Jumala oli valmistanut meille poikansa kautta mahdollisuuden vapautua meitä kohdanneista esteistä ja palata Hänen luokseen. Kristus antaa meille mahdollisuuden tehdä parannus ja päästä eroon virheistämme, muuttua ja kehittyä vähitellen enemmän Jumalan kaltaiseksi. Hän poistaa myös fyysisen kuoleman esteen tarjoamalla meille jokaiselle ylösnousemuksen. 

Tästä artikkelista voit lukea siitä, mitä tapahtui ennen syntymäämme.

Mikä on elämän tarkoitus?

Jeesus Kristus on näyttänyt meille täydellisen esimerkin ja opettanut, kuinka voimme olla onnellisia kuolevaisuudessa ja palata Taivaallisen Isän luokse tämän elämän jälkeen. Nimitämme Kristuksen opetuksia ja Hänen sovitustyötään puolestamme evankeliumiksi. Kun noudatamme elämässämme Hänen evankeliuminsa periaatteita, se valmistaa meidät vastaanottamaan iankaikkisen elämän lahjan. Evankeliumi sisältää viisi perusasiaa:

1. Meidän täytyy uskoa Jeesukseen Kristukseen.

2. Meidän täytyy osoittaa uskomme tekemällä parannusta synneistämme.

3. Meidän täytyy seurata Kristuksen esimerkkiä ja mennä kasteelle.

4. Kasteen jälkeen, meidän täytyy vastaanottaa Pyhän Hengen lahja kätten päällepanemisen kautta.

5. Ja meidän täytyy pitää kiinni näistä asioista. Meidän täytyy jatkaa yrittämistä, parannuksen tekoa ja Kristuksen seuraamista elämämme ajan. Kutsumme tätä “loppuun asti kestämiseksi.”

Jeesuksen Kristuksen evankeliumista oppiminen, sen mukaan eläminen ja siitä onnen löytäminen on siis elämän tarkoitus.

Mitä tapahtuu kun kuolemme?

Jossain vaiheessa meistä jokainen väistämättä jatkaa matkaansa ikuisuuteen kuoleman kautta. Mutta tässä vaiheessa kaikki vasta muuttuukin mielenkiintoiseksi. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että fyysinen kehosi haudataan ja henkesi menee eräänlaiseen hengelliseen “odotushuoneeseen.” Kutsumme tätä yksinkertaisesti henkimaailmaksi.

Se ei ole erillinen maailma. Se on tämän maan päällä, mutta emme vain voi nähdä sitä. Voisimme kutsua sitä vaikkapa eri ulottuvuudeksi.

Henkimaailmassa ei ole kyse taivaasta ja helvetistä siinä mielessä, että ne olisivat lopullisena olintilanasi. Mutta se on jaettu jonkinlaiseen henkivankilaan jumalattomille ja hengelliseen paratiisiin vanhurskaille, jotka uskoivat Jeesukseen ja tekivät parhaansa elääkseen Hänen opettamansa evankeliumin mukaan. Jumalattomien, jotka hylkäsivät Kristuksen sovituksen, täytyy kärsiä omien syntiensä vuoksi henkivankilassa. Siinä merkityksessä tämä on väliaikainen “helvetti.”

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan meidän oli määrä mennä kasteelle.  Se on yksi edellytys paratiisiin pääsemiselle henkimaailmassa. Mitä sitten tapahtuu miljoonille ihmisille, jotka kuolevat saamatta koskaan mahdollisuutta kuulla tästä Jeesuksesta? Onko oikein, että heidät vain heitetään suoraan helvettiin?

Myöhempien aikojen pyhtä uskovat, että vanhurskaat henget opettavat evankeliumia henkimaailmassa sellaisille, joilla ei ollut mahdollisuutta kuulla siitä eläessään. Sillä välin myöhempien aikojen pyhät temppeleissä maan päällä tekevät kasteita kuolleiden esivanhempiensa puolesta, jotta heillä olisi mahdollisuus hyväksyä tai hylätä tämä toimitus henkimaailmassa kun he kuulevat evankeliumista.

Mitä ylösnousemus tarkoittaa?

Kaikki ihmiset, olivatpa he jumalattomia tai vanhurskaita tulevat nousemaan ylös. Kuoleman jälkeen, saamme fyysiset ruumiimme takaisin. Mutta tällä kertaa ne ovat kuolemattomia ja täydellisiä kuten Kristuksen keho oli hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Kaikki sairautemme ja fyysiset vammamme on poistettu.

Ylösnousemuksen jälkeen meidät tullaan tuomitsemaan. Tuomarina toimii Jumala ja tuomio perustuu valintoihimme, tekoihimme, ajatuksiimme, aikomuksiimme, tilanteeseemme, kemiaamme, kohtaamiimme haasteisiin ja kaikkiin muihin elämäämme vaikuttaneisiin asioihin. Ne kaikki otetaan huomioon tuomiossamme.

Yleensä kristillisyydessä ajatellaan, että tuomiossa henkilö määrätään joko taivaaseen tai helvettiin. Myöhempien aikojen pyhien oppi on hieman erilainen. Uskomme, että taivaassa on kolme valtakuntaa. Ylösnousemuksen ja tuomion jälkeen henkilö päätyy elämään jossakin näistä.

Kuinka tiedämme kuoleman jälkeisestä elämästä näin yksityiskohtaisesti?

Myöhempien aikojen pyhien profeetat ovat nähneet kaksi näkyä, jotka ovat suuresti lisänneet ymmärrystämme kuoleman jälkeisestä elämästä.

Toisen näistä sai profeetta Joseph F. Smith hieman ennen kuolemaansa. Presidentti Smith joutui kärsimään suuria menetyksiä elämänsä aikana. Hän menetti monia perheenjäsenistään ja näki paljon kuolemaan ensimmäisen Maailmansodan, sekä miljoonia henkiä vaatineen epidemian seurauksena. Luku 138 Oppi ja Liitot kirjassa sisältää hänen näkynsä.

Se antaa toivoa meille kaikille. Presidentti Smith näki henkimaailman ja Kristuksen vierailun sinne niiden kolmen päivän aikana, jotka hänen ruumiinsa oli haudassa. Näyn saamisen ajankohtana presidentti Smith oli pohtinut Pietarin kirjeen kolmatta ja neljättä lukua. Tämä näky tuli hänelle vastauksena kysymykseen ”näemmekö rakkaamme jälleen tämän elämän jälkeen?.” Vastauksena on innostava ”kyllä!”

Toisen näyn taas kokivat Joseph Smith ja Sydney Rigdon muiden miesten läsnäollessa. Se on kirjattu muistiin Opin ja Liittojen kirjaan lukuna 76. He näkivät Kristuksen ja sen jälkeen kolme kirkkauden valtakuntaa, joihin lyhyesti viitataan 1. Korinttolaiskirjeessä 15:40-42.

Mitä ovat kirkkauden valtakunnat?

Selestisessä valtakunnassa voimme nauttia Jumalan läsnäolosta. Tämä valtakunta on jaettu kolmeen asteeseen, joista korkeimmassa perheet voivat olla yhteen liitettyinä toistensa ja Jumalan kanssa ikuisesti. Tämän valtakunnan kirkkautta verrataan aurinkoon. Tämä on paikka, jonne menevät sellaiset vanhurskaat henkilöt, jotka hyväksyivät Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa ja tekivät parhaansa elääkseen sen mukaan.

Seuraava valtakunta on kotina kaikille hyville ihmisille. Sitä kutsutaan nimellä terrestrinen kirkkaus. Ihmiset, jotka olivat kunniallisia, mutta maailman viekkauden sokaisemia, jopa myöhempien aikojen pyhät, jotka eivät pysyneet rohkeina todistuksessaan Jeesuksesta elämänsä aikana asuvat täällä. Tämän valtakunnan kirkkautta verrataan kuuhun. Kristus palvelee näitä ihmisiä, muttei asu heidän kanssaan. Samoin muut selestisen valtakunnan asukkaat palvelevat terrestrisen valtakunnan asukkaita.

Alin kirkkaudenaste on telestinen valtakunta, johon päätyvät jumalattomat ihmiset, jotka eivät tehneet parannusta. Vaikka saattaisi tuntua siltä, että joidenkuiden historiallisten henkilöiden toivoisi päätyvän helvettiin, he saattavat todennäköisimmin saada osansa telestisessä valtakunnassa.

”Nämä ovat niitä, jotka syöstään alas helvettiin ja jotka kärsivät kaikkivaltiaan Jumalan vihaa aikojen täyttymiseen asti, jolloin Kristus on alistanut kaikki viholliset jalkojensa alle ja on päättänyt työnsä;” (OL 76:106). He siis kärsivät väliaikaisesti ja sitten perivät telestisen kirkkauden. Palvelijat terrestrisestä valtakunnasta palvelevat tätä alinta kirkkauden astetta.

Joseph Smith sanoi tämän valtakunnan kirkkauden ”ylittävän kaiken ymmärryksen.” Se antaa meille jonkinlaisen kuvan siitä, millaisesta kirkkaudesta ylemmissä valtakunnissa on kyse.

Uskovatko myöhempien aikojen pyhät helvetin olemassaoloon?

Pysyvä ”helvetti” on myöhempien aikojen pyhille nimeltään ulkoinen pimeys. Se on olinpaikkana Kadotuksen pojille. Tämä pitää sisällään saatanan ja hänen alkuperäiset seuraajansa aikaisemmasta olemassaolosta, sekä ne maan päällä eläneet ihmiset, jotka ovat tehneet anteeksiantamatonta syntiä. Tätä kutsutaan myös synniksi Pyhää Henkeä vastaan, joka tarkoittaa, että henkilöllä on varma tieto Kristuksesta, hän näkee Kristuksen, ja sitten kieltää Hänet.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista What Happens after Death, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Mikä on elämän tarkoitus ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

• Mistä me tulemme?
• Miksi olemme täällä? Mikä on elämän tarkoitus? (Sinua saattaa kiinnostaa myös: Mikä on elämän tarkoitus?)
• Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Jumalan suunnitelmaa kokonaisuudessaan ja varsinkin sen alkuvaiheita ei ole kuvattu tarkoin Raamatussa. Tietomme näistä perustuu suuresti nykypäivän ilmoitukseen ja Raamatun ulkopuolisiin pyhiin kirjoituksiin.

Mistä me tulemme?

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että ennen kuin synnyimme henkemme olivat olemassa ja elimme kaikki osana Taivaallisen Isän perhettä. Kutsumme tätä aikaisemmaksi olemassaoloksi tai maanpäällistä elämää edeltäneeksi elämäksi. Sinä olit yhä sinä. Kehitit persoonallisuuden ja luonteenpiirteitä, ja pystyit tekemään valintoja samaan tapaan kuin nytkin. Me olimme onnellisia, mutta tuolloin emme pystyneet ymmärtämään mahdollisuuksiamme kokonaisuudessaan.

Jumala oli valmistanut suunnitelman, jonka avulla voisimme tulla Hänen kaltaisikseen. Se oli keino lisätä tietoamme, voimaamme, kykyjämme ja iloamme. Suunnitelma, jonka avulla voisimme yltää täyteen potentiaaliimme. Jumalan suunnitelma sisälsi maan päälle syntymisen, fyysisen kehon saamisen ja valintoja hyvän ja pahan välillä. Me saimme valita seuraisimmeko suunnitelmaa vai emme.

Me hyväksyimme tuon suunnitelman. Se on syy, jonka vuoksi olemme päätyneet tänne. Mutta jotkut perheeseemme kuuluvista henkiolennoista, joita johti henki nimeltään Lucifer eivät hyväksyneet Jumalan suunnitelmaa. Heidän mielestään olisi ollut parempi, jos jokaiselle meistä olisi taattu iankaikkinen elämä valinnoistamme huolimatta. Meidät olisi pakotettu tekemään oikeita valintoja joka hetki ollessamme maan päällä, jolloin ikuinen elämä voitaisiin varmistaa jokaiselle.

Sellainen suunnitelma ei olisi voinut toimia, ja Jumala hylkäsi sen. Lucifer ja hänen seuraajansa vihastuivat, kapinoivat ja heidät karkotettiin maan päälle. Nämä henget ovat yhä täällä, yrittäen näkymättöminä saada meidät kapinoimaan Jumalan suunnitelmaa vastaan millä tavalla tahansa. Heidän läsnäolonsa vaikutti Aadamin ja Eevan lankeemukseen. Samoin se vaikuttaa myös synteihin, joihin me jokainen syyllistymme.

Millaisia opetuksia Raamatusta löytyy aikaisemmasta olemassaolosta?

Raamatussa on tarinoita, jotka viittaavat aikaisempaan olemassaoloon. Kristuksen äidin, Marian vieraillessa serkkunsa Elisabethin luona, Elisabeth oli kuudennella kuulla raskaana. Luukkaan evankeliumissa sanotaan (Luukas 1:39-44):

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: »Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.

Herra sanoo Jeremialle kohdassa Jeremia 1:5 ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,

minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” Uskomme, että Jumala puhuu tässä kohdassa aikaisemmasta olemassaolosta. Hän tunsi Jeremian henkilökohtaisesti siellä ja samoin hän tuntee jokaisen meistä.

Mitä aikaisempi olemassaolo merkitsee meille?

Eräässä myöhempien aikojen pyhissä kirjoituksissa, jota kutsutaan Abrahamin kirjaksi Herra puhuu Abrahamille (Abraham 3:22, 23):

Nyt Herra oli näyttänyt minulle, Abrahamille, ne älyt, jotka oli järjestetty ennen kuin maailma oli; ja kaikkien näiden joukossa oli monia jaloja ja suuria; ja Jumala näki nämä sielut, että he olivat hyviä, ja hän seisoi heidän keskellänsä, ja hän sanoi: Nämä minä teen hallitsijoikseni, sillä hän seisoi niiden keskellä, jotka olivat henkiä; ja hän näki, että he olivat hyviä; ja hän sanoi minulle: Abraham, sinä olet yksi heistä; sinut valittiin ennen kuin sinä synnyit.

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että kaikki profeetat, jotka ovat palvelleet ihmiskuntaa kuolevaisuudessa oli ennalta asetettu kutsumuksiinsa aikaisemmassa olemassaolossa. He olivat uskollisia siellä, ja he ovat uskollisia täällä. Ennalta-asettaminen ei ole sama asia kuin ennalta määrääminen. Ennalta-asettaminen tarkoittaa, että henkilöllä on tahdonvapaus kuolevaisuudessa täyttää kutsumuksensa tai ei. Jos hän ei täytä aikaisemmassa olemassaolossa asetettuja tavoitteita ja sitoumuksia, Herra voi nostaa hänen tilalleen toisen ottamaan hänen paikkansa.

Paitsi profeetat, myös me kaikki olimme Taivaallisen Isämme luona ennen syntymäämme ja meillekin varattiin erilaisia tehtäviä. Mitä voi merkitä tietää, että olet ollut aina olemassa ja olet iankaikkinen olento? Elit Kristuksen kanssa hyvin pitkän aikaa, ennenkuin synnyit kuolevaisuuteen. Se, että olet olemassa kuolevaisuudessa tarkoittaa, että seisoit Kristuksen kanssa vastustamassa saatanan joukkoja aikaisemmassa olemassaolossa. Saatoit tuntea parhaat ystäväsi ja perheesi siellä, samoin kuin monia muita ihmisiä, jotka kohtaat jälleen kuolevaisuuden jälkeen.

On Jumalan tahdon mukaista, ettet muista aikaisempaa olemassaoloa. Jumala haluaa, että valintamme ovat rajoittamattomia täällä maan päällä. Jos muistaisimme aikaisemman olemassaolon, se muuttaisi kaiken. Mutta muistimme palautetaan meille kokonaisuudessaan kuolevaisuutta seuraavissa Jumalan suunnitelman vaiheissa.

Jumalalla on suuria suunnitelmia sinua varten, paljon suurempia kuin kuolevaisuus voi tarjota. Kuolevainen elämämme maan päällä on vain silmänräpäys iankaikkisuuden suuressa mittakaavassa. Sen on tarkoitus valmistaa meitä jännittäviä kehittymisen ja ilon mahdollisuuksia varten tämän elämän jälkeen. Eikä kuolevaisuus ole sinun seikkailusi alku.

Vastauksia kysymyksiin elämän tarkoituksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä löytyy seuraavasta Usko ja Opit -sarjan artikkelistamme.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Did I Exist Before I Was Born, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Olinko olemassa jo ennen syntymääni? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kutsumme tätä suunnitelmaa usein pelastussuunnitelmaksi, lunastussuunnitelmaksi tai onnensuunnitelmaksi. Nämä nimet viittaavat siihen, että Jumalan suunnitelma mahdollistaa meille suurenmoisen lopputuloksen nykyisestä tilastamme huolimatta. Jumalan suunnitelmassa meidän on tarkoitus tulla Hänen kaltaisekseen. Lyhyesti ja ytimekkäästi se on elämämme tarkoitus.

Olemassaolomme kulun voi havainnollistaa kartalla, josta on esimerkki ohessa.

Elämän tarkoitus on Jumalan suunnitelman mukaan:

1. Saada ruumis

Ennen syntymäämme me elimme Jumalan luona Hänen henkilapsinaan (kartalla: Aikaisempi olemassaolo). Jumalalla on kirkastettu ja kuolematon keho. (OL 130:22) Meillä oli tuolloin vain henkiruumis. Jotta Hänen kaltaisekseen tuleminen onnistuisi fyysisesti, meidän täytyi saada samanlainen ruumis.

Fyysinen kehomme on luotu alussa Jumalan kuvan mukaan (1 Mooses 1:26-27 ; Eter 3:15-16 ). Aadamin ja Eevan lankeemuksen seurauksena siitä tuli kuolevainen. Tämä oli tarpeen, jotta meillä olisi mahdollisuus osoittaa uskoa, kehittyä ja tehdä valintoja.

Kuolema ei ole ongelma Jumalan suunnitelmassa. Se on keino muuttaa fyysinen ruumiimme kuolemattomaksi. Kristuksen voitti kuoleman puolestamme ja antaa meille kaikille kuolemattoman, iankaikkisen ruumiin. Jokainen ihminen tulee saamaan tämän saman lahjan.

Kuolemattoman ruumiin saaminen ei kuitenkaan tarkoita, että olemme automaattisesti Jumalan kaltaisia ja voimme nauttia siitä ikuisesta onnesta, joka Hänellä on. Näiden saavuttaminen riippuu valinnoistamme. (ks. “Jeesuksen Kristuksen sovitus”)

2. Perustaa perhe

Jotta kaikilla Jumalan henkilapsilla olisi mahdollisuus saada ruumis, täytyy olla koteja, joihin he voivat syntyä ja perheitä, jotka pitävät heistä huolta. Jumalan suunnitelmassa perheet voivat olla ikuisesti yhdessä. Ne voidaan liittää yhteen katkeamattomina sukupolvien ketjuna temppeleissä tekemämme työn seurauksena. Samat ihmissuhteet, joita opimme täällä rakastamaan ja joissa koemme onnea tuovat sitä meille myös iankaikkisuudessa (ks. OL 130:2).

Rakastava perhe on lähinnä sitä, mitä me koimme ennen tätä elämää. Se on ihanteellinen ympäristö, jossa voimme saada tarvitsemiamme kokemuksia. Vaikka perheemme eivät koskaan ole täydellisiä, koti on pyhä paikka, jossa voimme oppia ja kasvaa yhdessä.

Perhe on tärkeä Jumalan suunnitelmassa myös siksi, että avioliiton solmiminen on osa kehitystämme Hänen kaltaisekseen. Jumala elää avioliitossa, meillä on taivaassa myös Äiti. Temppelissä avioliitot sinetöidään jatkumaan myös tämän elämän jälkeen. Jumalan edessä ei ole miestä ilman naista, eikä naista ilman miestä (1. Kor. 11:11).

3. Valmistautua kohtaamaan Jumala

Pyhissä kirjoituksissa maanpäällistä elämäämme kuvataan aikana, jolloin meidän on tarkoitus valmistautua kohtaamaan Jumala (Alma 34:32). Tarkoitus on, että kohdatessamme Hänet jälleen tämän elämän jälkeen voisimme jäädä Hänen luokseen ja jatkaa kehittymistämme Hänen kaltaisikseen.

Jumala on kertonut meille profeettojen kautta pyhissä kirjoituksissa ja nykyajan ilmoituksissa lait, joiden mukaan Hän elää. Hän on käskenyt meitä elämään samoin, jotta voisimme kokea sekä maan päällä, että tämän jälkeen samanlaista onnea kuin Hän. Jos emme elä niinkuin Jumala on pyytänyt, tulemme tuntemaan olomme epämukavaksi Hänen läheisyydessään ja haluamme poistua Hänen luotaan (Alma 12:14-15; Moosia 2:38).

Valmistaudumme palaamaan Jumalan luokse kun opettelemme elämään käskyjen mukaan. Teemme virheitä, mutta Taivaallinen Isämme tiesi että niin kävisi ja valmisti meille Vapahtajan, joka voisi auttaa meitä. (ks. “Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”)

Tekemänsä sovitustyön kautta Jeesus auttaa meitä korjaamaan virheemme. Hän on kärsinyt rangaistuksen syntiemme vuoksi. Kun teemme parannuksen Hän ottaa ne korvatakseen.

Voimme valmistautua kohtaamaan Jumalan vain turvautumalla Kristuksen puolestamme suorittamaan sovitukseen. Teemme tämän osoittamalla uskoa Häneen, tekemällä parannuksen, ottamalla vastaan kasteen ja Pyhän Hengen lahjan, sekä kestämällä loppuun asti. (ks. “Jeesuksen Kristuksen evankeliumi”)

4. Solmia tarvittavat liitot

Kasteesta puhutaan pyhissä kirjoituksissa porttina Jumalan valtakuntaan (2 Nefi 31:17-18). Se on liitto, eli kaksisuuntainen lupaus, jonka teemme Jumalan kanssa. Liitto solmitaan suorittamalla toimitus, tässä tapauksessa menemällä kasteelle.

Liittojen tekeminen ja pitäminen ovat meille avain, jonka avulla voimme palata takaisin Isämme kotiin. Ne on jopa niin tärkeitä, että teemme työtä temppeleissä sellaisten henkilöiden puolesta, jotka eivät saaneet mahdollisuutta elämänsä aikana vastaanottaa tarvittavia toimituksia.

Liitot eivät ole pelkästään ulkoinen vaatimus Jumalan luokse pääsemiseen. Niiden kautta Kristuksen sovituksen voima on läsnä elämässämme ja muokkaa meitä vähitellen sellaisiksi, kuin meistä on tarkoitus tulla.

5. Kehittyä ja kasvaa

Jotta meistä voisi tulla Jumalan kaltaisia, meidän täytyy kehittää sellaisia luonteenpiirteitä, joita Hänellä on (esimerkiksi anteeksiantoa, kärsivällisyyttä tai ystävällisyyttä). Tärkein niistä on rakkaus (ks. 1. Joh. 4:8). Se on Hänen motiivinsa, toimintatapansa ja päämääränsä. Se on merkityksellisintä, mitä voimme itsessämme kehittää. (ks. “The real reason we’re here on earth”)

Emme voi olla Jumalan kaltaisia, jos emme ole täydellisiä kuten Hän. (Matteus 5:48) Ymmärrämme, ettei täydellisyyden saavuttaminen tapahdu tämän elämän aikana. Itse asiassa profeetat ovat opettaneet, että voimme odottaa kehityksemme jatkuvan tässä suhteessa vielä kauan tämän elämän jälkeen. (esim. “Olkaa siis täydellisiä – lopulta”) Mutta meidän tehtävänämme on mahdollistaa tämä kehitys valitsemalla toimia jumalallisten luonteenpiirteiden mukaan.

Emme tietenkään pääse kovin pitkälle yksin, edes sen jälkeen kun Jeesus on auttanut meitä pääsemään eroon virheistämme. Kristuksen armo ja rakkaus on niin suuri, että Hän myös auttaa meitä syntymään uudesti. Silloin Hänen vaikutuksestaan halumme, toimintatapamme ja sisimpämme pyhittyvät ja puhdistuvat.

6. Tulla koetelluiksi

Ennen kuin maailma luotiin, Jumala kertoi tarkoituksestaan lähettää meidät tänne. Hän sanoi “koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä” (Abraham 3:25).

Mikään ei pakota Jumalaa valitsemaan hyvää. Hän kuitenkin tekee niin kaikissa tilanteissa ja toimii rakkaudesta. Jotta voisimme tulla Hänen kaltaisikseen, meidän täytyy myös oppia lopulta valitsemaan omasta tahdostamme aina oikein.

Koetteleminen tarkoittaa, että saamme käydä läpi vaikeitakin valintatilanteita. Niissä osoitamme olemmeko valmiit missä tahansa tilanteessa asettamaan Jumalan ja Hänen käskyjensä noudattamisen etusijalle, jotta meidän voidaan luottaa toimivan niiden mukaan myös tämän elämän jälkeen.

Teemme tietenkin virheitä tässäkin suhteessa ja meille suodaan mahdollisuus päästä niistä huolimatta eteenpäin parannuksen avulla.

7. Saada tietoa hyvästä ja pahasta kokemuksen kautta

Tämä elämä on meille ainoa mahdollisuus saada tietoa hyvästä ja pahasta kokemuksemme kautta. Ennen syntymäämme pahuus ei ollut meille samanlainen vaihtoehto, koska Jumalan edessä ei voi olla mitään epäpuhdasta eikä Hän voi suvaita syntiä (1. Nefi 10:21; Alma 45:16). Aadamin lankeemus loi maailmaan otolliset olosuhteet sille, että me voisimme oppia tuntemaan hyvän ja pahan.

Sinua voi kiinnostaa myös: 10 syytä sille, miksi pahaa tapahtuu

Jotta oppisimme tekemään oikeita valintoja, meidän on tärkeää saada kokemuksia niiden seurauksista. Nykyisessä kuolevaisessa tilassamme mikään ei rajoita vaihtoehtojamme valita hyvää tai pahaa. Voimme oppia omien valintojemme tuloksena ja nähdä muiden tekemien valintojen seurauksia ympärillämme.

Kokemusten kautta opimme tuntemaan eron hyvän ja pahan välillä. Erityisesti voimme oppia kuinka valintamme elää Jumalan käskyjen mukaan tuo meille siunauksia ja valitessamme rikkoa Hänen lakejaan vastaan menetämme rauhan ja kohtaamme haasteita.

8. Ilo

Jumala ei ole varannut onnellisuutta ja iloa vain kaukaiseksi määränpääksi, jonka saavutamme elämänmittaisen raskaan uurastuksen jälkeen. Olemassaolomme tarkoitus on ilo (ks. 2 Nefi 2:25). Taivaallinen Isämme haluaa meidän nauttivan siitä jo nyt. Hän siunaa meitä ilolla aina kun teemme asioita, joiden kautta pidämme Hänen käskynsä (ks. Moosia 2:41).

Ilo on omantunnon rauhaa ja kestävää onnellisuutta, jota ei voida viedä meiltä pois. Se on toivoa tulevaisuudesta ja tietoa siitä, että olemme Jumalan lapsia ja Hän rakastaa meitä. Se on tunne Hänen läsnäolostaan elämässämme ja ymmärrys, että Hän kulkee vierellämme.

Edes käskyjen mukaan elämällä emme voi aina olla autuaallisessa tilassa, jossa mikään vaikeus ei kohtaa meitä. Mutta me voimme olla tilassa, jossa voimme tuntea iloa Kristuksen kautta (Alma 31:38). (ks. “voimmeko löytää iloa vaikeuksien keskellä”)

Elämämme on tarkoitus olla täynnä iloa nyt ja ikuisesti. Se on Jumalan suunnitelma.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

The post Mikä on elämän tarkoitus? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Useimmiten elämä ei suju suunnittelemallamme tavalla ja ”kohtalo” tuntuu olevan meitä vastaan. Mutta vaikka työpaikat, ystävät tai terveytemme pettävät meidät, elämässämme on aina jotain, millä Herra on siunannut meitä ja mistä voimme olla kiitollisia. Jos voimme Jobin tavoin pitää katseemme Herrassa ja astua askelen taaksepäin nähdäksemme laajemman kuvan, vaikea aika menee ohi ja meidän on helpompi nähdä, kuinka yltäkylläisesti Herran on siunannut meitä. Vaikka monet ajatukset tässä artikkelissa ovat tuttuja, niitä voi ajatella syvemmin ja ne voivat muistuttaa meitä siunauksistamme.

1. Luonto

Vaikka asut keskellä kaupunkia, jossa on asfaltoidut jalkakäytävät ja pilvenpiirtäjiä, sinun tarvitsee vain katsoa ylöspäin nähdäksesi auringonpaisteen, taivaan, pilvet tai sateenkaaren ja muistaa Jumalan voimallinen ja luova käsi. Osta viherkasvi tai käy puistossa, jotta voisit antaa enemmän arvoa niille vihreän elämän muodoille, joita Jumala on asettanut maan päälle.

2. Nykyajan mukavuudet

Tiedäthän – kaikki pienet asiat, joita yleensä pidät itsestään selvinä, kuten juokseva vesi, astianpesukone, kuuma vesi, matkapuhelimet ja teknologia. Kaikki nämä asiat tuovat meille mukavuutta ja helpotusta ja ne todennäköisesti tekevät rankasta päivästä tai viikosta vähän paremman, huomaat ne tai et.

3. Kyvyt

Ennen kuin sanot, että sinulla ei ole yhtään, mieti uudestaan. Mitä tahansa teetkin, kirjoitat, laulat tai urheilet, aina on jotain, mikä tekee sinut paremmaksi ihmiseksi tai auttaa sinua ymmärtämään itseäsi. Kun tunnet olosi eksyneeksi, pettyneeksi, masentuneeksi tai yksinäiseksi, sinulla on aina keino ilmaista se!

4. Muistot

Monet meistä ottavat valokuvia, kirjoittavat blogeja ja päiväkirjoja tallentaakseen itselle tärkeitä asioita elämässä. Muistele noita asioita menneisyydessä ja mieti niitä hyviä asioita, joita olet tehnyt tai joissa olet ollut mukana. Tulet yllättymään, miten monista asioita elämässäsi voit olla kiitollinen.

5. Nauru

Nauru ei ole pelkästään lahja. Se on tarttuvaa ja helppo antaa. On vaikeaa tuntea olonsa lannistuneeksi tai pettyneeksi, kun naurat. Mieti, löydätkö tilanteestasi jotakin, vaikka jotain pientäkin, jolle voi nauraa.

6. Todistuksesi

Todistuksesi on ääretön ja kallisarvoinen, eikä sitä voida ottaa sinulta pois. Todistukseesi saattaa sisältyä kallisarvoista tietoa onnen suunnitelmasta, iankaikkisista perheistä ja Vapahtajamme sovitustyöstä, jota joillakin ei ole. Mikä siunaus onkaan, että sinulla on tuo tieto ja voit jakaa sitä!

7. Lempeät armoteot

Mitkä pienet asiat päiväsi tai viikkosi aikana olisivat voineet mennä huonommin? Jäikö sinulta huomaamatta joitain pieniä ihmeitä, kun olit surkeutesi syövereissä? Se on voinut olla jotain hyvin yksinkertaista, kuten jotain ylentävää, jota ystäväsi julkaisi sosiaalisessa mediassa, suosikkikappaleesi radiossa tai se, että joku avasi sinulle oven.

8. Jumalallinen identiteettisi

Koska tiedät, että olet Jumalan lapsi, sinulla on kyky tulla Hänen kaltaisekseen. Sinua on siunattu mahdollisuuksilla tehdä parannusta, selviytyä kohtaamistasi koettelemuksista ja oppia niistä. Tämä on jotain, mistä puhumme usein, mutta emme todella pysähdy pohtimaan sitä. Ole kiitollinen jumalallisesta perinnöstäsi ja kyvystäsi kehittyä jatkuvasti kuunnellessasi Pyhää Henkeä.

9. Tukiverkosto

Tämä yleensä koostuu perheenjäsenistä ja läheisistä ystävistä, jotka yrittävät piristää sinua, kun elämä on kuoppaista. Vaikka sinusta tuntuu, että kukaan ei tue sinua, voit aina luottaa Vapahtajaan. Hän on henkilö, joka tietää täysin, mitä tunnet. Olemme ikuisesti kiitollisia siitä, että Hän on sovittanut syntimme ja on luvannut, että ei koskaan jätä meitä ilman lohtua.

10. Uudet päivät

Jos mistään muusta ei ole apua, voit aina olla kiitollinen uudesta päivästä. Sinun ei tarvitse jäädä jumiin samoille raiteille pysyvästi ja aurinko tulee aina esiin – kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Hyvä yöuni tuo usein mukanaan tuoreen näkökulman ja uutta energiaa koettelemusten voittamiseen. Vaikka sinun täytyisi voittaa ne yksi kerrallaan.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “10 Things to Be Grateful For When Everything Seems to Be Going Wrong”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 10 asiaa joista voit olla kiitollinen, kun kaikki näyttää menevän pieleen appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Harvardissa on tehty 80 vuotta kestänyttä terveystutkimusta, ja tutkijat ovat huomanneet onnellisuuden olevan yksi merkittävimmistä tekijöistä pitkäikäisyyden taustalla.

Tutkimus

Tutkimus aloitettiin Harvardissa vuonna 1938 – Suuren laman ollessa huipussaan Yhdysvalloissa. Tutkijat valitsivat 268 Harvardissa toista vuottaan opiskelevaa miestä (joiden joukossa oli myös Yhdysvaltojen tuleva presidentti John F. Kennedy) ja alkoivat tarkkailla heidän terveyttään. He pitivät kirjaa kaikenlaisista fyysisistä ja psyykkisistä terveystekijöistä.

Vuonna 1970 tutkimusta laajennettiin koskemaan 456 Bostonin slummikorttelien asukasta ja, lopulta, noiden molempien tutkimusten miesten yli 1 300 lasta. Alkuperäisen tutkimuksen tutkimuskohteista on elossa vielä 40 ja he ovat noin 90-vuotiaita.

Tutkimus itsessään on käynyt läpi monia muutoksia. Neljä tutkijaa on johtanut tutkimusta ja jokainen heistä on lisännyt siihen oman osansa. Ensimmäinen johtaja, Clark Heath, keskittyi biologisiin ja geneettisiin tekijöihin. Kolmas johtaja, George Vaillant, päätti keskittyä tutkimuskohteiden ihmissuhteisiin.

Tulokset

Harvard Gazette -lehden artikkelissa kirjoitettiin projektista: ”Vaillant esitti kuuden eri tekijän ennustavan tervettä ikääntymistä näille Harvard-miehille: fyysinen aktiivisuus, tupakoinnin ja alkoholin väärinkäytön puuttuminen, kehittyneet mekanismit käsitellä elämän ylä- ja alamäkiä sekä terve paino ja vakaa avioliitto. Slummikorttelien miehille myös koulutus oli lisätekijä.”

Robert Waldinger, tutkimuksen neljäs johtaja, kuitenkin löysi jotain muuta. Hyvät ihmissuhteet puolison, perheen ja ystävien kanssa edistävät terveyttäsi. Yksinäisyys ei ainoastaan vahingoita mielenterveyttäsi, vaan se vaikuttaa myös fyysiseen terveyteesi. ”Nuo siteet suojaavat ihmistä elämän epämiellyttävyyksiltä, auttavat viivyttämään sekä psyykkistä että fyysistä heikkenemistä ja ovat parempia pitkän ja onnellisen elämän ennustetekijöitä kuin sosiaalinen asema, älykkyysosamäärä tai edes geenit.”

Waldinger sanoi suositussa TED-puheessaan, että ”ihmiset, jotka olivat tyytyväisimpiä ihmissuhteisiinsa 50-vuotiaina, olivat terveimpiä 80-vuotiaina”. Tutkimus myös osoitti, että yksinäisyys on aivan yhtä haitallista terveydellesi kuin tupakointi tai alkoholin väärinkäyttö.

Tämä ei tarkoita, että ihmissuhteidesi täytyy olla täydellisiä. Waldinger sanoi, että ”osa meidän yhdeksättä vuosikymmentään elävistä pareista saattoivat kinastella päivät läpeensä, mutta niin kauan kun heistä tuntui, että he voivat tiukan paikan tullen todella luottaa toisiinsa, nuo riidat eivät verottaneet heidän muistojaan”.

Hyvät ihmissuhteet pelastavat henkiä. Ne eivät ainoastaan pelasta ihmisiä mielenterveysongelmilta ja itsemurhilta. Tämä Harvardin tutkimus osoitti, että jopa ihmisten kokiessa kipua, tuota kipua lievitti yksinkertaisesti se seikka, että heillä oli vahva ihmissuhde johonkin toiseen.

Evankeliumi

BYU:n hartaustilaisuudessa Marleen Williams sanoi, että ”ihmissuhteet muodostavat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin koko perustan” ja minä uskon siihen koko sydämestäni. Kaikki Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ohjaa meitä muodostamaan vahvempia ihmissuhteita – Jumalaan, Kristukseen, perheeseesi ja yhteisöihimme.

Kristus opettaa meitä rakastamaan ja tukemaan toisiamme. Hän rohkaisee meitä etsimään eksyneitä ja tuomaan heidät takaisin Hänen laumaansa. Hän pyytää meitä palvelemaan sisariamme ja veljiämme. Tiedän, että tehdessämme tämän, voimme olla valona jonkun elämässä. Kun muodostamme ihmissuhteita, autamme myös itseämme. Jokainen uusi ihmissuhde on uusi suojavaruste Paholaista ja yksinäisyyden tuhoavaa voimaa vastaan.

Nyt siis tiedät pitkän iän salaisuuden: vahvat, terveet ja onnelliset ihmissuhteet.

Artikkelin on kirjoittanut Holly Adams ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Pitkän iän salaisuus – Harvardin mukaan appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tieto

Joskus Mormonin kirjassa käytetään sanaa ”hyvä” samoin kuin kuka tahansa meistä saattaisi käyttää sitä. On olemassa hyvää maata ja hyvää hedelmää (Jaakob 5), hyvää kangasta (Alma 1:29) ja hyviä siemeniä (Alma 32:36). Joskus taas Mormonin kirjassa hyvä-sana otetaan vakavammin. Kohdassa Moroni 10:6 sanotaan, että “kaikki, mikä on hyvää, on oikeaa ja totta; niinpä mikään, mikä on hyvää, ei kiellä Kristusta, vaan tunnustaa, että hän on.” Moroni epäilemättä oppi tämän tärkeän opin isältään Mormonilta, joka kirjoitti samaan tapaan että ”kaikki, mikä on hyvää, tulee Jumalasta” (Moroni 7:12). Sanan “hyvä” vertailu tämän ylemmän ymmärryksen tasolla pyhiin kirjoituksiin tai ajallisiin tutkielmiin osoittaa, että hyvänä oleminen tässä korkeammassa merkityksessä tarkoittaa sitä, että on enemmän Jumalan kaltainen.

Eräs parhaista esimerkeistä, jossa hyvä ymmärretään tällä tavalla, on Markuksen evankeliumissa. Markus 10:17 kuvailee, miten mies juoksi Jeesuksen luokse ja kysyi Häneltä: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu” (Markus 10:18). Uuden Testamentin tutkijan, C. S. Mannin mukaan Kristuksen vastauksessa on järkeä vain silloin, kun sitä tutkitaan Vanhan Testamentin ja muinaisen juutalaisuuden näkökulmasta. Hän väittää, että ”juutalaisuuden näkökulmasta vain Jumalaa voitiin kuvailla täysin ’hyväksi’ ja sen vastakohtana kukaan muu ei ole ’hyvä’, vaikka tähän sääntöön olikin olemassa joitakin poikkeuksia. Tämä näkemys ”hyvästä” eroaa selvästi Platon, Aristoteleen ja satojen vuosien takaisesta länsimaisen ajattelutavan ja maallisen historian käsityksestä.

Mannin mukaan muinainen ajattelutapa tämän Jeesuksen kommentin taustalla on peräisin Vanhasta Testamentista, erityisesti Psalmeista. Tämä voisi selittää sen, miksi se tulee ilmi sekä Uudessa Testamentissa että Mormonin kirjassa. Tutussa Psalmien kohdassa 118:1 sanotaan: ” Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.” Tämä Psalmi julistaa, että Jumala on täydellisen hyvä, koska Hänen armonsa kestää ikuisesti. 1. Aikakirjan 16:24 ja 2. Aikakirjan 5:13 kohdat ovat melkein samanlaisia. Tämän perusteella voidaan päätellä, että ajatus siitä, että Jumala on kelvollisin olento hyvän kuvailemisessa, saa juurensa Vanhan Testamentin ajoista.

Näyttää siltä, että Moroni omaksui tämän uskomuksen suoraan Psalmeista pohdinnassaan hyvyydestä. Hän sanoi että “jos tulee päivä, jolloin Jumalan voima ja lahjat lakkaavat teidän keskuudestanne, se tapahtuu epäuskon tähden. Ja voi ihmislapsia, jos näin tapahtuu, sillä teidän keskuudessanne ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään” (Moroni 10:24-25).

Tämä todennäköisesti viittaa kohdassa Psalmit 53:4 ilmaistuihin sanoihin ja ajatuksiin: ” Kaikki he ovat hylänneet hänet, kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” Moroni kuitenkin – paljolti kuten Kristus – vahvisti voimakkaasti Jumalan ja hyvän yhteyttä. Hän selvensi, että ihmiset kykenevät hyvän tekemiseen vain ”Jumalan voiman ja lahjojen avulla” (Moroni 10:24).

Syyt

Kaikissa kulttuureissa on sanottu paljon ”hyvänä ihmisenä” olemisen tärkeydestä, ja useimmat ihmiset yrittävät olla hyviä jollain perustasolla. Mormonin kirja kuitenkin kutsuu kaikkia ihmisiä korkeammalle tasolle. Hyvin todellisessa merkityksessä hyvänä ihmisenä oleminen tarkoittaa myös jumalallisena ihmisenä olemista. Sellainen henkilö hyväksyy nöyrästi, että Jumalalla on “ääretön hyvyys ja armo” (Moroni 8:3). Ne, joilla on uskoa Jumalaan, ”pitävät kiinni kaikesta hyvästä” (Moroni 7:28) ja heistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan Hänen rakkautensa ja hyvyytensä kautta. Tämän mahdollistaminen, perimmäinen tavoitteemme, on Hänen työnsä, kunniansa ja tarkoituksensa.

Koska todellinen hyvyys tulee Jumalalta, kenenkään ei ole loogisesti ja käytännössä mahdollista tulla ”hyväksi” ilman Kristuksen apua. Mormonin polarisoidut ja sodan repimät vaikeudet vahvistivat totuutta, että “kaikki, mikä on hyvää, tulee Kristuksesta; muuten ihmiset olisivat langenneita, eikä mikään hyvä voisi tulla heidän osakseen” (Moroni 7:24), että Kristuksesta tulisi ”kaikki hyvä” (jae 21). Nähdessään kiusatun kansansa pimeyden läpi Mormon vahvisti peräänantamattomasti, että näin tekemällä kaikista voi tulla ”Kristuksen lapsia” (jae 19). Loppujen lopuksi, ”kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta” (jae 16).

Aivan kuten Jeesus Kristus puhui itse Moronille: ”Hyvä ei tule kenestäkään muusta kuin minusta” (Eter 4:12). Tästä huomaamme, että hyvänä ihmisenä olemiseen liittyy välttämättä Kristuksen valon heijastaminen, Pyhän Hengen kehotusten kuunteleminen (joka todistaa Kristuksesta ja kaavoittaa elämämme Kristuksen esimerkin mukaan), sekä Isä Jumalan rakastaminen niin täydellisesti kuin mahdollista; koko mielestämme, sydämestämme ja voimastamme. Kun seuraamme ”hyvää Paimenta” (Helaman 7:18), meistä tulee enemmän kuin vain ”hyviä ihmisiä” sekä maailmallisessa että eettisessä merkityksessä. Meistä tulee enemmän Jumalan kaltaisia. Hänen, joka on kaiken todella hyvän luoja.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsmag.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Mitä tarkoittaa olla hyvä ihminen? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jos mikään näistä viiltävistä ajatuksista kuulostaa tutulta, no… tervetuloa ihmisyyteen.

Joskus nuo katumuksen aiheet keskittyvät tekemiimme pahoihin asioihin. Ja joskus ne liittyvät yksinkertaisesti kadotettuihin mahdollisuuksiin, joista olisi voinut kehkeytyä jotain merkittävää.

Vanhin Dieter F. Uchtdorf kertoi kerran kertomuksen sairaanhoitajasta, joka hoiti potilaita, joilla oli kuolemaan johtavia sairauksia. Kun potilaita kysyttiin, mitä he haluaisivat muuttaa elämässään, monet antoivat samankaltaisia vastauksia. Nämä vastaukset voidaan tiivistää kolmeen suureen katumuksen aiheeseen, joista me kaikki voimme varmasti oppia jotakin:

1. “Toivon, että olisin viettänyt enemmän aikaa niiden ihmisten kanssa, joita rakastan.”

Maailmamme näyttää liikkuvan yhä nopeampaan tahtiin. Outoa kyllä, tunnen monia ihmisiä, itseni mukaan luettuna, jotka näkevät joskus kiireisyytensä ”kunniamerkkinä”, kuten Vanhin Uchtdorf ilmaisee asian. Nykyelämän huiskeessa ja hulinassa olemme vakuuttaneet toisemme siitä, että juuri tältä menestynyt elämä aina näyttää.

Mutta mitä ja keitä jätämme huomiotta hääriessämme ympäriinsä?

Älkää ymmärtäkö väärin; päivän käyttäminen tuotteliaasti ei ole huono asia, ei myöskään työurasta välittäminen. Eikä joillakin ihmisillä ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin työskennellä tuntikausia elättääkseen ne ihmiset, joista heidän pitää huolehtia. Mutta kiire kiireen takia voi helposti viedä huomiomme heistä, joita rakastamme ja jotka useimmiten tarvitsevat meitä.

Pidän siitä, miten Vanhin Uchtdorf kuvittelee, miltä Vapahtajan rajalliset päivät täällä maan päällä näyttivät. Sen sijaan että hän olisi nähnyt Hänen juoksevan kokouksesta kokoukseen, hän näki Hänen ”elävän merkityksellisesti joka päivä” Ja antavan muille ”kallisarvoista aikaansa.”

Joten hidastakaamme tahtia ja järjestäkäämme aikaa ihmisille, jotka merkitsevät meille eniten, eikö niin?

2. “Kunpa olisin elänyt parhaan kykyni mukaan.”

Sheri L. Dew kertoi kerran Deseret News -sivuston artikkelissa erään asian, jota hän katui eniten elämässä. Nuorena hän oli melko hyvä koripallossa ja päätti haluavansa pelata sitä yliopistossa.

Mutta kun hän tuli Brigham Youngin yliopiston ovelle voimistelun näyttökokeeseen, pelko jähmetti hänet saman tien.

Hän ei koskaan astunut jalallaan voimistelusaliin näyttökokeeseen, vaan käveli oven ulkopuolella kolmen tunnin ajan. Noin 30 vuotta myöhemmin Sisar Dew kutsuttiin puhumaan BYU:n naisurheilijoille, joten hän kertoi tarinansa. Sen jälkeen vuoden 1971 joukkueen valmentaja tuli hänen luokseen ja sanoi, että tuo vuosi oli mieleenpainuva, koska heiltä puuttui yksi pelaaja.

Auts.

Olen valmis lyömään vetoa, että meillä kaikilla on ollut samankaltaisia kokemuksia, kun pelko ja epävarmuus ovat astuneet suuren mahdollisuuden tielle. Onneksi Vanhin Uchtdorf on antanut tämän hyvän neuvon:

”Päättäkäämme seurata Vapahtajaa ja tehdä uutterasti työtä, jotta meistä tulisi sellainen ihminen, jollaiseksi meidät on tarkoitettu. Kuunnelkaamme ja noudattakaamme Pyhän Hengen kehotuksia. Kun teemme niin, taivaallinen Isä ilmoittaa meille asioita, joita emme koskaan tienneet itsestämme. Hän valaisee polun edessämme ja avaa silmämme näkemään kykymme, joista emme tienneet tai joita emme kenties kuvitelleet meillä olevan.”

3. “Kunpa olisin antanut itseni olla onnellisempi.”

“Olen onnellinen kun…minulla on enemmän rahaa, saan opinnot loppuun, viikonloppu tulee, löydän uuden työn, selviän tästä koettelemuksesta…”

Kuulostaako tutulta? Lankean tähän ansaan useammin kuin haluaisin myöntää.

Paremman huomisen odottaminen vain laimentaa syitä olla onnellinen tänään. Ja ennen kuin huomaammekaan, liian monta “tätä päivää” on mennyt ennen kuin ”huominen” lopulta tulee. Ja sittenkin, aina ”huominen” ei olekaan niin suloinen tai antoisa kuin olimme epätoivoisesti toivoneet sen olevan.

Nyt on aika katsoa ympärillemme ja huomata syitä iloita. Jopa vaikeina päivinä on aina ainakin yksi asia, jota voimme arvostaa ja löytää siitä onnea.

Meidän täytyy muistaa, että “Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!” (Psalmit 118:24).

Mikä on paras puolustuskeinomme näitä katumuksen aiheita vastaan?

Vanhin Uchtdorf todistaa, että “monet huomisen syvimmistä katumuksen aiheista voidaan ehkäistä seuraamalla Vapahtajaa tänään.”

Meillä on ylivoimaisesti paras esimerkki siitä, mitä tarkoittaa elää tarkoituksellista elämää. Vapahtaja rakasti ja vietti aikaa niiden kanssa, jotka tarvitsivat sitä. Hän näytti meille, että voimme tehdä vaikeita asioita saavuttaaksemme jumalallisen potentiaalimme. Hän opetti, että aina on syitä olla onnellinen ja kiitollinen. Kun pyrimme elämään kuten Hän, pääsemme sinne, minne haluamme. Ja vaikka teemme virheitä, upea sovituksen lahja on käytettävissämme.

Muistatteko, mitä Herra sanoi Joseph Smithille, kun hän ja Martin Harris kadottivat 116 Mormonin kirjan sivua?

”Mutta muista, että Jumala on armollinen. Tee siis parannus siitä, mitä olet tehnyt, mikä on vastoin sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin, niin olet yhä valittu ja sinut on kutsuttu jälleen työhön” (OL 3:10).

Ei ole väliä, millaisia katumuksen aiheita menneisyydessänne on, sillä jokainen päivä on mahdollisuus olla tarkoituksellisempi toimissanne. Meidät on kaikki ”kutsuttu jälleen” elämään parhaamme mukaan.

Ja kun kuljemme eteenpäin, olen varma, että löydämme paljon lisää ihmisiä, joita voimme rakastaa, uusia mahdollisuuksia ja ilon hetkiä.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Morgan Wykstra ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 3 yleisintä katumuksen aihetta osoittavat meille, mikä on tärkeintä elämässä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

“Kerroin hänelle ihmeistä, joita olin kuullut varttuessani, mutta en itse ollut todistanut niistä yhtäkään. Kaikkea muuta. Pieniä armotekoja näytti tapahtuvan kaikille muille paitsi minulle.”

Romaanin alussa näyttää siltä, että Zacharias ei pysty näkemään Jumalan kättä elämässään. Pahoin pelkään, että kirkossa saattaa olla monia jäseniä, jotka tuntevat samalla tavalla kuin Zacharias – että kaikki muut näyttävät todistavan Jumalan ihmeitä paitsi he, että heidän Jumalansa on hiljaa. Tällaiset ihmiset saattavat kysyä: voitko todella nähdä Jumalan käden elämässäsi?

Se, että tiedät Jumalan olevan olemassa ja että olet Hänen lapsensa, tekee elämästäsi parempaa. Joten tässä on joitakin tapoja, joiden avulla voimme oppia näkemään Jumalan päivittäisen vaikutuksen elämässämme?

Varo Korihorin filosofiaa

Elämme ajallisessa maailmassa, missä vaistoja ja ilmoitusta arvostetaan vähemmän kuin empiirisyyttä (tietoa aistien välityksellä). Yhä useammat ihmiset uskovat, että järjestäytyneet uskonnot ovat typeriä, ja jotkut jopa uskovat, että uskominen jumalalliseen olentoon on järjenvastaista.

Mormonin kirjassa on esimerkki sellaisen miehen filosofiasta, joka yritti kieltää Jumalan olemassaolon. Korihor, antikristus, kulki ympäriinsä johtaen monia pois totuudesta imartelevilla sanoillaan.

Hän väitti, että uskonto on vain vanhemmalta lapselle siirrettyä mieletöntä perimätietoa (ks. Al. 30:14); että on mahdotonta tietää asioita, joita ei näe (ks. Al. 30:15); että ne, joilla on uskonnollisia vakaumuksia kärsivät hullun ja häiriintyneen mielen vaikutuksista (ks. Al. 30:16); että ihminen menestyy kykyjensä mukaan, eikä tarvitse Vapahtajaa (ks. Al. 30:17); ja että järjestäytyneen uskonnon tarkoitus on anastaa ihmisten valta ja määräämisasema (ks. Al. 30:23-24).

Häiritsevintä Korihorin filosofiassa on se, että se on hyvin voimissaan nykyaikana. Monilla tunnetuilla ja arvostetuilla nykyajan filosofeilla on hyvin samankaltaisia periaatteita kuin Korihorilla. Verrataanpa esimerkiksi Korihorin ajatuksia Friedrich Nietzschen ajatuksiin:

Korihorin filosofia kasvattaa voimaansa edelleen nykyajan maallisessa maailmassa. Siksi ei riitä, että vain tiedämme siitä, vaan meidän täytyy myös oppia taistelemaan sitä vastaan.

Kaikki asiat osoittavat, että Jumala on olemassa

Gerald N. Lund opetti, että Alman lähestymistapa taistelussa Korihorin filosofiaa vastaan on yhä paras:

“Miten me siis käsittelemme noita vääriä filosofioita? Onneksi Mormon ei kertonut meille vain Korihorin oppeja, vaan myös innoittuneen vastauksen niihin.”

Eräässä huomattavimmista yhteenotoista Mormonin kirjassa, Alma kääntää Korihorin filosofian päälelleen:

”Ja nyt, mitä todisteita sinulla on siitä, ettei ole olemassa Jumalaa tai ettei Kristusta tule? Minä sanon sinulle, ettei sinulla ole mitään muuta kuin oma sanasi.

Mutta katso, minulle on kaikki todistuksena siitä, että nämä asiat ovat totta […]

Kirjoitukset on pantu eteesi, niin, ja kaikki osoittaa, että on olemassa Jumala, niin, nimittäin maa ja kaikki, mitä sen päällä on, niin, ja sen liike, niin, ja myös kaikki planeetat, jotka liikkuvat säännöllisessä järjestyksessään, todistavat, että on olemassa Korkein Luoja (Al. 30:40-41;44).”

Toisin sanoen, Korihorin on mahdotonta todistaa vääräksi Jumalan olemassaolo, koska Jumala voi ylittää aistiemme rajoittaman alueen. Lund kuvailee Korihorin kykenemättömyyttä kieltää Jumala seuraavasti:

”Sellaisessa järjestelmässä on paljon helpompi todistaa, että Jumala on olemassa kuin se, että Jumalaa ei ole. Jumalan olemassaolon todistamiseen tarvitaan vain yksi henkilö, joka näkee, kuulee tai kokee jotain Jumalan kanssa, ja sen koommin Jumalaa ei voida kieltää. Mutta sen todistaminen, että Jumalaa ei ole, vaatisi seuraavaa: koska Jumalaa ei voida eristää tälle maapallolle, meidän täytyisi etsiä Häntä koko maailmankaikkeudesta. Me oletamme, että Jumala pystyy liikkumaan kaikkialla, joten ei riittäisi, että aloitamme etsimisen pisteestä A ja jatkamme pisteeseen Z. Mitä jos Jumala tulee pisteeseen A sen jälkeen, kun olemme lähteneet ja pysyy siellä koko etsintämme ajan?

Mutta Alma menee pidemmälle väittäessään, että monet asiat todistavat Jumalan olemassaolosta. Alma esimerkiksi väittää, että ei pelkästään pyhien kirjoitusten profeetat todista Jumalan olemassaolosta, vaan taivaat ja maa ja kaikki asiat niissä voivat johdattaa meitä näkemään todisteita korkeimmasta Luojasta.

Mielestäni emme aina näe elämän pieniä ihmeitä, kuten kukan miellyttävä tuoksu tai vauvan sormien ote, todisteina Jumalan olemassaolosta. Tässä on muutamia vinkkejä siihen, miten voit nähdä Jumalan käden runsaammin elämässäsi.

Opi huomaamaan pieniä asioita

Joskus mietin sitä, että unohtivatko Mooseksen vapauttamat israelilaiset katsoa elämänsä pieniä ihmeitä. Jumala teki useita ihmeellisiä asioita heidän hyväkseen: Hän aiheutti vitsauksia kokonaiselle kansalle, vapautti heidät pääsiäisenä tuhon enkelin käsistä ja jopa jakoi Punaisen meren.

Kuitenkin ajan myötä israelilaiset alkoivat pitää Jumalan ihmetekoja arkipäiväisinä. Esimerkiksi, koska Jumala toimitti heille mannaa taivaasta päivittäin, he alkoivat nurista (ks. 4. Moos. 11). Olemmekohan me joskus samanlaisia kuin israelilaiset?

Emmekö pysty näkemään vertauskuvallista mannaa päivittäisessä elämässämme? Odotammeko sen sijaan, että Jumala antaisi meille jonkun suuren merkin tai tekisi jonkun mahtavan teon elämässämme?

Muistatko, että Elia sai selville, että Herra ei ollut suuressa ja mahtavassa tuulessa, eikä maanjäristyksessä, eikä tulessa. Hän oli ”hiljaisessa huminassa” (1. Kun. 19:11-12).

Jumala ilmaisee itsensä monella tavalla. Meidän täytyy vain varmistaa, että emme ole turtuneita niihin. Sen sijaan, että etsimme Jumalan suuria ihmeitä, oppikaamme näkemään ne pienet asiat, joita Jumala tekee hyväksemme päivittäisessä elämässämme. Jonkin suuren, kuten enkelin näkeminen on mahtavaa, mutta sillä ei ole niin voimakasta vaikutusta uskoomme koko elämämme aikana kuin päivittäisillä muistutuksilla siitä, että Jumala on olemassa.

Pidä hengellistä päiväkirjaa ja palaa sen pariin usein

Päiväkirjan pitäminen ja sen lukeminen on yksi tapa, jonka avulla voimme parantaa kykyämme nähdä ne pienet ihmeet, joita Jumala tekee hyväksemme joka päivä. Presidentti Henry B. Eyring tähdensi, että päiväkirjan pitäminen auttaa meitä muistamaan Jumalan hyvyyden. Tässä on ote hänen kokemuksestaan päiväkirjan pitämisessä:

”Vuosien ajan kirjoitin muutaman rivin joka päivä. En koskaan jättänyt päivääkään väliin, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt tai vaikka minun olisi ollut pakko aloittaa seuraava päivä kuinka aikaisin tahansa. Ennen kuin kirjoitin, tapanani oli pohtia tätä kysymystä: ”Olenko nähnyt Jumalan käden ojentuvan koskettamaan meitä tai lapsiamme tai perhettämme tänään?” Kun jatkoin sitä hellittämättä, jotakin alkoi tapahtua. Kun kävin mielessäni päivää läpi, näin todisteen siitä, mitä Jumala oli tehnyt jollekulle meistä mutta mitä en ollut käsittänyt päivän kiireisinä hetkinä. Kun niin tapahtui, ja niin tapahtui usein, ymmärsin, että se, että yritin muistaa, oli antanut Jumalalle mahdollisuuden osoittaa minulle, mitä Hän oli tehnyt.

Sydämessäni alkoi kasvaa muutakin kuin kiitollisuutta. Todistus kasvoi. Tulin yhä varmemmaksi siitä, että taivaallinen Isämme kuulee rukoukset ja vastaa niihin.”

Kun etsimme ahkerasti Jumalan kättä elämässämme ja muistamme kirjoittaa kokemuksemme ylös, huomaamme, että Hän on aina siunannut elämäämme.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Derek Lange ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Voitko todella nähdä Jumalan käden elämässäsi? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Rakastamaan oppiminen uudella tasolla

Menettämättä näkemystä iankaikkisesta elämästä Paavali sanoo tätä lähinnä kuolevaista toivoa ”elämäksi Kristuksessa.” Paavalille kristittynä oleminen tässä maailmassa tarkoitti olemista Kristuksessa. Kristittynä minun täytyy toivoa Kristuksessa (1. Kor. 15:19), riemuita Kristuksessa (Fil. 3:3), uskoa Kristuksessa (Gal. 3:26), olla viisaita Kristuksessa (1. Kor. 4:10), puhua totta Kristuksessa (Room. 9:1), rukoilla Kristuksessa (2. Kor. 5:20), olla luotuja Kristuksessa (Ef. 2:10), rakastaa Kristuksessa (2. Tim. 1:13), olla voitokkaita Kristuksessa (2. Kor. 2:14), nukkua Kristuksessa (1. Kor. 15:18), olla luottavaisia Kristuksessa (Ef. 1:12), olla yhtä Kristuksessa (Gal. 3:28), löytää lohtua Kristuksessa (Fil. 2:1) ja tietysti elää Kristuksessa (Room. 8:2). Kaikki mitä teen, minun tulisi tehdä Kristuksessa.

Tämä “-ssa”-pääte on ratkaiseva. Se on ero elämän ja kuoleman välillä. Se on ero rakkauden haluamisen ja rakastumisen välillä. Jokin muuttuu, kun olet rakastunut. Se ei ole vain sitä, että uusi ihminen on tullut elämääsi, yksi kaikkien muiden joukkoon. Se on sitä, että tämä uusi ihminen muuttaa elämäsi merkityksen. Elämää ei enää vain eletä. Nyt sitä eletään rakastuneena. Sinulla saattaa yhä olla sama työpaikka, samat ystävät ja syöt samaa ruokaa, mutta jokin olennainen asia siitä, miksi teet näitä asioita, tai jopa miten teet niitä, on muuttunut. Ero saattaa olla selvä tai hienovarainen, mutta se on varmasti olemassa. Rakastuneena koko elämä tuntuu erilaiselta. Näet asioita, joita et aiemmin huomannut. Kuulet asioita, joita et ennen kuullut. Välität asioista, joista et aiemmin välittänyt. Pystyt tekemään asioita, joita et vielä viime viikolla pystynyt.

Elämä Kristuksessa on juuri tällaista. Kristuksessa tapani elää – elämäntapani – muuttuu sisältä ulospäin. Kuten rakastuneena oleminen, elämä Kristuksessa muuttaa elossa olemisen merkityksen. Eläessäni Kristuksessa kannan itseäni eri tavalla. Toiveeni ovat erilaisia. Rakastan eri tavalla. Otan vastaan tuskan ja menetyksen eri tavalla. Epäonnistun eri tavalla. Onnistun eri tavalla. Jätän menneen taakseni eri tavalla. Otan vastaan nykyhetken eri tavalla. Katson tulevaisuuteen eri tavalla. Kristuksessa käytän aikaa hyvin eri tavalla.

Ajan eläminen eri tavalla

Viime kädessä tämä viimeinen eroavaisuus on suurin. Elämä koostuu ajasta. Elääksemme erilaista elämää Kristuksessa, meidän tulee käyttää aikaa eri tavalla. Eläessäni Kristuksessa löydän uudenlaisen tavan olla ajoissa. Teen parannusta Kristuksessa. Menneisyys ei enää omista minua, nykyisyyttä ei pidetä käsivarren etäisyydellä eikä tulevaisuus enää kaiva maata altani. Sen sijaan, että odotan Kristusta, huomaan, että Kristus on jo annettu meille. Herään huomaamaan sen, mikä on ollut aina totta, että Kristus ei ”ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (Ap.t. 17: 27-28).

Tämä on pohjimmiltaan sitä, miltä elämä Kristuksessa näyttää. Elämä Kristuksessa antaa uudenlaisen tavan käsitellä aikaa. Sen sijaan, että kerään pelastusta tulevaisuutta varten, elämä Kristuksessa pelastaa elämäni eläessäni sitä. Kristuksessa verho ohenee ja iankaikkisuus alkaa vuotaa aikaan. Seuraava elämä, elämä Jumalan luona, alkaa jo ennen kuolemaani…

Kristuksessa on mahdollista kuolla, vaikka olet elossa. Ja jos kuolet aikaisin, ylösnousemuksesi voi alkaa ennen kuin olet jättänyt tämän maailman.

Kristuksessa ajan ote löystyy ja asiat alkavat tapahtua epäjärjestyksessä. Tältä kristillinen elämä näyttää: synnyt, sinut haudataan Kristuksen kanssa, ylösnousemuksesi alkaa ja sitten kuolet. Jos kaikki tapahtuisi Kristuksen mielen mukaan, me kaikki kuolisimme ennen kuolemaa ja jokainen meistä luovuttaisi elämänsä, tässä ja nyt, aikaiselle ylösnousemukselle…

Tässä mielessä ylösnousemus ei ole vain seuraavaa elämää varten. Se on tarkoitettu vielä enemmän ongelmaista nykyhetkeä varten. Jos vaadin kuolemani lykkäämistä, vaadin myös lunastukseni lykkäämistä. Mutta jos annan noiden itsekkäiden osien minusta kuolla nyt – paljon ennen kuin ruumiini pettää ja sydämeni pysähtyy – silloin Kristuksen ylösnousemus voi alkaa vaikuttaa ruumiiseni nyt. Voin jakaa Kristuksen elämän tässä maailmassa ja tässä lihassa…

Varhaisen ylösnousemuksen saavuttaminen

Miltä varhaisen ylösnousemuksen alkaminen tuntuu? Miltä tuntuu elää Kristuksessa, tässä ja nyt? Miltä tuntuu pitää hallussaan aikaa uudella tavalla? Miltä tuntuu huomata, että iankaikkisuus on jo työntymässä nykyisyyteen?

Kristuksessa elämisellä on määrätyn lainen tuntu. Se ei ole vain oivallus. Se ei muuta tapaani ajatella. Elämä Kristuksessa menee syvemmälle. Se on ruumiissani, sydämessäni, keuhkoissani, lihaksissani, veressäni ja luissani. Se hohtaa kuin palava hiilenpalanen vatsassani. Elämä Kristuksessa tuntuu samalta kuin elossa oleminen. Se tuntuu – koko tavanomaisessa herkkyydessään, vaikeudessaan ja monimuotoisuudessaan – siltä kuin elossa oleminen tuntuu.

Mikä sitten tekee elämästä Kristuksessa erilaisen kuin vain elossa olemisen? Ei juuri mikään. Ero on siinä, että elävänä Kristuksessa lakkaan etsimästä elämästäni jotain muuta kuin elämää. Lakkaan etsimästä elämäni ulkopuolelta jotain erityistä tai arvoituksellista. Lakkaan olemasta sokea elämälle, jota jo elän. Se, mitä Jaakob sanoo pyhistä kirjoituksista, pätee jopa paremmin elämään: ”Ja nyt, sokeutensa tähden – mikä sokeus johtui siitä, että he katsoivat yli maalin – heidän täytyi langeta; sillä Jumala on ottanut heiltä pois selkeytensä ja antanut heille monia asioita, joita he eivät voi ymmärtää, koska he sitä halusivat” (Jaakob 4:14). Kristuksessa lakkaan haluamasta sitä, mitä en ymmärrä, lakkaan katsomasta yli maalin, ja sen tuloksena se, mikä on selkeää ja kallisarvoista (”tavallisessa elämässäni”) ei ole enää salassa minulta.

Elossa olemisen ja Kristuksessa elossa olemisen välistä eroa voidaan verrata eroon, joka on asioiden näkemisessä valossa ja sen valon näkemisessä, joka auttaa minua näkemään asioita. Molemmissa tapauksissa asiat ja valo ovat samoja. Mutta toisessa tapauksessa asiat eivät voisi näyttää yhtään erilaisemmilta. Jumala yrittää antaa minulle sitä valoa – niin selkeää, niin ilmeistä, niin tavallista – mutta minä juoksen ympäriinsä keskipäivällä etsien jotain erityistä valossa, sokeana valolle. Kristus maailman valona on piilossa, mutta selkeästi nähtävissä.

On totta, että vaikka olen sokea Kristukselle, olen silti elossa ja tunteva. Mutta elävänä Kristuksessa alan lopulta tuntea, miltä elossa oleminen tuntuu. Kun näin tapahtuu, lakkaan yrittämästä ajatella, että Kristus on todellinen ja tunnen, että hän on. Todistus juurtuu, kun tunnen Kristuksen lihassani. Se juurtuu, kun tunnen Kristuksen samalla tavalla kuin tunnen (ajattelematta) mikä suunta on ylöspäin tai onko jää kylmää. Se tapahtuu, kun tunnen Kristuksen välittömästi sisuksissani, pykälän tai kaksi syvemmällä kuin oma mieleni.

Eläväksi tuleminen Kristuksessa

Käytännössä suuri osa elämästä Kristuksessa perustuu tämän yhden asian oppimiseen: miten tuntea, eikä paeta näitä tunteita. Kaikki perusasiat, joita kirkossa teemme – rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, sakramenttikokous, palvelutyö, temppelissä käyminen – ovat tarkoitettu lisäämään tuota herkkyyttä. Elämällä Kristuksessa tulen herkemmäksi elämän tuntuun, Pyhän Hengen tuntuun, kun se kulkee ruumiini läpi. Tämä tunne on sekä tuttu että vieras. Se on sekä tavallinen että jumalallinen. Kuten Parley Pratt kuvailee, Pyhällä Hengellä on juuri sellainen vaikutus. Se nostaa ylös ruumiini, selkiyttää mieleni ja avaa aistini:

“Pyhän Hengen lahja mukautuu kaikkiin näihin elimiin tai ominaisuuksiin. Se elvyttää kaikki älylliset kyvyt, lisää, suurentaa, laajentaa ja puhdistaa kaikki luonnolliset himot ja mieltymykset; ja mukauttaa ne, viisauden lahjalla, niiden oikeaan käyttöön. Se innoittaa, kehittää, kasvattaa ja kypsyttää kaikki luonteemme hienosäädetyt sympatiat, ilot, maut, tunteet ja mieltymykset. Se innoittaa hyveellisyyteen, ystävällisyyteen, hyvyyteen, lempeyteen, hellyyteen ja rakkauteen. Se kehittää henkilön kauneutta, muotoa ja piirteitä. Se hoitaa terveyttä, tarmoa, eloisuutta ja sosiaalisuutta. Se kehittää ja elävöittää kaikki fyysisen ja älyllisen ihmisen kyvyt. Se vahvistaa, virkistää ja antaa sävyn hermoille. Lyhyesti sanottuna, se on kuten se oli, ydintä luille, iloa sydämelle, valoa silmille, musiikkia korville ja elämää koko olemukselle” (Parley P. Pratt, Key to the Science of Theology (Liverpool: F. D. Richards, 1855), 98–99).

Ajaessani autoa päiväkausia voin unohtaa ajavani. Voin uppoutua ajatuksiini tuntikausiksi, jäädä jumiin huolen ja mielikuvituksen kierteeseen, kunnes jokin työntää minut takaisin nykyhetkeen ja takaisin kuskin penkille. Kuka ajoi autoa koko sen ajan? Kuka vaihtoi kaistoja? Kuka jarrutti? Miten suuren osan elämästäni olen elänyt tällä tavalla, vaisuna ja tarkkaamattomana? Miten kauan olen elänyt ilman Pyhää Henkeä, pökerryksissä ja turtuneena? Tunteja? Päiviä? Viikkoja? Olenko käyttänyt aikaa huonosti vuosikausia? Miten suuri osa elämääni, ilman Kristusta, on mennyt ohi elämättä? Miten harvoin pystyn näkemään valon?

Avoimena elämälle ja herkistyneenä Hengelle lopetan unelmoinnin ja muistan, että olen jo elossa. Muistan tuntea, että olen elossa. Kristuksessa palaan nykyhetkeen ja huomaan nykyhetkessä Jumalan läsnäolon. Täynnä Henkeä saan osakseni paikallisen annoksen Kristuksen ylösnousemusta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Adam S. Miller ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “Why Eternal Life in the Next Life Is Not Enough”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Miksi iankaikkinen elämä tämän elämän jälkeen ei riitä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Miksi meidät on luotu? Kun ymmärrämme, mistä tulimme, saamme selkeyttä elämäämme täällä maan päällä asettaessamme itsellemme päämääriä ja tehdessämme valintoja. Alamme ymmärtää Jumalan ainutlaatuista näkökulmaa, kun ajattelemme maallisen elämämme lyhytaikaisuutta. Hänellä on suunnitelma iankaikkista pelastustamme varten ja se alkoi aikaisemmassa olemassaolossa, missä opimme, kypsyimme ja kehitimme sitä henkeä, joka meillä on nyt. Aivan kuten olemme yksilöitä nyt erilaisine persoonallisuuksinemme, sukupuolinemme ja kykyinemme, samoin olimme siellä. Mutta kehityksemme oli rajallista tuossa taivaallisessa kodissamme, ja aivan kuten Aadam ja Eeva jättivät taakseen Eedenin puutarhan, meidän täytyi lähteä Jumalan luota täyttääksemme mahdollisuutemme – koetellaksemme itseämme kuolevaisessa ruumiissa käyttäen vapaata tahtoamme, jonka saimme halutessamme tulla maan päälle. Niin tehdessämme tiesimme, että tulisimme kokemaan tuskaa ja vaikeuksia, mutta tiesimme myös, että vastakohtaisuus oli olennaista voidaksemme saavuttaa mahdollisuutemme.

Aivan kuten Jumala tiesi, että Aadam ja Eeva söisivät kiellettyä hedelmää, Hän myös ymmärtää, että me teemme syntiä maallisen elämämme aikana.

Koska Jumala tiesi, että me olisimme epätäydellisiä ja tekisimme syntiä, Hän antoi meille ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin. Aikaisemmassa olemassaolossa Jeesus valittiin Vapahtajaksemme tasapainottamaan oikeudenmukaisuuden vaakoja niiden syntien tähden, joita tekisimme yrittäessämme edistyä maanpäällisessä tilassamme. Tullessamme tänne kuljimme unohduksen verhon läpi, jotta voisimme oppia uudelleen ne asiat, joita meidän täytyy oppia tässä kuolevaisessa elämässä, haastaa itseämme, kehittää uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen ja oppia rakastamaan ja palvelemaan toisiamme. Tässä elämässä on väistämättä hetkiä, jolloin tunnemme olevamme yksin; sen ymmärtäminen, että olemme osa iankaikkista perhettä, voi auttaa meidät sellaisten aikojen yli. Yhteinen päämäärämme perheenä on jatkaa edistymistämme tullaksemme taivaallisen Isämme kaltaiseksi.

Jeesus Kristus käytti ihmeellisiä luonnon lakeja luodakseen kauniin maailman, jossa voisimme saada fyysisen ruumiin, käyttää vapaata tahtoamme, osoittaa, mihin kykenemme ja edistyä. Maan luominen sai aikaan välttämättömiä kuolevaisuuden olosuhteita. Vanhan Testamentin kuvaus luomisesta on yksi liikuttavimmista kohdista pyhissä kirjoituksissa, koska se osoittaa, miten huolella Herra varmisti sen, että kuolevainen kotimme olisi kaunis paikka. Hänen meille antamansa ruumiit ovat yhtä kauniita ja ne on luotu Hänen kuvakseen. Ne ovat salaperäisiä, monimutkaisia kuolevaisia organismeja, joissa iankaikkiset henkemme voivat asua ja joissa voimme oppia, valita, menestyä ja liittyä toisiimme.

Kaksi ensimmäistä maan päälle tullutta taivaallisen Isämme lasta olivat Aadam ja Eeva.

Aadam ja Eeva asuivat Eedenin puutarhassa, paratiisissa, missä he eivät kokeneet vastakohtaisuutta, eivätkä he sen vuoksi voineet ymmärtää iloa tai surua, nautintoa tai tuskaa. Heillä oli täydelliset, kuolemattomat ruumiit ja he keskustelivat säännöllisesti Jumalan kanssa kasvotusten. Jumala kielsi Aadamia ja Eevaa syömästä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää, mutta Saatanan houkuteltua heitä, he söivät. Kuten me, Aadam ja Eeva olivat epätäydellisiä ja joutuivat kohtaamaan tekojensa seuraukset. Jumala oli sanonut heille, että jos he söisivät hedelmää, heidän täytyisi lähteä Hänen luotaan ja puutarhasta ja heistä tulisi kuolevaisia ja lopulta he kokisivat kuoleman. Heidän valintansa tunnetaan nimellä ”lankeemus”, koska sen takia Aadamin ja Eevan täytyi lähteä Jumalan luota, aivan kuten mekin lähdimme taivaallisesta kodistamme kohdataksemme oman osamme vastakohtaisuudesta täällä maan päällä.

Me emme olisi koskaan syntyneet, jos Aadam ja Eeva eivät olisi tehneet päätöstä syödä hedelmää. Niin tehtyään, Aadamista ja Eevasta tuli vanhempia ja he ymmärsivät sen ilon, joka tuli heidän lapsilleen ja toisilleen kuulumisesta. Mutta he myös kärsivät synnin seuraukset, mukaan luettuna kuolema, valintansa takia – seuraukset, jotka voitaisiin korjata vain Jeesuksen Kristuksen pelastavan sovituksen kautta. Sovitus antaa meille mahdollisuuden tehdä parannus omista synneistämme ja erottaa hyvän pahasta.

Vaikka usein ajattelemme vastakohtaisuuden olevan kielteinen asia elämässämme, sen ymmärtäminen lankeemuksen käsitteen kautta auttaa meitä hyödyntämään sen luonnollisia mahdollisuuksia. Hyvän erottaminen pahasta antaa meille mahdollisuuden osoittaa, mihin kykenemme; se kannustaa meitä opiskelemaan pyhiä kirjoituksia, pitämään Jumalan käskyt ja vahvistamaan suhdettamme Häneen – mitkä kaikki auttavat meitä nousemaan elämän haasteiden yläpuolelle. Kun teemme syntiä, meillä on mahdollisuus tehdä parannus ja muuttua, osallistua siihen puhdistavaan prosessiin, joka vie meidät lähemmäksi Jumalaa ja lopulta tulla lunastetuksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Kuten Aadam ja Eeva, me lähdimme kodistamme aikaisemmassa olemassaolossa edistyäksemme ja voimme palata taivaalliseen kotiimme samoin kuin he – olemalla kuuliaisia Jumalan käskyille, voittamalla vastakohtaisuuden ja etsimällä Jumalaa ja pyrkimällä tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen.

Miksi olemme maan päällä?

Mikä on elämän tarkoitus? Mitä teen täällä? Ehkä paras tapa ymmärtää vastaus tähän usein kysyttyyn kysymykseen on tarkastella tätä elämää taivaallisen Isämme suunnitelman näkökulmasta.

Ennen syntymäämme elimme taivaallisten vanhempiemme henkipoikina ja -tyttärinä. Meitä rakastettiin, meitä opetettiin ja meille annettiin mahdollisuus kasvaa ja tavoitella suurempia mahdollisuuksiamme.

Taivaallinen Isä esitti suunnitelman: Hän loisi maan, jossa voisimme elää poissa Hänen luotaan hetken aikaa. Saisimme fyysisen ruumiin. Kokisimme sekä iloa että surua ja tekisimme valintoja, jotka muovaisivat iankaikkista luonnettamme. Tämä aika maan on sekä luokkahuone että koe ja vain me itse voimme määritellä, miten hyvin pärjäämme.

Maallisen kokeemme tavoite on palata takaisin taivaallisen Isämme luokse älykkäämpänä, kypsempänä ja myötätuntoisempana olentona – olla enemmän Hänen kaltaisensa. Mutta meillä kaikilla ei ole samoja kokemuksia. Jokainen elämä maan päällä on ainutkertainen ja jokainen meistä kokee elämän vähän eri tavalla. Joidenkin elämässä on fyysisiä haasteita; kaikki kokevat jonkinlaisia houkutuksia ja vaikeuksia. Meillä kaikilla on erityisiä vahvuuksia ja heikkouksia ja Isämme tuntee meidät hyvin. Hän tietää, miten voimme parhaiten kasvaa kokemustemme kautta ja Hän antaa meille käskyjä, jotta voimme saavuttaa mahdollisuutemme. Mutta me saamme itse päättää, haluammeko totella.

Miten elämäni voi olla merkityksellisempää?

Kykymme kasvaa ja kehittyä on omissa käsissämme. Taivaallinen Isämme ei pakota meitä tekemään sitä, mitä Hän haluaa meidän tekevän – se juuri on tämän elämän tarkoitus. Mutta Hän antaa meille apua, jota tarvitsemme onnistuaksemme.

Taivaallinen Isä antoi meille pyhät kirjoitukset ja profeetat opettamaan suunnitelmaansa. Hänen käskynsä antavat mallin siitä, miten meidän tulisi elää tullaksemme enemmän Hänen kaltaisikseen. Jumala lohduttaa meitä, kun puhumme Hänelle rukouksessa. Pyhän Hengen rauhoittavan varmuuden kautta voimme tuntea Isän rakkauden.

Emme ehkä valitse meille annettuja kokemuksia elämässä, mutta voimme valita, miten otamme ne vastaan. Voimme olla vihaisia, kieltäytyä jatkamasta eteenpäin ja pysäyttää edistymisemme. Tai voimme käyttää kokemuksiamme tullaksemme myötätuntoisemmiksi, määrätietoisemmiksi ja viisaammiksi. Kun opimme Jumalasta ja ymmärrämme Hänen suunnitelmansa meitä varten, olemme enemmän vastuussa valinnoistamme. Mitä enemmän tiedämme, sitä enemmän Hän odottaa meidän tekevän parhaamme ja auttamaan myös toisia suoriutumaan paremmin.

Ei ole sattumaa, että meidät laitettiin tänne maan päälle taivaallisten veljiemme ja sisariemme kanssa, jotka kaikki kokevat omat kuolevaisuuden kokeensa. ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin,” Jumala sanoi viitaten ensimmäiseen ihmiseen, Aadamiin (1. Moos. 2:18). Hän lähetti meidät maan päälle perheen, ystävien, tuttavien ja muukalaisten kanssa, jotta me voisimme jatkuvasti oppia ja opettaa elämän oppitunteja.

On oma valintamme, haluammeko myötävaikuttaa vai vastustaa, oppia vai jättää asiat tekemättä. On oma valintamme osoittaa, että voimme tulla Hänen kaltaisikseen. Kun ymmärrämme paremmin, miksi olemme täällä ja mitä pyrimme saavuttamaan, voimme tehdä valintoja, jotka tekevät taivaallisen Isämme ylpeäksi, jotka tekevät elämästämme merkityksellisemmän ja jotka lopulta auttavat meitä palaamaan Hänen luokseen.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu mormon.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Mikä on elämän tarkoitus? appeared first on SeuraaKristusta.fi.