Erityisesti Yhdysvaltojen koillisosassa herääminen toteutui vahvasti ja se sai lempinimen ”loppuun palanut alue,” koska kilpailu uskonnollisten ryhmien välillä oli niin voimakasta ja alueella järjestettiin lukemattomia kokoontumisia ihmisten käännyttämiseksi. Kokoontumisiin osallistuminen ei johtunut ainoastaan halusta saada uskonnollista opetusta. Se oli myös viihdettä erityisesti silloin, kun kiivaat papit ottivat yhteen ja saarnasivat helvetin tulta ja tulikiveä saadakseen ihmiset liikkeelle.

Se oli melko jännittävää.

Kuinka Joseph Smith päätyi pysymään erillään aikansa uskontokunnista?

Kaikki protestanttiset ryhmittymät pitivät Raamattua valtuutensa lähtökohtana. Nuorelle Joseph Smithille oli vaikea ymmärtää, mikseivät ne jakaneet samanlaisia oppeja uskossaan. Eri ryhmät eivät vain esittäneet erilaisia vaatimuksia ja erilaisia opinkohtia, mutta ne myös väittivät pitävänsä hallussaan ainoaa totuutta.

Raamatun kohta Jaakob 1:5 sai Josephin vetäytymään metsään rukoilemaan. Hän oli 14-vuotias ja halusi saada tietää mihin kirkkoon hänen pitäisi liittyä. Vastauksena rukoukseen Taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ilmestyivät hänelle. Sitä hän ei ollut osannut odottaa.

Näky oli yllättävä, mutta samoin oli hänen saamansa vastaus. Jeesus kertoi hänelle, ettei hänen tulisi liittyä mihinkään tuolloin olemassa olevaan kirkkoon, koska mikään niistä ei ollut Jumalan valtuuttama ja ne olivat kaikki tavalla tai toisella erehtyneet. Heti kerrottuaan näystä muille hänen henkensä oli vaarassa. Erityisesti uskonnollisten ryhmien johtajat kääntyivät häntä vastaan. Joseph kirjoitti asiasta myöhemmin:

”Olin tosiaankin nähnyt valon, ja tuon valon keskellä näin kaksi persoonaa, ja he todella puhuivat minulle; ja vaikka minua vihattiin ja vainottiin siksi, että olin sanonut nähneeni näyn, se oli kuitenkin totta; ja kun minua vainottiin ja herjattiin ja minusta puhuttiin valheellisesti kaikkea pahaa, koska sellaista väitin, jouduin sanomaan sydämessäni: Miksi vainota minua totuuden kertomisen tähden? Olen todella nähnyt näyn; ja mikä minä olen vastustamaan Jumalaa, ja miksi maailma aikoo saada minut kieltämään sen, mitä olen todella nähnyt? Sillä minä olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää enkä uskaltanutkaan sitä tehdä;”

Miten Josephista tuli uskonnollinen johtaja?

Joidenkin vuosien kuluttua Joseph sai toisen taivaallisen näyn. Enkeli nimeltään Moroni ilmestyi hänelle ja kertoi työstä, joka Jumalalla oli hänen tehtäväkseen. Hän sai tietää muinaisesta Amerikan mantereella asuneesta kansasta, jonka kertomus oli tallennettuna aikakirjaan. Tuon kirjan tärkeimpänä sisältönä oli Kristuksen ylösnousemuksen jälkeinen palvelutyö näiden ihmisten keskuudessa. Joseph tulisi lopulta saamaan aikakirjan ja Jumalan avulla kääntämään sen kirjaksi, jonka nykyään tunnemme Mormonin kirjana: toisena todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta.

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että maanpäällisen palvelutyönsä aikana Kristus perusti kirkkonsa ja evankeliuminsa maan päälle. Sekä Hänen opetuksensa että kirkkonsa vääristyivät Kristuksen kuolemaa seuranneina vuosisatoina. Uskomme, että Kristus käytti nuorta Joseph Smithiä palauttamaan tuon muinaisen kirkon. Jeesus kutsui hänet johtamaan Jumalan työtä maan päällä. Oikeat opit, teologia ja valtuus palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta.

Joseph ei rakentanut kirkkoa nousemalla lavalle ja esittämällä tulenkatkuisia saarnoja. Sen sijaan köyhyyden keskellä hän yritti koko ajan paeta vihollisiaan, käänsi kirjan, sai sen painettua ja sitten hänen muutamat seuraajansa antoivat tai myivät sen kappaleita.Vaikutti siltä, että jotkut ihmiset olivat valmiita hyväksymään Joseph Smithin ja Mormonin kirjan. Monet eivät olleet täysin omistautuneita uskonlahkoissaa, koska he tunsivat jotain puuttuvan. Monilla oli ollut hengellisiä kokemuksia, jotka saivat heidät ajattelemaan, että Kristuksen alkuperäinen kirkko tulisi palauttaa, ei vain uudistaa.

Miksi myöhempien aikojen pyhät arvostavat Joseph Smithiä niin suuresti?

Kun tapahtumat saivat alkunsa myöhempien aikojen pyhiä ajettiin paikasta toiseen, eikä Joseph usein tiennyt mitä tehdä. Hän yritti saada selkeyttä monista Jumalalta saamistaan ilmoituksista, mutta ne eivät sisältäneet kaikkia hänen tarvitsemiaan yksityiskohtia. Vaikka häntä vainottiin ja herjattiin jatkuvasti, hän jatkoi eteenpäin. Hän ei koskaan antanut periksi.

Josephin henki oli vaarassa aina siihen saakka kun hänet lopulta todellakin murhattiin. Hän kohtasi kuolemansa tietäen oman kutsumuksensa ja Mormonin kirjan olevan totta, ja jättäen eheän totuuden tuoreelle kirkolle.

Monet tutkijat ovat kutsuneet Joseph Smithiä uskonnolliseksi neroksi. Kieltämättä hän oli nerokas, mutta hän oli vain nöyrä maalaispoika, jolla oli takanaan kolme vuotta kouluoppia. Hänellä ei ollut saatavillaan kirjastoja tai yliopistoja, joissa hän olisi voinut tehdä tutkimusta tai opiskella. Hänen opettamansa asiat vaikuttavat uusilta ja hämmästyttäviltä. Mutta tosiasiassa jokainen Josephin opetuksista löytyy varhaisesta kristillisyydestä, koska hänet oli kutsuttu palauttamaan evankeliumi, ei keksimään uutta.

Myöhempien aikojen pyhät eivät palvo Joseph Smithiä. Mutta he kyllä todella arvostavat sitä, minkä hän saavutti ja pitävät häntä profeettana, samoin kuin vaikkapa Moosesta Raamatussa.

Joseph Smithin aikana varhaiset Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet sanoivat ”lue tämä kirja ja kysy Jumalalta onko se totta.” Samoin myöhempien aikojen pyhien lähetyssaarnaajat tekevät nykyisinkin. Jos Mormonin kirja on Jumalalta, Joseph Smithin kertomus on totta ja ansaitsee arvostuksemme.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Kuka on Joseph Smith? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Millaiseen Kristukseen uskomme?

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että oli olemassa todellinen henkilö nimeltään Jeesus Kristus, joka eli täydellisen elämän ja kärsi syntiemme puolesta, jotta meidät voisiin puhdistaa niistä ja voisimme palata Jumalan luo.

Uskomme, että Kristus on Vapahtajamme. Hän syntyi Marialle Betlehemissä ja kuoli Golgatan ristillä. Hän eli synnittömän elämän. Hän opetti ihmisiä vertauskuvien kautta, puhdisti temppelin Jerusalemissa, meni kasteelle Jordan-virralla, paransi sairaita, söi syntisten kanssa, teki ihmeitä. Hänet ristiinnaulittiin, mutta kolmantena päivänä Hän otti jälleen kehonsa takaisin ja nousi kuolleista.

Vain Kristuksen kautta meidät voidaan pelastaa synnin ja kuoleman seurauksilta. Kristus on ainoa nimi ja tie, joka on annettu meille palataksemme Taivaallisen Isämme luo. Hän on ainut tie parannukseen ja synteimme anteeksisaamiseen. Hänen äärettömän sovituksensa vuoksi me voimme Hänen armonsa kautta palata Jumalan luo ja saada Iankaikkisen elämän.

Jeesus Kristus on Jumala yhdessä Taivaallisen Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Tällainen henkilö Kristus on meille. Kirjaimellisesti kaikki muu, mihin uskomme, on vain liitteenä näihin oppeihin.

Kuinka Kristus on meille ikuinen olento?

Me uskomme, että Kristus on ikuinen. Hän oli olemassa ennen maanpäällistä elämäänsä. Uskomme, ettei elämämme ala syntymässä. Myöhempien aikojen pyhien käsityksen mukaan olemme kaikki kirjaimellisesti Jumalan henkilapsia. Asuimme Hänen luonaan aikaisemmassa olemassaolossa ennenkuin synnyimme kuolevaisuuteen. Jeesus oli tuolloin Jumalan henkilapsena vanhin veljemme. Hän oli jaloin ja älykkäämpi kuin me kaikki muut yhteensä.

Taivaallisen Isän ohjauksessa Jeesus Kristus loi taivaat ja maat, universumin ja kaiken hyvän. Ennen syntymäänsä kuolevaisuuteen Jeesus oli Vanhan Testamentin Jumala ja Hänet tunnettiin Jehovana.

Me uskomme, että Hän eli maan päällä Uuden Testamentin aikoina ja uskomme, että Hän tulee jälleen palaamaan maan päälle tulevaisuudessa. Juuri nyt, Kristus on ylösnoussut, jumalallinen, kirkastettu ja täydellinen olento, jolla on ruumis lihasta ja luusta. Hän jatkaa olemassaoloaan Jumalana Taivaallisen Isän luona.

Miksi meitä voidaan pitää kristillisenä kirkkona?

Jotkut ihmiset ajattelevat, etteivät myöhempien aikojen pyhät lukeudu kristillisiin uskontoihin, koska käsityksemme eroavat niin paljon valtavirran kristityistä. Se kelpuutetaanko meitä kristityiksi riippuu itseasiassa täysin siitä, kuinka “kristitty” määritellään. Jos määritelmänä on se, että kristitty on henkilö, joka uskoo Kristukseen Vapahtajanaan ja yrittää seurata Hänen opetuksiaan, sitten olemme kiistatta kristittyjä.

Jotkut kriitikot suhtautuvat myöhempien aikojen pyhiin kuin olisimme yksinäisiä hylkiöitä, jotka yrittävät epätoivoisesti päästä “kristittyjen klubiin.” Mormonin kirja opettaa mihin uskomme, emmekä halua asiasta olevan epäilystäkään:

“Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta – – jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa.” (2 Nefi 25:26)

Tämä on uskomme. Sillä, pidetäänkö meitä kristittyinä ei oikeastaan ole mitään väliä.

Miksi meitä ei aina pidetä kristillisenä kirkkona?

Toisin kuin muut kristilliset kirkkokunnat, me emme usko Uuden Testamentin ajan jälkeisiin uskontunnustuksiin. Lisäksi meillä on Raamatun ulkopuolisia pyhiä kirjoituksia. Jos perusteena kristillisyydelle on se, että uskoo Kristukseen mainittujen uskontunnustusten sanelemalla tavalla ja hylkää mahdollisuuden Raamatun ulkopuolisiin pyhiin kirjoituksiin, sitten meitä ei voida pitää kristittyinä.

Jotkut ihmiset esittävät myös, että emme usko samaan Kristukseen kuin he. Ja siitä seuraa, että palvelemme kokonaan erilaista Jeesusta kuin muu kristikunta. Tämä on ymmärrettävä päätelmä.

Me uskomme, että Jeesus Kristus on Taivaallisesta Isästä erillinen olento. Uskontunnustukselliset kristityille Isä ja Poika ovat saman olennon kaksi eri persoonaa.

Me uskomme myös, että kuolemansa jälkeen Kristus opetti ja palveli ihmisiä Amerikassa niinkuin Mormonin kirjassa kerrotaan. Siihen eivät usko juuri ketkään muut.

Asian voi ajatella olevan niin, että puhumme eri Jeesuksesta. Sen voi ajatella myös olevan kuin kahden ystävän erilaiset kokemukset molemmille tutun henkilön kanssa.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Who is Jesus Christ to Mormons?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Kuka Jeesus Kristus on myöhempien aikojen pyhille? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tähän mennessä, se on kaikki mitä voin todistaa tietäväni. Mutta on monia asioita, joita toivon, useita kauniita totuuksia, joihin uskon, joiden mukaan toimin ja joita vaalin. Ja sitten on niitä totuuksia, joiden suhteen rukoilen edelleen löytääkseni rauhan. Tuohon jälkimmäiseen ryhmään kuuluu uskoni siitä, että Joseph Smith oli Jumalan kutsuma profeetta.

Olen rakastanut Joseph Smithin tarinaa – että joku voisi ottaa niin nöyrän ja epätäydellisen miehen muuttaakseen hänet näkijäksi, ilmoituksensaajaksi ja Herran puhetorveksi maan päällä nykyaikana. Olen ihaillut Joseph Smithin omistautumista ja rohkeutta antaa kaikkensa sen edestä, mihin hän uskoi. Kunnioitan suuresti hänen nöyryyttään ottaa vastaan nuhteita ja jatkaa yrittämistä, epätäydellisyydestään, rajoituksistaan ja virheistään huolimatta. Olen itkenyt kaiken sen vuoksi mitä hän menetti, mitä hän kärsi ja mitä häneltä vaadittiin.

Ja kuitenkin, todistuksessani on aina ollut aukko, eräänlainen heikko kohta Joseph Smithin suhteen. Patriarkallisessa siunauksessani luvataan, että tulen saamaan ”varman todistuksen Jopseh Smithin Jumalallisesta kutsumuksesta tämän taloudenhoitokauden avanneeksi profeetaksi”, mutta jopa opiskelun, tutkimisen ja rukoilemisen jälkeen saadakseni varmemman todistuksen profeetasta, todistukseni pysyi epävarmana. Jokin aika sitten kun tutkin Russel M. Nelsonin opetuksia, törmäsin muutamiin oivalluksiin, jotka auttoivat minua syventämään uskoani siihen, että Joseph Smith oli Jumalan kutsuma. Haluaisin jakaa presidentti Nelsonin sanat kanssanne siinä toivossa, että ne voivat vahvistaa todistustanne niin kuin ne vahvistivat omaani.

Yksi palautuksen erikoislaatuisimmista puolista

”Olin opettamassa lähetyssaarnaajien keskusteluita Isosta Britanniasta kotoisin olevalle naiselle. Opetin Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja kuinka Hän oli palauttanut Hänen evankeliuminsa profeetta Joseph Smithin kautta. Nainen piti paljon evankeliumin opetuksista, mutta hänellä oli vaikeuksia hyväksyä profeetan Ensimmäistä Näkyä. Hän sanoi, että olisi pystynyt uskomaan palautukseen vilpittömämmin jos Jumala, Taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus olisivat ilmestyneet Canterburyn arkkipiispalle!

”Itseasiassa se, että Isä ja Poika ilmestyivät tavalliselle nuorelle on yksi palautuksen erikoislaatuisimmista puolista. Joseph Smithin ei tarvinnut ’oppia pois’ mistään. He valmensivat häntä henkilökohtaisesti. Josephin yksityisopettajina toimivat myös muut taivaalliset sanansaattajat, mukaanlukien Moroni, Johannes Kastaja, Pietari, Jaakob, Johannes, Elias ja Elia. Hänen tehtävänsä kuolevaisuudessa oli ennalta määrätty. Hänen turmeltumaton mielensä oli vastaanottavainen. Mutta maallisten normien mukaan Joseph oli erittäin epätodennäköinen ehdokas. Ja hänen tehtävänsä tämän viimeisen taloudenhoitokauden profeettana vaikutti täysin mahdottomalta… Tämä kaava on sama, jota Herra on käyttänyt toistuvasti historian kuluessa.” (“The Lord Uses the Unlikely to Accomplish the Impossible,” BYU–Idaho Devotional, January 27, 2015)

Mormonin kirjan ihmeellinen käännös

”Kuningas Jaakon raamatunkäännös… saatiin tuotettua viidenkymmenen englanninkielen oppineen työnä, johon heiltä kului seitsemän vuotta, käännöstahtinaan yksi sivu päivässä. Asiantuntevat kääntäjät nykyään tekevät hyvää työtä, jos he pystyvät kääntämään yhden sivun pyhistä kirjoituksista päivässä.

”Kontrastina tähän, Joseph Smith käänsi Mormonin kirjan yhdeksän sivun päivätahdilla, suorittaen tehtävän loppuun noin 85 päivässä! (Monet meistä kokevat onnistuneensa hyvin, jos pystymme lukemaan kirjan siinä ajassa.)

”Sellainen tahti on jopa hämmästyttävämpää kun ottaa huomioon ne olosuhteet, joissa profeetta työskenteli. Samaan aikaan, kärsiessään jatkuvista keskeytyksistä ja herkeämättömästä vihamielisyydestä, Joseph Smith muutti yli 100 mailia Harmonysta, Pennsylvaniasta, Fayetteen New Yorkiin. Hän haki tekijänoikeutta. Hän sai ilmoituksia, joista koostuu kaksitoista Opin ja Liittojen kirjan lukua. Taivaalliset olennot palauttivat pyhän pappeuden. Siitä huolimatta hän sai käännöstyön päätökseen alle kolmessa kuukaudessa.” (“A Testimony of the Book of Mormon,” Ensign, November 1999)

Kaikki, mitä meillä on Joseph Smithin ansiosta

Oletko huomannut, että olemme saaneet enemmän pyhien kirjoitusten sivuja profeetta Joseph Smithin kautta kuin kenenkään toisen profeetan? Seurauksena me ymmärrämme iankaikkisia totuuksia, jotka olisivat muuten yhä tuntemattomia tai vaikeaselkoisia… Ehkä voisimme mainita muutamia.

Joseph Smithin palvelutyön vuoksi tiedämme Taivaallisen Isän ja Hänen rakastetun Poikansa todellisen luonteen (ks. Oppi ja Liitot 76:23; 110:2-4). Me tiedämme luomisen, Aadamin lankeemuksen ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen vuorovaikutussuhteesta toisiinsa (ks. Oppi ja Liitot 20:16-24; KH Mooses 5:8–11; 6:57–62; Abraham 3:22–26). Me ymmärräme olemassaolomme iankaikkista laatua – ennen syntymää ja kuoleman jälkeen (ks. Oppi ja Liitot 93:23, 29; Abraham 3:18), sielun tilaa kuoleman ja ylösnousemuksen välillä (ks. Alma 40:9, 11, 21), ja enemmän Paavalin kuvauksesta kolmesta kirkkauden valtakunnasta (ks. 1. Korinttolaiskirje 15:40–42; Oppi ja Liitot 76:50–112; 131:1–4).

Profeetta Joseph Smithin palvelutyön kautta tiedämme, että –

• Jeesus on Herra ja tämän maan, sekä monien muiden maiden Luoja (ks. KH Mooses 1:33–35),
• Elämän tarkoitus on saavuttaa iloa – yksilöinä ja perheinä (ks. 2 Nefi 2:25),
• Jumalan kirkkaus on äly (ks. Oppi ja Liitot 93:36; 131:6), ja että
• pappeus on iankaikkinen periaate (ks. Alma 13:7).

Me tiedämme, että –

• Joosef, Israelin poika, näki ennalta Joseph Smithin ja hänen aikansa (ks. 2 Nefi 3:6–21), ja
• Joosefille, Isrealin pojalle, perinnöksi annettu maa-alue ei ole enää mysteeri. Hänen perintöosansa ei ollut Keski-Idässä muiden veljiensä joukossa, vaan se oli Amerikan mantereella – maassa, joka oli kaikkia muita oivallisempi (ks. 1 Nefi 2:20; 13:30). Se oli oivallisempi, ei erinomaisten maisemien tai luonnonvarojen vuoksi, vaan oivallisempi, koska se oli Herran valitsema maa, varattu Hänen vanhurskaille lapsilleen Hänen palvelemisekseen, valittu Mormonin kirjan säilytyspaikaksi, jossa se tultaisiin kääntämään, valittu olemaan Herran kirkon keskuspaikkana maailmassa, kun se palautettaisiin aikojen täyttymisen armotaloudessa.

Me tiedämme, että –

• Liitto, jonka Jumala teki Abrahamin kanssa noin 4 000 vuotta sitten, että hänen jälkeläisissään kaikkia kansoja tultaisiin siunaamaan, ei toteutunut ennen näitä myöhempiä aikoja (ks. 1 Nefi 15:18),
• Temppelitoimitukset yhdistävät perheitä esi-isien ja jälkeläisten välillä ikuisesti (ks. Oppi ja Liitot 131–132),
• Viimeisen tuomion portinvartijana tulee olemaan Jeesus, Israelin Pyhä (ks. 2 Nefi 9:41-42).

Me tiedämme, että –

• Aine ja energia ovat tuhoutumattomia (ks. Oppi ja Liitot 93:29, 33; 131:7),
• Jumalallinen laki on kiistaton (ks. Oppi ja Liitot 88:36–38; 121:30–32; 130:20–21),
• Jeesus Kristus tulee jälleen hallitsemaan henkilökohtaisesti maan päällä (ks. Uskonkappaleet 1:10), ja että
• Maa tulee läpikäymään lisää olemassaolon vaiheita ja se tullaan uudistamaan paratiisilliseen kirkkauteensa (ks. Uskonkappaleet 1:10; Oppi ja Liitot 77:1; 88:17–20, 25–26; 130:7–9; KH Mooses 3:5, 7), ja paljon paljon muuta!

Uskomatonta! Minusta vaikuttaa miltei käsittämättömältä, että kenenkään vilpitön ja tiedonhaluinen mieli voisi epäillä Joseph Smithin profeetallista kutsumusta. (“Praise to the Prophet,” Seminar for New Mission Presidents, June 25, 1994)

Vaikka todistukseni varmistaminen on yhä kesken, olen kiitollinen elävästä profeetasta, joka voi auttaa minua ymmärtämään paremmin miestä, joka palautti Kristuksen kirkon maan päälle nykyaikana.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “How President Nelson Strengthened My Struggling Testimony of the Prophet Joseph Smith”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Kuinka presidentti Nelson vahvisti horjuvaa todistustani profeetta Joseph Smithistä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kun olin nuori, 19-vuotias lähetyssaarnaaja, sain kuuden viikon mittaisen koulutuksen lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Madridissa. Eräs erikoinen opetusmetodi on jäänyt mieleeni. Opettajamme vei meidät hissiin. Hän painoi hissin nappia joko ylimpään tai alimpaan kerrokseen, ja meidän tuli hissimatkan aikana sanoa mahdollisimman nopeasti seuraava:

“Vi una columna de luz, más brillante que el sol, directamente arriba de mi cabeza; y esta luz gradualmente descendió hasta descansar sobre mí. Al reposar sobre mí la luz, vi en el aire arriba de mí a dos Personajes, cuyo fulgor y gloria no admiten descripción. Uno de ellos me habló, llamándome por mi nombre, y dijo, señalando al otro: Éste es mi Hijo Amado: ¡Escúchalo!”

Suomeksi tuo kohta menee näin:

”Minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun. Valon levätessä päälläni näin kahden persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”

Nämä ovat ne sanat, joilla Joseph Smith kuvaili ensimmäistä näkyään: hetkeä, jolloin hän näki Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ilmestyvän hänelle.

Miksi ensimmäinen näky on niin tärkeä? 

Miksi ensimmäinen näky on sitten niin tärkeä, että nuorten lähetyssaarnaajien olisi syytä osata se ulkoa ja jopa niin sujuvasti, että sen pystyy yhden hissimatkan aikana lausumaan?

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon keskeinen sanoma on, että Jeesuksen Kristuksen kirkko ja evankeliumin täyteys on palautettu maan päälle. Uskomme, että meillä on sama kirkko, jonka Kristus perusti maan päälle.

Jotta voimme uskoa tämän sanoman, meidän on tunnettava, että Joseph Smith todella näki Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen. Meidän on saatava henkilökohtainen todistus ja varmuus siitä, että ensimmäinen näky todella tapahtui.

Tämä oli sanoma, jota opetin ihmisille omassa lähetystyössäni. Siksi nuo Joseph Smitihin sanat espanjaksi ovat edelleen kirjoitettuina sydämeeni. Kaikki lähetyssaarnaajat ympäri maailman opettavat tätä oppia, ja osaavat ulkoa ensimmäisen näyn.

Ensimmäiseen näkyyn keskittyvä yleiskonferenssi 

Joseph Smith näki ensimmäisen näyn vuonna 1820. Jumala puhui kutsumalleen profeetalle 200 vuotta sitten, ja hän puhuu profeetalle edelleen. Joseph Smithistä alkaen kirkkoa on johtanut elävä profeetta. Nykyisen profeetan nimi on Russell M. Nelson.

Ensimmäisen näyn juhlavuoden kunniaksi 4.–5. huhtikuuta kaikki kirkon jäsenet maailmassa kokoontuvat virtuaalisesti erityiseen yleiskonferenssiin, jonka teemana on Joseph Smithin ensimmäinen näky ja palautetun evankeliumin perusperiaatteet.

Yleiskonferenssi on kaikille kirkon jäsenille ja kirkkoon kuulumattomille tilaisuus kuunnella elävää profeettaa ja muita kirkon johtajia. Se on tilaisuus saada johdatusta, innoitusta ja lohdutusta Jumalalta suoraan elämäämme varten. Se on tilaisuus keskittyä niihin asioihin, jotka ovat meille kaikista tärkeimpiä.

Minä osallistun – osallistu sinäkin!

Itse olen odottanut tätä yleiskonfernssia viime kesästä asti. Silloin suunnitelmani oli matkustaa Yhdysvaltoihin yhdessä ystäväni kanssa kuuntelemaan profeettaa paikan päälle. Nyt matka on maailman tilanteen takia peruuntunut ja me kaikki katsomme konferenssia omista kodeistamme.

Vaikka matkamme peruuntui, odotan yleiskonferenssia suurella innolla. Nyt, kun maailma on sekaisin ja monet kohtaavat vaikeuksia, uskon, että profeetan sanoille on entistä enemmän kysyntää. Näinä aikoina tarvitsemme erityisesti sitä, että kuulemme Jumalan ääntä ja tunnemme, kuinka hän opastaa ja rakastaa meitä.

Kutsun myös sinut kuuntelemaan yleiskonferenssia. Kutsun sinut kuulemaan, mitä asiaa Taivaallisella Isälläsi on juuri sinulle juuri tänä aikana.

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Joseph Smith sai vastauksen rukoukseensa 200 vuotta sitten – oletko sinä valmis saamaan omasi tänä viikonloppuna? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

William Huntington kertoi tarinan tästä ihmeestä Levi Curtisille, joka oli myös jäsen kirkon alkuaikoina, ja Levi kertoi seuraavasti:

“Hän kertoi olleensa sairaana muutamien viikkojen ajan ja tuli jatkuvasti heikommaksi, kunnes hänestä tuli niin avuton, että ei voinut enää liikkua. Lopulta hän oli niin heikko, että ei voinut puhua, mutta hän tiedosti täydellisesti kaiken, mitä huoneessa tapahtui. Hän näki ystävien tulevan hänen vuoteensa vierelle. He katselivat häntä hetken ja alkoivat itkeä ja kääntyivät pois. Lisäksi hän kertoi, että Hän tunsi olonsa kevyeksi ja tarkkaili tilannettaan. Hän huomasi olevansa huoneen yläosassa, lähellä kattoa ja näki ruumiinsa makaamassa sängyssä. Sänkyä ympäröi itkeviä ystäviä, aivan kuin silloin, kun joku on kuolemaisillaan.

Silloin hän näki Joseph Smithin ja kahden muun veljen tulevan huoneeseen. Joseph kääntyi vaimonsa Emman puoleen ja pyysi häntä tuomaan puhdasta vettä astiassa. Emma teki niin ja profeetta ja nuo kaksi veljeä pesivät kätensä ja pyyhkivät ne huolellisesti. Sitten he astuivat vuoteen viereen ja asettivat kätensä hänen ruumiinsa pään päälle, joka tällä hetkellä näytti hänestä iljettävältä. Kun nuo kolme ojensivat kätensä asettaakseen ne hänen päänsä päälle, hän tuli jollain tavalla tietoiseksi, että hänen piti palata tuohon ruumiiseen, ja alkoi tehdä niin. Hän ei muistanut ruumiiseen menemistä, mutta kun Joseph sanoi “aamen”, hän kuuli, tunsi ja näki ruumiinsa kautta. Tunne oli hetken mitä sietämättömin; aivan kuin hänen jokaista ruumiinosaansa olisi pistetty joillakin terävillä esineillä.

Heti kun veljet olivat ottaneet kätensä pois hänen päänsä päältä, hän nousi ylös sängyssään, istui suorassa ja hetkeä myöhemmin siirsi jalkansa pois sängyltä. Tässä vaiheessa Joseph pyysi hän olemaan varovainen, koska hän oli hyvin heikko. Hän vastasi: ”En ole koskaan elämässäni voinut paremmin,” ja lisäsi heti perään: ”Haluan housuni.” Hänen housunsa löydettiin ja annettiin hänelle ja hän veti ne jalkaansa Josephin avustuksella, vaikka hän ei mielestään apua tarvinnutkaan. Sitten hän ilmaisi aikomuksensa istua tuolissa lähellä takkaa. Joseph otti kiinni hänen käsivarrestaan tueksi, mutta William ilmoitti pystyvänsä kävelemään itsekseen. Siitä huolimatta avunanto jatkui.

Ihmetys oli korvannut itkun koko huoneessa. Jokainen paikallaolija oli valmis itkemään ilosta; mutta kukaan ei pystynyt siihen tai halusi vain puhua. Sitten William sanoi haluavansa jotakin syötävää. Joseph kysyi, mitä hän haluaisi, ja hän vastasi haluavansa leipää ja maitoa. Emma toi välittömästi hänen pyytämänsä. Kuten voimme hyvin ymmärtää, kaikki halusivat täyttää sellaisen miehen tarpeet, joka hetki sitten oli kuollut, todella ja oikeasti kuollut!

Veli Huntington söi kulhollisen leipää ja maitoa yhtä hyvällä ruokahalulla kuin yleensäkin. Hetken kuluttua kaikki tunsivat olonsa mukavammaksi ja keskustelu tapahtuneesta seurasi. William kertoi oman kokemuksensa ja ystävät omansa. Joseph kuunteli keskustelua ja vuorostaan huomautti, että he olivat juuri todistaneet suurta ihmettä, samanlaista kuin Jeesus teki maan päällä ollessaan. He olivat nähneet kuolleen herättämisen henkiin.

Kertomuksensa lopuksi William Huntington sanoi: ’Olen kertonut teille totuuden, ja tässä olen, elossa, istumassa vieressänne tässä penkillä, ja todistan teille, että Joseph Smith on Jumalan profeetta.’”

William Huntington oli oikeassa! Vaikka Joseph ei ollut täydellinen – kuten ei meistä kukaan – hän oli todellakin Jumalan profeetta, joka Jumalan voiman kautta pystyi auttamaan, kohottamaan ja parantamaan Jeesuksen Kristuksen uskollisia seuraajia.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on julkaistu sivustolla thirdhour.org. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Kirkon historia: Joseph Smith herättää miehen kuolleista appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Toimittajan huomautus: Edellisessä MitäMiksi-artikkelissa esiteltiin lyhyesti stilistiikkaa (tyylintutkimus) ja yhteenveto Mormonin kirjan stilistisistä tutkimuksista. Sille pohjalle rakentaen tämä MitäMiksi-artikkeli käsittelee stilististä tutkimusta kirjailijoiden mahdollisuuksista luoda toisistaan erottuvia kirjoitustyylejä tai ”ääniä” useille fiktiivisille henkilöhahmoille.

(Suomentajan huomautus: edellä mainittu artikkeli luettavissa ainoastaan englanniksi.)

Mitä

Mormonin kirjasta on tehty useita stilistisiä tutkimuksia, joiden yhteen kerätyt tulokset osoittavat siinä esiintyvän monia toisistaan erottuvia kirjoitustyylejä ja että nuo kirjoitustyylit ovat johdonmukaisia suhteessa tekstissä itsessään nimettyihin kirjoittajiin. On kuitenkin luonnollista pohtia, onko Mormonin kirjan tyylien monipuolisuus millään lailla ainutlaatuista tai vaikuttavaa. Onko mahdollista, että yksi luova kirjoittaja olisi voinut tuottaa nämä moninaiset toisistaan erottuvat kirjoitustyylit?

Useat varhaisista yksinkertaisia stilistisiä metodeja käyttävistä tutkimuksista esittivät, että taitavan kirjoittajan on todellakin mahdollista luoda monia tyylejä tai ”ääniä” erilaisille fiktiivisille henkilöhahmoille. Tuoreemmassa tutkimuksessa, käyttäen hieman tuhdimpaa metodia, Matt Roper, Paul Fields ja Larry Bassist löysivät vakuuttavia todisteita tämän hypoteesin tueksi. Käyttäen statistista tekniikkaa, jota kutsutaan pääkomponenttianalyysiksi (PCA), he analysoivat fiktiivisten henkilöhahmojen funktiosanakaavoja. He käyttivät analyysissaan tuotantoa neljältä arvossa pidetyltä 1800-luvun kirjailijalta: Charles Dickensiltä, Jane Austenilta, Samuel Clemensilta (Mark Twain) ja James Fenimore Cooperilta.

Heidän tutkimustuloksensa osoittavat, että – vaihtelevissa määrin – jokainen kirjailija oli kykenevä luomaan fiktiivisille henkilöhahmoilleen, mukaan lukien kertojan, useita toisistaan erottuvia ääniä. Kuten alla oleva kaaviokuva havainnollistaa, kertojat muodostavat ryhmän vasemmalla ja fiktiiviset henkilöhahmot muodostavat jokseenkin väljemmän ryhmän oikealla. Jokainen piste edustaa 2000 sanaa kyseisen henkilöhahmon tekstiä.

1800-luvun kirjailijoiden henkilöhahmojen monimuotoisuutta vertaileva taulukko

Koska kaikissa tapauksissa kertojan funktiosanatiheys poikkesi ei-kertojista, tutkijat sovittivat pääkomponenttianalyysin arvioimaan ainoastaan ei-kertojien välistä äänten diversiteettiä (monimuotoisuutta). He suorittivat neljä erillistä monivarianttitestiä näiden ei-kertojien äänten välillä ja niistä jokaisen tuloksissa oli havaittavissa tilastollisesti merkittäviä eroja henkilöhahmojen äänissä.

Näistä testeistä yhteen kerätyt tulokset osoittavat, että näiden neljän kirjailijan ei-kertojien väliset eroavaisuudet funktiosanakaavoissa ovat merkittäviä. Tilastollisesti puhuen voidaan todeta, että Mark Twainin henkilöhahmolla, Tom Sawyerilla, todellakin on erilainen ”ääni” kuin hänen ystävällään, Huckleberry Finnillä; Jane Austenin Elizabeth Bennet kuulosta eriltä kuin hänen rakkauden kohteensa, herra Darcy. Vaikka yleisesti ottaen näiden henkilöhahmojen äänet ryhmittyvät yhteen sen mukaan, kuka kirjailija ne loi, ne poikkeavat toisistaan riittävästi, jotta voidaan ajatella niiden tilastollisesti olevan toisistaan erottuvat.

1800-luvun kirjailijoiden ”äänten” vertailua

Onnistuttuaan havaitsemaan toisistaan erottuvia 1800-luvun kirjailijoiden luomia fiktiivisten henkilöhahmojen ääniä, tutkijaryhmä sovelsi seuraavaksi tätä samaa stilististä metodia Mormonin kirjan henkilöhahmojen kirjoitustyyleihin. Seuraava kaaviokuva osoittaa Mormonin kirjan äänien diversiteetin; elliptiset pilvet havainnollistavat kuinka Mormonin kirjan pääasialliset kirjoittajat muodostavat toisistaan erottuvia ryhmiä. Mormonin kirja sisältää yhteensä 28 toisistaan erottuvaa ääntä, jotka voidaan havaita stilististä analyysia käyttämällä.

Mormonin kirjan kirjoittajien vertailua

Hämmästyttävää on, että sen jälkeen, kun näiden kahden tutkimuksen tulokset yhtenäistettiin, jotta niitä voitaisiin pätevästi verrata toisiinsa, tulokset osoittivat, että Mormonin kirjan henkilöhahmojen äänien diversiteetti ylitti 1800-luvun kirjailijoiden fiktiivisten henkilöhahmojen äänien diversiteetin. Mormonin kirjan äänien diversiteettiarvo oli yli kaksinkertainen 1800-luvun kirjailijoiden keskiarvoon nähden. Tutkijaryhmän löydökset osoittavat myös, että Mormonin kirjan henkilöhahmojen diversiteetti on suurempi kuin neljän tunnetuimman ja lahjakkaimman 1800-luvun kirjailijan aikaansaannos kahdeksassa teoksessaan yhdistettynä!

Joseph Smithin ääni verrattuna muihin 1800-luvun kirjailijoiden ääniin.

Joseph Smithin standardoitu teos verrattuna muihin 1800-luvun kirjailijoihin

Miksi

Nämä tilastolliset tulokset tarjoavat silmiinpistävää tukea Mormonin kirjan väitteelle sen kirjoittajista. Vaikka Joseph Smith olisi ollut taitava ja kokenut kirjoittaja, pystyäkseen sepittämään Mormonin kirjan hän olisi tarvinnut kyvyn luoda toisistaan erottuvia fiktiivisiä ääniä, joka olisi ylittänyt joidenkin hänen aikansa suurimpien kirjailijoidenkin kyvyt. Kuitenkin Joseph Smith ja hänet tuntevat vakuuttivat hänen olevan suhteellisen oppimaton.

Sen lisäksi kirjallisuudentutkija Robert A. Rees on esittänyt, että toisin kuin suurenmoisia teoksia tuottaneet romantiikan suuntausta edustaneet Joseph Smithin aikalaiset, ei ole mitään todisteita, että hän oli tekemisissä minkään sellaisen kirjallisuuteen liittyvän kanssa, joka olisi valmistanut häntä Mormonin kirjan kääntämiseen. Rees selittää:

”Ei ole mitään todisteita, että Joseph piti päiväkirjaa tai kehitti kirjoitustyyliään; ei todisteita, että hän olisi kirjoittanut luonnoksia tai novelleja; ei viitteitä, että hän olisi luonut nefiläisten historian merkittäviä henkilöhahmoja, suunnitellut sen juonta tai kehitellyt sen sivuilta löytyviä suurimpia teemoja ja ideoita; ei myöskään ole mitään todisteita, että hän olisi tietoisesti kehittänyt kerronnallista ääntä tai muovannut henkilökohtaista kirjoitustyyliä (tai että hän olisi edes ymmärtänyt mitä tämä piti sisällään). Hän ei myöskään osoittanut minkäänlaista taipumusta muodostaa laajoja kerronnallisia muotoja tai toisistaan eroavia tyylejä tai yhtään mitään muuta samankaltaista kuin Mormonin kirjan monimutkaiset, yhteen punoutuvat ja jaksottaiset komponentit ovat.”

Tämä tilanne tekee stilististen analyysien tuloksista sitäkin hämmästyttävämpiä. On vaikea kuvitella, että syrjäseudulla asuva maanviljelijä, jolla oli vain vähäistä muodollista koulutusta eikä minkäänlaisia kirjallisuuden saavutuksia, olisi voinut luoda fiktiivisen teoksen, joka pitää sisällään niinkin monipuolisen kokoelman tilastollisesti toisistaan erottuvia ääniä.

Sen lisäksi aiemmat stilistiset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei keltään 1800-luvun kirjoittajalta, jota epäiltiin Mormonin kirjan kirjoittajaksi, ole löytynyt kirjoitusnäytteitä, jotka sopisivat kyseisen kirjan erityisiin tyyleihin. Näihin kirjoittajiin kuuluu Sidney Rigdon, Solomon Spalding, W. W. Phelps, Oliver Cowdery, Parley P. Pratt ja Joseph Smith itse.

Näin ollen, jotta yksi näistä ehdokkaista voisi olla Mormonin kirjan todellinen kirjoittaja, hänen olisi täytynyt kirjoittaa tavalla, joka olisi täysin peittänyt hänen oman tyylinsä, samalla luoden äänien diversiteetin, joka ylitti joidenkin heidän aikansa lahjakkaimpien kirjailijoidenkin kyvyt! Tämä yhdistelmä saavutuksia vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä kenelläkään heistä, ja etenkään Joseph Smithille, jolla oli heistä kaikkein vähiten koulutusta tai kokemusta.

Tähän skenaarioon verraten tämän viimeaikaisen stilistisen analyysin tulokset sopivat helposti Mormonin kirjan omaan väitteeseen sen kirjoittajista. Jos Mormonin kirjan lähdetekstit todella kirjoitti suuri määrä muinaisia profeettoja 1000 vuoden aikana, niin se luonnollisesti selittäisi miksi sen äänien diversiteetti on suurempi kuin neljän tunnetun 1800-luvun kirjailijan aikaansaama yhdistelmädiversiteetti. Näiden viimeaikaisten löydösten valossa voidaan todeta, että stilistiikan statistiset metodit ovat jälleen kerran auttaneet meitä ”näkemään sen, mitä ei nähdä” (Hepr. 11:1).

Artikkeli on alun perin julkaistu Meridian Magazine -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Onko mahdollista, että Mormonin kirjan kirjoitti yksi henkilö? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Muistan ajatelleeni aikani koittaneen

Se oli epäilemättä kauhistuttava näky: käsivarteni paksuiset tulijuovat suhahtelivat ohitseni näiden ihmisten tulittaessa meitä ja, koska olimme aseettomia, vaikutti varma kuolema odottavan meitä. Muistan ajatelleeni aikani koittaneen, mutta en tiedä milloinkaan, missään kriittisessä tilanteessa, olleeni rauhallisempi, levollisempi sekä energisempi ja toimineeni ripeämmin ja päättäväisemmin. Noiden aseiden lähellä oleminen oli epäilemättä kaukana miellyttävästä niiden syöstessä piipuistaan nestemäisiä lieskoja ja kuolettavia luoteja. Yrittäessäni torjua hyökkäystä veli Joseph sanoi: ”Juuri niin, veli Taylor, torju ne parhaan kykysi mukaan”. Ne olivat viimeiset sanat, jotka kuulin hänen lausuvan maan päällä.

Hetki hetkeltä joukko ovella tiivistyi, sillä heidän takanaan portaita nousevat ihmiset varmasti painoivat joukkoa eteenpäin, kunnes oviaukko oli kirjaimellisesti täyttynyt musketeista ja kivääreistä, jotka, yhdessä kiroilun, huutamisen ja oviaukolla ja portaikossa olevien ihmisten demonisten ilmeiden sekä laukausten sekoittuessa heidän karmaiseviin kirouksiinsa, sai tilanteen näyttämään sekasortoiselta ja se todellakin kuvasi osuvasti sitä karmaisevaa tekoa, jossa he olivat mukana.

Yritettyämme torjua hyökkäystä jonkin aikaa, heidän työntyessä aseineen voimakkaammin ja pidemmälle huoneeseen, ja kun emme nähneet minkäänlaista toivoa pakenemisesta tai suojasta siellä, sillä olimme nyt aseettomia, mieleeni juolahti, että ulkona saattaisi olla joitain ystäviämme ja siinä suunnassa saattaisi olla jotain toivoa pakenemisesta, mutta täällä sitä ei ollut.

Ilman mitään muuta toivoa, ryntäsin ikkunalle

Odottaessani heidän ryntäävän huoneeseen millä hetkellä hyvänsä – muu kuin äärimmäinen pelkuruus ei pitänyt heitä ulkona – sekasorron ja paineen lisääntyessä, ilman mitään muuta toivoa, ryntäsin ikkunalle, joka oli suoraan vankilan oven edessä, missä joukkio seisoi, ja jossa olin kauemmas asettuneiden Carthage Greys -miliisien tulilinjalla. Ilma oli kuuma, olimme kaikki riisuneet takkimme ja ikkuna oli avattu, jotta ilmaa pääsisi sisään. Päästessäni ikkunalle ja kun olin hyppäämäisilläni siitä ulos, reiteeni osui ovelta ammuttu luoti; se osui luuhun, levisi lähes neljännesdollarin kokoiseksi ja lävistäen reiteni pysähtyi lopulta noin sentin syvyyteen jalkani toiselle puolelle. Luulen sen katkaisseen tai vahingoittaneen jotain merkittävää hermoa, sillä luodin osuessa minuun putosin kuin ammuttu lintu tai härkä teurastajan iskusta ja menetin täysin ja välittömästi kaiken liikevoiman ja liikkumiskyvyn. Rojahdin ikkunalaudalle ja huusin: ”Minua on ammuttu!” Minulla ei ollut lainkaan voimaa liikkua, joten tunsin tipahtavani ikkunasta ulos, mutta tipahdinkin sisälle, jostain, tuona hetkenä tuntemattomasta, syystä. Osuessani lattiaan vaikutti liikkumiskykyni palaavan, kuten olen joskus nähnyt ammutuille oraville tai linnuille tapahtuvan. Heti tuntiessani pystyväni liikkumaan, ryömin sängyn alle, joka oli huoneen nurkassa lähellä ikkunaa, jonka luona haavoituin. Ryömiessäni sängyn alle ja ollessani siellä, haavoituin vielä kolmesta kohtaa; yksi luoti upposi hieman polveni alapuolelle eikä sitä koskaan saatu poistettua; toinen osui vasemman käsivarteni etuosaan, hieman ranteen yläpuolelle, jatkoi nivelen ohi ja upposi käteni lihakseen, hieman pikkusormen ylimmän nivelen yläpuolelle; kolmas osui vasemman lonkkani lihakseen repien siitä kämmenen kokoisen palan ja roiskaisten ruhjottuja lihaksen riekaleita ja verta pitkin seinää.

Haavani olivat kivuliaita ja tuntui kuin luoti olisi lävistänyt jalkani koko pituudelta. Muistan hyvin ajatukseni tuona hetkenä. Kärsien ajattelin minusta tulevan rampa ja raihnainen, toisten ihmisten säälinkohde, ja minusta tuntui, että mieluummin kuolisin kuin päätyisin moiseen tilanteeseen.

Pysähdy, tohtori, ja ota minut mukaasi

Nähtävästi heti minun ensin yritettyäni hypätä ikkunasta, Josephkin teki samoin, josta minulla ei ole itsellä tietoa, mutta minulle on kerrottu niin. Ensimmäinen huomaamani asia oli huuto, että hän oli hypännyt ikkunasta. Sitä seurasi ammuskelun loppuminen, kun joukkio ryntäsi alakertaan, ja tohtori Richards meni ikkunalle. Välittömästi sen jälkeen näin tohtorin suuntaavan vankilan ovea kohti ja koska portaiden yläpäässä oli rautainen ovi ja sen vieressä meidän ovemme, joka johti rikollisten selleihin, tajusin tohtorin olevan menossa sinne ja sanoin hänelle: ”Pysähdy, tohtori, ja ota minut mukaasi”. Hän jatkoi ovelle, avasi sen ja palasi sitten raahaamaan minut mukanaan pieneen rikollisille varattuun selliin.

Veli Richards oli erittäin huolissaan ja hän huudahti: ”Voi, veli Taylor, onko mahdollista, että he ovat surmanneet molemmat veli Hyrumin ja Josephin? Eihän se voi olla totta, mutta kuitenkin näin heidän ampuvan heitä,” hän nosteli käsiään pari kolme kertaa ja huudahti sitten: ”Voi Luoja, Jumalani, pelasta palvelijasi!” Sitten hän sanoi: ”Veli Taylor, tämä on kamala tilanne,” sitten hän raahasi minut pidemmälle selliin ja sanoi: ”Olen pahoillani, etten voi tehdä enempää hyväksesi,” hän peitti minut vanhalla ja likaisella patjalla ja jatkoi: ”Tämä saattaa piilottaa sinut ja kenties saat vielä elää kertoaksesi tämän tarinan, mutta epäilen heidän tappavan minut hetken päästä”. Maatessani siinä asennossa, koin sietämätöntä kipua.

Pian sen jälkeen tohtori Richards tuli luokseni ja kertoi, että joukkio oli hajaantunut hätäisesti ja samalla vahvisti pahimmat pelkoni siitä, että Joseph oli taatusti kuollut. Uutiset saivat minut tuntemaan lamauttavaa yksinäisyyttä ja voimaan pahoin. Ajatellessani tuon ylvään johtajamme, Jumalan profeetan, kaatuneen ja kuinka näin hänen veljensä kuoleman kylmässä syleilyssä, minusta vaikutti ihmisyyden olemassaolon suurenmoisella kentällä olevan ikään kuin tyhjiö ja kuningaskunnassa synkkä ja ankea kuilu ja meidät oli jätetty yksin. Voi, kuinka yksinäinen tuo tunne olikaan! Kuinka kylmä, karu ja tyhjä! Vaikeuksien keskellä hän toimi aina ensimmäisenä; kriittisissä tilanteissa häneltä kysyttiin aina neuvoa. Profeettanamme hän lähestyi Jumalaa ja sai tietää Hänen tahtonsa meitä kohtaan, mutta nyt profeettamme, neuvonantajamme, kenraalimme, johtajamme oli poissa ja meitä odottavan kiivaan koettelemuksen keskellä, meidät oli jätetty yksin ilman hänen neuvojaan; mitä tuli tulevaan ohjaukseen, niin hengelliseen kuin ajalliseen ja koskien niin tätä kuin seuraavaakin elämää, hän oli puhunut viimeisen kerran maan päällä.

Mietin, miksi hyvän ja hyveellisen täytyy tuhoutua?

Nämä ja tuhannet muut ajatukset syöksyivät mieleeni. Mietin, miksi hyvän ja hyveellisen täytyy tuhoutua? Miksi Jumalan ylväiden, maan suolan, ihmissuvun ylhäisimpien ja suurenmoisuudessaan täydellisimpien pitää langeta pahan ruumiillistumien julman ja pirullisen vihan uhreiksi?

Suruni syvyyttä, oletan, lievitti kuitenkin jonkin verran se äärimmäinen tuska, jota koin vammojeni vuoksi.

… luoti oli osunut minuun samalla hetkellä, kun tunsin tippuvani ikkunasta ja sen voima heitti minut sisälle. Olin usein huomauttanut rouva Taylorille tuosta yksittäisestä seikasta, että päädyin huoneeseen sisälle, vaikka hetkeä ennen, minuun osuttua, olin tuntenut tippuvani ulos ja etten aiemmin ollut pystynyt selittämään sitä; mutta nyt se oli valjennut täysin ja palautunut selkeästi mieleeni. Minä todellakin olin tippumassa ikkunasta ulos, kun joku roistoista tähtäsi sydämeeni. Luoti osuikin kellooni ja sysäsi minut takaisin; jos olisin tippunut, olisin taatusti kuollut – jos en pudotuksen voimasta, niin ympärilläni olevien toimesta – ja tuo luoti, jonka tarkoitus oli tappaa minut, muuttuikin kaikkivoivan sallimuksen johdosta armon sanansaattajaksi ja pelasti henkeni. En tule koskaan unohtamaan niitä kiitollisuuden tunteita, joita tuolloin tunsin taivaallista Isääni kohtaan; tilanne oli elävästi kuvattu edessäni ja sydämeni suli Herran edessä. Minusta tuntui, että Herra oli säästänyt minut erityisen armoteon kautta; minun aikani ei ollut vielä koittanut ja minulla oli vielä työtä tehtävänäni maan päällä.

– John Taylor

John Taylor kirjoitti muistelmansa profeetan viimeisistä päivistä maan päällä

27. kesäkuuta 1844, John Taylor, joka oli Carthagen vankilassa Joseph ja Hyrum Smithin sekä Willard Richardin kanssa, yritti rohkeasti puolustaa rakasta johtajaansa murhanhimoista kansanjoukkoa vastaan. John Taylor haavoittui vakavasti luotisateessa, joka tappoi Josephin ja Hyrumin. Hän kuitenkin toipui ja jokin aika sen jälkeen hän kirjoitti muistelmansa profeetan viimeisistä päivistä maan päällä. John Taylorin yksityiskohtainen omakohtainen kertomus tuosta marttyyrikuolemasta on todiste palautetun kirkon johtavien veljien hyvyydestä ja syvästä uskosta. Marttyyrikuoleman silminnäkijä -kirja sisältää John Taylorin kirjoittaman kertomuksen kokonaisuudessaan. Sen lisäksi se auttaa lukijaa antamaan hänen todistukselleen perspektiiviä, sillä se sisältää:

• Yhteenvedon John Taylorin elämän varhaisista vaiheista.
• Selvityksen marttyyrikuolemaa välittömästi seuranneista tapahtumista.
• Lyhyen yleiskuvauksen John Taylorin elämästä, mukaan lukien hänen palvelutyönsä kirkon kolmantena presidenttinä.

Kuten B. H. Roberts on todennut, vanhin Taylorin selonteko näistä tapahtumista omaa ”merkittävää historiallisesta arvoa” ja ”ansaitsee elää ikuisesti”. Aitoutensa vuoksi – jonka kaltaista vain omakohtainen selonteko voi tarjota – tämä kirja on oleellinen osa mormonikirjakokoelmaa.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut John Taylor (toim. Mark H. Taylor) ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”A Glimpse into the Final Moments of Joseph Smith’s Life from a Witness to His Martyrdom”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Kurkistus Joseph Smithin viimeisiin hetkiin, hänen marttyyrikuolemansa silminnäkijän kertomana appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Se on rohkea väite. Se on väite, joka ymmärrettävästi erottaa uskontomme tuntevat ihmiset kahteen ryhmään: toinen ryhmä väittää, että kirja on totta; ja toinen väittää sen olevan väärennös.

Oletetaan hetken ajan, että Mormonin kirja todellakin olisi taidokas väärennös. Mitä sellainen huijaus vaatisi? Katsotaanpa.

1. Josephin olisi pitänyt valehdella perheellensä taidokkaasti vuosia, tai sitten he toimivat yhdessä koko ajan

Täytyy olla aikamoinen lurjus valehdellakseen epäröimättä koko perheelleen, mutta niin meidän on oletettava Josephin tehneen (viimeistään) 14 vuoden iästä ja ensimmäisestä näystä alkaen, jos Mormonin kirja olisi huijausta. Hänen olisi pitänyt valehdella vanhemmilleen, sisaruksilleen ja myöhemmin jopa vaimolleen.

Jos Joseph valehteli, hän olisi sallinut vanhemman veljensä Alvinin tuhlaavan viimeiset sanansa farssimaisesti itseensä: ”Haluan sinun olevan hyvä poika ja tekevän kaiken mahdollisen pitääksesi hallussasi aikakirjat. Ole uskollinen kaikkien saamiesi ohjeiden ja käskyjen pitämisessä.” Joseph oli tuohon aikaan vasta teini-ikäinen.

Toinen teoria on vielä epätodennäköisempi kuin ensimmäinen. Jos oletamme, että koko perhe toimi yhteistyössä koko ajan, miten on mahdollista, että kukaan heistä ei laverrellut kaiken sen vainon, epäoikeudenmukaisuuden ja jopa marttyyrikuolemien keskellä? Jopa Josephin vaimo Emma, joka myöhemmin Josephin kuoltua jätti kirkon, puolusti yhä Mormonin kirjan totuudellisuutta koko elämänsä ajan. Hän ei saanut mitään siitä hyvästä, että piti yllä oletettua valhetta, joka tappoi hänen aviomiehensä ja epäsuorasti yhden hänen lapsistaan.

Ja ajatellaan vielä Alvinia. Jos hän olisi ollut juonessa mukana muun perheen kanssa, miksi hänen viimeiset sanansa Josephille olisivat olleet vetoomus ”pitää aikakirjat hallussa?” Ei, tässä teoriassa ei ole järkeä.

2. Josephin olisi pitänyt aloittaa suunnittelu varhaisessa teini-iässä ja kärsiä vainoa vuosien ajan jopa ennen Mormonin kirjan julkistamista

Jos se kaikki oli huijausta, Joseph halusi luultavasti mainetta tai rahaa. Jos ihmisten välitön reaktio hänen kertomukseensa oli ankara vaino, miksi hän siitä huolimatta pysyi järkähtämättömänä, vaikka hän tiesi, että ihmiset ajattelivat hänen valehtelevan? Joseph itse sanoi:

”Se sai minut silloin ja on saanut monesti sen jälkeenkin pohtimaan vakavasti, kuinka perin outoa oli, että tuntematonta poikaa, iältään vähän yli neljätoistavuotiasta, ja myös sellaista poikaa, jonka osana oli välttämättä hankkia niukka toimeentulonsa jokapäiväisellä työllään, pidettäisiin riittävän tärkeänä henkilönä kiinnittämään aikakauden suosituimpien lahkojen mahtimiesten huomio itseensä ja sellaisella tavalla, joka herätti heissä mitä katkerimman vainon ja herjan hengen. Mutta outoa tai ei, niin oli, ja se oli minulle usein suuren surun aiheena.”

Mutta tosiasia kuitenkin oli, että olin nähnyt näyn. Olen ajatellut sen jälkeen, että minusta tuntui melkein samalta kuin Paavalista, kun hän puolustautui kuningas Agrippan edessä ja kertoi näystä, jonka hän sai, kun hän näki valon ja kuuli äänen; mutta kuitenkin vain muutama uskoi häntä; toiset sanoivat häntä epärehelliseksi, toiset sanoivat häntä hulluksi; ja häntä pilkattiin ja herjattiin. Mutta kaikki tämä ei muuttanut hänen näkynsä todellisuutta. Hän oli nähnyt näyn, hän tiesi nähneensä, eikä kaikki vaino taivaan alla voinut sitä muuksi muuttaa; ja vaikka häntä vainottaisiin kuolemaan saakka, kuitenkin hän tiesi ja tietäisi viimeiseen hengenvetoonsa asti, että hän oli sekä nähnyt valon, että kuullut äänen puhuvan hänelle, eikä koko maailma voinut saada häntä ajattelemaan tai uskomaan toisin.

Niin oli minunkin laitani. Olin tosiaankin nähnyt valon, ja tuon valon keskellä näin kaksi Persoonaa, ja he todella puhuivat minulle; ja vaikka minua vihattiin ja vainottiin siksi, että olin sanonut nähneeni näyn, se oli kuitenkin totta; ja kun minua vainottiin ja herjattiin ja minusta puhuttiin valheellisesti kaikkea pahaa, koska sellaista väitin, jouduin sanomaan sydämessäni: Miksi vainota minua totuuden kertomisen tähden?” (Joseph Smith – Historia 1:23-25).

Jos se on huijausta, se vaati paljon työtä ollakseen pila, joka ei vaikuttanut kovin lupaavalta alun alkaenkaan.

3. Josephin olisi pitänyt sanella koko kirja ulkomuistista

Oletetaan hetken ajan, että Joseph oli kirjoittanut koko Mormonin kirjan jo aikaisemmin ja hänellä oli etukäteen valmisteltu käsikirjoitus huolellisesti piilotettuna patjansa alla. Hän ei kuitenkaan käyttänyt tuota oletettua käsikirjoitusta eikä mitään muistiinpanoja kääntämisen aikana. Hänellä on täytynyt olla uskomaton valokuvamuisti, jotta hän olisi voinut sanella yli 500-sivuisen kirjan sanasta sanaan.

Hänen vaimonsa vahvistaa: “Hänellä ei ollut mitään käsikirjoitusta eikä kirjaa, josta lukea. …Jos hänellä olisi ollut mitään sen kaltaista, hän ei olisi voinut salata sitä minulta. …kun toimin [Josephin] kirjurina, hän saneli minulle tunti toisensa jälkeen; ja kun palasimme työhön aterioiden tai muiden keskeytysten jälkeen, hän pystyi jatkamaan siitä, mihin jäimme näkemättä käsikirjoitusta tai ilman, että siitä täytyi lukea hänelle mitään. Tämä oli hänelle tavanomaista. Olisi ollut epätodennäköistä, että oppinut mies olisi voinut tehdä niin; ja niin tietämättömälle ja oppimattomalle henkilölle kuin hän oli, se olisi ollut täysin mahdotonta.” (”Last Testimony of Sister Emma,” Saint’s Herald, Vol. 26, No 19 p. 289. (1 October 1879)).

Olen varma, että Joseph arvostaa kohteliaisuutta tuossa viimeisessä lauseessa.

4. Josephin olisi täytynyt olla salanero historiassa ja teologiassa

Matkustetaan ajassa taaksepäin Palmyraan, New Yorkiin 1820-luvulla. Internetiä ei ole olemassa. Ei Google-hakukoneita, ei älypuhelimia, ei autoja, ei puhelimia. En ole varma edes siitä, miten kirjaston palvelut olisivat olleet käytettävissä tuona aikana.

Sen lisäksi Smithin perhe oli köyhä. He olivat maanviljelijöitä. Josephilla oli takanaan kolme vuotta virallista koulutusta. Kun pidämme tämän kaiken mielessä, tuntuu äärimmäisen epätodennäköiseltä, että hän olisi voinut mestarillisesti kietoa yhteen sellaisia historiallisia ja teologisia koukeroita, joita Mormonin kirja sisältää.

Mormonin kirja on täynnä osia raamatun ajan historiasta, jotka sopivat kuin palapelin palat Mormonin kirjan kronologiaan. Esimerkiksi Jaakobin kirjan luvussa 5 käsitellään monimutkaista vertausta, joka käsittelee Israelin huoneen historiaa. Eräs tämänhetkinen mormonikirkon johtaja sanoo, että hänen on ”hahmoteltava se paperille voidakseen seurata sen koukeroita.”

Harold Bloom, joka on kirjailija ja humanististen tieteiden ja englannin kielen professori Yalen yliopistossa, sanoi:

“…[Joseph] Smith ja hänen apostolinsa ilmaisi toisin sen, mitä Moshe Idel, suuri kabbalan elävä oppineemme vakuutti minulle olevan muinaisen tai alkuperäisen juutalaisen uskonnon — juutalaisuuden jopa ennen jahvistien aikaa – aikaisimpien kertomusten kirjoittaja. Kirjoitusten, joita me nyt kutsumme Mooseksen viideksi kirjaksi. … Joseph Smithin Jumala on rohkea uudestisyntynyt versio joidenkin kabbalistien ja gnostikkojen jumalasta, Smithin itsensä kaltaisten profeetallisten tietäjien jumalasta, jotka väittivät, että he ovat palanneet Jahven tai Jehovan tosiuskontoon.”

Miten Josephista olisi voinut tulla muinaisen juutalaisuuden asiantuntija? Kuka tietää. Lisäksi, mistä tuo poikanen sai ne teologiset lausunnot, joita me olemme lainanneet nyt lähes 190 vuotta?

Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo. (2. Ne. 2:25).

…

Oi tuota Paholaisen viekasta suunnitelmaa! Oi ihmisten turhamaisuutta ja heikkoutta ja järjettömyyttä! Kun he ovat oppineita, he pitävät itseään viisaina eivätkä kuule Jumalan neuvoa, sillä he panevat sen syrjään luullen tietävänsä itse, minkä vuoksi heidän viisautensa on järjettömyyttä, eikä se heitä hyödytä. Ja he hukkuvat.

Mutta on hyvä olla oppinut, jos he kuulevat Jumalan neuvoja. (2. Ne. 9:28-29).

…

Ja katso, minä kerron teille tämän, jotta te oppisitte viisautta; jotta oppisitte, että kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa. (Moosia 2:17).

Tässä on vain kolme esimerkkiä satojen joukosta. Monet kohdat Mormonin kirjassa ovat räikeässä ristiriidassa Josephin ajan suositun teologian kanssa ja meidänkö pitäisi uskoa, että hän taikoi nämä lausunnot tyhjästä?

5. Jos se on väärennös, Joseph antoi elämänsä, jätti vaimonsa leskeksi ja lapsensa isättömiksi valheen takia

Vanhin Jeffrey R. Holland ilmaisee tämän paremmin kuin minä ikinä voisin:

Entä jos se on totta?

Kriitikot ovat kompuroineet viimeiset 187 vuotta yrittäessään saada aikaiseksi maallista salajuonta, joka voisi selittää riittävän hyvin Mormonin kirjan esiintulon. On olemassa teorioita, arvailuja ja pirullisia juonia, mutta lopullista yksimielisyyttä ei olla saavutettu. Ne, jotka vastustavat Mormonin kirjan jumalallista alkuperää eivät yksinkertaisesti voi hyväksyä sitä, miten se tuli esiin.

Mutta uskovat ovat sitä mieltä, että se tapahtui juuri niin kuin Joseph Smith kertoi sen tapahtuneen. Mormonin kirja on todellinen. Se ei ole taidokas väärennös. Se on ”Raamattuun verrattava pyhä kirja. Se kertoo Jumalan kanssakäymisistä Amerikan mantereen muinaisten asukkaiden kanssa ja sisältää ikuisen evankeliumin täyteyden” (Mormonin kirja – Johdanto).

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post 5 asiaa, joiden olisi pitänyt tapahtua, jos Mormonin kirja on huijausta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Nämä otsikot ja niihin liittyvät artikkelit kirjoitettiin vastineeksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon julkaisemiin kirjoitelmiin, jotka käsittelivät moniavioisuutta Kirtlandissa ja Nauvoossa (englanniksi) sekä moniavioisuutta ja perheitä alkuaikoina Utahissa (englanniksi).

Useimmat, jotka jakoivat näitä tarinoita Huffington Postissa, the Telegraphissa ja monissa muissa julkaisuissa, jättivät täysin huomiotta merkittävät kielelliset vivahteet, jotka tekevät näistä otsikoista faktapohjaisesti ongelmallisia.

Mormonien historiaa ei koskaan peitelty

Esimerkiksi sana ”myöntää” on ladattu syytöksillä, että aiemmin asia olisi jollakin tavoin peitelty. Päinvastoin. Näin äkkiseltään mieleeni tulee kolme varmaa julistusta, jotka todistavat moniavioisuuden harjoittamisesta kirkon alkuaikoina: Luku 132 Oppi ja liitot -kirjassa, Joseph F. Smithin kirjoittama artikkeli (englanniksi) vuonna 1905 ja artikkeli (englanniksi) vuoden 1992 Ensign-lehdessä.

Itse asiassa, opin näistä 14-vuotiaista ”morsiamista” (toinen täyteen pakattu sana) ja 30-40 vaimosta jo parikymppisenä käydessäni Joseph Smith ja historia -kurssia Brigham Youngin Yliopistossa ja kahlatessani läpi päiväkirjoja ja muita asiakirjoja pyrkiessäni oppimaan ja ymmärtämään Joseph Smithiä paremmin.

Tapahtumat ja historia koskien Joseph Smithin avioliittoja teinityttöjen ja useiden morsiamien kanssa on ollut kaikki hyvin tunnettua ja dokumentoitua saatavilla olevien resurssien mukaisesti jo siitä lähtien, kun noista tapahtumista on kirjoitettu jo kaukana historiassa. Ihmisten tarvitsi vain etsiä… ja jotkut tekivätkin niin.

Tuo tieto on ollut kaikkien luettavissa. Esimerkiksi, kirjassaan Joseph Smith: Rough Stone Rolling, Richard Bushman on yrittänyt kirjoittaa objektiivisemman historiallisen selonteon Joseph Smithistä ja on sisällyttänyt siihen kinkkisempiäkin tapahtumia historiasta.

Kiitos Bushmanin, Josephin vaimojen nimet ovat löytyneet tuhansien mormonien kirjahyllyistä siitä lähtien, kun tuo kirja julkaistiin vuonna 2005.

Internetin kattavuus ja tietovirran käytön vaivattomuus ovat johtaneet historian saatavuuteen ja jaettavuuteen tavalla, joka puolestaan on asettanut kirkon uudenlaiseen ja epämukavaankin asemaan, jossa sen täytyy selventää tulkintoja tapahtumista, lausunnoista ja opeista, vaikka se mieluummin todistaisi.

Kuka Joseph Smith todella oli?

Kaksi ystävääni on soittanut minulle ja ilmaissut huolensa kirkon hiljattain julkaisemien moniavioisuuskirjoitelmien johdosta. Monet muut ovat ilmaisseet samaa huolta sosiaalisessa mediassa. Useimmat näistä huolista keskittyvät sen ajatuksen ympärille, että on olemassa aihetodisteita, joiden mukaan Joseph Smith oli vähintäänkin irstas ja kenties huijarikin ja sen vuoksi kirkkoa, jota he ovat rakastaneet ja puolustaneet, saattaakin olla mahdoton puolustaa.

Jos (erityisesti toissijaista) lähdeaineistoa käy läpi kiinnittämättä sen suurempaa huomiota asiayhteyksiin, saattaa helposti vetää johtopäätöksen, että Joseph Smithillä oli joitain kohtalokkaita vikoja, jotka kyseenalaistaisivat hänen tehtävänsä Jumalan profeettana.

Saamieni puheluiden ja sosiaalisen aktiivisuuden vuoksi kysyin vaarnanjohtajaystävältäni, oliko hän huomannut moniavioisuuskirjoitelmista aiheutuneen mitään seurauksia. Hän kertoi, ettei ollut huomannut mitään massamuuttoa, mutta hän oli tavannut joitain vaarnan jäseniä, jotka olivat ohittaneet seurakuntansa piispan näkemyserojen vuoksi ja halusivat tavata hänet keskustellakseen heidän huolistaan koskien Joseph Smithiä ja moniavioisuutta. Yhdessä näistä tapaamisista ystäväni keskusteli naisen kanssa, joka tunsi hänet hyvin. Kuunneltuaan tämän naisen huolia ystäväni kertoi hänelle seuraavan tarinan:

”Kelly, ollessani piispa muutama vuosi sitten, tapasin parin kanssa, joka oli avioeron partaalla. Valitettavasti en pystynyt muuttamaan heidän parisuhteensa suuntaa ja ennen pitkää he päättivät avioliittonsa.

Eräässä tapaamisessa tämän aviomiehen kanssa nuhtelin häntä hellästi pappeustehtäviensä laiminlyömisestä ja rohkaisin häntä toimimaan paremmin. Hän ei ottanut sitä hyvin. Viikossa hän oli levittänyt kolmelle naapuruston avioparille perättömiä huhuja, että minulla oli ollut suhde ja hänellä oli siitä todisteita.

Kaksi näistä naapureista lähestyivät minua ja kertoivat, mitä hän oli sanonut. Toinen heistä kertoi siitä vaimoni ollessa läsnä, joka nauroi asialle ääneen. He tunsivat minut. He tunsivat tuon miehen. Mitään todisteita ei koskaan esitetty. Huhut osoitettiin perättömiksi. Mutta ajattelepa hetkinen tuota kolmatta paria. He eivät tunteneet minua yhtä hyvin kuin nuo kaksi muuta. Nyt olen vaarnanjohtaja. Heillä saattaa olla vielä epäilyksen siemeniä mielissään, sillä: 1. he eivät tunne minua ja 2. he eivät tunne tuota miestä eivätkä tilannetta. Sinä tunnet minut, Kelly. Uskotko, että minulla oli suhde?”

Hän vastasi tietävänsä, ettei ystävälläni ollut ollut suhdetta. Ystäväni sanoi: ”Sinun täytyy oppia tuntemaan profeetta Joseph Smith yhtä hyvin kuin tunnet minut. Kun niin on, uskon huoliesi kaikkoavan ja luultavasti löydät varmuutta aivan päinvastaisesta suunnasta.”

Hämmästyttävä profetia

Yhden täsmällisimmistä ja osuvimmin täyttyneistä palautusta koskevista profetioista lausui Joseph Smithin mukaan Moroni. Profetiassa sanotaan:

”Jumalalla oli minulle [Josephille] työ tehtäväksi ja että nimeäni tultaisiin mainitsemaan hyvällä ja pahalla kaikkien kansakuntien, sukujen ja kielten keskuudessa, eli että siitä puhuttaisiin sekä hyvää että pahaa kaikkien ihmisten keskuudessa.” (Profeetta Joseph Smithin todistus, Mormonin kirja)

Seuraan Twitterissä kirkkoon ja mormoneihin liittyvää toimintaa ja todistin moniavioisuuskirjoitelmien ja niihin liittyvän kommentaarin vanavedessä twiittejä twiittien perään – todistin tuon profetian pahan puolen täyttymistä. Noin joka viides sekunti ilmestyi uutisvirtaani twiitti, joka kritisoi Joseph Smithiä, useimmiten monilla rivouksilla höystettynä. Tunnetut antimormonit riemuitsivat, joskin hieman kateellisina, sillä he eivät enää olleetkaan kovaäänisimpiä  Joseph Smithin kriitikoita. Mielenkiintoista oli se, että aivan kuin ennustaen jäsenten vastareaktion, monet elämänuratoisinajattelijoiden julkaisut keskittyivät kritisoimaan profeetan puolesta esitettyä hengellistä todistusaineistoa leimaten sen vain kiihkoilijoiden tunnekuohuiksi eikä miksikään muuksi.

Neljä näkökohtaa

Joitakin tämä saattaa hämmästyttää – ja he saattavat pitää minua harhaisena, epärehellisenä tai aivopestynä – mutta voin tarkastella kaikkea tätä todistusaineistoa, mukaan lukien Joseph Smithin ”14-vuotiaan morsiamen”, ja silti ilman epäilyksen häivää sanoa, että hänen väitteensä olivat totuudenmukaisia. Hän todella näki väittämänsä taivaalliset olennot, Mormonin kirja on jumalallinen kirjoitus ja hänen tehtävänsä sen esiin tuomisessa on kuvattu täsmällisesti.

Useista vaikuttavista näkökohdista, jotka ovat mahdollistaneet minun tulla tähän lopputulokseen kritiikistä ja vaikeista aihetodisteista huolimatta, neljä on ollut kaikkein hyödyllisimpiä: syvällinen historiallinen alkuperäislähteiden tutkiminen, kirkosta lähteneiden kirkkoon palaaminen, Mormonin kirja sekä hengellinen työ

Syvällinen historiallinen tutkimus

Useimmat kanssakäymiseni ihmisten kanssa, jotka ovat vihamielisiä Joseph Smithiä ja kirkkoa kohtaan, ajautuvat tilanteeseen, jossa he lainaavat toissijaisia lähteitä ja minä puolestani niitä ensisijaisempia.

Oikeastaan ei ole edes olemassa oikeasti objektiivisesti kirjoitettua historiallista selontekoa mistään. Jokainen historioitsija lähestyy historiankirjoitusta filosofisten, poliittisten, psykologisten ja kokemusperäisten vaikutteiden kyllästämänä. Jotkin näistä vaikutteista on helppo huomata ja voidaan jättää huomiotta. Historianopiskelijan on petollista tai naiivia luottaa lähteisiin ilman kunnollista vaikutteiden taustatutkimusta.

Tämä koskee sekä myönteisesti että kielteisesti Joseph Smithiä kuvailevia lähteitä. Luettuani tuhansia sivuja alkuperäisiä sekä toissijaisia historiallisia selontekoja aiheesta Joseph Smith, täysin irrallaan mistään hengellisestä vakaumuksesta, olen tehnyt seuraavat päätelmät:

1. Hän oli totuudenmukainen oman historiansa suhteen.

2. Hänelle läheisimmät ihmiset valtaosin vahvistivat hänen jumalallisen tehtävänsä – silloinkin, kun olivat henkilökohtaisesti riitautuneet hänen kanssaan.

3. Vaikka hän kieltämättä oli epätäydellinen yleisine inhimillisine heikkouksineen (joista osa päätyi kirjoituksiin), hän oli hyvä.

4. Hän rakasti Jumalaa enemmän kuin itseään tai asemaansa. Mutta epähengelliset päätelmät ovat riittämättömiä.

Miksi he palaisivat?

Monet, jotka tunsivat Joseph Smithin hyvin ja ottivat häneen etäisyyttä, palasivat myöhemmin. Yksi heistä oli Joseph Smithin aikalainen, William W. Phelps, ja toinen puolestaan nykyajan historioitsija, Don Bradley.

Phelpsin tapaus on huomionarvoinen, sillä hän tunsi Joseph Smithin henkilökohtaisesti. Hän tiesi moniavioisuudesta. Itse asiassa, hän todisti olleensa paikalla, kun Joseph Smith sai varsinaisen moniavioisuutta koskevan ilmoituksen. Hän tiesi Joseph Smithin jokaisesta ongelmasta; tunsi hänen niin heikkoudet kuin vahvuudetkin. Hän oli ollut Joseph Smithin ystävä, sihteeri ja haamukirjoittaja koko 1830-luvun ja aina 1840-luvun alkupuolelle asti.

Phelps oli yksi monista, jotka todistivat Joseph Smithiä ja muita vastaan vuonna 1838, mikä johti heidän julmaan vangitsemiseensa Missourissa vuonna 1839. Hänen todistuksensa profeettaa vastaan  johti hänen erottamiseensa kirkosta marraskuussa 1839.

Sitä seurasi yksi kirkon historian rakastavimmista ja hellimmistä sovinnonteoista. Täysin tietäen Joseph Smithin luonteen, taipumukset ja jopa paheet, Phelps anoi anteeksiantoa ja pyysi saada tulla kastetuksi uudelleen. Erityisesti yksi kohta hänen kirjeessään, jonka hän kirjoitti Daytonissa Ohiossa 29. kesäkuuta 1840, pistää silmääni:

”Teen parannusta ja elän, ja pyydän anteeksiantoa vanhemmilta veljiltäni, ja vaikka he nuhtelisivat minua kuolemaksi asti, minä kuolen heidän kanssaan, sillä heidän Jumalansa on minun Jumalani. Vähäisinkin sija heidän kanssaan riittää minulle, niin, se on suurempi ja parempi kuin koko Babylon.”

Todellako? Vähäisin sija ja yhteys mieheen, jolla oli 40 vaimoa ja teinimorsiamia oli parempi kuin koko Babylon? Phelps oli älykäs, oppinut ja varakas mies, joka valitsi kuolla pyhien ja Josephin Smithin kanssa mieluimmin kuin eläisi mitä tahansa muuta elämää.

Joseph Smithin vastaus Phelpsille on historiallisesti puhdasta kultaa ja se löytyy osoitteesta Josephsmithpapers.org (englanniksi).

Noin kuukausi sen jälkeen, kun Joseph Smith kuoli marttyyrikuoleman, Phelps kirjoitti laulun. ”Kunnia miehelle”, joka sisältää seuraavat sanat:

Kunnia muistolleen, hän marttyyri uljas… Pappeuden avaimet ja kunnia suuri, Iankaikkisesti hän niitä kantaa saa… Miljoonat tuntee viel ’veli Josephin’.”

Mitä Phelps tiesi? Mikä sai hänet palaamaan?

Joseph meidän aikanamme

Don Bradley on nykyajan historioitsija, joka on opiskellut sekä Brigham Youngin Yliopistossa että Utah Staten Yliopistossa. Hän aloitti vakavan kirkon historian tutkimisen 17-vuotiaana Brigham Youngin Yliopistossa. Kuten Phelps, hän oppi tuntemaan Joseph Smithin erittäin hyvin. Hänen uskonkriisinsä syntyi siitä, kun jotkin asiat kirkon historiassa tuntuivat hänestä epämiellyttäviltä.

Eritoten ne olivat asioita, joista hän ei ollut kuullut aiemmin eivätkä ne sopineet siihen selontekoon, jonka hän odotti muodostavansa. Toinen ongelma oli se, että hän hylkäsi kaikki muut keinot tietää kuin tieteellisen ja historiallisen tutkimuksen.

Don pyysi nimensä poistamista kirkon jäsenrekisteristä. Kuten Phelpsilläkään, hänellä ei ollut mitään syytä koskaan palata. Hän ei ollut välinpitämätön tai agnostikko. Hän oli varma, että kirkko ja erityisesti Joseph Smith olivat huijausta.

Hänen paluunsa alkoi pienillä askelilla, jotka kasvoivat. Ensimmäinen askel oli myöntää, että kirkko teki hyvää maailmassa. Toinen oli myöntää, että on olemassa muitakin tapoja tietää; hengellisin keinoin saavutettu tietokin on täysin pätevää tietoa.

Kolmas askel oli se, että hän jatkoi kirkon historian tonkimista läpi kaikkien vaikeiden asioiden ja lopulta löysi, mitä hän kutsui ”kullaksi” – todella hyviä asioita. Yksi avainasia, josta Don puhuu, oli se, että hän lakkasi pakottamasta Jumalaa muottiin, jonka hän oli itse luonut.

Kysymyksetkin muuttuivat. Donin esittämät kysymykset tutkimustyönsä alkuvaiheessa olivat kyynisiä, kuten ”miksi Joseph Smith teki näin? Mitä hän siitä hyötyi?” Tämänkaltaiset kysymykset tuottivat usein vain heikkoja vastauksia ja antoivat Joseph Smithistä varsin köyhän kuvan. Kyyninen selonteko ei ollut riittävä vastaus historialliseen tutkimukseen. Hän huomauttaa, että missä tahansa ihmissuhteessa, jos kyselet jatkuvasti vain ”mitä hän hyötyy tästä?”, on lopputuloksena varsin heikko ihmissuhde.

Kuten Phelps, Don Bradley teki sovinnon Joseph Smithin kanssa. Kuten Phelps, hän tuntee Joseph Smithin hyvin ja valitsee seisoa hänen rinnallaan, todistettuaan jonkin aikaa häntä vastaan.

Näiden miesten ja monien heidän kaltaistensa kokemukset ovat saaneet minut harkitsemaan ja ovat seisoneet tielläni estäen minua lähtemästä, kun minulla on ollut ajoittain ja joskus hyvin vakaviakin epäilyksiä ja huolia ja olen jopa ajatellut ”tarvitseeko minun etsiä totuutta jostain muualta?”. Heidän kokemuksensa ovat haastaneet minut hyllyttämään epäilykseni ja odottamaan suurempaa valoa, joka on aina tullut.

Mormonin kirja

Toisinajattelijat ovat käyttäneet kokonaisia työuria Mormonin kirjan aitouden kumoamiseksi. Terryl Givens, kirjassaan By the Hand of Mormon, käsittelee useita näistä, tarjoten ajatuksella koottuja vastauksia. Myönnän heti kättelyssä, ettei kaikkiin haasteisiin ole olemassa päteviä ratkaisuja, mutta haluaisin myös lisätä, ettei yksikään näistä haasteista ole myöskään kiistattomasti se ”savuava ase”. Haluaisin myös sanoa, että on vahvoja positiivisia todisteita, joihin kriitikoilla ei ole päteviä vastauksia. Ja viimeiseksi, totuutta Mormonin kirjasta ei tulla paljastamaan historiallisen tutkimuksen kautta.

Jokainen tuon kirjan totuuteen uskova on tullut tuohon johtopäätökseen eri tavalla. Lähetyssaarnaajat käyttävät mielellään perustestiä. Yleisesti ottaen tuo testi pitää hyvin paikkansa, mutta se ei ole mikä toimi minulle tai tuhansille muille. Testi on, että luet Mormonin kirjan ja sitten sovellat käytäntöön kohtaa Moroni 10:3-5, jossa sanotaan, että jos rukoilet kirjan sisällöstä, erityisesti sisällöstä koskien Herraa Jeesusta Kristusta, jota kirja käsittelee, ja rukoilet vilpittömästi ja avoimin mielin ja sydämin, Jumala varmentaa Pyhän Hengen kautta, että kirjan sisältö on totta.

Minulle tuo viimeinen kohta kyllä tapahtui, mutta siihen ei tarvittu rukousta. Itse asiassa, en päässyt edes 1. Nefin kirjaa loppuun tuntematta vahvaa ja voimallista hengellistä todistusta, että kirjan sisältö oli lähtöisin Jumalasta ja toimitettu meille profeettojen välityksellä. Olisi ollut järjetöntä minun kysyä Jumalalta, kun Hän oli jo antanut vastauksensa monta kertaa lukiessani kirjaa.

Näin ei kuitenkaan ole asian laita kaikilla. Clayton Christensenin kokemus vaati paljon enemmän työtä ja oli kenties paljon voimakkaampi. Hän kertoo:

”Päätin omistaa joka ilta klo 23:n ja 24:n välisen ajan Mormonin kirjan lukemiselle saadakseni selville, onko se totta. Pohdin, uskaltaisinko käyttää niin paljon aikaa, koska olin mukana hyvin vaativassa akateemisessa ohjelmassa opiskelemassa soveltavaa ekonometriaa. Aioin yrittää suorittaa ohjelman kahdessa vuodessa, kun useimmat ohjelmaan osallistuvat suorittivat sen kolmessa. En tiennyt, oliko minulla varaa uhrata tunti päivästä tähän pyrkimykseen. Mutta silti tein niin. Aloitin kello 23 polvistumalla rukoukseen lähellä kiviseinässä olevaa pientä lämmitintä ja rukoilin ääneen. Kerroin Jumalalle, kuinka kipeästi halusin saada selville, onko Mormonin kirja totta. Kerroin Hänelle, että jos Hän ilmoittaisi minulle, että se on totta, niin aioin omistaa elämäni Hänen valtakuntansa rakentamiselle. Kerroin Hänelle, että jos se ei ollut totta, minun piti tietää sekin varmasti, koska silloin omistaisin elämäni sen selvittämiseen, mikä on totta. Luin ensimmäisen sivun Mormonin kirjasta. Kun pääsin sivun loppuun, pysähdyin. Ajattelin sitä, mitä olin lukenut siltä sivulta, ja kysyin itseltäni: ”Voisiko tämän olla kirjoittanut huijari, joka yritti pettää ihmisiä, vai oliko tämän todella kirjoittanut Jumalan profeetta? Ja mitä se merkitsi minulle elämässäni?” Sitten laskin kirjan käsistäni ja polvistuin rukoukseen ja pyysin Jumalalta uudelleen: ”Ole niin hyvä ja kerro minulle, onko tämä tosi kirja.” Sitten istuin tuoliin, otin kirjan käteeni, käänsin sivua, luin sen, pysähdyin sivun lopussa ja tein samoin. Näin tein tunnin ajan joka ilta, ilta toisensa jälkeen siinä kylmässä, kosteassa huoneessa Oxfordissa.

Eräänä iltana, kun olin päässyt Toisen Nefin kirjan loppulukuihin, pidin taas rukoukseni, istuin tuoliini ja avasi kirjan. Aivan äkkiä siihen huoneeseen tuli kaunis, lämmin, rakastava Henki, joka ympäröi minut ja levisi sieluuni kietoen minut rakkauden tunteeseen, jollaista en ollut kuvitellut kykeneväni tuntemaan. Minua alkoi itkettää. Kun katsoin kyynelteni lävitse Mormonin kirjan sanoja, saatoin nähdä totuuden noissa sanoissa, joita en ollut koskaan aiemmin kuvitellut pystyväni ymmärtämään. Saatoin nähdä iankaikkisuuden kirkkaudet ja saatoin nähdä, mitä Jumala oli varannut minua varten yhtenä Hänen lapsistaan. Tuo Henki pysyi kanssani koko tunnin ajan ja sen jälkeen joka ilta, kun rukoilin ja luin Mormonin kirjaa huoneessani. Tuo sama Henki palasi aina, ja se muutti sydämeni ja elämäni ikuisiksi ajoiksi.” (Hyödyllisin tiedonjyvä, Clayton M. Christensen)

Toiset saavat, mitä me kutsumme todistukseksi, vuosien tutkimisen jälkeen. He hyllyttävät epäilyksensä toistaiseksi ja nojautuvat esimerkiksi toisten todistuksiin tai omaan todistukseensa joistain muista asioista kuin Mormonin kirjasta.

Rehellisyyden nimissä, Mormonin kirja on numero yksi, valtava tekijä ihmisten päättäessä liittyä, lähteä tai pysyä kirkossa. Kirkon johtajat jatkuvasti muistuttavat meitä Mormonin kirjan todenperäisyydestä. Heidän ehdoton argumenttinsa on se, että kirkko rakentuu tai kaatuu sen omaan totuudenväitteeseensä. Minulle looginen, historiallinen ja kirjallinen todistusaineisto olivat riittäviä luomaan sopivan aukon syvälliselle hengelliselle todistukselle, kun sitä etsittiin.

Loogisena päätelmänä voidaan sanoa, että mies, joka käänsi tuon kirjan ja toi sen päivänvaloon, on todella profeetta, kuten on väitetty. Mutta loogiset päätelmät ovat riittämättömiä.

Hengellinen työ

Vaatii huomattavaa röyhkeyttä ja ylimielisyyttä väittää hengellisistä lähteistä saadun tiedon todellisuudessa olevan lähtöisin nuo kokemukset saaneesta ihmisestä itsestään. Ilmoitus toimii kovin eri tavoin tietoteorian tasolla kuin empiirisesti. Empirismi on teoria, jonka mukaan tieto on johdettu aistinvaraisista kokemuksista ja nuo aistit pitävät sisällään ihmisen viisi aistia. Se antoi tilaa kokeelliselle tieteelle ja tieteellisille menetelmille.

Kaksi suurinta eroa ilmoituksen ja empirismin välillä keinona tietää ovat, että ilmoitus vaatii moraalisen vaikuttajan ja sen ilmaisuväline, Pyhä Henki, kieltäytyy tulemasta määritellyksi ja rajatuksi. Jeesus selitti tätä Nikodemukselle sanoen: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” (Joh. 3:8) Empirismi ei välitä lainkaan moraalista ja se hyväksyy ainoastaan asiat, jotka voidaan määritellä ja rajata, siten ne voidaan toistaa ja yksittäin todentaa. Totuutta etsittäessä näistä kummankin kieltäminen olisi typerää.

Minulle oli välttämätöntä oppia tuntemaan Joseph Smith päästäkseni pisteeseen, jossa ilmoitus pystyisi opettamaan ja todistamaan. Käytin kaikkia akateemisia työvälineitä, joita olin vuosien varrella oppinut. Olen luonteeltani skeptinen ja käytin järkeä, logiikkaa ja dekonstruktiota ymmärtääkseni kirkon historiaa ja sitä, kuka Joseph Smith oli.

Kuten Mormonin kirjankin kanssa, tutkimukseni oli luonut aukon, jonka kautta Henki pystyi tekemään työnsä. Pyysin ymmärrystä, varmennusta ja ohjausta. Anomukseni olivat paljolti Dayton Christensenin anomusten kaltaiset ja saamani vastaus oli paljolti samankaltainen kuin hänenkin.

Artikkelin alussa oleva kuva on alunperin Jeff Heinin maalaama ja sen nimi on ”Mob” (”Väkijoukko”). Se kuvaa, kuinka väkijoukko muuttui väkivaltaisesta ja vihamielisestä vähintäänkin neutraaliksi lähestyessään Joseph Smithiä. Tuon tapahtuman symbolismi on merkittävää.

Kunnioitan Joseph Smithin nimeä. Olen varma hänen selonteostaan koskien tärkeimpiä tapahtumia kirkon muodostamisen aikana. Kuten William Phelpsille, ei minullekaan ole mitään muuta paikkaa, missä mieluummin seisoisin kuin hänen rinnallaan. Sanon tämän tietäen hänen 30-40 vaimostaan, teinimorsiamista ja avioliitoista naimisissa oleviin naisiin. Sanon tämän tietäen hänen heikkouksistaan ja epätäydellisyyksistään.

Kun kirkon laulukirjasta lauletaan laulu numero 15, Kunnia miehelle, laulan korkealta ja kovaa ja usein kyynelehdin ajatellessani sitä rakkautta, jota tunnen Joseph Smithiä kohtaan.

Kuten kirkkokaan, en perusta todistustani Joseph Smithistä historialliseen selontekoon. Pidän häntä kunniassa ja todistan hänestä ihmisenä, joka tuntee hänet ja on saanut nauttia hengellisistä ilmoituksista koskien hänen elämäänsä ja tehtäväänsä. Kutsun teidät oppimaan, näyttämään toteen ja pitämään kiinni siitä, mikä on hyvää.

Artikkelin on kirjoittanut David Grant ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Kunnia miehelle – vaikka hänellä olikin 40 vaimoa ja teinimorsiamia appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Profeetta Joseph Smith omaksui välittömästi Oppi ja liitot -kirjan luvussa 76 kuvatun saamansa näyn opetukset. Valitettavasti toisilla kirkon jäsenillä oli vaikeuksia sulattaa tuon näyn universalistinen luonne sekä sen auliit ehdot koskien pelastusta, joka kattaisi kaikki paitsi kaikkein paatuneimmat synnintekijät. Brigham Young muisteli: ”Jotkut luopuivat, sillä Jumala ei aikonut lähettää pakanoita ja pienokaisia ikuiseen kuritukseen, vaan Hänellä oli pelastuksen sija, aikanaan, kaikille ja Hän siunaisi vilpittömiä, hyveellisiä ja rehellisiä, kuuluivatpa he mihin kirkkoon tahansa tai eivät. Se oli uusi oppi tälle sukupolvelle ja moni kompuroi siihen.”

Brigham Youngin nuorempi veli, Joseph Young, oli huolestunut: ”Kun luin iankaikkisen maailman eri kirkkauksia koskevista näyistä, en voinut alkuun uskoa sitä. … Miksi Herra pelastaisi kaikki!”

Sekä Orson Pratt että John Murdock kirjoittivat erään kirkon jäsenen julistaneen tämän ilmoituksen olleen Saatanasta ja ”uskovan sitä yhtä paljon kuin hän uskoi paholaisen tulleen ristiinnaulituksi”. Vanhimmat Pratt ja Murdock yrittivät auttaa tuota veljeä ymmärtämään tätä palautettua iankaikkisuuksien oppia, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Joseph Smith myönsi tämän ilmoituksen teologian saattavan olla ylivoimaisen häkellyttävää uusille käännynnäisille, jotka olivat kasvaneet kuunnellen muiden kristillisten kirkkojen ”taivas ja helvetti” -oppeja. Hän ohjeisti lähetyssaarnaajia Englannissa ”pidättäytymään tiukasti evankeliumin ensimmäisissä periaatteissa ja pysymään hiljaa kokoamisesta, näystä ja Oppi ja liitot -kirjasta, kunnes tulisi aika, jolloin työ olisi täysin varmalla pohjalla ja Henki selvästi ilmoittaisi toimimaan toisin.”

Tämän artikkelin ovat alun perin kirjoittaneet Casey Paul Griffiths, Susan Easton Black ja Mary Jane Woodger ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Why the 3 Degrees of Glory Sparked So Much Controversy for Early Members”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Miksi kirkkauden kolme astetta synnyttivät polemiikkia alkuaikojen jäsenten keskuudessa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.