen ei tuottanut mitään tulosta, joten hän keskittyi toiveikkaaseen tulevaisuuteen.

Oletteko huomanneet, että melkein kaikki avio-ongelmat kohdistuvat menneisyyteen? Kun avioparit tulevat terapiaan, he tavallisesti kuvailevat asioita, jotka ovat tapahtuneet viime päivinä, viikkoina tai vuosina. En ole vielä tavannut avioparia, joka tulee pyytämään apua sanoen: ”Asiat ovat todella hyvin, mutta olen melko varma, että ne menevät vinoon tulevaisuudessa, joten haluaisimme keskustella tulevista ongelmistamme.” Kaunistelen tietysti tätä asiaa, mutta miettikää, mitä avio-ongelmille tapahtuisi, jos tulevaisuudelle annettaisiin yhtä paljon painoarvoa kuin menneisyydelle.

Sen sijaan että keskitytte siihen, mikä on pielessä, mitä jos olisitte toiveikkaita siitä, mikä voisi mennä hyvin tulevaisuudessa. En tarkoita, että meidän pitäisi olla välittämättä menneisyydestä tai vältellä ongelmia, jotka tarvitsevat huomiota. Tarkoitan sitä, että lieventäisimme mennyttä mielipahaa tulevaisuuden toiveilla. Jos puolisonne luonteenpiirteet eivät ole vielä halusi mukaisia, onko mitään mahdollisuuksia muutokseen? Tietysti on. Tulevaisuudessa on niin paljon ihmeellisiä mahdollisuuksia niille, jotka yrittävät parantaa elämäänsä. Jos kohtelette puolisoanne sen mukaan, millainen hän voi olla, eikä sen mukaan, millainen hän on ollut, voitte molemmat saada toivoa.

3. Luota Herraan

Lehi päätti vastauksensa Sarian nurinaan sanomalla: ”Minä tiedän, että Herra pelastaa poikani Labanin käsistä ja tuo heidät takaisin meidän luoksemme alas erämaahan” (1. Ne. 5:5). Kirjoituksissa sanotaan sitten, että Saria sai lohtua miehensä sanoista. Lehin uskon mukaisesti, hänen poikansa palasivat turvallisesti takaisin tehtävänsä täyttäneenä ja Sarian usko vahvistui hänen kuunnellessaan miehensä todistusta.

Ne, jotka tuntevat kertomuksen Nefin ja hänen veljiensä paluusta Jerusalemiin tietävät, että he kohtasivat monia vaikeuksia ja koettelemuksia. Silti, aivan alusta asti, Nefillä oli uskoa, että he voisivat suorittaa tehtävänsä. ”Ja tapahtui, että minä, Nefi, sanoin isälleni: Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Ne. 3:7). Tehtävän vaikeudesta huolimatta, Jumala antaa keinon lapsilleen saada päätökseen kaikki tehtävät, jotka he saavat Häneltä.

Miten tämä liittyy avioliittoon? No, minulla on ollut hetkiä, jolloin ajatus matkustamisesta vaarallisen erämaan halki hakemaan aikakirjoja jääräpäiseltä, murhanhimoiselta alkoholistilta, tuntuu kävelyltä puistossa verrattuna joidenkin avio-ongelmien selvittämiseen. Monien avioliittovuosien jälkeen olen oppinut, että avioliiton on tarkoitus olla haasteellista.

Muistan tuon hetken, kun sain ilmoitusta, että minun tulisi mennä naimisiin Kristynin, upean vaimoni kanssa. Vaikutelma oli täysin selkeä. Tiedän aivan varmasti, että hän oli juuri se, jonka Herra valitsi minulle. Vaikka näin onkin, avioliittomme ei ole ollut ongelmaton. Matkan varrella on ollut töyssyjä ja mustelmia. Meidän molempien on täytynyt tehdä muutoksia luonteeseemme ja käyttäytymiseemme luodaksemme sopusoinnun. Olen usein miettinyt, että vaimoni ja minä olemme monin tavoin melko erilaisia. Olen ajatellut, että avioliittomme olisi ollut paljon helpompi, jos olisimme enemmän samanlaisia. Silloin Pyhä Henki on kuiskannut minulle: “Mutta ilman noita eroavaisuuksia et olisi kasvanut läheskään niin paljoa. Kristyn on täydellinen sinulle, ei siksi, että olette niin samankaltaisia, vaan siksi, millainen sinusta tulee, kun työstät yhteensopimattomuuksianne.” Olen hyvin kiitollinen tästä tiedosta.

Avioliittonne saattaa hyvinkin olla elämänne vaikein matka. Uskon, että taivaallinen Isä haluaa avioliittojen onnistuvan. Siksi sinä olette oikeutettuja saamaan Hänen apuaan avioliiton haasteiden kohdatessa. Nefin Todistus pätee kaikkiin Jumalan käskyihin; meille annetaan keino toteuttaa Hänen käskynsä. Kun kamppailette avioliittonne pyhittämisen kanssa ja teette työtä selviytyäksenne sen haasteista, muistakaa, että olette Herran työssä. Saatte Häneltä apua, kun opitte kuuntelemaan toisianne ilman syyttelyä ja kun teillä on kärsivällisyyttä toistenne heikkouksia kohtaan. Luottakaa Häneen ja etsikää Hänen ohjaustaan; Hän auttaa teitä tiellänne menestykseen.

Tie ei ole helppo ja se tulee todennäköisesti koettelemaan rajojanne, mutta Hän auttaa teitä. Jos olette kokeneet epäonnistuneen avioliiton, älkää vaipuko epätoivoon. Taivaallisella Isällänne on suunnitelma teitä varten ja kaikki menee hyvin, kun seuraatte Hänen ohjeitaan. Sama pätee niihin, joilla ei ole vielä ollut mahdollisuutta avioitua; luottakaa Herraan ja Hänen jumalalliseen ajoitukseensa. Lehi ja hänen perheensä saapuivat lopulta luvattuun maahan. Tekin saavutatte jumalallisen kohtalonne samalla tavalla; askel askeleelta, luottaen Herraan ja taklaamalla koettelemuksenne yksi kerrallaan taivaallisen avun kera. Ette ainoastaan pääse maaliin, vaan teistä tulee enemmän taivaallisen Isänne kaltaisia, kun voitatte menestyksekkäästi kaikki vaikeutenne.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David T. Morgan ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “LDS Psychologist: 3 Scriptural Principles for a Successful Marriage”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 3 pyhien kirjoitusten periaatetta onnistuneeseen avioliittoon appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kauhulla seurasin stressin muuttavan minun normaalisti rentoa ja positiivista otettani elämään ja mieheni joutui ottamaan vastaan negatiivisuuteni ja valitusteni ryöpyn – ja se vain lisäsi syyllisyyden tunteideni kiehuvaan keitokseen.

Kerran, kun olisin todella tarvinnut miestäni, huomasin meidän kasvavassa määrin etääntyvän toisistamme, niin henkisesti kuin emotionaalisestikin. Emme kumpikaan käyttäytyneet kuten yleensä ja selviytyminen oli työntänyt taka-alalle kiusoittelun, naurun sekä spontaaniuden.

Se ei ollut mikään radikaali muutos. Molemmat rakastimme vielä toisiamme. Molemmat nautimme edelleen elämästämme ja avioliitostamme. Mutta kaikessa tuntui olevan jotain, joka hiersi minua. Kaikki pienet ärsyttävät tavat, unohtuneet likaiset astiat tai mikä tahansa poikkeama siitä kuinka avioliittomme minun mielestäni piti toimia, vaivasivat minua.

Kunnes aloitin pienen kokeilun ja löysin yhden lauseen, joka muutti avioliittoni. Aloin pelata pientä peliä itsekseni; milloin ikinä aloin hermostua tai turhautua mieheeni, kerroin itselleni yhden asian, jota arvostin hänessä. Se oli alkuun kankeaa enkä aina onnistunut siinä, mutta kehitin pian itselleni tavan keskittyä siihen kaikkeen hyvään, jota hän elämääni tuo – enkä vain niihin ylimääräisiin tiskeihin tai pyykkikasaan.

Mutta minusta alkoi varsin nopeasti tuntua, ettei se riittänyt. Minun tarvitsi kertoa miehelleni ne syyt miksi rakastin häntä ja miksi valitsin rakastaa häntä joka päivä. Silloin törmäsin lauseeseen, joka muutti kohdallani kaiken: ”Tiedätkö yhden niistä syistä, miksi rakastan sinua? Esimerkiksi…” – ja sen loputtomat muunnelmat. Mieheni ei ole kaikkein tunteellisin ihminen tällä pallolla – yksi syy miksi rakastan häntä – joten olin huolissani hänen reaktiostaan tätä uutta tapaani kohtaan. Mutta hämmästyksekseni tuo lause ei koskaan tuntunut kiusalliselta tai pakotetulta. Pitkin päivää ja viikkoa, aloin muistella hyviä hetkiä, kiinnittää huomiota epäitsekkäisiin tekoihin ja huomata uusia ominaisuuksia miehessäni. Olipa se sitten jokin pieni oikku, joka sai minut hymyilemään, tai jotain hengellistä ja syvällistä, minä nyt tietoisesti huomioin nämä luonteenpiirteet ja mieheni ymmärsi, miksi rakastin häntä – aamusta iltaan, elämän töyssyissä ja tyynellä, kun nauroimme ja jopa kun itkimme yhdessä.

Tämä syvempi ymmärrys tästä merkittävästä ihmisestä, jonka kanssa olen mennyt naimisiin, ja vieläkin parempi ymmärrys asioista, jotka jäävät huomiotta arjen touhuissa, ovat saaneet aikaan sen, että ne pienet, toisen kanssa elämisestä aiheutuvat, ärsyttävät asiat eivät ärsytä minua. Odotukset siitä millaisia meidän tai avioliittomme pitäisi olla, eivät vaivaa minua enää. Odotusten sijaan huomaan keskittyväni nyt hetkiin; tarrautuen noihin yksinkertaisiin ja odottamattomiin hetkiin, jotka tekevät avioliitostamme seikkailun.

Kokonaiskuvaa katsoessa, mikään ei ole muuttunut avioliitossamme. Eroavaisuudet, paineet, taloudellinen tilanne ja muut, ne ovat edelleen kaikki siellä. Mutta minun kuvassani kaikki on muuttunut. Kuukausien ajan panostin tietoisesti käyttääkseni tuota lausetta päivittäin, mutta nyt keskityn kertomaan siitä hyvästä, milloin ikinä se juolahtaa mieleeni. Ja minun on pakko sanoa: sitä hyvää on niin paljon. Mieheni on uskomaton, avioliittoni on uskomaton ja haastava ja hauska ja ihmeellinen ja odottamaton. Olen vain iloinen, että nyt näen kuvan, jonka kautta huomaan sen ja kauneuden jokaisessa hetkessä.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Danielle B.Wagner ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”One Phrase That Transformed My Marriage”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Lause, joka muutti avioliittoni appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Minulla on tavoitteena mennä naimisiin henkilön kanssa, joka kuuluu samaan kirkkoon kuin minä, ja ajattelee evankeliumista samalla tavalla.

Muissa uskontokunnissa ja niiden ulkopuolella on paljon hyviä miehiä. Saattaisin hyvinkin rakastua johonkin sellaiseen. Sen verran olen kuitenkin elämässäni oppinut, että tiedän rakastumisen olevan yksinään huono pohja avioliitolle. Avioliiton onnistumiseksi vaaditaan yhteisiä tavoitteita, samanlaiset arvot ja yhteinen elämäntyyli.

Yksi tärkeimmistä tavoitteistani elämässä on seurata Jeesuksen esimerkkiä ja päästä takaisin Taivaan Isän luokse. En usko, että avioliitto tai vakava parisuhde toimisi sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole tuota samaa tavoitetta. En usko, että iloitsisin lasten kasvatuksesta kovinkaan paljoa, jos lasten isä opettaisi heille täysin omastani poikkeavaa maailmankuvaa. En usko, että jaksaisin käydä kirkossa kovin aktiivisesti, jos kotonani oleva mies jäisi sunnuntaiaamuisin kotiin nukkumaan.

Lisäksi uskon kirkkomme oppiin iankaikkisesta avioliitosta. Mikäli mies ja nainen vihitään temppelissä ajaksi ja iankaikkisuudeksi, heidän liittonsa voi jatkua vielä kuoleman jälkeenkin ja perhe voi olla ikuisesti yhdessä. Haluan mennä temppelissä naimisiin, eikä tämä onnistu muun kuin temppelikelpoisen mormonimiehen kanssa.

Toisaalta en etsi miehekseni ”supermormonia”, joka ei koskaan kyseenalaista uskoaan ja joka tekee aina kaiken täydellisesti ja venyy joka paikkaan kirkossa, koska en itsekään ole sellainen. Etsin epätäydellistä mormonimiestä, jonka kanssa voin yhdessä nauttia elämän ylä- ja alamäistä ja jonka kanssa suunta on ylöspäin.

Listani ominaisuuksista, joita toivoisin tulevalla aviomiehelläni olevan, on pitkä: hän saisi olla komea, pitää ruoanlaitosta, ymmärtää partioharrastustani, osata lohduttaa minua vaikeimpina päivinäni ja kohdella minua hyvin. Yhteiset arvot ja samanlainen maailmankatsomus ovat kuitenkin listan kärkipäässä, enkä niistä suostu tinkimään.

Susanna Koivisto on Kysy mormonilta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Haluan naimisiin mormonin kanssa – syy, miksi olen asettanut itselleni kriteerin puolison valintaan appeared first on SeuraaKristusta.fi.

En ole naimisissa ja isäni, yli kolmenkymmenen avioliittovuoden kokemuksella, vuodatti viisauttaan vastaanottavaiseen mieleeni. Yritin sisäistää kaikki neuvot mitkä vain pystyin. Olen kuullut paljon huonoja avioliittokertomuksia, joten nämä neuvot vaikuttivat mittaamattoman arvokkailta.

Mikä vaikutti minuun kaikkea muuta enemmän, oli se seikka, että vanhempani olivat käyneet tiettyjä keskusteluja ennen naimisiinmenoaan. Isäni selitti kuinka se oli tehnyt heidän avioliitostaan vankemman. Tämä sai minut uteliaaksi ja aloin pohtia oliko muillakin ihmisillä ollut samanlaisia kokemuksia.

Mielipidekysely

Uteliaisuudestani johtuen halusin tietää mitä keskusteluja ihmisten tulisi käydä. Joten, milleniaali kun olen, tein mielipidekyselyn Googleen. Julkaisin sen netissä ja pyysin ihmisiä vastaamaan rehellisesti. Kysyin heiltä mitä keskusteluja pitäisi ennen naimisiinmenoa käydä ja sain melkoisen monia vastauksia.

Huomasin joitain kaavamaisuuksia tämän kyselyni vastauksissa. Monet vastaajista antoivat saman neuvon. Heidän vastauksensa voi vaikuttaa ”No, niin tietysti!” -tyyppisiltä, mutta he selittivät myös, miksi he antoivat heidän neuvonsa. Heidän selityksensä antavat heidän näkökulmilleen sitäkin enemmän vahvuutta.

Nämä eivät ole minun neuvojani. En ole naimisissa, joten en oikeastaan ole oikea tyyppi antamaan avioliittoneuvoja. Sen sijaan nämä neuvot tulevat ihmisiltä, jotka vastasivat kyselyyni. Jos olet aikeissa mennä naimisiin, kiinnitä näihin huomiota. Saatat oppia jotain. Jos olet jo naimisissa, kiinnitä näihin vieläkin tarkempaa huomiota. Tulet varmuudella löytämään joitain viisauden jyväsiä.

Ennen naimisiinmenoa

Tavoitteet ja odotukset

Huomasin kyselyn vastauksissa tiettyjä kaavamaisuuksia. Vaikuttaa siltä, että henkilökohtaiset odotukset ja tavoitteet ovat kaksi asiaa, joista tulisi puhua ennen kuin pari menee naimisiin.

Monien kyselyni vastausten mukaan ihmisten pitäisi arvioida heidän yksilöllisiä odotuksiaan ennen kuin he menevät naimisiin. Tämä pitää sisällään odotukset intiimiyden, rahankäytön, perhetraditioiden ja jopa kotitöiden suhteen. Tämän pitäisi myös auttaa molempia osapuolia ”heräämään todellisuuteen”.

Odotusten valvominen on tärkeää, sillä ”yksinkertaiset väärinymmärrykset voivat saada aikaan huomattavia esteitä avioliitossa ja ne kumpuavat usein samasta lähteestä: täyttymättömistä odotuksista”. Keskusteleminen siitä, mitä odotatte avioliitolta voi auttaa sinua ja kumppaniasi saavuttamaan yhteisymmärryksen yhteisestä tulevaisuudestanne. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta se auttaa vähentämään avioliiton karikkoja.

Parien pitäisi istua alas yhdessä ja keskustella siitä, mitä he odottavat toisiltaan ja mitä he odottavat elämältä. Tämä saattaa olla jokseenkin kiusallista (erityisesti kun puhutaan seksistä), mutta se on tarpeen. Monet kyselyyn vastanneista kertoivat kuinka seksistä pitäisi ehdottomasti puhua ennen avioliittoa. He sanoivat sen auttavan ”sen pyhän luonteen suhteen sekä välttämään hämmennystä ja ongelmia”.

Kun pari ymmärtää, mitä he molemmat odottavat, he voivat sitten puhua tavoitteistaan. Tämä pitää sisällään avioliiton sisäiset tavoitteet (rahalliset tavoitteet, minne asettua asumaan, uskonnolliset tavoitteet jne.) ja sen pitäisi myös pitää sisällään henkilökohtaiset tavoitteet. Pitäen odotuksensa mielessä, he voivat muodostaa tavoitteensa yhdessä.

Molempien pitäisi tietää haluaako toinen jäädä kotiin ja olla kokoaikainen vanhempi, palata takaisin kouluun, rakentaa ammatillista uraa vai muodostaa yhdistelmän kaikista kolmesta. Tämä auttaa paria pysymään samalla sivulla. Näiden keskustelujen käyminen ennen naimisiinmenoa auttaa heitä valmistautumaan, jotta he ”osaavat käsitellä vaikeita asioita ja olemaan yllättymättä tärkeistä asioista, joita he tulevaisuudessa kohtaavat”. (Nimetön vastaaja)

Presidentti Monson antoi tunnustusta sille suunnattomalle vaikutukselle, joka hänen rakkaan Francesin tuella hänelle oli. Hän sanoi: ”Ei ole ketään hänen kaltaistaan – ehdottomasti ei ketään.” He selkeästikin tiesivät ja ymmärsivät toistensa henkilökohtaiset tavoitteet ja tärkeysjärjestyksen.

Lapset

Toinen keskustelun arvoinen aihe on lapset. Ensinnäkin, teidän täytyy keskustella siitä milloin ja montako lasta te molemmat haluatte. Yksi vastaajista sanoi, että hänen ”odotuksensa oli, että lapsia hankittaisiin heti, mutta nainen ei ajatellutkaan samoin”. Voi olla turhauttavaa olla eri mieltä tämän asian saralla. Asiasta keskusteleminen etukäteen valmistaa teitä molempia pääsemään päätökseen.

On myös hyvä puhua lasten kasvattamisesta. Yksi vanhempi saattaa olla komentavampi ja toinen taas sallivampi. Tämänkaltainen epäsuhde saattaa vaikuttaa perheeseen suurestikin, sillä se voi aiheuttaa riitasointuja. Puhukaa siitä, sillä ”ne piirteet, jotka saavat meidät rakastumaan toisiimme ihmisinä, eivät välttämättä aina saa meitä rakastumaan toisiimme vanhempina”.

Näiden kysymysten tiimoilta meidän kaikkien, niin sinkkujen kuin naimisissa olevienkin, tulisi muistaa vanhin Andersonin opetus: ”päätös siitä, kuinka monta lasta perheeseen tulee ja milloin, on aviomiehen ja vaimon sekä Herran välinen asia. Meidän ei pidä tuomita toisiamme tässä asiassa.”

Arkaluonteisemmat aiheet

Nämä keskustelut voivat olla arempia. Nämä ovat niitä ”luurankoja kaapissa” ja asioita, jotka jo luonteensa vuoksi tekevät avioelämästä vaikeampaa. Kyselyyni vastanneilla oli melkoisesti sanottavaa tästä aiheesta. Yksi sanoi:

”Ole avoin ja täysin rehellinen kaapissasi lymyävistä luurangoista, jotka saattavat tulla esiin myöhemmin. Et haluaisi itsekään mennä naimisiin ja sitten kuukausien tai vuosien päästä saada tietää mielenterveysongelmista, joiden kanssa kumppanisi on kamppaillut tai kamppailee edelleen tai riippuvuudesta, joka on nykyäänkin läsnä heidän elämässään.”

Tämä on hyvin vakava asia. Meille avioliitto on iankaikkinen sitoumus. Sen vuoksi meidän pitäisi varoa pitämästä salassa asioita, jotka vaikuttavat puolisoomme. Meidän täytyy avoimesti jakaa asioita itsestämme ja odottaa heidän tekevän samoin. Tämä voi tarkoittaa sitä, että kerromme mielenterveysongelmista, terveyshuolista tai riippuvuuksista, joiden kanssa kamppailemme. Tämä voi tarkoittaa sitä, että kumppanimme paljastaa meille jotain sellaista.

On siis tärkeä muistaa, mitä toinen vastaaja sanoi: ”Puhukaa kaikesta ja olkaa valmiita pettymyksiin, jotka vaativat ehdotonta rakkautta.” Mitä ikinä hän kanssasi jakaakaan, älä tuomitse tai lannista häntä. Rakasta häntä kuten Kristus rakastaisi.

Ihanteellisinta olisi, että nämä keskustelut käytäisiin ennen naimisiinmenoa. Ne voidaan käydä jälkeenpäinkin, mutta kuvittelisin niiden käyvän vaikeammiksi ajan kuluessa. Ennen naimisiinmenoa voit päättää parisuhteen, jos luurangot ovat liian suuria nujerrettaviksi tai teillä on aikaa nujertaa ne yhdessä ennen kuin solmitte liittoja. Näiden keskustelujen käyminen voi auttaa välttämään monia vaikeita kiistoja tai aviollisia ristiriitoja.

On myös hyvä tietää, ettei aivan kaikkea tarvitse jakaa. En kehottaisi sinua kaatamaan pahaa-aavistamattoman rakkaasi niskaan kertaheitolla joka ikistä synkkää tekoa, jonka elämäsi aikana olet tehnyt. Joskus se saattaa aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyvää. Rohkaisisin sinua kuitenkin etsimään Hengen johdatusta. Se kertoo sinulle mitä – ja kenties sitäkin tärkeämmin milloin – kertoa noista epämiellyttävistä asioista.

Stressitekijät

Tämä on vähän sellainen ”kaikki muut asiat” -aihe. Se vaihtelee ”pahimmasta mahdollisesta, kuten suuren velan pois maksamisesta, läheisen kuolemasta tai lääketieteellisestä ongelmasta” aina rakastavaan kielenkäyttöön ja APPIVANHEMPIIN!

Nämä keskustelut ovat aivan yhtä tärkeitä kuin aiemminkin mainitsemani. Nämä pitävät sisällään pieniä stressitekijöitä, jotka voivat kasaantua ja uhata repiä teidät erilleen. Ottakaa selvää siitä kuinka kumpikin teistä käsittelee stressiä, riitoja tai väärinymmärryksiä. Keksikää parhaat tavat päästä samalle aallonpituudelle mahdollisimman nopeasti. Ottakaa selvää siitä, mikä toimii teidän parisuhteessanne.

Teidän pitäisi myös keskustella asioista, joiden ette ajattele koskaan tapahtuvan teille, kuten hätätapaukset perheessä. Isäni joutui lento-onnettomuuteen, kun olin vielä vauva. Olen varma, etteivät vanhempani ajatelleet sellaisen koskaan tapahtuvan heille. Keskustelkaa parina ”mitä jos” -tilanteista, mutta älkää antako niiden synkistää positiivisuuttanne ja optimismianne. Laatikaa tarvittavat hätäsuunnitelmat ja jatkakaa sitten eteenpäin.

Appivanhemmilla voi olla valtava vaikutus avioliittoon. Olen nähnyt appivanhempien vaikuttavan minun vanhempiini, perheeseemme ja ystäviini heidän avioliitoissaan. Jos asiasta ei puhuta, siitä todennäköisesti kehittyy huolenaihe jommallekummalle osapuolelle.

Eräs Psychology Todayn artikkeli osui naulan kantaan. Se kuvaili sitä kuinka miehet ja naiset saattavat tuntea ristiriitaista lojaaliutta, kun heidät asetetaan vanhempiensa ja puolisonsa väliin. Meidän pitää tukea ja puolustaa puolisoamme, jopa omaa perhettämme vastaan. Kirkossa me uskomme, että meidän tulee ”jättää isämme ja äitimme” (Matt. 19:5) ja pysyä liittokumppanimme rinnalla.

Miksi

Yleisin kaava, jonka huomasin kyselyni vastauksissa, oli monien vastaajien antama lyhyt selitys sille, miksi meidän pitäisi käydä näitä keskusteluja. Useimmat heistä sanoivat, että se loi ennakkoasetelman avoimuudelle. He kertoivat, että keskinäinen avoimuus on auttanut heitä voittamaan monia haasteita. On helppo ymmärtää kuinka kyky kommunikoida avoimesti voi rakentaa vahvan avioliiton.

”Hän tulee olemaan sinun uusi paras ystäväsi ikuisesti.”

Kuten tämä lainaus eräältä vastaajalta auttaa meitä muistamaan, tämän avioliittojutun on tarkoitus kestää ikuisesti. Sen lisäksi, sen on tarkoitus olla miellyttävää. Avoimuus on avain. Se auttaa rakentamaan tuota ystävyyttä, joka on niin tärkeää.

Yksi avioliiton parhaista puolista on se tosiasia, että se voidaan tehdä kestämään pahimmatkin vastoinkäymiset. Jos sinulla ei ole loistavaa aviosuhdetta, voit rakentaa sellaisen. Jos et ole avoin puolisollesi, voit aloittaa tänään. Kaikki kyselyyni vastanneet vastasivat optimistiseen sävyyn. Se sai minut uskomaan, että huolimatta keskusteluista, jotka joko käytiin tai joita ei käyty ennen naimisiinmenoa, kaikki menee kyllä parhain päin.

Alkakaa puhua

Olitpa mennyt naimisiin vasta hiljattain tai tuhat vuotta sitten, kaikilla meillä on vara parantaa kommunikointiamme avioliitossamme. Kaikki alkaa siitä, että olemme avoimia ja alamme puhua. Me kaikki varmastikin nauttisimme siitä vahvistuneesta yhteydestä, joka on tulosta paremmasta kommunikoinnista.

Artikkelin on kirjoittanut Justin Lewis ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Asioita, joista keskustella ennen naimisiinmenoa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Äskettäisessä podcastissa Angilyn ja Nate Bagleyn kanssa Hanks, joka on kirkon sosiaalityöntekijä ja psykoterapeutti, selitti mitä epävanhurskas hallitseminen on ja miten se voi vahingoittaa avioliittoja.

Mutta mitä epävanhurskas hallitseminen on ja miten voimme tunnistaa sen avioliitoissamme? Tätä havainnollistaakseen Hanks kertoi kolme tapaa, miten voit hallita epävanhurskaasti huomaamattasi.

1. Päätösten tekeminen neuvottelematta puolison kanssa

“Olen nähnyt paljon sitä, että taloudellisia tai työllisyyteen liittyviä päätöksiä tehdään neuvottelematta puolison kanssa,” Hanks selittää. ”Uuden työn vastaanottaminen, joka vaatii perhettä muuttamaan, ei ole asia, josta voi vain ilmoittaa puolisolle.”

Kirkko on neuvonut, että jäsenet tekisivät tällaiset päätökset yhdessä perheneuvostoissa, jotta näin suuria päätöksiä ei jätettäisi vain yhden puolison päätettäväksi.

“Perheneuvosto on yksi kirkon perusasioita,” Perheemme: Käytännön opas evankeliumikeskeisen kodin rakentamiseen -kirjasessa sanotaan: ”Isän ja äidin johdolla tämä neuvosto voi kokoontua keskustelemaan perheen ongelmista ja talousasioista, tekemään suunnitelmia, tukemaan ja vahvistamaan perheenjäseniä ja rukoilemaan toistensa ja perheensä puolesta.”

Sen sijaan, että toinen puoliso tekisi kaikki päätökset, meidän pitäisi ottaa perheemme mukaan päätöksentekoon epävanhurskaan hallitsemisen välttämiseksi.

2. Vihan käyttäminen toisten hallitsemisessa

“Se, että on vihainen, ei ole paha asia,” Hanks sanoo. ”Haluan erottaa tehdä eron vihaisten ajatusten ja tunteiden ja vihaisen käyttäytymisen välille. … Voit sanoa: ’Olen vihainen.’ Mutta kun panettelet jotakuta, on hyvä kysyä itseltäsi: ’Voiko tuo toinen henkilö tuntea olonsa hyväksi tällaisessa vuorovaikutuksessa?’”

Nimittely, vähättely ja muut vihamieliset teot voivat tuhota avioliittoja ja aiheuttaa sen, että toisten motivoimiseen käytetään pelkoa rakkauden sijaan, mikä on varma merkki epävanhurskaasta hallitsemisesta, Hanks sanoo.

Puheessaan lokakuun 2007 yleiskonferenssissa presidentti Gordon B. Hinckley sanoi seuraavaa vihastumisesta ja siitä, miten vihaisten tekojen poistaminen kanssakäymisestä voi vaikuttaa avioliittoihin:

“Pyydän teitä hallitsemaan mielenne, pukemaan kasvoillenne hymyn, joka pyyhkii pois vihan; puhumaan rakkauden ja rauhan, arvostuksen ja kunnioituksen sanoin. Jos teette niin, teidän ei tarvitse katua elämässänne. Avioliittonne ja perhesuhteenne säilyvät.” (”Sävyisyys”, Gordon B. Hinckley, 2007)

3. Hierarkiarakenteet

Podcastissa Hanks kuvailee kahdenlaista yhteiskunnallista rakennetta – hierarkioihin ja kumppanuuteen perustuvia – ja miten ne liittyvät perheisiin.

Hierarkkista yhteiskuntaa hallitsee valta-aseman ja arvon perusteella se, joka on vahvempi, nopeampi, joka hankkii eniten rahaa jne. Tällaisissa yhteiskunnissa naisia ei useinkaan arvosteta ja itse asiassa kaikkea, mikä liittyy naisiin, pidetään heikkona, erityisesti hoivaamista.

Kumppanuuteen perustuvassa yhteiskunnassa taas miehiä ja naisia arvostetaan yhtä paljon ja kaikki osallistuvat hoivaamiseen. Tällaisissa yhteiskunnissa kaikki perustuu suhteisiin, ei asemaan.

“Tätä voidaan soveltaa perheisiin ja perheidemme organisoimiseen,” Hanks selittää. ”Perustuuko perheemme valta-asemaan vai suhteisiin? Ja kun toimit suhteessa, joka perustuu yhteyteen, epävanhurskasta hallitsemista tapahtuu paljon vähemmän, koska välität yhteydestä, et asemastasi.”

Puhuessaan pappeudesta Vanhin H. Burke Peterson teki selväksi että:

”Miehet eivät ole naisten yläpuolella. Kuitenkin joissakin asioissa annamme ymmärtää niin. Se, että miehillä on pappeus ja hän johtaa kotona sekä kirkon organisaatiossa, ei tee hänestä millään tavalla ylempää olentoa. Pappeus on jumalallinen valtuus ja velvollisuus, jonka tehtävä täyttyy vain silloin, kun miehen vierellä on uskollinen ja onnellinen vaimo. Huomaa, että sanalla ’onnellinen’ kuvaillaan vaimoa.”

Alkuperäinen artikkeli on   julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”3 Ways Men and Women Exercise Unrighteous Dominion in Their Marriages Without Realizing It”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 3 tapaa, miten miehet ja naiset hallitsevat epävanhurskaasti avioliitoissaan tajuamatta sitä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Aloimme tutustua toisiimme asuessamme eri puolilla maata ja aloin todella pitää hänestä. Kun ehdotin, että lentäisin vierailulle hänen luokseen, sain puhelinsoiton, joka särki sydämeni. Hän sanoi ymmärtävänsä, jos en halunnut tulla, enkä tiennyt, mitä vastata. Kaikki, mitä tiesin tuosta miehestä puoli minuuttia sitten, veti minua puoleensa. Hän oli älykäs ja huomaavainen ja mielenkiintoinen ja komea ja hyvä. Uskon sovituksen voimaan, enkä halunnut hänen ajattelevan, että juuri tämä kamppailu olisi tehnyt hänestä automaattisesti kelvottoman viettämään aikaa kanssani. Se olisi ollut minusta tekopyhää, mutta tuntui myös idioottimaiselta siirrolta tietää tuollainen asia henkilöstä ja silti lentää tuhansien kilometrien päähän häntä tapaamaan.

Suljin puhelimen sanoen, että mietin asiaa.

Pyhän Hengen ohjausta

En nukkunut tuona yönä, enkä seuraavinakaan. En tiennyt ollenkaan, mitä minun pitäisi tehdä. Vasta seuraavana sunnuntaina vaarnakonferenssissa asiat tulivat selkeämmiksi. Konferenssissa oli monia hyviä puhujia, mutta kenelläkään ei tuntunut olevan varteenotettavaa sanomaa minulle. Sitten, kun toiseksi viimeinen puhuja oli lopettelemassa, hän mainitsi puheessaan pornografian. Hän puhui siitä vain parin lauseen verran, mutta sanoi uskovansa, että siitä voi päästä eroon. Sitten viimeinen puhuja nousi korokkeelle. Hän sanoi, että oli valmistanut puheen, mutta halusi sen sijaan jatkaa puhumista pornografiasta ja miten Kristuksen sovituksen avulla tämä tuskallinen asia, joka koskee monia, voitaisiin todella jättää menneisyyteen. Pyhä Henki oli todella vahva ja tiesin, että voisin lentää vierailulle ystäväni luokse.

Hänestä tuli enemmän kuin ystäväni pian saapumiseni jälkeen. Olimme täysin samalla aaltopituudella ja tunsin oloni todella mukavaksi ja turvalliseksi hänen kanssaan. Voimme jutella mistä tahansa ja kaikki hänessä teki minuun suuren vaikutuksen. Hän palveli jatkuvasti perheensä jäseniä ja kaikki tapaamani ystävät vetivät minut sivuun kertoakseen, miten paljon hän innoitti heitä tai auttoi vaikeassa tilanteessa tai oli aina paikalla, kun he tarvitsivat häntä. En voinut millään käsittää sitä tosiasiaa, että tuo upea henkilö ja tuo kamala krooninen käyttäytymismalli voisi olla samassa olennossa.

Tiedättehän sen ilmiön, kun kuulette sanan, jota ette ole koskaan aikaisemmin kuulleet ja sitten yhtäkkiä kuulette ja näette sitä eri paikoissa viikon aikana? Sama asia tapahtuu, kun alat seurustella riippuvuudesta sellaisen henkilön kanssa, jolla on riippuvuus. Olin niin onnellinen hänen kanssaan ja kuitenkin seuraavina kuukausina tuntui siltä, että kaikki kuulemani kertomukset koskivat sitä, miten se ja se oli eroamassa riippuvuuden takia tai miten joku oli pettänyt puolisoaan kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen. Muistan erityisesti kuulleeni erään naisen juhlissa sanovan: ”Jos tyttäreni seurustelisi sellaisen miehen kanssa, joka on riippuvainen pornografiasta, en välittäisi siitä, miten mukava hän on. Kehottaisin häntä juoksemaan karkuun.”

Samaan aikaan olin rakastumassa tuohon mieheen tavalla, joka oli täysin erilaista kuin pelkkä ihastuminen. Tuntui vain niin itsestään selvältä, että meidän pitäisi olla yhdessä ja kaikki tuntui niin oikealta. Hän huolehti minusta ja tuki minua kaikissa pyrkimyksissäni. Lähetimme hengellisiä ajatuksia toisillemme joka päivä, vaikka olimme niin kaukana toisistamme, enkä voinut muuta kuin uskoa häneen. Mutta päässäni kuului tuon tuntemattoman naisen ääni, joka sanoi, että millään ei ole väliä ja että minun pitäisi juosta.

Tuo ääni kuului yhä päässäni, kun suhteemme alkoi kehittyä vakavammaksi siinä mielessä, että suunnittelimme meneillään olevaa elämää yhdessä. Hän sanoi, että hänestä tuntui tärkeältä kertoa minulle aivan kaikki, jotta voisimme olla täysin avoimia toisillemme ja pieni osa minusta ajatteli: ”Ehkä en halua tietää.” Mutta hän vaati sitä ja kun hän kertoi minulle kaikessa laajuudessaan kaiken menneistä rikkomuksistaan, olin vielä entistäkin enemmän tolaltani. Lopetin keskustelun, menin huoneeseeni ja vain itkin. En ole koskaan elämäni aikana itkenyt sillä tavalla. Rukoilin ääneen ja olin niin hämilläni ja tunsin itseni sairaaksi, mutta kun aloin rauhoittua huomasin, että outoa kyllä, uskoin yhä häneen. En ymmärtänyt miksi, mutta sain niin voimakkaan hengellisen vaikutelman, että kaikki hänessä olevat hyvät asiat olivat silti aitoja ja tosia.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja menin ulos katsomaan auringonnousua. Yritin päättää, mitä minun pitäisi tehdä. Nämä uudet tiedot olivat pahempia, kuin olin kuvitellut ja minusta tuntui, että jos menisin hänen kanssaan naimisiin, minulle olisi vain oikein, jos hän jonakin päivänä pettäisi minua tai jotain. Aivan kuin mikä tahansa tuleva katastrofi avioliitossamme, tietäen, mitä tiesin nyt, olisi väistämätön ja olisin tyhmä, jos en olisi tiennyt sen olevan edessä.

Aloin lukea satunnaista konferenssipuhetta etsien ohjausta ja lukemassani lauseessa sanottiin selkeästi, että meidän ei tulisi väheksyä ketään menneisyydessä tapahtuneen synnin, eikä etenkään pornografian takia. Kaikista niistä puheista, joista olisin voinut valita, tämä tuli esille. Tuohon pisteeseen asti tunsin, kuin olisin kuullut äänten kuoron kieltävän minua jatkamasta ja ne kummasti kuulostivat tuolta naiselta, jonka mielestä minun pitäisi juosta, mutta sitten ymmärsin: jos jättäisin pois kaiken sen, mitä muut sanoisivat tässä tilanteessa, jättäisin huomiotta satunnaisten ihmisten neuvot ja ratkaisu olisi vain minun ja Herran välinen, mihin johtopäätökseen päätyisin?

“Uskon häneen ja uskon, että Herra voi edelleen auttaa häntä selviytymään tästä.”

Kun asia jäi vain minun ja Herran väliseksi, tiesin, että kaikki menee hyvin. Pyhä Henki oli opastanut minua jo niin monin tavoin tähän mennessä, että en voinut enää epäillä, etteikö se jatkuisi. Siihen mennessä, kun rakastamani mies heräsi ja etsi minut käsiinsä, olin kunnossa. Olin melkein valmis antamaan täysin anteeksi hänen menneisyytensä ja olin silti toiveikas meidän tulevaisuutemme suhteen.

Riippuvuus on vankila

Minulla oli joitakin perustavanlaatuisia väärinkäsityksiä pornografiariippuvuudesta. Olimme sopineet viikoittaisesta tilivelvollisuusjärjestelmästä. Hän lähetti kuvankaappauksen käyttämästään jäljityssovelluksesta ja minä kerroin hänelle, miten ylpeä olin hänen edistyksestään, koska se oli totta. Mutta joka kerta, kun hän oli repsahtanut ja laskuri oli taas nollassa, tunsin itseni täysin petetyksi. Tässä väärinkäsitykseni tulee kuvaan. Luulin, että pornografiariippuvuus liittyi vain seksiin ja läheisyyteen, joten en voinut ymmärtää, miten hän saattoi kääntyä minun sijastani tuon kamalan asian puoleen, vaikka meillä oli niin hyvä yhteys, vaikka olimmekin suurimmaksi osaksi etäsuhteessa? Luulin, että jatkuva palaaminen pornografiaan oli jonkinlaista syvää perversiota. Vaikka ymmärsin, että riippuvaisuus aiheuttaa sen, että ei pysty hallitsemaan itseään, luulin, että jos hän vain rakastaisi minua enemmän, hänen ei tarvitsisi palata sen pariin.

Sitten eräänä yönä, noin kahden tai kolmen aikaan, säpsähdin hereille ja tunsin pelkoa. Olin yhtäkkiä tietoinen, että tämä mieheni oli suuressa vaarassa. En tiedä, mistä tuo tunne tuli, mutta se oli niin todellista. Aivan kuin olisin kuullut hänen äänensä kutsuvan minua palavasta rakennuksesta. Ajattelin, että ehkä hän oli ollut auto-onnettomuudessa, että hän oli jumissa autonromun sisällä jossakin tien varressa. Menin paniikkiin. Aioin yrittää soittaa hänelle tai ehkä minun olisi pitänyt soittaa hänen vanhemmilleen. En tiennyt, mitä tehdä, mutta lopulta aloin rauhoittua ja ajatus siitä, että olisi hullua soittaa keskellä yötä tiedustellakseni onko kaikki hyvin, hälvensi sen aiemmin tuntemani hädän tunteen.

Seuraavana aamuna soitin hänelle ja kysyin, mitä edellisenä yönä oli tapahtunut. Hän kertoi hiljaa, että oli sortunut uudelleen. Me tajusimme, että se oli tapahtunut juuri siihen aikaan, kun olin säpsähtänyt hereille Hengen vaikutuksesta tuhansien mailien päässä. Yhtäkkiä hänen avunhuudossaan pimeässä oli järkeä. Ensimmäistä kertaa tajusin, että hänen riippuvuutensa oli vankila. Se oli kirjaimellisesti palava rakennus, jossa hän ei halunnut olla vaan josta hän yritti paeta. Sillä ei ollut mitään tekemistä minun kanssani.

Opin sen, että pornografiariippuvuudessa on enemmän kyse kemikaaleista ja selviytymisestä kuin seksistä. Hän oli asettanut kaavan aivoihinsa hyvin nuorena teininä, jotta hyvien tuntemusten ryöppy (kemikaalien vapautuminen), joita nämä kuvat saivat aikaan, auttaisivat häntä lievittämään ei vain tyydyttämättömän seksuaalisen halun, vaan myös yksinäisyyden, tylsyyden, stressin ja riittämättömyyden tunteita; tunteita, joita meillä kaikilla on ja joihin haluamme lievitystä. Siitä tuli selviytymiskeino melkein mihin tahansa asiaan ja sitten siitä tuli tapa. Kun siihen lisätään häpeän tunne, jatkuva epäonnistuminen sen lopettamisessa ja jatkuva paholaisen ääni kuiskaamassa, että hän ei koskaan onnistuisi, ennen pitkää hän oli vyötäisiään myöten juoksuhiekassa ilman keinoa päästä pois.

Mutta ulospääsytie oli olemassa. Toinen tärkeä asia, jonka opin seurustellessani tämän mahtavan henkilön kanssa oli, että olin rajoittanut sovituksen voimaa omassa mielessäni. Uskoin, että Jeesuksen Kristuksen uhraus meidän puolestamme oli ääretön ja samaan hengenvetoon ajattelin usein: ”Joo, mutta tämä on liikaa” tai ”Onnistuuko riippuvuudesta toipuminen oikeastaan ikinä”?

Niin usein toivoin, että tämä asia ei olisi koskaan ollut osa hänen elämäänsä. Hän oli niin täydellinen minulle. Voi kun tuota toista juttua ei olisi koskaan tapahtunut.

Sitten eräänä päivänä, kun olin tekemässä lähtöselvitystä lentokentällä, virkailija sanoi: ”Sinun olisi pitänyt tulostaa tarkistuskorttisi kotona.” Sanoin: ”Anteeksi, minulla ei ole tulostinta” ja hän tokaisi takaisin: ”Silti, sinun on tarkoitus tulostaa se itse.” Jatkoin anteeksipyytelyä, mutta sanoin mitä tahansa, hän vastasi: ”Niin, mutta sinun olisi pitänyt!” ”Mutta en tehnyt sitä.” ”Mutta sinun OLISI PITÄNYT.” Tunsin itseni avuttomaksi ja sillä hetkellä ymmärsin, että toivomalla, että jokin asia olisi tapahtunut eri tavalla, ei saataisi aikaan mitään tuloksia. Vaikka kuinka toivoin, että tämän miehen menneisyys (kun en ollut edes kuvioissa) olisi ollut erilainen, sillä ei ollut mitään merkitystä. Menneisyys on mennyttä. Voit vain kulkea eteenpäin siitä, missä nyt olet ja pyrkiä parempaan ja pyytää osaksesi Jeesuksen Kristuksen armoa joka päivä.

Riippuvuudesta toipuminen

Minusta tuli hänen kumppaninsa toipumisprosessissa ja lopulta ”päivät viimeisimmästä tapauksesta”-luku alkoi kasvaa ja kasvaa. Hän sai temppelisuosituksensa takaisin ja meidät voitiin vihkiä ajaksi ja iankaikkisuudeksi Herran huoneessa.

Se oli paras päätös, minkä olin koskaan tehnyt. Elämä hänen kanssaan on onnellisempaa, kuin osasin koskaan kuvitella.

Mutta siihen on kolme tärkeää syytä, miksi tarinamme on onnellinen. Nämä ovat tärkeitä asioita ymmärtää kenelle tahansa, joka tapailee tai harkitsee menevänsä naimisiin sellaisen kanssa, jolla on tämä ongelma:

• Kumppanini päätti alusta asti, että hän olisi täysin rehellinen minulle. Hän ei koskaan yrittänyt perustella tai vähätellä tekojaan. Hän kertoi totuuden. Täydellisesti. Hän tekee niin yhä. Usein se pettymyksen tunne, jota riippuvaisen henkilön kumppani tuntee, ei johdu käyttäytymismallin uusiutumisesta, vaan valehtelusta sen peittelemiseksi. Valehteleminen pitää riippuvuuden voimissaan, mutta asioiden tuominen esille ja niiden pitäminen siellä, katkaisee hirviön jalat. Monet kamppailevat salassa, koska he uskovat, että he voivat selviytyä siitä itse, ilman että kukaan edes tietää sen olevan ongelma. Tämä on myytti ja tuhoisa sellainen. Puhukaa totta. Puhukaa aina totta.
• Me sovimme tilivelvollisuuskäytännöstä. Pornografiariippuvuus on todella vaikea aihe tuoda esille tavallisessa keskustelussa. Se on kiusallista ja epämukavaa. Riippuvaiselle henkilölle on usein vaikea löytää oikea tapa kertoa repsahtamisestaan tai kumppanille oikea tapa kysyä, onko kaikki yhä kunnossa. Jonkinlainen sovittu raportointijärjestelmä tekee siitä paljon helpompaa. Kuten mainitsin aikaisemmin, seurustellessamme valitsimme yhden viikonpäivän, jolloin hän lähetti päivitysviestin sovelluksestaan ja se oli minun mahdollisuuteni puhua, mistä tunsin tarvetta puhua. Minun ei tarvinnut ihmetellä, eikä hänen tarvinnut huolehtia siitä, milloin olisi hyvä aika sanoa jotain ja voimme molemmat olla rauhassa muina aikoina. Tilivelvollisuuskäytännön ylläpitäminen pitää keskustelukanavan auki.
• Kumppanini käytti kaikkia käytettävissä olevia tahoja avuksi toipumisessaan. Kuten sanoin, Kristuksen sovitus on todellinen – tiedän sen nyt voimakkaammin kuin koskaan ennen – mutta riippuvuus on jotain sellaista, mistä ei voi päästä yli vain rukoilemalla jatkuvasti. Usko on toimimisen periaate ja vaikka Herran ja pappeusjohtajan mukaan ottaminen on olennaista, se on vasta ensimmäinen askel. Miehelleni kirkon 12 askelman ohjelma ei ollut erityisen toimiva, mutta sen sijaan, että olisi antanut periksi, hän etsi muunlaista apua. Hän teki työtä valmentajan kanssa ja opiskeli riippuvuuden tiedettä syvällisesti päästäkseen siitä eroon. Niiden aivojen kemiallisten prosessien ymmärtäminen, jotka kuuluvat tämän tyyppiseen riippuvuuteen, sekä keinojen oppiminen, miten voidaan luoda uusia polkuja aivoihin vanhojen tapojen hylkäämiseksi, oli hänelle olennaisen tärkeää. Hän oli siis päättänyt toipua ja teki kaikkensa saavuttaakseen tuon tavoitteen. Sovitus on todellinen, mutta se ei voi auttaa henkilöä, joka ei halua ottaa sitä vastaan.

Olen niin iloinen, että en päästänyt tätä miestä menemään tämän ongelman takia. Hänen rehellisyytensä, tilivelvollisuutensa ja määrätietoisuutensa tekivät hänestä sellaisen, joka voisi toipua ja toipuisi jostakin niin vakavasta ja uhkaavasta asiasta kuin tämä. Presidentti Packer puhui viimeisessä konferenssipuheessaan ennen kuolemaansa seksuaalisista synneistä ja niiden vakavuudesta. Ennen kaikkea hänen viimeinen sanomansa täällä maan päällä oli tämä:

“Sovitus, joka voi lunastaa meistä jokaisen, ei kanna arpia. Se merkitsee sitä, että olimmepa tehneet mitä tahansa tai olimmepa olleet missä tahansa tai olipa jotakin tapahtunut miten tahansa, niin jos me teemme todellisen parannuksen, Hän on luvannut, että Hän sovittaisi teot. Ja kun Hän on sovittanut, se on selvittänyt asian. On hyvin monia meistä, jotka tavallaan painiskelevat syyllisyyden tunteiden kanssa tietämättä täysin, kuinka päästä niistä eroon. Te pääsette niistä eroon ottamalla vastaan Kristuksen sovituksen, ja kaikki sydämen murhe voi kääntyä kauneudeksi ja rakkaudeksi ja iankaikkisuudeksi.” (”Onnensuunnitelma”,  huhtikuu 2015)

Nautin jo tuosta kauneudesta ja rakkaudesta, joka on syntynyt siitä sydänsurusta. Jotkut suurimmista lähetyssaarnaajista ja profeetoista pyhissä kirjoituksissa ovat aluksi olleet syntisistä viheliäisimpiä. Tämä evankeliumi on muutoksen evankeliumi ja toipumisprosessi elämäni rakkauden kanssa on muuttanut myös minut. Hän auttaa nyt muita toipumisprosessissaan ja pyrkii tekemään elämästään entistä täydempää, tuottoisampaa ja terveempää.

Pornografiasta on tulossa epidemia tälle sukupolvelle, mutta se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä tästä sellaisten miesten ja naisten sukupolvi, joka ymmärtää ja luottaa sovituksen todellisuuteen enemmän kuin kukaan aikaisemmin. Jos tapailet jotakuta, joka kamppailee pornografiariippuvuuden kanssa, on mahdollista, että sinun ei pitäisi vain juosta karkuun. Rukoile. Luota Herraan ja vain Herraan saadaksesi tietää, mitä tehdä seuraavaksi.

~Christine

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu hopeandhealinglds.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Miksi menin naimisiin riippuvuudesta kärsivän miehen kanssa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.