Kun Jeff kutsuttiin tehtävään, minulle tuli selväksi, että minut oli myös kutsuttu palvelemaan hänen rinnallaan ja tukemaan häntä. Siihen aikaan minulla ei ollut aavistustakaan, mitä siitä seuraisi tai miten raskas Jeffin taakka voisi joskus olla. Nytkin, kun mieheni palvelee vaarnanjohtajana, muistan hänen vastuunsa painon piispana. Kerron usein ihmisille, että vaarnanjohtajan tehtävä on paljon helpompi; Jeff on samaa mieltä.

Rukouksen voima

Yksi asia, jonka opin nopeasti piispan vaimona, on rukouksen voima. Rukoukseni pitenivät, tulivat intensiivisemmiksi ja jatkuvammiksi Jeffin palvellessa. Opin, että voin rukoilla sellaisten ihmisten puolesta, joita en ollut koskaan tavannutkaan ja tilanteissa, joiden yksityiskohtia en tiennyt luottamuksellisuuden vuoksi.

Usein oli tilanteita, jolloin tiesin, että joillakin seurakuntamme jäsenillä oli vaikeaa ja he tarvitsivat rukouksia vahvistamaan heitä; en vain tiennyt, keitä he olivat. Silloin sanoin taivaalliselle Isälle: “Autathan niitä seurakunnassamme, jotka tarvitsevat lohtua ja apua. Auta Jeffiä tietämään, mitä he tarvitsevat ja kuinka auttaa heitä.” Kaikista eniten rukoilin mieheni puolesta. Hän on hyvin herkkä ja tunsin usein tuskaa hänen puolestaan, kun hän suri muiden ihmisten puolesta. Tiesin kun Jeffillä oli ollut erityisen vaikea tapaaminen jonkun kanssa. Silloin hän käveli ovesta sisään, pudotti laukkunsa maahan ja sanoi yksinkertaisesti ja palavasti: “Minä. Rakastan. Sinua.”

Haasteita ja siunauksia

Usein oli todella haastavia aikoja. Jeff työskenteli täysipäiväisesti ja suoritti samalla tutkintoa yliopistossa. Meillä oli 3-vuotias lapsi ja vauva, kun mieheni kutsuttiin tehtävään. Meille syntyi kolme lasta sen 6 ½ vuoden aikana, kun Jeff palveli piispana. Minun täytyi oppia luottamaan itseeni ja kykyihini, jotta pystyin hymyilemään hyvää tarkoittaville ihmisille, jotka yrittivät kertoa minulle, miten elää elämääni, kasvattaa lapseni ja hoitaa kaikki. Tarvitsin muistutusta siitä, että taivaallinen Isä rakastaa MINUA ja että minun ei tarvinnut sopia johonkin muiden luomaan piispan vaimon muottiin.

Opin yhä uudelleen, että taivaallinen Isäni halusi minun käyttävän luonteenpiirteitäni, jotka Hän on antanut minulle, jopa niitä, joita toiset joskus kritisoivat. Hän auttoi minua hiomaan terävimpiä reunoja tai kiillottamaan osia, mutta minun ei tarvinnut muuttua; ennemminkin opin luottamaan siihen, että Hän toisi parhaat puolet esille minussa ja opin olemaan työvälineenä Hänen käsissään. Kyllä, joskus menin Jeffin toimistoon sakramenttikokouksen jälkeen ja itkin kunnolla. Oli aikoja, kun olin uupunut ja tunsin itseni liian nuoreksi ja kokemattomaksi tehtävään, jonka Herra oli antanut meille. Oli aikoja, kun unohdin, että vain Jumalan mielipiteellä minusta oli väliä. Oli hetkiä, kun minun täytyi keskittyä vain kuluvaan päivään tai tuntiin kerrallaan. Oli rukouksia, jotka ryöppysivät sydämestäni taivaalliselle Isälle, koska tiesin, että voisin antaa toisille vain jos Hän vahvistaisi minua.

Oli hautajaisia, jotka pystyn yhä muistamaan ahdistuttavan selvästi; surullisia ja huolestuneita puheluja; kyyneleitä ja sydänsuruja. Mutta todellinen “salaisuuteni” piispan vaimona oli saamani mahdollisuus, aina uudelleen, tuntea Vapahtajan rakkaus muita kohtaan. Vaikka se oli vaikeaa, mikään ei ollut niin kaunista kuin palveleminen mieheni kanssa, työvälineenä oleminen Jumalan käsissä Hänen lastensa siunaamiseksi.

Tukekaa piispaanne

“Salainen elämä”, johon olin joutunut: sydämeni ja sieluni laajenivat ja ymmärrykseni Jeesuksen Kristuksen evankeliumista kasvoi. Opin rakastamaan miestäni tavoin, joita en olisi voinut kuvitellakaan, nähdessäni Jeffin palvelevan johtamistehtävässään. Riemuitsin hänen kanssaan, kun ihmiset tekivät päätöksiä, jotka toivat heille sovituksen tarjoaman suloisen rauhan. Näin perheiden yhdistyvän ja elämien muuttuvan paremmiksi.

Todistimme uudistuneen voiman ja energian ihmeen siitä huolimatta, että seurakuntamme nuoria tuli meille usein iltaisin pelaamaan pelejä ja juttelemaan. Noista nuorista tuli perheenjäseniämme. Heillä on yhä paikka sydämissämme ja muistoissamme. Tärkein työmme omista lapsistamme huolehtimisen jälkeen oli aika, jonka vietimme noiden teinien kanssa. Vaalin sydämessäni jokaista myöhään valvottua iltaa.

Teen paljon työtä sen eteen, että muistaisin kaiken, mitä tunsin piispan vaimona — hyvän ja pahan. En halua koskaan unohtaa, miten kaunista sovituksen näkeminen toiminnassa on. En halua koskaan unohtaa vaikeuksiakaan, koska ne auttavat minua tukemaan vaarnamme upeita piispoja koko sydämestäni.

Kuinka hyvin sinä tunnet seurakuntasi piispan? Piispat taistelevat juoksuhaudoissa syntiä ja pahuutta vastaan. He ovat uupuneita. He ovat epätäydellisiä miehiä, jotka yrittävät palvella täydellistä Isää taivaassa. He ovat kiireisiä miehiä, ja monet asiat vievät heidän aikaansa. He ovat miehiä, jotka tarvitsevat jokaista Alkeisyhdistyksen opettajaa, kirjastonhoitajaa, laulunjohtajaa ja jäsentä täyttääkseen tehtävänsä, koska he eivät voi kantaa taakkaa yksin. Pyydän, että päätätte uudelleen tukea miestä, joka tekee niin paljon työtä palvellakseen seurakuntaanne. Voin taata, että hänellä on kotona vaimo, joka rukoilee hänen puolestaan…ja sinun puolestasi.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Becky Porter ja se on julkaistu mormonwomenstand.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Piispan vaimon salainen elämä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Rehellisesti sanottuna en ole koskaan suorittanut Valoa maailmaan -kalenteria täydellisesti. Olen kuitenkin jo vuosien ajan täyttänyt jouluni palveluaiheisella toiminnalla. Näistä kokemuksista on tullut ihania joulumuistoja. Haluan jakaa niitä teidän kanssanne.

Lepohetki kiireiselle perheen äidille

Eräänä vuonna minä ja isäni kiersimme muutamia seurakunnan jäseniä, ja veimme heille joulupaketit. Eräältä ovelta avasi kiireinen lapsiperheen äiti. Veimme heille joulupaketin, ja toivotimme hyvää joulua. Isäni kysyi, saisimmeko tulla hetkeksi sisään. En muista tarkkaan, mitä teimme. Muistaakseni minä viihdytin perheen lapsia ja isä taisi imuroida heidän asuntonsa. Muistan kuitenkin hyvän tunteen siitä, että pienen palvelutekomme ansiosta joku sai hieman lepoa ja rauhaa joulun alla.

Yllätyslahja mukana kassissa

Välillä otan mukaan kassiini joululahjan, joka ei ole osoitettu kenellekään. Sitten päivän ajan kuljen toivoen tapaavani jonkun, joka voisi ilahtua joululahjasta. Näin tapahtuu joka kerta. Esimerkiksi kerran joulukonsertissa törmäsin hyvään ystävääni, jolla oli ollut rankkaa sinä syksynä. En ollut tiennyt etukäteen näkeväni häntä, mutta joululahjalla varautuminen etukäteen antoi minulle mahdollisuuden palvella häntä erityisellä, ikimuistoisella tavalla.

Palvelua yhdessä lähetyssaarnaajien kanssa

Teen paljon palvelua yhdessä seurakunnan lähetyssaarnaajien kanssa joulun alla. Muutamana vuonna olemme harjoitelleet joululauluja espanjan kielellä, ja käyneet seurakuntamme espanjaa puhuvien jäsenten luona laulamassa. Tai joskus pystytämme pienen kojun torille, ja jaamme glögiä ohikulkijoille. Lähetyssaarnaajien kanssa on hauska palvella, suosittelen lämpimästi!

Joulupussit seurakunnan lapsille

Seurakunnassa vastuullani ovat lapset. Tänä vuonna askartelimme pienellä porukalla heijastimia ja joulukortteja sekä täytimme lapsille joulupussit karkeilla. Sitten teimme kierroksen kaikkiin lapsiperheisiin, ja kävimme viemässä heille jouluiset yllätyspussit. Emme olleet nähneet lapsia pitkään aikaan koronatilanteen takia, joten joulukierros tuntui hyvältä. Lasten vilpittömän ilahtuneista rekatioista tuli todella hyvä mieli!

Sosiaalinen media täynnä valoa

Valoa maailmaan -ohjelmassa käsketään usein kertomaan jostain itselleen tärkeästä henkilöstä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tuntuu hyvältä, kun sosiaalinen media täytyy hyväntuulisista julkaisuista, joiden tarkoitus on nostaa upeita ihmisiä esille ja ilahduttaa heitä. Kannattaa muistaa kehua ystäviä – niin joulun aikaan kuin kaikkina vuodenaikoina!

Yritysten tukemista

Tänä vuonna monilla yrityksillä on rankkaa. Tänä vuonna keräsin sosiaalisen median kautta suomalaisia yrityksiä ja heidän parhaita joululahjojaan. Tein näistä listauksen blogiini, ja jaoin sitä eteenpäin. Listaa on katsottu jo yli kaksituhatta kertaa, ja moni pienyritys on saanut sitä kautta tilauksia tänä jouluna.

Miten sinä palvelet tänä jouluna? 

Ei ole väliä, onko palveleminen joulun aikaan sinulle jo perinteeksi muodostunut tapa, vai oletko vasta opettelemassa sitä. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus pohtia, miten voimme palvella ympärillämme olevia ihmisiä tänään. Tapoja palvella on monia, että jokaisen kykyihin ja mieltymyksiin löytyy varmasti jotain sopivaa. Miten sinä palvelet tänä jouluna?

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Palveleminen on parasta joulussa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Liikemaailmassa hyvä johtaja saa alaisensa tekemään töitä niin, että yritys saa taloudellista voittoa. Johtamistyötä ohjaa strategia. Hyvä johtaja hallitsee niin ihmisten kuin asioiden johtamisen, ja osaa viedä organisaatiota oikeaan suuntaan.

Kirkon tavoite on auttaa ihmisiä tulemaan Kristuksen luokse. Tämä luonnollisesti vaikuttaa siihen, miten kirkossa johdetaan. Hyvä johtaja on sellainen, jolta oppii Kristuksesta ja Jumalasta.

Kaikki johtavat vuorollaan

Kirkossa kuka tahansa voi olla johtaja. Olen aiemmassa bloggauksessani kertonut, kuinka kirkon organisaatio toimii: meillä ei ole palkattuja työntekijöitä, vaan kaikki seurakunnan jäsenet toimivat vuorotellen erilaisissa tehtävissä.

Monet näistä tehtävistä ovat johtotehtäviä. Suomessa lähes jokainen kirkon jäsen päätyy jossain vaiheessa johtajaksi.

• Johtotehtäviä seurakuntatasolla ovat esimerkiksi seurakunnanjohtajan ja piispan tehtävä sekä seurakunnan eri järjestöjen johtajien tehtävät. Jokaisella johtajalla on apunaan neuvonantajat, jotka myös johtavat.
• Johtotehtävät voivat alkaa jo nuorena. Nuoret saavat vastuuta vertaistensa johtamisesta kirkossa, aikuisten avustuksella.
• Seurakuntatason lisäksi kirkossa on johtotehtäviä myös vaarna- ja piiritasolla sekä korkeammilla tasoilla. Vaarnat ja piirit ovat useamman seurakunnan muodostamia maantieteellisiä alueita.
• Lisäksi lähetystyö tuo johtomahdollisuuksia. Nuoret lähetyssaarnaajat muodostavat piirejä ja vyöhykkeitä, joilla jokaisella on omat johtajansa. Lähetyssaarnaajia johtaa vanhempi lähetysjohtajapariskunta, joka toimii tehtävässään kolmen vuoden ajan kokoaikaisesti.
• Tämä saattaa olla itsestäänselvyys, mutta koen sen sanomisen ääneen tärkeäksi silti: sekä naiset että miehet toimivat kirkossa johtotehtävissä.

Johtotehtäviä siis riittää. Suurinta osaa tehtävistä jäsenet hoitavat oman palkkatyönsä ohella vapaaehtoisesti. Jotkut tehtävät, kuten lähetysjohtajan tehtävä, ovat kokoaikaisia, joita varten muu elämä jätetään hetkeksi taakse.

Johtajat ovat Jumalan kutsumia, eikä tehtäviin aina valita maallisesta näkökulmasta katsottuna sitä, joka olisi pätevin tai kokenein. Itse asiassa meidät kutsutaan johtotehtävään usein siksi, että meidän itse tulee oppia jotain.

Miten kirkossa johdetaan? 

Jumala auttaa niitä johtajia, jotka Hän on kutsunut tehtäviin. Hän siunaa heitä tarvittavilla kyvyillä ja antaa heille Pyhän Hengen johdatusta. Hengen tunteminen onkin yksi johtajan tärkeimmistä ominaisuuksista kirkossa, sillä Kristuksen kirkossa tulisi johtaa aina Kristuksen tavalla.

Toinen johtajan tärkeä ominaisuus on kyky rakastaa omia johdettavia. Rakkauden osoittamiseen on yhtä monta tapaa kuin johtajaakin. Minulle yksi tärkeä tapa, jolla minua kirkossa johtaneet ovat osoittaneet rakkautta, on ollut kuunteleminen. Itse arvostan niitä monia johtajia, jotka ovat vuosien varrella kuunnelleet erilaisia hengelliseen kehitykseeni liittyviä haasteita, ja olleet tukena niissä.

Kirkon johtajien tehtävä on myös toimia hyvinä esimerkkeinä johdettavilleen. Kun he elävät sellaista elämää, jota Jumala haluaa meidän elävän, muut ottavat heistä mallia. Tämä on voimallinen tapa johtaa ja tuoda ihmisiä Kristuksen luokse.

Johda kuin Kristus

Kun haluamme oppia johtamisesta, paras esimerkki siitä on Jeesus Kristus.

Jeesus oli johtaja, jolla oli aina Pyhä Henki mukanaan. Hän ei koskaan tehnyt oman tahtonsa mukaisesti, vaan täytti kaikessa Jumalan tahdon.

Hän siunasi ja rakasti ympärillään olevia ihmisiä yksi kerrallaan. Hän ei ollut koskaan liian kiireinen osoittamaan rakkautta niille, jotka sitä tarvitsivat. Kristus oli meille täydellinen esimerkki siitä, miten meidän tulisi elää elämäämme. Hän oli synnitön, ja eli niin kuin opetti.

Kristus on täynnä uskoa ja toivoa. Hän sai ihmiset seuraamaan itseään, ja hän delegoi tehtäviään opetuslapsilleen ja muille luotettaville ihmisille ympärillään. Hän oli luotettava ja kärsivällinen muiden ihmisten kanssa. Hänellä on paljon ominaisuuksia, joista jokainen johtaja niin maailmassa kuin kirkossa voisi ottaa opikseen.

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Millainen on hyvä johtaja kirkossa?  appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Askel #2: Päätä missä voit tehdä eniten hyvää

Nyt kun olet jo määritellyt mitä ja kuinka paljon antaa, seuraavaksi sinun täytyy päättää, minne tai missä sen annat.

Tähän ei ole yhtä ainoaa tapaa, joten tämä näyttää jokaisella hieman erilaiselta. Ajattele lahjoitusfilosofiaasi ja anna sen johdattaa sinut oman kohteesi luo. Astuessasi hyväntekeväisyysmaailmaan, mieleesi saattaa nousta seuraavanlaisia kysymyksiä:

• Haluanko keskittyä fyysisiin tarpeisiin, kuten ruokaan, puhtaaseen veteen, majoitukseen ja taudeilta suojaamiseen?
• Haluanko vaikuttaa elintasoa tukeviin seikkoihin, kuten leikkauksiin, silmälaseihin ja pyörätuoleihin?
• Haluanko olla mukana opettamassa ihmisille taitoja, kuten vastasyntyneen elvytystä, korujen valmistusta tai maanviljelyä?
• Uskonko suoraan ihmisille lahjoittamiseen vai heidän kanssaan yhdessä toimimiseen?
• Ovatko lyhyen aikavälin ratkaisut välttämätön ensiaskel pitkäkestoiseen omavaraisuuteen?

Älä odota, että sinulla on vastaus kaikkiin kysymyksiin ennen kuin aloitat. Kuten Veli Foote sanoi: ”Oikean hyväntekeväisyyskohteen löytäminen on hännän huippuna… Antaminen on hyvä asia; et voi mennä metsään.” Nyt on aika tehdä antamisesta tapa. Joten anna mennä vain.

Tarkastele sitä, mitä sinulla on annettavaa ja kysy itseltäsi: kuka hyötyisi niistä asioista eniten?

Määrittele, kuinka:

• saada parannusta aikaan ajalla, kyvyillä ja omaisuudella
• rahalla on vaikutusta.

Sitten:

• laita hyvät aikeesi töihin.

Saa aikaan parannusta ajalla, kyvyillä ja omaisuudella

Monet meistä, joilla on annettavanaan aikaa ja kykyjä, etsivät paikallisia mahdollisuuksia. Ja mahdollisuuksista ei ole pulaa! Mutta älä häkelly! On tärkeä punnita vaihtoehtoja, jotta löytää jotain, joka sopii sinun aikaasi ja mielenkiintoihisi – sekä Jumalan suunnitelmaan sinulle. Mutta sinun ei tarvitse olla mukana jokaisessa hyvässä hankkeessa; jos joku idea ei iske sinuun, jatka matkaasi.

Tässä muutama ehdotus, kuinka saada aikaan parannusta ajalla, kyvyillä ja omaisuudella:

1. Tarjoudu vapaaehtoiseksi kirkon järjestöissä.

Veli Foote on sanonut:

”Kirkon kautta löytyy monia hyviä mahdollisuuksia… kirkon jäsenille se tuntuisi olevan hyvä paikka aloittaa.”

Voit esimerkiksi järjestää vapaaehtoisryhmän perheillassa, nuorten toiminnoissa, apuyhdistyksen toimintailtaan tai vaikka treffi-iltana. Jotkin ikimuistoisimmista perheilloista ja nuorten toiminnoista vietimme auttamassa leipäjonossa, maalaamassa kodittomien asuntoloita ja äänittämässä kirjoja äänikirjoiksi kouluille.

Keskustele auttamismahdollisuuksista paikallisen seurakuntasi piispakunnan tai apujärjestöjen johtokuntien kanssa.

2. Etsi järjestö, joka keskittyy perustarpeisiin

Tutustu yhteisösi järjestöihin, jotka keskittyvät ruokkimaan, vaatettamaan ja tarjoamana suojaa niille, jotka ovat avun tarpeessa. Paras tapa on etsiä paikalliset

• Ruoka-avun tarjoajat, leipäjonojen järjestäjät
• Asunnottomien asuntolat ja yösuojat
• Pelastusarmeija
• Punainen Risti
• Muut vastaavat

ja sitten lähde mukaan auttamaan.

3. Pohdi koulutuksellisia ja elämäntaitoihin liittyviä tarpeita (erityisesti niillä, jotka ovat olleet asunnottomia).

Monia puutteita ei pysty ratkaisemaan millään rahamäärällä, mutta on muita tapoja täyttää nuo tarpeet. Veli Foote on sanonut:

”Rahalla voidaan ratkaista monet ilmiselvimmistä epätasa-arvoisuuden aiheuttajista: terveys, puhdas juomavesi, ruoka. Mutta on vaikeampi nähdä, kuinka raha voi muuttaa nuo hengelliset ja psykologiset seikat, jotka pohjaavat kulttuuriin, normeihin ja lainsäädäntöön. Enemmänkin järjestelmään liittyvät ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan ihmisten muuttamalla asenteitaan.”

4. Keskity pitkän aikavälin muutoksiin, joita kaupungissasi voidaan tehdä

Ennaltaehkäisy on aina tehokkaampaa kuin jälkihoito – ja se pitää paikkansa kodittomuuden ja köyhyydenkin kohdalla.

Givewell.org -sivusto ehdottaa muun muassa seuraavia ideoita:

• Opeta lapsillesi kodittomista – ”auta lapsiasi näkemään kodittomat ihmisinä.” Tehkää vapaaehtoistyötä yhdessä perheenä. Anna lapsillesi mahdollisuus valita joitain vaatteita tai leluja lahjoitettavaksi.
• Rekrytoi paikallisia yrityksiä. Järjestä ruoka- tai vaatejakoja ja pyydä paikallisia ruoka- tai vaatekauppoja mainostamaan niitä ja vastaanottamaan lahjoituksia liikkeissään.
• Ota yhteyttä suuriin yrityksiin tai kansanedustajiin.

Olivatpa taitosi ja kykysi mitkä tahansa, niille on suuri tarve muiden elämässä!

Vaikuta rahalla

Jos sinulla on rahaa annettavana, monet asiantuntijat suosittelevat lahjoittamaan maailmanlaajuisesti, jolloin sillä on suurin vaikutus.

Harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja:

1. Lahjoita kirkon kautta.

Vanhin Holland on neuvonut: ”Jokainen, joka on kykenevä noudattamaan kymmenysten lakia… olkaa niin anteliaita kuin tilanteenne sallii lahjoittaessanne kymmenysuhrejanne sekä muita humanitaarisia, koulutus- sekä lähetystyölahjoituksia.”

Auttaaksesi kirkon jäseniä ja muita heidän fyysisissä tarpeissaan sekä koulutuksellisissa pyrkimyksissään, lahjoita

• kymmenysuhreja
• humanitaarisen avun rahastoon
• koulutusrahastoon

Auttaaksesi hengellisissä tarpeissa, lahjoita

• lähetystyörahastoon
• temppelityörahastoon

2. Käytä rahasi siihen, millä on suurin vaikutus.

Suurimman vaikutuksen periaatteen mukainen lahjoittaminen keskittyy ihmisiin, joiden elämät muuttuvat radikaaleimmin lahjoituksiesi ansiosta. Usein tätä mentaliteettia soveltavat hyväntekeväisyysjärjestöt käyttävät yksinkertaisia ja edullisia keinoja ennaltaehkäistä tauteja ja täyttää muita terveydellisiä perustarpeita.

Esimerkiksi lääketabletti tai hyttysverkko voi pelastaa hengen ja jodioitu suola voi peruuttaa aivojen kognitiivista heikkenemistä.

Jos haluat rahoillasi olevan mahdollisimman suurta vaikutusta, voit vierailla englanninkielisellä givewell.org-sivustolla. He ovat kattavasti tutkineet ja analysoineet lahjoitusten todellista vaikutusta ja antavat ehdotuksia parhaista hyväntekeväisyysjärjestöistä, joille lahjoittaa.

3. Lahjoita yksittäiselle osa-alueelle tai alalle.

Yksittäiselle osa-alueelle tai alalle tehdyt lahjoitukset voivat keskittyä siunaukseen tai mielenkiinnon kohteeseen, joka rikastaa toisten elämää. Esimerkiksi Vision Spring tarjoaa edullisia silmälaseja antaen näön lahjan ja kyvyn työskennellä.

Tämänkaltainen keskittynyt hyväntekeväisyys voi perustua jollekin yksittäiselle idealle, kuten esimerkiksi keinot ratkaista maailman nälänhätä. Esimerkiksi One Acre Fund -rahasto uskoo maanviljelijöiden olevan avain nälänhädän ja köyhyyden selättämiseen, joten he keskittyvät tekemään viljeltävästä maasta tuottavampaa.

4. Lahjoita suoraan köyhille.

Jos haluat tietää, että suurin prosenttiosuus lahjoituksestasi menee todella suoraan tarpeessa oleville ja että sillä on vaikutusta, on olemassa järjestöjä, jotka suorittavat käteissiirtoja suoraan äärimmäisen köyhille elämän perustarpeisiin.

Rahasi saavuttavat ihmisiä, jotka todella tarvitsevat sitä. Raha on uskomaton väline tehdä merkittävä määrä hyvää, jos sitä käytetään viisaasti.

Pistä hyvät aikeesi töihin

Aiemmasta varoituksestani huolimatta, olet todennäköisesti häkeltynyt kaikista suurenmoisista lahjoitus- ja vapaaehtoistyömahdollisuuksista. Puhumattakaan siitä, että luultavasti sinusta tuntuu aikataulusi olevan jo liian täynnä ja budjettisi liian tiukka. Joten istu alas ja pohdi kuinka hyväntekeväisyystyö voisi mahtua siihen, mitä jo teet.

Jos toimit vapaaehtoisena lapsesi koululla, harkitse laajentavasi vapaaehtoistyötäsi toiseenkin kouluun. Jos sinulla varattuna tietty määrä budjetistasi ravintola- ja viihdekäyttöön, harkitse siirtäväsi siitä prosentti hyväntekeväisyysbudjettiisi.

Jos mikään ei puhutellut sinua – tai kaikki puhutteli sinua – palaa 2. askeleen listaasi ja pura se osiin. Jokaisen siunauksen kohdalla, kysy itseltäsi: kuinka tätä voidaan soveltaa ihmisiin, jotka hyötyisivät siitä eniten?

Ajattele laatikon ulkopuolelta ja kirjoita ylös kaikki, mitä mieleesi juolahtaa – anna Jumalalle mahdollisuus ohjata sinua polulle, jota et ehkä olisi koskaan edes harkinnut.

Listasi saattaa nyt näyttää esimerkiksi tältä:

• Aika:

tiistaisin/torstaisin klo 10-13 -> vapaaehtoistyö kouluilla, Pelastusarmeija

lauantaisin (koko perheenä) klo 11-14 -> ruokajako, piispan kanssa sovittu tekeminen, kirjoita kansanedustajalle

• Kyvyt:

laulaminen -> kodittomien asuntola

maalaaminen -> opeta naisten turvakodilla

vanhemmuus -> ohjausta naisten turvakodilla

• Koulutus:

matematiikan opettaminen -> tukiopetus koululla, asunnottomien asuntolalla

kirjanpito -> voittoa tavoittelemattoman järjestön hallitus

työhakemukset/-haastattelut -> kodittomien asuntola, yleinen opetustilaisuus kirjastolla

• Raha:

riittävästi ja vähän päälle -> anteliaammat paastouhrit, säästä humanitaariseen lähetystyöhön

voimme uhrata ainakin 50€/kk -> lähetystyörahasto, Givewell-järjestö

• Omaisuus:

kenkiä, takkeja -> vaatejakoja järjestävä taho, kodittomien asuntola

ruokavarasto -> ruokajonoja järjestävä taho

Artikkelin on kirjoittanut Lisa Teixera ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Kuinka voin oikeasti auttaa köyhiä? (osa 2/3) appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta se toinen syy. Syy, joka on mielestäni huomattavasti osuvampi. Ystävänpäivässä on kyse niiden rakastamisesta, jotka ovat meille läheisimpiä. Niiden juhlistamisesta, jotka haluamme pitää elämässämme. Meistä kaikista on helppoa palvella niitä, joita rakastamme. Niiden rakastaminen, joista emme pidä, on huomattavasti vaikeampaa.

Siitä syystä meidän täytyy panostaa siihen, että rakastamme niitä, joita vihaamme. Myönnän vihan olevan vahva sana. Mutta vaikka meidän pitäisi tuntea rakkautta kaikkia Jumalan lapsia kohtaan, luonnollinen ihminen nostaa päätään ja saa meidät tuntemaan tunteita, jotka eivät ole sopusoinnussa Kristuksen opetusten kanssa. Haluan oppia taltuttamaan nuo tunteet.

No niin, en ole täällä puhumassa tavoista, joilla voimme palvella. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolla on suurenmoisia mahdollisuuksia niille, jotka haluavat palvella. Haluan puhua siitä, miksi palvelemme. Miksi meidän tulee palvella niitä, joita vihaamme.

1. Palveleminen on käsky

Monet meistä tuntevat vertauskuvan lampaista ja vuohista, joka löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 25. Ihmisen Poika jakaa kansat kahtia ja lampaitaan Hän kiittää heidän tekemästään palvelutyöstä Hänelle. Lampaat, selvästi hämillään, kysyvät milloin he ovat palvelleet Herraansa, jolloin seuraa tämä tuttu kohta:

”Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’” (Matt. 25:40)
Mutta vuohet Herra lähettää ”ikuiseen tuleen”, sillä he eivät palvelleet. Tästä vertauskuvasta ymmärrämme, että meidän tulee palvella toisia, mikäli mielimme periä Jumalan valtakunnan.

Huomionarvoista tässä on se, että Herra puhuu ”vähäisimmistä veljistään”, ei ”niistä, joita rakastatte”. Sillä todella, palvelemisen ei voida ajatella olevan palvelemista, jos palvelemme vain niitä, joita rakastamme – niitä, joiden palveleminen on meille helppoa. Meidän tulee muistaa, mitä Jeesus sanoi:

”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt. 5:44)

Jos aiomme pitää kaikki käskyt, meidän täytyy rakastaa ja palvella niitä, joita vihaamme.

2. Jumala on rakkaus

Hallittavien pistokoe! Kuinka moni teistä on opetellut ulkoa kohdan 1. Joh. 4:16? (Tässä nähdään, kuinka hyvin keskityin aikoinaan seminaarissa. En ensinnäkään ole varma onko tämä edes hallittava kohta, enkä osaa sitä itse ulkoa.)
No niin, aika loppui. Tässä tulee vastaus:

”Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” (1. Joh. 4:16)

Tiedämme Jumalan oleva rakkaus; Hän on todellisen epäitsekkään rakkauden ruumiillistuma. Ja Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa meitä käsketään ”olemaan siis täydellisiä, niin kuin meidän taivaallinen Isämme on täydellinen.” (Matt. 5:48) Jumalan lailla täydelliseksi tulemisen pitäisi olla meidän perimmäinen tavoitteemme tässä elämässä. Onko se saavutettavissa? Ei (äitini ollen ainoa poikkeus). Mutta elämän tarkoitus on pyrkiä tulemaan paremmaksi. Meillä täytyy olla tuota epäitsekästä rakkautta toisia kohtaan, jos haluamme olla enemmän Jumalan kaltaisia.

3. Vihaa karkottaa Hengen

No niin, nyt on vuorossa pyhien kirjoitusten matikkatuokio! Mormonin kirjassa sanotaan, että ”Herran Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä” (Hel. 4:24) ja Raamatusta opimme, että ”ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli” (1. Kor. 6:19). Epäpyhän määritelmä on ”syntinen” tai ”täynnä syntiä”. Synnin määritelmä puolestaan on ”rikkomus jumalallista lakia vastaan”. Ensimmäisestä kohdastani tiedämme, että vihollistemme rakastaminen on jumalallinen laki. Joten, jos a on yhtä kuin b ja b on yhtä kuin c, niin a:n täytyy olla yhtä kuin c. Helamanin kohdassa voisi siis lukea: ”Herran Henki ei asu [niissä, jotka vihaavat vihollisiaan]” (Onneksi olkoon, läpäisit matikkatuokion ensimmäisen tehtävän. Loppukoe on tämän artikkelin loppuun lukeminen.)

Mutta ollaanpa hetkinen vakavissaan (kyllä, pystyn olemaan vakava). Pyhistä kirjoituksista opimme monista eri rooleista, joita Herran Hengellä on. Hän todistaa totuudesta. Hän on Lohduttaja. Hän johdattaa meitä pois fyysisistä ja hengellisistä vaaroista ja kohti iloa ja valoa. Hänen voimansa pyhittää meidät, kun teemme parannusta synneistämme.

Emmekö tekisi kaiken voitavamme pitääksemme Pyhän Hengen kanssamme?

”Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille, että se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään.” (3. Nefi 11:29)

Kun takerrumme vihaan, takerrumme johonkin, joka estää Pyhää Henkeä pysymästä kanssamme. Herran Henki on Rakkauden Henki, ei kiistelyn, kiukun tai vihan. Jos toivomme Lohduttajan olevan kanssamme aina ja kaikkialla, emme voi tuntea vihaa ketään kohtaan. Mikä johdatteleekin meidät seuraavaan kohtaani.

4. Opimme rakastamaan niitä, joita palvelemme

”En pidä tuosta miehestä. Minun on opittava tuntemaan hänet paremmin.”
– Abraham Lincoln

Tämä lainaus on yksi ehdottomista suosikeistani. Niin usein tuomitsemme toiset liian nopeasti ja liian heppoisin perustein, yksinkertaisesti siksi, ettemme tunne heitä. Näemme yleensä vain yhden puolen ihmisestä, jossa on niin paljon enemmän syvyyttä ja erilaisia puolia. Ja mikä on paras tapa oppia rakastamaan jotakuta? Palveleminen. Mormonin kirjassa sanotaan, että ”aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta” (Moroni 7:47) (suom. huom. englanninkielisessä tekstissä tässä yhteydessä on käytetty termiä ”charity”, joka voidaan kääntää myös ”hyväntekeväisyys”). Nykyajan määritelmän mukaan hyväntekeväisyyden ajatellaan olevan jonkin lahjoittamista niille, jotka sitä tarvitsevat. Pohjimmiltaan siis toisten palvelemista lahjoittamalla.

Mikä tahansa palvelemisen teko avaa sydämemme niille, joita palvelemme. Palvelemmehan silloin Herraa. Kun omistaudumme auttamaan niitä, joista emme pidä, avaamme sydämemme mahdollisuudelle kehittää itsessämme sitä samaa rakkautta, jota Kristus tuntee meitä kohtaan. Ja kuten voimme lukea ensimmäisestä Samuelin kirjasta:

”Mutta Herra sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.’” (1. Sam. 16:7)

Tiedämme Jumalan olevan rakkaus. Tiedämme Hänen rakastavan meitä kaikkia. Kun palvelemme, voimme kehittää tuota samaa rakkautta, joka sallii Herran nähdä meidän kaikkien sydämiin.

5. Olemme kaikki Jumalan lapsia

Alkeisyhdistyksen lapset laulavat siitä. Usein nuoret ja aikuisetkin laulavat siitä. Ajatus, että olemme kirjaimellisesti Jumalan lapsia, on keskeinen osa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon opetuksia. Täydellisenä vanhempana Jumala rakastaa jokaista lastaan ja meidän täytyy panostaa siihen, että teemme samoin.

En missään tapauksessa ole täydellinen niiden rakastamisessa ja palvelemisessa, joista en pidä. Toisinaan jopa varsinaisten veljieni palveleminen tuntuu haastavalta. Mutta tiedän, että Jumala on pyytänyt meitä palvelemaan kaikkia. Tiedän, että Hän valmistaa meille tavan rakastaa niitä, joiden rakastaminen tuntuu meistä mahdottomalta. Ja tiedän, että sydämemme kasvaa ja kehittyy välittämään kaikista Jumalan lapsista – kunhan vain olemme halukkaita yrittämään.

”Voidaksemme palvella muita tehokkaasti meidän täytyy nähdä heidät vanhemman silmin – taivaallisen Isän silmin.” – Dale G. Renlund

Artikkelin on kirjoittanut Braxton Young Church ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Miksi meidän tulee palvella niitä, joita vihaamme? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tämä hämmennys sai minut usein tuntemaan, että tein jotain väärin; että epäonnistuin ymmärtämään asian ytimen.

Kun siirrymme kotiopetuksesta ja kotikäyntityöstä palvelutyöhön, on edessämme kysymys: Mitä me tarkalleen ottaen nyt teemme?

Maailmanlaajuisessa kirjeessään jäsenille ensimmäinen presidenttikunta määritteli palvelutyön seuraavasti: ”Palvelutyö on Kristuksen kaltaista toisista välittämistä ja heidän auttamista tyydyttämään sekä hengelliset että ajalliset tarpeensa.” Palvelutyön pitäisi tapahtua ”Kristuksen tavalla” ja olla ”Kristuksen kaltaista”. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jollakin tapaa sen, mitä Jeesus teki oman palvelutyönsä aikana, täytyy soveltua meihinkin!

Tämän pulman ratkaisemiseksi kävin läpi kaikki ne Jeesuksen teot, joita käsitellään englanninkielisessä Harmony of the Gospels -opiskeluoppaassa. Sitten jaottelin ne kategorioihin palvelutyön perusteella. Tarkastelin sitä, kuinka se, mitä Jeesus teki, voi auttaa minua, ja meitä kaikkia, näkemään mitä meidän pitäisi tehdä palvelemisen suhteen.

Olin ilahtunut tuloksista!

Huomasin, että Jeesuksen palvelutyö ja sen tutkiminen todella auttoi minua löytämään hyödyllisiä vinkkejä siihen, mitä voisin tehdä omassa palvelutyössäni. Se auttoi minua myös ymmärtämään selkeämmin mitä palveleminen Hänen tavallaan todella tarkoittaa.

Tässä seitsemän asiaa, jotka opin Jeesuksen palvelutyöstä ja jotka auttavat minua palvelemaan

1. Ole sosiaalinen, ole ihmisten kanssa

Ensimmäinen tapahtuma, johon Jeesus osallistui Hänen virallisen palvelutyönsä alkamisen jälkeen, oli Kaanaan häät. Siellä Jeesus muutti veden viiniksi.

Yksi kategoria tai toistuva teema Herran palvelutyössä, oli Hänen halukkuutensa olla tekemisissä ihmisten kanssa, niin muodollisesti juhlissa kuin epämuodollisesti ihmisten kotona.

Vau! Minä voin tehdä niin! Minä jopa pidän siitä!

Olen käynyt läpi saman prosessin kuin suurin osa teistä, minun on pitänyt päättää mitä tarkalleen aion tehdä palvelutyöperheideni hyväksi, jos se ei ole vain kuukausittainen ensimmäisen presidenttikunnan sanoma. Kun rukoilin naapurustomme epäaktiivisten ja ei-jäsen-perheiden puolesta, minusta tuntui, että meidän pitäisi järjestää korttelijuhlat.

Ajatelkaapa kaikkia niitä juhlia, joihin Jeesus osallistui – pääsiäisateria, illalliset Marian ja Martan luona, ateria synagogan johtajan kanssa. Hän jopa kutsui Sakkeuksen luokseen ja kertoi hänelle, että Hän tulisi tuona iltana aterioimaan hänen luokseen.

Minä osaan järjestää illalliskutsuja ja tiesin rukouksen ja Hengen kautta, että se oli yksi ensimmäisistä asioista, joita minun pitäisi tehdä.

2. Siivoa temppeli (ota vastaan tehtäviä kirkossa)

Jeesuksen palvelutyön toinen tapahtuma oli temppelin puhdistaminen. Hän teki sen sekä palvelutyönsä alussa että sen lopussa. Jeesukselle oli tärkeää pitää Hänen Isänsä huone hengellisesti ja moraalisesti puhtaana.

”Hmmm,” ajattelin.

Aloin ajatella kuinka aina joskus siivosin kappelilla lauantaiaamuisin. Laskettaisiinko se? Aika ajoin minua pyydetään myös siivoamaan temppelissä.

Okei, siinä mentiin rajoilla. Jeesus ei lakaissut lattioita ja pyyhkinyt pölyjä, mutta siltikin, osa minun opetuslapseuttani ja palvelutyötäni on kirkkorakennusten siisteydestä ja kauneudesta huolehtiminen. Ajattelin viimeisintä keskusteluani erään palvelutyöperheeni kanssa heidän tarpeistaan. Arvatkaapa missä se tapahtui? Jep, siivotessamme kappelirakennusta lauantaiaamuna!

Vaikka temppelin siivoaminen ei olekaan suoraan jotain, jota teen palvelutyöperheideni hyväksi, se on kuitenkin mahdollisuus toimia heidän kanssaan ja siten myös täyttää heidän tarpeensa. Monet kirkon tehtävät ovat tällaisia.

3. Anna henkilökohtaista ohjausta (vieraile ihmisten luona)

Seuraava löytämäni tapahtuma oli Nikodemuksen vierailu. Jeesuksen henkilökohtaiset keskustelut ihmisten kanssa ovat kenties suosikkikategoriani. Kaikenlaiset tarinat näistä tilanteista toistuvat ”Harmony of the Gospels” -opiskeluoppaassa. Joitakin esimerkkejä ovat nainen kaivolla, Martta ja vain yksi tarpeellinen asia, rikas nuorukainen sekä fariseus Simon, joka tuomitsi (syntisen) naisen, joka voiteli Jeesuksen jalat.

Rakastan näitä kertomuksia. Kuinka ne soveltuvat minuun ja palvelutyöhöni? Jeesus antoi ihmisille henkilökohtaista ohjausta. Tämä on luontevaa minulle, sillä teen ohjausta työkseni, ja tehdessäni sitä tehtävässäni, koen sen olevan kaksin verroin palkitsevaa.

Ensimmäisen presidenttikunnan määritelmä palvelutyölle on ”toisten ajallisten ja hengellisten tarpeiden täyttäminen”.

Kuinka voimme tietää, mitä nämä tarpeet mahdollisesti ovat? Kirkon julkaisemien materiaalien mukaan on kaksi suositeltua tapaa. Yksi on kysyä Jumalalta, toinen on kysyä ihmiseltä itseltään.

Aloin ajatella, että toisen tarpeiden täyttäminen alkaa usein keskustelulla siitä, mikä heitä huolettaa. Se voi olla tekstiviesti, keskustelu kasvotusten tai jutustelua kirkon tai temppelin ikkunoiden pesun lomassa. Aloin ymmärtää, että Jeesus keskusteli jatkuvasti ihmisten kanssa heidän huolistaan; hän kuunteli heitä ja puhui heidän kanssaan.

Olin hiljattain viemässä vaimoni kanssa herkkuja naapureillemme osana palvelutyötämme. Huomasin, että aina pysähtyessämme puhumaan ihmisten kanssa, joku tarvitsi empatiaa, tukea ja lohdutusta, ja aina juuri ne oikeat sanat lausuttiin täyttämään nuo tarpeet. Se tapahtuu luonnostaan, kun puhumme ihmisten kanssa ja vierailemme heidän luonaan.

4. Anna siunauksia

Jeesus aika lailla paransi ihmisiä koko päivän, joka päivä, kolmen vuoden ajan. Kuinka minä pystyisin siihen? Sitten ajattelin asiaa uudelleen. Yksi sukulaisi on yksinhuoltajaäiti, joka asuu leskiäitinsä kanssa. He tarvitsevat usein pappeuden siunauksia. Kenties se ei ole aina parantamista, mutta se on melko samanlaista tarkoitukseltaan ja merkitykseltään. Heti ensimmäisen presidenttikunnan sanomien jakamisen jälkeen olen todennäköisesti antanut siunauksia enemmän kuin mitään muuta.

5. Aja paha henki ulos (riisu päältäsi luonnollinen ihminen)

Yksi Jeesuksen usein käyttämä parantamisen muoto, joka on aina askarruttanut minua, on pahojen henkien ulos ajaminen. Olen silloin tällöin siunannut kodin tai henkilön pahan vaikutuksia vastaan. Se on samankaltaista. Mutta sitä ei tapahdu usein.

Sitten aloin ajatella kuinka joka kerta, kun kirkon jäsenet opettavat tai näyttävät esimerkkiä evankeliumin mukaisesta elämästä, se tuo elämääni Hengen pyhittävää vaikutusta. Rakastan kuningas Benjaminin sanoja siitä, kuinka meistä tulee pyhiä. Me nöyrrymme ja Jeesuksen sovituksen ja Hengen vastaanottamisen kautta riisumme päältämme luonnollisen ihmisen. Luonnollinen ihminen on ikään kuin paha henki, joka riivaa meitä kaikkia. Minun täytyy heittää hänet päältäni päivittäin ja joka kerta opettaessani tai palvellessani Jumalan valtakunnassa, autan jotakuta toista tekemään samoin.

Ehkäpä tällä tavoin voimme palvella kuten Vapahtaja palveli.

6. Opeta

Jeesus kertoi tarinoita. Hänellä oli opetustuokioita. Hän saarnasi ja Hän keskusteli evankeliumin aiheista. Hän otti esille profetioita ja kuinka ne olivat toteutumassa. Olen valmistellut elämäni aikana enemmän puheita ja oppiaiheita kuin pystyn laskemaan. En ehkä opeta tarkalleen samalla tavalla kuin Jeesus opetti, mutta opetan paljon. Aivan kuten Jeesuskin, opetan palvelutyössäni ehkä enemmän kuin teen mitään muuta. Todennäköisesti se pätee meihin kaikkiin.

Me suoriudumme paremmin kuin kuvittelimmekaan!

7. Kasvata (vanhemmuus)

Vaikka löytämistäni Jeesuksen palvelutyön kategorioista muitakin voitaisiin soveltaa meidän palvelutyöhömme (rukoileminen, verojen maksamisen kaltaisten kansalaisvelvollisuuksien täyttäminen ja pitkämielisyys), ajattelin yhden olevan erityisesti mainitsemisen arvoinen; se on vanhemmuus.

Vanhemmuus ei välttämättä ole apuyhdistyksen tai vanhinten koorumin alainen tehtävä, mutta se on Jeesuksen tavalla palvelemasta yhtä kaikki.

On totta, ettei Jeesus ollut vanhempi perinteisessä merkityksessä, mutta Hän toimi vanhempana opetuslapsilleen ja lähimain kaikille muillekin. Hänen täytyi ojentaa Pietaria, kun tämä ehdotti, että Jeesus jättäisi ristiinnaulitsemisen väliin. Hänen täytyi oikaista Jaakobia ja Johannesta, kun he kiistelivät siitä, kuka heistä on suurin ja kuka saisi istua Herran vieressä taivaan valtakunnassa. Jeesus oikaisi, ohjeisti ja jopa moitti. Mutta enimmäkseen Hän oli pitkämielinen ja lempeä.

Näen omien lapsieni painivan pienokaistensa kanssa koko päivän, yrittäen jaksaa nukkumaanmenoaikaan asti (päivän paras aika). Mietin mahtavatko he ajatella Jeesuksen lausetta ”antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta luokseni”. Sen alkuosa antaa ymmärtää kyseessä olevan jotain ongelmallista ja vaikeaa, loppu puolestaan viittaa siihen, että kunhan pääset pitkämielisesti loppuun asti, lapset voivat olla myös suureksi iloksi.

Toisetkin Jeesuksen teot soveltuvat vanhemmuuteen, kuten ihmisjoukkojen ruokkiminen ja varoitusten ja neuvojen jakaminen.

Vanhemmat, te palvelette Jeesuksen tavoin joka päivä. Jatkakaa samaan malliin!

Mitä Jeesuksen tavoin palveleminen siis on? Se on olemista ihmisten kanssa, kirkontehtävien vastaanottamista, ihmisten luona vierailua ja ohjausta, siunausten antamista, Hengen tuomista ihmisten elämään, luonnollisen ihmisen riisumista heidän sekä itsemme päältä, opettamista ja kasvattamista. Ei lainkaan niin vaikeaa kuin ajattelimme!

Jeesuksen elämä ja palvelutyö eivät ainoastaan tarjoa näkemystä siitä, miten meidän tulisi palvella, Hänen palvelutyönsä on myös rohkaisevaa.

Me suoriudumme yksinkertaisesti paljon paremmin kuin kuvittelimme!

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Mark D. Clayton ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”7 Things Jesus Did to Minister That We Can Do Too”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 7 tapaa, joilla Jeesus palveli – ja joilla mekin voimme palvella appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat kutsuja Jumalalta. Uskomme, että kun otamme ne vastaan, Hän siunaa meitä ja voimme kokea iloa. Olen itse kokenut monta kertaa, että kun olen ottanut vastaan vaikeilta tai epämiellyttäviltä tuntuvia tehtäviä, Jumala on siunannut minua ja olen oppinut rakastamaan niitä.

Vaikka haluankin kannustaa jokaista palvelemaan epäitsekkäästi ja tarttumaan mahdollisuuksiin kirkossa, kotona ja yhteiskunnassa, kannustan myös miettimään omia rajoja. On ihan okei kieltäytyä. On ihan okei sanoa, että nyt olen tehnyt liikaa ja tarvitsen aikaa itselleni.

Se, että kieltäydymme jostain tehtävästä, voi itse asiassa olla kirkon johtajille tapa saada ilmoitusta eli tietää, mikä on Jumalan tahto meitä kohtaan.

“Sinun puhelinsoittosi auttoi minua tietämään, mikä on Jumalan suunnitelma sinua varten”

Opin tämän noin kolme vuotta sitten lähetystyössäni. Palvelin kauniissa Santa Cruz -nimisessä kaupungissa Teneriffalla ihanan sisaren toverina. Me kirkossa uskomme, että Jumala kutsuu lähetyssaarnaajat henkilökohtaisesti juuri niille alueille, joissa heitä tarvitaan.

Aika Santa Cruzissa oli minulle monista syistä hyvin vaikeaa. Kokeilin monia eri keinoja, jotta oloni olisi parempi, mutta tuntui, että kaipasin muutosta. Pelkäsin sanoa nuo ajatukset ääneen, sillä ajattelin, että minun tulisi pysyä juuri siellä, mihin Jumala on minut kutsunut.

Hyvän toverini avustuksella rohkaistuin kuitenkin soittamaan lähetysjohtajalleni ja kertomaan, että kaipaisin muutosta. Pelkäsin muuttavani Jumalan suunnitelmaa minua varten, mutta viisaan lähetysjohtajani sanat yllättivät minut:

– Sisar Koivisto, kiitos kun kerroit rehellisesti, mitä haluat. Olen jo pitkään pohtinut, pitäisikö minun pitää sinut samalla alueella vai siirtää uuteen paikkaan. Olin kahden vaiheilla, mutta sinun puhelinsoittosi auttoi minua tietämään, mikä on Jumalan suunnitelma sinua varten.

Tämän tapauksen jälkeen olen oppinut, että vaikka on tärkeää ottaa vastaan Jumalan meille antamat kutsut, on myös tärkeää kertoa, jos emme jaksa tai jos jokin ei tunnu hyvältä. Se voi auttaa meidän johtajiamme myös.

Kun opettelemme pitämään huolta itsestämme ja omasta jaksamisestamme, olemme myös parempia lähimmäisiä ympärillämme oleville.

Susanna Koivisto on Kysy mormonilta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Palveleminen parasta, mitä tiedän – silti on ihan okei kieltäytyä tehtävästä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ei, en ole töissä kirkossa, vaan hoidan omia tehtäviäni, kuten jokaisen seurakunnan jäsen. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa kukaan ei saa palkkaa tehtävästään, eikä kirkolla ole koulutettua papistoa. Kaikki opettajat ja muissa tehtävissä toimivat tekevät kirkon tehtäviään vapaaehtoisesti.

Kun sakramenttikokous on ohi, en huokaise helpotuksesta. Varsinainen tehtäväni on alkeisyhdistyksessä, eli 3–12-vuotiaiden lasten parissa. Alkeisyhdistyksen johtokunnan jäsenenä opetan seurakuntamme lapsia sunnuntaisin ja organisoin alkeisyhdistyksen toimintaa. Pohdimme yhdessä nelihenkisen johtokunnan kanssa esimerkiksi sitä, ketkä seurakuntamme jäsenet voisivat toimia alkeisyhdistyksen luokkien opettajina tai miten voisimme huomioida lasten syntymäpäivät.

Myös viikolla riittää puuhaa kirkolla, sillä kuulun myös nuorten aikuisten toimintoja suunnittelevaan oppilasneuvostoon. Vastuullani yhdessä muiden neuvoston jäsenten kanssa on suunnitella Tampereen nuorille aikuisille viikoittaisia toimintoja ja pitää heistä huolta.

Tehtävät kirkossa auttavat meitä palvelemaan ja vahvistamaan muita seurakunnan jäseniä samalla, kun kehitämme omia kykyjämme. Vastoin kuin monissa muissa organisaatioissa, kirkossa ei valita johtotehtäviin ansioluettelon tai kokemuksen perusteella, vaan Jumala kutsuu meidät palvelemaan.

Eräs tehtävä, joka jokaisella kirkon jäsenellä on, on palvelutyö. Palvelutyö, jota kutsuttiin ennen kotiopetukseksi, organisoidaan siten, että jokaiselle seurakunnan jäsenelle annetaan perheitä tai henkilöitä, joita he palvelevat. Palveleminen voi olla mitä tahansa ystävänä olemisesta muuttoapuun. Palvelutyöjärjestelmä varmistaa, että jokaisella seurakunnassa on joku, jonka puoleen hän voi kääntyä.

Virallisten tehtäviemme lisäksi palvelemme myös epävirallisesti. Haluamme tehdä kaikkemme, jotta seurakunnat tuntuisivat perheiltä ja jokainen voisi tuntea olevansa tervetullut kirkkoon. Yhdessä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa autamme ihmisiä, jotka haluavat oppia lisää evankeliumista. Sukututkimuksen kautta ja temppeleissä teemme työtä, jotta ilman evankeliumia kuolleet sukulaisemme voisivat saada pelastavat toimitukset.

Kirkossa riittää tekemistä, eikä tylsää varmasti tule kenellekään. Tiedän ihmisiä, jotka sanovat, että he haluavat olla hengellisiä, mutta eivät kuulua järjestäytyneeseen uskontoon. Itselleni kuitenkin kirkkoon kuuluminen on ollut mahtava tilaisuus harjoitella muiden auttamista ja palvelemista. Seurakunnastani olen myös monta kertaa itse saanut apua, erityisesti elämäni vaikeimpina hetkinä. Jumala haluaa pitää huolen jokaisesta lapsestaan, ja kaikista parhaiten se onnistuu, kun olemme yhtä

Susanna Koivisto on Kysy mormonilta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Palveleminen – keskeinen osa kirkkoamme ja elämäämme appeared first on SeuraaKristusta.fi.

C.S. Lewis ja mitä hänellä oli sanottavaa asiasta

C.S. Lewis oli suurenmoinen kristitty kirjailija. Hänen teoksensa ovat hyvin siteerattavissa ja kannattavat evankeliumin opetuksia. Hänen tarinansa on varsin merkittävä, sillä ennen kristillisyyteen kääntymistään hän oli vankkumaton ateisti. On suuri harppaus siirtyä siitä, ettei usko mihinkään korkeampaan voimaan, uskomaankin Jumalaan, joka ei ainoastaan rakasta meitä, mutta on sallinut meidän käydä läpi tämän elämän omaksi hyödyksemme. Se tekee Lewisistä niin suurenmoisen esikuvan todellisesta kääntymyksestä ja sydämemme kääntämisestä Jumalan puoleen.

”Luovu itsestäsi, niin löydät todellisen itsesi. Kadota elämäsi, niin pelastat sen. … Älä piilottele itselläsi mitään.” – C.S. Lewis

Lewis turvautui alkujaan ateismiin, kun hänen äitinsä kuoli syöpään Lewisin ollessa nuori. Hän tunsi tulleensa petetyksi, koska Jumala ei ollut parantanut hänen äitiään ja hän alkoi uskoa enemmän rationalismiin. Hiljalleen, hänen elämänsä ja koulutuksensa edetessä, hän alkoi ymmärtää, että kaikella sillä oli tarkoituksensa. Hän oivalsi, että usko itse asiassa oli rationaalista ja hän alkoi kirjoittaa vaikeuksistaan ja kuinka olla parempi kristitty.

Palveleminen palvelee meitä

Kirjassaan ”Tätä on kristinusko” C.S. Lewis puhuu paljon siitä kuinka voimme Kristuksen kautta tulla uudeksi ja kuinka meidän pitäisi sallia Hänen ottaa meidät ja tehdä meistä millaisia Hän haluaa. Lewis kertoo: ”Uudeksi tuleminen tarkoittaa, että kadotamme sen, mitä nyt kutsumme ’itseksemme’. Pois itsestämme, Kristukseen, meidän on mentävä.”

Jos olemme pihejä ja pidämme kaiken itsellämme, lopulta meillä ei tule olemaan mitään. Herra siunaa meitä niin, että voimme olla työvälineitä ja palvella muita. Jos meitä on siunattu taloudellisesti tai taidoilla ja kyvyillä, jotka voivat tarjota apua muille, meidän täytyy jakaa ne. Meidän ei pidä piilotella vakan alla (Luuk. 11:33). On yleisesti tiedossa, että toisten palveleminen usein johtaa suurempaan hyötyyn itsellemme kuin henkilölle, jota palvelemme. Jos emme ole varovaisia, saatamme unohtaa tämän, jos emme aktiivisesti osallistu palvelemiseen päivittäin.

”Mikään, mitä et ole antanut pois, ei koskaan ole todella omaasi.” – C. S. Lewis

Yksi pääosa-alue, jolla meillä on puutteita lähimmäistemme palvelemisen suhteen, on mielestäni köyhien ja tarvitsevien palveleminen, mutta on myös monia muita tapoja palvella. Kun emme aktiivisesti etsi tilaisuuksia palvella, emme taatusti tule huomaamaan niitä. Palveleminen, erityisesti silloin kun meillä on paljon meneillään elämässämme, on usein kaukana ajatuksistamme. Rukoile päivittäin mahdollisuuksia ja niitä tulee.

Palvele niitä, joiden kanssa asut

Vaikka se olisi vain jotain pientä joka päivä, voit saada paljon aikaan niiden kanssa, joiden kanssa jaat elintilasi. Asuitpa sitten perheesi tai kämppäkavereiden kanssa, saatat yllättyä kuinka paljon voitkaan palvella heitä päivittäin. Voit aloittaa tiskaamalla astiat, petaamalla jonkun sängyn tai rukoilemalla heidän puolestaan. Jos huomaat, että jollakulla lähelläsi on huono päivä, käy ostamassa heidän lempiherkkuaan tai kysy mitä voisit tehdä keventääksesi heidän taakkaansa.

Palvele seurakunnassasi

Jos huomaat seurakunnassasi jonkun henkilön tai perheen, jolla on vaikeuksia, tee asialle jotain! Älä vain odottele jonkun muun hoitavan asian. Saattaa olla toisia, jotka ovat läheisempiä heidän kanssaan tai saatat ajatella sen olevan piispan tehtävä. Täytä sen sijaan näkemäsi tarpeet, jotta toisetkin ovat vapaita tekemään niin. Jos olet epävarma siitä kuinka auttaa parhaiten, keskustele piispan kanssa asiasta, kenties hän voi neuvoa sinua.

Tästä voi jopa tehdä hauskan toiminnan eikä sitä tarvitse säästellä vain lomalle. Voitte perheillassa kasata paketin jollekin perheelle tai henkilölle, joka saattaa olla sairas tai tarvita pientä piristystä. Ole ajattelevainen ja rukoile, mutta ennen kaikkea, pidä hauskaa!

Palvele ystäviä ja perheenjäseniä kirkon ulkopuolella

Tämä on suurenmoinen tilaisuus tehdä lähetystyötä. Monet ihmiset sulkevat korvansa välittömästi, kun yrität jakaa evankeliumia heidän kanssaan. Tämän vuoksi palveleminen voi olla mahtava tapa jakaa evankeliumia ilman, että sanot sitä suoraan. Hymyile, ole tukeva ystävä ja ole niin Kristuksen kaltainen kuin mahdollista.

He alkavat ihmetellä miksi olet erilainen. Henki huokuu sinusta, jos yrität jatkuvasti olla lähimmäistesi palveluksessa. Ole hyvän voima ja näytä heille kuinka kirkko on ollut turvasatamasi vaikeuksien aikoina.

Oikeutus

Kuvittele olevasi lähdössä ruokakaupasta. Pysäköintialueen poistumistien vieressä seisoo rähjäisen näköinen mies. Hänellä on käsissään kyltti, jossa lukee ”KODITON – kaikesta on apua”. Mitä teet? Pitäisikö sinun antaa hänelle ne muutamat eurot, joita tiedät lompakossasi olevan? Pitäisikö sinun välttää katsekontaktia ja ajaa pois?

Olemme kaikki olleet tuossa tilanteessa. Tiedämme oikeat vastaukset noihin kysymyksiin, mutta kun olemme tuossa tilanteessa, emme useinkaan tee sitä mitä tiedämme, että meidän pitäisi tehdä. Joskus se johtuu siitä, että ajattelemme itseksemme: ”Kuka tietää mihin he ihmisiltä saamansa rahat käyttävät”. Toinen tämänkaltainen ajatus, kun yritämme oikeuttaa välttelymme auttaa köyhiä ja kodittomia, on: ”Heidän omat huonot valintansa ovat alkujaankin saaneet heidät jamaan, jossa he nyt ovat, joten he eivät ole minun vastuullani.”

Mitkään näistä oikeutuksista eivät ole päteviä. Meidän täytyy tehdä kaikkemme. On paljon asioita, joita emme tiedä ihmisistä ympärillämme. Emme välttämättä tiedä miksi heillä on vaikeuksia tai miten he päätyivät tilanteeseen, jossa nyt ovat. Näemme vain sen, mikä on suoraan edessämme ja siinä pitäisi olla riittävästi motivaatiota, jotta autamme. Avun ei aina tarvitse olla rahaa. Voimme tarjota ruokaa, juttuseuraa, peiton, Mormonin kirjan ja niin paljon muuta.

Miksi oikeutus on jotain, mitä Kristus ei tekisi

Miten meistä voi tulla enemmän Kristuksen kaltaisia ja rakastaa niitä, jotka ovat erilaisia kuin me? Ensinnäkin, kuten olemme puhuneet, rakasta ja palvele niitä, jotka avun tarpeessa ovat. Jos mahdollista, tee se henkilökohtaisesti. Niin Kristus olisi tehnyt. Voin vakuuttaa, että Kristus ei koskaan epäisi apuaan kodittomalta tai tarvitsevalta. Monet epäilevät, että tuo tarvitseva ihminen saattaisi käyttää antamamme avun edistääkseen riippuvuuttaan. Rehellisesti sanottuna, sillä ei ole merkitystä. Jumala on ainoa, joka tietää. Meidän pitäisi jättää tuomitseminen Hänelle.

Jos valitsemme käyttää valinnan vapauttamme olemaan auttamatta jotakuta, kun meillä olisi keinot auttaa heitä, se on meidän päällämme, ei heidän. Heidät tuomitaan heidän omien tekojensa mukaan ja meidät tuomitaan omiemme. Todellinen palveleminen ei ole ehdollista, sillä Kristuksen kaltainen rakkaus ei ole ehdollista.

Köyhille antaminen ei ole mahdollistamista. Meidän täytyy unohtaa tuo. Jos meillä on jotain annettavaa, annetaan se. Huolimatta siitä mihin saatamme ajatella heidän käyttävän sen. Kristus auttoi avuttomia ja meidän tehtävämme on olla Hänen työvälineitään ja edustajiaan. Vaikka emme olisi tehtävään erotettuja lähetyssaarnaajia kantaen rinnassamme nimikylttiä, jossa on Hänen nimensä, me lupaamme olla Hänen edustajiaan, kun meidät kastetaan. Meillä on valta olla hyvän voima maailmassa.

Huoliemme ylitse pääseminen

Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka on joskus lamauttavaa. Joskus jo ajatus sellaisesta kanssakäymisestä, johon kuuluu rahan tai ruuan antaminen tai auttaminen jollain muulla tavalla, saa minut erittäin hermostuneeksi. Mutta me emme kasva, jos pysyttelemme mukavuusalueellamme.

Voi olla, että meidän täytyy astua sen ulkopuolelle, mitä me pidämme mukavana, jotta voimme auttaa toisia, mutta tämä osoittautuu hyödyttävän meitä ja luonnettamme enemmän kuin me saatamme siunata niiden elämää, joita autamme. Palveleminen on suurenmoinen tapa tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi ja rakastaa ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin sinä.

Toinen suuri käsky

Toinen suurimmista ja tärkeimmistä käskyistä on rakastaa toisiamme. Se ei kehota rakastamaan joitain, mutta ei toisia; se kehottaa rakastamaan kaikkia.

Kun nahistelin sisarusteni kanssa ollessani nuori, isäni aina sanoi puolivakavaan sävyyn: ”Jeesus käski rakastamaan kaikkia!” Niin ärsyttävää kuin se silloin olikin, tiedän sen tarkoituksen olevan totta. Paras tapa rakastaa toisia on palvella toisia. Lisäksi, paras tapa osoittaa rakkauttamme ja arvostustamme Isäämme kohtaan, on palvella Hänen lapsiaan. Muista, että palveleminen on meille muutakin kuin velvoite, se on pyhä vastuu.

Artikkelin on kirjoittanut Thea Olson ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Mikään ei ole todella omaasi ennen kuin annat sen pois appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Oletko koskaan jämähtänyt ajattelemaan kaikkia niitä ihmisiä, joita jätit auttamatta tai kaikkia niitä asioita, jotka jäivät sinä päivänä tekemättä? Oletko koskaan pohtinut, onko millään tekemiselläsi oikeasti mitään väliä?

Minä olen. Se on uuvuttavaa! Minusta tuntuu usein, että eksyn pieniin asioihin ja hautaudun isoihin.

Kaksi vuotta sitten elin unelmaani, sillä palvelin lähetyssaarnaajana Filippiineillä: juttelin ja nauroin ihanien ihmisten kanssa matkustaessamme paikallisilla pikkubusseilla, opetin kaikenlaisia ihmisiä ja kosketin kymmenien elämää päivittäin. Työskentelin ahkerasti ja minusta tuntui, että tekemisilläni oli väliä.

Mutta kotiinpaluustani on lähes kaksi vuotta. Nyt valvon myöhään yöhön lukien oppikirjoja, nousen aikaisin kirjoittaakseni esseitä, tiskaan lautasen tai kaksi silloin tällöin, kun astioiden vuori tiskialtaassa käy sietämättömäksi ja yritän olla yhteydessä perheenjäseniini ja ystäviini, joita koen usein laiminlyöväni. Onko tekemisilläni väliä nyt? Se ei useinkaan tunnu siltä. Ja ihmettelen, kuinka nyt epäonnistun tavoitteissani parantaa maailmaa, kun aiemmin olin niin aikaansaava.

”Ne merkitään muistiin. Mikään ei katoa.”

Tämänkaltaiset ajatukset nakersivat sisintäni eräänä sunnuntaina istuessani, jokseenkin synkkänä, apuyhdistyksen kokouksessa. Pyykin viikkaaminen, tiskaaminen, aterioiden suunnittelu, asioiden toteuttaminen silloinkin kun työ ja koulu oli imenyt kaiken energiani – tiesin kaikkien noiden asioiden olevan tärkeitä. Mutta juuri siinä hetkessä ne vaikuttivat niin merkityksettömiltä eikä minusta ollut uskomaan toisin. Mutta ponnistuksena kääntää kasvavan negatiivisen asenteeni kehityssuunta, pakotin itseni keskittymään oppiaiheeseen. Osallistuessani keskusteluun sain selkeän ajatuksen, että päästyäni kotiin minun pitäisi etsiä käsiini Tyttäriä minun valtakunnassani -kirjani.

Löysin kirjan kirkon jälkeen ja aloin selailla sitä läpi. Päästessäni lukuun 6, Maailmanlaajuinen sisaruuden piiri, pysähdyin lukemaan joitain kohtia, jotka olin alleviivannut vuosia aiemmin. Tuon luvun alussa Eliza R. Snow toteaa yksinkertaisesti ja voimallisesti: ”Olen täysin tietoinen siitä, että suuri osa lahjoituksista jää merkitsemättä [aika] kirjoihin. … Teidän uskostanne, teidän ystävällisyydestänne, teidän hyvistä teoistanne ja sanoistanne pidetään toista kirjaa. Ne merkitään muistiin. Mikään ei katoa.”

Nämä sanat eivät iskeneet minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta ne saivat minut pysähtymään. Uskoinko todella, että Jumala huomaa joskus epätoivoisetkin ponnisteluni palvella muita ja valmistautua tulevaan? Varmuuden tunne lämmitti hiljalleen sydäntäni tajutessani, että todella uskoin niin! Tunsin rauhaa ymmärtäessäni, että Jumala piti täydellistä kirjaa epätäydellisistä ponnisteluistani ja että jotenkin nuo ponnistelut riittäisivät. Minua muistutettiin, että vaikka tuleekin aikoja, jolloin tunnen ponnistelujeni olevan merkityksettömiä, Jumala huomaa jokaisen pienenkin asian, jonka yritän tehdä. Ponnisteluni ei ole Jumalalle koskaan turhaa ja se on minulle kaikki kaikessa.

Älkäämme ”väsykö tekemään hyvää”

Jatkoin lukemista ja minua koskettivat tarinat sisarista, jotka palvelivat toisia haasteiden keskellä, jotka olivat minun kokemiani haasteita suurempia. Arvostin tätä hiljaista hetkeä pysähtyä ja huomata, että taivaallinen Isä huomaa ja moninkertaistaa pienetkin ponnistelumme ja päätin jatkaa yrittämistä.

Älkäämme ”väsykö tekemään hyvää”, kuten Oppi ja liitot -kirjassa sanotaan, ”sillä me laskemme suuren työn perustusta.” (O&L 64:33) Ja muistakaamme aina, että silloinkin, kun meistä tuntuu, ettemme tee kaikkea sitä mitä toivoisimme pystyvämme tekemään, ”meidän uskostamme, meidän ystävällisyydestämme, meidän hyvistä teoistamme ja sanoistamme pidetään toista kirjaa. Ne merkitään muistiin. Mikään ei katoa.”

Artikkelin on kirjoittanut Mariah Critchfield ja se on alun perin julkaistu Mormon Insights -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Ponnistelumme ei ole koskaan turhaa appeared first on SeuraaKristusta.fi.