”Olen niin iloinen, että voin olla tämän kirkon jäsen.”

Rakkaat lukijat,

Käydessä läpi elämäni suurimpia tapahtumia mielessäni, mieleeni tuli oivallus että kaikki suurimmat tapahtumat ovat kaikki liittyneet uskooni ja uskonnollisiin kokemuksiini.

Minut adoptoitiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon kuuluvien vanhempien luokse. Äitini oli juuri täyttänyt 25 ja silloin oli ikäraja, että koska saa adoptoida, ikäraja oli 25. Synnyin kaksi kuukautta äitini syntymäpäivän jälkeen, olin juuri sopivasti ajoissa saapunut maan päälle. Minut adoptoitiin heti kolmen kuukauden iässä. Kun olin kahdeksan vuotias, minut kastettiin kirkon jäseneksi ja sain Pyhän Hengen lahjan.

Ensimmäiset kokemukset Hengen tuntemisen kanssa

Ensimmäisen kerran muistan tunteneeni Hengen erityisen vahvana, oli kun luin Seminaarissa, 14-vuotiaana Mormonin Kirjaa. Halusin tietää oliko se totta, niin kuin Moronissa sanotaan: Moroni 10: 4-5 ”Ja kun te nämä saatte, tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, Iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla,. 5. Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte saada tietää totuuden kaikesta.”

Rukous, jolla oli lähtemätön vaikutus

Kun olin lukenut Mormonin Kirjan, rukoilin ja sain vastaukseni. Ennen sitä hetkeä, minulla oli jo vahva tunne, hyvä tunne, että tämä on hyvä asia tehdä. Se on oikein, hyvä päätös. Jos en kysyisi, en voisi tietää. Uskoin siihen, että Taivaallinen Isä pitää lupauksensa, ja vastaa minulle. Joten rukoilin. Siihen meni vain hetki, että tunsin voimallisesti, että Mormonin Kirja on todellakin totta ja voin luottaa siihen tietoon elämäni loppuun saakka. En ole sen jälkeen epäillyt sitä. Joskus mietin asioita monelta näkökannalta, pohdin ja joskus olen epäillyt omaa kykyäni ymmärtää asioita oikein. Tämä asia on kuitenkin säilynyt sydämessäni. Sen takia käyn kirkossa joka sunnuntaina. Osallistun sakramenttiin, rukoilen päivittäin, uskon, toivon ja rakastan. Rakastan ennen kaikkea rakasta Taivaallista Isääni ja Jeesusta Kristusta. Heidän ansiota on, että olen saanut kasvaa kirkon hyvässä perheessä, olen saanut nähdä runsaasti hyviä päiviä.

Joskus kun pidän iltarukousta, mietin kaikkea, mistä olen kiitollinen. Sitten tulen välillä siihen lopputulokseen että olen kiitollinen ihan kaikesta. Koska jos ei olisi vaikeuksia, ei olisi myöskään auringonpaistetta. Olen kiitollinen, että voimme kaikki nauttia huomenna alkavasta yleiskonferenssista. Yritän valmistautua siihen.

Olen kiitollinen että minulla on evankeliumi elämässäni ja että voin seurata Kristusta ja pyrkiä noudattamaan Hänen käskyjään. Meidän elämämme tarkoitus on tulla Kristuksen kaltaisiksi. Kaikki mitä koemme ja teemme, johtavat sitä päämäärää kohti. Minulla on monta ihanaa ystävää täällä maan päällä jotka auttavat minua tuntemaan Kristuksen rakkautta, palvelemalla, auttamalla ja rakastamalla minua. Olen niin iloinen, että voin olla tämän kirkon jäsen.

-Cindarella Santonen

Tampereen 1. srk.