Artikkeli on osa suomalaisten Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenten henkilökohtaista kääntymystä eli uskoontuloa käsittelevää moniosaista julkaisusarjaa. Julkaisusarjan jokaisessa artikkelissa haastateltaville esitetään samat uskoa ja kääntymystä koskevat kysymykset.

Kuinka kääntymyksesi alkoi?

Ensimmäinen kokemukseni tästä kirkosta oli se, kun olin 5-6 -vuotias ja lähetyssaarnaajat opettivat vanhempiani. He näyttivät kuvaa, jossa nuori mies oli polvillaan metsässä ja Taivaan Isä ja Jeesus kristus olivat miehen yläpuolella valkoisissa sädehtivissä vaatteissa. Tämä kuva piirtyi syvälle mieleeni ja sen jälkeen tiesin, että Taivaan Isä ja Jeesus Kristus ovat kaksi eri persoonaa eikä yksi henki niin kuin uskonnon opettaja koulussa opetti.

Vanhempani eivät olleet tässä vaiheessa valmiita vaihtamaan omaa uskontoaan ja asia unohtui. Lähetyssaarnaajat asuivat kuitenkin meidän silloista kotiamme niin lähellä ja tapasin heitä usein. Mormonimiehet olivat kivoja ja antoivat meille lapsille amerikkalaista karkkia ja purukumia ja menimme mielellämme kirkon kokouksiin, joita pidettiin samassa asunnossa, missä lähetyssaarnaajat asuivat. Perheeni muutti sitten eri puolelle kaupunkia emmekä kuulleet mormoneista moniin vuosiin mitään.

Mitkä asiat johtivat siihen, että päätit mennä kasteelle tai jatkaa kirkossa käymistä?

Kun olin 12-vuotias niin yhtenä iltana ovikellomme soi ja mormonimiehet kysyivät voivatko tulla kertomaan meille evankeliumista jotain. Äitini päästi heidät sisään ja he opettivat minua, äitiäni ja pikku veljeäni monia kertoja. Kävimme kirkon sunnuntaikokouksissa ja viikolla minä ja veljeni osallistuimme nuorten valistuskerhoon, joka näinä vuosina toimi nuorille. Isäni oli töissä Etelä-Suomessa ja paikalliset lähetyssaarnaajat löysivät hänet ja opettivat häntä siellä.

Millä tavoin sait tietää, että asiat, joita kirkossa opetetaan ovat totta?

Todistuksen sain katsottuani rainafilmin kirjastotalolla, joka kertoi Joseph Smithistä ja kultalevyistä, jotka oli käännetty Jumalan voiman avulla. Tiesin että se oli totta ja niin tuttua jotenkin. Olin aivan innoissaan ja luin Mormonin kirjan ahmimalla tosi lyhyessä ajassa, arvelisin että parin viikon sisällä. Ei minun tarvinnut kysyä Herraltamme onko tämä kaikki totta, sillä tiesin sen niin varmasti.

Äitini sai todistuksen hitaammin ja aikuisena ihmisenä hän kovasti epäröi kasteelle menemistä, kunnes menimme veljeni ja äitini kanssa kasteelle 1.4.1970. Isäni palasi kesällä kotiin ja hänet kastettiin Kemijoessa ja olin niin onnellinen kuin nuori tyttö voi olla. Perheeni eli todella onnellista aikaa, kun usko oli elämässämme. Vanhempani lukivat pyhiä kirjoituksia ja rukoilimme sekä vietimme aikaa perheenä retkillä ja luonnossa ja pidimme perheiltoja.

Elämäämme tuli kuitenkin vastustusta ja koettelemuksia ja isäni luopui kirkosta ja vanhempani erosivat, joka oli kova kokemus onnen vuosien jälkeen. Olin murrosiässä ja reagoin suuresti perheeni tilanteeseen ja äidin suruun. Kapinoin vanhemmilleni ja jäin epäaktiiviseksi, vaikka kaipasin suunnattomasti kirkkoon. Äitini kävi veljeni kanssa kirkossa ja minä palasin takaisin kirkkoon vasta aikuisiässä, kun minulla oli oma perhe.

Kääntyminen ei ollut yhtä helppoa kuin viattomana 12-vuotiaana, mutta todistus evankeliumista oli säilynyt voimakkaana ja se auttoi muuttamaan elämääni otolliseksi Herrallemme. Se teki onnellisemmaksi omaa ja perheeni elämää. Puolisoni oli ensin kauhuissaan ateistina palata takaisin kirkkoon, mutta hyvin pian hän huomasi hyvän muutoksen minussa. Olin hänen mielestään rakastavampi ja kärsivällisempi ja olin asettanut mieheni ja perheeni tärkeimmäksi asiaksi elämässäni. Mielestäni näin oli ollut aina, mutta hän huomasi erilaisen sitoutumiseni.

En uskonut, että ateistipuolisoni liittyisi koskaan kirkkoon, vaikka hän alkoi ensin käydä kaikissa kirkon juhlissa ja retkissä ym. vapaa-ajan toiminnoissa. Lopuksi mieheni alkoi käydä sunnuntain ensimmäisessä kokouksessa ja useiden vuosien jälkeen hän vihdoin meni kasteelle ja muutaman vuoden päästä meidät vihittiin iankaikkiseen avioliittoon.

Miksi valitset elää evankeliumin mukaan päivittäin?

Miksi kirkko on minulle tärkeä? Olen onnellisempi ja minulla on turvallinen olotila tässä häilyvässä maailmassa. Turvallisuutta tuo Taivaan Isän ja Vapahtajan rakkaus ja ymmärrys mistä olemme tulleet maan päälle ja miksi olemme täällä ja minne olemme matkalla. Ymmärrys Jeesuksen Kristuksen sovituksesta tuo turvallisuutta siihen, että voin uskoa siihen, että minulla heikkonakin on mahdollisuus mennä Taivaan Isän luo tämän elämän jälkeen. Tieto myös siitä, että perhesuhteet ovat iankaikkisia ja voimme kaikki olla yhdessä joskus Taivaan Isän ja Vapahtajan luona. Mormonin kirja yhdessä Raamatun kanssa luovat rauhaa ja Profeettojemme ohjeet ohjaavat tätä matkaa Taivasten valtakuntaan.