Mitä enemmän kuuntelen ja seuraan Pyhän Hengen kehoituksia, joita saan, sitä enemmän luotan Jumalaan. Ja mitä enemmän luotan Jumalaan, sitä enemmän kuuntelen Häntä.

Kissan huomio on lähes mahdoton saada

Adoptoin vastikään kissan nimeltään Hank the Tank. Hän on suuri, pehmeä, raitakuvioinen ja pitää läheisyydestä, naukumisesta ja tiskipöydälle hyppimisestä, koska, no, hän on kissa. Tiskipöydät kaikkine terävine esineineen, ihmisille tarkoitettuine ruokineen ja puhtaanapidon tarpeineen eivät tietenkään ole paikkoja, joissa kissojen tulisi oleskella. Joten silloin, kun hän on pöydän kulmalla nuuskimassa vanhoja tiskikasoja, jotka minun olisi pitänyt pestä eilen, kutsun häntä nimeltä herättääkseni hänen huomionsa. Ei lainkaan yllättäen hän ei katso ylös, ei osoita kuulleensa minua, eikä missään tapauksessa lopeta puuhaansa. Välillämme ei vallitse paras mahdollinen yhteys.

Ajattelin Hank-kissaani ja kuinka voisin saada hänet huomioimaan pyyntöni kun yhtäkkiä tajusin, että hän ja minä emme ole kovin erilaisia. Olen ajatellut viime aikoina Jumalan kanssa kommunikoimista ja kuinka olen tuntenut huutaneeni Herran puoleen, mutta kuulleeni vain heinäsirkkojen sirinää, tai en ole saanut Häneltä ajallaan varoituksia, jotka olisivat auttaneet minut pois pulasta. Mutta ehkäpä kuulen Häntä aivan yhtä hyvin kuin Hank kuulee minua.

Joskus yhteyden saaminen Jumalaan on kuin yrittäisi voittaa kissan huomion

Niin monet meistä kamppailevat samanlaisen ongelman kanssa. Me pyydämme Jumalalta apua ja kuitenkin taivaat tuntuvat meille suljetuilta. Se on kuin saisi vastauksen ”Onnea vaan tenava, mutta olet omillasi tällä kertaa!” Se on erityisen rankkaa silloin kun meille kerrotaan, että voimme ”kuulla Häntä” ja saada sanomia Häneltä samalla tavoin kuin Joseph Smith, joka kysyi Taivaalliselta Isältä yksinkertaisen kysymyksen ja sai niin käsittämättömän vastauksen! Hiljaisuus voi saada meidät tuntemaan itsemme eristetyiksi, yksinäisiksi tai Taivaallisen Isämme hylkäämiksi, jopa silloin kun uskomme, että Hän haluaa johdattaa meitä jollain tavoin.

Mutta entä jos Hän ei ole koskaan hylännyt meitä? Mitä jos me olemme hänelle vieraita? Mitä jos me olemme niitä, jotka eivät kuule Hänen ääntään tai tunnista Hänen hellän Henkensä kutsuvan meitä nimeltä?

Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista (1928-2015) sanoi:

”Kun olemme tunteiden pyörremyrskyn vallassa, on vaikeaa löytää ulospääsytie yksin. ….

”Kun vastauksia rukouksiin ei vaikuta tulevan, voi olla ettemme ymmärrä joitain totuuksia rukouksesta, tai emme tunnista vastauksia kun ne tulevat.”

Hän jatkoi opettamalla, että Herra vastaa aina rukouksiin yhdellä kolmesta tavasta:

”Kun Hän vastaa kyllä, sen on tarkoitus antaa meille itsevarmuutta.

”Kun Hän vastaa ei, sen on tarkoitus estää virheitä.

”Kun hän pidättää vastauksen, sen on tarkoitus kasvattaa meitä uskoessamme Häneen, osoittaessamme kuuliaisuutta Hänen käskyilleen ja toimiessamme halukkaasti totuuden pohjalta. Meidän on tarkoitus ottaa vastuu toimimalla Hänen opetustensa mukaisten päätösten varassa, vaikkei meillä ole ennalta vahvistusta. … Meidän on tarkoitus toimia.” (“Learning to Recognize Answers to Prayer,” Ensign, Nov. 1989, 30, 32).

Mutta se on vaikeaa, eikö olekin? Minun on vaikea rukoilla joka ilta parhain aikein – vain tunteakseni, etten huomaa yhtää kyllä-vastauksia, mutten myöskään löydä ei-vastauksia. Ja kolmas vaihtoehto? Joskus se, että vastaus pidätetään voi olla jopa pahempaa.

Luin jokin aika sitten kaunokirjallisuuden romaanin, jonka hahmo halusi ohjeita toiselta hahmolta. ”Miksi hän ei ole auttanut minua?” Nainen ajatteli. ”Hän tietää, että kuolen ilman hänen apuaan.” Mutta sitten hän ymmärsi jotakin heidän suhteestaan. Mies ei ollut auttanut häntä, koska hän halusi osoittaa naiselle, että tämä oli jo lähellä vastaustaan. Mies halusi osoittaa naiselle, että hän pääsisi omillaan haluamaansa päämäärään – että hän oli todellä lähellä tavoitettaan.

Ja joskus luulen Jumalan toimivan samalla tavoin. Kun rukoilen Häntä jostain asiasta, josta olen huolissani, enkä tunne Hänen antavan ’kyllä’ tai ’ei’ vastauksia, Hän luottaa siihen, että noudatan Hänen aikaisemmin antamiaan ohjeita ja teen omat valintani – aivan kuten se rakastava Isä tekisi, joka Hän on. Hän tietää minun olevan lähellä vastaustani, tai että tulen kasvamaan tarpeellisilla tavoilla etsiessäni vastauksen itse.

Katselen taaksepäin kaikkiin niihin kertoihin elämässäni, jolloin Jumalallinen ohjaus olisi voinut estää minua tekemästä suuria virheitä, mutta tajuan, että ne virheet ovat tehneet minusta henkilön, joka nykyään olen.

Ja palatakseni suhteeseeni vanhaan kunnon Hankiin: Kun hän alkaa tunnistaa nimensä ja minun ääneni, hänen on helpompi ottaa huomioon mitä sanon. Ja mitä enemmän hän huomioi sanomiseni ja pysyy turvassa, sitä enemmän hän luottaa minuun.

Meidän suhteemme Jumalan kanssa on tietenkin hieman monimutkaisempi, mutta ajattelen, että samat periaatteet pätevät. Mitä enemmän kuuntelen ja noudatan kehoituksia, joita saan, sitä enemmän luotan Herraan. Ja mitä enemmän luotan Häneen, sitä enemmän kuuntelen Häntä. Kun en kuule Hänen vastaustaan, minun ei tarvitse olla huolissani siitä, ettei Hän ole siellä tai ei välitä minusta. Voin luottaa Hänen luottavan minun kykyyni tehdä hyviä päätöksiä ja oppia virheistäni.

Joskus nämä mietteet eivät siltikään tyynnytä minua, ja joskus jään tuntemaan itseni yksinäiseksi tai hämmentyneeksi. Mutta jossain määrin alan ymmärtää, että tämä kaikki kuuluu siihen mistä ihmisyydessä on kyse. Ja onneksi voin aina turvautua siihen, että Taivaallinen Isäni ja Vapahtajani Jeesus Kristus ovat olemassa minua varten silloin, kun haluan vain itkeä tai tunnen itseni vihaiseksi tai vain tarvitsen Heidän rakkauttaan. Stressin ja vaikeuksien aikoina He vievät minua eteenpäin.

 

Onko sinulla ollut kokemuksia rukouksista? Millaisia vastauksia sinä olet saanut Jumalalta? Kuulisimme mielellämme sinun tarinasi! Lähetä julkaistavaksi tarkoitettu kirjoitus osoitteeseen [email protected].

 

Artikkelin on alunperin kirjoittanut Mackenzie Brown ja se on julkaistu ChurchofJesusChrist -sivustolla.