Tästä artikkelista voit lukea lisää siitä, mitä lähetyssaarnaajien kokemukseen Suomessa esimerkiksi saattaa kuulua.

Jos olet kuitenkin rohkaistunut tapaamaan kirkkomme edustajat, joko internetin välityksellä tai kasvotusten, mitä voit odottaa tältä tapaamiselta?

Mistä lähetyssaarnaajat kertovat

Lähetyssaarnaajat pyrkivät keskustelemaan tapaamiensa ihmisten kanssa heitä kiinnostavista uskon aiheista. He pyrkivät huomioimaan henkilön tarpeet ja vastaavat mielellään kysymyksiin kirkostamme. Lähetyssaarnaajien kanssa voi tavata keskustelun merkeissä vain kerran tai niin usein kuin itse haluaa. Heillä on viisi eri aihekokonaisuutta, joista he kertovat ihmisille. Samaa aihetta voidaan käydä läpi useammallakin keskustelukerralla ja niistä voidaan yhdistellä tilanteeseen parhaiten vastaavia kokonaisuuksia.

Tässä lyhyet esittelyt lähetyssaarnaajien viidestä aihekokonaisuudesta: 

1. Evankeliumin palautus

Palautuksen sanoma kertoo siitä, kuinka Joseph Smith kutsuttiin profeetaksi ja kirkko perustettiin 1800-luvulla. Jumala kutsui profeetan, jotta maan päällä olisi jälleen Hänen valtuuttamansa edustaja opettamassa ja ohjaamassa ihmisiä Hänen puolestaan. Profeetan kautta Jumala palautti maan päälle pappeuden eli saman voiman, jonka Kristus antoi apostoleilleen ihmisten siunaamiseksi ja uskonnollisten toimitusten suorittamiseksi.

Uskomme, että Kristuksen kuoleman jälkeen alkukirkko vähitellen menetti pappeuden ja Jumalan valitseman johtajan, jolloin maailmassa vallitsi luopumukseksi kutsuttu hengellisen pimeyden aika. Jumalan ei ollut kuitenkaan tarkoitus jättää maailmaa tällaiseen tilanteeseen, vaan kutsua jälleen profeetta puhemiehekseen, kun aika olisi siihen otollinen.

Tämän profeetan kautta Jumala palautti saman organisaation, jonka Kristus perusti maan päällä eläessään ja siihen kuuluneet ‘apostolit, profeetat, evankeliumin julistajat, paimenet ja opettajat’ (Ef. 4:11). Mormonin kirja on todisteena Joseph Smithin jumalallisesta kutsumuksesta. Kirjan todenperäisyydestä voi jokainen saada oman vahvistuksensa lukemalla sitä ja kysymällä asiasta Jumalalta. 

2. Jumalan suunnitelma meitä varten

Kutsumme Jumalan suunnitelmaa meitä varten nimellä ’Pelastussuunnitelma’. Se kertoo pääpiirteissään siitä, mistä olemme tulleet, miksi olemme maan päällä ja mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen.

Ennen syntymäämme olimme osa Taivaallisen Isän perhettä Hänen henkilapsinaan. Elimme Hänen luonaan ja Hän esitti meille suunnitelman, jonka kautta me voisimme kehittyä ja saada täydellisen ilon. Sitä varten meidän piti saada fyysinen ruumis, oppia valitsemaan hyvän ja pahan välillä, sekä kasvaa valintojemme seurauksena. Aadamin ja Eevan lankeemuksen kautta meille luodusta maailmasta tuli paikka, jossa voimme kehittyä ja kasvaa.

Kristus tarjoutui jo ennen maailman luomista Vapahtajaksemme. Jumala tiesi, että tulisimme tekemään virheitä ja kärsimään kuolevaisuudessa kipuja, surua ja kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Lopulta tulisimme kuolemaan. Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus auttaisi meidät kaikkien näiden haasteiden ylitse ja Hänen avullaan voisimme palata takaisin Jumalan luo tämän elämän jälkeen.

3.Jeesuksen Kristuksen evankeliumi

Evankeliumista puhuessamme emme viittaa johonkin Uuden Testamentin ensimmäisistä neljästä kirjasta. Evankeliumi merkitsee meille Kristuksen opetuksia siitä, mitä tarvitsemme ottaaksemme täysin vastaan Hänen työnsä puolestamme ja voidaksemme palata Jumalan luokse. Evankeliumissa on viisi askelta: usko, parannus, kaste, Pyhän Hengen lahjan saaminen ja kestäminen loppuun asti.

Uskolla tarkoitetaan sitä, että uskomme Kristukseen ja haluamme seurata Hänen opetuksiaan. Kun toimimme niiden mukaan, voimme tulla tuntemaan, että ne ovat totta ja Hän on todellinen.

Parannus merkitsee, että pyrimme Jeesuksen avulla jättämään syntimme taaksemme. Tunnistamme virheemme, tunnemme katumusta, tunnustamme syntimme Jumalalle ja pyydämme anteeksiantoa, sekä muutamme käytöstämme.

Kaste puhdistaa meidät parannuksenteon jälkeen synnistä. Se on askel, jonka kautta saamme anteeksi ja teemme Jumalan kanssa sopimuksen seurata Kristusta elämässämme. Saamme uuden alun.

Pyhän Hengen lahjan saaminen tarkoittaa, että henkilö, jolla on pappeus asettaa kätensä päämme päälle ja lausuu siunauksen, jossa hän pyytää meitä vastaanottamaan Pyhän Hengen. Tämä tarkoittaa, että meillä on oikeus Pyhän Hengen jatkuvaan kumppanuuteen elämässämme. Hän esimerkiksi auttaa meitä oppimaan Jumalasta, lohduttaa, muistuttaa mieleemme asioita, todistaa totuudesta ja puhdistaa meidät hengellisesti.

Kestäminen loppuun asti on sitä, että jatkamme edellämainittujen askelten ottamista elämässämme ja pyrimme olemaan uskollisia kasteessa Jumalan kanssa tekemällemme sopimukselle. Emme tule täydellisiksi tämän prosessin tuloksina. Viikoittainen ehtoollisen eli sakramentin nauttiminen uudistaa lupauksemme Jumalalle ja antaa meille mahdollisuuden yrittää uudelleen ja puhdistua jälleen virheistämme.

4. Käskyt

Kristus opetti ja omalla esimerkillään osoitti meille, kuinka meidän tulisi elää. Käskyt sanana saattavat yhdistyä ajatukseen mielivaltaisesta hallitsijasta, joka haluaa rajoittaa alamaistensa elämää. Jumalan suhteen tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Hän pyytää meitä elämään käskyjen mukaan voidakseen siunata meitä ja auttaakseen meitä olemaan onnellisia niin maanpäällisen elämämme aikana kuin kuolemamme jälkeen.

Käskyt sisältävät kuuliaisuuden, rukoilemisen, pyhien kirjoitusten opiskelemisen, lepopäivän pyhittämisen, kasteen ja konfirmoinnin (em. Pyhän Hengen lahjan saaminen), profeetan seuraamisen, kymmenen käskyn, siveyden lain, viisauden sanan, kymmenysten, paaston ja lainkuuliaisuuden periaatteet.

5. Lait ja toimitukset

Tämän aihealueen sisällöstä keskustellaan yleensä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka haluavat mennä kasteelle. Ne kertovat kirkon jäsenyyteen liittyvistä käytännöistä ja toiminnasta seurakunnassa. Pappeus ja järjestöt kirkossa, lähetystyö, iankaikkinen avioliitto, temppelit ja sukututkimus, palveleminen, oppiminen ja opettaminen ovat läheisesti jäsenten elämään liittyviä asioita. Se ei tarkoita, etteivätkö lähetyssaarnaajat voisi keskustella näistä aiheista kenen tahansa kiinnostuneen kanssa tai sisällyttäisi tietoa aiheista myös muihin kokonaisuuksiin.

Mitä tapahtuu keskustelun aikana

Lähetyssaarnaajat suunnittelevat etukäteen jonkinlaisen sanoman ennakkotietojensa perusteella, mutta heidän ei tarvitse rajoittaa keskusteluaan siihen vaan he keskittyvät mielellään kuulijan kysymyksiin. Yleensä he aloittavat ja lopettavat keskustelun rukouksella. Silloin he puhuvat Jumalalle omin sanoin ja esimerkiksi pyytävät Hänen ohjaustaan, tai siunauksia keskusteluun osallistuville.

Lähetyssaarnaajat ottavat mielellään sekä internetin välityksellä tapahtuviin, että kasvokkaisiin tapaamisiin mukaan alueensa seurakunnan jäseniä, jotta henkilöllä on mahdollisuus saada monenlaisia näkökulmia ja tutustua pysyvästi paikkakunnalla asuviin kirkon jäseniin. Tapaamisessa jäsenet voivat myös olla apuna kielimuurin yllättäessä. 

Usein lähetyssaarnaajat pyytävät ihmisiä opiskelemaan myös itsekseen aiheesta, josta he ovat keskustelleet ja rukoilemaan saadakseen Jumalalta vastauksen, ovatko heidän esittämänsä asiat totta. He saattavat jättää jonkin lukualueen pyhistä kirjoituksista, josta voivat jatkaa keskustelua seuraavalla kerralla tai jakaa pieniä vihkosia, joissa on lisätietoa käsitellystä aiheesta. He pyytävät ihmisiä halutessaan kokeilemaan opettamiaan periaatteita käytännössä esimerkiksi käymällä kirkossa tai paastoamalla.

Jos henkilö haluaa valmistautua kasteelle menemiseen lähetyssaarnaajat ovat hänelle apuna, mutta lähetyssaarnaajien kanssa voi tavata ilman minkäänlaisia velvoitteita. He voivat käydä tuomassa Mormonin kirjan, pitää kanssasi rukouksen, suorittaa palvelutyötä, antaa siunauksen tai keskustella jostakin mielessäsi olevasta kysymyksestä. Lähetyssaarnaajat tapaavat ihmisiä mielellään useamman kerran, jos henkilö niin toivoo. Jos et halua tavata heitä, voit ilmaista asian ja he jättävät sinut rauhaan.

Lähetyssaarnaajat ovat tavallisia nuoria

Lähetystyössä palvelevat nuoret miehet ovat yleensä iältään noin 18-20 vuotiaita. Nuoret naiset taas palvelevat 19-21 vuotiaina. He ovat halukkaita kertomaan uskostaan ja pyrkivät ennen kaikkea palvelemaan Jumalaansa. 

Tällä videolla voit kuulla Kimmon kokemuksia hänen lähetystyöpalvelustaan. 

Lähetyssaarnaajilla on kotona perhe, ystäviä, koulu ja harrastuksia, jotka he ainakin osittain ovat jättävät palvelunsa ajaksi. He voivat käyttää kiinnostuksen kohteitaan ja kykyjään hyväkseen jossain määrin, mutta joutuvat aina uhraamaan jotain lähtiessään palvelemaan. Vaikka jokainen heistä on yksilö, heitä yhdistää usko Kristukseen ja halu auttaa ympärillään olevia ihmisiä muodostamaan läheisempi suhde Jeesuksen kanssa.

Tällä videolla voit tutustua muutamiin lähetyssaarnaajiin ja siihen, kuinka he ovat käyttäneet lahjojaan hyväkseen lähetystyöpalvelussaan.

Suurin osa lähetyssaarnaajista palvelee kotimaansa ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että suomen kieli ei yleensä ole heidän äidinkielensä ja se saattaa olla heille haastavaa. Mutta vaikka lähetyssaarnaajat eivät välttämättä puhukaan täydellisesti kieltämme, heillä on täydellinen kyky auttaa meitä tuntemaan Pyhän Hengen läsnäolo.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis

Mistä uskon aiheesta sinä haluaisit oppia lisää? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Mitä jos tapaat lähetyssaarnaajat? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Miksi haluamme palvella lähetystyössä?

Meistä se on käsky. Uskomme, että yksi syy Jeesuksen tulemiseen maan päälle oli se, että Hän voisi opettaa evankeliumiaan. Hän kutsui meitä seuraamaan esimerkkiään kohdassa Matt. 28:19-20:

“19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Kaikki nuoret eivät mene lähetystyöhön. On olemassa monia tapoja kutsua ihmisiä Kristuksen luokse. Muodollinen lähetyssaarnaajaohjelma tulee kuitenkin aina olemaan osa kirkkoa auttamassa tämän kutsun toteuttamista.

Mitä annettavaa meillä on?

Meitä ei rohkaista jakamaan sanomaamme vain niille, jotka eivät vielä tunne Kristusta tai niille, jotka eivät käy kirkossamme. Meitä kehotetaan kutsumaan KAIKKIA ihmisiä Kristuksen luokse. Lähetyssaarnaajien tehtävänä on innoittaa, rakastaa ja opettaa kaikkia. Meille opetetaan jo hyvin pienestä pitäen, että jokainen ihminen maan päällä on Jumalan lapsi. Meitä kehotetaan rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiämme ja jakamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Kristuksen evankeliumi on ennen kaikkea rakkauden evankeliumi. Lähetyssaarnaajia kehotetaan yhä enemmän käyttämään aikaansa palvelemiseen. Perustavanlaatuisin (ja haastavin) osa Kristuksen sanomaa on toistemme rakastaminen. Lähetyssaarnaajat palvelevat. He ovat mukana yhteisön ponnisteluissa, he ovat raivaamassa luonnonkatastrofien tuhoja ja tiskaavat, he auttavat vanhustentaloissa, sairaaloissa ja kirjastoissa. Antakaa heidän palvella. Palvelkaa heidän kanssaan.

Jumala haluaa lastensa tuntevan Hänen rakkautensa ja olevan yhtä. Mikään muu ei saa sitä aikaan paremmin kuin toistemme palveleminen. Lähetyssaarnaajat yrittävät auttaa ihmisiä kaikin mahdollisin tavoin.

Franciscus Assisilainen sanoi: “Saarnatkaa evankeliumia, ja jos on tarpeen, käyttäkää sanoja.”

Lähetystyö on aika saarnata evankeliumia kaikin mahdollisin tavoin, joten se on ehdottomasti aika, jolloin tullee käyttää sanoja evankeliumin opettamiseen. Uskomme, että meillä on ainutlaatuinen sanoma jaettavanamme.

• Uskomme, että perheet voivat olla yhdessä ikuisesti. Jos uskot elämään kuoleman jälkeen, on mahdotonta kuvitella, että elämäämme ei kuuluisi ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä. Me uskomme, että Kristuksen uhrin kautta merkityksellisimmät ihmissuhteemme voivat jatkua ikuisesti, kun teemme erityiset toimitukset temppelissä. Emme ansaitse tätä siunausta menemällä temppeliin, vaan osoitamme siten nöyryytemme ja halukkuutemme hyväksyä Kristuksen tekemä tarjous. Temppelisinetöinti ei yhdistä meitä ainoastaan maanpäälliseen perheeseemme, vaan myös niihin sukulaisiin, jotka ovat jo kuolleet meitä ennen ja niihin, jotka tulevat meidän jälkeemme. Se ei ole niinkään vain yksi linkki, vaan suuri verkosto, joka yhdistää meidät perheeseemme ja ennen kaikkea Kristukseen. Kun teemme temppelityötä kuolleiden puolesta, jotka eivät tehneet näitä toimituksia itse, annamme heille toisen mahdollisuuden hyväksyä Kristuksen tarjouksen ikuisesta elämästä onnellisen perheen kanssa.

• Onnellisen perheen ihanne on kaunis ja voimallinen.  Sen saavuttamisen tarve ja halu on niin voimakas, että voi olla tuskallista kuulla, millainen ihanne on. Mikään perhe maan päällä ei pysty elämään ihanteellisesti. Ehkä perheenjäsen ei ole kanssasi tietoisen valinnan tai kuoleman takia. Ehkä ylitsepääsemättömät erimielisyysyydet tai pitkä välimatka tekee iankaikkisen perheen perustamisesta meille tuskallista.

• Suurin ihme, jonka Kristus tarjoaa on se, että Hän hyvittää minkä tahansa menetyksen elämässämme. En tiedä, miten se on mahdollista, mutta se on ihana ja kaunis asia toivoa. Tämä toivo tuo rauhaa ja lohtua tässä elämässä. Se on totuus, joka kannattaa jakaa!

• Me uskomme Raamattuun ja Mormonin kirjaan. Emme usko, että näissä kirjoissa on vastaus jokaiseen historialliseen tai tieteelliseen kysymykseen. Uskomme, että ne auttavat meitä tuntemaan Kristuksen ja tuntemaan Hänen rakkautensa meitä kohtaan. Monet ihmiset tuntevat Raamatun, joka todistaa Herran työstä Israelin lasten keskuudessa. Meillä on Mormonin kirja toisena todistuksena Kristuksesta. Se todistaa Kristuksen kanssakäymisestä pienen ihmisryhmän kanssa muinaisessa Amerikassa. Tämä toinen todistus auttaa meitä ymmärtämään Kristusta. Pyydämme ihmisiä lukemaan Mormonin kirjaa ja Raamattua rukoillen, jotta he voivat oppia tuntemaan Kristuksen paremmin. Pyhien kirjoitusten lukeminen antaa meille iankaikkista näkökulmaa ja toivoa. Toivo on hieno asia. Mormonin kirja on jakamisen arvoinen!

• Uskomme, että maan päällä on profeetta nykyäänkin. Vanhasta testamentista voimme lukea Jesajasta, Mooseksesta ja Eliasta. Uskomme, että Thomas S. Monson on Herran profeetta. (Presidentti Monsonin siirryttyä ajasta iankaikkisuuteen, profeettamme on nyt Russell M. Nelson). Lähetystyössä minulta kysyttiin usein, että jos uskomme nykyajan profeettaan, mitä hän on sanonut viime aikoina. Ihmiset odottavat yleensä kuulevansa jotain dramaattista ja jännittävää. Viime huhtikuussa (2015) Presidentti Monson sanoi: “me olemme mukana Herran Jeesuksen Kristuksen työssä. Olemme vastanneet Hänen kutsuunsa ja olemme Hänen asiallaan. Oppikaamme Hänestä. Seuratkaamme Hänen jalanjäljissään. Eläkäämme Hänen opetustensa mukaan. Kun niin teemme, me olemme valmiita mihin tahansa palvelutyöhön, johon Hän meidät kutsuu.” Mitä jos kaikki todella eläisivät tällä tavalla? Se on jakamisen arvoista!

Seuraavan kerran kun näet lähetyssaarnaajan, hän voi olla minun tyttäreni, sisarentyttäreni tai -poikani. Tuo joku on jonkun veli tai sisar, joka käyttää arvokasta aikaansa jakaakseen Jumalan rakkautta. He eivät ole täydellisiä, eivätkä korkeasti koulutettuja. Siksi lähetyssaarnaajat rohkaisevat teitä rukoilemaan! Pyydän, että pyrkisitte etsimään omat vastauksenne. Harkitkaa kuuntelemista. Harkitkaa rukoilemista. Antakaa lähetyssaarnaajien palvella teitä, tai palvelkaa heidän kanssaan. Miettikää, että nuoret ihmiset ovat halukkaita luopumaan perheistään, ystävistään ja kännyköistään sen takia, että he voivat rakastaa ja huolehtia niistä, joita he pitävät veljinään ja sisarinaan.

Miksi sinusta lähetystyön tekeminen on tärkeää? Millaisia siunauksia sinä olet saanut elämääsi lähetystyön kautta?

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Britt Kelly ja se on julkaistu ldsblogs.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Miksi teemme lähetystyötä? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Haluan kertoa mitä koin kun olin 17-vuotias, kesällä 1997 lukion ensimmäisen luokan jälkeen. Olin päättänyt että halusin mennä lähetystyöhön ja odotin innoissani että saisin lähteä täytettyäni 21. Sillä välin kun odotin, halusin kokeilla millaista se oikeasti olisi. Kerroin johtajilleni kirkossa toiveistani ja sain kutsun minilähetystyöhön, Jyväskylään kahdeksi viikoksi heinäkuussa 1997. Minulla olisi kaksi toveria: Sisar Barnes ja sisar Free. Lähetyssaarnaaja veljiä Jyväskylässä oli silloin myös kaksi.

Saavuin Jyväskylään sunnuntai-iltapäivällä ja sain asettua uuteen elämääni, sain oman hyllyn vaatteilleni jne meidän sisarten lähetystyöasunnossa ja kirjoitin heti päiväkirjaa ensimmäisenä iltana. Oli kesä, hyvin valoisat yöt ja ilma oli lämmin ja aurinkoinen päivittäin.

Sain kokea lähetystyön iloja ja suruja. Minulla oli vaikeuksia nukkua, mutta pysyin hereillä, onneksi voin ottaa nokoset jos siihen tuli mahdollisuus. Joka päivä olin iloinen ja kiitollinen vaikka oli välillä vaikeaa.

Sain viettää toverini syntymäpäiväjuhlia ja vierailla jäsenten luona. Sain opettaa evankeliumia ja kasvaa ja oppia itsekin.

Olin onnellinen että sain kokea tämän lähetystyön ilon. Olen kiitollinen että sain olla minilähetystyössä. Kun minulla oli huono olo tai mietin olinko tehnyt tarpeeksi, toverini luki minulle kohdan Mormonin Kirjasta:

Helaman 10: 4-5

Siinä sanotaan:

”Siunattu olet sinä, Nefi, sen tähden, mitä olet tehnyt, sillä minä olen nähnyt, kuinka sinä olet väsymättä julistanut tälle kansalle sanaa, jonka minä olen sinulle antanut. Etkä sinä ole pelännyt sitä etkä yrittänyt turvata omaa henkeäsi, vaan olet pyrkinyt tekemään tahtoni ja pitämään minun käskyni.

Ja nyt, koska sinä olet tehnyt tämän niin väsymättömästi, katso, minä siunaan sinua ikuisesti ja minä teen sinusta väkevän sanassa ja toimessa, uskossa ja teoissa, jopa niin, että kaikki tapahtuu sinulle sanasi mukaisesti, sillä sinä et pyydä sellaista, mikä on vastoin minun tahtoani.”

Tämä kohta on lohduttanut minua usein.

Tullessani kotiin minilähetystyöstä sairastuin vakavasti ja jouduin sairaalaan kahdeksaksi kuukaudeksi. En lähtenyt kokoaikaiseen lähetystyöhön kun täytin 21, sillä terveyteni ei olisi kestänyt sitä. Olen silti aina kiitollinen siitä, että sain kokea lähetystyön. Olen oppinut ottamaan rauhallisesti elämän vaikeudet ja nauttia kaikesta hyvästä. Kun joku kysyy kirkossa: ”Oletko ollut lähetystyössä?” Voin rohkeasti nostaa käteni. Voin iloita siitä.

Lähetystyö on minulle rakasta työtä. Tiedän että se on tärkeää ja myös usein todella hauskaa. En ole katunut kertaakaan, että lähdin.

From Finland with love <3

The post Kokemukseni minilähetystyössä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kun minun piti yläasteella valita valinnaisaine, minulle oli selvää, että halusin oppia uuden kielen. Koulussani voi valita joko saksan tai espanjan. Halusin opiskella saksaa. Monet ystäväni kuitenkin kannustivat minua valitsemaan espanjan kielen sen sijaan.

Valitsin espanjan, ja opiskelin sitä yläasteella kaksi vuotta. Pidin siitä ja menestyin opinnoissa. Lukiossa jatkoin, vähän pienemmällä menestyksellä. Sain niin huonoja numeroita espanjan kursseista, että päätin pudottaa ne lukujärjestyksestäni. Ajattelin, etten tulisi koskaan käyttämään espanjan kieltä elämässäni. Olin väärässä.

Lukion viimeisenä keväänä sain postissa lähetystyökutsun. Minut kutsuttiin Madridin lähetyskentälle saarnaamaan evankeliumia espanjan kielellä. Kaivoin espanjan kirjat uudestaan esille ja aloin opiskella espanjaa itsekseni.

Puhumalla oppii nopeasti

Lähetystyöni alkoi kuuden viikon intensiivisellä kielikurssilla lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Madridissa.

Tuona aikana opin enemmän espanjaa kuin olin oppinut neljän vuoden aikana koulussa. Opiskeluun sisältyi ensimmäisestä viikosta lähtien paljon käytännön harjoitustilanteita, joissa pääsimme itse opettamaan evankeliumiaiheisia oppitunteja espanjaksi.

Lue myös: 9 syytä, miksi lähetystyö oli minulle paras tapa viettää välivuotta

Kuuden viikon koulutuksen jälkeen alkoivat tositoimet. Lensin ensin Teneriffalle. Olin innoissani, ja sanoin jokaiselle vastaantulijalle “es mi primer día aquí en Santa Cruz” (tänään on ensimmäinen päiväni Santa Cruzissa), vaikka en ymmärtänytkään vastauksia. Onneksi vieressä oli toveri, joka tuki kielenkäyttötilanteissa.

Lähetystyöni kesti yhteensä neljä kuukautta, jonka jälkeen palasin kotiin mielenterveysongelmien takia. Neljä kuukautta ei ole kovin pitkä aika oppia kieltä, mutta se antoi minulle hyvän pohjan.

Kielitaidon ylläpito myös kotiinpaluun jälkeen

Lähetystyöni jälkeen päätin, että haluan edelleen opiskella espanjan kieltä. Yksi tapa on ollut pitää yhteyttä teknologian välityksellä lähetystyöystäviini. Lisäksi olen matkustanut Espanjaan monta kertaa lähetystyöni jälkeen: tutuiksi tulleilla Kanarian saarilla ja Madridissa, mutta myös muilla alueilla, kuten Barcelonassa ja Malagassa.

Olen lukenut kirjoja ja kuunnellut musiikkia espanjaksi. Joskus löytyy myös mielenkiintoisia podcasteja ja videoita espanjan kielellä.

Espanjan kielestä on ollut paljon hyötyä minulle. Kotiseurakunnassani pääsen käyttämään espanjan kieltä viikottain, kun tulkkaan kirkon kokouksia seurakuntamme espanjankielisille jäsenille. Palveleminen omaa kielitaitoa käyttämällä on tuonut paljon iloa.

Olen jatkanut kielen opiskelua myös muodollisesti yliopistossa. Tällä hetkellä espanjan kieli on sivuaineeni, joten olen päässyt opiskelemaan sitä perusteellisesti. Lähetystyössä opitut asiat ovat antaneet vahvan pohjan kielitaidolle, vaikka edelleen on paljon opittavaa. Kielen lisäksi myös Espanjan ja Latinalaisen Amerikan historia ja kirjallisuus ovat tulleet tutuiksi opintojen kautta.

Haaveilen työstä, jossa pääsisin käyttämään kielitaitoani. Monilla ystäväilläni on kokemusta oman lähetystyökielen käyttämisestä työelämässä. Omalla alallani se voisi tarkoittaa esimerkiksi työtä ulkomaantoimittajana.

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Lähetystyö: paras kielikoulu, jonka voi saada? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä tahansa tunnetkin, se on normaalia ja ok. Minä toivon, että olisin ymmärtänyt nämä viisi asiaa ennen omaa lähetystyöpalveluani.

1. Et aina huomaa siunauksia heti.

Siunaus, jonka saat lähetystyössä palvelemisesta tulee silloin, kun sitä vähiten odotat. Palatessani kotiin lähetystyöstäni en huomannut mitään siunauksia. Mitä kauemmin olin ollut kotona, sitä enemmän aloin huomata, miten niitä alkoi ilmaantua. Se on pitkän aikavälin sijoitus. Paljon pidemmän ajan kuin 18 kuukauden tai 2 vuoden sijoitus.

2. Se ei tee sinua tai perhettäsi vastustuskykyiseksi vaikeuksille.

Olen kuullut monien lähetyssaarnaajien kertovan seuraavanlaisia kokemuksia: ”Kun olin lähetystyössä, äidilläni diagnosoitiin syöpä ja hän parani, koska olin hyvä lähetyssaarnaaja.”

Voi olla haitallista sanoa, että äitisi parani sairaudestaan, koska sinä olit hyvä lähetyssaarnaaja. On monia lähetyssaarnaajia, jotka menettävät läheisiään tai erilaisia vaikeuksia ilmenee. Perhettäsi saatetaan siunata palvelusi takia, mutta ole varovainen tällaisten vertailujen kanssa.

3. Et todennäköisesti pidä niitä kömpelöitä kävelykenkiä, joita äitisi sanoi sinun tarvitsevan.

Varmaan tiedät, mistä kengistä puhun. Säästäkää vain rahanne.

4. Tule minimalistiksi.

Minimalistisuus auttaa, koska elät kahden matkalaukun sisällöllä seuraavat 18-24 kuukautta. Kun tulin kotiin lähetystyöstäni tajusin, että olin elänyt 19 kuukautta ilman suurinta osaa tavaroista, jotka jätin kotiin. Sen seurauksena aloin arvioida uudelleen, miten käytän rahaa ja miten paljon tilaa elämässäni vievät asiat, joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä.

5. Se on vaikeaa.

Tiedän, että kaikki sanovat tämän, mutta se on totta. Kun ihmiset sanoivat tätä minulle, turhauduin todella paljon. He kertoivat minulle, että se olisi vaikeaa, mutta eivät selittäneet miksi. Olen oppinut ymmärtämään, että lähetystyö on vaikeaa, koska Jumala työntää sinua pois mukavuusalueeltasi ja muutut.

Siksi kukaan ei osaa kertoa sinulle, miksi se oli niin vaikeaa. Koettelemukset ja vaikeudet ovat erilaisia jokaisella lähetyssaarnaajalla. En voi kertoa, miksi se on vaikeaa juuri sinulle. Ole vain valmistunut siihen, että olet usein epämukavuusalueellasi ja kasvat sen takia.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Zoë Holyoak ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post 5 asiaa, jotka olisin halunnut tietää ennen lähetystyötä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Aina, kun elämässäni tapahtuu jotain iloista ja merkityksellistä, haluan kertoa siitä ystävilleni. Kun saan kuulla esimerkiksi saaneeni kesätyöpaikan, soitan saman tien perheen ja tärkeimmät ihmiset läpi. Kun olen käynyt kampaajalla, haluan ystävieni näkevän uudet hiukseni. Kun olen lähdössä lomamatkalle, hehkutan sitä innoissani.

En piilottele, mutta en myöskään tuputa

Usko on tärkein asia elämässäni. Usko Kristukseen on antanut minulle niin paljon iloa ja rauhaa, että tuntuisi vaikealta piilotella sitä. Enkä haluakaan: haluan, että jokainen rakastamani ihminen voisi tuntea sitä samaa iloa. Toivon oman elämäntapani puhuvan puolestaan. Aina, kun minulta kysytään, miten olen selvinnyt elämäni vaikeimmista kokemuksista, muistan mainita sen, kuinka paljon olen saanut voimaa Kristuksen sovituksesta.

Kunnioitan jokaisen oikeutta uskoa haluamallaan tavallaan, enkä halua koskaan loukata ketään. En halua tuputtaa, tyrkyttää tai käännyttää. Ymmärrän, jos ystäväni kieltäytyy, kun kutsun hänet kirkkoon. Ymmärrän, jos tämä keskustelunaihe ei lähde lentoon jokaisen kanssa.

Huhtikuun yleiskonferenssissa Kristuksen apotsoli Dieter F. Uchtdorf antoi meille viisi ohjetta.

1. Tule lähemmäs Jumalaa.
2. Täytä sydämesi rakkaudella muita ihmisiä kohtaan.
3. Pyri kulkemaan opetuslapseuden polkua.
4. Jaa, mitä on sydämessäsi.
5. Luota Herraan ihmeissä.

Mitä apostoli Ucthdorf tarkoitti näillä ohjeilla? Hän toivoo, että jokaisella meistä voisi olla uskoa Jumalaan. Hän toivoo, että jokainen meistä voisi pitää Jumalan käskyt huolimatta siitä, että jotkut niistä ovat vaikeita täyttää. Hän haluaa meidän rakastavan muita ihmisiä ja puhumaan uskostamme tavalla, joka on meille luonteva. Kun evankeliumi on tärkeä osa elämäämme, siitä puhuminen tulee luonnostaan. Viimeisellä kohdallaan Ucthdorf muistuttaa, että Herra on meidän kanssamme. Hän tekee ihmeitä, kun me luotamme Häneen.

Mitä uskosta puhuminen käytännössä tarkoittaa?

Mielestäni se voi merkitä jokaiselle eri asiaa. Me olemme erilaisia, ja jaamme uskonkäsityksiämme eri tavoin. Itse tykkään käydä hengellisiä keskusteluja samaan ja eri uskontokuntiin kuuluvien ystävieni kanssa. Nautin siitä, kun saan jakaa oppimiani asioita muiden kanssa, ja kuulla erilaisia näkökulmia.

Tämän blogin kirjoittaminen on toinen luonteva tapa puhua uskosta. Toimittajaopiskelijana kirjoittaminen on yksi vahvuuksistani, ja tapa ilmaista ajatuksiani. Kirjoittamalla blogipostauksia, ja jakamalla niitä sosiaalisessa mediassa, voin nostaa esille itselleni tärkeitä asioita, ja saada niitä useiden ihmisten tietouteen. Joku toinen saattaa kertoa uskostaan säveltämällä laulun tai maalaamalla taideteoksen.

Meillä jokaisella on oma lähipiiri, jolle voimme jakaa uskoamme. Siihen saattaa sisältyä perheenjäseniä, ystäviä tai täysin tuntemattomia ihmisiä. Siihen saattaa sisältyä samaan uskontokuntaan kuuluvia ihmisiä, tai täysin eri tavalla ajattelevia.

Kirkossa usein puhutaan, kuinka meidän pitäisi julistaa evankeliumia kaikkialla maailmassa – ja jos tarpeen, käyttää sanoja. Yksi tärkeimmistä tavoista julistaa uskontoa on elää sen mukaan. Sanoilla ei ole mitään merkitystä, jos evankeliumi ei oikeasti ole osa elämäämme.

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Miksi puhun uskosta niin avoimesti ja luontevasti? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

On helppoa lannistua ja tuntea, että kaikki lähetystyössä kulutettu aika oli suurta tuhlausta. Olihan kaikki ihmiset, joita olin opettanut ja jotka olivat menneet kasteelle, jääneet vähemmän aktiivisiksi, vaikka yritin pysyä yhteydessä heihin ja kannustaa heitä olemaan aktiivisia evankeliumissa. Sitten, kaiken tuon lisäksi, muistelen taaksepäin ja huomaan kaikki virheet, jotka tein lähetyssaarnaajana. Olin riittämätön niin monin tavoin.

Niinpä mietin, oliko minusta mitään hyötyä? Oliko palveluksellani mitään virkaa? Sainko aikaan mitään parannusta?

En halua kerskailla – kuten sanoin, tein PALJON virheitä lähetyssaarnaajana — mutta vastaus on kyllä. Ja niin oli sinunkin kohdallasi!

Et voi tietää, millaisia siemeniä olet kylvänyt

Kun mietin, siunattiinko ketään tai muuttuiko kukaan sen seurauksena, että saarnasin tuntikausia Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan, mieleeni muistuu eräs toinen kunnioitusta herättävä lähetyssaarnaaja: Abinadi.

Abinadi oli uskomattomin ja vannoutunein lähetyssaarnaaja ikinä. (Itse asiassa niin vannoutunut, että hän ei todennäköisesti tehnyt aamutreeniä venyttelemällä puoli tuntia sängyssä, kuten eräs tuntemani henkilö… MINÄ. Oman maineensa menettämisen uhalla hän saarnasi parannusta ihmisille, jotka eivät halunneet kuunnella. Olen varma, että hän ei pitänyt vihattuna olemisesta (vaikka hän ei luultavasti ollutkaan itkun partaalla lähes aina, kun joku huusi hänelle…MINÄ TAAS), mutta hän oli valmis kohtaamaan torjumista aina uudestaan, koska hän rakasti evankeliumia ja tunsi Vapahtajansa.

Kaikkien pyrkimystensä seurauksenakaan kukaan ei näyttänyt kääntyneen hänen sanojensa kautta. Hän teki kaiken oikein, mutta ei näyttänyt saavan aikaan mitään vaikutusta – ei kuninkaaseen, hänen pappeihinsa eikä kansaansa.

Ja lopulta hän kuoli uskonsa takia – ehkä ajatellen, että hänen työllään ei ollut mitään merkitystä.

Mutta sillä oli. Sillä oli käsittämätön merkitys sekä muinaisina aikoina että nyt. Abinadin pyrkimysten seurauksena Alma kääntyi Herraan; sitten, Alman kautta kääntyi tuhansia. Sen jälkeen Alman pojalla oli kokemus, joka muutti hänen ja Moosian poikien elämän, ja tuon kokemuksen seurauksena Moosian pojat lähtivät lähetystyöhön ja käännyttivät tuhansia, ja myös Alma käännytti monia (Pyhän Hengen kautta tietenkin.)

Mutta Abinadi ei nähnyt sitä – ei ainakaan elämänsä aikana.

Kuten Abinadi, emme ehkä koskaan todella ymmärrä tai näe ponnistelujemme vaikutuksia elämämme aikana. Vaikka emme ehkä näe kaikkien niiden ihmisten elämiä, joita olemme koskettaneet, sydämemme särkyy, kun opettamamme ihmiset jättävät kirkon tai tulevat vähemmän aktiivisiksi – mutta emme ikinä voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Iankaikkisen näkökulman ylläpitäminen

Otetaan esimerkiksi oma perhehistoriani: isäni koko suku on kotoisin Mississippistä, ”Raamattuvyöhyke”-osavaltiosta, jossa suurin osa ihmisistä kuuluu baptistikirkkoon. Tilanne oli vielä suuremmassa määrin tämä 50-luvun alkupuolella. Siellä perheeni löysi evankeliumin – vain tullakseen vähemmän aktiiviseksi muutamia vuosia myöhemmin.

Isäni kirjoitti minulle tämän kirjeen joulun aikaan, kun palvelin lähetystyössä, ja se vaikutti minuun suuresti. Haluan jakaa sen, koska se mielestäni kuvaa niin täydellisesti sitä, miten emme koskaan voi tietää, millainen palvelutyömme pysyvä vaikutus on:

“1950-luvun alussa Mississippi oli (ja on yhä) baptistivaltainen. Henryn ja Abigailin (nimet on muutettu) naapurit olivat kuitenkin mormoneja. He olivat hyviä ihmisiä ja erittäin hyviä naapureita. Henry ja Abigail tutustuivat jotenkin lähetyssaarnaajiin ja lopulta heille opetettiin lähetyssaarnaajakeskustelut. He olivat luultavasti yksi harvoista perheistä, jotka edes puhuivat lähetyssaarnaajille, saatikka kuuntelivat keskustelut.

Ajan myötä heidät ja heidän tyttärensä kastettiin. Muutamia vuosia myöhemmin Abigail kuoli, ja loput perheestä (jotka olivat tähän mennessä muuttaneet Chicagoon työ perässä) tuli vähemmän aktiivisia kirkossa. Isoäiti ja Jane-tätisi menivät naimisiin kirkon ulkopuolisen kanssa ja koko perhe oli melko epäaktiivinen monien vuosien ajan.

En tiedä heitä opettaneiden lähetyssaarnaajien kertomuksia, mutta ottaen huomioon ajan ja paikan, olen usein sanonut, että Smithin perhe oli ehkä ainoa – tai yksi harvoista – jotka he toivat kirkkoon.

Jos nuo lähetyssaarnaajat olisivat palanneet kymmenen vuoden kuluttua – vaikka vuonna 1962 – he olisivat saaneet selville, että Abigail oli kuollut ja muu perhe oli lakannut käymästä kirkossa monta vuotta sitten. Olen varma, että se olisi ollut heille suuri pettymys ja he olisivat saattaneet ajatella: ”No, se siitä…Oliko meistä mitään hyötyä?”

Mennäänpä vuosi tai kaksi eteenpäin vuoteen 1963-64, jolloin isoisäni oli alkanut käydä uudelleen kirkossa uskollisen kotiopettajan ponnistelujen ja rohkaisun tuloksena. Hänet kutsuttiin palvelemaan vaarnalähetyssaarnaajana ja sitten pyhäkoulun johtokunnassa. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1965, isoäiti ja Jane alkoivat käydä taas kirkossa. Lopulta minä kasvoin aikuiseksi ja palvelin lähetystyössä. Menin myöhemmin naimisiin ja sain viisi lasta, joista kaksi palveli lähetystyössä. Jotkut meidän opettamamme ihmiset menivät kasteelle ja ovat kertoneet evankeliumista muille.

Nuo pienet lähetyssaarnaajat (kuten isoäiti yhä kutsuu heitä) luultavasti ajattelivat, että he olivat palvelleet ja tehneet velvollisuutensa, mutta että heillä ei ollut juurikaan ollut menestystä. Jos me voisimme kuitenkin jotenkin laskea kaikki ne ihmiset, jotka ovat saaneet evankeliumin valon elämäänsä heidän palvelunsa kautta, se olisi hämmästyttävää.

. . . Se, mitä he saavuttivat, on todella ihmeellistä. Sinä ja minä olemme heille suuressa kiitollisuudenvelassa. Heidän pyrkimystensä ansiosta vuosia sitten meillä ja monilla muilla on ollut mahdollisuus seurata Vapahtajaa. Kun mietit tänä joulun aikana niitä siunauksia, joita evankeliumi on tuonut elämääsi, ja kun itse kerrot siitä muille, ajattele noita pieniä lähetyssaarnaajia ja kiitä Herraa heistä.”

Lähetystyöni muutti minua

Tuo kertomus hämmästyttää minua aina. On mahdotonta tietää, kuinka monia ihmisiä Vapahtajan valo on koskettanut meidän kauttamme!

Mutta olen myös ymmärtänyt jotakin: vaikka kukaan opettamani henkilö ei koskaan tulisi aktiiviseksi tai pysyisi aktiivisena tai mitä tahansa, asian ydin on se, että yritin – ja kuten Vanhin Jeffrey R. Holland sanoi: ”… ja evankeliumin hienous on siinä, että meitä palkitaan yrittämisestä, vaikka emme aina onnistukaan” (”Huomenna Herra tekee teidän keskellänne ihmetekoja”).

Lisäksi, vaikka lähetystyöni ei olisi muuttanutkaan ketään muuta, se muutti minua. Ehkä ei näennäisen suurilla tavoilla – olinhan sitoutunut evankeliumiin ja elin sen mukaan ennen lähetystyötäni. Mutta se lisäsi ymmärrystäni sovituksesta; se avasi sydämeni ja mieleni Jumalan voimalle sekä palautuksen ja pappeuden tärkeydelle; se syvensi rakkauttani Vapahtajaa kohtaan. Ajattelin eläneeni hyvää elämää ennen lähetystyötäni, mutta se opetti, kuinka voi elää vielä parempaa, Kristuksen kaltaista elämää – ja se on paras, elämää muuttavin ja innoittavin lahja, mitä olisin koskaan voinut pyytää.

Lähetystyö opettaa meille parannuksen todellisuutta. Se juurruttaa meihin — jos annamme – vahvemman rakkauden Vapahtajaa ja Hänen opetuksiaan kohtaan. Ehkä kaikkein tärkeintä kuitenkin on se, että lähetystyöllämme on voima muuttaa meitä – ja jos sinusta tuntuu, että oma lähetystyösi ei muuttanut sinua, anna sen muuttaa sinua nyt. Muistele kokemuksiasi. Opi tekemistäsi virheistä. Tiedä, että ei ole koskaan liian myöhäistä avata ovea Vapahtajalle ja antaa Hänen parantavan kosketuksensa vaikuttaa elämääsi. Hän voi auttaa sinua korjaamaan menneet vääryydet ja jättämään taaksesi syyllisyyden tekemistäsi virheistä.

Sinun lähetystyölläsi OLI merkitystä. Se vaikutti sinuun ja toi sinut parannuksen ääreen (joko silloin, nyt tai molempina). Vaikka et näe työsi hedelmiä juuri nyt, luota minuun – ne ovat olemassa. Jonakin päivänä huomaamme, että se, mikä näyttää nyt pieneltä ja vähäpätöiseltä puulta, onkin laaja ja kaunis puutarha.

Ja siitä kaikesta kiitos Jumalalle, joka teki ihmeitä sinun kauttasi.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Oliko lähetystyölläni mitään merkitystä? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kyselyssä, johon osallistui 348 aikaisin kotiin palannutta lähetyssaarnaajaa, jopa puolet kertoi, että heidän johtajansa seurakunnassa kohtelivat heitä huonosti. Koska mormonipiireissä arvostetaan lähetystyötä suuresti, monet aikaisin kotiin palanneet lähetyssaarnaajat kohtaavat tuomitsemista.

Kokosin omien ja tuntemieni ihmisten kokemusten perusteella neljä asiaa, jotka aikaisin kotiin palannut lähetyssaarnaaja toivoisi sinun tietävän.

1. Jos ongelmani olisi ollut helposti ratkaistavissa, olisin ratkaissut sen ajat sitten lähetystyössä

Jokaisella kotiinpalanneella lähetyssaarnaajalla on meneillään taistelu, jonka he ottivat lähetyskentältään mukaan kotiin ratkaistavaksi. Itse kärsin terveysongelmista lähetyskentälläni. Muutaman kuukauden minä, toverini, lähetysjohtajani ja ammattilaisauttaja yritimme useita keinoja, jolla saisimme ongelmani ratkaistua. Halusin koko sydämestäni jäädä lähetystyöhön ja löytää keinon, jolla se onnistuisi. Kotiin palaaminen oli viimeinen vaihtoehto, joka lopulta osoittautui parhaaksi ratkaisuksi. Terveysongelmani eivät tietenkään helpottaneet samana päivänä kuin tulin kotiin, vaan olen kotona ollessani joutunut tekemään paljon työtä paremman terveyden eteen.

2. Pidin lähetystyöstä

Kyllä, minulla oli hyviä lähetystyökokemuksia. Tapasin ihmisiä, joita rakastin. Palvelin uskomattoman ihanilla alueilla. Minulla oli todella hauskaa. Joskus ihmiset luulevat, että minulla oli kamalaa lähetystyössä, enkä halua puhua siitä. Ihmiset eivät uskalla kysellä minulta lähetystyöstäni, ja he pelkäävät puhua siitä kanssani. Nautin kuitenkin siitä, kun saan kertoa niistä hyvistä ja hengellisistä kokemuksista, joita minulle oli lähetyskentällä. Niistä puhuminen saa minut tuntemaan, että lähetystyöni on ollut yhtä tärkeä ja arvokas kuin kenen tahansa lähetystyö.

3. Tarvitsin rakkautta enemmän kuin koskaan

Kun tulin takaisin kotiin, minua pelotti mennä kirkkoon. Minua pelotti, mitä ihmiset sanoivat. Pelkäsin olevani erilainen ja joutuvani olemaan yksin. Muistan edelleen elävästi jokaisen ihanan ihmisen, joka tuli halaamaan minua ja toivottamaan minut tervetulleeksi kotiin. Muistan edelleen ne ihanat ihmiset, jotka kutsuivat minut kylään tai jotka ilahduttivat minua korteilla tai lahjoilla. Nämä asiat merkitsivät todella paljon. Mikäli tunnet henkilön, joka on juuri palannut hiljattain kotiin lähetystyöstä, etkä tiedä mitä tekisit tai sanoisit, minulla on ehdotus. Mene halaamaan häntä, ja sano: “tervetuloa takaisin kotiin”. Se on parasta, mitä voit tehdä hänelle.

4. En ole selitystä velkaa kenellekään, koska palvelin vain Taivaan Isää varten

Jotkut ihmiset kyselevät minulta, miksi tulin kotiin lähetystyöstä. Jotkut sanovat vastauksen kuultuani, että no, se oli ihan hyvä syy tulla kotiin. Jotkut kertovat, että kyllä heilläkin oli vaikeaa lähetystyössä, mutta he silti jäivät sinne urhoollisesti. Monet käyttävät paljon aikaa päätökseni analysoimiseen ja pohtivat, mitä olisin voinut tehdä toisin, tai mitä minun kannattaisi tehdä nyt jälkeenpäin. En tehnyt päätöstäni kuitenkaan ketään ihmistä varten, vaan päätökseni oli minun ja Taivaan Isän välinen. Menin lähetystyöhön vain Hänen takiaan, joten olen vastuussa vain Hänelle siitä, miten toimin lähetystyössä.

Tuleeko sinulle mieleen muita asioita? Kerro kommenteissa, olisi kiva kuulla muiden ajatuksia aiheesta!

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post 4 asiaa, jotka lähetystyöstä aikaisin kotiin palannut haluaa sinun tietävän appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Päätös lähteä lähetystyöhön on jokaiselle henkilökohtainen, eikä se kuulu kenellekään muulle kuin tälle henkilölle ja Taivaan Isälle. Vaikka haluan kannustaa kaikkia mormoninuoria palvelemaan lähetystyössä, jokaisella on oikeus tehdä oma päätöksensä. Tämän kirjoitusten tarkoitus ei ole sanoa, että lähetystyö olisi paras vaihtoehto jokaiselle, tai että lähetystyön käyminen tekee ihmisestä jollain tavalla paremman. Haluan vain avata syitä, miksi kokemus oli itselleni niin tärkeä.

1. Toteutin pitkäaikaisen unelmani

Lähetystyöhön lähteminen oli unelmani niin kauan, kuin muistan. Olen aina ihaillut lähetyssaarnaajia ja heidän tekemää työtänsä ja toivoin aina tulevani heidän kaltaisekseen. Vaikka lukioikäisenä kyseenalaistin päätöstäni muutamaan kertaan ja lähteminen tuntui joskus vaikealta, lähetystyö oli minulle unelma ja olisin katunut loppuelämäni, jos en olisi toteuttanut sitä.

2. Opin puhumaan espanjan kieltä – kommunikoin edelleen sujuvasti

Lähetyssaarnaajat eivät saa itse valita, mihin maahan he menevät tai millä kielellä he suorittavat palveluksensa. Opiskelin yläasteella ja lukiossa espanjaa, mutta kielitaitoni ei todellakaan ollut kovin hyvä. Lähetystyössäni opin kielen nopeasti. Myöhemmin yliopistolla espanjan opettajani on tullut kysymään minulta, olenko asunut Espanjassa – sen kuulemma kuuli puheestani.

3. Näin, kuinka evankeliumi voi muuttaa toisen ihmisen elämän

Vaikka sanomamme torjuttiin päivittäin lukuisia kertoja, joukkoon mahtui myös ihmeitä. Näin, kuinka ihmiset löysivät enemmän rauhaa, toivoa ja lohtua vaikeisiin elämäntilanteisiinsa. Näin, kuinka ihmiset lopettivat esimerkiksi tupakoinnin tai tekivät muita muutoksia elämäntapoihinsa. Nyt kolmen vuoden jälkeen on palkitsevaa pitää yhteyttä ihmisiin, joita olen silloin opettanut, ja nähdä kuinka paljon he nauttivat kirkossa käymisestä.

4. Löysin toisen perheen itselleni

Ystävät on yksi parhaista siunauksista lähetystyöstäni! Meistä lähetyssaarnaajista vastuussa ollut lähetysjohtajani ja hänen vaimonsa ovat minulle kuin toiset vanhemmat, ja olen vieraillut heidän luonaan pari kertaa lähetystyöni päättymisen jälkeen. Muut lähetyssaarnaajat, joiden kanssa palvelin, tulivat myös tärkeiksi, kuten myös paikalliset kirkon jäsenet Madridissa ja Teneriffalla. Pidän heihin edelleen yhteyttä ja koen iloa näistä ihmissuhteista.

5. Opin enemmän Kristuksesta

Lähetyssaarnaajat kantavat rinnassaan nimikylttiä, jossa lukee heidän oman nimensä alla, että he edustavat Jeesuksen Kristuksen kirkkoa. Nimikylttini oli minulle konkreettinen muistutus siitä, ketä edustan ja minkä takia olen tullut Espanjaan.  Yritin aina tehdä asioita, joita Kristuskin tekisi: olla ystävällinen kaikille, löytää tapoja auttaa ja opettaa evankeliumista. Vaikeimpina hetkinä minua Kristuksen sovituksen ajatteleminen.

6. Itsenästyin ja opin tekemään päätöksiä

Itsenäistyin lähetyössä viettämieni neljän kuukauden aikana valtavasti ja opin tekemään päätöksiä. Päätös palata takaisin Suomeen oli vaikea. Kun etsin siihen johdatusta Taivaan Isältä, tajusin ensimmäistä kertaa, ettei elämässä ole aina yhtä oikeaa polkua, vaan joskus pitää valita kahden vaihtoehdon väliltä. Minusta ei ole koskaan tuntunut, että sain päätökseen selkeän vastauksen, mutta tein ratkaisun, joka tuntui parhaimmalta. Sen jälkeen minulla on ollut enemmän itseluottamusta elämäni päätöksissä.

7. Opin tärkeitä ihmissuhdetaitoja

Lähetyssaarnaajat kommunikoivat jatkuvasti muiden ihmisten kanssa: itse asiassa he pyrkivät puhumaan joka ikisen vastaantulijan kanssa. Ihmisiä tuli kohdattua laidasta laitaan. Eniten ihmissuhteista kuitenkin minulle opettivat toverini, joiden kanssa asuin lähetystyössäni. Minulla oli lähetystyöni aikana 3 toveria, joista jokaisen kanssa asuin neljästä kuuteen viikkoon. Opin rakastamaan heitä paljon, vaikka mukaan mahtui vaikeitakin hetkiä.

8. Lähetystyöhön valmistautuminen auttoi minua kehittymään

Minulla oli lukioikäisenä selkeä tavoite lähteä lähetystyöhön heti ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen. Kun jo muutamaa vuotta ennen tiesin, mitä halusin tehdä, se motivoi minua olemaan parempi ihminen: pysymään kelvollisena, oppimaan lisää pyhistä kirjoituksista ja opettelemaan niitä taitoja, joita ajattelin tarvitsevani lähetystyössä. Mikäli minulla ei olisi ollut konkreettista tavoitetta teini-ikäisenä, en olisi varmaankaan käyttänyt aikaani yhtä hyvin.

9. Minusta tuli paljon ystävällisempi ja myötätuntoisempi ihminen

Nämä ominaisuudet tulivat ehdottomasti niiden vaikeiden kokemusten kautta: lähetystyössäni minulla oli vaikeampaa kuin koskaan aiemmin elämässäni. Joka kerta, kun kuulen jonkun kärsivän jostain vaikeudesta, minusta tuntuu aidosti pahalta heidän puolestaan. En edelleenkään ymmärrä kaikkien ihmisten kaikkia vaikeuksia, mutta ymmärrän lähetystyöni ansiosta hieman enemmän, ja haluni kohdata muut ihmiset rakkaudella on lisääntynyt.

Susanna Koivisto on Kysy mormonilta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post 9 syytä, miksi lähetystyö oli minulle paras tapa viettää välivuotta – ”olisin katunut loppuelämäni, jos en olisi toteuttanut unelmaani” appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta et luultavasti ole kuullut kerrasta, jolloin lähetyssaarnaaja valkoisessa paidassa ja solmio kaulassaan antoi Mormonin kirjan Johnny Deppille.

22. kesäkuuta 2012 Johnny Depp oli Creeden kaupungintalolla Coloradossa jakamassa nimikirjoituksia kuvattuaan alueella kohtauksia elokuvaan The Lone Ranger. Siellä hän tapasi kaksi mormonilähetyssaarnaajaa: vanhin Trudon ja vanhin Wilden.

Lähetyssaarnaajat osallistuivat tapahtumaan seurakunnan lähetystyöjohtajan, Lyle Tuotin, kanssa. He tapasivat Johnny Deppin, joka kysyi heidän nimikylteistään.

”Vanhin Wilde kysyi Deppiltä haluaisiko hän Mormonin kirjan. Hän vastasi ’toki’ ja signeerasi sitten vielä toisen, joka heillä oli mukanaan,” kertoi Tyanya Mortensen Smith, joka on paikallisen seurakunnan jäsen ja oli myös paikalla.

Smithin mukaan Depp oli erittäin kärsivällinen ja ystävällinen koko tapahtuman ajan ja jopa sanoi: ”Kiitos kirjasta, kaveri” lähetyssaarnaajien lähtiessä.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Katie Lambert ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”When 2 Missionaries Met Johnny Depp, Gave Him a Book of Mormon”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Lähetyssaarnaajat antoivat Johnny Deppille Mormonin kirjan appeared first on SeuraaKristusta.fi.