Esimerkiksi meille ei kerrota, mitä Jeesuksen opetuslapsille antama siunaus sai aikaan (ks. Luukas 24:50). Samoin lapset saivat siunauksen Jeesuksen kätten alla, mutta emme tiedä sen seurauksista (ks. Matteus 10:16).

Uskomme, että kirkossa on Jeesukselta saatu valtuus antaa siunauksia ihmisille. Näiden seuraukset ovat edelleen sekä hengellisiä että konkreettisia.

Mitä tarkoitetaan pappeuden siunauksella?

Siunauksen voi antaa henkilö, jolla on pappeus (eli Jumalan antama valtuus ja voima). Hän asettaa kätensä siunattavan pään päälle. Sitten hän lausuu Kristuksen nimessä sanoja, joita Pyhä Henki kehottaa häntä sanomaan. Tätä Jumalalta tulevaa viestiä sanotaan siunaukseksi.

Siunaus ei rajoitu sanomaan. Se voi tarpeen tullen sisältää voimaa, toivoa tai vaikkapa parantumisen, jota henkilö kokee siunauksen seurauksena.

Viestin sanamuoto saattaa vaihdella siunauksen antajan persoonallisuuden ja käyttämän kielen mukaan. Mutta siunauksen saaja voi ymmärtää viestejä itselleen myös lausuttujen sanojen ulkopuolelta. Siunauksessa tärkeitä ovatkin myös vaikutelmat tai ajatukset, joita henkilölle välittyy sanotun lisäksi. Tällaiset Pyhän Hengen välittämät vaikutelmat ovat osa siunausta.

Kuka voi saada siunauksen?

Kuka tahansa voi pyytää siunauksen missä tahansa tilanteessa. Sillä ei ole väliä oletko kirkon jäsen vai et. Siunauksen sanomaan ja merkitykseen itselle saattaa vaikuttaa se, uskooko sen tulevan Jumalalta vai ei. Kuitenkin jo siunauksen pyytäminen voi olla uskon osoitus ja sitä vahvistava kokemus.

Siunauksen saamiselle ei tarvitse välttämättä olla mitään erityistä syytä tai sitä ei välttämättä tarvitse kertoa siunauksen antajalle. Olen pyytänyt siunauksia monenlaisissa tilanteissa. Joskus koettuani väsymystä tai masennusta, suurien elämänmuutosten tai haasteiden edessä, ennen lääketieteellisiä operaatioita, kamppaillessani huolien kanssa, pyrkiessäni koulutukseen, aloittaessani uuden lukuvuoden, saatuani tehtävän kirkossa, kohdatessani hankalan tilanteen lasten kasvatuksessa tai ollessani sairaana.

Sairaana siunauksen saava voi lisäksi saada voitelun, jossa pyhitettyä öljyä voidellaan muutama pisara hänen päänsä päälle antamaan Kristuksen voimaa parantumisprosessiin. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että henkilö paranee. Siunaus voi silti antaa voimaa hänelle ja läheisille hyväksyä tilanne ja tuntea rauhaa (ks. xxx yleiskonferenssissa).

Miten siunaus vaikuttaa?

Siunaus vastaa sen saajan tarpeisiin, jotka Taivaallinen Isä täydellisesti tietää. Se voi saada aikaan konkreettisia muutoksia tai auttaa henkisellä ja emotionaalisella tasolla. Usein siunaukset ovat voimaannuttavia kokemuksia. Ne tuovat mieleen ja sydämeen rauhaa, toivoa, voimaa, iloa ja innostusta tehdä jotain.

Monesti saadessani siunauksen olen voinut sanojen lisäksi todella tuntea esimerkiksi sen, että Jumala rakastaa minua. Joskus olen saanut ohjeita kuinka toimia jossain tilanteessa tai olen tuntenut, mitä minun tulisi muuttaa elämässäni.

Itse en ole onneksi joutunut kohtaamaan vakavia terveydellisiä ongelmia, mutta olen pyytänyt siunauksia usein pienempien haasteiden kanssa. Joskus viestinä näiden yhteydessä on ollut, että Herra kyllä antaa minulle voimaa parantua, mutta tällaiset pienet koettelemukset kuuluvat elämään eikä niitä oteta kokonaan pois. Ehkä olin tuolloin toivonut vapautusta jopa näistä normaaleista kohtaamistamme vaikeuksista.

Joskus vaiva kyllä poistetaan, mutta se tapahtuu vähitellen. Emme ehkä edes itse huomaa siunauksen vaikutusta tai liitä parantumista siihen. Minulle kävi näin, kun olin yläasteikäisenä kärsinyt kroonisesta nuhasta. Sain siunauksen. Jossain vaiheessa pidemmän ajan kuluttua huomasin, että en enää kärsinyt jatkuvasta nuhasta. Uskon, että sain siunauksen kautta apua Jumalalta, vaikken parantunutkaan heti sen seurauksena.

Mitä siunauksessa saatetaan sanoa?

Usein siunauksessa saatetaan kertoa asioista, joissa olemme onnistuneet tai Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Joskus Jumala puhuu meille rohkaisevasti siitä, mitä voimme tehdä. Hän saattaa antaa ohjeita toiminnallemme tai kehottaa meitä lukemaan Hänen sanojaan. Kun teemme niin, saatamme löytää sieltä konkreettisia ohjeita.

Muistan esimerkiksi lapsena tilanteen, jossa perheemme etsi uutta kotia. Isäni oli jo alustavasti sitoutunut ostamaan erään talon. Mutta lukiessaan pyhistä kirjoituksista sanat ”älä vie perhettäsi länteen,” hän tunsi vahvasti, että tämä oli ohjeena hänelle. Alunperin sanat oli lausuttu aivan toisessa yhteydessä ja toiselle henkilölle. Talo olisi kuitenkin ollut silloisesta kodistamme länteen päin ja hän päätti vetäytyä sen ostamisesta. Vaikka sillä hetkellä muita vaihtoehtoja ei ollut näkyvillä, yhtäkkiä ilmaantuikin perheellemme parempi ratkaisu.

Siunauksessa meille saatetaan kertoa asioita itsestämme ja kyvyistämme. Eräässä siunauksessa minulle sanottiin, että olen saanut lahjan innostaa muita. Se oli todella tarpeen. Sain noista sanoista itsevarmuutta toimia opetustehtävässä, johon minut oli kutsuttu, mutta johon olin tuntenut itseni täysin kyvyttömäksi.

Joskus voidaan puhua jopa sellaisista asioista elämässäsi, joista kukaan muu ei tiedä. Siunauksen antaja ei ehkä tunnista mistä on kyse, mutta sinä tiedät sen. Siunauksessa saatetaan viitata tilanteisiin tai henkilöihin, joiden nimeä ei mainita. Esimerkiksi muistutetaan antamaan anteeksi tai kehotetaan harkitsemaan valintaasi.

Sanat eivät välttämättä kerro kaikkea. Myös tunteet, joita koemme siunauksen aikana tai siihen liittyen ovat tärkeitä. Voi olla hyvä kirjoittaa siunauksen jälkeen muistiin se, mitä sanottiin ja millaisia ajatuksia ja tunteita itsellä oli sen suhteen. Näin voi helposti palauttaa mieleen asioita ja myöhemmin vahvistaa uskoaan huomatessaan, kuinka siunaus on vaikuttanut. Siunaukset tulevat Jumalalta ja Hänellä on aina sanottavaa meistä jokaiselle. Mitä luulet Hänen haluavan kertoa sinulle juuri tällä hetkellä?

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

The post Siunaus – Jumalan sanoja sinulle henkilökohtaisesti appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Suurimmassa osassa kristillistä maailmaa käsite Herran paimen koskee niitä, jotka haluavat tehdä palvelutyötä ymmärtäen, että kun he paimentavat seurakuntalaisiaan, todellinen Paimen on Jeesus Kristus.

Matthew Cowley, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon apostoli 1900-luvun puolivaiheilla, laajensi tämän ajatusmallin koskemaan naisia. Hän sanoi että he “kuuluvat suureen Vapahtajuuden sisarkuntaan. …Te olette saaneet synnynnäisen oikeuden, synnynnäisen valtuuden olla ihmissielujen vapahtajia. Te luotte yhdessä Jumalan kanssa Hänen lapsiaan. Siksi Jumala odottaa, että olette vapahtajina ja uudistavana voimana Jumalan lasten elämässä täällä maan päällä.”

Sama teema jatkuu nykyisen kirkon presidentin, Russell M. Nelsonin, puheessa:

Rakkaat sisareni, teillä on erityisiä hengellisiä lahjoja ja taipumuksia. Tänä iltana kehotan teitä koko sydämeni toivolla rukoilemaan, että ymmärrätte teillä olevia hengellisiä lahjoja – että vaalitte, käytätte ja laajennatte niitä vielä aiempaakin enemmän. Kun teette niin, te tulette muuttamaan maailmaa. Me tarvitsemme teidän voimaanne, teidän kääntymystänne, teidän vakaumustanne, teidän johtamiskykyänne, teidän viisauttanne ja teidän ääntänne. Me emme yksinkertaisesti pysty kokoamaan Israelia ilman teitä. Rakastan teitä, kiitän teitä ja nyt siunaan teitä kyvyllä jättää maailma taaksenne, kun autatte tässä ratkaisevan tärkeässä ja kiireellisessä työssä. Yhdessä me voimme tehdä kaiken, mitä taivaallinen Isämme haluaa meidän tekevän, jotta maailmaa valmistetaan Hänen rakkaan Poikansa toista tulemista varten.

Naiseuden tarkoituksesta tai naisen identiteetistä käydään nykyään paljon keskustelua. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon oppi tuo merkittävää selvityyttä näihin kysymyksiin .

Kuitenkin kirkon johtajien rakastavien ylistysten ja maailman sanahelinän ja epäreilun kohtelun välissä tasapainoillessa naisen liittopolku Herran äitiyden viitan saamiseen voi olla vaikea ja itsetutkiskelua vaativa.

Herra “tie[täessään] suuren onnettomuuden, joka kohtaisi maan asukkaita” (OL 1:17) kietoi naisen matkan korotukseen kauniisti pyhiin kirjoituksiin. Hän merkitsee polun korostamalla naisten rooleja ja merkityksiä heidän edistyessään hyveellisestä Siionin tyttärestä morsiameksi, kansakuntien äidiksi, kaiken elävän äidiksi vastustaen samalla vastapuolen tarjoamia rinnakkaisia rooleja.

Herra kutsuu naimisissa olevia sekä naimattomia ja lapsia synnyttäneitä sekä lapsettomia tulemaan liittoäideiksi Siionissa, jotka ovat “vapahtajina ja uudistavana voimana Jumalan lasten elämässä” sekä “valmistamassa maailmaa Hänen rakkaan Poikansa toista tulemista varten”. Jokaisen naisen polku on henkilökohtaisesti räätälöity hänen olosuhteisiinsa ja kykyihinsä sopiviksi ja Vapahtajan sovituksen kautta hänen on mahdollista tulla Jumalan perilliseksi Kristuksen kanssa.

Siionin tytär

“Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra” (Sakarja 2:14).

Kuten Rebekka (joka tapasi Eleasarin lähteellä), hyveellinen Siionin tytär jota Herra johtaa, joka näkee, kuulee, tietää, tutkii ja palvelee. Rebekka ei ainostaan täyttänyt sanansaattajan henkilökohtaista pyyntöä saada vettä, vaan tarjosi sitä myös hänen saattueelleen. He kaikki joivat hänen ruukustaan, kunnes he olivat sammuttaneet janonsa. Hänen liitonmukainen palvelunsa jatkui, kun hän tarjosi yösijaa miehille ja heidän eläimilleen. Sitten kuultuaan Eleasarin kertovan Abrahamin käskystä, hänen pyynnöstään Herralle, joka tarjosi Rebekkaa ihmeellisenä vastauksena tuohon pyyntöön ja äkilliseen kosintaan johon liittyi muutto tuntemattomaan maahan, Rebekka vastasi: “Minä suostun.”

Vaihtoehtoisesti pyhissä kirjoituksissa varoitetaan että ne Siionin tyttäret, joista tulee turhamaisia, pöyhkeitä ja ylpeitä, menettävät Herran ohjauksen ja suojeluksen. Herra anoo heitä tekemään parannuksen ja odottaa puhdistumisen ja uudistumisen päivää tulevaisuudessa, jolloin “Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä” (Jesaja 4:4-5).

Morsian

Tullessaan morsiameksi, nainen saa uuden nimen, uuden perheen ja uuden identiteetin. Liittosuhteessa hän antaa itsensä yhdeksi. Hän saa yhden itselleen. Nainen syntyy uudelleen yhdestä kahdeksi, jotka ovat yhtä.

Rebekka matkasi Kaanaan maahan tullakseen morsiameksi — naiseksi, joka on uskollinen ihanteilleen ja liitoilleen, puhdas, vahva, kyvykäs, kelvollinen, hyveellinen.

“Kun Rebekka näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä ja kysyi palvelijalta: »Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?» Palvelija vastasi: »Hän on minun isäntäni.» Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa. Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut.  Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä.”

Koko elämänsä valmistauduttuaan ja soveliaasti koristauduttuaan Rebekka solmi uuden ja iankaikkisen avioliiton.

“Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa” (Jes. 61:10).

“Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten” (Ilm. 21:2).

“Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemässä maljassaan seitsemän viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minulle. Hän sanoi: »Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon. . . ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis” (Ilm. 21:9-11).

Heidän sotiessaan vastustaja pyrkii saamaan morsiamen unohtamaan asusteensa ja liittonimensä jättäen hänet heikoksi ja haavoittuvaksi hyökkäyksilleen.

“Unohtaako neitonen korunsa tai morsian pukunsa nauhat? Minun kansani on unohtanut minut aina uudestaan, kerran toisensa jälkeen” (Jer. 2:32).

“Ja minä annan sille nimen, jota ei koskaan pyyhitä pois, paitsi rikkomuksen tähden. Niin, ja edelleen minä sanon sinulle, että jos tämä Herran suuresti suosima kansa lankeaa arikkomukseen ja siitä tulee jumalaton ja avionrikkojakansa, niin Herra luopuu siitä, niin että siitä tulee siten heikko veljiensä lailla; eikä hän enää varjele sitä verrattomalla ja ihmeellisellä voimallaan, niin kuin hän tähän asti on varjellut isiämme” (Moosia 11:12-13).

Kansakuntien äiti

Tullessaan kansakuntien äidiksi, nainen saa uuden nimen, uuden perheen, uuden identiteetin. Liittosuhteessa hän antaa itsensä muille. Hän saa muut itselleen. Nainen syntyy uudelleen kahdesta yhdeksi ja taas kahdeksi kansakuntien luojana.

Iisakin ja Rebekan mentyä naimisiin, Herra vahvisti Abrahamin kanssa tehdyn liiton ja sanoi Iisakille: “Jää asumaan tähän maahan, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä seudut ja pidän näin voimassa sen valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille. Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet, ja annan heille koko tämän maan. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska Abraham oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini” (1. Moos. 26:3-4).

Jumala sanoi Abrahamille: “Minä siunaan [Saaraa] ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita” (1. Moos. 17:16).

Kansakuntien liittoäitinä naisen perustavasta vaikutuksesta tulee rajaton. Tämä on seuraavan tason äitiyttä, joka toivoo ja rukoilee, että tulevat jälkeläiset pysyisivät uskollisina perinnölleen.

“Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta” (Perhejulistus). “Hoivaaminen viittaa kaikkiin ympäristön tekijöihin, jotka vaikuttavat siihen, keitä me olemme.” Herra puhuu “pappisvaltakun[nan] ja pyhä kansan[sa]” (2. Moos. 19:6) perustamisesta. Kansakuntien äiti kutsuu taivaan voimia, pappeutta ja temppeliliittojaan ympäristöön liittyvinä muuttujina varmistaakseen, että hänen lapsensa sanovat: “Me emme epäile äitiemme tienneen sitä” (Al. 56:48).

Millainen rooli on vastakohtana kansakuntien äidin roolille? Porttojen ja iljetysten äiti.

“Minä näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.

Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa. Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: »SUURI BABYLON, MAAILMAN PORTTOJEN JA ILJETYSTEN ÄITi” (Ilm. 17:4-5).

Salaliitot ja kaikki pahat asiat luonnehtivat porttojen ja iljetysten äidin lapsia. Hän iloitsee sielujen surkeudesta ja tuhosta. Tämä nainen, juopuneena pyhien ja marttyyrien verestä, käsittää kansanjoukot, kansat, kielet ja ihmiset, jotka antavat voimansa pedolle, joka sotii Karitsaa vastaan.

Mutta Karitsa voittaa.

Kaiken elävän äiti

Äitiys korottuu kansakunnan äitiydestä kaiken elävän äidiksi tulemiseen. Tullessaan kaiken elävän äidiksi, nainen saa uuden nimen, uuden perheen ja uuden identiteetin. Tässä liittosuhteessa nainen syntyy uudelleen kahdesta kansakunnan luojasta kahdeksi kaiken elävän luojaksi.

“Ja Aadam antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hän oli kaikkien elävien äiti, sillä näin minä, Herra Jumala, olen nimittänyt ensimmäistä kaikista naisista, joita on paljon” (KH Moos. 4:26).

Raamatun sanakirjassa hepreankielinen sana “ חַי” tarkoittaa “elävää”, viitaten Eevaan ja siihen liittyen on monia mielenkiintoisia merkityksiä pyhissä kirjoituksissa. Muutamia määriteltyjä käyttötarkoituksia sanalle ovat “elossa, elävä; Jumalasta — elävänä, elämän lähde, valan kaava on, hänen kauttaan, joka elää ikuisesti; ihmisestä — elävä, elävien maa, elävien valo; eläimistä — elossa, elävä; kasvillisuudesta — kuten okaat, vihreä; vedestä– virtaavan raikas; elvyttävä, elävät olennot ja kerubiset olennot.

Lupaus äitiyden liittopolun seuraamisesta Eevan lailla on korotus.

“Te tulette esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa; … ja te peritte valtaistuimia, valtakuntia, ruhtinaskuntia ja valtoja, herruuksia, kaikki korkeudet ja syvyydet … maailmasta; ja he kulkevat ohi enkelien ja jumalien, jotka on sinne asetettu, korotukseensa ja kirkkauteensa kaikessa, niin kuin heidän päällensä on sinetöity, ja tämä kirkkaus on jälkeläisten täyteys ja jatkuminen aina ja ikuisesti. Silloin he ovat jumalia, koska heillä ei ole loppua; sen tähden he ovat ikuisesta ikuiseen, koska heidän olemassaolonsa jatkuu; silloin he ovat kaiken yläpuolella, koska kaikki on heille alamaista. Silloin he ovat ajumalia, koska heillä on bkaikki valta, ja enkelit ovat heille alamaisia.Tämä on iankaikkiset elämät – tuntea ainoa viisas ja todellinen Jumala ja Jeesus Kristus, jonka hän on lähettänyt” (OL 132:19-20,24).

Tämä liittopolku antaa jokaiselle naiselle mahdollisuuden tulla kaikiksi näiksi liittonaisiksi — hyveelliseksi Siionin tyttäreksi, koristautuneeksi morsiameksi, kansakuntien äidiksi “kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston” (Ilm. 21:24), ja kaiken elävän äidiksi, joka “saa nähdä hänen kasvonsa, ja [hänen] otsassaan on hänen nimensä” (Ilm. 22:4).

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Delisa Bushman Hargrove ja se on julkaistu publicsquaremag.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Äitiyden iankaikkinen luonne appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tämä pitää paikkansa myös Joelin kokemuksessa, jossa riippuvuuteen yhdistyivät monenlaiset alemmuuden tunteet ja masennus. Tässä artikkelissa tutustumme hänen ajatuksiinsa peliriippuvuuden kanssa kamppailusta ja siitä, kuinka Kristus oli hänen apunaan sen voittamisessa.

Mistä kaikki alkoi?

Joel kuvailee itseään tiedonhaluiseksi ja ympäristöstään kiinnostuneeksi ihmiseksi, jolle ystävät ovat tärkeitä. Hän muistelee lapsuudessaan nauttineensa ulkona liikkumisesta, erityisesti kiipeilystä ja erilaisten temppujen tekemisestä.

”Niin… olen aina ollut sellainen henkilö, joka etsii elämyksiä ja kokemuksia. Ehkä enemmän kuin muut.”

Melko varhain kotiin hankittiin myös jonkinlainen pelikone, kuten muissakin naapuruston lapsiperheissä oli. Aluksi peleissä viehätti niiden jännittävyys ja esimerkiksi musiikki. Ystävien kanssa oli mukava tutustua heiltä löytyvään runsaampaan pelien tarjontaan ja kokeilla niitä. Jossain vaiheessa se kiinnosti jopa enemmän kuin ystävyys itse. Tuolloin Joel kertoo usein pelanneensa pitkiäkin aikoja kavereidensa luona vanhempien siitä välttämättä lainkaan tietämättä.

Ystäväpiiri vaihtui muuton myötä, samoin odotukset kotona. Vanhemmat eivät enää antaneet samanlaista vapautta ajankäytölle ja pelaamiselle kuin aiemmin. Iän myötä vastuu esimerkiksi kotitöistä kasvoi. Joel muistelee rajoitusten ja vastuun saaneen oikeastaan vastoin hänen perusluonnettaan aikaan kapinaa, koska niille ei aina löytynyt hänen kaipaamiaan perusteluita. Tämä johti siihen, että pelien maailmaan oli entistä helpompi ja kiehtovampi paeta.

Jonkinlainen peliriippuvuus oli kehittynyt jo tuolloin.

Mikä pelaamisessa viehätti?

Pelaaminen oli Joelille fyysisen maailman jatkeena. Siinä pystyi toteuttamaan unelmiaan, oppimaan uusia taitoja ja saamaan jännittäviä kokemuksia. Tuossa maailmassa sai olla vapaa, oma itsensä ja hallita asioita. Oman mielikuvituksen käyttäminen, mahdollisuudet strategiapeleistä seikkaluihin ja taisteluihin antoivat valtavasti erilaisia kokemuksia. Erityisen hienoa Joelin mielestä oli se, että hän pystyi kokeilemaan peleistä oppimiaan taitoja tosielämässä ja päin vastoin.

”Ulkona tuli oltua niin paljon, tuli opittua ja nautittua fyysisestä maailmasta.  Yksi syy, miksi siitä nautti niin paljon oli se, mitä ei silloin tajunnut, mutta tajuaa näin jälkeenpäin: ulkonaolemisesta pystyi tekemään leikkiä, mutta se tuntui myös ehkä kuin välillä olisi ollut jossain toisessa maailmassa pelaamassa.”

Pelimaailman lumovoimassa erityisen tärkeitä olivat taidokkaasti rakennetut visuaaliset ympäristöt ja musiikki, joka on ollut tärkeässä osassa Joelin elämässä. Hän mainitsee edelleenkin osan pelien viehätystä olevan juuri niiden kauniissa maisemissa, samankaltaisessa luonnossa voi itsekin muistella kulkeneensa ja musiikissa, jota on miellyttävä kuunnella.

”Esimerkiksi Skyrim -nimisessä pelissä on kaunista, pohjoismaista luontoa. Menen hakemaan sitä, millaista oli kun olimme Kolilla tms. Partioajat tulee mieleen, joita kirkossa on ollut. On nautinnollista ja jännittävää samota menemään ja nauttia siitä luonnosta, hakea sitä muistoa ja kaikkea muuta.”

Kuinka peleistä muodostui riippuvuus?

Joel kertoo jo hyvin aikaisessa vaiheessa olleensa tietoinen siitä, että pelaamiseen kului paljon aikaa. Toisaalta jollain tavalla oli taustalla myös itseen keskittyvä ajatus, että hänellä pitäisi aina olla hauskaa. Vähitellen vanhemmat havahtuivat asiaan ja pyrkivät asettamaan rajoja peleihin kuluvalle ajankäytölle. Se ei kuitenkaan ollut ongelmatonta, koska Joel alkoi kärsiä erilaisista haasteista, joita hän olisi mielellään paennut pelien maailmaan.

Kaveripiiri vaihtui viimeistään perheen muuttaessa eri asuinpaikalle. Joel kohtasi kiusaamista, eikä hänellä ollut kauheasti ystäviä. Hän epäilee myös, ettei ehkä oikein ymmärtänyt tuossa vaiheessa,  kuinka ystävyyttä ylläpidetään tai rakennetaan. Valitettavasti kiusaamista hän ei päässyt eroon edes kirkossa nuorten keskuudessa.

Kiusaaminen ja toisten asettamat odotukset, todelliset ja kuvitellut, saivat Joelin vertailemaan itseään muihin ja kokemaan vahvasti alemmuuden tunteita. Hän kärsi masennuksesta ja jopa itsetuhoisista ajatuksista. Onneksi evankeliumin opetukset saivat hänet sulkemaan itsemurhan ajatukset pois mielestään, vaikka hän kamppaili myös niiden kanssa haastavimmassa vaiheessa.

Tunteista ja omista ajatuksistaan oli vaikea puhua kenenkään kanssa.  Ongelmat koulussa ja ystävien kanssa, sekä Joelin kokema ymmärryksen puute ja elämän sisällöttämyys saivat tuolloin aikaan kierteen, jossa masennus syveni ja pelaaminen näyttäytyi ainoana pelastavana oljenkortena.

”Pakenin pelaamiseen. Siihen tuli viharakkaussuhde. Se oli syy sille, miksi asiat meni huonosti, mutta se oli myös syy, jonka vuoksi jaksoin vielä elää.”

Millä tavoin evankeliumi oli osana elämääsi?

Joelin vanhemmat olivat liittyneet kirkkoon nuoruudessaan, joten evankeliumi oli osana hänen elämäänsä alusta saakka. Lapsuudessa se kuitenkin liittyi lähinnä kodin tapoihin, esimerkiksi rukouksiin, pyhien kirjoitusten lukemiseen ja siihen, kuinka muita ihmisiä tulisi kunnioittaa. Teini-iässä tapahtui muutos.

”12-13 -vuotiaana huomasin, että olen ollut vähän niinkuin mukana vain narun päässä.  Kyllästyin siihen. Tunsin, että tässä on jotain hyvää ja olin kertonut muillekin siitä, miten kuulun kirkkoon. Se tuntui hyvältä, että pystyi kertomaan muille ja auttamaan. Mutta silloin huomasin, että tässä ei ole järkeä, että täytyy ottaa selvää asioista. Ja oon rukoillut paljon ja tutkinut pyhiä kirjoituksia. Ja rukoilun kautta halusin ottaa selvää, mutta halusin henkilökohtaista keskustelua ja välittömiä vastauksia. – – Sain todistuksen.”

Todistus Kristuksen olemassaolosta ja Hänen opetustensa todellisuudesta ei silti itsessään pelastanut Joelia masennukselta ja peliriippuvuudelta. Mutta se oli ankkuri tiedolle totuudesta, jota hän ei voinut kieltää. Hän sai myös tärkeitä kokemuksia kirkon nuorten opetusohjelman, seminaarin parissa. Siellä hän pystyi tyydyttämään tiedonjanoaan ja oppimaan valtavasti asioita pyhistä kirjoituksista, jotka ovat auttaneet häntä elämässä siitä lähtien.

”Kyllä, sain paljon tietoa ja apua ja juuri hengellistä ravintoa, mitä sitten myöhemmin on tarvinut ja käyttänyt hyvin paljon. Muistan monia asioita Raamatusta ja Mormonin kirjasta, joiden kautta olen esimerkiksi pystynyt auttamaan vaimoani.”

Millaiset kokemukset evankeliumin parissa auttoivat eteenpäin?

Nuoruuden tärkeinä kohokohtina Joel mainitsee temppelimatkat. Silloin Suomessa ei vielä ollut temppeliä ja nuoret matkustivat ulkomaille, yleensä Ruotsiin, suorittamaan temppelissä kasteita kuolleiden esivanhempiensa puolesta.

Nämä kokemukset olivat mieleenpainuvia, vaikka niissäkin oli omat haasteensa. Joel tunsi alemmuutta toisten nuorten parissa ulkomailla, koska hän ei mielestään ollut yhtä hauskaa seuraa ja hän oli epävarma osaamisestaan joutuessaan toimimaan vieraalla kielellä. Se oli pelottavaa.

Samoin hän tunsi itsensä kelvottomaksi menemään temppeliin riippuvuutensa takia. Silti noilla matkoilla Hän tunsi myös Jumalan rakkautta itseään kohtaan. Joel kuvailee Taivaalliselle Isälle varmaankin haasteellisena saada hänelle viestiä välitetyksi, koska hänellä oli niin vahva ennakkokäsitys mielessään omasta kelvottomuudestaan ja huonommuudestaan.

”Mutta tunsin, että Herra on läsnä temppelissä. Kasteella käyminen, vaikka se oli tavallaan ehkä vaikein, mutta se oli myös helpoin osuus. Se oli sellainen mitä halusin tehdä lisää. Se tuntui hyvältä. Tuntui hyvältä auttaa – – tunsi, että joku oli siellä paikalla ja että se oli juuri joku näistä henkilöistä, joiden puolesta olin menossa kasteelle. Ja se, että pystyy tekemään hyvää, se pönkitti, ei välttämättä omanarvontunnetta, mutta tunnetta siitä, että minä en ole turha.”

Taivaallinen Isä puhuu meille jokaiselle Pyhän Hengen kautta. Vaikka sitä on ollut ajoittain vaikea tunnistaa tai tunnustaa, Joel kertoo kokeneensa Pyhän Hengen vaikutusta juuri itselleen räätälöidyllä tavalla.

”On tärkeä mainita vielä, että olen aina ollut tunteikas ja informaatiokeskeinen. Olen aina halunnut tietoa ja jakaa ihmisille tunteita ja kuulla heitä. Tämä on vaikuttanut paljon siihen, miten olen käyttäytynyt muiden kanssa ja myös pelien suhteen. Se on myös ollut sama tapa, jolla Pyhä Henki on toiminut kanssani. On kerrottu asioita päin pläsiä ja seuraavaksi on puhuttu tunteille, tuotu rauhaa ja varmuutta. Juuri se varmuuden tunne. Sellainen, että kaikki on täysin selvää. Se on ollut ehkä se tärkein, koska olin niin levoton lapsena ja olen edelleen.”

Millä tavoin evankeliumi oli apuna riippuvuuden voittamisessa?

Joel kertoo elämässään olleen tärkeitä henkilöitä, joita hän on pitänyt esikuvinaan. Osa nauttii sellaisesta asemasta edelleen. Hän tiedostaa kuitenkin nykyisin, ettei halua kaikessa olla juuri samanlainen kuin nämä ihmiset. He ovat hänelle osoituksena käytännössä hyvistä toimintatavoista tai ihanteellisista luonteenpiirteistä, joita tavoitella.

Nuorena hän arvosti erityisesti muutamia miehiä ja isiä, jotka olivat kirkon jäseniä. He saivat hänet huomaamaan, että evankeliumin mukaan eläminen tekee onnelliseksi, vaikkei se poistakaan elämästä kaikkia haasteita. Sen näkeminen sai hänet haluamaan itsekin elää evankeliumin opetusten mukaan vahvemmin, mutta toisaalta nuorena se liittyi myös epäterveeseen tapaan vertailla itseään muihin. 

”Omana itsenä oleminen on ollut tosi vaikeaa minulle. Olen ihaillut aina sitä, mitä muut olivat. Kun olin oma itseni tuntui, että menetin vain asioita. Aina vaan. Yritin tai halusin olla kuin muut, halusin olla samanalainen. Mitä enemmän yritin sitä, sen enemmän tuntui, että tää ei oo ihan minä, eikä sen näin pitäis mennä.”

Sitten jotain tapahtui ja Joel muutti ajattelutapaansa. Hänestä ei vielä tuolloin tuntunut, että voisi ajatella omia ominaisuuksiaan vahvuuksina ja nähdä itsensä positiivisesti. Mutta hän päästi irti tavoitteesta olla kuin toiset ja huomasi olevansa onnellisempi omana itsenään. Tämä oli hänelle käännekohtana elämässä.

Millainen tilanne pelien kanssa on tällä hetkellä?

Tällä hetkellä Joel ei koe peliriippuvuutta. Tärkeimpinä eroina hänen mukaansa ovat hallinnantunne, ymmärrys siitä, ettei pelien maailma koskaan voi korvata todellista ja kyky lopettaa pelaaminen silloin, kun haluaa.

”Se maailma on aina kuitenkin epätäydellinen ja epärealistinen.”

Hän kertoo yksinkertaisten suunnittelukeinojen ja ajan seuraamisen olevan hyviä keinoja pelaamisen hallintaan tällä hetkellä. Hänestä on tärkeää, että hän tuntee itsensä nykyisin paremmin ja tiedostaa, mitä hakee pelaamiselta ja pystyy arvioimaan, onko se terveellistä.

Tämän kehittämisessä suurena apuna on ollut se, että Hän on oppinut omista rajoistaan ja hallitsemaan toimintaansa Herran avulla. Tietoisuus omasta potentiaalista ja todellisen maailman tarjoamista mahdollisuuksista, joihin pelit eivät koskaan yllä, ovat tärkeitä erityisesti silloin kun fyysinen maailma käy ahdistavaksi ja sen ankeutta olisi helppo paeta. Yksi on ylitse muiden, kun pohditaan todellisessa maailmassa kiinni pitäviä asioita:

”Henkilökohtainen suhde Taivaalliseen Isään. Se on hauskaa, jännittävää ja oikein. Lähetystyössä opin eniten, että Herralla on huumorintajua. – – Hän nauraa kanssani.”

Mitä haluaisit sanoa riippuvuuden kanssa kamppailevalle tai hänen läheiselleen?

Joel näkee, että aiheutamme riippuvuudet omalla toiminnallamme. Hänestä on tärkeä, että kokemuksesta oppii ja löytää asioita, joita voi käyttää jatkossa hyväkseen.

Läheiset ovat Joelin mielestä erittäin tärkeässä asemassa. Hänestä erityisesti lasten kanssa vanhempien olisi tarpeen pyrkiä ymmärtämään syitä, jotka ovat pelaamisen taustalla. Pelkästä pelaamisen rajoittamisesta ei ole apua varsinaisiin ongelmiin.

Lisäksi läheisillä on olennainen asema siinä, että he voivat osoittaa tukea ja uskoa riippuvuuden kanssa kamppailevan kykyyn päästä eroon haasteista. He voivat nostaa esille hänen onnistumistaan muissa asioissa. Hän kertoo olevansa siinä onnellisessa asemassa, että ympäriltä löytyi myös tukihenkilöitä, joiden hän uskoo Jumalan lähettäneen elämäänsä.

”On tärkeää, että on ihmisiä ympärillä, jotka eivät tuomitse. Jotka osaavat kuunnella, kun on hätä ja tarve. Erään henkilön apu oli erityisen tärkeä päästäkseni pois riippuvuudesta, saadakseni henkistä, sisäistä voimaa ja luottamusta.”

Yksi tärkeä seikka riippuvuuden kanssa kamppailussa on se, miten merkittävä osa elämää siitä on henkilölle tullut. Sen voittaminen voi jättää elämään tyhjän aukon. Tämä on tärkeää huomioida. Joel korostaa oppineensa, ettei jotain asioita voi vain lopettaa. Itselleen merkityksellisten ja aikaavievien asioiden tilalle on löydettävä jotain yhtä tärkeää ja vaikuttavaa korvaamaan niiden jättämä aukko.

Joel on halunnut jakaa oman kokemuksensa, jotta siitä voisi olla apua ja toivoa myös muille. Hän on varma siitä, että riippuvuuden voi voittaa. Jumalan avulla niistä vapautuminen on helpompaa kuin omin voimin.

”Riippuvuudesta vapautuminen on mahdollista ja eniten mahdollisuuksia on Herran kanssa. Syy sille, miksi Herran kanssa mahdollisuudet on suuremmat kuin yksin on se, – – että itse et tunne itseäsi niin hyvin kuin Hän. Hän on rakastava, ei pelkästään kaikkitietävä. Koska hän rakastaa, hän tulee kertomaan sinulle, miksi hän rakastaa sinua ja mitä hän rakastaa sinussa. Ja hän tekee tämän, mutta antaa pallon meille. Silloin koemme kehitystä ja saamme onnistumisen tunteita oman työskentelymme tuloksena. Ja vaikka aina tiedämme, että Herra oli mukana ja Hän piti kädestä, niin itse olemme kuitenkin saaneet aikaan muutoksen käytöksessä tai ajattelumaailmassa. Siitä saa onnistumisen tunteen, josta päästään eteenpäin muihin onnistumisen tunteisiin.”

The post Kuinka evankeliumi voi auttaa peliriippuvuuden kanssa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta voimme oppia joitakin asioita Darth Vaderilta, Kylo Renniltä ja muilta henkilöitä “Tähtien sodan” universumissa siitä rohkeudesta, jota vaaditan eri tien valitsemiseen, vakaumuksen saamiseen siitä, että emme ole livenneet liian kauas ja siitä voimasta, joka tulee toisen ihmisen hyvyyteen uskomisesta. Sen sijaan että juhlistamme kostoa ja suosiota, voimme oppia omaksumaan muutoksen voiman. Sallikaa minun selittää.

Mitä parannus on?

Parannus “Tähtien sota” -saagassa (paremman sanan puutteessa) on usein dramaattinen ja sitä seuraa kuolema – ainakin Darth Vaderin ja Kylo Renin tapauksessa. Mutta heidän sydämenmuutoksensa ei tapahtunut silmänräpäyksessä taistelun tuoksinassa, vaan aikaisemmat tapahtumat olivat saaneet heidät miettimään elämäänsä. Samoin käy usein meille. Vain harvoin tapahtuu yksittäisiä ahaa-hetkiä, jolloin sydämemme muuttuu. Useimmiten se on hienovarainen ja toistuva ymmärrys muutoksen tarpeesta. Nuorten voimaksi -ohjekirjassa sanotaan:

“Parannus on muutakin kuin pelkästään väärien tekojen tunnustamista. Se on mielen ja sydämen muutos. Siihen sisältyy kääntyminen pois synnistä ja kääntyminen Jumalan puoleen anteeksiannon saamiseksi. Siihen kannustavat rakkaus Jumalaa kohtaan ja vilpitön halu olla kuuliainen Hänen käskyilleen.”

Ja se alkaa muutoksen tarpeen huomaamisesta. Se voi olla syyllisyyden tunne, kehotus tai rakastava huomautus joltain toiselta henkilöltä. Luonteenomaista tälle huomaamiselle on sen hyväksyminen, että nämä käskyt tulevat Jumalalta. Ja se on nykymaailmassa usein vaikeaa.

Jumalan käskyt

Pyhistä kirjoituksista voimme lukea yhä uudelleen, kuinka ihmiset valitsevat pahuuden. Parhaimmillaan he jättävät huomiotta profeettojen kehotukset parannuksen tekoon ja pahimmillaan he karkottavat ja tappavat Herran palvelijoita. Vanhin D. Todd Christoffersson selitti:

“…parannuksen sanoma ole useinkaan tervetullut. Jotkut väittävät, että jos Jumala on olemassa, Hän ei aseta meille mitään todellisia vaatimuksia (ks. Alma 18:5). Toiset väittävät, että rakastava Jumala antaa anteeksi kaikki synnit pelkästään tunnustamisen ehdolla, tai jos synnistä on todella olemassa jokin rangaistus, ”Jumala antaa meille muutaman raipaniskun, ja lopulta meidät pelastetaan Jumalan valtakuntaan” (2. Nefi 28:8). Toiset kieltävät Korihorin lailla Kristuksen ja kaiken sellaisen kuin synnin olemassaolon. Heidän oppinsa on, että arvot, normit ja jopa totuus ovat kaikki suhteellisia. Niinpä sitä, mitä ihminen sitten pitääkin oikeana itselleen, eivät muut voi tuomita vääräksi tai synnilliseksi.”

Kuten Vanhin Christoffersson huomauttaa, nämä filosofiat tuntuvat pintapuolisesti houkuttelevilta, koska ne antavat meille luvan tehdä mitä haluamme ilman huolta seurauksista. Mutta Jumala ei antanut meille päähänpistoihinsa perustuvia käskyjä. Hän antoi meille käskyjä, koska Hän tiesi että kuuliaisuus niitä kohtaan auttaisi meitä löytämään onnen. Ei ohimenevää onnea, vaan iankaikkista.

Pimeän puolen “viekoittelema”

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan että kaikessa täytyy olla vastakohtaisuutta. Valoa ja pimeyttä. Makeaa ja karvasta. Onnea ja surua. OIkeaa ja väärää. Ilman vastakohtaisuutta ei olisi valinnan mahdollisuutta. Ja juuri siksi tulimme maan päälle: oppiaksemme seuraamaan Jumalan suunnitelmaa. Ilman houkutuksia ja syntiä, oikeaa ja väärää, ei olisi koetta. Kokeen läpäisemiseen tarvitaan tietoa. Eräs kuvailevimmista lauseista “Tähtien sota” -elokuvassa on, kun Obi-Wan Kenobi kertoo Luke Skywalkerille, että pimeän puolen voima viekoitteli hänen isänsä. Merriam-Websterin sanakirja määrittelee sanan viekoitella seuraavasti:

: houkuttelemista tottelemattomuuteen tai epälojaalisuuteen.

: eksyttämistä yleensä suostuttelemalla tai väärillä lupauksilla.

Anakin Skywalkerille oli opetettu, miten käyttää Voimaa hyvän tekemiseen. Mutta hän harhautui rakastuessaan Padméen ja pelätessään menettävänsä hänet. Ylikansleri Palpatine käytti hyväkseen noita tunteita viekoitellakseen Anakinin Pimeälle puolelle tyhjillä lupauksilla. Valintojensa seurauksena Anakin menetti kaiken rakastamansa. Vanhin Christoffersson sanoi:

“Ilman parannusta ei elämässä tapahdu todellista edistymistä tai kohenemista. Uskotteleminen, ettei syntiä ole, ei vähennä sen taakkaa tai tuskaa. Synnin aiheuttama kärsimys ei itsessään muuta mitään paremmaksi. Vain parannus johtaa paremman elämän aurinkoisille ylängöille.”

Saatana tietää tämän ja pyrkii harhauttamaan meitä, jotta emme tekisi parannusta. Joskus hän jopa saa meidät tuntemaan että meidän on liian myöhäistä tehdä parannusta, että olemme jo eksyneet liian kauas. Presidentti Henry B. Eyring opetti:

“Saatana halua meidän olevan yhtä onnettomia kuin hän itse on. Ja hän tietää, että me voimme saavuttaa todellisen onnen vain jos meidät pestään puhtaiksi uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen tekemällä syvää ja jatkuvaa parannusta…” (“Do not Delay”, lokakuu 1999).

Parannus Kristuksen sovituksen kautta

Parannus on mahdollinen Jeesuksen Kristuksen ja Hänen äärettömän uhrauksensa ansiosta meidän hyväksemme. Vanhin Christoffersson opetti:

“Parannus on mahdollinen vaihtoehto vain Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Juuri Hänen ääretön uhrinsa ”saa aikaan keinon, jolla ihmiset voivat saada parannukseen johtavan uskon” (Alma 34:15). Parannus on välttämätön ehto, ja Kristuksen armo on voima, jolla ”armo voi tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset” (Alma 34:16).”

Parannus vaatii uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, syntiemme myöntämisen ja surun tuntemisen niiden takia, hyvityksen niille, joita kohtaan olemme tehneet väärin ja synnin hylkäämisen. Mutta Vanhin Christoffersson varoittaa:

“Yritykset laatia luettelo parannuksen eri vaiheista voivat olla hyödyksi joillekuille, mutta se voi myös johtaa mekaaniseen rasti ruutuun -menettelytapaan, johon ei liity todellista halua tai muutosta. Todellinen parannus ei ole pinnallista.”

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan että ne, jotka tekevät todellisen parannuksen,tunnustavat ja hylkäävät syntinsä (OL 58:43).

Todellinen parannus auttaa meitä pehmentämään sydämemme, näkemään hyvää toisissa ja myös näkemään ihmiset sellaisina, kuin Vapahtaja näkee heidät: rakastaen ja myötätuntoisesti. Padmé ja Luke näkivät hyvää Anakin Skywalkerista, joka piileksi Darth Vaderin pahuuden syvyyksissä. Han Solo, Prinsessa Leia ja Rey näkivät Ben Solon hyvyyden Kylo Rennin pahojen tekojen läpi. Eivätkä he koskaan lakanneet toivomasta, että hyvä voittaisi. Kun Darth Vader ja Kylo Ren tekivät päätöksen taistella pahaa vastaan, heidän läheisensä riemuitsivat muutoksesta. He antoivat anteeksi menneen ja ottivat vastaan tulevan. Meidän täytyy tehdä samoin. Vanhin Dieter F. Uchtdorf sanoi:

“Kristuksen puhdas rakkaus voi poistaa silmistämme kaunan ja vihan suomut, mikä sallii meidän nähdä toiset sillä tavalla kuin taivaallinen Isä näkee meidät: vajavaisina ja epätäydellisinä kuolevaisina, joiden mahdollisuudet ja arvo ovat paljon suurempia kuin kykenemme kuvittelemaan. Koska Jumala rakastaa meitä niin paljon, meidänkin täytyy rakastaa toisiamme ja antaa toisillemme anteeksi.”

Ainakin nämä asiat voimme oppia “Tähtien sota” -elokuvista: et koskaan voi tietää, kuka löytää rohkeuden muuttaa tapojaan ja omaksumaan Voiman valoisan puolen ja ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa uudella polulla. Vanhin Uchtdorf sanoi:

“Muistakaa, taivas on täynnä niitä, joita yhdistää tämä asia: He ovat saaneet anteeksi. Ja he antavat anteeksi.”

Molemmat vaativat meiltä parannuksen tekoa — ja sen, että annamme toisille mahdollisuuden tehdä samoin. “Tähtien sota” osoittaa, että kumpikin on mahdollista.

Mitä mahdollisuus tehdä parannus merkitsee sinulle?

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Lisa Montague ja se on julkaistu thirdhour.org – sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#1f618d”]

The post Parannus, sovitus ja kaukainen galaksi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jeesus itse kastettiin Jordanissa hänen julkisen palvelutyönsä alussa. Johannes esteli häntä, koska tiesi hänen olevan synnitön. Mutta Jeesus pyysi Johannesta suorittamaan kasteen, jotta kaikki vanhurskaus tulisi täytetyksi. Hän opetti, että kaste on yksi vaatimuksista Jumalan valtakuntaan liittymiseksi. Se on käsky ja hän noudatti sitä, samoin kuin kaikkia muita. Samalla hän näytti meille esimerkin siitä, mitä meidän tulisi tehdä.

Mitä kaste merkitsee?

Kasteessa teemme liiton Taivaallisen Isän kanssa. Liitto tarkoittaa evankeliumissa kaksisuuntaista sopimusta, johon osapuolet sitoutuvat toimituksen eli jonkinlaisen säädetyn seremonian kautta. Jumala laatii sopimuksen ehdot ja seremonian, jonka avulla se solmitaan.

Kaste on liitto, jossa yksinkertaisimmillaan me lupaamme seurata Kristusta ja pitää Hänen käskynsä. Jumala lupaa meille Pyhän Hengen lahjan ja iankaikkisen elämän. Pyhän Hengen lahja tarkoittaa, että kun teemme parhaamme pitääksemme omat lupauksemme Pyhä Henki on kanssamme aina auttamassa, opettamassa ja suojelemassa meitä.

Yksityiskohtaisemmin kasteen liiton lupaukset pitävät sisällään oheiset asiat. Kasteessa me lupaamme:

Kuka voi mennä kasteelle?

Pienet lapset eivät tarvitse kastetta, koska heidät Kristus on lunastanut. Hän opettaa, että kastettavan henkilön tulee kyetä erottamaan oikea ja väärä, valitsemaan itse liiton solmiminen ja ymmärtää kasteessa tekemänsä lupaukset. Pienten lasten tavoin henkilöt, jotka esimerkiksi vamman vuoksi eivät ole kykeneviä erottamaan oikeaa ja väärää, eivät tarvitse kastetta.

Myöhempien aikojen ilmoituksen kautta Jumala on opettanut, että kahdeksan vuoden iässä lapsi on tarpeeksi vanha menemään kasteelle ja ”vastuullisessa iässä” Herran edessä (OL 18:42; OL 68:27). Se tarkoittaa, että tuon iän jälkeen jokainen meistä ymmärtää tarpeeksi erottaakseen oikean ja väärän, on vastuussa valinnoistaan ja tarvitsee uskoa Kristukseen, parannusta ja kastetta.

Kastettavan henkilön täytyy tietenkin olla myös itse halukas vastaanottamaan kaste, sitoutumaan siinä tehtäviin lupauksiin ja valmistautunut niiden pitämiseen.

Mitä tapahtuu ennen kastetta?

Kaste on askel matkallamme takaisin Jumalan luokse. Sitä edeltävät usko ja parannus. Uskon vahvistamiseksi henkilö oppii Kristuksesta, Jumalan suunnitelmasta meitä varten ja Kristuksen kirkon toiminnasta nykyään.

Uskossa Kristukseen keskeisessä osassa on ymmärtää kuka Kristus on ja mitä Hän on tehnyt puolestamme. Kristuksen kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta kutsutaan yhdessä sovitukseksi. Oppiessaan Kristuksesta ja seuratessaan Hänen opetuksiaan käytännössä henkilö voi tuntea sovituksen voiman elämässään ja varmistua siitä, että Jeesus on hänen Vapahtajansa.

Kasteelle valmistautuvan on tärkeä tietää, että Jeesus on antanut valtuuden kastaa nykyaikana ja johtaa kirkkoa profeetan kautta tänä päivänä. Hän voi tulla tuntemaan tämän lukemalla Mormonin kirjaa ja kysymällä Taivaalliselta Isältä onko se totta. Tätä omakohtaista varmuutta evankeliumin palautuksesta ja Mormonin kirjan todenperäisyydestä kutsutaan todistukseksi.

Valmistautuakseen kastetta varten henkilön täytyy sitoutua elämään Kristuksen opetusten mukaan. Parannus tarkoittaa, että hän tekee elämässään muutoksia elääkseen käskyjen mukaan ennen kastetta ja sen jälkeen.

Jos lapsi on kasvanut kirkossa hänen vanhempansa huolehtivat ensisijaisesti hänen opettamisestaan ja siitä, että hän ymmärtää valintansa ikätasoisesti. Jos henkilö ei ole osa jäsenperhettä lähetyssaarnaajat opettavat häntä perusasioista, joita hänen tulee tietää ja auttavat häntä kasvattamaan uskoa sekä tekemään parannusta ennen kastetta.

Miten kastetaan?

Kristuksen esimerkki osoitti kastamistavaksi veteen upottamisen. Se pitää sisällään monia symboleja. Kun kaste suoritetaan upottamalla henkilö kokonaan veden alle ja nostamalla hänet jälleen ylös, se on vertauskuvana uuden elämän aloittamisesta. Hautaudumme veteen ja jätämme synnit taaksemme, nousemme ylös puhtaiksi pestyinä. Pyhissä kirjoituksissa kasteesta puhutaan myös ahtaana porttina, josta henkilön on käytävä sisään päästäkseen Jumalan valtakuntaan.

Syy kasteen suorittamiseen upottamalla ei kuitenkaan ole symboleissa. Sen sijaan Kristus on ohjeistanut, että kaste tulee suorittaa tällä tavoin. Hän kertoi henkilöille, joille antoi valtuuden kastaa:

”Jumalan kutsuman henkilön, jolla on Jeesukselta Kristukselta valtuus kastaa, tulee mennä alas veteen henkilön kanssa, joka on tullut kastettavaksi, ja hänen tulee sanoa kutsuen häntä nimeltä: Jeesuksen Kristuksen antamalla valtuudella kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Sitten hänen tulee upottaa hänet veteen ja tulla sitten pois vedestä.” (OL 20:73-74)

Tämä on tapa, jonka Jeesus opetti ja josta Hän näytti esimerkin.

Kuka voi kastaa?

Solmiakseen liiton toisen ihmisen ja Jumalan välillä henkilöllä täytyy olla Jumalalta lupa toimintaansa. Pappeus on Jumalan valtuus ja voima maan päällä, jonka hän on antanut kasteiden ja muiden toimitusten suorittamiseen. Jumala antoi tämän valtuuden nykyaikana profeetalle sellaisten henkilöiden kautta, jotka sitä viimeksi pitivät hallussaan maan päällä. Johannes Kastaja ilmestyi ylösnousseena henkilönä profeetta Joseph Smithille ja antoi hänelle oikeuden kastaa.

Jumala on luvannut tämän oikeuden annettavaksi jokaiselle kelvolliselle miehelle Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Yleensä pojat saavat 16 vuoden iässä pappeuden, joka oikeuttaa heidät palvelemaan toisia kastamalla. Toimituksen suorittamiseen heillä täytyy kuitenkin olla lupa myös alueellaan pappeuden käyttämistä johtavalta mieheltä eli  seurakunnanjohtajalta tai piispalta.

Mikä on kastepuhuttelu?

Ennen kastetta henkilölle pidetään kastepuhuttelu. Se tarkoittaa, että hänellä on tilaisuus keskustella uskostaan Jeesusta edustavan henkilön kanssa. Kastepuhuttelussa varmistetaan, että henkilö ymmärtää tarvittavat perusasiat ja on valmis noudattamaan Kristuksen opetuksia.

Kastepuhuttelu sisältää sarjan kysymyksiä, joiden aiheina ovat usko Jumaluuden jäseniin, Kristuksen sovitukseen, evankeliumin ja pappeuden palautukseen, sekä Jumalan ohjaukseen profeetan kautta nykyaikana. Lisäksi jos henkilö on tehnyt aiemmin elämässään vakavia syntejä hänellä on mahdollisuus tunnustaa ne ja varmistaa tehneensä tarvittavan parannuksen, jotta voi jättää ne taakseen.

Jos kasteelle on menossa jäsenperheessä kasvanut lapsi hänen kanssaan keskustelee piispa tai seurakunnajohtaja. Sellaisten henkilöiden kanssa, joita lähetyssaarnaajat ovat auttaneet valmistautumaan kastetta varten keskustelee erikseen tähän tehtävään valtuutettu lähetyssaarnaaja.

Missä kaste voidaan suorittaa?

Kastaja kastaa henkilön upottamalla hänet täysin veden alle ja nostamalla jälleen ylös. Molempien on kyettävä seisomaan vedessä toimituksen aikana, eli vesialtaan tai -alueen on oltava riittävän suuri tarkoitukseen. Useimmissa seurakuntakeskuksissa on olemassa oma kasteallas kastetoimituksia varten.

Jos kasteallasta ei ole tarjolla kaste voidaan suorittaa missä tahansa muussa altaassa tai luonnon vesialueessa. Kaste voi siis tapahtua järvessä, joessa tai meressä. Palju, uima-allas tai vastaava tarpeeksi syvä allas käy myös kastamiseen.

Mitä tapahtuu kasteen jälkeen?

Kasteen jälkeen henkilölle annetaan Pyhän Hengen lahja. Yleensä tämä tapahtuu seuraavana sunnuntaina kirkon kokousten yhteydessä. Pyhän Hengen lahjan antamiseksi henkilöt, joilla on pappeus asettavat kätensä kastetun henkilön päälle ja antavat hänelle erityisen siunauksen. Siinä henkilöä kutsutaan ottamaan vastaan Pyhä Henki ja Jumala puhuu hänelle henkilökohtaisesti siunauksen antajan kautta.

Tällöin myös seurakunta osoittaa tukensa uudelle jäsenelle ja toivottaa hänet virallisesti tervetulleeksi, kun seurakunnanjohtaja tai piispa esittelee henkilön seurakunnalle. Jos kyseessä on kirkossa kasvanut lapsi Pyhän Hengen lahja saatetaan antaa suoraan kasteen jälkeen kastamispaikalla.

Tavallisesti juuri kasteelle mennyt henkilö jatkaa evankeliumista oppimista lähetyssaarnaajien kanssa. He käyvät läpi ja täsmentävät henkilön aikaisemmin saamaa opetusta. Juuri saamansa Pyhän Hengen lahjan avulla henkilöllä on mahdollisuus sisäistää Jeesuksen opetuksia syvällisemmin ja oppia lisää.

Usein kasteen jälkeen aikuinen henkilö saa jonkin tehtävän kirkossa, jonka kautta hän voi osallistua seurakunnan toimintaan ja käyttää Jumalan hänelle antamia lahjoja. Aikuiset miehet asetetaan yleensä pian kasteen jälkeen pappeuteen.

Miksi kaste suoritetaan vain kerran?

Kaste on erityinen tapahtuma, joka normaalisti tapahtuu elämässämme vain kerran. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kasteen jälkeen meidän odotettaisiin olevan täydellisiä. Teemme yhä virheitä. Jatkamme uskon osoittamista Kristukseen ja Hänen sovitukseensa. Teemme edelleen parannusta.

Emme mene kasteelle tietyin väliajoin uudelleen. Joka sunnuntai saamme uudistaa kasteessa tehdyn liiton sakramentin kautta (muissa kirkoissa usein ehtoolliseksi kutsuttu toimitus).

Sakramentti on samalla tavoin puhdistava toimitus kuin kaste, jos olemme pyrkineet viikon aikana osoittamaan uskoa Kristukseen ja tekemään parannusta synneistämme. Silloin voimme sakramentin aikana tuntea saavamme syntimme anteeksi ja Pyhän Hengen puhdistavan meidät. Sakramentti on meille mahdollisuus muistaa Kristusta. Siinä sitoudemme uudelleen kasteessa tekemiimme liittoihin.

Joskus harvoin henkilö saattaa valita erota kirkosta tai joissain äärimmäisessä tapauksessa hänet voidaan erottaa, jos hän tekee vakavia syntejä eikä ole halukas tekemään niistä parannusta. Tällaisissa tapauksissa henkilön täytyy mennä jälleen kasteelle solmiakseen uudelleen liiton Jumalan kanssa ja palatakseen seurakunnan jäseneksi.

Kaste pähkinänkuoressa

The post Kaste Jeesuksen esimerkin mukaan appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Miksi haluamme palvella lähetystyössä?

Meistä se on käsky. Uskomme, että yksi syy Jeesuksen tulemiseen maan päälle oli se, että Hän voisi opettaa evankeliumiaan. Hän kutsui meitä seuraamaan esimerkkiään kohdassa Matt. 28:19-20:

“19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Kaikki nuoret eivät mene lähetystyöhön. On olemassa monia tapoja kutsua ihmisiä Kristuksen luokse. Muodollinen lähetyssaarnaajaohjelma tulee kuitenkin aina olemaan osa kirkkoa auttamassa tämän kutsun toteuttamista.

Mitä annettavaa meillä on?

Meitä ei rohkaista jakamaan sanomaamme vain niille, jotka eivät vielä tunne Kristusta tai niille, jotka eivät käy kirkossamme. Meitä kehotetaan kutsumaan KAIKKIA ihmisiä Kristuksen luokse. Lähetyssaarnaajien tehtävänä on innoittaa, rakastaa ja opettaa kaikkia. Meille opetetaan jo hyvin pienestä pitäen, että jokainen ihminen maan päällä on Jumalan lapsi. Meitä kehotetaan rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiämme ja jakamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Kristuksen evankeliumi on ennen kaikkea rakkauden evankeliumi. Lähetyssaarnaajia kehotetaan yhä enemmän käyttämään aikaansa palvelemiseen. Perustavanlaatuisin (ja haastavin) osa Kristuksen sanomaa on toistemme rakastaminen. Lähetyssaarnaajat palvelevat. He ovat mukana yhteisön ponnisteluissa, he ovat raivaamassa luonnonkatastrofien tuhoja ja tiskaavat, he auttavat vanhustentaloissa, sairaaloissa ja kirjastoissa. Antakaa heidän palvella. Palvelkaa heidän kanssaan.

Jumala haluaa lastensa tuntevan Hänen rakkautensa ja olevan yhtä. Mikään muu ei saa sitä aikaan paremmin kuin toistemme palveleminen. Lähetyssaarnaajat yrittävät auttaa ihmisiä kaikin mahdollisin tavoin.

Franciscus Assisilainen sanoi: “Saarnatkaa evankeliumia, ja jos on tarpeen, käyttäkää sanoja.”

Lähetystyö on aika saarnata evankeliumia kaikin mahdollisin tavoin, joten se on ehdottomasti aika, jolloin tullee käyttää sanoja evankeliumin opettamiseen. Uskomme, että meillä on ainutlaatuinen sanoma jaettavanamme.

• Uskomme, että perheet voivat olla yhdessä ikuisesti. Jos uskot elämään kuoleman jälkeen, on mahdotonta kuvitella, että elämäämme ei kuuluisi ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä. Me uskomme, että Kristuksen uhrin kautta merkityksellisimmät ihmissuhteemme voivat jatkua ikuisesti, kun teemme erityiset toimitukset temppelissä. Emme ansaitse tätä siunausta menemällä temppeliin, vaan osoitamme siten nöyryytemme ja halukkuutemme hyväksyä Kristuksen tekemä tarjous. Temppelisinetöinti ei yhdistä meitä ainoastaan maanpäälliseen perheeseemme, vaan myös niihin sukulaisiin, jotka ovat jo kuolleet meitä ennen ja niihin, jotka tulevat meidän jälkeemme. Se ei ole niinkään vain yksi linkki, vaan suuri verkosto, joka yhdistää meidät perheeseemme ja ennen kaikkea Kristukseen. Kun teemme temppelityötä kuolleiden puolesta, jotka eivät tehneet näitä toimituksia itse, annamme heille toisen mahdollisuuden hyväksyä Kristuksen tarjouksen ikuisesta elämästä onnellisen perheen kanssa.

• Onnellisen perheen ihanne on kaunis ja voimallinen.  Sen saavuttamisen tarve ja halu on niin voimakas, että voi olla tuskallista kuulla, millainen ihanne on. Mikään perhe maan päällä ei pysty elämään ihanteellisesti. Ehkä perheenjäsen ei ole kanssasi tietoisen valinnan tai kuoleman takia. Ehkä ylitsepääsemättömät erimielisyysyydet tai pitkä välimatka tekee iankaikkisen perheen perustamisesta meille tuskallista.

• Suurin ihme, jonka Kristus tarjoaa on se, että Hän hyvittää minkä tahansa menetyksen elämässämme. En tiedä, miten se on mahdollista, mutta se on ihana ja kaunis asia toivoa. Tämä toivo tuo rauhaa ja lohtua tässä elämässä. Se on totuus, joka kannattaa jakaa!

• Me uskomme Raamattuun ja Mormonin kirjaan. Emme usko, että näissä kirjoissa on vastaus jokaiseen historialliseen tai tieteelliseen kysymykseen. Uskomme, että ne auttavat meitä tuntemaan Kristuksen ja tuntemaan Hänen rakkautensa meitä kohtaan. Monet ihmiset tuntevat Raamatun, joka todistaa Herran työstä Israelin lasten keskuudessa. Meillä on Mormonin kirja toisena todistuksena Kristuksesta. Se todistaa Kristuksen kanssakäymisestä pienen ihmisryhmän kanssa muinaisessa Amerikassa. Tämä toinen todistus auttaa meitä ymmärtämään Kristusta. Pyydämme ihmisiä lukemaan Mormonin kirjaa ja Raamattua rukoillen, jotta he voivat oppia tuntemaan Kristuksen paremmin. Pyhien kirjoitusten lukeminen antaa meille iankaikkista näkökulmaa ja toivoa. Toivo on hieno asia. Mormonin kirja on jakamisen arvoinen!

• Uskomme, että maan päällä on profeetta nykyäänkin. Vanhasta testamentista voimme lukea Jesajasta, Mooseksesta ja Eliasta. Uskomme, että Thomas S. Monson on Herran profeetta. (Presidentti Monsonin siirryttyä ajasta iankaikkisuuteen, profeettamme on nyt Russell M. Nelson). Lähetystyössä minulta kysyttiin usein, että jos uskomme nykyajan profeettaan, mitä hän on sanonut viime aikoina. Ihmiset odottavat yleensä kuulevansa jotain dramaattista ja jännittävää. Viime huhtikuussa (2015) Presidentti Monson sanoi: “me olemme mukana Herran Jeesuksen Kristuksen työssä. Olemme vastanneet Hänen kutsuunsa ja olemme Hänen asiallaan. Oppikaamme Hänestä. Seuratkaamme Hänen jalanjäljissään. Eläkäämme Hänen opetustensa mukaan. Kun niin teemme, me olemme valmiita mihin tahansa palvelutyöhön, johon Hän meidät kutsuu.” Mitä jos kaikki todella eläisivät tällä tavalla? Se on jakamisen arvoista!

Seuraavan kerran kun näet lähetyssaarnaajan, hän voi olla minun tyttäreni, sisarentyttäreni tai -poikani. Tuo joku on jonkun veli tai sisar, joka käyttää arvokasta aikaansa jakaakseen Jumalan rakkautta. He eivät ole täydellisiä, eivätkä korkeasti koulutettuja. Siksi lähetyssaarnaajat rohkaisevat teitä rukoilemaan! Pyydän, että pyrkisitte etsimään omat vastauksenne. Harkitkaa kuuntelemista. Harkitkaa rukoilemista. Antakaa lähetyssaarnaajien palvella teitä, tai palvelkaa heidän kanssaan. Miettikää, että nuoret ihmiset ovat halukkaita luopumaan perheistään, ystävistään ja kännyköistään sen takia, että he voivat rakastaa ja huolehtia niistä, joita he pitävät veljinään ja sisarinaan.

Miksi sinusta lähetystyön tekeminen on tärkeää? Millaisia siunauksia sinä olet saanut elämääsi lähetystyön kautta?

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Britt Kelly ja se on julkaistu ldsblogs.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Miksi teemme lähetystyötä? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jos tarkastelisimme lähemmin — eikä vain lehtien otsikoita — huomaisimme, että kaikki kirkkoon kuuluvat julkisuuden henkilöt ovat tehneet samankaltaisia päätöksiä, jotka määrittelevät heidän tiensä menestykseen ja muokkaavat heistä johtajia, esiintyjiä, ja Kristuksen todistajia, joita he nyt ovat. Heidän esimerkkinsä kautta voimme nähdä, että menestys ei ole niinkään tapahtuma vaan prosessi, valintojen kaava. Sellaisten valintojen, että niitä tehdessämme voimme saavuttaa myös henkilökohtaista menestystä.

Nöyryyden tien seuraaminen

Mitä yhteistä yllä mainituilla henkilöillä voisi olla?

Lindsey Stirling varttui vaatimattomissa olosuhteissa, mutta Mitt Romney kävi yksityiskoulua. Alex Boyén äiti jätti hänet, kun hän oli 11-vuotias, ja hän muistaa vaellelleensa Lontoon kaduilla kodittomana. Al Fox Carraway tapasi lähetyssaarnaajat ensimmäisen kerran vain sen vuoksi, että he toivat hänelle päivällistä, ja velvollisuudentunne vei hänet mennessään. Corbin Allred vietti puolet lapsuudestaan Hollywoodissa. Stephen Covey varttui mormonismin sydämessä, Salt Lake Cityssä, Utahissa.

Huolimatta tilanteidensa erilaisuudesta, kaikki nämä henkilöt tekivät valinnan seurata nöyryyden tietä. Romney, Allred, Covey ja Stirling kasvoivat Jumalaapelkäävissä kodeissa, joissa opetettiin ja sovellettiin nöyryyden periaatetta.

Mutta mitä jos nöyryyttä vahvistetaan menettämällä mahdollisuus saavuttaa tähteys, kuten Corbin Allredille kävi hänen päättäessään jättää viihdeteollisuus palvellakseen ihmisiä Australiassa? Allred myöntää, että hänen uransa ei ole palautunut siihen, mitä se oli hänen ollessaan nuori näyttelijä, mutta hänen valintansa ovat johtaneet menestykseen muilla elämän osa-alueilla.

“Mitä jos opit nöyryyttä niin, että sinua pilkataan TV-yleisön edessä?”

Lindsey Stirlingille sanottiin valtakunnallisessa televisio-ohjelmassa, että hänen kyvyilleen ei ollut markkinoita. Sen seurauksena hän vei taitoaan eri suuntaan. Nyt hänen YouTube-kanavansa osoittaa väitteen vääräksi. Forbes-mediatalo on listannut hänet viiden parhaan joukkoon YouTubella ansaitsevista.

Molemmat näistä kirkon jäsenistä ottivat vastaan sen, mitä eteen tuli ja jatkoivat eteenpäin. He hyväksyivät kritiikin nöyrinä, mikä piti heidän jalkansa maassa ja kykenevinä tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä niin, että ne olivat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.

Kun päätämme olla nöyriä, tunnustamme, että Jumala on todellakin Jumala. Silloin annamme Jumalan ohjata tietämme kohti onnea ja menestystä sekä henkilökohtaisella että maailmanlaajuisella tasolla.

Päätös saada aikaan muutosta maailmassa

Gandhi opetti meitä olemaan se muutos, jonka haluamme nähdä maailmassa. Mutta kun maailman väkiluku lähestyy 7 miljardia, miten voimme saada aikaan lommon remontin tarpeessa olevan “maailmanauton” konepeltiin? Romney, Boyé, Fox Carraway, Allred ja Stirling yrittävät — vaikka pienin keinoin! Avain muutoksena olemiseen on pitää kiinni siitä, kuka itse olet, siitä huolimatta, mitä maailma sanoo. Juuri näiden mormonijulkkisten henkilökohtaiset eroavuudet, jotka he tuovat esille, tekevät heistä menestyksekkäitä.

Al Fox Carraway — joka tunnetaan “tatuoituna mormonina” — kertoi äskettäin blogissaan, että hän ei koskaan kutsuisi itseään tuolla nimellä, ja pyysi, että muutkaan eivät tekisi niin. Kun hänen ei-konservatiiviset tatuointinsa keräsivät niin paljon huomiota hänen uudessa, konservatiivisessa elämässään, on mielenkiintoista, että hän torjui lempinimensä käyttämisen. Hänen perustelunsa kuitenkin osoittaa hänen halunsa saada muutosta aikaan maailmassa.

“Mielestäni siitä puhuminen, mitä ihossani on, on täysin epäoleellista siinä suhteessa, mitä nyt olen elämässäni ja mihin haluan keskittää pyrkimykseni — kuinka todellinen ja uskomaton evankeliumi on ja kuinka voimme elää sen mukaan.”

Al Fox Carraway pyrkii siirtämään huomion ihostaan evankeliumin hyvään sanomaan muuttaakseen maailmaa.

Mitt Romneylle sanottiin, että mormonista ei koskaan tulisi Yhdysvaltojen presidenttiä, mutta hän yritti silti. Tappionkin jälkeen hän on yhä merkittävä poliittinen johtaja. Hän on muuttanut elämiä ja hallitusta. Hän on sietänyt kansallista kritiikkiä ja pettymystä julkisesti.

“Mutta monet ihmiset näyttävät jättävän huomiotta sen tosiasian, että Romney on oma itsensä — aidosti onnellinen ihminen.”

Romneyn tarve hauskanpitoon alkoi jo nuoruudessa, kun hän käytti murrosikäisen energiaansa tehden kepposia koulukavereilleen. Väitetään myös, että hänet ja Ann pidätettiin, kun he laskivat golf-kentän mäkeä alas jäälohkareilla. Paljonkaan muutosta ei ole tapahtunut viimeisimmän todisteen perusteella. 68-vuotiaana Romney otti osaa nyrkkeilyotteluun kerätäkseen rahaa hyväntekeväisyyteen. Hän muuttaa maailmaa omana itsenään yksi nyrkkeilyottelu kerrallaan.

Alex Boyé levittää evankeliumin valoa ja rakkautta laulunlahjansa kautta. Mutta toisin kuin monet muusikot, Boyé päätti omaksua perintönsä ja käyttää kansallisuuttaan taiteensa korostamiseen. Boyé varttui puhuen englantia, joten hän epäröi nigerialaisen perintönsä liittämistä musiikkiinsa, koska hän ei ollut varma, kannattaisiko hänen afrikkalaistaa saundiaan. Hän kuitenkin muutti mielensä päättäessään tehdä cover-version Coldplay-yhtyeen kappaleesta The Piano Guys -ryhmän kanssa. Nyt kun hänen kappaleellaan “Peponi” on 39 miljoonaa katselukertaa YouTubessa, vaikuttaisi siltä, että Boyé laulaa eri sävelmää, ellei jopa eri kieltä.

Me, jotka emme ole julkisuuden henkilöitä, emme ehkä koskaan koe kansainvälistä menestystä. Meidän blogimme, puheemme, kirjoituksemme tai esityksemme eivät ehkä koskaan tavoita ketään. Mutta henkilökohtainen valomme ja luonteemme saattaa tavoittaa juuri sen yhden henkilön, joka tarvitsee Kristuksen evankeliumia. Kun teemme valinnan olla erilaisia, tuomme maailmaan jotain sellaista, mitä kukaan muu ei voi tuoda, kuten “julkkiksemme” tekevät, ja mekin voimme olla menestyviä mormoneja.

Sen ymmärtäminen, että epäonnistuminen ei ole koskaan lopullista

”Vastuumme on nousta keskinkertaisuudesta erinomaisuuteen, epäonnistumisesta saavutukseen. Tehtävämme on tulla parhaaksi omaksi itseksemme. Yksi Jumalan suurimmista lahjoista meille on se, että meillä on uudelleen yrittämisen ilo, sillä minkään epäonnistumisen ei tarvitse olla lopullinen.”

(Presidentti Thomas S. Monson, “Älä koskaan anna periksi”, syyskuu 1994.)

En ole koskaan hävinnyt presidentinvaaleja. Minua ei olla koskaan pilkattu TV-yleisön edessä. Minua ei olla koskaan häpäisty tai vieroksuttu ulkonäköni takia. Vanhempani eivät ole koskaan hylänneet minua. En ole koskaan menettänyt toimeentuloani. En ole koskaan kärsinyt vakavista fyysisistä ongelmista.

Annamme usein pienten esteiden estää meitä ponnistelemasta eteenpäin. Löydämme tekosyitä ratkaisujen sijaan. Kaikki näistä “mormonijulkkiksista” ovat tunteneet näiden tappioiden painon ja ovat päättäneet jatkaa eteenpäin joka tapauksessa.

Romney laittoi kymmeniä tuhansia dollareita kampanjaan, joka ei onnistunut.

Lindsey Stirling taisteli anoreksiaa vastaan.

Al Fox Carraway mietti vuosia, haluaisiko kukaan tiukkapipoinen mormonipoika koskaan olla hänen kanssaan. Hän kertoo kokemuksestaan:

“Siinä meni kauan ja se oli uskomattoman yksinäistä aikaa, ennen kuin kukaan harkitsi vievänsä minua treffeille, enimmäkseen siitä syystä, että pojat eivät päässeet yli ulkonäöstäni….Ikäiseni pojat etsivät temppelikelvollisia tyttöjä, enkä minä näyttänyt siltä, joten he eivät edes jutelleet kanssani….Näin millaisia tyttöjä pyydettiin ulos ja aloin pelätä, että koska en näyttänyt “täydelliseltä, en kasvanut vahvassa evankeliumikeskeisessä perheessä, enkä tiennyt, miten laittaa ruokaa tai ommella omat hameeni, minut tultaisiin aina jättämään huomiotta.”

Emmekö voi samastua tuohon tunteeseen? Saatana haluaa, että me kaikki tunnemme itsemme arvottomiksi, rumiksi ja kykenemättömiksi. Nämä valheet vain pidättävät meitä siitä, mikä jumalallinen kohtalomme Jumalan lapsina on. Kun jätämme nuo valheet ja epäonnistumiset omaan arvoonsa, edessämme on loputtomia mahdollisuuksia, ei vain tässä elämässä, vaan myös seuraavassa.

“Epäonnistumisista yli pääseminen vaatii aina päätöksen alkaa alusta.”

Pettymyksestä selviytyminen on prosessi. Se alkaa päätöksestä ottaa ensimmäinen askel, nousemalla asteen kohti uutta tavoitetta.

Monille yläkouluikäisille pojille urheilu on se, joka määrittelee sosiaalisen hyväksymisen. Joten kun Stephen R. Coveylla diagnosoitiin lonkan epifyseolyysi, reisiluun yläosan progressiivinen virheasento, joka aiheuttaa kipua lantiossa ja nivusissa, hänen on täytynyt tunteä suurta pettymystä. Tämä diagnoosi lopetti tehokkaasti Coveyn urheilu-uran. Covey päätti kuitenkin kiinnittää huomionsa muihin asioihin. Keskittymällä täysin opintoihin, hän suoritti lukion etuajassa. Jopa ilman sitä, minkä jotkut ajattelevat olevan parasta mahdollista johtajuuskoulutusta — urheiluun osallistuminen — Coveysta tuli yksi vaikutusvaltaisimmista johtajuuden opettajista. Covey päätti ottaa ensimmäisen askelen.

Kun päätämme hyväksyä epäonnistumisemme ja jatkaa silti eteenpäin, valitsemme menestyksen. Jos meillä on rohkeutta ottaa ensimmäinen askel, rakastava taivaallinen Isämme ohjaa askeleitamme.

Rakkauden valitseminen

Mitä rakkauden valitsemisella on tekemistä menestyksen kanssa? Maailma sanoo, että menestys = raha + valta. Eikö sen pitäisi tarkoittaa, että valitsemme työn ja koulutuksen? Ei “julkkistemme” mielestä.

Rakkauden valitseminen ei aina tarkoita perheen asettamista uran edelle, vaikka Covey priorisoikin aikansa ollaakseen kotona syntymä- ja pesäpallo-ottelupäivinä. Hän voitti Isyyspalkinnon vuonna 2003 National Fatherhood Initiative -järjestöltä. Coveyn perheen kunniansoituksessa tehokkaalle isälle hänen lapsensa sanovat hänestä, että hänen vaimonsa mielipiteellä oli enemmän merkitystä kuin kenenkään muun. Todellakin Stephen R. Covey valitsi rakkauden.

“Joskus rakkauden valitseminen kuitenkin tarkoittaa itsesi valitsemista.”

Stirlingille rakkauden valitseminen tarkoitti psykologisesti ja fyysisesti heikentävän sairauden, anoreksian, voittamista. ABCNewsin haastattelussa Stirling kertoi katsojille:

“Jos jättäisin taakseni valtavan osan elämääni kalvaneesta asiasta, jos jättäisin sen taakseni, olisiko minusta jäljellä mitään, millä olisi arvoa? Opin myös, että sitä oli ja että voin oppia rakastamaan itseäni sen perusteella, mikä oli todellista.”

Mutta se oli taistelu, kuten mielen sairauksien kohdalla aina on. Nyt Stirling kertoo tarinaansa itsensä rakastamisesta suositun YouTube-hitin, “Shatter Me”, välityksellä.

Stirling kommentoi tähänastisia epäonnistumisiaan ja kokemuksiaan seuraavasti: “Elämäsi suurin hetki on aina edessäsi.”

Corbin Allredin elämän suurin hetki oli myös aina hänen edessään. Allred oli synnynnäinen näyttelijä 12-vuotiaana joutuessaan valokeilaan ensimmäisen kerran. 19 vuoden ikä hiipi kuitenkin aina vain lähemmäksi, kuten myös hänen poistumisensa valkokankaalta. Allred teki suunnitelmansa tiettäväksi aikoessaan palvella Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajana. Hollywood ei uskonut häntä. Kun Allred avasi lähetystyökutsun Timantit-elokuvan lavasteissa, hänen työtoverinsa kuitenkin ymmärsivät tosiasian.  Kirk Douglas, näyttelijätoveri ja ystävä, kirjoitti hänelle myöhemmin ja sanoi, että vaikka Allred sai negatiivista palautetta päätöksestään, Douglas tiesi hänen valinneen oikein. Douglas jatkoi kirjoittamista Allredille lähetystyön aikana.

Corbinin piti tehdä valinta kahden hänelle rakkaan asian välillä, näyttelemisen ja Jumalan. Mutta Jumala ei koskaan hylkää niitä, jotka päättävät seurata Hänen tahtoaan. Allredin ura Hollywoodissa ei kuitenkaan syttynyt uudelleen hänen paluunsa jälkeen. Joskus vallalla on väärinkäsitys, että kun teemme Herran tahdon, meitä siunataan niillä asioilla, joita me haluamme. Allredin elämää on siunattu kuitenkin muilla menestyksekkäillä tavoilla. Hän jatkaa näyttelemistä samalla, kun pyrkii muihin tavoitteihinsa. Hänellä on kaunis perhe. Hän toivoo, että hänen suurimmat hetkensä ovat vielä edessäpäin.

“Elämässä tulee aikoja, jolloin meidän täytyy valita rakastamiemme asioiden välillä. Kehottaisin teitä aina valitsemaan Jumalan, koska hän ‘ohjaa teitämme’.”

Kuten Stirlingin kohdalla, itsensä rakastaminen on asia, joka meidän jokaisen täytyy päättää tehdä. Joillekin on täysin mahdotonta rakastaa henkilöä, jonka he näkevät peilissä. Mutta itsensä rakastaminen ei ole sama asia kuin narsismi;  oikeanlainen itsensä rakastaminen  on sitä, että hyväksyy sen, että Jumala loi sinut tarkoituksella ja että sinulla jumalallinen tehtävä suoritettavanasi. Jos ei pysty rakastamaan itseään, on hyvin vaikeaa todella rakastaa muita, ja rakkaus muuttaa maailmaa.

Mormonijulkkisten opas menestykseen

Loppujen lopuksi me itse päätämme, mitä menestys meille tarkoittaa. Niin jokainen mormonijulkkiksistammekin päätti. Halusimmepa olla menestyneitä pop-tähtiä, Forbesin listan vaikutusvaltaisia henkilöitä tai vain menestyksekkäitä opiskelijoita, otettavat askelet ja kehitettettävät luonteenpiirteet ovat silti samoja. Nöyryys, maailman muuttaminen pienin teoin, epäonnistumisen hyväksyminen ja rakkauden valitseminen auttavat meitä tulemaan ihmisiksi, joita haluamme nähdä peilistä.

Näiden piirteiden kehittäminen ei pelkästään tuo meille kaipaamaamme menestystä, vaan ne muovaavat meitä olemaan enemmän Kristuksen opetuslasten kaltaisia, joiden nöyrä tehtävä muuttaa maailmaa ei toteutunut hyväksymällä epäonnistuminen ja kuolema vaan vapahtamalla koko ihmiskunta rakkauden kautta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Quinn Robbins ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Totuus siitä, miten mormonijulkkikset menestyvät appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mistä sain sen?

Kerron ensin vähän taustoja. Vanhempani erosivat, kun olin hyvin nuori. Kun kasvoin vanhemmaksi, huomasin sanovani, että en koskaan halua mennä naimisiin. Terapeuttini auttoi minua ymmärtämään mistä se johtui: koska ainoa avioliitto, jonka todella tiesin, ei päättynyt hyvin.

Kun minulta kysyttiin avioliitosta, pystyin luettelemaan vain huonoja asioita. En nähnyt siinä mitään myönteistä. Silloinen poikaystäväni, (joka on nyt aviomieheni), auttoi minua kärsivällisesti ymmärtämään, että naimisissa oleminen on oikeastaan todella myönteinen asia. Siinä meni aikansa, mutta lopulta se tapahtui!

Kaikkia ongelmiani ei kuitenkaan oltu ratkaistu. Olin saanut hengellisen vahvistuksen, että minun tuli mennä naimiisiin tämän miehen kanssa, mutta en halunnut rynnätä avioliittoon. Minun täytyi olla varma, että olimme sopivat toisillemme. Mitä enemmän asiaa ajattelin, ymmärsin, että toisen tuntemiseen täydellisesti menisi elinikä.

Jatkoin puhumista terapeuttini kanssa asiasta ja hän antoi minulle tehtävälistan, jossa oli 12 aihetta/kysymystä. Hän sanoi, että poikaystäväni ja minun tuli täyttää se erikseen ja sitten voisimme keskustella vastauksista. Naiset ja herrat, tämä pelasti avioliittoni. Minun täytyy kertoa siitä teille.

Ohjeet

Listassa on paljon eri aiheita ja on helppoa lannistua kysymyksiin vastamisessa. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea kerralla! Yritä tehdä vaikka yksi kohta päivässä tai kaksi viikon aikana. On melkein mahdotonta tehdä tämä kerralla (erityisesti jos haluat olla perusteellinen).

Käytä aikaa jokaiseen osioon. Anna Hengen johdattaa keskustelujanne. Teitä johdatetaan puhumaan muistakin, kuin listassa olevista asioista. Se ei haittaa! Antakaa sen tapahtua.

On tärkeää, että vastaatte näihin kysymyksiin paperille erikseen. Kun olette kirjoittaneet ylös kaikki ajatuksenne, lukekaa vastaukset toisillenne. Jos vastauksenne ovat erilaisia, onneksi olkoon! Saatte harjoitella kompromissin tekemistä! Sitä taitoa tarvitaan koko avioliiton ajan, joten totutelkaa siihen.

Tämän harjoituksen tavoite on, että suhteenne kestää. Sen tarkoituksena on vahvistaa sitä, saada selville, oletteko sopivia toisillenne ja auttaa teitä valmistautumaan avioliittoanne varten. Olen niin kiitollinen, että miehelläni ja minulla oli mahdollisuus oppia nämä asiat toisistamme ennen naimisiinmenoamme. Joten, ilman pidempiä puheita, tässä ovat keskusteluaiheenne!

1. Raha

Kuinka paljon teet töitä? Entä kumppanisi? Kuinka hallitsette pankkitilejänne ja miten laskut maksetaan? Entä kymmenykset? Miten teette päätökset suuremmista ostoksista?

Raha-asioiden hoitamiseen avioliitossa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Syy, miksi se johtaa niin moniin ongelmiiin, on kommunikoinnin puute. En ole terapeutti, mutta uskon, että jos olette samaa mieltä raha-asioista, suhteenne kestää mitkä tahansa rahaongelmat, joita elämässä tulee eteen.

2. Lapset ja vanhemmuus

Haluatteko lapsia? Kuinka pian? Kuinka monta? Mikä on lähestymistapasi vanhemmuuteen? Kuka pitää kuria ja millaisia rangaistuksia käytetään?

Saattaa tuntua oudolta puhua tästä niin aikaisin. Ehkä ette ole vielä edes ajatelleet vanhemmuutta. Tämä asia on kuitenkin hyvin tärkeä. Käytä aikaa tämän ajattelemiseen ja keskustelkaa siitä perusteellisesti.

3. Päätösten tekeminen

Kuinka teette isot päätökset (asuinpaikka, työpaikat jne.)? Pienet päätökset (mitä elokuvaa mennä katsomaan, minne mennä syömään jne.)?

Tämä voi olla todella hankalaa. On vaikea tietää, miltä sinusta tuntuu, kun isoja päätöksiä on tehtävänä. Mieheni ja minä lupasimme pysyä lähellä Herraa, joten voisimme saada Hengen ohjausta päätöksentekotilanteissa.

4. Vuorovaikutus ja ristiriidat

Miten käsittelette erimielisyydet? Annatteko niille mieluummin aikaa vai puhutteko niistä? Onko hyvä mennä vuoteeseen vihaisena? Millainen vuorovaikutus riitelyssä on hyväksyttävää? Millainen ei ole hyväksyttävää?

Avioliitossa on aina ristiriitoja. Tärkeintä kuitenkin on, että yritätte käsitellä ne. Me kaikki käsittelemme ristiriitoja eri tavoilla ja se on hyväksyttävää! Minun ristiriitojen käsittelytyylini on muuttunut ajan myötä. Käykää läpi uudelleen tätä kysymystä kumppaninne kanssa silloin tällöin.

5. Seksi

Kuinka usein? Mikä sinusta tuntuu hyvältä? Kuka tekee aloitteen? Miten käsittelette tilanteen, jossa toinen teistä ei halua sitä?

Minulla oli paljon pelkoja seksin suhteen. Olin kauhuissani sen takia. Voitko kuvitella, miten kamala hääyö olisi ollut, jos mieheni ja minä emme olisi keskustelleen asiasta? Varmistakaa, että kumppaninne tietää odotuksenne ja ajatuksenne. Mielestäni tämä on yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista.

6. Elämäntapa

Tupakointi? Alkoholi? Muut huumeet? Liikunta? Harrastukset? Lemmikkieläimet?

Elämäntapanne eroavat toisistaan. Miten ne vaikuttavat suhteeseenne ja yhteiseen ajankäyttöönne? Kuinka tärkeitä ne ovat sinulle? Jotkut meistä noudattavat Viisauden sanaa vähän eri tavalla. Mitä sinä ajattelet näistä asioista?

7. Vapaa-aika

Millainen on tyypillinen perjantai-ilta? Lauantait? Kuinka paljon aikaa vietät omien ystäviesi kanssa (ilman kumppaniasi)?

Tämä on asia, joka muuttuu ajan ja olosuhteiden myötä. Palatkaa tähän silloin tällöin ja olkaa avoimia tunteistanne. Mieheni muutti kauas perheestään, eikä hänellä ollut yhtään ystäviä, kun menimme naimisiin. Meille oli tärkeää keskustella siitä, että hän tunsi itsensä yksinäiseksi, jos vietin paljon aikaa omien ystävieni kanssa.

8. Roolit avioliitossa

Kuka tekee mitäkin työtä, kotitöitä ja ruuanlaittoa? Mitä mieltä olete sukupuolirooleista ja siitä, mitä asioita on tärkeä saada tehdyksi kotona?

Minä esimerkiksi inhoan tiskaamista. Mieheni lupasi, että hän hoitaisi sen. Vastavuoroisesti minä lupasin, että siivoaisin wc:n, koska hän piti siitä vähiten. Tietenkin minun täytyy joskus tiskata, mutta teemme parhaamme. Pidämme huolta toisistamme!

9. Uskonto ja hengellisyys

Mikä merkitys uskonnolla on? Mihin toimintoihin osallistutte? Kuinka usein?

Saatat ajatella, että jos kuulutte samaan kirkkoon, tästä ei ole mitään keskusteltavaa. Se ei pidä paikkansa. Pidättekö kirkkovaatteet yllänne koko sunnuntaipäivän? Ovatko seurakunnan toiminnot tärkeitä sinulle? Millaisia elokuvia voi/ei voi katsoa? Kuinka usein maksatte kymmenykset? Älkää jättäkö tätä aihetta väliin.

10. Perheet

Kuinka paljon aikaa vietät oman perheesi kanssa? Puolisosi perheen kanssa? Keskusteletteko riidoista tai tärkeistä päätöksistä vanhempienne kanssa?

Perhesuhteet voivat olla hankalia. Tehkää työtä yhdessä ja puhukaa usein. Teidän tulisi olla aina ensiksi uskollisia puolisollenne. Me olemme päättäneet, emme emme koskaan sano mitään negatiivista toisesta hänen selkänsa takana. Perheemme pitäisi vain kuulla hyvä aioita puolisostamme! Tietenkin joissakin tilanteissa täytyy toimia toisin. Seuratkaa Hengen johdatusta.

11. Uskollisuus avioliitossa

Haittaako sinua, jos puolisosi puhuu vastakkaista sukupuolta olevien ystävien kanssa? Mitkä ovat rajat?

Tämä aihe on samankaltainen kuin aihe perhesuhteista. Mistä asioista voi puhua ystävien kanssa? Mistä aioista on parempi olla puhumatta? Selvittäkää, mitä mieltä teistä kumpikin on asiasta.

12. Avioero

Kuinka sitoutunut olet avioliittoon? Missä olosuhteissa harkitsisit avioeroa?

Me päätimme, että emme edes vitsailisi avioliitosta. Kuten mainitsin aikaisemmin, tulen eroperheestä. Haluan tehdä kaiken mahdollisen, että voin välttää tämän tilanteen tulevaisuudessa. Keskustelkaa ajatuksistanne asiasta.

Lopuksi

Joissakin osioissa mainitsin, että joitakin kysymyksiä olisi hyvä pohtia yhdessä myöhemminkin. Pitäkää tämä artikkeli käsillä! Mieheni ja minä käymme kaikki kysymykset läpi aina välillä. Elämä muuttuu nopeasti ja niin myös näkemyksemme.

Kun keskustelette näistä asioista, Pyhä Henki on hyvin tärkeällä sijalla. Hän auttaa teitä löytämään keskitien ja keskustelemaan kysymyksistä, joista ei ehkä ole edes mainittu tässä. Pitäkää mielenne avoimena!

Toivotan teille onnea tänä jännittävänä aikana! Elämä avioliitossa on parasta, erityisesti kun kommunikointi toimii ja teette työtä yhdessä. Toivon, että tämä lista auttaa sinua ja kumppaniasi. Pitäkää hauskaa!

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Brooklyn Gittins ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 12 asiaa keskusteltavaksi ennen avioliittoa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Lunastussuunnitelma

On vain muutamia asioita, joita tiedämme varmuudella aikaisemmasta olemassaolosta. Yksi asia jonka tiedämme on, että meillä oli vapaa tahtomme. Ennen kuin tulimme maan päälle, saimme valita seuraisimmeko taivaallisen Isän suunnitelmaa vai kapinoisimmeko Lusiferin kanssa. Kaikki maan päälle syntyneet hyväksyivät suunnitelman ja saivat lahjaksi fyysisen ruumiin. Pyhien kirjoitusten kohdan, Alma 13:3-9 perusteella tiedämme myös, että aikaisemmassa olemassaolossa joitakin ihmisiä asetettiin ennalta joihinkin virkoihin tai tehtäviin. Tiedämme esimerkiksi, että Melkisedekin pappeuden johtajia asetettiin ennalta aikaisemmassa olemassaolossa, mikä tarkoittaa sitä, että Jumala nimitti heidät täyttämään joitakin tehtäviä maanpäällisen elämänsä aikana.

Profeetta Joseph Smith sanoi:

“Jokainen ihminen, joka on kutsuttu palvelemaan maan asukkaita, asetettiin tätä tarkoitusta varten taivaan suuressa neuvonpidossa ennen kuin maailmaa olikaan. Otaksun, että minut asetettiin juuri tähän virkaan siinä suuressa neuvonpidossa.”

Tämä ennalta-asettamisen periaate ei koske ainoastaan miehiä, vaan myös naisia. Presidentti Spencer W. Kimball sanoi:

“Muistakaa, että maailmassa, jossa elimme ennen kuin tulimme tänne, uskollisille naisille annettiin tiettyjä tehtäviä, samalla kun uskolliset miehet asetettiin ennalta tiettyihin pappeustehtäviin. Vaikka emme nyt muistakaan yksityiskohtia, se ei muuta niiden asioiden suurenmoista todellisuutta, joihin kerran olemme suostuneet.”

Emme tiedä, kuinka paljon tiesimme henkilökohtaisista, maanpäällisistä matkoistamme tai olosuhteistamme tullessamme maan päälle. Näin ollen ei ole myöskään mitään kirjallista tietoa siitä, valitsimmeko vanhempiamme tai puolisoitamme ennen maan päälle tulemista.

Lapsuuden perhe

Varttuessani kuulin jatkuvasti vanhempieni vitsailevan: “Et voi valittaa siitä, miten kasvatamme sinut. Sinä halusit tulla tähän perheeseen!” Se, että lapset valitsivat vanhempansa aiemmassa olemassaolossa tuntui olevan yleistä tietoa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perheissä. En kylläkään ole löytänyt minkäänlaista oppia tai sanoja profeettoilta tukemaan tätä teoriaa.

Vaikka ajatus siitä, että valitsimme perheemme aikaisemmassa olemassaolossa saattaa tuoda lohtua joillekin ihmisille, joillekin vähemmän ihanteellisissa olosuhteissa kasvaneille ajatus voi olla haitallinen. Hyväksikäytetyt lapset tai puolisot vihaisivat uskomusta, että he ovat valinneet tilanteen, jossa he ovat. Entä naimattomat aikuiset? Tai naimisissa olevat parit, jotka eivät voi saada lapsia? Tarkoittaako se, että kukaan ei halunnut heitä vanhemmikseen? Kuinka vahingollista tällainen ajattelu onkaan niitä kohtaan, jotka ovat tällaisessa tilanteessa.

Valitsemasi perhe

No ehkä lapset eivät valinneet vanhempiaan, mutta entä jos puolisot valitsivat toisensa? Olen kuullut muutamien avioparien sanovan, että he saivat jonkinlaisen hengellisen vahvistuksen siitä, että he olivat luvanneet olla yhdessa maanpäällisen elämänsä aikana.

Jälleen kerran tämä ajatus voi tuoda lohtua joillekin, mutta voi olla myös hyvin vahingollinen toisille. Entä naimattomat aikuiset? Ihmiset, jotka eivät ole vielä menneet naimisiin tai jotka eivät mene naimisiin tämän elämän aikana? Jos uskomme, että me kaikki valitsimme puolisomme aikaisemmassa olemassaolossa, mitä se merkitsisi heille? Että heitä ei valittu? Joten ehkä ette ole valinneet puolisoitanne aikaisemmassa olemassaolossa.

Valitsimme taivaallisen Isän perheen

Selvästikin on olemassa muutamia ajatuksia siitä, valitsimmeko perheemme aikaisemmassa olemassaolossa vai emme. Ehkä on olemassa vastaus, josta voimme kaikki olla samaa mieltä.

Mitä jos väittäessämme valinneemme perheemme, viittaamme siihen, kun meidät on sinetöity taivaallisen Isämme perheeseen saatuamme temppelitoimitukset ja pidettyämme liitot. Voisiko se olla perheemme valitsemista? Voimme tuntea rauhaa tietäessämme, että meillä kaikilla on paikka Hänen perheessään, koska olemme kaikki Hänen lapsiaan.

Kun saamme temppelitoimituksemme ja pidämme liittomme, meidät sinetöidään taivaallisen Isän perheeseen iankaikkisesti. Pelkästään Kristuksen puolen valitseminen aikaisemmassa olemassaolossa ei vie meitä sinne.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Madi Wickham ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Valitsimmeko perheemme aikaisemmassa olemassaolossa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jälkeenpäin ajatellen, tuona kesänä uskoni kasvoi hitaasti, askel askeleelta.

Kun aloin lukea Mormonin kirjaa ensimmäistä kertaa, se ei ollut mikään erityisen uskomaton kokemus. En saanut äkillistä ilmoitusta lukiessani. Jotkut kohdat herättivät mielenkiintoni ja toivat minulle rauhaa. Alleviivasin kohdat, joissa viitattiin Kristukseen, koska Hän oli Vapahtajani ja löysin kohtia, jotka vaikuttivat minuun… mutta silti minulla oli paljon kysymyksiä. Vaikeita kysymyksiä.

“Sinulla täytyy olla uskoa”

Lähetyssaarnaajaparat. Aloin sopia tapaamisia, joihin osallistuin usein joidenkin läheisten ystävieni kanssa. Osa ongelmaa oli se, että luulin tietäväni kaiken. Minua kiinnosti nähdä, löytäisinkö totuuden tästä kirkosta, jota ystäväni rakastivat niin paljon, mutta minun oli vaikea antaa mielipiteideni muuttua. Esitin veljille ne vaikeat kysymykset.

Älkää ymmärtäkö väärin — on tärkeää kysyä kysymyksiä kirkossa. Syy siihen, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on olemassa on se, että Joseph Smith polvistui ja kysyi uskossa. Totuus, valo ja tieto syttyvät kysymyksistä ja hengellisestä mietiskelystä. Minä en kuitenkaan ollut tilanteessa, jossa olisin halunnut todella oppia. Menin tapaamisiin puolustuskannalla osoittaakseni, että nuo lähetyssaarnaajat olivat väärässä ja käännyttääkseni heidät omaan uskooni! En opiskellut neljää vuotta puhumista ja väittelemistä vain kuunnellakseni.

Kuten voitte kuvitella, tapaamiset eivät alkuun menneet kovin hyvin. Ne olivat kuin sotavyöhyke ja turhautuminen moukaroi seiniä joka kerta. Minusta tuntui, että lähetyssaarnaajien tehtävänä oli vastata kysymyksiini, emmekä edenneet ollenkaan! Esitin heille syytöksen, jonka olin huolellisesti suunnitellut mielessäni viikkoa aikaisemmin todistaakseni, että heidän kirkkonsa oli väärässä. Sitten kun he yrittivät vastata… hah! Olin jo suunnitellut myös vastaväitteeni ja kiersimme näin kehää tuntikausia. Kirjaimellisesti. Olin niin turhautunut, koska halusin uskoa tähän kauniiseen oppiin, jonka monet ystäväni olivat löytäneet. Halusin maistaa ja jakaa samaa valoa, joka heillä kaikilla tuntui olevan. Rakastin Kristusta niin paljon ja oli selvää, että tämä kirkko keskittyi Häneen! Mutta useimmat kysymyksiini saadut vastaukset tuntuivat riittämättömiltä — tai mikä pahempaa, lähetyssaarnaajat katsoivat minua silmiin ja sanoivat: “Sinulla täytyy olla uskoa.”

Ajattelin mielessäni, että onko tekosyyni se, että minulla ei ole kaikkia vastauksia.

Päätin kuunnella

Ja niin me jatkoimme — kunnes se päivä tuli. Se meni niin huonosti. Ääneni vapisi suuttumuksesta, silmäni olivat kyynelissä, rinnassa paloi ja ajattelin, että en pysty siihen. Tiesin, että minusta ei voisi tulla tämän kirkon jäsentä. Se sattui liikaa. Oli liian monia asioita, joita en ymmärtänyt, enkä saanut vastauksia vaikka kysyin kysymyksiäni sinnikkäästi.

Huoneen ilmapiiri oli niin kireä, että kukaan ei uskaltanut liikahtaakaan siinä pelossa, että räjähtäisin. Huoneen toiselta puolelta ystäväni katsoi minua pehmein silmin, uskaltaen keskeyttää hiljaisuuden ja sanoi nämä sanat:

“Lauren, minusta meidän pitäisi puhua niistä asioista, joita lähetyssaarnaajien on tarkoitus puhua. Lähetyssaarnaajat ovat täällä opettamassa sinulle erityisiä oppiaiheita, joita he ovat valmistaneet sinua varten. Minusta sinun pitäisi kuunnella heidän opetustaan ensin ja sitten voimme palata kysymyksiisi.”

Hänen kauniit sanansa toivat rauhan huoneeseen. Pamppaileva sydämeni hidastui ja tunsin lohtua hänen sanoistaan. Otin vastaan niiden tuoman lämmön ja myönnyin hänen pyyntöönsä.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun muistan todella tunteneeni Pyhän Hengen tässä kirkossa. Uskon, että menneisyydessäni olin kokenut hetkiä, jolloin olin saanut ohjausta, kehotuksia ja muita pieniä ihmeitä — mutta ystäväni sanat saivat aikaan ihanan tyyneyden sydämeeni. Rauha oli palautettu. Laskin miekkani ja kilpeni. Työnsin syrjään kaikki vastaväitteeni ja päätin kuunnella.

Pyhä Henki puhuu totuutta

Kristuksen ojennettuun käteen tarttuminen on vaikeaa, jos kätesi ovat täynnä aseita. Niinpä työnsin kysymykseni sivuun. Olen iankaikkisesti kiitollinen ystävistä, joita sain tuona kesänä. En usko, että ilman heitä olisin voinut painaa pääni, nielaista ylpeyteni ja antaa itseni nöyrtyä tarpeeksi kuullakseni.  Kuuntele Pyhän Hengen pehmeitä totuuden säikeitä, joita ei voida mitata, testata tai nähdä. Henki puhuu totuutta, jota voi tuntea vain silloin, kun kuuntelee tarkasti. Sen voi niin helposti hukuttaa, ajaa pois ja jättää huomiotta (erityisesti, jos olet kovaääninen tyttö, joka luulee olevansa aina oikeassa!) — joten kiitos ystäville, jotka sain tuona kesänä.

Nöyrtymällä löysin totuuden lähetyssaarnaajien opetuksista ja aloin ottaa askelia lähemmäs Kristuksen totuuden valoa.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Lauren Mckinnon ja se on julkaistu ldsblogs.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Nöyryyden merkitys Pyhän Hengen tuntemisessa appeared first on SeuraaKristusta.fi.