Pähkinänkuoressa innoitus on taivaallista viestintää Jumalalta meille. Suurin osa meistä tietää tämän. Ongelmana on, että yleensä pysähdymme tähän: pinnalle. Se on loistava paikka aloittaa, mutta innoitus on niin paljon kauniimpaa, monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa kuin puhelinyhteys meidän ja Jumalan välillä. Tässä kolme näkökulmaa innoituksesta, joita et ehkä ole tullut vielä ajatelleeksi, mutta jotka saattavat olla ratkaisevassa merkityksessä kun yrität ymmärtää tätä tarpeellista periaatetta.

1. Joskus innoitus on täysin lavastettua

Hyppää kyytiini ja matkusta kanssani ajassa taaksepäin Jaredin veljen, Mahonrin aikakaudelle. Tässä taustaa tapahtumille:

Ja Herra sanoi: Ryhtykää työhön ja rakentakaa laivoja samaan tapaan kuin olette tähän asti rakentaneet. Ja tapahtui, että Jeredin veli ryhtyi työhön ja myös hänen veljensä, ja he rakensivat laivoja samaan tapaan kuin olivat rakentaneet, Herran ohjeiden mukaisesti. Ja ne olivat pieniä, ja ne olivat kevyitä veden pinnalla, aivan yhtä kevyitä kuin lintu veden pinnalla.

Ja ne rakennettiin sillä tavalla, että ne olivat tavattoman tiiviitä, niin että ne pitivät vettä niin kuin astia; ja niiden pohja oli tiivis kuin astia; ja niiden kyljet olivat tiiviit kuin astia; ja niiden päät olivat suipot; ja niiden kansi oli tiivis kuin astia; ja niiden pituus oli puun pituus; ja niiden ovi, kun se oli kiinni, oli tiivis kuin astia.

Ja tapahtui, että Jeredin veli huusi Herran puoleen sanoen: Oi Herra, minä olen tehnyt sen työn, jonka sinä olet käskenyt minun tehdä, ja olen tehnyt laivat sen mukaan kuin sinä olet neuvonut minua.

Ja katso, oi Herra, niissä ei ole valoa; minne me ohjaamme? Ja sitä paitsi me menehdymme, sillä emme voi hengittää niissä, paitsi sitä ilmaa, mikä niissä on; sen tähden me menehdymme.

Tekstin mukaan Mahonri ja hänen ryhmänsä olivat rakentaneet aluksia aiemminkin. Mutta nämä uusimmat olivat hieman erilaisia, kuten kappaleessa todetaan: “niissä ei ole valoa; minne me ohjaamme? Ja sitä paitsi me menehdymme, sillä emme voi hengittää niissä, … sen tähden me menehdymme…”

Voitko kuvitella itsesi yhdeksi Mahonrin ryhmän jäseneksi tässä tilanteessa? Profeetta palaa vuorelta mukanaan Herran ohjeet siitä, kuinka rakentaa nämä alukset. Huomaat hyvin nopeasti silmiinpistäviä ongelmia. Havaitset, että tämä niin sanottu innoitus Jumalalta tulee itseasiassa surmaamaan sinut kuten kaikki muutkin. Kuka tällaista kertoo? Millaista innoitusta sellainen on? Mitä ihmettä?

Kyseessä on lavastus.

Tietenkin Herra oli hyvin perillä siitä, mitä Hänen ohjeensa saisivat aikaan (kuoleman). Mutta huolimatta siitä, mitä tämä innoitus piti sisällään, Jumalan tahto jaredilaisille ei ollut seurata Hänen ohjeitaan ja kuolla. Sen sijaan kyseessä oli suunnitelma jaredilaisten ohjaamiseksi takaisin Hänen luokseen, jotta he saisivat lisää innoitusta.

Ja Mahonri teki juuri niin. Mutta on tärkeää huomioida myös se suurenmoinen usko, jota ryhmä osoitti, sillä Mahonri palasi lisäohjeiden saamiseksi vasta sen jälkeen kun nämä surmanloukku-alukset oli rakennettu. Hän toimi sen innoituksen mukaan, jota hänellä oli (joka oli puutteellista, epäjohdonmukaista ja mahdollisesti vahingollista), ja sai sitten myöhemmin lisää innoitusta.

Joten, jos saat innoitusta (tai jos huomaat innoitusta kirkon historiassa), joka ei käy järkeen, muista että se saattaa olla lavastusta. Se saattaa olla tarkoituksellisesti puutteellista, ympäripyöreää tai suoranaisesti järjenvastaista, jotta se ajaisi sinut takaisin Herran luo saamaan lisää valoa ja ymmärrystä.

2. Innoitus saattaa mukautua tarpeisiin

Tervetuloa takaisin aikamatkalle. Lisätään hieman etäisyyttä itsemme ja Baabelin tornin aikakauden välille. Suunnataan Uuden Testamentin ajan Juudean rannikoille. Ah, raikas välimeren ilmasto, valkoiset hiekkarannat ja katsopa, fariseukset ovat jälleen toimessa. He näyttävät yrittävän aina saartaa Jeesuksen nurkkaan…

”Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: ”Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?”

”Hän vastasi heille: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?”

”Ja hän jatkoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”

”He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

”Fariseukset kysyivät häneltä: ”Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?” Hän vastasi: ”Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. … ”

Toisin sanoen ”Jos miehen ja vaimon kuuluu olla ikuisesti yhdessä miksi Jumalan profeetta Moosekselle antama laki mahdollistaa eron?” Kristuksen vastaus on valaiseva. Omin sanoin muotoiltuna: ”Täydellisessä maailmassa eroa ei sallittaisi. Mutta te kaikki elätte langenneessa maailmassa. Ja koska ette voi kestää korkeampaa lakia, minä annoin Moosekselle luvan sallia eroamisen. Mutta se ei ole ihanteellista.”

Uskonnon historioitsija Ben Spackman käsitteli tätä periaatetta vuonna 2017. Hän sanoi:

”… mitä Jeesus sanoo on, että siitä huolimatta, että se on Toorassa, vaikka se onkin Jumalan sanaa, se ei tarkoita, että se välittää ihanteen, iankaikkisen, äärimmäisen näköalan. Jumalan oli sovitettava jopa Hänen lakinsa teidän kovien sydäntenne tasolle, ja sen takia eroaminen sallitaan.”

Mooseksen laki kokonaisuudessaan seuraa samankaltaista kaavaa. Koska Israel ei pystynyt noudattamaan korkeampaa lakia, heille tarjottiin vähäisempi laki. Se ei ollut ihanteellinen, mutta tosiasiassa, se oli armollinen. Jos heidän olisi vaadittu noudattavan korkeampia tasovaatimuksia kuin mihin he pystyivät yltämään, heidän rangaistuksensa olisi ollut sitä kovempi.

Ytimessään: Joskus Jumala sallii jotakin (ja se saatetaan jopa kelpuuttaa todellisena innoituksena), mutta se ei ole ihanteellista. Kuinka tämä periaate näkyy nykyään? Se jää sinun selvitettäväksesi. Henkilökohtaisesti minusta on lohdullista tietää, että vain koska tietty innoitus on tullut Jumalalta, se ei välttämättä tarkoita sen olevan Jumalan iankaikkinen tahto. Innoitus saattaa hyvinkin olla mukautettu tilanteeseesi, kulttuuriisi ja kykyihisi.

3. Innoitus sovitetaan usein kulttuuriin ja ympäristöön

Noniin, vielä yksi aikamatka ja sitten olemme valmiit. Matkustamme kauas Egyptin Keskivaltakuntaan. Aikajärjestyksessä 1. Mooseksen kirjassa huomaamme seuraavaa:

”Sitten tuli maahan nälänhätä. Koska nälänhätä oli kova, Abram siirtyi Egyptiin ja asui siellä muukalaisena.”

1. Mooses 12:10

”Niin Abram palasi Egyptistä Negeviin, mukanaan vaimonsa ja koko omaisuutensa, ja Loot seurasi häntä.”

1. Mooses 13:1

”Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi…”

1. Mooses 17:12

Nämä saattavat näyttää oudoilta kohdilta yhdistettäviksi, mutta koettakaa kestää. Ympärileikkauksen laki annettiin Abrahamille merkkinä tai tunnuksena Abrahamin liitosta. Varmaankin tiesit jo tämän. Se mitä et ehkä tiennyt on, ettei Abraham ollut ensimmäinen henkilö, joka harjoitti ympärileikkausta. Se oli esimerkiksi Egyptin kulttuuriin kuuluva tapa ennen Abrahamia. On siis mielenkiintoista, että tämä tapa otettiin käyttöön (kuten ylläolevat Raamatunkohdat osoittavat) vasta sen jälkeen kun Abraham oli käynyt Egyptissä.

Mitä tämä merkitsee innoituksen osalta? Ben Spackman esitti jälleen osuvimmin:

Innoituksen osa-alueet heijastavat siten vahvasti ympäristöään ja ne ovat välttämätön osa tuota innoitusta, eivät haittana innoitukselliselle luonteelle. Samankaltaisuudet ympäristön kanssa saattavat osoittaa ’lainaamista’ tai ’uudelleen yhdistämistä,’ mutta ne eivät automaattisesti estä innoitusta … Jeesus muutti veden viiniksi, hän ei luonut sitä tyhjästä.

Tarinan opetus

Innoitus on kaukana mustavalkoisesta periaatteesta. Usein se on epätäydellistä ja lisääntyy vähitellen. Joskus se on sovellettu tilanteeseemme, eikä edusta iankaikkista ihannetta. Ja joskus on vaikea rajata jumalallista ja ympäristön vaikutusta, koska Jumala usein käyttää ympäristöä esittääkseen jumalallisen ymmärrettävässä muodossa.

Olemme laajentaneet toteamusta ”innoitus on taivaallista viestintää Jumalalta meille,” melko paljon. Mutta jälleen, älä pysähdy tähän. Innoituksen ymmärtäminen on tarpeellista hengelliselle hyvinvoinnillemme, ja se on elämänmittainen pyrkimys.

”Sillä katso, näin sanoo Herra Jumala: Minä annan ihmislapsille rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla; ja siunattuja ovat ne, jotka kuulevat minun opetuksiani ja kallistavat korvansa minun neuvoilleni, sillä he oppivat viisautta; sillä sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän; ja niiltä, jotka sanovat: meillä on tarpeeksi, heiltä otetaan pois sekin, mitä heillä on.”

2. Nefi 28:30

Mitkä ovat tärkeitä innoituksen piirteitä, joista artikkeli ei kertonut? Kerro meille kommenteissa!

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Paula Jarvis.

The post 3 asiaa ilmoituksesta, joita et ole ehkä ajatellut appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kissan huomio on lähes mahdoton saada

Adoptoin vastikään kissan nimeltään Hank the Tank. Hän on suuri, pehmeä, raitakuvioinen ja pitää läheisyydestä, naukumisesta ja tiskipöydälle hyppimisestä, koska, no, hän on kissa. Tiskipöydät kaikkine terävine esineineen, ihmisille tarkoitettuine ruokineen ja puhtaanapidon tarpeineen eivät tietenkään ole paikkoja, joissa kissojen tulisi oleskella. Joten silloin, kun hän on pöydän kulmalla nuuskimassa vanhoja tiskikasoja, jotka minun olisi pitänyt pestä eilen, kutsun häntä nimeltä herättääkseni hänen huomionsa. Ei lainkaan yllättäen hän ei katso ylös, ei osoita kuulleensa minua, eikä missään tapauksessa lopeta puuhaansa. Välillämme ei vallitse paras mahdollinen yhteys.

Ajattelin Hank-kissaani ja kuinka voisin saada hänet huomioimaan pyyntöni kun yhtäkkiä tajusin, että hän ja minä emme ole kovin erilaisia. Olen ajatellut viime aikoina Jumalan kanssa kommunikoimista ja kuinka olen tuntenut huutaneeni Herran puoleen, mutta kuulleeni vain heinäsirkkojen sirinää, tai en ole saanut Häneltä ajallaan varoituksia, jotka olisivat auttaneet minut pois pulasta. Mutta ehkäpä kuulen Häntä aivan yhtä hyvin kuin Hank kuulee minua.

Joskus yhteyden saaminen Jumalaan on kuin yrittäisi voittaa kissan huomion

Niin monet meistä kamppailevat samanlaisen ongelman kanssa. Me pyydämme Jumalalta apua ja kuitenkin taivaat tuntuvat meille suljetuilta. Se on kuin saisi vastauksen ”Onnea vaan tenava, mutta olet omillasi tällä kertaa!” Se on erityisen rankkaa silloin kun meille kerrotaan, että voimme ”kuulla Häntä” ja saada sanomia Häneltä samalla tavoin kuin Joseph Smith, joka kysyi Taivaalliselta Isältä yksinkertaisen kysymyksen ja sai niin käsittämättömän vastauksen! Hiljaisuus voi saada meidät tuntemaan itsemme eristetyiksi, yksinäisiksi tai Taivaallisen Isämme hylkäämiksi, jopa silloin kun uskomme, että Hän haluaa johdattaa meitä jollain tavoin.

Mutta entä jos Hän ei ole koskaan hylännyt meitä? Mitä jos me olemme hänelle vieraita? Mitä jos me olemme niitä, jotka eivät kuule Hänen ääntään tai tunnista Hänen hellän Henkensä kutsuvan meitä nimeltä?

Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista (1928-2015) sanoi:

”Kun olemme tunteiden pyörremyrskyn vallassa, on vaikeaa löytää ulospääsytie yksin. ….

”Kun vastauksia rukouksiin ei vaikuta tulevan, voi olla ettemme ymmärrä joitain totuuksia rukouksesta, tai emme tunnista vastauksia kun ne tulevat.”

Hän jatkoi opettamalla, että Herra vastaa aina rukouksiin yhdellä kolmesta tavasta:

”Kun Hän vastaa kyllä, sen on tarkoitus antaa meille itsevarmuutta.

”Kun Hän vastaa ei, sen on tarkoitus estää virheitä.

”Kun hän pidättää vastauksen, sen on tarkoitus kasvattaa meitä uskoessamme Häneen, osoittaessamme kuuliaisuutta Hänen käskyilleen ja toimiessamme halukkaasti totuuden pohjalta. Meidän on tarkoitus ottaa vastuu toimimalla Hänen opetustensa mukaisten päätösten varassa, vaikkei meillä ole ennalta vahvistusta. … Meidän on tarkoitus toimia.” (“Learning to Recognize Answers to Prayer,” Ensign, Nov. 1989, 30, 32).

Mutta se on vaikeaa, eikö olekin? Minun on vaikea rukoilla joka ilta parhain aikein – vain tunteakseni, etten huomaa yhtää kyllä-vastauksia, mutten myöskään löydä ei-vastauksia. Ja kolmas vaihtoehto? Joskus se, että vastaus pidätetään voi olla jopa pahempaa.

Luin jokin aika sitten kaunokirjallisuuden romaanin, jonka hahmo halusi ohjeita toiselta hahmolta. ”Miksi hän ei ole auttanut minua?” Nainen ajatteli. ”Hän tietää, että kuolen ilman hänen apuaan.” Mutta sitten hän ymmärsi jotakin heidän suhteestaan. Mies ei ollut auttanut häntä, koska hän halusi osoittaa naiselle, että tämä oli jo lähellä vastaustaan. Mies halusi osoittaa naiselle, että hän pääsisi omillaan haluamaansa päämäärään – että hän oli todellä lähellä tavoitettaan.

Ja joskus luulen Jumalan toimivan samalla tavoin. Kun rukoilen Häntä jostain asiasta, josta olen huolissani, enkä tunne Hänen antavan ’kyllä’ tai ’ei’ vastauksia, Hän luottaa siihen, että noudatan Hänen aikaisemmin antamiaan ohjeita ja teen omat valintani – aivan kuten se rakastava Isä tekisi, joka Hän on. Hän tietää minun olevan lähellä vastaustani, tai että tulen kasvamaan tarpeellisilla tavoilla etsiessäni vastauksen itse.

Katselen taaksepäin kaikkiin niihin kertoihin elämässäni, jolloin Jumalallinen ohjaus olisi voinut estää minua tekemästä suuria virheitä, mutta tajuan, että ne virheet ovat tehneet minusta henkilön, joka nykyään olen.

Ja palatakseni suhteeseeni vanhaan kunnon Hankiin: Kun hän alkaa tunnistaa nimensä ja minun ääneni, hänen on helpompi ottaa huomioon mitä sanon. Ja mitä enemmän hän huomioi sanomiseni ja pysyy turvassa, sitä enemmän hän luottaa minuun.

Meidän suhteemme Jumalan kanssa on tietenkin hieman monimutkaisempi, mutta ajattelen, että samat periaatteet pätevät. Mitä enemmän kuuntelen ja noudatan kehoituksia, joita saan, sitä enemmän luotan Herraan. Ja mitä enemmän luotan Häneen, sitä enemmän kuuntelen Häntä. Kun en kuule Hänen vastaustaan, minun ei tarvitse olla huolissani siitä, ettei Hän ole siellä tai ei välitä minusta. Voin luottaa Hänen luottavan minun kykyyni tehdä hyviä päätöksiä ja oppia virheistäni.

Joskus nämä mietteet eivät siltikään tyynnytä minua, ja joskus jään tuntemaan itseni yksinäiseksi tai hämmentyneeksi. Mutta jossain määrin alan ymmärtää, että tämä kaikki kuuluu siihen mistä ihmisyydessä on kyse. Ja onneksi voin aina turvautua siihen, että Taivaallinen Isäni ja Vapahtajani Jeesus Kristus ovat olemassa minua varten silloin, kun haluan vain itkeä tai tunnen itseni vihaiseksi tai vain tarvitsen Heidän rakkauttaan. Stressin ja vaikeuksien aikoina He vievät minua eteenpäin.

Onko sinulla ollut kokemuksia rukouksista? Millaisia vastauksia sinä olet saanut Jumalalta? Kuulisimme mielellämme sinun tarinasi! Lähetä julkaistavaksi tarkoitettu kirjoitus osoitteeseen finnish@moregoodfoundation.org.

Artikkelin on alunperin kirjoittanut Mackenzie Brown ja se on julkaistu ChurchofJesusChrist -sivustolla.

The post Miksi Jumala ei johdattanut minua? Ja miksi olen enemmän kissani kaltainen kuin luulin appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Olen pitänyt lukemattomia rukouksia saadakseni kärsivällisyyttä vaihtaessani vaippaa pojalleni samalla kun tyttäreni kiipeää jalkaani pitkin. Mutta minulla ei mennyt kauaa tajutessani, että epätoivoisten rukousteni ei pitäisi olla ainut tapani kommunikoida Jumalan kanssa. Tarvitsin todellista aikaa Hänen kanssaan. Ja tarvitsin paremman tavan päästä käsiksi henkilökohtaiseen johdatukseen voimaan naisena, vaimona ja äitinä.

Sanoihan Julie B. Beck myös seuraavaa: ”Äidit voivat tuntea Hengen apua silloinkin, kun väsyneet, meluisat lapset vaativat huomiota.”

En koskaan kaivannut sitä niin paljon kuin muutama kuukausi sen jälkeen, kun synnytin kaksoset. Silloin tajusin, että voimani olivat lopussa. Tarvitsin apua. Jos löytäisin ajan sille, että voisin turvautua enemmän Pyhän Hengen opastavaan ohjaukseen elämässäni, voisin täyttyä sekä hengellisesti että henkisesti, koska kun pidämme ensin huolta itsestämme, voimme antaa enemmän lapsillemme. Arvioin siis elämääni ja sain innoitusta tehdä joitakin asioita. Vaikka kaikki voivat ja heidän pitäisi saada johdatusta omalla tavallaan, tässä on yhdeksän tapaa, joiden olen huomannut edistävän johdatuksen saamista äidin kiireisessä elämässä:

1. Riemuitse viidestä minuutista.

”Lupaan teille, että kun säännönmukaisesti annatte Herralle runsaan osan ajastanne, Hän moninkertaistaa jäljellä olevan aikanne.” — Presidentti Russell M. Nelson (”Olkaa todellisia milleniaaleja”, Liahona, lokakuu 2016).

Sinun ei tarvitse uhrata valtavasti aikaa osoittaaksesi Herralle, että haluat todella seurata Häntä.

Tänä aikana elämässäsi viisi minuuttia saattaa olla paljon aikaa. Ja se on ok. Lesken ropo oli riittävä. Äidin minuutit voivat olla myöskin riittäviä.

En ehkä kuule kaikkea, mitä puhuja sanoo sakramenttikokouksessa, mutta viisi minuuttia keskittynyttä kuuntelemista ja sen seuraukset voivat olla parempia, kuin se, että yrität kuulla kaiken tunnin aikana.

2. Suunnittele etukäteen, miten käytät vapaa-aikasi.

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” – Matt. 11:28

Ensimmäisenä kaksosteni elinvuotena nukuin, kun he nukkuivat. Tiesin, että tuo aika oli omaa aikaani, joten suunnittelin käyttäväni sen viisaasti. Mutta kun aloin huomata, että Hengen läheisyys alkoi huveta, etsin lisää tapoja, joiden kautta voin tulla lähemmäksi Kristusta. En halunnut lopettaa päiväunia kokonaan, mutta kun käytin viisi minuuttia rukouksen pitämiseen ennen päiväunia, päiväni muuttuivat. Menin huoneeseeni, polvistuin ja puhuin ääneen. Vuodatin sydämeni Isälleni. Joskus naiset unohtavat, että meidän ei tarvitse kantaa yksin kaikkia taakkojamme ja huoliamme. Kun jaan taakkani Hänen kanssaan, sydämessäni on enemmän tilaa kuulla Hengen kuiskaukset.

3. Älä ylenkatso sakramentin voimaa.

Yksi stressaavimmista asioista nuorena äitinä ovat kiistelevät lapset sakramenttikokouksen aikana, mutta kun pidämme sakramentin ”viikoittaisen jumalanpalveluskokemuksemme pyhänä, tunnustettuna keskipisteenä” (Jeffrey R. Holland, ”Katsokaa: Jumalan Karitsa”, Liahona, toukokuu 2019), se voi muuttaa jumalanpalveluksemme kirkossa ja koko viikkomme.

Vanhemmuuden kautta huomaamme virheemme. Mutta onneksi sakramentin voima voi auttaa meitä jättämään ne taaksemme joka viikko. Minä otan mukaan leluja ja naposteltavaa lapsilleni sakramentin ajaksi. Ajoitan heidän keskittyneimmät (ja hiljaisimmat) leikkinsä sakramentin ajaksi. Annan tyttärelleni tarrakirjan siksi aikaa, kun rukoilen ja mietin sakramentin aikana. Hän istuu hiljaa paikallaan, joten minä voin käyttää tarvitsemani ajan keskittyäkseni Kristukseen.

Sen sijaan, että keskitymme kaikkeen siihen syyllisyyteen ja häpeään, jotka liittyvät äitiyteen, voimme käyttää Jeesuksen Kristuksen sovituksen puhdistavaa ja mahdolliseksi tekevää voimaa, ja jättää virheemme ja vikamme taaksemme ja aloittaa uuden viikon täynnä lupausta. Kun puhdistamme itsemme synneistä, henkemme ovat valmiimpia ottamaan vastaan johdatusta.

4. Älä anna täydellisyyden tavoittelun mennä pyhien kirjoitusten tutkimisen edelle.

”[Jos me] rukoillen tutkimme ja podimme Mormonin kirjaa joka päivä… pystymme kuulemaan Hengen äänen, vastustamaan kiusausta, voittamaan epäilyksen ja pelon ja saamaan taivaan apua elämässämme.” – Presidentti Thomas S. Monson (”Mormonin kirjan voima”, Liahona, toukokuu 2017).

Tule ja seuraa Minua – ohjelman, konferenssipuheiden opiskelun ja Mormonin kirjan päivittäisen lukemisen keskellä voi tuntua ylivoimaiselta tietää, mistä aloittaa. Saatamme usein turvautua täydellisyyden tavoitteluun, joka suosii kaikki-tai-ei-mitään –ajattelua; jos emme voi tehdä kaikkea heti, emme ehkä tee sitä ollenkaan.

Mutta Jumala ei ole koskaan pyytänyt meitä olemaan täydellisiä, vaan että meillä olisi halukas sydän. Joinakin päivinä luet jakeen ja toisina luvun. Joinakin päivinä luet vain sen, mitä sinun täytyi kuulla ja toisina lisäät hitaasti öljyä uskosi lamppuun.

5. Käytä hyväksi teknologiaa henkilökohtaisen johdatuksen edistämiseen ja tallentamiseen.

”Huolella tallennettu tieto . . . edistää mahdollisuuttanne saada enemmän ilmoitusta.” –Richard G. Scott (Acquiring Spiritual Knowledge,” Ensign, Nov 1993)

Tämä tuntuu järjettömältä, mutta kiireiselle äidille teknologia voi olla lahja. Kuuntele pyhiä kirjoituksia, konferenssipuheita tai podcasteja kotona tai autossa. Käytä sovelluksia, kuten Notes, kirjoittaaksesi ylös vaikutelmia tai käytä puhelimesi sanelutoimintoa tai muuta äänen tallennussovellusta äänittääksesi ajatuksiasi.

6. Etsi tuoretta näkökulmaa.

Voi olla tärkeää tavoitella Jumalaa ensin vastausten etsimisessä, mutta rukouksiin voidaan aivan yhtä hyvin vastata ympärillämme olevien ihmisten kautta. Ota vastaan läheisten ystävien tai perheenjäsenten neuvoja, rohkaisuja ja tukea. He voivat auttaa sinua näkemään joitakin asioita uudesta näkökulmasta, neuvoa, mistä saa apua tai tuoda lohtua.

Pois kotoa pääseminen voi olla myös selkiinnyttävää. Minä nautin kävelyretkistä lasteni kanssa alkuillasta. He pärjäävät hyvin tuplarattaissa ja voimme kaikki nauttia hiljaisesta illasta. Jokin siinä, että voi liikkua kauniissa luonnossa ja keskittyä johonkin muuhun, voi auttaa henkilökohtaisen johdatuksen saamisessa.

7. Älä pelkää pyytää sitä, mitä tarvitset.

Äitinä voi olla helppoa jatkaa kaikista muista paitsi itsestäsi huolehtimista. Jos tarvitset lapsenvahtia, jotta voit osallistua johonkin toimintaan, pyydä puolisoasi, perheenjäsentä tai naapuria auttamaan. Jos tarvitset aikaa olla yksin kodin ulkopuolella, kerro siitä puolisollesi.

Tiesin, että tarvitsin aikaa käydäkseni temppelissä, mutta imettäessäni kahta vauvaa, se tuntui mahdottomalta. Yksi ratkaisu oli ajaa temppelille, missä mieheni hoiti lapsia sen aikaa, kun tein esitoimituksia. Imetin heidät ennen sitä ja sen jälkeen, ja se toimi meidän kohdallamme. Tuo aika temppelissä latasi akkujani ja oli suureksi avuksi.

8. Toimi jopa pienimmänkin Hengen kehotuksen mukaan.

Jos… kerromme Herralle, että me olemme valmiit, Hän kutsuu meidät toimimaan. Jos toimimme, Hän kutsuu meitä kerta toisensa jälkeen.” —Ronald A. Rasband (”Saakoon Henki ohjata”, Liahona, toukokuu 2017).

Eräänä iltana kuurin Hengen sanovan: ”Käy katsomassa tytärtäsi.” Olin juuri mennyt nukkumaan ja se tuntui hankalalta, mutta tunnistin, Kenen ääni se oli. Kun menin hänen luokseen, hänen kapalonsa oli löystynyt sen verran, että se saattoi olla vaarallinen ja hänen suunsa oli sen peitossa.

Äiteinä toivomme, että mitään ei tapahtuisi lapsillemme, mutta juuri se on yksi syy, miksi henkilökohtainen johdatus on mitä tärkein lahja vanhemmille. Minä en selviäisi yksin. Henki voi ohjata, lohduttaa, todistaa ja jopa varoittaa.

9. Pyydä Jumalaa auttamaan sinua muistamaan, kuka olet.

”Sen tähden ensimmäinen neuvoni on, että selvitätte itsellenne, keitä te todella olette. Kysykää taivaalliselta Isältä Jeesuksen Kristuksen nimessä, mitä Hän ajattelee teistä ja teidän tehtävästänne täällä maan päällä. Jos kysytte vakain aikein, niin ajan myötä Henki kuiskaa teille totuuden, joka muuttaa elämänne. Tallentakaa nuo vaikutelmat, käykää niitä usein läpi ja noudattakaa niitä tarkoin. Minä lupaan teille, että kun alatte edes vähäisessä määrin oivaltaa, millaisena taivaallinen Isä näkee teidät ja mitä Hän luottaa teidän tekevän Hänen hyväkseen, elämänne ei koskaan tule olemaan entisensä!” — Presidentti Russell M. Nelson (”Olkaa todellisia milleniaaleja”, Liahona, lokakuu 2016).

Äitiys voi olla kuluttavaa. Saatamme joutua keskelle kiirettä ja kaikenlaisia velvollisuuksia, mutta kun olen järjestänyt aikaa olla hiljaa ja pyytää Jumalan rakkautta ja neuvoa, Hän on aina osoittanut minulle paremman tien.

Äitiys voi tuntua siltä, että meitä aina pyydetään tekemään kaikki. Ja me oletamme virheellisesti, että se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy tehdä niin yksin. Me selviämme kaikesta … Kristuksen avulla! Vaikka kiireisinä huolehdimme lapsista, voimme silti löytää aikaa edistääksemme henkilökohtaista johdatusta. Meidän tarvitsee vain löytää aikaa hoitaa kykyämme sen voiman käyttämisessä.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “9 Simple Ways for Busy Moms to Find Time for Personal Revelation”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 9 tapaa kiireisille äideille löytää aikaa henkilökohtaisen johdatuksen saamiseen appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Muutamia vuosia sitten löysin päiväkirjan, jonka olin ostanut viikkorahoillani ollessani noin 8-vuotias. Siinä oli yksi merkintä, joka oli kirjoitettu toukokuussa. En kirjoittanut päivästäni tai mitä koulussa oli tapahtunut; kirjoitin syntymäpäivästäni, joka oli ollut seitsemän kuukautta aikaisemmin! Olin saanut lahjaksi barbie-nuken, josta todella pidin ja isoäitini oli valmistanut minulle suosikkiaamiaiseni, joten ajattelin kai, että se löi laudalta kaikki muut tapahtumat.

Päiväkirjamerkintäni ovat siitä lähtien olleet vähintäänkin satunnaisia… Ja harmillisinta kirjoittamattomuudessa on se, että kun kirjoitan, minun täytyy edelleen kirjoittaa tärkeistä tapahtumista useiden kuukausien ajalta (vaikka toivottavasti olen kehittynyt vähän, koska en kirjoita, mitä söin aamiaiseksi viikkoja sitten). Vaikka en ole pystynyt pitämään päiväkirjaa säännöllisesti, on kuitenkin eräs asia, jossa olen ollut melko hyvä: hengellisten kokemusteni kirjoittamisessa ylös.

Koska kokemukseni kautta se on avain ilmoituksen saamiseen.

Hengellisten kokemusten kirjoittaminen ylös

Vuoden 2016 Liahonan artikkelissa nimeltä ”Oppimisen ilo”, Tad R. Callister kertoo hengellisten kokemusten muistiin merkitsemisen tärkeydestä – ja miten niin tehdessämme, Herra antaa meille lisää ilmoitusta ja siunaa meitä edelleen pyhillä kokemuksilla.

”Miksi on niin tärkeää tallentaa hengellisiä kokemuksia, joita saamme kirkossa ja muualla? Oletetaan hetkinen, että äiti puhuu teini-ikäiselle pojalleen ja poika sanoo jossakin vaiheessa: ”Äiti, tuo on tosi hyvä neuvo.” Sitten hän ottaa muistikirjan ja alkaa kirjoittaa siihen vaikutelmia, joita hän sai heidän keskustelustaan. Kun äiti on toipunut järkytyksestä, eikö hän haluaisi antaa pojalleen lisää neuvoja?

Epäilemättä sama periaate soveltuu neuvoihin, joita saamme taivaalliselta Isältämme. Kun kirjoitamme muistiin Hänen meille antamiaan vaikutelmia, Hän antaa todennäköisemmin meille lisää ilmoitusta. Lisäksi monet saamistamme vaikutelmista saattavat vaikuttaa ensin pieniltä ajatusten siemeniltä, mutta jos hoivaamme ja pohdimme niitä, niistä voi kasvaa hengellisiä puita.

Profeetta Joseph Smith puhui näkemysten ja vaikutelmien tallentamisen tärkeydestä: ”Jos – – keskustelette tärkeistä kysymyksistä – – kirjoittamatta niitä muistiin, niin – – laiminlyödessänne näiden seikkojen muistiin kirjoittamisen silloin kun Jumala ne ilmoittaa, koska ette pidä niitä kyllin arvokkaina, Henki saattaa vetäytyä pois, – – ja niin on menetetty äärettömän tärkeä ja suunnaton tietomäärä.”

Voin 100% vakuuttaa, että se, mitä Veli Callister ja profeetta Joseph sanoivat, on totta. Kun Herra antaa meille ilmoitusta ja osoitamme Hänelle, että se on meille tärkeää, Hän antaa meille enemmän. Jos päinvastoin emme huomaa, emmekä kirjoita ylös noita valaistumisen hetkiä, kerran niin kirkas muisto ja tunne himmenee, kunnes se on sumea ja unohdettu.

Juuri niin on ilmoituksen laita: se vaatii ponnistelua. Se vaatii kysymistä, kuuntelemista ja sitten toimimista vastauksen mukaan (ts. asian kirjoittamista ylös ja, jos se on soveliasta, toimimista sen mukaan). Kun osoitamme Herralle, että arvostamme Hänen sanojaan näkemällä vaivaa niiden eteen, Hän tunnustaa pyrkimyksemme siunaamalla meitä enemmän.

Ilmoitus voi tulla milloin vain, mutta sitä tuntuu tulevan useammin (ja voimakkaammin) hiljaisina hetkinä Vapahtajaa ajatellessamme. Tämä voi tapahtua opiskellessamme pyhiä kirjoituksia yksin tai perheenä (olen saanut ilmoitusta usein, kun olen lukenut jakeen, joka oli tarkoitettu juuri minulle), rukoillessamme tai ehkä sakramentin aikana. Kun kirjoitamme nuo kokemukset ylös (vaikka puhelimeen, jos sinulla ei ole päiväkirjaa), Herra vastaa yhä useammin.

Sitä paitsi Herra selkeästi odottaa meidän kirjoittavan muistiin hengelliset kokemuksemme. Muistatteko, kun nefiläiset eivät olleet kirjoittaneet ylös Samuel Lamanilaisen käyntiä?

Kohdassa 3. Ne 23 Jeesus sanoi ollessaan nefiläisten luona:

”Totisesti minä sanon teille: Minä käskin palvelijani Samuel Lamanilaisen todistaa tälle kansalle, että sinä päivänä, jona Isä kirkastaisi nimensä minussa, olisi monia pyhiä, jotka nousisivat kuolleista ja ilmestyisivät monille ja palvelisivat heitä. Ja hän sanoi heille: Eikö niin ollut?

Ja hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle ja sanoivat: Kyllä, Herra, Samuel profetoi sinun sanojesi mukaisesti, ja ne kaikki toteutuivat.

Ja Jeesus sanoi heille: Kuinka ette ole kirjoittaneet tätä, että monet pyhät nousivat ja ilmestyivät monille ja palvelivat heitä?

Ja tapahtui, että Nefi muisti, ettei tätä ollut kirjoitettu.

Ja tapahtui, että Jeesus käski kirjoittaa sen; sen tähden se kirjoitettiin sen mukaisesti kuin hän käski.”

Arvatkaa sitten, mitä Jeesus teki heidän kirjoitettuaan nuo asiat muistiin?

Hän opetti heille lisää.

Ole hyvä ja kokeile tätä tekniikkaa

Okei, asia on siis kunnossa sillä edellytyksellä, että saat ilmoitusta. ”Ylös kirjoittamisen” menetelmä toimii hyvin, kun haluat enemmän ilmoitusta. Mutta mitä jos sinusta tuntuu, että et saa sitä? Juonipaljastus: vastaus tähän pitää silti sisällään kirjoittamista.

Artikkelissa ”Stop and Listen: The Power of Prayer and Revelation” LDS Blogs -sivustolla, Krystal Wilkerson puhuu siitä, miten rukous ja ilmoitus kulkevat käsi kädessä… Ja sitten hän pyytää meitä yrittämään mitä mukaansatempaavinta kokeilua, jonka hän vakuuttaa auttavan meitä pyrkimyksissämme saada ilmoitusta.

”En tiedä teistä, mutta minun rukoukseni ovat usein lyhyitä ja sitten siirryn heti muihin asioihin. Hyvin harvoin jään istumaan ja kuuntelemaan. Kuinka voimme olettaa, että rukouksiimme vastataan, jos emme käytä aikaa kuuntelemiseen? Olemmeko niin kiireisiä, että meillä ei ole riittävästi aikaa taivaalliselle Isällemme? Rukousten pitämisen ei pitäisi olla vain joku asia hengellisellä muistilistallamme, vaan pohdiskelun ja rauhan aikaa – jotakin, mitä kahden pienen lapsen äitinä en saa kovin usein. Mitä jos kertoisin, että minulla on vastaus vastausten saamiseen? Mitä jos kertoisin, että sain selville salaisuuden, jonka avulla rukouksiin saa aina vastauksen?

Kun toimin tehtävässäni Nuorissa Naisissa, eräs opettajista mainitsi, että hän oli eräänä päivänä keskustellut ystävänsä kanssa unettomuudestaan. Hänen ystävänsä ehdotti, että hän käyttäisi muistikirjaa noina hiljaisina, unettomina hetkinä. Yksityistä muistikirjaa. Ensimmäiselle sivulle hän käski kirjoittaa ”Rakas taivaallinen Isä”, ja jatkaa kirjoittamalla kaikki ajatukset, huolet ja tarpeet. Seuraavana aamuna hänen tulisi kirjoittaa kirjaan ”Rakas (oma nimi)” ja antaa Hengen puhua. Kirjoita ylös mitä tahansa, mitä mieleesi tulee, ja lue sitten molemmat kirjeet. Tulokset ovat hämmästyttäviä!

Joidenkin vaikeiden kuukausien aikana päädyin pisteeseen, jossa epäilin, että taivaallinen Isä ei kuullut minua ollenkaan. Minusta tuntui, että vaikka anoin ja rukoilin – melkein kerjäsin – en huomannut mitään tuloksia. Halusin pärjätä paremmin, mutta en ollut löytänyt keinoja siihen. Tiesin, että rukous auttaisi, mutta toisaalta etsin jotain konkreettista vastausta, eivätkä rukoukset tuntuneet riittävän. Niin oli asian laita, kunnes otin vastaan tuon Nuorten Naisten johtajan haasteen. Valvoin eräänä yönä sairauden ja huolen takia. (Huolehdin kaikesta: miehestäni, lapsistani, menneisyydestä ja tulevaisuudesta).

Muistin hänen oppituntinsa, otin esille muistikirjan ja aloin kirjoittaa. Vuodatin siihen koko sydämeni. Seuraavana aamuna heräsin ja tein saman hiljaisessa yksinäisyydessä uudestaan, ja sain vastauksen. Aluksi en ollut varma, olivatko itselleni osoitetun kirjeen sanat omiani vai Pyhältä Hengeltä, mutta jatkoin silti kirjoittamista. Kun palasin alkuun ja aloin lukea, itselleni kirjoittamat sanat olivat juuri se vastaus, jota tarvitsin. Tämän tehdessäni koin, että sain henkilökohtaista ilmoitusta ja vastauksen rukouksiini. Tiedän epäilemättä, että Henki johdatti minua. Kun luen nyt itselleni kirjoitettuja kirjeitä, ne eivät edes kuulosta minulta tai minun kirjoittamaltani tekstiltä.

Jos sinulla on vaikeuksia rukoustesi kanssa, oli sitten ongelmana kuunteleminen tai tunne siitä, että sinua ei kuulla, kokeile tätä muistikirja -tekniikkaa. Järjestä aikaa tuota hiljaista pohdiskelua varten, oli se sitten aikaisin aamulla, myöhään illalla, autossa tai lääkärin odotushuoneessa. Sitten pysähdy ja kuuntele taivaallista Isääsi. Meitä pommitetaan melulla aamusta iltaan päivittäin . . . Taivaallinen Isäsi haluaa puhua sinulle – sinun tarvitsee vain kuunnella.”

Olen kokeillut tätä aikaisemmin ja se todellakin toimii. Joskus noina hetkinä ajattelin: ”Ehkä puhun vain itsekseni”, mutta jälkeenpäin ajatellen ymmärrän, että silloin Herra puhui minulle. Hän kertoi minulle asioita, joiden olen nähnyt tapahtuvan. Ja kun olen jatkanut eteenpäin uskoen Hänen kertomiinsa asioihin ja työntänyt sivuun mieleeni pyrkivät epäilykset, minua on siunattu määrättömästi.

Hengellisten kokemustemme muistiin merkitseminen ei ole hyvä asia vain ilmoituksen saamisen takia – siinä on myös toinen hyvin merkittävä etu. Se auttaa meitä tarkastelemaan elämäämme jälkikäteen ja näkemään Herran käden elämässämme. Kun luemme uudestaan kokemuksiamme, huomaamme Herran voiman ja sen vaikutuksen omassa ja rakkaimpiemme elämässä.

Kun olen palannut elämäni hengellisiin kokemuksiin, eräs asia on tullut selkeämmäksi: Herra rakastaa minua syvästi. Hän rakastaa meitä kaikkia niin hukuttavalla ja runsaalla rakkaudella, että emme tule sitä koskaan täysin ymmärtämään tässä elämässä.

Kun kirjoitamme ylös hengelliset kokemuksemme, jotka ovat Jumalan lahja meille, me osoitamme Hänelle, että me myös rakastamme Häntä.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Salaisuus ilmoituksen saamiseen appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Rakas Vaari,

Tiedän, kuinka erottaa onko ilmoitus taivaalliselta Isältä (se on linjassa profeettojen opetusten kanssa, sen ”hedelmä” on kohottavaa, rauhaa luovaa, uskoa kehittävää jne.), mutta onko mitään lähteitä, jotka selittävät tarkemmin sitä, mitä henkilökohtainen ilmoitus on?

– Nimetön

Vastaus

Rakas Nimetön,

Oppi ja liitot -kirjassa kuvataan useita tapoja saada ilmoitusta. Kenties siteeratuin niistä löytyy kohdasta Oppi ja liitot 9:8.

”Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.”

Minun mielipiteeni on, että tämä sydämen palo on varattu Mormonin kirjan kääntämisen kaltaisiin tilanteisiin, joissa käsinkosketeltava vaikutus on välttämätöntä viestin välittämiseksi. Vaikkakin se on erittäin todellista ja erittäin käsinkosketeltavaa, sitä ei tunnu tapahtuvan kovinkaan usein.

Kenties kaikkein yleisin tapa, jolla ilmoitusta annetaan Jumalalta sitä kysyville, on tuolla ”lempeällä hiljaisella äänellä”, jonka voidaan myös kuvailla olevan vaikutelma mielessä ja sydämessä. Oppi ja liitot 8:2-3 opettaa:

”Niin, katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi.

Nyt, katso, tämä on ilmoituksen henki; katso, tämä on henki, jonka avulla Mooses johdatti Israelin lapset Punaisenmeren poikki kuivaa maata myöten.”

Muista, että ilmoitus tulee vastauksena vilpittömään rukoukseen. Ilmaus ”mielessäsi” tarkoittaa, että ajatus tulee mieleesi – saat idean. Ilmaus ”sydämessäsi” tarkoittaa, että se tuntuu sinusta hyvältä. Herra selitti tämän Oliver Cowderylle näillä sanoin, Oppi ja liitot 6:14-16:

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Sinä olet siunattu sen vuoksi, mitä olet tehnyt, sillä sinä olet kysynyt minulta, ja katso, niin usein kuin olet kysynyt, olet saanut opetusta minun Hengeltäni. Ellei niin olisi tapahtunut, et olisi siinä, missä olet tällä hetkellä.

Katso, sinä tiedät, että olet kysynyt minulta ja että minä valaisin sinun mielesi; ja nyt minä sanon sinulle tämän, jotta tietäisit, että totuuden Henki on sinut valaissut; niin, minä sanon sinulle, jotta tietäisit, ettei ole ketään muuta kuin Jumala, joka tuntee sinun ajatuksesi ja sydämesi aikeet.”

Herra selittää Oliverille, että hänelle oli annettu ilmoitus, muttei ollut tietoinen valaistumisensa johtuvan ilmoituksesta. Kuten Oliverin tapauksessa, niin on meidänkin laita; meidän täytyy oppia huomaamaan ”Hengen ääni”. Oppi ja liitot 88:66:

”Katso, se, mitä te kuulette, on kuin huutavan ääni autiomaassa – autiomaassa, koska ette voi nähdä häntä – minun ääneni, koska minun ääneni on Henki; minun Henkeni on totuus; totuus pysyy eikä sillä ole loppua; ja jos sitä on teissä, sitä on runsaasti.”

Kun Vapahtaja puhuu meille, Hänen Henkensä puhuu hengellemme. Ne eivät ole sanoja, jotka kuullaan tavallisilla korvilla, vaan sanoja, jotka tulevat tajuntaamme ajatuksina tai ideoina ja tunteina.

Oppi ja liitot 18:34-36:

”Nämä sanat eivät ole ihmisiltä eivätkä ihmiseltä vaan minulta; ja nyt, teidän tulee todistaa, että ne ovat minulta eivätkä ihmiseltä; sillä minun ääneni puhuu ne teille, sillä ne annetaan teille minun Henkeni kautta, ja minun voimastani te voitte lukea niitä toisillenne; eikä teillä voisi olla niitä ilman minun voimaani; sen tähden te voitte todistaa, että te olette kuulleet minun ääneni ja että te tunnette minun sanani.”

Tuo viestintämuoto on epäilemättä hienovaraista ja tullakseen kuulluksi se vaatii sekä tarkkaavaisuutta että uskoa. Kuinka tarkkaavaisesti sinun täytyy kuunnella kuullaksesi kuiskauksen? Helaman 5:30, 46-47:

”Ja tapahtui, kun he kuulivat tämän äänen ja käsittivät, ettei se ollut ukkosen ääni eikä se ollut kova, melskeinen ääni, vaan katso, se oli täydellisen lempeä hiljainen ääni, ikään kuin se olisi ollut kuiskaus, ja se tunkeutui aivan sieluun asti –

Ja tapahtui, että ääni, niin, suloinen ääni, ikään kuin se olisi ollut kuiskaus, tuli heille sanoen: Rauha, rauha olkoon teille teidän uskonne tähden Rakkaaseeni, joka on ollut maailman perustamisesta asti.”

Jos elämme vanhurskaasti ja pyydämme uskossa, Herra vastaa rukouksiimme. Usein, kuten ylläkin on viitattu, vastaus tulee kuin kuiskauksena. Noiden hienovaraisten vaikutelmien mukaan toimiminen vaatii uskoa. Siksipä – koska olet jo antanut ymmärtää, että tiedät, milloin ilmoitus tulee taivaalliselta Isältä – jäljelle jää vain tunnistaa tuo ääni ja toimia itsevarmasti rukouksiisi vastauksena tulevien ajatusten mukaisesti, kuten Mooses teki johdattaessaan Israelin kansan Punaiseen mereen.

– Vaari

Artikkeli on alun perin julkaistu Vaari vastaa -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Kuinka voin huomata henkilökohtaisen ilmoituksen? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ilmoitus

Vanhin Scott kertoo paljon ilmoituksesta puheessaan ”Kuinka saatte ilmoitusta ja innoitusta omaan elämäänne”. Ilmiselvästi hän oli harjoitellut sitä paljon elämänsä aikana. Hänen antamansa määritelmä on:

”Pyhä Henki välittää tärkeää tietoa, jota tarvitsemme opastukseksi matkallamme kuolevaisuudessa. Kun se on ytimekästä ja selkeää ja välttämätöntä, sitä voi ansaitusti nimittää ilmoitukseksi.”

Vau. Miten voimallinen toteamus! Lue tuo lainaus vielä muutaman kerran, hyvin hitaasti. Anna sen upota tajuntaasi.

Vanhin Scottin määritelmä ilmoituksesta voitaisiin ilmaista toisin seuraavasti: Ilmoitus on ytimekästä ja selkeää ja välttämätöntä tietoa, jota Pyhä Henki välittää meille opastukseksi matkallamme kuolevaisuudessa.

Esimerkkejä

Ytimekäs. Selkeä. Välttämätön. Muistatko yhtään esimerkkiä pyhistä kirjoituksista, missä joku saa ytimekästä, selkeää ja välttämätöntä tietoa Pyhältä Hengeltä?

Miten olisi 1. Nefi 4:12-13? Se on melko väkivaltainen esimerkki, mutta opastava:

”Ja tapahtui, että Henki sanoi minulle jälleen: Surmaa hänet, sillä Herra on antanut hänet sinun käsiisi; katso, Herra surmaa jumalattomat toteuttaakseen vanhurskaat tarkoituksensa. On parempi, että yksi mies menehtyy kuin että kansakunta vaipuu ja menehtyy epäuskoon.”

Muistatko Vanhin Scottin määrittelemän ilmoituksen vaatimuksen? Ytimekäs. Selkeä. Välttämätön. Edellä olevassa esimerkissä Henki kertoo Nefille, että hänen täytyy surmata Laban saadakseen pronssilevyt haltuunsa. Oliko Hengen kehotus ytimekäs? Kyllä. Oliko se selkeä? Aivan varmasti. Oliko se välttämätön? Ehdottomasti.

Mitä muita esimerkkejä mieleesi tulee? Kun enkeli ilmestyy Alma nuoremmalle ja hänen kavereilleen; kun Herra ilmaisee lamanilaisten sotajoukkojen liikkeet profeetalle; kun jerediläisiä käsketään rakentamaan laivoja. Kun luet pyhiä kirjoituksia ja elät jokapäiväistä elämääsi, älä kiinnitä huomiota ainoastaan siihen, mitä asioita Henki ilmaisee. Kiinnitä huomiota siihen, miten Henki niitä ilmaisee.

Millaisia kokemuksia sinulla on ollut ilmoituksesta viime aikoina? Jos on tarpeen, palaa tähän kysymykseen, kun olemme oppineet enemmän ilmoituksen vastineesta – innoituksesta.

Innoitus

No niin. Nyt kun hallitsemme ilmoituksen määritelmän (ytimekäs, selkeä ja välttämätön), katsotaanpa mitä Vanhin Scott sanoo innoituksesta:

”Pyhä Henki välittää tärkeää tietoa, jota tarvitsemme opastukseksi matkallamme kuolevaisuudessa. … Kun se on sarja kehotuksia, joita usein saamme opastamaan meitä askel askeleelta kohti kelvollista tavoitetta, niin tämän puheen yhteydessä kutsumme sitä innoitukseksi.”

Tämä vain paranee koko ajan. Palaa taas tuohon lainaukseen ja lue se uudelleen rivi riviltä, jopa sana sanalta.

Vanhin Scottin määritelmä innoituksesta voitaisiin ilmaista toisin seuraavasti: Innoitus on sarja kehotuksia, joita Pyhä Henki välittää meille opastamaan meitä askel askeleelta kohti kelvollista tavoitetta.

Esimerkkejä

Innoitus voi olla paljon vaikeampi tunnistaa kuin ilmoitus, koska se ei ole ytimekäs, selkeä eikä välttämätön. Se saattaa johtaa välttämättömämpään kokemukseen ilmoituksesta, mutta ei ole (Vanhin Scottin sanoman perusteella) äärimmäisen välttämätöntä siinä hetkessä.

Palataan Nefin matkaan Jerusalemiin pronssilevyjä hakemaan. Ilmoituksen havainnollistamiseksi luimme kohdasta, jossa Nefi sai selkeän kehotuksen surmata Laban. Innoituksen havainnollistamiseksi meidän täytyy palata taaksepäin muutaman jakeen verran (1. Ne. 4:5-6):

”Ja kun he olivat piiloutuneet, minä, Nefi, hiivin kaupunkiin ja kuljin Labanin taloa kohti. Ja Henki johdatti minua edeltä käsin tietämättäni, mitä minun pitäisi tehdä.”

Huomasitko eron? Muista, innoitus on sarja kehotuksia, jotka opastavat meitä askel askeleelta kohti kelvollista tavoitetta. Nefin tapauksessa se oli kirjaimellista. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hänen tuli tehdä tai minne mennä Jerusalemissa, mutta hän tiesi, että Pyhä Henki johdatti häntä. Se on innoitusta.

Usein emme huomaa kokemuksiamme innoituksesta ennen kuin olemme saavuttaneet ”kelvollisen tavoitteen”, mutta kun pysähdymme ja katsomme taaksepäin, ymmärrämme, että Henki johdatti meitä koko kokemuksen ajan.

Mieti kulunutta elämääsi. Voitko tunnistaa ne hetket, kun sinua johdatettiin askel askeleelta kohti kelvollista tavoitetta? Ehkäpä sinulla on joku kokemus, kun vain päädyit oikeaan paikkaan oikeaan aikaan? Minä luulen, että nuo hetket ovat paljon yleisempiä elämässämme kuin tajuammekaan.

Loppukatsaus Vanhin Scottin määritelmiin

Kertaukseksi, vertailun vuoksi ja skrollausajan säästämiseksi, katsotaanpa vielä kerran määritelmiämme:

”Pyhä Henki välittää tärkeää tietoa, jota tarvitsemme opastukseksi matkallamme kuolevaisuudessa. …”

Ilmoitus: ”Kun se on ytimekästä ja selkeää ja välttämätöntä, sitä voi ansaitusti nimittää ilmoitukseksi.”

Innoitus: ” Kun se on sarja kehotuksia, joita usein saamme opastamaan meitä askel askeleelta kohti kelvollista tavoitetta, niin tämän puheen yhteydessä kutsumme sitä innoitukseksi.”

Kirkon johtajat viittaavat usein innoituksen kohdalla ilmoitukseen, koska todellakin, sitä voidaan pitää yhtenä ilmoituksen lajina. Esimerkiksi, seuraavassa videossa, jossa esiintyy Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista, verrataan erästä ilmoituksen muotoa auringonnousuun. Vanhin Scott saattaisi tarkemmin määritellä sen innoitukseksi, kuten Vanhin Bednarkin siihen viittaa.

Mitä sitten?

Miksi kaikki tämä on tärkeää? Siksi koska:

1. Hengen kieli on monimutkaista, mutta kun tiedämme eron ilmoituksen ja innoituksen välillä, on helpompi jaotella ja järjestää hengellisiä viestejä. Ne antavat meille kauniita oivalluksia siitä, miten Henki toimii elämässämme.
2. Kun alamme tunnistaa ilmoitusta ja innoitusta elämässämme enemmän, tunnemme suurempaa arvonantoa, ymmärrystä ja kiitollisuuden tunnetta noista kehotuksista. Saamme myös suuremman halun toimia noiden kehotusten mukaan tunnistaessamme ne.
3. Ja lopuksi, Jumalan profeetta sanoi sen yleiskonferenssissa. Se tarkoittaa, että Jumala haluaa meidän tietävän sen. On meidän jokaisen oma tehtävä selvittää miksi.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Ilmoitus ja innoitus appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Herra korjaa suuntaamme ajallaansa

Avain tämän ymmärtämiseen löytyy Jaakobin kirjasta. Minulle tämä yksi pieni pyhien kirjoitusten kohta on kaikista toimivin selitys sille, miksi muutokset kirkossa tapahtuvat pikkuhiljaa. Kun Jaakob tallensi Jaakobin kirjan luvusta 5 löytyvän ”vertauksen oliivipuusta”, hän huomautti Herran työskentelevän viinitarhassaan vetäen, leikaten, kaivaen, oksastaen ja raviten kirkkoaan. Kun kirkko alkaa kasvaa, vertaus sanoo: ”Poistakaa ne oksat, jotka tuottavat karvasta hedelmää.” Mutta vertaus sanoo, että karvaat tullaan korvaamaan ja puhdistamaan ”hyvien voimakkuuden ja niiden koon mukaisesti; älkääkä poistako huonoja oksia yhdellä kertaa, etteivät niiden juuret olisi liian vahvat oksaksille ja niiden oksakset menehtyisi ja minä menettäisi viinitarhani puita.” (Jaakob 5:65)

Herra korjaa suuntaa ajallaansa ja omista syistään, mutta Hän tekee sen ”hyvien voimakkuuden ja niiden koon mukaisesti”. Virheellisiä tulkintoja, menettelytapoja ja käsityksiä ei kiskota juuriltaan kerralla ainoastaan Jumalan tietämistä syistä. Näemme tämän tapahtuvan läpi Vanhan sekä Uuden testamentin. Pystyn ajattelemaan niin monia tapoja, kuinka tätä on sovellettu menneisyydessä ja voitaisiin soveltaa tulevaisuudessa, mutta avain on odottaa Herraa.

Pietarin saama oikaisu kirkon johtamisesta

Se ei eroa siitä, kun Herra nuhteli muinaista Pietaria uudelleen ja uudelleen. Muistatko, kun Apostolien tekojen luvussa 10 Pietari yrittää päättää, kenen pitäisi saada vastaanottaa evankeliumi ja kenen ei? Pietarin mielestä evankeliumi ei kuulunut pakanoille tai ”millekään muulle kansakunnalle”. Mutta koska kirkko oli elävä kirkko, Herran täytyi kertoa hänelle, miten asiat oikeasti ovat. Hänen piti – ei kerran, ei kahdesti vaan kolme kertaa – käskeä Pietarin muuttaa näkemystään siitä, kuka saisi kuulla evankeliumista.

Pietari kamppaili asian kanssa sanoen: ”Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena” (Apt. 10:28). Pietari luuli, että evankeliumi pitäisi tuoda vain ”Israelin huoneen kadonneille lampaille” (Matt. 15:24). Ja kukapa voisi syyttää häntä näin ajattelemasta? Kristus itse sanoi olevansa lähetetty vain Israelin huoneen kadonneille lampaille tarkoittaen juutalaisia. Oliko Kristus väärässä? Oliko Hän syrjivä tai johtiko Hän kirkkoaan harhaan ollessaan maan päällä? Ei tietenkään!

Eli Pietari johti kirkkoa aikansa ja tietonsa mukaan! Hän oli oppimassa! Kuulen ihmisten raivostuvan Brigham Youngille jostain, mitä hän sanoi 200 vuotta sitten. Mutta kukaan ei tunnu kyseenalaistavan Pietaria tai kirkkoa, joka perustettiin ja toimi Raamatun aikaan 2000 vuotta sitten. Jumalallisen ilmoituksen kautta kirkossa tehtävät suunnan korjaukset minä tahansa maailman aikana on yksi ilmeisimmistä osoituksista siitä, että kirkko oikeasti on totta. Herra ei vain tee sitä puolestamme ja korjaa jokaista pientä ongelmaa kerralla. Hän tekee sen pikkuhiljaa ”hyvien voimakkuuden ja koon mukaisesti”.

”Pietari johti kirkkoa aikansa ja tietonsa mukaan… Hän oli oppimassa!”

Toden ja elävän kirkon tunnusmerkki

Opissa ja Liitoissa Herra oikaisee ja nuhtelee Joseph Smithiä uudelleen ja uudelleen. Ajan kuluessa Hän on oikaissut Brigham Youngia ja muita monesti siitä lähtien, kun kirkko on ollut järjestettynä. Hän oikaisi Bruce R. McConkieta saaden hänet sanomaan:

”Unohtakaa kaikki mitä olen sanonut tai mitä presidentti Brigham Young tai presidentti George Q. Cannon tai kuka tahansa on menneisyydessä sanonut, mikä on vastoin nykyistä ilmoitusta. Me puhuimme rajoittuneella ymmärryksellä ja ilman valoa ja tietoa, joka nyt on tullut maailmaan.”

Tällainen suunnan korjaus ja siihen liittyvä nöyryys kirkon johtajilta on ”toden ja elävän kirkon” tunnusmerkki. Kirkossamme ei ole pettämättömyyden oppia. Uskomme, että palautusta tapahtuu edelleen tänäänkin ja että se tulee jatkumaan, kunnes Vapahtaja tulee henkilökohtaisesti hallitsemaan maan päällä. Kaikki tämä sanottuna on tärkeää ymmärtää, ettei Kristuksen oppi muutu eikä tule muuttumaan. Tietyt opit ovat samoja eilen, tänään ja ikuisesti. Nämä opit ovat keskeisiä pelastussuunnitelmalle. Menettelytapa on täysin eri kuin oppi. Pyhien kirjoitusten ja elävien profeettojen kautta opetettu Kristuksen oppi on se, mihin olen aina perustanut uskoni.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Greg Trimble ja se on julkaistu osoitteessa gregtrimble.com. Artikkelin on suomentanut Hanna-Martta Maljanen.

The post Tehokkain tapa ymmärtää muutoksia kirkon menettelytavoissa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tämä elävien profeettojen ja apostolien perusta jatkuu tänään. He ovat profetian ja ilmoituksen kautta valittuja ja kutsuttuja henkilöitä, jotka palvelevat ylösnousseen Kristuksen johdatuksen kautta rakkaudessa ja ykseydessä.

Kuka kutsuu uuden apostolin?

Vanhin D. Todd Christofferson Kahdentoista apostolin koorumista sanoo uusien apostolien valitsemisen ja kutsumisen olevan kirkon presidentin etuoikeus.

”[Presidentti Monsonin] tapana on ollut pyytää jokaista neuvonantajistaan ja kahdentoista koorumin jäsenistä antamaan hänelle henkilöiden nimiä, joita he suosittelevat harkittavaksi. He eivät keskustele keskenään, vaan yksitellen kertovat hänelle nimen tai nimet, joita he tuntevat hyväksi hänen miettiä”, hän sanoo.

”Millaisen prosessin hän tarkalleen käy läpi, en ole varma. Se on jotain, mitä hän tekee yksityisesti. Tehtyään päätöksensä ja saatuaan tarvitsemaansa innoitusta, hän tuo takaisin koorumin suosittelemat nimet. Sitten ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi hyväksyvät ehdotukset. Se etenee esitettäväksi yleiskonfferenssissa.

”Vakuutan teille, että kirkko on hyvissä käsissä”, presidentti Thomas S. Monson todistaa. ”Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin järjestelmä vakuuttaa meidät siitä, että se tulee aina olemaan hyvissä käsissä. Mitä tahansa tapahtuukin, ei ole tarvetta huolehtia tai pelätä. Vapahtajamme Jeesus Kristus, jota seuraamme ja jota palvelemme, on johdossa”.

Jeesus siunaamassa ja antamassa valtuuden Hänen apostoleilleen

Kenet voidaan kutsua apostoliksi?

”Uusi kahdentoista koorumin jäsen voidaan kutsua yhdestä seitsenkymmenten koorumista (ne koostuvat yleisauktoriteeteista, jotka ovat kirkon kokeneimpia johtajia) tai yleisesti kirkon jäsenistä ympäri maailmaa. Virkaikä kahdentoista koorumissa määriytyy apostolin kutsumisajan, ei henkilön iän, mukaan.” (Kahdentoista apostolin koorumi, http://www.mormonienuutishuone.fi).

Presidentti Russell M. Nelson, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, opettaa: ”Kaikki johtajat Herran kirkossa kutsutaan asianmukaisella valtuudella. Yksikään profeetta tai kukaan muukaan johtohenkilö tässä kirkossa ei ole koskaan kutsunut itseään. Yhtään profeettaa ei ole koskaan valittu vaaleilla. Herra teki sen selväksi, kun Hän sanoi: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät.” (Joh. 15:16) Te ja minä emme ”äänestä” kirkon johtohenkilöistä millään tasolla. Sen sijaan meillä on etuoikeus hyväksyä heidät ja tukea heitä.” (Profeettojen hyväksyminen ja tukeminen, lokakuu 2014 yleiskonferenssi).

Mitä apostoli tekee?

Herra kutsui kaksitoista apostoliaan saarnaamaan ja ”vapaasti” siunaamaan muita.

Oppi ja Liitot opettaa, että apostolit ovat kutsuttuja ”Kristuksen nimen erityiseksi todistajaksi koko maailmaan” (OL 107:23).

Profeetta Joseph Smith vahvisti apostolisen todistuksen tärkeyden sanoessaan: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat profeettojen ja apostolien todistuksissa Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin, Hän nousi kolmantena päivänä ja nousi taivaaseen; ja kaikki muut uskontoomme kuuluvat asiat ovat vain lisänä siihen.”

Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat kutsuttuja ja asetettuja pitämään hallussa pappeuden avaimia. Heillä on valtuus ja vastuu johtaa kirkkoa, suorittaa toimituksia, selittää oppeja sekä vakiinnuttaa ja ylläpitää sen käytäntöjä,” opetti presidentti Hinckley.

Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet palvelevat lopun elämänsä ajan. Kuten vanhin Dallin H. Oaks selittää: ”Se on suoraan sanottuna kutsu viettää loput elämästäsi kokoaikaisesti Herran palveluksessa ja käyttää elämäsi todistaaksesi Hänen suunnitelmastaan, valtuudestaan, sovitustyöstään ja ylösnousemuksestaan sekä osallistua määrätysti kirkon johtamiseen.”

Vanhin Jeffrey R. Holland sanoo toimimisen asemassa, johon hänet on valtuutettu, olevan elämänpituinen jalostava prosessi. Samoin se on muillekin, jotka ovat hyväksyneet saman kutsun. ”Annan kaiken, mitä minulla on, ja kaiken, mitä voin antaa todistaakseni ja uudelleen vahvistaakseni Vapahtajan elämän jumalallisuuden sekä evankeliumin palautuksen”, hän sanoo. ”Suurin iloni ja juhlallinen lupaukseni on todistaa Jeesuksesta Kristuksesta, minne ikinä menenkin ja kenen tahansa kanssa olenkin niin kauan kuin elän.”

Miten voimme tukea apostoleita?

Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoo meidän voivan tukea Herran palvelijoita uskon, rukousten, palvelemisen ja temppelityön kautta. ”Meidän tulee tarkastella elämäämme, tehdä parannusta kun tarpeen, luvata pitää Herran käskyt ja seurata Hänen palvelijoitaan”, hän opetti (Tosi ja elävä kirkko, huhtikuu 2008 yleiskonferenssi).

Kahdentoista apostolin koorumi nykyisessä muodossaan.

Alkuperäinen artikkeli löytyy osoitteesta lds.org. Artikkelin on kääntänyt Hanna-Martta Maljanen.

The post Herran apostolin kutsuminen appeared first on SeuraaKristusta.fi.