Salaisuus ilmoituksen saamiseen

Olen kirjoittanut koko elämäni, joten tunnen jonkin verran häpeää kertoessani teille seuraavan salaisuuden: olen ja olen aina ollut todella huono kirjoittamaan päiväkirjaa.

Muutamia vuosia sitten löysin päiväkirjan, jonka olin ostanut viikkorahoillani ollessani noin 8-vuotias. Siinä oli yksi merkintä, joka oli kirjoitettu toukokuussa. En kirjoittanut päivästäni tai mitä koulussa oli tapahtunut; kirjoitin syntymäpäivästäni, joka oli ollut seitsemän kuukautta aikaisemmin! Olin saanut lahjaksi barbie-nuken, josta todella pidin ja isoäitini oli valmistanut minulle suosikkiaamiaiseni, joten ajattelin kai, että se löi laudalta kaikki muut tapahtumat.

Päiväkirjamerkintäni ovat siitä lähtien olleet vähintäänkin satunnaisia… Ja harmillisinta kirjoittamattomuudessa on se, että kun kirjoitan, minun täytyy edelleen kirjoittaa tärkeistä tapahtumista useiden kuukausien ajalta (vaikka toivottavasti olen kehittynyt vähän, koska en kirjoita, mitä söin aamiaiseksi viikkoja sitten). Vaikka en ole pystynyt pitämään päiväkirjaa säännöllisesti, on kuitenkin eräs asia, jossa olen ollut melko hyvä: hengellisten kokemusteni kirjoittamisessa ylös.

Koska kokemukseni kautta se on avain ilmoituksen saamiseen.

Hengellisten kokemusten kirjoittaminen ylös

Vuoden 2016 Liahonan artikkelissa nimeltä ”Oppimisen ilo”, Tad R. Callister kertoo hengellisten kokemusten muistiin merkitsemisen tärkeydestä – ja miten niin tehdessämme, Herra antaa meille lisää ilmoitusta ja siunaa meitä edelleen pyhillä kokemuksilla.

”Miksi on niin tärkeää tallentaa hengellisiä kokemuksia, joita saamme kirkossa ja muualla? Oletetaan hetkinen, että äiti puhuu teini-ikäiselle pojalleen ja poika sanoo jossakin vaiheessa: ”Äiti, tuo on tosi hyvä neuvo.” Sitten hän ottaa muistikirjan ja alkaa kirjoittaa siihen vaikutelmia, joita hän sai heidän keskustelustaan. Kun äiti on toipunut järkytyksestä, eikö hän haluaisi antaa pojalleen lisää neuvoja?

Epäilemättä sama periaate soveltuu neuvoihin, joita saamme taivaalliselta Isältämme. Kun kirjoitamme muistiin Hänen meille antamiaan vaikutelmia, Hän antaa todennäköisemmin meille lisää ilmoitusta. Lisäksi monet saamistamme vaikutelmista saattavat vaikuttaa ensin pieniltä ajatusten siemeniltä, mutta jos hoivaamme ja pohdimme niitä, niistä voi kasvaa hengellisiä puita.

Profeetta Joseph Smith puhui näkemysten ja vaikutelmien tallentamisen tärkeydestä: ”Jos – – keskustelette tärkeistä kysymyksistä – – kirjoittamatta niitä muistiin, niin – – laiminlyödessänne näiden seikkojen muistiin kirjoittamisen silloin kun Jumala ne ilmoittaa, koska ette pidä niitä kyllin arvokkaina, Henki saattaa vetäytyä pois, – – ja niin on menetetty äärettömän tärkeä ja suunnaton tietomäärä.”

Voin 100% vakuuttaa, että se, mitä Veli Callister ja profeetta Joseph sanoivat, on totta. Kun Herra antaa meille ilmoitusta ja osoitamme Hänelle, että se on meille tärkeää, Hän antaa meille enemmän. Jos päinvastoin emme huomaa, emmekä kirjoita ylös noita valaistumisen hetkiä, kerran niin kirkas muisto ja tunne himmenee, kunnes se on sumea ja unohdettu.

Juuri niin on ilmoituksen laita: se vaatii ponnistelua. Se vaatii kysymistä, kuuntelemista ja sitten toimimista vastauksen mukaan (ts. asian kirjoittamista ylös ja, jos se on soveliasta, toimimista sen mukaan). Kun osoitamme Herralle, että arvostamme Hänen sanojaan näkemällä vaivaa niiden eteen, Hän tunnustaa pyrkimyksemme siunaamalla meitä enemmän.

Ilmoitus voi tulla milloin vain, mutta sitä tuntuu tulevan useammin (ja voimakkaammin) hiljaisina hetkinä Vapahtajaa ajatellessamme. Tämä voi tapahtua opiskellessamme pyhiä kirjoituksia yksin tai perheenä (olen saanut ilmoitusta usein, kun olen lukenut jakeen, joka oli tarkoitettu juuri minulle), rukoillessamme tai ehkä sakramentin aikana. Kun kirjoitamme nuo kokemukset ylös (vaikka puhelimeen, jos sinulla ei ole päiväkirjaa), Herra vastaa yhä useammin.

Sitä paitsi Herra selkeästi odottaa meidän kirjoittavan muistiin hengelliset kokemuksemme. Muistatteko, kun nefiläiset eivät olleet kirjoittaneet ylös Samuel Lamanilaisen käyntiä?

Kohdassa 3. Ne 23 Jeesus sanoi ollessaan nefiläisten luona:

”Totisesti minä sanon teille: Minä käskin palvelijani Samuel Lamanilaisen todistaa tälle kansalle, että sinä päivänä, jona Isä kirkastaisi nimensä minussa, olisi monia pyhiä, jotka nousisivat kuolleista ja ilmestyisivät monille ja palvelisivat heitä. Ja hän sanoi heille: Eikö niin ollut?

Ja hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle ja sanoivat: Kyllä, Herra, Samuel profetoi sinun sanojesi mukaisesti, ja ne kaikki toteutuivat.

Ja Jeesus sanoi heille: Kuinka ette ole kirjoittaneet tätä, että monet pyhät nousivat ja ilmestyivät monille ja palvelivat heitä?

Ja tapahtui, että Nefi muisti, ettei tätä ollut kirjoitettu.

Ja tapahtui, että Jeesus käski kirjoittaa sen; sen tähden se kirjoitettiin sen mukaisesti kuin hän käski.”

Arvatkaa sitten, mitä Jeesus teki heidän kirjoitettuaan nuo asiat muistiin?

Hän opetti heille lisää.

Ole hyvä ja kokeile tätä tekniikkaa

Okei, asia on siis kunnossa sillä edellytyksellä, että saat ilmoitusta. ”Ylös kirjoittamisen” menetelmä toimii hyvin, kun haluat enemmän ilmoitusta. Mutta mitä jos sinusta tuntuu, että et saa sitä? Juonipaljastus: vastaus tähän pitää silti sisällään kirjoittamista.

Artikkelissa ”Stop and Listen: The Power of Prayer and Revelation” LDS Blogs -sivustolla, Krystal Wilkerson puhuu siitä, miten rukous ja ilmoitus kulkevat käsi kädessä… Ja sitten hän pyytää meitä yrittämään mitä mukaansatempaavinta kokeilua, jonka hän vakuuttaa auttavan meitä pyrkimyksissämme saada ilmoitusta.

”En tiedä teistä, mutta minun rukoukseni ovat usein lyhyitä ja sitten siirryn heti muihin asioihin. Hyvin harvoin jään istumaan ja kuuntelemaan. Kuinka voimme olettaa, että rukouksiimme vastataan, jos emme käytä aikaa kuuntelemiseen? Olemmeko niin kiireisiä, että meillä ei ole riittävästi aikaa taivaalliselle Isällemme? Rukousten pitämisen ei pitäisi olla vain joku asia hengellisellä muistilistallamme, vaan pohdiskelun ja rauhan aikaa – jotakin, mitä kahden pienen lapsen äitinä en saa kovin usein. Mitä jos kertoisin, että minulla on vastaus vastausten saamiseen? Mitä jos kertoisin, että sain selville salaisuuden, jonka avulla rukouksiin saa aina vastauksen?

Kun toimin tehtävässäni Nuorissa Naisissa, eräs opettajista mainitsi, että hän oli eräänä päivänä keskustellut ystävänsä kanssa unettomuudestaan. Hänen ystävänsä ehdotti, että hän käyttäisi muistikirjaa noina hiljaisina, unettomina hetkinä. Yksityistä muistikirjaa. Ensimmäiselle sivulle hän käski kirjoittaa ”Rakas taivaallinen Isä”, ja jatkaa kirjoittamalla kaikki ajatukset, huolet ja tarpeet. Seuraavana aamuna hänen tulisi kirjoittaa kirjaan ”Rakas (oma nimi)” ja antaa Hengen puhua. Kirjoita ylös mitä tahansa, mitä mieleesi tulee, ja lue sitten molemmat kirjeet. Tulokset ovat hämmästyttäviä!

Joidenkin vaikeiden kuukausien aikana päädyin pisteeseen, jossa epäilin, että taivaallinen Isä ei kuullut minua ollenkaan. Minusta tuntui, että vaikka anoin ja rukoilin – melkein kerjäsin – en huomannut mitään tuloksia. Halusin pärjätä paremmin, mutta en ollut löytänyt keinoja siihen. Tiesin, että rukous auttaisi, mutta toisaalta etsin jotain konkreettista vastausta, eivätkä rukoukset tuntuneet riittävän. Niin oli asian laita, kunnes otin vastaan tuon Nuorten Naisten johtajan haasteen. Valvoin eräänä yönä sairauden ja huolen takia. (Huolehdin kaikesta: miehestäni, lapsistani, menneisyydestä ja tulevaisuudesta).

Muistin hänen oppituntinsa, otin esille muistikirjan ja aloin kirjoittaa. Vuodatin siihen koko sydämeni. Seuraavana aamuna heräsin ja tein saman hiljaisessa yksinäisyydessä uudestaan, ja sain vastauksen. Aluksi en ollut varma, olivatko itselleni osoitetun kirjeen sanat omiani vai Pyhältä Hengeltä, mutta jatkoin silti kirjoittamista. Kun palasin alkuun ja aloin lukea, itselleni kirjoittamat sanat olivat juuri se vastaus, jota tarvitsin. Tämän tehdessäni koin, että sain henkilökohtaista ilmoitusta ja vastauksen rukouksiini. Tiedän epäilemättä, että Henki johdatti minua. Kun luen nyt itselleni kirjoitettuja kirjeitä, ne eivät edes kuulosta minulta tai minun kirjoittamaltani tekstiltä.

Jos sinulla on vaikeuksia rukoustesi kanssa, oli sitten ongelmana kuunteleminen tai tunne siitä, että sinua ei kuulla, kokeile tätä muistikirja -tekniikkaa. Järjestä aikaa tuota hiljaista pohdiskelua varten, oli se sitten aikaisin aamulla, myöhään illalla, autossa tai lääkärin odotushuoneessa. Sitten pysähdy ja kuuntele taivaallista Isääsi. Meitä pommitetaan melulla aamusta iltaan päivittäin . . . Taivaallinen Isäsi haluaa puhua sinulle – sinun tarvitsee vain kuunnella.”

Olen kokeillut tätä aikaisemmin ja se todellakin toimii. Joskus noina hetkinä ajattelin: ”Ehkä puhun vain itsekseni”, mutta jälkeenpäin ajatellen ymmärrän, että silloin Herra puhui minulle. Hän kertoi minulle asioita, joiden olen nähnyt tapahtuvan. Ja kun olen jatkanut eteenpäin uskoen Hänen kertomiinsa asioihin ja työntänyt sivuun mieleeni pyrkivät epäilykset, minua on siunattu määrättömästi.

Hengellisten kokemustemme muistiin merkitseminen ei ole hyvä asia vain ilmoituksen saamisen takia – siinä on myös toinen hyvin merkittävä etu. Se auttaa meitä tarkastelemaan elämäämme jälkikäteen ja näkemään Herran käden elämässämme. Kun luemme uudestaan kokemuksiamme, huomaamme Herran voiman ja sen vaikutuksen omassa ja rakkaimpiemme elämässä.

Kun olen palannut elämäni hengellisiin kokemuksiin, eräs asia on tullut selkeämmäksi: Herra rakastaa minua syvästi. Hän rakastaa meitä kaikkia niin hukuttavalla ja runsaalla rakkaudella, että emme tule sitä koskaan täysin ymmärtämään tässä elämässä.

Kun kirjoitamme ylös hengelliset kokemuksemme, jotka ovat Jumalan lahja meille, me osoitamme Hänelle, että me myös rakastamme Häntä.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.