Taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa, Jeesus Kristus ovat molemmat lapsen kaltaisia, alistuvia, sävyisiä, nöyriä, kärsivällisiä, täynnä rakkautta ja halukkaita alistumaan kaikkeen (Moosia 3:19). Luonnollinen ihminen on taas näiden ominaisuuksien vastakohta.

Valitettavasti luonnollisen ihmisen taipumukset voivat kuplia pintaan nopeasti monissa avio- ja perhesuhteissa. Onnistunut avioliitto ja perhe-elämä vaatii juuri päinvastaista, kuin mitä luonnollisella ihmisellä on tarjota – nöyryyttä, sävyisyyttä, ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Meidän täytyy taistella itsessämme olevaa luonnollista ihmistä vastaan joka päivä.

Oppi luonnollisesta ihmisestä

Presidentti David O. McKay opetti, että ”Ihmisen maallinen olemassaolo on vain koe, jossa katsotaan, keskittääkö hän ponnistelunsa, mielensä ja sielunsa siihen, mikä lisää hänen fyysisen luontonsa mukavuutta ja tyydytystä, vai asettaako hän pikemminkin elämänsä pyrkimykseksi hengellisten ominaisuuksien hankkimisen (Kirkon presidenttien opetuksia – David O. McKay, luku 2). Meistä tulee ”luonnollisia” miehiä ja naisia, kun antaudumme maallisille haluillemme, mieliteoillemme ja himoillemme. Luonnollinen ihminen meissä pyrkii tulemaan lihalliseksi, aistilliseksi ja perkeleelliseksi (Al. 42:10). Sen lisäksi luonnollinen ihminen etsii tietä, jolla on vähiten vastustusta; sen vuoksi luonnollinen ihminen välttelee työtä ja ponnistelua. Luonnollinen ihminen ei ole ainoastaan Jumalan vihollinen, vaan myös Jumalan vastakohta.

Vanhin Neal A. Maxwell selitti: ”Luonnollisen ihmisen silmiinpistävä piirre on itsekkyys – liiallinen ja yletön huoli itsestä… Lyhytnäköinen itsekkyys lisää arvottoman roinan arvoa ja saa 30 hopeapalasen näyttämään aarrelöydöltä…Siten, kaikissa eri ilmenemismuodoissaan, itsekkyys on oikeasti itsensä tuhoamista hidastettuna” (”Put Off the Natural Man, and Come Off Conqueror”, lokakuu 1990). Valitettavaa on, että itsekkyys ei tuhoa ainoastaan omaa sieluamme, vaan se myös rappeuttaa kanssamme elävien elämänlaatua.

Luonnollisen ihmisen luonteenpiirteet

On tarpeetonta luetella luonnollisen ihmisen kaikkia taipumuksia. Ehkä kuitenkin yleisimpiä luonnollisen ihmisen luonteenpiirteitä ovat itsekkyys, ylpeys, viha ja epäkohteliaisuus. Miettikäämme, miten nämä piirteet vaikuttavat perhe-elämään ja mikä on vastalääkkeenä niihin.

1. Itsekkyys

Usein suurimpina haluinamme on miellyttää itseämme ja tyydyttää henkilökohtaisia halujamme. Siksi joillekin ihmisille on usein vaikeaa asettaa Kristus elämänsä keskipisteeksi ja laittaa puoliso kaiken edelle. Monet suuret synnit, rikkomukset ja merkittävät avio-ongelmat saavat kuitenkin alkunsa itsekkyydestä.

Onnettomimmat ihmiset ovat itsekkäitä ihmisiä. Itsensä vallassa oleminen on haitallista onnellisille ihmissuhteille. Itsekkyys voi tuhota avioliiton nopeammin kuin mikään muu ongelma. Presidentti Gordon B. Hinckley opetti, että “itsekkyys on syynä suurimpaan osaan kärsimystämme” (”The Healing Power of Christ”, lokakuu 1988). Herran Henki ei pysy avioliitoissa, joissa on mukana itsekkyyttä, egoa ja ahneutta. Kun käyttäydymme itsekkäästi, Herran Henki vetäytyy meistä. Itsekkyys avioliitossa voi näkyä esimerkiksi niin, että puoliso jättää vaatteensa, ruokansa ja kenkänsä minne sattuu; puolison omat mielenkiinnon kohteet ovat tärkeämpiä kuin perheenjäsenet; henkilöt katsovat televisiota, eivätkä osallistu keskusteluun; ja monin muin käyttäytymistavoin.

Onnistuneihin avioliittoihin vaaditaan erittäin paljon epäitsekkyyttä. Voidakseen olla onnellisesti naimisissa, miesten ja naisten pitäisi pyrkiä tunnistamaan puolisonsa tarpeet ja pyrkiä sitten täyttämään ne. Presidentti Spencer W. Kimball opetti: ”Jos puolisot pyrkivät alati edistämään toinen toisensa etua, iloa ja onnea, niin se rakkaus…on kasvava” (”Kirkon presidenttien opetuksia – Spencer W. Kimball”, luku 18).

2. Ylpeys

Olemme oppineet nykyajan profeetoilta, että ylpeys on yleismaailmallinen synti. Ylpeys on myös sellainen itsekkyyden muoto, joka tuhoaa avioliittoja ja perhesuhteita. Ylpeys estää meitä muuttumasta, edistymästä tai ajattelemasta, että me olemme väärässä. Vanhin Dieter F. Uchtdorf selitti: ”Ylpeys on tappava syöpä. Se on synti, joka johtaa lukuisiin muihin inhimillisiin heikkouksiin. Itse asiassa voitaisiin sanoa, että kaikki muut synnit ovat pohjimmiltaan ylpeyden ilmentymiä” (”Ylpeys ja pappeus”, lokakuu 2010).

Vastalääke ylpeydelle on nöyryys. Oppi ja liitot -kirjan kohdassa 56:8 Herra julisti: ”[Tee] parannus ylpeydestä[si] ja itsekkyydestä[si].” Ylpeys voi aiheuttaa merkittävää haittaa avioliitossa. Herra opetti: ” Eikä kukaan voi auttaa tässä työssä, ellei hän ole nöyrä ja täynnä rakkautta, ellei hänellä ole uskoa, toivoa ja rakkautta, ellei hän ole itsensä hillitsevä kaikessa” (OL 12:8). Kukaan ei voi onnistua avioliitossa, ellei hän ole nöyrä, täynnä rakkautta; ilman uskoa, toivoa ja rakkautta, ja olematta itsensä hillitsevä kaikessa.

3. Viha

Vihan ilmaisu on yksinkertaisesti varmin tapa tuhota mikä tahansa ihmissuhde. Kun vihastuminen suuntautuu puolisoon tai lapsiin, siitä tulee syöpä, joka syö pois perustuksen, jolle ihmissuhteet on rakennettu. Viha ei ole ensisijainen vaan toissijainen tunne. Se sikiää pelosta, turhautumisesta, loukkaantumisista ja toteutumattomista odotuksista. Useimmat ihmiset vihastuvat, kun heidän odotuksensa siitä, mitä toisten pitäisi tehdä, eivät kohtaa. Nuo kohtaamattomat odotukset ja täyttymättömät tarpeet aiheuttavat närkästystä, turhautumista ja lopulta – vihaa.

Avioparien tulisi ymmärtää, että vihan tunteet ovat normaaleja. Jopa itse Vapahtaja vihastui, kun Hänen Isänsä huone, temppeli, oli häpäisty. Mutta pyhissä kirjoituksissa sanotaan selvästi, että hallitsematon viha on aina, sataprosenttisesti, pahanlaatuista, tuhoavaa ja väärää. Presidentti Wilford Woodruff sanoi kerran: “Sillä hetkellä, kun mies tai nainen vihastuu, hän osoittaa suurta heikkoutta” (Journal of Discourses, 4:98).

Vaikka vihan hallitsemiseen on monia mahdollisia vastalääkkeitä, Pyhän Hengen tavoitteleminen elämäämme saattaa päihittää ne kaikki. Jokaisen myöhempien aikojen pyhän tavoite tulisi olla Hengen tavoitteleminen elämäänsä joka päivä. Kun Jeesus ilmestyi nefiläisille, he ”rukoilivat sitä, mitä he eniten halusivat; ja he halusivat, että Pyhä Henki annettaisiin heille” (3. Ne. 19:9). Samalla tavalla meidän kaikkien tulisi rukoilla Pyhän Hengen saamista ja pyrkiä siihen joka päivä. Meidän pitäisi myös pyrkiä olemaan kelvollisia ja puhtaita, jotta Pyhä Henki voi olla kanssamme. Silloin voimme huomata, että voimme hallita mielentilojamme Herran Hengen ja opastuksen avulla. Presidentti Ezra Taft Benson selitti sen näin:

“Pyhä Henki tekee tunteemme herkemmiksi. Tunnemme suurempaa hyväntahtoisuutta ja myötätuntoa toisiamme kohtaan. Olemme rauhallisempia ihmissuhteissamme. Pystymme rakastamaan toisiamme enemmän. Ihmiset haluavat olla lähellämme, koska kasvommekin säteilevät Hengen vaikutusta. Olemme jumalisempia luonteeltamme. Sen seurauksena olemme vastaanottavaisempia Pyhän Hengen kuiskauksille ja pystymme siten käsittämään selkeämmin hengellisiä asioita” (Kirkon presidenttien opetuksia – Ezra Taft Benson, luku 12).

4. Epäkohteliaisuus

Kohteliaisuutta ei puutu pelkästään kulttuuristamme, vaan erityisesti kodeistamme. Liian usein perheenjäsenet nimittelevät toisiaan, käyttävät räävitöntä kieltä, kertovat karkeita vitsejä, käyttäytyvät huonosti, arvostelevat tai vähättelevät toisia, myöhästyvät perheen toiminnoista ja viettävät liian paljon aikaa sosiaalisen median parissa. Mitä ihmissuhteisiin tulee, epäkohteliaisuuden merkki on se, että ei ole tietoinen tai ei muista puolison tai lasten tarpeita.

Monta vuotta sitten Presidentti Russell M. Nelson kertoi, että eräällä lennolla hän istui erään avioparin takana. Presidentti Nelson huomasi, että vaimo rakasti aviomiestään. Lennon aikana hän käpertyi miehensä kainaloon, painoi päänsä hänen olkapäälleen ja silitti hänen niskaansa. Samanaikaisesti mies ei huomannut (avainsanamme) ollenkaan hänen läsnäoloaan. Hän oli keskittynyt pelkästään johonkin tietokonepeliin. Hänen huomionsa oli nauliutunut koko lennon ajan tuohon laitteeseen. Hän ei katsonut kertaakaan vaimoonsa, ei puhunut hänelle eikä osoittanut huomanneensa häntä. Koska tämä tapahtui pian Presidentti Nelsonin vaimon, Dantzelin kuoltua, tämä poissaoleva aviomies saattoi ärsyttää profeettaamme. Presidentti Nelson sanoi, että hän tunsi melkein huutavansa: ”Avaa silmäsi mies! Etkö näe? Katso nyt! Vaimosi rakastaa sinua! Hän tarvitsee sinua!” (“Avioliiton vaaliminen”, huhtikuu 2006).

Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi, että kohteliaisuuden ”tuntomerkkejä ovat huomaavaisuus ja toisten huomioon ottaminen. Millään… maailman saavutuksista ei ole arvoa, ellei niiden seurana ole merkkejä hyvästä käytöksestä, toisten kunnioittamisesta, tekemisestä enemmän, kuin odotetaan” (Gordon B. Hinckley, Standing for Something, 47).

Eräs suurimmista vaaroista avioliitossa on apatia tai puolison pitäminen itsestään selvänä. Pian aviomies tai -vaimo voi alkaa kohdella puolisoaan kuten sisarusta, ei kuten iankaikkista kumppania. Huomaavaisuus, kohteliaisuus ja toisten huomioon ottaminen ovat asioita, joiden pitäisi olla korkealla jalustalla myöhempien aikojen pyhien avioliitoissa. Kultainen sääntö on optimaalinen kunnioituksen määritelmä avioliitossa: “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Kristuksen opetusten mukaan meidän pitäisi kohdella puolisoitamme samoin kuin haluaisimme heidän kohtelevan meitä.

Epäkohteliaisuuden vastalääke on rakkaus. Tämä lahja antaa ymmärtää, että meidän täytyy pyrkiä muuttumaan ennen puolisoamme. Todellinen rakkaus myös ”peittää paljotkin synnit” (1. Piet. 4:8), erityisesti avioliitossa. Presidentti Gordon B. Hinckley laajensi tätä ajatusta opettaessaan: “Olen tyytyväinen siihen, että onnellisessa avioliitossa ei ole niinkään kyse romanssista, vaan jatkuvasta huolesta koskien kumppanin mukavuutta ja hyvinvointia” (“What God Hath Joined Together,” Ensign, toukokuu 1991, 73). Profeetta Joseph Smith julisti: “Aviomiehen velvollisuutena on rakastaa vaimoaan, huolehtia hänestä hellästi, elättää hänet ja liittyä häneen eikä kehenkään muuhun; hänen tulee kunnioittaa vaimoaan kuten itseään, ja hänen tulee ottaa vaimonsa tunteet huomioon lempeästi” (Kirkon presidenttien opetuksia –Joseph Smith, luku 42). Joseph opetti myöhemmin kirkon naisia: “Kun menette kotiin, älkää milloinkaan lausuko äkäistä tai epäystävällistä sanaa aviomiehellenne, vaan kruunatkoon tekojanne tästedes ystävällisyys, lempeys ja rakkaus.”

Alma neuvoo meitä olemaan ”nöyriä ja olevan myöntyviä ja lempeitä, sopuisia, täynnä kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, itsenne hillitseviä kaikessa, tarkkoja Jumalan käskyjen pitämisessä kaikkina aikoina. . .” (Al. 7:23). Kun seuraamme näitä ohjeita pyhistä kirjoituksista ja profeetoiltamme, meillä voi olla sopusointu ja rauha kodeissamme.

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä 4 Natural Man Tendencies That Hurt Marriages (+ How to Overcome Them)”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company