Käydessä läpi elämäni suurimpia tapahtumia mielessäni, mieleeni tuli oivallus että kaikki suurimmat tapahtumat ovat kaikki liittyneet uskooni ja uskonnollisiin kokemuksiini.

Minut adoptoitiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon kuuluvien vanhempien luokse. Äitini oli juuri täyttänyt 25 ja silloin oli ikäraja, että koska saa adoptoida, ikäraja oli 25. Synnyin kaksi kuukautta äitini syntymäpäivän jälkeen, olin juuri sopivasti ajoissa saapunut maan päälle. Minut adoptoitiin heti kolmen kuukauden iässä. Kun olin kahdeksan vuotias, minut kastettiin kirkon jäseneksi ja sain Pyhän Hengen lahjan.

Ensimmäiset kokemukset Hengen tuntemisen kanssa

Ensimmäisen kerran muistan tunteneeni Hengen erityisen vahvana, oli kun luin Seminaarissa, 14-vuotiaana Mormonin Kirjaa. Halusin tietää oliko se totta, niin kuin Moronissa sanotaan: Moroni 10: 4-5 ”Ja kun te nämä saatte, tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, Iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla,. 5. Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte saada tietää totuuden kaikesta.”

Rukous, jolla oli lähtemätön vaikutus

Kun olin lukenut Mormonin Kirjan, rukoilin ja sain vastaukseni. Ennen sitä hetkeä, minulla oli jo vahva tunne, hyvä tunne, että tämä on hyvä asia tehdä. Se on oikein, hyvä päätös. Jos en kysyisi, en voisi tietää. Uskoin siihen, että Taivaallinen Isä pitää lupauksensa, ja vastaa minulle. Joten rukoilin. Siihen meni vain hetki, että tunsin voimallisesti, että Mormonin Kirja on todellakin totta ja voin luottaa siihen tietoon elämäni loppuun saakka. En ole sen jälkeen epäillyt sitä. Joskus mietin asioita monelta näkökannalta, pohdin ja joskus olen epäillyt omaa kykyäni ymmärtää asioita oikein. Tämä asia on kuitenkin säilynyt sydämessäni. Sen takia käyn kirkossa joka sunnuntaina. Osallistun sakramenttiin, rukoilen päivittäin, uskon, toivon ja rakastan. Rakastan ennen kaikkea rakasta Taivaallista Isääni ja Jeesusta Kristusta. Heidän ansiota on, että olen saanut kasvaa kirkon hyvässä perheessä, olen saanut nähdä runsaasti hyviä päiviä.

Joskus kun pidän iltarukousta, mietin kaikkea, mistä olen kiitollinen. Sitten tulen välillä siihen lopputulokseen että olen kiitollinen ihan kaikesta. Koska jos ei olisi vaikeuksia, ei olisi myöskään auringonpaistetta. Olen kiitollinen, että voimme kaikki nauttia huomenna alkavasta yleiskonferenssista. Yritän valmistautua siihen.

Olen kiitollinen että minulla on evankeliumi elämässäni ja että voin seurata Kristusta ja pyrkiä noudattamaan Hänen käskyjään. Meidän elämämme tarkoitus on tulla Kristuksen kaltaisiksi. Kaikki mitä koemme ja teemme, johtavat sitä päämäärää kohti. Minulla on monta ihanaa ystävää täällä maan päällä jotka auttavat minua tuntemaan Kristuksen rakkautta, palvelemalla, auttamalla ja rakastamalla minua. Olen niin iloinen, että voin olla tämän kirkon jäsen.

-Cindarella Santonen

Tampereen 1. srk.

The post ”Olen niin iloinen, että voin olla tämän kirkon jäsen.” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kuinka kääntymyksesi alkoi?

Ensimmäinen kokemukseni tästä kirkosta oli se, kun olin 5-6 -vuotias ja lähetyssaarnaajat opettivat vanhempiani. He näyttivät kuvaa, jossa nuori mies oli polvillaan metsässä ja Taivaan Isä ja Jeesus kristus olivat miehen yläpuolella valkoisissa sädehtivissä vaatteissa. Tämä kuva piirtyi syvälle mieleeni ja sen jälkeen tiesin, että Taivaan Isä ja Jeesus Kristus ovat kaksi eri persoonaa eikä yksi henki niin kuin uskonnon opettaja koulussa opetti.

Vanhempani eivät olleet tässä vaiheessa valmiita vaihtamaan omaa uskontoaan ja asia unohtui. Lähetyssaarnaajat asuivat kuitenkin meidän silloista kotiamme niin lähellä ja tapasin heitä usein. Mormonimiehet olivat kivoja ja antoivat meille lapsille amerikkalaista karkkia ja purukumia ja menimme mielellämme kirkon kokouksiin, joita pidettiin samassa asunnossa, missä lähetyssaarnaajat asuivat. Perheeni muutti sitten eri puolelle kaupunkia emmekä kuulleet mormoneista moniin vuosiin mitään.

Mitkä asiat johtivat siihen, että päätit mennä kasteelle tai jatkaa kirkossa käymistä?

Kun olin 12-vuotias niin yhtenä iltana ovikellomme soi ja mormonimiehet kysyivät voivatko tulla kertomaan meille evankeliumista jotain. Äitini päästi heidät sisään ja he opettivat minua, äitiäni ja pikku veljeäni monia kertoja. Kävimme kirkon sunnuntaikokouksissa ja viikolla minä ja veljeni osallistuimme nuorten valistuskerhoon, joka näinä vuosina toimi nuorille. Isäni oli töissä Etelä-Suomessa ja paikalliset lähetyssaarnaajat löysivät hänet ja opettivat häntä siellä.

Millä tavoin sait tietää, että asiat, joita kirkossa opetetaan ovat totta?

Todistuksen sain katsottuani rainafilmin kirjastotalolla, joka kertoi Joseph Smithistä ja kultalevyistä, jotka oli käännetty Jumalan voiman avulla. Tiesin että se oli totta ja niin tuttua jotenkin. Olin aivan innoissaan ja luin Mormonin kirjan ahmimalla tosi lyhyessä ajassa, arvelisin että parin viikon sisällä. Ei minun tarvinnut kysyä Herraltamme onko tämä kaikki totta, sillä tiesin sen niin varmasti.

Äitini sai todistuksen hitaammin ja aikuisena ihmisenä hän kovasti epäröi kasteelle menemistä, kunnes menimme veljeni ja äitini kanssa kasteelle 1.4.1970. Isäni palasi kesällä kotiin ja hänet kastettiin Kemijoessa ja olin niin onnellinen kuin nuori tyttö voi olla. Perheeni eli todella onnellista aikaa, kun usko oli elämässämme. Vanhempani lukivat pyhiä kirjoituksia ja rukoilimme sekä vietimme aikaa perheenä retkillä ja luonnossa ja pidimme perheiltoja.

Elämäämme tuli kuitenkin vastustusta ja koettelemuksia ja isäni luopui kirkosta ja vanhempani erosivat, joka oli kova kokemus onnen vuosien jälkeen. Olin murrosiässä ja reagoin suuresti perheeni tilanteeseen ja äidin suruun. Kapinoin vanhemmilleni ja jäin epäaktiiviseksi, vaikka kaipasin suunnattomasti kirkkoon. Äitini kävi veljeni kanssa kirkossa ja minä palasin takaisin kirkkoon vasta aikuisiässä, kun minulla oli oma perhe.

Kääntyminen ei ollut yhtä helppoa kuin viattomana 12-vuotiaana, mutta todistus evankeliumista oli säilynyt voimakkaana ja se auttoi muuttamaan elämääni otolliseksi Herrallemme. Se teki onnellisemmaksi omaa ja perheeni elämää. Puolisoni oli ensin kauhuissaan ateistina palata takaisin kirkkoon, mutta hyvin pian hän huomasi hyvän muutoksen minussa. Olin hänen mielestään rakastavampi ja kärsivällisempi ja olin asettanut mieheni ja perheeni tärkeimmäksi asiaksi elämässäni. Mielestäni näin oli ollut aina, mutta hän huomasi erilaisen sitoutumiseni.

En uskonut, että ateistipuolisoni liittyisi koskaan kirkkoon, vaikka hän alkoi ensin käydä kaikissa kirkon juhlissa ja retkissä ym. vapaa-ajan toiminnoissa. Lopuksi mieheni alkoi käydä sunnuntain ensimmäisessä kokouksessa ja useiden vuosien jälkeen hän vihdoin meni kasteelle ja muutaman vuoden päästä meidät vihittiin iankaikkiseen avioliittoon.

Miksi valitset elää evankeliumin mukaan päivittäin?

Miksi kirkko on minulle tärkeä? Olen onnellisempi ja minulla on turvallinen olotila tässä häilyvässä maailmassa. Turvallisuutta tuo Taivaan Isän ja Vapahtajan rakkaus ja ymmärrys mistä olemme tulleet maan päälle ja miksi olemme täällä ja minne olemme matkalla. Ymmärrys Jeesuksen Kristuksen sovituksesta tuo turvallisuutta siihen, että voin uskoa siihen, että minulla heikkonakin on mahdollisuus mennä Taivaan Isän luo tämän elämän jälkeen. Tieto myös siitä, että perhesuhteet ovat iankaikkisia ja voimme kaikki olla yhdessä joskus Taivaan Isän ja Vapahtajan luona. Mormonin kirja yhdessä Raamatun kanssa luovat rauhaa ja Profeettojemme ohjeet ohjaavat tätä matkaa Taivasten valtakuntaan.

The post Kääntymykseni – Airi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kuinka kääntymyksesi alkoi?

Aloin käydä lapsena kirkossa äitini mukana ja tutustuin evankeliumiin sen kautta.

Mitkä asiat johtivat siihen, että päätit mennä kasteelle tai jatkaa kirkossa käymistä?

Minulle tarjottiin mahdollisuutta oppia lisää evankeliumista. Lähetyssaarnaajat kävivät kotonamme opettamassa minua ja kysyivät jossain vaiheessa haluaisinko mennä kasteelle. Tunsin, että se olisi oikein.

Millä tavoin sait tietää, että asiat, joita kirkossa opetetaan ovat totta?

Kaikki mitä opin tuntui minusta hyvältä ja tunsin rauhaa sen seurauksena. Kun menin kasteelle, sain Pyhän Hengen lahjan, jonka kautta voin tuntea vahvistuksen totuudesta aina kun sitä opin tai kuulen. Se on selkeä, rauhallinen ja hyvä tunne. Voin esimerkiksi luottaa profeetan opetuksiin, koska tunnen että Pyhä Henki vahvistaa minulle, että ne ovat totta. Kun kirkon nykyinen profeetta, presidentti Nelson hyväksyttiin profeetaksi erityisessä kokouksessa, yleiskonferenssissa, rukoilin voidakseni saada varmuuden siitä, että hän on Jumalan profeetta ja sain oman vastaukseni.

Miksi valitset elää evankeliumin mukaan päivittäin?

Valitsen elää evankeliumin mukaan päivittäin, koska tiedän, että se on oikein. Se on tapa osoittaa kiitollisuuteni ja rakkauteni Taivaan Isää kohtaan. Se tuo elämääni paljon siunauksia, erityisesti rauhaa ja iloa.

Mitä olet saanut elämääsi evankeliumin kautta?

Evankeliumin kautta tiedän, mistä tulen ja minne olen menossa. Se auttaa minua asettamaan ja saavuttamaan tavoitteita, löytämään ratkaisuja ongelmiin, oppimaan taitoja ja huolehtimaan ihmissuhteistani. Se antaa minulle myös mahdollisuuden käyttää lahjojani ja kokea onnistumisia. Sen kautta olen saanut monia merkityksellisiä ystävyyssuhteita, perheen ja antaa tiedon, että voin olla yhdessä heidän kanssaan ikuisesti.

Miksi kirkkoon kannattaa tutustua?

Kirkkoon kannattaa tutustua, koska se tuo elämään mahdollisuuden olla yhteydessä Taivaallisen Isän kanssa päivittäin ja tuntea Hänen apunsa päivittäisenä ilona, vahvistuksena ja turvana.

The post Kääntymykseni – Paula, 32 appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kuinka kääntymyksesi alkoi?

Tapasin kadulla lähetyssaarnaajat. Olin elämäntilanteessa, jossa etsin suuntaa, halusin kehittää itseäni ja etsin vastauksia elämän kysymyksiin.

Ensivaikutelmalta olin hämmästynyt, kuinka aidolla ilolla lähetyssaarnaaja kertoi uskostaan. En ollut koskaan ennen kokenut vastaavaa, vaikka kaikenlaisia ”saarnaajia” kaduilla olin joskus tavannutkin. Muuten hänen sanomallaan ei ollut minuun sen suurempaa vaikutusta. Kunnes jatkoin matkaani kadulla. Minut valtasi suuri tunneryöppy, mutta en tiennyt mitä tai miksi.

Päätin ottaa selvää, mistä tunne johtui ja kutsuin lähetyssaarnaajat opettamaan minua.

Mitkä asiat johtivat siihen, että päätit mennä kasteelle tai jatkaa kirkossa käymistä?

Tieni kasteelle oli pitkä ja monivaiheinen. Vaikka minulla oli paljon epäilyksiä ja kysymyksiä, nautin aina kirkossa käymisestä ja lähetyssaarnaajien opetuksista. Lukuisia kertoja lopetin tapaamiset ja kirkossa käynnin, koska en pystynyt menemään kasteelle ja siksi ne tuntuivat turhilta. En voinut mennä kasteelle, koska jotkin kirkon periaatteet olivat omia näkemyksiäni vastaan ja suurimpana syynä se, etten ollut varma onko Mormonin kirja totta.

Syystä tai toisesta (ne olivat pieniä ihmeitä) palasin aina lähetyssaarnajien luo ja kirkkoon.

Vähitellen sain vastaukset kysymyksiini ja tärkeimpänä vahvistuksen, että Mormonin kirja on Jumalalta.

Millä tavoin sait tietää, että asiat, joita kirkossa opetetaan ovat totta?

Miten löysin vastaukset? Rukoilemalla, lukemalla Pyhiä kirjoituksia, osallistumalla monenlaisiin Hengellisiin tapahtumiin ja juttelemalla ystävien kanssa.

Jotkut vastaukset tulivat selkeinä Pyhän Hengen viesteinä, toiset pikkuhiljaa hitaasti ymmärtäen. Tärkeää oli luottaa omiin hyviin tuntemuksiin ja niiden vaikutuksiin omassa elämässä.

Miksi valitset elää evankeliumin mukaan päivittäin?

Oikeastaan minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Miten voisin kieltää jotain minkä tiedän olevan minulle totta ja tuovan onnea elämääni?

Mitä olet saanut elämääsi evankeliumin kautta?

Olen löytänyt todellisen onnen, joka tulee kiitollisuuden kautta. Turvallisuuden, joka tulee huolehtivasta Taivaan Isästä.

Olen ymmärtänyt entistä selkeämmin, että jokaisella valinnallani on seuraus ja voin itse päättää millaista elämää haluan viettää.

Olen saanut aviomiehen ja perheen, jollaisia tuskin olisi ilman Evankeliumia. Kirkon opetuksilla on ollut suuri merkitys siihen, millaisen parisuhteen olen saanut. Evankeliumi on opettanut nöyryyttä, kiitollisuutta, arvostusta.

Miksi kirkkoon kannattaa tutustua?

Kirkon avulla voi nähdä elämän oikeassa perspektiivissä. Voi löytää asioita, joilla todella on merkitystä elämässä ja toisaalta silmät avautuvat kaikella turhalle ja ylimääräiselle.

Evankeliumin kautta voi löytää merkityksen ja pysyvän onnen elämään.

The post Kääntymykseni – Marja-Maija, 35 appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kuinka kääntymyksesi alkoi?

Olen ollut koko ikäni kirkossa, koska vanhempani olivat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä jo 50-luvun vaihteesta. Oma kääntymykseni alkoi n. 17-vuotiaana kun ihmettelin sitä, miten minä, yksi pieni olento maan päällä, olisin etuoikeutettu tietämään totuuden ja niin lukemattomat muut eivät. Tämä sai minut miettimään voiko tämä kaikki olla oikeasti totta.

Mitkä asiat johtivat siihen, että päätit mennä kasteelle tai jatkaa kirkossa käymistä?

Päätin lukea koko Mormonin Kirjan ja rukoilla siitä, sen totuudesta, taivaallista Isää. Niin lähetyssaarnaajat opettavat ihmisiä tekemään. Koskaan ei mieleeni tullut jättää käymästä kirkossa, koska rakastin sitä.

Millä tavoin sait tietää, että asiat, joita kirkossa opetetaan ovat totta?

Rukouksen kautta Pyhältä Hengeltä sain vahvan todistuksen siitä, että Mormonin Kirja on totta ja, että Joseph Smith oli Jumalan tosi profeetta. Sen jälkeen minulla ei ole ollut epäilyksiä mistään evankeliumin opetuksista.

Miksi valitset elää evankeliumin mukaan päivittäin?

Rakastan taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta. Tiedän Pyhän Hengen todistuksen kautta, että Jeesus Kristus on minun henkilökohtainen Vapahtajani. He ovat pyytäneet minua pitämään heidän käskynsä, joiden pitäminen tuo minulla iloa. Kristuksen sovituksen kautta saan apua ja voimaa jokapäiväiseen elämääni.

Mitä olet saanut elämääsi evankeliumin kautta?

Se tuo minulle suurta onnea, tyytyväisyyttä, lohtua, rauhaa ja toivoa.

Miksi kirkkoon kannattaa tutustua?

Kristuksen evankeliumin opit, joita opetetaan Hänen omassa kirkossaan, tuovat ihmisille tietoa ja ymmärrystä Jumalan teistä ja Hänen suunnitelmastaan lastensa pelastukseksi. Kirkon kautta saamme uskoa, toivoa, ystäviä ja rakkautta.

The post Kääntymykseni – Leena Kervinen, 62 appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kuinka kääntymyksesi alkoi?

Sain Mormonin kirjan ystävältäni. Luin sitä ja se vaikutti minuun syvästi. 

Mitkä asiat johtivat siihen, että päätit mennä kasteelle tai jatkaa kirkossa käymistä?

Lähetyssaarnaajat alkoivat opettamaan minua ja vastasivat kysymyksiini. Sain harmoniaa ja hyvää mieltä elämääni heidän kauttaan. Ymmärsin, että muutos parempaan voi tulla Kristuksen opin kautta. Uskoni Häneen ja halu lähteä muutoksen tielle johtivat minut solmimaan liiton Herran kanssa. Tämän liiton ulkoinen vertauskuva on kaste. Käyn kirkossa sunnuntaisin, että voin uudistaa liittoni sakramentin nauttimisen kautta.

Millä tavoin sait tietää, että asiat, joita kirkossa opetetaan ovat totta?

Lähetyssaarnaajat pyysivät rukoilemaan ja kysymään Jumalalta, onko Mormonin kirja totta ja ovatko ne opetukset tosia, joita he opettivat minulle. Tunsin selkeyttä ja rauhaa mielessäni ja sydämessäni, mikä vahvisti tietoani.

Miksi valitset elää evankeliumin mukaan päivittäin?

Evankeliumi antaa sisimpääni rauhan. Se luo järjestystä elämääni ja tuo iloa. Se on elämäntapani.

Mitä olet saanut elämääsi evankeliumin kautta?

Olen voinut solmia henkilökohtaisen suhteen Vapahtajaani ja olen kokenut Hänen sovitustyönsä olevan totta myös minun kohdallani. Lukemalla Mormonin Kirjaan olen voinut syventää ymmärrystäni Kristuksen sovituksesta.

Miksi kirkkoon kannattaa tutustua?

Kirkkoon kannattaa tutustua pelkästään jo siksi, että voi sen kautta saada kokemusta uskonnosta, joka ei ole valtauskontona Suomessa. Kirkko voi niin halutessamme tarjota hengellistä ja sosiaalista tukea sitä kaipaavalle. Kirkko voi myös tarjota kanavan ihmisläheiselle palvelutyölle ja sitä kautta se antaa merkitystä elämään. Kirkko voi mahdollistaa eheän kuvan oman elämän tarkoituksesta.

The post Kääntymykseni – Ville Kervinen, 60 appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Evankeliumi tuli osaksi elämääni jo lapsena, kun äitini meni kasteelle ollessani kahdeksanvuotias tai niillä main. Kävimme äidin mukana kirkossa satunnaisesti, minä ja siskoni. Kun myöhemmin myös isäni liittyi kirkkoon, lähetyssaarnaajat alkoivat opettaa meitä. Olin tuolloin yhdentoista. Jossain vaiheessa he kysyivät haluaisinko mennä kasteelle. Muistan kuinka toinen vanhimmista luki kohdan Mormonin kirjassa, jossa puhutaan siitä kuinka profeetta Alma opetti kansaa kasteesta. Hän kysyy heiltä, mitä heillä on sitä vastaan että heidät kastettaisiin, opetettuaan heitä kasteen merkityksestä. Tuo kerta on ensimmäinen, jonka aikana muistan Pyhän Hengen vaikuttaneen minuun. Tiesin, että ne asiat, joista olin oppinut olivat hyviä ja totta. Tunnistin, että ne olivat Taivaalliselta Isältä, eikä minulla ollut mitään niitä vastaan. Siksi tein päätöksen mennä kasteelle. Se oli oman todistukseni alku.

Rukous Jumalalle

Toinen kääntymykselleni merkittävä kokemus nuoruudessani tapahtui vasta muutaman vuoden kuluttua kasteestani. En ollut koskaan epäillyt oliko evankeliumi tai kirkko totta, koska uskoin sen olevan ja olin tuntenut Pyhän Hengen vaikutusta sen kautta. Noin viidentoista vuoden iässä mieltäni alkoi vaivata se, etten ollut saanut todistusta Mormonin kirjasta. Uskoin, että se oli Jumalan sanaa, mutta en koskaan ollut varsinaisesti hakenut vahvistusta asialle rukouksen kautta. Eräänä iltana päätin tehdä niin ja esitin Herralle rukouksessa kysymyksen siitä, onko Mormonin kirja totta. Olin varautunut siihen, ettei vastausta kuitenkaan tulisi ja ajatellut ehkä etten ollut tarpeeksi tärkeä, jotta Herra vastaisi minun rukoukseeni. Mutta muistan yhä, kuinka tunsin Pyhän Hengen tuona iltana ja sain vahvistuksen siitä, että Mormonin kirja on totta ja Jumalan sanaa. Pyhän Hengen tunnetta on vaikea kuvata, mutta erotin sen silloin ja olen oppinut erottamaan sitä paremmin tuon kokemuksen jälkeen. Voisi ehkä sanoa, että tunnen Pyhän Hengen vaikutuksen lämpimänä, hyvänä ja iloisena innoituksena, joka on täynnä rakkautta. Lähetystyössä ollessani todistin monien muiden saavan tuon saman vastauksen kysymykseensä ja tiedän, että sen voi jokainen vilpitön kysyjä löytää ja tunnistaa.

Tuo mainitsemani kokemus Mormonin kirjasta on ollut mieleenpainuva ja minulle yksi merkityksellisimmistä. Todistus on kuitenkin elävä ja vahvistuu tai heikkenee sen mukaan, kuinka osoitamme uskoamme ja elämme saamiemme opetusten mukaan. Joka kerta kun tutkin pyhiä kirjoituksia, rukoilen, käyn kirkossa tai temppelissä, tai vaikkapa kuuntelen kirkon johtajien yleiskonferenssissa esittämiä puheita, voin tuntea Pyhää Henkeä ja se vahvistaa uskoani. Kasteen jälkeen meidät konfirmoidaan, se tarkoittaa että saamme siunauksen kätten päällepanemisen kautta pappeudenhaltijoilta, jossa meille luvataan Pyhän Hengen kumppanuus. Se merkitsee, että Pyhä Henki tulee olemaan kanssamme ohjaamassa, opettamassa, lohduttamassa, auttamassa ja innoittamassa meitä kaikissa elämämme tilanteissa kun pidämme ne lupaukset, joita olemme tehneet Herralle.

Toivoa, kumppanuutta ja jatkuvaa iloa

Ennen kuin menin kasteelle, minusta oli tuntunut siltä kuin jotain puuttuisi. Vaikka olinkin vasta lapsi tuolloin, muistan miltä se tuntui. Nyt tiedän, että tuon tunteen sai aikaan Pyhän Hengen lahjan puuttuminen elämästäni. Se on tärkein asia, jonka evankeliumi on elämääni tuonut. Tuo lahja on ollut suurenmoinen siunaus elämässäni. Olen selvinnyt tilanteista, joissa yksin olisin hätääntynyt enkä tiennyt miten toimia. Olen saanut toivoa tilanteissa, joissa se oli menetetty. Minua on varoitettu vaaroista, joista olin ollut tietämätön. Monien muiden asioiden lisäksi Pyhän Hengen kumppanuus tuo elämääni päivittäin iloa ja rauhaa. Se esimerkiksi auttaa ymmärtämään asioita, antaa voimaa ja innostaa toimimaan oikein. Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen seuraajilleen ja vaikka emme kokisi sen seurauksena yhtä erikoisia ilmenemisiä kuin opetuslapset Uuden Testamentin aikana, lahja on yhtä todellinen tänä päivänä.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

Katso myös: ”Tunnen Hengen” – Mitä sillä tarkoitamme?

The post Kääntymykseni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kesällä 2015 lähdin 1,5 vuodeksi palvelemaan Herraa kokoaikaiseen lähetystyöhön Lyonin lähetyskentälle Ranskaan. Lähetystyöni aikana sain paljon erilaisia kokemuksia ja tapasin monia erilaisia ihmisiä, jotka kaikki kasvattivat ja opettivat minua. Erityisesti suhteeni taivaalliseen Isääni vahvistui, kun sain omistaa kaiken aikani ja koko sydämeni Hänen ja Hänen lastensa palvelemiselle, pyhien kirjoitusten tutkimiselle ja jatkuvasti päivittäin rukoilemiselle.

Syksyllä 2017 aloitin matkailualan korkeakouluopinnot, joissa voin myös käyttää hyödykseni kaikkia lähetystyössä oppimiani asioita. Erityisen tärkeää minulle on se, että saan käyttää minulle niin rakkaita ranskaa ja englantia myös tulevassa ammatissani.

Taivaallinen Isä todella siunaa meitä, kun elämme oikein ja palvelemme Häntä ja lähimmäisiämme! Rakastan evankeliumia!

Artikkelin on kirjoittanut Heidi Nikka.

The post Heidin tarina appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ensimmäinen näistä kertomuksista on monille tuttu. Se on kertomus kirkkomme synnystä. Pelkistettynä se kuuluu näin: oli eräs Joseph Smith, jota vaivasi muuan kysymys, eikä hän itse osannut sitä ratkaista. Hän meni yksinäisyyteen kysyäkseen Herralta. Hän sai vastauksen.

Toinen kertomus on uudempi ja vähemmän tunnettu, mutta lyhennetty versio siitä on samanlainen kuin edellinenkin: olipa kerran eräs Eija, sittemmin Kinnunen, jonka mieltä vaivasi muuan kysymys, eikä hän osannut itse sitä ratkaista. Niinpä hän meni yksinäisyyteen ja rukoili. Ja sai vastauksen.

Siihen aikaan en tuntenut kertomusta Joseph Smithistä. Ongelmanikin oli toisenlainen kuin hänen. En ollut kiinnostunut tietämään, mikä maailman kirkoista oli oikea – jos mikään – mutta oman elämäni kannalta vaikeuteni oli aivan perustavaa laatua. Halusin elämäni muuttuvan hyväksi ja onnelliseksi.

Pohdin, mitä vaihtoehtoja minulla oli edessäni. Mikään niistä ei houkutellut. Päinvastoin. Vastassa tuntui olevan pelkkiä huonoja vaihtoehtoja. Kaikki ne edellyttivät kipeitä ratkaisuja, eikä myönteisestä lopputuloksesta voinut silti olla varma. En millään osannut valita. Olin neuvoton ja olin yksin.

Rukous kesämökillä

Se, mitä tuolloin tein, vaikuttaa nyt aivan yksinkertaiselta, mutta se ei ollut sitä silloin. Menin yksinäisyyteen ja rukoilin. Olin nimittäin jo aiemmin tullut siihen tulokseen, että Jumala on sittenkin olemassa, vaikkakaan en uskonut Hänen vaikuttavan missään kirkossa. Uskoin, että Hänestä on lähtöisin kaikki hyvä ja että Hän kykenee ihmeisiin. Uskoin, että Hän tuntee sekä sen hetkisen tilanteeni, että kaikki tekoni, ja myös sen, että Hänellä on enemmän viisautta kuin minulla. Tälle Jumalalle esitin asiani niin vilpittömästi, rehellisesti ja kaunistelematta kuin vain pystyin.

Muistan tuon päivän vieläkin oikein hyvin, kauniin kuulaan alkusyksyn aurinkoisen päivän, kun ilma on lämmin, mutta kaislikon suhinasta tietää, että on jo syksy. Vietin tuota päivää kesämökillä omasta toiveestani ihan yksin. Olin 22-vuotias teekkarityttö ja olin jo pitkään tiedostanut, että elämäni ei ollut sellaista kuin halusin. En ollut onnellinen ja mieleni oli rauhaton. Tuona päivänä päädyin kysymään Jumalalta, kuinka voisin saavuttaa onnen ja mielenrauhan, joka olisi pysyvää. Se ei ollut ihan tavallinen rukous, sillä rukoilin palavasti yhden kokonaisen päivän selvitellen ajatuksiani, tunteitani ja asioitani Jumalalle. Muistan hyvin selvästi, mitä minulle tapahtui rukoukseni jälkeen. Lähdin järvelle soutelemaan. Siellä soudellessani minut valtasi hyvin erikoinen, hyvä tunne. Lämmin tunne, ikään kuin hehku, joka kosketti minua ja virtasi minuun. Sanat ovat riittämättömät kuvaamaan tuota tunnetta muuten, kuin että se oli syvä rauhan ja tyyneyden tunne siitä, että minua rakastetaan ja minusta pidetään huolta. Se ei ollut peräisin minusta itsestäni, eikä se ollut tästä maailmasta. Se oli erittäin konkreettista ja sain varman tunteen siitä, että rukoukseni oli todella kuultu ja toimenpiteisiin oli ryhdytty. En kuullut ääntä, nähnyt valoa tai mitään muutakaan, mutta sain selvän neuvon, että minun pitäisi odottaa vastausta.

Erikoinen vastaus rukoukseen

Vastaus tuli samana iltana. Olimme palanneet kotiin ja oli myöhä. Lähetyssaarnaajat tulivat ovellemme. Mieheni meni avaamaan, enkä itse lainkaan kuullut tai nähnyt, keitä myöhäiset ovikellonsoittajat olivat, mutta sama hieno tunne kuin aiemmin päivällä järvellä valtasi minut jälleen. Tiesin, että vierailijat liittyivät jotenkin rukoukseeni.

Koko vierailun aikana minulle ei selvinnyt, että he olivat mormoneja – onneksi, sillä silloin olin vielä ennakkoluuloisempi kuin nykyään. Kertoessaan uskonnostaan, he tietämättään valaisivat pulmaani aivan uudesta näkökulmasta niin, että pystyin sen ratkaisemaan.

He kertoivat myös Joseph Smithistä. Oli hyvin koskettavaa kuulla kertomus hänestä juuri silloin. En todellakaan voinut epäillä tuota kertomusta miehestä, joka oli rukoillut ongelman ratkaisemiseksi ja saanut vastauksen. Aivan kuten minä.

Palaan vielä lähetyssaarnaajien ensivierailuun kodissamme. Ymmärtänette, että minulle se oli ihme. Tiesin Jumalan johdattaneen heitä. Rapussa, jossa tuolloin asuimme, oli 14 ovea ja ovikellon soiminen kuului jokaiseen asuntoon. Lähetyssaarnaajat eivät soittaneet muita ovikelloja – he tulivat suoraan meidän ovellemme. Olin tietenkin tavattoman kiinnostunut kuulemaan, oliko heillä ollut mitään erikoista kokemusta ennen meille tuloaan. En kertonut heille omasta kokemuksestani. ”Me rukoilemme aina ennen lähtöämme, että löytäisimme ne ihmiset, jotka ovat valmiita kuuntelemaan meitä”, sanoi toinen. Toinen heistä kertoi, että meille tullessaan he olivat oikeastaan menossa muualle, mutta hänen toverinsa kääntyi väärästä risteyksestä. Niin he tulivat meidän alueellemme, meidän taloomme, meille.

Jumala todella kuulee rukouksemme.

Artikkelin on kirjoittanut Eija Kinnunen. Voit lukea enemmän suomalaisten mormonien hengellisiä kokemuksia klikkaamalla tästä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Rukouksen voima – Eijan kokemus appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Olin nähnyt lähetyssaarnaajat kerrostalomme käytävässä jo monta kertaa. Koskaan he eivät soittaneet minun ovikelloani. Olin kiinnostunut tästä uskosta, koska koulussa en muista saaneeni siitä minkäänlaista tietoa. Olin ennakkokäsitysten varassa enkä koskaan ollut ottanut itse selvää mistä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa on kysymys.

Miksi halusin opetusta?

Halusin tietää lisää. Heti ensimmäisellä opetuskerralla sain vastaukset suurimpiin kysymyksiin, mitkä mieltäni askarruttivat. Sain tietää, etteivät mormonit ole moniavioisia. Olin myös kiinnittänyt huomiota lähetyssaarnaajien käyttämään ilmaisuun elävästä kirkosta. Kun minulle kerrottiin elävästä profeetasta ja seurakunnasta, heräsi kiinnostukseni. Olen aina uskonut Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, mutta nyt sain mahdollisuuden oppia, miten pyhät asiat voivat tulla meille suoraan taivaan Isältä, elävän profeetan kautta, sovellettuna tähän aikaan ja elämään.

Mikä on ollut vaikeaa?

Puheenaiheena olivat käskyt. Kysyin, ovatko ne tutut 10 käskyä, mitkä jo tunnen. Kyllä. Opetuksen myötä sain tietää, että kyse on kuitenkin paljon muustakin. Viisauden sana oli minulle vaikea rasti. Sen sisäistämiseksi sain kovasti apua lähetyssaarnaajilta. Sain suosituksia lukemiseen Mormonin kirjasta ja Oppi ja liitot -kirjasta. Sain myös pappeuden siunauksen ensimmäistä kertaa. Huomasin sen tuoneen minulle varmuutta ja ymmärrystä ja tajusin, että viisauden sana oli lopulta asia, minkä kanssa itse olin vuosia kamppaillut onnistumatta lopettamaan huonoja elintapojani. Nyt minulla oli henkinen syy noudattaa tuota sanaa. Ja olen siinä pysynyt.

Siveyden laki on mietityttänyt myös, mutta olen saanut senkin käännettyä itselleni voitoksi. Olen ymmärtänyt, että kunnioitan ja rakastan itseäni niin, ettei kukaan voi minua käyttää hyväkseen. Tämä tietoisuus on rauhoittanut mieltäni ja hitaasti, mutta varmasti, alan sisäistää ajatuksen siitä, kuinka kallisarvoinen taivaan Isän tytär minä olen.

Miksi päätin mennä kasteelle?

Opetuksen alussa minua häiritsi, kun jatkuvasti kysyttiin teetkö tämän, kun menet kasteelle. Korjasin aina ”JOS menen kasteelle”. En osaa sanoa mikä oli se lopullinen asia, mikä sai minut päättämään kasteelle menosta. Se tapahtui yleiskonferenssin jälkeen. En tiennyt mitä odottaa.

Katsoimme lauantain aamukokousta yhdessä lähetyssaarnaajien, seurakunnan johtajan ja muutaman muun kanssa. Kuuntelin puheita englanniksi ja huomasin ymmärtäväni hyvin, olenhan käyttänyt englantia työkielenä vuosien ajan. Puhujat olivat tavallisia ihmisiä ja he todistivat uskostaan vilpittömin sydämin. Se kosketti ja liikutti minua.

Sunnuntain aamukokouksen onnistuin virittämään omaan olohuoneeseen. Istuin yksin omassa kodissani, kun presidentti Thomas S. Monson aloitti puheensa. Silloin tajusin, että hän on elävä profeetta. Se rauha, se viisaus, mikä hänen olemuksestaan ja puheestaan huokui, tuntui sydämessäni ja sielussani. Tiesin jo, että Jumala ja Jeesus Kristus elävät, nyt tiesin myös elävästä profeetasta. Sisarten ja veljien vilpittömät todistukset tämän lisäksi vakuuttivat minut ja päätin haluta kasteelle. Ainoa huoleni oli, että mitä jos en pystykään noudattamaan lakeja ja käskyjä? Mitä jos epäonnistun? Mitä jos en jaksakaan loppuun asti? Puhuin puhelimessa vanhin Naylorin kanssa ja hän sanoi minulle: ”Me emme ole täydellinen”. Pakko kirjoittaa samassa muodossa kuin hän sen minulle sanoi, koska tuosta lauseesta on tullut minulle niin merkittävä tällä tielläni. Kun tiesin, että kukaan ei ole täydellinen, me emme ole täydellisiä, ei minunkaan tarvitse olla. Yritän parhaani ja se riittää.

Mitä kaste on merkinnyt minulle?

Kun olin tehnyt päätöksen kasteelle menosta, aloin miettiä siihenastista elämääni. Olen tehnyt syntiä ja paljon asioita, joista en ole ylpeä. Puhuimme pitkään kastepuhuttelussani veli Kervisen kanssa. Ennen puhuttelun virallisia kysymyksiä kerroin elämästäni ja siitä, miten tietämättäni eri elämän alueilla olin jo valmistautunut parannukseen ja mormoniseurakuntaan liittymiseen. Minua jännitti, ovatko syntini liian isoja anteeksi annettaviksi. Mutta eihän siitä ihminen päätä, vain taivaan Isä voi antaa minun syntini minulle anteeksi.

Kaikki meni niin kuin suunniteltiin. Tuli kastepäivä. Tyttäreni ja hyvä ystäväni tulivat tilaisuuteen. Minua jännitti lähinnä ulkoiset asiat, sillä tiesin, että olin tehnyt sen ainoan oikean päätöksen. Upotuskaste toimituksena oli liikuttava. Kun nousin vedestä, kyyneleet valuivat silmistäni. Tuntui hyvältä. Sisar Yarvensivu oli apunani pukemassa kastepukua ja tukena toimituksen jälkeen vaihtaessani päälleni kuivia vaatteita – korvaamaton apu. Hän sanoi minulle: ”Nyt sinun syntisi on pois pyyhitty, sinunkaan ei pidä enää niitä miettiä”. Rauha – se on ehkä se sana, millä voi kuvata oloa heti kasteen jälkeen. Ja ilo – siitä oli paljon puhuttu opetuksessa.

Kastetilaisuuden puheet koskettivat. Herra oli auttanut valitsemaan juuri ne ihmiset puhumaan, joiden sanoilla oli kovasti merkitystä minulle matkani aikana. Luulin, etten osaa lausua todistustani, mutta kun sen aika tuli, ei minun tarvinnut miettiä, sanat tulivat ilman suunnittelua – suoraan sydämestä.

Konfirmaatio oli asia mitä en käsittänyt. Pyhän hengen lahja, mitä se voi tarkoittaa? Kun sen sain, tajusin. Epävarmuus asioiden päättämisen suhteen on pois, vanhat synnit eivät vaivaa mieltäni. Tilanteissa, joissa kuvittelin olevani ongelmissa lakien noudattamisen kanssa, huomaan automaattisesti valitsevani sen oikean vaihtoehdon.  Olen luontevasti löytänyt päivistäni aikaa pyhien kirjoitusten lukemiseen, vaikka etukäteen kuvittelin tämän olevan kaikkein vaikeinta. Ei se ole. Vaikka en jaksaisikaan tehdä niin joka päivä, huomaan aina lukiessani, kuinka hyvää se minulle tekee. Rukous, varsinkin iltaisin ja monesti myös aamuisin, on luonteva osa päivän rutiinia. Pieni hetki minun ja taivaan Isän kesken – arjessa ja juhlassa.

Olen myös kokenut sakramentin nauttimisen tärkeyden. Minulle kerrottiin, että kun arjessa kasteen liitto saattaa heikentyä, niin sakramentilla me uudistamme sen. Näin se myös toimii; ennen kokematon tunne, jonka koin kaksi viikkoa konfirmaation jälkeen.

Miten kääntyminen on vaikuttanut elämääni?

Jokapäiväinen elämäni ei ole juurikaan muuttunut. En enää juo kahvia enkä juhlista hyviä asioita lasillisella viiniä – siinä ehkä kaksi suurinta muutosta. Olen yrittänyt elää terveellisesti jo ennen kääntymistäni, mutta nyt minulla on myös sisäinen tahto tehdä niin. Sunnuntaiaamuisin kirkossa käymisestä on hyvää vauhtia tulossa rutiini, josta en halua luopua. Ennen arvostin pitkään nukkumisen mahdollisuutta, mutta nyt on ihanaa päästä veljien ja sisarten kanssa yhteen pyhittämään tuo lepopäivä ja opiskelemaan evankeliumia – elävässä seurakunnassa.

Mikä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa on minulle tärkeintä?

Jeesus Kristus elää ja on antanut kaikista suurimman uhrin, jotta meillä olisi mahdollisuus pelastussuunnitelman mukaisesti päästä maanpäällisen elämämme jälkeen kotiin taivaan Isän luo. Jumala elää ja vaikuttaa elämäämme joka päivä. Profeetta Thomas S. Monson tuo Herran sanan tähän päivään meille ohjeeksi, miten selvitä tämän päivän haasteista Hänen tahtonsa mukaisesti.

Ennen evankeliumi oli minulle Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamat osat Raamatussa. Nyt evankeliumi on paljon enemmän. Se on Jeesus Kristuksen elämä ja myös minun elämäni, koska tahtoni on tulla Hänen kaltaisekseen.

Oma kotiseurakuntamme on pieni ja täällä olemme kirjaimellisesti yhtä perhettä, veljiä ja sisaria. Kun tulin ensimmäisen kerran kirkkoon ja tapasin ihmisiä, minut otettiin lämpimästi vastaan. En ole koskaan tuntenut itseäni niin rakastetuksi kuin tuolloin. Olin tullut kotiin.

Tästä todistan, Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

Artikkelin on kirjoittanut Kati Nivala.

The post Kati Nivalan Oma Kääntymyskertomus appeared first on SeuraaKristusta.fi.