Niille, jotka ihmettelevät tämän artikkelin otsikkoa, saanen selittää. 16. helmikuuta Yhdysvalloissa vietetään Tee hapannaamalle palvelus -päivää! Minusta sen ajoitus on varsin sopiva – kaksi päivää Ystävänpäivän jälkeen – kahdestakin syystä. Ensimmäinen syys on se, että me sinkut saatamme tuntea itsemme hieman happamiksi, kun olemme katselleet kaikkien muiden juhlivan rakkautta, sillä mekin haluamme löytää elämämme rakkauden.

Mutta se toinen syy. Syy, joka on mielestäni huomattavasti osuvampi. Ystävänpäivässä on kyse niiden rakastamisesta, jotka ovat meille läheisimpiä. Niiden juhlistamisesta, jotka haluamme pitää elämässämme. Meistä kaikista on helppoa palvella niitä, joita rakastamme. Niiden rakastaminen, joista emme pidä, on huomattavasti vaikeampaa.

Siitä syystä meidän täytyy panostaa siihen, että rakastamme niitä, joita vihaamme. Myönnän vihan olevan vahva sana. Mutta vaikka meidän pitäisi tuntea rakkautta kaikkia Jumalan lapsia kohtaan, luonnollinen ihminen nostaa päätään ja saa meidät tuntemaan tunteita, jotka eivät ole sopusoinnussa Kristuksen opetusten kanssa. Haluan oppia taltuttamaan nuo tunteet.

No niin, en ole täällä puhumassa tavoista, joilla voimme palvella. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolla on suurenmoisia mahdollisuuksia niille, jotka haluavat palvella. Haluan puhua siitä, miksi palvelemme. Miksi meidän tulee palvella niitä, joita vihaamme.

1. Palveleminen on käsky

Monet meistä tuntevat vertauskuvan lampaista ja vuohista, joka löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 25. Ihmisen Poika jakaa kansat kahtia ja lampaitaan Hän kiittää heidän tekemästään palvelutyöstä Hänelle. Lampaat, selvästi hämillään, kysyvät milloin he ovat palvelleet Herraansa, jolloin seuraa tämä tuttu kohta:

Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’” (Matt. 25:40)
Mutta vuohet Herra lähettää ”ikuiseen tuleen”, sillä he eivät palvelleet. Tästä vertauskuvasta ymmärrämme, että meidän tulee palvella toisia, mikäli mielimme periä Jumalan valtakunnan.

Huomionarvoista tässä on se, että Herra puhuu ”vähäisimmistä veljistään”, ei ”niistä, joita rakastatte”. Sillä todella, palvelemisen ei voida ajatella olevan palvelemista, jos palvelemme vain niitä, joita rakastamme – niitä, joiden palveleminen on meille helppoa. Meidän tulee muistaa, mitä Jeesus sanoi:

Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt. 5:44)

Jos aiomme pitää kaikki käskyt, meidän täytyy rakastaa ja palvella niitä, joita vihaamme.

2. Jumala on rakkaus

Hallittavien pistokoe! Kuinka moni teistä on opetellut ulkoa kohdan 1. Joh. 4:16? (Tässä nähdään, kuinka hyvin keskityin aikoinaan seminaarissa. En ensinnäkään ole varma onko tämä edes hallittava kohta, enkä osaa sitä itse ulkoa.)
No niin, aika loppui. Tässä tulee vastaus:

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” (1. Joh. 4:16)

Tiedämme Jumalan oleva rakkaus; Hän on todellisen epäitsekkään rakkauden ruumiillistuma. Ja Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa meitä käsketään ”olemaan siis täydellisiä, niin kuin meidän taivaallinen Isämme on täydellinen.” (Matt. 5:48) Jumalan lailla täydelliseksi tulemisen pitäisi olla meidän perimmäinen tavoitteemme tässä elämässä. Onko se saavutettavissa? Ei (äitini ollen ainoa poikkeus). Mutta elämän tarkoitus on pyrkiä tulemaan paremmaksi. Meillä täytyy olla tuota epäitsekästä rakkautta toisia kohtaan, jos haluamme olla enemmän Jumalan kaltaisia.

3. Vihaa karkottaa Hengen

No niin, nyt on vuorossa pyhien kirjoitusten matikkatuokio! Mormonin kirjassa sanotaan, että ”Herran Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä” (Hel. 4:24) ja Raamatusta opimme, että ”ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli” (1. Kor. 6:19). Epäpyhän määritelmä on ”syntinen” tai ”täynnä syntiä”. Synnin määritelmä puolestaan on ”rikkomus jumalallista lakia vastaan”. Ensimmäisestä kohdastani tiedämme, että vihollistemme rakastaminen on jumalallinen laki. Joten, jos a on yhtä kuin b ja b on yhtä kuin c, niin a:n täytyy olla yhtä kuin c. Helamanin kohdassa voisi siis lukea: ”Herran Henki ei asu [niissä, jotka vihaavat vihollisiaan]” (Onneksi olkoon, läpäisit matikkatuokion ensimmäisen tehtävän. Loppukoe on tämän artikkelin loppuun lukeminen.)

Mutta ollaanpa hetkinen vakavissaan (kyllä, pystyn olemaan vakava). Pyhistä kirjoituksista opimme monista eri rooleista, joita Herran Hengellä on. Hän todistaa totuudesta. Hän on Lohduttaja. Hän johdattaa meitä pois fyysisistä ja hengellisistä vaaroista ja kohti iloa ja valoa. Hänen voimansa pyhittää meidät, kun teemme parannusta synneistämme.

Emmekö tekisi kaiken voitavamme pitääksemme Pyhän Hengen kanssamme?

Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille, että se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään.” (3. Nefi 11:29)

Kun takerrumme vihaan, takerrumme johonkin, joka estää Pyhää Henkeä pysymästä kanssamme. Herran Henki on Rakkauden Henki, ei kiistelyn, kiukun tai vihan. Jos toivomme Lohduttajan olevan kanssamme aina ja kaikkialla, emme voi tuntea vihaa ketään kohtaan. Mikä johdatteleekin meidät seuraavaan kohtaani.

4. Opimme rakastamaan niitä, joita palvelemme

En pidä tuosta miehestä. Minun on opittava tuntemaan hänet paremmin.
– Abraham Lincoln

Tämä lainaus on yksi ehdottomista suosikeistani. Niin usein tuomitsemme toiset liian nopeasti ja liian heppoisin perustein, yksinkertaisesti siksi, ettemme tunne heitä. Näemme yleensä vain yhden puolen ihmisestä, jossa on niin paljon enemmän syvyyttä ja erilaisia puolia. Ja mikä on paras tapa oppia rakastamaan jotakuta? Palveleminen. Mormonin kirjassa sanotaan, että ”aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta” (Moroni 7:47) (suom. huom. englanninkielisessä tekstissä tässä yhteydessä on käytetty termiä ”charity”, joka voidaan kääntää myös ”hyväntekeväisyys”). Nykyajan määritelmän mukaan hyväntekeväisyyden ajatellaan olevan jonkin lahjoittamista niille, jotka sitä tarvitsevat. Pohjimmiltaan siis toisten palvelemista lahjoittamalla.

Mikä tahansa palvelemisen teko avaa sydämemme niille, joita palvelemme. Palvelemmehan silloin Herraa. Kun omistaudumme auttamaan niitä, joista emme pidä, avaamme sydämemme mahdollisuudelle kehittää itsessämme sitä samaa rakkautta, jota Kristus tuntee meitä kohtaan. Ja kuten voimme lukea ensimmäisestä Samuelin kirjasta:

Mutta Herra sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.’” (1. Sam. 16:7)

Tiedämme Jumalan olevan rakkaus. Tiedämme Hänen rakastavan meitä kaikkia. Kun palvelemme, voimme kehittää tuota samaa rakkautta, joka sallii Herran nähdä meidän kaikkien sydämiin.

5. Olemme kaikki Jumalan lapsia

Alkeisyhdistyksen lapset laulavat siitä. Usein nuoret ja aikuisetkin laulavat siitä. Ajatus, että olemme kirjaimellisesti Jumalan lapsia, on keskeinen osa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon opetuksia. Täydellisenä vanhempana Jumala rakastaa jokaista lastaan ja meidän täytyy panostaa siihen, että teemme samoin.

En missään tapauksessa ole täydellinen niiden rakastamisessa ja palvelemisessa, joista en pidä. Toisinaan jopa varsinaisten veljieni palveleminen tuntuu haastavalta. Mutta tiedän, että Jumala on pyytänyt meitä palvelemaan kaikkia. Tiedän, että Hän valmistaa meille tavan rakastaa niitä, joiden rakastaminen tuntuu meistä mahdottomalta. Ja tiedän, että sydämemme kasvaa ja kehittyy välittämään kaikista Jumalan lapsista – kunhan vain olemme halukkaita yrittämään.

Voidaksemme palvella muita tehokkaasti meidän täytyy nähdä heidät vanhemman silmin – taivaallisen Isän silmin.” – Dale G. Renlund

Artikkelin on kirjoittanut Braxton Young Church ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.