Kun Jeff kutsuttiin tehtävään, minulle tuli selväksi, että minut oli myös kutsuttu palvelemaan hänen rinnallaan ja tukemaan häntä. Siihen aikaan minulla ei ollut aavistustakaan, mitä siitä seuraisi tai miten raskas Jeffin taakka voisi joskus olla. Nytkin, kun mieheni palvelee vaarnanjohtajana, muistan hänen vastuunsa painon piispana. Kerron usein ihmisille, että vaarnanjohtajan tehtävä on paljon helpompi; Jeff on samaa mieltä.

Rukouksen voima

Yksi asia, jonka opin nopeasti piispan vaimona, on rukouksen voima. Rukoukseni pitenivät, tulivat intensiivisemmiksi ja jatkuvammiksi Jeffin palvellessa. Opin, että voin rukoilla sellaisten ihmisten puolesta, joita en ollut koskaan tavannutkaan ja tilanteissa, joiden yksityiskohtia en tiennyt luottamuksellisuuden vuoksi.

Usein oli tilanteita, jolloin tiesin, että joillakin seurakuntamme jäsenillä oli vaikeaa ja he tarvitsivat rukouksia vahvistamaan heitä; en vain tiennyt, keitä he olivat. Silloin sanoin taivaalliselle Isälle: “Autathan niitä seurakunnassamme, jotka tarvitsevat lohtua ja apua. Auta Jeffiä tietämään, mitä he tarvitsevat ja kuinka auttaa heitä.” Kaikista eniten rukoilin mieheni puolesta. Hän on hyvin herkkä ja tunsin usein tuskaa hänen puolestaan, kun hän suri muiden ihmisten puolesta. Tiesin kun Jeffillä oli ollut erityisen vaikea tapaaminen jonkun kanssa. Silloin hän käveli ovesta sisään, pudotti laukkunsa maahan ja sanoi yksinkertaisesti ja palavasti: “Minä. Rakastan. Sinua.”

Haasteita ja siunauksia

Usein oli todella haastavia aikoja. Jeff työskenteli täysipäiväisesti ja suoritti samalla tutkintoa yliopistossa. Meillä oli 3-vuotias lapsi ja vauva, kun mieheni kutsuttiin tehtävään. Meille syntyi kolme lasta sen 6 ½ vuoden aikana, kun Jeff palveli piispana. Minun täytyi oppia luottamaan itseeni ja kykyihini, jotta pystyin hymyilemään hyvää tarkoittaville ihmisille, jotka yrittivät kertoa minulle, miten elää elämääni, kasvattaa lapseni ja hoitaa kaikki. Tarvitsin muistutusta siitä, että taivaallinen Isä rakastaa MINUA ja että minun ei tarvinnut sopia johonkin muiden luomaan piispan vaimon muottiin.

Opin yhä uudelleen, että taivaallinen Isäni halusi minun käyttävän luonteenpiirteitäni, jotka Hän on antanut minulle, jopa niitä, joita toiset joskus kritisoivat. Hän auttoi minua hiomaan terävimpiä reunoja tai kiillottamaan osia, mutta minun ei tarvinnut muuttua; ennemminkin opin luottamaan siihen, että Hän toisi parhaat puolet esille minussa ja opin olemaan työvälineenä Hänen käsissään. Kyllä, joskus menin Jeffin toimistoon sakramenttikokouksen jälkeen ja itkin kunnolla. Oli aikoja, kun olin uupunut ja tunsin itseni liian nuoreksi ja kokemattomaksi tehtävään, jonka Herra oli antanut meille. Oli aikoja, kun unohdin, että vain Jumalan mielipiteellä minusta oli väliä. Oli hetkiä, kun minun täytyi keskittyä vain kuluvaan päivään tai tuntiin kerrallaan. Oli rukouksia, jotka ryöppysivät sydämestäni taivaalliselle Isälle, koska tiesin, että voisin antaa toisille vain jos Hän vahvistaisi minua.

Oli hautajaisia, jotka pystyn yhä muistamaan ahdistuttavan selvästi; surullisia ja huolestuneita puheluja; kyyneleitä ja sydänsuruja. Mutta todellinen “salaisuuteni” piispan vaimona oli saamani mahdollisuus, aina uudelleen, tuntea Vapahtajan rakkaus muita kohtaan. Vaikka se oli vaikeaa, mikään ei ollut niin kaunista kuin palveleminen mieheni kanssa, työvälineenä oleminen Jumalan käsissä Hänen lastensa siunaamiseksi.

Tukekaa piispaanne

“Salainen elämä”, johon olin joutunut: sydämeni ja sieluni laajenivat ja ymmärrykseni Jeesuksen Kristuksen evankeliumista kasvoi. Opin rakastamaan miestäni tavoin, joita en olisi voinut kuvitellakaan, nähdessäni Jeffin palvelevan johtamistehtävässään. Riemuitsin hänen kanssaan, kun ihmiset tekivät päätöksiä, jotka toivat heille sovituksen tarjoaman suloisen rauhan. Näin perheiden yhdistyvän ja elämien muuttuvan paremmiksi.

Todistimme uudistuneen voiman ja energian ihmeen siitä huolimatta, että seurakuntamme nuoria tuli meille usein iltaisin pelaamaan pelejä ja juttelemaan. Noista nuorista tuli perheenjäseniämme. Heillä on yhä paikka sydämissämme ja muistoissamme. Tärkein työmme omista lapsistamme huolehtimisen jälkeen oli aika, jonka vietimme noiden teinien kanssa. Vaalin sydämessäni jokaista myöhään valvottua iltaa.

Teen paljon työtä sen eteen, että muistaisin kaiken, mitä tunsin piispan vaimona — hyvän ja pahan. En halua koskaan unohtaa, miten kaunista sovituksen näkeminen toiminnassa on. En halua koskaan unohtaa vaikeuksiakaan, koska ne auttavat minua tukemaan vaarnamme upeita piispoja koko sydämestäni.

Kuinka hyvin sinä tunnet seurakuntasi piispan? Piispat taistelevat juoksuhaudoissa syntiä ja pahuutta vastaan. He ovat uupuneita. He ovat epätäydellisiä miehiä, jotka yrittävät palvella täydellistä Isää taivaassa. He ovat kiireisiä miehiä, ja monet asiat vievät heidän aikaansa. He ovat miehiä, jotka tarvitsevat jokaista Alkeisyhdistyksen opettajaa, kirjastonhoitajaa, laulunjohtajaa ja jäsentä täyttääkseen tehtävänsä, koska he eivät voi kantaa taakkaa yksin. Pyydän, että päätätte uudelleen tukea miestä, joka tekee niin paljon työtä palvellakseen seurakuntaanne. Voin taata, että hänellä on kotona vaimo, joka rukoilee hänen puolestaan…ja sinun puolestasi.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Becky Porter ja se on julkaistu mormonwomenstand.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Piispan vaimon salainen elämä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Joskus kuitenkin unohdamme, että suurempi vaikutus voi olla sillä, että olemme hyvinä esimerkkeinä. Ihmiset seuraavat meitä aina ja huomaavat Kristuksen kaltaisen elämäntapamme.

Teot ovat tehokkaampia kuin sanat.

Joukkuetoverillani oli myönteinen vaikutus elämääni, kun opiskelin Brigham Youngin yliopistossa, ja kun en vielä ollut kirkon jäsen. Hän ei koskaan puhunut evankeliumista kanssani. Sen sijaan hän näytti esimerkkiä elämällä Kristuksen kaltaista elämää.

Tähän päivään asti mieheni, ystäväni ja seurakuntani jäsenet ovat olleet hyviäesimerkkejä elämässäni. Meidän pitäisi aina olla hyviä esimerkkejä sekä ihmisille, jotka edustavat muita uskontoja että oman kirkkomme jäsenille.

Menkää veljienne lamanilaisten keskuuteen ja vahvistakaa minun sanaani; mutta olkaa kärsivällisiä ja pitkämielisiä ahdingoissa, jotta voisitte osoittaa heille hyvää esimerkkiä minussa, niin minä teen teidät välineeksi käsissäni monien sielujen pelastukseksi.

Alma 17:11

Esimerkin voima voi loistaa valona maailmaan

“Olen  ehdottomasti  sitä  mieltä,  että  Myöhempien  Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jokaisen jäsenen ensisijainen velvollisuus on järjestää elämänsä niin, että hänen esimerkkinsä kelpaa kaikkien ihmisten noudatettavaksi ja tuottaa näin kunniaa ja siunauksia hänelle itselleen ja hänen jälkeläisilleen sekä saattaa ihmiset suopeiksi Herran työtä kohtaan, minkä pitäisi olla jokaisen myöhempien aikojen pyhän korkein pyrkimys.”

Esimerkin voima

Presidentti Heber J. Grant

Kaikkia meitä, joilla on todistus evankeliumista, rohkaistaan kertomaan tosi kirkosta niille, jotka eivät tunne totuutta. Me voimme näyttää esimerkkiä jokapäiväisessä elämässämme olemalla ahkeria, uskollisia, nöyriä ja palvelemalla Jumalaa, mikä voi johtaa siihen, että joku alkaa tutkia kirkkoa. Olemme Kristuksen kaltaisia esimerkkejä, jotka avaavat tuon portin heille.

“Siunatkoon Herra teitä jokaista ja siunatkoon jokaista re-hellistä  sielua  maan  päällä  ja  auttakoon  jokaista  myöhempienaikojen  pyhää  elämään  niin,  että  hänen  esimerkkinsä  loistaa  jaettä se auttaa tuomaan muita totuuden tuntemiseen.”

Esimerkin voima

Presidentti Heber J. Grant

Työntekijät, jotka ovat kirkon jäseniä, tekevät vaikutuksen

Vanhin N. Eldon Tanner sanoi: “Esimerkki, jota näytämme maailmassa määrittelee suureksi osaksi sen, saammeko ystäviä vai vihamiehiä.”

Jokaista kirkon jäsentä pyydetään elämään kirkon tasovaatimusten mukaan, pitämään kiinni evankeliumin periaatteista ja pitämään Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen käskyt.

Vanhin N. Eldon Tanner kertoi tarinan siitä, mitä maailmassa voi saada aikaan hyvän esimerkin kautta. “Apulaisjohtaja palkkasi kaksi mormonityttöä, jotka tekivät häneen syvän ja unohtumattoman vaikutuksen. He olivat rehellisiä, luotettavia, siististi pukeutuneita ja puhtaita. Nuo kaksi tyttöä olivat parhaita työntekijöitä, joita hänellä oli koskaan ollut.

Apulaisjohtaja tapasi kirkon lähetyssaarnaajat poikansa kautta. Hän sanoi: “Olen huomannut, että asiat, joita ihailin noissa tytöissä 10 vuotta sitten, löytyvät myös tapaamistani mormoniaikuisista. Pidän siitä, että he korostavat perheen tärkeyttä ja he minusta he tuntuvat olevan onnellisin ihmisryhmä, jonka olen koskaan tavannut.”

Kuinka hienoa olisikaan, jos me kaikki voisimme tehdä samanlaisen vaikutuksen tapaamiimme ihmisiin.”

Ecuadorilainen mies näyttää esimerkkiä tekojensa kautta

Kun Carlos Perez palveli Ecuadorin armeijassa, kaikki hänen sotilastoverinsa tarkkailivat häntä. He tiesivät, että hän oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, ja he kiusasivat häntä usein hänen uskonsa vuoksi. Sen sijaan, että olisi lannistunut ja alentanut tasovaatimuksiaan, Carlos päätti soveltaa Mormonin kirjasta lukemaansa jokapäiväiseseen elämäänsä.

Eräänä päivänä hänen ystävänsä automaattikiväärin luisti oli kadonnut. Kaikki etsivät luistia, eivätkä löytäneet sitä. He alkoivat tutkia kaikkien kaappeja ja löysivät luistin Carlosin kaapista. Kapteeni pyysi hänet luokseen ja sanoi: “Tiedän, miten olet käyttäytynyt täällä koko tämän ajan ja tiedän, että et tehnyt sitä.” Kaikki upseerit tukivat häntä.

Ennen tuota kokemusta en ollut täysin ymmärtänyt kuuliaisuuden siunausta enkä esimerkin voimaa.

Hänen esimerkkinsä kautta yksi hänen ystävistään tapasi lähetyssaarnaajat ja päätti mennä kasteelle.

Älä anna periksi, jatka eteenpäin

Esimerkkinä oleminen ei ole helppoa. Joskus jäsenet lannistuvat, koska heistä tuntuu, että heidän esimerkkinsä ei vaikuta kenenkään elämään. He kohtaavat ihmisiä, jotka arvostelevat heidän uskonnollista vakaumustaan. Lannistumisen tunne voi saada vallan heidän sydämissään ja mielissään niin, että he menettävät melkein toivonsa. He kuitenkin jatkavat myönteisenä esimerkkinä olemista, koska he uskovat, että heitä ympäröivät ihmiset tutkivat kirkkoa jonakin päivänä. Siinä vain voi mennä viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia.

Tunsin oloni usein lannistuneeksi, kun liityin kirkkoon. Ihmiset yrittivät aina vähätellä minua ja he sanoivat, että uskomukseni olivat typeriä. Ihmiset kysyivät jatkuvasti minulta, miksi en enää juonut alkoholia. Myös ystäväni kommentoivat minusta ja miehestäni sanoen: “He eivät juo,koska he ovat mormoneja” tai “he eivät pelaa uhkapelejä, koska he ovat mormoneja.” Eräs parhaista ystävistäni yritti vakuuttaa minulle, että minun pitäisi lähteä Las Vegasiin ja juhlia 21. syntymäpäivääni juomalla alkoholia. Joku myös huomautti minulle, että “tuo puku olisi kauniimpi, jos siinä ei olisi hihoja.” Jopa perheeni jäsenet kommentoivat kirkkoa. Yksi heistä kysyi mieheltäni, aikooko hän hankkia useampia vaimoja. He yrittävät saada meidät vakuuttuneeksi, että uskomuksemme ovat tyhmiä.

Aloin menettää toivoani kaikkien näiden kokemusten jälkeen ja halusin antaa periksi. Minulla ei enää ollut motivaatiota olla esimerkkinä ympärilläni oleville ihmisille. Mieheni kuitenkin sanoi, että minun ei pitäisi lopettaa esimerkkinä olemista. Hän sanoi, että meidän pitää jatkaa hyvänä esimerkkinä olemista, koska se vaikuttaa toisiin. He huomaavat onnellisen ja tervellisen elämän, joka on evankeliumin ansiota.

Kun Gale, mormonhub.com -sivuston päätoimittaja, asui Kreikassa Ateenan lähetyskentän alueella, hän kuuli kertomuksen kahdesta lähetyssaarnaajasta, jotka tekivät vaikutuksen ollessaan bussipysäkillä. Kaksi naista menivät bussilla töihin joka päivä. Jokaisena päivänä he odottivat bussipysäkillä kahden lähetyssaarnaajan kanssa ja jatkoivat matkaansa tuntien onnea ja rauhaa.  Heistä tuntui turvalliselta ja suojelluilta, kun lähetyssaarnaajat olivat lähistöllä. He kertoivat tunteistaan äidilleen, joka piti sitä niin erityisenä, että etsi nuo lähetyssaarnaajat käsiinsä saadakseen selville, miksi hänen tyttärensä tunsivat niin. Myöhemmin koko perhe meni kasteelle.

Pienilläkin asioilla on merkitystä.

Rehellisyyden, suoraselkäisyyden, oikeamielisyyden, moraalisuuden, Viisauden sanan noudattamisen sekä kaikkien ilmoitusten, jotka koskevat hyvää käytöstä, tulisi ilmentyä elämässämme, ja silloin meistä tulee hyviä esimerkkejä, joita toiset voivat seurata.

Esimerkin voima

Vanhin Delbert L. Staple

Kahdentoista apostolin koorumi

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Nicolette Poulsen ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla.

The post Esimerkin voima appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Perheen ja puolison asettaminen etusijalle

Mormonit ovat hyvin perhekeskeisiä. Yksi ilta viikosta varataan omalle perheelle. Perheiltaan kuuluu esimerkiksi pyhien kirjoitusten opiskelua, pelejä ja herkkuja. Säännölliset perheillat auttavat perheitä pysymään yhdessä ja olemaan vahvempia.

Myös suhteen vahvistaminen omaan puolisoon on tärkeää. Kirkossa opetetaan, että avioliitto on jokaisen tärkein prioriteetti. Esimerkiksi profeetat ja apostolit ovat kertoneet varaavansa viikoittain aikaa käydäkseen treffeillä vaimonsa kanssa.

2. Terveydestä huolehtiminen

Oletko kuullut viisauden sanasta? Se on terveyslaki, joka kieltää alkoholin, tupakkatuotteiden ja kaikenlaisten päihteiden nauttimisen. Lisäksi kahvi ja tee ovat kiellettyjä. Lihaa neuvotaan syömään säästeliäästi. Myös liikunnan harrastamiseen ja aikaiseen nukkumaanmenoon kannustetaan.

1800-luvulla annettu viisauden sana vastaa hyvin nykypäivän terveyskäsityksiä. Tiedämme nykyään, miten haitallisia päihteet voivat olla meille. Monelle tekisi varmasti hyvää ainakin vähentää, ellei lopettaa kokonaan, haitallisten aineiden käyttö.

3. Kiitollisuuden osoittaminen

Profeetta Russell M. Nelson opetti viime syksynä selkeästi, että kiitollisuus auttaa meitä parantumaan vaivoistamme. Vaikka kiitollisuus ei estä meitä kokemasta haasteita, se auttaa meitä selviytymään niistä paremmin.

Uskovaiset ilmaisevat kiitollisuutta yleensä päivittäisissä rukouksissa, mutta kiitollisuuden aiheita voi myös kirjoittaa paperille tai jakaa ystäville esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

4. Päiväkirjan kirjoittaminen

Kirkon johtajat kehottavat kirjoittamaan säännöllisesti päiväkirjaa. Päiväkirjan kirjoittaminen auttaa meitä käsittelemään meille tapahtuvia kokemuksia, sekä muistamaan ne myöhemmin.

Lisäksi päiväkirjat tarjoavat tuleville sukupolville tärkeää tietoa meidän elämästämme.

5. Sukututkimus

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet tekevät aktiivisesti sukututkimusta. He etsivät tietoa omista esivanhemmistaan, ja suorittavat pyhiä toimituksia heidän puolestaan.

Kun me ymmärrämme, mistä me tulemme, meidän on helpompi ymmärtää myös itseämme. Sukututkimus voi parhaimmillaan olla todella hauskaa ja opettavaista.

6. Muiden palveleminen

Mormonit palvelevat omissa seurakunnissaan, perheissään ja yhteisöissään. Heille on tärkeää antaa omastaan muille, ja he uskovat palvelemisen olevan tie todelliseen onneen.

Kun antaa aikaansa muiden hyväksi palvelemisen tai vapaaehtoistyön muodossa, saa itselleen hyvän mielen ja pystyy paremmin unohtamaan omat ongelmansa.

7. Omavaraisuuteen pyrkiminen

Kirkon johtajat ovat pyytäneet jäseniä varastoimaan vettä ja ruokaa ja muita tarpeellisia asioita kotiinsa. Näitä ovat esimerkiksi lääkkeet ja hygieniatarvikkeet. Myös rahaa tulisi säästää henkilökohtaisten tai yhteiskunnallisten taloudellisten kriisien varalle.

Koskaan emme tiedä, milloin tarvitsemme säästöjä. Ehkä sairastumme muutamaksi päiväksi, jolloin ruokavarasto auttaa meitä selviytymään. Myös kuluneen vuoden tapahtumat ovat osoittaneet, ettei yhteiskuntamme ole vapaa erilaisista kriiseistä, vaan yllättäviä asioita voi tapahtua.

8. Lepopäivän pyhittäminen

Sunnuntai on päivä, jolloin levätään. Silloin käydään kirkossa ja keskitytään niin henkiseen kuin fyysiseen lepäämiseen.

Lepopäivien pitäminen vähintään kerran viikossa on tärkeää niin ruumiillemme kuin mielellemme. Esimerkiksi urheilijoille on tärkeää levätä, jotta lihakset kehittyvät. Jokaiselle meistä on tärkeää levätä, jotta jaksamme taas viikolla työssämme.

9. Jatkuva itsensä kehittäminen

Kirkossa opetetaan, että tämän elämän tarkoitus on oppia ja kehittyä. He ovatkin aktiivisia asettamaan niin hengellisiä kuin maallisia tavoitteita. Kirkon johtajat puhuvat usein itsensä kehittämisestä ja antavat vinkkejä tavoitteiden asettamiseen.

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että olemme saaneet Jumalalta kykyjä ja lahjoja, joita meidän tulisi kehittää aktiivisesti. Jokaisen lahjat näyttävät erilaisilta, mutta me kaikki voimme löytää oman tapamme kehittää itseämme ja lisätä mahdollisuuksiamme vaikuttaa tässä maailmassa.

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post 9 mormonien tapaa, jotka jokaisen pitäisi ottaa käyttöönsä – uskonnollisesta vakaumuksesta huolimatta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Uskomme, että Jumala antaa käskyjä meidän hyödyksemme. Niiden tarkoitus on, että voimme tulla enemmän Jumalan kaltaisiksi ja löytää enemmän iloa elämäämme. Kun noudatamme käskyjä, saamme siunauksia. Kun rikomme käskyjä, koemme murhetta.

Kukaan ei ole täydellinen käskyjen pitämisessä, vaan kaikki tekevät virheitä. Jumala rakastaa meitä ja on kärsivällinen meidän kanssamme. Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta meidän ei tarvitse olla täydellisiä, vaan voimme tehdä virheitä ja aloittaa alusta.

Rukoileminen

Mormonit rukoilevat täysin omia sanojaan käyttäen. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksen lausuminen ei ole heille tyypillistä. Jumala on käskyt meitä rukoilemaan päivittäin. Rukouksessa puhumme Jumalalle. Voimme pyytää itsellemme siunauksia ja kiittää niistä siunauksista, joita olemme saaneet. Voimme rukoilla niin yksilöinä kuin yhdessä perheemme kanssa.

Jumala on luvannut, että Hän kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. Kun me rukoilemme, saamme enemmän valoa ja iloa elämäämme. Tunnemme enemmän halua tehdä hyvää.

Pyhien kirjoitusten tutkiminen

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa pyhiä kirjoituksia ovat Raamattu, Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi. Jumala on käskenyt, että tutkimme pyhiä kirjoituksia säännöllisesti.

Kun me tutkimme pyhiä kirjoituksia, me voimme ymmärtää paremmin Jumalan sanaa. Oimme saada vastauksia rukouksiimme ja kokea Jumalan puhuvan meille. Ymmärrämme paremmin Hänen suunnitelmaansa meitä varten ja saamme vahvistusta omaa elämäämme varten.

Lepopäivän pyhittäminen ja kirkossa käyminen

Sunnuntai on lepopäivä, jolloin käymme kirkossa. Kirkossa nautimme sakramenttia leivän ja veden muodossa. Ehtoollinen voi olla joillekin tutumpi termi. Sakramentin lisäksi saamme opetusta ja vahvistusta seurakunnaltamme.

Kirkossa käymisen lisäksi käytämme sunnuntain siihen, että tulemme lähemmäksi Jumalaa ja lepäämme viikon aikana tekemästämme työstä. Jokaiselle kirkon jäsenelle lepopäivän pyhittäminen voi tarkoittaa hieman eri asioita, mutta esimerkiksi ajan viettäminen perheen kanssa ja muiden palveleminen ovat tyypillisiä tapoja pyhittää lepopäivä.

Kun pyhitämme lepopäivän, Jumala siunaa meitä rauhalla elämässämme. Hektisessä maailmassa tarvitsemme sitä, että meillä on yksi päivä viikossa, jolloin pysähdymme ja hiljennymme.

Siveyden laki

Siveyden laki tarkoittaa pidättäytymistä sukupuolisuhteista ennen avioliittoa sekä täydellistä uskollisuutta avioliitossa. Siihen kuuluu myös puhtaat sanat ja ajatukset sekä pornografian välttäminen.

Jumala haluaa, että kunnioitamme kehoja, jotka hän on meille antanut. Siveyden lain pitäminen auttaa tuntemaan Pyhää Henkeä vahvemmin. Se auttaa myös vahvempien avioliittojen ja perheiden rakentamisessa.

Viisauden sana

Viisauden sana on käsky, jonka Jumala antoi profeettansa Joseph Smithin kautta. Viisauden sana kieltää alkoholin, kahvin, teen, tupakan ja huumeet. Se kannustaa pitämään hyvää huolta kehosta ja syömään terveellisesti. Katso tästä vuonna 1833 annettu ilmoitus viisauden sanasta.

Viisauden sanan pitäminen auttaa meitä olemaan fyysisesti terveempiä, olemaan herkempiä Pyhälle Hengelle ja tekemään parempia päätöksiä.

Kymmenykset

Kymmenysten laki tarkoittaa sitä, että maksamme kymmenen prosenttia tuloistamme kirkolle. Kymmenysrahoja käytetään esimerkiksi uusien kirkkojen ja temppeleiden rakentamiseen.

Jumala on luvannut, että kun me maksamme kymmenykset, meitä siunataan. Nämä siunaukset voivat olla ajallisia tai hengellisiä. Monet ovat kokeneet esimerkiksi taloudellisesti tiukkoina aikoina, että heitä on autettu pärjäämään.

Paasto

Kirkon jäsenet paastoavat tavallisesti kerran kuussa. Paastossa pidättäydytään ruoasta ja juomasta 24 tunnin ajan. Paastolla tulisi olla aina jokin erityinen tarkoitus. Voimme paastomme aikana kiittää Jumalaa siunauksista tai pyytää siunauksia itsellemme tai lähimmäisillemme.

Paastoamiseen kuuluu paastouhrien antaminen. Se tarkoittaa, että lahjoitamme pienen rahasumman köyhien ja tarvitsevien auttamiseen.

Paastoaminen auttaa meitä tulemaan lähemmäksi Jumalaa ja saamaan erityisiä siunauksia.

Kymmenen käskyä

Jumala antoi Moosekselle Raamatussa kymmenen käskyä. Jeesuksen Kristuksen kirkossa noudatetaan näitä käskyjä edelleen. Nuo käskyt auttavat meitä rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan muita ihmisiä ympärillämme.

Nykyajan profeettojen seuraaminen

Jumala on kautta aikojen kutsunut profeettoja maan päälle. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoa johtaa nykyajan profeetta. Hän saa ilmoitusta Jumalalta ja puhuu Hänen sanaansa koko maailmalle.

Kirkon jäsenille on tärkeää seurata profeettaa, hänen apostoleitaan ja muita kirkon johtajia. Heidän sanaansa on mahdollista kuulla esimerkiksi yleiskonferenssissa, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa.

Temppelissä käyminen ja sukututkimustyö

Temppelit ovat pyhiä paikkoja, joissa suoritetaan toimituksia ja saadaan opetusta Jumalan suunnitelmasta. Temppelissä on mahdollista myös solmia avioliitto, joka kestää tämän elämän lisäksi koko iankaikkisuuden.

Katso tästä mitä kirkon jäsenet tekevät temppelien sisällä.

Temppelissä voidaan myös suorittaa kasteita ja muita toimituksia niiden puolesta, jotka ovat kuolleet ilman evankeliumia. Tämän vuoksi kirkon jäsenet tutkivat sukuaan. Omien edesmenneiden sukulaisten puolesta voi tehdä toimituksia temppelissä. Nämä sukulaiset voivat itse verhon toisella puolella valita, haluavatko ottaa toimitukset vastaan.

Pukeutuminen

Profeetat ovat neuvoneet kirkon jäseniä pukeutumaan säädyllisesti. Säädyllinen pukeutuminen osoittaa, että kunnioitamme kehoamme ja pukeudumme aina tilanteeseen sopivalla tavalla. Käytännössä se on tiukkojen, läpikuultavien ja paljastavien vaatteiden välttämistä. Kirkon johtajat kehottavat myös olemaan ottamatta tatuointeja tai lävistyksiä.

Kirkon kokouksissa pukeudutaan siististi. Naiset käyttävät usein hametta tai mekkoa, miehet pukua. Myös kirkon edustajilla eli kokoaikaisilla lähetyssaarnaajilla on omat ohjeensa siististä pukeutumisesta.

Kielenkäyttö

Kirkon jäsenet pyrkivät puhumaan aina ystävällisesti ja kohottavasti. He välttävät juoruilua, rivoja vitsejä, muiden ivaamista sekä kiroilua. He eivät käytä väärin Jumalan tai Kristuksen nimeä. Muista ihmisistä puhutaan ystävällisellä ja kunnioittavalla tavalla.

Lähetystyö

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet noudattavat Kristuksen käskyä kertoa eteenpäin uskostaan. He pyrkivät näyttämään hyvää esimerkkiä sekä etsivät tilaisuuksia keskustella Kristuksesta muiden ihmisten kanssa.

Nuoret miehet ja nuoret naiset lähtevät usein kokoaikaiseen lähetystyöhön toiseen maahan. Lähetystyö kestää puolitoista tai kaksi vuotta, ja sen aikana keskitytään pelkästään Kristuksen opetusten jakamiseen.

Palveleminen

Palveleminen on tärkeä osa kirkon jäsenten elämää. Palvelemalla me osoitamme, kuinka paljon rakastamme Jumalaa ja muita ihmisiä ympärillämme. Palvelua tehdään omissa perheissä ja omassa lähipiirissä.

Myös seurakunta tarjoaa mahdollisuuksia palvella. Jokaisella seurakunnan jäsenellä on oma tehtävänsä, jossa he toimivat vapaaehtoisesti. Se voi olla esimerkiksi opettamista tai muulla tavoin seurakunnan toiminnan järjestämiseen osallistumista.

Lisäksi kirkossa on oma palvelutyöjärjestelmä, jossa jokainen seurakunnan jäsen kutsutaan palvelemaan tiettyjä seurakunnan jäseniä. Näin varmistetaan, että jokaisella on ystäviä ja apua ympärillä.

Maan lakien kunnioittaminen

Kirkon jäsenet noudattavat ja kunnioittavat lakeja siinä maassa, jossa he asuvat. Heitä kannustetaan myös osallistumaan ja edistämään hyvää yhteiskunnassa. Kirkko ei ole poliittinen järjestö eikä se ota kantaa esimerkiksi puoluepoliittisissa kysymyksissä, mutta kirkon jäsenet voivat olla jäseniä puolueissa ja toimia niissä aktiivisesti.

The post Mitä kuuluu mormonien sääntöihin ja kulttuuriin? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mormoninuoret ovat eläviä esimerkkejä uskostaan

Oxfordin yliopiston julkaisemassa kirjassa ’Soul Searching’ ja sen jatko-osassa ’Souls in Transition’, sosiologi Christian Smith, esittää amerikkalaisten nuorten parissa suoritetun uskonnollisen käyttäytymisen ja asenteiden tutkimuksensa perusteella, että ”vaikka amerikkalaiset nuoret tunnustuvat uskoa merkittävästi (Jumalaan, kuoleman jälkeiseen elämään, ja Raamattuun), heidän uskonnollinen aktiivisuutensa ei tyypillisesti ole samalla tasolla sen kanssa, mihin he sanovat uskovansa.” Tätä tutkimusta lähtökohtanaan käyttäen, Princeton Theological Seminary -seminaarin professori Kenda Creasy Dean, eräs National Study of Youth and Religion -tutkimuskeskuksen tutkijoista, tekee muutamia mielenkiintoisia päätelmiä. Kirjassaan ’Almost Christian: What the Faith of Our Teenagers Is Telling the American Church,’ Dean esittää seuraavia huomioita:

Jos teini-ikäisillä ei ole vahvaa ymmärrystä kristillisyyden perusopeista ja he sen sijaan osallistuvat jumalanpalvelukseen jossain, mitä hän kutsuu ”suotuisan minkätahansaisuuden kirkossa” – tai eivät osallistu ollenkaan – hän väittää sen johtuvan siitä, että nuorten pastorit ja johtajat ovat laimentaneet opin. ”Nuoret protestanttisissa kirkoissa saavat sen käsityksen, että heidän pitäisi tuntea olevansa hyviä, mutta heiltä odotetaan vain vähän; kristillisyyden tarkoitus on tehdä heistä ”kivoja”, mutta sen ei ole tarkoitus muokata heitä opetuslapsina. … Ongelmana on, että protestanttisille nuorille opetetaan kristillisyyttä, joka on mailin levyinen, mutta tuuman syvyinen.”

Luvussa kirjasta ”Mormon Envy”, Dean, joka tunnustaa, että hänellä on syviä teologisia mielipide-eroja mormonismin kanssa, lainaa tätä uskonnollista ryhmää sellaisena, joka on onnistunut toimimaan oikein nuortensa suhteen. Hän esittää:

”Sosiologisesta näkökulmasta mormonismi onnistuu luomaan nuoria aikuisia, jotka ymmärtävät vakaasti, mitä he uskovat ja miksi heidän uskonsa on tarpeen vaikuttaa heidän käytökseensä.” Hän sanoo, että ”mormonismi antaa teineille neljä asiaa, joita he tarvitsevat saavuttaakseen kasvavan, aikuisen uskon: 1) he oppivat tarpeeksi hyvin uskonsa perusteet vanhemmiltaan ja hengillisestä yhteisöstä, joka asettaa jatkuvia odotuksia, 2) he hankkivat henkilökohtaisen todistuksen, 3) heillä on konkreettisia uskonnollisia tavoitteita ja käsitys kutsumuksestaan, 4) heillä on toivoa tulevaisuudelleen.”

Lyhyesti sanottuna, mormoniteinit oppivat varhain nuoruudessaan, että heidän uskonsa ei ole vain sunnuntai-uskonto, vaan ennemminkin heidän tulee olla eläviä todisteita maailmalle pyrkiessään kulkemaan Suuren Esimerkin, Herran Jeesuksen Kristuksen, jalanjäljissä. Heitä muistutetaan apostoli Paavalin neuvoista hänen nuorelle pojalleen evankeliumissa, Timoteukselle, “Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa” (1 Timothy 4:12). Heitä opastetaan lisää pyhissä kirjoituksissa:

”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa” (Matteus 5:14-16).

Uskonnolliset nuoret: Todiste uskostaan

Corrie Ten Boomin, ’The Hiding Place’ -teoksen luojan, on kerrottu sanoneen ”Usko on kuin tutka, joka näkee sumun lävitse.” Nykyajan nuorten puhekielessä usko on se ohjaava valo, joka auttaa heitä suunnistamaan turvallisesti maailman houkutusten aiheuttamassa epämääräisyyden sumussa. Heidän uskonsa näytetään toteen, kun he seisovat pyhissä paikoissa, eivätkä horju (ks. Oppi ja liitot 87:8). Päivittäinen rukous ja pyhien kirjoitusten tutkiminen auttavat heitä vahvistamaan uskoaan kun heitä muistutetaan olemaan ”siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan“ (1 Korinttilaiskirje 15:58).

Hiljattain tehty National Longitudinal Study of Youth -laitoksen teettämä tutkimus, jossa tutkimusjoukkona toimivat yli 14 000 amerikkalaista nuorta, paljasti, että ehyiden perheiden uskonnolliset nuoret ovat vähemmän taipuvaisia:

• osallistumaan tappeluihin
• käyttämään kovia huumeita
• koskaan varastamaan yli 50 dollarin arvosta
• koskaan näpistelemään
• koskaan karkaamaan
• koskaan humaltumaan
• tulemaan erotetuiksi tai väliaikaisesti poistetuiksi koulustaan
• osallistumaan intiimeihin suhteisiin

lisäksi, tutkimus osoitti, että uskonnollisilla nuorilla on myös korkeampi keskiarvo lukiossa

Eräs toinen tutkimus antaa ymmärtää, että nuoret, jotka toimivat oppimiensa uskonnollisten periaatteiden mukaan:

• saavuttavat avioliitossaan suuremman onnellisuuden ja vakauden
• asettavat korkeampia koulutuksellisia tavoitteita
• ovat parempina vaikuttajina yhteisöissään
• elävät pidemmän ja terveemmän elämän
• osoittavat parempaa itsesäätelyä ja itsetuntoa

Kaiken tämän ei ole tarkoitus välittää ajatusta siitä, että teinit, jotka elävät elämäänsä uskonnollisten periaatteiden mukaan selviäisivät siitä kuin ruusuilla tanssien, vaan, että kun ruusupensaiden piikit alkavat ajoittain pistellä heitä, he ovat valmiimpia selviytymään kivusta. Kuten joku viisas on sanonut ”usko tekee asioista mahdollisia, ei helppoja.”

Mikä erottaa Myöhempien aikojen pyhien nuoret muista valtavirran protestanttisista nuorista?

Kirjassaan ’Almost Christian:  What the Faith of Our Teenagers Is Telling the American Church, Princeton Theological Seminary -seminaarin professori Kenda Creasy Dean vakuuttaa:

”Mormonismissa painotetaan paljon henkilökohtaista todistusta. Yli puolet MAP nuorista (53%) raportoi pitäneensä puheen tai esitelmän kirkossa kuluneen kuuden kuukauden aikana, verrattuna yhteen seitsemästä Southern Baptist -kirkon nuoresta ja yhteen kahdestakymmenenstäviidestä katolilaisesta.” Mormoninuoret harjoittelevat myös johtamista, jonka Dean sanoo olevan ratkaisevassa osassa uskon muodostumisessa; 48% raportoi osallistuneensa kirkon kokoukseen, jossa heidän piti tehdä päätös, joka vaikuttaisi koko ryhmään. Deanin mukaan nämä käytännöt eivät ole vain somistusta; ne valmistavat nuoria muille elintärkeille uskoa kasvattaville kokemuksille, kuten lähetystyölle.

Mormonismissa lapset valmistautuvat lähetystyötä ja temppeliä varten, alkavat paastota yhteisön kanssa joka kuukausi kahdeksanvuotiaina, heidän odotetaan maksavan kymmenyksiä aivan kuten aikuisten, antamaan aikaansa viikonloppuisin osallistuakseen kirkkorakennusten siivoamiseen ja muihin palveluprojekteihin, ja itseasiassa merkitsevän näitä asioita henkilökohtaisen edistymisen päiväkirjoihinsa. He työskentelevät tullakseen Eagle Scout -partiolaisiksi tai saavuttaakseen erinomaisuuden Nuorten Naisten -edistymisohjelmassa.

Mormonismissa, Dean sanoo, teini-ikäiset puhuvat varmuudella elämän tarkoituksesta (jonka he ymmärtävät olevan koetelluiksi tuleminen ja hengellisesti kasvaminen päästäkseen palaamaan Taivaallisten Vanhempiensa luo kuoleman jälkeen). Protestantismissa, hän sanoo, on tapahtunut eskatologisen toivon eroosio.

On mielenkiintoista huomata, että selvitykset ja tutkimukset, joita on tehty, tähdentävät sitä tosiasiaa, että vaikka monet nuoret ovat uskonnollosia, he ovat uskontonsa suhteen oppimattomia, ja sen vuoksi, heillä ei ole tietoa tai ymmärrystä siitä, mihin he uskovat. Toisaalta myöhempien aikojen pyhät oppivat uskonsa periaatteet ja opit varhain, ja kun he kypsyvät uskossaan, heidän todistuksensa siitä, mihin he uskovat vahvistuu, sallien heidän varmuudella selittää oppiaan. Se, että mormoninuorilla on merkkipaaluina toimivia toimituksia ja vastuita hoidettavanaan, johtaa heitä evankeliumin sujuvuuden ja sitoutumisen merkittyä polkua pitkin.

”Mormoninuoret ylittivät normaalitulokset uskonsa ilmaisukyvyssä ja ymmärryksessä” The National Study of Youth and Religion -tutkimuskeskus osoittaa. Artikkelissaan ’Why Mormons Do a Better Youth Ministry than We Do,’ Greg Stier christianpost.com -sivustolta selittää ”Mormonismi kannustaa lapsiaan enemmän ja vie heidät pidemmälle ja syvemmälle kuin hartainkaan evankelisten nuorten papistoista uskaltaisi.” Hän jatkaa ”Mormonit odottavat paljon heidän teini-ikäisiltään. Me emme. Mormonit asettavat nuoret miehet pappeuteen kahdentoista vuoden iässä. Me emme. Mormonit vaativat nuoriaan osallistumaan seminaariin päivittäin yläasteella. Me emme. Ehkäpä se on syy, jonka vuoksi mormonit antavat enemmän, työskentelevät kovemmin ja kasvavat uskontona räjähdysmäisesti.”

Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen nuoriaan pysymään vahvoina ja kasvamaan uskossaan?

Presidentti Harold B. Lee opetti ”Kaikkein tärkein … työ, jota koskaan tulette tekemään on kotienne seinien sisäpuolella.” Tästä johtuen vanhemmilla on suuri vastuu kasvattaa ja ojentaa lapsiaan Herran tahdon mukaan. Heidän tulee ohjata ”lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea” (Sananlaskut 22:6). He voivat saavuttaa tämän parhaiten:

• olemalla lapsilleen hyvinä esimerkkeinä, joita seurata
• pitämällä säännöllisesti perheillan, perherukoukset ja opiskelemalla pyhiä kirjoituksia
• opettamalla evankeliumin oppien käytännön sovellutuksia
• antamalla mahdollisuuksia hengellisille kokemuksille
• rohkaisemalla lapsia hankkimaan todistuksen

Nykyajan nuoret kohtaavat monia haasteita ja houkutuksia ryhmäpaineen ja sosiaalisen median kautta. Elääkseen onnellista, tervettä, tehokasta ja menestyksellistä elämää, heidän täytyy pysyä lojaaleina uskolleen, ja noudattaa uskonnollisia periaatteita, joita he ovat oppineet, matkallaan elämän läpi.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Keith L. Brown ja se on julkaistu ThirdHour -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Paula Jarvis.

The post Uskon kilpi – Miksi mormoninuoret ovat onnellisia ja menestyviä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vain 9 prosenttia suomalaisista on kirkossa käyviä kristittyjä. Miksi ihmeessä minä, 22-vuotias opiskelija, jaksan mennä kirkkoon sunnuntaisin?

Itse ajattelen asiaa päinvastaisesta näkökulmasta: miten ihmeessä joku pystyy elämään käymättä kirkossa säännöllisesti?

Usko on minulle valtava voimanlähde. Se on jotain, mihin voin luottaa silloin, kun kaikki muu tuntuu elämässä epävarmalta.

Joskus unohdan kaiken tämän. Tyypilliseen viikkooni kuuluu luentoja yliopistolla, tentteihin opiskelua, partiota, uimahallissa käymistä, ruoanlaittoa ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Tarvitsen yhden päivän viikossa, jolloin voi oppia lisää pyhistä kirjoituksista ja jakaa kokemuksia muiden samaan uskontokuntaan kuuluvien kanssa. Tarvitsen yhden päivän viikossa, jolloin saan akut ladattua taas seuraavaksi viikoksi.

Yksi sunnuntain kohokohtia on sakramentin nauttiminen. Sakramentti on evankelisluterilaisen kirkon ehtoolliseen verrattava toimitus, jossa nautimme vettä ja leipää Kristuksen muistoksi. Sakramentti on tilaisuus ajatella Häntä sekä kaikkea sitä, mitä hän on tehnyt puolestammme. Sakramentin aikana uudistan Taivaan Isän kanssa tekemäni liitot eli näytän Hänelle, että olen edelleen mukana. Sakramentti on uusi alku.

Lisäksi kirkossa on paljon hyviä puheita ja luokkia. Puhujina ja opettajina ovat seurakunnan jäsenet, joten opin aina vertaisiltani heidän kokemuksistaan. Joskus opetan myös itse tai autan muulla tavoin kokousten onnistumisessa: soitan pianoa tai tulkkaan. Seurakunta on täynnä lämpimiä ihmisiä ja se on kuin toinen perhe tällaiselle yksinasuvalle opiskelijalle.

Siispä, palatakseni alkuperäiseen kysymykseen: mikä saa minut tulemaan kirkkoon joka sunnuntai?  Eikö siihen mene ihan hirveästi aikaa? Se hengellisen vahvistuksen ja rakkauden määrä, jota koen sunnuntaina kolmen tunnin kirkon aikana, antaa niin paljon, että olen tarkka sen toteutumisesta viikoittain. Viikkoon jää silti vielä 165 tuntia aikaa muille asioille.

Susanna Koivisto on Kysy mormonilta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita.

The post Mikä saa 22-vuotiaan opiskelijan käymään kirkossa joka sunnuntai? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Klikkaa kuvasta suurentaaksesi näkymän.

Ensimmäisen presidenttikunnan – joka koostuu kirkon presidentistä ja hänen kahdesta neuvonantajastaan – jälkeen kirkon korkein johtava elin on kahdentoista apostolin koorumi. Heistä jokainen on Jumalan kutsuma, profeetalle aiemmin annetun ilmoituksen kautta.

Ryhmänä näillä apostoleilla on kaikilla tarvittava pappeus ja valtuus johtaa kirkkoa.

Kahdentoista apostolin koorumi on järjestetty virkaiän mukaan – virkaikä määräytyy sen mukaan, kuinka pitkään henkilö on ollut apostoli, ei iän mukaan.

Kun profeetta kuolee, ensimmäinen presidenttikunta (nykyisessä järjestyksessään) hajoaa ja kahdentoista apostolin koorumi ryhtyy automaattisesti johtamaan kirkkoa.

Yleensä noin 7-10 päivän kuluttua profeetan kuolemasta (riittävän pitkään, että hautajaiset ja muu tarvittava ehditään järjestää) kahdentoista apostolin koorumi pitää kokouksen ja tekee virallisen ehdotuksen.

Jos he päättävät järjestää uudelleen ensimmäisen presidenttikunnan ja kutsua uuden profeetan ja neuvonantajat, kahdentoista apostolin koorumi valitsee yksimielisesti uuden profeetan, joka on aina pisimpään palvellut apostoli.

Uusi profeetta valitsee kaksi apostolia ”neuvonantajikseen” ja he kolme johtavat kirkkoa ”ensimmäisenä presidenttikuntana”.

Apostolista, joka on palvellut toiseksi pisimpään, tulee kahdentoista apostolin koorumin presidentti, tai jos hän palvelee ensimmäisessä presidenttikunnassa, kolmanneksi pisimpään palvelleesta apostolista tulee koorumin virkaa toimittava presidentti.

Kaikki kahdentoista apostolin koorumin jäsenet panevat sitten kätensä uuden profeetan pään päälle ja pitävät rukouksen, antaen hänelle siunauksen ja tarvittavan pappeuden valtuuden, virallisesti ”erottaen hänet tehtäväänsä” Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtajana ja profeettana.

The post Kuinka mormoniprofeetta valitaan appeared first on SeuraaKristusta.fi.

”Haluan ihmisten näkevän kasvoni. HLBTQ-ihmiset ovat olleet anonyymeja BYU:ssa aivan liian pitkään. Minä olen ollut anonyymi aivan liian pitkään. Haluan ihmisten tietävän, että olemme täällä”, hän kirjoittaa.

Eräässä erityisen voimallisessa viestissä kirkon jäsenille, ”Mormonityttö” vertaa kokemuksiaan lesbona kirkossa siihen kuinka viidennellä luokalla hänen opettajansa ja luokkatoverinsa alkoivat pilkata mormonikirkon uskomuksia, tietämättä hänen kuuluvan nimenomaiseen kirkkoon.

”Tietenkään he eivät ajatelleet puhuvansa minusta. He olivat varmoja, ettei luokassa olisi mormoneja, sillä jos olisi, he tietäisivät siitä. Se oli turhauttavaa. Ihmiset tekivät johtopäätöksiä siitä mihin uskon ja millainen olen, perustuen vanhentuneeseen ja väärään tietoon. Toivoin ihmisten puhuvan mormonille, puhuvan minulle, saadakseen tietää mihin uskon ja millainen olen”, hän kirjoittaa. ”Tämä ei poikkea siitä miltä tuntuu olla HLBTQ-ihminen BYU:ssa. Meistä usein puhutaan ikään kuin kukaan meistä ei voisi olla paikalla. Ihmiset puhuvat meistä ilkeämieliseen, pilkkaavaan ja suorastaan vihamieliseen sävyyn. Ihmiset tekevät johtopäätöksiä siitä millaisia olemme ja mihin uskomme, perustuen asioihin, jotka eivät ole totta. Haluan niin kovasti jonkun, kenen tahansa, tulevan luokseni ja kysyvän miten asiat koen, sen sijaan, että he kertoisivat minulle mitä tunnen ja mitä minun pitäisi tehdä.”

Tämä ajatus muistutti minua siitä, mitä Josh Searle, kirkon englanninkielisten sivujen Mormon and Gay -osiossakin esiintynyt homo, kertoi East Idaho News -uutistoimistolle. Hän sanoi: ”Opin, että on todella voimallinen asia astua sisälle toisen ihmisen kärsimykseen ja vain olla läsnä. Sinun ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään, vain sillä, että olet läsnä ja viestität ”kuulen tuskasi”, on suunnaton voima nostaa toisen taakka.”

Voimallisen sanoman lisäksi ”Mormonityttö” jakoi myös tarinansa siitä, kuinka hän tuli ulos kaapista:

”Asian myöntäminen itselleni vaati paljon työtä. En ajatellut lesbouden olevan jotain, joka vain tapahtuu minulle, ilman lupaani… Sitten koin ensimmäisen kerran jotain, joka sai minut ymmärtämään, ettei kyseessä vain ollut ihailu toista ihmistä kohtaan; minulla oli tunteita tyttöä kohtaan. Vihastuin itselleni. Uskoin edelleen, etten ollut syntynyt lesboksi ja olin varma, että nämä tunteet olivat omaa syytäni. Ajattelin olevan minun vastuullani lopettaa nuo ajatukset ja etten ollut taivaallisen Isän avun arvoinen ennen kuin olin tehnyt niin. Joten tein kaiken, mitä osasin tehdä: rukoilin enemmän, luin pyhiä kirjoituksia enemmän, kuuntelin yleiskonferenssipuheita joka aamu, yritin olla malliesimerkki vanhurskaudesta. Mutta en ollut täydellinen ja joka kerta, kun tunsin noiden tunteiden nousevan takaisin pinnalle, syytin siitä päivää, jolloin en kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaani tai iltaa, jona rukoilin sängyssäni polvistumisen sijaan. Kun viimein sallin itseni – 22-vuotiaana – harkita mahdollisuutta, että kenties minulla ei ollut vaihtoehtoja tässä asiassa, tuntui kuin täysin uusi maailma olisi auennut eteeni. Kaikessa alkoi olla järkeä. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin ymmärtää itseäni. Olin sama ihminen, minussa oli vain enemmän kuin olin aiemmin ymmärtänyt. Jumala ei vihannut minua, en ollut hirviö, olin vain lesbo.

Kadun kaikkea sitä häpeää, jota tapasin tuntea. Olen ylpeä siitä, kuka minä olen. Sen tietäminen, että olen lesbo, on sekä etuoikeus että siunaus.”

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Danielle B. Wagner ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Lesbian Mormon Shares a Powerful Message to Members of the Church: ’I Want People to See My Face’”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Lesbon mormonin voimallinen sanoma kirkon jäsenille: ”Haluan ihmisten näkevän kasvoni” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Mormonit ovat todellisuudessa Illuminati-salaseuran jäseniä

Jos aiot sukeltaa salaliittoteorioiden maailmaan, lienee paras aloittaa huipulta. Eikä yksikään salaliittoteoria ole täydellinen ilman Illuminatia. Entinen mormoni BehindCurtain kirjoitti vuonna 2013, että mormonit ovat ilmiselvästi Illuminateja, sillä ilmeisesti Illuminateilla on yliote CIA:sta ja mormoneja on CIA:ssa.

Jos se ei vielä riitä, Illuminatit ovat niittäneet mainetta tuhoisien tapahtumien ennustamisesta ennen niiden tapahtumista, aivan kuten mormoneillakin on profeettoja. Yhteensattumaako?

The Vigilant Christian julkaisi vuonna 2014 YouTubessa vuodatuksen, jonka mukaan mormoneja, Joseph Smith mukaan lukien, on liittynyt vapaamuurareihin. Ja vapaamuurarit ja Illuminati on yksi ja sama asia. (Sitä ne eivät ole.)

Jos et vieläkään ole vakuuttunut, niin kirkko lainasi kerran rahaa pankilta, jonka omisti mies, jonka tytär oli naimisissa jonkun kanssa, joka lähestulkoon takuuvarmasti oli Illuminatin jäsen.

2. Mormonit suojelevat muotoaan muuttavia liskoihmisiä

Jotkut salaliittoteoreetikot uskovat, että muotoaan muuttavat liskoihmiset hallitsevat maailmaa. Biblioteca Pleyades on vakuuttunut, että mormoneilla on kätensä tässä pelissä. Saatat kysyä, kuinka näin on, mutta se johtuu vain siitä, ettet ajattele kriittisesti.

On olemassa kaksi ilmiselvää todistetta. Yksi: miksi mormonit tekisivät niin ahkerasti sukututkimustyötä, jos sen tarkoitus ei olisi pitää kirjaa siitä kenen kaikkien sukujuuret juontavat liskoihmisistä?

Kaksi: miksi temppeleihin pääsy on rajoitettua? Ilmiselvästikin, jotta he voivat suojella suuria maanalaisia liskoihmispopulaatioita.

Ei riitä? B. Watson näki tajuttomana unen/muiston, jossa hän, ollessaan lapsi ja asuessaan Salt Lake Cityssä, tapasi naisen, jonka jalan iho näytti suomuiselta – niin kuin kuiva iho, mutta sitäkin suomuisempi. Joten hän tuli siihen loppupäätelmään, että tämän naisen täytyi todennäköisesti olla geneettinen hybridikokeilu.

3. Kolminkertainen selviytyjä todellisuudessa terroristinero

Monet ovat kuulleet innoittavan tarinan Mason Wellsista, lähetyssaarnaajasta, joka loukkaantui terrori-iskussa Brysselissä ja joka oli ollut myös Bostonissa ja Pariisissa niissä sattuneiden terrori-iskujen aikaan.

Vaikka monet ajattelevat kyseessä olevan sarjan epäonnekkaita sattumuksia, Geoffrey Grinder (Now the End Begins) ei anna ulkokuoren hämätä itseään.

Grinder uskoo ilmiselvän selityksen Wellsin paikallaololle olevan sen, että hän on osa monikansallista salaliittoa, joka järjestää suuria terrori-iskuja ja sitten vierittää syyn niistä ulkopuolisten niskaan, saadakseen ihmiset luopumaan vapaudestaan turvallisuuden nimissä.

Wells puolestaan sanoo olevansa kiitollinen siitä, että Herra on suojellut häntä.

4. Kirkko rakentaa ydinasetta

Eräs kyseenalaistava 25-vuotias mormonimies on kertonut, että hänen isänsä ystävä kertoi tälle, että oli ollut käveleskelemässä metsässä Jackson Countyn reunamilla Missourissa. Hän oli päätynyt rakennukselle, jota ympäröi piikkilanka-aita ja kun vartija oli nähnyt hänet, oli tämä pyytänyt häntä poistumaan. Koska kirkko omistaa niin paljon maata Jackson Countyssa, oli ilmiselvää, että tämä rakennus kuului mormoneille.

Mitä tuossa salaisessa rakennuksessa mahtoi tapahtua? Todennäköisesti siellä rakennettiin ydinasetta. Muistathan kuinka mormonit ovat soluttautuneet CIA:han? No, he ovat myös FBI:ssä ja mistä muusta syystä he olisivat siellä, kuin saadakseen käsiinsä uraania?

Eikö riitä? Joseph Smith perusti ryhmän nimeltä Council of Fifty (viidenkymmenen neuvosto) auttaakseen Nauvoon poliittisen puolen pyörittämistä. Julkinen (eli tosi) tarina on, että tuo ryhmä lakkautettiin 1880-luvulla, sillä ei ollut enää tarvetta teokraattiselle järjestölle. Mutta mitä jos he ovatkin edelleen olemassa? Luonnollisestikin he haluaisivat ydinaseen, eikö?

5. Mormoneilla on sarvet

Minulle mieluisin salaliittoteoria mormoneista on vanha: mormoneilla on sarvet. Tämä salaliittoteoria juontaa juurensa sarvista vertauksena. Sarvet edustavat usein petollisuutta, aggressiota ja miehisyyttä. Kaikki nämä ominaisuudet liitetään alkuaikojen mormoneihin.

Mutta vaikka sarvet olivatkin vain vertauskuva, kun niitä alettiin käyttää poliittisissa pilapiirroksissa 1880-luvulla, osa kansasta alkoi ottaa ne vakavasti.

Mormonit itse kokivat nämä väitteet kuitenkin niin naurettavina, että kerromme edelleenkin tarinoita herkkäuskoisista ihmisistä, jotka uskoivat meillä olevan sarvet. Vaikka jotkut silti uskovatkin tähän teoriaan, nykypäivänä se on lähinnä tarina, jota kerromme kuvataksemme kuinka virheellistä tietoa antimormoneilla onkaan.

Artikkelin on kirjoittanut Christopher D. Cunningham ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post 5 hulvatonta salaliittoteoriaa mormoneista appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Mormonit uskovat, että nykyäänkin on profeettoja

Mormonit uskovat, että Jumala puhui suoraan määrätyille henkilöille muinaisina aikoina, kuten Aadamille, Nooalle, Abrahamille, Moosekselle jne. He uskovat, että Hän puhuu yhä tänä aikana määrätyille henkilöille, joita kutsutaan profeetoiksi. Koska miksi Hän ei tekisi niin?

Jotkut teologit väittävät, että Raamattu sisältää kaikki profeetalliset neuvot, joita koskaan tarvitsemme, mutta, kaikella kunnioituksella, miksi? Raamattu itsessään on vain kokoelma pienempiä kirjoja, jotka ovat todisteena siitä, että Jumala puhui profeetoille tuhansien vuosien ajan. Miksi Hän laiminlöisi meidät nykyaikana? Mormonit sanovat, että Hän ei ole tehnyt niin, eikä niin tapahdu tulevaisuudessakaan.

Tämä käsite todella hiertää monia kristittyjä väärällä tavalla. Siitä huolimatta, pyhien kirjoitusten perusteella, on hyvin harvinaista, että ihmiset uskovat todelliseen oman aikansa profeettaan. He aina näyttävät uskovan profeettoihin, jotka elivät ennen heitä, mutta heillä on vaikeuksia uskoa sellaiseen, joka seisoo heidän edessään. Todisteena tästä on itse Jeesus Kristus, joka oli kaikista voimallisin profeetta (ja Vapahtaja). Ihmiset uskoivat Moosekseen ja Abrahamiin, mutta ristiinnaulitsivat Jeesuksen.

Maallisista vajavaisuuksistamme huolimatta mormonit uskovat, että Jumala on antanut meille profeettoja nykyaikana, aivan kuten Hän antoi muinaisina aikoina. Siinä on järkeä, eikö niin?

2. Mormonit uskovat, että Jumala puhui useammalle kuin yhdelle muinaiselle Israelin kansalle

Raamattu on aikakirja, jossa kerrotaan Jumalan kanssakäymisestä muinaisen Lähi-idän alueen ihmisten kanssa. Mormonit todellakin uskovat Raamattuun, mutta he uskovat, että Jumala oli yhteydessä ihmisiin myös muualla maailmassa. Miksi, taas kerran, Hän ei tekisi niin?

Raamatun lisäksi mormonit opiskelevat Mormonin kirjaa, joka yksinkertaisesti sanottuna on aikakirja Jumalan kanssakäymisestä Israelin kansan haaran kanssa, joka eli muinaisella Amerikan mantereella. Jos Jumala todella rakastaa lapsiaan (meitä), miksi Hän kommunikoisi yksinomaan Lähi-idän alueella olevien kanssa? Siinä on järkeä, että Hän levittäisi sanomaansa ympäri maailmaa. Myös siinä on järkeä, että ne, jotka kuulivat Hänen sanomansa, kirjoittaisivat sen ylös. Joten kai siinäkin on järkeä, että saattaa olla muitakin pyhiä kirjoituksia kuin Raamattu.

Älä ymmärrä väärin, Raamattu on mahtava – mutta jos on olemassa enemmän Jumalan sanaa, joka vahvistaa, tukee ja täsmentää Raamatun sanomaa, voit olla varma, että olen innoissani.

3. Mormonit uskovat, että avioliitto ja perhesiteet jatkuvat tämän elämän jälkeen

Vietin äskettäin kolme kuukautta maailman kauneimmassa maassa – Uudessa-Seelannissa. Se oli upeaa. Rannat olivat turmeltumattomia, kasvusto oli rehevää ja ihmiset olivat pyhimyksen kaltaisia. Mutta sitten tajusin jotakin: halusin epätoivoisesti perheeni sinne kanssani. Uuden-Seelannin luonnonihmeistä huolimatta paratiisi ei ollut paratiisi ilman perhettäni. Olin yksin.

Taivas ei ole taivas ilman perhettä.

Mormonit uskovat, että avioliitto ei pääty siihen, ”kunnes kuolema erottaa”. Sen sijaan mormonien hääseremonia (jota sanotaan sinetöinniksi) käyttää termejä ”ajaksi ja iankaikkisuudeksi”. Jos molemmat osapuolet elävät taivaan siunausten arvoisesti, heidän avioliittonsa jatkuu iankaikkisesti. Romanttista, eikö olekin?

4. Mormonit uskovat, että on muutakin kuin taivas ja helvetti

Lapsena ihmettelin aina, missä raja taivaan ja helvetin välillä oli. Pidin sitä hyvin mittauskelpoisena tuomiona. Ajattelin: ”Miten monta syntiä voin tehdä ennen kuin ylitän rajan helvettiin tuomitsemisen puolelle?” Millainen paikka helvetti on? Millainen paikka taivas on? Rukoilemmeko vain rauhassa pilven reunalla ikuisesti? Koska suoraan sanoen se kuulostaa siltä, että siitä tulee yksitoikkoista todella nopeasti.

Mormonit uskovat, että taivas on jaettu kirkkauden valtakuntiin. Valtakuntia on kolme, jokainen edellistä loisteliaampi ja upeampi. Jumalan tuomio ei ole niinkään kyllä/ei -päätös, vaan ennemminkin sijoittamista taivaalliseen kirjoon. Tässä on paljon järkeä. Koska ihmiskunnasta löytyy kaikkea vanhurskauden ja pahuuden väliltä, on järkevää, että vaihtoehtoja on enemmän kuin vain perinteinen jako taivaaseen ja helvettiin.

5. Mormonit uskovat, että meidät pitää kastaa samalla tavalla, kuin Jeesus kastettiin

Monissa kristillisissä kirkoissa uskotaan yleisesti, että kasteen on tarkoitus puhdistaa meidät synnistä. Mormonit ovat samaa mieltä, mutta käsite herättää kysymyksen: jos Jeesus oli synnitön, miksi Hänet täytyi kastaa? Eräs mormonien pyhistä kirjoituksista, Mormonin kirja, antaa pitävän vastauksen (2. Ne. 31:4-9):

”Ja nyt, jos Jumalan Karitsa, joka on pyhä, on tarpeen kastaa vedellä kaiken vanhurskauden täyttämiseksi, niin oi, kuinka paljon enemmän meidät, jotka olemme epäpyhiä, on tarpeen kastaa, niin, nimittäin vedellä!”

Mormonikirkko on äärimmäisen Kristuskeskeinen kirkko. He uskovat, että Hän on heille täydellinen esimerkki kaikessa. Näin ollen he uskovat, että heidät täytyy kastaa, kuten Jeesus kastettiin – upottamalla kokonaan veteen.

Mutta Kristuksen kasteessa on myös toinen näkökohta, jonka mormonit ottavat hyvin vakavasti – valtuus. Pyhien kirjoitusten mukaan Kristuksen on täytynyt matkustaa useita päiviä tavatakseen Johannes Kastajan Jordanilla. Miksi Hän olisi matkustanut niin kauas vain sen takia, että Johannes voisi kastaa hänet? No, koska Johannes oli ainoa mies alueella, jolla oli valtuus kastaa. Mormonit sanovat sitä pappeuden valtuudeksi ja uskovat sen olevan edellytys pätevälle kastetoimitukselle.

Tämä saattaa kuulostaa vähän tiukkapipoiselta, mutta siinä todella on järkeä. Et voi vain pyytää jäätelökauppiasta kastamaan sinut – ellei hänellä ole Jumalan antamaa valtuutta tehdä sitä.

Mormonit uskovat, että pappeuden valtuus katosi maan päältä kun Kristus ristiinnaulittiin, Hänen apostolinsa tapettiin ja Hänen opetuksensa turmeltuivat. He myös uskovat, että se palautettiin Joseph Smith -nimiselle profeetalle vuonna 1829 ja että se on yhä kirkossa tänä päivänä.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 5 asiaa, joihin mormonit uskovat ja muut kristityt eivät, mutta joissa on järkeä appeared first on SeuraaKristusta.fi.